Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämän valtuuskuntamme kertomuksen käsittely jäi kesken viime viikolla, ja näin Minna Canthin päivän kunniaksi nostaisin esiin kertomuksesta vielä yhden tärkeän asian, joka on sukupuolten välinen tasa-arvo. Sukupuolten välinen tasa-arvohan on yksi tärkeimmistä perusarvoista Euroopassa. Kauniista puheista ja monista ponnisteluista huolimatta tasa-arvo ei kuitenkaan vieläkään toteudu kunnolla Euroopassa. Tilastojen mukaan naiset ansaitsevat yhä 17 prosenttia vähemmän kuin miehet EU:n sisällä.

Tämä asia oli vahvasti esillä muun muassa presidentti Halosen ollessa puhumassa neuvoston jäsenille ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuustilanteesta Euroopassa. Kuten presidentti Halonen tuolloin totesi, ei mikään maa ole tasa-arvopyrkimyksissään täydellinen. Siksi onkin tärkeää, että Euroopassa eri maat voimme ottaa oppia toinen toisistamme ja kehittää niitä osa-alueita, joissa parannettavaa on, ja parannettavaa riittää paljonkin.

Suomen etuna Halonen piti esimerkiksi koulutuksen tasa-arvoa sekä julkisen vallan melko tasaista sukupuolijakaumaa. Sen sijaan taloussektorille tarvitaan yhä enemmän avoimuutta ja naisten ottamista mukaan nykyistä vahvemmin päätöksentekoon. Myös naisvaltaisten hoito-, hoiva- ja palvelualojen arvostusta pitää ehdottomasti vahvistaa.

Avoimuudessa ja erilaisuuden kunnioittamisessa lienee meillä kaikilla vielä parantamisen varaa. Uskon kuitenkin, että meillä suomalaisilla on tässä asiassa jo pieni etumatka moneen muuhun maahan verrattuna. Se ei kuitenkaan vielä riitä, sillä työtä riittää vielä paljon jatkossakin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Nostan esiin Euroopan neuvoston toimintaan liittyen kaksi kysymystä. Täällä kertomuksen sivulta 17 eteenpäin käsitellään oikeusvaltioperiaatteen vaalimista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa.

Meillä on tällä hetkellä Suomessa mielenkiintoinen tapaus liittyen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Nimittäin, kuten hyvin tiedämme, eduskunnan oikeusasiamies katsoi, että Suomessa ei voida vangeilla käyttää näitä niin sanottuja tarkkailuhaalareita kehonsisäisesti vankiloihin salakuljetettujen huumeiden paljastamiseen, koska hän katsoi, että asiasta pitää säätää lailla, ja vankeuslaissa, kuten tiedämme, ei ole erityistä säädöstä näistä tarkkailuhaalareista.

Nyt 105 kansanedustajaa eli eduskunnan enemmistö on tehnyt lakialoitteen, jotta vankeuslakiin lisättäisiin tällaiset säädökset näiden tarkkailuhaalareiden käytöstä. Käytännön asiantuntijat, vanginvartijat ja muut, ovat sitä mieltä, että tämä on hyvin tehokas tapa estää huumeiden kulkeutumista vankiloihin. Selvyyden vuoksi todettakoon, että haalari siis toimii niin, että kun vangilla on aihetta päästä vessaan, hän joutuu kääntymään vartijan puoleen, ja sitä kautta huumeet pystytään paljastamaan, ja näitä haalareitahan käytetään vain sellaisiin vankeihin, joiden kohdalla on perusteltu syy epäillä huumeiden salakuljetusta.

Me luulemme, että asia on selvä, jos ja kun hallituksen esityksestä vankeuslain uudistamisen yhteydessä ensi syksynä säädetään näiden tarkkailuhaalareiden mahdollisuudesta, mutta ei asia olekaan tällä selvä. Nimittäin vangit ovat myös kannelleet tästä tarkkailuhaalarien käytöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja nyt sitä päätöstä odotellessa Suomen johtavat ihmisoikeus- ja perusoikeusasiantuntijat ovat esimerkiksi eilisissä Helsingin Sanomissa ottaneet tähän asiaan kantaa kahden palstan jutussa, joka on otsikoitu Oikeustieteilijät karsastavat tarkkailuhaalareita. Tässä artikkelissa kaikki kolme haastateltua valtiosääntöasiantuntijaa pitävät lain säätämistä aiheesta välttämättömänä. No, sen ymmärrän vielä, mutta he myös, varsinkin kaksi heistä eli Veli-Pekka Viljanen ja Tuomas Ojanen, epäilevät, ovatko tällaiset haalarit laisinkaan sopusoinnussa meidän perustuslakimme ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

Eli nyt olemme, herra puhemies, jälleen tilanteessa — josta aikaisemmin käytin vähän perusteellisemman puheenvuoron — jossa näyttää siltä, että Suomen eduskunta haluaisi, pystyäkseen tehokkaasti estämään huumeiden kulkeutumista vankiloihin, säätää tällaiset tarkkailuhaalarit mahdollisiksi. Samanaikaisesti meillä on nyt sitten noin alle yhden käden sormilla laskettava valtiosääntöasiantuntijoiden joukko, joka kyseenalaistaa, onko Suomen eduskunnalla oikeutta näin säätää.

