Täysistunnon pöytäkirja 29/2003 vp

PTK 29/2003 vp

29. KESKIVIIKKONA 28. TOUKOKUUTA 2003 kello 16 (16.11)

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 44 luvun 11 §:n sekä poliisilain 23 §:n muuttamisesta

 

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen eduskunnalle ampuma-aselain, rikoslain 44 luvun 11 §:n sekä poliisilain 23 §:n muuttamisesta — tai kuten sitä on kutsuttu lyhemmin: armovuosisäännöstön — tavoitteena on kansalaisten hallussa olevien kymmenientuhansien luvattomien ampuma-aseiden saattaminen lupajärjestelmän piiriin tai luovuttaminen valtion haltuun, luvattomien aseenosien, patruunoiden ja ammusten sekä räjähteiden niin ikään saaminen valtion haltuun.

Tässä asiassa eduskunta on myöskin ollut aktiivinen. Eduskunnan hallintovaliokunta on jo mietinnössään 29/1997 ampuma-aselain uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa ja myöhemmin mietinnössään 6/2001 ampuma-aselain uudistuksen toisessa vaiheessa edellyttänyt hallitukselta kyseisen säännöstön valmistelua. Tässä luvattoman ampuma-aseen omistaja voisi hakea aseelle hallussapitolupaa taikka luovuttaa aseen kolmen kuukauden kuluessa asianmukaisen luvan haltijalle tai deaktivoida aseen. Muussa tapauksessa ase myytäisiin omistajan lukuun poliisin julkisella huutokaupalla. Omistaja voisi myös luovuttaa aseen suoraan valtiolle. Esineen omistajuuden toteamisen osalta pääsääntönä olisi, että esineen omistajaksi katsottaisiin se, jolla on esine hallussaan, jollei poliisin tiedostossa olevien tietojen perusteella tai muiden asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi omistajuutta ole syytä epäillä muuksi.

Sitä vastoin luvattomat aseet, aseiden osat, kaasusumuttimet, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset sekä räjähteet siirtyisivät aina suoraan lunastuksetta valtiolle tai ne hävitettäisiin, jollei niitä palautettaisi niiden alkuperäiselle, lailliselle omistajalle, jolla olisi lupa niiden hallussapitoon. Esineet, joiden omistajaa ei tiedetä, siirtyisivät suoraan valtion omistukseen. Tämän lain vaikutuksina ja tavoitteina on siis keskeisesti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden parantaminen estämällä esineiden kulkeutuminen rikolliseen käyttöön ja ehkäisemällä esineillä aiheutuvia tapaturmia.

Suomessa tietysti erityisesti historiaamme ja sotiin liittyvät tapahtumat luonnollisesti ovat vaikuttamassa siihen, että esineiden alkuperässä selvästi näkyy se, että kyseessä on vanhoja, sodista tuotuja palveluaseita, sotasaalisaseita ja asekätkentäaseita, luvallisista myöskin luvattomiksi muuttuneita aseita esimerkiksi lupa-asioiden jäätyä hoitamatta luvanhaltijan kuoltua. Niin sanottuja nurkkiin jääneitä ampumatarvikkeita sekä räjähteitä, joiden hankinta ennen oli nykyistä helpompaa, lienee joukossa myöskin.

Tältä osin poliisi tulee järjestämään lain voimaantulon jälkeen Puolustusvoimien kanssa alueellisia keräyskampanjoita paikallisten aikataulusuunnitelmien mukaan. Tärkeintä on yleinen valtakunnallinen tiedotus sekä alueellinen keräyksiä koskeva tiedotus tässä asiassa.

Tämä hallituksen esitys on valmisteltu yhteistyössä puolustusministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön kesken. Eduskunnan hallintovaliokunnan aikaisempia, edellä mainitsemiani kannanottoja on tässä käytetty myös linjauksen perusteena ja pohjana.

