Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun 16 eduskuntavuoden jälkeen arvioi sitä, mitä on tapahtunut näiden vuosien aikana, yksi kaikkein tuskallisimpia asioita on ollut edustajanpalkkiolainsäädännön luominen ja siitä päättäminen, koska tilannehan on sellainen, että tässähän ei voi onnistua. Se on mahdotonta. Tässä tehtävässä ei kerta kaikkiaan voi onnistua. Se on aina väärin. Siinäkin tapauksessa, että kaikki edustajat olisivat niin varakkaita, että he pystyisivät itse kustantamaan täällä olemisensa tarvitsematta mitään yhteiskunnan apua tämän tehtävän hoitamisessa, siitä huolimatta tämä olisi väärin, koska se olisi silloin varmasti hyvätuloisten ja -osaisten hommaa kokonaisuudessaan elikkä demokratian perusajatus jäisi toteutumatta.

Vuonna 87—91 istuneessa eduskunnassa oltiin erittäin lähellä hyvää ratkaisua. Silloin istui niin sanottu Vihmolan työryhmä, jossa olin silloisen eduskuntaryhmämme edustajana mukana. Silloin olisi ollut mahdollisuus jollakin tavalla ensinnäkin irrottaa palkkio kulukorvauksesta tavalla, joka olisi ollut kestävä ratkaisu. Siitä ei tullut mitään sen takia, että yksi eduskuntaryhmistä käytti eräänlaista veto-oikeuttaan, ja koko homma meni läskiksi. Se takasi sen, että tämä asia tulee kestoaiheeksi eduskunnassa ja mediassa, ja tämä odotus on täydellisesti toteutunut.

Kun viimeksi tätä asiaa rukattiin ja kansainvälisen esimerkin perusteella luotiin palkkiotoimikuntamenettely, siihen jäi yksi heikko kohta. Se oli se, miten kohdellaan palkkiotoimikunnan ehdotusta, tuleeko se tänne vielä eräällä tavalla siunattavaksi vaiko ei. On äärimmäisen suuri vahinko, että sitä esitystä, mikä nyt on tänne eduskuntaryhmien puheenjohtajien ehdotuksena tullut, ei silloin oivallettu käyttää. Kyllä olisi monesta itkusta ja päänsärystä noin henkisellä tasolla, ei toki fyysisesti, säästytty. Toivoisin, että tämä käsiteltäisiin äärimmäisen nopeasti ja siunattaisiin tämän lakialoitteen mukaisena.

Mutta hyvin mielenkiintoista, arvoisa puhemies, on se, että johtavat sopulit ovat heränneet talviunestaan ja tajunneet, että herranen aika sentään — anteeksi puhemies tämä ilmaisu, mutta se nyt sallitaan tämmöisessä tapauksessa varmastikin — hyvänen aika, tästähän monta monta monituista lehden numeroa irtonumerona jää myymättä, jos tämmöinen esitys hyväksytään. Tämä on aivan kauheaa ja kuvottavaa, ja jopa pääkirjoituksia on keritty julkaista tästä asiasta.

Mutta minä olen sitä mieltä, arvoisa puhemies, että tämä rohkea ratkaisu pitää tehdä, olivat sopulit mitä mieltä tahansa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen on siinä oikeassa, jotta edustajanpalkkioiden korottaminen on ollut aika keskustelua herättänyt ja tunteita repinyt asia kansalaisen keskuudessa. Hän totesi, että siinä ei voi onnistua. Luulen, että tästäkin, tuli tästä mitä tuli, tullaan käymään keskustelua, onko tämä oikein vai väärin.

Itse näkisin parhaana vaihtoehtona, jos heti alussa sen toteaisi, jotta jos tämä olisi puhtaasti kytkettynä valtion virkaehtosopimuksiin, niin kuin se aikaisemmin oli, siinä ei olisi nokan koputtamista. Mutta ongelmahan tuli siinä, että viime kaudella kansanedustajien palkkioita nostettiin hyvin reippaasti. Sitähän väännettiin, jotta eihän eduskunta nostanut sitä palkkiota, vaikka todellisuudessa niinhän kävi, jotta kyllä siinä tiukat eväät palkkiotoimikunnalle annettiin siitä, minkä verran pitää nostaa, ja suurin piirteinhän se nousi sen mukaan tämä palkkio, mikä meillä tällä hetkellä, palkkion suuruus, nyt onkin. Enkä yhtään ihmettele sitä, jotta monet pienipalkkaiset ihmiset, työttömät ihmiset, pieneläkeläiset kovin suivaantuvat, jos korotus on, mitä se mahtoi olla vanhaa rahaa maksimissaan, joillekuille kymppitonnin, sitten puhemiestasolla tietysti jo useita kymmeniä tuhansia markkoja. Kyllä siinä ymmärtää sen katkeruuden, ovatko meidän päättäjämme olleet ihan ajan tasalla ja miten solidaarisia. No, se on tehty.

