Täysistunnon pöytäkirja 3/2001 vp

PTK 3/2001 vp

3. TIISTAINA 6. HELMIKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Parlamentarismi ja uusi valtiosääntö

 

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Perustuslakiuudistuksen päätavoite oli valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden korostaminen. Tähän tavoitteeseen liittyi pyrkimys eduskunnan aseman korostamiseen ylimpänä valtion elimenä samoin kuin pyrkimys vahvistaa eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston asemaa.

Vuonna 1906 — ensimmäisenä maana maailmassa tosiasiassa — sai muotonsa edustuksellisen demokratiamme pääpiirre, usean ehdokkaan vaalipiirit ja monipuoluejärjestelmä. Tuolloiseen väkilukuun nähden voidaan ehkä sanoa, että edustajalukumäärä oli silloin suurenpuoleinen. Tarkoitus oli kuitenkin taata edustus myös harvaanasutuille seuduille ja pienemmille poliittisille ryhmille. Nykyisin, kun väkiluku on kasvanut, kansanedustajien määrä ei juuri poikkea meitä väestöltään vastaavien maiden parlamentaarikkojen lukumäärästä.

Me suomalaiset parlamentaarikot olemme ulkomaisia kollegojamme itsenäisempiä, niin voidaan sanoa. Syynä on yksilölliseen kamppailuun perustuva vaalijärjestelmä. Puoluekuri perustuu eduskuntaryhmien sopimiin sääntöihin. Myös hallituksen pelisäännöt sovitaan hallitusta tukevien eduskuntaryhmien kesken. Hallitus saa eduskunnan enemmistön taakseen yksittäisten esitysten perustelujen voimalla ja hallituksen toimeenpanemien yhteiskunnallisten uudistusten nauttiman kannatuksen avulla. Kaiken takana on kansalaisten elinehtojen parantaminen.

Vuosikymmenten mittaan eduskunnan toimintaedellytyksiä on vahvistettu. Edustajien tiedonsaanti- ja aloiteoikeutta on laajennettu. Uusi avustajajärjestelmä lisää edustajien mahdollisuuksia seurata yhteiskunnallista kehitystä. Kaiken kaikkiaan tässä järjestelmässä emme ole suinkaan ylimitoittaneet nimenomaan eduskunnan toiminnallisia resursseja, jos verrataan muuhun maailmaan. Olen nähnyt melkoisia parlamenttipalatseja, toimistorakennuksia, monissa maissa.

Suomalaiseen parlamentarismiin kuuluu hallituksen ja eduskunnan tehtävien erilaisuus. Eduskunta tarkastaa ja valvoo hallitusvallan käyttöä sekä antaa tarvittaessa poliittista ohjausta. Hallitus valmistelee ratkaisuja ja huolehtii niiden täytäntöönpanosta. Eduskunnalla on vain poikkeuksellisesti hallinnollisiksi luonnehdittavia tehtäviä, sellaisia kuin nimitysasioita tai osallistumista hallinnointiin sellaisenaan. Näistähän ovat esimerkkeinä Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos.

Useimmiten siis on niin, että hallitus valmistelee eduskunnassa käsiteltävät asiat. Toki kansanedustajalla on rinnakkainen valmisteluoikeus. Käytettävissä on laki-, talousarvio- tai toimenpidealoite, ja lakialoitteella on toteutettukin hyvinkin merkittäviä uudistuksia. Jatkossa eduskunnan, valiokuntien ja kansanedustajien valmisteluvastuuta ei tulisi nykyisestään laajentaa.

Lainsäädäntötyössä kanssakäyminen ministeriöiden ja eduskunnan valiokuntien välillä on luontevaa ja välttämätöntä parhaan lopputuloksen varmistamiseksi. Hyvään poliittiseen kulttuuriin kuuluu tiedottaa kansanedustajille etukäteen valmisteilla olevista hallituksen esityksistä. Sen sijaan on syytä olla varovainen pyrkimyksissä viedä yhteistyötä pitemmälle sellaiseksi, että esimerkiksi hallituksen esitystä tehtäisiin yhdessä valiokuntien ja ministeriöiden virkamiesten toimesta. Vallan kolmijaon mukaisesti toimeenpano- ja valmisteluvalta on hallituksella.

Voidakseen täyttää velvollisuutensa eduskunnan päätösten täytäntöönpanijana sekä pystyäkseen toteuttamaan ohjelmaansa, jolle hallitus on tiedonantoäänestyksessä saanut eduskunnalta tuen, on hallituksen voitava valvoa ja seurata esitystensä käsittelyä eduskunnassa. Lähtökohtana on, että hallituksen takana olevien ryhmien tuki säilyy ja yhteisymmärrys ratkaisusta löytyy. Tässä tarkoituksessa ministerit ovat säännöllisesti eduskuntaryhmien kokouksissa läsnä, osallistuvat täysistuntoihin ja ovat aina myös valiokuntien käytettävissä.

Poliittisten jännitteiden laukaisemiseen on monia tapoja. Hallitus voi esimerkiksi peruuttaa esityksensä. Tämä ei loukkaa eduskunnan päätäntävaltaa. Perustuslain säätäjä on pitänyt peruuttamismahdollisuutta välttämättömänä, ja se onkin pysynyt alusta alkaen hallitusten arsenaalissa. Dramaattisin laukaisukeino on hallituksen ero ja uudet vaalit. Hallituksella on velvollisuus huolehtia siitä, että hallitusvallan käyttämisen toimintaedellytykset säilyvät. Eduskunnan keskeinen tehtävä on uuden perustuslain mukaan saada aikaan toimintakykyinen hallitus, jota eduskunta sitten valvoo.

Hyvät kuulijat! Perustuslakiuudistuksessa hallituksen ja tasavallan presidentin parlamentaarista vastuukatetta kansainvälisten suhteiden ja ulkopolitiikan hoidossa lisättiin. Ulkopolitiikan johto on tasavallan presidentillä, mutta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Näin eduskunnan valvontavaltaa ulotetaan ulkopolitiikan johtamiseen valtioneuvoston välityksellä. Euroopan unionin asioissa vastuu kuuluu puolestaan valtioneuvostolle, mutta tällöinkin ja erityisesti yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa valtioneuvosto toimii kiinteässä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa.

Eduskunnan asema Euroopan unionia koskevissa asioissa on perustuslaissa tunnetusti pysytetty ennallaan, mikä merkitsee eduskunnan vahvaa osallistumista jo asioiden valmisteluvaiheessa. Kansainvälisissä velvoitteissa eduskunnan toimivalta lisääntyi perustuslakiuudistuksessa, kun myös kansainvälisen velvoitteen irtisanominen asetettiin eduskunnan toimivaltaan niissä tapauksissa, joissa velvoitteen hyväksyminenkin kuuluu eduskunnalle. Perustuslain 94 §:ssä luetellaan ne valtiosopimukset ja kansainväliset velvoitteet, joille vaaditaan eduskunnan antama hyväksyminen. Uutta on, että eduskunnan hyväksyttäväksi on annettava myös merkitykseltään huomattavat sopimukset, vaikka ne eivät muusta syystä eduskunnan hyväksymistä tarvitsisikaan.

Perustuslakiin ei näy lähiaikoina kohdistuvan tarkistamispaineita. Pääasiallinen tehtävä on saattaa eri hallinnonalojen lait ja lakia alemmanasteiset säädökset sopusointuun perustuslakiuudistuksen kanssa. Pidemmällä aikavälillä tietenkin tarkistamistarpeita voi syntyä. Yhtenä esimerkkinä näistä saattaa olla kansalaisten osallistumismahdollisuuksien edelleenkehittäminen.

Arvoisa puhemies! Hallitus käsittelee tällä viikolla iltakoulussa suunnitelmaa kevätistuntokautta varten eduskunnalle annettavista esityksistä. Valmistuttuaan suunnitelma on myös eduskunnan käytettävissä.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Parlamentarismin perussääntönä myös uudessa perustuslaissa on pidettävä vaatimusta, jonka mukaan valtioneuvoston jäsenten on nautittava eduskunnan luottamusta. Yksinkertaistettuna parlamentarismissa on siis kyse vallanjaosta, jota ryydittää hallituksen ja eduskunnan enemmistön välisen yhteistyön välttämättömyys ja keskinäinen poliittinen riippuvuus. Konkreettisimmillaan tämä ilmenee hallituksen muodostamistilanteessa. Sitä koskeviin säännöksiin sisältyvät myös näyttävimmät uuden perustuslain muutokset. Kolmen vuoden takaisessa eduskunnan käsittelyssä voittanut linjaus johti siihen, että hallituksen muodostamiseen johtavat neuvottelut käydään jatkossa ilman tasavallan presidentin osallisuutta.

Aika näyttää, mitä pitkä harppaus historian myrskyt kestäneestä käytännöstä nykyiseen tulee merkitsemään. Ensimmäinen suuri koetinkivi on edessä jo kahden vuoden kuluttua. Kolmen viimeisimmän hallituksen muodostamisneuvotteluissa on vetäjän roolin tunnustettu kuuluvan suurimmalle puolueelle. On aiheellista, että tämä käytäntö vakiintuu pysyväksi ja eduskuntapuolueet laidasta laitaan antavat sille tukensa.

Sosialidemokraattien tuen saa myös se kansalaisten osuutta parlamentarismissa vahvistava pääsääntö, että hallituksen peruskoostumus ratkaistaan määräaikaisten vaalien yhteydessä ja se toimii koko vaalikauden. Tämän pääsäännön murtava avainkortti, jolla avattaisiin tie välivaaleihin, on pääministerin taskussa. Tämä on niin kova kortti, että sen käyttöönotto edellyttää erityisen poikkeuksellisia aikoja. Muunlaisina aikoina edes sen vilauttelu ei ole tarpeen. Tieto kortin olemassaolosta riittää.

Sekä peräkkäiset perustuslakimuutokset että muutos politiikan toimintakentässä muun muassa EU-politiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella ovat merkinneet pääministerin aseman merkittävää vahvistumista. Monipuoluehallituksen oloissa siitä seuraa myös toisen päähallituspuolueen vetäjän aseman vastaava vahvistuminen. Tällaisella poliittisiin voima-asetelmiin ja -asemiin luodulla lisätilalla on taipumus täyttyä. Jos niin ei kävisi, olisi asianomaisilla oikeastaan peiliin katsomisen paikka. Siihen paikkaan ei nyt ole ollut tarvetta.

Oma kysymyksensä on sitten se, pyrittiinkö perustuslakiuudistuksella tällaiseen kehitykseen ja ymmärrettiinkö, että mediamyllyssä politiikan henkilöityminen tästä vain vauhdittuu puolueitten aatteineen vaimentuessa taustakohinaksi.

Arvoisa puhemies! Monipuoluehallitusten oloissa korostuu parlamentarismin yhteistyöulottuvuus sen osapuolten välillä. Erityisesti tämä koskettaa tietenkin hallitusta ja sitä tukevia eduskuntaryhmiä. Oppositionhan tulee olla hallituksen vastapuolena muussa mielessä, poliittisen vaihtoehdon esittäjänä. Sen käytössä olevan välikysymysmenettelyn osalta ei voi kuin toivoa, että sitä ei kokonaan vesitettäisi perustarkoituksestaan. Toimiva parlamentarismi edellyttää, että eduskunnalla on mahdollisuus saada tietoa hallituksen toiminnasta, kritisoida sitä tarvittaessa ja osoittaa myös luottamuksensa tai epäluottamuksensa. On luonnollista, että mahdollisuus kritisoida sisältää mahdollisuuden tehdä tarvittaessa muutoksia hallituksen esityksiin. Sosialidemokraattien mielestä tätä ei tule ymmärtää parlamentarismiin kuuluvan yhteistyöulottuvuuden ylimääräiseksi koetinkiveksi vaan siihen kuuluvaksi luonnolliseksi osaksi. On sanottava, että tässä asiassa on sekä nykyisellä hallituksella että sen takana olevilla eduskuntaryhmillä vielä oppimisen paikka, hallituksella se, että eduskunnan mahdollisuus tehdä esityksiin muutoksia on asiaan kuuluva osa päätöksentekoprosessia, ja molemmilla se, että toimiva parlamentarismi edellyttää silloin osapuolten yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Eduskunta päättää valtion budjetista, vaikka hallituksen tehtävänä onkin johtaa sen valmistelua. Valmistelun kokonaiskuvaan kuuluu eduskunnan mahdollisuus saada tietoa ja esittää omat linjauksensa tietyissä tarkistuspisteissä. Syksyn kokonaiskäsittelyn ohella näitä paikkoja on ainakin kehyspäätöksiin liittyvä vaihe ja jossain määrin myös lisäbudjettikäsittelyt. Tarvittaessa eduskunnalla on tietenkin laajempikin tiedonsaanti- ja kannanottoarsenaali käytössään.

Lopuksi on hyvä muistaa, että hallitusryhmien kansanedustajilla voi puolueitten ja ryhmien sisäisistä käytännöistä riippuen olla hyvinkin huomattava osallisuus budjetin poliittiseen valmisteluun. Näin on ainakin sosialidemokraattien osalta silloin, kun puolueen omia painopisteitä ja tavoitteita määritellään. Kansanedustajien puumerkkejä löytyy siis hallituksen budjettipapereissa jo hyvissä ajoin ennen budjettiriihtä.

Edustajat Skinnari ja Markkula-Kivisilta merkitään läsnä oleviksi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mikä on parlamentarismin jalon asian tila uuden valtiosäännön valossa?

Hyvä kysymys! Tämän istunnon idean piti kuitenkin olla pääministerin ja parlamentin vuoropuhelu hallituksen agendasta, tärkeimmistä poliittisista asioista ja avauksista. Mutta käyhän tämä näinkin.

Perustuslakiuudistuksessa tarkistettu ulkopoliittinen vastuunjako on oman perusteellisen eduskuntakäsittelyn arvoinen asia. Viime perjantaiset puheenvuorot eivät ainakaan selkiinnyttäneet tätä asiaa. Siispä tässä parlamentarismin muihin ulottuvuuksiin.

Pääministeri kirjoittaa tänään, että parlamentarismi kaipaa käsitteellistä ja toiminnallista kirkastamista. Pääministeri on tavattoman oikeassa.

Siispä, mikä on parlamentaarisen järjestelmän vastuu yhteiskunnan kehityksen suunnasta? Onko parlamentarismin toiminnallinen vastuu tällaisissa asioissa jotenkin vanhanaikaista, jos kerran markkinavoimat hoitavat asian? Ovatko teknologinen kehitys ja ihmisten arvomaailman muutos antaneet poliittiselle päättäjälle oikeutuksen vetäytyä vastuusta esimerkiksi juuri yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaalimisen eri osa-alueilla?

