Täysistunnon pöytäkirja 25/2009 vp

PTK 25/2009 vp

25. TIISTAINA 17. MAALISKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä

 

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti mutta täsmällisesti, tässähän on kysymys erittäin tärkeästä asiasta, vaikka se ei ehkä siltä näytäkään. Elikkä kysymys on kalastusalusten rekisteröinnistä, ja paitsi että kysymys on rekisteriin saattamisesta — mikä tuolla merellä liikuttaessa on enemmän kuin paikallaan ylipäätänsäkin, että pystytään jokainen alus tunnistamaan, että kuka siellä liikkeellä on ja millä tavalla siinä aluksella sitten käyttäydytään, siis pelkästään liikennepoliittisesti — niin kysymys on tässä tapauksessa erikoisesti siitä, millä asialla ollaan elikkä kalastamassa.

Kun osa näistä kalalajeista, joita siellä pyydetään, on kiintiölajeja, niin jotta tällä politiikalla olisi jotakin merkitystä ja mieltä, niin täytyy olla tarkoin selvillä siitä, montako kalaa itse kullakin aluksella on pyydystetty pyyntikauden aikana. Kysymys on silloin nimenomaan kokonaiskalastuskapasiteetin jakamisesta näitten alusten kesken ja samalla tietysti kalastajien kesken. Erikoisen tärkeätä on silloin se, että rekisteriin ei oteta ylimääräistä kapasiteettia ja että jos joku alus otetaan pois käytöstä, se välittömästi poistetaan rekisteristä, niin että jonossa odotusvuorossa oleva seuraava alus voi tulla rekisteriin merkityksi.

Erittäin tärkeätä on se, että toimitaan kestävän kalastuksen periaattein, ja sitä varten nämä kiintiöt määritetään. Tässä suhteessahan on ollut Euroopan unionin puitteissa erityisen paljon toivomisen varaa aivan erikoisesti merilohen osalta, koska ei ole uskallettu pienentää kiintiöitä niin paljon kuin kalastotilanne sitä edellyttäisi.

Erikoisen merkittävää tässä on ollut se, että eteläisellä Itämerellä on tapahtunut sellaista pyyntiä, joka on ollut aivan ruokotonta. Elikkä ilman minkäänlaisia oikeuksia on pyydetty sellaista lajia, jota ei oikeastaan olisi sen kalaston säilymisen kannaltakaan varaa pyytää ollenkaan, elikkä selvästi rikollisesta toiminnasta on kyse. Nyt sitten tämä valtio on saanut puuhissaan tuomion ja ollaan sitä laittamassa näissä asioissa järjestykseen.

Nythän olennaista on se myöskin, että tämän aluksen merkintä on erittäin näkyvää. Mahdollisimman isot kyltit, joissa näkyy aluksen nimi ja rekisterinumero ja kaikki siihen liittyvä niin, että itse kukin voi olla eräällä tavalla valvoja ja tunnistaa, että mikä se alus on, joka tuolla merellä liikkuu, ja rekisteristä sitten tarkistaa, että se on asiallisella asialla. Tässä on siis yhteisestä Euroopan unionin laajuisesta edusta kysymys.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lakiesitys on monilta osin kyseenalainen ja mielestäni myös EU:n lainsäädännön vastainen. Sitä ihmettelen, miksi jo aiemmin on hyväksytty lakiesityksen 9 §, joka mielestäni on Euroopan unionin lainsäädännön vastainen ja rikkoo muun muassa tavaroiden ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Kuinka voidaan edellyttää, että pääsee rekisteriin, kun puolet kalastusaluksen vuosittaisesta tuotannosta puretaan Suomeen? Kuinka voidaan vaatia, että puolet vuosittaisesta miehistöstä pitää olla suomalaisia? Eivätkö EU-maiden satamat tai työntekijät olekaan tasa-arvoisia suomalaisten kanssa?

Merilakia jouduttiin viime vuonna muuttamaan EU:n vaatimuksesta siten, että jopa aluksen päällikkö voi olla kotoisin toisesta EU- tai Eta-maasta. Tämä johtui siitä, että EU:ssa katsottiin Suomen merilain vaatimuksen olevan ristiriidassa työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa.

Eikö myös vaatimus, jonka mukaan aluksen pitäisi aloittaa vähintään puolet vuotuisista kalastusmatkoistaan Suomesta, estä vapaata liikkuvuutta? Jos kalastusyrittäjä vie saaliin Tanskaan, niin pitäisikö hänen ajaa tyhjällä aluksella Suomeen aloittamaan uusi kalastusmatka, jotta voisi taas viedä saaliin Tanskaan? Kalastushan tapahtuu merialueilla ja lasti jätetään sinne, missä se on taloudellisesti edullisinta. Lastia ei lähdetä jatkuvasti viemään pitkän merimatkan taakse vain sen takia, että pääsisi Suomen kalastusrekisteriin.

Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä, eikö se riitä, että suomalainen omistaa kalastusaluksen. Eikö juuri omistus määritä sitä, minkä maan rekisteriin kalastusalus kuuluu? Voisin jotenkin hyväksyä sen, että yksi 9 §:n mainitsemista taloudellisista yhteyksistä riittäisi, siis joko se, että tuotannosta puolet puretaan Suomeen tai se, että puolet miehistöstä on suomalaisia tai se, että puolet matkoista alkaa Suomesta. Kun yksi näistä EU:n näkökulmasta laittomista edellytyksistä täyttyy, merkittäisiin alus kalastusrekisteriin.

Meillä on pari viimeistä vuotta ollut sellainen kehitys meneillään, että ruotsalaiset ostavat suomalaisen osakeyhtiön, joka puolestaan ostaa troolarin, joka saa suomalaisen lipun ja siten pääsee kiinni Suomen kiintiöihin. Ruotsin omat kiintiöt ovat pienet, ja siksi Suomesta haetaan lisäkiintiöitä.

Rekisteröinnin edellytyksissä ei ole myöskään mainintaa yhteydestä suomalaiseen ammattikalastajarekisteriin ja ammattikalastajamääritelmään. Yhteys muuhun kalastuslainsäädäntöön siis ontuu.

Toivottavasti valiokunnassa ymmärretään, ettei tämä maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston valmistelema lakiesitys ole linjassa EU:n vaatimusten kanssa. Tolkku lakiesitykseen pitäisi saada.

Lakiesityksen 11 §:ssä esitetään, että vapaata kapasiteettia haettaessa samana päivänä tulleet hakemukset ratkaistaan arvalla. Kalastusalusten yhteiskapasiteetti oli maaliskuun 2006 alussa 16 868 bruttotonnia ja 107 724 kilowattia. Suomessa on valtion hallussa vapaata kapasiteettia noin 1 600 bruttotonnia ja yli 10 000 kilowattia.

Arvoisa puhemies! Missään muussa EU-maassa ei tällaista tilannetta voi olla. Kapasiteetti kuuluu kalastajille, eikä se voi olla paperilla valtion kukkarossa. Moni kalastusyrittäjä on hakenut vapaata kapasiteettia voidakseen rekisteröidä kalastusaluksen Suomessa. Te-keskus ei ole voinut sitä myöntää, koska maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto ei antanut siihen lupaa. Avomerikalastuksen osalta tulisi siksi harkita tarjousmenettelyä, jossa vapaa kapasiteetti tarjotaan kerran vuodessa suomalaisille yrityksille. Kapasiteetti myönnettäisiin eniten tarjoaville, kunhan asetetaan hakija- ja aluskohtainen katto.

Mielestäni lakiesitykseen liittyvät ongelmat ovat sellaisia, että valiokunnan pitäisi käsitellä silmämääränään EU:n lainsäädäntö.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yleensä olen ed. Laxellin kanssa hyvinkin samoilla linjoilla, mutta nyt kyllä olen täysin eri linjoilla. Kysymys on nimenomaan siitä, että Itämeren rantavaltiot, siis EU:hun kuuluvat, ovat sopimuksilla jakaneet kiintiölajeilla nämä kiintiöt, ja kysymys on hallittavuudesta. Ihan sillä tavalla kuin lippuvaltiokäsitteessäkin on, niin kysymys on hallittavuudesta. Ei Suomen valtion valta ulotu toisten valtioitten kansalaisiin vaan vain oman valtion kansalaisiin, näin minä tämän ymmärrän. Ja nythän meillä ei ole mitään muuta kuin ylikalastusongelmia tällä hetkellä Itämerellä. Aivan tolkuttomasti ylikalastusta. Turskakanta on häviämässä ylikalastuksesta johtuen. Jos merilohen kalastuksessa onnistuttaisiin niin kuin haluttaisiin ja kiintiö sallisi, niin koko kanta häviäisi kertaheitolla pois, ja sen jälkeen ei kalasta kukaan. Elikkä tämä ei ole mikään muu kuin käytännön järjestelyasia, jossa luonto asettaa ne rajat. Sen mukaisesti tulee toimia, ja järjestelmän täytyy olla hallittava.

Keskustelu päättyi.