Täysistunnon pöytäkirja 25/2004 vp

PTK 25/2004 vp

25. PERJANTAINA 12. MAALISKUUTA 2004 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi vaalilain muuttamisesta

 

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää tässä hallituksen esityksessä, joka on näitten valtiopäivien ensimmäinen, että vaalilakia muutettaisiin siten, että Suomesta Euroopan parlamenttiin valitaan nykyisen kuudentoista asemasta neljätoista jäsentä. Tämä ehdotus on johdonmukainen. Oikeastaan aikoinaan Nizzan huippukokouksessa ja Nizzan sopimuksessa sovittiin, että Suomesta valittaisiin kolmetoista jäsentä Euroopan parlamenttiin Euroopan unionin laajennettua, mutta koska uusia jäsenmaita on vain kymmenen kahdentoista asemasta, niin liittymissopimuksessa todetaan, että Suomi voi seuraavalla kaudella eli 2004—2009 säilyttää neljätoista jäsentä Euroopan parlamentissa. Tästä luonnollisesta syystä perustuslakivaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä sellaisenaan.

Valiokunnassa on kuitenkin käyty keskustelua muutamasta seikasta. Ensimmäinen näistä on ehdokkaiden lukumäärä. Hallitus ei ollut oikeastaan selvittänyt lainkaan eikä pohtinut kysymystä siitä, tulisiko ehdokkaitten lukumäärää vähentää tilanteessa, jossa valittavien henkilöitten lukumäärä supistuu kuudestatoista neljääntoista. Mitä tulee seuraavaan vaalikierrokseen kesäkuussa, ei ollut perusteltua tässä vaiheessa enää puuttua ehdokkaitten lukumäärään, koska puolueiden ehdokashankinta oli täydessä käynnissä. Mitä tulee seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin, niihin on hyvin aikaa, jolloin pidettiin tarkoituksenmukaisena, että kehotetaan hallitusta arvioimaan tätä ehdokkaitten lukumäärää ja selvittämään, pitäisikö vastaavasti, kun valittavien lukumäärä supistuu, myöskin ehdokkaitten lukumäärää supistaa. Voitaisiin sanoa, että se olisi lähtökohtaisesti luonnollista. Voidaan myöskin sanoa, että joillakin puolueilla on ollut jossain määrin jopa vaikeuksia löytää ehdokkaita kahtakymmentä Euroopan parlamentin vaaleihin.

Toinen kysymys, johon on kiinnitetty huomiota, on se, tuleeko vaalilaissa luetella vaalipiirin kaikki kunnat vai voitaisiinko pohjata tuo vaalipiirijako maakuntajakoon. Kuitenkin perustuslakivaliokunta jo aikaisemmissa mietinnöissään on katsonut ja myöskin tässä yhteydessä katsoo, että on välttämätöntä, että vaalipiirien rajoista säädetään lailla. Maakuntien rajoista ei säädetä lailla, vaan valtioneuvoston päätöksellä, ja tästä syystä, jos haluttaisiin niin, että maakuntien rajat olisivat vaalipiirien rajoja, edellyttäisi se sitä, että maakuntien rajoista päätettäisiin eduskuntalailla. Tältä osin pidän tarkoituksenmukaisena sitä, että hallitus arvioi, olisiko syytä yksinkertaistaa tällä tavalla vaalilainsäädäntöä, mutta toisaalta voidaan sanoa, että nykyinenkin laki toimii varsin hyvin, joskin käytännössä se merkitsee sitä, että vaalilakia on suurin piirtein vuosittain kuntamuutosten johdosta uudistettava. (Hälinää)

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, puhuja. — Pyydän, että sali pyrkii kuuntelemaan, mitä puhujakorokkeelta esitetään. — Puhuja voi jatkaa.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Kolmas kysymys, josta on keskusteltu perustuslakivaliokunnassa, on ed. Roger Janssonin aloite siitä, että Ahvenanmaasta pitäisi tehdä oma vaalipiirinsä Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä. Valiokunta ei ole käsitellyt tähän lakialoitteeseen sisältyvää ehdotusta, ja tietysti täytyy sanoa, että lähtökohtaisesti Ahvenanmaan väkimäärä on siinä määrin rajoitettu, että se sinänsä ei kovin hyvin puoltaisi sitä, että Ahvenanmaasta muodostettaisiin oma vaalipiiri. Toisaalta Euroopan unionin tasolla käydään keskustelua siitä, pitäisikö autonomisten alueiden saada omaa edustusta Euroopan parlamenttiin. Tältä osin valiokunta katsoo, että olisi tarkoituksenmukaista käydä keskusteluja maakunnan vaikutusmahdollisuuksista eurooppalaisella tasolla ja Euroopan parlamentissa, eli jos löytyy jonkinlainen ratkaisu koskien yleiseurooppalaista tasoa, jossa autonomiset alueet saavat erityisaseman, niin tämä pyrittäisiin ottamaan myöskin Suomessa huomioon, mutta myöskin tämän lisäksi voidaan ajatella, että asiasta voidaan kansallisella tasolla vielä jatkaa keskustelua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on syytä todeta, että valiokunnan käsittelyssä kukaan ei esittänyt sitä, että Suomessa pitäisi siirtyä pitkiin listoihin Euroopan parlamentin vaaleissa, ja mielenkiinnolla odotamme tältä osin, onko oikeusministeriössä valmistumassa jotakin selvitystä, joka veisi kehitystä tähän suuntaan. Omalta osaltani haluan todeta sen, että demokratiassa on kaksi osaa: valitsijat valitsevat puolueen, valitsijat valitsevat ehdokkaan, ja se, että tätä ehdokkaan valitsemismahdollisuutta ei sallittaisi kansalaisille, heikentäisi olennaisesti Suomessa demokratiaa, ja siitä syystä mielestäni pitkät listat eivät ole puolustettavissa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Tämän lakiesityksen lähetekeskustelussa käytiin aika lailla vilkas keskustelu niin sanottujen pitkien listojen vaalijärjestelmän käyttöönottamisesta tulevissa eurovaaleissa, ei siis vielä tämän vuoden, vaan vuoden 2009 eurovaaleissa ja siitä eteenpäin. Tälle antoi perustetta se, että muun muassa oikeusministeri Johannes Koskinen oli tällaista ajatusta väläyttänyt.

Tuon lähetekeskusteluajankohdan jälkeen monet sinänsä asiantuntevat ja arvovaltaiset tahot ovat tähän keskusteluun osallistuneet ja nimenomaan pitkien listojen vaalijärjestelmää puoltavalla tavalla. Muun muassa oikeusministeriön pitkäaikainen vaaliasiantuntija Törneblom, puhemies Lipponen ja myös uudelleen oikeusministeri Koskinen ovat keskustelua jatkaneet ja tuoneet esiin sen, miksi pitkät listat ainakin eurovaaleissa ja ehkä muutoinkin ovat nykyistä vaalijärjestelmäämme parempi ja demokraattisempi vaalijärjestelmä.