Uusi valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden, yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta. Perusoikeussäännöksissä on tähdennetty voimakkaasti myös yhteisvastuuta. Sen mukaisesti on linjattu, että jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja tuettava perheen mahdollisuuksia turvata lasten hyvinvointi.

Arvoisa puhemies, hyvät edustajatoverit! Kun on kuunnellut tämän salin keskusteluja ja etenkin edustajien kenttäpuheenvuoroja, on voinut tunnistaa selvän enemmistön meistä haluavan, että perustuslain ylevien tavoitteiden oikeudenmukaisuudesta tulisi myös käytännössä toteutua.

Mutta näinhän ei ole tapahtunut. Monella mittarilla mitaten Suomi jakaantuu yhä syvemmin kahtia. Kun politiikan olisi pitänyt pehmittää monessa hyvien — mutta paljossa rujojen — markkinavoimien jälkeä, on se tehnyt käytännössä päinvastoin. Mitä parlamentarismia tämä tällainen on?

Tätä samaa kyselevät tänään eivät vain työttömät, vaan myös pienipalkkaiset, ylityöllistetyt julkisen sektorin työntekijät. Näin kysyvät myös jokapäiväisten vaikeuksien kanssa kamppailevat lapsiperheet, sadattuhannet eläkeläiset tai pienyrittäjät, joiden julkiset maksutaakat ovat suhteettoman suuret. Tätä samaa kyselevät satojen kuntien ja monien maakuntien vastuuhenkilöt, joiden alueet eivät huippukorkeasuhdanteessakaan ole päässeet kehityksen kelkkaan valtion vedettyä menestyksen mattoa jalkojen alta kaiken aikaa.

Eduskunnassa vallitseva tahtotila, halu oikeudenmukaisemmasta menosta, on varmasti tunnistettu myös hallituksen huoneissa. Sieltä muutosta vaativille on toistuvasti tarjottu enemmän ylimielisyyttä kuin yhteistyötä, enemmän raippoja kuin rakkautta.

Suorastaan dramaattisesti toista maata ovat — kerta toisensa jälkeen — olleet piispojen viestit maallisille päättäjille. Heidän suullaan on muistutettu, että juuri poliittisilla päättäjillä, eli meillä, on vastuu oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden asiassa.

Kunnollisiin vuoropuheluihin muutoksesta ja sen mahdollisuuksista ei hallitus ole suostunut. Siinä, missä kiistetyt ja parjatut markkinavoimat tarkistavat menonsa suunnan vuosineljänneksittäin, siinä hallituksen mielestä aitoon keskusteluun on aihetta joka neljäs vuosi.

Näin se tekee huolimatta siitä, että monissa asioissa kritiikki myös hallituksen omista riveistä on tavattoman suuri, niin suuri, että monet — varsinkin pääministerin — oppositioon kohdistamat syytösryöpyt on monesti tarkoitettu tosiasiassa hallituksen omille kaadereille.

Lipposen hallituksen tulkinta parlamentarismista on komentoparlamentarismia. Sellainen parlamentarismi luottaa hallituksen ylileveisiin hartioihin, siihen, että hallituksella on papereiden mukaan reilu enemmistö eduskunnassa eikä aitoa parlamentaarista keskustelua siksi tarvita.

Hallituksen parlamentarismikäsitys sisältää enemmän konsensuksen hakua ulkoparlamentaaristen tahojen kuin eduskunnan kanssa. Hallituksen komentoparlamentarismissa eduskunnan on nautittava näköjään hallituksen luottamusta eikä päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Suomi on monessa mainio maa. Yksi parlamentarismin toimivuuden parhaimmista mittareista on mielestäni se, miten yhteiskunta tahtoo huolehtia ja pystyy huolehtimaan heikommistaan ja miten se samalla kannustaa kansalaisiaan elinolosuhteittensa parantamiseen, opiskeluun, työhön ja yrittämiseen.

Perustuslain mukaan valta ja siten ensisijainen vastuu näistä asioista kuuluu eduskunnalle. Mutta eduskunta ei pysty kantamaan kunnolla tätä vastuuta, ellei sen ja hallituksen välinen vuoropuhelu toimi, ellei hallitus toteuta eduskunnan aitoa tahtoa.

Kasapäin voidaan osoittaa esimerkkejä siitä, että Lipposen hallitus ei väheksy vain opposition sanomaa, vaan aivan liian monessa asiassa myös eduskunnan todellisen enemmistön tahtoa. Tällaisen komentoparlamentarismin ajan pitäisi olla jo ohi.

Ed. Akaan-Penttilä merkitään läsnä olevaksi.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi perustuslain tärkeimmistä tehtävistä on muodostaa vakaa valtiosääntöoikeudellinen pohja poliittisen järjestelmän toiminnalle. Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Parlamentarismin perusajatuksen mukaan toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Uusi perustuslakimme korostaa kansanedustuslaitoksen asemaa ylimpänä valtioelimenä. Toteutuessaan parlamentarismi turvaa kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa äänestyskäyttäytymisellään valtakunnan asioiden hoitoon niin lainsäädäntö- kuin hallitusvallankin käytössä.

Viime maaliskuussa voimaan tulleista tärkeistä uudistuksista mainittakoon eduskunnan avainrooli valtioneuvoston muodostamismenettelyssä sekä valtioneuvoston aiempaa keskeisempi asema maamme ulkopolitiikan johtamisessa. Perustuslakiuudistuksella vahvistettiin poliittisen järjestelmämme parlamentaarisia piirteitä myös korostamalla eduskunnan ja sille vastuunalaisen valtioneuvoston toimivaltuuksia suhteessa presidentti-instituutioon.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välinen parlamentaariseen suuntaan uudistettu toimivaltuuksien määrittely ulkoasiainvallan käytössä näyttää tällä hetkellä toimivan tyydyttävästi. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan toimintatavoista on päästy yhteisymmärrykseen. Jossakin määrin ongelmallisena voidaan kuitenkin pitää Tasavallan presidentin kanslian kirjelmissään käyttämää muotoilua, jonka mukaan presidentti yksipuolisesti vahvistaa valtioneuvostolle osallistumisensa EU:n huippukokoukseen. Oikeudellisesti arvioiden tasavallan presidentti ei vahvista presidentin osallistumista, sillä päätöksentekovalta asiassa kuuluu valtioneuvostolle.

Eduskunnalla on vahva asema Suomea koskevista EU-asioista päätettäessä. EU-politiikassa suuren valiokunnan ja erikoisvaliokuntien aktiivinen rooli tuo järjestelmäämme useimpia muita EU-maita vahvemman parlamentaarisen kontrollin.

Puhuttaessa parlamentarismista ja uudesta valtiosäännöstä on syytä korostaa, ettei parlamentarismi saa olla vain perustuslaissa säädetty muodollisuus. Sen tulee myös tosiasiallisesti ilmetä hallituksen ja eduskunnan välisessä toiminnassa eduskuntaa korostavalla tavalla. Tässä suhteessa on vielä oppimista.

Lainvalmistelutyön laadun ja kansanedustuslaitoksen aidon vaikuttamismahdollisuuden takaaminen edellyttää muun muassa sitä, että hallituksen esitykset tulevat eduskuntaan riittävän ajoissa ja mahdollisimman hyvin valmisteltuina. Näin eduskunnan täysistunnolle ja sen valiokunnille jää riittävästi aikaa käsitellä uusia lakeja perusteellisesti sekä tarvittaessa vaikuttaa niiden sisältöön.

Nykyisen kaltainen laaja hallituspohja on välillä koettu ongelmalliseksi parlamentarismin toimivuuden kannalta. Asian voi nähdä myös toisin. Päätöksenteon kannalta tärkeintä on, että hallitus on yhteistyö- ja toimintakykyinen. Oppositiopolitiikan tehtävänä on vaihtoehtojen tarjoaminen. Siinä onnistuminen taas on enemmän politiikan laadusta kuin opposition koosta riippuvainen. Kapea-alainenkin oppositio voi tehdä haastavaa ja laadukasta oppositiopolitiikkaa niin halutessaan.

Laajapohjainen hallitusrintama on kiistatta omiaan hämärtämään kansalaisten käsityksiä puolueiden välisistä aatteellisista eroista. Toisaalta Suomessa on kuitenkin vahva koalitiohallitusten ja poliittisen yhteisymmärryksen perinne, joka on kiistatta tuonut hyviä tuloksia kansakuntamme parhaaksi.

Pääministeri viittasi puheessaan kansalaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen tulevaisuudessa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on ennakkoluulottomasti arvioitava, mahdollistaisiko uusi teknologia tosiasiallisesti kansalaisten nykyistä välittömämmän osallistumisen lainsäädäntöprosessiin.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Merkkinä siitä, että uuden perustuslain myötä valtioelinten toimivalta on todella muuttunut, on myös tämä keskustelu. Aikaisemminhan tasavallan presidentti hallituksen esitysten antajana luonnehti valtiopäivien avauspuheessaan niin sisä- kuin ulkopolitiikankin kysymyksiä. Nyt teemaksi on valittu parlamentarismi ja uusi valtiosääntö. Olisi ollut parempi, jos pääministeri olisi voinut luoda katsauksen valtioneuvoston puolesta valtiopäivien keskeisiin lainsäädäntöhankkeisiin.

Pääministeri on edellyttänyt, että valtioneuvoston jäsenet antavat tukensa puolustusmenojen lisäämiselle, ja vieläpä viitannut tässä yhteydessä oudosti presidenttiin ulkopolitiikan johtajana. On myös kuitenkin toinen näkökohta, joka on syytä tuoda esille.

Valtioneuvoston jäsenet ovat hallitsevien eduskuntaryhmien ja hallituspuolueiden neuvottelijoita. Heidän toimintansa nojaa siihen luottamukseen, mitä hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä tunnetaan. Jos on valittava, lisätäkö asemenoja vai parantaako vaikeimmassa asemassa olevien kansalaisten asemaa, niin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa mieluummin kohentaa pienimpiä päivärahoja saavien asemaa. Leipäjonoja ei voi puolustaa sillä, että niiden poistamiseen tarvittavat varat ohjataan mieluummin aseisiin. Arvelenpa pääministerin omassa ryhmässä ja muissakin hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä keskusteltavan tähän sävyyn. Sama luottamusvaade koskee ilman muuta myös valtion talousarvion laatimista ja siitä päättämistä.

Tasavallan presidentin puheessa viime viikolla tuotiin esille presidentin kiinnostus EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. On paikallaan muistuttaa, että uudessa perustuslaissa valtioneuvoston valmisteluvallasta EU-asioissa ei ole erotettu mitään asiaryhmää ja että se kattaa siten myös unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat. Uudessa perustuslaissa tasavallan presidentin valtaoikeuksien riisumisessa ei rohjettu edetä loppuun asti. Pidänkin mahdollisena, että toimiminen yhteistoiminnassa osoittautuu jossakin tilanteessa mahdottomaksi tai päätöksentekoa halvaannuttavaksi. Tällaisen tilanteen jälkeen joudutaan myös ulkopolitiikan alueella ottamaan se askel, mikä nyt on tehty sisäpolitiikassa.

Arvoisa puhemies! Pääministerin katsaus tasavallan tilaan valtiopäivien alussa olisi todellakin paikallaan.

Gunnar  Jansson  /r:

Värderade talman! All offentlig makt utgår från folket. Den makten skall utövas under lagarna av de institutioner som anges i konstitutionen. Ingen regeringsbildning har ännu skett i enlighet med den nya grundlagen och därför har presidentens ändrade maktbefogenheter inte heller prövats till denna del. Presidentens nedtonade roll i kommande regeringsförhandlingar kan också påverka presidentens maktutövande i andra ärenden. Senast då borde innebörden av regeringsbildningens parlamentarisering klarna. Lagstiftningen har också parlamentariserats. Det finns 70 bestämmelser i den nya grundlagen som förutsätter lagstiftning, alltså inte något annat. Dessutom har förordningsmakten i hög utsträckning inskränkts.

I utövandet av nationell politik har parlamentarismens regler däremot inte ändrats. Regeringen och enskilda ministrar skall åtnjuta riksdagens och därmed indirekt också folkets förtroende, precis så som förut. En annan sak är att nationella konsolideringsregeringar i normala förhållanden rimmar illa med parlamentarismens principer, då oppositionens svängrum minskar till det yttersta. Under sådana förhållanden fungerar parlamentarismen i praktiken illa, vilket bland annat märks i att oppositionens interpellationer tas emot med ett förstrött intresse, trots att det handlar om parlamentarismens tyngsta vapen som t.o.m. kan fälla en regering. Spänningen mellan riksdagen och regeringen försvinner, och samtidigt minskar intresset för samhälleliga frågor.

Arvoisa puhemies! Kun uutta perustuslakia ei ole vielä suuremmassa määrin koeteltu sisäpolitiikassa, ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota toiseen kasvavaan alueeseen, nimittäin EU-asioiden kansalliseen käsittelyyn ja parlamentaariseen seurantaan.

Kaikista eduskunnassa käsiteltävistä asioista 45 prosenttia luokitellaan tätä nykyä EU-asioiksi, ja niiden käsittelymenettely on erilainen. Miten parlamentarismi toteutuu näissä asioissa, kenellä on parlamentaarinen vastuu, ja mikä on esimerkiksi alueiden rooli? EU-asioiden käsittelyn eduskunnassa katsotaan olevan paremmin järjestetty kuin monissa muissa maissa, mutta meidän täytyy parantaa rutiinejamme vielä tästäkin.

Ministerit saavat EU-asiakirjat torstaina iltapäivällä. Paperipinon paksuus voi olla 3—7 senttimetriä, ja kyse saattaa olla mitä erilaisimmista asioista. EU-ministerivaliokunta kokoontuu seuraavana aamuna kello 8, ja tuolloin hallitus lyö linjansa kiinni. Suuri valiokunta käsittelee perjantaina kello 14 asiakirjoja, jotka myös se on saanut torstaina. Aikataulu on epäinhimillinen asioiden merkitystä ajatellen siitäkin huolimatta, että osa niistä lähetetään jatkokäsittelyyn erikoisvaliokuntiin.

Perinteisesti kansainvälisissä asioissa on myös pyritty konsensukseen, mikä toistuu EU-asioiden kansallisessa käsittelyssä. Siis 45 prosenttia lainsäädännöstä, joka oli aiemmin poliittista, käsitellään nykyisellään konsensusperiaatteen mukaisesti kokonaan suljetuin ovin ja usein huomattavassa kiireessä. Jotta EU voisi tulla lähemmäksi kansalaisia, tämäkin prosessi on parlamentarisoitava ja normalisoitava.

