4) Hallituksen esitys laiksi ammattikorkeakoululain muuttamisesta
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Säännös ammattikorkeakoulun
opiskelijakunnasta sisältyi jo lokakuussa 2002 eduskunnalle annettuun
esitykseen ammattikorkeakoululaiksi. Tuolloin kuitenkin perustuslakivaliokunta
katsoi säännöksen olevan perustuslain
vastainen. Eduskunta kuitenkin edellytti, että ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntien asema on kirjattava lakiin, ja näin nyt
on tapahtumassa.
Ammattikorkeakoululaki toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen
päätöksentekoa. Tilanne jäi
säätämisen jälkeen siinä mielessä hieman
epämääräiseksi, kun yhtäältä opiskelijat
tunnustetaan osaksi opinahjonsa hallintoa, mutta opiskelijoiden ääntä todellisuudessa
käyttävistä ja heidän etujaan
ajavista elimistä, joita ovat siis nykytilanteessa opiskelijayhdistykset,
ei laissa ole mitään mainintaa.
Tämän lainmuutoksen jälkeen marssijärjestys on
myös tältä osin selvä. Ammattikorkeakouluissa
toimivat yliopistojen ylioppilaskuntien tapaan opiskelijakunnat,
jotka ovat julkisoikeudellisia yhdistyksiä, ja niiden tehtävät
ja velvollisuudet on kirjattu lakiin. Kyse on siis demokratian turvaamisesta.
Tämän lainmuutoksen jälkeen ammattikorkeakouluihin
perustettavat opiskelijakunnat, joihin kaikki ammattikorkeakoulujen opiskelijat
kuuluvat, edustavat kaikkia opiskelijoita. Tämä takaa
sen, että opiskelijoiden edustajat ammattikorkeakouluhallintoon
tulevat myös demokraattisesti valituiksi.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Kuten edellä kävi ilmi,
jo viime vaalikaudella tämä asia oli esillä.
Silloin perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti sitä ei
voitu hyväksyä. Toivottavasti tämä este
on poistunut ja tämä erinomainen laki voidaan
säätää.
Ammattikorkeakouluista on tullut merkittäviä vaikuttajia
maakunnallisesti. Opiskelijoita on parhaimmillaan tuhansia, joiden
asema on hoidettu vain vapaaehtoisuuden kautta, jolloin heille ei
ole voitu antaa myöskään julkisoikeudellisia
tehtäviä. Tämä lakimuutos muuttaa
oleellisesti asian, ja näin opiskelijat voivat ajaa omia etujaan
tämän kautta, mutta sitä kautta myöskin opiskelijajärjestöille
voidaan antaa hoidettavaksi ammattikorkeakoulun hallintoon ja toimintaan liittyviä
julkisia
tehtäviä.
Kaiken kaikkiaan tätä on tervehdittävä suurella
tyydytyksellä, ja on toivottavaa, ettei löytyisi enää mitään
sudenkuoppia, mitkä estäisivät tämän
lainmuutoksen toteuttamisen.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä on kysymyksessä lähtökohdiltaan
pienet muutokset, mutta opiskelijoiden kannalta on tärkeästä asiasta
kysymys. Vahvistettu asema opiskelijakuntana antaa mahdollisuuden
ja oikeuden edustaa kaikkia opiskelijoita jokaisen opiskelijan ollessa
jäsen. Tällöin jokainen opiskelija voi tasapuolisesti
osallistua opiskelijakunnan hallintoon ja hallintoelinten valintaan.
Samalla hän voi vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan.
Opiskelijakunnan on vaikea toimia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden
edunvalvojana, elleivät opiskelijakuntaan kuulu kaikki
ammattikorkeakoulun opiskelijat. Ehdotettu muutos saattaa nämä opiskelijat
samaan asemaan yliopistojen opiskelijoiden kanssa.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi
13 a §, jossa säädetään
ammattikorkeakoulun sääntöihin otettavista
asioista.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvin perusteltu, ja
viedään tätä asiaa vauhdilla eteenpäin.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Toivotan tämän lakiesityksen
ilolla tervetulleeksi. Helmikuussa 2003 hyväksytty ammattikorkeakoululaki
toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksenteko-organisaatiota,
eli laki tunnusti opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen itsehallintoa.
Kuitenkin ilman lain määrittelemää asemaa
opiskelijayhdistykset eivät voi toteuttaa tehtäväänsä opiskelijoiden
etu- ja palveluorganisaationa. Opiskelijayhdistyksethän
ovat hoitaneet laissa julkisoikeudellisiksi tehtäviksi
määriteltyjä tehtäviä. Ammattikorkeakoulut
tunnustavat nykyiset opiskelijayhdistykset osaksi korkeakouluyhteisöä.
Siksi onkin olemassa todellakin perusteltu tarve järjestää yhdistykset
lailla julkista tehtävää varten. Tuo
vahvistettu asema opiskelijakuntana antaa mahdollisuuden ja oikeuden
edustaa kaikkia opiskelijoita jokaisen opiskelijan ollessa jäsen.
Vain julkisoikeudellinen asema takaa demokraattisen toimintamallin
valittaessa opiskelijoiden edustajia ammattikorkeakoulujen hallintoon.
Jokainen opiskelija myös hyötyy opiskelijakunnan
työn tuloksista ja palveluista.
Arvoisa herra puhemies! Opiskelijakunnan on mahdotonta toimia
kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvojana, ellei opiskelijakuntaan
kuulu jokainen ammattikorkeakoulun opiskelija. Siksi tämä laki
on perusteltu. Toivon, että tämä nyt
saadaan eduskunnassa eteenpäin ja huolella se käsitellään
niin sivistysvaliokunnassa kuin myöskin perustuslakivaliokunnassa,
ja siellä tietysti erityisesti täytyy pohtia sitä,
minkälaisia velvoitteita voidaan antaa niille henkilöille,
jotka ovat tässä jäseninä, koska
sitähän erityisesti viimeksi perustuslakivaliokunnassa
käsiteltiin, mutta toivotan menestystä tälle
lakiesitykselle.
Pirkko Peltomo /sd:
Arvoisa puhemies! Yliopistot ja ammattikorkeakoulut muodostavat korkeakoulujärjestelmämme.
Vuoden 2003 alkupuolella hyväksytty ammattikorkeakoululaki
toi opiskelijat viralliseksi osaksi ammattikorkeakoulujen päätöksenteko-organisaatiota.
Laki tunnustaa opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen itsehallintoa
määrittelemällä opiskelijaedustuksen
ammattikorkeakoulujen sisäistä hallintoa hoitavaan
hallitukseen.
