Täysistunnon pöytäkirja 26/2004 vp

PTK 26/2004 vp

26. TIISTAINA 16. MAALISKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi vaalilain muuttamisesta

  jatkuu:

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Vid fredagens plenum fördes igen en lång diskussion om nackdelar och fördelar med så kallade långa listor. Den frågan är ingen del av vare sig regeringens proposition eller grundlagsutskottets behandling, men självklart intressant på ett allmänpolitiskt plan. Diskussionen härrör från åsikter som justitieminister Koskinen framfört i offentligheten.

För min del vill jag bara peka på de betydande negativa effekter för folkrepresentationens legitimitet som systemet med långa listor har för riksdagen i Sverige. För det svenska folket är riksdagsledamöterna i stort sett en relativt okänd neutral massa som tillsynes fungerar på regeringens villkor. Få människor upplever att de av dem valda ledamöterna av riksdagen verkligen är deras representanter eller har den makt som de tilldelats i val. Väldigt många av de valda är mycket anonyma för väljarna.

De långa listorna gör att de politiska partierna i stället blir folkets representanter och kanaler till beslutsfattandet. Med andra ord ett mycket korporativt system med mycket begränsad individualisering, förutom för partitopparna på vilka alltför mycket, mera än hos oss i Finland, fokuseras i det svenska systemet.

Skulle vi då i Finland få en sådan utveckling så skulle måluppfyllelsen för grundlagens 2 och 3 § om folkrepresentationens grunder och 29 § om riksdagsledamotens individuella ansvar betydligt försvagas.

Nu har minister Koskinen främst tänkt att diskussionen skulle beröra våra 14 Europaparlamentsmandat, om jag har förstått honom rätt. Då blir problemet mindre, men också här utfaller jämförelsen mellan Finlands individualiserade valsätt och Sveriges partistyrda system till Finlands fördel. Folket hos oss känner sig mera representerat av de invalda mepparna än vad Sveriges folk känner. Skillnaden är dock inte alls lika stor här som när det gäller riksdagsrepresentationen. Jag håller dock med debattörerna om de orimliga ekonomiska satsningar som görs här i landet för åtskilliga kandidater, att det är ett demokratiproblem som på något sätt måste åtgärdas. Man skall inte kunna köpa sig en Europaparlamentsplats.

Herr talman! Så till behandlingen av min lagmotion om den åländska självstyrelsens bristande representation inom Europeiska unionen.

Jag är glad för att grundlagsutskottet har tagit frågan om självstyrelsens problem i detta avseende på allvar. Utskottet har i sitt betänkande pekat på det fortsatta behovet av insatser och förändringar. Utskottets ordförande Kimmo Sasi pekade också i sin presentation på behovet av fortsatta åtgärder.

Jag höll här i plenum vid lagmotionens remiss ett långt redogörande anförande över problemet som självstyrelsen drabbades av vid EU-inträdet. Likartad information har i utskottsbehandlingen framförts av Ålands lagtings talman Viveca Eriksson.

Under årens lopp har regeringen och riksdagen i samförstånd med självstyrelsen förbättrat situationen med olika praktiska åtgärder och ändringar i självstyrelselagen. De åtgärderna bör fortsättningsvis utvecklas, men de är inte tillräckliga substitut för den överstora maktförlust som självstyrelsesystemet drabbats av i jämförelse med situationen och utvecklingen för statsförvaltningens del.

Under behandlingen har det klart framkommit att frågeställningen inte har med befolkningsnumeräret att göra, utan frågan är konstitutionell inom landet och delvis också i förhållande till unionen genom folkrätten. Så vad kan vi nu göra med anledning av den situation som föreligger och det resonemang som utskottet fört och som finns formulerat i grundlagsutskottets betänkande?

Problemet ägs av partierna i Finlands riksdag. Jag har därför föreslagit att Ålands lagting och dess från rikspartierna helt fristående partiväsende nu skall aktivera sig gentemot det här huset och uppvakta varje parti i riksdagen i frågan. Var därför inte överraskade om sådana kontakter kommer att tas nu under vårens lopp.

Jag tror inte att en lösning på unionsplanet är möjlig förrän inför nästa stora grundfördragsrevision, som vi kan få inom cirka tio år. Då måste det sökas lösningar på flera av unionens legitimitetsproblem gentemot medborgarna. En lösning bland många blir då att inkludera regioner med lagstiftningsmakt i unionens beslutsfattande på något lämpligt sätt. Fram till dess bör frågan lösas där den hör hemma, på det nationella planet, inom landet.

Jag nöjer mig nu med grundlagsutskottets förslag till beslut och den text som utskottet formulerat i frågan. Men jag hoppas på resultatinriktade överläggningar i frågan framöver mellan Åland och de politiska partierna här i riket och därefter mellan självstyrelsemyndigheterna och regeringen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esityshän on aika teknisluontoinen siinä, että Suomen vaikutusvalta vähenee eli edustajiemme määrä putoaa 16:sta 14:ään unionin laajetessa. Se on se perusasia. Siellä tulee jatkossa olemaan 14 suomalaista vajaasta 750:sta. Onko tämä se trendi, johon ollaan menossa, jos EU edelleen laajenee? Jos mukaan tulevat Bulgaria ja Romania, jälleen vaikutusvaltamme pienenee, puhumattakaan, että jos mukaan tulee Turkki, josta tulisi väkiluvultaan toiseksi suurin EU-maa, niin se menisi entistä pienemmäksi. Kyllä tässä nyt alkaa käydä niin, että sinne on muodosteilla kansojen kongressi. Meillä näistä kansojen kongresseista on totalitäärisissä maissa erittäin huonoja kokemuksia: tehottomia, ja oikeastaan suorastaan vahingollisia. On käymässä niin, että luut eivät kohta kestä lihojen painoa.

Arvoisa puhemies! Pitkät listat eivät mielestäni ole tarpeen ja tämä vaalitapa on nyt tässä järjestelmässä mahdollisesti vähiten huono. Jotkut maakuntapohjaiset spekulaatiot, että maa jaettaisiin neljään osaan tai muuhun ovat ihan niin kuin tuulesta temmattua byrokratia-ajattelua, jossa maakuntajohtajat ja maakuntavaltuustot keksisivät itselleen jotain tekemistä ja profiloitumista. Kyllä tämä vaalitapa on tässä kansojen kongressiasiassa se vähiten huono. Pitää olla jollain tavalla yleisesti tunnettu tai puoluelinja yleisesti tunnettu, jotta ihmisiä saadaan aktivoitua äänestämään.

Viime eurovaalien äänestysprosentti oli 31, joka on häpeällinen. Se myöskin kertoo tietenkin siitä, minkälaisessa kurssissa unionia ainakin silloin viime vaalien aikaan pidettiin, 5 vuotta sitten: ei oikein minkään näköisessä kurssissa. Minä en hyväksy sitä, että kansa ei äänestä. Periaatteessa, vaikka suhtaudun unioniin vähintäänkin kriittisesti, katson silti, että jos arvostelee, pitää asettaa puolue sitten vaihtoehdoksi sille, että kriittisillekin äänille löytyy sijaa. (Ed. S. Lahtela: Entä jos äänestää väärin?) — Ei, ed. Lahtela, kansa ei voi äänestää väärin. Minäkin ihmettelen kyllä joskus, miksi kansa äänestää niin kuin se äänestää, mutta kansan ääni on Jumalan ääni, sanovat myöskin populismin tutkijat. Tämän mukaan on elettävä, että kansa ei demokratiassa äänestä väärin.

