Täysistunnon pöytäkirja 28/2003 vp

PTK 28/2003 vp

28. TIISTAINA 27. TOUKOKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys vuoden 2003 lisätalousarvioksi

 

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Jäätteenmäen hallitus on koottu ja sen ohjelma laadittu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Tämä on ollut johtoajatuksena myös käsittelyssä olevasta lisätalousarviosta ja hallituskauden talousarviokehyksestä päätettäessä.

Tavoitteen toteuttamiseksi hallitus tukee ja vahvistaa talous- ja muulla yhteiskuntapolitiikallaan talouden kasvua ja työllisyyttä. Tavoitteeksi asetettu 100 000 uutta työpaikkaa on ratkaisevan tärkeä koko hyvinvointipolitiikalle. Työpaikat antavat ihmisille voimavarat huolehtia omasta toimeentulostaan. Paranevan työllisyyden myötä työttömyysmenojen vähentyminen, verotulojen kasvu ja huoltosuhteen kohentuminen turvaavat myös peruspalveluiden ja toimeentuloturvan rahoituspohjan.

Arvoisa puhemies! Talouspoliittinen toimintaympäristömme on sekä haastava että kannustava. Vientivetoisen kansantaloutemme kasvun turvaaminen oloissa, joissa kaikki maailman päämarkkina-alueet ovat vaikeuksissa ja Suomen oman eurovaluutan arvon vahvistuminen heikentää vientiyritysten kilpailukykyä, on sekin erityisen kova haaste. Siitä kertovat vakavasti otettavat ennusteet, joiden mukaan tämän kehityksen pitkittyminen voi johtaa aitoon deflaatioriskiin Suomen kaltaisissa maissa.

Talouden tilanteesta löytyy kuitenkin myös kannustavia piirteitä. Suomella on vahvuuksia, jotka saadaan käyttöön määrätietoisella päätöksenteolla. Pitkään jatkuneen vaihtotaseen ylijäämän ansiosta Suomi ei enää ole velkaantunut kansantalous. Lisäksi julkinen taloutemme kokonaisuutena on vahvasti ylijäämäinen. Meillä on samanaikaisesti sekä syytä tukea kysyntää finanssipolitiikalla että varaa kysyntää tukeviin muihin toimiin.

Elämme tilanteessa, jossa epäröinti ja hidastelu olisi sekä vaarallista että tarpeetonta. Niinpä hallitus lähtee liikkeelle vahvoin talouspolitiikan ottein. Sen ensimmäinen mittava talouspoliittinen toimenpide on nyt eduskunnan arvioitavaksi annettu lisätalousarvio. Kysymyksessä ei ole tavanomainen korjauksia ja täydennyksiä sisältävä lisäbudjetti vaan päätös käynnistää voimaperäinen talouden elvytys kysynnän vahvistamiseksi ja hyvän työllisyyskehityksen turvaamiseksi.

Ensimmäisessä lisäbudjetissaan hallitus esittää työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, työllisyysperusteisiin investointeihin ja ammatilliseen lisäkoulutukseen yhteensä 27,5 miljoonaan euron määrärahalisäystä. Työllistäviin julkisiin investointeihin tie- ja rataverkkoon käytetään lähes 40 miljoonaa ja metsänparannustöihin 9 miljoonaa lisäeuroa. Tutkimus- ja tuotekehitykseen esitetään yli 10 miljoonan euron lisäpanostusta.

Lisäksi hallitus esittää, että yksityisten investointien tukemiseksi Finnveran alueellisen korkotuen sekä erityiskorkotuen piirissä olevien lainojen myöntämisvaltuutta korotetaan yhteensä 8 miljoonalla eurolla. Niin ikään asuntolainojen valtiontakausvaltuutta korotetaan 100 miljoonalla eurolla, jolla saadaan liikkeelle noin puolen miljardin euron lainasumma.

Lisäbudjetin ulkopuolella hallitus lisää samanaikaisesti Finnveran antamien luottojen takausvaltuuksia tilauksissaan ahdinkoon jo ajautuneen telakkateollisuutemme auttamiseksi.

Elvytyksen varsinainen painopiste on kuitenkin veropolitiikassa. Hallitus esittää valtion tuloveroasteikon marginaaliveroprosenttia alennettavaksi 0,5 prosenttiyksiköllä kaikissa tuloluokissa ja kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kertymäprosentteja ja enimmäismäärää korotettavaksi. Kevennykset pannaan toimeen alentamalla ennakonpidätystä yhdellä prosenttiyksiköllä tulevan heinäkuun alusta lähtien. Esityksen toteutuessa sen arvioidaan vähentävän tuloveron kertymää noin 140 miljoonalla eurolla. Vuositasolla puhutaan siten liki 300 miljoonan euron veroalennuksesta. Alennuksen mittasuhteet ja sen ajoitus on valittu suhdannepoliittisista syistä, mutta muistaen myös verokiilan kaventamisen myönteiset rakenteelliset vaikutukset työllisyyteen ja talouden kasvuun.

Hallitusohjelmassa ennakoidun veropoliittisen liikkumavaran etupainotettu käyttäminen on nyt enemmän kuin viisasta. Oikean ajoituksen tarve vaikuttaa myös veronkevennyksen muotoon: ilman asteikkoon tehtyä alennusta emme voisi siirtää riittävän painokkaita kevennyksiä veronmaksajille jo tänä vuonna. Toisin meneteltäessä verotus keventyisi vasta vuoden 2004 syksyllä veronpalautusten aikaan, niin kuin nyt tapahtuu niillä eläkkeensaajilla, jotka veromuutoksesta hyötyvät.

Valittua veronkevennystapaa on turha moittia epäoikeudenmukaiseksi. Merkittävä osa siitä suuntautuu kunnallisveron ansiotulovähennyksen kautta pienituloisille. Valittua tapaa on väärin moittia myöskään hyvinvointipalveluita vaarantavaksi. Se kompensoidaan täysimääräisesti palvelusta vastaaville kunnille. Seikkaperäisen kuntakohtaisen tarkastelun mukaan yksikään kunta ei merkittävästi kärsi muutoksista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys veronalennuksesta on otettu myönteisesti vastaan useissa etujärjestöissä. Sitä on luonnehdittu oikean suuntaiseksi ja riittäväksi. Paljon tärkeämpää kuin etujärjestöiltä tulevat myönteiset arviot on kuitenkin se, millä tavoin veronkevennys ja siihen liittyvien hallituksen tulevien päätösten ennakointi otetaan vastaan suomalaisissa kotitalouksissa ja yrityksissä. Niiden tulisi lisätä luottamusta talouspolitiikan toimivuuteen, ja niiden tulisi kannustaa yrityksiä investoimaan sekä kuluttajia ostamaan palveluita, kunnostamaan kotejaan ja tekemään muita hankintoja. Suomen talous saadaan nousemaan korkeammalle kasvu-uralle, kun kotimainen kysyntä säilyy vahvana. Silloin meillä on mahdollisuus myös ponnistella vaikean ajan yli ilman suuria tappioita työllisyysrintamalla.

Yritykset ovat tähän asti pitäneet kiitoksen arvoisesti kiinni työvoimastaan, vaikka kasvu on madellut. Kun kulutuskysyntä piristyy, uskovat myös yritykset tulevaisuuteen ja huolehtivat siitä, että niillä on osaavaa työvoimaa nousukauden alkaessa. Hallitus tulee jatkossakin huolehtimaan osaltaan talouden kasvun ja työllisyyden edellytyksistä, joilla lomautus ja irtisanomisuhat voidaan torjua ja kääntää työllisyys uuteen nousuun. Siihen tarvitsemme kuitenkin sitä koeteltua yhteistyökykyä, jota sekä poliittinen että työmarkkinajärjestelmämme parhaimmillaan edustavat.

Talouspoliittisen linjansa mukaisesti ja elvytyspolitiikan onnistumiseksi hallitus on sitoutunut siihen, että se ei missään oloissa vaaranna valtiontalouden kestokykyä. Hallituksen päätökset jättävätkin verotukseen pelivaraa, jolla talouspolitiikan uskottavuus turvataan. Pieni- ja keskituloisten kotitalouksien verotuksen kevennystä voidaan jatkaa ensi vuonnakin. Pienimpiä yrityksiä hyödyttävä arvonlisäverotuksen alarajan muutos voidaan panna käytäntöön jo 1.1.2004. Perheyrityksien tulevaisuudenuskoa tukeva sukupolvenvaihdoksen verohelpotus voidaan toteuttaa jopa aikaisemmin kuin hallitusohjelmassa päätettiin.

Arvoisa puhemies! Tämän lisätalousarvion ja sitä seuraavien talousarvioiden tulopuoli eli veropolitiikka ei ole ongelma hallituksen tavoitteelle nostaa valtiontalous tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä. Valtiontalouden tasapainon, hallituksen talouspolitiikan uskottavuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen perustan kannalta todellinen haaste liittyy valtion menojen kurissa pitämiseen.

Hallitus on hyväksynyt talousarvion rakenteeseen muutoksen, joka antaa tarpeellista joustavuutta menojen hallintaan erilaisissa suhdannevaiheissa. Valtion talousarvion menokehyksistä vuosille 2004—2007 on jätetty pois keskimäärin noin 9,5 miljardin euron määrärahat. Suurimman osan tästä kehyksen ulkopuolisesta osasta muodostavat työttömyyden kehityksen myötä vaihtelevat työttömyysturva-, asumistuki- ja muut toimeentuloturvamenot. Niiden muutokset otetaan kehyksissä huomioon vain perusteiden muuttuessa.

Jättämällä toimeentulotukimenoja kehyksen ulkopuolelle vältetään tilanne, jossa kehyspäätöksen pitäminen edellyttäisi menonleikkauksia laskusuhdanteissa. Ja toisin päin: Kun nämä menot ovat kehyksen ulkopuolella, ei noususuhdanne yllytä keksimään uusia ylimääräisiä menokohteita. Suhdanteiden mukaan muuttuvista menoista tulee niin kutsuttuja automaattisia vakauttajia eli lasku- ja nousupiikkien leikkaajia.

Hallituksen hyväksymään kehysmalliin kuuluu myös järkevä periaate jättää kehyksen ulkopuolelle sellaiset menot, joissa valtiovalta toimii vain maksuliikenteen välittäjänä, kuten EU:n, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen suunnasta tuleva rahaliikenne, sekä menot, jotka liittyvät velanhoitoon tai finanssisijoituksiin.