Haluan vielä kerran palauttaa mieliin, mitä pitkät listat tarkoittavat verrattuna nykyiseen vaalijärjestelmäämme. Nykyisessä vaalijärjestelmässähän kansalaisen ääni, niin kuin me kaikki tiedämme, menee sekä ehdokkaan että puolueen hyväksi. Puolueen ehdokkaiden saama kokonaisäänimäärä ratkaisee sen, kuinka monta paikkaa puolue saa eduskuntaan asianomaisesta vaalipiiristä tai eurovaaleissa koko maasta, joka on vaalipiirinä, saa europarlamenttiin, mutta yksittäiset läpimenijät ratkeavat sen mukaan, ketkä puolueen listalta ovat kansalaisilta saaneet enimmät äänet. Eli nykyvaalijärjestelmässä puolueet eivät valitse läpimeneviä henkilöitä. Puolueet valitsevat totta kai sen, keitä asettavat ehdolle, mutta kansalaiset päättävät sen, ketkä näistä ehdolle asetetuista tulevat valituiksi, ja kansalaiset tietysti äänestyskäyttäytymisellään ratkaisevat myös sen, kuinka monta mistäkin puolueesta tulee valituksi. Tässä pitkien listojen järjestelmässä, sen perusmallissa, puolueet asettavat ehdokkaat jo, sanoisiko, paremmuusjärjestykseen, ja kansalaiset omalla äänellään valitsevat puolueiden väliltä. Sen mukaan, miten kansalaiset antavat puolueille kannatusta, määräytyy se, kuinka monta kukin puolue saa läpi europarlamenttiin tai kansalliseen parlamenttiin, jos sellaisista vaaleista on kyse, ja se, ketkä sitten tässä järjestelmässä menevät läpi, ei ole kansalaisten käsissä välittömästi, vaan se määräytyy sen mukaan, keitä puolueet ovat listan kärkipäähän asettaneet.

Noin kiteytetysti sanottuna meidän nykyisessä vaalijärjestelmässämme kansalaiset eivät pelkästään valitse puolueiden väliltä vaan valitsevat myös ne ehdokkaat, jotka puolueiden sisältä menevät läpi, kun taas pitkien listojen vaalijärjestelmässä puolueet valitsevat läpimenijät ja kansalaiset äänestävät puolueiden väliltä ja päättävät puolueiden voimasuhteet eli sen, kuinka moni kunkin puolueen listalta menee läpi.

Kun olen näin kiteyttänyt muun muassa kyselytunnilla nykyjärjestelmämme ja pitkien listojen järjestelmän eron, muistan, että esimerkiksi ed. Kekkonen välihuudolla tai vastauspuheenvuorolla totesi, että tämä tulkinta ei ole oikea. Tämä esittämäni tulkinta on oikea, ja tästä on pitkien listojen järjestelmässä kyse. Totta kai on olemassa sekamalleja, joissa puolueet luovat sen peruslistan ja kansalaisilla on mahdollisuus äänestäessään joko tyytyä siihen listaan tai sitten yrittää vaikuttaa sen listan sisällä järjestykseen. (Ed. O. Ojala: Esimerkiksi Ruotsissa!) — Esimerkiksi Ruotsissa, jossa aikaisemmin oli puhtaat pitkät listat -järjestelmä, koettiin tämä pitkälistajärjestelmä epädemokraattiseksi ja sitä on pyritty kehittämään kansanvaltaisempaan suuntaan eli suomalaisen järjestelmän suuntaan, ja näin nykyään siellä on sallittu, että äänestäjät voivat yrittää myös vaikuttaa tämän listan keskinäiseen järjestykseen. Mutta on ihan selvää, että käytännössä, kun puolue on sen peruslistan tehnyt, se on erittäin vankka perusratkaisu ja tarvitaan laajaa äänestäjien yhteisymmärrystä tietyn muutoksen suuntaan, jotta tosiasiassa siihen listaan juurikaan muutoksia tulisi.

Herra puhemies! Vastustan ehdottomasti pitkien listojen järjestelmää sekä Euroopan parlamentin vaaleissa, mistä nyt on kyse, että myös, jos ja kun sitäkin on esitetty, eduskuntavaaleissa eli Suomen kansallisen parlamentin vaaleissa. Vastustukseni perustuu kahteen näkökohtaan: Ensinnäkin pitkät listat merkitsevät mielestäni nykyjärjestelmäämme verrattuna kansanvallan kaventumista. On mielestäni kansanvaltaisempaa, että äänestäjät voivat valita eivät pelkästään puolueiden väliltä vaan myös ehdokkaiden väliltä. Toisin sanoen nämä demokratian molemmat puolet, puolueiden välillä tapahtuva valinta ja henkilöiden välillä tapahtuva valinta, toteutuvat tässä meidän järjestelmässämme. Ei mielestäni ole mitään syytä Suomessa lähteä kansalaisten valinnanvapautta tässä suhteessa kaventamaan. Meillä jo noin viisikymmentä vuotta on ollut nykyjärjestelmä, ja se on järjestelmä, johon Suomen kansalaiset ovat tottuneet, ja kansalaisilla on oikeus ja uskoakseni myös halu ei pelkästään puolueiden välillä valita, vaan myös puolueiden sisältä ehdokkaiden väliltä valita.

