Täysistunnon pöytäkirja 29/2010 vp

PTK 29/2010 vp

29. KESKIVIIKKONA 24. MAALISKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten vanhuuseläkkeiden rahastointia ja toimintapääomaa koskevien säännösten väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta

 

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on käsittelyssämme laki, hallituksen esitys lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten vanhuuseläkkeiden rahastointia ja toimintapääomaa koskevien säännösten väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta.

Se, mistä tässä asiassa on kysymys, niin esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavien eläkelaitosten eli työeläkeyhtiöiden vanhuuseläkkeiden rahastointi- ja toimintapääomaa koskevien säännösten väliaikaisesta muuttamisesta vuonna 2008 annettua lakia. Tämän väliaikaisen lain voimassaoloaikaa ollaan jatkamassa kahdella vuodella vuosille 2011 ja 2012.

Esityksen tarkoituksena on yksityisalojen työeläkelaitosten vakavaraisuuden vahvistaminen siten, että eläkelaitokset voivat harjoittaa tehokasta ja pitkän aikavälin tavoitteita toteuttavaa sijoitustoimintaa finanssikriisin ja sitä seuranneen taloustaantuman aiheuttamassa epäedullisessa markkinatilanteessa.

Valiokunnan kannanotoista liittyen lakiehdotuksen taustaan: Vuoden 2008 lopulla eduskunta hyväksyi väliaikaisia muutoksia työeläkelaitosten vastuuvelkaa ja vakavaraisuutta määrittäviin säännöksiin. Väliaikaisen lain avulla työeläkelaitokset välttyivät sijoitusomaisuutensa realisoimisesta tilanteessa, jossa erityisesti osakesijoitusten markkina-arvot olivat maailmanlaajuisen rahoitusmarkkinoiden häiriötilanteen vuoksi poikkeuksellisen alhaalla. Tuolloin vuonna 2008 voimassa ollut pysyvä lainsäädäntö olisi pakottanut yhtiöt sijoitusten realisointiin, koska sijoitusten arvon lasku johti toimintapääoman supistumiseen, ja samanaikaisesti säännökset edellyttivät vastuuvelan tarkistamista useita prosentteja ylöspäin, koska vastuuvelan tarkistamiskerroin määräytyy viiveellä markkinailmiöihin nähden.

Väliaikainen sääntely on osoittautunut erittäin tarpeelliseksi, koska sen avulla merkittävä sijoitusvarallisuus on pystytty pitämään työeläkejärjestelmän piirissä. Työeläkelaitoksiin ei siirretty varoja työeläkejärjestelmän ulkopuolelta eikä eläkelaitosten varallisuus lisääntynyt tai vähentynyt määräaikaislain vaikutuksesta. Sen sijaan ilman väliaikaislainsäädäntöä osakesijoitusten myyntitappiot olisivat huomattavasti vähentäneet eläkejärjestelmän varoja.

Ohi valiokunnan mietinnön totean tässä yh- teydessä, että tämän väliaikaisen lainsäädännön yhteydessä puhutaan miljardiluokan varallisuuden säilymisestä ja miljardiluokan rahojen pysymisestä eläkejärjestelmässä verrattuna siihen, että tuota väliaikaista lainsäädäntöä ei aikanaan olisi tehty.

Lainsäädännöllä oli erityistä merkitystä myös suomalaisten pörssiyhtiöiden kannalta, koska suurten osakemäärien markkinoille tulo olisi entisestään laskenut yhtiöiden osakkeiden arvoa. Määräaikaiset säännökset ovat osoittautuneet toimiviksi, koska ne ovat mahdollistaneet työeläkevarojen sijoittamisen kohteisiin, joista on saatu hyviä tuottoja. Vuoden 2009 loppuun mennessä myös työeläkelaitosten sijoitusten markkina-arvo oli palautunut likimain vuoden 2007 lopun tasolle. Saadun selvityksen mukaan finanssikriisi ei aiheuttanut eläkelaitoksille likviditeettiongelmia.

Väliaikaissääntelyn jatkamisesta eli tästä nyt käsittelyssämme olevasta laista: Rahoitusmarkkinoiden kriisi osoitti, että eläkelaitosten vakavaraisuutta koskevat säännökset ovat markkinatilanteen muutoksissa heikosti joustavia. Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla pysyvän lainsäädännön mukaisten vakavaraisuussäännösten muuttaminen. Tarkoituksena on saada aikaan säännökset, joiden mukaisesti vakavaraisuus turvataan myös markkinoiden häiriötilanteissa. Ehdotukset pysyvien säännösten muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle meneillään olevien valtiopäivien aikana.

Määräaikaisen lain voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi kahdella vuodella, koska muutoin eläkelaitosten olisi jo nyt sijoituspolitiikassaan varauduttava väliaikaissäännösten jälkeiseen aikaan. Ilman määräaikaislain jatkoa eläkelaitokset joutuisivat jo kuluvana vuonna vähentämään sijoitustensa riskillisyyttä myymällä osakkeita. Tämä johtaisi sijoitusten matalampiin tuotto-odotuksiin ja siten myös korkeampiin eläkemaksuihin.

Valiokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluihin, joiden mukaan vakavaraisuussääntöjä koskevat muutokset on perusteltua tehdä mahdollisimman ennakoidusti ja riittävällä siirtymäajalla, jotta eläkelaitoksille jää riittävästi aikaa saattaa sijoitustensa riskillisyys sääntelyn edellyttämälle tasolle. Valiokunta puoltaa tästä syystä määräaikaissäännösten jatkamista hallituksen esittämällä tavalla samalla kuitenkin kiirehtien pysyvän säännöstön muutosten valmistelua ja saattamista eduskunnan päätettäväksi.

Eräs ja erityisesti keskustelua aiheuttanut kohta on asiakashyvitykset, joitten osalta valiokunta toteaa seuraavaa: Hyväksyessään määräaikaislain, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 33/2008 vp, valiokunta huomautti, että työeläkejärjestelmän uskottavuuden kannalla olisi ongelmallista, jos tuettaessa lainsäädäntötoimin eläkelaitosten vakavaraisuutta samaan aikaan työeläkelaitoksesta jaettaisiin varoja ulos myös asiakashyvityksinä.

Määräaikaiseksi säädetyn lain 5 §:n mukaan vakavaraisuuden vahvistamistoimet eivät saa lisätä asiakashyvityksiä tai säätiöiden ja kassojen kannatusmaksujen alennuksia. Asiakashyvitykset lasketaan siitä toimintapääomasta, mikä se olisi ilman määräaikaislakia. Säännösten voimassaoloa ehdotetaan nyt jatkettavaksi, joten määräaikaislain jatkamisella ei vaikuteta työeläkelaitosten mahdollisuuteen jakaa asiakashyvityksiä.

