Täysistunnon pöytäkirja 25/2009 vp

PTK 25/2009 vp

25. TIISTAINA 17. MAALISKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi paikkatietoinfrastruktuurista

 

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisikohan mahdollista hankkia ministeriöihin lakien valmistelijoille tekniikan sanakirja ja mieluiten sama sanakirja kaikkiin ministeriöihin, sillä vaikka on sinänsä hyvä, että muun muassa tässä lakiesityksessä määritellään käytetyt termit, niin miksi avainkäsitteen eli paikkatiedon määritelmä on täysin erilainen kuin sähköisen viestinnän tietosuojalaissa? Tässä lakiesityksessä paikkatieto on sentään määritelty oikein, sillä sähköisen viestinnän tietosuojalaissa se on määritelty täysin väärin. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa sanalla "paikkatieto" tarkoitetaan sijainti- tai paikantamistietoa, siis aivan eri asiaa, aivan kuin tieliikennelaissa käytettäisiin sanaa liikennemerkki, kun puhutaan ajoneuvosta. Paikka- ja paikannuspalveluita kehittävät insinöörit ovatkin ihmeissään, kun eivät tiedä, mitä tutut sanat missäkin laissa kulloinkin sattuvat tarkoittamaan. Suomen kielen taito ei enää näiden esitysten tulkkaamiseen valitettavasti aina riitä.

Täsmälliset, yksiselitteiset määritelmät ovat teknologiaa säätelevissä laeissa tärkeitä. Esimerkiksi uudet ubiikkiyhteiskunnan palvelut vaativat nimenomaan sekä paikkatietoa että sijaintitietoa. Palvelu perustuu nimenomaan näiden kahden tiedon suhteeseen. Ei riitä, että tietää, missä on, on tiedettävä myös, mikä se kyseessä oleva paikka oikein onkaan. Esimerkiksi meidän kansanedustajien kommunikaattoreista löytyvä navigaattori on tällainen paikka- ja sijaintitietoa yhdistävä palvelu. Paikkatiedon yhdistäminen muihin tietokantoihin avaa vielä lisää mahdollisuuksia. Paikkatiedon louhinta voikin löytää yllättäviä syy—seuraus-suhteita, yhteiskunnallisia eroja ja niiden taustatekijöitä.

Joka tapauksessa tämä lakiesitys on enemmän kuin tervetullut, sillä pelisääntöjen puute on haitannut kansallisten paikkatietovarantojen hyödyntämistä ja vaikeuttanut viranomaisten yhteistyötä sekä kaupallisten paikkatietopalveluiden kehittämistä. Tästä huolimatta voimassa oleva kansallinen paikkatietostrategia ei ole noteerannut paikkatietoinfrastruktuurin edellyttämiä lainsäädäntötarpeita, vaan tarvittiin Inspire-direktiivi meitä muistuttamaan.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen ongelmana on se, että se jättää ainakin ensi lukemalla tulkinnanvaraa siihen, mitä maksuja viranomaiset voivat hallinnoimiensa paikkatietojen käytöstä periä. Myös se jää avoimeksi, peritäänkö mahdolliset maksut pääsystä tietoon, tiedon käytöstä vai tietoon perustuvasta palvelusta. Olisinkin mielelläni nähnyt, että esityksessä olisi otettu mallia sellaisesta sosialistisesta valtiosta kuin Yhdysvallat, jossa kaikki verovaroin tuotettu paikkatieto on ilmaiseksi kaikkien käytettävissä. Tämä onkin alentanut kynnystä kehittää markkinoille innovatiivisia paikkatietopalveluita. Suurin osa näistä uusista palveluista toki epäonnistuu, mutta joistain on vastaavasti tullut globaaleja läpimurtoja. Niistä parhaiten tunnettu esimerkki on Google Earth, jonka päälle kehitetään jatkuvasti yhä uusia paikkatietosovelluksia.

Toivonkin, että tätä lakia tulkitaan käytännössä niin, että paikkatiedon käytöstä ei pääsääntöisesti perittäisi maksuja. Tiedon hautomisen ajan eri virastoissa luulisi olevan jo ohi. Tunnen ohjelmistoyrittäjiä, jotka ovat joutuneet keskeyttämään suunnittelemansa paikkatietopalvelun kehittämisen, koska paikkatiedon käytöstä peritty hinta olisi ollut kohtuuttoman suuri.

Käytännössä viranomaisten keräämien paikkatietojen aiempaa tehokkaampi ja luovempi käyttö vaatii sitä, että paikkatietoa hallinnoivat viranomaiset velvoitetaan rakentamaan tietokantoihinsa avoin, kaikkien käytettävissä oleva ohjelmointirajapinta, niin sanottu API, joka sallii kenen tahansa rakentaa kyseistä paikkatietokantaa hyödyntäviä palveluja. Avoin ohjelmointirajapinta parantaisi myös viranomaisten välistä paikkatiedon hyödyntämistä, jossa on ollut totisesti parantamisen varaa. Käytännössä tilanne on ollut usein se, että monessa tapauksessa viranomaiselle on tullut halvemmaksi kerätä samat tiedot uudelleen kuin käyttää toisen viranomaisen jo valmiiksi keräämiä tietoja. Jos paikkatietoa keräävät viranomaiset huomioisivat toistensa tarpeet, säästyttäisiin paljolta, todella paljolta, turhalta työltä.

Avoimuuden vastapuolena on yksityisyyden turvaaminen. Paikkatietokannoissa on myös ihmisten yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia tietoja. Paninkin ilolla merkille, että hallituksen esityksessä huomioidaan myös yksityisyyden suojan merkitys.

Paikkatietopalveluiden yleistyminen nostaa esiin myös uusia kysymyksiä, jotka tämä esitys jättää auki. Kenellä on esimerkiksi vastuu paikkatiedon oikeellisuudesta, ylläpidosta ja turvaamisesta? Paikkatietojen on oltava ajantasaisia ja luotettavia. Tahattomilla ja tahallisilla virheillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset.

Arvoisa puhemies! Laki paikkatietoinfrastruktuurista määrittelee ubiikkiyhteiskunnan keskeisiä perusrakenteita. Tämä laki vaikuttaakin poikkeuksellisen kauas Suomen tulevaisuuteen. Toivon, että se saa valiokunnissa arvoisensa käsittelyn, ja mietinnön tavoitteeksi tulisi asettaa yhteiskunnan kokonaisetu eli luoda edellytykset uusien luovien paikkatietopalveluiden synnylle ja paikkatietojen mahdollisimman laajalle julkiselle ja kaupalliselle hyödyntämiselle. Paikkatiedon panttaamiseen ei ole enää varaa.

Keskustelu päättyi.