Mutta arvoisa puhemies, ihmettelen kyllä näitä ongelmia, mitä tähän liittyy. Esimerkiksi Slovakia, joka kaikista suurimmalla enemmistöllä, noin 94 prosenttia kansanäänestyksessä, äänesti EU-jäsenyyden puolesta, on tulossa EU-jäseneksi vappuna, ja tästä maasta haetaan nyt poliittisia turvapaikkoja Suomesta. On kaksi mahdollisuutta tässä: joko Slovakian demokratia ei ole siinä kunnossa, että se kuuluu länsimaiseen yhteisöön, tai sitten kaikki nämä turvapaikkahakemukset ovat perusteettomia. Ei tässä mitään muuta ole olemassa.

Sitten, arvoisa puhemies, viime kerralla täällä suureen ääneen muun muassa ed. Laakso ja monet muut mekastivat siitä, että suuri raha jyllää näissä kampanjoissa. Kyllä täällä vanhat puolueet pitivät vaalirahoituksestaan huolen. Nythän hallituksen politiikkaohjelmalla perusteltiin sitä, että nostettiin puoluetukea ja eurovaalitukea. Perussuomalaisetkin saavat tähän projektiin 28 000 euroa kansan varoja ja monet suurpuolueet moninkertaisen määrän. Kun tämän läpinäkyvyyden ja suurien kampanjabudjettien perään täällä oltiin kovin huolissaan, niin voidaan katsoa peiliin, että valtapuolueiden kansanedustajat ovat tehneet oman osansa äänestämällä itselleen vaalirahaa kansan taskusta.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin, mitä siellä pitää tehdä näiden 14 edustajan? Siellä pitää puolustaa Suomen kansan etua. Veikkaanpa, että tästä perussuomalaisten vaalilauseesta tulee hyvin yleisesti käytetty. Vanhat puolueet eivät tule sanomaan, että ne ovat Euroopan laajuisia europuolueita, niin kuin vihreät esimerkiksi eivät enää ihmisten arkiaskareista puhu, vaan puuhaavat Euroopan laajuista vihreätä puoluetta. Siellä istutaan puolueryhmissä eikä siellä ajeta pelkästään kansallista etua, mutta veikkaanpa, että jokaisessa vaalimainoksessa lukee "Suomen kansan puolesta Euroopassa" eikä "Sosialistiryhmässä Suomen kansan puolesta" tai "Konservatiiviryhmässä Suomen kansan puolesta". (Min. Koskinen: Missä ryhmässä perussuomalaiset ovat?) — Perussuomalaiset ovat siellä itsenäisten ajattelijoiden eurokriittisessä ryhmässä, ja toivottavasti kansa antaa tukensa.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä eurovaaleja ja pidän tärkeänä, että myös kriittiset äänet käyvät esiin. En pidä sitä oikeana, että monet EU-kriittiset sanovat, että me emme osallistu tai tämä on nyt laiton EU tai jotain muuta. Siinä systeemissä, missä ollaan, pitää taistella omien ihanteidensa puolesta, pitää sparrata, pitää haastaa vanhat puolueet ja niiden euronäkemykset, jos pystyy. Ei se ole vanhojen puolueiden tai eurointoilijoiden syy, jos heille ei pysty argumentaatio-tasolla asettamaan vastusta. Pitää pystyä! Sitä varten pitää toimia tai sitten pitää mölyt mahassaan — tämä on se minimiasia.

En näe, että tämä vaalilakiuudistus on huono, koska se vain toteuttaa sen käytännön, jonka osana me nyt olemme, eli vaikutusvaltamme pienenee, mutta maksuosuutemme tulee rajusti nousemaan lähivuosina. Tämmöinen pelkistys tässä tulee mieleen, että Saksassa kohta rupeaa Horst kysymään, missä minun bratvurstini on, ja sille menee EU-byrokraatti sanomaan, että se lähetettiin tukena Janosekille tuonne Puolaan rajan taakse. Tämä tulee olemaan iso kysymys. Meillä on suuri työttömyys, ja tämä solidaarisuuden hinta, mikä se sitten tulee olemaan, samoin kuin se, että Saksasta Unkariin Siemens siirtää 2 000 työpaikkaa, tulevat olemaan isoja asioita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ilmaisen tyytyväisyyteni siitä, että edellisessä hallituksessa neuvoteltiin nämä siirtymäajat työvoiman liikkuvuuden osalta, jotta pystytään varautumaan niihin ilmeisiin ongelmiin, mitä tämä laajeneminen tuo tullessaan. Ihmettelin täällä, että ed. Meriläinen ja ed. Vilén haukkuivat sen hallituksen politiikkaa, jota he olivat, sekä vihreät että kokoomus, hyväksymässä. Sehän on etu, että voidaan varovaisesti katsoa, mihin suuntaan ollaan menossa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Muutamalla sanalla olisin palannut viime perjantain keskusteluun. Sehän oli hyvin vilkasta, ja tässä yhteydessä haluaisin todeta, että haluan edelleenkin puolustaa ministeri Johannes Koskisen oikeutta nostaa keskusteluun myöskin pitkät listat ja nykyiseen vaalijärjestelmään liittyvät ongelmat, jotka liittyvät muun muassa rahoitukseen, niin kuin hän totesi.

Kuten viime perjantaina totesin, en usko siihen, että meidän henkilöjärjestelmäämme tullaan muuttamaan tai sitä voidaan muuttaa. Me olemme niin tottuneet tähän järjestelmään kaikkine ongelmineen ja puutteineen, että uskon, että se tulee säilymään. Senpä takia joka tapauksessa esimerkiksi vaalirahoitusta koskevan lain korjaaminen niin, että tulisi entistä selkeämmäksi se, miten vaalirahoitusta saadaan, tulee toteuttaa, ja kyllä minusta voisi myöskin ottaa mallia niistä maista, joissa on jo käytössä järjestelmä, jossa yksittäisen ehdokkaan vaalirahoitukselle on olemassa katto. Näitä asioita on syytä pohtia, ja viittaan myöskin ed. Arja Alhon erittäin ansiokkaaseen puheenvuoroon viime perjantaina.

Sitten muutama sana ed. Roger Janssonin puheenvuorosta ja Ahvenanmaan puutteellisesta edustuksesta Euroopan unionissa ja siitä, millaista keskustelua tällä hetkellä Euroopassa ylipäätänsä käydään tämän asian johdosta. Nyt tietysti tämä käsiteltävänä oleva lakiehdotus koskee nimenomaan Euroopan parlamentin vaaleja, mutta jo pidempäänhän on käyty keskustelua nimenomaan alueiden edustuksesta. Meillähän on olemassa Euroopan unionin järjestelmässä alueiden komitea, mutta siellähän ei ole suoraan vaalilla valittuja edustajia vaan he ovat alueiden komiteaan nimettyjä.