Mutta itse tässä kansanedustajan palkkiosäännön ja kulukorvausten osalta näkisin sen lisäksi, että meille kaikkein paras järjestelmä olisi se, jotta jos vaikka katsotaan matkakustannuksia, jotka tähän kulukorvaukseen on laskettu sisälle, maakunnassa liikkumiseen tai yhteydenpitoon tai mitä siinä onkin, päivärahat, maksettaisiin ne kuittien mukaan. Olisi perusteltu matkalasku, jossa todettaisiin, että ollaan käyty eläkeläisille puhumassa ilosanomaa Ilomantsissa tai Enossa, missä hyvänsä, tai missä ed. Pulliainen se tuolla Oulun korvilla liikkuukin. Se olisi oikeutettua. Nimittäin tämä nykyinen järjestelmähän on siitä huono, jotta se, joka liikkuu vähän, asuu jossakin maakunnan keskuksessa, ei välttämättä kuluta ollenkaan sitä kulukorvausta, mutta sitten jos asuu jossakin laitapuolella, niin joutuu ajamaan hirveän paljon ja olemaan omat autot ja värkit siinä ja hoitamaan sen. Välttämättä se kulukorvaus ei edes riitä niihin kustannuksiin.

Siinä mielessä minusta semmoinen perusteltu matkalaskujärjestelmä olisi ihan oikein ja silloin se antaisi oikeutta. Puhumattakaan Pääkaupunkiseudun ihmisistä: Täällä on jokaisella taksikortti ja nämä yleiset matkakortit käytössä, jotta menipä bussilla tai metrolla tai millä hyvänsä julkisella välineellä tai taksilla, niin ne ovat käytössä. Siitä huolimatta samanlainen kulukorvaus tulee niiden kulujen osalta, yhteydenpitokulujen osalta kansalaisten suuntaan. Siinä mielessä tämä on jollakin tavalla hyvin summittainen järjestelmä.

Tiedän, jotta tähän seikkaan ei tulla puuttumaan. Mutta miksei? Tämä olkoon lähetteenä nyt sitten tälle palkkiotoimikunnalle — tässä nyt siirretään valta kokonaan tälle palkkiotoimikunnalle, olkoot nämä evääksi — jotta miksi ei myös näitä kulukorvausjärjestelmiä voisi muuttaa siihen suuntaan, jotta ne olisivat kustannusperusteisia. Tai puhelinlaskun osalta, jotta toimitetaan puhelinlaskut, ja kyllä sitten tietysti lehdistö käy repostelemaan, onko se nyt kännykän kanssa jatkuvasti ollut vai eikö. Kyllä se tietysti omalta osaltaan rajoittaisi sitä, jotta ei mielettömiä puhelinlaskuja voisi olla.

Sinällään eduskuntahan tässä ei siitä vastuusta pääse, ei sitten millään. Ei vaikka kuinka yrittää siirtää palkkiotoimikunnalle. Nimittäin viime kädessä eduskunta päättää täällä budjetin yhteydessä, paljonko rahaa tähän varataan. Siinä mielessä viimekätinen vastuu joka tapauksessa on budjetissa. Vaikka eduskunta ikään kuin tässä siirtää valtaa palkkiotoimikunnalle, joka tekee sieltä jonkun esityksen ja sanoo, että tämä on teidän palkkanne, niin viime kädessä eduskunta joutuu ne rahat siihen etsimään ja on vastuussa siitä. Emme me pääse kansalaisten edestä mihinkään siitä. Joka tapauksessa, jos tämä palkkiotoimikunta esittää tässä, jotta kaksinkertaistetaan kansanedustajien palkat, niin me olemme ne syntiset, joihin sormi osoittaa. Emme voi sanoa, että se on tuon palkkiotoimikunnan syytä, ei tämä ollut kansanedustajien vastuulla ollenkaan. Sen takia minusta tässä yritetään juuri tämmöistä hämäysliikettä tehdä, ja kyllä tämä vanha järjestelmäkin minulle olisi kyllä välttänyt. Mutta en käy hanttiin laittamaan tässä, antaa mennä näin.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela puhui kulukorvausasioista. Tässä päivänä muutamana elikkä itse asiassa toissa päivänä minulle ainakin valkeni yksi asia, mikä ei varmasti ole kaikille kansanedustajillekaan selvä, että kun vakanssi kovenee, kontrollikin kovenee. Kun kansanedustaja nimitetään ministeriksi, silloin hänelle tulee juuri tämän tyyppinen kontrolli, eli ministereillä ei olekaan enää oikeutta lennellä sinne sun tänne niin kuin kansanedustajalla vaan jokaisesta matkasta täytyy tehdä virkamatkailmoitus. Taksikortti häipyy jne., joten ministereillä on kuulemma kovempi kontrolli. Tätä eivät kaikki kansanedustajatkaan kuulemma tienneet, kahvikeskustelussa tuli ilmi.

