Täysistunnon pöytäkirja 29/2010 vp

PTK 29/2010 vp

29. KESKIVIIKKONA 24. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevaksi lainsäädännöksi

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä esitetään, että käyttöön otettaisiin uusi rikosoikeudellinen seuraamus, jonka nimeksi tulisi valvontarangaistus. Valvontarangaistus voitaisiin tuomita enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta, jos yhdyskuntapalvelun tuomitsemisen edellytykset puuttuvat. Valvontarangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä olisi myös, että syytetyn arvioitaisiin suoriutuvan valvontarangaistuksesta ja rangaistusta pidettäisiin perusteltuna hänen sosiaalisten valmiuksiensa ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Aikaisemmat ehdottomat vankeusrangaistukset ja valvontarangaistukset ja tuomittavana olevan rikoksen laatu voisivat muodostaa esteen valvontarangaistuksen tuomitsemiselle. Siis kaikki nämä yhdessä ja erikseen voivat muodostaa esteen. Rangaistus suoritettaisiin vapaudessa, mutta tuomittua valvottaisiin rangaistuksen aikana sekä teknisin välinein että muilla keinoin. Jäljempänä kerron näistä muista keinoista. Kysymys siis ei ole vain teknisestä valvonnasta.

Ankaruudeltaan valvontarangaistus asettuisi yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Rangaistuksen pääasiallisena sisältönä olisi toimintavelvollisuus sekä tuomitulle asetettu velvollisuus pysyä asunnossaan tai muussa vastaavassa valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon sopivassa asuinpaikassa. Toimintavelvollisuus koostuisi työstä, koulutuksesta, kuntoutuksesta, toimintaohjelmista tai muusta vastaavasta tuomitun toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävästä ja edistävästä toiminnasta. Esimerkiksi voidaan hyvin ajatella, kun tämä todennäköisesti koskisi pääsääntöisesti rattijuopumuksesta tuomittuja, että työssäkäynnin lisäksi kodista saa ja pitää poistua vain AA-kerhon säännöllisiin kokouksiin ja sen jälkeen takaisin kotiin.

Valvontarangaistus edellyttää tuomitulta päihteettömyyttä, ja tätä valvotaan. Valvontarangaistuksen tuomitseminen perustuisi aina syytetyn suostumukselle, ja myös rikoksentekijän kanssa asuvien täysi-ikäisten henkilöiden suostumus tarvitaan, ja juuri äsken joku kysyi, niin tietysti myös lasten etu ja lastensuojelulliset seikat arvioidaan.

Valvontarangaistuksen ehtojen toistuva tai törkeä rikkominen johtaisi rangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi. Siis jos näitä ehtoja ei noudateta, niin seuraus tästä on siirtyminen suljettuun vankilaan jo rangaistuksen aikana. Valvontarangaistuksesta vapauduttaisiin ehdonalaiseen vapauteen samoin perustein kuin vankeusrangaistuksesta.

Yleisemmin käytetty ratkaisu valvontarangaistuksiin Euroopassa on niin sanottuun radiotaajuustekniikkaan perustuva tekniikka. Siinä käytetään joko nilkkapantaa tai rangaistusta suorittaneeseen muuten kiinnitettyä laitetta. Todennäköisesti Suomessakin tekniikka tulee perustumaan tähän radiotaajuustekniikkaan. Esityksessä ehdotetaan myös sähköisten, vangin liikkumisen seuraamista helpottavien valvontamenetelmien käyttöönottoa avolaitoksissa, jolloin Rikosseuraamuslaitos päättäisi erikseen valvonnan käytöstä. Sähköistä valvontaa voitaisiin käyttää myös vapautusyksiköissä.

Esityksen monet hyvät vaikutukset on hallituksen esityksessä tarkemmin esitelty, mutta kaikista oleellisinta on — ja näistä on erittäin hyviä kokemuksia naapurimaissamme Ruotsissa ja Virossa — että tällä rangaistusmuodolla rikoskierteen mahdollinen syntyminen voidaan paremmin estää näissä tilanteissa, joissa tämä rangaistus soveltuu, joissa siis ei ole vielä aiempaa senkaltaista rikollisuutta, että tämä rangaistus voidaan ylipäätänsä tuomita. Silloin työssä säilyminen, sosiaalinen tilanne säilyy parempana, on mahdollisuus käydä senkaltaisessa päihdekuntoutuksessa, joka jatkuu myös ilman katkoa vankeusrangaistuksen jälkeen. Tämä ehkä on näistä eduista yksi keskeisimpiä.

Me olemme täällä aikaisemmissa yhteyksissä käyneet läpi niitä uudistuksia, joita tällä vaalikaudella on tehty yhdyskuntapalveluksessa, siten että päihdekuntoutusta on entistä enemmän ja se on entistä parempaa. Mutta kuinka suuria vaikeuksia meillä nykyään on vankilasta vapautuvan päihdekuntoutuksen katkeamattomaan jatkumiseen vapaudessa. Tässä rangaistusmuodossa tämä katkeamisen riski on kaikista pienin, kun jo rangaistusaikana valvottuna ja osana määrättyä rangaistusta käydään senkaltaisessa alkoholikuntoutuksessa, hoidoissa tai terapioissa tai ryhmähoidoissa, jotka sitten katkotta jatkuvat myös rangaistuksen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Tarkoitus on, että uusi rangaistusmuoto olisi käytössä vuonna 2011. Valvontarangaistuksen aloittaisi, kun se on täydessä käytössä, vuosittain 750—800 tuomittua. Valvontarangaistuksen keskimääräinen pituus olisi noin sata päivää ja valvontarangaistusta suorittaisi noin 130 tuomittua päivittäin. Täysimääräisenä sovellettavan rangaistuksen kokonaiskustannuksiksi arvioidaan 2,8 miljoonaa euroa vuodessa, mutta noin karkeasti sanoen tämän tuottavuustoimenpiteen, jolla on siis myös hyviä kriminaalipoliittisia seurauksia, hinta ja tuottavuusetu on se, että valvontarangaistuspäivä maksaa suunnilleen noin kolmanneksen siitä mitä vankilapäivä. Valvontarangaistuksen täytäntöönpanon kokonaiskustannukset olisivat siis noin 60 euroa tuomittua kohden päivässä.

Arvoisa puhemies! Uskon, että kun valiokunta tähän perehtyy ja kuulee myös niistä hyvistä kokemuksista, joita varsinkin Ruotsissa tästä rangaistuksesta on ollut, niin eduskuntakin yhtyy hallituksen yksimieliseen näkemykseen siitä, että käsillä on rangaistusmuoto, joka vähentää rikollisuutta, joka on siinä määrin kova rangaistus, että — niin kuin valiokunnassa tulette kuulemaan — osa tähän rangaistukseen tuomituista ei ole kestänyt sitä vaan on joko anonut vankilaan pääsyä tai tahallaan rikkonut sääntöjä joutuakseen vankilaan. Tuomittu on koko ajan paitsi sähköisen valvonnan piirissä, häntä voidaan yllätystestata koska vaan päihteettömyyden suhteen sekä sen suhteen, ettei siellä asunnossa ole mitään toimintoja, joita siellä ei saisi olla. Ja tältä osin rangaistus on koettu — ja olen varma, että asiantuntijat pystyvät valiokunnan tästä vakuuttamaan — myös ankaraksi rangaistukseksi, jonka pelotevaikutus toimii sen suhteen, että rikoskierrettä ei pääse syntymään ja rikokseton elämä rangaistuksen jälkeen alkaa tai monessa tapauksessa sitten toivottavasti, jos on kysymys ollut ensimmäisestä erehdyksestä, jatkuu.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys valvontarangaistuksesta on lähtökohtaisesti täysin uusi rikosoikeudellinen seuraamus. Ehdotuksen mukaan rangaistus suoritettaisiin kokonaisuudessaan siis vapaudessa, mutta tuomittua voitaisiin rangaistuksen aikana sekä teknisin välinein että muilla mahdollisilla perinteisillä keinoilla valvoa. Sinällään esitys pitää varmuudella paljon hyvää tahtoa sisällään, ja siinä on varmasti paljon hyviä käytäntöjä, joita voidaan soveltaa uutena seuraamuksena rikoksista. Ministeri esittelypuheenvuorossaan käytti paljon adjektiiveja, jotka olivat erittäin hyviä. Ne olivat hienoja, ja niillä oli hyvään tarkoitukseen tähtäävä sanoma. En käy kuitenkaan tässä läpi kaikkia perusteluja, miten tähän kyseiseen esitykseen on päädytty. Ne ovat luettavissa tuosta hallituksen esityksestä, mutta aivan pakko on kyllä ottaa esiin myös ongelmia, joita siihen sisältyy, ja ennen kaikkea sellaisia ongelmia, jotka sotivat ainakin minun, ja uskoakseni aika monen muunkin, oikeustajua vastaan.

Ensimmäisenä nostan esiin edellytykset, joilla valvontarangaistus voidaan tuomita. Siinä merkittävin asia on se, että valvontarangaistukseen voitaisiin tuomita kahdeksan ehdottoman vankeusrangaistuskuukauden sijasta, ja vielä lisäajatuksena olisi, että kun yhdyskuntapalveluksen tuomitsemisen edellytykset puuttuvat, niin tuolloin kahdeksan kuukauden ehdoton vankeusrangaistus voitaisiin tuomita tästä teosta.

Mitä konkreettisesti kahdeksan kuukauden vankeusrangaistus sitten tarkoittaa? Äsken ministeri tuossa totesi, että jos olisi kysymys ensikertalaisesta. (Ed. Zyskowicz: Eihän ensikertalaiset saa ehdotonta!) Tänä päivänä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahdeksan kuukauden ehdoton vankeusrangaistus tuomitaan teosta, joka väkivaltarikospuolella lähentelee törkeää pahoinpitelyä. Tiedän, että rangaistuksen minimi on törkeässä pahoinpitelyssä yksi vuosi vankeutta, mutta tarkoitan, että siis lähentelee. Eli tämä on tavallisen pahoinpitelyn yläpäässä oleva teko, josta tuomitaan kahdeksan kuukauden ehdoton vankeusrangaistus. Tässä tapauksessa on tapahtunut merkittävä pahoinpitely, jossa rikoksen uhrille on aiheutunut merkittäviä vammoja. Samoin seksuaalirikospuolella on kysymys varsin merkittävästä teosta, jossa uhrin kärsimykset ovat olleet todella huomattavia.

Mitä sitten tulee huumausainerikoksiin, puhumattakaan omaisuusrikoksista? Jos tuomio on kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta, on kysymys huumausaineiden levittämisestä myymällä, välittämällä tai jopa salakuljettamiseen osallistumalla. Näissä kaikissa edellä mainituissa kysymyksissä mielestäni se, että tietyillä olosuhteilla tuo vankeusrangaistus voitaisiin muuttaa tällaiseksi valvontarangaistukseksi, ei kyllä ole kaikkien oikeustajun mukaista. Eli kysymys kuuluukin, onko tällaisen rikoksen tekeminen sovitettavissa tämän nyt esitettävän valvontarangaistuksen seuraamuksella?

Arvoisa puhemies! Jos asiaa kysyttäisiin asianomistajilta, jotka ovat joutuneet tällaisen kyseisen rikoksen uhriksi, ei tuota vastausta varmastikaan tarvitsisi arvailla. Tänäkin päivänä nousee viikoittain esiin tuomioita, joita kansalaisten oikeustaju ei hyväksy, ja niitä keskusteluja on täällä eduskunnassakin kyselytunnilla ruodittu vaikka kuinka useasti, ihan muutamia viikkoja sitten edellisen kerran. Tämän kaltainen keskustelu ei tämän lain myötä tule varmuudella ainakaan vähenemään.

Lain yksityiskohtaisissa perusteluissa on laajasti kuvattu tapauksia, joissa valvontarangaistuksen tuomitseminen voisi tulla kysymykseen ja joissa se ei tule kysymykseen. Muutamia huomioita siitä. Valvontarangaistuksen tuomitseminen voisi tulla kysymykseen myös silloin, kun aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus pannaan täytäntöön. Eli lähtökohtaisesti ehdollinen määrätään täytäntöönpantavaksi, kun vastaaja on syyllistynyt uuteen rikokseen, josta seurauksena on vankeustuomio.

Toinen kohta: "Jos vastaaja olisi aikaisemmasta valvontarangaistuksesta huolimatta jatkanut ehdottomaan vankeusrangaistukseen johtavien tekojen tekemistä, valvontarangaistuksen määräämiselle olisi lähes kaikissa tapauksissa este." Kuitenkin tässä sanotaan, seuraavassa lauseessa, ettei säännös ole ehdoton, vaan tuomioistuimessa on asiassa harkintavalta. Taas ollaan tilanteessa, jossa näin sanotaan, mutta voidaan kuitenkin toisinkin toimia. Toki se on kokonaisarvostelun mukaista oikeuskäytännössä, sen myönnän. Nämä kuitenkin vain parina esimerkkinä.

Valvontarangaistuksen ydin on yksilöllisesti suunniteltu toimintavelvollisuuden sisältävä päiväohjelma sekä velvollisuus pysyä asunnossa tai muussa valvontarangaistuksen toimeenpanoon soveltuvassa paikassa. Hyvä niin. Kuten sanottu, tässä on paljon hyviä elementtejä, mutta minun kritiikkini lähtökohtaisesti nyt kohdistuu tuohon rangaistuksen ylärajan mittaamiseen, kuten sanoin, kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen. Olisin valmis hyväksymään tämän huomattavasti pienemmissä rangaistuksissa, esimerkiksi neljän kuukauden ehdottomissa vankeusrangaistuksissa. Silloin sillä olisi ennalta estävä vaikutus. Silloin sillä olisi nimenomaan estävä vaikutus ensikertalaisuuteen. Kahdeksan kuukau-den ehdottomassa vankeusrangaistuksessa ei ole kysymys enää ensikerran, yhden kerran hairahduksesta. Tämä on hyvin tärkeä ottaa huomioon.

Mitä sitten tulee tähän kokonaisuuteen. Itse asiassa tässä nyt kun ministerikin on paikalla, haluaisin tässä keskustelussa ihan vaan sivuta toistakin asiaa, koska se on useaan kertaan keskusteluttanut täällä ja tietyllä tavalla välillisesti liittyy myöskin tähän kysymykseen. Edellisen kerran kun täällä keskusteltiin siitä, miten rangaistuksia lievennetään, niin muuntorangaistusmahdollisuus poistettiin lainsäädännöstä eli sakoista. Tuolloin eduskunta edellytti, että oikeusministeriössä valmistellaan esitys, jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn elikkä sakkojen käyttö pois tilanteessa, jossa tekijä osoittaa menettelyllään piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Samoin oikeusministeriön muuntorangaistustyöryhmä päätyi samalle kannalle ja ehdottikin säännöstä, jonka mukaan sakot voitaisiin tulevaisuudessa muuntaa vankeudeksi.

