Täysistunnon pöytäkirja 26/2014 vp

PTK 26/2014 vp

26. TIISTAINA 18. MAALISKUUTA 2014 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

1) Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014

 

Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hyvät kansanedustajakollegat! Toimiva demokratia perustuu tasavertaiseen äänestämiseen, politiikan ymmärtämiseen sekä osallistumiseen, jossa on tosiasiallisesti mahdollisuus nostaa asioita esille ja ennen kaikkea vaikuttaa päätöksiin.

Hallitusohjelmaan kirjattiin laajasti demokratian edistämiseen liittyviä tavoitteita. Yhtenä niistä on nyt käsiteltävänä oleva selonteko. Selonteossa nostetaan esiin demokratian kehittämisen ydinkohtia, jotka vaativat huomiota nyt ja pitkällä aikavälillä, sekä linjataan valtioneuvoston demokratiapolitiikan tavoitteita tuleville vuosille keskiössä avoin ja vuorovaikutteinen hallinto sekä yhdenvertainen osallistuminen.

Värderade talman! Målet med demokratipolitiken har varit att beslutsfattandet ska grunda sig på omfattande och jämlikt medborgardeltagande. Det viktigaste har varit att utveckla nya sätt för medborgarna att delta och påverka och att öka förvaltningens öppenhet och interaktion med intressegrupper och medborgare.

Tavoitteena on, että valtioneuvosto valmistelee selonteon pohjalta yksityiskohtaisemman toimintaohjelman demokratian vahvistamiseksi se-kä selonteossa esitettyjen toimenpiteiden seuraamiseksi ja arvioimiseksi.

Selvitysten mukaan Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Suomen valttina ovat vakaa poliittinen järjestelmä sekä avoin ja korruptoitumaton hallinto. Suomalaiset arvostavat demokratiaa, mutta sen toimivuutta kritisoidaan. Ei ole kenellekään uutinen, että suomalaisen demokratian suurimpana haasteena on äänestysaktiivisuuden laskeminen ja osallistumisen eriarvoistuminen muun muassa alueellisesti ja eri sosioekonomisten ryhmien välillä.

Kansalaisten vähenevässä osallistumisessa puoluepolitiikkaan ja äänestysaktiivisuuden laskussa ei tutkijoiden mukaan kuitenkaan ole kyse demokratian yleisestä kriisistä vaan yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa politiikan ja puolueiden roolit ovat muuttuneet, ihmisten käytös ja valinnat ovat yhä yksilökeskeisempiä ja jossa kansainvälistyminen ja talous vaikuttavat vahvemmin poliittiseen agendaan. Kansalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan välittyy entistä useammin muiden osallistumis- ja vaikuttamisväylien kuin puoluepolitiikan tai vaalien kautta. Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt toivovat enemmän suoraa demokratiaa sekä erilaisten sähköisten vuorovaikutus- ja vaikuttamiskanavien edelleen kehittämistä.

Selonteko koostuu johdannon lisäksi kuudesta temaattisesta luvusta. Johdantoluku sisältää myös tiivistelmän selonteon linjauksista.

Utöver inledningen omfattar den demokratipolitiska redogörelsen sex tematiska kapitel. I redogörelsen behandlas Finlands demokratipoli-tik, hur Finland placerar sig i internationella demokratijämförelser och hur demokratin bedöms fungera. I redogörelsens tematiska kapitel behandlas representativ demokrati, direkt demokrati, medborgarsamhälle och fri medborgarverksamhet, demokratifostran och Finlands internationella åtaganden som gäller demokratifrågor. I varje kapitel ges en allmän översikt av nuläget och utvecklingen under de senaste åren samt statsrådets utvecklingsriktlinjer för respektive tema.

Arvoisa puhemies! Selonteon linjauksilla pyritään vastaamaan niin äänestysaktiivisuuden kasvattamiseen kuin kansalaisten päätöksentekoon osallistumisen helpottamiseen. Monet uudistukset ovat jo vireillä, ja paljon kehitystyötä on käynnissä.

Edustuksellisen demokratian toimivuutta vahvistetaan selkeyttämällä vaalisykliä, selvittämällä uusia äänestystapoja — kirjeäänestystä ulkosuomalaisille ja nettiäänestämistä — kehittämällä vaalitiedotusta sekä parantamalla lähidemokratiaa muun muassa kuntien poliittista ohjausta selkeyttämällä.

Suoraa demokratiaa kehitetään mahdollistamalla kunnallisen kansanäänestyksen järjestäminen verkossa ja kansallisten vaalien yhteydessä sekä tarkentamalla kuntalaisaloitteiden käsittelyvaatimuksia.

Hallinnon avoimuutta edistetään avaamalla edelleen hallinnon tietovarantoja, kehittämällä kuulemisprosesseja muun muassa ottamalla käyttöön sähköinen lausuntomenettely sekä kouluttamalla virkamiehiä vuorovaikutteisempaan valmisteluun. Hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä kehitetään kumppanuusperiaatteella parantamalla järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytyksiä.

Demokratiakasvatus on keskeisessä asemas-sa yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuk-sien kannalta. Uusien demokraattisten toimintatapojen ja -mallien käyttöönotossa on keskeistä, että niitä käsitellään kouluopetuksessa. Demokratiakasvatuksen parempi huomioiminen opetussuunnitelmissa on työn alla.

Kansainvälisessä demokratiatyössä Suomi korostaa erityisesti naisten ja heikommassa asemassa olevien ryhmien oikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia sekä kansalaisyhteiskunnan roolia ja avoimuuden lisäämistä kansainvälisessä päätöksenteossa. Kuten hallitus jo tulevaisuusselonteossaan totesi, yhteisöllisyyden ja sivistyksen perustat ovat tulevina vuosikymmeninä muutosten edessä. Tuloksellinen demokratiapolitiikka edellyttää koko hallituksen vastuunottoa demokratian edistämisestä ja tiivistä eri politiikka-alueiden välistä yhteistyötä sekä vuorovaikutusta niin eduskunnassa, ministeriöissä kuin alue- ja kuntatasollakin.

Demokratiapolitiikalla voidaan vaikuttaa vaalien, puolueiden ja yleensä politiikan kiinnostavuuteen ja osallistumisen mielekkääksi kokemiseen vain osin. Demokratiapolitiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa olisi hyvä löytää keinoja asiakeskeisen, kansalaisia kiinnostavan ja puoluevälitteisen demokratian tukemiseksi. Tässä meillä kaikilla on mietinnän paikka.

Demokratian yksi keskeinen elementti on aktiivinen keskustelu ja moniäänisyys. Toivon, että me voimme käydä tänään yhdessä hyvän ja moniäänisen, rakentavan keskustelun suomalaisen demokratian kehittämiseksi.

Anne Holmlund /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viimeaikaiset tapahtumat maailmalla ovat herättäneet meidät ymmärtämään, miten tärkeitä arvoja ovat oikeusvaltio ja siihen olennaisena osana kuuluva aito ja todellinen demokratia. Suomessa demokratia ei ole uhattuna, mutta siitä huolimatta on erittäin perusteltua, että huolehdimme sen toimivuudesta ja tarkastelemme kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia riittävän usein. Kansanvaltainen järjestelmämme on osoittautunut sen puutteistakin huolimatta meille parhaaksi tavaksi yhteisten asioidemme hoitamiselle.

"Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksetta maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Suomen valttina ovat vakaa poliittinen järjestelmä sekä avoin ja korruptoitumaton hallinto. Erityisesti viime vuosikymmenten aikana poliittisen järjestelmän parlamentaarisuutta on lisätty ja kansalaisten yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia parannettu. Suomalaisen demokratian suurimpana haasteena voidaan pitää äänestysaktiivisuuden laskemista ja osallistumisen eriarvoistumista." Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy näihin selonteon lähtökohtiin.

Selonteko painottaa erityisesti edustuksellisen kansanvallan sekä avoimen hallinnon ja päätöksenteon kehittämistä. Valtiosääntömme perustuu edustukselliseen demokratiaan, ja siksi pidämme sitä keskeisimpänä vaikuttamismuotona ja erityisen arvokkaana yhteiskunnallisissa asioissa. Edustukselliseen kansanvaltaan liittyy olennaisena osana avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisäksi päätöksentekijöiden vastuu kansalaisille. Pidämme selonteon edustuksellisen demokratian kehittämiseen kohdistuvia linjauksia onnistuneina.

Arvoisa puhemies! Sähköisten tietoturvallisten palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto on tärkeää myös demokratian näkökulmasta. Teknologia tarjoaa tulevaisuudessa yhä monimuotoisempia ja laadukkaampia mahdollisuuksia kansalaisille kuulla ja tulla kuulluksi erilaisten verkkoon avattavien osallistumiskanavien kautta. Vaikka teknologia tarjoaa erinomaiset vaikuttamiskeinot, on syytä huomioida, että yhdenvertaisten vaikuttamiskanavien toteutuminen ei välttämättä ole vielä täysin mahdollista kaikkialla Suomessa. Syrjäisimpien alueiden asukkaat eivät aina ole internetyhteyksien saavutettavissa, ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumisessa voi olla muitakin haasteita. Vaikka internetsukupolven edustajat alkavat olla enemmistönä, yhteiskunnassamme on edelleen huomattava osa ihmisiä, joille sähköiset vaikuttamisen mahdollisuudet ja jopa koko sähköinen toimintaympäristö ovat täysin vieraita. Myös kielellisten valmiuk-sien puute voi heikentää osallistumismahdollisuuksia.

On tärkeää, että löydämme toimivia keinoja, miten vastataan erilaisten ihmisten ja eri ihmisryhmien vaikuttamismahdollisuuksiin ja tarpeisiin toimivan kansalaisdemokratian toteutumiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä näkee sähköisen asioinnin edistämisen sekä toimivat etä-äänestysjärjestelmät selkeästi äänestysaktiivisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia lisäävinä toimenpiteinä. Pidämme tärkeänä, että kirje- ja/tai verkkoäänestyksestä kehitetään toimiva ja luotettava vaihtoehto perinteiselle äänestämiselle. Etä-äänestysmahdollisuuksien kehittäminen on erittäin tärkeää myös ulkosuomalaisille, jotka ovat liikkuvuuden lisääntyessä alati kasvava joukko. Meidän ei ole syytä lannistua kehitystyössä kohtaamistamme haasteista, vaan prosesseja on rohkeasti hiottava teknisesti toimivan ja virheettömän järjestelmän luomiseksi. Tässä tietoyhteiskunnan kehittäminen on ollut tarpeettoman kauan pysähtyneessä tilassa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tunnustetaan suoran demokratian vaikuttamisen keinot ja esitetään niiden kehittämistä nykyisistä lähtökohdista. Demokratiaindikaattoreiden mukaan kansalaisten kiinnostus suoraa osallistumista kohtaan on kasvanut merkittävästi. Lainsäädäntöömme onkin viime vuosina lisätty muun muassa mahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla. Kansalaisaloitteet ovat uusi vaikuttamisen keino kansalaisten kokemien yhteiskunnallisten epäkohtien ja niiden korjausehdotusten esiintuojina. Tähän mennessä 50 000 allekirjoituksen rajan on läpäissyt kuusi aloitetta, joista osa on parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä. Pidämme erittäin tärkeänä, että saatujen kokemusten perusteella tehdään kattava arvio kansalaisaloitelain toteutumisesta ja menettelyn toimivuudesta. Siten pystymme parhaiten rakentamaan järjestelmän sellaiseksi, joka palvelee sekä aloitteen tekijöitä että allekirjoittajia ja mahdollistaa samalla selkeän ja asiallisen käsittelyn.

Parhaillaan valmisteilla olevan kuntalain uudistuksessa on asetettu tavoitteeksi kuntalaisten suorien osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen. Tämä on tärkeää erityisesti nyt, kun kuntaliitosten myötä kuntien lukumäärä on vähentynyt ja kuntakoko suurentunut. Uudistuneiden rakenteiden myötä kuntalaiset kaipaavat entistä enemmän suoria vaikutuskanavia. Toimivaksi koetut vaikutusmahdollisuudet ovat myös omiaan lisäämään uuden kunnan asukkaiden kiinnostusta ja osallisuutta oman lähiympäristön kehittämiseen. Suomalaiseksi innovaatioksikin kutsuttu, jo vuonna 1976 säädetty kuntalaisaloite on yksi suoran demokratian vaikutuskanava, joka on omiaan vahvistamaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Kunnallisten neuvoa-antavien kansanäänestysten toteuttaminen verkossa ja vaalien yhteydessä on mielestämme tervetullut vaihtoehto lisätä kuntalaisten mielenkiintoa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä pidämme erittäin tervetulleena sitä, että sekä kansalaisaloitteet että kuntalaisaloitteet on mahdollista tehdä sähköisen palvelun kautta.

Arvoisa puhemies! Selonteko kiinnittää huomiota myös avoimeen hallintoon ja läpinäkyvään päätöksentekoon. Kansallisesti ja kansainvälisesti nämä kaksi asiaa palvelevat demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteiden edistämistä. Kansalaisten luottamus järjestelmän laillisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen ovat demokratian kulmakiviä. Hallinnon avoimuus on keskeinen tekijä myös korruption kitkemisessä. Vaikka kansainvälisesti vertaillen Suomi on monella mittarilla arvioituna hyvällä tasolla, meidän on silti syytä tehdä kaikki voitava, jotta voimme hyvällä omallatunnolla kulkea demokraattisten oikeusvaltioiden eturivissä. Silloin meillä on kaikki edellytykset vaatia samaa myös muilta.

Puheenjohtaja, aivan lopuksi: Selonteko tekee mahdolliseksi keskustella analyyttisesti kansanvaltaisen pohjoismaisen järjestelmämme kehittämisestä. Sen laatiminen on ollut tarpeellista, ja uskomme sen toimivan hyvänä ohjenuorana sekä edustuksellisen että suoran demokratian kehittämisessä ja ajantasaistamisessa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo aktiivista keskustelua demokratian kehittämisestä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksetta maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Suomen valtteina ovat vakaa poliittinen järjestelmä sekä avoin ja vähän korruptoitunut hallinto. Erityisesti viime vuosikymmenten aikana poliittisen järjestelmän parlamentaarisuutta on lisätty. Sosialidemokraatit tukevat tätä parlamentarismin kehitystä.

Toimiva demokratia ei kuitenkaan koskaan saavuta päätepistettään, se on muotoaan muuttava prosessi, joka kehittyy yhteiskunnan muutoksen mukana. Kun koulutustaso nousee sekä tiedonhaun ja hallinnan prosessit kehittyvät, on selvää, että demokratian toteutumiseksi tarvitaan yhä läpinäkyvämpiä ja syvemmälle meneviä toimintatapoja. Vuonna 2012 perustuslakiin lisätty kansalaisaloite tukee juuri tätä kehitystä.

Arvoisa puhemies! Hyvinä esimerkkeinä viime aikojen kehityksestä voidaan pitää keskustelua kansanedustajien sidonnaisuuksista. Vaalirahalakeja on uudistettu. Parhaillaan laaditaan kansanedustajille eettisiä pelisääntöjä. Tässä työssä Suomi tulee hieman jälkijunassa. Pitkään meillä ajateltiin, että olemme korruptiolle jotenkin immuuneja. Näin ei tietenkään ole, vaan korruption ehkäisemiseksi on tarpeen selventää esimerkiksi esteellisyyden käsitettä lainsäädännöllä. Myös lahjojen ja muiden etujen vastaanottamista koskevia sääntöjä täsmennetään, kansanedustajien sidonnaisuuksien ilmoittaminen tehdään pakolliseksi ja ilmoitusvelvollisuutta laajennetaan. Tä-mä työ saadaan loppuun huhtikuun loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies! Kansanvalta kohtaa yhteiskunnassamme tänä päivänä muitakin haasteita. Äänestysaktiivisuus on ollut laskussa jo vuosikymmeniä, ja osallistuminen päätöksentekoon on eriarvoistunut. Varsinkin nuorten äänestysaktiivisuus on vanhempia selkeästi alhaisempaa. Edustuksellisen demokratian toteutumiseen kuuluu, että päättäjät toimivat kansalaisten vaaleissa antaman valtakirjan varassa. Vuoden 2014 EU-vaalien äänestyspäivät ovat jo kahden kuukauden kuluttua. EU-vaalien merkitystä ei voi olla liikaa korostamatta. Toivonkin, ettei vuoden 2009 vaalien passiivisuus toteudu tällä kertaa.

Eri väestöryhmien väliset erot poliittiseen järjestelmään kiinnittymisessä ja poliittisessa osallistumisessa ovat viime vuosikymmeninä selvästi kasvaneet. Työttömyyden, toimeentulon, koulutuksen ja syrjäytymisen on osoitettu vaikuttavan kansalaisten osallistumisaktiivisuuteen. Selkeänä vaarana on, että juuri ne, keillä on eniten voitettavaa politiikkaan osallistumisella, luottavat siihen kaikkein vähiten.

Vaikka kiinnostus perinteiseen vaikuttamiseen puoluepolitiikan kautta on vähentynyt, ovat kansalaiset kiinnostuneita uudentyyppisistä vaikuttamisen kanavista. Edustuksellisen demokratian rinnalla tarvitaan erilaisia uusia tapoja politiikan sisällön luomiseen ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Tähän tarjoaa mahdollisuuksia muun muassa verkoissa vaikuttaminen, kuten sosiaalinen media.

Syrjäytymisriskissä olevien, kuten vammaisten ja ikääntyneiden, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Kaikkia keinoja ottaa nuoret mukaan yhteiseen päätöksentekoon ei ole vielä otettu käyttöön. Jo pienten lasten mielipiteet on otettava huomioon leikkipaikkoja tai päiväkoteja suunniteltaessa. Myös nuorten mielenkiinto omaa elinpiiriä koskeviin asioihin lisääntyy, kun tarjolla ei ole vain näennäisvaltaa vaan aito mahdollisuus esimerkiksi nuorisovaltuustojen kautta tehdä omaa elinpiiriä koskevia päätöksiä. Uuden vanhuspalvelulain myötä vanhusneuvostot tulevat pakollisiksi jokaisessa kunnassa. Tämä parantaa ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia ikääntyneitä koskevan päätöksenteon valmistelussa ja laadun arvioinnissa.

Arvoisa puhemies! Demokratian vaaliminen ja kehittäminen edellyttää osaamista. Suomi ei ole toistaiseksi laatinut kansallista toimintaoh-jelmaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen edistämiseksi YK:n suositusten mukaisesti. Opettajien tulisi saada riittävää koulutusta ihmisoikeuksista, ja ihmisoikeuskasvatus tulisi sisällyttää koulujen opetussuunnitelmaan. Tietoisuuden lisääntyminen ihmisoikeuksista tehostaa niiden toteutumista.

Demokratiaa ei kuitenkaan voida pohtia vain itsenäisenä asiana, vaan yhteiskunnan sosioekonominen kehitys vaikuttaa siihen suoraan. Parasta demokratiaa vahvistavaa politiikkaa onkin se, että me päättäjät huolehdimme tiedon lisäämisen ohella parhaalla mahdollisella tavalla työllisyydestä, köyhyydestä ja syrjäytymisestä. Näin varmistamme sen, että jokaisella suomalaisella on tasavertaiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Juho Eerola /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi totean, että valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko ottaa hyvin huomioon erilaisia demokratian muotoja. Edustuksellisen demokratian rinnalle on nostettu suora demokratia eli kansanäänestyksen kaltaiset vaikuttamismuodot sekä aktiivinen kansalais- ja järjestötoiminta kuten myös hallinnon avoimuus. Nämä kaikki ovat tärkeitä tulevaisuuden vaikuttamismuotoja.

Demokratialle on kautta aikojen ollut ominaista, että se elää ja mukautuu käyttäjiensä näköiseksi. Suomalainen demokratia oli sata vuotta sitten toisenlaista kuin tänään, ja sadan vuoden päästä se tulee olemaan erilaista kuin mitä se on nykyään. Joskus muinoin äänimääräsi vaaleissa riippui omaisuudestasi: mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän ääniä. Tänä päivänä niin rikkaalla kuin köyhälläkin on vain yksi ääni, joka annetaan henkilölle, jonka halutaan edustavan itseä politiikan areenalla. Kaikille lienee jo selvää, ettei nykyinen edustuksellinen demokratia yksinään riitä tulevaisuuden suomalaisille. Tänä päivänä kansalaiset vaikuttavat myös vaa-lien välillä järjestöjen kautta paikallisesti ja valtakunnallisesti sekä vaatimalla nykyiseltä hallinnolta avoimuutta. Laskenut äänestysvilkkaus valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa kertoo meille päättäjille ainakin siitä, että kansalaiset haluavat vaikuttaa myös muuten kuin perinteisen politiikan kautta. Hyvä veli -verkostoihin on kyllästytty.

Arvoisa puhemies! Yhtenä tulevaisuuden demokratian muotona voidaan pitää erilaisen päätöksenteon pohjalla olevan tilastollisen tiedon jakamista kaikille siitä kiinnostuneille. Tämän niin sanotun avoimen datan jakaminen tutkivalle kansalle haastaa jo nykyään poliitikot perustelemaan päätöksiään aivan toisella tavalla kuin aiemmin. Kansalaisaloitteen käyttöönotto on tervetullut lisä demokratiaamme. Perussuomalaisten mielestä 50 000 allekirjoittajan rajan ylittänyt aloite tulee käsitellä eduskunnassa aiheesta riippumatta, oli sitten kyse samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai pakkoruotsista. (Silvia Modig: Eikö teillä ole ryhmän kanta siihen?) Kansalaisten aloitteita ei saa missään olosuhteissa haudata valiokuntaan, vaan niiden tulee saada alusta loppuun sama käsittely kuin hallituksen esitystenkin.

Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, mutta ei liene kovin kaukaa haettua, jos väitämme, että sadan vuoden päästä suora demokratia on pääasiallinen vaikuttamismuoto. Suoraan demokratiaan liittyy mahdollisuuksia mutta myös uhkia. Jos kansanäänestyksiä järjestetään liian usein, saattaa niihinkin tulla vaaliväsymys. Toinen kysymys on eduskunnan rooli suorassa demokratiassa. Voitaisiinko ajatella eräänlaista osittaisen suoran demokratian mallia, jossa kansanäänestyksen painoarvo olisi esimerkiksi 40 prosenttia ja eduskunnan 60 prosenttia — vähän samaan tapaan kuin Euroviisuissa välillä on ollut kansan ja asiantuntijoiden raati? Näitä asioita sietää selonteon käsittelyn aikana pohtia.

Myös viestinnällä on roolinsa demokratiassa, oli sitten kyse valtion- tai kunnallishallinnon viestinnästä taikka mediasta. On valittaen todettava, ettei varsinkaan mediakenttä ole aina onnistunut tasapuolisessa asioiden esille tuomisessa ja on siten vaikuttanut negatiivisesti demokratiaamme. Toimittajan oma näkemys tai maailmankuva ei enää tulevaisuudessa saa olla tasapuolisen tiedonvälityksen este.

Nykyisessä hallituksessa on nähtävissä tiettyä salailukulttuurin omaksumista esimerkiksi eräisiin Kreikan talousasioihin liittyvissä asioissa. Liekö tämä toimintakulttuuri peräisin Euroopan unionista? Haluamme, että Suomi ottaa eurooppalaisen demokratian esikuvana sille kuuluvan aseman ja ryhtyy palauttamaan demokratiaa itsenäisten kansakuntien Euroopan unioniin.

Arvoisa herra puhemies! Mikä on sitten tämän selonteon tehtävä? Koska nyt on lähetekeskustelu, me perussuomalaiset toivomme selontekoa kehitettävän siten, että se nostaa tarkemmin esille erilaisia selonteossa otsikkotasolla esiin nostettuja vaikuttamisen muotoja. Samalla on syytä kysyä, voisivatko kansalaisjärjestöt ja yhdistykset antaa oman lisänsä uusien ajatusten muodossa vaikkapa valiokuntakuulemisissa.

Lopuksi toivomme, että selonteko pohtii tulevaisuuden demokratiaa radikaaleistakin näkökulmista, esimerkiksi mitä tapahtuisi puoluepoliittiselle kentälle, jos puoluetuet poistettaisiin ihan kokonaan, (Erkki Virtanen: Rahan valta voittaisi!) tai miten kunnallinen päätöksenteko muuttuisi valtionhallinnon näkökulmasta, jos kunnissa olisi kunnanvaltuustojen lisäksi tai sijasta kylä- tai kaupunginosakohtaisia valtuustoja.

Simo Rundgren /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen keskustan edeltäjä Maalaisliitto taisteli puolueen syntyhetkistä lähtien kansalaisten yhdenvertaisuuden puolesta ja ratkaisi eduskunnassa aikoinaan sen, että Suomesta tuli tasavalta. Maassamme on ollut siitä lähtien kaikilla kansalaisilla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua vaaleihin ja sitä kautta päätöksentekoon. Kansanvallan kulmakivet on kirjattu Suomen perustuslakiin. Siinähän todetaan yksiselitteisesti, että "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta".

Suomeen luotiin myös vahva lähidemokratia, joka perustuu kunnalliseen itsehallintoon. Siihenkin pätevät samat tasavaltaiset periaatteet. On erittäin valitettavaa, että niin monet kansalaiset ovat kadottaneet motivaation osallistua kuntavaaleihin ehdokkaana tai äänestäjänä. Tätä kielteistä kehitystä on edesauttanut se, että luottamushenkilöitten määrää on kunnissa määrätietoisesti vähennetty. Yhä harvempi kansalainen saa kokemuksen toimimisesta luottamushenkilönä. Hallituksen suurkuntahanke kiihdyttää tätä kielteistä kehitystä.

Voidakseen viisaasti ja vastuullisesti käyttää itselleen kuuluvaa valtaa kansalaisella on oltava riittävä tiedollinen ja sivistyksellinen pohja. Laaja-alaiseen yleissivistykseen kuuluu se, että ihmiset ottavat vastuuta niin lähiyhteisönsä, koko kansakunnan kuin myös ihmiskunnan yhteisestä tulevaisuudesta. Lasten ja nuorten osalta tällaisen sivistyksen hankkiminen on kotien ja koulun kasvatustehtävä. Jo koulussa lastemme ja nuortemme on koettava, että heidänkin mielipidettään kuunnellaan ja arvostetaan.

Laatiessaan demokratiapoliittisen selonteon hallitus tekee ydintyötään kansanvallan vaalijana. Selonteossa käytetään kohtuullisen paljon tilaa niin sanottujen uusien demokratiamuotojen etsimiseen ja kehittämiseen. Varmaan sekin on perusteltua. Keskustan mielestä demokratian toteutumisen päälinja on kuitenkin kaikissa olosuhteissa edustuksellinen demokratia. Kansalaisaloitteet ja suorat neuvoa-antavat kansanäänestykset yksittäisissä asioissa voivat osaltaan korkeintaan tukea sitä.

Arvoisa puhemies! Osallistuminen vaaleihin on Suomessa naapurimaa Ruotsiin verrattuna liki 15 prosenttiyksikköä alhaisempaa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin osallistui meillä 70,5 prosenttia äänioikeutetuista. Ruotsin vaaleissa vuonna 2010 äänesti 84,6 prosenttia. Kuntavaaleihin vuonna 12 meillä osallistui 58,3 prosenttia, Ruotsissa 81,6 prosenttia. Erot ovat huikeat meidän tappioksemme. Kannattaa panna merkille, että Ruotsin vaalijärjestelmä on listavaali eli puoluelähtöinen, Suomen taas henkilökeskeinen järjestelmä.

Kuntavaalien kohdalla passivoitumisen ymmärtää, sillä hallitushan lähettää kuntiin määrätietoisesti viestiä, että kunta on vain mitätön osanen suuressa valtionhallinnon kokonaisuudessa: kyllä politiikan ylätaso — hallitus ja valtion virastot — tietää, mitä kuntalaisten rauhaan kuuluu. Hallitus ei ole osoittanut kunnioittavansa edes perustuslakia uudistuksia ja jättimäisiä kuntalakipaketteja valmistellessaan. Kaikkein vakavinta kansanvallan kannalta on se, että eduskunta jää yhä useammin syrjästä seuraajaksi. Hallitus vie eteenpäin kauas tulevaisuuteen kohdistuvia jättiuudistuksia ilman parlamentaarista valmistelua. Voisiko kukaan meistä kuvitella, että 1970-luvun alussa toteutettu peruskoulu-uudistus olisi viety läpi ilman laajaa parlamentaarista valmistelua ja keskustelua? Siitä uudistuksesta muuten kumpusi maailman paras koulutusjärjestelmä. Näin olisi tullut toimia nyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei käynyt kokoomukselle!) Jyrki Kataisen hallituksen osoittama eduskunnan väheksyminen syö tällä hetkellä vakavimmin kansanvallan uskottavuutta. (Ben Zyskowicz: Toista se oli Kekkosen aikaan!)