No, toisaalta sitten meillä on olemassa myöskin tämä kansanedustajien, parlamentaarikkojen, välinen yhteistyöelin Cosac, josta, kuten hyvin muistamme, muun muassa Ranska ja eräät muut maat yrittivät aikoinaan ja vieläpä konventinkin aikana vahvasti ajaa tätä niin sanottua kansojen kongressia. Tässä Cosacissa jokaisella jäsenmaalla on siis kuusi edustajaa, ja siellähän ovat olleet myös mukana nämä hakijamaat kolmella edustajalla kukin. Jokaisella maalla on kuusi edustajaa, ja nyt viime aikoina on käyty erityisesti keskustelua siitä, miten ja keitä näiden edustajien pitäisi olla. Muun muassa Saksan osalta on tehty ehdotus siitä, että kansallisella päätöksenteolla voitaisiin valita tähän joukkoon edustaja tai edustajat osavaltiotasolta. Tämä keskustelu on jo jatkunut aika pitkään, ja sitä käydään parastaikaa. Jotkut jäsenmaat taas suhtautuvat puolestaan tähän asiaan erittäin varauksellisesti tai kielteisesti. Muun muassa Iso-Britannia on ehdottomasti tätä järjestelmää vastaan, ja myöskin Espanja on tätä asiaa vastustanut ja samoin Ranska. Tämä on vaan osoitus siitä, että jäsenmaat ovat tietysti hyvin erilaisia maita ja meillä on hyvin erilaiset järjestelmät. Saksaa suurena maana tietenkin ymmärtää, että heillä on myös kovat paineet siihen, että myöskin Landtag-tasolta saisivat edustajansa.

Me suomalaisethan olemme edustaneet sitä kantaa, että tämä asia on kansallisen parlamentin itse päätettävissä. Siis nimenomaan Cosac-säännösten perusteella tämä koko toimielinhän on tarkoitettu kansallisten parlamenttien väliseksi yhteistyöelimeksi ja on kansallisen parlamentin asia sitten päättää, miten tämä edustus nimenomaan Cosacissa turvataan. Kuten ed. Jansson tietää, kun me olemme jo alun perin ratkaisseet sen, että meillä on Ahvenanmaan edustus taattu suuren valiokunnan puitteissa, ja kun sitten me olemme lähtökohtaisesti näihin kuuden hengen delegaatioihin lähettäneet edustajat aina kuudesta eri puolueesta, meillä on hyvin poliittisesti laajapohjainen osallistuminen näihin kokouksiin, ja kun Rkp on myöskin suosiollisesti katsonut, että Ahvenanmaan edustaja voi edustaa myöskin puoluetta tai ryhmää, tältä osin myöskin Ahvenanmaan edustajana ed. Jansson on ollut mukana näissä Cosac-kokouksissa.

Mutta todellakin tämä tilanne on nimenomaan nyt sitten hyvin vahvasti keskustelun alaisena, ja on tehty selvityksiä siitä, kun viittasin siihen, että eri maiden tilanne on niin kovin erilainen, mitä tulee itsehallintoalueisiin tai osavaltioihin, minkälaista lainsäädäntövaltaa esimerkiksi näillä toimielimillä on, keillä on verotusoikeus jne. Tätä selvittelyä tehdään ja asiaan palataan vielä tämän kevään Irlannissa pidettävässä Cosac-kokouksessa, mutta sehän ei ratkaise tätä asiaa, mihin liittyen ed. Jansson on muun muassa tehnyt tämän oman lakialoitteensa.

Mutta olisin halunnut kuitenkin vielä hieman viitata hänen puheenvuoroonsa siltä osin, kun hän totesi, että mahdollisesti, mikäli päätyisimme siihen, että Suomen neljästätoista edustajasta yksi valittaisiin Ahvenanmaalta, se on maan sisäinen kysymys ja että väestömäärällä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. No, näinkin voidaan tietysti todeta, mutta kääntäen tilanne johtaa sitten tietenkin siihen, että jos kolmetoista valitaan Manner-Suomesta, totta kai äänikynnys nousee. Siinä mielessä väestömäärällä toki on jossain määrin tekemistä tämän asian kanssa, koska se vaikuttaa sitten tähän äänikynnykseen, jolla ne kolmetoista edustajaa valitaan.

Mutta tämä valiokunnan mietintö tästä asiasta on erittäin hyvä mielestäni, ja asiaa tulee selvittää, koska on varmasti todellakin näitä paineita vahvistaa Ahvenanmaan vaikutusmahdollisuuksia ei ainoastaan nyt sitten Euroopan parlamentissa, vaan mielestäni aivan yhtä tärkeää ja kenties tärkeämpää on se, miten voidaan turvata Ahvenanmaan edustajien mukanaolo, kun hallitus valmistelee Euroopan unionin asioita, koska se valmisteluvaihe on kuitenkin se, voisiko sanoa, kaikkein olennaisin asia kuitenkin, jotta Ahvenanmaan kannalta tärkeät näkökohdat tulevat huomioon otetuiksi.

Sitten olisin viitannut ed. Soinin puheenvuoroon — hän nyt ei enää ole salissa — kun hän nosti esille Slovakian ja Slovakiasta turvapaikkaa hakemaan saapuneiden tilanteen ja totesi hyvin suoraviivaisesti, että joko demokratia ei ole kunnossa tai turvapaikkahakemukset ovat turhia. Minusta tällainen yksinkertaistus on kyllä liian pitkälle menevä. Me kaikki varmasti tiedämme sen, että monissa näissä Keski- ja Itä-Euroopan tulevissa uusissa jäsenmaissa on vielä tavattoman paljon tehtävää erityisesti, mitä tulee vähemmistöjen asemaan, ja esimerkiksi Slovakian kohdalla, mitä tulee romanien asemaan yhteiskunnassa.

Täytyy kuitenkin muistaa se, että toki näihin asioihin on kiinnitetty huomiota ja edellytetty myöskin hakijamaiden toimia näiden osalta, mutta muistan erittäin hyvin, kun itse kävin Slovakiassa muun muassa romaniasioiden puitteissa keskusteluja. Me tiedämme, minkälaisen murroksen ja myllerryksen kohteena nämä maat ovat olleet, ja kyllä siellä oli aika vaikea perustella sitä, kun avun tarvitsijoita oli paljon ja sosiaaliturvajärjestelmät olivat kehittymättömiä ja ongelmat olivat suuret monien muidenkin osalta, tuntui vaikealta saada paikallisviranomaisia tai myöskään valtionhallinnon viranomaisia ymmärtämään sitä, että nimenomaan nyt sitten tarvittaisiin erityisen paljon toimenpiteitä romanien sosiaalisten ja muiden asioiden kuntoon saattamiseksi. Me tiedämme, että matka on vielä pitkä, tehtävää on paljon.

Ongelma oli tietysti myös se, että itse asiassa, kun Euroopan unioni näille hakijamaille kohdensi varoja nimenomaan demokratian kehittämiseen ja moneen muuhunkin, ne olivat etupäässä koulutushankkeita. Itse asiassa varsinaista tukirahaa siinä muodossa, kuin nyt myöhemmin voidaan saada, ei ole juurikaan voitu saada. Tässä suhteessa monia hyviäkään hankkeita, jotka olisivat varmaan voineet edistyä, mikäli näitä rahoja olisi voinut käyttää esimerkiksi asuntotuotantoon romanien kohdalla tai romanilasten koulunkäynnin edistämiseen, ei ole voitu tehdä.