Kysymys siis kuuluu tältä osin, miksi tätä esitystä ei kuulu, vaikka se nyt jos joku olisi kansalaisten mielestä ja heidän kannaltaan tarpeellisuuden yläpäässä, kun pohditaan näitä. Mielestäni nämä kaksi asiaa olisi voitu hyvin linkittää nyt jollain tavalla yhteen näissä keskusteluissa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean tähän valvontarangaistukseen liittyen, että lakiesitys ei ihan tässä muodossa sovellu ainakaan minun oikeustajuntaani ja juuri nimenomaisesti näiltä osin mitä tulee tuohon rangaistuksen yläpäässä olevan kahdeksan kuukauden mittaamiseen. Ja aivan samoin kuin ministerikin toivoi, toivon, että lakivaliokunnassa todellakin näihin merkityksellisiin asioihin puututaan ja kuullaan myöskin niitä asiantuntijoita, jotka aidosti ovat tekemisissä joka päivä rikollismaailmassa. Tarkoitan tällä lainvalvontaviranomaisia ja sellaisia, jotka ihan livenä käsittelevät myöskin niitä asianomistajia, jotka näiden rikosten kohteeksi joutuvat. Tässä kysymys on puhtaasti vain siitä, että fokus on kaikilta osin vain ja ainoastaan rikoksen tekijässä, ei uhrissa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen johdannon taustatekstissä lukee seuraavaa: "Vaihtoehtojen löytäminen ehdottomille vankeusrangaistuksille on keskeinen tavoite Suomen kriminaalipolitiikassa. Lyhyelläkin ehdottomalla vankeusrangaistuksella on usein tosiasiallisia haittavaikutuksia rikokseen syyllistyneen elämään." Kyllä näin varmasti onkin, mutta eikö vankeusrangaistuksella tule ollakin jonkinlaista vaikutusta. Ei sitä muuten kukaan langettaisi. Sen sijaan tässä on unohdettu rangaistuksen ehkäisevä vaikutus. Taustaa vielä lisää: "Ehdoton vankeusrangaistus on ongelmallinen paitsi siihen liittyvien haittavaikutusten vuoksi myös siksi, että vankeusrangaistuksen täytäntöönpano on kallista." Totta kai se on kallista, mutta tämä osoittaa vain kuinka vääränlaista on ajattelumme jonkin asian kalleudesta.

Vankeinhoito on varmasti kallista oikeusministeriölle, mutta ei se kustannuksia yhteiskunnalta vähennä, jos niitä yritetään siirtää jonkin toisen tahon maksettavaksi. Esimerkiksi näiden valvontarangaistusvankien terveydenhuollon kustannukset lankeavat tosiasiallisesti kunnille. Kalliiksi voimme myös sanoa sitä, että nyt aikaansaamme vain tilanteen, jossa rikoksiin syyllistyneet henkilöt joutuvat tekemään entistä enemmän rikoksia ennen kuin joutuvat kärsimään rangaistuksensa kiven sisällä.

Arvoisa puhemies! Esityksen pääasiallisen sisällön perustelussa sanotaan, että: "Tuomittu olisi velvollinen pysyttelemään rangaistuksen suorittamiseen hyväksytyssä asunnossa aina silloin, kun hänellä ei ole toimeenpanosuunnitelmassa määriteltyä perustetta poistua asunnosta. Valvontarangaistus edellyttäisi tuomitulta myös ehdotonta päihteettömyyttä." Siis valvontarangaistus edellyttäisi tuomitulta ehdotonta päihteettömyyttä. Kuka uskoo tähän lauseeseen? Tosiasiallisesti monet, joita tämä rangaistusmuoto koskisi, ovat jo valmiiksi moniongelmaisia.

Voisi jo kysyä, kannattaako tätä lakia edes säätää, jos se koskee vain absolutisteja. Tosin tätä lieventää toinen perustelu eli: "Valvontarangaistuksen ehtojen toistuva tai vakava rikkominen johtaisi rangaistuksen muuntamiseen ehdottomaksi vankeudeksi." Eli voidaan käydä keskustelua siitä, kuinka paljon ja kuinka usein voi ottaa, ennen kuin se johtaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Miten ihmeessä olemme joutuneet tilanteeseen, että kulutamme aikaa siihen, että mietimme, miten ehdottoman vankeusrangaistuksen voisi suorittaa vapaudessa? Onhan tuomioistuin kuitenkin katsonut ehdottoman tuomion olevan ansaittu. Vastaus on mielestäni aika yksinkertainen. Olemme sulkeneet liian monta vankilaa, ja nyt meidän pitää keksiä keinoja pitää vangit ulkona, jotta edes kaikkein kovin aines pääsee istumaan. Olemme kohta tilanteessa, jossa — vaikka rikollisuus lisääntyisi kuinka paljon — ei vankilatuomiota voida laittaa täytäntöön paikkojen puutteen vuoksi. Lievemmästä päästä on laitettava pihalle kärsimään.

Arvoisa puhemies! Tämän lain esiasteeksi voidaan sanoa sakon muuntorangaistuksen lopettamista. Jos silloin oli nähtävissä tämä kehityssuunta. Muuntorangaistuksen hävitessä sovimme, että oikeusministeriö tuo tilalle vaihtoehtoisen rangaistusmuodon, vaan eipä ole kuulunut. Aika on mennyt ilmeisesti tämän lakiesityksen valmistelussa.

Olen sitä mieltä, että tämä on väärä viesti yhteiskunnalle. Tämä tulee näkymään taparikollisten lisääntyvänä välinpitämättömyytenä yhteiskuntaa kohtaan, aivan kuten muuntorangaistuksen poistaminenkin teki. Kaupan alan järjestöt ovat jo viestittäneet, että myymälävarkaudet ovat lisääntyneet huomattavasti jo sakon muunnon loputtua, Pääkaupunkiseudulla jopa 16 prosenttia, mitä voidaan hyvällä syyllä pitää todella huolestuttavana. Ei siis ihme, että siellä, missä huonon lainsäädännön vaikutukset näkyvät, ollaan huolissaan tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Sen perusteella, mitä olen edellä sanonut, en voi pitää järkevänä tätä esitystä laiksi valvontarangaistuksista. Siinä on paljon hyvää tahtoa, mutta aivan väärä viesti yhteiskunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En ole juristi, joka pystyisi pitämään tämän laatuisia rikosoikeudellisia puheenvuoroja, jotka olemme juuri kuunnelleet.

Olen eläintieteilijä, joka otti radiotaajuustekniikan käyttöön Suomessa eläintieteellisessä tutkimuksessa 40 vuotta sitten. (Ed. Salo: Me arvostamme sitä!) Se tekniikka, jonka silloin otimme, oli maailmanlaajuisesti hyvin alkuvaiheessa olevaa tekniikkaa. Se kuitenkin antoi kokemuksia siitä, millä tavalla tätä radiotaajuustekniikaksi kutsuttua tekniikkaa, siis telemetriaa, voidaan käyttää eläinten seuraamiseen, no sanotaan, että niitä vahingoittamatta. Meinasin sanoa, että heitä, mutta se nyt olisi ollut ehkä liiallista eläinten kunnioittamista joittenkin mielestä.

Samanaikaisesti otimme käyttöön myöskin toisen tekniikan. Se oli kenttä-tv-järjestelmä, jolla pystytään seuraamaan pitkän kantomatkan päästä eläinten käyttäytymistä niitä häiritsemättä. No, se tekniikka, silloin Grundigin tekemä, on nyt Helsingin kaupungissakin jokaisessa kadunkulmassa, niin että siellä poliisiasemalla pystytään lukemattomista monitoreista seuraamaan, mitenkä me ihmiset käyttäydymme, ja vaikka huuhkajatkin, joita täällä tänä aamunakin oli tässä talon ympärillä liikenteessä ja varmasti monessa televisiomonitorissa nähtävissä. Se oli näytelmää tänä aamuna.

Arvoisa puhemies! Siis toisin sanoen nyt ihminen käyttää kaikkea mahdollista tekniikkaa hyväkseen saadakseen jonkin uuden hyvän. Sen hyvän arvoisa oikeusministeri tässä esitteli aivan kelpo tavalla. Siis juuri, jos käytetään niitä premissejä, jotka hänen puheenvuoroistaan ja tämän hallituksen esityksen perusteluista käyvät ilmi, niin minulla ei ole minkäänlaista, pienintäkään, vastalausetta eikä eriävää mielipidettä. Logiikka oli täydellistä. Siis nimenomaan näillä lähtökohdilla, näihin tavoitteisiin pyrittäessä, tässä voidaan toimia juuri näin.

Samalla, kun huolellisesti kuuntelin, mitä arvoisa oikeusministeri meille esitteli, siellä oli aika mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista yksi yksityiskohta oli se, missä tapauksissa, minkälaisten rikosten ja tuomioitten yhteydessä, tällaista valvontarangaistusta voitaisiin käyttää. Siinä rattijuopot olivat yksi sellainen ryhmä. Ja sitten vielä aivan mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että silloin, kun on tätä rangaistusta kärsimässä, säilyttää sosiaalisen, yhteiskunnallisen kelpoisuutensa. Näinhän se oli, arvoisa oikeusministeri?

Okei. Mutta minulla kun on tunnetusti niin sanottu kakkainen mielikuvitus, niin minulle juolahti jo hallituksen esitystä lukiessani mieleen se, minkälainen porukka voi myöskin hairahtua tämmöiseen päihtyneenä ajamiseen, ja promillet ovat sitten sitä luokkaa, että rangaistuskin on sitten aika merkittävä. Sellaisen tausta voi olla myöskin, ei ehkä sellainen, mitä oikeusministeriön virkamiehet tässä yhteydessä ajattelivat, vaan sellainen voisi kuulua talousrikollisten armoitettuun joukkoon. Tällaisella porukallahan tämmöinen tilanne, joka tässä kuvattiin, saattaisi merkitä aivan oivaa muun rikollisen toiminnan jatkamisen mahdollisuutta. Siinä kaikki mahdolliset muuttujat ovat kohdallaan. Mitään katkeamista tässä suhteessa ei siihen niin sanotun ammatin, joka tässä tapauksessa on rikollinen ammatinvalinta, jatkamiseen olisikaan. Tässä suhteessa ehdottaisin, arvoisa puhemies, kun arvoisa oikeusministeri toivoi, että lakivaliokunnassa asiantuntijoita kuultaessa käytäisiin monipuolisesti asiantuntijakaartia läpi, että tähän näkökohtaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota, koska juuri tässä talousrikollisten kaartissa on sosiaalisesti todella kelpoista porukkaa, joka osaa taitavasti käyttää tämän tekniikan hyväkseen, osaa sen sosiaalisen verkoston käyttää hyväkseen ja osaa kaiken mahdollisen elikkä pyrkiä tällä tavalla täydelliseen rikokseen. Muutoin tietysti ministeri oli, niin kuin aina, oikeassa, mutta tässäpä häiritsin hänen päivärauhaansa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Mennään puhujalistan mukaan aina ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoro mukaan lukien, jonka jälkeen sitten otetaan pienehkö debattiosuus, täällä on paineita siihen. Ministeri Brax kommentoi ed. Kiljusen puheenvuoron jälkeen, ja sitten käydään tähän debattiin.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitetään, että enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta, jos yhdyskuntapalvelun edellytykset puuttuvat, voitaisiin määrätä valvontarangaistukseen elikkä niin sanottuun pantarangaistukseen. Eli tämä uusi rangaistusmuoto sijoittuisi tuohon yhdyskuntapalveluksen ja vankeusrangaistuksen väliin. Tämä ei ole ollenkaan ongelmaton ratkaisu.

Ymmärretään, että taustalla on kehitys, jossa pyritään vankipäivien vähentämiseen elikkä sitä kautta kustannusrakenteet ovat siellä takana vaikuttimina. On jopa kommentoitu niin, että panta jalkaan ja kadulle. On vain niin, että tällä hetkellä meidän vankiloissamme ei ole sellaista ainesta, joka soveltuisi tällä lailla kadulle panta jalassa kulkemaan.

Kun tässä on kysymys siitä, että kun yhdyskuntapalvelun edellytykset puuttuvat — eli taustalla voi olla esimerkiksi aikaisempi epäonnistunut yhdyskuntapalvelus, jossa ei ole täyttänyt niitä työvelvoitteita, saapunut sinne työpaikalle tai ollut siinä kunnossa, että on pystynyt niitä toteuttamaan — niin onko tämä oikea seuraamus sitten laittaa panta jalkaan ja päästää toisille tantereille?

Näen tässä vaarana jälleen sen, että kustannuksia ollaan vyöryttämässä kunnille valtion Rikosseuraamusvirastolta. Esimerkiksi tuossa esityksessä sanotuilla toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia ylläpitävillä toimilla, kuten myös toimintavelvollisuudella, esimerkiksi päihdekuntoutuksella, on kunnille aivan selkeästi taloudellisia vaikutuksia. Rangaistuksenaikaista päihdekuntoutusta ei Rikosseuraamusvirasto pysty järjestämään paikkakunnilla, missä henkilö käy työssä, vaan se kaatuu kuntien hoidettavaksi.

On tutkittava tarkkaan, ja mielestäni pantavalvonta voisi todella hyvin soveltua esimerkiksi matkustuskiellon ja lähestymiskiellon parempaan valvontaan. Esimerkiksi aikaisempi traaginen Sellon tapaus, olisiko siinä tällaisella pantavalvonnalla lähestymiskieltoa voitu valvoa paremmin? Siitä tässä lakiesityksessä ei kuitenkaan ole kysymys.

Ed. Hakola toi erittäin hyvin esille täällä tämän kahdeksan kuukauden rangaistusmaksimin ja peilasi sitä nykyiseen rangaistuskäytäntöön. Elikkä 7—8 kuukauden tuomiot ovat tällä hetkellä kovia tuomioita meidän oikeuslaitokseltamme, ja ne tulevat vakavista rikoksista. Sitten kun viitataan, että toimintakykyä ja sosiaalisia valmiuksia pidetään esimerkiksi siinä lähiyhteisössä yllä käymällä kuntosalilla tai jääkiekko-ottelussa, olen vakuuttunut siitä, että sen ympäröivän yhteisön oikeustaju ei hyväksy sitä, että henkilö on tuomittu vakavista rikoksista ja sen jälkeen hän pitää toimintakykyään ja sosiaalisia valmiuksia yllä siellä yhteisössä. (Ed. Kimmo Kiljunen: Miksi ei? Miksi ei voi pitää toimintakykyä yllä?)