Toinen syy, miksi vastustan pitkien listojen järjestelmään siirtymistä, on se, että se merkitsee puolueiden vallan korostumista ja ennen kaikkea puolueiden johtojen vallan korostumista, koska käytännössä, vaikka olisi erilaisia jäsenvaali- ja muita järjestelmiä, viime kädessä puolueiden johdolla on varmasti erittäin painava sanansa sanottavana siihen, minkälaiseksi se listan järjestys muodostuu. (Ed. Laakso: Kokoomus pudotti Seppo Kanervan!) Kun on sanottu, että tällaisessa pitkässä listassa aina puolueen sisäinen demokratia on se, joka toimii ja puolueiden jäsenet päättävät näistä läpimenijöistä, niin sekään ei mielestäni ole kansanvaltaa. Se on puolueen sisäistä kansanvaltaa, mutta ei todellista kansanvaltaa, vaikka olisi hyvin kansanvaltainen järjestelmä puolueiden sisällä siitä, miten ehdokkaat asetetaan. Mutta sekään ei ole tietysti riittävän kansanvaltaista kokonaisuuden kannalta, koska puolueisiin kuuluu vain pieni osa Suomen kansalaisista. Mutta käytännössä näiden pitkien listojen maissa puoluejohdothan näitä järjestyksiä päättävät. Esimerkiksi suomalainen europarlamentaarikko Ari Vatanen on nyt sijoitettu Ranskassa, missä on pitkät listat, hyvin kärkipäähän, niin että hänen valintansa on varma, ja hyvä niin. Se on Suomen etu varmasti. (Ed. O. Ojala: Kokoomuksen etu!) Ei sitä päätöstä tehnyt sikäläinen puolue jossain kansanvaltaisessa jäsenäänestyksessä, vaan sen päätöksen tekivät, niin kuin pitkien listojen maissa yleensäkin, puolueen johtohenkilöt. Suomalaisessa järjestelmässä meillä on ollut aina sellainen tilanne, että puolueiden sisällä on elintilaa myös niille, jotka eivät ole kulloisenkin puoluejohdon suosiossa, jos ovat äänestäjien suosiossa. (Ed. Laakso: Seppo Kanerva!) Mielestäni tämä on ihan oikein. Sen sijaan puolueella on aina oikeus asettaa ehdokkaat, päättää ehdokkaista. Jos vasemmistoliiton Uudenmaan piiri ei halua asettaa Jaakko Laaksoa ehdolle tai Helsingin kokoomus ja Helsingin piiri Seppo Kanervaa ehdolle, se on puolueiden oikeus. Siis puolueet päättävät, keitä he asettavat ehdolle. Se kuuluu meidän järjestelmäämme, mutta sen jälkeen, kun puolueet tarjoavat ehdokasrepertoaarin kansalaisten valittavaksi, sen jälkeen on kansalaisten oikeus päättää, ketkä näistä ehdokkaista ovat ne, jotka saavat enimmät äänet eli tulevat valituiksi. En millään tavoin halua riistää puolueilta oikeutta päättää ehdokkaista. Se on puolueiden luovuttamaton oikeus, ja näin kuuluu ollakin.

No, mitä vikaa on nykyisessä järjestelmässä? — Aika tahtoo loppua. — Mutta on sanottu, että vaalirahoitus on tässä ongelma ja korostaa varakkaiden tai vaalirahoituksen keräämiseen kykenevien ehdokkaiden asemaa. Näihin ongelmiin jos halutaan puuttua, pitää puuttua vaalirahoituslainsäädäntöä korjaamalla eikä vaalijärjestelmää muuttamalla. On sanottu, että nykyjärjestelmä suosii julkkiksia. Varmasti on totta, että aiemmin hankitusta julkisuudesta on etua vaalitilanteessa, mutta meillä on paljon kokemuksia siitä, että tätä kautta on saatu loistavia europarlamentaarikkoja ja kansanedustajia. Se on äänestäjien oikeus päättää, millä perusteella äänestää ja ketä äänestää.

Kaiken kaikkiaan, herra puhemies, haluan tällä puheenvuorollani vaikuttaa siihen, että oikeusministeri Koskinenkin mielellään luopuisi näistä harrastuksista pitkien listojen tuomiseksi suomalaiseen vaalijärjestelmään. Hän on viitannut siihen, että kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman osana asetettaisiin toimikunta, joka miettisi tätä pitkälistajärjestelmää mahdollisesti sovellettavaksi tulevaisuuden europarlamenttivaaleissa, ja kun kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman tarkoitus oli lisätä kansanvaltaa eikä kaventaa sitä, niin pyydän, että ministeri Koskinen näistä ajatuksista luopuisi. (Ed. Pulliainen: Se kuullaan juuri nyt, ministerillä on puheenvuoro!)

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen oppositiopolitiikkaahan on useasti luonnehdittu, että koetetaan ampua kaikkea, mikä liikkuu. Nyt on otettu yksi askel eteenpäin: ammutaan niitäkin, jotka edes ajattelevat jotakin liikutettavan. Kysymyshän on ollut käynnistämässäni keskustelussa siitä, että annettaisiin miettiä erilaisia tapoja europarlamenttivaalin uudistamiseen, jotta kansanvalta paremmin toteutuisi, ja yhtenä siinä voi olla listavaalin ja suoran henkilövaalin yhdistelmä. (Ed. Laakso: Mitä muita siinä listalla on?) — Missä listalla, ed. Laakso? (Ed. Laakso: Mitä muita vaihtoehtoja?) — No, siinä toki pitää katsoa esimerkiksi, mitä eri vaalitapoja tällä hetkellä Euroopan unionin jäsenmaissa on, katsoa niiden etuja ja haittoja, minkälaisia budjetteja esimerkiksi ehdokaskohtaisesti, minkälaisia vaalityön muotoja eri maissa syntyy. Meillä on loistava tilaisuus tänä vuonna juuri havainnoida sitä, miten hyvin kansanvalta pelaa europarlamentin valinnassa eri maissa ja vertailla vaikkapa sitä yhtä yhtenä kysymyksenä, miten erilaiset listavaalit ja henkilövaalit sitten tuottavat hyviä ja ansiokkaita parlamentin jäseniä.

Mutta tässä ed. Zyskowicz johdatteli keskustelun ohi listan. Vastaan pariin kohtaan kuitenkin, ennen kuin keskustelu toivottavasti taas palaa tähän itse käsiteltävänä olevaan asiaan, vaalilain uudistamiseen.

Ensinnäkin hän viittasi, että olisin ehdottanut laajemminkin tai ylipäänsä olisin ehdottanut europarlamenttivaalijärjestelmää muutettavaksi. Sitähän en tehnyt, vaan esitin vertailtavaksi näitä erilaisia vaihtoehtoja. En ole eduskuntavaalien osalta esimerkiksi lainkaan siitä puhunut. Tässä käytettiin hyperbolaa, liioittelua, ilmeisesti ainoana tehokeinona, jonka avulla toivotaan poliittisen sanoman menevän perille, mutta ehkä olisi kuitenkin parempi, että pysyttäisiin asiassa ja katsottaisiin, mitä sen suhteen on erilaisia näkemyksiä olemassa ja perusteltaisiin niitä.

Tätä asiaahan ovat myös muut kuin sosialidemokraattistaustaiset henkilöt pohdiskelleet, esimerkiksi sitoutumaton virkamies Jarmo Törneblom ja vahvasti kokoomuslaiset juuret omaava valtioneuvos Harri Holkeri, joka esitti kylläkin paljon laveampaa pitkien listojen mallia myös eduskuntavaaleissa pohdittavaksi. (Ed. O. Ojala: Esko Helle!) — Esko Helle, myös ansioitunut parlamentaarikko, on tähän asiaan puuttunut kirjoituksissaan.

Näitä muita mallejahan kuin suoraa henkilövaalia on lukuisia. On siis tämä perinteinen pitkälistavaali, jota ed. Zyskowicz esitteli. Siihen tehtyjä päävariaatioita on sitten, että sitä järjestystä voi henkilökohtaisella äänellään muuttaa, joka on ehkä Ruotsin-malliksi luonnehdittava. Sitten on myös malleja, että olisi rinnasteiset henkilövaali ja puolueääni ja sitten se sijoitus määräytyisi näiden yhdistelmänä tuossa tuloslaskennassa. Pitäisin hyvänä, että kartoitetaan näitä eri vaihtoehtoja ja vasta sitten vedetään tiukkoja johtopäätöksiä, mikä on paras ja Suomen tapauksessa vähenevien europarlamenttijäsenten valinnassa sitten mahdollisimman hyvän kansanvaltaisen tuloksen tuottava malli. (Ed. Zyskowicz: Mitä vikaa nykysysteemissä on?)

