Täysistunnon pöytäkirja 26/2004 vp

PTK 26/2004 vp

26. TIISTAINA 16. MAALISKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta

 

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä saatavien perimisestä annettu laki on erittäin tervetullut. Täytyy jälleen kerran todeta, vaikka joistakin asioista oikeusministerin kanssa olen eri mieltä, että tämä hallituksen esitys on erittäin kannatettava. Me kaikki, jotka joudumme jonkin verran hoitamaan ihmisten asioita, olemme havainneet, kuinka perintätoimistojen laskutus vaihtelee erittäin suuresti. Tässä on monia muitakin järkeviä kohtia, nimenomaan se, että tullaan määrittelemään aikarajoja myöskin saatavien maksumuistutuksille ja myöskin erilaista ohjeistusta.

Jos ministeri esittelee tätä ja käyttää oman puheenvuoronsa, niin voidaan jatkaa keskustelua. Mutta, arvoisa herra puhemies, toivon, että valiokunta, joka tämän käsittelee, käsittelisi sen niin tarkoin, että sinne ei nyt jäisi sellaisia tulkinnanvaraisia aukkoja, joita tällaisissa perintätilanteissa useimmiten perintätoimistot käyttävät hyväkseen.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Meillähän on suhteellisen tuore perintälainsäädäntö, mutta kun lakia saatavien perinnästä säädettiin, silloin eduskunta edellytti, että seurataan, tarvittaisiinko pidemmälle menevää sääntelyä esimerkiksi perintäkulujen perimisestä. Tästä on tehty seurantaselvitystä. On katsottu, minkälaisia asioita on tullut kuluttajavalituslautakunnan päätettäväksi valitusten kautta, ja toisaalta tämmöisen otantaseurannan perusteella katsottu, minkä kokoisia perintäkuluja eri suuruisista saatavista on peritty. Näistä löytyy jakaumaa hallituksen esityksen perusteluista. Tämän selvityksen pohjalta sitten päädyttiin tekemään esitys, jossa hallitus ehdottaa muutettavaksi saatavien perinnästä annettua lakia. Ehdotetut muutokset koskevat sekä perintäkulujen korvaamista että myös velallisen tiedonsaantioikeuden olennaista parantamista. Siihen ed. Vistbacka jo kiinnittikin huomiota.

Perintäkulujen osalta hallitus on tämän seurannan perusteella päätynyt siihen, että säädettäisiin taulukkomaksut. Minkälaiset nuo taulukkomaksut olisivat, siitä on liitetty esitykseen asetusluonnos yksittäisten perintätoimien kulujen osalta. Tuon asetusluonnoksen 2 §:ssä todetaan, että velalliselta saa vaatia yksittäisistä perintätoimista kohtuulliset perintäkulut, kuitenkin enintään seuraavat määrät: ensinnäkin, kirjallisesta maksumuistutuksesta 5 euroa; toiseksi, saatavien perinnästä annetun lain 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta, joka siis vaatii jo enemmän työtä, 21 euroa, jos saatavan pääoma on 250 euroa tai vähemmän, ja 45 euroa, jos pääoma on yli 250 euroa; kolmanneksi, yhdessä velallisen kanssa laaditusta koko jäännössaatavan kattavasta kirjallisesta maksusuunnitelmasta 30 euroa. Tällaiset taulukkomaksut auttaisivat rajaamaan pois sellaiset selvät ylilaskutukset, joista valitettavan laajasti esimerkkejä löytyy. Aika monelta yhtiöltä löytyy jo perusmalleja, että hyvin lyhyestä viivästyksestä laskun maksamisessa heti seuraavaan muistutukseen kytketään 8—10 euron lisämaksu ja se tulee sen varsinaisen seuraamuksen, viivästyskoron, päälle. Tämmöiselle yksinkertaiselle maksumuistutukselle tulisi nyt sitten ylärajaksi 5 euroa, eli monien perintäyhtiöiden, suoraan saatavaa velkovien yhtiöidenkin, maksukäytäntöön tulisi siis siinä suhteessa muutos. Monissa maksujen perimisissä tämä ensimmäinen muistutus tulee suoraan tietojärjestelmästä hyvin vähällä työllä, eikä ole perusteltua, että siitä välttämättä perittäisiin mitään lisämaksua sen viivästyskoron lisäksi. Tällä taulukkomaksulla ei haluta kannustaa tällaisia yhtiöitä tai velkojia maksun perimiseen, jotka sitä eivät ole tähänkään saakka käyttäneet tai ole sitä pitäneet tarpeellisena.

