Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on kiireellinen ja hyvä asia. Pidän erinomaisen hyvänä, että nyt on siirrytty myöskin tämmöiseen vapaaehtoiseen luonnonarvojen suojelumekanismiin talousmetsissä. Tässä siis kestävän metsätalouden rahoituslakia näiltä osin muutetaan tämän päivän vaatimuksia vastaavaksi.

Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan. Samanaikaisesti, kun tämä ajankohtainen ja tarpeellinen laki tulee säädetyksi, on hyvin tärkeätä, että ne kokeilut, jotka tällä mahdollistetaan rahoitettaviksi, rajataan sellaisiksi, että myöskin tulokset ovat käytettävissä. Tässä suhteessa kyllä pitää asetuksella säätää hyvin tarkkaan, että on selvät rajatut alueet, joista näitä kokemuksia hankitaan. Pitää muistaa, että tässä on tämänhetkisen tiedon mukaan käytettävissä vain hyvin pieni rahamäärä tähän tarkoitukseen, jolloin entistä tärkeämpää on se, että kokeilualueet on selvästi rajattu niin, että nämä vähäiset euromäärät eivät mene hallintokuluihin.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnittäisin vain pariin asiaan huomiota tämän lakiesityksen kohdalla, ensinnäkin siihen, että tämähän on linjassa nykyisin voimassa olevan metsälain 10 §:n kanssa, jossa määritellään metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Toinen asia: se on myös sopusoinnussa kansallisen metsäohjelman kanssa, mihin nykyinen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut.

Mutta kiinnittäisin huomiota tulevien vuosien budjettipolitiikkaan. Tarkoitan sitä, että kun kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset rahat tulevat yhä laajempaan käyttöön, ne syövät pikkuhiljaa pohjaa markkinametsätaloudelta, joka mielestäni on kuitenkin Suomelle erittäin tärkeä asia huolimatta siitä, että viennissä metsäsektori ei ole enää suurin ala. Metsätalous on kuitenkin Suomen selkäranka edelleen, ja seuraavissa talousarvioissa on eduskunnassa varmistauduttava siitä, että normaalin metsänhoidon resurssit eivät tällä vähene, vaan niitä pitää pyrkiä mieluumminkin lisäämään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä, niin kuin tuossa ed. Pulliainen totesi. Tässä nyt pyritään siihen, jotta vapaaehtoisilla kaupoilla syntyisivät nämä toimet, luontoarvokauppa. Tämähän lähtee aika rajatusta näkökulmasta sillä tavalla, että tämä toteutuisi Satakunnan maakunnassa ja siellä metsäkeskus arvioisi tehtyjä kauppoja ja tuloksia, mitä tapahtuu. Sillä tavalla tämä on myönteinen seikka, jotta tässä todella lähdetään pienellä liikkeelle ja saadaan kokemuksia, eikä silloin tule semmoista isompaa revohkaa. Kaiken kaikkiaan, kun muistetaan Natura-seikkailut, mitkä tässä ympäri maata oli, niin siitä ilmeisesti on opittu ja tässä lähdetään nyt järkevältä linjalta. En usko, että metsätaloudellisesti on niin isoista arvoista kyse, mitä nyt näissä kaupoissa tulee olemaan, että puunsaanti vaarantuu. Mutta kaiken kaikkiaan tulevaisuutta ajatellen toivoisi, että järki meillä Suomessa kestäisi päässä siinä mielessä, että ei yltiöpäiseen suojeluun mentäisi millään alueella. Pohjois-Suomesta ja Itä-Suomesta siitä on jo osin kokemuksia, ja nyt tässä ollaan tulossa tänne Etelä-Suomen puolelle. Toivoisi, että semmoinen maalaisjärki, olisiko metsäläisjärki, kestäisi kuitenkin päässä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Eteläisen Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosien metsien monimuotoisuuden suojeleminen on tärkeä asia, ja mehän tiedämme, että nimenomaan Etelä-Suomen osalta tämä biotooppien ja biotyyppien suojelu on kovasti vaikeuksien kohteena, sen eteneminen on hidasta ja sen toteutumista on lykätty aika tavalla tuonnemmaksi. Eli tämä "joskus syssymmällä" -politiikka on siinä mielessä huonoa, että biodiversiteetti vähenee jatkuvasti ja tulevaisuudessa on aina vähemmän sellaista arvoympäristöä, jota voidaan säilyttää. Joidenkin mielestä tietenkin saattaa olla hyvä, että näin on, mutta mielestäni näin ei ole hyvä.