Ministeri Haataisen ja hallituksen esitys 24/2004 vp
on hyvä, tarpeellinen ja kannatettava. Ammattikorkeakoulujen
opiskelijakuntien asema tulee vihdoin kirjata lakiin. Näin
turvataan mahdollisuus demokraattiseen opiskelijaedustukseen ammattikorkeakoulun
hallinnossa. Ilman tätä lain määrittelemää asemaa
opiskelijayhdistykset eivät pysty toteuttamaan tehtäväänsä opiskelijoiden
edunvalvonta- ja palveluorganisaationa. Opiskelijayhdistyksiä on
ollut ammattikorkeakoulujen perustamisesta lähtien. Ne
on rakennettu ylioppilaskuntien mallin mukaisesti. Opiskelijayhdistykset
hoitavat laissa julkisoikeudellisiksi tehtäviksi määriteltäviä tehtäviä.
Ammattikorkeakoulut tunnustavat nykyiset opiskelijayhdistykset jo
osaksi korkeakouluyhteisöä. Tästä syystä on
perusteltu tarve järjestää yhdistykset
lailla julkista tehtävää varten.
Arvoisa puhemies! Vahvistettu asema opiskelijakuntana, julkisoikeudellisena
yhdistyksenä, antaa mahdollisuuden ja oikeuden edustaa
kaikkia opiskelijoita, kun kaikki opiskelijat ovat jäseniä.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat tulee rinnastaa asemaltaan
ja tehtäviltään ylioppilaskuntiin. Näin
turvataan korkeakouluopiskelijoille yhdenvertainen asema vaikutusmahdollisuuksien
suhteen. Toiminta kuitenkin edellyttää myös
euroja, ja toivonkin, että opiskelijakunnille turvataan
myös tarvittavat resurssit julkisten tehtävien
toteuttamiseksi.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Monelle on tuttu sanonta, että hyvää kannattaa
odottaa. Kun tätä lähetekeskustelua kuuntelee,
niin nyt voi sanoa, vaikka tätä lakia on odotettu
lakiteknisistä syistä johtuen aika kauan, että esitys
on kuitenkin sellainen, että sitä voi ilolla tervehtiä. On
aika, että ammattikorkeakouluopiskelijat saavat yliopisto-opiskelijoihin
rinnastettavan aseman.
Minä erityisesti haluaisin korostaa myös sitä, että jatkossa — tämä laki
on valmisteltu ministeriön toimesta hyvässä yhteistyössä sekä opettajajärjestöjen
ja rehtorijärjestön että Samokin kanssa — kun
eduskunnassa tätä lakiehdotusta käsitellään,
kuulemisessa voitaisiin todella vielä räätälöidä sitä,
että tästä tulisi hyvä työväline
ammattikorkeakouluihin ja opiskelijoiden käyttöön siten,
että myös opiskelijoiden hyvinvoinnista ja opiskelujaksamisesta
voitaisiin pitää huolta yhdessä näiden
opiskelijakuntien ja koulujen kanssa sekä antaa opiskelijakunnille
esimerkiksi opintojen ohjaukseen liittyviä tehtäviä luottamuksellisesti.
Ed. Peltomo nosti esille resurssien riittävyyden. Minusta
olisi hyvä, että voitaisiin turvata nyt alussa
näille opiskelijakunnille hyvät lähtöresurssit.
Uskon kyllä, että opiskelijakunnilla riittää sitten
energiaa ja kykyä viljellä toimintaansa niin,
että myös saadaan lisäresursseja oman
toiminnan kautta.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistyksillä on
jo julkisia tehtäviä, joten tästäkin
kulmasta tarkasteltuna on olemassa varsin perusteltu tarve järjestää yhdistykset
lailla julkista tehtävää varten. Kuten
täällä on moneen jo korostettu, julkisoikeudellinen
asema takaa demokraattisen toimintamallin valittaessa opiskelijoiden
edustajia ammattikorkeakoulun hallintoon, ja jokainen opiskelija
myös tietenkin hyötyy opiskelijakunnan työn
tuloksista ja palveluista.
Mutta olen samaa mieltä Samokin kanssa siitä,
että opiskelijakunnan on mahdotonta toimia kaikkien ammattikorkeakoulun
opiskelijoiden edunvalvojana, ellei opiskelijakuntaan kuulu jokainen
ammattikorkeakoulun opiskelija. Olen sitä mieltä,
että ammattikorkeakouluopiskelijoiden asema tulee vihdoinkin
vahvistaa tasavertaiseksi suhteessa muihin opiskelijoihin ja ammattikorkeakoulun
sisäisiin toimijoihin. Toivon myös riittäviä resursseja
opiskelijakunnille. Nimittäin jatkossa on varmaan puututtava
siihenkin, että ammattikorkeakoululaisten terveydenhoito
on järjestettävä paremmin kuin nykyisin.
Susanna Haapoja /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä on paljon
tuotu jo hyviä näkemyksiä esille, ja
haluaisin muistuttaa, että varsin monet varmasti meistä nykyisistäkin
kansanedustajista ovat toimineet vapaaehtoisesti oppilaskunnassa, ja
se on varsin hyvää toimintaa siinä yhdistyksessä.
Jokainen muistaa sen ajan ja sen, että jos ei ole sitä virallista
asemaa sillä oppilaitoksen oppilasyhdistyksellä ollut,
sitä useimmiten tuli kaivatuksi.
Nykyisin ammattikorkeakoulut muodostavat aika monen oppilaitoksen
yhteiskoalitioita ja oppilaat saattavat olla vähän
hajallaan toisistaan aivan niin kuin yliopistomaailmassakin, joten
silloin tämä edustajiston ja hallituksen rooli
nimenomaan vaaleilla järjestettävänä muotona
on erittäin hyvä muodostettaessa näitä opiskelijakuntia.
Nämä opiskelijayhdistykset ovat tähänkin
asti tehneet monenlaista hyvää toimintaa, lähinnä tutor-toimintaa,
mikä on perustunut vapaaehtoisuuteen ja varmasti perustuu
myös tulevaisuudessa — niin tässä laissa
esitetään — mutta ammattikorkeakouluilla,
niin kuin muillakin oppilaitoksilla, on aina kysymys myös
oppilaiden työllistämisestä jatkossa
ja huoli työpaikan saamisesta on suuri, joten tähän
rekrytointiin pitää myös kiinnittää aika
paljon huomiota, ja oppilaat tekevät siinä kyllä pyyteetöntä ja
hyvää työtä.
