Arvoisa puhemies! Vietämme tällä viikolla aivoviikkoa, ja yhtenä aivoviikon teemana on kuntoutus.

Neurologisista sairauksista muistisairaudet ovat yksi nopeimmin kasvava ryhmä. Joka vuosi noin 13 000 suomalaista sairastuu johonkin muistisairauteen. Terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaispotilaista yli 80 prosenttia sairastaa jotain muistisairautta. Suurin osa näistä potilaista on joutunut vuodeosastolle liian aikaisin, koska tarvittavia kuntoutuspalveluita ei ole ollut saatavilla. Kuntoutuksen avulla toimintakykyä voidaan ylläpitää ja laitokseen joutumista siirtää jopa kolmella vuodella eteenpäin. Valitettavasti suurin osa muistisairaista ei koskaan pääse tarvitsemaansa kuntoutukseen. Kysymys on inhimillisyydestä mutta samalla myös taloudesta. Kolme vuotta turhan takia vuodeosastolla maksaa paljon enemmän kuin tehokas kuntoutus.

Kysynkin ministeri Risikolta: miten Kela kuntoutuksen asiantuntijana voisi nykyistä enemmän osallistua muistisairautta sairastavien kuntoutuksen toteuttamiseen ja kehittämiseen yhdessä kuntien kanssa?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin edustaja todella puhui tästä kuntoutuksesta, kun sattuu joku aivovamma tai esimerkiksi aivoverenvuoto tai joku aivoverenkiertohäiriö tai kun kyseessä ovat muistisairaudet, kuinka tärkeää siinä on saada kuntoutusta ja nimenomaan siellä etukenossa elikkä heti, kun niitä oireita tulee, koska sillä me voimme estää sen, että tilanne pahenee. Siitä syystä näihin aivoverenkiertosairauksiin, siihen akuuttiin hoitoon, pitäisi liittyä aina heti se kuntoutus, ja nimenomaan joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Kelan kuntoutus on sitten sitä, joka täydentää tätä kokonaiskuntoutusta.

Selvitin, kuinka paljon Kelassa tällä hetkellä käytetään rahaa esimerkiksi muistisairauksia sairastavien kuntoutukseen. Tälle vuodelle on varattu 500 000. Aivoverenkiertohäiriöitä sairastavien kuntoutukseen on tälle vuodelle varattu 3,7 miljoonaa euroa. Näitä kuntoutuskursseja on hyvin monenlaisia, ja muistisairaille ja heidän perheilleen (Puhemies koputtaa) on sopeutumisvalmennusta ja monenmoista muuta kuntoutusta.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa sairastuu aivoverenkiertohäiriöön joka päivä noin 70 ihmistä eli 15 000 ihmistä vuodessa. Kun ihminen saa aivoinfarktin, on ehdottoman tärkeää, että hän saa hyvää, vaikuttavaa hoitoa nopeasti. Tämän jälkeen hänelle tulee antaa kuntoutus. Kuntoutuksen rooli on hyvin merkittävä, sillä ihmisellä on mahdollisuus palata normaaliin elämään tai työelämään, jos tämä kuntoutus hänen osaltaan onnistuu.

Suuri ongelma on kuitenkin kuntoutuksen myöntämisperusteet. Kuntoutuksen saaminen edellyttää, että kuntoutettava saa korotettua vammaistukea, jota kaikki aivoinfarktipotilaat eivät tietenkään saa. Olen tehnyt ministeri Risikolle tähän asiaan liittyvän kirjallisen kysymyksen, ja tuolloin vastasitte, että asiaa selvitellään ministeriössä. Kysyisin: Mikä tilanne tällä hetkellä tämän kytköksen osalta on? Sillehän ei löydy mitään järjellistä perustetta. Eikö sillä pitäisi pikemminkin olla lääketieteellinen peruste eikä tämmöistä, voisiko sanoa, nykyiseen myöntämisen perusteeseen olevaa kytkentää?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Muistutan kuitenkin nyt ensin siitä, että kun ihminen sairastuu aivoverenkiertohäiriöön, niin terveydenhuoltolain mukaisesti hänen pitää saada kuntoutusta siihen akuuttiin vaiheeseen.