Olen tietenkin tietoinen vaikeuksista löytää enemmän aikaa EU-asioiden käsittelylle eduskunnassa. Kyse on myös suuren valiokunnan ja erikoisvaliokuntien välisestä työnjaosta, jossa erikoisvaliokunnilla on suuri vastuu yksityiskohtaisesta käsittelystä. Nykyistä diplomatian periaatteiden varaan rakentuvaa menettelyä ei voida pitää ratkaisuna. Ei riitä, että asiakirjat ovat julkisia, vaan itse käsittelyn on oltava avoimempaa niin kansallisella tasolla kuin ministerineuvostossakin.

Värderade talman! Jag avslutar med förslaget om att kanslikommissionen tillsammans med regeringen ännu en gång ser över om inte EU-ärendenas handläggning också i riksdagen kunde reformeras och bringas närmare människorna under större öppenhet.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kun uusi perustuslakimme hyväksyttiin, ed. Tuija Brax ryhmämme edustajana totesi, että vihreä eduskuntaryhmä olisi ollut valmis vahvistamaan parlamentarismia vieläkin selvemmin. Mielestämme presidentin roolin tulisi perustua hänen ajatustensa sisällön tuomaan arvovaltaan ja arvostukseen.

Tähänkin poliittiseen kevääseen liittyy monta eettistä pohdiskelua edellyttävää asiaa, joihin presidentti voi ottaa kantaa ja antaa ohjeistusta meille ja pohtia ääneen muun muassa ydinvoimaa, parisuhdelakia, susien lahtaamista ja lihakarjan kasvatuksen pohdintaa. Mikä on syy siihen, että me syömme epäterveellistä ruokaa? Tässä on paljon moraalisen ja eettisen pohdinnan aineksia.

Korkeasti arvostamani presidenttimme Tarja Halonenkin nosti esiin eduskuntakauden avauspuheenvuorossaan tämän kevään ruuhkan, mutta hän ei suoraan ottanut kantaa mihinkään näistä asioista. Hän vain viittasi näihin ja totesi, että perustuslakimme mahdollistavaa kansanäänestystä kannattaa käyttää erittäin säästeliäästi niin kuin tähänkin asti.

Valitettavasti joudun nyt toteamaan, että presidenttimme linjaus ihmetytti minua suuresti. Ainoa selitys, joka nyt tuntuu loogiselta, on meidän välisemme sukupolvien kuilu. Me tietoyhteiskunnassa varttuneet emme usko päättäjien olevan paljon älykkäämpiä ja omaavan enemmän tietoa kuin mattimeikäläinenkään emmekä usko, ettei hänkin voisi ottaa kantaa vaikkapa viidenteen ydinvoimalaan. Sivistynyt kansa tietää ja ellei tiedä, pystyy ottamaan selvää.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä kansalaisyhteiskunnan ja suoran demokratian vahvistaminen olisi erittäin tärkeää, jotta emme menetä kansalaisten uskoa vaikuttamisen mahdollisuuksiin. Puolueet eivät ole onnistuneet vakuuttamaan yksittäistä kansalaista siitä, että hän on tärkeä päätöksentekijä. Yhdessä voisimme tässä onnistua, jos luotamme ihmisten viisauteen. Tämä olisi mahdollista muun muassa säätämällä kansalaisaloitteiden saamisesta eduskuntakäsittelyyn sekä sitovien kansanäänestysten järjestämisestä. Uskon, että tämä on totta viimeistään silloin, kun oma sukupolveni viettää 50-vuotispäiviään; siihen on vielä vähän aikaa.

Ärade fru talman! Vår nya grundlag är kanske från sin födsel föråldrad gällande medborgarnas påverkningsmöjligheter, men då det gäller maktfördelningen mellan riksdagen, regeringen och presidenten kommer den säkert att tåla tidens tand väl.

Tyvärr ger dock denna vår nya grundlag inga anvisningar om hur de i parlamentarismens vardag så viktiga riksdagsgrupperna skall fungera. Hur skall de enskilda riksdagsledamöterna samtidigt kunna följa sitt samvetes röst och fungera i grupp? Vilken roll har t.ex. riksdagsgruppernas ordföranden?

Om en ledamot röstar mot sitt samvete och sin övertygelse på grund av rädsla för gruppen, så torde detta kunna anses vara mot grundlagens andemening. Men om denna enskilda ledamot röstar mot sin övertygelse på grund av att han eller hon anser att regeringens helhetslinje är värd detta, så är det säkert inget fel på det.

Riksdagsgruppernas ordförande ser vi i gröna riksdagsgruppen mera som sändebud än som chefer. Speciellt som ordförande för en grupp enskilda riksdagsmän med regeringsansvar, så bör man vara mycket noga med att förankra alla beslut i gruppen på förhand. Tyvärr är detta i praktiken mycket svårt under pågående förhandlingar, men det är inte omöjligt. Det är verkligen värt besväret, för då man känner att man fått delta i finslipningen av besluten så är det mycket lättare att godkänna den slutliga kompromissen utan samvetskval.

Arvoisa rouva puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä uusi perustuslaki on siis yhdeltä keskeiseltä osaltaan jo syntyessään vanhentunut, kun siinä ei juurikaan huomioida kansalaisyhteiskuntaa vaalien välillä. Voi kuitenkin olla, että vallanjako eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin välillä kestää hyvinkin ajan hampaat.

Valitettavasti perustuslakimme ei kuitenkaan anna paljonkaan eväitä parlamentarismin arkipäivän pyörittämiseen. Miten esimerkiksi kuuluisi toimia yksittäisen kansanedustajan, kun hänen omatuntonsa sanoo jotakin ja ryhmä sanoo jotakin muuta, mikä on eduskuntaryhmien puheenjohtajien rooli jne.? Jos yksittäinen edustaja äänestää vasten omaatuntoaan pelottelun vuoksi, tulkitaanko tämä silloin perustuslain hengen mukaiseksi toiminnaksi? Jos yksittäinen edustaja äänestää vasten omaatuntoaan sen takia, että hänen mielestään hallituksen linja on sen arvoista, tämä ei varmaankaan voi olla väärin.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien tehtävä on mielestämme toimia öljynä parlamentarismin rattaissa eduskunnan ja hallituksen välillä. Heidän tehtäväänsä kuuluu varmistaa, että ministerit ovat selvillä eduskuntaryhmänsä toiveista ja painotuksista.

Vihreä eduskuntaryhmä näkee eduskuntaryhmien puheenjohtajat enemmänkin sanansaattajina kuin pomoina. Etenkin hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien tulee olla erityisen tarkkoja hakiessaan mandaattia ryhmiltään ennen päätösten tekoa. Valitettavasti tämä ei aina ole kovinkaan helppoa neuvotteluiden edetessä, mutta se ei ole mahdotonta. Jos päätösten ankkuroiminen ryhmiin tehdään huolella, porukka sitoutuu yhteisiin päätöksiin ilman pelkoakin. Kun tuntee itse osallistuneensa päätösten hiomiseen, niin hyväksyy helpommin syntyneen kompromissin ilman omantunnontuskia.

Jouko Jääskeläinen /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Uudistettu perustuslaki on osoittautunut hyväksi. Tämä koskee myös pääministerin valintaa käytännössä eduskunnan toimesta, mitä sitäkään ei ole vielä testattu. Valtioneuvostolle ja käytännössä pääministerille määriteltiin johtava rooli EU-politiikassa. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Nämä tehtävienjaot saattavat osoittautua veteen piirretyiksi viivoiksi varsinkin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan roolin korostuessa EU-tasolla.

Presidentin roolia ulkopolitiikan johtajana ei ole uusissa oloissa vielä koeteltu sellaisessa tilanteessa, jossa eri puoluetaustoista tulevat johtajat kohtaisivat toisensa erilaisin näkemyksin ja tavoittein. Hallituksen lakiesitysten ja nimitysasioiden palautusta on testattu käytännössä vain kerran ja pintapuolisesti arvioiden presidentin voitoksi. Uudet menettelytavat selkeästi lisäsivät hallituksen valtaa, mutta todellista voimainkoetusta silti tuskin kukaan sen enempää odottaa kuin pelkääkään.

Myös suhtautumista perustuslaista tehtäviin poikkeuksiin selvennettiin uudistuksen yhteydessä. Esimerkiksi kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvat jatkossa vain ne muutokset, jotka niissä on selvästi kirjoitettu, eikä enää niin sanottu aukkoteoria ole voimassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitosta parlamentin ja käytännössä suuren valiokunnan pitämisestä ajan tasalla muun muassa Nizzan neuvottelujen yhteydessä. Tänään pääministeri painottui puheessaan perustuslaista nouseviin parlamentarismin pelisääntöihin.

Hän on myös viime päivinä arvostellut oppositiota vaihtoehtojen tarjoamisen puutteesta. Tähän on syytä puuttua. Meidän on mahdotonta hyväksyä syytöstä vaihtoehtojen puutteesta. Ryhmämme esitti esimerkiksi viime kesänä selkeän vaihtoehtonsa kuluvan vuoden budjetiksi, ruoan arvonlisäveron keventämisen, pörssiveron ja pikavoittojen verotuksen korottamisen. Kertyvän tulonlisäyksen halusimme ohjata pienimpiin etuisuuksiin.

Mielestämme esityksemme oli sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin hallituksen esitys, jossa markkamääräisesti suurimpia hyötyjiä ovat jo ennestään hyvätuloiset. Olisimme lievittäneet eräitä yhteiskunnan kipupisteitä, ja esityksemme oli vaihtoehto, koska se jätti rahaa valtion velan lyhentämiseen yhtä paljon kuin hallituksen esitys.

Miksi sitten hallitus ei kuullut esitystämme? Oliko siellä virhe, ja miksei kukaan kertonut? Vai oliko pelin henki se, että opposition vaihtoehtoja ei pidä ottaa vastaan? Vai oliko kyse kenties kuullun ymmärtämisestä?

Arvoisa rouva puhemies! Edellytämme, että pitää kertoa, miksi esitetyt vaihtoehdot eivät kelpaa. Parlamentarismihan perustuu luottamukseen ja vuorovaikutukseen, siihen, että erilaisia vaihtoehtoja esitetään ja tutkitaan. Päätökseksi tulee jättää paras vaihtoehto. Viime syksy ei ehkä ollut viimeinen kerta, kun parhaita vaihtoehtoja ei jaksettu yhdessä etsiä.

Hallituksen kykyä kuulla opposition esittämiä vaihtoehtoja saattaa häiritä se, että myös omat joukot pitää pitää kasassa. Ylileveä hallitusrintama on pitänyt valtaa jo kuusi vuotta. Tämä voi olla parlamentarismin kannalta epäterve tilanne, koska ideologisesti varsin erilaiset ryhmät ovat samassa hallituksessa ja mahdollisen oppositioaseman pelossa ollaan valmiit luopumaan pitkältikin omista tavoitteista ja periaatteista.

Arvoisa rouva puhemies! Arvioin edellä, että liian laajapohjainen hallitus voi helposti passivoitua ja ikään kuin kääntää selkänsä oppositiolle. Sen sisällä olevat jännitteet vievät energiaa, mutta kun ne on hoidettu, ei kipakkaan parlamentaariseen keskusteluun ehkä jää enää kiinnostusta. Näin monen poliittisen keskustelun värisävy voi jäädä turhan haaleaksi. Muutaman poikkeuksen tästäkin olemme saaneet nähdä.

Hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. On eduskunnan asia arvioida hallituksen esityksiä ja tarvittaessa muuttaa niitä. Hallituksen ei pidä pelästyä eduskunnan muutospaineita eikä varsinkaan kääntää kysymystä muotoon eduskunnan nauttimasta hallituksen luottamuksesta.

Arvoisa puhemies! Monet yhteiskuntaryhmät ovat niiden päätöspöytien ulkopuolella, joissa jaetaan rahaa tai tehdään tärkeitä päätöksiä. Nämäkin ryhmät ovat oikeutettuja oikeudenmukaisiin päätöksiin. On käytävä arvokeskustelua tulonjaon oikeudenmukaisuudesta, siitä, onko heikoimmassa asemassa olevien puolta pidetty.

Moniarvoisuus ja siitä helposti poikiva välinpitämättömyys eivät riitä yhteiskunnan turvaksi. Yhteisessä elämässä tarvitaan välittämistä ja rajoja. Päätöksenteon tulee syvimmiltään perustua kestävään arvopohjaan. Tätä keskustelua pitäisi terävöittää. Voidaksemme säätää hyviä lakeja tulee käsityksemme ihmisarvosta, hyvästä ja oikeasta, tavoiteltavasta ja toivottavasta olla kunnossa. Voisimme hakea mallia Norjasta, jossa perustettiin erityinen arvokomitea miettimään näitä kysymyksiä. Se voisi myös säästää rahaa pienentyvän pahoinvoinnin kustannuksina. Viisaitten talouspäätösten pohjaksi tarvitsemme selkeät linjaukset arvoista.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Pitkään kestäneen valtiosääntömme uudistamisen käytännössä käynnistäneessä hallituksen esityksessä uudeksi ja nykyisin siis voimassa olevaksi hallitusmuodoksi lueteltiin valtiosäännön keskeisiksi perusteiksi muun muassa valtiollinen täysivaltaisuus, ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön perusoikeuksien turvaaminen, kansanvaltaisuuden periaate, parlamentarismin periaate ja oikeusvaltion lainalaisuuden lujittaminen. Näiden periaatteiden tuli uuden hallitusmuodon voimassa ollessa toteutua ja vahvistua.

Uuden valtiosäännön piti merkitä eduskunnan vallan ja merkityksen lisääntymistä lähinnä presidentin vallan kustannuksella. Totta on se, että presidentti on menettänyt osan valtaoikeuksistaan ja tehtävä on muuttumassa enemmän edustukselliseksi ja seremoniallisemmaksi. Sen sijaan eduskunnan käytännön valta ei mielestämme ole uudesta valtiosäännöstä huolimatta kasvanut. Tämä johtuu mielestäni kahdesta tekijästä: hallituksen epänormaalin laajasta pohjasta, joka ei suo oppositiolle käytännön toimenpidemahdollisuuksia eikä mahdollista riittävästi vaihtoehtoisen hallituspolitiikan tarjoamista, sekä Suomen EU-jäsenyydestä, joka on siirtänyt merkittävän osan valtiollisesta päätäntävallastamme maamme rajojen ulkopuolelle. Eduskunnan merkityksen korostamiseksi ei riitä valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen istumajärjestyksen muutos eikä avoin puhelinlinja EU:n huippukokouksesta suuren valiokunnan puheenjohtajalle, vaikka se merkittävä tietenkin kieltämättä onkin.