Tämä uusi rikosoikeudellinen seuraamus, joka sijoittuu tuonne seuraamusjärjestelmään, tulee harkita erittäin tarkoin. Koko sanktiojärjestelmää tulisi tarkastella kokonaisuutena ja ottaa uudet seuraamukset siihen sitten kokonaisuutena mukaan ja katsoa, mihin kohtaan ne sinne tulevat sijoittumaan.

Täällä on viitattu muutamaan kertaan jo sakon muuntorangaistuksen poistamiseen, ja kuten ed. Pulliainen esimerkiksi sanoi, se sakon muuntorangaistus oli rangaistus näille juopoille: hetkeksi sitten pois. Itse kun sitä asiaa olen läheltä seurannut aiemmin, niin kyllähän ne olivat tällaisille taparikollisille ja alkoholisteille sellaiset nenänvalkaisuviikot, joiden aikana ei kertynyt uusia rikoksia ja vanha tili tyhjennettiin. Se ei ollut ollenkaan huono ratkaisu.

Tämän lakiesityksen tuloa kun on lakivaliokunnassakin odotettu ja keskusteluja käyty, olen vahvasti sitä mieltä, että tämä tulee kytkeä sakon muuntorangaistuksen poistoon. Tuntuu siltä, että tämä asia ei kovin vauhdilla etene, ennen kuin tähän rangaistusjärjestelmän kokonaisuuteen tehdään aiemmin eduskunnan edellyttämät ja ministerin lupaamat korjaukset nimenomaan sakon muuntorangaistuksen osalta niille piittaamattomille henkilöille, jotka tällä hetkellä käyttävät tätä järjestelmää hyväksi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva esitys on muuttamassa tilannetta niin, että tulevaisuudessa osa tuomituista voisi saada ehdottoman vankeuden sijaan mahdollisuuden valvottuun rangaistukseen kotona ja näin ollen myös työn tekemiseen tuon rangaistuksen suorittamisen aikaan. Tuomion saaneen liikkeitä siis valvottaisiin ranteeseen taikka mahdollisesti nilkkaan kiinnitettävällä pannalla ja jos tämä laki täällä hyväksyttäisiin, niin tuo vankien määrä ainakin oikeusministeriön arvioiden mukaan tulisi vähenemään. Valvontarangaistus voisi olla joillekin tuomittaville vaihtoehtona enintään kahdeksan kuukauden ehdottomalle rangaistukselle silloin, kun yhdyskuntapalvelulle on jokin este. On arvioitu, että tätä valvontarangaistusta suorittaisi vuosittain alle 800 vankia ja tuo päivittäinen vankimäärä tämän uudistuksen myötä alenisi ehkä noin 130:llä.

Oikeusministeriön valmistelema uudistus tähtää siis nimenomaan vankiluvun ja samalla vankipaikkojen vähentämiseen ja myös tätä kautta kustannussäästöihin. On ainakin väitetty, että sähköinen valvonta tulisi edullisemmaksi kuin tuomitun ylläpito vankilassa. On arvioitu näissä selvityksissä, että valvontarangaistus vaatisi täydessä laajuudessaan noin 32 henkilötyövuotta. Valvontapantaa siis käytettäisiin ainoastaan nuorten rikollisten ja ensikertalaisten kohdalla.

Kyllä minä itse, vaikka täällä on omasta puolueestakin kriittisiä puheenvuoroja tullut, ehkä tästä lähestymiskulmasta näen tämän jossain määrin ihan kannatettavana asiana. Tuomio saisi olla enimmillään siis tuon kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta. Ruotsista ja esimerkiksi Virosta tällaisesta vastaavasta järjestelmästä on saatu ihan hyviä tuloksia, niin kuin ministeri täällä kertoi. Ennen muuta näiden nuorten rikollisten tuo rikosten ketju on saatu katkaistua ja tämä on ollut erittäin myönteistä. Rikosten uusiminen on vähentynyt.

Idea on siis se, että tuon tuomitun nuoren pitäisi pysyä kotonaan ja sitten hän voisi osallistua työhön taikka muuhun toimintaan, josta on erikseen ennakkoon sovittu, ja ehtona olisi se, että jos näitä sääntöjä rikottaisiin toistuvasti tai törkeästi, niin rangaistus muuttuisi silloin saman tien ehdottomaksi vankeudeksi. Malli siis mahdollistaisi rikoksentekijän työn ja opiskelupaikankin säilymisen, ja tämä on se positiivinen näkökulma minun mielestäni näiden nuorten kohdalla erityisesti. Näin ei ehdottoman vankeusrangaistuksen kohdalla tapahdu, ja sen takia itse suhtaudun tuohon myönteisesti.

Myös tuomitun sosiaalisten suhteiden ylläpito olisi helpompaa. Kun kyseessä olisivat nuoret rikoksentekijät, niin mahdollisesti tuoreen perheen ja pienten lasten parissa elämiseen tämä antaisi yhden hyvän mahdollisuuden minun mielestäni. Myös sitten, niin kun tuossa aiemmin totesin, tämmöinen vankilan rikollisia asenteita ihannoiva alakulttuuri vältettäisiin tällä tavalla, kun annettaisiin nuorelle mahdollisuus suorittaa tuo rangaistus tällä pantarangaistuksella.

Arvoisa puhemies! Tällainen mallihan on käytössä jo monissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa myös, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa. Pohjoismaissa sähköinen valvonta on ollut käytössä Tanskassa ja Norjassa sekä myös Ruotsissa. Maailmalla käytetään yleisimmin juuri tätä samaa mallia, jota nyt esitetään todennäköisesti Suomeenkin eli nilkkaan ja ranteeseen laitettavaa seurantapantaa, joka perustuisi radiotaajuustekniikkaan ja olisi yhteydessä tuomitun asuntoon kiinteästi sijoitettuun seurantalaitteeseen. Eli tämä sama tekniikka on tarkoitus ottaa myös Suomessa käyttöön. Hälytys siis syntyisi siinä vaiheessa, kun tuo tuomiota suorittava poistuisi taikka ei palaisi kotiin sovittujen pelisääntöjen mukaisesti tai panta rikottaisiin ja yritettäisiin irrottaa.

Aiemminhan Suomessa sähköistä valvontaa on käytetty valvotun koevapauden ja vankien poistumislupien valvonnassa. Se on nimenomaan perustunut matkapuhelintekniikkaan tukiaseman perusteella paikantaen. Tässä on varmaan ihan syytä miettiä, voisiko tässä mallissa myös ottaa käyttöön saman pantajärjestelmän ja myös siinä, mikä täällä salissa on tänään esille noussut, että myös lähestymiskieltojen valvontaa voitaisiin miettiä näin. Meillä on surullisia uutisia ja tietoja puolin ja toisin tapahtuvista lähestymiskiellon rikkomuksista, joista vakavimmat ovat loppuneet ja päättyneet sitten näiden lähestymiskiellon osapuolten surmaamisiin. Nämä ehkä olisivat vältettävissä taikka ainakin paremmin seurattavissa tällä tekniikalla.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tämä valvottu koevapaus ei ole kuitenkaan arvioiden mukaan säästänyt vankiloiden voimavaroja. On jopa esitetty, että tämä on niitä lisännyt, kun koevapauksia on pitänyt valmistella ja itse valvonnasta on huolehdittava. On kyllä syytä kysyä — ja toivottavasti ministeri ottaa tähän myös kantaa — aiheutuuko valvontarangaistuksesta vastaavia ongelmia kuin koevapauden valvonnasta on aiheutunut. Tällä matkapuhelintekniikallahan on nyt valvottu vajaata sataa ihmistä, jotka ovat olleet siirtymässä pois vankilasta, ja ainakin vankilat ovat todenneet, että kustannussäästöä ei ole syntynyt ja se on hukkunut tähän valmistelutyöhön ja valvontaan. Toivottavasti tässä ei lopputuloksena ole yhtä sotkuinen järjestelmä.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa yleisen huomion tästä lakiehdotuksesta, ja minulla on sen jälkeen ministerille kolme kysymystä.

Ensin yleishuomio. Tässä on siis kyse siitä, että ehdoton vankeusrangaistus voitaisiin tehdä tällaisena valvontarangaistuksena. Perusteet useissa puheenvuoroissa ovat tulleet esille, ja myöskin ministerillä tässä lakiesityksen perusteet ovat siitä, että voidaan vankilukua vähentää ja sitä kautta helpottaa vankiloiden painetta, ja sillä olisi jopa kustannussäästöt, jotka tässä viimeisimmässä puheenvuorossa jopa kiistettiin.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä kustannustehokkuus vankeinhoitojärjestelmässä ja rangaistusjärjestelmissämme ei voi olla se ykköskriteeri. Miksi tämä valvontarangaistus on perusteltu? Minusta se on perusteltu sen vuoksi, että se on inhimillinen, oikea tapa lähestyä vankeja. Vanki on ihminen. Minä hämmästelin vähän muun muassa ed. Jokisen puheenvuoroa, kun hän pohdiskeli sitä, että tällä valvontarangaistuksella mahdollistettaisiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun ihmisen toimintakyky, hän pystyisi käymään vaikkapa jääkiekko-ottelua katsomassa tai kuntosalilla, ja hänen sosiaaliset valmiutensa säilyisivät. Minusta tämä on käsittämätöntä puhetta. Eikö nimenomaan niin pitäisi ollakin, että myöskin vangilla säilyy sosiaaliset verkostot ja inhimillinen toimintakyky? Se, mikä meillä on suurimpana ongelmana, kun ihmiset vapautuvat vankilasta, on, että he eivät ole yhteiskuntakelpoisia. He eivät löydä asuntoja, heillä ei ole verkostoa, mihin sijoittua yhteiskunnassa, ja hyvin helposti sitten rikolliskierre jatkuu. Tässä suhteessa kaikki sellaiset keinot, joilla me voimme rangaista luonnollisesti ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, täytyy käyttää — myöskin ehdottomia vankeusrangaistuksia — mutta myöskin pyritään siihen, että teemme sen mahdollisimman järkevästi ja inhimillisesti oikein, ja tämä on tietysti yksi metodi tähän suuntaan liikkua, mitä hallitus nyt tässä esittää.

Mutta sitten, arvoisa ministeri, minulla on kolme kysymystä. Ensimmäinen kysymys liittyy tähän pykälään 33, jossa tämä valvontarangaistuksen valvontajärjestelmä todetaan suoraan pykälässä, että voitaisiin ottaa, tilata tai pyytää "yksityiseltä palvelun tuottajalta, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi". Minä haluaisin nyt kyllä tiedustella ministeriltä, mitä tämä "yksityinen palvelun tuottaja", joka syrjäyttää siis vanginvartijan, syrjäyttää viranomaistahon valvonnassa, voisi tarkoittaa. Tuntuu siltä uusliberalistiselta politiikalta, ulkoistamis-, yksityistämis-, kilpailuttamis-, kaupallistamispolitiikalta, jota tämä porvarihallitus kaikilla tasoilla on harjoittanut, sekä kuntatasolla että myöskin valtakunnan tasolla, ja tässä suhteessa olen todella huolissani siitä — me sosialidemokraatit kaikki olemme huolissamme siitä — mitä tämä "yksityinen palvelun tuottaja" tällaisessa valvontajärjestelmässä voisi tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Toinen kysymys liittyy siihen, että täällä viitattiin ja pohdittiin niitä ihmisryhmiä, jotka valvontarangaistuksen piiriin voisivat tulla. Viitattiin rattijuoppoihin. Haluaisin ministeriltä kysyä, olisiko tämän valvontarangaistuksen piiriin otettavissa myöskin sitten tämä uskomattomin kukkanen — joka suomalaisessa yhteiskunnassa vielä toimii kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kantaa vastaan — että meillä on muuten mielipidevankeja Suomessa. Aseistakieltäytyjät, totaalikieltäytyjät, ovat selkeästi mielipidevankeja, jotka saavat absoluuttisen ehdottoman vankeusrangaistuksen. Meillä on tiettyjä ryhmiä, joille on mahdollistettu aseista kieltäytyminen absoluuttisessakin muodossa, Jehovan todistajat muun muassa ja Ahvenanmaalla asuvat, mutta meillä on mielipideihmisiä, jotka ovat voimakkaan selkeän mielipiteen omaavia, joille tulee ehdoton vankeusrangaistus. Kornein tilanne on tietysti naisilla, jotka ovat menneet vapaaehtoiseen asepalveluun ja kuukauden jälkeen kieltäytyvät siviilipalveluksesta, joka siitä seuraa. Heidät pannaan vankilaan. Ihminen, joka menee siis vapaaehtoisesti suorittamaan varusmiespalvelua, tietyn mutkan jälkeen istuu vankilassa. Tämä on hyvin erikoinen tilanne, ja silloin tietysti kysymys tulee, että olisiko mahdollista käyttää tällaista valvontarangaistusjärjestelmää nyt ainakin näiden totaalikieltäytyjien osalta.

Kolmas kysymys liittyy raiskaustuomioihin. Me tiedämme hyvin, että Suomessa raiskaustuomiot verrattuna muihin Pohjoismaihin ovat selkeästi jäljessä. Tämä on uskomaton tilanne edelleenkin oikeusvaltiotasolla, missä Suomi toimii, että meillä on niinkin lievät raiskaustuomiot. Tässä tapauksessa en ole ehdottamassa valvontarangaistusta raiskaustuomituille vaan päinvastoin ministerin vastausta siihen kysymykseen, minkälaista lakialoitetta me seuraavassa vaiheessa häneltä voimme odottaa, jotta näille selkeästi seksuaaliseen rikollisuuteen syyllistyneille ihmisille tulisi entistä selkeämmät ja tiukemmat rangaistukset.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Joihinkin esiin tulleisiin väitteisiin ja kysymyksiin.

Ed. Juha Hakola puhui huumausainerikoksista tuomituista. Hyvin selvästi hallituksen esityksessä on poissuljettu huumausainerikolliset tämän lain soveltamisen piiristä. (Ed. Zyskowicz: Missä pykälässä?) — Siellä perusteluissa on kerrottu niitä rikoksia, joihin tämä ei sovellu. — Niin kuin kerroin teille, niin kysymys on siitä, että tuomittavana olevan rikoksen laatu voi myös muodostaa esteen, ja tämä on myös hallituspuolueiden kanssa käyty läpi. Myös henkeen kohdistuvat toistuvat vakavat rikokset, tai ei edes vakavat mutta toistuvat, ovat este.