Arvoisa puhemies! Suomessa on ollut 1980-luvulta lähtien tapana, että muodostetaan enemmistöhallitus, joka istuu koko vaalikauden. Kun vaalivoiton saaneet perussuomalaiset eivät olleet viime vaalien jälkeen valmiita vastuuseen, kuten demokratiassa voittajien pitäisi olla, ajauduttiin kyvyttömäksi osoittautuneeseen kuuden puolueen enemmistöhallitukseen. Tavoitteenahan tulee tietenkin olla, että vaaleissa kansalta luottamuksen saaneet puolueet muodostavat toimintakykyisen hallituksen. Muissa pohjoismaissa, etenkin Tanskassa ja Norjassa, on muodostettu myös toimintakykyisiä vähemmistöhallituksia. Siellä myös kansanedustajien kokemukset vahvistavat, että näin saadaan parlamenttiin ja koko yhteiskuntaan aitoa keskustelua ja dynamiikkaa. Asioista on keskusteltava ennen päätöksentekoa jo valmisteluvaiheessa avoimesti ja laajasti. Jos asioihin pureutuva yhteiskunnallinen keskustelu kuolee tai se vallanpitäjän taholta tapetaan, voidaan valmistautua viettämään demokratian hautajaisia. Tällaisestakin kehityksestä on esimerkkejä myös omalta ajaltamme.

Arvoisa puhemies! Vallankäyttäjistä riippumattomien tiedotusvälineitten on ammattimaisesti koko ajan seurattava vallankäyttöä ja välitettävä totuudellista tietoa kansalaisille. Saammeko riittävästi olennaista tietoa siitä, miten asiat saatetaan vireille esimerkiksi Euroopan unionissa, miten niitä valmistellaan ja millä tavalla esimerkiksi markkinatalous soluttautuu tähän demokraattiseen päätöksentekoketjuun?

Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies, hyvät edustajatoverit: Meillä tässä salissa on suuri vastuu. Juuri meidän on uskallettava olla rohkeita ja riippumattomia. Kansanedustajan on tehtävässään syytä tiedostaa, että kansanvalta on yhteiskunnallisen todellisuuden kaikkein pyhin arvo. Sitä tulee kunnioittaa ja aktiivisesti vaalia. Jos menetämme demokratian, menetämme sen mukana myös kaiken muun, mitä olemme Suomessa tottuneet pitämään arvokkaana.

Silvia Modig /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva demokratiaselonteko piirtää kattavan kuvan suomalaisen demokratian tilasta ja haasteista. Demokratia on prosessi, ei projekti, ja siksi tämän selonteon pohdinnan ja lopputulosten on vaikutettava läpileikkaavasti kaikilla politiikan aloilla. Se ei saa jäädä erilliseksi selonteoksi.

Selonteko kuvaa hyvin demokratiassa tapahtuneen muutoksen, me olemme murrosvaiheessa. Vaikka äänestysprosentit jatkavat laskuaan, ovat esimerkiksi nuoret entistä kiinnostuneempia politiikasta. On tärkeää ymmärtää, että kansalaisten sitoutuminen puolueisiin on muuttunut. Maailma ja tieto, joka meille sähköisessä verkossa avautuu, on todella fragmentoitunut. Oma viitekehys voi löytyä pienestä ryhmästä toiselta puolelta maailmaa. Me emme enää samalla tavalla kokoudu yhteen yhteisen aatteen tai lipun alle, vaan yhä enemmän kansalaiset yhdistävät voimansa yksittäisten asioiden kohdalla. Kyse voi olla niin kansalaisaloitteesta kuin omaan asuinalueeseen vaikuttamisesta. Tämä osallistuminen ylittää puoluerajat, ja tämä muutos meidän on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Olennaista on se, millä asenteella suhtaudumme osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että toimiva kansalaisyhteiskunta ja tiedostavat kansalaiset ovat tärkeä osa toimivaa demokratiaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä näkee, että ne ovat edellytys toimivalle demokratialle. Edustuksellisen demokratian rinnalle on noussut paljon uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Median murros, sosiaalisen median kasvu ovat vaikuttavia tekijöitä. Meillä on aiempaa enemmän tapoja tuoda näkemyksiämme esille. Sosiaalinen media tarjoaa aivan uusia keskustelukeinoja, vuorovaikutuksen mahdollisuuksia niin kansalaisten välillä kuin kansalaisten ja päättäjien välillä. Samalla se tuo medialukutaidolle aivan uudenlaisia haasteita. Tiedon tulva on tänä päivänä valtava, ja meiltä vaaditaan yhä parempia työkaluja käsitellä tuota tietomäärää.

Vaikka Suomi pärjää hienosti kansainvälisissä demokratiavertailuissa, ovat Pohjoismaat paljon parempi konteksti tarkastella tätä kehitystä. Tässä vertailussa Suomi pärjää melko heikosti osallistumiskulttuurin osalta. Huolestuttavaa kehityksessä on eri ryhmien välinen ero. Äänestysaktiivisuutta pohdittaessa kokonaisprosenttia tärkeämpi indikaattori on aktiivisten ja passiivisten kansalaisten osallistumisen välinen ero. Tämä on meillä valitettavasti kasvussa. Tämän eriytymisen ratkaisu ei löydy yksinään tästä selonteosta, vaan se vaatii kattavasti sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa ja ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Politiikka on tuotava rohkeammin kouluihin, niin demokratiakasvatuksen, ihmisoikeuskasvatuksen kuin puoluepolitiikan osalta. On hyvä, että oppilaskuntatoimintaa tuetaan, mutta se ei saa olla ainoa väline. Esimerkiksi tammikuussa toteutettu Kansanedustajat kouluissa -viikko osoittaa ainakin omakohtaisesti, että kyllä nuoria kiinnostaa ja he haluavat ilmaista näkemyksiään. On meidän vastuullamme luoda uusia ja todellisia keinoja heille vaikuttaa.

Suoran ja osallistavan demokratian keinot eivät saa olla erillisiä meidän edustukselliseen demokratiaamme nähden, vaan niiden on rinnalla tuettava ja syvennettävä sitä. Näiden yhdistäminen ei ole ongelmatonta, mutta se on välttämätöntä.

Suuri mahdollisuus on myös meidän aktiivisessa kansalaisjärjestökentässämme niin täällä Suomessa kuin Euroopan tasolla. Kansalaisista itsestään lähtevä toiminta on aina paljon vahvemmalla pohjalla kuin mikään ylhäältä tarjottu. Meidän tulee tunnustaa ja tunnistaa entistä rohkeammin tällainen toiminta.

Yksi uusi demokratiaa vahvistava keino on kansalaisaloite. Se on hyvä tapa syventää demokratiaa ja tuoda kansalaisille mahdollisuus nostaa esiin tärkeinä pitämiään kysymyksiä, vaikka ne eivät olisi hallitusohjelmaan mahtuneet. Vasemmistoliiton ryhmä pitää valitettavana, että kaikki puolueryhmät eivät näe tätä työkalua yhtä tärkeänä. Ryhmäkuri ei ole kansalaisaloitteen hengen mukaista. Jos me sidomme eduskunnan kannan aloitteiden suhteen etukäteen, teemme käytännössä tästä uudesta tavasta toimimattoman. Meillä pitää olla rohkeutta ottaa aloitteet käsittelyyn vakavasti ja avoimesti, sattui kyseisen aloitteen esitys itseä miellyttämään tai ei.

Arvoisa puhemies! Edustuksellista demokra-tiaa esitetään selonteossa kehitettäväksi monin tavoin. Vaalisyklin pohtiminen on varmasti paikallaan, myös sähköinen äänestäminen voi olla keino vaikuttaa äänestysintoon.

Mutta selonteko puhuu äänestysaktiivisuudesta, ei äänioikeudesta tai vaalikelpoisuudesta. Selonteko sivuuttaa sen kysymyksen, pitäisikö maassa riittävän pitkään asuneille, veronsa Suomeen maksaville myöntää ainakin äänioikeus, jollei peräti vaalikelpoisuutta, kaikissa vaaleissa eikä vain kunnallisvaaleissa.

Myös ihmisten mahdollisuuksia, intoa lähteä itse ehdolle on tuettava. Vaalibudjetit eivät saa paisua niin isoiksi, että osallistuminen on varallisuudesta kiinni. Helsingin kuntapolitiikassa on nähty jo 70 000 euron kuntavaalikampanja. Olisiko paikallaan pohtia kampanjabudjeteille kattoa?

Mutta olennaista suomalaisen demokratian kehitykselle on kuitenkin osallisuus: se, että kansalaiset kokevat olevansa osallisia yhteiskunnassa ja kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuus. Siihen tarvitaan uusia kanavia, keinoja, jotka takaavat todellisen vaikuttamisen. Liian usein me järjestämme erilaisia kuulemisia, mutta hyvin harvoin me oikeasti kuuntelemme. Kuten selonteko hyvin toteaa, kysymys on pitkälle suhtautumisesta osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseen.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demokratiaa ei ole vain äänen antaminen niille, joilla ennenkin on ollut oikeus puhua. Demokratia tulee esiin hetkenä, jona aiemmin vaiennettu saa äkkiä äänensä kuuluviin ja tulee tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Siksi ymmärrämme, ettei demokratia ole koskaan valmis vaan että joudumme jatkuvasti ponnistelemaan kuullaksemme unohdettujen äänen.

Demokratiassa on kyse paljon muustakin kuin vain vaaleista. Muut kansalaisvapaudet, kuten oikeus käyttää omaa kieltään ja oikeus ilmaista itseään, ovat yhtä lailla demokratian edellytyksiä. Meidän aikamme demokratia on myös asioiden yhdessä tekemistä ja ideoimista ja uudenlaista yhteistoimintaa, jossa hyödynnetään joukkoälyä ja verkossa toimimisen mahdollisuuksia.

Vihreät ovat kannattaneet suoraa ja osallistuvaa demokratiaa, joka tukee edustuksellista demokratiaa ja lisää ihmisten tietoisuutta yhteiskunnallisista asioista sekä halua ja uskoa vaikuttaa niihin. Uusi kansalaisaloite parantaa kansalaisten mahdollisuuksia tuoda näkyviin kokemansa epäkohta ja vaatia siihen muutosta. Se on antanut ihmisille välineen ja väylän kampanjoida tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta.

Kuntatasolla ihmisten osallistumista voidaan edistää vahvistamalla lähidemokratiaa. Osallistava lähidemokratia voisi tarkoittaa esimerkiksi alueen lähipalveluista päättäviä kunnanosavaltuustoja. Helsingissä on toteutettu demokratiapilotteja, joissa on luotu muun muassa asukas- tai kaupunkilaisraateja, asukasfoorumeja sekä toimitilojen ja budjetoinnin suunnittelumalleja. Vihreiden mielestä kunnallisia kansanäänestyksiä voitaisiin lisätä ja tehdä niistä sitovia. Valtuusto voisi kuitenkin itse päättää, järjestetäänkö kansanäänestys neuvoa-antavana vai sitovana.

Demokratiapoliittisessa selonteossa todetaan, että suoraa demokratiaa tullaan kehittämään toteuttamalla mahdollisuus sähköiseen äänestykseen. Sähköiseen äänestykseen liittyy kuitenkin monia ongelmia, kuten vaalisalaisuuden varjeleminen ja kysymys vaalituloksen oikeellisuuden tarkistamisesta. Nämä tietoturvakysymykset on otettava vakavasti. Vihreiden minimivaatimus sähköiselle äänestysjärjestelmälle on kenen tahansa arvioitavissa oleva avoin lähdekoodi sekä paperitositteet, jotka mahdollistavat erillisen tarkistuslaskennan. On myös huomattava, että sähköisten palveluiden nurja puoli on edelleen se, ettei kaikilla kansalaisilla ole tunnistautumiseen tarvittavia nettipankkitunnuksia.

Vihreät ovat ajaneet valiokuntien työskentelyn avoimuuden lisäämistä. Vihreiden mielestä valiokunnissa tehtävässä politiikassa ei ole mitään peiteltävää, salattavaa tai hävettävää. Siksi asiantuntijakuulemisia voitaisiin lähettää suorana verkkoon ja asiakirjojen julkisuutta lisätä. Päätöksenteon riittävä läpinäkyvyys on edellytys sille, että järjestelmällä on kansalaisten tuki ja luottamus.

Vihreiden ajama on myös pormestarimalli, jollainen on käytössä esimerkiksi Tampereella. Pormestari antaa kasvot päätöksenteolle ja muuttaa piilopoliittisen vallan näkyväksi poliittiseksi vallaksi ja vastuuksi. Toivomme, että maahan saadaan mahdollisimman pian lainsäädäntö, joka mahdollistaa pormestarin valinnan myös suoralla kansanvaalilla kunnan niin halutessa.

Kansalaisjärjestöjen rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina ja osallisuuden vahvistajina on merkittävä. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä tulisikin vahvistaa. Verottaja ei saa omilla toimillaan vaikeuttaa yleishyödyllisten yhdistysten rahankeräystä tai tehdä niiden toiminnasta pakon sanelemana elinkeinotoimintaa silloin, kun se ei sitä selkeästi ole.

Myös sosiaaliturvan pitää mahdollistaa osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Työhallinnon ohjeistusten pitää olla niin selkeät ja yksiselitteiset, että työttömät ihmiset uskaltavat osallistua vapaaehtoistoimintaan pelkäämättä työttömyysturvan menetystä. Vihreiden ajama perustulo tekisi lopun ihmisten tarpeettomasta vahtimisesta ja nöyryyttävästä kontrolloimisesta ja vahvistaisi myös demokratiaa ja osallisuutta.

Nuorten äänestysaktiivisuus on Suomessa hälyttävän alhainen. Suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten yhteiskunnalliset tiedot ovat erinomaiset mutta kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heikko. Vihreiden mielestä onkin hyvä, että hallitus on jo sopinut lisäävänsä yhteiskuntaopin opetusta peruskouluissa sekä säätävänsä varhaiskasvatuksesta pakollisen. Nuorten mahdollisuutta osallistua heitä koskeviin päätöksiin vahvistaa sekin, että oppilaskuntien toiminta vakinaistetaan ja että nuorisovaltuustoista tehtiin lakisääteisiä.

Heikko äänestysaktiivisuus on yleistä paitsi nuorten myös maahanmuuttajien ja pienituloisten keskuudessa. Lisäksi alueelliset erot ovat kasvaneet: alhaisen tulotason alueilla äänestetään vähemmän kuin hyvinvoivemmilla alueilla. Demokratian kannalta on kyse vakavasta asiasta: alhainen äänestysaktiivisuus heikentää edustuksellisen demokratian uskottavuutta kansalaisten silmissä. Osallisuutta ei vahvistetakaan ainoastaan paremman vaalitiedotuksen avulla vaan ennen muuta vähentämällä köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Demokratia toteutuu edelleen pääosassa maailmaa hyvin vaillinaisesti. Suomen ulkopolitiikan tavoitteena onkin ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen. Demokraattiset, ihmisoi- keuksia kunnioittavat valtiot ovat vakaampia ja vähemmän alttiita konflikteille kuin valtiot, joissa kansanvalta ei toteudu. Vihreän kehitysministerin johdolla kehitysyhteistyössä on kasvatettu demokratiatukea, jonka avulla on voitu lisätä koulutusta ja vahvistaa lasten ja naisten asemaa kehitysmaissa. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu maailman köyhimpien valtioiden demokratian vahvistamiseen. Se on luovuttamaton oikeutemme ja velvollisuutemme.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme meistä Suomen kansanedustajista oli vaalitarkkailijoina sunnuntain parlamenttivaaleissa Serbiassa. Vaalitarkkailutehtävä oli tylsä, tylsä siksi, että kaikki toimi vaalipäivänä sääntöjen mukaan. Tylsä ei tässä yhtey-dessä tietenkään ole negatiivinen asia. Toimivaan demokratiaan ei kuulu vilppi tai skandaalit. Oli vaikea saada ihmiset kiinnostumaan vaaleista. Äänestysprosentti jäi alhaiseksi.

Meillä Suomessa on valitettavasti sama ongelma. Kun demokratia toimii, se koetaan tylsäksi. Miten saamme nuoret kiinnostumaan jostakin, joka koetaan tylsäksi. Tässä meillä on haaste. Siitä huolimatta, että meillä Suomessa on huomattavasti pidempi kokemus toimivasta demokratiasta, me emme voi vaipua omahyväisyyteen, vaan meidän on sen sijaan kehitettävä jatkuvasti demokraattisia prosessejamme. Tämän vuoksi ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston demokratiapoliittista selontekoa tervetulleena ja kannattaa siinä esitettyjä linjauksia.

Ärade talman! Trots att olika former av direkt demokrati fått en större betydelse under de senaste åren bygger demokratin i Finland ännu starkt på den representativa demokratin. Med tanke på detta är det fortsatt låga valdeltagandet därför oroande. Många medborgare använder inte ett av sina viktigaste sätt att påverka, det vill säga att rösta på en kandidat som motsvarar ens egna värderingar. Särskilt i kommunal- och Europaparlamentsval börjar valdeltagandet vara oroväckande lågt. Anmärkningsvärt är att valdeltagandet bland unga är betydligt lägre än för andra åldersgrupper.

Svenska riksdagsgruppen stöder därför statsrådets riktlinje om att öka ungdomars delaktighet genom att till exempel utveckla den demokratifostran som ges i skolorna. Det är även bra att möjligheten att rösta på internet nu utreds. Undersökningarna visar att speciellt bland unga har internet och sociala medier blivit det mest betydelsefulla forumet för politiskt deltagande. Därför är det viktigt att även den offentliga förvaltningen syns i de sociala medierna. Det är ett påverkningsforum som har kommit för att stanna.

Samtidigt får vi inte glömma att en betydande andel medborgare inte överhuvudtaget har någon erfarenhet av att använda internet. Därför är det viktigt att valinformationen även i framtiden är tillgänglig både på internet och på traditionellt vis. Svenska riksdagsgruppen vill här även understryka vikten av att medborgare ska kunna ta del av all information på de båda nationalspråken men även på andra språk om så behövs.

Ärade talman! Demokratiindikatorerna visar att det fortfarande finns mycket att förbättra gällande kvinnors ställning i politiken på alla nivåer. Trots många insatser är kvinnorna fortfarande i minoritet på kommunernas högsta poster. Det behövs ordentliga krafttag för att kvinnor i framtiden ska bli representerade inom politikens alla områden. Vissa delar av politiken, till exempel näringslivspolitik och säkerhetspolitik, är fortfarande mycket mansdominerade.

Arvoisa puhemies! Toimivan demokratian yhtenä peruspilarina on sananvapaus, mutta vapauteen liittyy myös vastuu. Tämä erityisesti meidän poliitikkojen on hyvä pitää mielessä. Meidän on näytettävä esimerkkiä niin, ettemme käytä kieltä, joka leimaa esimerkiksi vähemmistöjä. Sananvapaudella on rajansa. Tämän ovat todenneet esimerkiksi Etyj ja Euroopan neuvosto. Suomen yhteiskunnallisen ilmaston viimeaikainen kehitys osoittaa kuitenkin tämän rajan olevan epäselvä monille, myös merkittävässä asemassa oleville poliitikoille.

Huolestuttavana kehityksenä on pidettävä myös sitä, että monia poliitikkoja on uhkailtu mielipiteidensä vuoksi. Yksittäisiin poliitikkoihin kohdistuva uhkailu on aina koko demokratiaan kohdistuva uhka, (Kimmo Kivelä: Niin on!) minkä vuoksi se on tuomittava voimakkaasti. Tällainen vihapuhe vaikuttaa kielteisesti myös kansalaisten halukkuuteen asettua ehdolle poliittisiin tehtäviin. Näin ei saa tapahtua.

Ärade talman! Internet och de sociala medierna har en tudelad effekt. Å ena sidan har öppenheten och delaktigheten ökat och å andra sidan har möjligheten att anonymt uttrycka sig på nätet gett upphov till en hårdnad debattkultur och i värsta fall hot.

Den digitala utvecklingen har även haft sin inverkan på ett annat viktigt element i demokratin, nämligen nyhetsrapporteringen och den politiska journalismen. Det har fötts ett mediesamhälle och en journalistik där snuttifiering och ytlighet ofta är ledordet och där de djupa analyserna saknas. Det finns dock fortfarande beställning på en politisk journalism som går in på djupet och analyserar den förda politiken.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On etuoikeus saada käsitellä valtioneuvoston kansanvallan selontekoa, demokratiaselontekoa. Poliittisen huomion kohdistaminen kaikkien kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin, aktiivisuuteen ja osallisuuteen on ajankohtaista ja tärkeää, onhan huolestuttavia merkkejä osattomuudesta ja kiinnostuksen väljähtymisestä havaittavissa.

Suomalaisen demokratian suurimpana haasteena voidaan pitää äänestysaktiivisuuden pitkällä aikavälillä tapahtunutta voimakasta laskemista ja osallistumisen eriarvoistumista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan äänestysaktiivisuuden laskusta. Tähän tulee suhtautua vakavasti, ovathan erot erilaisten ihmisryhmien välillä merkittäviä, samoin kuin kuntien välillä ja myös suurten kuntien sisällä. Tämä kertoo muun muassa eriytymisestä, mahdollisesta ulkopuolisuuden tunteen lisääntymisestä sekä siitä, että ihmiset kokevat, etteivät voi vaikuttaa.

Selonteko asettaa tavoitteen lisätä äänestyspaikkoja ja -mahdollisuuksia. On tärkeää tarkastella, miten jo kuntauudistuksen läpi käyneissä kunnissa käytännössä on voitu ylläpitää läheisyysperiaatetta äänestysjärjestelyissä. Herää huoli, että rakenteelliset muutokset vähentävät, eivät lisää, lähiäänestyspaikkoja. Kirje- ja sähköisen verkkoäänestämisen mahdollistaminen ei saa viedä perinteistä äänestämismahdollisuutta.

Tänä keväänä käymme EU-vaaleihin. Ajatellen poliittisia rakenteitamme ei legitimiteettiä vahvista alhainen äänestysaktiivisuus Euroopan parlamentin vaaleissa, ei Suomessa eikä yleisesti. Vaikuttaa siltä, että EU-asiat ovat ihmisille todella kaukaisia. Parlamentin päätöksistä ei uutisoida näyttävästi, eivätkä poliittiset puolueet tuo selkeästi ja riittävästi esille kantojaan. Tässä pitää aktivoitua, sillä EU:n tasolla ja parlamentissa tehdään toki paljon meitä, meidän arkeamme, suomalaisten arkea, koskevia päätöksiä. EU-asioiden lähelle tuominen on poliittisten toimijoiden mutta myös vallan vahtina toimivan median merkittävä haaste.

Vaalijärjestelmämme on myös yleisesti haasteiden edessä. Se suosii suuruutta ja on erittäin haastava pienpuolueille. Äänestäjän kuluttajansuojaa eivät lisää vaalikeskustelujen ja -lupausten laaja skaala ja ehdokkaiden erot samojenkin puolueiden ehdokaslistoilla. Miten me voimme lisätä äänestäjien parissa luottamusta? Onko Suomen tie mahdollisesti Ruotsin listavaalitie? Tätä en toivo.

Äänestäminen on merkittävä, tärkeä vaikuttamisen tapa, mutta ei ainoa. Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten ja päättäjien vuoropuhelun ja suoran vaikuttamisen lisääminen on haaste. Päätösprosessien kehittämistä ja avaamista tulee edelleen lisätä, niin että kansalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua, saada riittävästi ja oikea-aikaista tietoa tehdyistä päätöksistä. Olemme tilanteessa, jossa pelkästään nykyisten, jo olemassa olevien toimintatapojen käyttö tai lisääminen ei riitä. Tarvitsemme roh-keutta palvelumuotoilun käyttöön ja uusia, voimakkaita alhaalta ylöspäin suuntaavia vaikuttamismekanismeja päätöksentekoarkeen.

On ilahduttavaa huomata, että nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvussa ja tietoisuus politiikan sisällöistä lisääntynyt. Nuorten parissa on kuitenkin suuria eroja, joihin voidaan vaikuttaa lisäämällä muun muassa opetusta ja järjestämällä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä tilaisuuksia, näin myös kouluissa ja oppilaitoksissa. Kouluissa annetun tiedon sisällön tulee olla tasapuolista, muun muassa kaikki puolueet huomioon ottavaa. Oppilaskuntatoiminta on erinomainen alusta hoitaa omaan arkeen liittyviä asioita ja päättää niistä. Pikku koululaisten osalta demokratiaa voi harjoitella oman arjen kokoisissa yhteisöissä, esimerkiksi koululuokan asioissa. Vaikuttamisen mahdollistaminen lisää yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Lasten ja nuorten vaikuttamisen osalta on arvokasta huomioida kehityspsykologinen ja kasvamiseen liittyvä tieto ja antaa lasten olla myös riittävän kauan lapsia, ratkaista oman elämän kokoisia asioita ja kantaa vastuuta niistä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on demokratiassa paljon onnistuneita käytänteitä ja osaamista. Kansainvälisessä toiminnassa, kuten kehitysyhteistyössä, Suomen tulee pyrkiä edistämään demokratian kehittämistä ja jakaa omia parhaimpia käytänteitään. Kaikkien kansalaisten, niin täällä meillä kuin globaalisti, erityisesti naisten ja heikompiosaisten, tasa-arvoisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä tulee vahvasti vahvistaa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen valtioneuvoston vastaus. Ministeri Henriksson, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitos erittäin rakentavista ryhmäpuheenvuoroista.

Itse lähden siitä, että jokainen ryhmäpuheenvuoro oli tulkittavissa niin, että ollaan ylpeitä demokratiasta ja meidän kansanvallastamme ja ollaan huolissaan äänestysaktiivisuudesta. Monessa puheenvuorossa tuli esille se, että tarvitaan uusia tapoja, uusia keinoja saada ihmiset liikkeelle. Monessa puheenvuorossa tuli esille myös se, että nettiäänestys voisi olla tällainen tie ja myös kirjeäänestys.

Joissakin puheenvuoroissa tuotiin esille myös huoli siitä, pystytäänkö silloin takaamaan se, että nettiäänestys toimii niin, että ei tarvitse pelätä, että joku näkee, miten on äänestänyt. Vihreät peräänkuuluttivat avointa lähdekoodia ja niin edelleen. Juuri tämän takia näitä asioita pitää nyt perusteellisesti käydä läpi, ja juuri sen takia on myös asetettu työryhmä, joka nyt miettii näitä asioita monesta eri näkökulmasta. Toinen on just se, että me haluamme, että äänestysaktiivisuus maassamme nousee, että saadaan nuoret mukaan, että saadaan mukaan myös ne ihmiset, jotka tänä päivänä jostain syystä kokevat, että ei kannata käydä äänestämässä, ja että he kokevat, että tämä yhteiskunta on meidän yhteinen yhteiskuntamme, jonka me yhdessä rakennamme.

Tässä tuli hyvin esille myös se, että myös lapsia ja nuoria pitäisi kuulla ja kuunnella tarkemmin kuin mitä tänä päivänä tehdään. Luulen, että aika moni meistä, joka on myös kunnallispolitiikassa mukana, yrittää omissa kunnissaan myötävaikuttaa siihen, että myös lasten ja nuorten ääni kuuluu. Tässä meillä on varmasti parantamisen varaa. Nuorisovaltuusto esimerkiksi ei ole ainoastaan sitä varten, että nuorisovaltuusto keksisi kunnan nuorille jotain kivaa tekemistä. Joissakin kunnissa nuorisovaltuustojen rooli on koettu sellaiseksi, että siellä pitäisi vain keksiä jotain tekemistä mutta ei päästä itse vaikuttamaan asioihin, esimerkiksi siihen, mihinkä kouluihin panostetaan, miten toimitaan, kun suunnitellaan kaupunkia ja kuntien puistoja ja niin edelleen. Tässä meillä on paljon tekemistä.

Myös demokratiakasvatus tuli erittäin hyvin esille. Minä luulen, että me voimme olla yhtä mieltä siitä, että meidän on tärkeätä saada edistysaskelia nyt tehtyä tällä saralla, että kouluissa myös kerrotaan, mitä demokratia käytännössä on, että kouluissa ei pelättäisi sitä, että joku kansanedustaja tai joku kunnallispoliitikko tai ehkä joku virkamies haluaisi tulla kertomaan, millä tavalla yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä. Olen samaa mieltä siitä, että tämä tempaus tammikuussa oli hyvä, ja siitä pitäisi oppia, ja sen myötä myös pitää pystyä tekemään askelia eteenpäin — kuitenkaan ei niin, että kouluista tulee poliittisille puolueille uusi areena, jossa ne yrittävät markkinoida itseään, vaan nimenomaan niin, että kouluihin viedään se demokratia sillä tavalla, millä sitä yhteiskunnan rakentamista tehdään, yhdessä.