Hyväksytyn budjettikehyksen pitävyyttä lisää myös se, että siinä on varattu mittava summa tarpeelliseksi katsottuihin menolisäyksiin. Ohjelmansa mukaisesti hallitus on päättänyt varata työllistämiseen, hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin miljardi euroa lisää. Joustovaraksi sekä tulevien lisäbudjettien kattamiseksi on otettu vielä 120 miljoonaa euroa. Kansallisen terveyspoliittisen strategian toteuttamiseen tarvittavat valtionosuudet on sovitettu määrärahakehyksiin. Liikenneverkostoa voidaan valikoiden kohentaa, opetukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen osoittaa lisää voimavaroja.

Menokehykseen sisältyy myös lapsiperheiden ja ikääntyneiden ihmisten asemaa parantavia lisäpanostuksia. Koulumäärärahojen lisäksi lapsien asemaa parannetaan ensi vuoden alusta voimaan tulevilla lapsilisäkorotuksilla. Vanhuspalvelumäärärahojen lisäksi varttuneiden kansalaisten asemaa kohennetaan kansaneläkkeen tasoa korottamalla.

Kaiken kaikkiaan hallitus panostaa palveluihin ja tulonsiirtoihin tavalla, joka ei jätä epäselväksi sen sitoutumista hyvinvointiyhteiskunnan arvoihin. Siksi hallituksella ja sen tukijoilla on moraalinen ja poliittinen oikeus sekä velvollisuus sitoutua tuon saman hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudelle välttämättömään budjettipolitiikkaan.

Eduskunnalle nyt selontekona annettu talousarviokehys on tarkoitettu pitäväksi. Kehyksen menokaton ei tule antaa murtua poliittisten paineiden alla. (Ed. Outi Ojala: Siinä se tuli!) Kehys on myös annettu koko vaalikauden mittaiseksi. Sitä ei pidä kyseenalaistaa millään varaumilla tai välipuheilla, jotka antaisivat väärää viitettä jostain muusta aikataulusta.

Puhemies! Hallituksella on valtion budjettivallan käyttäjänä paljon taloudellista päätösvaltaa. Finanssipolitiikalla voidaan vaikuttaa kasvuun ja työllisyyteen. Kuitenkin pitkällä tähtäyksellä Suomen ja Suomessa asuvien ihmisten hyvinvointi riippuu talouden rakenteiden kehityksestä. Rakenteelliset tekijät vaikuttavat suomalaisen työn tuottavuuteen ja sitä kautta talouden kasvupotentiaaliin. Rakenteelliset tekijät vaikuttavat työllisyysasteeseen, joka taas ratkaisee sen, kuinka suuren osan tuosta kasvupotentiaalista saamme käyttöömme.

Valtio voi vaikuttaa omilla toimillaan työn tuottavuuteen. Voimme tukea osaamista panostamalla opetukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Voimme ottaa ihmisten oman osaamisen ja aloitekyvyn käyttöön tukemalla työn tekemistä ja yrittäjyyttä. Tämä edellyttää kuitenkin talouden rakenteiden kehittämistä kannustaviksi: oman ammattitaidon kehittämisen tai yrittäjäriskin ottamisen on oltava myös taloudellisesti palkitsevaa. (Ed. Zyskowicz: Oikein!)

Hallitus ja eduskunta vaikuttavat omilla toimillaan ratkaisevasti myös työllisyyden kehitykseen. Tässäkin osaamistason nostaminen on avainasemassa, mutta sen ohella tarvitaan myös taloudellisia kannusteita. Väestön ikääntyessä ja vanhojen osaajien poistuessa työmarkkinoilta työtä tarjoavien ja työtä tarvitsevien tarpeiden yhteensovittamisen ongelma vain kärjistyy nykyisestään. On löydettävä positiivisia kannusteita, jotta työtä tarvitsevat ihmiset ja työvoimaa etsivät työnantajat löytävät toisensa. Erityisesti pienipalkkaisen työn verokiilaa on siksi syytä kaventaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus perustaa toimintansa yhteistyökykyyn ja poliittiseen tukeen, jolla se selviää vaativimmistakin päätöstilanteista. Nyt annettu lisätalousarvio on ensimmäinen askel sillä tiellä. Selontekoon sisältyvä vaalikauden mittainen talousarviokehys kertoo, että hallituksella on valmius ja tahto vastata myös tuleviin suuriin haasteisiin. Odotamme eduskunnalta vankkaa tukea valitulle politiikan linjalle.

Timo Kalli /kesk (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole sattuma, että Anneli Jäätteenmäen hallitus otsikoi ohjelmansa "Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun". (Ed. Sasi: Ja veronkevennyksillä!) Ne ovat yhdessä ja erikseen silta taloudellisen notkelman ylittämiseksi. (Ed. Zyskowicz: Onko tämä sitä siltapolitiikkaa!) Kansainvälinen taantuma, viennin vedon hiipuminen ja työttömyyden kasvaminen jäivät perinnöksi nykyiselle hallitukselle. Nämä olosuhteet, joissa Anneli Jäätteenmäen hallitus rakentaa uuden nousun perustaa, ovat haasteelliset. Uuden punamullan ideologinen perusta on yhteisvastuussa ja uuden työn luomisessa. Syrjäytymisen estäminen ja köyhyyden torjuminen onnistuvat vain kunnianhimoisten työllisyystavoitteiden toteuttamisen kautta.

Sadantuhannen uuden työpaikan tavoite toteutuu aktiivisella työllisyyspolitiikalla ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Erityisesti yrittäjyyden ja uuden sukupolven yrittäjyyden merkitys on erittäin suuri. Työllisyystavoitteiden saavuttamisessa tarvitaankin kaikki se reservi ja kaikki se ponnistus, mitä meillä on. Suomessa tarvitaan lisää yrittäjiä ja yrityksiä, mutta kerran keksittyä ei pidä pakottaa aina keksimään uudelleen. Yritysten joustavat sukupolvenvaihdokset pitävät yllä jatkuvuutta ja tuovat luontevasti uutta osaamista.

Yhteisvastuun korostaminen on henkisesti suurin hallituksenvaihdoksessa tapahtuva muutos. Sosiaalisten ongelmien kärjistyminen, alueellisen kehityksen tasapainottomuudet ja peruspalveluiden heikentyminen ovat nakertamassa pohjaa suomalaiselta hyvinvointivaltiolta. Taloudellisen nousun eväät ovat sosiaalisessa tasa-arvossa, mahdollisuudessa itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusvastuusta vapautunut oppositio on viime viikkojen aikana ruoskinut käsityksiään hallituksen teoista summamutikassa. Tekojen mukaan hallitusta ei tätä ennen ole voinut arvioida, nyt tosiaan voi. (Ed. Zyskowicz: Eikö hallitusohjelmaa voi?) Hallituksen annettua sekä lisätalousarvionsa että lähivuosien määrärahakehityksensä voivat oppositio ja kansalaiset peilata hallitusta lupausten ja tekojen mukaan. (Ed. Outi Ojala: Niin teemme!)

Keskustakin arvioi nykyistä oppositiota sen tekojen mukaan. Puheet ovat puheita, mutta teot tai tekemättä jättämiset — hallituskaudelta — antavat tai eivät anna pontta puheille. Oppositio on ainakin tähän asti puhunut suulla suuremmalla. Kun näytöt uudistuksista puuttuvat hallitusvastuun ajalta, tulee ärhentelystä oppositiossa tuuleen huutamisen tuntu. (Ed. Kuosmanen: No no!) — Näin on.

Vasta pari viikkoa sitten oppositio piti täällä suurta mekkalaa siitä, että heille ei annettu kaikkia hallitusohjelmassa sovittuja pöytäkirjoja. Paljon kuitenkin melua tyhjästä, nyt voidaan todeta. Yksikään luku ei ole pysynyt ennallaan opposition salaiseksi lisäpöytäkirjaksi julistamassa liitteessä. Se ehkä kertoo parhaiten, että alun perinkin kyseinen esitys oli tarkoitettu työpaperiksi.

Arvoisa puhemies! Poikkeuksellisen vaativa kansainvälisen talouden tilanne pakottaa hallituksen rakentamaan puskuria tulevaisuuden tarpeita varten. Alkuperäisestä määrärahakehyksestä on tingitty pahan päivän varalta 120 miljoonaa euroa. Keskustan on helppo tukea hallituksen lisätalousarviota ja määrärahakehystä. Ne lupaukset, joita vaalien aikana annettiin (Ed. Outi Ojala: On unohdettu!) ja joista hallitusneuvotteluissa rakennettiin toimivaa kokonaisuutta yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa, löytyvät nyt hallituksen linjauksista.

Huolimatta heikosta taloustilanteesta Anneli Jäätteenmäen hallitus nostaa perusturvan tasoa. Korotukset pienimmissä sairauspäivärahoissa, lapsilisissä, kotihoidon tuessa ja eläkkeissä ovat merkittävä periaatteellinen linjanmuutos. (Ed. Ollila: Missä on pohjaosa?) Tarvetta korotuksiin on ollut aikaisemminkin ja puhetta on riittänyt, teot ovat jääneet vain vähemmälle.

Yhteisvastuun politiikkaa ovat panostukset hyvinvointipalveluihin. Kuntien taloudellinen liikkumatila on edelleen kaventumassa, ja ilman hallituksen toimia peruspalvelut heikkenisivät. Terveydenhuollon ja vanhustenhuollon valtionosuuksiin kohdistetaan lisää varoja. Lisäksi valtio korvaa kunnille täysimääräisesti ansiotulojen veronkevennysten vaikutukset. (Ed. Ollila: Ei kaikille kunnille!)

Tulonsiirtoihin tehtävillä korotuksilla parannetaan erityisesti lapsiperheiden asemaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valtionosuuksien korotukset turvaavat lapsiperheiden ja vanhusväestön palveluita.

Arvoisa puhemies! Yhdellä lisätalousarviolla ei koko Suomea rakenneta uudelleen. Sen sijaan sillä näytetään suuntaa, koska lisätalousarvion linjaukset näkyvät myös määrärahakehyksissä. Samalla se osoittaa hallituksen halun ja kyvyn löytää sekä palkansaajia ja yrittäjiä tyydyttäviä ratkaisuja.