Yllä mainittua ja edellä kuvaamaani menettelyä alettaisiin noudattaa heti, kun säädösmuutokset tulisivat voimaan, ja menettely olisi tämän jälkeen voimassa pysyvästi. Säädösten olisi tarkoitus tulla voimaan joko lokakuun tai marraskuun alussa kuluvana vuonna. Säädösten tultua voimaan paikalliset poliisilaitokset toteuttavat ja niiden varassa on tietysti toteuttaa aktiivisia alueellisia keräyskampanjoita omien aikataulujensa ja suunnitelmiensa mukaisesti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri jo esitteli tämän hallituksen esityksen sisällön. On syytä palauttaa mieleen, että asia oli jo toistakymmentä vuotta sitten täällä eduskunnassakin esillä ja meidän vihreiden toimesta yritettiin jo silloin vaikuttaa siihen, että hallitus olisi tämän sisältöisen esityksen antanut. Ne perusteet, jotka juuri ministeri äsken esitteli, olivat voimassa ja olemassa olevia jo silloin toistakymmentä vuotta sitten, ja on tästä syystä erinomaisen suurella mieltymyksellä ja tyytyväisyydellä todettava se, että hallitus on nyt päätynyt tämän esityksen antamiseen. Ehkä eräitä erittäin ikäviä tapauksia olisi jäänyt tapahtumatta, jos tällainen lainsäädäntö olisi ollut voimassa jo toistakymmentä vuotta sitten.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten niin ministerin puheenvuoroon kuin ed. Pulliaisen puheenvuoroon eipä tähän paljon lisättävää ole olemassa, varsinkin kun yleisperusteluissa todetaan, että myydään valtion lukuun tai hävitetään. Mielestäni se turvaa sen näköalan, jos tämä nyt sitten tässä hengessä menee eteenkin päin, että museaalista arvoa omaavat aseet voivat tulla huutokaupan kautta myöskin kerääjien käsiin ja luvallisiin käsiin. Pidän esitystä erittäin onnistuneena. Uskon, että se sellaisen käsittelyn myöskin saa valiokuntavaiheessa ja johtaa parempaan tulevaisuuteen ja säilyttää historialliset arvot. Sitten myöskin kansalaisilla on mahdollisuus päästä luvattomista aseista eroon. Myöskin luvattomista aseista voi tämän kautta, jos oikein tulkitsen, tulla samalla luvallisiakin, silloin kun siihen on edellytykset olemassa ja aseet ovat sen luonteiset, että ne voidaan luvallisiksi kirjata sen jälkeen, kun asia on julki tuotu.

Pidän esitystä hyvänä. Kiitoksia hallitukselle ripeästä toiminnasta, vaikka ed. Pulliaisen puheenvuorosta jäikin semmoinen vaikutelma, että tämä asia on keksitty jo kymmenen vuotta sitten.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Edellisen puhujan tapaan olen sitä mieltä, että tämä esitys on hyvä. Näen tämän osana rikosten ehkäisyä, vaikka tässä yhteydessä kuulostaa kenties vähän pateettiselta sanoa näin. Erityisesti huumerikosten ollessa kasvamaan päin ja huumeiden valitettavasti rantauduttua ja edelleen rantautuessa Suomeen tämä lainsäädäntö puolustaa entistä enemmän paikkaansa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä esitys on hyvä ja tarkoittaa hyvää, mutta kun itse olen tuolta maaseudulta kotoisin, siellä tällaisia siantappoaseita on ollut aina, jotka eivät ole kirjoissa eikä kansissa. Niillä ei tehdä rikoksia. Sen takia luulen, jotta ne rikolliset, jotka näitä aseita pitävät, eivät tule niitä palauttamaan, vaikka millainen laki meillä olisi voimassa. Mutta sinällään tämä ajatuksena on hyvä. Tämä viestii siitä, että kaikkien meidän aseidemme pitää olla kirjoissa ja kansissa. Toivon mukaan ne myös merkataan sillä tavalla, että ne ovat helposti tunnistettavissa sitten, jotta tiedetään, mikä on laillinen ja luvallinen ase, ja kun poliisi saa tällaisen aseen käteensä, se tietää, kenen tämä ase on. Nimittäin nykyjärjestelmällä voidaan tämmöinen merkkaus- ja kirjaussysteemi helposti toteuttaa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ampuma-aselain osalta on toteutettu jo kaksi vaihetta. Nyt hallitus esittää kolmannen vaiheen toteutuksen. Tämä asia oli esillä, kuten ministeri Rajamäkikin jo totesi, siinä yhteydessä, kun hallintovaliokunta valmisteli aselain kokonaisuudistusta ja siihen liittyvää toista vaihetta. Jo tuolloin kiirehdimme tällaisen armovuosijärjestelmän aikaansaamista, kuten ed. Pulliainen täällä myös omalta osaltaan aiemmin totesi. Meillä on paljon sellaisia aseita edelleen, jotka eivät ole luvallisia eivätkä rekistereissä. Tavoitteena tulee tietysti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta olla se, että meillä ei olisi laittomia aseita maassa.