Ainoastaan 6 prosenttia kansalaisista kuuluu tänä päivänä johonkin puolueeseen. Viimeisten 30 vuoden aikana on tapahtunut merkittävä romahdus, ja se johtuu myös siitä, että ihmiset eivät enää koe, että on mielekästä kuulua puolueeseen. Meistä varmasti jokainen saa miettiä, mitä me teemme väärin, minkä takia asia ei kiinnosta. Toisaalta, kun tässä perussuomalaisten puheenvuorossa nostettiin esiin, että ehkä ei puolueita tarvittaisi ollenkaan, luulen, että jos niitä ei olisi, niin joku lähtisi uusia perustamaan. Näin se varmasti toimisi, jollakin uudella nimellä, koska kansalaiset haluavat myös olla mukana vaikuttamassa. (Kauko Tuupainen: Puoluetuki!)

Mitä tulee kuntauudistukseen, niin juuri sen takia kuntauudistus on tärkeä, koska meidän pitää olla valppaina juuri siinä mielessä, että pitää olla niin, että kuntalaiset myös tulevaisuudessa kokevat, että he saavat äänensä kuuluviin. Näin me myös teemme, ja sen takia hallitus myös ehdottaa, että otetaan käyttöön, jos kunta itse haluaa, kunnanosavaltuustoja ja niin edelleen, että mahdollistetaan myös pormestarivaali ja mahdollistetaan myös se, että kuntalaisia kuullaan suoran demokratian kautta, että kuntalaisaloitetta jatkokehitetään ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, demokratia on hieno asia, demokratia on ilon asia, ja demokratiaa pitää vaalia. Meidän kaikkien tehtävä on yrittää olla mukana kehittämässä meidän hienoa demokraattista yhteiskuntaamme.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useassa puheenvuorossa on nostettu esiin sähköinen äänestäminen, ja olen itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että on korkea aika kehittää siitä toimiva ja luotettava vaihtoehto perinteiselle äänestämiselle. Hyviä kokemuksia tästä löytyy naapurimaastamme Virosta. Siellä sähköisen äänestysjärjestelmän lähdekoodia ovat testanneet useat kansainväliset asiantuntijajärjestöt, ja ne ovat osoittaneet järjestelmän olevan luotettava.

Haasteita tietenkin riittää myös Suomen puolella, ja yksi haasteista liittyy nettiyhteyteen. Vaikka Suomessa internet nähdään jokaiselle turvattuna peruspalveluna ja perusoikeutena, ei tämä oikeus kuitenkaan edelleenkään valitettavasti kaikkien kohdalla toteudu yhtäläisesti. Pohdittaessa nettiäänestyksen mahdollisuuksia onkin siis tärkeää huomioida myös ne, joilla nettiyhteyttä ei ole tai tämä yhteys on erittäin hidas, ja tämän lisäksi täytyy huomioida vähävaraiset, syrjäseuduilla asuvat, ikääntyneet ja maahanmuuttajat. Palvelut täytyy suunnitella niin, että ne ovat kaikille samat ja että kaikilla on pääsy niihin. (Puhemies koputtaa) Se on meidän kaikkien perusoikeus.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äänestysaktiivisuus on Suomessa hiipunut jo useiden vuosikymmenten ajan, ja moni meistä pohtiikin, mistä ratkaisu tähän alhaiseen äänestysprosenttiin. Kysyisinkin ministeriön kantaa: voitaisiinko listavaalin käyttöönottoa harkita henkilövaalin vaihtoehtona, kun vaalilainsäädäntöä uudistetaan, esimerkiksi europarlamenttivaaleissa ja miksei eduskuntavaaleissakin? Näkisin, että tämä listavaaliin siirtyminen mullistaisi kyllä ehdokasasettelun ja muuttaisi myös äänestyskäyttäytymistä, ja uskoisin, että sillä olisi myös positiivinen vaikutus tähän äänestysaktiivisuuden lisääntymiseen. Tällä hetkellähän ongelman taustalla ovat muun muassa nämä valtavat kampanjakulut, kun koko valtakunta on yhtä vaalipiiriä, samoin kuin se, että henkilö nousee enemmän esille kuin nämä poliittisten puolueitten erot monesti, niin että meillä on tässä suhteessa myös petrattavaa. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tämä Ruotsin kaltainen puoliavoimeen listavaaliin siirtyminen. Onko tätä harkittu ministeriön taholla?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa ryhmäpuheessani mainitsin mahdollisuudesta poistaa kaikki puoluetuet tulevaisuudessa, ei siis kaikki puolueet, kuten ministeri totuutta muunnellen väitti minun sanoneen. Vasemmalta laidalta siinä kohtaa ryhmäpuhetta kuului meteliä, ja olin kuulevinani välihuutoja vain rikkaiden mahdollisuuksista päästä vaaleissa läpi. Edellisissä eduskuntavaaleissa minun vaalibudjettini oli noin 4 000 euroa, ja ääniä tuli 5 350. Muutamalla muulla perussuomalaisella oli vieläkin parempi hyötysuhde. Vaaleissa menestyminen ei siis ole rahasta tai puoluetuesta kiinni. Läpi pääsee, jos aate ja ohjelma ovat kunnossa, niin kuin perussuomalaisilla viime kerralla oli.

Mitä edustaja Nauclér sanoi tästä vihapuheesta ja poliitikkojen uhkailusta, niin olen samaa mieltä. Itse olen saanut kahmalokaupalla vihapostia ja uhkailua ihan vain poliittisten mielipiteitteni tähden. Toivon, että te siellä RKP:ssä hieman suitsisitte niitä innokkaampia (Puhemies koputtaa) pakkoruotsin kannattajia.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt vertailtu tätä äänestysvilkkautta Ruotsiin. Kehotan kyllä hallitusta tekemään selvityksen siitä, miksi tämä ero on näin suuri. Ei siellä Ruotsissa kikkailla millään erikoisilla systeemeillä. Siellä on ihan samanlainen äänestystapa periaatteessa kuin meilläkin.

Mutta, arvoisa puhemies, otan esille huolestuttavimmista piirteistä tässä demokratiakehityksessä erään, ja se on tämä kansalaisten eriarvoistuminen. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat osallistuvat vähiten heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. Taloudellinen, alueellinen ja koulutuksellinen eriarvoistuminen johtaa yhä kasvavaan passiivisuuteen. Ei ole hyvä tilanne, jos äänestäjien sosioekonomisesta asemasta voi jo etukäteen ennustaa, millainen tulee olemaan äänestysalueen äänestysprosentti. Tämähän sysää tietenkin vastuuta politiikan tekemiseen. Jos me ajattelemme käytännössä, miten hallitus voisi tässä toimia, niin ei ainakaan siten, että todetaan, kun Itä-Suomessa on alhainen äänestysprosentti, että suurennetaanpa siellä vaalipiiriä. Ovatko nämä teidän mielestänne oikeita päätöksiä demokratian (Puhemies koputtaa) tukemiseksi?

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset sanovat, että rahalla ei ole vaaleissa merkitystä, mutta minä olen valitettavasti eri mieltä. Me olemme Helsingissä nähneet tilanteen, missä kunnallisvaalibudjetti on 70 000 euroa, ja me tiedämme, paljonko näkyvyyttä saat semmoisella rahamäärällä. Mitä mieltä muut puolueet ovat, mitä mieltä on ministeri, pitäisikö meidän oikeasti harkita tiettyä kattoa näille kampanjabudjeteille, koska jos ne jatkavat kasvuaan näin, niin loppujen lopuksi me olemme siinä tilanteessa, että jokaisella ei ole mahdollisuutta lähteä ehdolle? Kyllä meillä demokratian pitää siitä lähteä, että jokaisella on mahdollisuus ja se tunne itsellä, että minä voin lähteä ehdolle ja minä voin myös päästä läpi.

Paljon on muutakin pohdittavaa. Pohjoismaiden neuvostossa olen tutustunut moniin muiden Pohjoismaitten parlamenttien kansanedustajiin. Monissa Pohjoismaissa on aivan ennenkuulumatonta, että kansanedustajat ovat myös kunnanvaltuutettuja. Siellä nähdään, että tässä järjestelmässä valta keskittyy liian pienelle ja harvalla porukalle. Mitä mieltä ministeri on tästä?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Möjligheten till direkt demokrati har nyligen utökats genom ibruktagandet av medborgarinitiativet.

Eduskunta on tähän mennessä käsitellyt yhden kansalaisaloitteen, ja kahta aloitetta käsitellään parhaillaan. Lähiaikoina eduskuntaan tulee muutama kansalaisaloite lisää.

Trots att direkt demokrati i form av medborgarinitiativ är ett värdefullt komplement till den representativa demokratin finns det även risker. Om för många av medborgarinitiativen faller i riksdagen leder detta lätt till besvikelse, och det kan hända att medborgarnas tilltro till politiken minskar ytterligare. Det råder stor besvikelse hos den ungerska minoriteten i Rumänien för att deras medborgarinitiativ inom EU föll på formella skäl. Jag vill därför fråga justitieministern: Finns det planer på att i något skede utvärdera hur medborgarinitiativinstrumentet fungerar?

Haluan siksi kysyä oikeusministeriltä, aiotaanko kansalaisaloitteen toimivuutta jossain vaiheessa arvioida.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuore nuorisobarometri osoittaa, että suomalaiset nuoret ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta, joskin verrattuna muihin OECD-maihin meidän nuortemme kiinnostus politiikkaan on huolestuttavan vähäistä. Nuoret itse ovat toivoneet enemmän suoria osallistumismahdollisuuksia, ja hallitus on puoluesihteereistä koostuvan toimikunnan ehdotuksesta päättänyt selvittää esimerkiksi mahdollisuutta alentaa kunnallisen kansanäänestysaloitteen ikärajaa 15 vuoteen, ja oikeusministeriössä on myös valmisteilla uusi nuorten aloitekanava, jonka tarkoitus olisi auttaa nuorten osallisuutta tai vahvistaa sitä. Olisin kysynyt oikeusministeriltä: mitä näille hankkeille kuuluu?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensin on pakko kommentoida tätä vaalirahanäkökulmaa. Kun varsinkin vaalipiirit suurenevat, niin varmastikin rahoitus asettaa ehdokkaat erilaiseen asemaan ja muun muassa me istuvat kansanedustajat olemme paljon tunnetumpia kuin monet meitä haastavat.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Ajattelin, kun oikeusministeri on ansiokkaasti paikalla, tiedustella sitä, että kun me olemme nyt aika paljon puhuneet luottamusvallasta, niin jos pohditaan sitten virkakoneistoa ja virkavaltaa ja meillä on rakenteellisesti ja taloudellisista syistä tiivistetty paljon, henkilöstöä on karsittu ja meillä työskennellään tiiviin paineen alla, niin miten te näette, onko ministeriöissä ja meillä erilaisissa virastoissa toiminta riittävän näkyvää, ja mikä teidän asenteenne on, jos ajatellaan ihan vaikkapa ministeriöiden osalta johtamisen kannalta, onko selkeää, onko meillä siellä ministerin alapuolella poliittinen (Puhemies koputtaa) vai virkajohto?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta listavaalien perään on turha haikailla, jos ei mieti sitä, mikä suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä mättää, ja kyllä pidemmän aikavälin yhteenvetona voi todeta, että se on konsensuspolitiikka, joka rämetti suomalaisen demokratian ja tappoi vaihtoehdot. Omalta kohdaltani olen nyt joutunut erityisen paljon miettimään sitten sitä, mitä on demokratia, siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, mitä on ryhmäkuri, ja vähän yli 30 vuotta jouduin toimimaan politiikassa huomatakseni, mitä tapahtuu silloin, kun puoluepäätökset ja omat periaatteet ja omat vaalilupaukset ja myöskin puolueen vaalilupaukset joutuvat vastakkain. Osin tähänkin liittyen sitten ministeriltä kysyn: oletteko käyneet kriittistä keskustelua hallituksen sisällä siitä, kun te tieten tahtoen teitte lainvastaisen päätöksen Kreikka-vakuussopimuksen salaamisesta ja samaten oikeuskansleri on huomauttanut teitä siitä, että hyvän lainvalmistelun ehdot eivät kuntalakien valmistelussa täyty?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille lyhyt, yksinkertainen ja mielestäni hyvin tärkeä kysymys, johon todellakin toivon vastausta: pitäisikö mielestänne Suomessa mahdollistaa ja järjestää myös valtiollisella tasolla sitovia kansanäänestyksiä, jos — ja painotan sanaa jos — kansalaiset ovat sitä mieltä, että sitovia kansanäänestyksiä halutaan, eli jos kansalaiset sellaisia haluavat?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa sanotaan, että "parhaiten demokratiakasvatus on toteutunut lukiokoulutuksessa", ja edelleen, että "suurimmat kehittämistarpeet kohdentuvat perusopetuksen 1.—6. luokille ja ammatilliseen peruskoulutukseen". Miten ministerinä näette historian ja yhteiskuntaopin merkityksen lukiossa ja ajatuksen siitä, että lukion voisi suorittaa ilman historiaa ja yhteiskuntaoppia? Olemmeko näillä ajatuksilla romuttamassa parhaiten toimivan demokratiakasvatuksen osion koulujärjestelmästämme?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on oltu huolissaan, ja aivan aiheellisesti, laskevasta äänestysaktiivisuudesta, ja erityisen huolestuttava tilanne on Euroopan parlamenttivaaleissa. Kuitenkin me yhtenä 28 jäsenmaasta olemme luovuttaneet osan omaa suvereenisuuttamme yhdessä käytettäväksi Euroopan unionin tasolla. Sen takia ei ole ollenkaan vähäpätöistä miettiä sitä, miten saamme suomalaiset enemmän kiinnostumaan siitä osasta päätöksentekoa, jota tehdään Euroopan tasolla ja joka vaikuttaa suoraan meihin.

Minun mielestäni saattaisi olla yksi hyvä ajatus se, että kun Euroopan komissio antaa ehdotuksen lainsäädännöksi, se asia käsitellään yhtä aikaa sekä Euroopan parlamentissa että kaikissa jäsenmaissa, jolloin saadaan aikaan ainakin merkittävimmistä lainsäädäntöasioista yhteistä eurooppalaista keskustelua, joka myös sitten säteilisi kansalaisiin, ja he voisivat antaa sitten palautetta myöskin tänne eduskuntatasolle. Ja luonnollisesti tämän keskustelun pitäisi olla täällä salissa käytävää.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että demokratiakeskustelussa tulevaisuuden linjauksissa pohditaan uutta, mutta yhtä lailla pitää antaa arvoa sille, mikä on säilyttämisen arvoista ja mikä on kestänyt. Ajatellaan vaikkapa 1930-luvun ulkoparlamentaarista, väkivaltaista liikehdintää. Selvisimme siitä. Selvisimme myös 1970-luvun ruoskaparlamentarismin ja poik-keuslakien lainrappiosta.

Nyt olemme uudessa tilanteessa. Puolueuskollisuus ohentuu. Se tekee demokratian yllätyksellisemmäksi ja värikkäämmäksi ja vaikeammin ennakoitavammaksi. Se on seurausta siitä, että aatteelliset erot pienentyvät. Äänestysprosentista on oltava huolissaan. Uskotteko, oikeusministeri, että tulevissa (Puhemies koputtaa) suurkunnissa äänestysprosentti saadaan pysymään kohtuullisella tasolla?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä käytetyissä ryhmäpuheenvuoroissa heijastui aiheellinen huoli kansanvallan ohentumisesta. Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Toistaiseksi hallituksen toimet tämän edistämiseksi eivät ole olleet kovin vakuuttavia sekä valtakunnallisen päätöksenteon että paikallisen päätöksentekojärjestelmän osalta. Jos tavoitteena on noin 70 kunnan kuntakartta, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ohenevat merkittävästi. Unohtuu se, mikä on kunta. Kunta on ihmisten yhteisö, kansanvallan perusyksikkö. Kuntalainen ei ole hallinnon kohde, objekti, vaan subjekti, tekijä ja vastuunkantaja. Tämän periaatteen pitäisi näkyä selkeästi myös hallituksen toiminnassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen todella yllättynyt siitä, että kahden keskeisen puolueen eli keskustan ja sosialidemokraattien ryhmäpuhujat liputtivat listavaalin puolesta. Listavaalihan tarkoittaa sitä, että puolue päättää siitä, ketkä valitaan edustajiksi, ja kansalaisten tehtäväksi jäisi vain valita eri puolueiden listojen välillä. Itse vastustan ehdottomasti tällaista puoluevallan vahvistamista kansanvallan kustannuksella. Suomessa on pitkät perinteet nykyisen kaltaisesta tilanteesta, jossa ihmiset pääsevät valitsemaan myös henkilön, eivät pelkästään puoluetta. Tulkitsin edustaja Rundgrenin viittauksen Ruotsin parempaan äänestysprosenttiin ja parempaan vaalijärjestelmään myös liputukseksi listavaalin puolesta. Kysynkin: onko tulkintani oikea vai väärä?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczilla on tapana tehdä näitä johtopäätöksiä, jotka menevät paljon pitemmälle kuin mitä kirjoitettu ja puhuttu teksti on ollut.

Totesin tässä jo ministerille, että on tärkeää, että hallitus suhtautuu vakavasti tähän meidän noin 15 prosenttia heikompaan äänestysprosenttiin verrattuna Ruotsiin. Totesin siinä yhteydessä vain sen, että Ruotsin vaalijärjestelmä on puoluelähtöinen, meidän henkilökeskeinen. En tiedä, vaikuttaako tämä siihen, mutta toivoisin, että hallitus vakavasti selvittää, mistä tämä ero johtuu, koska ainakaan siitä se ei johdu, että Ruotsissa käytettäisiin joitakin sähköisiä äänestysmenetelmiä tai muita tämäntyyppisiä. Siellä käsittääkseni on ihan samanlaiset menetelmät sinänsä tässä vaalin toimittamisessa.

Ei Suomen Keskusta ole ottanut tähän asiaan kantaa. Se on edustaja Zyskowiczin oma, virheellinen tulkinta (Puhemies koputtaa) käyttämästäni puheesta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten edellä kerroin, äänestysaktiivisuus on hiipunut ja kaikki keinot on selvitettävä. Tulen itse Lapista, ja siellä Ruotsissa Norrbottenin kunnassa on puoliavoin listavaali, jossa sekä on pitkä lista että myös sen ohi voidaan äänestää henkilöä, ja näen kyllä tämän, että tässä olisi varteenotettavaa mallia myös meille, jos näitä äänestysprosentteja saadaan sillä nostettua.

Mutta sitten tähän keskustan huoleen näistä isoista kaupungeista. Itse tulen Rovaniemeltä, joka on pinta-alaltaan Euroopan laajin kunta. Meillä on perustettu aluelautakunnat joka ilmansuuntaan. Meillä on 60 kylää tämän kunnan alueella, ja nämä aluelautakunnat hoitavat näitä asioita omilla alueillaan. Enkä kyllä näe, että tässä on demokratia millään lailla kaventunut, päinvastoin parantunut, kun nytten puhutaan tästä päätöksellisestä, edustuksellisesta demokratiasta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä taitaa olla niitä harvoja keskusteluita, joissa edustaja Zyskowicz ja minä olemme täysin samaa mieltä. Mutta hyvä niin, että semmoisiakin asioita löytyy.

Edustaja Rundgrenin mieltymyksen, tai ainakin osittaisen mieltymyksen, listavaaliin voi ymmärtää sitäkin kautta, että hänellä on sama vaalipiiri ja sama puolue kuin Paavo Väyrysellä.

Mutta tosipuheessa, silloin kun puhutaan tästä pienen piirin vaikutusvallasta, kuka tosiasiassa käyttää valtaa listavaaleissa, se on hyvin pieni puolueaktiivien joukko, joka laittaa sen listan kärjen mieleisekseen, ja Ruotsissa pitää olla todella kova henkilökohtainen tulos, jos meinaa ohittaa sen suosituimmuusjärjestelmän. Nämä poliittiset blokit ja linjat niiden välillä voivat olla selvemmät, mutta ei tuommoisessa ehdollepanossa kyllä kauhean paljon demokratian kanssa ole tekemistä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen, jos tulkitsin edustaja Rundgrenia ja edustaja Ojala-Niemelää väärin. Todellakin, kuulin edustaja Rundgrenin pohtivan meidän alhaista äänestysvilkkautta, joka on tosiasia, sen jälkeen hän totesi, että Ruotsissa on äänestysaktiivisuus paljon parempi, ja sen jälkeen hän totesi, että siellä on listavaali. Ymmärsin tästä, että listavaali olisi parempi, ja voi olla, että siinä on — ja onkin — tiettyjä meidän järjestelmäämme nähden parempia piirteitä, se ei muun muassa samalla tavalla korosta vaalien henkilökohtaista kampanjointia. Mutta sitten on se asian toinen puoli, mihin edustaja Mustajärvi viittasi: käytännössä listavaaleissa hyvin pieni piiri päättää niistä henkilöistä ja kansalaiset pääsevät valitsemaan vain puolueiden välillä.

Ruotsissa todellakin aikaisemmin oli suljettu listavaali. Sitten he muuttivat sitä Suomen suuntaan, ja nyt siellä on avoin. Mutta kuten edustaja Mustajärvi sanoi, pitää olla aika paljon samanmielisiä, jotta pystytään listan järjestystä muuttamaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ei aja listavaaleja — ja piste.

Äänestysaktiivisuuden alhaisuuteen ja tähän näkymään vaikuttaa mielestäni tällä hetkellä kielteisesti se, että meillä on poliittisesti ylileveä hallituspohja tällä hetkellä. Se merkitsee sitä, että hallitus ei kykene tekemään esimerkiksi taloutta vakauttavia päätöksiä, joita olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Myöskin hallituksen isot uudistukset odottavat toteutumistaan. Tässä ollaan eräänlaisen kaaoksen partaalla. Jos ajattelee tavallisen kansalaisen kannalta, niin ei se varmasti kovin paljon innosta äänestämään, kun on niin sekavassa tilanteessa tämä Suomen tilanne — kiitos hallituksen — tällä hetkellä.

Mutta hallitus voisi ryhtiä parantaa. Nyt koskien tätä sosiaali- ja terveysuudistusta kunnat ovat antaneet lausuntonsa, ja kun täällä on kauniisti korostettu demokratiaa, niin nyt kannattaisi ne demokraattiset lausunnot, mitä kunnista on annettu tähän uudistukseen liittyen, ottaa todesta ja muuttaa hallituksen esitystä ja tältä osin osoittaa, että hallitus edes vähän kunnioittaa demokratiaa, haluaa edistää sitä, että ihmiset äänestävät ja vaikuttavat yhteiskunnan kehitykseen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Henriksson, 2 minuuttia paikalta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Aloitetaan näistä listavaaleista. On totta, että Ruotsissa on äänestysaktiivisuus paljon korkeammalla kuin Suomessa, mutta itse en usko siihen, että listavaalit ovat se keino, jolla Suomessa saadaan äänestysaktiivisuus nousemaan.

Tässä on keskustelussa aika hyvin tullut esille myös, että listavaaleissa on kyse siitä, että puolueet itse määrittelevät, keiden he haluavat istuvan seuraavassa eduskunnassa, ja se on tapa kaventaa kansanvaltaa minun mielestäni. (Ben Zyskowicz: Oikein!) Sen takia, kun mietitään, millä tavalla tästä eteenpäin, meidän pitää katsoa myös itseämme peiliin: mitä me teemme sen eteen, että ihmiset ymmärtävät, mistä me keskustelemme tässä salissa, ja mitä me teemme sen eteen, että halutaan, että ihmiset ovat mukana vaikuttamassa. Minä luulen, että jokaisessa puolueessa on tässä tekemistä.

Sitten näihin muihin kysymyksiin.

Edustaja Pelkonen, sähköinen äänestys: Totta kai me tavoittelemme sellaista tilannetta, että se on mahdollisimman yhdenvertainen jokaiselle suomalaiselle, mutta sen takia meidän pitää myös säilyttää se tavanomainen tapa äänestää. Se on tässä erittäin tärkeätä myös, että ei lähdetä siihen, että tulevaisuudessa voisi äänestää vain netin kautta.

Sitten pyydän anteeksi, edustaja Eerola, kuulin virheellisesti — minulla on joskus hieman ongelmia kuulon kanssa. Mutta itse asiaan: jos puoluetuki otettaisiin puolueilta pois, niin tässä kävisi varmasti niin, että ne, joilla on rahaa, pääsisivät eduskuntaan ja pääsisivät myös kunnallisiin valtuustoihin. (Vasemmalta: Juuri näin!) Ehkä edustaja Eerola on siinä poikkeus. Itse pääsin aikoinaan kunnanvaltuustoon ilman yhtäkään markkaa, mutta se oli aikoja sitten. Kuitenkin se on tasavertaisuuskysymys, sekin. Me emme halua yhdysvaltalaista järjestelmää, jossa raha ratkaisee, kuka pääsee senaattiin. (Seppo Kääriäinen: Se on oikein!) Sitä järjestelmää me emme halua Suomessa.

Sitten kun tässä on patisteltu, että tilanne oli paremmin ennen, että kansalaiset äänestivät kunnallisvaaleissa enemmän, kun keskusta oli vallassa, niin tilastojen perusteella vuonna 2004 — jos muistan oikein, oli pääministeri Vanhasen ensimmäinen hallitus — äänestysaktiivisuus oli 58,6 prosenttia, kun se nyt oli 58,3 prosenttia. Minä en hirveästi näe siinä, että tässä nyt tällä hallituspohjalla olisi valtavan suurta merkitystä sille äänestysaktiivisuudelle.

Edustaja Alanko-Kahiluoto kysyi näistä nuorten vaikuttamiskanavista. Tilanne on se, että tätä 15 vuoden ikärajaa pohditaan nyt tässä parlamentaarisessa toimikunnassa. Ja se toinen asia, nuorten kanava, on valmistelussa varmasti tämän vuoden, ja voidaan sanoa, että ennen syksyä tiedetään enemmän, miten se menee eteenpäin.

Jos puhemies vielä antaa muutaman minuutin...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Olkaa hyvä.

Puhuja:

Edustaja Hirvisaari kysyi tästä, pitäisikö järjestää sitovia kansanäänestyksiä, jos kansalaiset niin haluavat. Meidän perustuslakimme ei tunne sitovia kansanäänestyksiä. Meidän perustuslakimme mukaan tämä eduskunta on se, joka päättää. Kansanäänestykset ovat suuntaa antavia, ja eduskunta päättää siitä, kuinka paljon eduskunta haluaa sitten niihin nojautua, enkä lähtisi perustuslakia tässä mielessä muuttamaan.

Sitten edustaja Kiuru puhui tästä historian ja yhteiskuntaopin asemasta lukiossa — erittäin tärkeä kysymys. Mielestäni se on erittäin tärkeätä, että me tulevaisuudessakin opetamme meidän lukiolaisille historiaa ja yhteiskuntaoppia niin, että jokainen, joka on lukion käynyt, osaa ne perusasiat. Se on äärimmäisen tärkeätä, ja meidän systeemiämme ei saa muuttaa niin, että lukion voi käydä ilman, että tuntee historiansa taikka tätä yhteiskuntajärjestelmää, mikä meillä on vallitseva tällä hetkellä. Ehkä näin.

Sitten edustaja Nauclér. Ledamot Nauclér, ursäkta, jag höll på att glömma. Vad gäller de här medborgarinitiativen så är det alldeles klart att vi kommer att följa upp dem. Lagen har varit i kraft nu sedan 2012, och 2015 blir det dags att se hur det har fungerat och göra en utvärdering.

Eli kansalaisaloitteesta sen verran, että totta kai meidän pitää seurata ja miettiä, miten tämä on toiminut. Vielä on liian aikaista, koska meillä ei ole vielä riittävästi kokemusta siitä, mutta vuonna 2015 varmasti on syytä palata tähän asiaan ja katsoa, miten tämä on toiminut, mitä pitäisi kehittää.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä demareissa on katto korkealla ja seinät leveällä, ja sen takia myös itse koen, että on parempi, että emme mene listavaaliin. Mutta olen toki huolissani näistä kohonneista kuluista.

Maailma muuttuu ympärillämme, ja digitalisaatio etenee, ja se tulee osaksi tätä demokratiaa. Teknologian tulo antaa paljon mahdollisuuksia ihmisille osallistua ja saada tietoa. Oleellista on siis se, että kaikilla ihmisillä on pääsy tiedonlähteille. Mutta kyse ei ole vain teknologiasta. Samalla kasvaa nimittäin informaatiolukutaidon merkitys. Olisin kysynyt ministeriltä: kuinka tämä kokonaisnäkemys teillä on tässä demokratian kehittämisessä ja teknologian hyödyntämisessä, oletteko tekemässä yhteistyötä oikeusministeriön ja opetusministeriön kanssa, jotta pidetään huoli, että ihmisillä on mahdollisuus saada se informaatiolukutaito ja pärjätä siellä uudessa maailmassa?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Alhaisen äänestysprosentin katveessa on myös sellainen tosiasia vaalitilastoista, että vähäosaiset, köyhät ihmiset menevät äänestämään harvemmin. Joutuu kysymään sen perusteella, onko niin, että vähäosaisilla ihmisillä on hiipunut vähitellen usko politiikan voimaan parantaa heidän asemaansa ja huolehtia yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta. Minusta tämä on aikamoinen kysymys. Onko heillä sellainen kokemus toisin sanoen, että yhteiskunta on heitä hiukan hylkäämässä? Heillä ei ole tässä mielessä vahvaa omaa kotimaata.