Kansainvälisen talouden heikkenevät näkymät, jotka ovat vaaleista edelleen heikentyneet, työttömyyden kasvu ja vahvistunut euro edellyttävät nopeita toimia kotimaisen kysynnän voimin tapahtuvalle elvytykselle. Elvyttävä talousarvio on välttämätön talouden kasvun käynnistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Lisätalousarviollaan hallitus vastaa tähän haasteeseen ja rakentaa siltaa yli suhdannetaantuman. Verotuksen kevennyksellä pyritään vahvistamaan kuluttajien luottamusta tulevaisuuteen tilanteessa, jossa viennin veto on hiipunut dollarin heikentymisen vuoksi.

Kotimaisen kysynnän pitäisi viedä Suomi yli kansainvälisen talouden aiheuttaman viennin notkahduksen. Esimerkiksi ansiotulovähennystä korottamassa huolehditaan veronkevennyksen kohdistumisesta myös pienituloisiin. (Ed. Outi Ojala: Entä eläkeläiset, työttömät?) Vienti ei kuitenkaan tässä tilanteessa vedä Suomea nopeaan nousuun. Hallituksen muut toimet sen sijaan luovat jo hyvää perustaa viennin vedolle, kun maailmantalouden pyörät aikanaan lähtevät liikkeelle. Tutkimus- ja teknologiapanostukset sekä investoinnit vaikuttavat tulevaisuudessa.

Julkista tutkimusrahoitusta lisätään jo tämän vuoden aikana. Kokonaisuudessaan 77 miljoonan euron kehyslisäyksestä osoitetaan lisävaroja Tekesille ja te-keskuksiin. Myös ministeriön tutkimusvarojen lisätään.

Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään ja käynnistetään poikkihallinnollinen työllisyysohjelma. Työvoimapolitiikan vuotuista määrärahatasoa nostetaan 190 miljoonalla eurolla jo vuonna 2004. Työllisyyden parantamiseksi lisätään puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 9 miljoonaa euroa. Tämä mahdollistaa metsänparannustöiden häiriöttömän jatkamisen Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteiden mukaisesti. Myös tällä on alueellisesti hyvin merkittävä vaikutus.

Arvoisa puhemies! Keskusta on korostanut työllisyystalkoissa yrittäjyyden merkitystä. Keskusta on pitänyt välttämättömänä edellytyksenä talouden nousulle rakentaa yhteisymmärrystä yrittäjien ja työntekijöiden välille. Ajoittain on vaikuttanut, että ideologisista syistä ja väen väkisin on väännetty vastakkainasettelua yrittäjien ja hänen työllistämiensä henkilöiden välille. Ilman yrittäjyyden merkityksen tunnustamista ja uusia yrittäjiä jää talouden uusi nousu kulutuksen kasvun ja perinteisten vientialojemme parantuvien kasvunäkymien varaan. Siksi sekä kotimaisen kysynnän kasvu että viennin monipuolistuminen edellyttävät uusia yrittäjiä — uusia tuottajia ja uusia tuotteita.

Tuloverotuksen kevennysten yhteydessä päätetyt ratkaisut ovatkin yrittäjille tärkeitä. Arvonlisäveron alarajan muuttamisella liukuvaksi on erittäin suuri merkitys pienyrityksille.

Sukupolvenvaihdosten helpottamista on päätetty valmistella niin, että se tulisi voimaan jo ensi vuoden aikana. Sukupolvenvaihdosuudistus oli alun perin kytketty laajempaan veroremonttiin, jossa olisi ollut tarkoitus puuttua muun muassa yhteisöveron tasoon ja ylimpiin marginaaliveroprosentteihin. Tällainen kytkentä purettiin nyt.

Sekä arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi että sukupolvenvaihdosten verokohtelun uudistaminen ovat yrittäjien toivelistan kärkiasioita. Voidaankin sanoa, että hallituksen verolinjaus ottaa tasapuolisesti huomioon sekä palkansaajat että yrittäjät. Näin pitääkin olla, jotta kokonaisuus palvelisi parhaiten.

Elokuun budjettiriihessä jää ratkaistavaksi vielä hyvin monta kysymystä yritysverotuksen uudistamisesta ja ylipäätään veronkevennysten kohdentamisesta erityisesti pieni- ja keskituloisilla.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on saanut työnsä hyvälle alulle. Tästä on hyvä jatkaa.

Jouni  Backman  /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspoliittinen linja ja sen hyvinvointiyhteiskuntaa kehittävä ote selkeytyvät nyt käsittelyssä olevilla lisätalousarviolla ja menokehyksillä. On hyvä, että yhteinen käsitys valtiontaloudesta ja nopeista elvytystoimista syntyi hallituksessa ripeästi. Tämän suorituksen arvoa lisää se, että kokonaisuus on saatu aikaan hyvin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Valtiontalouden linja sallii — kiitos hyvin hoidetun valtiontalouden — suhdannesyistä kehyskauden alkuvuosina hallitun lisävelkaantumisen. Kehyskauden lopulle on asetettu, aivan oikein, tiukka tasapainotavoite.

Työllisyyspanostusten ja veronkevennysten lisäksi hallitus vahvistaa peruspalvelubudjetin kautta hyvinvointipalveluiden saatavuutta ja niiden laatua. Keskeisten palveluntuottajien eli kuntien taloudellista asemaa vahvistetaan lisäämällä valtionosuuksia. Kunnilla on kuitenkin edessään haasteita, jotka edellyttävät nykyistä vahvempaa keskinäistä yhteistyötä ja toimintatapojen uudistamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotukset kohdennetaan kehyskaudella perustellusti pääosin terveyden- ja vanhustenhuoltoon. Aiemmat korotuspäätökset huomioiden sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat Kansallisen terveysprojektin edellyttämälle tasolle. Tärkeän hyvinvointipalvelupainotuksen lisäksi menokehykset sisältävät hallitusohjelman mukaisesti tarpeellisia korotuksia myös tulonsiirtoihin. Pientä eläkettä ja sairauspäivärahaa saavien etuuksien nostamisella ehkäistään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Lapsiperheitä tuetaan lapsilisiä ja muita etuuksia parantamalla ja työn ja perheen yhteensovittamista helpottamalla. Erittäin merkittävää on pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan aloittaminen kattavasti koko maassa valtion tuen turvin. Myös esiopetuksen kuljetuksiin varataan rahaa.

Lisätalousarviossa on myös kauan kaivattu määräraha partisaanien uhrien aseman parantamiseksi.

Hallituksen menokehysten ja lisätalousarvion kokonaislinjausta voidaan pitää sosialidemokraattien mielestä hyvänä ja pitkälti puolueen jo vaalien alla esittämien näkemysten sekä tavoitteiden mukaisena. Taloustilanne niin kotimaassa kuin maailmallakin on nyt varsin huolestuttava. Tämän vuoksi on ollut hyvä, että hallitus on reagoinut heikkeneviin talousnäkymiin välittömästi lisäbudjetilla. Keskeisenä tavoitteena on nyt oltava hidastuvan kasvun ja kasvavan työttömyyden torjunta.

Veronkevennykset on ajoitettu taloustilanteen kannalta oikein. Heinäkuussa tehtävät vajaat 300 miljoonan euron kevennykset ja jo nyt annettu lupaus lisäkevennyksistä vuoden 2004 talousarvioesityksessä vahvistavat kotitalouksien ostovoimaa ja luovat tarvittavaa uskoa kotimarkkinoihin. Työllisyysvaikutukset riippuvat pitkälti siitä, miten kuluttajat käytettävissä olevien tulojen kasvun tänä ja ensi vuonna käyttävät. Vaikka nyt on syytä jopa kehottaa kuluttamaan, on syytä samalla muistuttaa kotitalouksia maltista, ettei ennätysmatala korkotaso johda ylivelkaantumiseen.

Kun veronkevennyksiin sisältyy pieni- ja keskituloisiin kohdentuva runsaan 100 miljoonan euron ansiotulovähennys, voidaan kokonaisuutta pitää kohtuullisena. Kuntien kannalta nyt tehty ratkaisu on aiempaa parempi, koska hallitus kompensoi nyt täysimääräisesti kunnille ansiotulovähennyksestä aiheutuvat verotulonmenetykset. (Ed. Korhonen: Ed. Backman, miten vuosikatteen käy?)

Veronkevennysten aikaistuminen on nyt suhdannepoliittisista syistä perusteltua. Vielä alkuvuodesta katsottiin yleisesti, että usean merkittävän talousmaan kasvu nopeutuisi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Irakin sodan päättyminenkään ei kuitenkaan, ainakaan vielä, ole merkittävästi vahvistanut talouskehitystä. Kun kansainvälisen talouden elpyminen on jälleen siirtynyt, on perusteltua vahvistaa kotimaista kysyntää välittömästi jo tänä vuonna.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hyvänä, että lisäbudjetin elvytyskeinot vahvistavat kasvua ja työllisyyttä. Julkisia panostuksia muun muassa rata- ja tieinvestointeihin sekä homekoulujen korjaamiseen lisätään. Työttömyyden ja rakennetyöttömyyden kimppuun hallitus käy aktiivisella työvoimapolitiikalla ja työvoimapoliittisin lisämäärärahoin. Näillä rahoilla kyetään aiempaakin paremmin puuttumaan rakennetyöttömyyteen eli pitkäaikaistyöttömien asemaan työmarkkinoilla. Työvoimapoliittisen koulutuksen laatua ja riittävää kestoa vahvistetaan. Työvoiman kehittämiskeskusten ja muiden alueellisten toimijoiden yhteistoimintaa tullaan kehittämään. Aikuisväestön koulutustason nostamiseen tehtävät lisäykset ovat suorassa yhteydessä muiden työllisyystavoitteiden kanssa. Oppisopimuskoulutusta sekä muuta ammatillista lisäkoulutusta laajennetaan, vapaata sivistystyötä tässä yhteydessä unohtamatta.

Sosialidemokraatit haluavat vedota myös elinkeinoelämään ja yrittäjiin. Lomautusten ja irtisanomisten asemesta työpaikoilla tulisi nyt yhteistyössä kehittää innovaatioita ja kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä sekä huolehtia osaavasta ja jaksavasta työvoimasta. Nämä ovat yhteiset talkoot.