Nykysysteemiin sisältyvät tunnetut ongelmat todella isoista vaalibudjeteista, ehkä ehdokasasettelussa ja vaalityössä ilmenevät vääristymät. On mielenkiintoista seurata näinäkin viikkoina, minkälaisilla rummutuksilla nousee keskeiseen lehdistöön minkäkin puolueen tai ryhmän näyttäviä ehdokkaita ja miten pitkälti nämä järjestelyt ovat junailtuja, kenellä on ne avaimet, millä pääsee käyttämään tällaista laajaa julkisuusvaltaa, mediavaltaa, muutama kuukausi ennen vaaleja, ja kenellä sitten taas on se rahapääoma, jolla pystyy näyttävimmät kampanjat aivan vaalien alla järjestämään. (Ed. Laakso: Lasse Lehtisessä yhdistyvät molemmat!) — Näitä löytyy esimerkkejä eri puolueista. — Kehotinkin tarkkaavaisuuteen juuri tämän työn seurannassa ja myöskin eri maissa, miten menetellään.

Mutta tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja mietintöön palatakseni siinä on aivan oikein kiinnitetty huomiota siihen Ahvenanmaan edustautumisen ongelmaan, eli että pitää hakea niitä todellisia vaikutusmahdollisuuksia tässäkin mallissa, jossa ei tätä autonomisen alueen omaa paikkaa ole mahdollisuutta ainakaan tässä vaiheessa järjestää.

Toisekseen sitten tähän ehdokasmäärien rajaamiseen: Nyt kun Suomen edustajamäärä europarlamentissa vähenee, niin siihen, onko perusteltua enää sitten 2014, 2009 vaaleissa laatia 20 ehdokkaan listoja, palataan varmasti aika piankin, mikä sitten näissä oloissa olisi, jos meillä on 13 edustajaa, oikea määrä tuolle ehdokaslistalle, jotta olisi edes tämmöisiä hypoteettisia mahdollisuuksia ehdokkaalla tulla valituksi tai että olisi järkevää tehdä laajasti henkilökohtaista vaalityötä. Tällä hetkellähän monet näillä pitkillä listoilla ovat mukana juuri tavallaan tässä pitkän listan hengessä elikkä hakevat ääniä sille yhteiselle aatteelle, yhteiselle poliittiselle linjalle, ja se on minusta demokratian ihanteen mukaista. Tärkeintä on se, minkälaista politiikkaa Euroopan unionissa ajetaan, miten tehokkaimmin Suomen kansalaisten näkemykset ja Suomen kansan edustautuminen siellä järjestetään. Tähän toivoisin keskityttävän keskustelussa, miten ylipäänsä aktivoidaan kansalaisten osallistumista, mitkä ovat ne menetelmät, toimet, joilla poliittinen järjestelmä pystyy kansalaisia innostamaan, mutta myöskin millä julkinen valta voi tukea kansalaisten osallistumista vaaleihin.

Viime päivinä on useissa kunnissa käyty keskustelua siitä, minkälaisiin paikkoihin järjestetään ennakkoäänestysmahdollisuutta, kun Postin verkko on kaventunut ja kun nyt on vapautettu kunnille päätösvalta siitä, miten ennakkoäänestys järjestetään. Tuen vahvasti pyrkimyksiä siihen, että haetaan uutta, kattavampaa ennakkoäänestyspaikkaverkkoa, haetaan sellaisia paikkoja, joissa kansalaiset muutoinkin liikkuvat mahdollisimman useasta osasta esimerkiksi laaja-alaisia kuntia, ja tutkitaan sitten harvaanasutuilla alueilla vaaliautojen käyttöä ja tämän kaltaisia mahdollisuuksia. Tärkeintä on, että koko kansaa innostetaan vaikuttamaan asioihinsa, osallistumaan vaaleihin, oli kysymys sitten europarlamenttivaaleista, kunnallisvaaleista tai eduskuntavaaleista, ja myöskin keskustelemaan näistä asioista, mitä politiikkaa Euroopan unionissa ajetaan, eikä niinkään siitä, kuka olisi kaunein mep sitä politiikkaa ajamaan.

Toinen varapuhemies:

Sallin tässä yhteydessä vastauspuheenvuorojen käyttökierroksen, jonka aloittaa ed. Laakso.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oikeusministeri Koskinen on useaan kertaankin todennut, että suurin ongelma nykyjärjestelmässä on se, että järjestelmä on ehdokkaiden kannalta kallis ja varakkaammat ehdokkaat tai ainakin ne, jotka voivat saada taloudellista tukea itselleen, voivat menestyä muita paremmin. Ministerin puheet saisivat lisää uskottavuutta, jos te paikkaisitte ne porsaanreiät, joita nykyisessä vaalirahoituslainsäädännössä on. Tällä hetkellähän käytäntö on kansallisissa vaaleissa se, että edelleenkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuka rahoittaa ehdokkaita.

Toinen ongelma ja mielestäni nykyisessä lainsäädännössä oleva porsaanreikä on se, että keinottelu euroehdokkuudella on edelleenkin mahdollista. Keinottelu muissa maissa tapahtuu pääsääntöisesti siten, että kaikki merkittävät puoluejohtajat ovat ehdokkaina, muuten listavaalilla, ykkösenä, kakkosena ja kolmosena, mutta eivät sitten otakaan itse europarlamentaarikon paikkaa vaan valituiksi tulevat varajäsenet. (Puhemies: Minuutti, edustaja!) Tätä samaa järjestelmän porsaanreikää näkyy käytettävän myöskin Suomessa. Viittaan tässä yhteydessä niihin europarlamentaarikkoihin, jotka ovat palaamassa eduskuntatyöhön tai jotka käyttävät tätä mahdollisuutta olla, tulla, mennä. Tämä pitäisi paikata.