Sitten toinen näkökohta lyhyesti: Demokratian kulmakivi on valistunut ja itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva, vähän jääräpäinenkin kansalainen. Tässä katse kääntyy kouluun. Olen sillä kannalla jyrkästi, että yhteiskuntaopin ja historian opettamista meidän kouluissamme ei kerta kaikkiaan saa vähentää, jos halutaan huolehtia siitä, että koulu puolestaan pitää huolen siitä, että meillä on valistuneita ja omilla aivoillaan ajattelevia suomalaisia tulevaisuudessa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun vielä tähän vaalirahoitukseen, ja siinä mielessä kyllä totean, että edustaja Eerolan tapaisia poikkeuksia varmaan on, että pienelläkin rahalla ponnistaa eduskuntaan, ja kyllä jytkykin tuollaisena poliittisena ilmiönä saattaa jonain vuosikymmenenä toistua. Mutta kyllä pääsääntö on, niin kuin ministerikin totesi, se, että näkyvyyttä ja sitä kautta myöskin ääniä saadaan rahalla. Mielenkiinnolla jään tietysti odottamaan, kuinka pieniä ovat perussuomalaisten ilmoitukset tulevissa EU-vaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa — nähtävästi käyttävät suuren puoluetuen sitten muuhun, jos eivät usko näkyvyyteen mainonnassa.

Demokratiassa oleellista on motiivi äänestää, ei pelkästään se, että on tekniset ja oikeudelliset mahdollisuudet äänestää. Se motiivi tässä on kateissa, ja Euroopan unionin vaaleissa se korostuu. Ehkä tämä yhdessä veneessä oleminen tämän talouskriisin keskellä on johtanut siihen, että näyttäisi äänestysprosentti edelleen nousevan. Tiedotuksella on tärkeä paikka, ja kysyä sopii, miksi Ylellä on maakunnissa toimittajia moninkertaisesti se määrä, mitä on Brysselissä, jos kerta Brysselissä yhä enemmän meidän asioista päätetään.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On nyt todettava tästä puoluetuesta, että tämä ei koske vain edustaja Eerolaa vaan kyllä tässä on käytännössä koko perussuomalaisten eduskuntaryhmä, joka on tullut hyvin pienillä budjeteilla mukaan politiikkaan. Ehkäpä ne ovat tulevissa vaaleissa yhtä korkeat kuin vasemmistolla, kukapa tietää.

Viime vuosina — on todettava sekin selkeästi — perussuomalaisten mukaantulo on nostanut äänestysaktiivisuutta ja samalla tietysti myös puolueen kannatusta. Mielenkiinnolla jään parlamenttivaaleja sikäli odottamaan.

Ministeri Henriksson, haluaisin vielä perätä tätä äänestysaktiivisuutta eurovaaleissa ja lääkettä siihen, koska sillä kuitenkin on suoraan kyseenalaistettu unionin legitimiteetti, koska äänestysprosentti on ollut niin matala. Eli onko teillä tai hallituksella tähän jotain lääkettä nyt tarjolla?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan aivan oikein, että äänestystapojen monipuolistaminen voisi osaltaan lisätä äänestysaktiivisuutta. Lisäksi siinä nähdään, että nettiäänestys helpottaisi äänestämistä ja nykyaikaisempana menettelynä saattaisi lisätä nuoren osallistumista vaaleihin. Edustaja Uotila puhui motivaatiosta. Motivaatio varmasti puuttuu, mutta netissä myös se voisi nuorille löytyä. Kysyisinkin nyt ministeriltä: Millä aikataululla meillä voisi olla nykyistä laajempi äänestystapojen kirjo käytettävissämme? Onnistuuko esimerkiksi jo 2016 kunnallisvaaleissa tämä kokeilu jossain päin Suomea?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nostan jo monta kertaa esille tulleen asian eli sen, että yhteiskunnallista tietoisuutta ja yhteiskunnan toimivuutta pitää edistää kouluissa, oppilaitoksissa, paljon, paljon enemmän kuin mitä tänä päivänä tehdään, ja siinä kansalaisjärjestöt ovat tietenkin yksi oiva käsikassara.

Kerron esimerkin omasta työhistoriasta: Etupäässä ammattioppilaitoksissa mutta myöskin lukioissa ja peruskoulujen yseillä kävin kertomassa liki kuusi vuotta siitä, millä tavalla suomalainen työelämä toimii, siis en puoluepolitiikasta pienessäkään määrin vaan työn tekemisestä, työn hakemisesta, työpaikalla käyttäytymisestä. Se lankeaa niin sanotusti erinomaiseen maastoon erityisesti ammattioppilaitoksissa mutta myöskin lukioissa, ja kun sieltä peruskoulun ysit ovat kohta lähdössä ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin, niin kyllä muun muassa tällaista tietoutta tarvitaan, sen lisäksi, että muuta yhteiskuntaoppia sinne pitää vielä lisätä enemmän.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On paljon puhuttu myös vaaliväsymyksestä, siitä että vaaleja on joka vuosi. Eräs mielenkiintoinen kohta on eduskuntapuolueista koostuvan puoluesihteereiden toimikunnan esitys, että järjestettäisiin niin sanottu, oliko se nyt, kansallinen vaaliviikko, oliko se huhtikuun kolmas sunnuntai, että siihen keskitettäisiin kaikki vaalit ihan presidentinvaaleja myöten. Olisiko tämä yksi semmoinen, että kansalaiset voisivat sitten innostua tästä? Yleensä on kyllä todettava se huolenaihe, että alle 25-vuotiaita valtuustoehdokkaita on vähän ja nuoret osallistuvat äänestykseen huomattavasti laiskemmin, vaikka he tietävät tästä yhteiskunnallisesta tilanteesta. Kyllä jo peruskoulussakin opetetaan nämä puoluejärjestelmät, oikeudet, velvoitteet ja se, kuinka yhteiskunta liikkuu, niin ettei siitäkään voi olla kysymys. Mutta jotensakin vain pitäisi näitä nuoria saada entistä enemmän innostuneiksi.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallisuuden ja vaikuttamisen mittarit ovat Suomessa todellakin näyttäneet punaista jo erittäin pitkään. Me näemme kyllä, kuinka sivistyksellinen, poliittinen ja taloudellinen valta keskittyy yhä voimakkaasti. On sanottava, että hallituksen toimet keskittää esimerkiksi koulutusta, vaalipiirejä, joista täällä on puhuttu, heikentää julkisia palveluita ja elämisen edellytyksiä keskusten ulkopuolella kiihdyttävät tietenkin tätä irrallisuuden kokemusta edelleen. Syrjinnän ja irrallisuuden mekanismeista kertoo karua kieltään sekin, että saman kaupungin eri lähiöissä äänestysprosenteissa on hurjia, hurjia eroja. Eli yhä suurempi osa suomalaisista ei enää koe, että politiikalla voi vaikuttaa, ja tämä on kyllä todella huolestuttava asia, johon kaikkien puolueitten ja hallituksen, valtiovallan, pitäisi nyt kerta kaikkiaan löytää tepsiviä keinoja, mutta tämmöisellä keskittävällä politiikalla, jossa demokratia yhä enemmän murenee ja häviää, sitä ainakaan ei saavuteta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin haikaillaan pitkien listojen perään, mutta täytyy sanoa, että listavaali on ehdottomasti epädemokraattinen valintatapa.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puolue valitsee parlamentaarikot eduskuntaan, ja on maita, joissa puolueen puheenjohtaja valitsee ne, jotka ovat listalla, ja on vielä jopa semmoisia maita, joissa puolueen puheenjohtaja vielä vaalien jälkeenkin päättää, ketkä listalla olevista ehdokkaista ovat valitut edustajat. Kun pitkä lista -järjestelmä on, niin paineita varmasti olisi tähän suuntaan.

On erittäin tärkeätä, että meillä on nykyinen demokraattinen vaalijärjestelmä. Siinä on kaksi olennaista elementtiä: Toinen on se, että kansanedustajat ovat suhteellisen itsenäisiä suhteessa puolueen johtoon, koska ovat kiitollisia vain kansalle. Toinen on se, että myöskin eduskunta on selvästi itsenäisempi suhteessa hallitukseen, koska kansanedustajilla on oma mandaattinsa, joka ei ole riippuvainen ministereistä tai puolueen johdosta. Siitä syystä pitkiä listoja ei pidä ottaa käyttöön.

Mitä tulee sitten siihen, että meillä on ylileveä hallitus, niin meillähän on lähestulkoon aina yli akselin meneviä hallituksia. Ne ovat toimineet varsin hyvin. Maassa, jossa on pirstoutunut (Puhemies koputtaa) puoluekenttä, se on käytännössä ainoa mahdollisuus.

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monissa puheenvuoroissa on sanottu, että suomalaisen demokratian suurin uhka on aleneva äänestysaktiivisuus. Itse olen tästä hiukan eri mieltä. Suurempi ongelma on se, että politiikka näyttäytyy vaihtoehdottomana. Suurin osa puolueista on sisällöllisesti toistensa klooneja, ja ne pitävät suorastaan hyveenä sitä, että kaikesta oleellisesta ollaan samaa mieltä. Kun jokin ryhmä sitten tuo areenalle todellisia vaihtoehtoja, alkaa muiden taholta itku siitä, että ei tuosta aiheesta saa puhua eikä ainakaan tuolla tavalla. Ei saa keikuttaa yhteistä venettä.

Toinen ongelma on äänestäjän heikko kuluttajansuoja, johon täällä ovat eräät puhujat jo viitanneet. Äänestäjällä on niin sanotusti aika heikot vakuudet siitä, mitä hänen puolueensa vaalien jälkeen tekee.

Näissä oloissa ei ole mikään ihme, että ihmisiä ei kiinnosta äänestää. Kyllä ihmiset osallistuvat, jos he kokevat voivansa äänestämällä vaikuttaa johonkin. Poliittisen eliitin on syytä katsoa peiliin. — Kiitos.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että tämäntyyppisessä keskustelussa on hyvä mennä päivänpolitiikan yli ja myös hallitus—oppositio-rajojen yli.

Minulla on kaksi kommenttia:

Ensinnäkin tähän tematiikkaan. Kuulun niihin, joitten mielestä on ongelma se, että osallisuus ja demokratia tahtovat kasaantua ja keskittyä hyväosaisille, voimakkaille ja vahvoille, niille, joilla on muutenkin aika hyvin asiat, ja sitten ne kärsivät, joilla on muitakin ongelmia. Minusta meidän tehtävämme olisi erityisesti katsoa täällä sitä, miten voimme näiden osallisuutta ja demokratiaa parantaa. Demokratiaa ja kansanvaltaa ei voi omia yksikään puolue, se kuuluu meille kaikille, ja silloin pitää löytää myös omia yhteisiä näkemyksiä, sellaisia yhteisiä näkemyksiä, joilla sitä aidosti edistetään.

Tämä selonteko on hyvä, mutta sitten totean, että tämä on aika lavea ja leveä ja tästä löytyy kanttia jos toista. Kysyisin oikeusministeriltä: Mikä on se yksi asia, mikä teistä on kaikista kiireellisin? Mihin te aiotte vielä tässä loppuvaalikaudella keskittyä?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Vehviläinen pelkäsi, että valta tietyllä tavalla keskittyy jollekin ryhmittymälle tai joillekin henkilöille, niin kysynkin oikeusministeriltä: Kun jo tänä päivänä meillä on tiettyjä rajoitteita kunnanhallituksen kokoonpanon suhteen, meillä on tasa-arvolain kiintiösäännökset, jotka ovat hyvä asia ja joita noudatetaan toimielintä kasattaessa, niin pitäisikö meidän harkita, että me asetamme rajoitteita sille, kuka voi johtaa kunnanhallitusta ja olla tavallaan kaupunginjohtajan tai kunnanjohtajan esimies? Voiko se olla kaupungin työntekijä? Voidaanko edelleen harkita, että kaupungin työntekijöistä vain 30 prosenttia voi olla kunnanhallituksen jäseninä? Ja voidaanko näitä tavallaan säännöksiä viedä niin pitkälle, että jopa kansanedustajan oleminen kunnanhallituksen puheenjohtajana, sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana tai maakuntahallituksen puheenjohtajana kyseenalaistettaisiin ja perusteena olisivat ajankäyttö ja mahdollisuudet hoitaa huo-lella sitä työtä?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi syy siihen, ettei äänestetä, on se, että ihmiset eivät luota siihen äänestämiseen. Ihmiset kokevat, että asiat säilyvät samanlaisina, niin kuin ne ovat nyt säilyneet. Täällä pallotellaan asioita sylistä toiseen riippuen siitä, kuka kulloinkin sattuu hallitusvastuussa olemaan, mutta todellista muutosta ei tapahdu.

Yksi esimerkki on työn ja työttömyyskorvausten verotuksessa. Työn verotus on tässä maassa huomattavasti keveämpää kuin työttömyyskorvausten verotus, ja sitä perustellaan sillä, että se on kannustin työhön, ja sillä, että työn tekemisestä aiheutuu kustannuksia. Tosiasia on joka tapauksessa se, että kun ihminen jää työttömäksi — useimmiten vasten tahtoaan — ja kun hän hakee työtä, hän tarvitsee vaatteita, jotta voi mennä työhaastatteluihin, hänellä on matkakuluja ja hänen täytyy hankkia läppäri, jotta hän pääsee MOLin sivuille. On täysin kestämätöntä, jos kaikkien ihmisten asioita ei tasavertaisesti hoideta tässä salissa.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma mielipiteeni on "ei" puolue-eliittien lobbaamille listavaaleille.

Mutta varsinainen kysymys: onko demokratia toteutunut valtionhallinnossa? Finavia on valtion omistama osakeyhtiö, jonka omistajaoh-jauksesta vastaa liikenne- ja viestintäministeri eli hallitus. Näin Finavian tulisi olla demokraattisessa valvonnassa. Kuitenkin se toimii kuin valtio valtiossa. Se esimerkiksi aikoo lakkauttaa Tampereen aluelennonjohdon, vaikka kyseessä on itse asiassa kannattava yksikkö. Mitkä ovat vaikutukset lentoturvallisuuteen ja maan aluelennonjohdon toimintakykyyn, kun kaikki keskitetään Vantaalle? Tähän tämä valtionyhtiö ei ole pystynyt kattavasti vastaamaan demokraattisen valvonnan edessä. Eikö demokraattisella järjestelmällä ole valtaa tässä asiassa, eikö ministerillä ole omistajaohjausvaltaa, vai onko tässä niin, että kansanvalta täytyy todeta voimattomaksi itseänsä ohjaavien valtionyhtiöiden edessä?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen samaa mieltä kuin vihreiden edustaja koskien pormestarimallia ja kansalaispalkkaa. Sen sijaan olen eri mieltä kuin demarit tästä pitkästä listasta. Kokemuksesta tiedän, että junttaliike on melkoista erilaisten vaalien alla. Äskettäin oli muun muassa puoluekokousvaalit, ja kyllä siellä juntat pyörivät. Sen sijaan edesmenneen Rafael Paasion hallitus sai vuonna 1967 aikaan puoluetuen. Sitä kannatan, joskin sitä voitaisiin vähentää jo ensi vuonna 15 prosenttia. Tämä on meidän näkemyksemme tähän asiaan.

Mutta varsinainen asia, arvoisa ministeri. Toteutuuko neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä demokratia, kun esimerkiksi Keski-Suomessa kotikylääni Jyväskylään ollaan liittämässä Muuramen kunta? Muuramessa on 10 000 asukasta, kotikylässäni 133 000 asukasta. Tarkistin, että jokaista muuramelaisen yhtä ääntä vastaa Jyväskylän 14 ääntä, kun meillä on niin paljon enemmän äänioikeutettuja. Olisiko järkevämpää, että Muuramen kuntalaiset ratkaisisivat itse, haluavatko he liittyä Jyväskylän kaupunkiin vaiko eivät?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu siitä, kuinka nuoria saadaan osallistumaan, kuinka heidän vaikutusmahdollisuuksiaan voidaan lisätä. On puhuttu ja nostettu esiin — muun muassa Keskustanuoret ovat pitkään pitäneet esillä sitä — että äänestysikäraja laskettaisiin 18 vuodesta 16 vuoteen. Puoluesihteeritoimikuntahan tätä on jopa käsitellyt, mutta laittoivat sitten ruksit tämän asian päälle todeten, että tähän ei mennä, ja sitten näitä vaihtoehtoisia nuorten kuulemismuotoja siellä kehitettiin. Haluaisin kuulla ministerin näkemyksen tästä, miksi äänestysikärajaa ei voisi laskea, aluksi esimerkiksi kunnallisvaalien osalta, mutta sitten myös muitten, aivan valtakunnallisten vaalien osalta 16 vuoteen. Mielestäni tällä pystyttäisiin demokratiaa opettamaan, pystyttäisiin opettamaan äänestyskäyttäytymistä ja saataisiin sitä myöten myös äänestysprosentit tulevaisuudessa nousuun.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ihminen sairastuu ja vanhenee, hän saattaa pudota demokratian ja yhdenvertaisuuden ulkopuolelle. Espoossa vuonna 2012 kahdelta vammaiselta henkilöltä varastettiin heidän omilla pankkikorteillaan yli 3 000 euroa rahaa. Poliisilla oli jopa valvontakameran kuvaa varkaasta, mutta koskaan henkilöä ei saatu kiinni: rahasumma oli pieni. — Oliko se todella? Täällä puhutaan rahasta, isoista summista ja pienistä summista.

Vammaiset ovat mielestäni eriarvoisessa asemassa Suomessa. Vanhuslakiin liitettiin kuntien velvollisuus ylläpitää vanhusneuvostoja, mutta vammaisilla vastaavaa pakkoa ei ole. Olenkin tehnyt asiasta lakialoitteen, että myös vammaisneuvostot olisivat tulevaisuudessa pakollisia. Mitä mieltä olette, ministeri, millä tavalla pienet ryhmät, hiljaiset, saavat äänensä kuuluviin, ja onko vaarana se, että kaikki eivät saa ääntänsä kuuluviin?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntia ja kuntalaisia koskevassa päätöksenteossa on totta kai kunnioitettava kuntalaisten päätösvaltaa oman kuntansa asioissa ja näitä vaikuttamiskeinoja on edelleen vain pyrittävä kehittämään. Parasta aikaa uudistetaan nyt sitten kuntalakia, ja minä ymmärrän sillä tavalla, että tässä uudistuksessa valmistellaan myös tätä kuntalaisdemokratiaa ja mietitään, millä tavalla mahdollistetaan uusia keinoja, miten mahdollistetaan kunnanosahallintoa ja niin edelleen, eli kuntalaissa ikään kuin ollaan mahdollistamassa erilaisia vaikuttamiskeinoja. Mutta jotta todella näissä vaikuttamiskeinojen kehittämisissä päästään eteenpäin, niin ministeriltä kysyisin: olisiko kuitenkin syytä harkita, että kuntia myös velvoitetaan edistämään näitten erilaisten vaikuttamiskeinojen kehittämistä, ei vain mahdollisteta vaan myös velvoitetaan?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Kääriäinen ja Vehviläinen käyttivät täällä erinomaiset puheenvuorot nimenomaan siitä, kuinka kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten osallistuminen myöskin politiikkaan on heikentynyt. Tässä katsannossa kysymys demokratian toimivuudesta on nimenomaan siinä, kantautuuko se kaikkein heikoinkin ääni tänne. Siinä — niin kuin täällä joissain muissa keskustan puheenvuoroissa tehtiin — on ihan turha ryhtyä syyttämään jotakin yhtä hallitusta. Me olemme kaikki yhtä syyllisiä olleet tähän kehitykseen. Tässä mielessä on mielenkiintoista, että viime vaaleissa todellakin kansa protestoi sitä, että on kolme puoluetta, joista kaksi on hallitsemassa ja sitten se kolmas odottaa pääsevänsä jatkamaan vaalivoiton myötä sinne uuteen hallitukseen ihan sitä samaa politiikkaa. Perussuomalaiset saivat tämän voiton, mutta olen kyllä aidosti huolissani siitä, tuleeko se kansan tahto nyt teidän kauttanne toteutettua, kun te jäitte pois hallituksesta. (Kauko Tuupainen: Ei käännetty takkia!)

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin ministeri Henrikssonin kuin myöskin ryhmien puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota jatkuvasti laskevaan äänestysaktiivisuuteen, ja se on todella tärkeää, sillä äänestysaktiivisuus on laskenut jatkuvasti ja on huolestuttavaa. Jos eri maita verrataan, niin Suomessa se on keskimäärin alhaisempaa kuin Euroopassa muualla. Omasta mielestäni tähän asiaan tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota ja tehdä myös toimenpiteitä, ei pelkästään perusteta komiteoita tai tehdä politiikkaohjelmia tai periaatepäätöksiä vaan myöskin konkreettisia toimenpiteitä.

Edustaja Savola nosti omassa puheenvuorossaan esille äänioikeusikärajat, ja toivon, että myöskin ministeri Henriksson kertoo oman näkemyksensä siitä, miten eri vaaleissa äänioikeusikärajoihin kannattaa suhtautua.

Toinen asia, mihinkä toivon ministeri Henrikssonin vielä kommentoivan, on kansalaisaloite. Se on nyt tullut käytäntöön, (Puhemies koputtaa) ja siitä varmaankin saadaan kokemuksia. Miten hallitus seuraa sitä?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä puheenvuorot edustajille Pelkonen, Eerola, Rundgren ja Palm, ja sen jälkeen puhujalistaan.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuuden laskusta ja nuorista on paljon puhuttu. Vielä tähän liittyen nopeasti: Seuraaviin vaaleihin ei enää pitkä aika ole. Selonteosta käy ilmi, että tulevissa europarlamenttivaaleissa kokeillaan Twitteriä vaalitiedotuksen välineenä. Tämä toivottavasti on hyvä keino erityisesti nuorten aktivoinnissa. Kysyisin ministeri Henrikssonilta: onko tiedossa jo muita uusia keinoja, joilla ihmisiä yritetään tulevissa vaaleissa aktivoida vaaliuurnille?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Erkki Virtanen tuossa muistutteli ja kyseli siitä meidän menemättömyydestä hallitukseen. Meidän puolueelle periaatteet ovat tärkeitä, teidän puolueelle ne ilmeisesti eivät niin tärkeitä ole.

Suora demokratia on tulevaisuuden juttu, ja varmaan tulemme näkemään suoria kansanäänestyksiä tulevaisuudessa muidenkin kuin kieltolain ja tämän EU:hun liittymisen osalta. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota median vastuuseen. Kun Suomessa vuon-na 94 äänestettiin EU:sta, ei propaganda ollut tasapuolista. EU:n kerrottiin lähinnä laskevan ruoan hintaa. Yhteisestä valuutasta tai yhteisistä veloista ei puhuttu yhtään mitään. Kun näitä kansanäänestyksiä tulee, niin neljäs valtiomahti tunnustakoon myös tämän sananvapauden vastuun.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vieraantuminen poliittisesta järjestelmästä on erittäin vakava asia, se on aito huoli. Tähän on tartuttava vakavasti täällä Suomessa ja kysyttävä, miksi Suomessa on meneillään tämä jo pitkään jatkunut kielteinen kehitys, miksi tässä poikkeamme niin paljon verrokkimaista koko Euroopassa. Tietysti yksi sellainen näkökulma voi liittyä siihen tapaan, millä me keskustelemme. Me kovin helposti leimaamme, henkilöitämme, asialliseksikin tarkoitetussa poliittisessa keskustelussa. Myöskin se kieli, mitä politiikassa käytetään, saattaa olla kansalaisille todella vierasta, puhutaan politiikan liturgiasta, ja varsinkin jos ajattelemme ministeriöitten viestintää, niin siinä olisi paljon parantamisen aihetta. Selkeästi viestitetyt poliittiset vaihtoehdot ennen vaaleja antavat kansalaisille mahdollisuuden verrata vaihtoehtoja ja aktivoitua sitten äänestämään, ottamaan itse vastuuta ja panemaan poliittiset puolueet sitten vaalien jälkeen vastuuseen ja mittaamaan tätä vastuuta myöskin (Puhemies koputtaa) käytännössä.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut kiinnostavaa kuunnella tätä ansiokasta keskustelua, ja haluan kyllä vielä alleviivata muun muassa edustaja Kääriäisen vahvasti nostamaa historian opetuksen tärkeyttä ja nostaa sen rinnalle ilmaisun — niin kirjallisen kuin suullisen ilmaisun — arvon, koska juuri näitä tietoja ja taitoja nuoret tarvitsevat voidakseen sitten aikuisena mielipiteitään vahvasti tuoda julki.

Toinen asia, johon haluaisin vielä kiinnittää huomion: Kun täällä on puhuttu äänestysaktiivisuudesta ja siitä, miten se näkyy meillä poliittisessa toiminnassa, niin kiinnittäkääpä nyt huomiota siihen, että ne vaalit, joissa kansalaiset kokevat suoraan voivansa vaikuttaa, kuten presidentinvaali ja kuntavaali, ovat äänestyksellisesti kiinnostavampia kuin esimerkiksi eurovaalit. Tässä on minusta varmasti sellaista, jota meidän tulisi tutkia ja tarkastella tarkemmin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten ennen puhujalistaan siirtymistä ministeri, 5 minuuttia puhujakorokkeelta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä tuli monta hyvää kysymystä.

Ensinnäkin edustaja Lipposen kysymys tästä oikeusministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyöstä: Kyllä tietysti yhteistyötä tehdään, ja se nuorten kanava pitää myös tehdä yhteistyössä. Sitten myös OKM:n puolella on nuorisolain uudistus käynnistymässä. Yhteistyötä pitää tehdä aina, kun se on viisasta, ja yleensä se on viisasta.

Edustaja Mattila kysyi EU-vaaleista, siitä, mitä nyt tehdään, ja tässä vaiheessa voidaan todeta, että oikeusministeriön vaalit.fi-sivuja päivitetään juuri nyt eurovaaleja varten ja vaaleista tiedotetaan tällä kertaa myös Facebookissa ja Twitterissä, niin kuin edustaja Pelkonenkin otti esille, ja myös äänestyskortista löytyy tämmöinen QR-koodi, josta pääsee vaaliaineistoon, ja sitä kautta pääsee myös katsomaan, missä ovat ennakkoäänestyspaikat ja ehdokkaat ja niin edelleen. Sitten vaaleista on tehty selkokielistä aineistoa niin suomeksi kuin ruotsiksi, ja ensi kertaa äänestäville lähetetään perinteisesti erillinen kirje äänioikeuden käyttämisestä.

Tässä haluaisin myös nostaa esille sen, että on tullut esille, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt Suomessa, samoin kuin meidän nuoret, kuuluvat siihen ryhmään, joka äänestää harvemmin ja vähemmän kuin toiset kansalaiset. Juuri sen takia meidän pitää myös panostaa siihen, että maahanmuuttajat tuntevat, että on mielekästä äänestää. Ja myös nuoriin pitää panostaa.

Tässä keskustelussa tuli esille se, että nuorten äänestysikärajan laskeminen olisi yksi keino. Itse uskon, että olisi nyt korkea aika panostaa siihen, että me saamme 18-vuotiaat ja 19-vuotiaat ja 20-vuotiaat äänestämään. Ratkaisu ei välttämättä ole se, että lasketaan äänestysikärajaa. Muutenkin 18 vuotta on Suomessa se ikäraja, kun tulee täysivaltaiseksi, ja jos me haluaisimme nyt mennä muuttamaan äänestysikärajaa, niin silloin meidän pitäisi myös pohtia, onko täysi-ikäiseksi tulemisen raja tulevaisuudessa myös se 18 vuotta vai mikä se on. Minun mielestäni sillä, että äänestysikärajaa alennettaisiin, ei ratkaista sitä ongelmaa, että nuoret eivät käy äänestämässä niin paljon kuin me haluaisimme. Meidän pitää löytää toisenlaisia keinoja, ja tässä suhteessa olen samoilla linjoilla kuin tämä puoluesihteerien toimikunta, joka myös tuli tähän lopputulokseen, että nyt ei ehdoteta sitä, että äänestysikärajaa lasketaan.