Voidaan ajatella, että kun tämmöinen esitys tulisi tänne eduskuntaan, siitä pyydettäisiin perustuslakivaliokunnan lausunto ja nämä kaksi kolme asiantuntijaa saisivat perustuslakivaliokunnan sille kannalle, että tämä säätäminen olisi vastoin joko meidän perustuslakiamme tai kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteitamme, ja silloin näin ei voitaisi säätää. Tässä ollaan mielestäni perimmäisten kysymysten äärellä. Onko valta Suomessa, esimerkiksi vankeinhoidossa, eduskunnalla vai onko se ihmisoikeusasiantuntijoilla tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella? Kyllä itse kannatan parlamentaarista kansanvaltaa ja sitä, että tällaisista normaaleista asioista päättää eduskunta.

Yksi huvittava osoitus tästä valtiosääntöasiantuntijoiden korottamisesta ylivertaisiksi asiantuntijoiksi ja auktoriteeteiksi myös vankeinhoidossa sen lisäksi, että he tietysti ovat sitä jo rikostorjunnassa, niin kuin tänään aikaisemmin kävi ilmi, on seuraava sitaatti valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen haastattelulausunnosta: "Kyse on suuresta henkilökohtaisen koskemattomuuden ja vapauden rajoittamisesta. Jos haalarit olisivat niin tehokkaita kuin väitetään, herää kysymys, miksi niitä ei ole käytetty kaikissa vankiloissa." Eli maan ylimpiä asiantuntijoita vankeinhoidossa on siis valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, joka siis tietää, että nämä haalarit, toisin kuin käytännön ihmiset vankiloissa luulevat, eivät olekaan tehokas keino huumeiden kulkeutumisen estämiseksi. Näinkö todella on, että eduskunta ei näistä asioista päätäkään, vaan niistä päättää muutama ihmisoikeusasiantuntija?

Herra puhemies! Toinen asia, mihin haluan Euroopan neuvoston kertomuksen yhteydessä kiinnittää huomiota, on sivulta 13 oleva osio, joka koskee talouskriisin poliittisia ja sosiaalisia seurauksia. Tämä asiahan, Euroopan talouskriisin poliittiset ja sosiaaliset seuraukset, on hyvin ajankohtainen, tällä hetkellä Kyproksen osalta. Mehän vastikään kuulimme, että Kyproksen parlamentti ilmeisesti ei tänäänkään äänestä tämän euroryhmän ja IMF:n tukipaketin hyväksymisestä ja sen ehtojen hyväksymisestä vaan on lykännyt tiettävästi äänestystä huomiseksi. Ymmärrän hyvin sen tuskan, mikä Kyproksella on, ja itsekin olen sitä mieltä, että pienten talletusten osalta ja ehkäpä alle 100 000 euron talletusten osalta ei tätä veroa tulisi kantaa, vaan pelkästään yli 100 000 euron talletuksista. Tämä johtuu siitä, että meillä on eurooppalainen talletussuoja yhteisin sopimuksin ja tahdonilmaisuin säädetty juuri tuohon 100 000 euroon.

Mutta, herra puhemies, sitä minä en kyllä alkuunkaan ymmärrä, että Kyproksella osoitetaan tänä päivänä, ehkä tälläkin hetkellä, mieltä Euroopan unionia ja euroryhmää ja erityisesti Saksaa vastaan ja näytetään mielenosoituskylttejä, joissa suomennettuna sanotaan, että näpit irti Kyproksesta.

Herra puhemies, minulle ainakin Suomen kansan edustajana, ja luulen, että koko Suomelle, sopisi erinomaisen hyvin se, että pidämme näpit irti Kyproksen talouskriisistä ja annamme kyproslaisten kiehua omassa liemessään. Ei meillä täällä Suomessa, enkä usko, että Saksassa tai Hollannissa, ole mitään halua sinänsä olla kyproslaisia pelastamassa siitä, että ovat päästäneet pankkisektorinsa kasvamaan yli äyräiden, ja siitä, että venäläinen raha on suurin määrin hakeutunut Kyprokseen syistä, jotka saattavat hyvinkin liittyä rahanpesuun tai muihin rikollisiin tarkoitusperiin.

Olen siis sitä mieltä, että jos kyproslaiset haluavat syyttää euromaita, mukaan lukien Suomea, siitä, että nyt heille pannaan liian kovat ehdot, niin minulle ainakin sopii erinomaisen hyvin se, että ei tehdä sinne mitään tukipakettia. Jätetään se 10 miljardia antamatta, jätetään se parisataa miljoonaa suomalaisten veronmaksajien piikkiin ottamatta, ja annetaan kyproslaisten selviytyä ihan itse. En itse jaksa uskoa, että Kyproksen vararikosta ja myös sen pankkien vararikosta, mistä koituisi tallettajille tietysti vielä paljon hurjemmat seuraukset kuin tästä tukipaketista, kuitenkaan seuraisi sellaista koko Euroopan kattavaa dominovaikutusta, joka hyvin dramaattisella tavalla iskisi myös Suomen talouteen.