Mutta on tärkeää, että Euroopan unioni myös jatkossa edellyttää, että kaikki sen jäsenmaat huolehtivat omista vähemmistöistään, eivät hyväksy syrjintää eivätkä rasismia ja nimenomaan entistä enemmän kiinnittävät huomiota myöskin tähän sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Vain sitä kautta voidaan ajatella, että myös näissä uusissa hakijamaissa demokratia vahvistuu.

Lopuksi, herra puhemies, äänestämisen tärkeyteen on varmaan hyvä lopettaa tämä puheenvuoro. Edellisissä Euroopan parlamenttivaaleissa vain vajaa kolmannes suomalaisista käytti äänioikeuttaan, ja se oli erittäin valitettavaa. Ed. Soini oli siinä suhteessa aivan oikeassa, että ei tarvitse välttämättä rakastaa Euroopan unionia tai pitää siitä, mutta siitä huolimatta kannattaa ehdottomasti äänestää eli tältä osin olla vaikuttamassa siihen, keitä suomalaisia siellä on.

Suomen kannaltahan laajentuminen, joka toteutuu jo ennen Euroopan parlamentin vaaleja, on tietysti tärkeä asia, ja olen hyvin vakuuttunut siitä, että Itämeren alueen merkitys vahvasti kasvaa. Sen takia yhteistyön tekeminen tällä alueella on meille tärkeää.

Toivoisi todella kuitenkin sitä, että ennen Euroopan parlamentin vaaleja saataisiin uusi perustuslakiluonnos hyväksyttyä. Voidaan vain kuvitella, mitä sitten tapahtuu, jos se lykkääntyy. Kun tiedämme, että 15 jäsenmaan kanssa on ollut niin vaikea saada ratkaisu aikaiseksi, ei ole vaikea kuvitella, että 25 jäsenmaan kyseessä ollen tämän uuden perustuslain hyväksyminen viivästyy vuosikausilla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys vaalilain muuttamiseksi on hyvä. Siinä ei ole oikeastaan mitään moitittavaa.

Eurovaalit eivät suosi suuria puolueita eivätkä syrji pieniä puolueita, niin kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa vaalilaki tekee. Eurovaaleissa, kun Suomesta valitaan 14 edustajaa, teoreettinen kynnys on hieman päälle 7 prosenttia, mutta todennäköistä on se, että paikka irtoaa 5,3—5,4 prosentin kannatuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että hukkaääniä tulee selvästi vähemmän eurovaaleissa kuin eduskuntavaaleissa. Mielestäni kunnallisvaalilaissa ei ole myöskään mitään, mitä tarvitsisi korjata. Henkilövaalit sopivat kunnallisvaaleihin varsin hyvin, dHondtin järjestelmä toimii hyvin. Jokainen olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että ei presidentinvaalilakiakaan tarvitse muuttaa.

Mutta kaikkein suurimmat viat ja ongelmat löytyvät vaalilaista, joka koskee eduskuntavaaleja. Oletankin, että kaikki eduskuntaryhmät ovat sitä mieltä, että siinä laissa on paljon, mitä pitäisi korjata. Lipposen kakkoshallituksen hallitusohjelmaan oli kirjattu, en muista sitä sanatarkasti, mutta joka tapauksessa siihen oli kirjattu se, että muutetaan vaalilakia niin, että suhteellisuus paremmin toteutuisi.

Eduskuntavaaleissa on vaalipiirejä, missä kynnys on 3 prosentin luokkaa, kuten esimerkiksi Uudellamaalla. Uudeltamaalta puolue tai vaaliliitto saa paikan noin 3 prosentin kannatuksella, mutta sitten taas löytyy piiri, missä kannatusta edellytetään lähes 15 prosenttia, mikä on johtanut siihen, että jopa suuret puolueet keskusta ja SDP ovat muutamissa vaalipiireissä solmineet vaaliliittosopimuksia.

Paras esimerkki suhteellisuuden puuttumisesta löytyy, kun totean, että viime eduskuntavaaleissa Suomen keskusta sai paikkoja 55 ja yksi edustajapaikka maksoi keskustalle noin 12 500 ääntä. Kristillisdemokraatit saivat 7 paikkaa, ja jokainen paikka maksoi yli 21 000 ääntä. Jos keskustan paikka olisi maksanut 21 000, niin kuin se maksoi kristillisdemokraateille, niin keskusta olisi saanut 32 paikkaa tähän eduskuntaan. Jos kristillisdemokraatit olisivat saaneet 12 000 äänellä 1 paikan, niin me olisimme saaneet 12. Yhtä oikein olisi se, että tässä salissa olisi 12 kristillisdemokraattia ja 32 keskustan edustajaa, kuin se, että on 7 kristillisdemokraattia ja 55 keskustan edustajaa. Kyllä tämä osoittaa, miten väärä tai miten huono meidän vaalilakimme on.

Sitten on paljon ollut keskustelua listavaaleista ja henkilövaaleista. Viime kerralla sanoin, että olen nykyvaalijärjestelmän kannalla siinä mielessä, ettei listavaaleihin pitäisi mennä. Tässä nykyisessä järjestelmässä on kyllä ongelma, jota ei kyllä kovin usein ole otettu esille, ja se on se, että kun on henkilövaalit, niin vaalikampanjassa löytyy ja tulee paljon irtiottoja. Ehdokkaat kilpailevat äänistä, ehdokkaat yrittävät kaikin tavoin saada itselleen ääniä ja toimivat myöskin puolueen omaa vaaliohjelmaa vastaan.

Muistan elävästi, miten vaalikampanjassa 99 Vaasan Rewell Centerissä tunnettu sosialidemokraattinen ehdokas huusi, että kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen on anteeksiantamaton teko, tilaisuudessa, jossa oli myöskin pääministeri läsnä. Anteeksiantamaton teko, tuo kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen — sillä ratsastettiin, sillä saatiin ääniä, vaikka hyvin tiedettiin, että puolue ei ole sillä linjalla. Ja kyllä viime eduskuntavaaleissa keskustan edustajat puhuivat hyvin voimakkaasti elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta, vaikka se ei virallisesti ollut puolueen ohjelmassa. Narrattiin ihmisiä, jotta ehdokas saisi ääniä, jotta puolue saisi ääniä, ja tämä on kyllä nykyisen vaalilain eräs suuri epäkohta.

Mutta, herra puhemies, tuonkin ongelman voisi poistaa sillä, että vaaleihin ei mentäisi sammutetuin lyhdyin. Puolueiden ei tarvitse yhdistyä yhdeksi puolueeksi, mutta puolueet voivat harjoittaa kyllä hyvin tiivistä yhteistyötä vaalien alla ja siten, että kaksi tai useampi puolue asettaa yhteiset kynnyskysymykset ja tarjoaa nämä kynnyskysymykset kansalle: Jos me saamme tuen, jos me muodostamme hallituksen, niin silloin me ajamme nämä kolme neljä kynnyskysymystä läpi, niistä me emme tingi. Ei välttämättä tarvitse olla saman katon alla, mutta on yhtenäinen ohjelma, joka tarjotaan kansalle. Se tekisi kyllä eduskuntavaalit erittäin mielenkiintoisiksi ja poistaisi myöskin listavaalien tarpeen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin yhtyä edellisen puhujan mielipiteeseen siitä, että meidän eduskuntavaalijärjestelmämme suhteellisuutta voisi parantaa. Silloin, kun tätä nykyistä perustuslakia tehtiin, oltiin yhtä mieltä siitä, että se tilanne, joka on syntymässä eräitten vaalipiirien käydessä kovin pieniksi, ei enää vastaa sitä lauselmaa, joka meillä on perustuslaissa. Silloin oltiin yksimielisiä siitä, että tämä korjataan, mutta siihen se yksimielisyys sitten jäikin, ja nyt näyttää siltä, ettei siitä mitään korjata.