Edustaja Wallinheimo kysyi aikataulusta koskien nettiäänestystä. Ollaan laskettu, että jos kaikki menisi oikein hyvin ja saataisiin hyvin toimivat systeemit, niin presidentinvaaleissa 2018 voisi nettiäänestys tulla ensimmäistä kertaa käyttöön. Mutta tämä on tietysti nyt tässä vaiheessa jossittelua, ja siihen meidän pitää vielä palata. Tietenkin se on myös niin, että se, otetaanko nettiäänestys käyttöön vai ei, on asia, joka varmasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa myös nousee pöydälle, ja siinä sitten ratkaistaan se, millä tavalla mennään eteenpäin.

Sitten tässä kysyttiin myös vammaisten tilanteesta, ja edustaja Juvonen nosti esille sen, että vammaiset ovat eriarvoisessa asemassa. Juuri sen takia myös nettiäänestys voisi olla yksi keino, millä voidaan helpottaa vammaisten äänestämistä, ja sitten myös tämä kirjeäänestys voisi olla yksi ratkaisu tähän.

Näistä vammaisneuvostoista käydään keskustelua edelleen hallituksen sisällä, ja se asiahan liittyy kuntaministeri Virkkusen valmistelemaan kuntalakipakettiin. Itse olisin suhtautumassa positiivisesti siihen, että jonkuntyyppiset vammaisneuvostot, olivat ne sitten kuntakohtaisia tai aluekohtaisia, olisi hyvä saada aikaan.

Muutenkin tässä keskustelussa tuli erittäin paljon sellaisia kysymyksiä, jotka nyt kuuluvat toisille ministereille. Tästä kuntalakipaketista vain sen verran, että totta kai tässä on äärimmäisen tärkeätä se, että kuntalakia uudistetaan niin, että lisätään vaikuttamismahdollisuuksia, lisätään kansalaisten suoraa vaikuttamista ja että myös annetaan kunnille itse oikeus päättää, minkälainen hallintojärjestelmä juuri meidän kuntaan sopii ja otetaanko käyttöön alueellisia lautakuntia vai eikö oteta, otetaanko käyttöön pormestarinvaali vai ei ja niin edelleen. Kuntalaisille pitää antaa se päätöksentekovalta.

Sitten myös edustaja Vehviläinen kysyi, mikä on tässä nyt se tärkein. Tämä on kokonaisuus, niin kuin demokratia on kokonaisuus, ja ihan oikein edustaja Vehviläinen myös totesi, että demokratia kuuluu meille kaikille. Itse toivon, että päästään eteenpäin, kun on kyse tästä nettiäänestämisestä. Toivon myös, että me saamme kouluihin demokratiakasvatusta, että saadaan opetettua myös tulevaisuudessa meidän nuorille, että kannattaa olla aktiivinen yhteiskunnassa, koska kyse on meidän yhteisestä yhteiskunnastamme, jota me yhdessä rakennamme.

Luulen, että meillä on paljon tekemistä myös sillä saralla, että enemmänkin tiedotetaan kansalaisille, millä tavalla voi olla mukana vaikuttamassa ja että sillä on väliä. Me emme myöskään istuisi täällä muuten, ellemme uskoisi siihen, että on väliä. Demokratia on hieno asia, ja meidän pitää vain saada enemmän ihmisiä uskomaan siihen, että voi kyllä olla mukana vaikuttamassa.

Työ jatkuu. — Kiitos.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Kiitoksia ministerille.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on jo politiikan arpeuttama veteraani, yhä enemmän alkaa miettiä, mistä puhutaan silloin, kun puhutaan demokratiasta. Päällisin puolin Suomessa edellytykset osallistumiselle näyttävät olevan kunnossa, mutta miksi niin iso osa kansalaisista sitten vieraantuu järjestelmästä, jonka pitäisi olla hyvä ja toimiva? Ilmeisen selvä johtopäätös on se, että demokraattisen järjestelmän rinnalla, taustalla ja sisällä toimii sellaisia voimia ja mekanismeja, jotka syövät demokratian elintilaa, elleivät sitten peräti alista sitä. Talouden mekanismit ja rahan valta vaikuttavat kaikilla päätöksentekotasoilla. Taloudellinen eliitti käyttää valtaansa julkisesti ja näkymättömissä. Se on niin läsnä, että aina sen istumista samaan pöytään ei edes huomaa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa suomalaisen demokratian suurimpina haasteina nostetaan esille äänestysaktiivisuuden lasku ja osallistumisen eriarvoistuminen. Samaa huolta kantaa myös eduskuntaryhmämme. Aktiivisuuskin on luonteeltaan kasaantuvaa, samoin kuin muu sosiaalinen pääoma. Yhteisöllisyyden rapautuminen, yksilökeskeiset valinnat, puoluejärjestelmän kyvyttömyys toimia yhteiskunnallisena muutosvoimana ja yhden vaihtoehdon taloudellinen pakko syövät uskoa vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Kun tarpeeksi monta puoluetta tarpeeksi monta kertaa syö sanansa vaalien jälkeen, ei ihme, että monin paikoin äänestysprosentti jää alle viidenkymmenen. Ei liene sattumaa, että useimmiten se, joka jättää äänestämättä, on työtön, toimeentulotuella tai kamppailee muiden ongelmien kanssa. Samoin alhainen äänestysaktiivisuus keskittyy tietyille asuinalueille. Ne, jotka ovat eniten saaneet, äänestävät, ja ne, joilla ei mitään ole, syrjäytetään.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma on nimeltään Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi. Suomalaisen hallinnon keskeinen lähtökohta on julkisuusperiaate. Onko sitten eletty niin kuin on opetettu? Valitettavasti ei. Hallitus salasi eduskunnalta ja kansalaisilta lainvastaisesti Kreikka-vakuussopimuksen. Kansanedustajat laitettiin lainvastaisella salauspäätöksellä ja eduskunnan työjärjestystä rikkoen päättämään säkki päässä politiikan kuumimmasta asiasta. Toisekseen, myös oikeuskansleri muistutti hallitusta ja lainvalmistelijoita siitä, että niin kunnissa kuin eduskunnassakin tulee olla käytössään kaikki keskeiset tiedot, kun ne tekevät päätöksiä kuntalaeista ja sote-ratkaisusta. Kuntasektoriratkaisut koskevat suoraan kaikkia suomalaisia. Kuinka lopputulos voi olla hyvä ja kuinka omaksi asia tunnetaan, jos asian valmistelukin horjuu näin pahasti? Selonteossakin todetaan, että hallinnon avoimuuden edistämisessä tärkeää on tiedon saatavuus ja proses-sien läpinäkyvyys, selkeäkielisyys, virkamiesten osaamisen kehittäminen sekä ennakoiva ja aktiivinen viestintä. Näissä kahdessa esimerkkita-pauksessa hyvän hallinnon keskeiset ehdot eivät millään lailla toteutuneet.

Arvoisa puhemies! Viime viikon tiistaina koitti kotiseutukunnassa riemun päivä, kun Kemijärvelle matkasi ensimmäinen yöjuna. Junakapina jos mikä osoitti, että vastarinta on luvallista, jopa suotavaa. Taistelussa pohjoisen raideyh- teyksistä on ollut monta vaihetta. Eurooppalaisen TEN-liikenneverkkoyhteysratkaisun tarkistus esiteltiin virkamiesten toimesta teknisenä muutoksena. Tarkistuksessa Rovaniemi—Salla-raideyhteys poistettiin tulevaisuuden liikenne-yhteyksien joukosta. Eurooppalainen liikenneverkkosuunnitelma osoittautui kuitenkin vaaralliseksi myös demokratian kannalta, sillä sitä alettiin käyttää virkamiesvetoisesti suuntaamaan kansallisia ratkaisuja. Lapissa se tarkoitti, että Kemijärven yöjunaliikenne haluttiin lakkauttaa ja ratainvestoinnit Rovaniemen pohjoispuolella jäädyttää. Ankaran taistelun jälkeen radan rullaajat ja virkakoneisto joutuivat taipumaan, yöjunaliikenne Kemijärvelle jatkui ja ministeri teki siitä rahoituspäätöksen radan sähköistämiseksi — siitä vielä ministerille kiitos tässä kaikkien kuullen.

Olennaista tässä oli, että tämä on kansalaisaktivismin paras esimerkki ja se antaa uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Ensinnäkin, jos jokin asia sotii räikeästi kansalaisten oikeustajua vastaan, se antaa vahvan perustan vastarinnalle. Sitten vaaditaan, että asia lyö läpi julkisuudessa ja siitä tulee laajasti yhteinen asia. Sen jälkeen poliittinen paine kasvaa niin suureksi, että vanhan koneiston on pakko reagoida. Jos luokkapohjaisesti ei enää tapahdu poliittista mobilisaatiota, niin sitten tapahtuu ainakin asiakysymyksissä, ja sekin on parempi kuin kaiken kattava passiivisuus.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Äänestysinnon laimeuteen on yksi tärkeä syy: äänestäjät ovat pettyneitä politiikkaan. Ihmiset ajattelevat, että on ihan sama, keitä sinne valitaan, kun mikään ei kuitenkaan koskaan muutu. Poliitikon ammattikuntaan luotetaan Suomessa vielä vähemmän kuin mediaan, ja se on jo aika surkeaa. Tässä olisi kansanedustajille vakava peiliin katsomisen paikka. Jos kansa on politiikkaan pettynyttä, se tietysti tarkoittaa sitä, että he ovat pettyneitä politiikantekijöihin.

Voiko sitten kansalta muuta odottaa kuin pettymystä, kun esimerkiksi pääministeri lausuu julkisuudessa, että poliitikoilta ei saisi edellyttää vaalilupausten pitämistä? Kansahan valitsee edustajansa vaaliteemojen perusteella, mutta äänestäjillä ei ole niistä mitään muuta vakuutta kuin puoluekuriin hukkuvien poliitikkojen tyhjät lupaukset. Sen sanominen, että vaalilupaukset eivät saisi sitoa hallituksen käsiä, kertoo karua kieltä siitä, mitä mieltä poteropoliitikot ovat kansasta. Heille äänestäjä on oman valtapolitiikan etenemistä haittaava rasite, jolle annetut lupaukset hidastavat kulkemista, vaikka tiedetään suunnan olevan kansan tahdon vastainen. Minulle on kerrottu, että politiikassa asia on sitä, miltä se näyttää. Minä en ole samaa mieltä, ja minusta se on täysin kaistapäinen periaate. Mutta näen kyllä kristallinkirkkaasti sen, että edustuksellinen demokratia on pahasti pettänyt demokratia-käsitteen. Valta ei ole kansalla, eikä sitä haluta edes teeskennellä.

Arvoisa puhemies! Jos tässä maassa aidosti halutaan edistää demokratiaa, se edellyttää voimakkaita toimenpiteitä vallan palauttamiseksi sille, jolle valta demokratiassa kuuluu. Jos tämä selonteko on tehty sen vuoksi, että saataisiin kansalaisia taas vähäksi aikaa rauhoitettua, kun vähän teeskennellään, että heidän mielipiteillään on muka jotakin merkitystä, niin emme ole yhtään enempää kuin supermarketin palautelaatikko tyyliin "antamasi palaute on meille erittäin tärkeä, kunnes salaa heitämme sen roskakoriin".

Arvoisa puhemies! Jos haluamme aidosti vahvistaa demokratiaa, lisätä äänestysinnokkuutta ja tukea Suomen kansan itsenäisyyttä, meidän tulisi mahdollistaa sitovat kansanäänestykset osaksi lainsäädäntöprosessiamme, vaikkakin ministeri Henriksson viittaa kintaalla kansalaismielipiteelle, kuten äsken kuulimme. Italiassa kansalla on mahdollisuus käyttää omaa veto-oikeuttaan, jos kansa kokee edustajiensa säätäneen tyhmiä lakeja. Sveitsissä koko valtio toimii kansan tahdon mukaisesti, ja hyvin toimii. Kaikkialla Euroopassa suoran demokratian vaatimukset lisääntyvät. Myös Suomen kansa ansaitsee mahdollisuuden itse päättää siitä, mihin suuntaan tätä maata johdetaan. Kun kansalla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää valtaa, myös poliitikkojen on pakko toimia luottamuksen arvoisesti. Niinpä suora demokratia lisää myös edustuksellisen demokratian laatua ja luotettavuutta. Niinpä demokratia Suomessa ei kaipaa edustuksellisen demokratian vahvistamista vaan suoran demokratian mahdollistamista siten, että se on aito vaikutusmahdollisuus eikä mitään sanahelinää. Kansalaisaloite on ollut hieno askel oikeaan suuntaan, mutta Suomen perustuslaki kaipaa kipeästi lisäystä nimenomaan sitovista kansanäänestyksistä. Ne on mahdollistettava myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Muutoksen laatima laki-aloite aiheesta on vireillä, ja sen pohjalta uudistustyö olisi hyvä aloittaa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston demokratiapoliittista selontekoa. Siinä pohditaan ja kuvaillaan Suomen demokratian haasteita ja mahdollisuuksia sekä tehdään kansainvälistä vertailua.

Yleiskuva on kannaltamme myönteinen. Poliittinen järjestelmämme on vakaa, hallinto on korruptoitumatonta, sananvapautta sekä muita perusoikeuksia kunnioitetaan, ja riippumaton media toimii vallan vahtikoirana. Asioiden valmistelu on pääsääntöisesti avointa, ja julkisuuslakia noudatetaan yleensä moitteettomasti.

Selonteon mukaan matala äänestysaktiivisuus ei ole merkki demokratian yleisestä kriisistä. Kysymys on paremminkin siitä, että puoluepolitiikka koetaan monimutkaiseksi ja itselle vieraaksi. Kiinnostus politiikkaan välittyy entistä useammin muiden osallistumis- ja vaikuttamisväylien kuin puoluepolitiikan tai vaalien kautta.

Ajatus vaaliajankohtien siirtämisestä eduskunta-, kunta- ja presidentinvaalien osalta kansanvallan viikonlopulle, huhtikuun kolmannelle sunnuntaille, on kannatettava. Asiaa jatkovalmistellaan kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä ja oikeusministeriön asettamassa parlamentaarisessa työryhmässä. Myös vaalien ja neuvoa-antavien kansanäänestysten yhdistämistä on syytä selvittää.

Lobbauksen roolista on keskusteltu yhä useammin. Viime joulukuussa eduskunta hyväksyi alkoholilakiin muutoksia, jotka koskivat muun muassa mainontaa. Panimoliitto lobbasi näkemystään voimakkaasti. Siinä ei ole mitään moitittavaa. Sen sijaan liitto osoitti huonoa tilannetajua lähettämällä jouluisen olutnäytepaketin kansanedustajille tai mahdollisesti vain osalle heistä käsittelyn päätyttyä. Merkittävää ei ole lahjan arvo, merkittävää oli antamisen ajoitus ja ylipäätään sen tarpeellisuus tuossa tilanteessa.

Sananvapaus on perustuslaillinen oikeutemme. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Oi-keusasiamies on joutunut puuttumaan muun muassa kuntatyöntekijöiden oikeuteen käyttää sananvapauttaan. Riihimäellä opettaja oli saanut työnantajaltaan kirjallisen varoituksen, koska hänen katsottiin vahingoittaneen mielipidekirjoituksellaan työnantajaa ja rikkoneen siten lojaliteettivelvoitettaan. (Markus Mustajärvi: Rovaniemellä samalla lailla!) — Näitä on hyvin paljon, ihan oikein. Kiitos huomautuksesta. — Oikeusasiamies antoi kaupungille huomautuksen ja kehotuksen arvioida, miten loukkaus voidaan hyvittää opettajalle. Näitä sananvapauden rajoitusyrityksiä ilmenee valitettavan usein, ja niihin on tiukalla kädellä puututtava, kun niitä ilmenee. Tässä tapauksessa oikeusasiamies käytti omaa harkintaansa ja puuttui, kiitos siitä hänelle.

Arvoisa puhemies! Finavia on siirtämässä aluelennonjohtoa Tampereen Aitovuoresta Helsinki-Vantaalle. Siirto ei ole ongelmaton. Norjassa vastaavan lennonjohdon yhdistämisyritys haudattiin turvallisuusperusteella kalkkiviivoilla. Pirkanmaan maakuntahallitus, Tampereen kaupunki ja muun muassa Tampereen kauppakamari edellyttävät suunnitellun siirron kustannusvaikutusten puolueetonta arvioimista sekä turvallisuuskysymysten kattavaa käsittelyä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafissa. Olen huolissani siitä, ettei kaikkia yhteiskunnallisia vaikutuksia ole arvioitu eikä ilmeisesti haluta kattavasti arvioidakaan. Finavialle on jätetty liian vapaat kädet aluelennonjohdon siirtoasiassa. Viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole rajoitettu esimerkiksi turvallisuussyistä. Ovatko Finavian turvallisuustarkasteluun liittyvät asiakirjat julkisia, ja ovatko asiat sujuneet avoimen ja yhdenvertaisen osallistumisen hengessä? Lisäksi epäselvyyttä tuntuu olevan siitä, onko asiakirjoja ylipäätään olemassa, ja jos on, missä laajuudessa. Aluelennonjohdon siirrosta on tehty eduskunnassa lukuisia kirjallisia kysymyksiä. Joulukuussa 2013 kirjalliseen kysymykseen vastattiin seuraavasti: turvallisuustarkastelu on lähetetty normaalin hyväksymisprosessin mukaan hyväksyttäväksi Liikenteen turvallisuusvirasto Trafiin. Kenellä on oikeus nähdä turvallisuustarkastelu? Saavatko esimerkiksi asiasta kiinnostuneet kansanedustajat asiakirjat nähtäväkseen? Asiat toki selviävät asiakirjapyynnöllä.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Mielenkiintoinen yksityiskohta selonteossa on toteamus, että puolue- ja ammattiyhdistystoimintaan osallistuminen on vähentynyt 80-luvulta lähtien. Sen sijaan urheilu- ja liikuntayhdistyksiin osallistuminen on pitänyt hyvin pintansa kärjessä. Yhteiskunnan tuki liikunnalle on monella tapaa tärkeää. Seuratoiminta tekee suomalaisille hyvää sekä henkisesti että fyysisesti.

Huolestuttava havainto selonteossa on, että pari prosenttia eli 80 000—90 000 äänioikeutetuista saattaisi olla valmis käyttämään väkivaltaa poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Olisiko tämän ryhmän taustoista, ajattelusta ja tavoitteista syytä tietää lisää, jotta valmius ei johtaisi tekoihin? — Kiitos.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän demokratiakeskusteluun osaltani voin todeta, että tässä on oikeastaan kaksi isoa huolta, molemmat tärkeitä: ensinnäkin edustuksellinen demokratia, miten voimme sitä kehittää, ja sitten toisaalta osallisuus ja osallistuminen, suora demokratia, mitä sillä puolella voimme tehdä. Haluaisin tässä puheenvuorossa kiinnittää huomiota tämän edustuksellisen demokratian kehittämiseen silmällä pitäen jo tulevia eduskuntavaaleja ja tulevaa eduskuntakautta. En puutu tässä mihinkään yksittäiseen substanssikysymykseen mutta pohdiskelen sitä, mikä oma tuntumani sillä 15 vuoden edustajan kokemuksella on siitä, miten täällä toimitaan ja missä olisi erityisesti parannettavaa.

Alhaisten äänestysprosenttien osalta ajattelen kyllä niin, että meidän jokaisen puolueeseen katsomatta on täällä kysyttävä, mistä tämä epäluottamus poliittisiin instituutioihin — puolueisiin, eduskuntaan, hallitukseen — kumpuaa ja johtuu. Kaikkien on syytä tutkiskella omaa osuuttaan, ei niinkään syyttää toinen toisiaan tai etsiä syyllisiä vaan miettiä, miten parantaa omaa juoksuaan ja olla ryhmässä sitä omin avuin myös viemässä eteenpäin. Olen katsonut sitä, että vaalien jälkeen arvostelun kohteeksi joutuu erityisesti se, että politiikkaan ja poliitikkoihin ei voi luottaa, että he lupaavat liian paljon ennen vaaleja ja sitten muuttavat mielipidettään vaalien jälkeen. (Kauko Tuupainen: Pitää paikkansa!) Ja nyt kun katsomme sitä, minkälaisessa tilanteessa olemme taloudellisesti Suomessa, ainakin minun oma toiveeni on — on suotavaa, ja toivon niin — että ne puolueet ja ne ehdokkaat menestyvät, jotka eivät lupaa sitä sun tätä vaan ovat hyvin realisteja myös siinä, missä taloudellisessa tilanteessa Suomessa kaiken kaikkiaan eletään. Tämä koskee ehdokkaita, ja tämä koskee puolueita. Eli uskon siihen, että tällä on paljon merkitystä siinä, että ihmiset sanovat, että ei äänestämällä voi vaikuttaa, ja ne äänestysprosentit jäävät alhaisiksi.

Mitä me voimme tehdä? Minun ajatukseni kulkee niin, että on vältettävä myös sitä, että on erittäin paljon niitä ehdottomia kynnyskysymyksiä. Täällä jotkut perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että pitää vain pitää tiukasti kiinni niistä, mitä on ennen vaaleja luvattu, ja myös sosialidemokraatit olivat osaltaan tällaista sanomassa, eläkeiän osalta pari erimerkkiä. Mutta sitten kun mennään tuleviin vaaleihin, niin pitäisin kyllä järkevänä, että näitä lupauksia ei valtavan paljon annettaisi.

No sitten, mitä tulee hallituksen toimintaan, olin itse edellisen hallituksen jäsen, ja silloin hallitusohjelma oli melkein 80 sivua, nyt se on 90 sivua, ja ajattelisin niin, että ei ole järkeä, että vaalien jälkeen kirjoitetaan mammutteja, satasivuisia ohjelmia, joissa kehitetään, selvitetään, tuetaan asiaa kuin asiaa, vaikka tiedetään, että niille ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Toivon, että puolueet menevät vaaleihin sillä otteella, että ne ovat kirkastaneet mielessään sen, mitkä ovat ne kaikista keskeisimmät kysymykset tulevalla vaalikaudella, ja puolueet menevät myös hallitusneuvotteluihin sillä otteella, että ovat valmiita muutamaan liuskaan saamaan ajatuksensa kokoon, olipa sitten minkävärinen tahansa se porukka, mikä sen hallituksen muodostaa. Sinne täytyy laittaa julistuksenomaisesti ne tärkeimmät teemat.

Arvoisa puhemies! Vielä totean sen, että tämän vuoden alussa on käynnistynyt niin sanottu KEHU-komitea, parlamentaarinen keskushallinnon uudistamiskomitea, jossa myös pohditaan valtioneuvoston työskentelyä, ministeriöjakoa, pääministerin asemaa ja ylimmän virkamiesjohdon ja poliittisten valtiosihteereitten suhdetta, esimerkkejä mainitakseni. Pidän tärkeänä, että meillä olisi näkemystä siitä, mikä on tällä hetkellä paras tapa, miten Suomessa saadaan päätöksiä aikaiseksi myös hallituksessa, miten hallitus voisi toimia strategisesti ketterämmin ja paremmin, olisi selvä johtotähti, olisi kollegiona enemmän kuin mitä nyt tähän asti on ollut. En pidä hyvänä sitä, että yksittäinen ministeri voi omalla veto-oikeudellaan estää järkevienkin hallituksen esityksien läpimenon.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla toivon, kun vaalit todellakin lähestyvät, että kaikki, jotka ovat tekemässä näitä ohjelmia ja valmistautumassa myös henkilökohtaisesti eduskuntavaaleihin, muistaisivat sen, että omalla käyttäytymisellä seuraavan vuoden aikana on paljon tekemistä sen kanssa, miten ihmiset arvostavat politiikkaa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen puhui äärimmäisen tärkeistä asioista. Mutta kun tuo teema liippaa omaakin kohtaloa aika lailla läheltä, niin muutama sana siitä.

Kannattaa erottaa lupaukset, joskus jopa liian löysät lupaukset, ja puolueitten linjat. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja ei kai voi olla niinkään, että ihan kaikki asiat ovat kaupan. Niin kuin viittasin, olen ollut mukana politiikassa vähän yli 30 vuotta jossain roolissa ja ymmärrän koska tahansa sen, että esimerkiksi siitä väännetään kättä, mikä on työttömyysturvan taso, paljonko sitä nostetaan, nostetaanko 90, 100 vai 110 euroa, ja sitten lopputulos on jotain semmoista, mitä kukaan ei halunnut. Mutta silloin jos esimerkiksi talouspolitiikassa, Eurooppa-politiikassa, näin isoissa keskeisissä periaatteellisissa kysymyksissä, tehdään täyskäännös, niin silloin kai se raja menee jo siinä. Kyllä minä siinä kunnioitan perussuomalaisia, että kun heille Eurooppa-politiikka, koska se oli vaalien keskeinen teema, oli niin iso asia, niin sen vuoksi ei voitu lähteä myymään ihan kaikkea.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En edustajan kanssa sinänsä ole eri mieltä. Minä sanoin niin, että pitäisi tietää tietoisesti, mitä siellä vaalikentillä myös itse kukakin ehdokas lupaa, ja tämä asia ei ole yhtään helpommaksi tullut, kun on olemassa nämä lehtien ja eri tiedotusvälineitten kyselyt. Voi olla, että ehdokkaille on helppoa ja heillä on tämmöinen kiusaus vastata kansaa miellyttävällä tavalla niihin kysymyksiin ja sitten vaalien jälkeen onkin tilanne, että ei pystykään sitä noudattamaan.

Siitä, että puolueilla pitää olla linja, olen täysin samaa mieltä. Sehän on just sitä, että demokraattisesti kansanvaltaisissa puolueissa yhdessä päätetään siitä linjasta ja sen mukaisesti mennään eteenpäin. Mutta ei voi olla niin, että Suomen asiat edistyvät sillä, että on ehdottomia kynnyskysymyksiä ja meillä ei saada hallitusta muodostettua kuin sen kautta vain, että kaikki rikkovat ne kynnyskysymyksensä.

Sinuhe  Wallinheimo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten kaikki tiedämme, erilaiset tarkastukset ja jopa tietyt määräaikaishuollot parantavat monella tapaa elämisen laatua. Kun tietää, missä tilanteessa ollaan, ja suuntaa toimintansa uudelleen tutkittuihin tosiasioihin nojaten, pääsee yleensä pitkälle.

Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko on tällainen tarkastus tai määräaikaishuolto suomalaiselle poliittiselle järjestelmälle ja demokratialle. Sen pääviesti on selkeä. Kaikki on sinällään kunnossa, ja meillä on moni asia muihin maihin verrattuna ihan hyvällä tasolla. Silti parannettavaakin meiltä löytyy. Suurin huoli kohdistuu kahteen asiaan: kansalaisten hiipuvaan äänestysaktiivisuuteen sekä demokratiaan osallistumisen eriarvoistumiseen. Näihin myös esitetään monia jatkokehittämisen arvoisia toimenpiteitä. Näistä mielenkiintoisimmat ja omasta mielestäni kannattavimmat ehdotukset liittyvät uuden teknologian parempaan hyödyntämiseen myös politiikassa. Tiedämme jo nyt, että monet elämisen ja kuluttamisen tavat ovat menneet uuteen uskoon nopeasti etenevän digitalisaation myötä. Jos haluamme tähän uuteen maailmaan mukaan myös politiikan ja demokratian, tulee niiden toimia myös verkossa. Se edellyttää sitä, että meilläkin etä- ja sähköisestä äänestämisestä voidaan tehdä oikea vaihtoehto kansalaisille Belgian ja Viron esimerkin mukaisesti.

Lisäksi harkittavaksi nostaisin joukkoistamisen mukanaan tuomat mahdollisuudet lisätä suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja ylipäätään kiinnostusta yhteisiä asioita kohtaan. Monet tulevaisuuden, yhteiskunnan ja politiikan tutkijoista ovat sitä mieltä, että joukkoistamisen merkitys yhteiskunnallisen toiminnan organisoinnissa lisääntyy nopeasti lähivuosina. Jos Suomi haluaa kulkea digitaalisen demokratian eturintamassa, alueellisia tai kunnallisia kokeiluja joukkoistamiseen perustuvasta lähidemokratiasta on saatava runsaasti liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökulma, joka selonteossa otetaan kiitettävästi esille, on nuorten asema suomalaisessa demokratiassa. Nuoret ovat edelleen selkeästi aliedustettuina sekä ehdokkaiden että valtuutettujen joukossa. Kunnallisvaaleissa vuonna 2012 yli 50 prosentissa kunnista valtuustoon päässeiden joukossa ei ollut lainkaan alle 25-vuotiaita. 30-vuotiaat puuttuivat noin joka kuudennen kunnan valtuustosta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei yhteisiin asioihin vaikuttaminen ja politiikka kiinnostaisi. Vuonna 2012 julkaistussa nuorisobarometrissa politiikasta kiinnostuneiksi ilmoittautui yli 60 prosenttia nuorista. Erittäin kiinnostuneita samassa tutkimuksessa oli 15 prosenttia vastanneista. Lääkkeeksi nuorten vaikutusvallan kasvattamiseksi selonteko antaa selvitettäväksi muun muassa kunnallisen kansanäänestysaloitteen ja kansalaisaloitteen ikärajan alentamista 15 vuoteen. Ajatus on mielestäni aivan hyvä, mutta miksei samalla tarkasteltaisi kriittisesti kuntavaalien äänestysikärajan alentamista 16 vuoteen? Uskoisin itse sen ainakin jossain määrin muuttavan kunnanvaltuustojen kokoonpanoja tässä maassa väestöryhmiä edustavampaan suuntaan.