Edustaja kysyy nyt Kelan kuntoutuksesta, jolla täydennetään sitten sitä jatkoa, kun ihminen on kuntoutunut akuutista tilanteesta, ja siinä pitää nyt muistaa myöskin se, että kyllä aivoverenkiertohäiriötä sairastavilla ihmisillä on mahdollisuus saada nimenomaan tällaista harkinnanvaraista kuntoutusta toipuakseen. Nyt tämä, mistä te kysytte, liittyy tähän vaikeavammaisten kuntoutukseen, ja vaikeavammaisten kuntoutuksessa on todella sellainen tilanne, että on kytkös tähän korotettuun hoitotukeen. Eli pitää saada ensin sitä, jotta voi saada kuntoutusta. Ja tässä olen kanssanne samaa mieltä, että se kytkös on siinä todella kummallinen, koska siinä on sellainen tilanne, että esimerkiksi MS-potilaan pitää ensin olla hyvin huonokuntoinen ennen kuin voi saada kuntoutusta. Me olemme nyt käynnistäneet sen kytköksen purun, ja se on kyllä meillä meneillänsä. Se tarvitsee jonkin verran sitten rahaa, mutta se on meillä kyllä nyt prosessissa mukana. Mutta vielä korostan (Puhemies koputtaa) sitä, että kyllä näillä henkilöillä on mahdollisuus saada muutakin kuntoutusta kuin vaikeavammaisten kuntoutusta.

Arvoisa herra puhemies! Jokin aika sitten Valtiontalouden tarkastusvirasto, ja sen jälkeen myös eduskunnan tarkastusvaliokunta, kiinnitti huomiota siihen, että Kela käyttää valtavia summia kuntoutukseen mutta merkittävä osa näistä rahoista menee sellaisten ihmisten kuntoutukseen, jotka lääketieteellisin perustein itse asiassa eivät tätä kuntoutusta tarvitsisi vaan joiden kuntoutus luontevammin kuuluisi näiden ihmisten työnantajien tai ehkä heidän itsensäkin maksettavaksi. Kysynkin hallitukselta: eikö voisi ajatella, että Kelassa perattaisiin aika tarkkaan nämä nykyiset kuntoutusmäärärahat ja enemmän näistä varoista todellakin suunnattaisiin niitten ihmisten hyväksi, joista me nyt puhumme, jotka todella lääketieteellistä kuntoutusta tarvitsevat?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! On erittäin vaikea ottaa kantaa siihen, kuka ei tarvitsisi kuntoutusta, ja tietysti meidän pitää aina luottaa siihen, että kun lääkäri arvioi kuntoutuksen tarpeen, niin tämä henkilö todella on kuntoutuksen tarpeessa. Mutta sitten liittyen tietysti tähän — itse asiassa nostitte erittäin tärkeän puheenaiheen siitä, tulevatko nämä kaikki rahat maksimaalisesti käytettyä — juuri kun selvitin tätä aivoverenkiertohäiriötä sairastavien kuntoutusta, niin sieltä tuli tieto, että kaikkia rahoja ei käytetä siitä syystä, että esimerkiksi hoitohenkilökunnalla, sillä lääkärillä, ei ole tietoa, että tällaista kuntoutusta voisi saada. Tiedon lisääminen on tärkeää, mutta tietysti myöskin sen osaamisen lisääminen, että oikeat henkilöt ja henkilöt, jotka hyötyvät, saisivat kuntoutusta ja riittävän varhaisessa vaiheessa.

Muistutan myöskin siitä, että meillähän on meneillänsä kuntoutuksen kokonaisselvitys, jossa tätä katsotaan. Kuntoutus, jos mikä, on monikanavainen rahoitukseltaan, ja on monia toimijoita ja aikamoinen viidakko, joten ihan on relevantti kysymys.