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoroni itse asiassa tuodakseni erään näkökohdan tähän pitkät listat vastaan nykyjärjestelmä -keskusteluun. Täällä on monella äänellä sanottu, että suomalaisilla on oikeus valita paitsi puolueiden väliltä myös puolueitten sisällä näitä henkilöitä. Itsekin pidän tätä arvokkaana, mutta sen jälkeen voidaan esittää kysymys, onko meidän vaalijärjestelmämme kovin tehokas tämän jälkimmäisen valinnan tekemiseen.

Ajatellaan sellaista tilannetta — ehkä helpompi ottaa kilpailevista puolueista näitä esimerkkejä — joka syntyi kokoomukselle vuoden 1999 vaaleissa Helsingissä. Sauli Niinistö, joka varmaankin siis edusti puolueen päälinjaa, sai 30 000 ääntä ja imuroi sillä tavalla ikään kuin tämän puolueen linjan melkein kaikki äänet itselleen ja veti perässään hyvin pienellä äänimäärällä tulleita ehdokkaita, joista aika moni erityisesti keskittyi vastustamaan sitä linjaa, mitä Sauli Niinistö oli täällä ajanut. Elikkä Sauli Niinistön äänillä tuli sisään henkilöitä, jotka ajoivat aivan toista linjaa.

Meillä itse asiassa ei ole mitään takuita siitä, jos puolueen sisällä on joitakin linjaristiriitoja tai muita eroja, että äänestäjän ääni menee siihen tarkoitukseen, mihin se on annettu. Me voimme myös ajatella, että jos äänestäjälle on hyvin tärkeätä, että hän äänestää naista, niin tietysti tässä järjestelmässä hänen äänensä voikin mennä miehelle. Ääni ei kovin tehokkaasti menesty tavallaan sen asian suhteen, mitä on tarkoitettu.

Meillä on samanlainen ongelma presidentinvaalijärjestelmässä, tässä kaksivaiheisessa vaalijärjestelmässä, jonka me olemme apinoineet Ranskasta. Muistamme vuoden 94 presidentinvaalin, jossa ikään kuin gallupien kautta etsittiin sitä porvarillista vastaehdokasta sosialidemokraattien ehdokkaalle ja jossa nämä gallupkannatukset muuttuivat hyvin radikaalisti, ei sen mukaan, että ihmiset vaihtaisivat kovin paljon mielipiteitä näistä ehdokkaista, vaan vaihtoivat mielipiteitä siitä, mitä mieltä muut ovat näistä ehdokkaista ja ketä kannattaa äänestää ensimmäisellä kierroksella, jotta toisella kierroksella olisi mahdollisimman tehokas asetelma. Samanlaista tilannetta, taktista äänestämistä, on ollut molemmilla niistä kerroista, kun tätä vaalijärjestelmää on käytetty. On ajateltu, että en uskalla ensimmäisellä kierroksella äänestää sitä mielestäni parasta ehdokasta, koska sitten se toiseksi paras ehdokas, jolla voi ehkä olla sitten mahdollisuuksia pärjätä, putoaa toiselta kierrokselta, ja siten pitää pystyä arvaamaan, mitä muut äänestävät jne.

Erityisen hauskasti tässä kävi tämän vaalijärjestelmän synnyinmaassa Ranskassa. Viime presidentinvaaleissa ensimmäisellä kierroksella vasemmistolaisia ehdokkaita oli varsin runsaasti kuvaten Ranskan vasemmiston monitahoisuutta — siellä oli muun muassa kolme troskilaista ehdokasta — ja tämä suuri joukko vasemmistolaisia ehdokkaita keräsi ensimmäisellä kierroksella enemmistön äänistä. Kun lasketaan äänet yhteen, niin heillä oli ääntenenemmistö, mutta yksikään heistä ei päässyt toiselle kierrokselle, koska Le Pen pudotti Jospinin pois toiselta kierrokselta. Näin voidaan sanoa, että siinä vaalissa ei ilmeisestikään kansan tahto toteutunut, koska jos vaalijärjestelmä olisi ollut parempi, niin Ranskassa olisi tällä hetkellä vasemmistolainen presidentti.

No, mitä tälle ongelmalle sitten voidaan tehdä? Se ratkaisu, jota on tarjottu ja joka on käytössä esimerkiksi Irlannissa ja Maltalla, on siirtyvä ääni, single transferable vote, joka tarkoittaa sitä, että äänestäjä voi antaa tehokkaamman äänen. Hän ei ainoastaan äänestä yhtä ehdokasta, vaan hän panee haluamansa määrän ehdokkaita paremmuusjärjestykseen. Presidentinvaaleissa tämä tapahtuu sillä tavalla, että ensin lajitellaan ikään kuin kaikki laput sen ensimmäisen äänen mukaan. Jos ei kukaan ole saanut enemmistöä, otetaan se pienin pino — Ranskassa se olisi ollut joku niistä kolmesta trotskilaisesta puolueesta ilmeisesti — ja jaetaan se sitten näihin jäljelle jääneihin sen toisen äänen perusteella. Näin jatketaan, kunnes on jäljellä vain kaksi ehdokasta tai kun joku on saanut enemmistön äänistä. Tämä saa aikaan sen, ettei kannata lainkaan taktikoida tai taktikointimahdollisuudet ovat häviävän pieniä, jos ollaan tarkkoja, ja jokainen voi äänestää juuri niitä ehdokkaita ja siinä järjestyksessä, minkä itse parhaaksi näkee.

Tämä on hyvin yksinkertaista ja kannattaisi suurin piirtein välittömästi ottaa käyttöön presidentinvaaleissa. Ne menisivät yhdellä kierroksellakin tässä tapauksessa. Mutta se on mahdollista tehdä myös suhteellisissa vaaleissa silloin, kun valitaan kansanedustajia. Näinkin tehdään Irlannissa. He laskivat tulosta viikon, mutta se johtuu siitä, etteivät ymmärtäneet laittaa tätä tietokoneelle. Luulen, että jos siihen yhdistettäisiin elektroninen äänestys, niin tulos tulisi varsin nopeasti.

Toisin sanoen, jos äänestää vuoden 99 vaaleissa Helsingissä Sauli Niinistöä kokoomuksesta, voi sitten panna jonkun toisen siihen seuraavaksi ja sitten vielä kolmannenkin. Ääntenlaskenta tapahtuu niin, että toisaalta niiltä, jotka ovat saaneet ääniä enemmän kuin yhteen paikkaan tarvitaan, ääniä siirtyy näille kakkoseksi pannuille, ja niiden, jotka ovat saaneet niin vähän ääniä, etteivät missään tapauksessa tule valituiksi, äänet siirtyvät näille kakkosille. Näin saadaan aikaan sen kaltainen kombinaatio valittuja, joilla on selkeimmin äänestäjien tuki.