Työeläkelaitosten enimmäissiirto asiakashyvityksiin määräytyy kahden tekijän summana, eli siirto voi olla 1,1 prosenttia toimintapääomasta ja 50 prosenttia hoitokustannusylijäämästä. Vuosina 2007—2011 yhtiö voi harkintansa mukaan käyttää muuttujia 1,2 prosenttia ja 25 prosenttia. Hoitokustannusylijäämä syntyy siitä, että yhtiöt säästävät toimintakustannuksissaan verrattuna siihen, paljonko työeläkemaksussa on tähän tarkoitukseen ennakolta varattu. Toimintapääomasta laskettava hyvityksen euromääräinen suuruus riippuu yhtiön vakavaraisuusasemasta eli käytännössä siitä, miten hyvin yhtiö on onnistunut saamaan pitkäaikaistuottoja sijoituksistaan.

Työeläkemaksua vahvistettaessa työeläkelaitosten keskimääräinen asiakashyvitys otetaan maksun laskentaperusteessa huomioon maksua alentavana tekijänä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiakashyvityksistä luopuminen vuodelta 2008 olisi merkinnyt, että työeläkemaksu olisi ollut hyvityksen verran korkeampi eli 0,3 prosenttia palkoista. Sekä työnantajien että työntekijöiden maksu vuodelle 2009 olisi siten ollut 0,5 prosenttia nyt toteutunutta korkeampi. Vuodelle 2010 vahvistetussa TEL-maksussa on myös otettu huomioon ennakoidut keskimääräiset asiakashyvitykset, jotka tulevat maksettaviksi työnantajille vuonna 2011 lopullisten hyvitysmäärien tarkennuttua.

Arvoisa rouva puhemies! Asiakashyvitykset ovat yksi harvoista kilpailukeinoista työeläkeyhtiöiden välillä ja ovat osaltaan kannuste tehokkaaseen toimintaan. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan kilpailua työeläkealalla edistetään työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteista tehdyn selvityksen perusteella. Valiokunta katsoo, että asiakashyvityksiä ja niiden vaikutusta kilpailuolosuhteisiin samoin kuin työeläkemaksun määräytymiseen on tarpeen arvioida uudistettaessa eläkealan kilpailua koskevia säännöksiä.

Lopuksi haluan erityisesti todeta, että tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on tuonut nyt tänne eduskuntaan esityksen työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta turvaavan poikkeuslain voimassaolon jatkamisesta vuoteen 2012. Laki säädettiin syksyllä 2008. Säätämällä poikkeuslain eduskunta pelasti yksityisten eläkeyhtiöiden vakavaraisuuden sallimalla keinottelusijoitusten heikentämien taseiden kirjanpidolliset korjaukset, eräänlaisen taseiden valohoidon. Nyt tämän lain voimassaoloa halutaan siis jatkaa kahdella vuodella eteenpäin.

Käytännössä yhtiöt saivat siirtää miljardin vanhuuseläkerahastojen varoja omiin toimintapääomiinsa. Menettelyä ja poikkeuslain jatkamista on arvostellut muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston nyt eläkkeelle siirtynyt ylijohtaja Tarmo Pukkila. Eläkesäätiöyhdistyksen lehdessä hän asetti kaksi ehtoa poikkeuslain jatkamiselle: "Asiakashyvitystä ei tulisi maksaa niin kauan kuin poikkeuslaki on voimassa. Hyvityksiä ei tulisi maksaa myöskään ennen kuin vanhuuseläkerahastoihin on palautettu se miljardi euroa, joka poikkeuslailla rahastoista otettiin." Näin siis ylijohtaja Tarmo Pukkila.

Olisin odottanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi asettanut mietinnössään nämä ehdot lain voimassaolon jatkamiselle, mutta lain voimassaoloa esitetään jatkettavaksi ilman ehtoja.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisten rahastosijoitusten riskit kasvavat ja voivat uhata eläkejärjestelmäämme. Kaikista eläkemiljardeista on sijoitettu lähes kaksi kolmasosaa ulkomaille. Finanssikriisi on muuttanut tilannetta radikaalisti. Riskit ovat arvioitua suuremmat. Sijoitustuotot tulevat alenemaan. Näköpiirissä on aika, jolloin maailman eläkerahastoista virtaa varoja ulos enemmän kuin maksuina tulee sisään. Siinä vaiheessa eläkerahastojen on ryhdyttävä realisoimaan sijoituksiaan. Tämä ei ainakaan lisää rahastojen sijoitustuotto-odotuksia, päinvastoin. Minusta tällä poikkeuslain jatkamisella vain kannustetaan kansainvälisiin riskisijoituksiin, kun pitäisi asettaa ehtoja ja kääntää eläkevarojen valvonnassa aivan uusi sivu.

Hallitus ja eduskunnan enemmistö ovat antaneet tylyjä vastauksia eläkeläisjärjestöjen lähetystöille heidän vaatiessaan epäoikeudenmukaisen taitetun eläkeindeksin korjaamista. Aiemmin käytössä olleeseen niin sanottuun puoliväli-indeksiin nähden 800 euron kuukausieläkettä saava menettää yli 100 euroa joka kuukausi. Siis yli 100 euroa. Se on suuri raha pieneläkeläiselle, mutta pieni yli 120 miljardin eläkerahastoihin nähden.

Poliittinen tahto eläkeindeksin korjaamiseen ja vanhuusiän köyhyyden kasvun katkaisemiseen puuttuu. Kunnissa toimeentulotukijonoissa eivät ole nyt vain työttömät vaan yhä enenevässä määrin myös köyhät vanhukset, joiden eläkkeet eivät riitä kasvaviin asumismenoihin, kiinteistöveroihin ja jatkuvasti kohoaviin ateria- ja asiakasmaksuihin. Missä ovat asiakashyvitykset vanhuksille, jotka ovat työuransa aikana koonneet nämä eläkemiljardit? Missä on se miljardi, jonka eläkeyhtiöt ovat kaapanneet?