Toinen varapuhemies:

Kun suosin vastauspuheenvuorojen käyttöä, teen sen ehdolla, että edustajat pysyvät sovituissa aikaraameissa.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen pohdiskeli ansiokkaasti sitä, millä tavalla poliittisen järjestelmän vahvuutta lisätään, millä tavalla kansalaisten osallistumista ja kansalaiskeskustelua tehostetaan. Välttämättä pitkät listat eivät ole tähän ratkaisu. Mutta enemmänkin haluaisin tarttua siihen, kun ministeri tarkasteli myös median vallan merkitystä tässä tilanteessa, ja kysyisin, onko johdonmukaista se, että ulkoministeriön toimesta kiellettiin kansanedustaja Kimmo Kiljusen kirjan jako Eurooppa-tiedotuksen kautta. Tällä tavalla poliittinen järjestelmä voisi toimia todellisena kanavana, tiedonvälittäjänä, tukea aktiivisia poliittisia toimijoita. Mielestäni enemmänkin ulkoministeriön olisi pitänyt tehdä päätös, että kaikki eurovaaliehdokkaat, (Puhemies koputtaa) jotka kykenevät tämmöiseen julkaisuun, voisivat toimittaa kirjansa Eurooppa-tiedotuksen jaettavaksi.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Zyskowiczin kanssa täysin samaa mieltä, että pitkiä listoja ei tule ottaa käyttöön, koska tämän päivän ihmiset haluavat tietää ihmisen, jonka he äänestävät niin eduskuntaan kuin EU:hun. Sen sijaan vaalirahoitusjärjestelmään tulisi paneutua ja mahdollisimman pikaisesti. Nythän on julkisuudessa käynyt ilmi se, että eräs keskustalainen EU-ehdokas käyttää 250 000 euroa EU-vaalikampanjaan, 1,5 vanhaa miljoonaa. Tuntuu aika järjettömältä. Jos yhdistetään pitkät listat ja paksu lompakko, kyllä demokratia on kaukana tässä maassa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanon heti aluksi, etten ole pitkien listojen kannalla, mutta kyllä nykyjärjestelmässä on ongelmia, sitä pitäisi muuttaa, ja varsinaisessa puheenvuorossani tulen sitten esittämään, miten muutettaisiin.

Mutta kun me liikumme vaalien aikana vaalikentällä, kyllä voi sanoa suoraan, että ottaa jonkin verran päähän, kun puolueiden ehdokkaat puhuvat täysin muuta kuin oman puolueen ohjelma esittää. Tämä johtaa siihen, että ei äänestäjä koskaan tiedä, onko tämä nyt se linja, mitä puolue eduskunnassa tulee ajamaan. Yksi ehdokas on kovasti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisen puolesta, ja puolueessa ollaan taas sitä vastaan. Äänestäjä ei tiedä, mikä on puolueen linja. Siinä mielessä pitkä lista olisi kyllä parempi, että (Puhemies koputtaa) tällaista sooloilua ei pääsisi syntymään. Mutta palaan varsinaisessa puheenvuorossani siihen.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Johannes Koskinen on osoittanut kyllä kansalaisrohkeutta suorastaan siinä, että hän on uskaltanut avata tämän keskustelun kuultuaan nämä puheenvuorot ja jo lähetekeskustelussa käydyt puheenvuorot. Näytti siltä, että pelkkä avaus tähän keskusteluun olisi haluttu torpedoida. Minusta on hyvä, että asioista voidaan keskustella. Totta kai täytyy voida tehdä selvityksiä, mutta minäkin uskaltaudun ministeri Koskiselle toteamaan, että Suomessa käytössä olevaa henkilövaalijärjestelmää on varmaan aivan mahdoton muuttaa. Siinä on omat ongelmansa, mutta niin on myös omat ongelmansa pitkälistajärjestelmässä. Sen ovat ruotsalaiset havainneet ja hakevat nyt muutosta.

Mutta todellakin, jos halutaan nyt sitten räikeimpiin ongelmiin puuttua, silloin tietysti on tämä vaalirahoitusasia selvitettävä. Mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että ei se yksin vielä edes ratkaise tätä asiaa. Julkkisten (Puhemies koputtaa) saama julkisuus ja erilaiset säännökset, mitkä tulevat vaalikaranteeniin erilaisissa tiedotusvälineissä, osoittavat tämän.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On ihan paikallaan, että asiasta keskustellaan, vaikkakaan tämä pitkälistakysymys ei kuulu tänään käsittelyssä olevaan esitykseen.

Olen sitä mieltä, että on virkistävää, että oikeusministeri on nostanut tämän kysymyksen keskusteluun, vaikkakin olen tästä pitkälistakysymyksestä sinällänsä asian kautta toista mieltä. Olen kansanvallan kannalla, ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa hyvin pitkälle juuri niihin henkilöihin ja valittaviin ja päättää, kuka missäkin tehtävässä tulee olemaan. Mutta tähän sisältyy ilman muuta myös meidän puoluelaitoksemme kannalta hyvin paljon kritiikkiä, jota on syytä tarkastella. Tänä päivänä esimerkiksi jäsenäänestyksiä käytetään mielestäni aivan liian vähän. Se olisi aivan jo nykyisten lakien kautta käytännön väylä selvittää sitä, miten kenttä, miten jäsenet ajattelevat. Tätä kautta nostetaan myös politiikkaan niitä ihmisiä, jotka ovat aina kunkin viiteryhmän taustalla.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän: Ensinnäkin se, mihin voitaisiin välittömästi vaikuttaa, on vaalirahoituksen läpinäkyvyyden lisääminen. Sillä olisi perustavaa laatua oleva merkitys. Sen esityksen voisi oikeusministeriö tuoda mahdollisimman pian tänne.

Toiseksi minua ei kiusaa ollenkaan se, että tästä käydään keskustelua. Se kuuluu tähän demokratiaan ja sen perimmäiseen olemukseen. Mutta kun viimekertainen keskustelu ja tämä yhdistelmä tuottavat sen tuloksen, että jo sosialidemokraattien piirissäkin tulkitaan pitkiä listoja eri tavalla ja tulkitaan meidän muitten näkemyksiä eri tavalla, eikö nyt olisi, arvoisa oikeusministeri, paikallaan, että teetättäisitte semmoisen perustavaa laatua olevan perustelumuistion niin, että käydään tästä julkinen debatti?

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin varsinaisesti tästä valiokunnan mietinnöstä, johon jo valiokunnan puheenjohtajakin kiinnitti huomiota: Minusta olisi perusteltua, että eurovaaleissa ehdokasmäärä olisi sama kuin valittavien määrä. Näin on myös kansanedustajavaaleissa. Tämän johdosta toivon, että oikeusministeriö ripeästi valmistelee seuraavia vaaleja varten tämän suuntaisen ehdotuksen.

Toinen asia, johon haluan myöskin kiinnittää huomiota ja johon on jo osittain aiemminkin keskustelussa puututtu, on kysymys Ahvenanmaan erityisasemasta. Mielestäni hallitustenvälisessä konferenssissa on ehdottomasti yritettävä löytää ratkaisua, joka kunnioittaa itsehallinnollisten alueiden oikeutta olla tasavertaisesti mukana, kun ne ovat kerran päättäneet olla mukana Euroopan unionissa ja sen päätöksenteossa eri foorumeilla. Tämä on mielestäni myöskin asia, jota Suomen pitää erityisesti pitää esillä ja viedä eteenpäin, koska monessa muussa yhteydessä olemme olleet erittäin ylpeitä siitä, että meillä on löydetty tämänkin kaltaisia ratkaisuja kuin Ahvenanmaan itsehallinto. Tämän itsehallintomallinhan on tietysti myöskin kansainvälinen yhteisö tunnustanut aikanaan, eli siihen on olemassa vahvoja perustuslaillisia argumentteja. Nyt täytyy vaan lähteä siitä, että myöskin Suomen hallituksen edustajat näissä neuvotteluissa pitävät tätä asiaa esillä riippumatta siitä, ovatko itse kotoisin Ahvenanmaalta taikka Manner-Suomesta.