Herra puhemies! On todettava, että tässä lain toimeenpanovaiheessa on varmaan tärkeää sitten aikanaan poliisin suorittaa tiedottamista, ja siihen liittyen myös on paikallaan, että tiedotuksessa kiinnitettäisiin turvallisuuteen huomiota, niin kuin aiemmissakin vaiheissa on kiinnitetty. On tärkeää, että vältettäisiin aseiden käsittelyn tai räjähteiden käsittelyn yhteydessä sattuvat vahingot. Siihen juuri tiedotuksella tulisi tähdätä.

Herra puhemies! Tämän uudistuksen jälkeen mielestäni aselainsäädäntö meillä on varsin hyvässä kunnossa ja muodostaa hyvän kokonaisuuden.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä palautteesta; tämän perusteltavuus on tullut täällä hyvin esille.

Mutta ed. Esa Lahtelalle, joka oli huolissaan pohjoiskarjalaisen maaseutuperinteen säilymisestä näissä asioissa, haluan nyt kuitenkin korostaa, että sitä perinnettä voisi pikkuisen jalostaa. Kyllä tässä luvattoman ampuma-aseen hallussapitäjän oma-aloitteinen ilmoitus poliisille saa tämän perinteen jatkumaan luvallisen toiminnan kautta. Tässähän voidaan myöskin järjestää niin, että haetaan hallussapitolupaa sille luvattomalle ampuma-aseelle, jolloinka tämä hyvä perinne voi jatkua siellä edelleen luvallisesti.

Puhemies:

Arvoisille valtioneuvoston jäsenille suosittelen, että seuraisitte keskustelua ministeripulpetista käsin ja vastaisitte myöskin sieltä.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on odotettu hallituksen esitys. Yhdyn puheisiin esityksen rikoksia ja sosiaalisia ongelmia ennalta ehkäisevistä vaikutuksista.

Toivoisin kuitenkin, että jatkotoimenpiteenä myös, olkoon ase luvallinen tai luvaton, julkisella paikalla aseen kuljettaminen mukana tulisi rangaistavaksi. Tämä on asia, jonka avulla todella voidaan ehkäistä rikoksia. Ei ole mitään syytä mennä kuppilaan, ravintolaan tai baareihin ase taskussa, oli siihen lupa tai ei. Tosin valitettavasti suomalaisuuteen kuuluu se, että suomalainen voi kävellä kotiin ja hakeakin sen aseen, mutta se on kuitenkin harvinaisempaa.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää tämän puheenvuoron entisenä mestariampujana. Olin myöskin itsemurhakomitean puheenjohtaja vuonna 74. Silloin näimme, että Suomessa tapettiin ampuma-aseilla 220 ihmistä. Heistä noin 20 oli murhattua tai sattumalta, siis onnettomuudessa, ammuttua, ja 200 teki itsemurhan.