Kannatan lämpimästi tätä esitystä,
myös sitä ajattelua, että kun ammattikorkeakouluissa
opiskelee myös paljon aikuisopiskelijoita, jotka eivät ole
päätoimisia opiskelijoita, niin sitten jatkossa mietittäisiin
tuiki tarkkaan, mikä heidän asemansa näissä tulevissa
opiskelijakunnissa sitten olisi. Oppilasyhdistyksistä ja
opiskelijakunnista tulee tulevaisuuden päättäjiä.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys laiksi ammattikorkeakoululain muuttamisesta sisältää tärkeitä parannuksia
opiskelijakuntien asemaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat
hoitavat monia kaikkia opiskelijoita koskevia asioita ja käytännössä edustavat
esimerkiksi oppilaitoksen hallinnossa kaikkia oppilaitoksen opiskelijoita.
Näiden tehtävien hoitaminen nykykäytännön
mukaisesti on monella tavalla hankalaa, koska tällä hetkellähän
tosiasiallisesti opiskelijakuntiin eivät kuulu läheskään
kaikki oppilaitoksen opiskelijat.
Opiskelijakuntien aseman tunnustaminen laissa helpottaa opiskelijayhdistysten
mahdollisuutta ajaa opiskelijoiden etua ja asioita, mahdollistaa
opiskelijoiden ammattikorkeakoulussa saamien palvelujen tehostamisen
sekä mahdollistaa näin demokraattisen opiskelijaedustuksen
nykyistä paremmin ammattikorkeakoulun hallinnossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat
ovat esimerkiksi terveydenhuollon suhteen epätasa-arvoisessa
asemassa esimerkiksi yliopisto-opiskelijoihin verrattuna. Tämä lainmuutos
mahdollistaa sen suuntaisten palveluiden kuten terveyspalveluidenkin
kehittämisen ja parantamisen. Välttämättä ammattikorkeakoulujen
ja opiskelijoiden kannalta ei paras vaihtoehto ole Yths-järjestelmän
kaltainen organisaatio, mutta halutessaan he voivat lähteä nyt
kehittämään tämänkin suuntaista
palvelua.
Opiskelijakuntien resurssien riittävyys tulee myös
turvata nykyistä paremmin, jotta näitten palveluiden
toteuttaminen on mahdollista, samoin palvelukirjon laajentaminen
ja palveluiden laadun parantaminen. Opiskelijoiden tulee kokea,
että he konkreettisesti myös saavat vastinetta
sille, että kuuluvat opiskelijakuntaan. Joskus on viitattu
siihen, että opiskelijakuntien niin sanottu automaatiojäsenyys
olisi perustuslain vastaista. Samassa yhteydessä voi varmaankin
sitten pohtia sitä, kuinka nyt käytännössä oleva
yliopistojen opiskelijakuntien toiminta voi olla käynnissä,
mikäli se olisi perustuslain vastaista. Jokainen yliopisto-opiskelija
on varmasti hyvin tyytyväinen jäsenyytensä kautta
saamiinsa palveluihin.
Opiskelijat kuuluvat automaattisesti myös opiskelijayhteisöön
oppilaitoksessa, missä opiskelevat, joten opiskelijakuntaan
kuuluminen ei juurikaan muuta tilannetta muilta osin kuin tarjoaa
mahdollisuuden paremmille palveluille ja tehokkaammalle opiskelijoiden
edunvalvonnalle ja opiskelijoiden järjestäytyneelle
toiminnalle. Opiskelijakunnissa opiskelijat voivat osallistua monipuolisesti
myös yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön,
mitä pidän tärkeänä.
Opiskelijakuntia tulisikin kuulla vielä nykyistä enemmän niin
valtakunnan kuin paikallisellakin tasolla. Tässä työssä myös
eri oppilaitosten opiskelijoiden välinen yhteistyö paikallistasollakin
on hyvin tärkeää. Itse ammattikorkeakoulun
opiskelijakunnassa opiskelijasihteerinä toimiessani olen nähnyt
suuren tarpeen nyt käsittelyssä olevan parannuksen
toteuttamiselle.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on siis opiskelijoiden
edun mukainen, ja toivon, että asia etenee pikaisesti.
Opiskelijat toimivat jo nyt hyvin aktiivisesti opiskelijakunnissa,
ja heille tulee antaa mahdollisuus kehittää toimintaansa edelleen.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opiskelijakunnan
jäsenyydestä säädetään
lailla tässä hallituksen esityksessä,
ja se on kannatettava asia. Sitä ovat nämä ammattikorkeakoulujen
opiskelijat jo pitkän ajan vaatineet. Edellisellä kerralla, kun
tätä asiaa täällä käsiteltiin,
silloin eduskunnan enemmistö vetosi perustuslakivaliokunnan kantaan,
että tällaista niin sanottua pakkojäsenyyttä ei
voida hyväksyä. Toivottavasti nyt eduskunnan rohkeus
ei petä tässä asiassa ja tämä asia viedään
eteenpäin, niin kuin hallitus esittää,
ja näin ollen turvataan ammattikorkeakouluopiskelijoille
tältä osin tasavertainen asema yliopisto-opiskelijoihin
nähden. Tämähän tuo monia etuja myöskin
ammattikorkeakouluopiskelijoille tulevaisuudessa, ja siinä mielessä tämä asia
olisi tärkeää vihdoin saada kuntoon.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Minäkin pidän tätä esitystä hyvänä,
kannatettavana, ja toivon, että se menee tällä kertaa
läpi siinä muodossa, kuin hallitus on sen esittänyt.
Todellakin tätä asiaa käsiteltiin silloin,
kun ammattikorkeakoululaki oli käsittelyssä. Hallituksen esityksessä tuolloin
oli 42 §, jonka kuitenkin perustuslakivaliokunta silloin
totesi niin ongelmalliseksi, että esitti, että sivistysvaliokunta
jättäisi sen pois laista. Niin sitten se poistettiin,
ja taidettiinpa täällä isossa salissa
sitten äänestää asiasta. Vähemmistö olisi
säilyttänyt tämän pykälän
siellä ja ammattikorkeakouluissa tämän
opiskelijakunnan lakisääteisenä ja pakkojäsenyyteen
perustuvana, mutta enemmistö todellakin toimi niin kuin
perustuslakivaliokunta lausunnossa esitti, ja se pykälä jäi
silloin pois, mutta eduskunta hyväksyi kuitenkin yksimielisesti
ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus tämän
asian uudelleen tutkii ja tuo esityksen eduskuntaan. Nyt on näin
tapahtunut, ja tästä on hallitukselle tunnustus
annettava. Nämä ammattikorkeakoulujen opiskelijat, Samok,
pitävät tätä asiaa tärkeänä,
ja on ihan syytä, että näin edetään.
Perustuslakivaliokunta silloin edellisellä kerralla
katsoi, että yliopistoissa ja korkeakouluissa ylioppilaskunnilla
on julkisoikeudellisia tehtäviä ja niillä on
pitkä perinne julkisoikeudellisina yhdistyksinä,
ja sitten totesi, että ammattikorkeakouluissa ei vastaavia
tehtäviä ole ehkä samassa määrin
eikä ainakaan ole pitkää perinnettä.