Tämä saattaisi jossakin määrin myös vakauttaa puolueitten sisäisiä tilanteita. Tilanteessa, jossa puolueen sisällä on monta hyvin samanlaista ja yksi kovin erilainen ehdokas, nykyjärjestelmässähän se yksi kovin erilainen voi päästä niitten kovin samanlaisten äänillä sisään, vaikka hänen oma äänimääränsä on varsin pieni, mutta tässä järjestelmässä näin ei pystyisi käymään.

Arvoisa puhemies! En tee tässä mitään ponsiesityksiä, mutta olen sitä mieltä, että Suomessa kannattaisi kyllä tätä vaalijärjestelmää kovin puhtaalta pöydältä katsoa ja katsoa, kuinka paljon parempia vaalijärjestelmiä toisivat käyttöön nykyiset vaalimatemaattiset teoriat ja myös kehittynyt ääntenlaskentajärjestelmä.

Ed. Maija Rask merkitään läsnä olevaksi.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vielä palata siihen keskusteluun, joka meillä oli viime perjantaina ja joka koskee Temmeksen kuntaa ja Vehkalahden kuntaa, ja käydä vielä huolellisesti lävitse, mitä näitten kuntien osalta vaalilain osalta oikein on tapahtunut.

Ensinnäkin hallituksen esityksessä 1/2002 vp esitettiin, että Temmes poistetaan kuntaluettelosta, ja näin tehtiin. Hallituksen esityksessä 27/2003 vp konekirjoitusvirheen johdosta Temmes oli tullut tähän kuntaluetteloon, ja siitä syystä syntyi ongelma. Tässä vaiheessa asiaa harkittiin ja mietittiin sitä, voitaisiinko Temmes poistaa konekirjoitusvirheenä vai korjattaisiinko se siinä vaiheessa, kun Oulun läänin vaalipiiriä todella muutetaan seuraavan kerran tosiasiallisesti, vai korjataanko se seuraavan hallituksen esityksen yhteydessä, jolla vaalilakia muutetaan. Ministeriössä päädyttiin siihen, että korjataan seuraavan vaalilain muutosesityksen yhteydessä, ja siitä syystä nyt tässä hallituksen esityksessä esitetään, että Temmeksen kunta poistetaan, mikä siis oli tehty jo vuonna 2002, mutta tehdään nyt uudestaan, ja syy tähän on konekirjoitusvirhe.

Mitä tulee sitten Vehkalahden kuntaan, niin Vehkalahden kunnan osalta voidaan todeta se, että on totta, että tämänhetkisessä Suomen Laki II:ssa näkyy vaalilain 5 §:n 8 kohdassa Vehkalahden kunta Kymen vaalipiirin kuntana. Kuitenkin lailla vaalilain muuttamisesta lokakuulta 2003 Vehkalahti on poistettu, ja se, että Vehkalahti on poistettu, näkyy Suomen Laki II:n verkkoversiossa, ei siis vanhassa painetussa versiossa, mutta verkkoversiossa näkyy, että tämä muutos on tehty, eli näin ollen Vehkalahden kunta ei ole näitten kuntien joukossa ja tältä osin tilanteen pitäisi olla myöskin totuutta vastaava.

Mutta, arvoisa puhemies, jos sitten saan kansanedustajana todeta jotakin tähän keskusteluun pitkistä listoista ja vaalijärjestelmästä, niin vaikka ministeri Koskinen perjantaina sanoi, että hän ei aja pitkiä listoja, niin hän on ollut harvinaisen aktiivinen näitten ministerivuosiensa aikana siinä suhteessa, että hän on useampaan otteeseen lämpimästi puhunut pitkistä listoista. Se, että ministeriössä asiaa halutaan selvittää, mielestäni on selkeä osoitus jo siitä, että asiaa tosiasiassa pyritään viemään eteenpäin. Mielestäni on täysin selvää, että oppositio reagoi tämän tyyppisiin suunnitelmiin ja pyrkii kertomaan heti alusta alkaen oikeusministerille, että Suomen kansan perinteinen tapa on valita edustajat siten, että valitaan edustaja ja sillä tavalla myöskin valitaan puolue, ja tämä on hyväksi koettu järjestelmä.

Mielenkiintoista on se, että kun katsotaan erilaisia gallupeja, joissa kysytään, valitsevatko valitsijat ensin henkilön vai puolueen, niin se joukko, joka ensisijaisesti valitsee henkilön, on jatkuvasti kasvanut verrattuna siihen, kuinka moni valitsee ensisijaisesti puolueen. Tosiasiassa ainakin omasta palautteestani voin todeta, että moni valitsija sanoo, että he valitsevat henkilön perusteella ja puolue oli vasta toissijainen valinta, kun he suorittavat vaaleissa oman valintansa.

Mitä tulee ed. Soininvaaran malleihin, niin täytyy sanoa, että sen jälkeen varmasti äänestäjä menee totaalisesti sekaisin, jos näitä Irlannin tai muitten vaalimalleja aletaan soveltaa Suomessa. Jos laitetaan preferenssijärjestykseen ensin oman puolueen kaikki ehdokkaat ja sen jälkeen sitten laitetaan vielä mahdollisesti muittenkin puolueitten ehdokkaat, jos omasta puolueesta ei kukaan tule valituksi, niin täytyy sanoa, että esimerkiksi eurovaaleissa 20:tä jonkun puolueen ehdokasta kukaan valitsija ei kokonaisuudessaan tunne, joten loppujen lopuksi tällaisen listan laatiminen olisi totaalista hakuammuntaa.

Jos halutaan, että valitsija todella vain kannattaa yhtä henkilöä ja hänen äänensä ei mene kenenkään muun hyväksi, niin silloin ei ole mitään muuta järjestelmää kuin englantilaistyyppinen yhden henkilön vaalipiirijärjestelmä, jossa äänestetään yhdellä kertaa yhtä henkilöä ja se, joka saa enimmät äänet vaaleissa, tulee myöskin valituksi. Se on selkeä ja yksinkertainen järjestelmä, mutta johtaa tietysti siihen, että suhteellisuusperiaate valtakunnallisesti ei kovinkaan hyvin toteudu, ja siitä syystä voidaan sanoa, että sellainen järjestelmä, vaikka sillä on tiettyjä etuja, ei kovin hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan mielestäni soveltuisi.

Mitä tulee sitten pitkiin listoihin, niin saattaisin kuvitella — ed. Kallis ei ole täällä enää — kristillisdemokraattien kampanjan perusteella, että pitkässä listassa tämä ori Forilla olisi varmaan ykkössijalla tässä kristillisdemokraattien listalla, ja tietysti siitähän syntyisi sitten ongelma, kun Forilla valittaisiin Euroopan parlamenttiin, kuka siellä sitten oikein Suomea edustaa. Mutta tietysti voidaan sitten menetellä, niin kuin monissa maissa pitkien listojen osalta tehdään, kuten on todettu, että siellä siinä listan kärjessä ovat kaikki puoluejohtajat, kaikki merkittävät yhteiskunnalliset toimijat, joilla ei ole minkäänlaista aikomustakaan pyrkiä Euroopan parlamenttiin, ja sitten ne, joita kukaan ei tunne, sieltä hänniltä, kun ensimmäisinä listalla olevat kieltäytyvät, pääsevät sitten Euroopan parlamenttiin, ja tällaistakaan järjestelmää ei voida pitää kovin hyvänä ja demokraattisena.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin maailma muuttuu, kun yön yli nukutaan. Kun perjantaina melko vaativaan sävyyn totesin, että perustuslakivaliokunta on suuripiirteisesti ja ylimielisesti käsitellyt ja laatinut tämän mietinnön, niin kuultuani perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ed. Sasin puheenvuoron ja selvityksen perjantaina ja tänään täytyy todeta, että ehkä voi olla, että itse olen reagoinut pikkasen nopeasti tähän asiaan, ja siltä osin olen erittäin tyytyväinen saamaani selvitykseen.