Aivan lopuksi vielä, arvoisa puhemies, kolme lausetta suomalaisten vaikuttamismahdollisuuksia parantaneesta kansalaisaloitekäytännöstä: Olen samaa mieltä siitä, että nyt keräytyvistä kokemuksista tulee tehdä kattava yhteenveto ja analyysi. Tässä analyysissä tulisi pohtia erityisesti nyt käytössä olevan 50 000 allekirjoittajan rajan sopivaa tasoa. Omasta mielestäni tämä taso voisi olla jopa hieman korkeampi korostaen samalla rajan ylittäneiden kansalaisaloitteiden arvoa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi mielletään demokraattiseksi yhteiskunnaksi, mi-tä se onkin järjestelmää itseään arvioitaessa. Äänestysaktiivisuus on meillä moniin muihin maihin nähden heikompi. Kertooko äänestämättä jättäminen turhautumisesta politiikkaan, siitä etteivät kansalaiset koe pystyvänsä vaikuttamaan riittävästi, vai onko laiskan osallistumisaktiivisuuden takana muita syitä? Onpa syy sitten mikä tahansa, demokratialle ei ole eduksi, jos jatkuvasti äänestysaktiivisuus on pieni. Nuorille politiikka ja yhteisiin asioihin vaikuttaminen olisi saatava kiinnostavaksi. Ihmiset kokevat, että he eivät tule kuulluksi tai heidän valitsemansa valtuutetut tai edustajat eivät kuitenkaan pääse vaikuttamaan omissa ryhmissään lupaustensa mukaisesti. Ryhmäkuri on kaksiteräinen miekka.

Demokratiaan kuuluu yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyden teemaa voidaan tarkastella monella tapaa. Terve yhteisö ottaa huomioon laajasti kanssakulkijansa. Edustajat ja valtuutetut ovat palvelemassa äänestäjiään, tekemässä työtä heidän puolestaan ja edustamassa heidän näkemyksiään. Luottamus pitää ansaita, eikä sitä voi menettää kuin kerran. Luottamustehtävän hoitaminen edellyttää tinkimätöntä rehellisyyttä. Meistä jokaisen olisi hyvä välillä kuunnella sydämensä ääntä ja tehdä päätökset enemmän sydämellä, järkeä silti unohtamatta.

Demokratiassa uskottavuudesta ja luottamuksesta on suuri vaje, etenkin EU-tason politiikassa. Demokratiavajetta on käsitelty liian vähän. Meillä on tulossa EU-vaalit, ja perinteisesti vaalit eivät ole kiinnostaneet suomalaisäänestäjiä kovin paljon. Annetulla äänellä ei uskota olevan vaikutusta. Koko suomalaisten meppien toiminnalla ei uskota olevan paljon vaikutusta, he ovat vain pisara meressä.

EU on lähtökohtaisesti taloudellinen yhteisö. Se kehittyi Euroopan hiili- ja teräsunionista. Taloudellisen yhteisön luonne on edelleenkin määräävä. Tänäkin päivänä pääoman intressit ovat suuressa roolissa. EU:ssa teollisuudella ja kaupalla sekä työnantajajärjestöillä on tärkeä asema. Ne osallistuvat käytännössä jokaisen EU-säädöksen valmistelutyöhön, samoin työntekijä- ja kuluttajajärjestöt, vaikkakin pienemmillä resursseilla.

Otan vielä esille EU:n yhden ilmiön: lobbaustoiminnan. Teollisuuden ja työnantajien pysyviä lobbareita Brysselissä on yli 10 000, tämän lisäksi on muualla olevia ja satunnaisia lobbareita. Lobbaus vaatii rahaa ja osaamista. Tässäkin pieni, köyhä Suomi taitaa jäädä jälkeen suuremmilleen.

Demokratia ei ole ylikansallista, demokratia on lähidemokratiaa ja kansallisvaltioiden sisällä toteutettua. EU:n päätäntäjärjestelmä on omiaan sotkemaan demokratia-käsitettä. Suurin demokratiavaje EU:ssa syntyy juuri säädösten valmisteluun. Säädösaloitteiden tekeminen ja niiden valmistelu on EU:n komission yksinoikeus. Komissiossa on 25 jäsentä, jotka käytännössä valitsee komission puheenjohtaja. Jokaisesta jäsenmaasta on yksi komissaari. Komissaarit eivät edusta lähtömaataan vaan nimenomaan Euroopan unionia. Komission puheenjohtaja valitsee komission jäsenet neuvotteluissa jäsenmaiden kanssa, mutta EU-kriittinen henkilö ei tule valituksi komission jäseneksi. Komission alaisuudessa toimii noin 25 000 virkamiestä jakautuneena 24 pääosastoon. Myös komission yksittäisiltä virkamiehiltä edellytetään samaa sitoutuneisuutta EU:hun ja sen arvoihin kuin komissaareilta. Tästä lähtökohdasta nähtynä ei demokratian toteutuminen ole mahdollista nykyisessä EU:ssa.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla EU:n demokratiavajetta voitaisiin supistaa? Toimivaltaa tulisi rajata ja siirtää päätäntää kansalliselle tasolle. EU:n tulisi päättää vain niistä asioista, joissa yhteinen etu on selkeä, kuten kaupan ja talouden puolella toimimisessa. Maatalouden tuet ja maatalouspolitiikka kansallisesti hoidettuna voisi olla toimiva ratkaisu. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että Suomen pientilojen asiat kiinnostavat oliivivaltioita ja päinvastoin. EU:n byrokra-tiaa olisi purettava, ja yksi tapa olisi vähentää sen päätösvaltaa ja tuoda päätösvalta lähelle ihmistä, siis tänne eduskuntaan. Nyt EU:n säädökset ohjaavat liikaa meitä, eikä päinvastoin. Demokraattinen yhteiskunta on luottamusyhteiskunta, joka toimii eettisesti parhaalla tavalla kansalaistensa parhaaksi. Valta kuuluu kansalle, ei rahalle eikä ylikansallisille elimille.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisvaikuttaminen, kuten täällä on moneen kertaan todettu, on heikentynyt kaikissa teollisissa maissa, mutta Suomessa paljon nopeammin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Huono kehitys on taltutettava. Siihen voi vaikuttaa, ja siihen tarvitaan valtiota, puolueita, kansalaisjärjestöjä, meitä kaikkia. Demokratian lähtökohta on ihmisen tunnustaminen suvereeniksi kansalaiseksi, jolla on kyky muodostaa oma käsitys asioista, ottaa asioihin itsenäisesti kantaa ja kyky tehdä päätöksiä ja toimia.

Järjestöt ovat listanneet näkemyksiään demokratian kehittämisen haasteista, ja ne ovat kyllä hyvin puhuttelevia. Osallisuus edellyttää tietoa omista oikeuksista ja vaikutusmahdollisuuksista, mutta kansalaiset saattavat olla tiedonsaannissa asuinpaikan ja taloudellisen tilanteen suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa — ja tämä on tietenkin nähtykin. Tiedon puutetta on kahdenlaista: toisaalta ei tunneta nykyisiä vaikutuskanavia, toisaalta ei myöskään tiedetä, miten niistä voisi saada lisää tietoa. Ongelmana on myös vaikuttamiseen turhautuminen, jos tuloksia ei ole selkeästi nähtävillä. Näin siis järjestöt.

Nuorten luottamus muihin ihmisiin on, ikävä kyllä, heikentynyt Suomessa. Luottamuksensa muihin menettäneet ihmiset ovat monin tavoin haavoittuvia, erityisesti kohdatessaan vastoinkäymisiä. Sosiaalinen luottamus siirtyy sukupolvelta toiselle, ja luottamus kytkeytyy pitkälti lapsuudenkodin sosioekonomiseen asemaan, ei kuitenkaan tietenkään ihan kokonaan. Jos aikuiset eivät hyvästä sosioekonomisesta asemasta huolimatta luota esimerkiksi poliittisiin päättäjiin ja vaikuttamiseen, eivät lapsetkaan tahdo sitä sitten mitenkään oppia, ainakaan helposti. Nimittäin aktiiviseksi kansalaiseksi sosiaalistuminen on erittäin pitkä prosessi. Sen tärkeimpiä taustatekijöitä ovat koti, koulu, kaverit ja järjestöt. Koulu on näistä se ainoa, johon voidaan vaikuttaa suoraan poliittisin päätöksin.

Kansalaiskasvatuksen puutteet johtavat erilaisiin häiriöihin kansalaiseksi kasvamisessa. Ihmiset eivät kasva sellaiseen kokemukseen, että he olisivat arvokkaita yhteisöjensä jäseniä, joiden mielipide yhteiskunnan arvoista ja suunnasta on tärkeä. Aktiiviseen kansalaisuuteen tarvitaan siis sekä perustietoja että kykyä harkita itsenäisesti lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan kysymyksiä, ja näitä molempia asioita voidaan opettaa.

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Seppo Niemelä, kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman kirjoittaja — pari hallituskautta sitten, kun keskusta oli hallituksessa, tämä politiikkaohjelma oli olemassa — kertoo aika oivallisen esimerkin: "Nykytilaa" — tässä kansalaisvaikuttamisen alennustilassa — "voisi verrata kokeiluun, jossa kertotaulua lakattaisiin opettamasta koulussa. Sitten käsi poskella odotettaisiin, keksivätkö oppilaat sen itsekseen. Osa keksisi, ja loppuja urakalla paheksuttaisiin." Tällä tavalla Seppo Niemelä, ja minä olen ihan samaa mieltä. Me emme voi jäädä odottamaan, että jotakin tapahtuu. Meidän täytyy tarjota niitä työkaluja.

Työkaluja voi tarjota esimerkiksi houkuttelemalla ihmisiä yhä enemmän järjestötoimin-taan, vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminnan vahvuus piilee vaikkapa siinä, että itse kukin voi irrottautua työelämän kuvioista, opiskelukuvioista ja päästä kokeilemaan aivan uusia asioita. Työelämän ulkopuolella oleville vapaaehtoistoiminta tarjoaa innostavaa tekemistä ja upeita virikkeitä, osaaminen ja sosiaaliset taidot vahvistuvat. Vapaaehtoistoiminta koskettaa Suomessa todella monen arkea. Me pidämme sitä monesti itsestäänselvyytenä, vaikka se ei sitä ole. Mielestäni vapaaehtoistoimintaa on tehtävä edelleen näkyväksi. Tällä tavalla saadaan uusia ihmisiä toimintaan mukaan.

Järjestöjen mahdollisuuksia toimia on Suomessa kyllä helpotettava, ei heikennettävä, kuten viime aikoina on tapahtunut. Esimerkiksi verottajan tulkinnanvarainen toiminta on vaikuttamassa monen järjestön toimintaan. Tietysti myös EU-lainsäädäntö asettaa monta kertaa aika tiukkoja kriteerejä järjestöjen toiminnalle. Mutta kyllä huippu mielestäni oli se, että talkootyötäkin oltiin tässä välillä verottamassa. Kukaan järkevä ihminen ei voi millään tavalla ymmärtää, mitä hyötyä siitä on.

Arvoisa puhemies! Yksinäisyys on yksi yhteiskuntamme suurimmista ongelmista tällä hetkellä. Vähintään joka kymmenes suomalainen nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Huonommuuden kokemus voi tehdä nuoresta syrjään vetäytyvän. Yksinäisyys on sellainen ongelma, jonka vakavuutta ja vaikutuksia ulkopuolisten ihmisten on vaikea tunnistaa ajoissa. Tämäkin syrjäyttää, tämäkin syrjäyttää nimenomaan yhteiskunnasta ja osallistumisesta ja toiminnasta. Meidän täytyy tehdä kaikkemme näitten nuorten ja näitten ihmisten eteen.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt demokratiapoliittista selontekoa. Tulevaisuusvaliokunta julkaisi raportin Uusi ja vanha demokratia.

Murros on keskellämme. Vaalien pyhyys on kadonnut, ja poliitikkojen arvostus on ammattirankinglistalla viimeisellä sijalla. Ihmiset ovat kuitenkin erittäin kiinnostuneita politiikasta, ja ihmisten usko demokratiaan on vain vahvistunut tutkimusten valossa. Kuinka voimme parantaa parlamentaarisen järjestelmän legitimaatiota? Ilkka Ruostetsaari esittää, että samaistumisdemokratian rinnalle tarvitaan ihmisten osallistamista päätöksentekoon. Kansalaisilla on yhä enemmän tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ajaa itse asiaansa. Ihmisille ei riitä enää vaikuttaminen vain neljän vuoden välein eduskuntavaaleissa.

Muutos tulee niin yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen kautta kuin teknologisen muutoksen kautta. Suomessa yksilökeskeisyys kasvaa, auktoriteetit vedetään alas ja maailma pirstaloituu. Suomalaisen kansanvallan merkkipaaluja ovat olleet suurlakko, eduskuntauudistus, itsenäistyminen ja sisällissota. Niiden myötä syntyivät demokratian pilarit, poliittinen järjestelmä. Tuolloin suuret joukot astuivat päättäjiksi politiikan areenalle. Ihmiset järjestäytyivät, heitä kokoavat verkostot ja kansanliikkeet syntyivät.

Nyt ihmisten tunne kuulumisesta tiettyyn ryhmään on heikentynyt. Mielipidekyselyissä vastaajat eivät osaa määritellä puoluekantaansa. 2000-luvun Suomessa eriarvoisuus on alkanut kasvamaan ja tapahtuu ylisukupolvista syrjäytymistä. Ihmiset ovat huolissaan eriarvoistumisesta ja ympäristön kestävyydestä. Ydinasia on oivaltaa, miten ihmiset järjestäytyvät nykyaikana. Ihmisiä kokoavat verkostot syntyvät. Nyt on syntymässä kansanliikkeitä ja foorumeita, joissa ihmiset osallistuvat, antavat arvojaan ja osaamistaan tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Kykenevätkö perinteiset puolueet ottamaan muutoksen vastaan? Kuinka uusilla foorumeilla tuotetut arvot ja osaaminen otetaan osaksi päätöksentekoa? Toivon, että tähän kyetään vastaamaan mietinnössä.

Päätöksenteko perustuu tietoon ja arvoihin. Tulevaisuusvaliokunnassa on perehdytty joukkoistamiseen. Ongelmat monimutkaistuvat, tietoa on vaikeata saada, ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaativaa. Joukkoistaminen merkitsee aiemmin suljettujen päätöksentekoprosessien avaamista verkossa niin, että jokaisella, jolla on pääsy verkkoon, voi osallistua avoimiin tehtäviin. Näin kerätään ihmisten osaamista, tietoa, taitoa ja kokemusta. Ihmiset saavat tietoa poliittisesta päätöksenteosta, mikä lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja politiikan uskottavuutta. Antamalla tietoa ja taitoa kansalaiset välittävät arvojaan päätöksenteon pohjaksi, ja samalla syntyy aivan uudenlaisia ratkaisuja. Prosessi ei vain tuota parempaa päätöksentekoa vaan myös kasvattaa yhteyttä kansalaisten ja päättäjien välillä. Erityisesti osallistuminen kasvattaa omistajuutta. Joukkoistaminen ei toki korvaa edustuksellista demokratiaa vaan täydentää sitä. Tämä joukkoistaminen on yksi mahdollisuus, kuinka me parannamme demokratiaa Suomessa.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Se, että Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa maailman kärkidemokratioiden joukkoon, ei toki tarkoita sitä, etteikö meillä olisi kehitettävää. Eri väestöryhmien väliset erot poliittiseen järjestelmään kiinnittymisessä ja poliittisessa osallistumisessa ovat viime vuosina kasvaneet. Tämä on vakava haaste demokratialle. Toisaalta, vaikka luottamus perinteistä päätöksentekoa kohtaan on heikentynyt ja kansalaisten osallistuminen politiikkaan vaali- ja puolueareenoilla on vähentynyt, kansalaisten kiinnostus vaikuttaa politiikkaan uudentyyppisillä tavoilla on lisääntynyt. Demokratia onkin jonkinlaisessa käännekohdassa.

Toimivassa demokratiassa keskeistä on se, että kansalaiset voivat kokea omaavansa todellisia vaikuttamismahdollisuuksia. Siksi onkin tärkeää kehittää uudenlaisia kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja sekä lisätä hallinnon avoimuutta ja vuorovaikutusta sidosryhmien sekä kansalaisten kesken. Toimiva demokratia edellyttää ymmärrettävää politiikan kieltä, ja tämä on haaste kaikille eduskunnassa työskentelevillekin. Asioiden kertomiseen tarvitaan riippumatonta ja vapaata mediaa, joka haluaa informoida myös asioiden taustoista.

Kansalaisuuden yhtenä kriteerinä on se, millä tavoin yksilö kokee kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa. Osallisuuden kokeminen lisää kansalaisten luottamusta hallintoon ja poliittiseen järjestelmään. Lisäksi kuulluksi tulemisen kokeminen on tärkeää meille jokaiselle. OECD:n maa-arvion mukaan kansalaisten kuulemista koskeva toimintapolitiikka on Suomessa edelleen heikkoa. Meidän on löydettävä uusia tapoja, joiden avulla kansalaiset tulisivat hallinnon kumppaneiksi julkisten palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Voisiko kansalaisraateja, erilaisia järjestöjä ja kokemusasiantuntijoita käyttää enemmän alueiden ja palveluiden suunnittelussa? Uudenlaiselle vuoropuhelulle ja yhdessä tekemiselle on selkeä tarve.

Suoran demokratian mahdollisuuksia on pyritty aktiivisesti kehittämään. Haasteena on, miten suora demokratia olisi paremmin yhdistettävissä edustukselliseen demokratiaan. On ymmärrettävää, että kansalaiset pettyvät joutuessaan kohtaamaan usein tilanteita, joissa heitä kuullaan mutta näkemyksillä ei ole mitään vaikutusta päätöksentekoon. Toisaalta keskusteluissa kuntalaisten kanssa olen myös huomannut, etteivät ihmiset edes tiedä esimerkiksi mahdollisuuksistaan tehdä kuntalaisaloitteita. Mielestäni kuntalaisten jo olemassa olevista vaikuttamismahdollisuuksista tulisikin tiedottaa aktiivisemmin.

Politiikkaan osallistuvat eniten aktiiviset kansalaiset. Näin on myös politiikan uusien osallistumismuotojen, esimerkiksi joukkoistamistamisen, kohdalla. Tämä asettaa demokratiapolitiikalle erityisiä haasteita. On nimittäin mahdollista, että uusien osallistumismuotojen käyttöönottaminen lisää entisestään kuilua politiikkaan aktiivisesti osallistuvien ja passiivisten kansalais-ten välillä sekä ennen muuta hyvän poliittisen lukutaidon omaavien ja huonomman poliittisen lukutaidon omaavien välillä. Demokratiapolitiikassa onkin erityisesti panostettava kansalaiskasvatukseen niin kouluissa, aikuiskasvatuksessa kuin järjestöissäkin.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset nuoret luottavat entistä vahvemmin poliittisiin instituutioihin ja ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta, mutta varsinaiseen poliittiseen toimintaan osallistumisen kasvusta ei ole vastaavia merkkejä. Asian korjaamiseksi olisi tärkeää luoda sellaisia vaikuttamisen areenoita, joissa nuoret voisivat aidosti kokea, että heidän osallistumistaan arvostetaan ja että he voivat vaikuttaa omiin asioihinsa.

Tähän kasvattaminen tulee aloittaa jo alakoulussa. Koulun pitää olla paikka, jossa voidaan opetella oman, erilaisenkin mielipiteen ilmaisua ja keinoja ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Erityisesti yläkoulu on se opintojen vaihe, jossa oppilaat pitäisi saada innostumaan yhteisten asioiden hoitamisesta, ja sitähän politiikka juuri on. Luentojen kuunteleminen ei näiden asioiden opetuksessa ole välttämättä paras metodi. Näitä taitoja oppii harjoittelemalla esimerkiksi draamamenetelmien avulla, kirjoittamalla lehtiin, pitämällä puheita, harjoittelemalla väittelyä ja niin edelleen. Medianlukutaitoa voidaan opetella analysoimalla yhdessä eri lehdissä olevia samaa asiaa käsitteleviä uutisia ja pohtimalla niiden taustoja ja merkityksiä. Opettajakoulutuksessa pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota uudenlaisten opetusmenetelmien käyttöön yhteiskunnallisten aineiden opetuksessa. Kunnanvaltuutettujen ja meidän kansanedustajien tulisi enemmän käydä kouluissa tapaamassa nuoria. Henkilökohtaiset kontaktit ja nuorten asioista kiinnostuneena oleminen voisivat tehdä politiikasta ja poliitikoista enemmän kiinnostavia. Myös erilaisille kansalaisjärjestöille ja yhteiskunnallisille liikkeille olisi annettava mahdollisuus esitellä kouluissa omaa toimintaansa. — Kiitos.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies, hyvät kollegat! Lehdissä on julistettu jo pidemmän aikaa, että politiikka on kriisissä. Politiikka on se pelikenttä, jolla demokratia näyttäytyy yhteiskunnassamme. Politiikka on se mittari, joka osoittaa, toimiiko demokratia käytännössä. Jos politiikka on osittain rikki, myös demokratia on epäkunnossa.

Äänestysaktiivisuus on laskussa vaali toisensa perään. Olemme lähellä tasoa, jolla voidaan perustellusti kysyä vaaleilla valittujen päätöksentekijöiden toiminnan laillisuudenkin perään. Samaan aikaan yhä kasvava joukko kansalaisia on siirtynyt melko pysyväisluonteisesti välinpitämättömien puolueeseen. On vaikea keksiä mitään pahempaa yhteiskuntaa hajottavaa voimaa kuin välinpitämättömyys ja se, että ei lähdetä vaikuttamaan.

Politiikka on tehnyt hyvinvointivaltiolle vahvat puitteet viimeisinä vuosikymmeninä. Osana kehitystä myös kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet lisääntyivät. Kuitenkin viime vuosina tilanne on kääntynyt jyrkästi huonompaan suuntaan. Vaikuttaminen on siirtynyt verkon keskustelupalstoille, ja se on samalla ottanut, etten sanoisi, öykkäröinnin kaavun päälleen. Vaikuttamisesta on osittain tullut tyhjää provosoivaa puhetta ja jopa tarkoitushakuista harhaan joh-tamista. Vallitseva puhetrendi on löytänyt tiensä myös virallisille vaikuttamisen areenoille, kunnanvaltuustojen kokouksiin ja jopa tänne eduskuntaan saakka. Samalla näiden instituutioiden, jotka kuitenkin kantavat viime kädessä vastuun, muodollinen asema on järkkynyt ja arvovalta jopa osittain myös romahtanut. Voidaan perustellusti kysyä, miten tämä murros on vaikuttanut demokratiaan ja — mikä tärkeintä — kansalaisten tasavertaisten oikeuksien toteutumiseen.

Arvoisa herra puhemies! Demokratia on tärkeimpiä arvojamme. Siihen liittyy kansalaisten tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. Siihen liittyvät kansalaisten aidot vaikuttamismahdollisuudet omiin asioihinsa ja heitä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Demokratiaan liittyy myös vahvasti vapaus. Suhtautuminen vapauteen on tämän päivän poliittisia liikkeitä erottava tekijä. Vaikka kaikki pitävät vapautta tärkeänä arvonaan, on suuria eroja siinä, mitä vapaus, kun vähän pintaa raaputetaan, kenellekin tarkoittaa. Ajetaanko markkinoiden ja rahan vapautta vai ihmisten vapautta? Halutaanko vapautta yhteiskunnan vastuista ja velvoitteista vai koetaanko, että juuri niiden kautta on mahdollista viime kädessä järjestää yhteiskunta, jossa ihmiset voivat elää mahdollisimman vapaasti? Yhteiskunnan toimivat ja laadukkaat palvelut jos mitkä tekevät meidät vapaiksi. Mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita toimeentulo itselleen ja läheisilleen takaa myös osaltaan vapauden tunteen. Myös oikeus tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti tekee meidät vapaiksi. Näistä aineksista koostuu demokraattinen yhteiskunta.

Yhteiskunnallinen kehitys alkaa olla jo niin pitkällä, että alkaa olla helppo ottaa monet tärkeät asiat itsestäänselvyyksinä. Silloin ollaan jo askeleen päässä niiden menettämisestä. Demokratiaa pitää siksi vaalia, ja siitä täytyy pitää huolta. Se on mielestäni hyvinvointimme tärkeimpiä rakennuspalikoita. — Kiitos.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Demokratian toteutuminen käytännössä vaatii oikeutta päätöksenteon kannalta oleelliseen tietoon, mutta pelkkä oikeus tietoon ei riitä, vaan tarvitaan edellytyksiä käsitellä tietoa kriittisesti ja kyseenalaistaen. Demokratia edellyttää toteutuakseen avointa julkisuutta. Kansalaisten on voitava vapaasti nostaa esiin asioita, luoda politiikan asialistaa sekä käydä asioista vapaata keskustelua. Demokratia ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä uhkaavat modernissa yhteiskunnassammekin yhteiskunnallinen luottamuspula sekä eriarvoisuus. Tieto jakaantuu epätasaisesti, mikä luo uusia hyväosaisten ja heikommassa asemassa olevien ryhmiä.

Demokraattisen yhteiskunnan edellytyksenä on kansalaisten yhdenvertaisuus sekä ihmisten toisiaan kohtaan tuntema luottamus sekä yhteisvastuu. Osallisuuden ja demokratian vahvistaminen on välttämätöntä. Globaalisti tarkastellen huomio on kiinnitettävä ennen muuta ihmisoi-keuksien vahvistamiseen, köyhyyden vähentämiseen sekä kansanvaltaisten rakenteiden vahvistamiseen.

Meillä ja muissa länsimaissa demokratian haasteet liittyvät päätöksentekojärjestelmän kärsimään legitimiteettivajeeseen sekä kansalaisten poliittiseen passivoitumiseen. Liian moni jää katsomoon ja valitsee osallistumisen sijaan sivustaseuraajan roolin. Poliittinen järjestelmä kärsii luottamuspulasta. Taustalla ovat rakenteet, jotka liittyvät kansalaisten epätasa-arvoisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioiden tilaan ja suuntaan ja viime kädessä omaan tulevaisuuteensa. Ongelmat kiertyvät pääasiassa koulutukselliseen, ta-loudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Kansalaisten välillä on merkittäviä eroja mahdollisuuksissa seurata asioita sekä osallistua ja vaikuttaa niihin. Osa yhteiskunnan jäsenistä, etenkin maahanmuuttajataustaisista, on peräti vailla muodollisia oikeuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Osallistuminen ja vaikuttaminen siis polarisoituvat eri yhteiskuntaryhmien välillä. Ellei demokratian edellytyksiä radikaalisesti paranneta, syntyy vääjäämättä uusi tiedon yläluokka. Yhteiskunnan hyväosaiset kykenevät vaikuttamaan entistä monipuolisemmin ja tehokkaammin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sen lopputuloksiin, osa taas ajautuu sivuun entistä pahemmin. Tätä ei-toivottua kehitystä edesauttavat ammattiyhdistysliikkeen ja muiden perinteisesti yhteiskuntamme heikompiosaisia osallistaneiden yhteisöllisten rakenteiden vaikutusmahdollisuuksien kapeneminen.

Demokratian globaalin toteutumisen esteenä ovat köyhyys ja ihmisoikeusongelmat. Köyhyys ja ihmisoikeuksien puute salpaavat ihmiseltä vapaana kansalaisena toimimisen kannalta välttämättömät voimavarat. Tämän vuoksi demokratian ja kansanvallan edistämisessä on aina pidettävä mukana sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden vaatimus sekä toiminta ihmisoi- keuksien ja tasa-arvon vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Erityisesti vaikeina aikoina poliittisen järjestelmän toimivuus on turvattava. Mikäli poliittinen järjestelmä heikkenee, kärsivät myös yhteiskunnan yhteenkuuluvuus ja yhteisvastuu. Pahimmillaan epäluottamus kohdistuu politiikassa vaikuttaviin henkilöihin. Poliitikot eivät tällöin enää näyttäydy kansalaisten edustajina, vaan, päinvastoin, poliitikoista tulee järjestelmän kasvot kansalaisiin päin.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana yhdenvertaisuudesta.