Näin ollen perustuslakivaliokunta sitten esitti, että tämä pykälä poistettaisiin,
ja näin, niin kuin totesin, tapahtui.
Nyt on tietysti mielenkiintoista, miten perustuslakivaliokunta
löytää perustelut sille, että näin voitaisiin
tästä eteenpäin edetä. Yksi
peruste varmasti on se, mihin on täälläkin
jo vedottu, eli kun ammattikorkeakoulut ovat osa korkeakoululaitosta
ja kun hallitus esityksessäänkin toteaa, että ammattikorkeakouluilla
on itsehallinnollinen asema, niin silloin voi tulla siihen johtopäätökseen,
että jos kerran on osa korkeakoululaitosta ja itsehallinnollinen
asema, niin silloin on syytä myös olla samanlainen
asema opiskelijakunnilla. Eli tasavertaisuuspykälä tässä mielessä voisi tulla
sovellettavaksi.
Toivottavasti todellakin perustuslakivaliokunta tästä pääsee
eteenpäin, tätä nimittäin rajoittaa perustuslain
13 §:n tiukka sanamuoto. Jos sitä luetaan, niin
siellä puhutaan negatiivisesta yhdistymisvapaudesta myös,
ja tämä tietysti niin ylioppilaskuntien kuin ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnan
osalta ei toteudu vaan olisi pakkojäsenyys. Pakkojäsenyyteen
liittyy sitten pakkojäsenmaksu. Jäsenmaksun suuruuden
päättää tietysti sitten tämä elin
itse, mutta toisaalta on muistettava, että siellä myös
sitten demokratia toimii.
Näin ollen voi ajatella, että jos sitten tällaista esimerkiksi
tehtäväkentän laajentamista taikka jäsenmaksun
suuruutta kohtuuttomasti kasvatetaan, niin kai siellä demokratia
sitten puhuu niin, että ne päättäjät,
jotka näin menettelevät, menettävät
paikkansa ja sitten uudet tulevat ja panevat asiat enemmistön
halun mukaisesti kohdalleen.
Tähän liittyy todellakin tällainen
perustuslaillinen ongelma, mutta on toivottavaa, että se
saadaan ratkaistua.
Herra puhemies! Toinen asia, jonka tässä haluan
lyhyesti tuoda esille, on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto.
Siitä myös eduskunta, muistelen, hyväksyi
yksimielisen ponnen silloin ammattikorkeakoululain käsittelyn
yhteydessä. Hallitus ei tässä yhteydessä puhu tästä asiasta
erityisesti mitään. Nyt kun ammattikorkeakoululaiset
ovat kunnallisen terveydenhuollon piirissä, niin esimerkiksi
Jyväskylässä, jossa on tavattoman suuri
ammattikorkeakoulu, ongelmia on terveydenhuollon suhteen niiden opiskelijoiden
osalta, jotka ovat vieraista kunnista eri puolilta maata.
Tämä ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltokysymys
pitäisi järjestää mahdollisimman
pian myös nykyistä parempaan kuntoon. Mikä se
malli voisi olla, sitä en pysty ratkaisemaan. Tietysti
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimialan
laajentaminen voisi olla yksi, mutta se ilmeisesti ei ole ihan helppo
ratkaisu. Säätiö on itsenäinen
toimielin, ja vastaavan uuden luominen rinnalle tuntuu tietysti
aika raskaalta. Voi olla, että viisaat löytävät
siihenkin hyvän ratkaisun. Peräänkuulutan
sitä ja toivon, että sivistysvaliokunta tätä esitystä käsitellessään
myös käsittelisi tätä terveydenhuoltokysymystä ja
katsoisi, onko hallitus toiminut niin kuin eduskunta silloin edellytti,
kun hyväksyi ammattikorkeakoululain.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Todella, viime vuoden helmikuussa käytiin
tässä salissa pitkä ja varsin kiihkeäkin
keskustelu ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden asemasta. Asiasta
myös äänestettiin. Esitin silloin eduskunnalle, että olisi
nämä oikeudet jo myönnetty opiskelijoille
silloin, ja jos näin olisi tehty, nämä oikeudethan
opiskelijoilla jo olisi. Valitettavasti kävi niin, että eduskunnan
enemmistö päätti toisin, ja nyt asia
sitten lykkääntyi, toivon mukaan ei kuitenkaan
enempää kuin tällä yhdellä vuodella.
Nyt annettu hallituksen esitys nimittäin mahdollistaa
tilanteen korjaamisen, ja toivottavasti asiaa ei aleta nyt ihan
tarkoituksenomaisesti jarruttaa ja vastustaa tässä salissa.
Meillä ei ole nimittäin mitään
syytä eikä mielestäni oikeuttakaan pitää ammattikorkeakoulujen
opiskelijoita eriarvoisessa asemassa muihin korkeakouluopiskelijoihin
nähden varsinkaan, kun helmikuussa 2003 hyväksytty
ammattikorkeakoululaki on tuonut opiskelijat osaksi ammattikorkeakoulujen
päätöksenteko-organisaatiota. Mielestäni tämä laki
luo jo pohjan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden oikeuksille.
Nyt tässä esityksessä myöskin
ammattikorkeakoulujen opiskelijoille on todella löytynyt julkisoikeudellisia
tehtäviä, joita vielä vuosi sitten ei
tuntunut mistään löytyvän. Eivät
ainakaan kaikki edustajat niitä havainneet. Näitä julkisia tehtäviähän
on osallistuminen ammattikorkeakoulujen hallintoon ja muihin toimielimiin,
samoin opiskelijayhdistyksethän ovat jo pitkään
olleet aktiivisia vaikuttajia alueellisessa ja yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat tulee
rinnastaa asemaltaan ja tehtäviltään
täysin ylioppilaskuntiin. Korkeakouluissa opiskelevilla
tulee olla yhdenvertainen asema vaikutusmahdollisuuksien ja edunvalvonnan
osalta. Tämä yliopistojen pitempi historia ei saa
eikä voikaan olla siellä opiskeleville sellainen
asia, joka saa heidät eriarvoiseen asemaan ammattikorkeakoulujen
opiskelijoihin nähden.
Toivotan todella menestystä tälle laille.
Toivottavasti nyt myöskin ne edustajat, jotka viimeksi
vastustivat asiaa, ymmärtävät sen, että eriarvoisuutta
ei pidä sallia opiskelijoiden asemassa. Asia on syytä hoitaa
myös niin, että laki saadaan voimaan tämän
vuoden syyskuun alusta lukien. Ei ole mitään syytä,
että sitä lähdetään
taktisesti viivyttämään, jolloinka se
jälleen voi vuodella siirtyä.