Kun tämä ei ole sattunut silmään eikä käynyt esille aikaisemmin, että Vehkalahti on sieltä poistunut, niin en malta olla lukematta sitä otsikkoa, millä tämä hallitus on viime syksynä esitellyt eduskunnalle sen esityksen, missä tämä Vehkalahti on poistunut: "Hallituksen esitys eduskunnalle päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 2002/772/EY, Euratom hyväksymisestä ja laiksi sen voimaan saattamisesta sekä laiksi vaalilain muuttamisesta". Täytyy sanoa, että näin maalaiseläjänä todennäköisesti tähän erityisen monimutkaiseen, pitkään otsikkoon itse olen tässä haksahtanut ja sotkeutunut enkä ole huomannut.

Mutta tältä pohjalta onhan tämä nyt mahdollisuus näin saattaa järjestykseen ja todeta, että tämä nykyinen perustuslakivaliokunta puheenjohtajansa johdolla on valiokunnan tasolla oikeassa näköpiirissä ja ilmapiirissä ja selvitys oli erittäin hyvä. Sillä lailla, kun mietin tätä viikonvaihteen aikana, niin se, miten tätä perustuslakivaliokuntaa olen arvostellut taikka arvostanut taikka kriittisemmin katsellut, ehkä johtunee pitkälti edellisen eduskuntakauden ajalta, kun tulee mieleen vahvat perustuslakivaliokunnan jäsenet edustajat Paula Kokkonen, Johannes Leppänen ja Osmo Puhakka, jotka ainakin kahvilakeskusteluissa antoivat ymmärtää olevansa arvostuksessa monta metriä muiden yläpuolella. Ehkä tämä vaatimustaso ja ajattelutapa on ollut vähän kireänpuoleinen siltä puolelta katsottuna.

Mutta, herra puhemies, tähän keskusteluun, mikä on syntynyt pitkistä listoista, erilaisista vaalitavoista, erilaisista menettelytavoista, totean, että antaahan tämä väriä tälle keskustelulle, mutta uskon, ettei tämäkään keskustelu ole hukkaan mennyt, koska meidän kaikkien yhteinen huolemme lienee se, että kansalaiset lähtisivät uurnille äänestämään, äänestämään omasta mielestään parasta mahdollista ehdokasta ja parasta mahdollista valittavaa joukkoa, jotka niin Euroopan parlamentissa kuin Suomen eduskunnassakin edustaisivat kansaa. Jos me tässä onnistumme tavalla taikka toisella väen kiihottamaan äänestysvilkkaudessa siihen tasoon, että siinä ei enää semmoista toivomisen sijaa olisi olemassa, niin silloin luulen, että tämäkin hallituksen esitys, perustuslakivaliokunnan mietintö ja nyt syntyvä eduskunnan päätös sekä käyty keskustelu ovat vieneet Suomen asiaa eteenpäin tässä maailmanlaajuisessa kehityspyörässä, missä nyt Euroopan unionin kautta mukana olemme.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Sasi totesi antavansa oikeusministerille opposition näkemyksen siitä, miksi pitkiä listoja ei saa edes selvittää, niin oppositioon itsekin kuuluvana ilmoitan arvostavani sitä, että oikeusministeri on tällaista selvitystä edistänyt, koska perusteita jo tämänkin keskustelun perusteella aivan riittävästi sille löytyy. Itse sinänsä suhtaudun nykyiseen järjestelmään ehkä myönteisemmin, mutta siitä huolimatta ei se selvittämisestä pahene.

Ed. Soininvaara esitti mielenkiintoisia näkemyksiä. Minulla on semmoinen muistikuva, että joskus 80-luvulla tähän saliin joku taisi vähän tätä tapaus Niinistöä mukaillen tulla sillä perusteella, että sukunimi sattui alkamaan A:lla. Ehkä kansan tahto toteutuu silläkin tavalla, ei siinä mitään, mutta siinä tapauksessa, jos ja kun järjestelmä alkaa olla sellainen, että koko Itä-Suomesta ei valituksi enää tule vaaliteknisistä syistä johtuen muita kuin keskustalaisia ja sosialidemokraatteja, silloin tietysti joudutaan kysymään, toteutuuko kansanvalta enää sillä tavalla kuin sen pitäisi.

Ehkä tähän voisi vielä liittää senkin, että kun tässäkin salissa on esitetty vaatimuksia siitä, että kansanedustajien lukumäärä pitäisi tiputtaa sataan, ja salin ulkopuolella paljon runsaammin, niin voi olla, että sadallakin edustajalla lainsäädäntötyö sinänsä tulisi hyvin toimeen, mutta sadalla edustajalla oikeudenmukainen edustajien lukumäärän määräytyminen ei toteutuisi. Jos viime vaaleissa olisi valittu vain sata edustajaa, niin tänne ei todellakaan olisi Itä-Suomesta ilman vaaliliittoja valittu keitään muita kuin keskustan ja sosialidemokraattien kansanedustajia. Esimerkiksi minä ja ed. Halme olisimme jääneet valitsematta.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Lahtelaa siitä, että hän ylipäätänsä otti tämän kuntakysymyksen silloin jo lähetekeskustelussa esille, ja siitä syystä perustuslakivaliokunta selvitti tämän Temmeksen ja Vehkalahden tilanteen. Siitä saatiin oikeusministeriöltä hyväksyttävä ja hyvä selvitys, mitä kaiken kaikkiaan oli tapahtunut. Ilman ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroa lähetekeskustelussa tuskin tätä kuntaluetteloa olisi sen tarkemmin selvitetty ja tutkittu.

Vielä ministeri Johannes Koskiselle on syytä ehkä todeta, että jos katsotaan vaalilainsäädäntöä, niin kyllä kaikkein suurin ongelma tällä hetkellä on vaalikynnys. Uudellamaalla se on erittäin alhainen, Itä-Suomen vaalipiireissä se on erittäin korkea, ja kyllä mielestäni vakavasti pitäisi harkita sitä, pitäisikö Uudenmaan vaalipiiri jakaa ja pitäisikö esimerkiksi kolme vaalipiiriä itäisessä Suomessa yhdistää, mikä olisi kaikkein yksinkertaisin ratkaisu, jos pyritään siihen, että vaalikynnystä pyrittäisiin jollakin tavalla yhdenmukaistamaan. Mutta se on kysymys, joka on mielestäni syytä pyrkiä ratkaisemaan hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Herra puhemies! Tässä aivan keskustelun loppumetreillä on tullut esille vaalipiirikysymys. Viime kaudellahan selvitettiin erilaisia vaihtoehtoja äänikynnyksen tasaamiseksi maassa, mikä samalla olisi parantanut suhteellisuusperiaatteen toteutumista eduskunnan kokoonpanossa. Ehkä lähimmäksi toteutumista pääsi sitten tämä malli vaaliyhtymistä, jossa pienempiä vaalipiirejä olisi yhdistetty vaaliyhtymäksi ja sillä lailla olisi tullut suuremman vaalipiirikoon edut juuri suhteellisuuden toteutumisessa ja äänikynnyksen tasaamisessa ja kuitenkin sitten pystyttäisiin vaalityö pitämään suppeammalla alueella, nykyisten vaalipiirien kokoisilla alueilla, ja vaalibudjetit eivät nousisi niin isoiksi kuin isojen vaalipiirien järjestelmässä.