Vielä ongelmallisempana näen kansanvallan toteutumisen uuden valtiosäännön voimassa ollessa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen teilasi mielestäni valtiopäivien avajaispuheessaan viime viikolla kansanäänestysmenettelyn turhaksi touhuksi ja vaati eduskunnalta uskallusta päättää tärkeistä asioista vaaleissa saamansa valtakirjan valtuuksin. On totta, että eduskunnan on uskallettava päättää niin tärkeistä kuin ikävistäkin asioista — sen takiahan me täällä olemme. Se ei saa kuitenkaan merkitä kansalaisten suoran mielipiteen ilmaisun mahdollisuuden estämistä tai kansalaisten ymmärryksen väheksymistä, mitä tasavallan presidentin puhe käytännössä mielestäni tarkoitti. Valtiosäännön pyrkimys kansanvaltaisuuden periaatteen korostamiseen tarkoittaa mielestäni juuri päinvastaista eli neuvoa-antavien kansanäänestysten lisääntyvää käyttöönottoa valtakunnallisesti merkittävien ratkaisujen, kuten ydinvoiman lisäämisen tai EU:n huippukokouksen periaatteellisesti tärkeiden päätösten hyväksymisessä.

Valtiosääntöuudistuksen tavoite oli myös oikeusvaltion lainalaisuuden lujittaminen ja yksilön perusoikeuksien turvaaminen. Tässä mielessä avainasemassa on laillisuusvalvonta ja sen toimivuus ja oikeudenmukaisuus. Tähän liittyy myös paljon esillä ollut syrjäytyneisyys. Joudun kuitenkin laajan käytännön kokemukseni ja lukemattomien tietooni tulleiden esimerkkien pohjalta toteamaan, että nykyinen eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon ja oikeuskanslerinvirastoon jaettu laillisuusvalvontajärjestelmä ei toteuteta täysin valtiosäännön edellä mainitsemaani tavoitetta. Järjestelmä tuottaa liukuhihnalta mitättömiä ja kantelun kohteina olleiden virkamiesten ja laitosten vastineiden pohjalta laadituilla perusteluteksteillä varustettuja "ei johda toimenpiteisiin" -päätöksiä. Näin ei kansalaisten oikeusturva mielestäni toteudu, ja se vaatisi näiden oikeusturvamme hukkaputkien korvaamista yhdellä toimivalla ja ehdottoman puolueettomalla kansalaisoikeusvirastolla, jota nykyisen valtiosääntömme käsittelyn yhteydessä toistuvasti esitin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kansanvallan ja parlamentarismin toteutumisesta nykyisen vaalipiirijaon voimassa ollessa. Vaalipiirijako perustuu käytännössä pitkälti maakuntajakoon, ei siis läänijakoon. Tämä on muuttoliikkeen ja väestön Ruuhka-Suomeen keskittymisen takia johtanut siihen, että maahamme on muodostunut niin sanottuja minivaalipiirejä, joista valitaan vain muutama kansanedustaja. Äänikynnys on käytännössä näissä vaalipiireissä jopa yli 10 prosenttia. On myös perusteltua kysyä, onko näissä pienissä vaalipiireissä asuvien kansalaisten mielipiteellä yhtä suuri merkitys kuin suurten, jopa kymmeniä kansanedustajia saavien vaalipiirien asukkaiden mielipiteellä? Siksi tuleekin mielestämme pikaisesti harkita suurempiin, nykyisiin suurlääneihin perustuviin vaalipiireihin siirtymistä sen sijaan, että lähdetään tekemään muita kansanvaltaa rajoittavia toimenpiteitä.

Risto Kuisma /rem:

Arvoisa puhemies! Uuden perustuslain ongelmat eivät niinkään liity parlamentarismiin kuin siihen, että kansalaisilta puuttuu oikeudenmukainen kohtelu. Parlamentarismi ei ole itseisarvo. Se on vain yksi tapa järjestää kansanvaltainen päätöksenteko. Päätöksenteon päämääränä tulee olla kansan ja kansalaisten asioiden mahdollisimman hyvä hoito. Suomessa perustuslain mukaisena menettelynä on demokratia, kansanvalta, ja perustuslain mukaisena sovellutuksena parlamentaarisen vallan ja toisaalta presidentin vallan yhdistäminen. Demokratian, kansanvallan, tavoitteena tulee olla oikeudenmukainen, tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ahkeruus, rehellisyys ja yhteisvastuu ovat keskeiset arvot.

Mielestäni vastuun ja vallanjaon kannalta vanha valtiosääntö oli parempi kuin uusi perustuslaki. Nyt on vaarana vallan ja vastuun epäselvä jako presidentin ja toisaalta hallituksen ja eduskunnan kesken. Ongelmana on erityisesti presidentin ja pääministerin aseman osittainen päällekkäisyys. Vaikka toistaiseksi ei ole ilmennyt ongelmia, niin toisissa oloissa ja toisten henkilöiden hoitaessa tehtäviä vaara on olemassa. Erityisesti kriisiaikana se voisi olla isänmaalle kohtalokasta. Sen sijaan esimerkiksi Euroopan unionin asioiden hoidossa ja niiden käsittelyssä eduskunnassa uusi perustuslaki on osoittautunut toimivaksi.

Vaikka pääministeri Lipposen hallitukset ovat pystyneet nostamaan Suomen kansan ja valtiontalouden syvästä kriisistä, näyttää hallituksen asemaa uhkaavan kriisi sisältäpäin. Näyttää siltä, että monesti on vaikeampi kestää hyviä kuin huonoja aikoja. Itse asiassa oppositiosta päin näyttää siltä, että hallituksen suurin heikkous on sen suuri vahvuus. Vahvuuden takia hallituksen energia menee ilmeisesti hallituspuolueiden sisäisiin sovitteluihin eikä riitä aikaa eikä energiaa kuunnella eduskuntaa, oppositiota ja kansalaisia.

Erityisesti viime vuosina on ollut ikävä todeta, että hallituspuolueiden kansanedustajista huomattava osa pakoilee vastuuta päätöksistään. Kun ollaan kansan parissa tai eduskunnassa, niin puhutaan toista kuin tehdään, kun painetaan äänestysnappia. Tämä vastuun pakoilu ja kahdella pallilla istuminen, niin kuin kansanomaisesti sanotaan, on omalta osaltaan horjuttanut jo nyt politiikan uskottavuutta. Hyvin ikävää on kuunnella kansalaisten keskuudessa, että kyllähän te kansanedustajat puhutte näin, mutta eduskuntahan päätti juuri näin. Eikä siinä paljon auta selittää, että minä äänestin niin kuin puhuin, koska tietysti se ei näy siinä kansalaisen käsityksessä se opposition äänestyskäyttäytyminen.

Siis parlamentarismissa hallituspuolueiden tehtävänä on hallituksen puolesta kantaa vastuuta ja puolustaa hallitusta. Ei se muuten ole mitään parlamentarismia. Nyt suomalainen parlamentarismi on kriisissä, kun osa hallituspuolueiden väestä ja edustajista hakee turvaa roolista, joka parlamentarismissa kuuluu oppositiolle. Vastuun tulee olla valtaa tärkeämpi. Hallituksella on suuri valta, mutta se valta ei ole tervettä, jos eduskunnasta ei löydy kansanedustajia, jotka kantavat päätöksistä vastuun. Jos päätökset ovat huonoja, hallituspuolueiden kansanedustajien täytyy vetää se valtuutus hallitukselta pois tai muuttaa päätöksiä. Semmoinen menettely, että puhutaan hallituksen päätöksiä vastaan ja annetaan kuva, että ollaan eri mieltä, mutta käytännössä kuitenkin äänestyksessä tuetaan hallitusta, ei kuulu parlamentarismiin, eikä tällainen menettely voi jatkua kovin pitkään. Erityisesti tällä eduskuntakaudella minun mielestäni ja opposition näkökulmasta tilanne on päässyt pahasti käsistä.

Hallituksen tulisi kaiken kaikkiaan kantaa suurempi vastuu kansalaisista ja kansalaisten oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää mielenkiintoisista puheenvuoroista, joissa on ollut myös konkreettisia esityksiä. Mitä tulee EU-asioiden käsittelyyn, toivon, että niitä ei ainakaan monimutkaisteta, koska ne vaativat erittäin paljon aikaa ja energiaa ja eduskunnan kanssa yhteistyö on toiminut aivan erinomaisesti.

Parlamentarismi on sitä, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta, mutta nimenomaan eduskunnan enemmistön. Eli parlamentarismi on eduskunnan enemmistön ja opposition vuorovaikutusta. Nyt täällä ed. Pekkarisen mukaan on muka jokin todellinen enemmistö, jonka taakse keskusta nyt yrittää piiloutua, haluaa kumartaa joka suuntaan, väistää tällä tavoin opposition vastuuta. Pitäkää te huoli vain omasta itsestänne ja omista esityksistänne älkääkä yrittäkö piiloutua jonkin todellisen enemmistön taakse. Silloin te toimitte parlamentarismin hengen mukaisesti. Silloin myöskin kansalaisilla on selkeä asetelma. Hallitus tulee täällä kyllä pysymään koossa. Me kyllä hoidamme oman rootelimme. Jos se ei pysy koossa, jos kantti pettää, silloin mennään sitten uusiin vaaleihin. Eikö tämä ole aivan selkeätä? Hoidetaan siis, sekä eduskunnan enemmistö että myöskin oppositio, oma tehtävämme kansalaisten edessä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Minusta tämä aihe on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi. On oikeastaan paikallaan, että keskustellaan nyt uuden valtiosäännön jälkeen sen toimivuudesta. Kovin paljon muita tilaisuuksia siihen ei olisi ollut.

Ed. Helle, olen kanssanne aivan samaa mieltä EU-edustamisesta. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka silloin, kun Suomi ei tähtää muitten EU-maitten kanssa uuteen valtiosopimukseen, kuuluu epäilemättä hallitukselle.

Ed. Kokkonen, sitä ongelmaa, jota näitte, ei ole olemassa. Valtioneuvosto päättää huippukokoukseen lähtijät, ja tasavallan presidentti ilmoittaa aikeistaan. Päättäminen on kuitenkin hivenen toinen asia. Hän ei enää ilmoita aikeistaan samalla tavalla kuin edellinen tasavallan presidentti, joka myös määritteli asioita, joihin hän aikoo osallistua.

Ed. Pekkarinen, kun aiotte muutenkin vastata, tunsitte markkinavoimista jälleen kerran huolta. Ei niitten kanssa ole Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana oltu kovin monta kertaa sotajalalla, mutta aluksi kummassakin oltiin. Silloin, ed. Pekkarinen, te ja keskustapuolue kokonaisuudessaan asetuitte täysin rinnoin markkinavoimien puolelle vaatimaan muun muassa alempaa osinkotulojen verokantaa. Tämä on itse asiassa ainoa rintamalinjajako, jossa teidän näkemyksenne oli yhtenevä markkinavoimien näkemyksen kanssa. Minusta se politiikka, jossa pyritään johdonmukaisesti välttämään riippuvuutta lainanantajista, on nimenomaan riippumattomuutta markkinavoimista. Siihen näissä hallituksissa on tähdätty, jotta päästään eroon lainanantajien kieltämättä tietyn asteisesta määräysvallasta. He haluavat nähdä, mitä velallinen tekee.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri, leveiden hartioiden hallituksen aikana oppositiolle on tavattoman tärkeä asia, jos se havaitsee, että eduskunnassa todellisuudessa monissa asioissa on iso määrä kansanedustajia, jotka yhtyvät siihen näkemykseen, joka oppositiolla on. Näin totisesti on viime vuosien aikoina tapahtunut. Minulla on täällä paperit mukana, kasapäin todellakin löytyy esimerkkejä asioista liittyen eläkepolitiikkaan, liittyen alempaan arvonlisäverokantaan palvelualojen yrityksissä, liittyen moniin muihin vastaavan tyyppisiin asioihin, korkeakoulujen resurssitarpeisiin ja muihin vastaaviin, joissa eduskunnan kanta, muiltakin osin kuin opposition, on vaatinut hallitukselta tietynlaisia tekoja. Se on tärkeää meille. Hallitus kerta toisensa jälkeen on pannut enemmän tai vähemmän kovilla otteilla omat rivinsä kuriin. Minusta aitoa vuoropuhelua eduskunnan todellisen tahdon ja hallituksen näkemyksen välillä on lisättävä ja parannettava. Sen perään minä kuulutin.

Mitä tulee, ministeri Niinistö, siihen, miten markkinavoimien kanssa pitää menetellä, te varmaan tiedätte sen, miten pitää menetellä. Sanoin äsken puheenvuoroissani, että markkinavoimissa on paljon hyvää. Markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta valtiovallan poliittisen tahdon muodostajan, eduskunnan ja hallituksen, on pidettävä huolta siitä, että markkinavoimat eivät rusenna sitä heikompaa. Minä voisin sanoa samalla sanalla kuin piispa puhui viime perjantaina kirkossa. Aivan samasta pohjimmiltaan on tässä kysymys. Meidän tehtävämme on huolehtia heikommasta. Tässä markkinavoimat voivat olla meidän kumppanimme, mutta eivät päällepuhuja, eivät määrääjä. Määrääjän rooli olkoon viime kädessä heikommasta puheen ollen eduskunnan käsissä.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan ministeri Niinistölle vastata, niin kuin hän usein opastaa meitä, että kannattaa kuunnella huolellisesti, mitä sanotaan. Sanoin, että jossain määrin ongelmallisena voidaan pitää tätä sanamuotoa. Käytännössähän tämä ei ole tietääkseni aiheuttanut ongelmia, mutta valtiosääntöoikeudellisesti tuo sanamuoto, jota siinä käytetään, on jossain määrin ongelmallinen.