Sitten, arvoisa puhemies, varsinaisesti tähän keskusteluun, joka on nyt käynnistynyt niin kutsuttujen pitkien listojen otsikolla, ja niihin perusteisiin, joihin ed. Zyskowicz viittasi. Hän korosti, että meidän nykyjärjestelmämme on erittäin kansanvaltainen, puolueista ja ehdokkaista kansalaiset voivat valita, ja piti huonona asiana sitä, että puolueiden valta korostuisi, mikäli joitakin muutoksia nykyjärjestelmään tehtäisiin, olkoot ne sitten pitkien listojen sekamalleja tai mitä tahansa.

Minusta olisi aiheellista hyvin voimakkaasti tunnustaa tässä salissa, että poliittiseen järjestelmäämme liittyy tällä hetkellä erittäin suuria ongelmia. Ne ongelmat ovat meidän ja kansalaisten välissä. Kansalaiset ilmoittavat tämän ongelman sillä tavoin, että äänestysaktiivisuus on vaali vaalista laskenut. Ehkä viime eduskuntavaalien hienoinen nousu äänestysaktiivisuudessa voisi ennakoida sitä, että tilanne on muuttumassa. Voi sanoa kuitenkin, että 80-luvun puolestavälistä saakka meillä on ollut muista Pohjoismaista poikkeava äänestysaktiivisuuden laskemisen linja. Oma lukunsa sitten on tietysti täydellisesti tämä Euroopan parlamenttivaali, jossa äänestysaktiivisuus on alhainen. En tiedä, voiko kutsua äänestysaktiivisuudeksi tällaisia lukuja lainkaan, mutta siinä tietysti emme ole pelkästään yksin tämän ongelman kanssa vaan me jaamme tämän huolen monen muunkin maan kanssa. Kysymys on varmasti myöskin silloin siitä, että kansalaiset eivät oikein ole saaneet otetta siitä, mitä tarkoittaa, kun maailma kansainvälistyy ja päätöksenteolla on erilaisia tasoja, ja mikä on se demokratian pelisääntö, jolla näitä asioita tulisi lähestyä.

Tuomo Martikainen ja Hanna Wass ovat tehneet ansiokkaasti tutkimusta äänestysaktiivisuudesta ja siitä, miksi ihmiset jättävät äänestämättä, ja havainneet, että sieltä löytyy tällainen äänettömien yhtiömiesten joukko mutta myöskin sellaisten ihmisten joukko, joka ei yksinkertaisesti saa selvää sitä, mitkä ovat puolueiden väliset erot. Nyt jotenkin tuntuu erikoiselta, että meillä ikään kuin vastaukseksi tähän ongelmaan, että puolueiden välisiä eroja eivät ihmiset hahmota, olemme omalla käytöksellämme ja argumentaatioillamme täällä eduskunnassa myöskin vahvistamassa yksilöllistymisen ja viihteellistymisen hyväksymistä poliittisen järjestelmän luonteenomaisena piirteenä. Sehän tuntuisi aika erikoiselta, että meidän ratkaisumme siihen, että ihmiset eivät havaitse poliittisten puolueiden välisiä eroja, olisi se, että me korostamme, että meillä on yksilöitä, jotka toimivat, ja meillä on 200 yksilöä, jotka täällä toimivat riippumatta siitä, että heillä on kuitenkin poliittiset ryhmät taustallansa, tai että meillä on eurovaaleissa puolueiden listoilla yksilöitä, joita nyt ihmiset voivat arvioida ja valita. Tämä on mielestäni lyhytnäköinen johtopäätös ja väärä ja johtaisi poliittisen järjestelmän rapautumiseen entisestään, joka on samaa kuin kansanvallan rapautuminen.

Tästä syystä omasta puolestani kyllä pidän tärkeänä sitä, että oikeusministeriössä tämän kansanvaltaisen vaikuttamisen politiikkaohjelmassa, tai mikä se nyt olikaan nimeltään, hyvin huolellisesti pohdittaisiin erilaisten tutkimustietojen valossa sitä, mitä osviittaa voisi olla näitten esille tulleitten ongelmien ratkaisemisessa sulkematta pois vaalilakia, sulkematta pois vaalirahoituslakia, sulkematta pois sitä, että puoluejärjestelmän tukemista ja puoluelehdistön merkitystä uudelleenarvioitaisiin, ja ylipäätänsä lähestyttäisiin mieluummin yhteiseen hiileen puhaltaen huolena kansanvallan elvyttäminen ja kansanvallan vireänä pitäminen kuin keskusteltaisiin pelkästään siitä, päättävätkö puolueet liikaa vai liian vähän.

On myöskin eräs näkökohta, jonka haluan tuoda tässä esille, joka liittyy siihen, että meillä on kuluttajansuojaa pidetty erittäin tärkeänä asiana hyvin monessa kysymyksessä. Miksi ei politiikassa vaadita kuluttajansuojaa? Kyllä kai äänestäjät haluavat tietää, että ne ihmiset, jotka puolueet ovat asettaneet ehdolle, ovat myöskin kykeneviä selviämään lainsäädäntötyöstä ja niistä velvoitteista, joita heille tulee. Tässä mielessä esimerkiksi puolueiden koulutusjärjestelmä ja kouliminen ja moni muu tämäntapainen asia on pelkästään hyvä asia. Kun esimerkiksi sosialidemokraattisessa puolueessa meillä on puolueäänestys ja sen mukaisesti ihmiset sitten saavat tietoa siitä, ketkä ovat ne ehdokkaat, joihin puolueväki luottaa eniten, ilmeisesti sekin palvelee tätä kuluttajavalistuksen näkökulmaa. Minulla ei tietysti ole mitään sitä vastaan, jos nyt tässä taas vähän perjantaina kevennetään, että aina pantaisiin aakkosjärjestykseen kaikki ehdokkaat. Sekin sopii ihan hyvin, mutta ei se kyllä kerro siitä kompetenssista yhtään sen enempää. Joku mekanismi pitäisi olla myöskin puolueiden sisällä, että ne tarjoavat kansalaisille valittavaksi sellaista väkeä, joka hommansa pystyy hoitamaan ja lunastamaan ne lupaukset, jotka kansanvalta edustajilleen on asettanut, niin eurovaaleissa kuin kansallisissakin vaaleissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Alho haki äskeisessä puheenvuorossaan puolueen roolia ja puolueen vaikutusvaltaa. Mielestäni puolueitten rooli itsenäisyytemme alkuaikoina oli sellainen, että haettiin jotain linjaa. Täytyy sanoa, että tietysti toiset hakivat omistajuuden suojaa ja vasemmisto haki vallankumousta. En toivo, että tähän mentäisiin nyt, mutta kyllä toivoisin, että puolueilla olisi joku perussanoma kansalaisille, mihin ihminen voisi tarttua antaessaan äänensä jonkun puolueen ehdokkaalle, puhumattakaan että antaisi sen jollekin pitkälle listalle. Pitäisi olla sanoma, mitä tehdään, eikä niin, niin kuin tuntuu monessa paikassa, että hämmennetään samalla soppakupilla sanomatta oikeastaan mitään. Puhutaan hyvinvoinnista, globalisaatiosta, eurooppalaistumisesta, maailmankaupasta, maailmanlaajuisesta elämästä. Mihin se ihminen voi tässä tarttua ja tulla mukaan? Ei mihinkään! Tämän pohjalta katsottuna ymmärrän, että meidän pitää poliittisessa elämässämme muuttaa tätä rintamaa niin, että ihmiset tietävät, mihin he tarttuvat.