Tuossa ed. Kankaanniemi jo mainitsi perustuslakivaliokunnan
varauksellisuudesta mahdollisesti tähän esitykseen.
Mielestäni perustuslakivaliokunnan ei pidä ryhtyä tässä jarrumieheksi, eikä sen
ainakaan pidä lähteä keksimään
syitä asian viivyttämiselle, vaan ripeästi
asia eteenpäin.
Ed. Kankaanniemi mainitsi myös opiskelijoiden terveydenhuoltoasian.
Se on mielestäni niin tärkeä, että silloin,
kun me tätä ammattikorkeakoululakia sivistysvaliokunnassa
käsittelemme, niin minä uskon, että tämä asia
täytyy nostaa siellä hyvin voimakkaasti esille.
Meidän täytyy ehdottomasti tämä asia
kirjata niin, että eriarvoisuus terveydenhuollossa saadaan
ehdottomasti poistumaan ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat saavat
tässäkin asiassa heille kuuluvat oikeudet.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on ehdottoman
myönteinen esitys, ja sehän on oikeastaan jatkoa
sille eduskunnan viime kaudella tekemälle evästykselle
ja toiveelle, että tämä asia mahdollisimman
pian hoidettaisiin kuntoon. Itsekin olin viime kaudella sitä mieltä,
että se olisi voitu hoitaa kuntoon jo silloin, mutta käsittääkseni
se perustuslakivaliokunnan kanta oli siinä mielessä velvoittava,
että sen seurauksena sitten kävi niin, että eduskunta ei
voinut siinä yhteydessä asiaa ratkaista, vaan
se siirrettiin sitten jatkovalmisteluun. Mutta ed. Valpas varmaan
muistaa, että yhteisessä rintamassa tuolloin tietenkin
olimme.
Minun mielestäni tämä asia on hyvin
tärkeä niin tasa-arvon kuin demokratian kannalta.
Tietenkin tasa-arvonäkökulmaa puoltaa hyvin se, että tässä ammattikorkeakoulujen
oppilaskunnat tulevat rinnastetuiksi korkeakoulupuolella ylioppilaskuntiin.
Tietenkin demokratiaa vahvistaa se, että tämä julkisoikeudellinen
malli toteutuu. Tärkeää on myös
se, että tämän lain myötä oppilaskunnat
saavat paremman aseman edunvalvonnassa ja on helpompi saada sitten
asioita läpi ja eteenpäin, jotka ovat opiskelijoiden
kannalta erinomaisen tärkeitä asioita.
Tähän loppuun, arvoisa puhemies, haluan myös
minä osaltani korostaa, niin kuin täällä melkein
joka ikinen aikaisempikin puhuja on korostanut, terveydenhuoltopuolta.
Viime kaudella tosiaan sivistysvaliokunnassa kun istuin, niin useaan
otteeseen siellä kiinnitimme asiaan huomiota. Minulla on
hyvä syy uskoa, että sivistysvaliokunta myös
jatkossa kiinnittää asiaan huomiota ja varmasti
nostaa tämän asian merkittävästi
esiin tässäkin yhteydessä. Eli tämä on
tärkeä asia, ja se tulisi tavalla tai toisella
hoitaa kuntoon. Tähän malliin minäkään
en tohdi tässä yhteydessä ottaa kantaa,
koska tiedän, että siitä on varsin ristiriitaisia
näkemyksiä, mutta siitä lienee yhteisymmärrys,
että itse asia on saatava paremmalle tolalle.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Olen hyvin tietoinen tästä asiasta,
joka nyt on käsittelyssä, sillä toimin
aikaisemmin ammattikorkeakoulun opettajana ja vielä neljässä eri
oppilaitoksessa ja seurasin hyvin läheltä oppilaskuntien työtä.
Opiskelijayhdistykset tekevät siellä hyvin arvokasta
työtä ja tekevät myöskin sitä kaikkien opiskelijoiden
eteen riippumatta siitä, ovatko he jäseniä vai
eivät. Siitä tietenkin johtuu se, että opiskelijayhdistykset
ovat vaatineet ja voimakkaasti kannattaneet tätä automaatiojäsenyyttä, millä estettäisiin
vapaamatkustajaongelma. Tämä on heidän
kannaltaan täysin ymmärrettävää,
ja siltä osin tilanne on, kuten täällä on
monta kertaa sanottu, periytynyt ikään kuin edelliseltä eduskunnalta
nykyiselle, myöskin edelliseltä perustuslakivaliokunnalta
nykyiselle.
Pakkojäsenyys aiheuttaa kuitenkin tietynlaisia ongelmia,
ja perustuslaki turvaa kansalaisille oikeuden liittyä tai
olla liittymättä yhdistyksiin. Julkisoikeudellisia
järjestöjä tämän yhdistysvapauden
ei katsota koskevan. Yhdistysvapautta koskevan säännöksen
voidaan tällöin katsoa puoltavan pidättyvää suhtautumista
pakkojäsenyyteen. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin todennut,
että on ensisijaisesti etsittävä ratkaisuja,
jotka eivät ole perustuslain tai sen hengen vastaisia yksilönvapauteen
liittyvissä kysymyksissä. On myös arvioitava,
onko tämän lakiesityksen hyväksymisellä,
jos se tässä muodossa hyväksytään,
seurannaisvaikutuksia muissa oppilaitoksissa, esimerkiksi ammatillisissa
oppilaitoksissa tai lukioissa.
Hallituksen esityksessä opiskelijakunnan julkiseksi
tehtäväksi mainitaan vaalien järjestäminen
opiskelijaedustajien valitsemiseksi ammattikorkeakoulun hallitukseen
ja muihin monijäsenisiin hallituselimiin. Se
on hyvä peruste, mutta onko se riittävä peruste
julkisoikeudellisen yhdistyksen perustamiseen? Toista
esityksessä mainittua tehtävää,
ammattikorkeakoulujen muuhun toimintaan osallistumista, hoitavat
tällä hetkellä varsin menestyksekkäästi
jo monet opiskelijayhdistykset ammattikorkeakouluissa, enkä ole
ihan varma, tarvitaanko sen hoitamiseen julkisoikeudellisen yhteisön
statusta.
Esityksessä korostetaan opiskelijakuntien parempaa
mahdollisuutta hoitaa tehtävänsä, sillä julkisoikeudellinen
asema antaa mahdollisuuden kerätä jäsenmaksun
kaikilta opiskelijoilta. Kuten alussa totesin, tämä on
opiskelijayhdistyksen kannalta ymmärrettävä vaatimus.