Arvoisa puhemies! Suomessa on harjoitettu menokehyksiin perustuvaa budjettipolitiikkaa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Vaikka kehyshistoriaan sisältyy myös ongelmia, voidaan sitä pitää kuitenkin onnistuneena välineenä vakaan valtiontalouden saavuttamisessa ja erityisesti menopaineiden hallitsemisessa. Vaikeiden lamavuosien ja leikkausten jälkeen siirtyminen niin sanotusti normaalimpaan aikaan ei ole merkinnyt menojen kestämätöntä kasvua. Suhtautuminen menokehyksiin ja niihin sisältyviin tavoitteisiin on ollut varsin yksituumaista.

Talouskasvun nopeutuminen ja verotulojen voimakas kasvu 90-luvun loppupuolella sekä EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kritiikki vauhdittivat keskustelua kehysmenettelyn kehittämisestä. Tehdyt muutosesitykset parantavat menettelyä selvästi. Kehyksiin otetaan vain ne menot, jotka kuuluvat menosäännön piiriin. Näin kehysten ulkopuolelle jäisivät muun muassa suhdanteittain vaihtelevat niin sanotut automaattiset vakauttajat, kuten työttömyysturvamenot ja asumistuki. Kehysten ulkopuolelle jäävien menojen yhteismäärä on lähes 9,5 miljardia euroa.

Usein kuulee väitettävän, myös tässä salissa, että menokehysmenettely olisi vain virkamiesten tapa kahmia eduskunnalle kuuluvaa valtaa. Näin ei ole. Tätä menetelmää on sovellettu hieman toisenlaisena muun muassa naapurimaassamme Ruotsissa, ja tämä menettely sinänsä on hyvä ja perusteltu. (Eduskunnasta: Sekö sen todistaa?)

Kehysmenettelyyn tehdyt muutokset ovat nyt askel parempaan suuntaan. Yleisesti hyväksytyt säännöt ovat omiaan lisäämään pitkäjänteistä ja johdonmukaista finanssipolitiikkaa, mikä lisää omalta osaltaan talouden vakautta. Uudistettu menokehys parantaa finanssipolitiikan läpinäkyvyyttä ja sen yleistä hyväksyttävyyttä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on täsmentänyt myös kehysmenettelyyn sisältyvää valtiontalouden niin sanottua alijäämärajaa. Jos valtiontalouden alijäämä uhkaa ylittää 2,75 prosenttia bruttokansantuotteesta, hallitus ilmoittaa ryhtyvänsä toimenpiteisiin tämän ylityksen välttämiseksi. Tämä raja ei uhkaa ylittyä näköpiirissä olevalla talouskehityksellä eikä nyt esillä olevilla menokehyksillä eikä veronkevennyksillä. Silti on syytä huomauttaa, että asetettu raja-arvo on poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa melko tiukka, myös verrattuna Vakaus- ja kasvusopimuksen koko julkista taloutta koskevaan alijäämärajoitteeseen. Toimenpiteitä raja-arvon alittamiseksi olisi tarvittaessa — toivottavasti sitä tarvetta ei ikinä tule — syytä tarkastella menojen lisäksi myös tulojen osalta. Eduskunnan näkökulmasta yksittäisiä lukuja tärkeämpää on selkeä poliittinen sitoutuminen tasapainoiseen valtiontalouteen vaalikauden lopussa. Tähän hallitusohjelman linjaukseen sosialidemokraatit yhtyvät.

Hallituksella on nyt edessään neljän vuoden urakka, joka näyttää vähintään yhtä haastavalta kuin edeltäjilläkin. Kansainvälisessä taloudessa voi olla edessä useammankin vuoden kestävä hitaan kasvun kausi, ja joitakin maita saattaa uhata jopa deflaatio, hintojen alenemiskierrekin. Näillä tekijöillä on suuri vaikutus Suomen vientinäkymiin. Heikoimmillaan tilanne saattaa johtaa siihen, että työllisyyden kehitys on kotimarkkinoiden varassa useammankin vuoden ajan. Tällaisten uhkakuvien maailmassa valtiontaloutta on syytä hoitaa huolella. Päätösperäisten menojen kasvattaminen tilanteessa, jossa hiipuva talous lisää menoja muutenkin, on riskialtista. Budjettialijäämä ja velka on pidettävä lähivuosina hallinnassa.

Jos on paineita menopuolella, on niitä myös tulopuolella. Alkavalla kehyskaudella valtion verotuloihin kohdistuu ulkoisia alentamispaineita erityisesti välillisen verotuksen ja yritysverotuksen osalta. Viron liittyminen EU:n jäseneksi mahdollistaa rajakaupan, jolloin veronalennuspaineet kohdistuvat erityisesti alkoholiin ja tupakan verotuottoihin. Hyödykeverotuksessa kovimmat paineet kohdistuvat heti kehyskauden alkuvuosiin. Talouden integraation laajeneminen ja syveneminen sekä verokilpailun voimistuminen lisäävät alenemispaineita ulkoisesti myös ansiotulo- ja pääomaverotuloissa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen esittämää määrärahakehystä perusteltuna ja tarpeellisena. Eduskunnan on syytä kehysmenettelyn avulla ottaa kantaa talouspolitiikan suuntaan ja voimavarojen ohjaamiseen puuttumatta kuitenkaan tässä vaiheessa syksyn varsinaisessa budjettikäsittelyssä esiin tuleviin momenttikohtaisiin menoihin ja tuloihin. Samalla ryhmämme haluaa todeta, ettei menokehyksestä voi tehdä sellaista neljän vuoden pakkopaitaa, joka estää tarpeelliset toimenpiteet, jos taloussuhdanteet yllättävästi ja merkittävästi muuttuvat.

Hallitusohjelmassa olevat 1,12 miljardin euron lisäykset ja helmikuussa sovitut määrärahakehykset luovat hyvän pohjan sekä työllisyyden ja palveluiden että tulonsiirtojen hoitamiseen tulevalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit pitävät hyvänä, että hallituksen ykköstavoitteen mukaisesti työvoimapoliittisia toimenpiteitä lisätään nyt selvästi. Työvoimapoliittisten määrärahojen taso nousee etupainotteisten toimien johdosta ensi vuonna selvästi ja laskee siitä asteittain.

Arvoisa puhemies! Hallitus on asettanut itselleen hyvinkin kunnianhimoisen työllisyystavoitteen, jonka mukaan vaalikauden lopussa työllisten määrän pitäisi olla 100 000 henkeä nykyistä suurempi. Nyt esitellyt toimet ovat vasta avaus, mutta hyvä sellainen. Toisaalta on myös selvää, että ilman keskeisten vientimaidemme talouksien elpymistä tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa. Työllisyyskehitystä onkin syytä seurata hyvin tarkkaan ja päättää uusista tarvittavista toimista tilanteen niin vaatiessa.

Huonot talousnäkymät eivät saa nyt masentaa, vaan tarvitaan luottamusta ja optimismia herättäviä toimia. Hallitus on jo omalta osaltaan näin tehnyt. Eduskunnassakaan ei ole syytä ryhtyä maalaamaan liian synkkää tulevaisuutta. Seuraavia puheenvuoroja silmällä pitäen on syytä todeta, että tässä tilanteessa sellaisella ennusteella olisi itse itseään toteuttava vaikutus.

Ville Itälä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa hallitus pyrkii aivan oikein luomaan kotimarkkinoille uskoa parantaakseen talouden kehitystä ja työllisyyttä. Kaikissa tuloluokissa tehtävät veronkevennykset ovat perusteltuja. Ne ovat juuri sitä kokoomuslaista veropolitiikkaa, jonka hallituspuolueet ennen vaaleja torjuivat. Kokoomus antaa hallitukselle täyden tuen, kun se nyt toteuttaa kokoomuslaista veropolitiikkaa. Tästä hallitus ansaitsee reilun tunnustuksen. Ainoa miinus tulee eläkeläisten syrjimisestä.

Talouden näkymät jatkuvat heikkoina. Kansainvälisen talouden epävarmuudet ovat suuria. Euroopan kehitykseen vaikuttavat suurten jäsenmaiden rakenteelliset ongelmat ja euron jatkuva vahvistuminen. Eurooppa tarvitsee nyt ulkopuolista apua. Sitä ei kuitenkaan ole nopeasti saatavissa. Yhdysvalloissa kulutusinto on alkanut laantua ja työttömyys on kääntynyt nousuun. Japanin talous kärsii yhä deflaatiosta, julkisen talouden alijäämästä ja heikosta pankkisektorista.

Tärkeintä on nyt saada pidettyä Suomen talouden rattaat liikkeessä sillä aikaa, kun maailmantalouden piristyminen antaa odottaa itseään. Hyvää on se, että kotimarkkinat vetävät yhä. Kansalaisten usko omaan talouteen on säilynyt korkeana. Taloudellinen kasvu lepää nyt yhä selkeämmin yksityisen kulutuksen harteilla.

Useassa suomalaisessa yrityksessä on viime aikoina käyty yt-neuvotteluja. Teollisuudessa vuoden alkupuolella käydyt yt-neuvottelut koskivat noin 10 000:ta suomalaista. Irtisanomiset näyttävät onneksi jäävän vähäisemmiksi kuin yleensä neuvottelujen alussa ilmoitettiin. Kokonaisuudessaan työllisyyskehitys on pysynyt kohtalaisena.

Valtiovarainministeriö laski vuoden 2003 kasvuarviota 1,8 prosenttiin. Bruttokansantuotteen odotetaan silti kasvavan ensi vuonna lähes 3 prosenttia. Suomen talouden rakenteet ovat loppujen lopuksi vahvalla pohjalla. Nykyinen hallitus sai perinnöksi hyvässä kunnossa olevan Suomen talouden. Tästä voimme kiittää kokoomuslaista talouspolitiikkaa ja kokoomuslaisten valtiovarainministereiden määrätietoista työtä.

Etupainotteisten veronkevennysten toteuttaminen on tässä tilanteessa parasta suhdannepolitiikkaa. Lisätalousarvio osuu tässä kohdalleen.

Verotuksen keventäminen on myös rakennepolitiikkaa. Verotuksella vaikutetaan työn hintaan sekä kannustetaan vastaanottamaan ja tekemään työtä. Veronkevennysten tekeminen kautta linjan kaikissa tuloluokissa on täysin oikea ratkaisu. Tällä tavoin ei entisestään kiristetä korkeaa suomalaista progressiota. Samalla huolehditaan, ettei veromuutoksilla luoda uusia tulo- ja kannustinloukkuja. Tavoite on, että työnteko kannattaa aina.