Tämän jälkeen olen harrastanut tietysti aseita siinä kuin asefetisistit. Keväällä 2001 täällä oli erittäin korkeatasoinen Suomen pienasekonferenssi, jossa oli tullimiehistä poliiseihin, metsästysseuroista ampumaurheilijoihin, museoaseiden keräilijöistä asefirmoihin ja -tuottajiin, jopa Suomen Aseliitosta haaveilevia ihmisiä paikalla. Silloin todettiin kansainvälisten lähteiden mukaan, että Suomi on periaatteessa maailman aseistautunein maa, jos lasketaan, paljonko kotitalouksissa on aseita. Kansainväliset tilastot ovat virheellisiä. Ne ilmoittavat yleensä, että 40 prosenttia kotitalouksista on aseistettuja. Ne laskevat kotitalouksien määräksi 2,5 miljoonaa ja sitten laskevat aseiden määrän, joka saattaa olla noin 1,5 miljoonaa. Mutta on muistettava, että monella metsästäjällä on 10 asetta jne., joten oikea luku saattaisi olla joka neljäs. Se on erittäin korkea luku, mutta silti sosiaaliset haitat ovat alhaisimpia koko maailmassa, lukuun ottamatta juuri itsemurhia. Toinen esimerkkivaltio on tietysti Sveitsi, jossa ongelmat ovat myös olleet vähäisiä.

Silti ongelmat eivät ole mitättömiä silloin, kun ne osuvat kohdalle. Oma veljeni tuli kotiin aikanaan 50-luvulla. Isä sanoi: "Veljeä on ammuttu päähän." Se oli normaali tapahtuma. Naapurin kaverin isällä oli pistooli laatikossa, ja sillä oli leikitty ja se olikin panostettu, mutta vääräkaliiperisilla luodeilla. Samaten monella meistä täällä olijallakin on aivan läheisiä ystäviä, jotka ovat tappaneet itsensä aseella. Todennäköisesti kova mies hirttäytyykin ja tappaa itsensä silloin, kun aikoo, mutta kyllä tämä itsemurhatapa on varmin sitten Bladanin. Kun Bladan kiellettiin, itsemurhien absoluuttinen määrä Suomessa laski tilapäisesti.

Nyt on rauha maassa sen takia, että meillä on sosiaalipolitiikka ja sosiaalinen tasaveroisuus. Mutta mikäli me pidämme kurjalistosta ja köyhistä huonoa huolta, niin vähitellen tulevat ongelmat lisääntymään, ei itärikollisuuden kautta, vaan yksittäisten desperadojen toimesta. Meillä on jo näyttöä siitä ravintoloiden ovilla ja muualla, että aseiden käyttö on lisääntynyt rikollisten toimesta. Myöskin aseiden varastelu on lisääntynyt. Noin tuhatkunta on kai vuosittain varastettu ja niistä takaisin saadaan noin kolmisensataa, eli sieltä valuu jonkin verran rikollisille.

Ongelma ei ole kovin suuri. Jos te menette kadulle ja kysytte, paljonko pistooli maksaa, niin jollekin teistä saatetaan vihjata myöhäisinä tunteina, että se on noin 100 euroa, jos tunnette myyjät, mutta se voi mennä 200 euroon muutoin. Jos Kalashnikovia kysytte, niin pitää olla tavattoman terävät yhteydet alamaailmaan, mutta senkin saa alle 1 000 eurolla, mutta sen saa hyvin harva. Eli se on kontrolloitua myös alamaailmassa, sieltä ei valu vielä muualle.