Arvoisa puhemies! 19 a § on sinänsä hyvä asia. Sillä etsitään uutta soveltamiskeinoa, vedotaan uusiin näkökulmiin, tämän suojelun eteenpäinviemisessä.

Mitä tulee Naturaan, joka täällä tuli esille, niin kyllä tietysti niistä virheistä, mitä Naturan soveltamisessa nähtiin ja koettiin, on syytä oppia.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela mielestäni sanoi sen sanoman, mitä tässä on olemassa, että tässä pitää käyttää tämän soveltamisessa maalais- ja metsäläisjärkeä. Mielestäni hallitusohjelmassa kun sanotaan tästä asiasta, että metsämaiden ympäristötukipäätöksiä tehden ja toteuttaen, niin tässähän tämä asia ja näköala sitten on olemassa. Mutta kyllä ymmärrän niin, että metsärintama on tärkeä ala maamme kilpailukyvyn säilyttämiseksi, koska sitä kautta tuotetaan raaka-ainetta.

Kyllä tässä kun on viitattu Natura-kysymyksiin, niin sen osalta on erittäin monessa paikassa lyöty yli, heitetty menemään sellaistakin asiaa, mikä olisi voitu muuten hoitaa.

Herra puhemies! Sen verran voisin sanoa, että vapaaehtoisuuteen tässä asiassa pitäisi tähdätä ja tehdä, ja siltä osin, jos isäntä on valmis tekemään tämmöisen sopimuksen ja saamaan siitä vielä vähän korvausta, niin sattuu se ja käy.

Tässä ei sanota liito-oravasta mitään, mutta tämä liittyy tavallaan liito-oravaan, ja kun täällä on näitä liito-oravaintoilijoita sali täynnä silloin, kun melkein kaikki ovat paikalla, niin omalta kohdaltani voin sanoa, että omissa metsissäni muutaman kilometrin säteellä omasta asumuksestani löytyy neljä liito-oravayhdyskuntaa ja kyllä ne siellä mahtuvat olemaan eikä tarvitse minkäänlaista suojelua tulla ja syntyä. Mutta jos sinne joku intiaani tulee ja ryhtyy niitä väkisin suojelemaan, niin saattaa olla niin, että käy oravillekin lähtö sen jälkeen välittömästi sieltä. Tämä näin lyhyesti ja kauniisti kommentoiden.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että metsien monimuotoisuudesta huolehditaan suomalaisissa metsissä, ja niinhän on tehty. Muistuttaisin, että Suomi on kärkimaita Euroopassa metsiään hoitamaan, niin että muut voivat tulla katsomaan mallia, mitenkä metsiä on hoidettu. Niin kuin täällä todettiin, metsäklusteri kokonaisuudessaan on tärkeä. Kun vielä ottaa huomioon metsäteollisuuden tukeman metalliteollisuuden, niin sillähän Suomi elää tänä päivänä, ja pitää huolehtia siitä, että metsäteollisuus saa puuta. Ei pidä lähteä Etelä-Suomen metsiä mittavasti suojelemaan. Ne ovat parhaiten kasvavia metsiä. Monimuotoisuudesta pitää huolehtia, niin kuin ymmärtääkseni — olen käynyt siellä maa- ja metsätalousvaliokunnan mukana — näin tehdään ja näin huolehditaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisella maaseudulla ja suomalaisessa metsänhoidossa on pääsääntöisesti aina haluttu ymmärtää luonnon lähtökohdat ja maiseman lähtökohdat. Tämä on perustosiasia, jota nuo muualta Euroopasta kotoisin olevat ihmiset eivät oikein voi ymmärtää. Heillä ei ole metsälle semmoista talouskäyttöä, niin kuin täällä on, eivätkä he asu sillä tavalla metsän keskellä, kuin me suomalaiset olemme tottuneet asumaan. Me ymmärrämme itse metsäluonnon merkityksen, ja todellakin tällaisella järkevällä yhteistyöllä, niin kuin tämän hallituksen esityksen mukaan, voidaan saavuttaa kaikkein parhaimmat tulokset. Toivottavasti ei enää koskaan semmoisiin ylilyönteihin mennä kuin on luonnonsuojelun varjolla tehty, kun on käyty eräitä kiistakysymyksiä, joissa muun kiistan kapulaksi on otettu luonnonsuojelusta milloin valkoselkätikka, milloin liito-oravat. Jos joku on riidoissa naapurin kanssa, niin käyttää sitten tämmöistä välinettä, siinä on käsikassaraa ollut. Se on vahinko luonnonsuojelun kannalta. Elikkä nyt on päästy terveelle linjalle. Toivon, että semmoisiin epäonnistuneisiin Natura-kuvioihin ei enää palata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen on oikeassa: hallitus on ottanut näköjään opikseen. Täällähän todetaan, jotta tämän kokeilun laajentamisesta päätetään erikseen elikkä kokemusten perusteella.