Saattaa olla, että tällainen tartuntavaikutus on olemassa, mutta rupean olemaan pikkuhiljaa sitä mieltä, että jossakin kohtaa se riski kannattaa kyllä ottaa, koska onhan tämä suorastaan julkeata, että muut euromaat, Saksa, Suomi, Hollanti jne., tukevat Kyprosta, jotta kyproslaiset selviäisivät ongelmista, joita heidän oma politiikkansa on aiheuttanut, ja he näyttävät meille henkisesti keskisormea ja antavat ymmärtää, että me olemme heitä kurjistamassa ja jollain tavoin ahdistelemassa. Sama toteutui aikaisemmin Kreikassa, ja kyllä tässä sellainen moraalikadon tilanne on nyt koko Euroopassa, että ne maat, jotka ovat hoitaneet asiansa paremmin, joutuvat auttamaan, ja ne maat, jotka ovat hoitaneet asiansa surkeasti, ne vihoittelevat niille maille, jotka heitä auttavat, koska kokevat, että sieltä tulevat nämä ehdot tiukasta talouskurista ja muista keinoista.

En tiedä, kenen kuuluisi näiden maiden ihmisten mielestä heidän velkansa maksaa. Suomalaistenko? Suomalaistenko pitää maksaa kyproslaisten ja kreikkalaisten ja muiden velat? Toivoisin, että tässä Euroopan laajuisessa keskustelussa jotenkin nämä asiansa sotkeneet maat ymmärtäisivät, että heitä ollaan tässä taloudellisesti tukemassa ja ottamassa suomalaistenkin veronmaksajien piikkiin sellaisia riskejä, jotka eivät meille kuulu. Eli odottaisi heiltä vähän toisenlaista suhtautumista.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowicz toi tuossa esille tämän Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksen käsittelyn yhteydessä nämä kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, jotka Euroopan neuvoston toiminnan kautta ja tämän kertomuksen kautta ovat esillä.

Yksi yksityiskohta näissä kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissa liittyy nimenomaan vankiloiden tarkkailuhaalareiden käyttöön ja siitä käytyyn keskusteluun. On hiukan erikoista tuo keskustelu ollut, koska se on rajoittunut oikeastaan pelkästään näihin vankien ihmisoikeuksiin. Toisaalta me olemme hyvin vahvasti kansainvälisesti sitoutuneet esimerkiksi huumausainerikollisuuden selvittämiseen ja estämiseen, ja nekin kansalliset velvoitteemme meidän tulee täyttää.

Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja, joilla me täytämme nämä kansainväliset velvoitteet, on sitten kysymys ihmisoikeusasioista tai kansainvälisestä huumausainerikollisuudesta. Nämä molemmat asiat ovat samalla lainsäädännöllä saatettavissa voimaan. Itsekin tuon tarkkailuhaalarilakialoitteen allekirjoittajana uskon, että nämä molemmat tavoitteet voidaan sovittaa tähän samaan lainsäädäntöön, ja toivon, että se lainsäädäntö saadaan voimaan ja sitä ajetaan vähintäänkin yhtä ponnekkaasti ja vielä ponnekkaammin kuin tuossa aiemmin erästä 78 allekirjoittajan lakialoitetta.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Koska keskustelu käy näin vilkkaana tästä Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksesta, vielä nostaisin esiin yhden asian, joka liittyy liikuntaan.

Nimittäin Euroopan neuvoston yleiskokouksessa käsiteltiin viime vuonna raporttia nimeltä Hyvä hallinto ja etiikka urheilussa. Kyseisen raportin viesti on erittäin huolestuttava. Yhä lisääntyvä liikunnan välineellistyminen ja tapahtumien kaupallistuminen ovat nimittäin selkeitä uhkia liikunnan perustehtävälle. Tärkeintä ei tunnu enää olevan se liikunnan ilo ja oman terveyden edistäminen vaan päinvastoin terveyden riskeeraaminen lyhytaikaisten voittojen kustannuksella.

Rahaliikunnan lisääntyminen aiheuttaa myös sen, että liikuntaharrastukset ammattimaistuvat jo kovin varhain. Liikkumaan ja leikkimään tarkoitetut lapset joutuvat tällöin helposti osaksi koneistoa, jonka tarkoituksena on valmentaa heistä huippu-urheilijoita erilaisiin urheilukilpailuihin tuottamaan voittoa vedonlyöjille. Siis niistä onnekkaista, joilla liikuntaharrastuksiin nykyään ylipäätään edes on varaa ja rahaa.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että huippu-urheilijoita ei kuitenkaan luoda varhaisella tehokasvatuksella vaan edistämällä monipuolisia liikuntatottumuksia. Liikunta siis saa edelleen olla hauskaa ja tuottaa hyvän olon tunnetta. Tämä on tavoite, jota meidän tulee edistää kaikkien lasten kohdalla, ja lasten tulee saada liikkua itsensä, ei saavutettavien voittojen vuoksi. Tämä on siis asia, josta Euroopan neuvostossa paljon myös viime vuonna puhuttiin.