Jos tätä maailmaa katsotaan taaksepäin, tulee mieleen hyvä 70-luku, 80-luku. Silloin kun kansanedustaja, puoluejohtaja Veikko Vennamo vaikutti, (Ed. Soini: Oikein!) Vennamo liikkeellänsä sai kansan tarttumaan ajatukseen. Täytyy sanoa, että tiedän, että ed. Soini myöhemmässä puheenvuorossaan kumoaa tämän asian ja sanoo, että suuret puolueet tuhosivat Vennamon kansanliikkeen. Ehkä täytyy sanoa, että Vennamon kansanliike ei pystynyt puolustautumaan suurien puolueitten iskua ja päällekäyntiä vastaan tässä asiassa. Mutta luulen, että tähän myöskin ed. Soini, jos ed. Soinin edustama puolue edustaa vielä vähäväkistä kansaa ja kansan parhaimmistoa, antaa tulevassa keskustelussa semmoisen pohjan, kuinka päästään paremmin eteenpäin ja mihin kansa voisi tarttua. (Ed. Kuosmanen: Mikä se malli on?) — Tähän ed. Kuosmanen hakee mallia.

Tiedän, että ed. Kuosmanen tähtää pitkiin listoihin, mutta tätä katsoen helposti liityn ed. Zyskowiczin puheenvuoroon, missä jyrkästi vastustettiin näitä pitkiä listoja, ja vertauskelpoisena ottaisin tässä esille sen, että kun näitä puolueen ehdokkaita on asetettu eri eduskuntavaaleissa, niin luulen, että ed. Kuosmanen ei olisi puoluejohdon suosioon päässyt, niin että olisi pitkän listan perusteella tänne eduskuntaan tullut valittua. En minäkään. Tämän pohjalta tämä on katsottavissa näin, että nämä pitkät listat tässä muodossaan kuin oikeusministeri niitä on haaveillut ja esitellyt, ovat kansanvallan jarruttamista, ovat sellaista toimintaa, missä estetään äänestäjiä vapaasti valitsemasta sitä aatesuuntaa ja sitä ehdokasta, joka äänestäjien etuja täällä eduskunnassa ajaisi.

Tiedän myöskin sen, että tämä pitkälistajärjestelmä voisi toimia, jos näillä puolueilla olisi selvä linja, sellainen linja, mistä kansa tietää, että nyt joku muuttuu, nyt joku menee paremmaksi. (Ed. Salo: Valoisampi vaihtoehto!) — Tässä ed. Salo sanoi, että valoisampi vaihtoehto pitäisi olla olemassa. — Mutta voisi sanoa, että ed. Salon edustamassa puolueessa, Kansallisessa Kokoomuksessa, on kyllä niin liberaalia väkeäkin, että kyllä katsoisin heidän istumapaikkansa salissa aivan väärin määritellyksi, mutta onneksi tällaista tulkintaa täällä ei tehdä.

Mutta, herra puhemies, nyt siirryn varsinaiseen asiaan, tähän perustuslakivaliokunnan mietintöön ja tähän palautekeskusteluun, mitä tämän mietinnön osalta syntyy. Ihmettelen, ihmettelen, että perustuslakivaliokunnassa on ollut muste ja paperi niin vähissä, että tämä mietintö on saatu syntymään näin minimimuodolla, minimivaatimuksilla, missä ei yhtään ylimääräistä sanaa ole. Ihmettelen myöskin sitä, että perustuslakivaliokunta ei ole pohtinut niitä epäkohtia, mitä tässä hallituksen epäonnistuneessa esityksessä on olemassa. Ihmettelen myöskin sitä, että hallituksen epäonnistuttua, annettua keskentekoisen, huonosti valmistellun esityksen eduskunnalle ja kun lähetekeskustelussa nämä epäkohdat tuotiin esille, perustuslakivaliokunta, mitä pidetään eduskunnan arvovaltaisimpana ja vahvimpana valiokuntana, ei ole vaivautunut selvittämään sitä asiaa, mitä aukkoja tässä esityksessä on ollut olemassa ja on. (Ed. Rossi: Vaalilakia selvitetään koko ajan!) — Ed. Rossi, eduskunta säätää lakeja. Selvät virheet olisi tullut korjata. Tähän ei riitä välihuutona se, että eduskunta säätää lakeja koko ajan ja asiaa selvitetään koko ajan.

Tiedän kyllä, kuinka tämä asia saadaan korjattua. Tässä on korjausmahdollisuuksia. Joko tämä hallituksen esitys ja mietintö hylätään täällä kakkoskäsittelyssä tai sitten tehdään parannusehdotuksia, korjataan. Tiettävästi tätä keskustelua käydään yli viikonvaihteen, jos ei haluta sitä muuten keskeyttää. Tai sitten tulee edustajien esityksenä parempia lakiesityksiä, mitkä ovat täydellisempiä.

Tässä asiassa pidän erikoisena ihmeenä sitä ylimielisyyttä, millä perustuslakivaliokuntakin tämän mietintönsä on laatinut, ylimielisyyttä siinä, että valiokunta hallituksen uskollisena renkinä on yksimielisesti mennyt toteamaan, että hallituksen esitys on hyvä.

En ota kantaa tässä vaiheessa ed. Janssonin esitykseen, mikä oli rinnakkaislakiesitys tälle pohjalle, kuinka hyvä se olisi ollut olemassa, mutta luulen, että sitäkin olisi voinut tässä samassa yhteydessä vähän laajemmin pohtia ja selvittää, kuinka se olisi voinut toteutua ja käydä tähän asiaan.

Kun kaivoin esille tämän hallituksen alkuperäisen esityksen, täällä sanotaan pääasiallisen sisällön suhteen europarlamenttiin valittavien edustajien määrän laskemisesta, suora lainaus: "Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi Jäppilän, Pieksämäen maalaiskunnan ja Virtasalmen kuntien lakkauttamisesta ja uuden Pieksänmaan kunnan perustamisesta aiheutuva muutos vaalipiirijakoa koskevaan säännökseen."