Haluaisin vielä aivan lyhyesti ed. Vistbackalle vastata, kun hän käytti puheenvuoron, joka varmaan kaikkialla muualla paitsi tässä salissa olisi johtanut kunnianloukkaussyytteeseen. Hän totesi, että oikeusturvamme hukkaputkien, eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin viraston, työ on kelvotonta. Minun mielestäni näin ei ole. Molemmat tekevät erittäin arvokasta työtä. Inhimillinen toiminta on tietysti aina vajavaista ja puutteellista. Voi olla, että sielläkin sattuu virheitä, mutta me viimeksi tänään kuulimme asiantuntijoita perustuslakivaliokunnassa, ja voin vakuuttaa, että näitten virastojen työ on laajalti arvostettua. Hukkaputkista ei voida näitten kohdalla puhua.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Ed. Pekkarinen ja koko keskustan eduskuntaryhmä tavan takaa antavat ikään kuin ymmärtää, että hallituspuolueitten ryhmät ja kansanedustajat liikkuisivat opposition tontilla. (Ed. Rajamäki: Päinvastoin!) Minusta tähän sisältyy väärinymmärrys parlamentarismin syvimmästä, oikeasta olemuksesta. Demokratia parlamentarismin elementtinä itse asiassa edellyttää sitä, että on tietty terve jännite hallituksen sisällä, hallituspuolueitten välillä, eduskunnassa hallitusryhmien välillä, eduskunnan ja hallituksen välillä. Tämä on minusta oikeaa parlamentarismia. Väittely ja argumentointi hallitusryhmien kesken ja välillä ei ole mitään kapinaa hallitusta vastaan, vaan se on tervettä, demokratiaan kuuluvaa keskustelua, joka tuottaa hedelmällisen tuloksen.

Puhemies:

Haluan laajentaa tässä keskustelijoiden piiriä. Ed. Pulliainen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen varsinaisessa puheenvuorossaan oli löytänyt eduskuntatyöstä komentoparlamentarismia. Tilastojen valossa sellaista ei kyllä löydä millään. Mutta sen sijaan viime valtiopäivillä tänne ilmestyi tilastojen valossa taktiikkaparlamentarismi. Sillä tarkoitan sitä, että hallituspuolueitten kansanedustajat, tietty joukko heitä, äänestävät selvissä hallitus—oppositio-asetelmissa, eivät budjettiäänestyksissä, toistuvasti opposition kanssa samalla tavalla. Näitä äänestyksiä oli 21 kappaletta, ja 15 hallituspuolueitten kansanedustajaa äänesti kolmesta kahdeksaan kertaan opposition mukana, siis selvästi populistisissa aiheissa opposition kanssa samoin. Näitä oli vasemmistoliitosta seitsemän, SDP:stä neljä, kokoomuksesta kolme, meistä vihreistä yksi ja Rkp:stä ei yhtään.

Tämähän käytännössä merkitsee erittäin merkittävää puoluesihteerien unelmatilannetta sillä tavalla, että eduskuntaan on luotu, kun on laaja hallitus, sankarihahmojen joukko, joka tulevissa vaaleissa kerää opposition protestiäänet hallituspuolueille, eivätkä ne suinkaan mene oppositiolle. Minusta tämä on aivan uusi ilmiö. On erittäin jännittävää katsoa, jääkö se elämään, onko se suuri havainto. Se tukee laajapohjaisia hallituksia ja sitä, että valta säilyy meillä.

Anneli Jäätteenmäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri totesi, että oppositio pyrkii hallituksen selän taakse.

Arvoisa pääministeri, kyllä minun pitää todeta, että tässä te olette täysin väärässä. Oppositio pyrkii hallituksen rinnalle ja vieläpä voimakkaasti edelle, ja tässä tarkoituksessa keskusta on tehnyt hyvin paljon vaihtoehtoisia esityksiä. Suomi on tällä hetkellä erittäin hyvässä taloudellisessa tilanteessa, ja me olemme tehneet omat esityksemme sen puolesta, että kaikki suomalaiset pääsisivät osallisiksi tästä hyvinvoinnista. Esitykset, joita olemme tehneet, eivät suinkaan ole turmion tie vaan ne ovat satsaus ihmiseen, satsaus siihen, että kaikista pidettäisiin huolta. Esitysten summa on vain murto-osa verovähennyksistä ja velan lyhentämisestä. Ne voitaisiin toteuttaa, mikäli hallituksella olisi tahtoa pitää huolta kaikista ihmisistä.

Oppositio toivookin, että nyt, kun hallitus aloittaa kaksi viimeistä vuottaan, politiikka muuttuisi sillä tavalla, että hallitus ei olisi vain kahden kolmasosan hallitus vaan tämä olisi kaikkien suomalaisten hallitus.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Parlamentarismi on mielestäni hyvin yleinen keskustelun aihe myös kansalaisten keskuudessa, vaikka sitä ei ehkä niin aina tiedostetakaan, ja keskustelu tapahtuu useimmiten yksittäisiä päätöksiä ruodittaessa.

Mielestäni eduskunnan pitäisi käyttää paljon enemmän aikaa selontekomuotoiseen kokonaisvaltaiseen keskusteluun ja sieltä poimia asioita, mitä halutaan hallituksen tuovan eduskunnalle, olivatpa toiveet ponnen muodossa tai jossakin muussa muodossa. Näistä hallituksen pitäisi arvioida eduskunnan tahto.

Pääministeri totesi, että pitää olla varovainen siinä, että valiokunnat ja ministeriöt eivät tee lainvalmistelun yhteydessä liikaa yhteistyötä, mutta hallituksen pitäisi olla myös siinä varovainen, että se ei jättäisi liian myöhään hallituksen esityksiä eduskunnalle. Esimerkiksi viime syksynä meillä oli vain kaksi viikkoa aikaa käydä täällä läpi erittäin isoa lakiuudistusta kuntouttavasta työtoiminnasta. Ellemme olisi tehneet erittäin hyvää yhteistyötä ministeriön kanssa jo etukäteen, se olisi ollut aivan mahdotonta toteuttaa. Mielestäni tässä on myös hyviä yhteistyömuotoja, jotka eivät tarkoita ollenkaan parlamentarismin halveksimista.

Jouko  Jääskeläinen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliainen käytti varsin mielenkiintoisen ja tärkeän puheenvuoron. Kiitos siitä.

Pääministeri ja myös varapääministeri puhuivat parlamentarismista siinä suhteessa, että hallituksen tulee nauttia eduskunnan enemmistön luottamusta, ja näinhän tietysti matemaattisesti on. Mutta toistaisin sen, minkä äsken totesin: Saattaisi sittenkin olla parempi, että hallitukset eivät olisi näin laajapohjaisia, koska varsin monia jännitteitä esiintyy varsin erilaisten hallituspuolueitten sisällä. Nämä asiat käsitellään pelkästään hallituksen sisällä. Olisi hyvä, että aidoin jännite olisi tässä salissa hallitus vastaan oppositio, että siinä todella kuunneltaisiin, kuultaisiin, tultaisiin ymmärretyksi ja mietittäisiin myöskin vaihtoehtoja.

Tässä on myös mielenkiintoinen alueellinen kysymys nykyisen hallituksen kokoonpanossa. Laskin, että meitä on opposition kansanedustajia 51:stä eteläisimmästä kansanedustajasta yhteensä 5 kappaletta. Saattaa olla niin, että kun mennään pohjoisemmaksi, siellä edustajat kohtaavat vain opposition kansanedustajia. Täällä me kohtaamme vain hallituksen kansanedustajia.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Niin kuin arvata saattaa, täällä on puhuttu laidasta laitaan asioista, isommista ja pienemmistä.

Ed. Helteelle vielä haluaisin sanoa puolustusasioista, että minä olen tarkoittanut sitä, että puolustuksen tehtävät on määriteltävä ja sitten katsottava, että sillä on riittävät voimavarat. Siitä kantaa vastuun jokainen tässä salissa ja hallituksen esityksestä nimenomaan hallituksen puolueet eikä niin, että yksi puolue vastaa yhdestä asiasta ja toinen toisesta. Kysymys on kaiken kaikkiaan elintärkeästä kysymyksestä.

Ed. Jäätteenmäki katsoo minuun vetoavasti ja yrittää tehdä sen vaikutelman, että kun hallitus vaan haluaisi antaa rahaa lisää, niin kaikki ongelmat ratkeaisivat. Mutta te ette ole vastanneet, esittäneet vaihtoehtoa siihen, millaista finanssipolitiikkaa harjoitetaan. Pitääkö elvyttää taloutta näin voimakkaassa kasvussa paisuttamalla valtion menoja? Te vastaatte tietysti siihen, että pitää tinkiä veronalennuksista. Siis te ette halua antaa palkansaajille niitä veronalennuksia, jotka heille kuuluvat, jotta voitaisiin myös harjoittaa maltillista tulopolitiikkaa. Kertokaa jokin muu vaihtoehto, mistä otetaan ne varat. Hallitus on tehnyt hyvin paljon verotuksessa ja tulee tekemään vielä lisää päätöksiä, joilla parannetaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Mutta finanssipolitiikan keskeiseen linjaan te ette ole esittäneet vaihtoehtoja, vaan te olette valmistelleet täällä eduskunnassa näin korkean kasan papereita, joissa on miljardikaupalla menonlisäysesityksiä. (Ed. Pekkarinen: Ei pärjätty likikään hallituspuolueiden edustajille viime joulun alla!) Ei teillä ole vaihtoehtoja. Jos te olette parlamentaarinen oppositio, esittäkää finanssipoliittinen vaihtoehto, joka on kestävä, koska muuten teistä ei ole hallitusvaihtoehdoksi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Muun muassa edustajat Jääskeläinen, Pekkarinen ja eräät muut opposition edustajat ovat kovasti olleet pahoillaan siitä, että hallitusrintaman sisällä on erilaisia mielipiteitä. Minusta on aika luonnollista se, että kun meillä on tällainen viiden puolueen hallitus, niin hallituspuolueiden välillä on erilaisia näkemyksiä, hallituspuolueiden sisällä on erilaisia näkemyksiä. Olisi se vasta aikamoista pakkopaitaparlamentarismia, jos meillä jokaisella pitäisi olla sama mielipide! (Ed. Korkeaoja: Pitää äänestää niin kuin puhuu!)

Ed. Korkeaoja, suuri kysymys on se, miten hallituspuolueiden edustajat käyttäytyvät täällä salissa. Minun mielestäni ed. Pulliainen kyllä teki aivan oikeata tilastoa. Suuri kysymys on se, miten me äänestämme, äänestämmekö me hallituksen luottamuksen puolesta vai emmekö. Minun mielestäni ed. Jääskeläisen, ed. Pekkarisen ja eräiden muiden puheenvuorot ovat enemmänkin osoitus siitä, että he kokevat opposition aseman heikoksi, ja se on totta. Totta kai opposition asema on heikko tällaisessa laajapohjaisessa hallituksessa. Aivan varmaa on, että seuraavien vaalien jälkeen on syytä keskustella siitä, kuinka laajapohjainen hallitus muodostetaan, koska kyllä tietysti laajapohjaisen hallituksen heikkous on se, että eri mielipide-erot jäävät vähemmälle huomiolle ja ihmisten on vaikea erottaa näitä puolueiden välisiä eroja.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä toivoisin, että pääministerillä olisi aikaa, ennen kuin hän tulee seuraavan kerran eduskuntaan, lukea keskustan budjettivaihtoehto viime joulukuulta. Me esitimme aivan selkeän vaihtoehdon. Olisimme käyttäneet 1,4 miljardia markkaa ihmisten toimeentulon parantamiseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, perustoimeentulon parantamiseen. Se on murto-osa siitä, mitä käytetään valtion velan lyhentämiseen ja verovähennyksiin.

Me olemme lähteneet siitä, että valtiolla on tällä hetkellä varaa, pitää olla varaa valtion velan lyhentämiseen. Meillä on varaa veronkevennyksiin, mutta meillä on varaa myös pitää huolta kaikista suomalaisista. Hallitus on valitettavasti tämän viimeisen osan unohtanut. Minä todella toivoisin, että sekä pääministeri että valtiovarainministeri — tosin hän ei ole täällä samaa väittänytkään, hän on ilmeisesti hyvin tutustunut — tutustuisivat tähän keskustan vaihtoehtoon, sellainen on kyllä esitetty.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipponen avauspuheenvuorossaan totesi niin, että perustuslakiin ei liity tarkistuspaineita. Näin olen ymmärtänyt, että juuri on tilanne. Hallituksen piiristä on kuitenkin viime aikoina tullut perustuslain sisältöön liittyviä ehdotuksia koskien muun muassa eduskunnan kokoa ja budjettivaltaa, erityisesti koskien sen omaa budjettia. Olenko ymmärtänyt oikein, että kyse on näissä esiintymissä lähinnä yksittäisistä yksinpuheluista, joilla on ollut kieltämättä vahvaa julkisuusarvoa? Hallituksen sisällä ei varsinaisesti tätä keskustelua ole voitu käydä. Kysehän on mitä herkimmästä asiasta eli kansanvaltamme perustasta, demokraattisesti valitun eduskunnan asemasta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille: Emme me ole esittäneet suuria lisäyksiä valtion budjetteihin viime vuosina. Se, missä olemme olleet toisella tiellä kuin hallitus, on se linja, se painotus, miten nuo esitykset kohtelevat eri alueita. Ei rahaa tarvita aluekehitykseen juurikaan lisää. Kysymys on siitä, jaetaanko se, kohdennetaanko se oikeudenmukaisemmin vai keskitetäänkö sillä, niin kuin te olette toimineet. Sama koskee sosiaaliturvaa taikka verotusta. Kyllä meidän mielestämme pieni- ja jopa keskituloistenkin verotusta on ilman muuta syytä keventää. Mutta minä muistutan teitä siitä, että kaikkein suurituloisimpien veronkevennykset teidän linjassanne ovat niin suuret, että monen pienituloisen koko palkka ei ole yhtään suurempi kuin suurituloisten veronkevennykset.

Ed. Kalliomäelle minä vastaisin oikeastaan teidän omin sanoin. Vuodenvaihteen tienoissa te olitte perin tyytymätön hallituksen linjaan. Pohdiskelitte sitä, voiko hallitus jatkaa, voidaanko seuraavaa hallitusta, näin ymmärsin, rakentaa tälle pohjalle, näille linjoille, jotka tämän hallituksen jäljiltä jäävät. Tätä samaa, ed. Kalliomäki, noudattavat monet teidän edustajakolleganne kentällä vielä voimakkaammin.