Vastustan lain hyväksymistä ilman selviä eläkeyhtiöitä velvoittavia ehtoja. Työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta turvaava poikkeuslaki kannustaa riskisijoituksiin, siksi poikkeuslain jatkaminen ilman ehtoja on mielestäni vastuutonta.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Yrttiahon puheenvuorossa olisi useampia asioita, joita voisi kommentoida, mutta puutun vain yhteen. Hän puheenvuorossa toteaa, että näistä karttuneista eläkeläisten eläkerahastoista olisi kaksi kolmasosaa sijoitettu ulkomaille. Tämä väitehän ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin näiden rahastojen suuruus on tällä hetkellä suuruusluokkaa 120 miljardia. Tästä 120 miljardista on noin neljäsosa sijoitettu osakkeisiin, ja näissä osakkeissa saattaa olla tilanne, että kaksi kolmasosaa on ulkomailla. Tosin tämän poikkeuslainsäädännön ansiosta kotimaisia osakemarkkinoita on pystytty edesauttamaan muun muassa eläkerahoilla, rahaa on siirretty ulkomailta kotiin. Mutta kolme neljäsosaa näistä eläkemiljardeista on esimerkiksi valtion pitkäaikaisissa papereissa tai kiinteistösijoituksissa, joista on säännöllinen vuokratuotto.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta nyt teki tämän mietintönsä maaliskuussa 2010, niin tästä samasta sillä oli ikään kuin kaksi edeltävää mietintöä. Ensimmäinen on marraskuun 8. päivältä 2006 ja se keskimmäinen joulukuun 3. päivältä 2008. Eli näin ikään kuin kahden vuoden välein tässä on harpattu. Olen ollut joka kerta mukana mietintöjä laadittaessa, ja ne mietinnöt ovat olleet yksimielisiä. Itse asiassa joka kerta kuitenkin olen tuntenut kohtuullista epäluuloa tai epävarmuutta siitä, onko se, mitä olen ollut juuri parhaillaan päättämässä, parasta, mitä voimme tehdä.

Vuonna 2006 oli kyse siitä, että annoimme yksimielisesti eläkevakuutusyhtiöille luvan lisätä eläkerahastojen riskisijoitusten määrää eli käytännössä annoimme luvan nostaa eläkesijoitusten enimmäismäärää 25 prosentista 35 prosenttiin näistä kaikista rahastoista ja niistä sijoituksista. Silloin pontimena oli se, että nimenomaan osakesijoitukset olivat historiallisesti katsoen tuottaneet paremmin kuin muut sijoitukset.

Tietenkin on niin, että kun kyse on 100 miljardista — siis silloin rahastojen arvo oli suunnilleen 100 miljardia, ja ne kasvavat edelleen koko ajan siihen saakka, kunnes rahastoista aletaan maksaa enemmän eläkkeitä kuin sinne tulee uutta rahaa palkoista ja työnantajilta perittävinä eläkemaksuina — niin ei ole aivan samantekevää, minne ne sijoitukset tehdään, koska 1 prosentin ero tuotossa 100 miljardista on miljardi. Tämä mittaluokka on tietenkin tämmöiselle pieniaivoiselle kansanedustajalle kutakuinkin käsittämätön, mutta sitä nyt on pakko yrittää ymmärtää sillä tavoin, että kyse on todella merkittävästä asiasta. Toisena puolena tietenkin oli tämä riskin kasvattaminen, koska jos parempia tuottoja haluaa saada, niin todennäköisesti joutuu ottamaan suurempaa riskiä. Silloin arvioimme ja itsekin arvioin, että se 10 prosentin nousu tuottoihin tai riskisijoituksiin on hyväksyttävissä.

Se ei muuttunut kesään 2008 mennessä, jolloin maailma muuttui kokonaan erinäköiseksi. Meillehän vakuutettiin, ettei tässä mitään huolta ole, rahoitusmarkkinat ovat vakaat ja meillä on parhaat asiantuntijat arvioimassa näitä riskejä ja sijoitusten tuottoja ja vertailemassa niiden suhdetta eläkevakuutusyhtiöissä, niin kuin varmaan on ollutkin. Siis ne tuotothan ovat olleet 2000-luvulla vuosittain yli 10 prosenttia, parhaimpina vuosina yli 15 prosenttia. Mutta kuten nyt olemme sitten moneen kertaan kuulleet, niin kukaan ei olisi voinut arvata, mitä on odotettavissa. Tällaistahan se riskien kanssa on. Ei se mikään riski ole, joka on ennalta arvattavissa. Mutta on toki nyt myönnettävä, että kyllähän tämä lama oli tietysti kutakuinkin ennenkokematon.

Mutta niinpä me saimme sitten nähdä, kun lama tuli, että osakesijoitusten arvo, joka oli noussut 25 prosentista noin 28 prosenttiin kesään 2009 mennessä, alkoi uhata eläkeyhtiöitten vakavaraisuutta. Koska vakavaraisuuden parantamiseksi ne olisivat joutuneet myymään ne osakkeensa, ne olisi jouduttu siinä tilanteessa myymään alihintaan ja olisi tullut selkeää rahallista tappiota. Kun kassakriisi ei uhannut ja likviditeetti riitti, niin tulimme sellaiseen tilanteeseen, että tämä kaksi vuotta sitten hyväksytty laki, jota nyt olemme jatkamassa, hyväksyttiin ja niiltä seurauksilta vältyttiin ja voidaan sanoa, että varmasti säästimme runsaasti suomalaisten eläkeläisten jo maksamia tai tulevien eläkeläisten rahoja ja pystyimme ehkä estämään myöskin eläkemaksujen tulevan korotustarpeen.

Nyt on sitten kysymys siitä, pitäisikö tätä jatkaa. Silloin kaksi vuotta sitten meille sanottiin valiokunnassa, että kyllä kaksi vuotta riittää, kyllä tämä asia tässä ajassa saadaan kuntoon. Samalla asetettiin toimikunta pohtimaan nimenomaan tämän riskin ja tuoton suhdetta, etsimään kestävimmät perustelut sille, mille tasolle se pitäisi saattaa.

Nyt on käynyt niin, että meille kerrotun mukaan toimikunta on saamassa syksyllä ehdotuksensa valmiiksi, mutta siitä huolimatta tämä nyt pitää saada välittömästi valmiiksi, koska tämä on päättymässä 2010. Tänä aikana sijoitusten arvo on palannut lähes entiselleen, yhtiöiden likviditeetti on entisestään parantunut. En periaatteessa näe mitään erityistä syytä siihen, että yhtiöitä ja niiden rahastoja tai meidän rahastojamme uhkaisi mikään erityinen, vaikka tätä nyt ei jatkettaisikaan. Minusta olisi ollut ihan paikallaan, että olisimme katsoneet, mitä se työryhmä saa aikaiseksi, ja säätäneet vaikkapa sitten vähän pysyvämmän lain, ja varmaan sitten säädetäänkin.

Mutta toisaalta katsoen turha tästä on tehdä kuitenkaan elämää suurempaa kysymystä, koska lain tarkoitus tuli toteutettua. Siinä ei tapahtunut suuria menetyksiä tulevien ja nykyisten eläkkeensaajien eikä myöskään tulevien ja nykyisten eläkkeiden maksajien osalta, niin että tätä nyt voi pitää hyväksyttävänä, mutta kohtuullisen pitkin hampain. Olemme joka kerta, kun olen ollut näitä kolmea lakia tekemässä, olleet ikään kuin tilanteessa, että oma vapaa harkinta on ollut kovin rajoitettua, ja niin se on ollut valitettavasti nytkin. Mutta sen vähäisen harkinnan jälkeen, joka tässä itselleen on jäänyt, niin olen ollut valmis tämän hyväksymään.