Tämä on aivan oikein, mutta kun mennään eteenpäin, niin täällä myöskin vaalipiirijaon kohdalta hallitus esittää, että "ehdotetaan pykälän 14 kohdassa olevasta kuntaluettelosta poistettavaksi vuoden 2001 alusta lakkautettuna olleen Temmeksen kunnan nimi". Temmeksen kunta on eduskunnan päätöksellä jo aikoja sitten päätetty lakkauttaa. Hallituksen esityksellä 1/2002 on vaalipiirilistasta poistettu Temmeksen kunnan nimi. Tämä on niin yksinkertaista logiikkaa, että kyllä kykenee jok’ikinen savolaismies kuin muukin suomalainen tulkitsemaan tämän asian niin, ettei semmoista asiaa, mistä eduskunnan päätös ja vastaus on ollut olemassa, tarvitse enää uudestaan tässä laissa toistaa. Tässä asiassa on kuitenkin eduskunnan vastaus, eduskunnan asiakirja-arkistosta näin syntyy ja näin tulee.

Jos perustuslakivaliokunta ei ole näitä löytänyt sieltä, niin olisi tässä asiassa pitänyt sitten käyttää semmoista rahvaanomaista maalaisvoimaa, missä tämä asia olisi tullut kuntoon ja järjestykseen.

Edelleenkin tätä asiaa katsottuna pidän erikoisena ihmeenä, että kun siinä lähetekeskustelussa otin huomioon sellaisen asian, että puhutaan Pieksänmaasta ja samanaikaisesti on ollut tiedossa, että Vehkalahden kunta on lakkautettu viime vuoden alusta alkaen ja on syntynyt uusi Haminan kaupunki, olisihan tämäkin tullut korjata tässä Kymen vaalipiirin kohdalla ja panna järjestykseen, mutta ei siihenkään ole vaivauduttu eikä syvennytty. Kuinka perustuslakivaliokunta voi näin pintapuolisesti käsitellä näin yksinkertaista lakia, mistä ihan rahvaanomainen kansanedustaja näkee ja ymmärtää, että nämä parannukset pitää tehdä ja hoitaa? Miten näitä asioita siellä on pohdittu, minkälaisia asiantuntijoita siellä on kuultu, kun tämä asia ei ole mennyt perille? (Ed. Salo: Palautetaan se!) — Ed. Salo, tätä ei voi palauttaa, koska tämä mietintönä täällä on ollut olemassa. En ainakaan tunne menettelytapaa, mutta tämä pitää hylätä. Siinähän tämä asia on järjestyksessä ja saadaan kuntoon ja hoitoon tämä asia.

Jos tätä asiaa etsitään ja katsotaan eduskunnan kannalta, eduskunnan arvovalta tulee tällaisissa asioissa säilyttää. Hallituksen arvovalta menee ja tulee, mutta eduskunta valitaan vaaleilla, ja sen arvovallan säilyttämiseksi tällaista lainsäädäntötyötä, mikä on näin aukkoinen, tikkuinen, vuotaa kuin harva mätänevä pärekori, ei pidä päästää menemään näin eteenpäin. Tämä pitää saada kuntoon ja järjestykseen.

Herra puhemies! Käsittelin tätä näin lyhyemmän kaavan mukaan, mutta kun saan uuden puheenvuoron, otan vähän järeämmin tämän asian esille, ja sitten menemme eteenpäin, ja annan vahvan vaikutelman siitä, mikä on maalaiskansanedustajan näkemys tähän huonoon hallituksen esitykseen ja ylimieliseen perustuslakivaliokunnan mietintöön, pohjaesitys.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Seppo Lahtelalle, että en kannata pitkiä listoja ja olen sitä mieltä, että nykyinen vaalilain käytäntö on aivan oikea. Siinä korostuu ennen kaikkea henkilövaali. Ennen edustajien valitsemista esimerkiksi europarlamenttiin jokainen puolue suorittaa sisäisen valinnan, ja sitä kautta pitkät listat tavallaan toteutuvat.

Sitten täällä on puhuttu ministerin suulla vaalirahoituksesta, ja totean, että se ei ole mikään ongelma, vaan vaalirahoituksen ainut ongelma on sen läpinäkyväisyys. Sitä pitäisi lisätä oikeusministeriön puolesta, koska hyvä edustaja aina saa vaalirahoituksen kuntoon, jos ei muuten, niin vaikka omilla rahoillaan. (Naurua)

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle haluan todeta, että hänen puheenvuoronsa eduskunnan lähetekeskustelussa käytiin hyvin huolellisesti lävitse oikeusministeriön kanssa ja todettiin, että hallituksen esityksen muutokseen tältä osin ei ole syytä. Temmes oli jostakin syystä kuitenkin jäänyt sinne, ja se nyt joka tapauksessa poistetaan. Totuus ja lopputulos on se, että Temmes ei ole enää täällä, ja siitä olemme ilmeisesti ed. Lahtelan kanssa samaa mieltä. Myöskin sitten Pieksänmaan nimi on muutettu, joten tältä osin nimi on tällä hetkellä aivan oikea.

Tietysti ongelma on se, että joka vuosi, kun kuntamuutoksia tapahtuu, näitä muutoksia joudutaan tekemään. Tämä on vuosittaista huoltotyötä.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin puheenvuoro osittain tyydyttää, mutta että tällainen lainsäädäntötyö tehdään ja todetaan tässä yhteydessä, että kuitenkin nimi poistetaan sieltä! Hallituksen esityksessä näin on olemassa ja mietinnössä sanotaan, että hyväksytään muuttamattomana.

Tähän samaan asiaan: Miksi siinä yhteydessä valiokunta ei avannut tätä Vehkalahti-kysymystä siinä asiassa? Kyllä tässä tulee mieleen vanha liikennevaliokunta, jota johti ed. Pulliainen, joka pilkuntarkasti kirjoitti pykälät uudelleen. Eikö perustuslakivaliokunnassa ole kirjoitustaitoa pykälien avaamiseen ja uudelleen kirjoittamiseen?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä. Tilanne on se, että tosiaan hallituksen esityksessä, joka oli valtiopäivillä 2002, otettiin Temmes pois. Mutta hallituksen esityksessä 27/2003 vp konekirjoitusvirheen johdosta Temmes oli tullut siihen luetteloon mukaan, ja siitä syystä nyt on laissa se Temmes, ja siitä syystä hallituksen esityksestä poistetaan se Temmes. Tosiaan tässä on ollut vahinkoa, joka välillä on saattanut asian väärään muotoon, mutta joka tapauksessa nyt voimme olla yksimielisiä siitä, että lopputulos tällä kertaa on oikein.

Toinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään.

​​​​