Kysyä sopii kuitenkin, tulisiko oppilaskunnan tehtävät
merkitä lakiin vielä nykyistä tarkemmin
tai esitettyä tarkemmin, sillä olemassa on sekin
vaara, että opiskelijakunnat ottavat itselleen lisää tehtäviä, jolloin
jäsenmaksut saattavat nousta. Tehtävien laajentamisesta
on esimerkkinä ylioppilaskuntien tekemä kehitysyhteistyö,
joka sinänsä on varmaan hyödyllinen ja
tärkeä asia, mutta sitä ei voida pitää niiden
ydintehtävänä.
Yliopistojen ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä arvioidessaan
edelleen perustuslakivaliokunta katsoi, että tämän
tyyppisissä tilanteissa tulisi lähtökohtaisesti
etsiä perustuslain sanamuotoon selvästi soveltuvia
ratkaisumalleja eli järjestelyjä, jotka eivät
rakennu pakkojäsenyyden varaan. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden
katsottiin sinänsä olevan hyväksyttävissä,
etenkin kun ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon
omaavaa yliopistoa. Monilla ammattikorkeakoulun opiskelijayhdistyksillä on
myöskin hyvin pitkä historia, mutta ne eivät
ole saavuttaneet vastaavaa asemaa kuin yliopistoissa. Lisäksi
on muistettava, että ammattikorkeakoulut ovat kuntien,
kuntayhtymien tai säätiöiden alaisuudessa
eivätkä siten sisäisestä itsemääräämisoikeudesta
huolimatta samassa määrin itsenäisiä kuin
yliopistot.
Joka tapauksessa tavalla tai toisella opiskelijoiden asema on
lakiin kirjattava. Toivon, että me perustuslakivaliokunnassa
löydämme sellaisen keinon, joka myös
on perustuslain hengen mukainen. Selvittää tulee
ainakin se mahdollisuus, jossa opiskelijat liitetään
opiskelijakuntaan automaattisesti, mutta jossa jokaisella opiskelijalla on
halutessaan kuitenkin mahdollisuus erota jäsenyydestä.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Satonen vetosi ylioppilaskuntien osalta
juuri siihen, että niillä on vanha perinne, ja
toisaalta hän pakkojäsenyyttä pohtiessaan
puhui tästä jäsenmaksun perimisestä ja
sen mahdollisesta noususta. Totean tässä, että tämä perinne
on sinänsä hankala peruste jäädyttää jotkut
eli siitä voisi katsoa, onko se riittävä peruste
edes sille, että sitten yliopistoissa pidetään
pakkojäsenyyttä ylioppilaskunnissa. Olen sitä mieltä,
että on paikallaan pitää, mutta kyllä olisin
valmis antamaan myös ammattikorkeakouluihin vastaavan.
Jäsenmaksun osalta totean, että hallituksen esityksessä määrätään
niin, että jäsenmaksun vahvistaa rehtori ja sen
kantamista valvoo ammattikorkeakoulu, eli tänne on pantu
rajaus ilmeisesti siksi, että rehtorin ei tarvitse hyväksyä ihan
kuinka suurta jäsenmaksua tahansa eikä silloin
enää ainakaan, jos opiskelijakunnan tehtävät
alkavat paisua yli kohtuuden. Tällainen valvontamekanismi
on tähän luotu. En muista, onko ylioppilaskuntien
osalta vastaavaa.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos, niin kuin esimerkiksi Jyväskylässä,
vain puolet opiskelijoista maksaa jäsenmaksua oppilasyhdistykselle
ja tuon yhdistyksen pitäisi kuitenkin hoitaa kaikkien tuhansien
opiskelijoitten asiaa yhtä kilpailukykyisesti kuin ylioppilaskunta,
tehtävähän on mahdoton, eli ei missään
tapauksessa voi vaatia tällaista. Ainoa mahdollisuus on
se, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asema
kirjataan lakiin ja sitä kautta asema vakiinnutetaan ja
resursseja sitä kautta saadaan lisää tähän
toimintaan, joka on jo hyvin monipuolista nyt.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! On miellyttävä kuunnella
tätä keskustelua, kun vertaa siihen yli vuosi
sitten käytyyn keskusteluun, joka oli sävyltään
erittäin epämiellyttävää paikoitellen.
Tämä on hyvä lähtö tämän
lain käsittelylle nyt tässä uudessa eduskunnassa.
Voimme sanoa, että opiskelijakunnat jo nyt tekevät
erittäin merkittävää yhteiskunnallista
tehtävää muun muassa sikäli,
että ne osallistuvat opintojenohjaustoimintaan. Sivistysvaliokunnassakin
viime vuonna jo nousi esille se keskeinen ongelma, että meillä on
suuri joukko opiskelijoita, jotka keskeyttävät
opinnot tai sitten opiskelut venyvät hyvin pitkälle,
ja tämä työ, jota oppilaskunnat nyt tekevät,
on sikäli hyvin korvaamatonta, koska se on todettu myös
huomattavasti tehokkaammaksi kuin ammattikorkeakoulun oma ohjaustoiminta.
Tällainen työ ansaitsee meiltä kansanedustajilta
suuren tuen osoituksen monella tapaa.
Tärkeä on nyt sitten todella tämä julkisoikeudellinen
tehtävä eli tämä opiskelijoiden
edustajiston vaali, joka nyt tämän kautta tulisi
sitten myös ammattikorkeakouluihin pysyväksi ja
oikeuttaa tähän niin sanottuun pakkojäsenyyteen
ja sen myötä tuo huomattavasti vankemman aseman
oppilaskunnalle koko siinä yhteisössä.
Varmasti me sivistysvaliokunnassa voimme mietinnössä puhua
ja nostaa terveydenhuollon järjestelyt keskeiseen asemaan
myös, kun käymme laajasti tätä lakia
läpi.
Kun valtioneuvoston asetukselle jäävät
säännökset opiskelijakunnan hallinnosta,
niin tietenkin voisimme sitäkin vähän
kysellä, minkälaista asetusta on suunniteltu,
koska se on hyvin keskeinen myös tässä kokonaisuudessa.
Toivon myönteistä etenemistä ja hedelmällistä keskustelua
myös valiokunnassa ja laajaa asiantuntijakuulemista niin,
että todellakin ammattikorkeakoulujen opiskelijat saavat
tasa-arvoisen aseman tässä yhteiskunnassa opiskelijayhteisössä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Perustuslain 13 §:ssä säädetään
negatiivisesta yhdistymisvapaudesta, joka tarkoittaa sitä,
että jokaisella on myöskin oikeus olla kuulumatta
yhdistykseen. Muistan, että kun tätä pykälää aikanaan sorvattiin
perusoikeuskomiteassa, jossa oli pari entistä ylioppilaskunnan
puheenjohtajaa, tästä asiasta keskusteltiin, vaarantaako
tämä ylioppilaskuntien toiminnan. Silloin siinä keskustelussa jo
arvioitiin, että ottaen huomioon ylioppilaskuntien julkiset
tehtävät, se pitkä perinne, mikä niillä on
yliopistoissa, ja niitten osa yliopistojen hallinnossa, niin kaikesta
huolimatta, huolimatta siitä negatiivisesta yhdistymisvapaudesta,
kuitenkin ylioppilaskuntien asema ja niitten pakkojäsenyys
voitaisiin turvata.