Hallituspuolueiden vaalien alla suosima yksinkertainen retoriikka on vaihtunut tosiasioiden tunnustamiseen. Vaalien alla sosialidemokraatit ja keskusta pelottelivat kansalaisia sillä, että veronkevennykset vaarantavat hyvinvointipalveluja. Ei haluttu tunnustaa, että verotuksen keventämisellä vaikutetaan myönteisesti talouden kasvuun ja työllisyyteen ja sitä kautta hyvinvointipalvelujen turvaamiseen.

Otin tässä SDP:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman kolumnin tammikuulta, jossa hän toteaa seuraavaa: "Kokoomuksen kaavailemat veronalennukset vaikeuttaisivat kuntien taloudellista tilannetta." Sillä olisi hänen mukaansa kestämättömät vaikutukset esimerkiksi hoitojonoihin ja terveydenhuoltoalan henkilöstön jaksamiseen.

Kokoomus jäi ennen vaaleja yksin vaatiessaan maltillisten veronkevennysten jatkamista. Ministeri Pekkarinen vaati jyrkästi vielä muutama kuukausi sitten, että veronkevennyksiä ei tule tehdä kaikkiin tuloluokkiin. Hän esitti, että veronkevennyksiä tehtäisiin vain pienituloisille. Tv-haastattelussa kahviosta Pekkarinen paheksui erityisesti sitä, että ministeritason palkkaa nauttivat hyötyisivät veronkevennyksistä. Mitähän nyt on tapahtunut, ministeri Pekkarinen, tällä välin, kun teidän takkinne on täysin kääntynyt tässä asiassa?

Yhtä kaikki: Hyvä, että hallituspuolueet ovat luopuneet vääristelevästä populismista ja siirtyneet kokoomuksen linjoille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kokoomus kannustaa hallitusta jatkamaan nyt valituilla veropolitiikan linjoilla myös tulevaisuudessa. Tämä on yksi niistä ratkaisuista, joissa kokoomus tekee mielellään yhteistyötä tämän hallituksen kanssa.

Kritiikkiä tulee kuitenkin antaa siltä osin, että hyödyn näistä veronkevennyksistä pitää näkyä kaikkien kukkarossa heti. Tätä vaatii jo pelkästään ostovoiman kasvattaminen. Oikeudenmukaisuuden nimissä myös eläkeläisten tulee saada kevennykset jo kesällä. Hallitus vetoaa teknisiin vaikeuksiin. Pahoittelusta eivät eläkeläiset hyödy. Kokoomus ei hyväksy eläkeläisten syrjimistä tämän veroratkaisun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä tilaisuus pohtia hallituksen talouspolitiikkaa hieman laajemminkin. Hyvä talouspolitiikka on uskottavaa ja ennustettavaa. Hyvä talouspolitiikka luo vakautta ja luottamusta.

Tiedämme, millaisia vaikeuksia tämän hetken suhdannetilanne aiheuttaa suomalaisyrityksille. Hallituksen pitäisi helpottaa yritysten toimintaa ja suunnitelmia näinä vaikeina aikoina. Tässä hallitus ei ole vielä onnistunut. Pelkkä yrittäjäystävällinen retoriikka ei riitä. Suurin osa tähän mennessä tehdyistä päätöksistä on itse asiassa lisännyt epävarmuutta. Se, että hallitus on vasta aloittanut työnsä, ei ole mikään syy talouspolitiikan linjattomuudelle.

Epävarmuutta yritysten toimintaan tuo erityisesti hallituksen päätös jättää täysin auki yritysverotuksen tulevaisuus. Hallitusohjelmassa on linjattu ainoastaan, että hyvin toimivasta osinkoverojärjestelmästä luovutaan. Tämä linjaus ei ole niin selvä, kuin miltä se ensin näytti. Pääministeri Jäätteenmäki totesi muutama viikko sitten täällä suullisella kyselytunnilla, että hallitus itse asiassa vain varautuu Euroopan yhteisön tuomioistuimen ratkaisuun hyvitysjärjestelmän osalta. Haluankin nyt kysyä valtiovarainministeri Kalliomäeltä täällä, mikä on asian todellinen tilanne: Ollaanko hyvitysjärjestelmä purkamassa joka tapauksessa, kuten hallitusohjelmassa lukee, vai ollaan ainoastaan varautumassa EU-tuomioistuimen päätökseen, kuten pääministeri Jäätteenmäki on täällä todennut?

Me löimme oman kantamme lukkoon tämän asian osalta jo ennen vaaleja: hyvitysjärjestelmää ei pidä purkaa, ellei siihen ole todellista syytä. Hyvä, jos hallitus nyt on tullut katumapäälle. Jos hallitus kuitenkin on luopumassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä, päätökset on tehtävä mahdollisimman pian. Epävarmuus ei saa jatkua pitkään. Onko ihme, että yritykset tyhjentävät taseitaan, jos tulevan verojärjestelmän rakenteista ja aikataulusta ei ole mitään tietoa? Tällä on suora negatiivinen vaikutus työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Mikä on hallituksen talouspolitiikan linja, vai onko sitä? Ovatko hallitusohjelman tavoitteet enää voimassa?

Hallitusohjelman keskeisin tavoite on työllisyyden nostaminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämä mahdollistaisi hallituksen mukaan työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Finanssipolitiikan osalta hallitus on sitoutunut korkeintaan 1,12 miljardin euron menolisäyksiin koko vaalikauden aikana. Tätä kautta menokuri on viritetty melko kireäksi. Tietysti on huomattava, että aika suuri osa valtion menoista on suhdanneherkkyytensä vuoksi jätetty menosäännön ulkopuolelle. Näillä toimilla hallitus lupaa, että kohtuullisen talouskasvun oloissa valtiontalous on tasapainossa vaalikauden loppuun mennessä. Aikooko hallitus päästä näihin tavoitteisiin ja millä keinoilla?

Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen mukaan maaliskuussa 2003 työllisten määrä oli 2 316 000. Tätä lukua on tarkoitus nostaa 100 000:lla vaalikauden loppuun mennessä. Tämä luku on se mittari, jolla hallituksen onnistumista on seurattava.

Työministeri Filatov esitti jo viikkoja sitten omat epäilyksensä siitä, ettei työllisyystavoitteeseen päästä hallitusohjelmaan kirjattujen keinojen avulla. Koko hallitus on havainnut tavoitteiden ja keinojen välisen ristiriidan kehysneuvotteluissa. Kehysneuvotteluista lähteneessä tiedotteessa todetaan selvästi, etteivät hallitusohjelmassa yksilöidyt toimenpiteet ole riittäviä, jotta työllisyyttä ja valtiontalouden tasapainoa koskevat hallitusohjelmatavoitteet toteutuisivat.

Hallituksen kehyspäätöksen mukaan vaalivuoden ensimmäisinä vuosina aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä lisätään voimakkaasti. Perinteisiin työllisyystoimiin varataan siis varsin runsaasti rahaa. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteillä on oma tärkeä roolinsa työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitäjänä. Työllisyysmäärärahojen kasvu ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että jo aiemmin tehottomiksi havaittujen työllisyystemppujen määrää vain lisätään. Ei ole mitään mieltä siinä, että yhä useampi työtön osallistuu toimenpiteisiin, jotka eivät paranna hänen mahdollisuuksiaan työllistyä varsinaisille työmarkkinoille.

Kasvua tukevista toimenpiteistä kiitoksen ansaitsee hallituksen sitoutuminen tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäämiseen. Osaamisella ja tuottavuuden kasvulla on ensisijainen rooli vientivetoisen kasvun luomisessa. Väestön ikääntyminen korostaa osaamisen tärkeyttä entisestään. Valitettavasti uudistettu menokehyspäätös puolittaa nämä hallitusohjelmassa luvatut panostukset.

Kokoomuksessa odotamme hallituksen lupaamaa kokeilua työnantajamaksujen alentamiseksi vähemmän erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Uskon, että tällä kokeilulla voidaan luoda runsaasti uusia työpaikkoja. Työnantajamaksukokeiluun on varattava riittävät resurssit. Kokeilua ei kuitenkaan pidä toteuttaa niin, että sen ulkopuolelle jäävillä aloilla työnantajamaksut vastaavasti nousevat.

Näiden toimenpiteiden lisäksi tarvitaan muutakin. Tarvitaan juuri niitä työelämän rakenteellisia muutoksia, joista viime aikoina on paljon puhuttu. Kehyspäätöksessä viitataankin työllisyyskehityksen tukemiseksi uusiin työllisyysastetta nostaviin toimiin, joita ei löydy hallitusohjelmasta. Onneksi on olemassa melko selkeä kuva siitä, mitä hallituksen pitäisi tehdä. Tästä on osaltaan pitänyt huolen Raimo Sailas. Työttömyyden nujertaminen vaatii hallitukselta rohkeutta todellisten ratkaisujen tekemiseen. Verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitettävä siten, että työnteko kannattaa aina. Yrittäjyyttä on edistettävä. Työelämässä vietettävää aikaa on pidennettävä. Tähän päästään lyhentämällä opiskeluaikoja ja siirtämällä eläkkeelle jäämistä muutamalla vuodella. Vaaditaan myös toimenpiteitä, joilla ihmiset jaksavat työelämässä nykyistä paremmin ja kauemmin.

Kokoomus on omina työllisyyspoliittisina toimenpiteinään esittänyt muun muassa verokiilan selkeää kaventamista ansiotulojen verotusta ja työnantajan sivukuluja alentamalla, kannustinloukkujen purkamista ja työnhaun tehostamista. Näistä toimenpiteistä hallituksen on päästävä yksimielisyyteen, mikäli se todella aikoo seistä asettamansa työllisyystavoitteen takana. Näissä talkoissa myös kokoomus lupaa olla mukana. Tähän yhteistyöhön me olemme hallituksen kanssa valmiita. Erityisesti työllisyyden ja yrittäjyyden politiikkaohjelmille on löydyttävä todellista vaikuttavuutta ja todellista sisältöä. Työllisyys ei selvittämällä parane. Esimerkiksi yrittäjyyden politiikkaohjelmassa mainituille tärkeille toimenpiteille on osoitettava selkeä rahoitus.

Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Nyt hallitus on kuitenkin sopinut kehyksistä, joiden mukaan valtiontalous on alijäämäinen koko vaalikauden ajan. Eli velkaa otetaan joka ikinen vuosi. Opposition tehtäväksi jää ihmetellä tätä sanojen ja tekojen ristiriitaa. (Ed. Ala-Nissilä: Mistä leikataan, Itälä!)

Hitaan talouskasvun aikana velkaantuminen voidaan jotenkin hyväksyä. Valtiontalouden hyvä tila antaa huonoina aikoina mahdollisuuden alijäämän tekemiselle. Viime vaalikaudella ehdimme jo lyhentää valtionvelkaa sen verran, että nyt tällainen joustaminen on mahdollista. (Ed. Ala-Nisslä: Menot kasvoivat 2,5 miljardia euroa reaalisesti!) Kehyspäätöksessä arvioidaan, että vaalikauden aikana talouskasvu on keskimäärin 2,5 prosenttia vuodessa. Tämä on juuri sitä tavanomaista kasvuvauhtia, johon hallitusohjelmassakin viitataan. Millä tavoin hallitus selittää sen, että normaalin kasvun oloissa otetaan jatkuvasti velkaa?

Hyvinvointipalvelut ovat osa kilpailukykyä. On tärkeää, että Suomessa on toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on laadukas perusopetus. Vaaleissa kokoomus asetti hyvinvointipalvelut tulonsiirtojen edelle. Teimme selkeän arvovalinnan. (Ed. Outi Ojala: Meillä on perusoikeudet!)

Hallituksen mainostama peruspalvelubudjetti lisää kuntien valtionosuuksia 550 miljoonalla eurolla. Kuntien ja valtion rahoitussuhde vaikuttaa suoraan siihen, millaiset peruspalvelut suomalaisille on tarjolla. Tästä ei pidä tinkiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon puolella jo pelkästään Kansallinen terveysprojekti nielee suuren osan näistä määrärahoista. Terveysprojektin ja hoitotakuun toteuttaminen on välttämätöntä, mutta mihin muuhun sitten rahaa riittää? Miten kunnat rahoittavat oman osuutensa terveysprojektista. Samanaikaisesti hallitus kaiken lisäksi uhkaa poistaa kokonaan kuntien osuuden yhteisöverotuotoista.

Erityisen huolissamme olemme siitä, ettei perusopetukseen olla osoittamassa riittäviä resursseja. Jos määrärahat eivät lisäänny, opetuksen laatu ei parane. Jos lisäresursseja ei tule, eivät luokkakoot pienene, oppimistulokset parane eikä kouluturvallisuus tai opettajien määrä lisäänny. (Ed. Gustafsson: Ikäluokat pienenevät kuitenkin!)

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen menokehyspäätöstä vertaa hallitusohjelmaan, herää kysymys, olisiko hallituksen kannattanut viettää hallitusneuvottelujen jatkoksi vielä muutama päivä Säätytalolla. Jo hallitusohjelmaa kirjoitettaessa olisi pitänyt tehdä selkeät päätökset niistä toimenpiteistä, joilla hallitus pääsee itselleen asettamiinsa tavoitteisiin. Ilman näitä toimenpiteitä koko hallitusohjelma on hiekalle rakennettu.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Aloitan suoralla lainauksella: "Mielestäni on ehdottoman tärkeätä ylläpitää ja parantaa yhteiskuntamme sosiaalista koheesiota eli olla Team Finlandia. Tämä edellyttää tulonjakoa tasoittavia mekanismeja: verotusta ja tulonsiirtoja. Tähän ei kuulu tuloerojen kasvattaminen ja työssäkäyvän köyhälistön luominen. Sosiaalisesti vakaa tilanne helpottaa vakaata taloudenhoitoa ja päinvastoin. Olen vakuuttunut, että myös suomalaisten yritysten intresseissä on vakaa yhteiskunnallinen kehitys, jonka siunauksellisuudesta meillä on paljon kokemuksia."

Näin puhui tasavallan presidentti Tarja Halonen TT:n edustajiston kokouksessa viime viikolla. On todella ikävää, että tähän samaan huoleen yhteiskunnan eriarvoistumisesta ei maan hallitus yhdy. Hallituksen eduskunnalle antama lisätalousarvio päinvastoin esittää alennettavaksi kuluvan vuoden valtion tuloveroasteikon kaikkia marginaaliveroprosentteja puolella prosenttiyksiköllä. Veropolitiikassa hallitus ei todellakaan seuraa edeltäjänsä linjaa. Se ei painota kevennystä pieniin ja keskisuuriin tuloihin, ja lisäksi se rahoittaa kevennyksen velalla. Lisävelkaa se ottaa yli 500 miljoonaa euroa.

Myös veropolitiikassa Jäätteenmäen hallitus on peittelyn ja salailun hallitus. Tänään se ei halua kertoa, että tulevina vuosina se aikoo keventää lisää veroja, vaikka vaalien alla hallituspuolueet lupasivat puolustaa palveluja. Lisäkevennykset ovat kuitenkin itsestäänselvyys, sillä hallitus on luvannut edistää tuloratkaisujen syntymistä uusilla kevennyksillä. Hallitus jättää kertomatta sen, että todellisuudessa sen tähtäimessä on Sailaksen ehdottoman suuruinen veronalennusohjelma. Edellinen hallitus pyrki kehittämään palveluja. Jäätteenmäen hallitus pyrkii luomaan tilaa suurille veronkevennyksille, mutta ei kehtaa kertoa sitä. Jäätteenmäen hallitus ei ole solidaarisuuden ja yhteisvastuun hallitus. Se on Jorma Ollilan ja Raimo Sailaksen hallitus.

Sen minä ymmärrän, että kokoomus on tyytyväinen. Se on tyytyväinen siihen, että ensi kertaa pitkään aikaan kokoomuksen verolinja menee läpi. Kohtalon ivaa on sen sijaan se, että kokoomus hävisi vaalit verolinjansa takia ja istuu oppositiossa, mutta sitä linjaa toteuttaa nyt keskustan ja sosialidemokraattien hallitus. (Ed. Zyskowicz: Siinä on äimistelemistä!) Keskituloisen palkansaajan verotuksessa veronalennus tarkoittaa sitä, että ensi heinäkuusta alkaen jää kuukaudessa käteen noin 20 euroa enemmän kuin tähän asti. Pienituloisen palkansaajan käteen veronalennus jättää muutamia euroja. Suurituloisille veronalennus tuo kosolti euroja tilille.

Vuositasolla veronalennus leikkaa valtion verotuloja liki 300 miljoonaa euroa. Jos joku esittäisi lapsilisien korottamista 300 miljoonalla eurolla siten, että suurimmat summat annettaisiin hyvätuloisille, esittäjää ei pidettäisi täysjärkisenä. Jostain syystä hallituksessa pidetään sen sijaan täysin luonnollisena, että suurimmat veronalennukset annetaan hyvätuloisille.

Herr talman! Rättvisan i samhället kräver att man i stället för skattelättnader hellre fäster uppmärksamhet vid låginkomsttagarnas inkomstutveckling. Regeringen motiverar sina skattesänkningar med att dessa ökar medborgarnas köpkraft. Vänsterförbundets riksdagsgrupp anser att det visst finns brist på euror i småinkomsttagarnas plånböcker och att deras köpkraft behöver höjas. Problemet är att det inte är skattelättnaderna som löser den här frågan. Det är solklart att några euros ökning per månad inte har någon betydelse för låginkomsttagarfamiljernas köpkraft. Skattesänkningarnas inverkan är närmast symbolisk.

Under hela förra valperioden kritiserade centern ur oppositionen Lipponens regering för att skattepolitiken var orättvis och lönlös. Både vänsterförbundet och centern ansåg ännu under förra valperioden att skattelättnaderna i första hand skall gynna småinkomsttagare, inte de rika i samhället, vilket tyvärr blir slutsatsen om man sänker skatterna med samma procentenhet för alla löntagare så som regeringen nu föreslår.

Valtion tuloveroalennusten ongelmana on myös se, että ne pienituloiset, joilla on niin pienet tulot, etteivät he maksa ollenkaan valtionveroa, eivät tästä alestakaan hyödy. Lisäksi monet eläkeläiset ovat syystä loukkaantuneet siitä, että hallitus antaa veronkevennykset nyt vain palkansaajille. Valtionveroa maksavat eläkeläiset saavat odottaa omaa "joululahjaansa" vuoden 2004 jouluun asti, mutta valtaosa eläkeläisistä ei edes maksa valtionveroa. Siksi heille joululahjaa ei ole luvassa, ei edes myöhässä.

Luen tähän lyhyen katkelman oppositiossa olleen keskustan eduskuntaryhmän julkistamasta budjettilinjasta viime vaalikaudelta: "Keskusta on esittänyt, että tuloveronkevennykset olisi painotettu hallituksen esityksiä voimakkaammin pienituloisille palkansaajille, jolloin niiden työllisyysvaikutukset olisivat olleet tehokkaampia. Samalla linjamme olisi ollut sosiaalisesti oikeudenmukaisempi." Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kysyy, miksi keskusta nyt on hylännyt tämän hyvän budjettipoliittisen linjansa ja lähtenyt suosimaan jo ennestään vaurasta kansanosaa ja unohtaa köyhät. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää tältä osin keskustalle paheksuntansa äänestäjille annettujen lupausten pettämisestä. Vaalitaistelussa keskusta kyllä suhtautui veronalennuksiin positiivisesti, mutta piti ehdottoman tärkeänä, että mahdolliset veronalennusvarat käytetään pienimpien tulojen verotuksen keventämiseen.

Veroilla kerätyt varat päätyvät pääasiassa kansalaisten hyvinvointia tukeviin palveluihin ja tulonsiirtoihin. Vasemmistoliiton mielestä hallituksen nyt esittämät veronalennusvarat olisi tullut käyttää kansalaisten palveluiden ja pienimpien tulonsiirtojen parantamiseen. Palvelut ja tulonsiirrot ovat paras tapa tasata kohtuuttomia tuloeroja, ja ne takaavat ihmisille eri elämänvaiheissa kohtuullisen elämän. Tämä hallitus valitsee mieluummin veronkevennykset. Myöskään veronalennusten vaikutuksista työllisyyden parantumiseen ei ole olemassa minkäänlaisia päteviä todisteita. Ainoa varma asia on, että veronalennusten seurauksena valtiolle jää vähemmän rahaa käytettäväksi kohdennettuihin työllisyyttä, palveluita ja toimeentuloturvaa parantaviin toimiin.