Mutta nyt varsinaiseen lakialoitteeseen. Minä olen ihmeissäni siitä — minä tiedän, että ainakin kuudes puhuja minun jälkeeni on tässä ammattilainen ja varmaan vastaa omalla puheenvuorollaan — olemmeko me tässä lakialoitteessa pakoilemassa vastuuta, emme uskalla päättää asioista. Olemme tässä asiassa antamassa päätäntävallan, eduskunta, korkein päätäntäelin, on antamassa päätäntävallan, kolmelle erittäin hyvätuloiselle eläkeläiselle, jotka saavat eläkkeitä useilta tahoilta. Minusta se on jotenkin parlamentarismin kummajainen. Tämmöinen asia minua tässä huolestuttaa. Täällä varmasti ammattilaiset vastaavat tähän asiaan toivottavasti niin, että minäkin sen uskon. Tämän lakialoitteenhan on näköjään allekirjoittanut joka ainoan eduskunnassa istuvan ryhmän puheenjohtaja, enkä tiedä, kuinka paljon ryhmissä on näistä keskusteltu. Minä en tästä ainakaan ole kuullut sanaakaan, mutta ihmettelen tällaista esitystä, että kolme eläkeläistä päättää keskenään tykönään näistä asioista.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Rajala lopetti. Nämä kolme henkilöä, keitä he sitten ovatkin, heidät nimittää kuka? Ilmeisesti kuitenkin eduskunta. Mikä on heidän arvomaailmansa, mikä on heidän näkökulmansa siihen, mikä on riittävästi, mikä on pieni, kohtuullinen tai suuri korvauspalkkio? Kaikki tämä on auki ja hyvin paljon kiinni niitten henkilöiden persoonasta. Näin ollen eivät todellakaan vastuusta pääse tämä talo ja kansanedustajat, eivät myöskään sillä tavalla, että kun — ja nimenomaan jos — tulevaisuudessa tehdään taas tällainen voimakas nosto, kyllä kansan parissa ihmiset katsovat, kuka ottaa sen palkkion vastaan. Joka tapauksessa, kun tästä asiasta äänestettiin viime vaalikaudella ja 28 kansanedustajaa vastusti menettelyä, myös he kantoivat sen vastuun kuitenkin kansalaisten silmissä huolimatta äänestyskäyttäytymisestään, koska he ottivat vastaan sen palkkion.

Näin ollen — täällä ed. Esa Lahtela viittasi pienituloisiin ihmisiin, työttömiin ja eläkeläisiin — heidän näkökulmastaan se ei ollut oikein, mutta taas perusteltiin sillä, että korkeat virkamiehet saavat paljon suurempaa palkkaa ja naureskelevat kansanedustajille, kun he saavat niin pientä palkkiota. Italian kansanedustajien palkkiot olivat silloin perusteluna, kun ne ovat niin paljon suurempia. Silloin käytiin hyvin laaja keskustelu, ja mielestäni tätä keskustelua joudutaan kyllä jatkamaan.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Onhan se totta, että nyt pitää ottaa vastuu. On tosi, että täällä eduskunnassa nämä palkat me itse täällä päätämme, vaikka ne jonkin valiokunnan kautta menevät, ja vaikka ed. Zyskowiczkin osaa sen tosi ovelasti selittää ovelana poliitikkona kansalle, että se ei näin olisi, me tiedämme, että näin se on.

Minun mielestäni myöskään me emme koskaan saisi omaa palkkaamme nostaa vaan seuraavalla eduskuntakierroksella heidän palkkaansa. Sitten ehkä saataisiin niitä fiksumpia ihmisiä tänne, mitä kansa haluaa. Huomaamme nyt jo, että täällä on noin sata kansanedustajaa liikaa, näin tyhjä tämä halli on yleensä joka päivä, kun minä täällä illalla olen.

Ehdottaisinkin, että eduskunnassa kansanedustajien palkan pitäisi olla tulosvastuullinen, eli jos ei ole paikalla eikä tee mitään kansan hyväksi, ei pitäisi saada samaa palkkaa kuin ne, jotka ovat täällä hoitamassa suomalaisten etuja, jotka saavat, moni heistä, vähemmän palkkaa kuukaudessa kuin me päivittäin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Herra puhemies! Tämä asiahan on ollut ja on edelliseen puheenvuoroon viitaten tällaista, jos voisi sellaista ilmaisua käyttää, pölhöpopulistisen keskustelun hyvää maaperää. Sinällään on väärä asenne, että kansanedustajan palkkiokysymykseen eivät pitkällä heinäseipäälläkään kansanedustajat voisi koskea.

Pidän tätä muutosesitystä kyllä perusteltuna sinällään. Viime kerralla jäi tarpeettomasti kansliatoimikuntavaihe tähän lakiin, ja se on tarkoituksenmukaista varmaan poistaa. Tämä järjestelmä varmaan alkaa toimia, kun palkkiotoimikunta pääsee sisälle näihin asioihin ja pienet ongelmat, mitä siinä on ollut, varmasti korjaantuvat. Missään ei ole säädetty tietenkään sitä, että palkkiotoimikunnan jäsenten pitäisi olla eläkeläisiä. He ovat päteviä jäseniä, mitä sinne aina sitten tarpeen mukaan valitaan. Uskon, että tällainen järjestelmä meillä nyt hyvin toimii, niin kuin se toimii esimerkiksi Ruotsissa, niin kuin aloitteessa viitataan.