Ed. Pulliaisen tärkeä havainto siitä, että talousrikollisuudessa saattaa olla ja onkin varmasti ihmisiä, joille tämä ei yksinkertaisesti sovellu juuri siitä syystä, että on mitä todennäköisintä, että rikollinen elämä jatkuu kotoa käsin. Juuri näitä soveltamisasioita silloin joudutaan pohtimaan, kun katsotaan, soveltuuko tämä rangaistus siihen tarkoitukseen. Tarkoitus on aloittaa rikokseton elämä eikä jatkaa rikoksia.

Täällä joku käytti jossain julkisessa puheenvuorossakin esiintynyttä kummallista sanontaa "panta jalkaan ja kaduille" — ed. Kalle Jokinen. Joku julkinen puheenvuoro oli myös, että voi mennä huumeita myymään torille, kun nimenomaan ei voi, kun valvotaan koko ajan, että pysyy vain ja ainoastaan siellä kotona ja töissä tai niitten välillä olevalla tarkalla kululla. Eli tämähän on nimenomaan rangaistus, jossa valvotaan yhdyskuntarangaistustakin tiukemmin sitä, missä kulkee ja missä on koko ajan.

Sitten kun katsotaan näitä väitteitä rikollisuuden vakavuudesta, niin yhä aika levollisin mielin kehottaisin odottamaan sitä asiantuntijakuulemista. Kysymys on ennen kaikkea rattijuopumuksesta, joka on suomalaisessa rikollisuudessa aika iso ja vakava ongelma ja jossa nimenomaan se, että se päihdekuntoutus toimii ja että töissä voidaan jatkaa, on keskeinen osa sitä, että se kierre viimeinkin katkeaisi. Koska, niin kuin täällä viisaasti muun muassa edellinen ja sitä edellinen puhuja viittasi, Ruotsin kokemukset ovat erittäin hyviä, niin en jaksaisi uskoa, että asiantuntijakuulemisen jälkeen tämänkaltaisia huolia aidosti, jos ne ovat aitoja huolia, esiintyy.

Sitten kun tullaan kustannuksiin, niin lähtötilanteessa tietysti — niin kuin myös valvotussa koevapaudessa, johon viitattiin — syntyy enemmän kustannuksia verrattuna siihen, kun järjestelmä toimii. Kun ensimmäisiä suunnitelmia muun muassa valvotusta koevapaudesta tehdään, niin on selvää, että siihen menee työryhmää, koulutusta, aikaa ja pohdintaa. Mutta kun se toimii pidempään, niin on syytä olettaa, ja näin on myös Ruotsissa käynyt, kun tämä pantasysteemi on ollut pidempään, että kustannussäästöt ovat aitoja. Kaikista suurin kustannussäästö tulee siitä, että me pystyimme luopumaan hyvinkin suuria korjausinvestointeja vaatineesta Konnunsuon vankilasta. Jos olisi pitänyt se rakentaa käytännössä kokonaan uudelleen, niin valtavat olisivat olleet ne investoinnit, että sillä se kustannussäästö hyvin pitkälle tulee. Se on se kaikista välittömin kustannussäästö, jota tässä nyt haetaan. Nämä kaikki asiathan on, niin kuin varmaan tiedätte, hallituksessa päätetty samassa iltakoulussa, kahdessa iltakoulussa aikoinaan, sekä muun muassa Konnunsuon sulkeminen että tämän uuden rangaistusmuodon käyttöönotto. Ne on nimenomaan hallituksessa linjattu siellä.

Arvoisa puhemies! Täällä muutamassa puheenvuorossa väitettiin, että Suomesta olisi poistettu sakon muuntorangaistus. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei ole poistettu sakon muuntorangaistusta. Sen käyttöä on vähennetty, mutta se ei ole poistettu. Meillä yhä istuu vankilassa merkittävä määrä — sakon muuntoja istumassa — vankeja, jotka on tuomittu tuomioistuimessa maksamaan sakkoja. He eivät ole niitä maksaneet ja heidät on sen jälkeen määrätty vankilaan istumaan. Me poikkeamme tässä suhteessa muista Pohjoismaista merkittävästi. Meillä siis yhä on sakon muunto.

Yhdessä puheenvuorossa väitettiin vielä, että varkaudet ovat sakon muunnon niin sanotun poiston takia lisääntyneet. Varkauksista ei Suomessa voi saada sellaista rangaistusta, jota ei muunnettaisi, jos se on sakkoa. Varkaudet ovat viime aikoina nyt tämän laman ja Schengenin takia lisääntyneet, mutta varkauksista — se on aina niin vakava rikos — saa sellaisia rangaistuksia, että ne ovat joko vankeusrangaistuksia, yhdyskuntaseuraamuksia tai sellaisia sakkoja, jotka muunnetaan, jos ei niitä makseta.

Ehkä vielä on hyvä kertoa valiokunnan jäsenille, varsinkin jos ei se tieto jostain syystä ole tullut, että Kaupan Keskusliiton ja oikeusministeriön yhteistyö on hyvin toimivaa. Meillä on tämän viikon perjantaina iso, itse asiassa melkein päivän seminaari, missä katsotaan muun muassa sitten täällä näpistyspuolella tätä lähestymiskieltoinstrumenttia sekä kaikkia muita instrumentteja, joita on käytettävissä. Varkauksienkin osalta, joita siis sakon muunto ei käsittele, Kaupan Keskusliiton kanssa katsomme näiden ulkomaalaisten liigojen ongelmaa, ja tämä yhteistyö oikeusministeriön ja Kaupan Keskusliiton kanssa on erittäin toimivaa.

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljusen kysymykseen. Hän on lukenut 33 §:n oikein ja selvästi. Se mahdollisuus on — mikäli eduskunta sen hyväksyy — että se valvontakeskus, mistä käsin tarkkaillaan näitä signaaleja ja lähetetään sitten ottamaan kiinni säännöt rikkonut, jos ja todennäköisesti kun joku kuitenkin jossain vaiheessa rikkoo, saattaa tulla yksityistetyksi. Siellä on tuottavuusohjelma taustalla, ajatuksena, että se valvonta, mikä siinä tapahtuu, ei ole sen kaltaista vankeinhoidon ammattilaisuutta tarvitsevaa valvontaa, kun seurataan sitä valvontajärjestelmää. Mutta tämän tietysti eduskunta arvioi myös sitten perustuslain 124 §:n näkökulmasta ja kokonaan.

Raiskaustuomioista vielä sen verran, että, niin kuin täällä on moneen kertaan kerrottu, jo tänä keväänä itse asiassa ihan lähiviikkoina lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ankaroittamisesta tulee toimikuntamietintö, joka lähtee lausunnolle. Siellä tulee myös rikollistaustojen paremmasta selvittämisestä lasten kanssa työskentelijöistä. Hallitus on eilen linjannut, että lähisuhdeväkivallasta tulee kaikissa tilanteissa yleisen syytteen alainen. Aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta on lähtenyt Optulan tutkimus ja tulee vielä tällä vaalikaudella muitakin uutisia eduskunnalle. Eli tällä hallituksella on — paitsi näitä tänään käsittelyssä olevia suunnitelmia tietyissä tilanteissa yrittää rangaistusjärjestelmällä edesauttaa, että rikollinen kierre katkeaa tai sitä ei synnykään — myös merkittäviä suunnitelmia tietyissä väkivaltarikoksissa koventaa rangaistustasoja, ja niistä tulette vielä kuulemaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Otetaan nyt lyhyehkö debattiosuus minuutin vastauspuheenvuoroilla.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleensä vihreät poliitikot kuuluvat siihen kriminaalipoliittiseen koulukuntaan, joka korostaa, että kovempi rangaistus ei auta mitään ja vankila ei ainakaan paranna ketään. Nyt olen huomannut, että vihreä oikeusministeri on ollut monessa kohtaa kovempien rangaistusten kannalla. Näin on ollut ainakin lähisuhdeväkivallassa, raiskauksissa, pedofiliassa ja muissa seksuaalirikoksissa, väkivaltarikoksissa, eläinsuojelurikoksissa, ympäristörikoksissa ja talousrikoksissa. Hyvä niin. Toivottavasti saatte oman eduskuntaryhmännekin tuen näille pyrkimyksillenne.

Tässä asiassa mielestäni saattaa olla niin, että mennään taas vähän toiseen suuntaan eli, sanoisiko, sallitumpaan ja lepsumpaan suuntaan. Ja tämän kysymyksen tai näkökohdan esitän siinä valossa, että jos joku on saanut kahdeksan kuukautta ehdottomana, niin kyllä kai yleisesti silloin kyseessä on rikoksen uusija ja yleisesti silloin on kyseessä aika kova rikos. Yhdyn niihin ajatuksiin, että lakivaliokunta vielä miettisi, että tätä kuukausimäärää, josta voidaan tämä pantarangaistus tuomita muun rangaistuksen sijaan, alennettaisiin.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen puuttuikin tuohon outoon malliin, että kun on kysymys yhdyskuntapalvelua vakavammasta rangaistuksesta perustelujenkin mukaan, niin sitä keskeisesti olisi täytäntöönpanemassa yksityinen taho, kun meillä lähdetään siitä, että jos on kysymys merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, se voidaan hoitaa vain viranomaistehtävänä. Tällaisten vakavien rangaistusten täytäntöönpano kai on, jos mikä, merkittävää julkisen vallan käyttämistä.

Toinen kysymys on sitten tämä, johon jo ed. Zyskowicz viittasi, skaala, minkä pituisia tuomioita voidaan muuntaa täksi valvontarangaistukseksi. Ruotsissahan kolmessa portaassa näkyy laajennetun tätä systeemiä, mutta vasta nyt kolmannenkin uudistuksen jälkeen se ulottuu vaan 6 kuukauden pituisiin vankeustuomioihin tai niitä vastaaviin rangaistuksiin. Tässä mielessä ollaan ottamassa aika pitkä harppaus.

Sitten nämä muotoilut, jotka koskevat viranomaisten valtuuksia, ovat suorastaan säännönmukaisesti "voi"-muotoon tehtyjä. Siellä annetaan hyvin pitkälti (Puhemies: Minuutti!) harkintavaltaa tämän valvontarangaistuksen seuraajalle. Siinä mielessä se on vähän outoa, kun yleensä tämmöisessä vakavamman rangaistuksen täytäntöönpanossa pitää olla hyvinkin tarkat säännökset toimeenpanosta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys on mielestäni joiltakin osin hieman epävarma, koska näen sellaisen mahdollisuuden tässä kuitenkin olevan, että tämä valvontarangaistukseen tuomittu henkilö kuitenkin pystyy kohtuullisen vapaasti toimimaan nykyisillä viestintävälineillä, mitä tulee esimerkiksi huumekauppaan tai vastaavaan toimintaan. Kyllä valitettavasti esimerkiksi prepaid-liittymiä ostamalla on täysin valvonnan ulkopuolella. Kuka sen takaa? Ei sitä varmaan kukaan pysty koskaan kontrolloimaan, ja muukin kuriiritoiminta on varmaan mahdollista.

Mitä tulee näihin riskeihin tämän lakiesityksen hyväksymisessä, niin ymmärrän, että tämä on hallituksen yksimielinen esitys, ja näin ollen kohtuullisella varmuudella läpi menevä asia. Mutta toivon, arvoisa puhemies, että lakivaliokunta hyvin syvällisesti tutustuu tähän esitykseen ja puuttuu näihin epäkohtiin. Viittaan tässä sakonmuuntorangaistusasiaan, jossa on monessa tapauksessa ollut suuria ongelmia, kun on piittaamattomasti, sakoista välittämättä, suoritettu muun muassa törkeitä varkauksia. Tiedän tapauksia poliisien kanssa asiasta keskusteltuani. (Puhemies: Minuutti!) Toivon, että nämä selvitetään, ettei näitä tällaisia sudenkuoppia tähän asiaan jää, koska sillä tehtäisiin vahinkoa itse tälle hyvälle asialle.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erään toisen ministeriön toimialalta tässä salissa on viime kaudella hyväksytty laki hoitoon pääsyn turvaamisesta. Kun olen nyt kuunnellut tätä keskustelua, niin en ole aivan varma, olemmeko nyt säätämässä lakia vankilaan pääsyn turvaamisesta vai vankilasta pois pysymisen turvaamisesta. Kummalla kannalla ministeri tässä tapauksessa mieluummin on?

Toisekseen, jos valvonta ulkoistetaan, kuten nyt annatte ymmärtää, tai yksityistetään tai mitä termiä siitä nyt käytetäänkään, millä turvataan sen valvonta? Sehän on kuitenkin sellaista viranomaistoimintaa, johon liittyy toimia, joita ei voi jättää aivan vapaasti ajelehtimaan.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Kimmo Kiljunen siitä, että valvontarangaistuksen toimivuus mitataan aivan muissa kuin talousasioissa, mutta siitä huolimatta haluaisin rahasta kysyä.

Vierailin viime vuonna Sulkavan avovankilassa, ja siellä minulle kerrottiin, että henkilökuntaa tarvitaan suljetussa vankilassa 0,7 vankia kohden, avovankilassa 0,39. Ja kun tästä esityksestä lasken näitä valvontarangaistuksen valvojia, niin yhtä valvottavaa kohden tarvittaisiin korkeintaankin 0,04, ja kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 2 760 000, jos toimeenpanon aloittaisi vajaat 800 tuomittua. Onko laskettu vastaavasti säästöjä, jotka tulisivat siitä, että nämä eivät enää olisi ehdotonta vankeustuomiota istumassa?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos menen Pohjanmaalla paikalliseen baariin ja kerron, että nyt me olemme keksineet uuden hyvän idean, tällaisen valvontarangaistuksen, jota eduskunta suurella innolla vie eteenpäin, niin voin vakuuttaa, että saan aikamoisen kojootin naurun. Se johtuu siitä, että monet siellä baarissa olevat ihmiset eivät usko, että sellaiset henkilöt, jotka on tuomittu useita kertoja rattijuopumuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta, olisivat päihteettömiä, kun tämän lain soveltamisalue edellyttää täydellistä päihteettömyyttä.

Toisekseen, monet ovat sitä mieltä, että kaikki nämä välimuotoiset rangaistukset oikeastaan vain sekoittavat tätä kuviota, mikä aiheuttaa sen, että se ennalta ehkäisevä vaikutus, mikä rangaistuksella pitäisi olla, ei välttämättä toteudu.

Mitä tulee näihin puheenvuoroihin, joissa on puhuttu tämän kahdeksan kuukauden alentamisesta kuuteen kuukauteen tai neljään kuukauteen, niin toivon myöskin, että lakivaliokunta paneutuu tähän kohtaan erityisen tarkasti ja miettii, olisiko soveltamisalue paikallaan rajata neljään kuukauteen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on vanhan liiton miehiä, niin jotenkin tuntuu pahalta, kun luki tämän esityksen.