Pitää kuitenkin sanoa, että negatiivinen
yhdistymisvapaus on yksi perusihmisoikeuksista ja kenelläkään
ei ole velvollisuutta kuulua yksityisoikeudelliseen yhdistykseen.
Mielestäni hallitus on tehnyt hyvää työtä siltä osin,
että on pyritty kehittämään
ammattikorkeakoulujen oppilaskuntia siihen suuntaan, että niillä on
selkeitä julkisia tehtäviä ja että ne
ovat myöskin selkeä osa ammattikorkeakoulun päätöksentekojärjestelmää.
On mielestäni hyvä, että asia lähetetään
perustuslakivaliokuntaan ja se huolellisesti tullaan tutkimaan siellä,
mutta kyllä muistamme perustuslakivaliokunnassa, kun asiaa
käsittelemme, että eduskunnan selkeä tahto
on se, että oppilaskuntien asema turvataan niin, että kaikki
kuuluisivat näihin oppilaskuntiin, ja tätä tietysti
pyrimme kunnioittamaan perustuslain asettamissa rajoissa.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä erittäin
hyvin ed. Sasi toi esille sen asian, mikä on ollut todellakin
ongelmana, kun yhdistymisvapauden vastaiseksi perustuslakivaliokunta
tämän viime kaudella määritteli.
Ongelma oli lähinnä siinä, että tuolloisessa
esityksessä ei ollut lueteltu opiskelijakunnan julkisia
tehtäviä, ja nythän ne tässä uudessa
lakiesityksessä on selkeästi lueteltu. Toivon,
että perustuslakivaliokunta myös ottaa nämä asiat
huomioon, ja minusta se oli positiivista, mitä ed. Sasi
tässä äsken sanoi, koska katson, että kyllä ammattikorkeakoulujen
opiskelijoilla tulee olla sama asema kuin yliopistojen oppilaskunnilla
tänä päivänä. Sitten
voidaan keskustella niiden molempien jäsenyydestä,
jos tämä kritiikin alle tulee. Toivottavasti me
pystymme kuitenkin asiallisesti etenemään, ja
sivistysvaliokunnassa tulemme varmasti hyvin laajastikin kuulemaan
eri asiantuntijoita tässä kysymyksessä.
Tämä opiskelijoiden terveydenhuolto on varmaan
yksi sellainen kysymys, josta on syytä kuunnella asiantuntijoita.
Kun täällä ed. Taiveaho sanoi, että opiskelijoita
ei ole kuunneltu valiokunnassa tarpeeksi, niin jos ketä niin
opiskelijoita sivistysvaliokunta on kuunnellut joka ikisessä asiassa,
ja he ovat olleet erittäin aktiivisia vielä yksittäisiin
kansanedustajiin yhteyksiä pitämällä ja
myöskin sähköpostia lähettämällä ja
julkisestikin tässä keskustelussa mukana, että hänelle
vaan terveisiä, että kyllä nämä kaikki
heidän mielipiteensä on kuultu ja otettu niiltä osin
huomioon kuin ne lainsäädännöllisesti
ovat olleet tarpeellisia.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan vielä kommentoida
oman puheenvuoroni jälkeistä, sanotaanko, kritiikkiä, jonka
erityisesti ed. Kankaanniemi otti esille. En todellakaan tarkoittanut
sitä, että tämä perinne on joku
merkittävä kriteeri tässä kysymyksessä, vaan
se oli ikään kuin puheeni esittelyosa, jossa totesin,
että tällä perusteella tämä yliopistoissa on
eri tavalla. Sitä sen sijaan voi kysyä, onko sillä joku
merkitys, että yliopistojen itsehallinnollinen rooli on
toisenlainen kuin ammattikorkeakoulujen.
Mitä sitten taas tulee oppilaiden asemaan, niin olen
varmasti entisenä ammattikorkeakoulun opettajana ja mahdollisesti
myöskin tulevana hyvin tietoinen siitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla
on täysi oikeus vastaavanlaisiin palveluihin, ja on erittäin
hyvä asia, jos esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut pystytään
saamaan samalla tasolle kuin yliopistoissa. Ehdottomasti näitä kaikkia
ryhmiä pitää samalla tavalla kohdella,
mutta sen sijaan ikään kuin periaatteessa kyseenalaistan
sitä ideaa, että ylipäätään
tällainen pakkojäsenyys juuri missään
on mahdollista. Sikäli ehkä voi kyseenalaistaa
senkin, onko tässä yliopistoasiassa myöskään
tehty oikeata ratkaisua. Se on tietysti hankala tilanne, koska toisaalta
ymmärrän tämän vapaamatkustajaongelman,
jonka mainitsin. Se on tietysti toinen puoli sitä, että on
niitä, jotka haluavat sen vastuunsa välttää sillä,
että jättävät maksun maksamatta,
vaikka ovatkin periaatteessa yhdistykseensä tyytyväisiä tai
haluavat sen toimintaa tukea. Mutta toisaalta, niin kuin täällä ed.
Sasikin mainitsi, kyllä se mahdollisuus, että voi
halutessaan myös jäädä jonkun
yhdistyksen ulkopuolelle, on aika keskeinen ihmisoikeus. Ei siitäkään voida
kovin helpolla tinkiä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni pakko ei kuulu yhdistymisvapauteen. On
täysin selvää, että kun ihminen
menee sitten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, ei hän sinne
mene liittymään johonkin oppilaskuntaan. Hän
menee sinne opiskelemaan, ja se on se perusasia, mitä sinne
mennään tekemään. Sinne mennään
hakemaan oppia ja sivistystä, ja sitten tämä muu
on toissijaista. Olen tästä tehnyt kirjallisen
kysymyksenkin ministeri Haataiselle, nimenomaan yliopistojen osalta
tästä pakkojäsenyydestä, ja
sieltä tuli systeemin mukainen vastaus, että täytyy
kuulua, että mitään vaihtoehtoa ei voi
olla. En pidä kovin hyvänä, että tämä negatiivinen
yhdistymisvapaus on kielletty ensiksi yliopistoilla ja sitten tämä malli
ulotetaan vielä myöskin ammattikorkeakouluihin.