Asia, jota en voi kuitenkaan pitää hyväksyttävänä: Valiokunta katsoi tämän edellisen lain mietinnössään — jolla siis turvattiin, voin nyt sanoa suoraan, eläkeyhtiöiden vakavaraisuuden pelastaminen — ja kirjoitimme, että tänä aikana, kun nämä toimet ovat voimassa, asiakashyvityksiä ei pitäisi maksaa. Sitä ei kirjoitettu pykälään, ja itse asiassa sama asia oli jo laissa, tai siellähän siis lukee, että niitä ei saisi lisätä, mutta meidän moraalinen viestimme, ei siis juridinen viestimme — no, toki voidaan kiistellä, mikä se valiokunnan mietinnön tekstin juridinen sitovuus on, oli se nyt mikä tahansa — mutta meidän moraalinen viestimme oli, että yhtiöiden ei ole syytä maksaa näitä hyvityksiä. Muutaman kuukauden kuluttua niitä kuitenkin alettiin maksaa. Valiokunnan tahdolla pyyhittiin pölyt pöydältä, ja sitä en voi pitää hyväksyttävänä. Jos suhtautuminen on tämmöinen, niin ehkä ei välttämättä sitten taas lainsäätäjältäkään hirveän hellämielistä suhtautumista jatkossa ehkä kannata odottaa.

Okei, siis tämä on perusteltua sikäli, että jos niitä ei olisi maksettu, niin johtuen nyt voimassa olevista säännöksistä eläkemaksut olisivat nousseet ja se ei olisi ollut välttämättä kovin perusteltua juuri tässä tilanteessa. Mutta kun tämä toimikunta uudistaa näitä säännöksiä, niin edellytän tai ainakin toivon hartaasti, että vaikkapa seuraavaan hallitusohjelmaan kirjoitetaan myöskin näkemys siitä, että tämä laskentakaava muutetaan niin, että tällaiseen ikään kuin pakkotilanteeseen ei enää jouduta, niin että kun eduskunta edellyttää, että tukitoimien voimassa ollessa asiakashyvityksiä ei makseta, niin niitä ei sitten oikeasti makseta. Minusta se on vähin hinta, minkä suomalaisen eläkejärjestelmän pitäisi maksaa Suomen kansaa edustavalle eduskunnalle ikään kuin korvauksena siitä, että me sen systeemin tässä kertaalleen jo pelastimme.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Virtanen ymmärtää erittäin hyvin, mitä tässä väliaikaislaissa nyt tarkoitetaan. Mutta ed. Yrttiaholta on kyllä mennyt puurot ja vellit sekaisin, kun te lupailette, että eläkkeitä voitaisiin korottaa nyt esimerkiksi käyttämällä näitä eläkevaroja, jotka ovat erilaisissa osakkeissa ja talletuksissa. Niitä muuten on 125 miljardia tällä hetkellä. Ei niitä käytetä eläkkeisiin. Ne ovat puskurirahastoja, ja eläkkeet maksetaan niistä eläkemaksuista, joita koko ajan kertyy näihin eläkeyhtiöihin. Ei niillä pysty siis parantamaan ihmisten eläkkeitä.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle tästä kommentista sen verran, että muutaman vuoden päästä näistä rahastoista maksetaan, ja se on tosiasia ja fakta.

Ed. Rehulalle vielä haluan tässä selventää, että puhuin kansainvälisten rahastosijoitusten riskeistä. Niistä sijoituksista nimenomaan kaksi kolmasosaa, ylipäätään näistä osakesijoituksista, on sijoitettu ulkomaille.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän kuun lopussa sosiaali- ja terveysministeriön piirissä valmistuu työryhmän raportti yksityisten alojen työeläkejärjestelmän vakavaraisuussääntelyn uudistamisesta. Odotan mielenkiinnolla työryhmän tuloksia.

Oecd:n eläkeraportti viime kaudelta paljastaa eläkejärjestelmämme ongelmien syvyyden. Suomalaiset brutto- ja nettomääräiset eläkekorvaukset suhteessa ansiotasoon ovat EU-maiden matalimpia. Nettokorvaustasoon vaikuttaa tietysti verotus, mutta sekään ei selitä, miksi eläkkeemme ovat tasoltaan kehittyneiden maiden häntäpäätä. Eläkkeiden ostovoiman taantuva kehitys eläkkeelle jäämisen jälkeen suhteessa palkkojen ja hintojen nousuun on faktaa. Tämä johtuu työeläkeindeksin rakenteesta, kansaneläkeindeksistä puhumattakaan. Johtopäätös on, että suomalaisen eläkkeen taso on Oecd-maiden kehnoimpia, mutta myös ostovoima vähenee, mitä pitempään ikäihminen elää.