Ed. Elo, te olette oikeassa. Tällaisessa tilanteessa aidon opposition sanomaa kentällä on vaikea saada perille, kun hallituksen omista riveistä ollaan, jos mahdollista, vielä enemmän oppositiossa. Te olette oikeassa tässä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kokkoselle: Toivoisin, että ed. Kokkonen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana joskus ottaisi valiokunnan käsittelyyn niitä päätöksiä, joissa on: "ei ryhdytä toimenpiteisiin". Eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin kertomusten lähetekeskustelujen yhteydessä hyvin moni kansanedustaja on esittänyt tämän pyynnön ja toiveen, mutta perustuslakivaliokunta valitettavasti on hyvin ylimalkaisesti ottanut jonkin pienen asian, jota on käsitellyt. En tiedä sitten, olenko minä poikkeuksellisesti saanut hyvin paljon sellaisia viestejä niistä päätöksistä, joissa ei ole ryhdytty toimenpiteisiin. Mutta ehkä näemme ed. Kokkosen kanssa asian hieman toisin.

Esko Helle /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erään täällä käytetyn matematiikan mukaanhan oppositio ja hallitus ovat tasavahvoja. Oppositiossa on viisi eduskuntaryhmää ja hallituspuolella viisi eduskuntaryhmää. Tosin ei se nyt toimi aivan näin.

Pääministeri puheenvuorossaan totesi muun muassa, että yksilölliseen kamppailuun perustuva vaalijärjestelmä tuo eräitä ongelmia, ja niihin ongelmiin tässä keskustelussa on viitattu. Muun muassa ed. Pulliainen toi ne hyvin selkeästi esiin. On ollut puhetta tästä, että hallituksen ja opposition linjat sekoavat tuossa propagandassa, koska molemmin puolin toimitaan hyvin yksilöllisesti. Tämä ei ole parlamentarismin eikä demokratian toimivuuden kannaltakaan hyvä tilanne, eli että loikitaan vähän kuinka sattuu linjoista ulos. Sen haluan tässä selkeästi todeta. Sitä asiaa kannattaisi kyllä mietiskellä vähän pitemmälle, koska se vaikuttaa myös kansalaisten käsitykseen politiikasta ja tuo sen likaisuuden näkökulman hyvin usein esiin.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Takavuosina sanottiin, että luottamusmiesten tehtävä on luottaa eikä turhia kysellä. Minusta ed. Pekkarinen edustaa juuri sellaista parlamentarismia, tällaista on—off-luottamuslähtökohtaa. Minun näkemykseni on se, että parlamentarismiin kuuluu yhteistyövelvoite hallituksen ja sen takana olevien eduskuntaryhmien kesken, ja tämä on positiivinen asia. Mutta siihen yhteistyön ulottuvuuteen kuuluu myöskin kritiikki, voimakaskin keskustelu asioitten valmistelussa. Se tuottaa minusta positiivisemman tuloksen kuin tämä on—off-lähtökohta, jossa ajaudutaan ennen pitkää hyvin hankaliin, kriittisiin paikkoihin, joista myöskin hallituskriisit yleensä saavat pontimensa. (Ed. Pekkarinen: Mutta ei kahdella tuolilla istuminen!)

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että seuraava näkökulma on kiusallinen ed. Pekkarisen ja ed. Jäätteenmäen mielestä, mutta otan sen nyt uudelleen esiin. Kun te puhutte suurituloisten veronalennuksista, miksi te puolustitte muun muassa osinkotulojen verotuksen pitämistä ennallaan? En tiedä, ovatko osinkotuloja saavat kaikki suurituloisia, mutta pieniveroisia kumminkin, hyvin pieniveroisia. Eli tehän tässä olette puhumassa ja toimimassa aivan päinvastoin. Vai onko teidän kantanne mahdollisesti siinä muuttunut? Luulen, että tämä 4 prosentin veroero 25:stä 29:ään on noin 4 miljardia markkaa, ainakin 4 miljardia tuottoisampaa tällä hetkellä. Mistä te sen vielä olisitte rahoittaneet? Se oli eräs teidän propagandanne keskeisiä aiheita sekä Lipposen ensimmäistä että toista hallitusta muodostettaessa. Kyllä jossain määrin toivoisi puheiden vastaavan todellisuutta.

Ed. Kiljunen, budjettivallan osalta olen pyrkinyt nimenomaan oikeastaan usuttamaan eduskuntaa käyttämään mieluummin suoraa päätösvaltaa kuin toivomusten tai vaatimusten kautta tapahtuvaa vallankäyttöä, siis suoraa päätösvaltaa, joka olisi oikein tervetullutta. Jos jotain tarkoitetaan, se myöskin päätetään expressis verbis numeroilleen.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö ehkä muistaa väärin. Olemme olleet valmiit hyväksymään pääomaverokannan nostamisen 28 prosenttiin. Me kannatimme sitä ratkaisua. Näin, ministeri Niinistö, on. Mitä tulee 29 prosenttiin, me katsoimme, että muiden kuin osinkotulojen osalta sen verokannan nostaminen 29:ään ei ole eikä ollut perusteltua. Kaiken lisäksi olen edelleenkin samaa mieltä. Mutta osinkotulojen osalta henkilökohtaisesti katson ja monet muut meistä katsovat, että verokanta voi hyvin olla 29 prosenttia. Mutta muiden pääomatulolajien osalta tilanne on hivenen toisenlainen. Erityisesti pienten yritysten tai yhteisöjen kohdalla, viljelijöiden ja myös muiden pienten yrittäjien kohdalla, kohtuuttomuus on ilmeinen.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Parlamentarismi aiheena on mielenkiintoinen, koska silloin kansanedustajat ja ministerit puhuvat omasta työstään ja vallanjaosta. Eduskunnan työjärjestys pitkälti määrittelee, miten eduskuntatyö on organisoitu.

Olen arvostellut puhemiehen tapaa jakaa suullisella kyselytunnilla puheenvuoroja. Eduskunnan työjärjestyksessä on säädetty 25 §:ssä suullisesta kyselytunnista. Pykälässä todetaan muun muassa seuraavaa: "Puhemiesneuvosto voi päättää, että täysistunnossa käydään keskustelu, jossa edustajat esittävät suullisesti lyhyitä kysymyksiä ministereille." Jos suullinen kyselytunti on tarkoitettu lähinnä valiokuntien puheenjohtajille, ryhmien puheenjohtajille ja opposition edustajille, ehkä muiden edustajien ei kannattaisi lainkaan osallistua suulliseen kyselytuntiin. Toisaalta olisi reilua, että kaikki pyydetyt puheenvuorot suullisella kyselytunnilla kirjattaisiin ylös ja myönnetyistä puheenvuoroista annettaisiin tieto myös julkisuuteen.

Ei ole myöskään kovin korrektia sen tyyppinen keskustelu, jossa korkeassa asemassa oleva henkilö arvostelee riviedustajan henkilökohtaisia ominaisuuksia, ilman että tuntee henkilöhistoriaa. Kansanedustajan työssä puheoikeus ja kyselyoikeus ovat osana parlamentarismin toteutumista. Kansanedustajalla on myös perustuslaillinen oikeus sananvapauteen perustuslain 12 §:n mukaisesti.

Kun puhemies kiitospuheessaan toi esille edustajien pesänlikaajaroolin, hän antoi ymmärtää, että puhemieheen kohdistunut kritiikki on yhtä kuin kritiikki eduskuntaa kohtaan. Puhemies ei mielestäni ole jumalaisessa asemassa eikä voi itseään asettaa siihen, niin että hänen toimintatapansa olisivat kaiken arvostelun yläpuolella.

Olen todellakin huolissani eduskunnan arvovallasta, uskottavuudesta ja siitä, että eduskuntalaitos toimii muihin instituutioihin ja kansaan päin esimerkillisesti. Parlamentarismin ja demokratian kannalta ei ole hyvä, jos kansalaisille muodostuu kuva, että eduskunnassa kansanedustajat ja puhemies etunenässä ajavat vain itsekkäästi omia etujaan.

Puhemies:

(koputtaa)

Kaksi minuuttia, ed. M. Koskinen!

Puhuja:

Demokratian toteutumisen kannalta on erityisen tärkeää, että eduskuntalaitoksemme on uskottavampi. Luottamus eduskuntalaitokseen palautuu ainoastaan hyvän lainsäädännön kautta.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minulla on se käsitys, ettei puhemies voi itse tällaiseen vastata, niin toteaisin — tarkistin sen juuri varapuhemieheltä — että puhemiehet pitävät luetteloa myöntämistään puheenvuoroista, kyselytunneilla myöntämistään puheenvuoroista, eli ei tämä niin summassa ole ja suosikkijärjestelmän varassa, kuin ed. M. Koskinen antaa ymmärtää, vaan täällä on ihan looginen järjestelmä.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Parlamentarismi-sanaa on käytetty tähän saakka kahdessa perusmerkityksessä. Toisaalta on korostettu sitä, että eduskunta käyttää korkeinta valtaa lainsäätäjänä ja budjettivaltaa, toisaalta toimeenpanovallan käyttäjän, hallituksen, luottamus-vastuunalaisuutta eduskunnalle.

Täällä on keskustelussa noussut komentoparlamentarismin määrittely, jossa näkyy sekoitettavan pahasti tätä jälkimmäistä, parlamentarismin ihan normaalia sisältöä. Niissä maissa, joissa parlamentarismi rakentui, jotka olivat pioneereja, oli enemmistöhallitus. Siellä parlamentarismin ydinsisällöksi muodostui se, että eduskunta ja hallituksessa olevat ministerit käyvät vuoropuhelua ja enemmistöjoukko määrittelee politiikan suuntaa. Sitten kun lakiesitykset tai asiat tulevat eduskuntaan, tämä puolueen edustajajoukko yhtenäisenä puolustaa hallituksen esityksiä. Tällaisessa menettelyssä ei ole mitään komentoparlamentarismia, vaan se on normaaliparlamentarismia.

Voidaan kysyä, kuinka pahaa komentoparlamentarismi oli niinä aikoina, jolloin ed. Pekkarinen oli ministerinä. Silloin monin verroin useampi asia meni eduskunnassa äänestykseen, monin verroin tiukemmin varjeltiin sitä, että ryhmät olivat yksituumaisesti hallituksen esitysten takana. Kai yleisen kielenkäytön mukaan silloin oltiin paljon lähempänä komentoparlamentarismia kuin tällaisessa tilanteessa, missä sallitaan keskustelua eduskuntaryhmien välillä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä keskustelussa ed. Jääskeläinen ja myös eräät muut edustajat ovat valitelleet sitä, että kun on laajapohjainen hallitus, puuttuu kunnon jännite laajapohjaisen hallituksen ja sitä selvästi kapeapohjaisemman opposition väliltä ja tällainen hallituspohja jollain tavoin söisi opposition toimintaedellytyksiä.

Itse en näe asiaa tässä valossa, vaan tämä jännite ja sen olemassolo riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka vahvaa, hyvää oppositiopolitiikkaa pystyy oppositio harjoittamaan, kuinka realistisia ja haastavia vaihtoehtoja se pystyy tarjoamaan hallituksen politiikalle. Edustajat Jääskeläinen, Pekkarinen ja muut, ongelma tänä päivänä on se, että keskustan ja kristillisten muodostama oppositio ei ole pystynyt esittämään haastavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle.

Täällä keskustan edustajat mielellään luetteloivat kaikki mahdolliset tahot, joille pitäisi suunnata lisää tulonsiirtoja. Sen jälkeen he vähättelevät näin aiheutuvia valtion menojen lisäyksiä. Kun vaaditaan rahoitusta osoitettavaksi, viitataan epämääräisesti veronalennusten osittaiseen peruuttamiseen, ja tällöinkin veronalennusten kohdalla nimenomaan todetaan, että kun suurituloisten kohdalla veronalennukset peruutettaisiin, sillä nämä miljardihankkeet pystyttäisiin rahoittamaan.

Jokainen meistä tietää, että suurituloisten osuus on sen verran pieni, että jotta keskustan kaikki lisäykset voitaisiin rahoittaa, se merkitsisi nimenomaan keskituloisten, tavallisten työssäkäyvien perheiden verotuksen kiristämistä ja heille nykyisen hallituksen osoittamien veronalennusten peruuttamista. (Ed. Pekkarinen: Onko esitetty sellaista?) Tätähän keskusta tosiasiassa tahtoo, ja lisäksi he samanaikaisesti esittävät veronalennuksia muun muassa arvonlisäveroon ja polttoaineveroon, mikä myös edellyttäisi tuloveron alennusten peruuttamista ja näin keskituloisten rankaisemista.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Olen myös sitä mieltä kuin ministeri Koskinen, että kauhukabinetteihin ei ole syytä palata enää.

Edellinen ja tämä hallitus, eduskunnan enemmistö, on korottanut pääomaveroa neljällä prosenttiyksiköllä ja alentanut työn veroa, palkkaveroa, samoilla lukemilla niin, että se on palautettu vuoden 1991 tasolle. Näin edistetään työllisyyttä, ja nimenomaan keskusta kadehtii tässä ja kantaa kaunaa siitä, että palkkaveroa on alennettu. Nimenomaan siihen halutaan nimenomaan koskea.

Näiden hallitusten toimesta ja eduskunnan enemmistöllä parlamentaarisesti on alennettu reippaasti eläkkeensaajien verotusta siltä tasolta, jolle keskustajohtoinen hallitus sen nosti. Pienituloisimpien verotusta on kevennetty niin, että 66 000 markkaan valtionveroa ei makseta lainkaan. Samoin vähennyksiä on pienituloisia suosivasti korjattu. Tämä linja tulee jatkumaan eduskunnan enemmistön toimesta. Siitä emme tule tinkimään.

Minä kysyn vieläkin: Onko teillä sellaista valtiovarainministeriehdokasta, joka kertoisi nyt, onko syytä viiden kuuden prosentin kasvussa elvyttää budjetin kautta taloutta? Eikö pidä varautua tuleviin aikoihin, harrastaa suhdannepolitiikkaa? Te siis todella haluatte miljardikaupalla lisätä valtion menoja? Tunnetteko te sellaisen käsitteen finanssipolitiikassa? Minä perään teiltä edelleen parlamentaarista opposition vastuuta sen sijaan, että te vain epämääräisesti haluatte tehdä kaikkea hyvää ilman, että tämä menee finanssipoliittisesti yksiin.

Jouko  Jääskeläinen  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lyhyesti ministeri Koskiselle: 1991—1995 oli kyse kansakunnan olemassaolosta ja myöskin aika tiukoista lepäämäänjättämissäännöistä. Ehkä silloin oli hyvä viedä asioita koordinoidusti eteenpäin.