Periaatteessa tämä on ikään kuin säästölaki. Viidennellä sivulla taustasta kerrotaan euromääriä ja kaikkia muita. Mutta minun mielestäni kyllä kyse on silloin niin vakavasta rikoksesta, jos tulee kiinteätä kahdeksan kuukautta, että minun mielestäni siihen ei kyllä sovi mikään muu kuin koppi: neljä seinää ympärillä eikä paljon valoa näy.

Herra puhemies! Eniten minua hämmästyttää tässä 33 §, mennäänkö nyt yhä enemmän aste asteelta siihen suuntaan, että yksityispuolelle siirretään julkisen vallan käyttö eli tavallaan viranomaistoiminta. Nythän oli korkeimman oikeuden päätös pysäköinnin valvonnasta ja muusta. Jotenkin kalskahtaa ainakin minun korvaani tämä, että annettaisiin yksityiselle. Minä tulkitsen viranomaistoiminnaksi sen, vaikka tämä on keskusvalvontasysteemi. (Puhemies: Minuutti!)

Mutta toivoisin, että lakivaliokunta paneutuisi tähän erittäin huolella.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Salo totesi, on varmasti vaikea siellä baarissa tätä selittää. Ensimmäinen, joka tulee mieleen, on että tämä on rikollisia paijaavaa kriminaalipolitiikkaa. Tietenkin ed. Zyskowicz nosti näitä tiettyjä vakavia alueita, joissa on otettu tiukempaakin kantaa, mikä on erinomainen asia.

Peruskysymys on se, onko valvonta rangaistus ja miten kansalle kerrotaan valvonnasta rangaistuksena, jotta se muodostaisi myöskin sen pelotevaikutuksen, että ei kannata rikollistielle lähteä.

Kun katsoo tätä ehdotusta, täällä todetaan, että uuden seuraamuksen suunnittelussa on otettava huomioon, että mahdollisimman paljon saataisiin, suuri joukko, tämän uuden rangaistusmuodon piiriin, jolta osin tietenkin herää kysymys, onko tarkoitus tulevaisuudessa, jos tänä päivänä olisi 130 vankia per päivä ja se 800 vankia yhteensä, niin ... (Puhemies: Minuutti!)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että oikeusministeri sulki talousrikolliset tästä soveltamisen ulkopuolelle. (Ed. Salo: Miksi?) — Sehän tuli selväksi minun puheenvuorostani, miksi pitää sulkea pois tämän soveltamisen ulkopuolelle. — Se, mitä se merkitsee käytännön tasolla, senhän lakivaliokunta harkitsee mahdollisina teksteinä. Näinhän se on, (Ed. Salo: Juuri näin!) koska siihen on nyt jo oikeusministerin suostumus.

Mutta yksi kohta minulla on tässä, joka mättää. Se on vähän sama kuin ed. Kimmo Kiljusella oli, ja se on tämä 33 §:n yksityistäminen, jossa siis nyt mahdollistettaisiin se, että rikolliset tahot, vartiointiliikkeet jnp., pääsevät järjestelmään sisälle, ja siinä voidaan saada sellaista tietoa, joka on yhteiskunnan kokonaisedun vastaista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rangaistuksen tarkoituksena on olla sovitus suhteessa uhriin mutta myöskin opetus suhteessa tekijään, ja tietysti joskus ongelma on se, että kun näitä kevennettyjä rangaistuksia tulee, niin kuin esimerkiksi ehdollinen rangaistus, koetaan, että se ei ole minkäänlainen rangaistus lainkaan. Onneksi siellä on oheissakko. Tietysti tässäkin voisi miettiä, pitäisikö olla vielä joitain tehosteita lisänä.

Tässä täytyy sanoa, että jos on esimerkiksi tutkintavankeudessa pari kolme kuukautta, silloin ihminen kokee, että hän on tehnyt jotakin ja hän on saanut jonkinlaista rangaistusta. Silloin tämmöinen on jatkona ihan hyvä, mutta jos ei ole lainkaan joutunut vankilaan tutkinnan yhteydessä, niin silloin kyllä täytyy miettiä, pitäisikö antaa rangaistus ehdottomana, ja sitten tietysti osan rangaistuksesta voisi päästä suorittamaan kotiin ja toisiin olosuhteisiin.

Esteluettelo täällä 11 a §:ssä sinänsä on kohtalaisen hyvä: pahoinpitely, seksuaalirikos, joka kohdistuu läheisiin, ja törkeät henkeen ja terveyteen koskevat rikokset sen takia, että on ankarampia rangaistuksia. Mutta tämä luettelo voisi olla selvästi laajempi. Minä sanoisin, että missään selkeissä väkivaltarikoksissa, tämmöisissä tavallisissakaan väkivaltarikoksissa, ei pitäisi antaa mahdollisuutta siihen, että tämän tyyppinen rangaistus on seurauksena.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin todeta, että tässä on oiva ratkaisu myöskin sakon muuntorangaistuksiin. Laitetaan panta jalkaan ja hoidetaan sillä tavalla, jos sakkoa ei maksa, niin saadaan tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolme huomiota ministerille.

Ensinnäkin se, että niin kuin totesin omassa puheenvuorossani, kritiikki ei kohdistu muilta osin kuin tältä kahdeksan kuukauden osalta.

Täällä on nyt monta kertaa nostettu esimerkkinä tämä rattijuoppo. Keskimääräinen törkeän rattijuopumuksen tuomio on noin neljä viisi kuukautta, silloin kun on kysymys, ei se ole siellä yläpäässä kahdeksassa kuukaudessa.

Ed. Johannes Koskinen otti hyvin esille Ruotsin mallin, että nyt jo kolmatta kertaa on nostettu ja ollaan vasta kuudessa kuukaudessa. En ota siihen kantaa.

Täsmälleen tuo sama, mitä ed. Kimmo Sasi sanoi äsken tuosta, että tässä laissa voisi olla muun muassa huumausainerikollisuus selkeämmin kirjattu ulos. Kyllä se tuolta perusteluista löytyy, en minä sitä kiistä, älkää siitä ottako ongelmaa. Mutta niin kuin sanottu, se voisi olla vielä tarkkarajaisemmin tuolla laissa.

Viimeisenä huomiona se, että kun kaikki me emme ole käyneet ... Siis allekirjoittanut kyllä on vähän juridiikkaa opiskellut, mutta kaikki eivät ehkä tiedä, mikä on varkauden ja näpistelyn ero, niin jos ministeri suo, niin maallikoille voitaisiin suoda mahdollisuus näitä kahta termiä hieman sekoittaa. (Puhemies: Minuutti!)

Toisena huomiona vielä, ministeri, se, että jos te ette puheenvuorostani tiennyt, että tarkoitin tällä sakon muuntorangaistuksella sitä, että poliisin eli viranomaisen antamaa sakkoa ei nykyisellään voida muuntaa, sitä tarkoitin ja luulen kyllä, että tästä puheenvuorostani osasitte vetää johtopäätökset siihen.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääsääntöisesti pidän tätä ajatusta hyvänä, mutta itse karsastan myöskin tätä kahdeksan kuukauden ehdottoman rajaa, kuten monessa puheenvuorossa täällä on tehty. Ruotsissa on kuusi kuukautta tämä raja. Pidän tätä ehdottomasti liian korkeana.

USA:ssahan on hyviä kokemuksia rattijuoppojen osalta tämmöisen niin sanotun nilkkapannan käytössä, joka mittaa veren alkoholipitoisuutta koko ajan, ja se on niin sanottu nollatoleranssi, elikkä alkoholia ei voi käyttää tippaakaan, muutoin se muuttuu vankeusrangaistukseksi tältä osin.

Mutta mitä minä myöskin karsastan itse ja toivon, että se todella näissä pykälissä tarkasti määritellään, on se, että täällä nyt sovelletaan tätä erilaisiin asioihin. Kun puhutaan esimerkiksi väkisinmakaamisesta ja ajatellaan, että tällaisissa tuomioissa voitaisiin, jos se on mahdollista, soveltaa tätä rangaistusmuotoa, niin minä en pidä sitä kerta kaikkiaan hyvänä. Jos ajatellaan, että siinä otetaan huomioon ammatit taikka se, (Puhemies: Minuutti!) miten liikkuu paikasta toiseen, niin ei tämmöisellä millään pantavaihtoehdolla pystytä sitä katsomaan, onko ihmisellä tyyliin housut jalassa vai ei. En hyväksy sitä.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että tämän lakiesityksen takana on paljon hyvää tahtoa, mutta näen myös sen nurjan puolen, mikä tuli sakon muuntorangaistusten osittaisessa poistamisessa. Siellä on se ongelma, että aina on osa taparikollisia, jotka tulevat ottamaan tästä sen rikollisen hyödyn, ja uskon, että näin tulee käymään myös tämän yhteydessä. Toki tätä pystytään hyvin valiokunnassa vielä viilaamaan, mutta epäilen kyllä sitäkin. Tässä on käytetty kuitenkin aika suurena perusteluna vankiluvun vähenemisestä saatavaa säästöä, ja me olemme joutuneet tähän vankiluvun säästämiseen sen takia, kun olemme lopettaneet vankiloita, ja tämä on minusta hieman ongelmallinen tilanne, vaikka ministeri ei sitä sellaisena näekään.

Mutta yksi asia vielä on se, että pelkään, että tämmöinen lainsäädäntö rupeaa ohjaamaan meidän tuomiovaltaamme, minkälaisia tuomioita annetaan, (Puhemies: Minuutti!) jotta ne rupeavat näkymään sellaisena toivottuna tuloksena.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt puhuttu aika monenlaisista rikoksista. Voisiko ministeri nyt kertoa muutaman konkreettisen esimerkin, minkälaisissa tapauksissa tätä lakia käytettäisiin? Täällä on puhuttu taparikollisista ja väkisinmakaamisesta ja vaikka mistä.

Itse ainakin ymmärsin niin, että tärkeää on aina katsoa tapauskohtaisesti, toimiiko tämä malli ja onko se koettavissa rangaistukseksi, ja toisaalta se, onko vaara, että tuo rikollinen toiminta jatkuu. Eikö näin toimittaisi esimerkiksi väkisinmakauksen kohdalla, joka tässä juuri nostettiin esille?

Itse puhuin tuossa sitten ehkä hieman väärin siitä, että tämä olisi vain nuorille tarkoitettu. Itse näen, että tämä olisi ennen muuta siellä toimiva rikollisuuden kierteen alkuvaiheen katkaisemisessa, ja olisiko yksi mahdollisuus rajata tämä sitten vain nuoriin rikoksentekijöihin ja pohtia myös tuota, onko se kahdeksan vai kuusi kuukautta?

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri Brax. Yritetään 3 minuuttiin.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Kaikista tärkein on nyt tämä kahdeksan kuukauden asia, joka täällä tuli esille muun muassa ed. Zyskowiczilta ja entiseltä oikeusministeriltä. Kahdeksan kuukauden raja on täsmälleen sama raja kuin on yhdyskuntapalveluksessa, joka on siis lievempi rangaistus. Yhdyskuntapalvelus voidaan tänä päivänä — ministeri Koskinen, monta vuotta olette ollut oikeusministeri — juuri niillä voi-sanoilla siinäkin laissa siis määrätä kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta. Kun tämä on ankarampi rangaistus kuin se, niin silloin on tietysti aika loogista, että se pohja on se sama, ja erityisesti tietysti jos ajatellaan tätä taustaa.

Mutta olen todella sitä mieltä, että valiokunnan käsittelyssä kaikki kysymykset on syytä katsoa ja miettiä, koska viitaten siihen, mitä täällä sanottiin Pohjanmaan kapakasta tai mitä ed. Lauslahti sanoi, on tietysti tärkeätä myös, että sitten kun valiokunta hyväksyy tämän lain, se tulee sillä tavalla pureskeltuna ja esiteltynä, että sille tulee myös yleinen hyväksyntä. Ruotsin ja Viron kokemukset ovat niin hyviä, että minä luotan, että valiokunnan käsittelyn jäljiltä tulee semmoinen esitys, joka nimenomaan osuu paitsi näihin nuoriin niin joissakin tilanteissa, esimerkiksi kun ... Ja nyt tulee vastaus myös, minä toistan vielä kerran: meidän rikollisissamme törkeät rattijuopot ovat se pääjoukko, ja se näkyy hallituksen esityksessäkin. Voidaan ajatella esimerkiksi, että nuoruuden rikosputken jälkeen ihminen on 25 vuotta elänyt rikoksetonta elämää, mutta alkoholiongelma puhkeaa uudelleen ja sitten tulee uudelleen törkeä ratti, niin silloin voidaan ajatella myös, että kysymys ei ole todellakaan nuoresta eikä tarkkaan ottaen ensikertalaisestakaan, mutta jos siinä silloin on taas ajatus siitä, että yhteiskunta ja se mahdollisuus sen alkoholismin hoitamiseen on parempi, niin silloin voidaan esimerkiksi ajatella tätä rangaistusta.

Täällä kysyttiin välittömistä säästöistä. Ne on arvioitu noin 900 000 euroksi, siis toimintamenosäästöt, mutta korostan, että nämä seinät ovat tässä se isompi asia. Täällä joku sanoi, että ministeri ei pidä tätä ehkä ongelmallisena. Totta vie pidän ongelmallisena, mutta jos ajatellaan kriminaalipolitiikkaa, oikeusministeriötä ja sitä kokonaisuutta, missä me liikumme, niin pidän syyttäjien liian vähäistä määrää vielä suurempana ongelmana, pidän tuomioistuimen joissakin tilanteissa yhä liian pitkiä käsittelyaikoja, muun muassa talousrikoksissa, vielä suurempana ongelmana. Siinä todellisuudessa, jonka hallitus ja kehykset ja tuottavuusohjelma asettavat oikeusministeriölle, tämä on erittäin tarkasti, niin sanotusti kultavaa’alla punnittu. Me olemme onnistuneet saamaan syyttäjien määrän tänä vuonna hipomaan kaikkien aikojen ennätystä, ja tuomioistuimissakin tuomarien määrä on hyvä. Meillä on seuraavina vuosina uhkana tuottavuusohjelman tietyt asiat, mutta kokonaisuudessaan on mielestäni tärkeätä, että on päästy sille kehitykselle, että rikoksista jää kiinni ja sitten syyttäjät pystyvät toimimaan aiempaa paremmin ja tehokkaammin, että sitten myös päästään näihin kriminaalipoliittisiin tekoihin.

Ed. Kiljusen kysymykseen: Täällä ei ole erikseen poissuljettu mitään rikostyyppiä sen 11 a §:n lisäksi. Mutta sen 11 a §:n ja perustelujen yhteydessä nämä vakavat rikokset, muun muassa huumausainerikollisuus, väkivalta, on nimenomaan tarkoitettu ja selkeästi poistettukin tästä. Ei voi siis tulla kyseeseen.