Saman oikeusasteen tuomioistuimissa samanlaisesta teosta voidaan toisinaan tuomita hyvin eri tavalla eri puolilla maata. Oikeuskäytäntö vaihtelee myös eri oikeusasteissa, kun käräjäoikeuksien ratkaisuja saatetaan tutkittaviksi ylempiin tuomioistuimiin ja tuomio muuttuu. Vaihtelu lakien soveltamistavassa tulee selvästi esille myös prosesseissa, joissa päädytään hakemaan ennakkopäätöstä korkeimmalta oikeudelta. Suomalaisessa oikeuskäytännössä ennakkopäätöksiä haetaan usein, koska niillä on tärkeä sija ja osa alempien tuomioistuinten ohjaamisessa. Joskus onkin syytä kysyä, millainen näkemys meillä on oikeuskäytäntöjen vaihtelun laajuudesta ja sen vaikutuksesta yhdenvertaisuuteen lain edessä. Keskeinen tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava periaate on toki yhdenvertaisuus. Oikeuskäytännön yhtenäisyyden arviointi on kuitenkin varsin vaikea tehtävä, sillä juuri koskaan ei esiinny täsmälleen samanlaisia tapauksia. Meidän tulee kuitenkin tehdä kaikkemme sen eteen, että yhdenvertaisuus toteutuisi.

Arvoisa herra puhemies! Joukossamme on hiljaisia ja niitä, jotka jäävät siihen kuiluun, mistä ääni ei kanna ylitse. He ovat vanhoja ja sairaita, ja he tarvitsevat osakseen ihmisiä, jotka nostavat heidän äänensä esille. Vanhuslaki turvaa vanhuksen äänen nousemisen muun muassa vanhusneuvostoista, jotka ovat nykyään lain mukaan pakollisia. Vammaisten tilanne on toinen, sillä vammaisneuvostot eivät ole lain mukaan pakollisia.

Vuonna 2012 Espoossa tapahtui törkeä rikos, jossa kahden vammaisen tililtä varastettiin yli 3 000 euroa. Rikosta ei koskaan saatu selvitettyä, vaikka valvontakameran kuvaa oli olemassa varkaasta. Heräsi kysymys, oliko summa 3 000 euroa pieni vai eikö resursseja löytynyt tällaisen törkeän rikoksen ratkaisemiseen.

Arvoisa herra puhemies! Olen tehnyt laki-aloitteen siitä, että myös vammaisneuvostot tulisivat pakollisiksi. Olikin hienoa kuulla, että ministeri kertoi kokevansa asian positiiviseksi ja sellaiseksi, että myös vammaisten ääni tulisi saada paremmin esiin. Vammaisia koskettava asia astui voimaan myös vuoden 2014 alussa, jolloin asiakkaan oikeus valita hoitopaikkansa perus- ja erikoissairaanhoidossa toteutui meille kaikille kansalaisille. Se ei kuitenkaan koske yhdenvertaisesti vammaisia. He jäävät nimittäin ulkopuolelle, koska Kela on ilmoittanut, että se ei korvaa vammaisten asiakkaiden matkoja kuin lähimmälle terveysasemalle tai lähimpään sairaanhoitopiiriin. Tämä asia on myös sellainen, mikä rikkoo yhdenvertaisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Pari sanaa rahasta ja nykytaloudesta: Nykytaloutta kuvaavana valtavirtailmiönä verosuunnittelu ja siirtohinnoittelu herättävät vakavia kysymyksiä sekä yritysten toiminnan että verolainsäädännön eettisyydestä. Tällaista toimintaa tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää, saati saada tietoonsa. Kun Suomen valtio varautuu mittaviin säästötalkoisiin pääasiassa verottamalla yhä enemmän kulutusta tasaveroilla, vahvistaa se juuri niitä rakenteita, jotka rasittavat pienituloisia ja suosivat varallisuuden ja hyvinvoinnin keskittymistä. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, ja se jos mikä voidaan nähdä oikeusvaltioperiaatteen ja sen, mistä me tänään täällä keskustelemme, demokratian ihanteen, vastaisena.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Demokratia ja osallisuus ovat aidon vapauden ja tasa-arvon edellytyksiä. Oleellista on kiinnittää huomio muodollisten oikeuksien lisäksi niiden käytännön toteutumiseen yhteiskunnassa. Yhteiskunta, jossa yksilön vaikuttamismahdollisuudet riippuvat hänen sosiaalisesta asemastaan, sukupuolestaan, vauraudestaan tai kuulumisestaan johonkin väestöryhmään tai yhteiskuntaluokkaan ei ole demokraattinen yhteiskunta. Demokratia toteutuu täydellisimmin, kun kansalaiset ovat tasa-arvoisesti vapaita. Lopulta demokratia on myös arkinen asia, ei vain poliittista päätöksentekoa. Sitä eletään todeksi joka päivä paitsi päättävissä elimissä myös työpaikoilla, harrastuksissa ja arjen verkostoissa.

Tämän ensimmäisen demokratiapoliittisen selonteon tavoitteena on vahvistaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista demokratian edistämistä. Demokratiapolitiikan tavoitteena on, että päätöksenteko perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen ja että siinä toteutuu osallistumisen yhdenvertaisuus. Keskeistä on kehittää uusia kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja, lisätä hallinnon avoimuutta ja vuorovaikutusta sidosryhmien ja kansalaisten kanssa sekä parantaa edustuksellisen demokratian toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Demokratiaan osallistumiseen ja vaikuttamiseen kasvetaan lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. Opetussuunnitelmia uudistettaessa tuleekin kehittää toimintakulttuuria kouluissa oppilaiden ja opiskelijoiden osallistamista ja osallistumista vahvistavaksi. Myös oppilaskuntien toimintaa tulee edelleen kehittää. Kodin, koulun ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä demokratiakasvatuksessa tulee vahvistaa luomalla nykyistä avoimemmat ja toimivammat yhteistyöverkostot. Demokratiakasvatusta ja osallistumismenetelmien sisältöjä tulee kehittää myös opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa.

Koulujen ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen lisääminen on osa demokratiakasvatusta. On toivottavaa, että poliittiset päättäjät ja virkamiehet niin kunnallisella kuin valtiollisellakin tasolla voisivat käydä yhä aktiivisemmin kouluissa kertomassa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallistumisesta. Tammikuussa me kansanedustajat ympäri Suomen vietimme Kansanedustajat kouluissa -viikkoa, jolloin tapasimme koulujen opettajia, oppilaita ja oppilaskuntien jäseniä. Vierailusta saatujen kokemusten perusteella on helppo huomata, että vaikuttaminen kiinnostaa tämän päivän lapsia ja nuoria. Lapsemme ja nuoremme ovat järkeviä ja pohdiskelevia ja seuraavat sitä, mitä maailmalla tapahtuu. Onkin tärkeää, että tarjoamme lapsille ja nuorille yhä enemmän mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja ottaa osaa heitä koskevista asioista päättämiseen.

Tämän vuoden alussa voimaan tullut koulurauhalaki toi mukanaan oppilaskunnat lakimääräisinä kaikkiin kouluihin, jotta oppilaat saavat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Ajatuksena myös on, että kun oppilaat saavat näin olla mukana laatimassa vaikkapa koulun järjestyssääntöjä, on niitä helpompi myös noudattaa. Nyrkkisääntönä voi toimia se, että oppilas ei ole asiakas vaan yhteisön jäsen, joka kuuntelee, vaikuttaa ja toimii yhteisön täysivaltaisena jäsenenä.

Tehtävää lasten ja nuorten osallistumisen puolesta riittää kuitenkin vielä. Toisen asteen opiskelijajärjestöt muistuttivat vähän aikaa sitten meitä siitä, että oppilaskunnat eivät vielä toimi kunnolla ilman apua ja tukea peruskouluissa. Opetushallituksen vuonna 2011 tehdyn demokratiakasvatusselvityksen mukaan 40 prosenttia oppilaista ei tiedä, kuinka voisi vaikuttaa koulunsa asioihin. Samaa kieltä puhuu tuore nuorisobarometri, jonka mukaan vain 35 prosenttia koki omat vaikutusmahdollisuutensa kouluun liittyvissä asioissa hyviksi. Olen opiskelijajärjestöjen kanssa samaa mieltä siitä, että oppilaskunnat ovat avainasemassa tämän tilanteen korjaamisessa. Oppilaskuntatoimintaan on suunnattava lisää resursseja yhteisöllisen toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Myös nuorisovaltuustojen rooli on tärkeä demokratia-ajatuksen laajentamisessa nuorten pariin. Niissähän valtuutettuina toimivat toisen asteen kouluista vaaleilla valitut edustajat. Nuorisovaltuustojen soisikin yleistyvän maassamme.

Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien tässä salissa on syytä muistaa, että lapset ja nuoret ovat huomisen äänestäjiä. Kun jo lapsena ja nuorena saa kokemuksen siitä, että asioihin voi vaikuttaa ja että jokaisen mielipide on tärkeä, kasvaa meille tällä tavoin aktiivisia, yhteiskunnan toimintaan osallistuvia ja vaikuttavia kansalaisia. Uskon, että saamme samalla äänestysaktiivisuudenkin ajan myötä kasvamaan. Kuunnellaanhan siis herkällä korvalla lapsia ja nuoria. Siinä on avain demokraattisempaan yhteiskuntaan.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse näen samoin kuin moni täällä salissa tänään puhunut, että tämä selonteko on äärettömän tärkeä paperi demokratian laajassa merkityksessä, vaalii alati vaalimista ja demokraattisten keinojen kehittämistä tässä yhteiskunnassa. Paperissa on erittäin hyviä linjauksia, kuten muun muassa toimintaohjelma demokratian vahvistamiseen, se että yhteiskunnallista keskustelua ja vuoropuhelua edistetään, kehitetään avoimempaa hallintoa ja niin edelleen ja niin edelleen. Tietysti on nyt välttämätöntä, että nämä kaikki paperin linjaukset kirjataan ja viedään toimintaohjelmaksi ja niitä toimintaohjelmia myös sitten seurataan.

On varmasti niin, että suomalainen demokratia tietyllä tavalla on nytten murroksessa. Laskenut äänestysaktiivisuus kielii selkeästi siitä. Varmastikin ihmisten on voitava vaikuttaa ympäristöönsä ja yhteiskuntaan uusin tavoin, kyettävä osallistumaan eri tavoin, ideoimaan ja tekemään yhdessä hallinnon tai lähiyhteisön kanssa erilaisia asioita. Meidän on kyettävä myös lisäämään hallinnon ja päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Kuntiin liittyen kuntia ja kuntalaisia koskevassa päätöksenteossa kuntalaisten päätösvaltaa on kunnioitettava oman kuntansa päätöksenteossa ja näitä vaikuttamiskeinoja on edelleen kehitettävä. Parasta aikaa kuntalakia uudistetaan ja samalla pohditaan myös näitä demokratiaelementtejä, pyritään mahdollistamaan eri keinoja esimerkiksi kunnanosahallinnon kautta ja muitten keinojen kautta lisätä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Olen ymmärtänyt niin, että kuntalain osalta eri vaikuttamiskeinojen kohdalla kyse on lähinnä siitä, että löydetään enemmän vaikuttamismahdollisuuksia. Mutta kysyisin tässäkin sitä, olisiko jo tämän lainvalmistelun yh- teydessä mahdollista ja syytä arvioida kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä jo velvoittamisenkin näkökulmasta eli ei lähteä vain siitä, että kunnissa kuntalaisille annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa eri keinoin, vaan myös ajatella tätä lainvalmistelua siitä näkökulmasta, että kunnat myös velvoitetaan lisäämään kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Kun hallitus puhuu tällä kertaa selonteon muodossa demokratiasta, tulisi tietysti myös tehdä kuten opettaa eli olla esimerkkinä. Tähän esimerkkiinkin kuuluu totta kai demokraattisen yhteiskunnan merkittävimmän kivijalan eli perustuslain kunnioittaminen ja noudattaminen. On monella tavalla aivan käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta, että hallitus muun muassa kuntauudistusinnossaan pyrki ohjaamaan monella tavalla perustuslain tulkintaa hyväksymään eri uudistusesityksensä. Hallitus siis pyrki muuttamaan perustuslain tulkintaa, hakemaan uutta tulkintalinjaa kuntalaisten itsehallinnon perustavimpiin kysymyksiin. Pyrkimys kävellä perustuslain yli on epäilemättä demokratiaa jyräävistä hallituksen toimista pahinta.

Kieltämättä näissä kunta- ja sote-uudistuksissa on tapahtunut kovin monia sellaisia asioita ja hallituksen toimia, joita ei demokratian näkökulmasta voi kovin korkealle nostaa. On pakko todeta, että esimerkiksi nämä lukuisat kunta- ja sote-uudistusten kuntienkuulemiskierrokset ovat jossakin määrin olleet tietynlainen demokratian irvikuva. Kunnissa on tehty valtava määrä työtä erilaisten lausuntojen tekemiseen ja niin edelleen, mutta käytännössä näitä lausuntoja ei kuitenkaan ole huomioitu oikeastaan millään tavalla mutta on kuitenkin pyritty selittämään kaikki parhain päin.

En myöskään tiedä näiden demokratian irvikuva -esimerkkien pohjalta tarkastellen, millä tavalla tätä kuntarakennelain alueellista kansanäänestystä oikein pitäisi arvioida. On kovin kohtuutonta, jos kuntaliitos voidaan ikään kuin lähteä toteuttamaan siltä pohjalta, että keskuskaupungin suuri asukasmäärä pystyy ratkaisemaan ympärillä olevien pienten kuntien kuntaliitoksen itseensä. No, täytyy vain todeta lopuksi se, että myös näissä kuntauudistuksissa, sote-uudistuksissa on syytä palata demokratian tielle.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomi on monilta osin demokratian edelläkävijämaa, yhteiskunnan muutos tuo uusia haasteita myös meille. On tärkeää keskustella demokratian haasteista ja mahdollisuuksista, vaikka ne välillä itsestäänselvyyksiltäkin saattavat tuntua. Selonteon mainitsemat äänestysaktiivisuuden laskeminen ja osallistumisen eriarvoistuminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Nämä ongelmat tulee ottaa vakavasti, ja niihin on todella puututtava.

Uusien osallistumis- ja vaikuttamiskeinojen kehittäminen on ensisijaista. Etenkin verkkopalvelujen käyttö ja sähköiset vaikuttamismuodot nähdään selonteossa ratkaisuna. Tämä on erittäin kannatettavaa. Sähköisten palvelujen kehittäminen kuitenkin edellyttää johdonmukaista päätöksentekoa ja resursointia myös muilla hallinnonaloilla. Jos kehitämme lisääntyvästi demokratian osallistumismuotoja nettiin, on varmistettava, että kaikilla todella myös on mahdollisuus päästä internetiin, muuten vain lisäämme osallistumisen eriarvoistumista. Siksi demokratian edistäminen tulisi ottaa osaksi myös kaikkea sellaista päätöksentekoa, joka koskee verkkoinfrastruktuurin kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Työssäni Euroopan neuvostossa olen keskittynyt paljolti internetin saatavuuteen ja pitänyt esillä sitä tärkeää asiaa, miten se edesauttaa omalta osaltaan oleellisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Samalla se edistää myös demokratiaa ja mahdollistaa mahdollisimman laajan osallistumisen. Sananvapaus on oleellinen osa demokraattista yhteiskuntaa. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla Euroopan neuvoston yleiskokouksen täysistunnossa käsitellään raporttiani The right to Internet access. Siinä muistutetaan muun muassa siitä, että samalla kun julkishallinto siirtää palveluja nettiin, sen tulee myös varmistaa netin saatavuus kaikille. Muuten tasa-arvo ei toteudu ja eriarvoistuminen vain lisääntyy.

Pääsy internetiin on perusoikeus. Kansainväliset asiantuntijat ovat todenneet sen kuuluvan sananvapauteen, mutta kun puhutaan palveluista, sen voidaan tulkita kuuluvan myös muihin oikeuksiin, kuten oikeuteen yksityiselämään ja niin edelleen. Nämä oikeudet on kirjattu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, jonka kaikki Euroopan maat ovat ratifioineet. Meillä Suomessa asiat ovat erittäin hyvin, jos verrataan internetin saatavuuteen muualla Euroopassa, mutta mielestäni on silti paikallaan muistuttaa meitä päättäjiä ja kaikkia kansalaisia tästä oikeudesta.

Arvoisa puhemies! Mikäli haluamme vahvistaa demokratiaa lisäämällä sähköisiä vaikuttamismuotoja, on varmistettava, että kansalaisilla on oikeasti mahdollisuus hyödyntää näitä palveluja. Jos osa jätetään jopa tarkoituksella palvelujen ulkopuolelle, heidän vaikuttamismahdollisuutensa laskevat, mikä ei luonnollisestikaan ole hyväksi demokratialle.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Puhumme tänään täällä tärkeästä asiasta, joka Suomessa voi hyvin ja huonosti. Hyvin siinä mielessä, että Suomi on jo pitkään mielletty yhdeksi maailman demokraattisimmista yhteiskunnista, jossa kansalaiset ovat tasa-arvoisia, korruptiota ei juuri esiinny ja kaikessa päätöksenteossa ja vallankäytössä on vahva legitimiteetti. Suomenkin demokratian tilassa on kuitenkin kipupisteensä, joista olemme yhä enenevässä määrin viime aikoina saaneet tietoa. Toivottavasti näiden epäkohtien korjaamiseen myös ryhdytään, jotta nämä kipupisteet eivät pääse leviämään yhteiskuntaamme laajemmalti ja pahimmillaan halvaannuttamaan sen demokratiatoimintoja. Tässä valtioneuvoston selonteossa pureudutaankin kiitettävästi ongelmien ratkaisumalleihin.

Arvoisa puhemies! Jotta demokratia toimisi siten kuin sen kuuluu, tarvitsee se tuekseen aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia. Yhteiskunnalla on tärkeä merkitys näiden ominaisuuksien tukemisessa. Meidän tulee kasvattaa lapsemme ja nuoremme aktiivisiksi ja osallistuviksi kansalaisiksi, sillä aikuisiällä on usein suurempi kynnys näitä taitoja itsestään löytää. Osallisuuden tunne tulisi saada juurrutettua uusiin sukupolviin niin, että he alusta alkaen tuntevat olevansa osa kansalaisyhteiskuntaa. Meillä on jo aloitettu työ lasten ja nuorten eteen. Oppilaskunnat kouluissa, lasten ja nuorten parlamenttitoiminta sekä nuorisovaltuustot kunnissa ovat tästä oivia esimerkkejä. Kouluilla on tässä luonnollisesti suuri vastuu, ja tämän vastuun kantamiseksi on niille annettava tarpeelliset resurssit. Suomessa lapsemme saavat tasa-arvoisesti opetusta, myös demokratiakasvatuksen on oltava kaikkien lasten tasavertaisesti saavutettavissa.

Arvoisa puhemies! Siinä, missä lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksiin on viime aikoina kiinnitetty huomiota, on myös ikäihmisten asemaan saatu parannusta. Vanhuspalvelulain myötä vanhusneuvostot tulivat lakisääteisiksi kaikkiin kuntiin. Myös ikäihmisten yhdenvertaiseen tiedonsaantiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tulee muistaa, että kaikki tieto ei läheskään aina ole kaikille saavutettavissa koko ajan sähköistyvässä maailmassa. Jos ei ole tietoa, ei voi olla osallisuuttakaan. Jokaisella tulee olla mahdollisuus saada tietoa myös muilla tavoin kuin internetin ihmeellisestä maailmasta. Tämä pätee niin mediaan, päätöksentekoon kuin palautekanaviinkin.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittujen ryh-mien lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös ihan jokaisen kansalaisen osallisuuden parantamiseen. Tämä olisi erityisen helppoa kuntatasolla, jossa asiat ovat tuttuja ja päätöksentekoelimet kuntalaista lähellä. Esimerkiksi kotikaupungissani Mikkelissä pyritään osallistamaan kaupunkilaisia jo eri hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Muistetaan myös se, että usein kansalaisilla olisi mielipiteensä asioihin, mutta kanava, jota pitkin he saisivat sen helposti ja vaivattomasti kuuluviin, puuttuu.

Jos kansalaiset eivät koe saavansa ääntänsä kuuluviin kuntatasolla, ei heidän voi olettaa siihen uskovan valtakunnan tasollakaan. Äänestysprosenttien lasku on viime vuosina ja vuosikymmeninä ollut merkittävää, ja tähän ongelmaan olisi vihdoin löydyttävä ratkaisuja. Muissa Pohjoismaissa vaaliuurnilla vieraillaan useammin kuin Suomessa. Mitä me siis teemme toisin? Tähän kysymykseen olisi löydyttävä vastaus pikimmiten. — Kiitos.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämän asian käsittelyyn olen osallistunut jotenkin jakaantuneella mielellä. Yhtäältä on tärkeää ja arvokasta, että pohditaan demokratian toimintaedellytysten laajentamista ja syventämistä, siihen liittyviä tulevaisuuden haasteita, pohditaan, miten äänestysprosentti saataisiin nousemaan ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistettua — onhan demokraattinen yhteiskunta meidän yhteinen asiamme, politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään poliitikkojen käsiin. Mutta sitten toisaalta olen pettynyt, että enemmän tai vähemmän eduskunta on viime viikkoina ollut tyhjäkäynnillä. On ollut ajankohtaiskeskusteluita ja selontekoja, kun kuitenkin eduskunnan ensisijainen tehtävä on lainsäädäntötehtävä, lakien säätäminen. Vaikuttaa nyt siltä, että kun hallitus ei tunnu saavan lakiesityksiä aikaiseksi, niin sitten on pitänyt "erilaista ohjelman täytettä" saada tänne täysistuntosaliin.

Demokratiamme on muuttunut, puolueuskollisuus on ohentunut. Tämä tekee demokratian yllätyksellisemmäksi, värikkäämmäksi ja tietyssä mielessä myös vaikeammin ennakoitavaksi. Tämä kaikki on seurausta siitä, että aatteelliset erot eri puolueiden välillä ovat pienentyneet, jopa siinä määrin, että perinteisiä, vanhoja puolueita ei tahdo erottaa toisistaan ja jotkut vaaleilla valitut henkilöt saattavat vaihtaa puoluetta, ja kun loikkaavat puolueesta toiseen, niin saattavat sanoa, että en minä nyt koe näiden kahden puolueen välillä niin merkittävää eroa. Muutama vuosikymmen aikaisemmin tällainen olisi ollut mahdotonta.

Yhtäältä viime eduskuntavaalit olivat hyvin merkitykselliset historiallisessa valossa. Siirtymät eri vaaleissa eivät sitten kuitenkaan ole olleet niin kovin suuria, itse asiassa pieni liikku-vien äänestäjien joukko on muuttanut voimasuhteita ja hallitusrakenteita. Kovin merkittäviä muutoksia on oikeastaan tapahtunut vain 1907 Ilmari Kiannon Punaisen viivan vaaleissa, 1945 SKDL:n tultua ensimmäisen kerran ja sitten 2011 jytkyvaaleissa. Nämä ovat oikeastaan kolme kaikkein merkityksellisintä muutoksien vaalia.

Äänestysaktiivisuudesta on oltava huolissaan, erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa, taloudellisesti syrjäytyneitä, aineellisessa köyhyydessä eläviä. Tämä kaikki viittaa siihen, että elämän eväitä ja myös elämänuskoa on valitettavan vähän. Jytkyvaalit omalta osaltaan viestivät, että ihmiset asettivat perussuomalaisiin suuria toiveita. On luotettava äänestyslipun voimaan, että äänestyslipulla voidaan vaikuttaa asioihin, saada muutoksia, mutta kansalaisyhteiskunnan laaja-alainen demokratian toteutuminen, syveneminen ei ole vain ja ainoastaan äänestyslipun varassa; kansalaisyhteiskunta pitää sisällään paljon muutakin.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Suomen demokratiapolitiikkaa tehdään samansuuntaisesti kotimaassa ja kansainvälisesti. Sekä kotimaisen demokratiapolitiikan että Suomen kansainvälisen demokratiatoiminnan perustana ovat kansainvälisen normiston ohella omaan perustuslakiimme ja lainsäädäntöömme sisältyvä demokratianäkemys. Kotimaisen ja kansainvälisen toiminnan keskinäistä täydentävyyttä käsitellään kiinteänä osana eri ministeriöiden välistä yhteistyötä.

Demokratiaa on vaalittava joka päivä. Tämä on taikasana, jolla kansakunta joko nousee tai sitten vaipuu, korruptoituu tai luisuu kohti anar-kiaa. Parhaillaankin joudumme Ukrainan ja Venäjän välisen kiistan johdosta todistamaan Euroopassa esimerkkiä siitä, mitä epädemokratia voi saada aikaiseksi.

Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Tämän aseman vaaliminen edellyttää kuitenkin jatkuvaa ajan hermolla elämistä. Demokratia kehittyy siinä missä mikä tahansa muukin asia. Avoimuus, vapaus ja vaikuttamisen mahdollisuus ovat luottamusta rakentavia elementtejä, joiden lisäämiseksi on jatkuvasti ponnisteltava. Oma asemamme mielestäni myös velvoittaa meitä toimimaan aktiivisesti myös muiden valtioiden demokratian lisäämisen ja kehittämisen puolesta. Vaikuttamisen mahdollisuutemme korostuvat EU:n, Etyjin, Euroopan neuvoston ja muiden ylikansallisten yhteisöjen sisällä.

Arvoisa herra puhemies! Demokratiamme perustuu kansanäänestykseen. Huoleksi on noussut äänestysaktiivisuudessa ilmenevä kehityssuunta, joka on näkynyt yhä laskevana kehityssuuntana. Tähän on pyritty löytämään korjauskeinoja. On esitetty muun muassa äänestysiän laskua ja nettiäänestämistä.

Olen itse varsin vahvasti sitä mieltä, että lapsuutta ja nuoruutta tulee kunnioittaa. Vastuun kantaminen liian suurista asioista ei edesauta demokratiaa tai nuoren kehitystä. En siis tältä pohjalta ainakaan välittömästi voi tukea äänestysikärajan laskemista esimerkiksi 16 vuoteen. Sen sijaan kannatan lämpimästi lapsi- ja nuorisovaltuustojen vaikuttamismahdollisuuksien kasvattamista. Lasten oikeuksien ja näkökulmien huomioiminen heti pikkulapsivaiheesta alkaen on otettava yhä laajemmin huomioon päätöksenteossa, sillä lapsissa ja nuorissa on tulevaisuuden tekijämme, kuten on monesti todettu.

Tammikuussa kansanedustajat vierailivat kouluilla. Vaikuttavinta antia oli huomata, kuinka paljon viisautta ja pohdintaa lapsilla on. Kysymykset, joita lapset esittivät, kuvastivat, että jo alaluokkalaisilla lapsilla on selkeä näkemys vallitsevasta ympäristöstä.

Muistan itse kouluajaltani, kuinka opettajien silmissä en lainkaan ollut aina se ihanteellisin tyttölapsi koulun pulpetin takana, en hiljainen enkä mukautuvin. Mielessäni risteili valtavasti toimintatapoja kyseenalaistavia kysymyksiä. Vilkkaana lapsena toivoin enemmän osallistavaa toimintaa. Esitin vaihtoehtoja. Nyt aikuisena olen vihdoin oivaltanut tämän taipumukseni vahvuudekseni sen sijaan, että tuskailin opettajien tuskastumisen kanssa vuoroin.

Koulujemme opetusta tulee yhä muuttaa sen kaltaiseksi, että erilaiset vahvuudet saavat tilansa. Ilman edellä esittämiäni taipumuksiani en luultavasti olisi päätynyt kansanedustajaksi. Tarvitsemme kansanedustajia myös tulevaisuudessa, joten näiden näkökulmien huomioimista ei ole varaa väheksyä.

Mielestäni demokratiakasvatukseen tulee panostaa yhä enemmän koululaitoksemme sisällä. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen tarpeellisuus korostuu yhä globalisoituvassa maailmassa.

Arvoisa herra puhemies! Kun nettiäänestyksestä saadaan luotettava, on tällä eittämättä kansalaisten tasavertaisuutta lisäävä vaikutus äänestettäessä.

Monissa kunnissa on toimivia vammaisneuvostoja. Tällä on ollut suotuisia vaikutuksia eri vammaisjärjestöjen mahdollisuuksiin saada näkökulmiaan huomioiduksi. Suosittelen tämän käytännön laajentamista joka ikiseen Suomen kuntaan.