Matti Kangas /vas:

Herra puhemies! Edustajanpalkkiosta puhuminen on kiusallista, sen kyllä ymmärrän, koska kansanedustajat ovat siitä harvinainen ryhmä, että me voimme itse nostaa palkkojamme. Edustajanpalkkiota päättämään on muodostettu palkkiotoimikunta, jolla ei käytännössä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa palkkoja. Vastuu tästä päätöksestä kuuluu loppukädessä kansanedustajille, niin kuin täällä on todettu.

Mielestäni palkankorotus kuuluu kansanedustajille siinä missä muillekin, mutta vastustan sitä tapaa, jolla palkkoja ollaan korottamassa. Kansanedustajan palkan korottamisen pitää olla samassa suhteessa kuin muillakin palkansaajilla. Palkankorotukseen pitää saada tasapuolisuutta kautta linjan. Muistutan, että kansanedustajan tehtävä on luottamustehtävä, ei virkatehtävä, ja sen mukaan pitäisi palkkojakin nostella.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas puhui mielestäni asiaa, että kansanedustajan tehtävä on luottamustehtävä, mutta erittäin kalliin luottamuksen takana on olemassa, koska tässä käydään kuitenkin neljän vuoden välein viimeistään vaalit. Siltä osin väitän, että tuskin siinä vaiheessa moni ainakaan tässä vaurastuu ja rikastuu. Jos voidaan ajatella tätä näköalaa, vähän pienessä mitassahan tätä hiljaa ja varovasti on tuotu näkyviin ja varmaan tämänkinpäiväisen istunnon viimeisenä asiana tämä on suurilla toiveilla, että vähillä puheilla tämä asia menisi eteenpäin ja pois käsistä.

Pidän hyvänä, että asiasta edes keskustellaan ja katsotaan niitä valo- ja varjopuolia, mitä tässä asiassa on olemassa, mutta kun viime aikoina tehtiin muutama viikko sitten jokin mittaus erilaisista suosituista ammateista, kyllähän se kansanedustajan nimike ammattina oli siellä, niin kuin sanotaan, lähinnä koiran virka eli häntäpäässä. Siihen nähden hyväkään palkkio ei ole koskaan pahaksi isänmaan eteen tehdystä työstä.

Herra puhemies! Sillä lailla tätä asiaa katsoin, että palkkion pitää olla työn veroinen ja työn mukainen, ja sen verran syyllistyisin tässä yleiseen populismiin, koska itseäni on sinnekin aina yritetty tarjota tavalla taikka toisella, että jos edustajanpalkkiot nyt säädetään oikealle tasolle ja voidaan olettaa, etteivät ainakaan nouse tässä asiassa, ehkä eduskunnan virkamiesten, avustajien, kansanedustajien avustajien ja muitten tässä toiminnassa lähellä olevien joukossa niitäkin voitaisiin sitten seurata samassa matkassa ja olisimme yhteisessä veneessä koko talon väki kaikkine hyvineen. Tämmöinen olisi tämä näköala tähän viitteeksi, herra puhemies, silloin kun valiokunta tätä työstää.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tämän lakialoitteen yhtenä allekirjoittajana haluan lyhyesti vastata eräisiin keskustelussa esitettyihin näkökohtiin.

Kun viime vaalikaudella kansanedustajien palkkioiden määräytymisjärjestelmää uudistettiin siten, että luotiin eduskunnan ulkopuolinen palkkiotoimikunta, koko tämän uudistuksen päätarkoitus oli se, että kansanedustajat eivät enää Suomessakaan, kuten eivät eräissä muissa Pohjoismaissakaan, päättäisi itse omista palkoistaan. Siis tarkoitus oli, että kansanedustajat eivät päättäisi omista palkoistaan, oikein tai väärin. Silloin ainakin meistä tuntui siltä, että se on oikein.

Itsekin olin siinä vaiheessa ollut yli 20 vuotta eduskunnassa ja yli 20 vuotta olin erilaisissa tilaisuuksissa ja turuilla ja toreilla aina välillä saanut vastaani sen vinoilun tai kysymyksen, eikö se ole omituista, että te kansanedustajat olette sellaista porukkaa, että te päätätte omista palkoistanne. Mikä muu porukka Suomessa voi päättää omista palkoistaan? Kyllä te olette omalaatuista sakkia. Tällaiseen keskusteluun törmäsi aika ajoin, ja sen uudistuksen tarkoitus, sanon sen vielä kerran, oli se, että kansanedustajat eivät päättäisi tosiasiallisesti omista palkoistaan.