Arvoisa puhemies! Ihmisen pidentyneen elinajan takia useat EU-maat pyrkivät pidentämään kansalaisten työuria ja lykkäämään eläkkeelle siirtymistä vuosilla. Suomessa yli 60-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa merkittävästi ja on suurimmillaan vuonna 2040. Eläkevastuut pysyvät suurina aina 2060-luvulle asti. Huomio pitää kiinnittää myös eläkeyhtiöihin, joiden sijoitukset eivät ole taanneet edes talouskasvun aikana hyviä tuottoja. Työeläkelaitosten sijoitustoiminnassa on rakenteellisia heikkouksia, jotka estävät riittävien tuottojen syntymisen mutta johtavat äkillisessä matalasuhdanteessa suuriin tappioihin. Mielestäni eläkejärjestelmämme ongelmat ovat niin vaikeita, että hallituksen pitäisi ryhtyä systemaattisesti kehittämään eläkejärjestelmäämme päämääränä eläkkeiden ostovoiman merkittävä kasvu sekä eläkkeiden rahoituksen turvaaminen.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laxellin puheenvuoro huolineen oli ymmärrettävä ja siinä oli paljon asioita, joista voi jopa olla samaa mieltä yksilöimättä niitä nyt tässä kohtaa sen enempää. Mutta halusin vastauspuheenvuoron puuttuakseni vain yhteen kohtaan. Jokseenkin suora lainaus ed. Laxellin puheenvuorosta: työeläkeyhtiöt eivät ole edes hyvissä taloudellisissa olosuhteissa saaneet tuottoja. Kaikki on suhteellista. Tunnen teidän taustanne yrittäjänä. Tiedän, että prosenteillakin on merkitystä muuallakin kuin rautakaupassa ja kodinkonekaupassa, mutta väitätte, että ei ole saatu hyviä tuottoja, kun esimerkiksi vuoden 2009 luvuissa — siis on käyty notkahduksen pohjalla ja menossa eteenpäin — esimerkiksi Kevan osalta, jos nyt muistin oikein, tuottoprosentti heidän sijoituspääomalleen on 18. Se on hämmästyttävän korkea luku. Samoin, kun on asetettu tämän lainsäädännön voimassa ollessa yleinen tuottotavoite 4 prosenttiin, työeläkeyhtiöt ovat saavuttaneet 4 prosentin tason tätä taantuman syvyyttä lukuun ottamatta erittäin hyvin.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puherouva! Puhenainen! Ed. Laxellille täytyy sanoa, että vaikka asia sinänsä on tärkeä ja on tärkeää keskustella meidän eläkkeittemme tasosta, niin tuossa äskeisessä puheenvuorossa oli niin paljon virheitä ja se meni myöskin käsiteltävän asian sivusta. Mutta, aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Rehulakin tuossa äsken totesi, niin nämä rahastojen tuotot ovat olleet erityisen hyviä, ja jopa kaikkein pienimmät työeläkeyhtiöt, kolme pienintä, ovat ylittäneet 10 prosentin tuoton. Se on kuulkaa, ed. Laxell, erittäin hyvä tuotto, kun katsotaan, mitä viime vuonna meidän maassamme tapahtui talouden suhteen.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan pikkaisen takaisin, puhutaan hyvästä tuotosta. Se oli kyllä nyt viime kaudella. Hetkellisesti se oli kyllä aika erilainen, mutta on kyllä palautunut.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun puhutaan yleensä työeläkejärjestelmästä miltä osin tahansa, niin minun mielestäni puhutaan erittäin vakavasta asiasta, myös hyvin vaikeasta asiasta, ja monta kertaa sen luokan asioista, että aktuaarit — jotka kaikista parhaiten itse asiassa vakuutusmatematiikan osaavat — myöntävät, että heilläkin on joskus vaikeuksia, varsinkin, kun mietitään tulevia asioita ja ennusteita ja rahastoon liittyviä sijoituksia ja muuta vastaavaa. Tältä pohjalta minusta tavallisen kansanedustajan kannattaa suhtautua aika — minä ainakin suhtaudun — hyvin nöyrästi, tämän ison asian ympärillä tapahtuvaan keskusteluun. Silloin koen kyllä niin, että kun esimerkiksi lainsäädäntöä muutetaan, niin pitää kyllä osata syyt ja seuraukset laittaa suhteeseen toistensa kanssa: mitä siitä seuraa, kun muutetaan yhtä pykälää.

Nyt itse asiassa tämä mennyt aika osoittaa sen, että jos ei tätä 8 §:ää aikaisemmin olisi muutettu väliaikaiseksi, niin olisi aika niin sanotusti ohraisesti käynyt osittain meidän vakuutusrahoillemme. Kuinka on mahdollista, että kukaan ei ollut esimerkiksi etukäteen tullut tämmöistä ajatelleeksi näin isossa rahastomäärässä, joka on 125 miljardia tai jotain sitä luokkaa. Se on aivan mahdoton summa rahaa. Tämä on tämmöinen perusasenne minusta, arvon puhemies, tähän asiaan.

Työeläkelainsäädäntöhän on onnistunut Suomessa hyvin siitä lähtien, kun Pentikäinen sen 1960-luvun aikana pisti pystyyn. Meillä on aina täällä ollut väittelyä tietyistä eläkejärjestelmän osista, mutta tämä kokonaisuus on kuitenkin toiminut ja eläketurva on ollut sillä lailla hyvällä tasolla.

Kun vähän tarkastelee näitä taustoja, niin on nyt ehkä lähinnä ainakin mielenkiintoista se, että kaikille eläkevakuutusyhtiöille, jotka ovat tulleet tälle sektorille, on annettu periaatteessa ainoastaan hallinnointivelvoite kaikkien näitten työeläkevarojen keräämiseen, niiden rahastoimiseen ja niiden maksamisen suhteen, pelkkä hallinnointivelvoite. Mutta lainsäädäntömielessä on kuitenkin ihan selkeästi niin. Muistan sen edelliseltä kaudelta valiokunnasta, kun johtaja Rantalalta sitä kysyin. Tiedättekö te, jotka nyt onneksi olette tässä keskustelussa mukana, kuka Suomessa eläkerahaston omistaa — nämä 125 miljardia, jos se oli se summa — omistavatko sen eläkeläiset vai joku muu? Juridisessa mielessä tämä on kyllä täysin selvä asia, että sen omistavat nämä työeläkevakuutusyhtiöt sen mukaisesti, miten heillä on sitä. Silloin kun se on hyvissä käsissä, se on oikein hallinnoitu, oikein sijoitettu, se on varmasti aivan oikea asia. Mutta minusta tämä periaate tarkoittaa kyllä sitä, että sen pitäisi olla aika avointa, koko sen hallintokeskustelun, koko lainsäädännön muuttamisen, kaikkien siihen liittyvät asioiden. Nyt nämä työryhmät, niin hyvää työtä kuin Kari Puron työryhmä aikanaan teki ja sen jäljiltä varmaan Rantala pystyy ainakin suurin piirtein samantasoiseen työhön, ovat ehkä ihan oikein. Mutta voin sen ihan avoimesti kyllä sanoa, että aina olen ihmetellyt sitä puolta, että molemmat näistä työryhmistä ovat työryhmiä, joita sosiaali- ja terveysministeriö ei käsittääkseni pysty millään lailla valvomaan, koska ministeriö ei ole niitä ikinä nimennyt. Ja kun ei ole nimetty, niin ei tule mitään raporttia edes vuositasolla. Silloin ei ole luettavissa pöytäkirjoja eikä mitään muuta vastaavaa. Miksi se tässä avoimessa maailmassa on näin? Miksi se ei voi olla jotenkin toisella lailla? Täytyy tavallaan vaan toivoa, että tämä kaikki menee hyvin.