Onhan Ruotsissa jopa sellainenkin järjestelmä,
että pitää pakosti kuulua jopa ammattiliittoon,
vaikkei niin välittäisikään.
Kyllä tämä länsimainen menetelmä on
se, että saa mennessään opiskelemaan
liittyä tai olla liittymättä. Perusasia
on se, että saa nämä opiskeluasiat ja
sen tutkinnon ja opin, jolla elämässä pärjää.
Sen pitäisi olla lähtökohta näissä asioissa.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Vastustajiakin alkaa näköjään
asialle löytyä. Tällainen henkihän
tässä ainakin edustajien Satosen ja Soinin puheenvuoroissa
oli. On selvää, että aina tällaiselle
asialle voidaan keksiä kaikenlaisia syitä ja sillä tavalla
yritetään vesittää tämä tärkeä asia.
Kuuntelin mielenkiinnolla ed. Sasin puheenvuoroa. Hänhän
on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Täytyy kyllä sanoa,
että tässä ed. Sasin puheenvuorossa — minä harvoin
siitä löydän — oli nyt sellainen
pieni positiivinen vire, ja se kyllä henkii tämmöistä pientä liennytystä oikeaan
suuntaan. Tämä on hieno asia, jos ed. Sasi hoitaa
siellä perustuslakivaliokunnassa sitten tämän
asian niin, että se tulee sieltä sellaisena, että voimme
viedä asiaa eteenpäin.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan korjata äskeisen ed.
Drombergin esityksen siitä, että olisin tuonut
puheenvuorossani esiin, etteikö ammattikorkeakouluopiskelijoita olisi
sivistysvaliokunnassa kuultu. Sitä en suinkaan puheenvuorossani
sanonut, vaan korostin sitä, että ylipäätänsä yhteiskunnallisessa
vaikuttamistyössä opiskelijat tulisi ottaa nykyistä vielä tiiviimmin
mukaan myös paikallisessa päätöksenteossa.
Kaarina Dromberg /kok:
Arvoisa puhemies! Kun tästä opiskelijoiden
vaikuttamisesta nyt puhuttiin, että opiskelu on pääasia,
totta kai se on pääasia, mutta on myös
monen tyyppisiä keinoja, millä voidaan sitä opiskelua
edistää. Itse olen ollut näissä ammattikorkeakoulun
luottamustehtävissä, ja siellä ovat olleet
opiskelijat läsnä ja ovat hyvinkin pystyneet omia
asioitaan tuomaan siellä esille ja myöskin saamaan
parannuksia aikaan. Siinä mielessä katson, että nimenomaan
se hallinto, jonka kautta he pystyvät vaikuttamaan, on
yksi osa sitä oppilashuoltotyötä. Opiskelijoiden
lyhennettyjä työaikoja ajatellen ja myöskin
sitä syrjäytymistä ja keskeyttämisiä ajatellen
oppilaanohjaus ja kaikki tämmöiset liittyvät
myös hyvin vahvasti siihen työhön, mitä opiskelijat
sitten tekevät myös omien päättävien elimien
kautta. Minun mielestäni he ovat olleet erittäin
aktiivisia edustajia jo nyt, mutta mitä suurempi joukko
heitä on asiasta keskustelemassa, sitä laajemmin
voidaan myöskin niitä asioita saada esille, jotka
ovat tuottaneet ongelmia opiskelun kannalta. Se jos mikä on
myöskin kehittänyt opiskelijan edistymistä omassa
työssään ja samalla edistänyt
myöskin koko järjestelmän kehittämistä.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Minäkin haluaisin vielä ed.
Soinille sanoa, että totta kai opiskelu on pääasia,
mutta opiskelija myös ammattikorkeakoulussa tarvitsee monenlaista
tukea opiskelunsa kuluessa. Ei ole ollenkaan suuri salaisuus se,
että esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat aika paljon
lisääntyneet myös ammattikorkeakouluissa.
Jos ajatellaan, että esimerkiksi terveydenhoitoasiat eivät
ole hyvässä järjestyksessä,
mielenterveyspalveluita on vaikea saada, niin tämä palvelu,
mitä opiskelijayhdistykset ovat pystyneet monella tavalla
antamaan, on auttanut myös näitä opiskelijoita. Totta
kai myös opiskelujen sujumista pulmatilanteissa, tutkintosäännön
toteutumista, on seurattu. Monenlaisista asioista opiskelijayhdistys on
huolehtinut, joiden nyt jatkossa toivon siis tulevan opiskelijakuntien
tehtäväksi. Ei se nyt ihan niin automaattista
opiskelukaan ole, että se menee siitä vaan, vaan
kyllä tukea tarvitaan.
Miapetra Kumpula /sd:
Puhemies! Kun itse istuin ammattikorkeakoulujen valmisteluvaiheessa
teknisen oppilaitoksen puheenjohtajana, niin myös siellä istui
oppilaskuntien edustaja. Mielestäni silloin voitiin esittää kysymys,
keitä he edustivat: niitä, jotka olivat oppilaskuntaan
tai näihin järjestöihin liittyneet. Minusta
tämä lakiesitys, jossa oppilaskunnan asema lakiin
kirjataan, selkeyttäisi tätä nimenomaan
oikeudenmukaisemmaksi, eli silloin niitten edustavuus, jotka korkeakoulun
hallintoon ja kehittämiseen osallistuvat ja ovat päättämässä kaikkia
oppilaita koskevista asioista, tulisi itse asiassa paranemaan selkeästikin.
Näen tämän myös tärkeänä näkökohtana
perustuslakivaliokunnassakin, kun alamme asiaa käsitellä.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Näen myös semmoisen inhimillisen
tekijän, että on hirveän keskeistä se,
että jokainen opiskelija kokee automaattisesti, luonnollisena
osana, kuulumisensa myös opiskelijakuntaan ilman muistamista,
onko maksanut jäsenmaksun vai ei, ja todella se, että nivoutuu
siihen kokonaisuuteen, kokonaisopiskeluun, mihin kuuluu kaikki viitetoiminnat
ja tukitoiminnat ja itse opiskelu, on osa sitä prosessia,
jossa aktiivisen kansalaisuuden malli nimenomaan syntyy siellä opiskeluvaiheessa,
kun opiskelijakunta on hyvin korkealla statuksella myös
hallinnossa mukana. Eli näen kyllä selkeästi,
että tässä erittäin merkittävät
psykologiset tekijät puoltavat myös tätä ratkaisua
ja ovat osana kasvattamassa meille aktiivisia yhteiskunnan toimijoita,
jotka saavat opiskeluympäristössään
jo merkittävän kunnioituksen koko siltä yhteisöltä sitä myöten,
että heidän asemansa vakiinnutetaan, kun oppilaskunta
on tällainen juridinen toimija.
Keskustelu päättyy.