Tässä yhteydessä, ja tässä tulen ed. Rajalan ja ed. Pulliaisen ja ed. Ala-Nissilän puheenvuoroihin, kun tämä järjestelmä luotiin, täysin periaatteellisista syistä, jotta eduskunnan yläpuolella ei voisi olla mitään muuta elintä, joka voisi vaikuttaa keskeisesti lopullisesti eduskunnan toimintaedellytyksiin, säädettiin, ja olin itse sitä mukana päättämässä, että eduskunnan kansliatoimikunnalle jää muodollinen rooli palkkiotoimikunnan tosiasiallisen päätöksen jälkeen. Eduskunnan palkkiotoimikunnan rooli tarkoitettiin muodolliseksi ja säädettiin, että se voi vain hyväksyä tai hylätä tämän kansliatoimikunnan ratkaisun eli käytännössä siunata sen, kun palkkiotoimikunta tekee tosiasiallisen ratkaisun.

Ed. Rajala on mielestäni periaatteessa oikeassa siinä, ja olen edelleen sitä mieltä, että tuntuu oudolta periaatteelliselta kannalta, että eduskunnan, joka on korkein valtiomahti, yläpuolella voi olla jokin elin, nyt kolmihenkinen palkkiotoimikunta, joka omalla päätöksellään voisi keskeisesti vaikuttaa eduskunnan toimintaedellytyksiin, mistä kuitenkin täysin itsenäisessä palkkioiden päättämisessä voisi periaatteessa olla kysymys. Mutta ed. Pulliainen taas on käytännössä oikeassa — ed. Rajala siis periaatteessa oikeassa mutta ed. Pulliainen käytännössä oikeassa.

Tämä täysin muodolliseksi tarkoitettu rooli kansliatoimikunnalle, että viime kädessä kuitenkin kansliatoimikunta vielä kontrolloi sen asian, merkitsi käytännössä sitä, ja kyllä siihen tarvittiin myös median pahaa tahtoa, että Suomen kansalle tämä asia lanseerattiin siten, että kansanedustajat edelleen päättävät itse omista palkoistaan. Mennään kysymään tuolta kadulta, tehdään pientä gallupia, ja väitän, että siellä 95 prosenttia ihmisistä on siinä käsityksessä tänä päivänä, että kansanedustajat päättävät omista palkoistaan. Tämä näkemys tulee vastaan jatkuvasti milloin mielipideosastoilla, milloin keskusteluissa, tilaisuuksissa, turuilla ja toreilla.

Näin ollen ed. Pulliainen on käytännössä oikeassa, että kun halutaan, että yleisesti myös tiedettäisiin, että järjestelmä on se, että kansanedustajat eivät enää itse päätä palkoistaan vaan niistä päättää tämä ulkopuolinen, riippumaton palkkiotoimikunta, on perusteltua tätä lakia muuttaa siten, että eduskunnalla ja sen kansliatoimikunnalla ei ole muodollistakaan osuutta ja roolia tässä päätöksentekoprosessissa. Nyt tietysti toivon enkä oikein tiedä, uskallanko sanoa, että uskon, että tämä asia oikein välitettäisiin ja tiedotettaisiin, uutisoitaisiin Suomen kansalle siten, että tämän jälkeen kansalaiset tulisivat tietämään, että Suomessa, kuten eräissä muissakaan Pohjoismaissa, kansanedustajien palkoista eivät päätä kansanedustajat vaan eduskunnan ulkopuolinen, eduskunnan tosin asettama, ei sitä pidä kiistää, palkkiotoimikunta.

Kun tämä on näköjään aika monille ihmisille tärkeä asia, on tärkeätä, että ihmisillä olisi oikea käsitys tästä asiasta. Kun tämä näköjään vaikuttaa monien ihmisten asennoitumiseen politiikkaan ja poliitikkoja ja kansanedustajia kohtaan, niin on sitä tärkeämpää, että ihmisillä olisi tästä asiasta oikea käsitys. Tällä lainmuutoksella, jota nyt ryhmäpuheenjohtajat esittävät, pyritään siihen, että järjestelmä de facto säilyy nykyisellään, mutta saadaan se oikea viesti perille, että ratkaisun tekee nyt sitten muodollisestikin lopullisesti ulkopuolinen palkkiotoimikunta.

No, sitten on olemassa edustajia ja ihmisiä, mutta myös kansanedustajia, kuten ed. Esa Lahtela ja ed. Halme, jotka ovat sitä mieltä, että vaikka palkkiotoimikunta päättää, niin eduskunta kuitenkin viime kädessä päättää palkoistaan. Ed. Lahtela on tässä, etten sanoisi tässäkin asiassa, täysin väärässä, kun hän sanoo, että kansanedustajat päättävät asiasta, koska he päättävät budjetista. Ed. Lahtela, Suomen perustuslain mukaan budjettiin pitää sisällyttää kaikki lakisääteiset menot. Jos palkkiotoimikunta voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti päättää, mikä on kansanedustajien palkkion taso, sen jälkeen se on lakisääteinen, voimassa oleva meno, joka on sisällytettävä budjettiin, eikä eduskunnan valtiovarainvaliokunnalla eikä eduskunnan täysistunnolla ole oikeutta, vaikka halua olisi, poistaa sitä määrärahaa tai pienentää sitä määrärahaa budjetista, tai vaikka se sen tekisi, niin kansanedustajille maksetaan palkkiot voimassa olevan lain mukaan eikä sen kanssa ristiriidassa olevan budjettipäätöksen mukaan.