Voimassa olevan lain pääperiaate, jonka mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuneet kohtuulliset ja tarpeelliset kulut, säilyy ennallaan. Jos nämä taulukkomaksut yksittäistapauksessa selvästi ovat vähäisemmät kuin todelliset kulut ovat, niin siitä voi esittää sitten lisäselvitykset ja päätyä silloin oikeisiin tai esitettyihin isompiinkin kuluihin, mutta tällaisena kaavamaisena massaperintänä ei näitä taulukkomaksuja saisi siis ylittää.

Oikeusministeriön asetuksella voidaan ehdotuksen mukaan säätää myös aikarajoja sellaisten maksumuistutusten tai maksuvaatimusten lähettämiselle, joiden kuluista vaaditaan korvaus velalliselta. Tällaiseenkin sääntelyyn on tarvetta. On yleistynyt kohtuuttoman lyhyiden maksuaikojen käyttö. Meillä on jopa seitsemän päivän maksuaikoja, ja kun ei tiedetä, milloin nämä postissa perille tulevat, niin se käytännön todellinen maksuaika saattaa jäädä päivään pariin useissakin tilanteissa, ja se on kohtuutonta velallisen tai maksajan kannalta, että jos sellainen aikaraja ylitetään, niin tulisi isoja lisäkustannuksia, lisämaksuja.

Velallisen oikeusaseman parantamiseksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset velallisen oikeudesta saada pyynnöstä velkojalta ajantasaiset tiedot velkatilanteestaan ja selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Velallisen tiedonsaantioikeus koskisi kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia saatavia. Tämähän on hyvin tärkeää sellaisissa tilanteissa, jolloinka samanaikaisesti on esimerkiksi useita saatavia perinnässä ja jollakin kuukausierällä lyhennetään saatavia, mutta näistä lyhennyksistä ei velalliselle itselleen jää selvää kuvaa siitä, mikä saldo veloissa, saatavissa, on. Tuollainen vuositieto siitä, mikä sen hetken tilanne on ja mitä kaikkia eri saatavia on perinnässä kyseisellä velkojalla, on selvästi tarpeen tällaisia tilanteita ajatellen. On muistettava, että ulosottolaissa tuli nyt mahdollisuus saada ulosotosta vastaavat tiedot paremmin. Valtakunnallisesta ulosottojärjestelmästä saadaan siellä perinnässä olevien saatavien kokonaismäärät tiedoksi, ja sekin helpottaa tämmöisen velkahallinnan rakentamista velallisen kannalta. Myös velkojan tiedonsaantioikeus ulosottojärjestelmästä on olennaisesti parantunut maaliskuun alussa voimaan tulleessa uudessa järjestelmässä.

Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Toivon, että eduskunta voisi sen ripeästi käsitellä. Tällä on kytkentöjä esimerkiksi pankkimaksuista käytävään keskusteluun. Tällainen kohtuullisten maksujen ja joustavien normien asettamisen tie on tarpeen silloin, kun näyttää siltä, että liberalisointi, maksujen jättäminen totaalisesti markkinoiden varaan, johtaa väärinkäytöksiin tai kohtuuttoman korkeisiin maksuihin. Kohtuuden asettaminen on aina vaikea tehtävä. Tässä tapauksessa siihen rakennettiin tällainen portaikko, jotta toisaalta järjestely olisi myös velkojan kannalta taikka perintätoimiston kannalta kohtuullinen, että silloin kun on isompi saatava ja isompi työmäärä sen saatavan perinnässä, siitä myös sitten vähän reilumman korvauksen saa.