Vielä kun ed. Tiura kyseli raiskauksista, niin jossain määrin on ehkä hiukkasen harhaanjohtavaa ihmetellä, voisiko joissakin tilanteissa joskus raiskausrikoksesta olla tämän kaltainen tuomio, kun tänä päivänä on järkyttävän paljon ehdollisia vankeusrangaistuksia tai pelkkiä sakkoja. Tässä todellisuudessa, missä meillä ollaan tällä hetkellä väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistustasoissa, tämä ei ole ongelmista kyllä ihan ensimmäisten joukossa. Suuri määrä ehdollisia, mistä ed. Sasi puhui, on mielestäni huomattavasti suurempi ongelma.

Ed. Sasi puhui myös mielenkiintoisia, itse asiassa ei mitenkään kovin oikeusministeriössäkään vieraita ajatuksia, toistuvan sakon muuntorangaistuksen problematiikan suhteen. Ajatushan nimenomaan on, että jos tämä järjestelmä toimii, niin kuin me uskomme, että se toimii, koska se toimii Ruotsissa ja Virossa, niin sitten, kun me näemme myös, miten se valvonta toimii, saisimme sen kaltaisia keskuksia kuin esimerkiksi alkoholistihoitoloista jotkut, jotka ovatkin tämmöisiä valvottuja keskuksia, ja sinne muun muassa sitten nämä sakon muunnot.

Täällä toiset kysyivät lähestymiskiellosta. Siinähän on marssijärjestysajatus aivan sama, että jos tämä toimii niin kuin me uskomme tämän toimivan, niin sitten myös tietyissä kaikista suurimman väkivaltariskin lähestymiskieltotilanteissa voitaisiin käyttää tätä samaa tekniikkaa. Samoin on mietittävänä, kun täällä kysyttiin, tämä poistumiskieltoasia. Se löytyy myös oikeusministeriön aiemmista papereista.

Aivan viimeisenä, jos ... Jätinkö jotain vielä vastaamatta? Tästä kokonaisuudesta ja kiinnijäämisriskistä: Siis se, mitä 33 §:n nojalla mahdollisesti siis yksityiset työntekijät tekevät, ei ole varsinaista vanginvartijatyötä, vaan siis sen hälytysjärjestelmän selvittämistä. Tämä on minusta vielä aika ongelmatonta, ellei valiokuntakuulemisessa tule jotain esiin, mitä me emme ole oikeusministeriössä huomanneet, mutta tuottavuus-ohjelmassa nämä kaikki paikat, jotka hoidetaan näin, katsotaan siis pois siitä tarpeesta, mitä meidän muuten tarvitsisi irtisanoa vanginvartijoita. Me olemme nyt vanginvartijoissa päässeet tilanteeseen, että meillä on 77 vartijaa suhteessa 100 vankiin, kun vaalikauden alussa oli 70. Eli kun joku kysyi, muistaakseni ed. Erkki Virtanen, kumminpäin ministeri ajattelee, niin ministeri ajattelee niin, että sitten, kun vankilaan joutuu, ja sinne kuuluu joutua joissakin asioissa pidemmäksi aikaa kuin nykyään ja useammin, niin myös täytyy olla silloin semmoinen paikka, että siellä on niitä vartijoita ja että niitä vartijoita on riittävästi suhteessa vankeihin. Tämä kokonaisuus täytyy miettiä kunnolla. Tästä syystä, niin kuin olette lehdistä lukeneet, meillä on vielä vakavassa harkinnassa myös se, voitaisiinko joissain tilanteissa — mutta se ei siis sisälly tähän esitykseen — ajatella, että niissä vankikuljetuksissa, joissa matalamman riskitason vankeja kuljetetaan esimerkiksi käräjäoikeuteen, käytettäisiin myös muita kuin vanginvartijoita, koska ne kuljetukset käytännössä vankiloiden arjessa saattavat aiheuttaa sitä, että päivisinkin on yötilanne, sellien ovet kiinni, koska vartijoita on kuitenkin, vaikka me olemme saaneet niitä nyt suhteessa lisätyksi, joskus liian vähän, kun vankikuljetukset sitovat vartijoita.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva laki herättää paljon pohdintaa ja myös ristiriitaisia ajatuksia, joita joudumme varmaan paljon pohtimaan myös lakivaliokunnan käsittelyssä. Monia kysymyksiä tämä jättää jälkeensä.

Otan tässä muutamia pohdittavia seikkoja. Tässä lakiesityksessä todetaan, että tässä tulee saada riittävän iso joukko, jotta pystytään tekemään järkevä järjestelmä. Tältä osin jää miettimään sitä, että Ruotsissa on todettu, että joka viides vankeuteen tuomittava soveltuisi valvontarangaistuksen suorittajaksi.

Mutta keitä nämä henkilöt Suomessa ovat? Sivulla 22 todetaan, että "useammalla kuin 70 prosentilla on päihdeongelma, lähes kolmasosa on vailla vakituista asuntoa, ja yli 70 prosentilla on jokin diagnosoitu persoonallisuus- tai käytöshäiriö". Tietenkin tästä jo herää peruskysymys: Jos ihminen on vailla asuntoa, millä tavalla voidaan valvontapantajärjestelmää toteuttaa? Jos ihmisellä on päihdeongelma, onko paras tapa, että ihminen on siinä omassa kodissansa, vai onko parempi, että hän olisi hoitolaitoksessa? Nämäkin ovat niitä pohdinnan arvoisia paikkoja valvontapannan sijaan.

Samoin kun katsoo tätä kohdejoukkoa, niin he ovat moniongelmaisia, useimmat ovat taparikollisia. Hyvin harvalla taitaa tässä joukossa olla, kun katsoo tätä joukkoa, jota tässä on kuvattu, se vakituinen työpaikka, saati opiskelupaikka, jolloin tietenkin tulee pohdinnaksi, miten työpaikka tai opiskelupaikka järjestetään. Eli tämä vaatii meiltä aika paljon pohdintaa ja läpikäyntiä siitä, minkälainen kohdejoukko on.

Minkä tyyppisiä rangaistuksia heillä sitten on? On rattijuopumuksia, erilaisia varkaus- ja pahoinpitelyrikoksia. Useimmat heistä itse asiassa todennäköisesti ovat syyllistyneet kaikkiin näihin kolmeen rikollisuusmuotoon, koska pääosa kahdeksan kuukauden rangaistusajan sisällä olevista on hyvin vakavan rikoksen tehneitä. Eli tältä osin meillä on hyvin paljon syytäkin pohtia tämän rangaistusmuodon soveltuvuutta ja niitä tapauksia ja myös rajauksia.

Tavallisen ihmisen näkökulmasta — mietin tässä lastenkasvatusta — on kysymys se, että jos rikollistielle lähtee, miten valvontarangaistus koetaan rangaistuksena ja miten me viestimme siitä. Kun lähtee katsomaan valvontarangaistuksen edellytyksiä, todetaan, että on noudatettava elämäntapaansa ja päivittäisiä toimintoja koskevia tiukkoja ehtoja sillä uhalla, että ehtojen rikkomisesta joutuu takaisin vankilaan. Ehkä tässä sanoisi sen maallikon kielellä niin, että olet vankina omassa kodissasi ja sen työpaikan välillä, koska tämä on hyvin rajoitettua, mutta tavallinen ihminen ajattelee, että nyt se kävelee siellä ilman pantaa vapaana ja käy baareissa ja kaupoissa ja muualla. Tässä kohdin tietenkin on todettava, että tämä on hyvin rajoitettua elämää pantavangin osalta.

Pohdittava on myös sitten, miten on näiden kustannusten kanssa? 2,7 miljoonaa euroa vuodessa ovat kustannukset. Valvonnan osalta voi todeta, että kyllä siihen niitä valvontakustannuksiakin tulee. On erittäin tärkeätä, että myös seurataan sitä, mitä kustannusvaikutukset tulevat olemaan 5—10 vuoden säteellä. Jollain tavalla toivoisi näissä meidän lakiesityksissämme yleisestikin sitä, että kyettäisiin osoittamaan kunnon laskelmat, joissa olisi katsottu myös nettovaikutukset. Tässäkin esityksessä on todettu vain, että 900 000 lähtee muuttuvia kustannuksia ja sen jälkeen on 70 henkilötyövuotta ja sitä kautta. Silloin me voisimme todentaa myös myöhemmässä vaiheessa näiden tavoitteiden toteutuminen. Se, mikä on totta, on se, että säästöt eivät saa olla kriminaalipolitiikan pohjana, vaan kriminaalipolitiikan pohjana tulee olla sen, että meillä on vähemmän rikollisuutta.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun me pohdimme täällä tuomioita ja niiden oikeudenmukaisuutta, niiden toimivuutta, niin oikeastaan tähän asiaan on kaksi selkeää näkökulmaa: ensinnäkin se, kuinka paljon tuomio rankaisee, kuinka pahalta ja kuinka kovasti se tuntuu, sitten toisaalta se, kuinka hyvin se rangaistus sopeuttaa uudelleen yhteiskuntaan ja verkottaa siihen mahdolliseen ja toivon mukaiseen elämään, joka on sen itse rankaisun jälkeen.

Täytyy kyllä sanoa, että perinteisesti Suomessa on ajateltu niin, että tuomion pitää olla mahdollisimman rankaiseva, mahdollisimman tuntuva. Siitä syystä pidän kyllä hyvin tärkeänä sitä, että tätä ajattelumallia pohditaan uudelleen ja että vaihtoehtojen löytäminen ehdottomille vankeusrangaistuksille on keskeinen ja hyvin tärkeä tavoite Suomen kriminaalipolitiikassa.

Tätä tukee vahvasti myös se, kuten jo ministerin esittelyssä kävi esiin, että vaihtoehtoisilla rankaisumuodoilla rikoskierre jää syntymättä paljon herkemmin. Täällä hallituksen esityksessä on myös tästä tutkimustuloksia. Ruotsissa julkaistiin elokuussa 2007 tutkimus, jonka mukaan vankeusrangaistuksen lopun korvaaminen sähköisellä valvonnalla vähentää selvästi tuomitun todennäköisyyttä syyllistyä uusiin rikoksiin, kun hänellä siis on ollut jo aikaa luoda sitä omaa verkostoaan ja saada aikaan työ- ja opiskelumahdollisuuksia jne., ja sen tämä rangaistusmuoto, valvontarangaistus, mahdollistaa. Koska rangaistus suoritetaan yleensä kotona, se helpottaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja sen koko perheen elämää.

Yksi hyvä puoli tässä valvontarangaistuksessa on myös se, että päihdekuntoutus on mahdollista laajemmalla ja moniammatillisemmalla tasolla kuin suljetussa vankilassa. Sanoinkin äsken jo puheenvuorossani, että vierailin viime vuonna muun muassa Sulkavan avovankilassa ja siellä henkilökunta kertoi siitä, että vankien terveydentila on todella huono Suomessa. Siellä on c-hepatiittia, aidsia, mielenterveysongelmia, kahdella kolmasosalla vangeista on päihteidenkäyttödiagnoosi, hammashoitopuoli on täysin onneton jne. Eli on todellakin inhimillistä, jos tällaisille asioille löydetään terveempiä vaihtoehtoja.

Täällä on pohdittu myös sitä, onko valvonta rangaistus. Jos itse ajattelen pantaa nilkassani ja ohjeita kulkea kodin ja työpaikan väliä, olen kyllä ihan täysin nakelissa. Mutta tämä on tietenkin subjektiivinen näkökulma. Itse kuulun siihen porukkaan, joka jo kännykän kanssa tuntee olevansa vankilassa ja heti vapaapäivänä heittää kännykän mahdollisimman pitkälle pöpelikköön. Mutta ilman muuta on selvää se, että yhdyskuntapalvelua paljon kovempi tämä valvontarangaistus on.

On ilman muuta hyvä, että tässä yhteydessä pohditaan tuomioiden yhteismitallisuutta. Täällä on puhuttu paljon erilaisista rikoksista: raiskauksista, pahoinpitelyistä jne. Ilman muuta on tietysti fiksua pohtia tätä rangaistuksen ylärajaa, joka mahdollistaa valvontarangaistuksen, vaikkakin tälle kahdeksalle kuukaudelle on melko hyvät perusteet. Eli jos kerran yhdyskuntapalvelu on mahdollinen, miksi ei tämä?

Samassa vankilassa vieraillessani henkilökunta muuten arvioi sitä, että puolet Suomen nykyisistä vangeista on turhan suljetuissa vankiloissa. Eli tämä oli vankilahenkilökunnan oma arvio: puolet vangeista on turhan suljetuissa vankiloissa. He myöskin silloin kertoivat, että 46 prosenttia vangeista on kärsimässä alle kolmen kuukauden rangaistusta. Jos luvut eivät pidä paikkaansa tai niihin on tullut isoja tarkennuksia, niin kertokaa ihmeessä, mutta kyllähän nämä luvut kertovat siitä, että jotakin muutostarvetta meidän vankeuspolitiikassamme ja tuomiopolitiikassamme on. Kyllä näitä vaihtoehtoja ehdottomille tuomioille tulee löytää.

Laskin itse näitä kustannuksia, vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että raha ei tässä asiassa ratkaise, vaan ilman muuta paremmat käytännöt, rikoskierteen katkaisu, ylipäänsä se, että rikoksia tehtäisiin vähemmän. Mutta huikeita ovat nämä luvut, paljonko henkilökuntaa vankia kohtia tarvitaan: siis 0,7 vähintään suljetussa vankilassa, avovankilassakin lähes 0,4. Nyt jos katsoo tätä valvontarangaistusta — riippuen sitten siitä, kuinka paljon siihen porukkaa tulee — arviot vaihtelevat 0,025:stä 0,042:een. Eli tuottavuusohjelmaan ainakin tämä istuisi hyvin.

Kun vielä vertailee Pohjoismaiden käytäntöä, joka on hyvin saman suuntainen, johon nyt Suomikin on siirtymässä, ja kun oikeusministeriöön on tämän lakiehdotuksen tiimoilta tullut 43 lausuntoa, joissa yleisesti valvontarangaistusta pidettiin tarpeellisena ja hyvin perusteltuna lisänä seuraamusjärjestelmään — vaikkakin siellä kannettiin huolta muun muassa sosiaali- ja terveysongelmaisista — pidän erittäin tarpeellisena, että viemme tämän lainsäädännön loppuun myöskin Suomessa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että tämä esitys herättää varmasti paljon keskustelua, koska muutosvastarintaa varmasti on, kun tuodaan tällaisia uudistuksia esille koskien vankeja. On päivänselvää, että meidän on pystyttävä ensinnäkin — kuulostaa ehkä naiivilta — jo lasten kasvatuksessa tekemään selväksi nuorille ja lapsille, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tietenkin jos lapset eivät osallistu normaaliyhteiskunnan menoon ja taas kasvatusongelmiin ei ajoissa puututa, niin sitten on mitä todennäköisintä, että edessä on syrjäytyminen ja sitä kautta mahdollisesti myös sitten rikoskierre.