Eli kun te sanotte, ed. Lahtela, että tässä hämätään kansalaisia, niin kyllä: Teidän puheenvuoronne hämää kansalaisia, kun te täällä ja ilmeisesti siellä Pohjois-Karjalan vaalikentällä kerrotte, että kyllä ne kansanedustajat edelleen itse päättävät niistä palkoistaan, koska ne sen budjetin käsittelevät ja siinä yhteydessähän ne ne rahat päättävät. Näin ei ole, vaan rahat pitää sisällyttää budjettiin, kun on kyseessä lakisääteinen meno.

Totta kai, ja tätä minä en taas tietysti kiistä, kansanedustajat siinä, jos niin halutaan sanoa, ovat vastuussa viime kädessä sitä kautta, että ensinnäkin meillä on lainsäädäntövalta. Me olemme lailla säätäneet, että tällainen palkkiotoimikunta asiasta päättää, ja me voimme lailla säätää, että palkkiotoimikunta ei asiasta päätä, vaan siitä päättää vaikka eduskunnan täysistunto tai joku kansankokous Jakomäessä, ihan miten vaan. Eli totta kai siinä mielessä kansanedustajat ovat vastuussa, että me lainsäädäntövaltaa käyttäen olemme päättäneet, että palkkiotoimikunta on se, joka päättää.

Totta kai siinä mielessä kansanedustajat ovat viime kädessä vastuussa, jos sitä halutaan korostaa, että eduskunta asettaa tämän palkkiotoimikunnan. Nyt en muista, oliko se kansliatoimikunta vai puhemiesneuvosto vai puhemiehistö, joka sen asettaa, (Ed. Väistö: Puhemiesneuvosto!) mutta viime kädessä käytännössä siis eduskunta sen asettaa, niin totta kai tässä mielessä on vastuussa. Ei näitä pidä kiistää enkä minä näitä pyri kiistämään. Pyrin sanomaan sen, mikä nyt on oleellista: Kansanedustajien palkoista Suomessa eivät kansanedustajat enää päätä eivätkä ole vähään aikaan enää päättäneet, ja toivottavasti se tämän lainmuutoksen myötä tulee myös kaikille selväksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz sanoi asian aivan niin kuin se on, ja toivottavasti tämän jälkeen ei ole kellään enää mitään epäselvää tässä asiassa, koska juuri näin asia on ollut ja näin tämä on. Tämän kaltainen kysymyksenasettelu helposti ruokkii erilaista populismia suuntaan taikka toiseen taikka kaikkiin mahdollisiin suuntiin, mutta juuri ne tosiasiat, mitkä tässä ovat olemassa, kuulimme ed. Zyskowiczin asiantuntevasta puheenvuorosta erittäin hyvin.

Mutta koska täällä on ollut eräitä aiempiakin puheenvuoroja, niin muutama sana vielä aivan niihin.

Arvostan suuresti yleensä ed. Esa Lahtelan kansanomaista viisautta, joka on muissa asiayhteyksissä tänäänkin tullut esille. (Ed. Seppo Lahtela: Mitenkä toinen Lahtela?) — Minä nyt puhun ed. Esa Lahtelasta tällä kertaa. — Ed. Esa Lahtelan kohdalla jäin kyllä nyt hivenen ihmettelemään sitä kulukorvausten kuittibyrokratiaa, jota hän tässä ajatteli. Se ei kyllä tässä tilanteessa olisi millään tavalla käyttökelpoinen. Ei se voisi olla toimiva. Kyllä nykyinen kulukorvauskäytäntö periaatteessa on se, mikä toimii. Ei näitä puhelinlaskuja voisi eritellä, mitkä ovat eduskuntatyöhön liittyviä, mitkä vapaa-aikaan liittyviä, mitkä edustajan puhumia, mitkä perheenjäsenen puhumia jne. tai jonkun kolmannen henkilön puhumia.

Kyllä tässä tämä nykyinen palkkiotoimikunta on edustanut suurta viisautta. Se on aivan totta, niin kuin ed. Esa Lahtela toi täällä esille, että onhan meitä edustajia, jotka emme ole maakuntakeskuksista, ja jos me liikumme maakunnassa, niin meille tulee näitä matkoja eri tavalla kuin jollekin toiselle. Itsekin olen sen joutunut huomaamaan, mutta itsepä olen tehtävään pyrkinyt ja siitä rasitteen myöskin sitten kannan. Tämä tietoisena tästä.

Sitten tästä edustajien palkkiotasosta. Totta on, aivan kuten ed. Kangas mainitsi, tämä on luottamustoimi, mutta tämä eroaa jostakin valtuuston jäsenyydestä tai maakuntavaltuuston jäsenyydestä tai valtuuston puheenjohtajuudesta, joissa niissäkin olen. Ne eivät ole päätoimisia, mutta tämä on päätoiminen. Tämä täytyy muistaa tämän luonteessa.