Toivoisin, että tähän voitaisiin palata. Viime hallituksessa suurissa puolueissa tämä ei herättänyt innostusta, ei myöskään kokoomuksessa, ja nykyisen hallituksen puolueethan ovat tavallaan kaikki suuria omilla alueillaan. Rkp:kin omissa vaalipiireissään on kohtalaisen kokoinen, ja tuntuu, että on vaikea saada tätä läpi. Yksinkertaisin malli tosiaan olisi, niin kuin ed. Sasi viittasi, se, että Uusimaa jaettaisiin kahteen vaalipiiriin ja pienimpiä vaalipiirejä, ennen kaikkea Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo, yhdistettäisiin isompiin taikka ehkä isommaksi Itä-Suomen vaalipiiriksikin. Tällaista ratkaisua pitää selvittää.

Vaalipiirien kokokysymykset tulevat esille myös siinä kansanvallan kehittämistä selvittävässä toimikunnassa, joka on muutaman viikon sisällä tarkoitus asettaa ja jolle kuuluisivat myös laveammin myös poliittisen järjestelmän kehittämistä koskevat kysymykset: puoluetoiminnan kehittäminen, edustuksellisen demokratian mahdollisimman hyvä toiminta, mahdolliset kansanäänestyksen laventamistavoitteet jne. Toivon, että eduskunta voi sopivalla tavalla kytkeytyä tähän työhön, joka sinänsä lähtisi ilmeisesti poliittisen edustautumisen kautta. Kun on kysymys puoluejärjestelmän, poliittisen järjestelmän, keskeisistä kysymyksistä, siinä pohjana olisi ainakin keskeisimpien eduskuntapuolueiden edustus tuon toimikunnan kokoonpanossa.

Temmeksen ja Vehkalahden kohdalla kävi ilmi juuri tämä tärkeys, mikä on lakikokoelmien ylläpidossa. Suomen Laki I ja II eivät millään pysty olemaan ajan tasalla. Suomella on ilmeisesti tällä hetkellä ainoana Euroopan maana sähköisessä tietokannassa täysin ajantasainen järjestelmä, ja sitä pitää käyttää. Toivottavasti sen käytettävyyttä ihan tavallisiin kansalaisiinkin päin pystytään edelleen parantamaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen viittasi tässä mahdollisiin vaalipiirimuutoksiin. Nythän juuri Uudenmaan vaalipiiri on se, missä suhteellisuus toteutuu kaikista parhaiten eli äänikynnys on kaikista matalin. Sitä tietysti vanhat puolueet haluavat pilkkoa, jotta kynnys nousisi. Tämähän tässä on tarkoituksena. Ministeri sanoi, että keskeisimmät eduskuntapuolueet olisivat jossain edustettuina. Miten se pitää ymmärtää? Tietysti niin, että vanhat, vakiintuneet valtapuolueet sanelisivat heille itselleen edullisen vaalilain, tästähän on kysymys. Tällaista en hyväksy lainkaan. Perussuomalaiset otettiin mukaan muun muassa turvallisuusryhmään, annoimme hyvän panoksen. Näin kannattaa tehdä, että kun puolue on päässyt eduskuntaan, sen pitäisi olla kaikissa työryhmissä mukana kansanvallan mukaisesti. Pistetään sitten suurille tai vanhoille puolueille päällystakki niin, että pistetään sinne sitten kaksi taikka kolme edustajaa, kyllä se tämän kestää. Meillä on täysin toteuttamiskelpoisia malleja, joilla todellinen suhteellisuus voidaan taata niin, että jokainen ääni on saman arvoinen. Nyt tämä vaalilaki kaikilta osin suosii vanhoja puolueita.

Sinänsä tämä eurovaalitapa, mistä nyt on kysymyskin ollut, on vähiten sortava, koska siinä ovat vaaliliitot mahdollisia, jotka ministeri Koskinen haluaisi myöskin kansanvaltaa kaventavina kieltää. Sitä ei missään tapauksessa pidä tehdä. Kyllä jokaiselle puolueelle pitää harkintavalta jättää, että voidaan liittoutua niitten puolueiden kesken, jotka haluavat, niin kuin eurovaaleissa kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset liittoutuvat ja ottavat sen paikan, joka on joltain vanhalta valtapuolueelta pois.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ministeri Koskinen totesi, että tällainen jatkotyö kansanvallan toimivuuden osalta on nyt tarkoitus käynnistää tai toimikuntatyö. Minusta on tärkeää, että siinä ovat todella eduskunta ja eduskuntaryhmät hyvin edustettuina. Se, mitä taas vaalipiirien osalta on ollut keskustelussa, tulee hyvin tarkoin kyllä miettiä monesta näkökulmasta. Kaikki tiedämme, että maa on hyvin erilainen ja on erilaisia lähtökohtia. Toisaalta tiedämme, että maakuntien asema ja maakuntien rooli alueellisessa kehittämisessä on varsin keskeinen, ja tilanteessa, jolloin sekä vaalipiiri- että maakuntajako osuvat yhteen, uskoisi olevan sellaista synergiaetua myös kehittämistä ajatellen, jota kannattaa tuossa työssä miettiä ja ottaa se huomioon.

Itse olen ollut sillä kannalla, että vaalipiirijako nykyisellään voisi säilyä. Viime kaudellahan pohdittiin malleja, joilla olisi tämmöistä yhtymämallia suuralueiden, esimerkiksi Itä-Suomen, osalta voitu toteuttaa, mutta se sitten ei edennyt. Siinähän nykyinen vaalipiirijako sinällään olisi ollut perustana.

Mitä tulee näihin säädöskysymyksiin, on erinomainen asia, että Suomessa on sähköinen tietokanta ja ajantasaiset säädökset saatavana. Minusta sitä kannattaa edelleenkin pitää yllä ja jopa edistää sen käyttöä kansalaistenkin suuntaan niin, että tietoa siitä myös olisi entistä enemmän saatavilla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soini kantoi huolta vanhojen suurpuolueitten asemasta ja menestymisestä, koska nytkin tätä keskustelua katsottaessa vain perussuomalaisten kolmen ryhmä näyttää terävänä istuvan kokonaisuudessaan paikalla ja näillä vanhoilla suurilla puolueilla näkyvissä rivit ovat kovin harvat ja olemattomat täällä olemassa. Jos tässä nyt mihinkään ennustuksiin viittaamatta voisi ajatella, että jos perussuomalaisetkin liittyvät tähän tulevaisuuden suuroikeistoon, niin ehkä se edustus sitten täällä salissa taas on kovin harvanpuoleinen siinä vaiheessa olemassa. Ed. Soini, ei mitään syytä murheeseen, teidän asemanne on turhankin vahva tällä kertaa.

Yleiskeskustelu päättyy.