On myönteistä, että budjetin ulkopuolisin takauksin ja lisätalousarvioon sisältyvin Rajavartiolaitoksen laivakorjauksin pidetään yllä telakoiden työllisyyttä. Paljonpa muuta työllisyyden hyväksi lisätalousarvio ei sitten sisälläkään.

Lisätalousarviossa hallitus lupaa rataverkon korjauksiin 32,6 miljoonaa euroa ja tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen 6,7 miljoonaa euroa. Hallitus jättää mainitsematta, että molemmat rahat tulevat valtion kassaan voiton tuloutuksina VR:ltä ja Tiehallinnolta. VR:n voiton tuloutus on jo edellisen hallituksen aikana sovittu käytettäväksi rataverkon korjauksiin. Kumpaakaan näistä ei hyvällä tahdollakaan voi pitää tämän hallituksen panostuksina työllisyyden parantamiseen.

Hallituksen lisätalousarviosta suuntautuu vain muutama kymmenen miljoonaa euroa suoranaiseen työllistämiseen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä tätä ei voida pitää riittävänä panostuksena työllisyyteen hallitukselta, jonka tavoitteena on luoda maahan 100 000 uutta työpaikkaa. Kannattaa myös panna merkille, että merkittäväksi sektoriksi kohonnut it-ala ei tule millään tavalla esille hallituksen toimissa, vaikka alaa koettelee huomattava lomautus- ja irtisanomisaalto.

Maailmantalous ei ole kääntynyt Irakin sodan päättymisen jälkeen nousuun, vaikka monet tahot ennustivatkin niin käyvän. Näyttää pikemminkin siltä, että maailmantalous on painumassa yhä syvempään taantumaan. Siksi olisi ollut toivottavaa, että hallitus olisi panostanut talousarviossaan työllisyyden ja julkisen talouden tukemiseen huomattavasti nyt esittämäänsä enemmän. Julkisella sektorilla on tärkeä taloutta vakauttava vaikutus etenkin hitaan talouskasvun aikana. Julkisilla palveluilla on tärkeä merkitys nimenomaan naisten työllistäjinä ja naisten työssäkäynnin mahdollistajina. Siksi julkisten palveluiden kehittäminen ja julkisen sektorin työolojen parantaminen on tärkeä asia paitsi työllisyyden myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Kaikkein räikein esimerkki hallituksen vääristyneestä tärkeysjärjestyksestä ja priorisointilistasta on se, että Puolustuslaitoksen menot tuntuvat olevan valtion erityisessä suojeluksessa. Hallitus esittää Puolustusvoimille 11 miljoonaa euroa lisää rahaa kattamaan menojen noususta aiheutuvia kuluja. Eduskuntaryhmämme mielestä on todella törkeää, että armeijan menoihin kyllä aina löytyy lisää rahaa indeksikorotuksiin, vaikka mihinkään muihin tarpeellisempiin kuluihin ei tällaista indeksikorotusta hyväksytä. Kysynkin hallitukselta: Eikö olisi tärkeämpää sitoa lapsilisät indeksiin ja sopeuttaa armeijan menot vallitsevaan tiukkaan todellisuuteen? Millainen hallitus ja yhteiskunta pitää aseita tärkeämpinä kuin lapsia? (Ed. Pulliainen: Suomalainen! — Ed. Salo: Punamulta!)

Tässä yhteydessä en malta olla ihmettelemättä vihreiden intoa Euroopan yhteiseen puolustukseen. Toisin kuin vihreät — ja viimeksi puheenjohtaja Soininvaara — uskovat, siinä hankkeessa ei todellakaan ole kyse puolustusmenojen säästämisestä, vaan yrityksestä kuroa edes vähän umpeen EU-maiden ja Yhdysvaltojen välistä kuilua aseteknologian ja asevarustelun alalla.

Herra puhemies! Veronalennuksille ei ole asetettu mitään rajaa. Menoille hallitus on sen sijaan asettanut tiukat rajat, paljon ahtaammat raamit kuin EU:n vakaus- ja kasvusopimus meiltä vaatisi. Hallituspuolueet ovat sitoneet tältä osin omat kätensä ja myös eduskunnan kädet neljäksi vuodeksi. Tiukan menosäännön yksi poliittinen seuraus on se, että kaikkia hallitusohjelman vielä täsmentämättömiä ja selvitettäviä lupauksia ei voida mitenkään toteuttaa. Arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, muistakaa tämä! Se on teidän itse aiheutettu päänsärkynne, kun kansalaiset kysyvät paremman arjen perään. Kun teiltä kysytään leikkausjonoista, vastatkaa rehellisesti: menosääntö.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on haastanut hallituksen kamppailuun köyhyysongelmia vastaan esittämällä veronalennuksille vaihtoehtoisia lakialoitteita.

Regeringen förbigår i sitt program fattigdomsfrågan med enbart en hänvisning till strävanden att förbättra sysselsättningen. Även om regeringen skulle nå sin målsättning 100 000 nya arbetsplatser löser inte det fattigdomsproblemet i samhället. Förbättrandet av de minsta inkomstöverföringarna har en stor betydelse för hur fattigdomsfrågan löses. Det framgår av flera olika undersökningar att huvudorsaken till fattigdomen inte enbart är en förlängd arbetslöshet, lika väsentligt är grundskyddets nivå. Fattigdomen bör minskas genom att åtgärda bägge orsakerna.

Vänsterförbundets riksdagsgrupp har lämnat in lagmotioner som visar hur man bättre kunde använda de 300 miljoner euro som regeringen nu slösar på fåfänga skattelättnader. Vår riksdagsgrupp vill hellre använda samma penningsumma till att göra samhället mera jämlikt så att de minsta inkomstöverföringarna höjs för att hjälpa dem som har det ekonomiskt svårast.

Toimeentulotukeen esitämme kahta parannusta. Toimeentulotuen antama vähimmäisturva on hyvin niukka, ja monissa selvityksissä ja ohjelmissa on esitetty sen tason nostamista. Vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakuntien pitkät leipäjonot ovat elävänä todistuksena vähimmäisturvan riittämättömyydestä.

Valtioneuvoston päätöksellä toimeentulotuen perusosan määräytymisperusteita muutettiin vuoden 94 alusta siten, että lapsilisät otetaan perheen tuloina huomioon toimeentulolaskelmaa tehtäessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimeentulotuella kuitataan lapsilisät. Ryhmämme esittää, että ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä ei vastedes vähentäisi perheen saamaa toimeentulotukea, ja näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet hyötyisivät myös tulevista lapsilisän korotuksista. Ilman tällaista muutosta hallituksen lupaukset korottaa lapsilisää 10 eurolla kuukaudessa eivät koske lainkaan toimeentulotukea saavia lapsiperheitä.

Toiseksi esitämme toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistamista. Kun vuonna 97 säädettiin laki toimeentulotuesta, toimeentulotukeen tehtiin samalla merkittävä huononnus ottamalla käyttöön asumiskustannusten niin sanottu omavastuuosuus. Alun perin esitettiin 20 prosentin omavastuuta, mutta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vaatimuksesta budjettiriihessä omavastuuta pienennettiin 7 prosenttiin. Pidimme jo tuolloin muutosta epäoikeudenmukaisena. Omavastuuosuuden vaatiminen on yhdessä muiden huononnusten kanssa johtanut toimeentulotuen tason alentumiseen samaan aikaan, kun taloudessa on ollut voimakas nousukausi ja yleinen tulotaso on noussut.

Opiskelun aika on nuorten aikuisten osalta elämänvaihe, joka aiheuttaa köyhyyttä. Opintotuen taso on nykyisin riittämätön, ja opintotukea on syytä kehittää ja korottaa. Osaparannus olisi opintotuen asumislisän säätäminen ympärivuotiseksi.

Pienimpien äitiyspäivärahojen osalta tulemme esittämään 12 euron korotusta. Pienimpien eläkkeiden varassa elävien ihmisten toimeentulo ei ole riittävä, joten tavoitteemme on edelleen, että kansaneläkkeisiin tehdään 18 euron tasokorotus. Tulemme esittämään korotusta myös yhdistelmätukeen.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän nyt tekemien, pienituloisten ihmisten elämäntilannetta parantavien lakialoitteiden yhteissumma on vain hieman suurempi kuin hallituksen esittämien epäsosiaalisten veronkevennysten. Tämä kertoo, että valtion budjetin rahat voidaan käyttää myös yhteiskunnan tasa-arvoa lisäämään eikä vain kasvattamaan eriarvoisuutta. Tarvitaan vain tahtoa sekä sosiaalista omaatuntoa ja solidaarista mieltä myös yhteiskunnassa heikoimmin toimeentulevia kohtaan. Tämä kaikki näyttää maan uudelta hallitukselta puuttuvan.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä liitto lupasi vaaliohjelmassaan suosia palveluja suhteessa veronalennuksiin ja pienituloisia suhteessa suurituloisiin. Ennen vaaleja keskusta ja SDP olivat samoilla linjoilla. (Ed. Zyskowicz: Totta!) Nyt nämä kaksi puoluetta harjoittavat politiikkaansa hallituksessa. Ensimmäisenä isona päätöksenään ne ovat toteuttaneet suurituloisia suosivat veronalennukset. Aloitus ei vaikuta hyvältä. En kadehdi ministeri Kalliomäkeä, joka on erikoisessa tilanteessa aloittaessaan sosialidemokraattisena valtiovarainministerinä veropolitiikkansa oikeistolaisemmin kuin kokoomuslainen edeltäjänsä.

Elvytys on sinänsä perusteltua talouspolitiikkaa Irakin sodan ja sars-kuumeen pitkittämän taantuman torjumiseen. Olisimme kuitenkin odottaneet hallitukselta elvytyksen toisenlaista sosiaalista kohdentamista. Hallituksella olisi tässä ollut paikka korjata työmarkkinoilla vallitsevaa rakenteellista epätasapainoa, toisin sanoen sitä, että syntyvät työpaikat vastaisivat paremmin työttömien osaamista ja ammattitaitoa. Suurituloisia suosivat veronalennukset tuovat kyllä työpaikkoja, mutta syntyvät työpaikat ovat samanlaisia, joita meillä jo on, eikä tämä siten helpota pitkäaikaistyöttömien tilannetta. (Ed. Salo: Vääränlaisia työpaikkoja!) Taloutta olisi pitänyt elvyttää kohdistamalla veronalennukset selkeästi pienituloisia suosivasti tai matalapalkka-aloille suunnattuihin sosiaaliturvamaksujen alennuksiin. Tällainen elvytys ei olisi ollut välinpitämätöntä suhteessa rakenteelliseen työttömyyteen.