Mutta toivon mukaan ei käy sillä tavalla kuin ed. Seppo Lahtela juuri totesi, jotta tässä voitaisiin, niin kuin ymmärsin hänen puheensa rivien välistä, mennä jopa niin pitkälle, jotta lähdettäisiin vaikka liito-oraville lunastelemaan joitakin asuinalueita, koska liito-orava sinällään, niin kuin aikaisemmin edellisen eduskunnan aikana tuli puhuttua, ei ole sillä tavalla niin uhanalainen laji kuin täällä monet ovat todenneet ja nämä vouhottajat puhuvat. Kyllä tässä tehdään yltiöpäistä suojelutoimintaa, jos sen takia, että jonkun kallion päällä sattuu kuusessa olemaan liito-orava joskus majoittunut, tehdään sitten koko moottoritie sen kallion alitse, tai mitä riitoja siellä käydään monessa paikassa siitä. Samaten valkoselkätikka: Meidän lintulaudallamme olisi viime talvena voinut jokainen olla katsomassa sitä, ja se on ihan videonauhalle kuvattu. Valitettavasti käpytikka kyllä ajoi sen pois, että minä en tiedä, mikä olisi pitänyt hätistää siinä. Sen takia tämän tyyppisiä alueita, missä luonnostaan ihmisten keskuudessa talousmetsissä elävät nämä valkoselkätikat ja liito-oravat, ei pidä lunastaa, vaan muihin luontoarvoihin, jotka tässä ovat todella uhanalaisia, käyttää nämä varat silläkin kokeilualueella.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikauden lopulla todella käytiin liito-oravakeskustelu, joka ei ollut millään tavalla erityisen kunniaksi eduskunnalle. Lähinnä tuli mieleen silloin se, oliko asuntopulakin Helsingissä liito-oravan syytä. Se tuntui sopivan kaikkien ongelmien äidiksi pienestä koostaan huolimatta.

Mutta tämä asia, mitä nyt käsitellään: Tässähän ei todella mitään puupeltoja suojella eikä teollisuuden raaka-ainekenttiä, noita hyvin monotyyppisiä alueita. Yleensäkin meidän pitäisi rikkaaseen biodiversiteettiin, monipuolisiin kohteisiin, niiden säilyttämiseen, kiinnittää huomiota. Niitä on Etelä-Suomessa kuitenkin vielä, tosin hyvin vähän. Siinä mielessä pelko raaka-ainelähteiden ehtymisestä ei ole aiheellinen. Näin ollen itse tämä asia on hyvä.

Tässä on tietysti se, miten kauan tällainen sopimus jatkuu. Se voidaan myös irtisanoa, niin kuin tässä tekstissä todetaan, esimerkiksi omistajanvaihdoksen yhteydessä.

Hyvä ajatus, mutta muitakin välineitä edelleenkin tarvitaan.