Sitten on tietysti populistista vertailla edustajanpalkkioita moniin muihin ansioihin. Ihan sattui silmään Akavan uutislehti, josta totesin, että edustajanpalkkiot nykyiselläänkään eivät ole kuin semmoista alemman keskijohdon tasoa, hyvä jos niinkään, siis alemman keskijohdon tasoa akavalaisessa vertailussa. Kulukorvauksista kun täällä keskusteltiin, niin ei ed. Esa Lahtelakaan muistanut tarkkana henkilönä sitä, että meille maakunnista oleville maksaa myöskin täällä asuminen. Edelleen tässä on ymmärrettävä, kun näitten puitteissa katsotaan korvattavan myöskin päivärahat, että olemme töissä niin ja niin kaukaa pois kotoa. Jos nämä kaikki lasketaan, niin kyllä nykyinen kulukorvauskäytäntö on riittämätön, mutta sen periaate on kyllä aivan oikea.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheesta totean, kun täällä kysyttiin, että siinä oli paljon viisautta, ja se tässä todettakoon jälleen kerran. Mutta totean, että viisautta oli ennen kaikkea ed. Ben Zyskowiczin puheenvuorossa, ja katson, että haluan kaikin tavoin vain yhtyä siihen ja alleviivata siinä tuotuja selkeitä linjoja, joiden pohjalta uskon, että tämän annettavan lakialoitteen pohjalta voidaan asiassa edetä ja sillä tavalla, että asia alkaa tulla hiukan ymmärrettävämmäksi kansalaisille.

Arvoisa herra puhemies! Toivon lakialoitteen etenevän myönteisesti jatkokäsittelyssä.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani myös toivon, että tämä lakialoite etenee normaalissa järjestyksessä ja siten ikään kuin siirtää tämän velvoitteen kansanedustajan palkkioiden määrittelemisestä palkkiotoimikunnalle. Toivoisin, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on ollut, että myös kansanedustajat huomioisivat tämän, että palkan määrittely on meiltä siirtynyt sitten palkkiotoimikunnalle.

Muutamassa puheenvuorossa on tullut esille myös ikään kuin palkkion ansainnan perusteiden määrittelyä. Toteaisin vain lyhyesti, että tänä lyhyenä aikana, mitä täällä eduskunnassa olen ollut ja seurannut asioita, välttämättä se, että ihminen on fyysisesti läsnä jossakin, ei vielä kerro sitä, mikä se hänen osallistumisprosenttinsa on asioitten käsittelyyn. Siinä mielessä nämä ovat hyvin monimutkaisia asioita eikä voida näitä tällä tavalla yksinkertaistaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczille voisi todeta, jotta olitte siinä loppupäätelmässä ihan oikeassa, että viime kädessä kansanedustajat ovat vastuussa tästä kysymyksestä. Emme me pääse tästä mihinkään, koska kansanedustajat säätävät lait, säätävät myös tämän lain, jotta antavat vallan tälle toimikunnalle siten, jotta eduskunta ei edes budjetin yhteydessä voi muuttaa palkkiota, vaan se on maksettava, jolloin me tehdään itse niin kuin hirttosilmukka, että ei voi muuttaa sitä. Me itse olemme kuitenkin vastuussa koko tästä paketista. Näin se vaan on. Siinä mielessä emme me tästä pääse, vaikka kuinka kiemurrellaan ja selitetään.

Niin kuin ed. Halme täällä totesi, ed. Zyskowicz osaa kyllä selityksen taidot, pyörittää ja punoo asiat kerälle ja niin mutkille, että kukaan ei enää muistakaan, mitä puhuttiin. Mutta jokaisella ihmisellä on lahjoja, ja ed. Zyskowiczilla on enemmän näitä lahjoja, puhujanlahjoja. Se olkoon hänen kunniansa.

Mutta joka tapauksessa me olemme itse vastuussa. Tätä ed. Halmeen ajatusta voisi jopa suositella tutkittavaksi, miksi ei tulosvastuullisuus voisi tässä ollakin: aloitteiden mukaan, puheiden mukaan ja pikku provikat sieltä; sehän panisi vipinää tähän eduskuntaan ja kansanedustajan työhön. Tietysti pitää ottaa myös osallistumisaktiivisuus mukaan, kun ollaan valiokunnissa tai istuntosalissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En nyt yritäkään huulenheitossa pärjätä ed. Esa Lahtelalle pienimmässäkään määrin. Joskus on hänen puheenvuoronsa jälkeen vähän vaikea tulla puhumaan, kun naurattaa sisäisesti niin peevelisti.

Arvoisa puhemies! Ed. Halme kun sanoi, että mentäisiin tähän suoritushommaan henkilökohtaisella tasolla. Jos sitä mitataan sillä, koska tähän taloon tulee aamulla töihin ja illalla lähtee pois ja kuinka paljon täällä on viikonvaihteita jnp., niin henkilökohtaisella tasolla, ed. Halme, toivon, että aamulla tapaamme kello viisi Puhemiehenaukion portilla ja tulemme yhtä aikaa sisälle ja siinä kymmenen aikaan illalla lähdemme yhdessä käsi kädessä täältä pois ja tapaamme täällä viikonvaihteessa jnp. Viime vuonna oli kolme vapaata viikonvaihdetta koko vuoden aikana. Tänä vuonna on toki ollut pari kappaletta jo nyt, että nyt on oikein hyvä vuosi tulossa.