Yhteiskuntamme sisäinen tilanne vaikuttaa demokratian toteutumiseen. Jokaisella suomalaisella tulee olla yhtäläiset vaikuttamisen mahdollisuudet. Poissa silmistä, poissa mielestä -kaltaiseen ajatteluun ei ole varaa. Demokratian mahdollisuudet parantuvat silloin, kun me tässä talossa olemme estämässä syrjäytymistä ja köyhtymistä, huolehtimassa ihmisten hyvinvoinnista ja työllisyydestä. Demokratian toteutumisen rima on asetettava sen niin sanotusti heikoimman toimijan korkeudelle.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhumme äärimmäisen tärkeästä asiasta, kun puhumme suomalaisesta demokratiasta ja tällä kertaa demokratiapoliittisesta selonteosta. Ei ole mitenkään vähäpätöinen asia se, että yritämme saada kansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun paremmaksi. Me tiedämme tilanteen, mikä tällä hetkellä on, me kaikki, jotka olemme yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana. Jos keskustelemme järjestötoiminnasta, on erittäin haasteellista saada eri järjestöihin aktiivitoimijoita, tai jos niitä saadaan, ne ovat toimijoita, jotka toimivat useissa, periaatteessa kilpailevissakin järjestöissä. Ihmisten aika on nykyään kortilla, ja myös tämä demokratia, osallistuminen ja vaikuttaminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on osaltaan tähän samaan asiaan kytköksissä.

Herra puhemies! Kun äänestysprosentteja katsoo viimeisimmistä vaaleista, niin voidaan kyllä todeta hieman huolestuttavia lukuja sieltä. Presidentinvaaleissa, niissä suosituimmissa, se oli 72,8 prosenttia vuonna 2012. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa se oli 70,5 prosenttia, siis äänestysprosentti, vuonna 2011. Mutta sitten kun mennään periaatteessa niihin lähivaaleihin, kunnallisvaaleihin, niin äänestysprosentti on vain 58,3 prosenttia, kun periaatteessahan sen pitäisi olla aivan päinvastoin: mitä lähempänä asiat ovat, sitä kiinnostavammilta niiden pitäisi tuntua. Toki nyt sitten EU-vaalit ovat omaa luokkaansa: niissä äänestysprosentti oli vain 40,3. Toivottavasti nyt tämän kevään eurovaalit sitten saavat myös äänestysprosentin osaltaan nousuun, ainakin ehdokaslistat kaikkien puolueiden osalta näyttävät hyvin kiinnostavilta.

Herra puhemies! Miten sitten tätä lähidemokratiaa saataisiin parannettua ja ihmisten kiinnostusta lisättyä tähän meidän demokratiaan ja päätöksentekoon ja ennen muuta äänestämiseen? Yksi keino minun mielestäni olisi se, että äänestysikärajaa laskettaisiin. Seurakuntavaaleista saatiin suhteellisen hyviä kokemuksia tästä, kun 16 vuoteen alennettiin äänestysikärajaa, ja mielestäni tämä olisi suunta, mitä pitäisi noudattaa myös sitten valtakunnallisissa vaaleissa aloittaen sieltä kunnallisvaaleista ja sitten ehkä laajentaen myös muihin vaaleihin, eduskuntavaaleihin ja niin edelleen. Itse katson tämän asian sillä tavalla, että kun saadaan ne ensimmäiset äänestyskokemukset siellä tutussa kunnassa — periaatteessa siellä voi myös olla tuttuja ehdokkaita — saadaan madallettua sitä kynnystä siihen vaikuttamiseen ja äänestämään lähdettäisiin silloin paremmin. Ja sitten tämä myös säilyisi elämän varrella jatkossakin: löydettäisiin se keino vaikuttaa yhteiskuntaan tätä kautta. Tämä on myös asia, mitä Keskustanuoret ovat ajaneet pitkään, ja myös puolue on sille antanut tukensa.

Herra puhemies! Se, mikä myös osaltaan varmasti parantaisi äänestysprosenttia, on se, että otettaisiin nykytekniikka paremmin käyttöön. Jo nyt meillä käytännössä kaikki pankkiasiat toimivat hyvin suurelta osin sähköisen tunnistautumisen kautta, monet muut asiat hoidetaan jo sähköisen tunnistamisen kautta. Kyllä alkaisi olla korkea aika myös demokratiaan se siirtää ja sähköinen äänestäminen ottaa tämän nykysysteemin rinnalle. Mielestäni näitä kokeiluja tulisi tehdä nyt jo hyvinkin pian, ehkä jopa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sillä, että sähköisen äänestämisen kautta pääsee helposti vaikuttamaan, sanomaan oman mielipiteensä, pystyttäisiin helpottamaan ja lisäämään varmasti äänestysprosentteja ja kansalaisten osallistuvuutta — se vain valitettavasti kun on niin, että me ihmiset olemme laiskoja: minkä me pystymme mahdollisimman helposti tekemään, sen me myös teemme. Toki tässäkin asiassa on vielä parannettavaa, nimenomaan siitä näkökulmasta, että sähköinen äänestäminen ei voi olla se, millä kokonaan korvattaisiin nykysysteemi, koska tietoliikenneyhteydet-kin poikkeavat hyvin paljon toisistaan eri puolilla Suomea.

Herra puhemies! Tässä muutamia ajatuksia tähän demokratiaan ja demokratiapoliittiseen selontekoon liittyen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Demokratia ja hallinnon matala korruptiotaso kuuluvat yhteen. Nyt kun puhutaan tuosta eurovaalien matalasta äänestysprosentista, on todettava, että EU-politiikan selonteossa tänä vuonna todettiin, että Euroopan unionin korruption ja harmaan talouden määrä on suurin piirtein sama kuin mikä on Euroopan unionin budjetti. Eli kyllä Euroopan unioni sitä demokratiaa vielä paljon lisää tarvitsee, jotta talouskriisi voidaan hoitaa, koska se talouskriisi on myös demokratian kriisi.

Pelkästään äänestysteknisillä parannuksilla Suomessa tai Euroopan unionissa ei äänestysprosenttia nosteta, vaikka en tietenkään tyrmää sähköisen äänestämisen kehittämistä tai jo nykyisin käytössä olevia vaalikoneitakaan — vaikkakin ne ovat kyllä osaltaan ehkä kuitenkin enemmän viihdettä. Mutta on oltava se kokemus, että äänestämällä voi vaikuttaa, samoin kuin siihen liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu, mielipidevaikuttaminen, ongelmien esiinnostaminen ja nimenomaan rakentava keskustelu on sitä hyvää demokratiaa. Meillä on syytä iloita tästä moniäänisestä Suomestamme ja monipuoluejärjestelmästä, joka on vuosien ajan ollut meillä käytössä. Vaikka sitä moni maa ihmettelee, kyllä tämä monipuoluejärjestelmä on myös hyvän yhteiskunnan rakentanut. Puolueet ovat tarjonneet paitsi vaikutuskanavia myös tietoa ja taitoa vaikuttaa nykyisen oikeusvaltiomme muodostumiseen. Kuten meillä on todettu tuossa selonteossa, meillä on vahva sopimis- ja neuvottelukulttuuri — ehkä liikaakin jossain vaiheessa on sitä konsensusta sitten ollut.

Mutta tästä selonteosta haluaisin nostaa erityisesti esiin koulujen demokratiakasvatuksen. Euroopan neuvoston jäsenenä, Suomen delegaation jäsenenä, olen tutustunut Euroopan neuvoston ohjelmatyöhön ja nimenomaan siihen, missä tarjotaan kouluille jo alemmilta asteilta lähtien opetusmateriaalia, työkaluja opettajille, miten lapsille kerrotaan oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeusasioista. Ajattelen, että voimme myös kasvaa ja kasvattaa toisiamme demokratiaan, mutta tietysti tällöin on kysyttävä, kuka oppimateriaalin tuottaa ja laatii. Koululaitos, tämä yhteiskunnallinen instituutio, on kasvatussosiologienkin mukaan yhteiskunnan takapiha, eli on hyvin tärkeää, mitä kouluissamme tapahtuu. Yläkouluihin siirryttäessä, lukioon, yliopistoihin, tarvitsemme paljon lisää tietoa siitä, miten unionin tasolla päätöksenteko tapahtuu.

Selonteossa en täysin ymmärrä sitä, miten haasteena koetaan eri sukupolvien hyvin eriasteinen puoluekiinnittyneisyys. Tämä kryptinen ilmaisu toivottavasti ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puolueita voisi vaihtaa, koska onhan nyt niin jo nähtävissä, että perinteinen vasemmisto—oikeisto-akseli on muuttunut kovastikin.

Äänestysaktiivisuudesta keskusteltaessa on eräänlaista epäkeskustelua se, ettei puhuta ilmiön takana olevasta ongelmasta, mistä täällä salissa on puhuttu paljon: politiikka ei kiinnosta, politiikka koetaan vastenmieliseksi, politiikan kautta ei uskota kyettävän vaikuttamaan. Uskoakseni kansalaisille jollakin tavalla voi tulla yllätyksenä hallituksen muodostamiseen liittyvä hallitusohjelman kirjoittaminen, niin kuin nyt tällä hetkellä meillä on hyvinkin yksityiskohtaiseksi sanottu hallitusohjelma — mutta onko se tarpeeksi käytännöllinen, jotta se olisi uskottava? Mehän emme periaatteessa tiedä ihan niitä pohjavirtauksia, jotka ovat siinä tilanteessa läsnä, kun hallitusohjelmaa kirjoitetaan. En kannata myöskään blokkivaaleja, koska eivät ne sinänsä tätä hallitusohjelman kirjoittamista ja niitä ongelmia välttämättä muuta kuin toiseen paikkaan vain.

No, edustaja Juvonen otti esille tärkeän seikan elikkä osallisuuden ja vajaakuntoisten osallistumisen yhteiskuntaamme. Olen itse henkilökohtaisesti saanut paljon yhteydenottoja viittomakielisiltä, koska se on myös minun toinen kieleni. Tapasin juuri Euroopan neuvoston tasa-arvon ja syrjinnän vastaisen komitean kokouksessa Itävallassa viittomakielisen parlamentaarikon, ja ongelma Euroopassa on osimmoilleen sama kuin Suomessa, että vajaakuntoiset eivät välttämättä yhtä hyvin pysty osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon tai yhteiskunnalliseen keskusteluun. Henkilökohtaisesti kyllä toivon näkeväni viittomakielisten osallistumisen kasvavan politiikassamme. Viittomakielisyys ei ole itseisarvo minulle, mutta kuitenkin tilannetta tuntevana tiedän, että monille kynnys on olemassa juuri kielen suhteen.

No, lopuksi totean, että demokratia on myös eduskunnan toiminnan seurausten elikkä lakien noudattamisen ja laillisuusvalvonnan tila. Kuka valvoo laillisuusvalvojaa, kun me kansanedustajat saamme tästä yhteydenottoja samoin kuin siitä, että kansalaiset kokevat joutuneensa oikeudettomaan tilaan, joka usein myös koskee virkapäätöstä? Olemme huomanneet, että oikeusasiamiehille tehtävistä kanteluista suurin osa johtaa päätökseen "ei anna aihetta" ja että kansalainen taas puolestaan kokee, että hänen vääräksi kokemansa päätöksen muuttaminen on likipitäen mahdotonta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus nostaa selonteossaan myös suoran demokratian muodot esille, ei kovin laajasti niitä tutkaillen, ei kovin pitkälle linjanvetoja tehden, mutta tekee sen kuitenkin. Kansanäänestys on toinen näistä tärkeistä asioista, jotka tässä selonteossa saavat sijan. Tässä kuvataan kunnallisen kansanäänestyksen osalta sitä, minkä verran kunnallista kansanäänestystä on käytetty ja miten siihen on sitouduttu käytännössä, vaikka neuvoa antavina yleensä nämä ja oikeastaan kaikki kansanäänestykset onkin suoritettu. Sen lisäksi tässä vedetään linjauksia niistä kehittämistarpeista, millä tavalla kunnallisen kansanäänestyksen ins-tituutiota pitäisi jatkossa kehittää.

Arvoisa puhemies! Kun samaan aikaan hallitus on esittämässä lakimuutosta kuntarakennelakiin ja esityksessä hallituksen idea on tuoda kansanäänestys aivan uudenlaiseen käyttötarkoitukseen, olisi kaiken järjen mukaan kuvitellut, että tässä selonteossa olisi edes muutamalla sanalla kosketeltu tätä kysymystä. Mutta ei, sanallakaan ei. Siis hallituksen tarkoituksenahan on kaupunkiseudulle tuoda sellainen mahdollisuus, että siellä suoritetaan kunnallinen kansanäänestys seudullisena kansanäänestyksenä: selvitysmies kun tekee esityksen kuntaliitoksesta, niin jos kunnanvaltuusto ei siihen suostu, sen jälkeen valtioneuvostolle tämän esityksen mukaan siirtyy oikeus, että valtioneuvosto voisi sitten suorittaa seudullisen kansanäänestyksen siellä yhdistetyksi ajatellulla alueella. Seudullisen kansanäänestyksen ideahan olisi tuon hallituksen esityksen mukaan, että niissä liittymiskunnissa tai liittyväksi esitetyissä kunnissa — suuremmissa tai pienemmissä, ylipäänsä kunnissa kaiken kaikkinensa — suoritettaisiin kussakin erikseen kansanäänestys, mutta äänet laskettaisiin yhteen ja katsottaisiin sitten, mikä on lopputulos.

Arvoisa puhemies! Kun tällainen selonteko annetaan, niin jos näin radikaalisti perinteisen kunnallisen kansanäänestyksen, ylipäänsä kansanäänestysinstituution, luonnetta ollaan muuttamassa, niin kyllä joudun ihmettelemään, miksei tässä selonteossa siitä sanota yhtään mitään. Onko kysymys siitä, että hallitus ei kerta kaikkiaan kehtaa esittää moista asiaa problematisoiden tässä selonteossa, koska eihän tuommoinen esitys kerta kaikkiaan siedä päivänvaloa? Esimerkiksi jos meillä Jyväskylässä — Jyväskylässä 134 000 asukasta ja Muuramessa suurin piirtein 10 000 asukasta — suoritettaisiin molemmissa kansanäänestys ja äänet laskettaisiin yhteen, niin tämähän olisi ihan sama juttu kuin vuonna 39, kun Neuvostoliitto esitteli Suomellekin erinäköisiä vaatimuksia, molemmissa maissa olisi suoritettu kansanäänestys siitä, miten menetellään Suomen itsenäisyyden kanssa, äänet olisi laskettu yhteen ja vedetty sen jälkeen johtopäätös. Tietyllä tavalla näinkin kornin vertailun mielestäni voi ihan hyvällä syyllä esittää.

Kun paikalla on ministeri, kysynkin häneltä nyt sitten: minkä takia tämä hieno oivallus — nyt minä parodioin — tai minkä takia tuo moinen oivallus, eli en sano sitä nyt hienoksi, tällaisesta seudullisesta kansanäänestyksestä, jos hallituksen päässä kerran sellaista mietitään, ei ole päivänvaloa nähnyt tässä selonteossa, joka meidän käsittelyssämme on? Tässä kuvataan — vielä kertaalleen — kansanäänestysinstituutio, kerrotaan, mihin sitä on käytetty, sitten kerrotaan linjauksia, miten on tarkoitus ja tarve tulevaisuudessa kehittää tätä kansanäänestysinstituutiota, mutta siinäkään vaiheessa, kun kuvataan niitä kehittämistarpeita, arvoisa puhemies, ei edes viitata siihen, että tällainen hanke on vireillä. Miksi näin, se on se kysymys, minkä nyt sitten ministerille esitän. Omana kantanani ja keskustan näkemyksenä esitän kerta kaikkiaan tuomitsevat sanat tuontapaiselle ajattelulle, mitä tuollainen seudullinen kansanäänestys sisällään pitää. Se tavallaan saattaa häpeään sen kansanäänestysinstituution, sen hienon demokratia- ja kansanvaltaelementin, mikä siihen kansanäänestykseen — jota kannatan silloin, kun sitä oikein käytetään — sisään on leivottu.

Toinen asia, ja sekin liittyy kuntakenttään ja nimenomaan siihen, mitä paraikaa on sielläkin hallituksen pöydillä meneillään: suurkuntahankkeet ovat vireillä. Nyt sitten, kun äkkiä nähdään, että demokratiavajetta syntyy kunnallisessa päätöksenteossa, harkitaan, että otettaisiin käyttöön tällaisia kunnallisosa- tai kuntaosavaltuustoja tai kaupunginosavaltuustoja paikkaamaan tätä demokratiavajetta, mikä näissä suurkunnissa helposti syntyy. Arvoisa puhemies, haluan näiltä osin vain ilmaista lyhyesti skeptisyyteni moisen suhteen. Aikanaan tuo Säynätsalo liitettiin Jyväskylään. Ihan hyvä liitos, se oli perusteltu. Säynätsaloon otettiin käyttöön tällainen kaupunginosavaltuusto. Sille annettiin vielä pieni määrä rahaakin. Tiedätte varmasti, miten sille kävi. Vähän aikaa se pyöri. Se kuihtui siihen, että — sen kaupunginosavaltuuston olemassaoloa ei kukaan oikeastaan lopettanut — se lopetti itse itsensä. Se kuihtui. Porukalta loppui motiivi, kun se oli tällaista näennäispäätöksentekoa, mitä siellä päätettiin. Kun ei todellista päätösvaltaa ole niihin olennaisiin asioihin, motiivi olla mukana kerta kaikkiaan loppuu. Niin kävi siellä, niin käy kaikkialla siellä muuallakin, missä näennäisdemokratiaelementtiä yritetään rakentaa periaatteessa demokraattisen, kansanvaltaisen, järjestelmän sisään. Arvoisa puhemies, kysymys ministerille, erittäin tarkalla korvalla kuuntelen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen, miten me saamme ihmiset aktivoitumaan ja osallistumaan siihen avoimeen ja yhdenvertaiseen keskusteluun — tämä aktivointikeskustelu on meillä kyllä päivän puheenaihe ollut tänään.

Kunnanvaltuustoissa asia, mistä on keskusteltu siellä kaikkein eniten ja aktiivisimmin, on koiravero. Minkä takia siitä on puhuttu? On puhuttu, koska ymmärretään, mistä siinä on kyse. Ihmiset kokevat sen itselle läheiseksi, tutuksi asiaksi. Mitä meidän pitäisi tästä oppia? No, ainakin se, että poliitikkojen, kun me kerromme asioita, pitäisi osata kertoa ne niin yksinkertaisesti ja selkokielellä, että kansalaiset ymmärtävät, mistä on kyse. Minun mielestäni tilanne on se, että jos poliitikko selittää asian niin, että sitä ei kuulija ymmärrä, niin kyllä voi miettiä sitä, ymmärtääkö se poliitikko itsekään, mistä oikeasti on puhe. Eli meidän pitäisi tuoda äänestettäväksi vain sellaiset asiat, joista poliitikko osaa kertoa sillä tavalla, että kuulija ymmärtää, mistä on kyse.

Sitten tänään on keskusteltu paljon nettiäänestyksestä. Itse en pysty kannattamaan nettiäänestystä, ihan sen takia, että siinä on aina vaarana, että se ihmisen henkilökohtainen äänestyksen suoja rikkoutuu. Aina on mahdollista se, että kun aviopuolisot menevät yhdessä äänestämään kotona netin ääressä, niin se hiljaisempi puoliso ei uskalla äänestää eri henkilöä kuin mitä puoliso sanoo, joten minä en pysty kannattamaan tätä nettiäänestystä, vaikka me sillä tavalla menettäisimmekin jonkun verran äänestäjiä. Kyllä ihmisten äänen kunnioittaminen on kaikkein tärkein asia meille.

Sitten seuraava asia on tämä äänestysprosentti, josta on puhuttu tänään paljon myöskin. Meillähän, keskustalla, viime eduskuntavaaleissa romahti äänestysprosentti, ja oikeastaan se oli meille, keskustalle, ihan hyvä asia, koska se sai meidät keskustalaiset sen jälkeen miettimään omaa politiikkaa, miettimään, olemmeko me kuunnelleet varmasti niitä omia äänestäjiä, omia kannattajia. Nyt näyttää siltä, että meidän porukat ovat alkaneet kuuntelemaan enemmän sitä kenttää, mitä mieltä ollaan asioista, minkä jälkeen näyttää siltä, että meidän kannatus alkaa taas nousemaan, kun me kuuntelemme kenttää.

Sitten, arvoisa puhemies, näistä nuorista: Miten me saamme nuoret aktivoitua? Nuorten pitää saada kokea ja tuntea, että heidän viestilleen on viejä. Meidän pitäisi olla sellaisia toimijoita, että nuoret kokevat, että heidän viestinsä meneepi eteenpäin. Nuoret kokevat liian usein, että heillä ei ole politiikassa palvelijaa. Kyllähän meidän poliitikkojen pitäisi olla kansan palvelijoita eikä yläpuolella olevia. Kyllä nuori helposti katsoopi, että hups, mitäköhän tuokin herra tuolla aikoo ja tekeepi, en minä, en minä uskalla... Miten me saamme nuoret kokemaan meidät tavallisiksi tasa-arvoisiksi toimijoiksi?

Sitten ongelma on myöskin se, että nuoret eivät halua sitoutua. Miten me saisimme nuoret sitoutumaan politiikkaan? Siinäpä meillä onkin miettimistä. Olisiko yksi vaihtoehto se, että kouluissa yhteiskuntaopin opetukseen tuodaan selkeämmin politiikkaa? Politiikka on viety tarkoituksellisesti pois yhteiskuntaopin tunneilta, on yritetty eristää siten, että politiikka ei kuulu kaikille, että se on semmoinen asia, että ei me politiikkaa puhuta koulussa. Mutta kyllä kouluissa pitää reilusti puhua politiikkaa, ei sillä lailla sitoutuneesti, mutta kuitenkin niin, että nuoret tietävät tarkemmin, mistä on kysymys. Nuorten pitää saada kokea ja tuntea, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa, mutta he pääsevät vain sillä tavalla eteenpäin, että heille kerrotaan, mitä on todellinen poliittinen toiminta. Onhan vaihtoehto sekin, että esimerkiksi lukiolaisille, ammattikoululaisille heidän opintosuunnitelmaansa laitetaan, että heidän tulee käydä kunnanvaltuuston kokouksissa tai täällä eduskunnassa tai jossakin ihan aktiivisesti toimimassa ja kuuntelemassa siis, mitä tämä toiminta on.

Lopuksi vielä puhun näistä järjestöistä. On erittäin hyvä, että meillä järjestötoimintaa on Suomessa paljon, mutta passaammeko me ja paaparoimmeko me nuoret sitten pilalle? Annammeko me näissä järjestöissä, annammeko eri paikoissa ja toiminnoissa nuorten itse päättää ja vaikuttaa asioihin? Se on meidän aikuisten ja meidän vanhempien rooli nytten katsoa peiliin ja miettiä, annammeko nuorille vastuuta ilman, että katsomme liikaa heidän peräänsä, ja luotammeko heihin.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Juuri eduskunnalle annettu valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko unohtaa lähidemokratian kehittämisen. Jo sanaa "lähidemokratia" ei 63-sivuisesta asiakirjasta näytä löytyvän. Onko tämä täysin tietoinen valinta hallitukselta, kysyn hallituksen edustajalta.

Hallitus ajaa Suomeen Euroopan suurimpia jättikuntia, jopa pakolla. Onko tämä demokratiaa? Kunnioitetaanko näin kunnallista itsehallintoa, sitä, että kunkin kunnan vaaleilla valitut päättäjät päättävät itse oman kuntansa asioista, mahdollisesta täysin vapaaehtoisesta kuntaliitoksesta sekä palvelujen tuottamisesta asukkaille? Suurkunnissa päätökset tehdään yhä kauempana kansalaisista, hallinto byrokratisoituu ja tulee entistä moniportaisemmaksi, menot yhdistämisen seurauksena jopa nousevat, muun muassa palkkaharmonisoinnin takia, ja palvelut keskittyvät keskustaajamaan muiden suurkunnan alueiden elinvoiman heiketessä. Tämä ei ole vain oma mielipide, tämä on tutkimustulos.

Kansalaisilla on entistä vähemmän mahdollisuuksia kehittää omaa lähialuettaan. Tähän maahan tarvitaan todellista lähidemokratiaa, tarvitaan asukkaiden itsensä valitsemia kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä ja -seuroja, joille annetaan mahdollisuus eri toimin kehittää ja lisätä yhteisöllisyyttä, kotiseutuhenkeä, alueen elinvoimaisuutta, työpaikkojen luomista muun muassa sosiaalisen yrittäjyyden, osuustoiminnan ja muiden toimenpiteiden avulla, erilaista harrastustoimintaa ja ihmisten viihtyvyyttä. Korostan, että kylä- ja kaupunginosayhdistysten päättäjien valinta tulisi tehdä virallisesti kutsutuissa asukaskokouksissa, ei niin kuin monissa kaupungeissa, joissa kaupunginvaltuusto valitsee näennäisdemokraattisesti nämä aluelautakuntien jäsenet, jolloin suora demokratia ei todellakaan toteudu. Paikalliset kansalaiset jäävät aluelautakunnissa ulkopuolisiksi ja tämän takia eivät sitoudu lautakuntien toimintaan.

Toinen kokonaisuus, mikä on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle selonteossa, on se, että kansalaiset eivät enää ymmärrä päättäjiä. Usein on niin, että päättäjätkään eivät tiedä, mitä päättävät. Tämä on seurausta hallinnon jatkuvasta monimutkaistumisesta sekä lakien ja direktii-vien käsittämättömästä tekstistä. Esimerkiksi tehdyt etelänmaiden ja pankkien tukipaketit ERVV, EVM ja niin edelleen ovat tekstiltään ja sisällöltään niin koukeroisia ja monimutkaisia, että tuskin kukaan päättäjä edes tietää, kuinka monta miljardia Suomen lainat, vastuut ja ta- kaukset ovat tai tulevat pahimmillaan olemaan. En tiedä minäkään kuin sen, että ne voivat olla suuruudeltaan tähtitieteelliset. Miten voi demokratia eli kansan käsissä oleva päätösvalta toteutua, kun käytetty kieli ei avaudu päättäjille? Aina kuitenkin valta on jossain. Mutta missä?

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! En ole itse vastuuministerinä tämän selonteon valmistelussa — sen sijaan tuossa seuraavassa, ulkomaalaislain muutoksessa, olen — ja sen takia en nyt kovin syvästi tähän aiheeseen uppoudu. Mutta kun edustaja Pekkarinen nosti täällä esiin kuntaliitoksiin liittyvän mahdollisuuden seudullisiin kansanäänestyksiin ja kysymyksen siitä, miksi sitä ei ole käsitelty tämän selonteon yhteydessä, niin mielestäni olette kyllä siinä oikeassa, että tämänkin kehittäminen, tämän seudullisen äänestyksen mahdollisuus, olisi varmasti hyvä arvioida tässä samassa yhteydessä. Nyt kun tämä etenee valiokuntakäsittelyyn, niin valiokunnassahan on mahdollista pohtia myös tätä ulottuvuutta, millä tavalla se vaikuttaa demokratian edistämisessä. Toki tämä on kysymys, joka on vasta valmisteilla ja pohdinnassa. Siinä mielessä varmasti eduskunnalle tulee sitten aikanaan mahdollisuus tähän syvemmin ottaa kantaa ja siihen paneutua.

Mutta en tämän enempää nyt tätä keskustelua kommentoi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Annan suuren arvon, että ministeri vaivautui kommentoimaan, ja vielä kun tämä ei ole hänen vastuualuettaankaan, niin sitä suuremmaksi tuo arvo silmissäni ja mielessäni nousee. Ja se nousee suureksi senkin takia, että eihän tällaiseen kysymykseen voi kovin järjellistä vastausta antaa. Siihen nähden se vastaus, minkä ministeri antoi, oli hyvinkin, hyvinkin kelvollinen. Ei ole kunnon puolustusta hankkeelle, jota hallitus yrittää tuolla kentällä viedä kaiken aikaa eteenpäin.

Minä sanon vain lyhyesti, että minusta tuo hanke on tälle kansanäänestysinstituutiolle kerta kaikkiaan isku päähän. Vaikea kuvitella, kenen oivallus tämä on ja missä demokratiaa tai kansanvallan vahvistamista käsitelleessä komiteassa tai työryhmässä tai tiedeyhteisössä tai tutkijayhteisössä tällaista on esitetty. Sattuuko ministeri tietämään, onko joissakin noista erilaisista yhteisöistä, jotka äsken mainitsin, kukaan koskaan esittänyt — tai ainakaan kollektiivisesti nuo mainitut yhteisöt esittäneet — tällaisen seudullisen kansanäänestyksen käyttöönottoa? Minä rauhoittuisin ensi yön ajaksi, jos minä kuulisin, että joku on edes joskus ajatellut, koska se on mielestäni niin hölmö esitys, että minä luotan kuitenkin, että sellaisia ei ole ajateltu. Mutta jos ministeri tietää, niin valottaisi vielä tätä puolta vähän.

Keskustelu päättyi.