Tästä minä itse asiassa pääsenkin sitten tähän koko sijoituspuoleen ja siihen, mitenkä tämä varsinainen sijoitusomaisuuksien realisoimisen estäminen, osakesijoitukset, sitten menivät tässä asiassa. Se meni hyvään suuntaan tällä väliaikaisella lainsäädännöllä. Siellä ihan oikein osattiin katsoa asiakashyvityksiä ja säätää niin, että siinä ei saa tulla mitään ylimääräistä, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja aivan hyvin valiokunnan keskustelun ja tämän mietinnön referoi siltä osilta. Mutta tämä on kai puheeni eräänlainen ydin, jota minä tässä ääneen yritän ajatella, että kun asiakashyvitykset ovat yksi harvoista kilpailukeinoista yhtiöiden välillä — niin kuin tietenkin on — niin kyllä minun muistini ainakin on semmoinen, että Helsingin Sanomissa ainakin parina päivänä uutisoitiin, että nimenomaan näitä asiakashyvityksiä maksettiin enemmän kuin aikaisemmin tämän väliaikaisen lainsäädännön ansiosta. Silloin tulee kyllä mieleen se, oliko henki nyt näin, tapahtuuko tässä laki oikein- vai tapahtuuko se väärinpäin. Se on seikka, joka on tämmöisellä varmasti pikkuisen liukuvalla pinnalla. Tähän täytyy varmasti meidän eduskunnassa jatkossa kiinnittää huomiota, miten tämä kaikki sitten jatkossa toteutuu, kun 5 §:n mukaan vakavaraisuuden vahvistamistoimet eivät saa lisätä asiakashyvityksiä tai säätiöiden ja kassojen kannatusmaksujen alennuksia, siis eivät saa lisätä.

Harkitusti, puhemies, lopuksi sanon, miksi otin sen tässä esille. Otin sen takia, että tämä kohta ja Helsingin Sanomien muutamat artikkelit ovat aiheuttaneet aika paljon närää niiden eläkeläisten keskuudessa, jotka ymmärtävät näitä asioita. He ovat kysyneet minulta, oliko tämä eduskunnan lupa, oliko tämä eduskunnan tarkoitus, valiokunnan tarkoitus, ja minä olen tietysti sanonut, että ei taatusti ollut. Voi olla, että ne ovat yksittäisiä ylilyöntejä pelkästään eikä mitään muuta vastaavaa. Mutta tähän varmasti pitäisi kiinnittää jollain lailla huomiota. Avoimuutta pitäisi lisätä. Ja itse asiassa tietenkin, jos näitä osakesijoituksia ympäri maailmaa tehdään, niin kyllähän työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusjohtajat ovat varsin ison asian edessä, erittäin vaikean ja vastuunalaisen tehtävän edessä. Olen itse vaan joskus kysynyt itseltäni ja vähän muiltakin, toimisivatko he ihan samalla lailla, jos heillä olisi niin sanotut negatiiviset optiot jonkun järjestelmän mukaan myöskin, eli jos menee huonosti, niin vaikuttaako se joihinkin heidän optioihinsa, joita heillä muuten on, jotenkin negatiivisesti. Senhän pitäisi olla syy—seuraus-suhteessa jonkun sivistyneen kaavion mukaan.

Eli tämä puheeni tarkoittaa, puhemies, vaan sitä, että tämän ison järjestelmän kanssa pitää olla koko ajan varovainen ja sitä pitää osata kehittää tavalla, jonka tarkoitus on se, että vähintään se pääoma, mikä siellä rahastossa nyt on, säilyy ja kasvaa. Se on ainoa tapa pitää tämä meidän osittain rahastoiva eläkejärjestelmä kunnossa ja turvata ihmisten eläketurva.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Rehula varsin hyvin valaisi tämän asian sisällön, ja kysehän on niin suurista summista, että niitä ei kukaan varmasti meistä voi oikeasti ymmärtääkään.

Kuten ed. Akaan-Penttilä totesi, niin kyse on äärettömän tärkeästä asiasta: että näitä rahastoja hoidetaan sillä vakavuudella, joka niille kuuluu. Kun nyt ed. Rehulan puheessa tuli esiin, että Kevan tuotto oli hänen muistinsa mukaan 18 prosenttia, niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen tuohon tulokseen. Yleisesti ottaenhan osakkeet ovat hyvin tuottoisa sijoitus. Tietenkin se on hyvin riskialtis.

Tässä yhteydessä tietenkin voisi puhua eläkeläisten ostovoimasta tai eläkkeensaajien eläkkeiden ostovoimasta, eläkkeiden tasosta, taitetusta indeksistä ja ikärasismista, mutta haluan pysyä asiassa ja sanon, että totean tyydytyksellä, että minusta tässä tilanteessa on järkevää jatkaa tämän lain voimassaoloaikaa, suhtautua siihen sillä tarkkuudella, mikä sille kuuluu ja olla tyytyväinen, että rahastoa pystytään kasvattamaan, että osakkeita ei jouduta myymään, koska rahalla on hyvin liukkaat jäljet. Kun osakkeet pannaan rahoiksi, niin ne häviävät hyvin helposti taivaan tuuliin. Jos ne tietenkin sitten menevät eläkkeisiin, niin se on hyvä, mutta jos ne häviävät vain huonojen sijoitusten vuoksi ja huolimattoman hoidon vuoksi, niin sehän on erittäin huono asia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ed. Tuija Nurmi totesi, niin ed. Juha Rehula täällä selvitti tämän asiakokonaisuuden.

Tässä yhteydessä haluan itse ottaa esille kysymystä eläkevarantojen sijoittamisista. Henkilökohtaisesti haluaisin suomalaisena nähdä sen hyväksi, että eläkerahastojen varoja sijoitettaisiin kotimaahan. Tällöin ne olisivat omassa maassa investointeja, synnyttäisivät työpaikkoja, verotuloja. Raha kiertäisi oman maan rahaliikenteessä, ja silloin, kun se on omassa maassa, minä uskon, se on myöskin erilaisilta häiriötilanteilta suojatumpaa, kuin se on ulkomailla. Minua pelottaa henkilökohtaisesti se, että ulkomaille on korkeampien tuottoprosenttien tavoittelussa sijoitettu rahoja. Näistä me emme voi tänne saada niitä myönteisiä investointeja, työllisyyspanoksia, mitkä kotimaiset sijoitukset tuottavat. Mutta ennen kaikkea pelottaa sitten, mitä tapahtuu, jos kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla kuplat puhkeavat ja eläkevarat tältä osin häipyvät tai menevät kovin pieniksi. Kotimaassa tämä riski on aina vähäisempi, ja kun kotimaassa rakennetaan jotakin, vaikka yhteiskunnallista infraa tai liikennerakenteita, niin ne ovat kuitenkin tehtyjä panostuksia tänne. Täällä ne pysyvät — ei rakennuksia, maanteitä, rautateitä voida viedä pois — ja ne ovat hyödyttämässä silloin omaa maatamme. Haluan, että juuri kotimainen sijoitustoiminta voisi olla myös eläkerahastojen sijoittamisen kohteena.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on todellakin valiokunnan yksimielinen mietintö, ja olemme kuulleet valiokunnassa suomalaisia asiantuntijoita, Eläketurvakeskusta, Finanssialan Keskusliittoa, Työeläkevakuuttajia, elinkeinoelämää ja SAK:ta muun muassa, ja kaikki nämä eri tahot olivat yhtä mieltä tämän esityksen tarpeellisuudesta. Kaikki työeläkeyhtiöt ovat myös tehneet hyvää ja tuottavaa sijoitustoimintaa, niin kuin tässä ollaan kuultu. Haluankin tuoda julki, ollaanko lähellä tilannetta, missä työeläkkeiden maksu tulevaisuudessa ollaan turvattu. Suora lainaus täältä mietinnöstä. Niin kuin täällä on esitetty: "Asiakashyvitykset ovat yksi harvoista kilpailukeinoista yhtiöiden välillä ja ovat osaltaan kannuste tehokkaaseen toimintaan. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan kilpailua työeläkealalla edistetään työeläkejärjestelmän kilpailuolosuhteista tehdyn selvityksen perusteella. Valiokunta katsoo, että asiakashyvityksiä ja niiden vaikutusta kilpailuolosuhteisiin samoin kuin työeläkemaksun määräytymiseen on tarpeen arvioida uudistettaessa eläkealan kilpailua koskevia säännöksiä."