Kuitenkin odotan mielenkiinnolla tämän lakialoitteen valiokuntakäsittelyä, koska näen tässä paljon mahdollisuuksia. Ed. Lauslahti totesi varsin hyvin, että vanki on tavallaan vankina omassa kodissaan. Näinhän se on. On kuitenkin erittäin tärkeää, että vangit pääsevät myös osallistumaan ja tavallaan sopeutumaan yhteiskuntaan takaisin, koska jos he vain ovat vankilassa ja heillä ei ole asuntoa, niin miten yhtäkkiä sitten sopeutua muuttuneeseen ympäristöön.

Puhumme koko ajan siitä, että tarvitsemme kaikki kynnelle kykenevät töihin mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. Tässä juuri meillä on mahdollisuus, erittäin haasteellinen mahdollisuus, saada lisää ihmisiä työelämään, mutta se vaatii tietenkin sitten paljon hiomista ja yhteistyötä, että tästä saadaan toimiva kokonaisuus. Mielestäni on hyvä, että uskalletaan tuoda uudistuksia esiin, ja tosiaan, en ota nyt kantaa, koska uskon, että valiokunta kuuntelee asiantuntijoita ja sen mukaan saamme sitten valmiimpaa esitystä päätettäväksemme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tuija Nurmi sanoi juuri kaikkein olennaisimman tähän asiaan, että tarvitaan koulussa kasvatusta, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja sen takia meidän suomalaisten ei pidä hävetä selkeää kristillistä kymmenen käskyn opettamista elämänohjeina. Tämän tulee olla entistä selkeämpi lähtökohta, että opetamme sen sanoman, mikä on koko kristikunnalle ja ihmiskunnalle yhteistä, elämänohjeina. Tämä on paljolti hämärtynyt ja taju oikean ja väärän välillä on liian paljon kadonnut.

Mutta kaikkina aikoina tehdään rikoksia, ja sen takia tarvitaan toimia, joilla ennaltaehkäistäisiin rikoksia. Osaltaan rangaistuksen ennalta ehkäisevä vaikutus on myös rikoksia ennalta ehkäisevä.

Mitä tämän pantarangaistuksen myötä tulee, niin minä luulen, että suuri osa kansasta ajattelee, että nyt jälleen lievennetään rangaistuksia. Tätä ei mielletä rangaistukseksi, kuten eivät rikolliset miellä kunnon kansalaiselle kovaa ehdollista vankeuttakaan. Rikollisille ehdollinen vankeus on naurun ja pilkan aihe. He eivät sitä noteeraa. Ehkä tämän ehdollisen vankeuden voisi korvata tällaisella pantaratkaisulla joissakin tapauksissa. Mutta aivan niin ed. Hakola toi esille, niin on suhteellisen kovia rikoksia, joista voisi saada sanktion pantarangaistuksen kautta, ja minusta se olisi, ei suinkaan ennalta ehkäisemässä, vaan kenties jopa yllyttämässä rikollisuuteen.

Arvoisa puhemies! Tässäkin yhteydessä tuon esille K. J. Långin ajatuksen saada edistyksellinen vankeinhoitolaitos, avovankila Keuruun kaupungin Haapamäelle ja toivon, että sitä kehitettäisiin ennemmin kuin tämän kaltaisia asioita.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun lähetekeskustelussa on tämä hallituksen yksimielinen esitys eduskunnalle valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevaksi lainsäädännöksi, niin on tietenkin hyvä aika evästää lakivaliokuntaa, mitä sen tulisi ottaa huomioon tätä mietintöä valmisteltaessa. On varsin todennäköistä, että tämä esitys tulee hyväksytyksi, mutta tässä vaiheessa esitetty perusteltu kritiikki on varmaan myöskin paikallaan.

Ensinnäkin muistutan siitä hallituksen esityksestä, joka kosketti poliisin antamien sakkojen muuntorangaistuksen loppumista. Epäilin jo silloinkin aikanaan lähetekeskustelussa, että tämä ei välttämättä ole sellaista lainsäädäntöä, joka johtaa toivottuun lopputulemaan, ja vastoin kaikkia pelisääntöjä äänestin sitä hallituksen esitystä vastaan. Nyt näyttää siltäkin osin, että kaikki ne epäilyt, mitä silloin lähetekeskustelussa ja palautekeskustelussa esitimme, ovat toteutuneet, ja oikeusministeri varmaan joutuu vakavasti miettimään, pitäisikö sillekin lainsäädännölle tehdä pikaisesti jotakin, ensisijaisesti sen johdosta, että kuten täällä ovat monet edustajat hyvin kertoneet, lailla täytyy olla myöskin ennalta ehkäisevä vaikutus rikoksen tekemiseen ja osoittaa se, että yhteiskunta myös aidosti paheksuu rikoksen tekemistä ja siitä seuraa rangaistus.

Olen ollut lakivaliokunnassa pari vaalikautta, ja sinänsä tämä hallituksen esitys koskien tätä pantarangaistusta ei ole uusi, ja täällä ovat monet kollegat esittäneet harkittavaksi sitä, tulisiko esimerkiksi tätä kahdeksan kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta alentaa joko Ruotsin mallin mukaiseen kuuteen kuukauteen tai sitten neljään kuukauteen. Toivoisin, että tähän asiaan erityisesti lakivaliokunta paneutuu ja miettii sitä, vaikkakin kuitenkin tiedän, että tähän mennessä yhdyskuntapalvelukseen voidaan tuomita myöskin kahdeksan kuukauden ehdottoman tuomion saanut henkilö. Siinä mielessä on varmasti ajateltu oikeusministeriössä, että jos tämä sijoittuisi ankarampana rangaistuksena yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman tuomion väliin, olisi ehkä johdonmukaista, että se rangaistus olisi sama. Ymmärrän tämän logiikan, mutta siitä huolimatta, koska asia on nyt uusi ja meillä ei tietenkään ole kovinkaan paljon tämän rangaistuksen tehosta kokemuksia — niitä jonkin verran maailmalta on — sen, miten se käytännössä toimii, näyttää vain aika.

On aivan selvää, että kansalaiset suhtautuvat kaikkiin tällaisiin uusiin valvontarangaistuksiin naureskellen. He kokevat, että jo tämän päivän maailmassa rikoksentekijä pääsee liian helpolla, ensiksikin kun pitää saada syyte, siihenkin pitää jo aika paljon pystyä tekemään, että ensikertalainen saa syytteen, puhumattakaan siitä, että ensikertalainen saa tuomion. Kun sitten katsotaan meidän rangaistusjärjestelmäämme, siinä vallitsevana käytäntönä ovat nämä ehdolliset rangaistukset, jotka pääsääntöisesti kansalaiset mieltävät, että ne ovat sellaisia rangaistuksia, että ne eivät oikeastaan ole rangaistuksia ollenkaan, koska aika monesti joutuu vielä syyllistymään törkeään rikokseen, ennen kuin vanhakin ehdollinen rangaistus muutetaan ehdottomaksi rangaistukseksi.

Täällä ed. Sasi puhui myöskin tästä oheissakosta. Se voisi olla myöskin keino, jolla osoitettaisiin, että joku seuraamus, todellinen seuraamus, kuitenkin moitittavasta teosta tulee, koska ehdollista rangaistusta ei sellaiseksi koeta.

Minun mielestäni parhaiten tällainen pantarangaistus sopisi sellaisten pitkäaikaisvankien kotouttamiseen ja siviiliin kasvattamiseen, joista olisi odotettavissa jo, että he pystyvät esimerkiksi hallitsemaan alkoholinkäyttönsä. Pääsääntöisesti sen tiedon mukaan, mitä minulla on vankiaineistosta Suomessa, niin varsin monella heistä on jatkuvia päihdeongelmia, riippuvaisuutta, alkoholiongelmia tai lääkkeidenkäytön ongelmia, mielenterveysongelmia ym. ym. Mietin esimerkiksi, että varmasti pääsääntöisesti niilläkin henkilöillä, jotka syyllistyvät rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen, on enemmän päihdeongelmia kuin muilla kansalaisilla keskimääräisesti. Mitenkä saadaan sitten oikeus uskomaan ja sitoutumaan siihen, että henkilö noudattaa sellaista päihdeohjelmaa, että hän on kotona selvin päin, varsinkin jos valvonnan uhka ei ole konkreettinen? Minä ymmärrän kyllä, että iltaisin ja öisin tuskin käy niin, että valvoja koputtaa kello yksitoista illalla ovelle ja sanoo, että nyt tulee puhallustesti ja tarkistamme, missä kunnossa olet täällä pantarangaistuksessasi, vaan kyllä vangit ovat sen verran ovelia ja taitavia ja tietävät viranomaisten kyvyn valvoa, että he saattavat käyttää hyväkseen sitä järjestelmää, että kotona voi viikonloppuisin, öisin olla ihan päissään niin kuin ennenkin ja kiinni en tästä jää. Entäs sitten, jos jää kiinni, niin voidaan kysyä sitten, onko yksi alkoholimääräyksen noudattamatta jättäminen niin vakava syy, että tämä rangaistuskäytäntö lopetetaan ja siirrytään vankilan puolelle. Veikkaan, että ei. Veikkaan, että käytäntö tulee olemaan sellainen, että viranomaiset sallivat useitakin pieniä töppäyksiä tämän pantarangaistuksen aikana, ja se tietenkin aiheuttaa sen, että tämä rangaistuksen teho ei ole sellainen, mitä alun perin ajateltiin.

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin keskustelua siitä, soveltuuko tämä tiettyihin rikostyyppeihin. Joka tapauksessa tätä varmasti sovelletaan anastusrikoksissa, siis varkausrikoksissa, ehkä petos-, kavallusjutuissa, rattijuopumuksissa, törkeissä rattijuopumuksissa. Mutta kun mietin esimerkiksi, kuinka monta kertaa tänä päivänä pitää syyllistyä rattijuopumukseen, ennen kuin saa ehdottoman vankeustuomion, niin me saamme lukea niitä lehdistä, että jopa puolisen tusinaa, lähes kymmenen kertaa saat syyllistyä tahallisesti rattijuopumukseen, ennen kuin oikeus katsoo, että tätä henkilöä joudutaan nuhtelemaan siltä osin, että nyt eivät enää ehdollinen rangaistus eivätkä sakkorangaistukset riitä. Silloin se tarkoittaa sitä, että tätäkin pantarangaistusta käytännössä sovelletaan sellaisiin henkilöihin, jotka ovat jo jonkinlaisia taparikollisia. He ovat kokeneet, että yhteiskunta ei pysty heille mitään, ja nyt kun seurauksena on tällainen valvontarangaistus, niin monen kansalaisten mielestä tämä ei ole oikea seuraamus.

Siitä kriminaalipolitiikan väitteestä, olisiko parempi henkilölle, että tulisi esimerkiksi lyhytaikainen vankeustuomio aikaisemmin kuin tähän mennessä — nythän moni nuori rikoksentekijä saa vuosikaupalla tehdä rikoksia, ennen kuin hän joutuu ensimmäistä kertaa vankilaan — siitä käydään tietenkin keskustelua. Itse kuulun siihen joukkoon, ehkä tällaiseen konservatiivisempaan ajatteluun, että minun mielestäni olisi parempi, että se ensimmäinen vankeusrangaistus tulisi niin napakasti niin aikaisessa vaiheessa, että henkilö voisi vielä ojentautua. Hän huomaisi, että tämä ei ole minun maailmani, haluan lopettaa rikoksen tekemisen tähän ja alkaa elää nuhteetonta elämää. Mutta kun sitä rikollista elämää jatkuu esimerkiksi kuusi seitsemän vuotta, ennen kuin ensimmäinen vankeustuomio tulee, niin voi olla, että yhteiskunta tulee vähän niin kuin jälkijättöisesti mukaan ja on menetetty jo henkilö rikoksen poluille. Siis lyhytaikainenkin vankeusrangaistus on joskus paikallaan pysäyttämään henkilön.

No, onko tällä valvontarangaistuksella sellaista merkitystä, että se vaikuttaisi samalla tavalla? Sitä on vaikea arvioida, koska kokemusta meillä ei ole. Paljonko se rajoittaa jokapäiväistä elämää, ja kuinka raskaana se aiheellisesti koetaan? Täällä oikeusministeri kertoi esimerkkinä, että toiset ovat kokeneet sen niin raskaana, että ovat katsoneet, että on parempi siirtyä vankilan polulle ja tahallisesti tehdä rikkeitä, jotta tämä valvontarangaistus lopetettaisiin. Tämä on mielenkiintoinen asia, ja vasta meidän kokemusmaailmamme näyttää, miten tämä sitten aikanaan Suomessa toimii.

Yksi asia vielä, mikä ei tässä lähetekeskustelussa ole tullut esiin, on se, miten tämä valvonta sitten käytännössä järjestetään niin pitävästi, että valvottu kokee, että hän on tosiasiallisesti muunkin valvonnan piirissä kuin gps-laitteisiin perustuvan valvontajärjestelmän kautta. Se on aivan selvää, että jos rangaistukseen tuomitulla on perhettä tai pieniä lapsia, niin on tietenkin hieman hankalakin ajatella, että valvova henkilöstö juoksee sitten useasti hänen kotiinsa ja tavallaan perhe miettii myöskin, nämä osattomat, että he ovat merkittyjä tässä taloyhteisössä, kun tiedetään, että viranomaiset käyvät katsomassa, onko panta paikallaan ja onko henkilö nuhteettomasti selvin päin jne. Eli ei tämä ole ongelmatonta myöskään perheen näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että lakivaliokunta kuuntelee asiantuntijoita ja hakee kokemuksia, onko tämä oikeasti ihan tällaisenaan hyväksyttyä lainsäädäntöä vai pitäisikö meidän tehdä täsmennyksiä tämän rangaistusmaksimin osalta ja pitäisikö lakiin esimerkiksi selkeästi kirjata, että tätä rangaistusta ei sovelleta huumausainerikoksista tuomitulle ja minkälainen sen huumausainerikoksen tulee olla. Esimerkiksi jos rattijuopumuksen yhteydessä henkilöltä otetaan pieni hasismäärä mukaan ja hän tulee tuomituksi kahdesta rikoksesta, rattijuopumuksesta ja huumausaineiden hallussapidosta, miten lakia sovelletaan siinä tapauksessa? Kumpi siinä on niin kuin tavallaan se hallitseva rikos? Ja on mietittävä muutenkin tätä valvonnan järjestämistä siten, että se myöskin käytännössä toimii myöskin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin tarvittaessa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vaan juuri tähän valvonnan järjestämiseen. Niin kuin valvotussa koevapaudessa tässäkin on nimenomaan tarkoitus, että yllätystarkastuksia on iltaisin ja viikonloppuisin, ja valvottu koevapaus on tunnetusti katkennut — silloin, kun se on katkennut — usein juuri näihin tarkastuksiin. Tämä on nimenomaan se tarkoituskin.