Pulma on se, että yksittäisiä mittatappioksi luokiteltavia rikoksia tulee tapahtumaan aseilla, hiukan niin kuin oli haulionnettomuus Myyrmäessä. Ruotsissa näitä on ollut ja kaikkialla muualla. Meidän ei silloinkaan pidä reagoida hysteerisesti, mutta asekontrolli toki tulee lisääntymään siten kuin nyt: niitä joutuu lukitussa kaapissa pitämään. Meidän ei tietenkään pidä mennä englantilaismalliseen tai australialaismalliseen järjestelmään kokonaisuudessaan. Siellähän pienaseet kiellettiin kokonaan, mutta siellä ei ollut metsästyskulttuuria, kuten ei Hollannissakaan. Silloin, kun meillä tapettiin 220 ihmistä, Hollannissa tapettiin muuten aseilla vain 20, koska heillä ei ole metsästysaseita eikä ole ampumaurheilua. Muutenkin siellä tapetaan ihmisiä suhteessa asukaslukuun vain kolmasosa siitä, mitä Suomessa. Meillä on tämä murhakulttuuri vielä olemassa.

Jos mennään ääripäähän, Kalashnikovit maksoivat Albaniassa halvimmillaan 3 dollaria silloin, kun ne varastettiin koko kansan käsiin, koko kansa aseistettiin. Kalliimmillaan ne maksoivat siellä 3 000 dollaria. Mutta tältä väliltä hinnat, kun on eri puolilta maailmaa kysellyt näitä hintoja, vaihtelevat. Harlemissa tai New Yorkissa asetta sanotaan nimellä equalizer, tasa-arvoistaja. Se on sellainen, jolla köyhä on tasa-arvoinen rikkaan kanssa. Siihen meidän ei pidä koskaan joutua, koska meillähän on ne kaksi vaihtoehtoa: westendiläiset ja vesalalaiset katsovat toisiaan joko silmiin tai silmästä silmään. Minä haluan yhteiskunnan, jossa me katsomme silmiin toisiamme eikä silmästä silmään.

Vielä toivoisin, että räjähdysainekontrollia hiukan korostettaisiin. Siitä ei vielä ole seminaareja, me yritämme sen järjestää. Niiden saatavuus on hiukan liian helppoa. Kyllä työmailta vielä dynamiittia löytyy, ja niitä käytetään.

Lopuksi vielä: Minä nyt olen narissut tästä rauhanliikkeen rahoituksesta vaikka kuinka paljon, mutta maailman johtavin teos, Small Arms Survey, tulee suomeksi. Siinä on kaikkien maiden pienaseista tilastot, myös Suomesta. Ei siihen nyt mitään rauhantyörahoja saatu, riippumatta mistään, siis sitä ei tarvita.

Herra puhemies! Te kerran sanoitte julkisuudessa ollessanne pääministeri: "Mitä te niistä miinoista koko ajan puhutte. Tarttukaa Kalashnikoveihin. Se on kaikkein suurin ongelma maailmassa." Niin kuin onkin. Ne ovat miehen Singer-ompelukoneita, samalla tekniikallahan ne toimivat, kun nakuttavat. Kun tartuimme pienaseisiin ja teimme nämä työt, joista kerroimme, niin ei teiltä puoluejohtajana eikä myöskään puhemiehenä ole tullut minkäänlaista vastakaikua: "Hyvä, pojat! Olette oikealla asialla!"

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Erinomainen esitys ja jatke sille työlle, mitä täällä eduskunnat ovat aikaisemmin tehneet. Luvattomia aseita varmasti liikkuu. Se, joka haluaa, tulee jatkossakin sellaisen saamaan, mutta erityisesti tässä vaiheessa, kun sodankäynyt sukupolvi väistyy, perikuntien haltuun on jäämässä lisääntyvässä määrin sellaisia aseita, joihin liittyy merkittävästi tunnearvoja. On hyvä, että löytyy helppo keino saada ne pois perikuntien hallusta, koska monet eivät niitä halua säilyttää, mutta löytyy myöskin keino silloin, kun tunne on niin kova, että haluaa ne säilyttää, tämän lain myötä saada ne luvallisiksi, jotta jää muisto niistä isistä, jotka ovat Suomen eteen tehneet paljon uhrauksia.

Keskustelu päättyy.

​​​​