Ed. Zyskowicz, aivan lyhyesti: Me esitimme pörssiveroa 0,15 prosenttia sekä ruuan arvonlisäveron alentamista vaihtoehtona osalle palkkaveron alennuksesta, koska se olisi ollut sosiaalisesti oikeudenmukaisempi. Emme me edellytä, että hallitus näitä hyväksyisi, mutta meistä olisi ollut miellyttävä keskustella hallituksen ministereiden kanssa. He olisivat voineet osoittaa, missä kohtaa me olemme väärässä, mitkä ovat ne perusteet, miksi vaihtoehdot eivät käy. Hallituksella on ilmeisesti enemmän aikaa mennyt omien riviensä kokoamisessa kuin rakentavassa ja kriittisessä keskustelussa opposition kanssa. Me olemme valmiit keskusteluun vaihtoehtojen arvioimiseksi.

Anneli Jäätteenmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituksen aikana leipäjonot ovat pysyneet ja kasvaneet, leikkausjonot ovat kasvaneet, asuntojen hinnat ovat Pääkaupunkiseudulla räjähtäneet käsiin. Keskustan vaihtoehto on se, että esimerkiksi näihin ongelmiin puututtaisiin. Hallitus seisoo näiden ongelmien edessä täysin tumput suorina ja syyttää keskustaa, jos me esitämme esimerkiksi, että ihmisten terveydenhoidosta pidettäisiin huolta, pidettäisiin huolta siitä, että hoitajat eivät uupuisi työssään.

Ennen kunnallisvaaleja ymmärsin, että myös hallituspuolueiden edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että hyvinvointivaltion palveluista tai ihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta. Kunnallisvaalien jälkeen en ole hallituksen riveistä kuullut enää yhtään huolta siitä, että leikkausjonot kasvavat, että Suomen terveydenhuolto on kriisissä. Näihin keskusta odottaa hallitukselta toimenpiteitä. Hallitus on sitä varten, että se pitää huolta kaikista kansalaisista, ja vielä on paljon, paljon tekemistä.

Riitta Korhonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edelliset puheenvuorot menivät minusta hieman tästä keskustelun pääaiheesta sivuun, mutta se ei liene minun asiani kritisoida.

Lähinnä olisin huolissani siitä — kun täällä ed. Pulliainen lanseerasi tilastopohjaisen taktiikkaparlamentarismin ja ed. Andersson uskoi pyhästi, että tulevat sukupolvet hallitsevat tämän parlamentarismin taidon — että Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen -tutkimus viime vuoden helmikuulta kertoo, että tuskin puolet nuorista, jotka tulevat ensi eduskuntavaaleissa äänestämään, hahmottavat oikeiston ja vasemmiston eron. Vain viidennes tiesi, mikä on kokoomus, että kokoomus ei ole vasemmistopuolue. Minusta meidän olisi hyvin suuressa määrin syytä olla huolissamme siitä, että kansalaiset näkevät, mikä on meidän toimintasarkamme, mitä parlamentarismi todella on.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Jäätteenmäelle vain vastaukseksi, että juuri kunnallisvaalien jälkeen ovat valmistuneet ehdotukset peruspalveluja turvaavista valtionosuusjärjestelmien uusimisista. (Ed. Ala-Nissilä: Ei anna köyhille kunnille!) Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut uusia normiohjauksia, joita muun muassa Kuntaliitto on vastustanut, joissa pyritään siihen, että laiminlyötyjen psykiatristen hoitojen saatavuutta parannettaisiin ja nopeutettaisiin ja koko maassa olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet saada välttämättömiä peruspalveluja terveydenhuollon alalla jne. Kyllä tässä kaiken aikaa on tehty töitä, ja tulevissa budjettiratkaisuissa sitten osoitetaan lisävaroja kaikkein kipeimmässä tarpeessa oleville.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio, että parlamentarismi Suomessa jatkossakin poikisi rakkautta.

Euroopan unionin laajentuminen luo demokratiaa sekä estää EU:n typistymisen pelkäksi harvojen ja valittujen kauppa-aseeksi Yhdysvaltoja ja Japania vastaan. Itälaajentumisen myötä EU:hun saadaan todellisen eurooppalaisuuden elementtejä. Tärkeää on myös kehittää Euroopan unionista yhteisö, joka huomioi kansalaiset, ei ainoastaan yritykset. Jos EU:n kansalaiset huomioidaan, on välttämätöntä tehdä se heidän arkensa eduksi, ei heidän elämänsä vaikeuttamiseksi. Tämä koskee niin nykyisiä kuin tuleviakin EU-kansalaisia.

Siirtymäaika työvoiman liikkuvuuteen on välttämätöntä. Yrityksille ei tule hyväksyä halpatyövoiman hyväksikäyttöön perustuvaa voiton tavoittelua. EU:n ei pidä antaa mahdollisuutta harmaaseen talouteen taipuville yrityksille heikon aseman omaavien muualta tulleiden työntekijöiden riistämiseen. Kymmenen vuoden siirtymäaika on välttämätön, jotta työntekijöitten oikeudet tulevat huomioiduiksi kansalaisuudesta riippumatta.

Työttömistä on huolehdittava osana kansallisia voimavaroja. Tasokorotus peruspäivärahoihin on ensisijaisen tärkeää tulevan kevään kehysriihessä. Seuraavan budjetin on tuotava vähintään 10 markan ylimääräinen tasokorotus päivässä. Pienet päivärahat eivät mahdollista toimeentuloa. Tämä ostovoiman nousu menisi suoraan kulutukseen. Nämä korotukset ovat konkretiaa jatkuvan köyhtymisen ja huono-osaisuuden lieventämiseksi.

Ismo   Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen luetteli muutamia hallituksen tulevia toimenpiteitä. Olisin odottanut, että siinä olisi ollut myös selvä ratkaisuehdotus ja päättäväinen suunta siihen, että 100 000:sta 200 000:een noussut köyhien joukko Suomessa saisi odottaa parempaa tulevaisuutta, ei enää kovin pitkään, vaan ratkaisuihin päästäisiin mahdollisimman nopeasti. Täällä on korostettu hallituksen taholta opposition vastuuta, ja oppositio on kantanut juuri huolta heikompaan asemaan joutuneista ihmisistä.

Sen sijaan yksi asia jäi minulle hieman epäselväksi. Pääministeri viittasi siihen, että jos hallitus kaatuu, se merkitsee automaattisesti uusia vaaleja. Jos oikein ymmärsin ed. Kalliomäen puheenvuoron, hän taas totesi, että maan pitää olla kriisissä, ennen kuin uudet vaalit tulevat kysymykseen. Onko SDP:n ryhmäjohdon ja pääministerin välillä jokin käsitysero vai onko minun kuulossani tai ymmärtämisessäni kenties jotain vikaa?

Puhemies:

Koska keskustelu on edennyt näinkin hyvin, mutta edelleen on runsaasti keskustelijoita, ehdotan, että käytämme kaikki tästedes ikään kuin minuutin vastauspuheenvuoroja, jolloin keskustelu käy vain sähäkämmäksi, niin kuin nyt on ollut. Sopinee?

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kauniisti parlamentarismista ja demokratiasta. On ollut omantunnonkysymyksiä ydinvoimasta, alkoholiasioista, uskonasioista jnp. Niitä pidetään hyväksyttävinä. Mutta jos jollakin ihmisellä on sellainen vanhanaikainen asia kuin köyhän leipä omantunnonkysymyksenä, sitä ei enää hyväksytäkään. Se ei ole demokratiaa, jos haluaa puolustaa sitä, että kaikkein pienituloisimmillakin toimeentuloedellytykset säilyisivät.

Toisena asiana haluan ottaa esille sen, että kun suurituloisille annetaan verohelpotukset, heille, jotka saavat kymmeniä miljoonia markkoja tuloja, tulevat suuret verohelpotukset, samanaikaisesti työttömän verotusta kiristetään. Mielestäni tämä jos mikä on todella kaukana demokratiasta. Se on tosiaan niin, että myöskin näitten ihmisten äänen pitää kyllä tässä talossa kuulua.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Haluan palata päivän otsikkoon ja todeta ensinnä sen, että perustuslaki on oikeudellisesti poliittinen ja ideologinen asiakirja. Siksi on tärkeätä tietää, mitä pääministeri ja hallitus asiasta ajattelevat ja minkälaisia tulkintoja tekevät. Puutun pääministerin eduskunta-tulkintaan sen takia, että minusta pääministeri jätti korostamatta eduskunnan vastuuta tarpeeksi. Nimittäin uuden perustuslain mukaan eduskunta on edelleen lainsäädäntöä selkeästi hoitava elin. Vastuu kuuluu eduskunnalle. Kansanedustaja tekee lainsäädäntötyötä ennen kaikkea valiokunnissa, ja eduskunnalla tulee olla viime kädessä ehdoton oikeus itsenäiseen päätöksentekoon.

Nyt eduskunnan enemmistö on aivan liiaksi riippuvainen hallituksesta. Ed. Kalliomäki totesi aivan oikein, että eduskunnalla pitää olla mahdollisuus muuttaa hallituksen esityksiä. Mutta miksi eduskunta ei käytä valtaansa, se on kysymys, johon minun mielestäni täällä eduskunnassa pitäisi löytyä vastaus. (Ed. Elo: Jatkuvastihan sitä käytetään!) Tätä asiaa pitäisi pohtia paljon syvällisemmin kuin olemme tehneet. Nimittäin uusi perustuslaki antaa eduskunnalle mahdollisuuden lujittaa asemaansa, mutta sitä ei tehdä sillä tavalla, että pykätään uusia rakennuksia ja muodollisuuksiin puututaan. (Ed. Elo: No, no, populismi pois!) Väitän, että tällä hetkellä hallitus, tuloneuvottelijat, virkamiehet ja media ovat kukin anastaneet eduskunnalta sitä valtaa, jota tähän taloon pitäisi saada ja jota valtaa joskus on ollut.

Historian aikana, arvoisa puhemies, on ollut erilaisia hallituksia ja parlamentarismi on toteutunut eri tavoin. Meillä on ollut sellaisiakin pääministereitä, jotka eivät ole kertaakaan valtiopäivien aikana käyneet täällä puhumassa. Nyt kyllä pääministeri käy puhumassa, mutta miksi hän ei puhu ykköspuheitaan täällä eduskunnassa, vaan aina jollakin muulla foorumilla, se on myöskin mielenkiintoinen kysymys, ja se myöskin heikentää osaltaan eduskunnan arvovaltaa. Myöskin se, että eduskunnan lausumia ei hallitus ota todesta, heikentää tämän talon arvovaltaa. Näihin seikkoihin pitäisi tulla muutos, että kansalaisetkin uskoisivat tähän taloon ja tähän saliin.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Isohookana-Asunmaan minuutti oli kovin pitkä!

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliomäki puolusteli sitä, että hallituspuolueitten sisällä on tällaista poliittista jännitettä. Se on oikein, että näin on, ei siinä mitään huomautettavaa. Mutta se on väärin, jos luodaan kansalaisille sellainen käsitys, että hallituspuolueet ovat yksi yhdessä asiassa eri mieltä hallituksen kanssa ja todellisuudessa haluaisivat toista politiikkaa. Mutta sitten, kun hallituksen luottamuksesta äänestetään tai asioista äänestetään, nämä samat edustajat kuitenkin äänestävät hallituksen esitysten puolesta. Tässä on tällaista ed. Pulliaisen mainitsemaa taktiikkaa. Mutta miksi tämmöinen voi jatkua? Osasyynä siihen on se, että myöskin arvoisa media antaa tälle toiminnalle täyden tukensa eikä kerro kansalaisille sitä, että tämä on itse asiassa kahdella tuolilla istumista ja kansalaisten pettämistä antaa keskusteluissa ja puheissa toisenlainen kuva kuin sitten äänestyksessä käyttäydytään.

Kari   Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä ei ole talousarvion ja eduskunnan vaikutusvallan suhteesta paljon keskusteltu. Uusi perustuslakihan ei muuttanut budjettioikeuden ja eduskunnan budjettivallan perusteita. Täydellisyysperiaatteesta olemme keskustelleet muun muassa sidottujen menojen ja tulojen arvioimisen osalta.

Mutta se, mikä on asia, joka on myös kovin vähälle jäänyt, joka vaatii paljon laajempaa keskustelua, on tietysti budjetin käsittely eduskunnassa. Minusta on luonnollista, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ja toisaalta valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät ovat juuri se toimitapa, jolla vastuuta eduskunnassa, kansanvallan toimivuutta ja edustuksellisen demokratian uskottavuutta hoidetaan, ja sitä on hoidettu täällä tietysti välillä huonossa ja välillä hyvässä hengessä hallituksen kanssa. Mutta tämä on eduskunnan budjettivallan ja kansanvallan normaali tapa. Nimenomaan hallituspuolueiden yhteisellä toiminnalla nämä muutokset, mitä täällä on tehty, on tehty. Eli kansalaisten vaikuttaminen eduskunnan välityksellä toteutuu juuri tällä proseduurilla.

Tässä suhteessa on ollut omituista suhtautumista valtiovarainministeriltä, kun hän hiljan peräänkuulutti jo etukäteen raameihin mahdollisia korjauksia. Tämähän tarkoittaisi sitä, että eduskunta ikään kuin aivan laput silmillä ilmoittaisi arvionsa myös talouspolitiikan ja budjetin yksityiskohtiin menevistä johtopäätöksistä tietämättä edes, mitä hallitus aikoo yksityiskohdissaan esittää ja minkälaisia yksityiskohtaisia tulojen arvio- ym. asioita budjetti sisältää. Tältä osin täytyy sanoa, että valtiovarainministerin esitys oli aika erikoinen, ikään kuin esitettäisiin jokin kiintiö. Ei täällä budjetti- ja finanssipoliittisesta linjasta kiinni pitäen vastuuttomasti esitetä menojen lisäyksiä.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Rajamäki, aika!

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Viime keväänä käsittelimme täällä kehyksiä. Eduskunta esitti teidänkin suullanne useita toivomuksia ja vaatimuksia, mitkä on budjetissa otettava huomioon. Kun niitä otettiin huomioon ja asiakirja tuotiin tänne, te syytitte hallitusta siitä, että se ylittää omat kehyksensä. Minusta olisi selvempää ja siihen minä vain pyrin, että nyt kehysten yhteydessä, jos eduskunta näkee, että jokin asia on ehdottomasti hoidettava, niin se myöskin ehdottomasti niin ilmoittaa, eikä mitenkään vähän siihen suuntaan, jotta tulee selväksi nimenomaan eduskunnan viimekätinen päätösvalta, joka pitää sisällään myöskin vastuun.