Arvoisa puhemies! Kuten muun muassa työministeri Filatov on todennut, hallitusohjelmassa ei vielä ole esitetty keinoja, joilla 100 000 uuden työpaikan tavoitteeseen päästään. Näitä olisi pikaisesti ryhdyttävä miettimään, sillä valtiovarainministeriön kehyspäätöstä koskevassa perustelumuistiossa todetaan, että nykyisillä keinoilla työpaikkojen lisäys olisi tavoitellun 100 000:n sijasta neljännes eli vain 25 000 työpaikkaa. (Ed. Zyskowicz: Riittääkö se hallitukselle?) Kun tiedämme, että tällaisia keinoja ei puissa kasva, luulisi, että hallituksella ei olisi varaa yhteenkään veropäätökseen, jolla tähän haasteeseen ei vastata. (Ed. Zyskowicz: Tällä kertaa vastataan!)

Keskeinen kysymys on huonosti koulutetun työvoiman aseman parantaminen työmarkkinoilla, ja, ed. Zyskowicz, tällä päätöksellä siihen kysymykseen ei vastata. Osaratkaisu tähän ongelmaan olisi voimakas pienipalkkaisia suosiva verotuksen rakenteen uudistus. Tällaista rohkeutta olisimme hallitukselta odottaneet. Vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt pieni- ja keskituloisten verojen alentamista koskevan aloitteen rinnakkaislakialoitteena hallituksen esitykselle. Aloitteessa esitetään mallia, jossa valtion tuloveroasteikkoja jatkettaisiin negatiivisiksi siten, että henkilön negatiivinen valtionvero vähennettäisiin veronmaksajan maksamasta kunnallisverosta. Sitä ei kuitenkaan vähennettäisi kunnalle tilitettävästä verosta. Aloitteen tarkoituksena on kohdistaa veronalennukset voimakkaasti pienituloisiin ja samalla olla heikentämättä kuntien taloudellista asemaa. Haastamme hallituksen vastaavaan aloitteellisuuteen jatkotyöskentelyssään. Myös palkansaajaliike SAK:n suulla on esittänyt, että tämä veroratkaisu, sen rakenne, ei tyydytä palkansaajia jatkossa.

Työllisyysasteen nostaminen on se avainkysymys, jolla ratkaistaan, onnistuuko hallitus myös talouspoliittisissa tavoitteissaan. Jos työttömyys pysyy nykyisellä tasollaan, se heikentää talouskasvun mahdollisuuksia ja vesittää pyrkimyksen päästä valtiontalouden tasapainoon vaalikauden loppuun mennessä. Tämä skenaario olisi huolestuttava myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan kannalta. Jouduttaisiin karsimaan palveluja ja velkataakka kasvaisi. Tämä kehityssuunta olisi pystyttävä torjumaan.

Rakenteellisen työttömyyden torjunnalla alkaa olla kiire. Lisäksi on vaarana, että rahaa riittäviin ja vaikuttaviin keinoihin rakenteellisen työttömyyden purkamiseksi ei tällä yleisiin veronalennuksiin perustuvalla politiikalla jää. Myöskään hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman toimenpiteitä ei voida odottaa kauan.

Vihreä eduskuntaryhmä muistuttaa eräästä keinosta, jolla olisi myönteinen vaikutus juuri palvelualojen työllisyyteen. Vanhemmuuden kustannukset, joita syntyy esimerkiksi vanhempainvapaista ja sairaan lapsen hoitamisesta, pitäisi jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken. Tässä kohtaa palvelualat ovat teollisuuteen nähden huomattavasti heikommassa asemassa, koska palvelualat työllistävät erityisesti naisia, jotka perhevapaita käyttävät. Vanhempainkustannusten tasaamista vaativat ennen vaaleja kaikki puolueet — pääministeri Jäätteenmäki oli etujoukoissa. Tästä huolimatta hallitusohjelmaan on asiasta kirjattu vesitetty maininta, jonka toteuttaminen täysimääräisestikään ei vielä korjaisi ongelmaa kokonaan. Hallituksen tulisi lunastaa ne toiveet, joita naisvaltaisille palvelualoille ja ylipäätään nuorten naisten keskuuteen on ennen vaaleja syntynyt.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi aika laajentaa ympäristöpolitiikan ohjausta hallinnollisista keinoista taloudellisiin, siis lupamenettelyistä maksuihin ja veroihin. Vaikuttavuutensa vuoksi juuri energiavero on keskeinen taloudellinen ohjausväline. Hiilidioksidipäästöjä on energiaverotuksella alennettu jopa 7 prosenttia 90-luvun aikana. Energiaveroilla on roolinsa myös veropohjan paikkaajana tilanteessa, jossa erilaisten verojen alentamiseen, erityisesti alkoholiverotukseen, kohdistuu voimakkaita paineita. Kotitalouksille korotuksista aiheutuvaa kustannusten nousua voidaan myös kompensoida.

Ekologisella verouudistuksella olisi oikein toteutettuna myönteisiä ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Energiaverot ovat myös välttämätön osa projektia, jossa talouskasvun ja ympäristön tilan huononemisen välinen suhde pyritään katkaisemaan. Pitkän aikavälin suunnitelmia tehtäessä ympäristön tilan kehityksen on oltava mukana julkisen talouden ja talouskasvuennusteiden rinnalla.

Hallitusohjelmassa ekologinen verouudistus mainitaan itse asiassa varsin vahvasti. Menokehyksestä ei kuitenkaan löydy suunnitelmaa ympäristö- ja energiaverojen korottamiseksi. Valtiovarainministeri Kalliomäki, kysyisin: Onko tällaista suunnitelmaa valmisteilla? Ei kai hallitusohjelmaan hupimielessä kirjata asioita, joita ei kuitenkaan aiota toteuttaa? Eikö energiaverojen korotukselle pitäisi esittää jonkinlainen aikataulu, jotta teollisuus samoin kuin yksityiset kuluttajat voisivat niiden perusteella suunnitella tulevaisuuttaan?

Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen vastaa hallituksen ilmastopolitiikan toteuttamisesta. Miten Suomi aikoo päästä Kioton päästötavoitteeseen, jos energiaveroja ei nosteta? Tässä salissa kysytään usein: Mistä rahat, Pekkarinen? Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että hän vastaisi: energiaveroista.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltalainen tutkimusinstituutti Centre for Global Development selvitti eri maiden kehitysyhteistyökykyä. Sen selvityksen mukaan Suomi on itse asiassa yksi huonoimmista kehitysmaiden auttajista Euroopassa. Suomen antama kehitysapu on jo kauan ollut esimerkiksi muita Pohjoismaita alemmalla tasolla. Valtioneuvos Holkerin vetämä työryhmä esitti kehitysyhteistyömäärärahojen korottamista YK:n suosittamalle 0,7 prosentin tasolle bkt:stä vuoteen 2010 mennessä. Välitavoitteena kehitysyhteistyömäärärahojen tason pitäisi vuoteen 2007 mennessä olla 0,55 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Hallitusohjelmassa luvataan, että kehitysyhteistyömäärärahoja nostetaan Holkerin työryhmän tavoitteen mukaiselle tasolle vuoteen 2010. (Ed. Gustafsson: Se on enemmän kuin vihreitten hallituksen ohjelmassa oli!) Kehyspäätöksen mukaan hallitus on nostamassa kehitysyhteistyömäärärahoja, mutta tahdissa, jolla päästään eri arvioiden mukaan hieman yli 0,4 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä. Seuraavalle hallitukselle tulee todella kova kiire varsinaiseen tavoitteeseen pääsemisessä.

Valtioneuvos Holkeri on todennut, että kehitysyhteistyö on osa kansallista infrastruktuuria kuten rautatiet tai terveydenhuolto. Jos Suomi todella haluaa toimia YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, se toiminta täytyy tehdä nyt, tällä vaalikaudella. Ruotsalainen kansanpuolue vaati omassa vaaliohjelmassaan, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan 0,7 prosenttiin jo vuoteen 2007 mennessä. Ruotsalainen kansanpuolue ei ole varsinaisesti kuuluisa siitä, että se usein vaatisi paljon, mutta olisiko tässä kohtaa pitänyt kuitenkin vaatia hieman enemmän?

Arvoisa puhemies! Mitä yhteistä on Suomella ja Kiinalla? Ilmeisesti molemmissa näytetään pyrkivän yhden lapsen politiikkaan. Jotta lapsilisien ostovoima pysyisi nykyisellä tasolla, olisi rahaa annettava myös monilapsisille perheille. Hallitus on päättänyt nostaa vain ensimmäisen lapsen lapsilisää. Tämä rahoitetaan jäädyttämällä kaikkien lasten indeksikorotukset. Toisin sanoen vähälapsisten perheiden etuuksia nostetaan monilapsisten perheiden kustannuksella. Itse asiassa jo kaksilapsinen perhe subventoi yksilapsisille perheille annettavaa lapsilisäkorotusta. (Ed. Esa Lahtela: Aina on kuitenkin se yksi lapsi!) — Niin, mutta jos tehtäisiin indeksikorotus kaksilapsisille perheille, se olisi jo 12 euroa, eli tässä siirretään monilapsisilta perheiltä rahaa yksilapsisille yksiselitteisesti. — Tätä mallia ovat ennen vaaleja esittäneet ainoastaan sosialidemokraatit. Idea on heidän ja vain heidän. Tämä tehdään, vaikka on aivan hyvin tiedossa, että lapsiperheiden pahentunut köyhyys kohdistuu erityisesti useampilapsisiin perheisiin.

Lapsiperheiden lisäksi opiskelijat ovat ryhmä, joille ei menokehysten valossa ole tulossa parannuksia. On paradoksaalista, että koulutuksen merkitystä kansantalouden yhtenä tukipilarina korostetaan joka käänteessä ja kuitenkin samaan aikaan syyllistetään opiskelijoita siitä, että nämä eivät valmis