Tämä on, niin kuin kerroin, vapaaehtoinen, ja vaaditaan myös siellä kotona olevien muiden hyväksyminen. Niissä tilanteissa, joita ed. Salo kuvaili, että koetaan kiusallisena tai epäsopivana, ei tietenkään anneta suostumusta. Sitten mennään vankilaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Palaan kevääseen 2008, jolloin meillä oli lakivaliokunnassa käsiteltävänä sakon muuntorangaistus, johon ed. Salokin tuossa äsken edellä jo viittasi. Tuolloin meillä oli vankilukumäärä hiukan yli 3 000 vankia, joista sakkovankeja oli noin 200. Tämä laki, joka silloin säädettiin, säädettiin nimenomaan näitä varten. Mutta nyt valitettavasti sitten kävi sillä lailla näiden 2—3 vuoden aikana, että on tullut sellainen rikolliskunta, joka osaa käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen. Poliisien sakottamattomuus ei johdu siitä, etteivätkö he osaa kirjoittaa ja voi kirjoittaa sitä sakkoa, mutta koska sillä sakolla ei käytännössä ole mitään merkitystä, niin he hyvin usein jättävät sen myös kirjoittamatta.

Me silloin lakivaliokunnassa laitoimme mietintöön, että odotamme oikeusministeriöltä selvitystä tästä asiasta, ja mikäli tämä vaatii myös korjaavia toimenpiteitä, niin halutaan, että tätä lakia tullaan uudistamaan.

No nyt me olemme sitten hallituksen esityksen 17/2010 elikkä tämän niin sanotun pantavalvontalain kanssa tekemisissä tässä lähetekeskustelussa, ja se on lakivaliokuntaan tulossa nyt sitten mietinnön antamista varten.

Tässä edellä on ollut todella hyviä ja perusteltuja puheenvuoroja ja niitä uhkatekijöitä ja epävarmuustekijöitä, joita kenties tähän lakiin liittyy. Itse olen ollut hyvin aktiivinen lakivaliokuntatyöskentelyssä siinä mielessä, että olen kiertänyt ja käynyt tutustumassa eri vankiloihin ja keskustellut aika paljon vanginvartijoitten kanssa. He paljon epäilevät tämän lain ja tämän järjestelmän toimivuutta. Tässä on muun muassa sellaisia asioita, että onko tämä pantavalvonta mahdollista, jos on päihdeongelmia, että saadaanko katkaisua hoidettua, tai onko yleensä paikkaa, mihin mennä, (Puhemies: 2 minuuttia!) ollaanko sitten tavallaan niin kuin kierteessä.

Me lakivaliokunnassa kuuntelemme asiantuntijoita ja tulemme antamaan mietinnön, ja uskon, että tätä lakia tullaan viilaamaan.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Voitte ihan vapaasti nauraa ed. Kyllösen ulos salista tai sanoa, että olen mennyt ajatuksissani liian syvälle, mutta pohdin tässä ihan vakavasti sitä asiaa, että entä sitten, jos yhden kerran sattuu pantaseurannassa olevalle vangille sellainen röhlömi, joka nostaa tämän asian keskusteluun yhteiskunnassa, ja syntyy tässä nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa sellainen sisäinen ilmapiiri, joka johtaa pantavankien vihaan ja heidän jahtaamiseensa. Onko tässä se riski, että kuten kävi pannalla valvotuille susille — ne hävisivät meidän valvontakartaltamme — voiko myös pannalla valvotuille vangeille mahdollisesti käydä näin, jos yksikin virhe tapahtuu?

Tuija  Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Unohdin äsken puheenvuorossani sanoa sen, että tietenkin kaikista keskeisintä näissä vankiasioissa ja rikosasioissa on se, että kun tekee jotakin, joka on tuomittavaa, niin saa mahdollisimman nopeasti tuomioistuinkäsittelyn eli rikosta seuraa mahdollisimman nopeasti rangaistus. Näinhän sen tulee mennä, ja mitä pitemmäksi tuomioistuinkäsittelyt siirtyvät, niin sitä heikompi merkitys rangaistuksella on. Se on mielestäni myös yksi osa, joka koskee tätäkin hallituksen esitystä.

Tämä sähköinen valvonta-ajatus on puhuttanut jo pitkään. Olen edellisellä ja sitä edellisellä kaudella ollut valtiovarainvaliokunnan jaostossa, joka on vankiloista vastaava jaosto, ja siellä keskusteltiin ja harkittiin jo vuosikausia tätä nykyistä hallituksen esitystä. Sanotaanhan myös, että vankilat ovat rikollisuuden yliopisto. Kun katsoo, mistä syistä muissa maissa on siirrytty tähän sähköiseen valvontaan, niin syynä on ollut paikkojen puute ja sitten toivo siitä, että vangit sopeutuvat normaaliin elämään mahdollisimman nopeasti. Ja kun katsoo, niin täällähän on selvästi kansainvälinen tendenssi: Ruotsissa tämä on ollut voimassa vuodesta 1994, Tanskassa 2005, Norjassa 2008, Virossa 2007, Englannissa 1999 ja Hollannissa 1995. Tämähän on ihan selvästi harmonisointia lainsäädännön suhteen.

Sanna Lauslahti /kok:

Puhemies! Ruotsin puolella on ihan mielenkiintoisia virityksiä. Siellä sinänsä on pikkuisen eri tyyppiset lähtökohdat, kuten on tullutkin esiin, että se on se kuusi kuukautta siellä rajana ja siellä on edetty tähän järjestelmään vaiheittain laajennusten kautta. Ruotsissa on myös käytössä sellainen rahasto, rikosuhrirahasto, johon suoritetaan 50 kruunun päivittäisrahasumma, ja tästä herääkin se pohdinta, että miten uhrit kokevat valvontarangaistuksen Suomessa tulevaisuudessa. Miksi oikeusministeriö ei ole ehdottanut, että meillä liitettäisiin myös vastaavan tyyppinen käytäntö, että meillä valvontarangaistusta suorittava maksaisi sitten vaikka 6 euroa per päivä rikosuhrirahastolle? Saattaa olla, että uhri, joka on esimerkiksi rattijuopon alle jäänyt ja vammautunut, ehkä ymmärtäisi tämänkin rangaistuksen sen jälkeen paremmin, jos tähän liittyisi myös korvausmuotoja.

Samoin jää pohdituttamaan se, olisiko tässä pitänyt myös tehdä rajauksia siitä, että on työ- tai opiskelupaikka olemassa, kuten on Ruotsin puolella, vai lähdetäänkö siitä, että tässä yhteydessä hankitaan. Tähän varmasti liittyy riskejä, kuten ed. Kyllönen totesi. On mahdotonta seurata työ- tai opiskelupaikalla valvottavan toimia. Otetaan esimerkki, huumediileri: hänellä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet lähteä tekemään rikoksia sieltä työ- tai opiskelupaikan kautta, ja tiedetään, että rikollisilla konstit ovat monet.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten tiedetään, huumeita on ollut vuosikausia jo helppoa viedä sinne sisäpuolelle, ja sen takia kysyisin, onko mitään tekeillä tai onko mahdollisuuksiakaan rajoittaa tätä, koska se on kuitenkin merkittävässä roolissa?

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä vielä palaisin tähän valvonnan järjestämiseen ja nimenomaan tähän yksityiseen palvelujen tuottajaan. Kun tässähän on tietyllä tavalla kumminkin tietyissä tilanteissa kysymys vangin valvonnasta, niin miten tämä virkavastuu tässä toteutuu? Ja sitten tämmöinen mahdollinen lahjontakysymys: miten tämmöiset on tässä otettu huomioon, että jos esimerkiksi pantapotilas lahjoo tämän ulkopuolisen palvelujen tuottajan, ja toimiiko palvelujen tuottaja virkavastuulla tässä tehtävässä?

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri aiemmassa puheenvuorossaan totesi, että on pakko laittaa tämä raja kahdeksaan kuukauteen, kun yhdyskuntapalvelussakin niin on. Näinhän ei suinkaan ole. Parhaista asiantuntijoista koostunut työryhmä ehdotti alun alkaen neljän kuukauden rajaa, koska käyttötilanteet ovat toisenlaiset. Nyt sitten tämä on tavallaan tässä jatkovalmistelussa yhdistetty siihen, että halutaan kaikki mahdolliset joukot saada tämän uuden rangaistusmallin piiriin. Mutta sitten siellä on tietysti erilaiset kriteerit yhdyskuntapalvelun ja tämän valvontarangaistuksen osalta, ja niitten pitää tuomioistuimessa täyttyä. Ja pitää olla tämmöinen kokonaisharkinta, jonka perusteella rangaistukseen soveltuvuus arvioidaan.

Sen takia, että tämä on uusi rangaistusmuoto ja tähän liittyy näitä vaikeita kysymyksiä, tällainen pohjoismainen etenemistapa vaikuttaisi perustellummalta. Siellä on Tanskassa kolme ja Norjassa neljä kuukautta rajana. Ruotsissa, niin kuin viittasin aiemmin, on asteittain tultu vasta tähän kuuteen kuukauteen. Meillä hökästäisiin suoraan kahdeksan kuukautta rajaksi, eikä ole kokemuksia edes kokeiluvaiheen toiminnoista siitä, miten tällainen valvontarangaistus toimisi. Tässä mielessä lakivaliokunnan varmaan kannattaa harkita näitä kriteereitä ja myöskin katsoa ne lainsäädännön sisällöt ihan kautta linjan, verrata vaikkapa Ruotsin tai muiden Pohjoismaiden ehtoja, myöskin niitä käytännön järjestelyjä, miten valvontarangaistus on toteutettu, ettei mennä ikään kuin vain suoraviivaisesti hallituksen esityksen perusteella, vaan arvioidaan mahdollisimman huolella, miten erilaisissa sääntelyissä on pärjätty käytännössä, miten nämä naapurimaiden mallit ovat toteutuneet. Sillä lailla saadaan tästä esityksestä jalostettua vielä parempi. Toivottavasti tämä edeltävä työ on sitten ollut tämmöistä vapaata, huolellista vaihtoehtojen tarkkailua eikä ole liiaksi rajattu toimeksiannoin, minkälainen lopputulema pitää tuosta esityksestä tulla.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia käydystä keskustelusta, joudun poistumaan. Vielä muutamaan seikkaan. Huumevalvonnan osalta eduskunnassa on käsittelyssä tavat, joilla yhdyskuntapalveluksessa voidaan huumeasioita huomattavasti paremmin tarkkailla kuin tähän asti, ja vankiloissa tällä henkilöstömäärällä suhteessa vankimäärään on merkittävä rooli siinä, että huumeista jäädään kiinni, ja myös uudet valvontakeinot.

Kun ed. Tiura täällä aikaisemmin puhui näistä maailmalla olevista uusista keinoista, myös toisenkaltaisilla laitteilla muun muassa läpi ihon voidaan tarkkailla, mitä aineita on, onko alkoholipitoisuutta tai sopimattomia aineita, niin näitä parhaillaan opiskellaan ja tutkitaan ja mietitään myös Suomeen tulevaksi.

Ed. Koskiselle, en sanonut, että on pakko vaan on loogista. Siinä on huima ero.

Kiitoksia todella hyvästä keskustelusta. Kuten täällä monet ovat korostaneet, lakivaliokunnalla on nyt työsarka edessään. Ruotsin kokemuksia todella kannattaa katsoa. Ne olivat se ratkaiseva tekijä, jonka takia itse olin vakuuttunut, että tämä on hyvä rangaistusmuoto ja tämä kannattaa ottaa Suomessa käyttöön. Ja jos lakivaliokunnalla vaan on aikaa, niin voisi olla myös erittäin hyvä käväistä Ruotsin puolella katsomassa sitä käytännön työtä. Minä olen itse Ruotsin oikeusministerin kanssa käynyt näitä asioita läpi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En malta olla ottamatta vielä valtiovarainvaliokunnan jäsenenä esiin näitä summia, kun näistä puhutaan. Yhden vankilavuoden hinta on noin 50 000 euroa, ja yhden suljetun vankilapaikan uudisrakentaminen maksaa noin 200 000 euroa. Ja kuten täällä hallituksen esityksen sivulla 17 on, niin Ranskassa on todettu, että valvonnan kustannukset siellä ovat noin 12 euroa päivässä tai sitten 30 euroa riippuen siitä, mikä systeemi on käytössä.

Ja ed. Kyllöselle haluan antaa lohdutuksen sanan, kyllä on ihan normaalia epäillä uuden käyttöön otettavan systeemin toimimattomuutta. Se osoittaa vaan tervettä harkintakykyä.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pohdinta kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen keston pituudesta tulee ilman muuta tarpeeseen, mutta hyvät perusteet tietysti on olemassa tälle kahdeksan kuukauden rajalle. Vankitietojärjestelmä osoittaa, että enintään neljän ja enintään kahdeksan kuukauden tuomiota suorittavat vankiryhmät ovat samankaltaisia terveydentilaa ja elämäntilannetta kuvaavien muuttujien osalta. Rikollisuuteen liittyvissä tekijöissä ryhmien välillä oli eroja. Korkeintaan neljän kuukauden ehdottomia vankeustuomioita tuli lähinnä rattijuoppoudesta tai törkeästä rattijuoppoudesta, ja sitten tässä kahdeksan kuukauden vankilistalla oli myöskin ryhmiä, jotka oli tuomittu varkauksista ja pahoinpitelyistä.

Mutta vaikea on tietysti vetää alarajaa eri kohtaan kuin yhdyskuntapalvelussa, kun samaan aikaan todetaan, että valvontarangaistus on huomattavasti ankarampi ja tuntuvampi seuraamus kuin ehdollinen vankeus tai yhdyskuntapalvelu. Eli jos tätä kahdeksan kuukauden aikarajaa pohditaan valiokunnassa, ja ilman muuta sitä pitää pohtia, niin varmaan sitten samaan aikaan tulee pohdittavaksi se, pitääkö myöskin yhdyskuntapalvelun vankeusrajaa muuttaa, jottei syntyisi kohtuutonta tilannetta.

Keskustelu päättyi.