Sitten erittäin tärkeä huomio: "Työeläkemaksua vahvistettaessa työeläkelaitosten keskimääräinen asiakashyvitys otetaan maksun laskentaperusteissa huomioon maksua alentavana tekijänä." Siis asiakashyvitys otetaan huomioon maksua alentavana tekijänä. "Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiakashyvityksistä luopuminen vuodelta 2008 olisi merkinnyt, että työeläkemaksu olisi hyvityksen verran korkeampi eli 0,3 prosenttia palkoista."

Tällä logiikalla toivon, että suomalaisen pienyrittäjän kannalta tulevaisuudessa harkitaan lakiesitystä, jolla työeläkelaitokset tulevat antamaan asiakashyvityksiä yhtä suuren euromääräisen summan kuin työeläkemaksut. Näin pienyrittäjät välttyisivät työeläkemaksuilta. Työeläkelaitokset omalla sijoitustoiminnallaan huolehtivat lakisääteisestä eläkevakuutustoiminnasta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama sana hieman vapaammin käsittelyssämme olevasta asiasta.

Ensinnäkin meidän eläkejärjestelmämme keskeistä ydintä on se, että meillä on luottamus siihen, että ne eläkkeet, jotka maksussa ovat, tulevat maksetuiksi niin tänään tässä ja nyt kuin näköpiirissä olevassa. Ja itse asiassa, kun eläkelainsäädännöstä puhutaan, niin puhutaan tulevaisuudesta, joka ulottuu vähintäänkin vuoteen 2050. Sillä aikajänteellä asioita mietitään. On kyse luottamuksesta, on kyse myös siitä, onko tämä järjestelmä uskottava. Tämänkin keskustelun jälkeen jää kysymään, uskommeko me kansanedustajat siihen, että tämä järjestelmä toimii.

Olen aikanaan itse tullut eduskuntaan tilanteessa, jossa vuoden 1996 syksyllä valiokunta käsitteli kahta asiaa. Toinen oli lasten päivähoitomaksu-uudistus ja toinen oli työeläkeyhtiöiden vakavaraisuuslainsäädännön muuttaminen tilanteessa, jossa työeläkeyhtiöille mahdollistettiin sijoitustoiminta osakkeisiin. Vuoden 1996 syksyllä täysin toisenlaisesta maailmasta tulleena tänne eduskuntaan sanat "vakavaraisuus" puhumattakaan "toimintapääomasta" eivät ihan heti ensimmäisellä kertaa auenneet — saatikka sitten, kun oli kuulemassa tuolloin Kari Puroa, niin sanottua Puron työryhmän vetäjää, joka uskottavalla tavalla valiokunnalle perusteli sitä, miksi tämä sijoitustoiminta on järkevää, miksi tähän kannattaa mennä. Kun mentiin näistä sanoista "toimintapääoma" ja "vakavaraisuus" pidemmälle, alettiin esitellä laskukaavoja, joiden perusteella nuo toimintapääomat ja vakavaraisuudet ja muut määrittyvät. Ja kun ollaan tilanteessa, jossa tuolloin markka-aikana puhuttiin miljardeista, niin kyllähän tässä sulateltavaa on, semminkin kun samanaikaisesti me edustajat elämme siinä maailmassa, että meiltä aivan aiheellisesti eläkeläiset kysyvät, miten minun eläkkeitteni kanssa oikein on.

Mutta kysyn uudemman kerran, uskommeko me edustajat tämänkin käydyn keskustelun perusteella, että tämä meidän järjestelmämme toimii? (Ed. Guzenina-Richardson: Uskomme!) Minä luotan siihen, että tehdyt päätökset ovat — sanon varmuuden vuoksi — pääsääntöisesti olleet oikeita. Miksi sanon "varmuuden vuoksi" pääsääntöisesti? Aina on riskejä, ja niitä tulee olemaan jatkossakin.

Täällä ed. Akaan-Penttilä peräsi sitä, että tämän valmistelun pitäisi olla mahdollisimman avointa. Näiltä osin on helppo olla samaa mieltä, semminkin kun meillä roolitus on se, että työeläkeyhtiöissä tehdään ratkaisuja ja päätöksiä ja me päättäjät olemme sitten se joukko, joka on rintamavastuussa tuolla eläkeläisten tilaisuuksissa ja kokouksissa toreilla siitä, mitä tässä eläkejärjestelmässä oikein onkaan tapahtunut. Mutta pidän tätä nykymallia ihan hyvänä enkä vähiten siitä syystä, että luotan siihen joukkoon, joka näitä asioita valmistelee: että heillä asiantuntemus on.

Toinen asia, arvoisa rouva puhemies, joka liittyy tähän edelliseen. Kun elämme mielikuvien maailmassa, niin lainsäädäntö kulkee omaa polkuaan, ja sitten se, mikä tapahtuu käytännössä, menee omaa polkuaan. Tässä kohdassa otan esille sen, että kun me aikoinaan silloin vuonna 2008 joulun alla teimme työeläkeyhtiöitten vakavaraisuuslainsäädäntöön liittyen lain, tilapäislain, jota nyt siis ollaan jatkamassa, niin tuolloinhan asia pelkistetysti kansan kielellä ilmaisten eduskunta lainsäätäjänä antoi työeläkeyhtiöille happea: happea tilanteessa, jossa vakavaraisuusluvut näyttivät heikohkoilta, happea tilanteessa, jossa mahdollistettiin se, että työeläkeyhtiöt eivät joutuneet toimintansa pönkittämiseksi pakkomyymään varallisuutta ja ensisijaisesti tässä tapauksessa osakesijoituksiin liittyvää varallisuutta toimintansa ylläpitämiseksi. Me annoimme työeläkeyhtiöille lisähappea.

Tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään totesi, että työeläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta olisi ongelmallista, jos tuettaessa lainsäädäntötoimin eläkelaitosten vakavaraisuutta samaan aikaan työeläkelaitoksista jaettaisiin varoja ulos asiakashyvityksinä. Niin tuolloin sanoimme. Mitä sitten tapahtui? Tapahtui se, että alle kahden viikon saimme tiedotusvälineistä lukea, että työeläkeyhtiöt noita asiakashyvityksiä olivat antaneet. Heillä oli siihen lakisääteinen oikeus. Me emme olleet lailla tuota rajoittaneet, ja kun ollaan toisaalta—toisaalta-tilanteessa, niin sille on vahvatkin perustelut, miksi meidän ei pitänyt tuohon tilanteeseen puuttua. Mutta pakko on sanoa: eihän se oikein hyvältä näyttänyt.

Asiakashyvitykset lasketaan siitä toimintapääomasta, mikä se olisi ollut ilman määräaikaislakia. Minä uskon ja luotan siihen, että näin on myös käytännössä tapahtunut riippumatta esimerkiksi julkisuudessa olleista luvuista ja tiedoista. Toistan: itse uskon siihen, että asiakashyvitykset on laskettu siitä toimintapääomasta, mikä se olisi ollut ilman määräaikaislakia.

Mutta sanon uudemman kerran: Kun me luotamme täällä meidän eläkejärjestelmämme tulevaisuuteen, toivon mukaan mahdollisimman moni kansanedustajakin tilaisuuksissa, joissa eläkeläiset aidosti huolensa ilmaisevat siitä, että miten minun eläkkeitteni käy, miten minun tulevien eläkkeitteni käy, mahdollisimman moni voisi luoda ja viestittää sen ajatuksen, että meillä ovat asiat kunnossa ja niitä kohtia, mitkä eivät ole kunnossa, voidaan korjata, mutta ainakaan emme lähtisi lietsomaan sitä, että tässä nyt perustat horjuvat tai suurempia ongelmia olisi, ellei sitten niihin ongelmiin todellisuudessa ole aihetta.

Mutta kuten aloitin tämän asiakashyvityksiin liittyvän puheenvuoroni osan tässä mielikuvien maailmassa: eihän se oikein hyvältä näyttänyt, mitä silloin tapahtui, semminkin kun me olimme vasta muutamaa päivää, muutamaa viikkoa aikaisemmin sellaisia päätöksiä tehneet, joilla käytännössä ja olemassa olevan tiedon varassa pelastettiin yksi tai kaksi työeläkeyhtiötä siitä, että olisi jouduttu vaikeampaan tilanteeseen, kuin nyt sitten käytännössä jouduttiin.

Ja aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, tuohon sijoitustoimintaan. Se on hyvä, että asioita kyseenalaistetaan. Mutta ensinnäkin haluan ihan pöytäkirjojakin varten muistuttaa siitä suuruusluokkina, että meillä tällä hetkellä — ja pakko on sanoa, että kiitos myös poliitikkojen tekemien päätösten — me olemme tilanteessa, jossa nämä eläkerahastot ovat suuruusluokaltaan siis yli 120 miljardia. Se kuoppa, jossa taloustaantuman toistaiseksi syvimmillään ollessa ajauduttiin, on saatu paikattua, ollaan lähes entisellä tasolla. Näistä 120 miljardista noin neljäsosa on sijoitettu osakkeisiin, kolme neljäsosaa on valtioiden niin sanotuissa pitkissä papereissa ja muussa sijoitusomaisuudessa kuten kiinteistöissä. Eli kun tässäkin keskustelussa eräs edustaja vaati sitä, että yhä enemmän pitäisi sijoittaa kotimaahan, että se täällä olisi turvassa, minusta se kaikkein suurin huoli on se, että nämä eläkevarat olisi sijoitettuna mahdollisimman laajasti, jotta kun riskiä otetaan, niin riskin toteutumisen uhka minimoituu sitä kautta, että pohja on mahdollisimman laaja.

Mitä tulee vaatimuksiin sijoitustoiminnasta kotimaassa, se palaute, mitä itse olen saanut on: työeläkeyhtiöillä on valmius, mutta ne hankkeet, joihin ne haluaisivat lähteä mukaan, eivät voi olla ihan nappikauppaa, vaan niitten kokoluokan pitää olla aika suuri. Se, että ollaan kotimaisten sijoitusten varassa, ei takaa turvallisuutta. Me olemme aika pieni kansakunta, ja meidän kansantaloutemme on aika pieni. Se, että sijoitetaan kotimaahan, ei tuo välttämättä turvaa. Turvan tuo se, että toimintaa tehdään mahdollisimman laajapohjaisesti.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan muistuttaa siitä, että varsin korkea johtava eläkeasiaintuntija ylijohtaja Pukkila nimenomaan kantoi huolta suurista, kasvavista kansainvälisistä riskisijoituksista, ja toisaalta hän kantoi huolta myös meidän eläkejärjestelmämme läpinäkyvyydestä ja valvonnan heikkouksista. Nämä tulivat hänen eläköitymishaastatteluissaan useassa yhteydessä esille. Silloin kun, voisi sanoa, tämän tason asiantuntija siihen hyvin alleviivaten puuttuu, kyllä minä ainakin luotan siihen, ettei ole kysymys mistään huulenheitosta tai perusteettomista puheista, vaan aiheellisesta, todellisesta huolesta. Tässähän Pukkila nimenomaan myös moitti asiakashyvitysten maksamista juuri poikkeuslakia hyödyntäen. Helsingin Sanomien taloustoimitushan on ansiokkaasti tätä asiaa penkonut ja kertonut kansalaisille ja on kertonut siitä ihan oikean laidan.

On valitettavaa, että valiokunta on myötäillyt aika kritiikittä eläkeyhtiöiden kannanottoja. Minä toivoisin, että sekä valiokunta että eduskunta suhtautuisivat varsin kriittisesti meidän eläkejärjestelmämme valvontakysymyksiin ja valvonnan puutteisiin, myöskin kaikkeen siihen sijoitustoimintaan, jota harjoitetaan. Minusta se asenne on parempi kuin että me täällä tunnustamme yhteistä uskoa.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Lyhyesti vaan toteaisin, kun Pukkilan nimi nostettiin tässä esille, että Pukkila oli yksi niistä henkilöistä, jolla olisi ollut vaikutusvaltaa vaikuttaa työeläkeyhtiöiden toimintaan esimerkiksi tiukasti kieltämällä heitä jakamasta rahaa tässä taloudellisessa tilanteessa.

Yleiskeskustelu päättyi.