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tätä liksaa, minkä me täältä saamme, meillä ensinnäkin historiallisesti on esimerkki siitä, että kun tasavallalla meni taloudellisesti huonosti, niin kansanedustajat olivat talkoissa mukana. Ed. Seppo Kääriäinen eduskunnassa, joka istui vuosina 1991—95, teki aloitteen, että me jätämme lomarahat nostamatta ja palautamme Valtiokonttorin kautta ne valtion varastoon. Näin tapahtui.

Tätä samaa mallia voi jokainen käyttää hyväkseen. Jos omatunto sanoo, että on kohtuuttomasti tullut nostettua palkkiota, niin ei mitään muuta kuin palauttaa sen vain Valtiokonttoriin valtion varastoon, ja asia on sillä siisti ja omatunto on puhdas. Tämä mekanismi on täysin hallinnassa, ja jokainen silloin voi todeta sen kuittauksensa asiaankuuluvalla tavalla.

Kun olemme siviilielämästä tähän luottamustehtävään tulleet, saattaa olla myöskin niin, että samalla olemme luopuneet aika hyvästä ansiosta, niin kuin on itsenikin kohdalla yliopiston varsinaisena professorina, jolla oli kaikki mahdolliset korotukset siinä tehtävien ja ansioitten perusteella. Minä kerran huvikseni laskin, että edustajavuosien aikana, jos tämä on jokin hyve, että on lahjoittanut valtion varastoon eräällä tavalla, kun valtion virasta on tänne tullut, puolitoista vanhaa miljoonaa markkaa bruttopalkassa on tullut lahjoitettua valtion varastoon tällä tavalla, kun samalla on hoitanut vähän noita yliopistotehtäviäkin ilman korvausta.

Haluan tällä vain sanoa, että tämä on hyvin monimutkainen ja vaikea asia. Tässä ei ole olemassa mitään hyvää ratkaisua. Kaikki on jonkun mielestä täysin pieleen.

Arvoisa puhemies! Jotta kansan palaute tulisi oikealla tavalla esille, niin kun olimme vaalikentillä juuri äskettäin, eräs hyvin merkittävä oululainen tunnettu herrasmies tuli ystävällisesti vaalivaunulle ja sanoi, että "luin Kalevan yleisönosastosta, että sinulla on tämmöiset oudot työajat. Minä vaan sanon sinulle: Olet sinä tehoton jätkä".

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Pulliainen nyt pääsee paikalleen, heitän nämä ruuvit ja piikit takaisin. Hän on vihreiden edustaja, ja hän ei tietysti voi sietää minua, kun olen niin sanottu populisti. Tiedän, että hän tulee aamulla viideltä tänne myöskin töihin, vähän minua ennen, mutta illalla minä kyllä olen täällä ja näen, kun hän lähtee kotiin. Minä menen aamulla viideltä lenkille. Ed. Pulliainen kertoi, että hän antaa rahansa takaisin. Minä otan nyrkkeilymatsin jo kuukauden päästä ja annan 10 000 euroa lyhentämättömänä Suomen sotaveteraaneille eli takaisin sinne, minne ne kuuluvat, herra Pulliainen.

Mutta muutamassa asiassa ed. Zyskowiczkin — minä tiedän, että hän on mukava mies, haluaa hyvää Suomen kansalle — vääntää joskus asiat niin kuin ne eivät ole. Mutta minulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että kunnolla tehdystä työstä saisin kunnollisen ja hyvän palkan. Niin täällä pitäisi tehdäkin, mutta kun minun mielestäni täällä eivät vaan kaikki ole sillä asialla ja vähän sanotaan lintsaavat, niin että ei voi saada luottamusta.

Myöskään tästä luottamustyöstä en ole samaa mieltä. Tämä on kutsumusammatti vähän niin kuin pappi ja poliisi. Tänne ei tulla rahan takia vaan sen takia, että haluaa tehdä jotakin hyvää tälle kansalle, josta joko pidämme tai emme.

Ed. Oinoselle haluaisin myöskin sanoa sen kutsumus- ja luottamusammatista, että hän näkee vähän päinvastoin. Minä tosiaankaan en ole täällä niin sanotusti ketään vastaan, vaan hyvän puolesta. Jos sitä halutaan kutsua populismiksi, niin populistihan on se, kun katsoo sanakirjasta, joka haluaa hyvää kansalle, sitä mitä kansa haluaa.

Lyly Rajala /kd:

Herra puhemies! Sen verran voin ed. Pulliaiselle lyhyen parlamentaarikkokokemukseni perusteella kertoa, että tässä talossa on kansanedustajia avustamassa 670 virkamiestä ja työntekijää, jos ette ole vielä huomannut. Sen vuoksi tänne ei tarvitse tulla kello viisi aamulla ja lähteä yöllä pois.