Mutta nämä muutosehdotukset jäävät siis eduskunnan arvioitaviksi, vastaavatko ne siihen tarpeeseen, jota eduskunta esitti selvitettäväksi aikoinaan ponnessaan, ja riittävätkö ne sitten näiden perintämarkkinoilla esiintyneiden epäkohtien oikaisemiseksi. Itse uskon, että tässä tulee merkittävä kohennus sinänsä tuoreeseen lainsäädäntöön ja tämä auttaa reilujen pelisääntöjen kehittämistä perintäalalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Johannes Koskiselle täytyy antaa kiitos tästä hyvästä esityksestä. Nimittäin yksi kohta, johon tässä paikaltani aion nyt puuttua, on juuri velallisen oikeus saada tietoja. Ihan luonnostaanhan tuntuisi siltä, jotta aina velallisella pitäisi olla tämmöinen oikeus, mutta näköjään vaaditaan lakiin kirjaus siitä. Se ei ole itsestäänselvyys, minkä tämä nyt osoittaa hyvin. Nimittäin tässä matkan varrella vuodesta 95 asti on monta tapausta tullut itselleni ainakin eteen, joissa velallinen kyllä on ollut todella heikommassa asemassa, niin kuin muutenkin velallinen on heikommassa asemassa monessa paikassa, ja näitä tietoja on ollut vaikea saada miltään tasolta. Nyt toivon mukaan, kun tämä viedään kautta linjan näissä eri pykälissä, eri laeissa, mitä ne ovatkin, velallinen saa oikeat tiedot, ajantasaiset tiedot, ja tässä tapauksessa esitetään, että kerran vuodessa. Minusta se on riittävä. Jos tiheämmin haluaa, sitten vaatii, koska pitää tietysti edellyttää, että jokainen pitää nyt sen verran omaa kirjanpitoakin, että muistaa, mitä vuoden aikana on tapahtunut lyhennyksiä tai lisäyksiä.

Sen takia olen tyytyväinen tähän esitykseen, ja toivon mukaan eduskunta vie tämän ripeästi eteenpäin ja jatkossa hallitus ottaa huomioon myös niissä muissa laeissa, mitkä mahdollisesti tulevat, saman idean, jotta velallisen pitää aina saada ne oikeat tiedot.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olisin itsekin puuttunut hallituksen esityksen 4 a §:n kohtaan, jossa nimenomaan annetaan velalliselle oikeus saada ajantasaiset tiedot. Niin kuin ed. Esa Lahtela täällä totesi, viime vuosien aikana useaan kansanedustajaan on otettu hyvin monta kertaa yhteyttä nimenomaan siltä pohjalta, että velallinen ei ole saanut riittävän yksityiskohtaisia tietoja, paljonko hän on velkaa. Erityisesti silloin, jos on useampia takaajia, osa takaajista on maksanut, on monta kertaa ollut tilanne, että näitä maksuja ei ole ikään kuin otettu huomioon lyhennyserinä lainkaan. Myöskin näyttökysymys oikeudessa on ollut vaikea monta kertaa.

Myöskin, arvoisa herra puhemies, täytyy antaa kiitosta silloin, kun se kuuluu, eli siitä, että hallituksen esityksessä on oikeusministeriön asetusesitys jo tässä vaiheessa eli valiokunta pääsee arvioimaan sitä, millä tavoin oikeusministeriö on arvioinut nimenomaan 2 §:n hinnoittelusysteemiä. Itse en halua siihen ottaa sen enempää kantaa mutta olen ainakin sikäli tyytyväinen, että tässä nyt on annettu osviittoja siihen. Kun nykytilanteen selvittelyissä todetaan sivulla 3, kuinka suuria marginaalit ovat, tältäkin osalta voi tyydytyksellä vain todeta, että valiokunta vaan tarkasti käsittelee ja nopeasti, että tämä saataisiin nopeasti myös voimaan.

Keskustelu päättyy.