Minusta tämä parlamentarismikeskustelu on täällä mielenkiintoista. Kyllä on maa kehittynyt. Ajatellaanpa 70—80-lukua, jolloin edes vaaleilla ei ollut mitään merkitystä siihen nähden, ketkä täällä istuivat. Ja se vielä julkisesti sanottiinkin, ettei sillä ole mitään merkitystä. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Oli niillä vähän!) Eipä silloin parlamentarismista ollut pienintäkään orastavaakaan tietoa.

Muistan sitten sinipunaa, joka rikkoi tämän. (Ed. Pekkarinen: Jatkuvasti kaatui hallitus!) — Keskinäisiin riitoihinsa, ja sama kombinaatio jatkoi. — Silloin ei ollut kovin paljon mahdollisuuksia pilkun paikan muuttamiseen, kun tämä parlamentarismi alkoi aueta Suomen toisen tasavallan aikana 87 alkaen. Mutta pilkun paikatkin olivat tiukoissa siinä hallituksessa. Nyt luulen, että ed. Pulliainen on aivan oikeassa, eduskunta muuttaa tavan takaa esityksiään, enkä usko, että siitä kovin suurta meteliä hallituksesta pääsääntöisesti syntyy. Erittäin paljon tulee muutoksia, ja uskoisin niin, kaikki parempaan suuntaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan perustuslaista ja kansalaisista, niin kyllä keskeisin ja tärkein periaate on yhdenvertaisuus, että kansalaiset ovat yhdenvertaisia muun muassa peruspalvelujen saatavuuden suhteen. Kun puhutaan viime aikojen politiikasta, me tiedämme, että erityisesti kunnallisvaalien jälkeen monissa köyhissä kunnissa ei pystytä enää peruspalveluja turvaamaan. Nyt hallituksen selvitysmies on tehnyt esityksen, jolla näiden köyhien kuntien asemaa ei mitenkään auteta. Tästä seuraa se, että kansalaiset eivät enää ole yhdenvertaisia peruspalvelujen edessä. Mielestäni tämäkin on sellainen parlamentaarinen kysymys, joka pitää nostaa esille, kun kysytään, mikä on parlamentarismin, mikä on perustuslain velvoite kansalaisten tasa-arvon ja peruspalvelujen suhteen.

Toimi  Kankaanniemi  /skl:

Arvoisa puhemies! Äänestysaktiivisuus on viime vaaleissa alentunut jatkuvasti, ja se on yksi huolestuttava esimerkki siitä, että meillä eivät asiat ole todellakaan aivan kunnossa. Vastuun kantaminen kuuluu parlamentarismiin. Juuri täällä on paljon keskusteltu siitä asiasta, mutta haluan sanoa myös omalta näkökulmaltani, että erityisesti keskisessä ja itäisessä Suomessa, jossa ei ole yhtään ministeriä, siellä hallituspuolueiden — ja katson erityisesti tälle puolelle vasemmistoon — kansanedustajat kulkevat puheissaan ja kirjoituksissaan aivan eri latuja kuin hallitus. Täällä äänestetään kyllä pääsääntöisesti hallituksen esitysten mukaisesti, mutta sen jälkeen vastuusta ei ole pienintäkään tietoa. Puhutaan aivan toista kuin on juuri päätetty. Minusta tämä rapauttaa parlamentarismia, koko demokraattista järjestelmäämme, ja tähän pitäisi löytää keinot, joilla palautettaisiin vastuun kantaminen todelliseksi vastuun kantamiseksi. (Ed. Pekkarinen: Hallitus tietoisesti sallii tämän!) Tämä johtaa meidät suuriin vaikeuksiin, jos tällä tiellä annetaan näin vain jatkua.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta parlamentarismin toimivuutta ja selkeyttämistä on pohdittava enemmän tavallisen ihmisen näkökulmasta. Jos kaikki on hyvin, niin kuin pääministeri täällä väitti ja monet muutkin ministerit, niin miksi ihmiset sitten kokevat, että parlamentarismi on hämärtynyt? Puhutaan jopa demokratian kriisistä, ja äänestysluvut laskevat vaali vaalilta. Uskon, että taustalla on kaksi tekijää, ja ensiksi on tietysti se, että ihmiset kokevat, että koko poliittinen järjestelmä alkaa olla voimaton markkinavoimien, kansainvälisten pääomaliikkeitten vallan alla. Kun ihmiset selkeästi kaipaavat politiikkaa politiikkaan, niin kyse on juuri tarpeesta ottaa markkinavoimia edes osin poliittiseen hallintaan ja kontrolliin ja luoda tasa-arvoisia elämisen edellytyksiä kaikille. Tämähän lopulta on politiikan tehtävä, valtion tehtävä. Se on minusta myöskin sen onnistumisen mittari hyvin pitkälti. Toisaalta sitten on kyse siitä, mihin hyvin monet edustajat täällä ovat viitanneet, että uskoa ja luottamusta parlamentarismin toimivuuteen hämärtää juuri tekojen ja puheitten ristiriita. Tämän on synnyttänyt ylileveä hallitusrintama. Parlamentarismi tarvitsee selkeitä vaihtoehtoja, joista ihmiset valitsevat.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen ykkös- ja kakkoshallitukset ovat mielestäni harjoittaneet erittäin vakaata talous- ja finanssipolitiikkaa, ja sen tuloksena Suomen talous, yritysten taloudet ja elinkeinoelämä ovat erittäin vahvassa vedossa ja hyvässä kunnossa. Siinä mielessä kiitos hallitukselle. Mutta minua vaivaa se, että 2010 mennessä Suomesta poistuu 700 000 työntekijää ja uusia työntekijöitä tulee tilalle noin 500 000. Kysynkin hallituksen edustajalta, ministeri Koskiselta:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että se varautuu ajoissa 200 000:n työvoimavajeeseen?

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä olevan epäily on hyve, ja on selvää, että parlamentarismi vaatii opposition. Se, mitä ed. Ryynänen sanoi, on osittain totta, että poliitikot ovat itse vähän turhautuneita, mitä tämä keskustelu edustaa, ja sitten äänestäjät eivät äänestä. Se kyllä johtuu siitä vaihtoehtojen puutteesta, ja kyllä minusta olisi hieno asia, jos keskustapuolue käyttäisi loppuoppositiokauden uskottavan vaihtoehdon esittämiseen. (Ed. Pekkarinen: Kiitoksia neuvoista!) Ei ole olemassa kahta politiikkaa, että oppositiossa esitetään toista ja sitten mahdollisesti hallituksessa toista, mutta sama pätee myös hallituspuolueisiin. Tässä yhdyn kyllä ed. Korkeaojan ja ed. Pekkarisen käsitykseen, että kyllä se on aika omituista, että osa hallituspuolueiden kansanedustajista sanoo, että politiikka on totaalisesti väärää, se on uusliberalistista ja väärää ja sitten samat ihmiset äänestävät luottamuksen puolesta. Kyllä tämmöinen on omiaan vieraannuttamaan ihmisiä politiikasta. Se pitää minusta rehellisesti tunnustaa. Eikä parlamentarismin ylevin muoto ole se, että valtiovarainvaliokunta päättää asioista.

Puhemies:

Ed. Jaakonsaari, aika! — Haluan antaa minuutin puheenvuorot vielä ryhmäpuheenvuorojen pitäjille.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Ed. Korkeaoja väitti, että minä puolustelin sitä, että hallitusryhmien sisällä käydään kriittistä keskustelua. Ihmettelen tällaista väitettä. Minulla ei ole tässä yhteydessä eikä missään muussakaan yhteydessä tarvetta puolustella. Lausuin oman käsitykseni parlamentarismista, sen minusta aivan oleellisesta osasta, joka on erityisen tärkeätä, kun meillä on näin laajapohjainen hallitus, jossa todella puolueet aatteellisine pohjineen hämärtyvät sinne taustakohinaan, kun mediamylly oikein jauhaa. Minusta meidän pitäisi pohtia keinoja, joilla voitaisiin tätä asiaa korjata ja esimerkiksi eduskunnan ja hallituksen suhteita korjata sillä tavalla, että ei olisi niin suurta kuilua eduskunnan lausumien ja epäluottamuskysymyksen välillä. Siis instrumentteja tähän väliin. Eduskunnankin on syytä miettiä, pitääkö lausua joka asiasta, edellyttää joka asiaa, kun ei tiedetä, vaikuttaako se mitään. Suuren valiokunnan käytäntö on ehkä yksi, josta voisi hiukan katsoa esimerkkiä, jossa hallituksen ja eduskunnan yhteistyö on tiivistä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On tämä komentoparlamentarismi aika erikoista. Pääministeri ensinnäkin valitsee itse teeman, mistä keskustelu käydään, ei tyydy siihen, mitä joulun alla täällä sovittiin. Sen jälkeen hän esiintyy täällä, komentelee — oppositiota komentaa ja hallituspuolueiden edustajia — ja lähtee kesken keskustelun pois, keskustelun, jonka ajan, teeman ja paikan, tällä kertaa myös paikan hän itse oli valinnut. Totean tämän ääneen, en ota enempää siihen kantaa.

Mitä tulee jonkinlaiseen yhteenvetoon tästä keskustelusta, arvoisa puhemies, tämä on tietysti harvinaista ehkä, että voi näin toisen ryhmän edustajatoveriin yhtyä, minusta ed. Jaakonsaari sanoi asian ytimen: parlamentarismin kannalta tämä meno, istua samaan aikaan kahdella tuolilla, ei ole oikeutettua, se rapauttaa parlamentarismin. Tässä meidän kaikkien on aika ja paikka mennä itseemme.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarisen viimeiseen lausumaan voi hyvin yhtyä, että ei voi istua yhtä aikaa kahdella tuolilla, on otettava kantaa suuntaan taikka toiseen.

En myöskään hyväksy sitä, minkä monet ovat täällä tuoneet esiin, että media on anastanut valtaa. Ei meiltä valtaa voi anastaa, ellemme me itse sitä anna. Kyllä meidän on katsottava myöskin peiliin.

Toteaisin, kuten ryhmäpuheenvuorossamme todettiin, että on jossain määrin ongelmallista, että meillä on näin laajapohjainen hallitus. Siteeraan tutkimusta, josta täällä jo aikaisemmin puhuttiin. Viime vuonna helmikuussa on nuoria tutkittu, heidän asenteitaan, ja todettu, että nuorten tiedot suorastaan katoavat, kun kysytään vasemmiston ja oikeiston periaatteellista eroa suhteessa taloudelliseen kilpailuun. Nuoret luulevat, että valtio omistaa kaikki pankit jne. Täällä on monta kertaa vaikea ehkä salissakin erottaa, missä kulkee oikeiston ja missä vasemmiston raja.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva perustuslaki ja sen toteutuminen vuoden ajalta osoittaa, että eduskunta kykenee myös päätöksiin vaikuttamaan. Nimittäin eduskunnan rooli tämän perustuslain aikaansaamisessa on ollut erittäin oleellinen myös viime vaiheessa, kun sitä täällä käsiteltiin. Sitähän ei hyväksytty pilkulleen, niin kuin hallitus oli sen esittänyt, vaan sitä työstettiin edelleen tässä talossa.

Toisaalta olen nyt viidettä kautta eduskunnassa ja muistan, että aina on valitettu sitä, että hallituksen ministerit eivät kuuntele kansanedustajien ja eduskunnan tahtoa tarpeeksi. Valitus on ilmeisesti osin aiheellista, mutta toisaalta haluan todeta, että suomalainen parlamentarismi kuitenkin toimii kohtuullisen hyvin.

Gunnar Jansson /r:

Rouva puhemies! Yhdyn siihen, mitä ed. Helle äsken sanoi, mutta myöskin toistan sen, että 45 prosenttia eduskunnan käsittelemistä asioista liittyy nyt tavalla tai toisella EU:n ympäristöön. Pääministeri myöskin yhtyi siihen toisaalta varoittaen siitä, ettei pidä rakentaa suurta mega-aparaattia tämän ympärille. Senkin ymmärrän, mutta onhan meillä perustuslakimme perusteella myöskin kaksi tärkeää pointtia. Toinen on enemmän avoimuutta, ja toinen on realistinen aikataulu EU-asioiden käsittelyssä eduskunnassa, eduskunnan suuressa valiokunnassa, elikkä tähän palataan.

Jouko  Jääskeläinen  /skl:

Arvoisa puhemies! Käytännössä tämän talon ja hallituksen työhön aika paljon vaikuttavat eri eturyhmät. Mutta korostaisin sitä, että meidän tehtävämme on ajaa nimenomaan niiden etuja, jotka eivät ehkä edes ryhmittäydy eturyhmäksi, sanoisinko lapsiperheet, köyhät ja syrjäytyneet. Meidän pitää käydä arvokeskustelua näistä asioista.

Myöskin sanoisin toisen teeman: Me tarvitsemme tänne toimivan parlamentarismin tueksi myöskin arvokeskustelua, kansalaisyhteiskunnan arvokeskustelua. Norjassa oltiin valmiita jopa erityinen arvokomitea laittamaan tätä keskustelua käymään, toivottavasti myös yhteiskunnan kipukohdista. Valtiopäivien avajaispuheenvuoroissahan vilahti arvokeskustelu, arvopohja. Painottaisin sitä, ei vain markkoja vaan myöskin tätä ulottuvuutta.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri epäili, että keskustasta ei löydy valtiovarainministeriä. Vaikka suuresti kunnioitan hänen ammattitaitoaan ja muuta, haluan vain todeta, että jos tuntuu, että on korvaamaton, silloin se on paha merkki myös parlamentarismissa.

Edelleen hän sanoi, että keskusta kateilee veronalennuksia. Kukaan ei kateile veronalennuksia. Lopettakaa vaikka kokonaan verotus, jos pystytte pitämään huolta vähäosaisista kansalaisista ja pienempituloisista kansalaisista ja heidän elinmahdollisuuksistaan. Sitä me haluamme, ja siihen pitää sopeuttaa sekä veronalennukset että kansalaisista huolehtiminen sillä tavalla kuin perustuslaki nimenomaan edellyttää.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Jansson on nostanut esille tärkeän kysymyksen eli Euroopan unionin päätöksenteon parlamentaarisen seurannan. Kysymyshän oli ylikansallisesta päätöksenteosta, ja ensi kertaa Suomen historiassa me joudumme luomaan myöskin demokraattista katetta tämän tyyppiselle päätöksentekojärjestelmälle. Me olemme ymmärtäneet, että nimenomaan ylikansallisessa päätöksenteossa on niin sanottu demokratiavaje. Siinä suhteessa tietysti europarlamentti on yksi elin, joka sitä vajetta paikkaa, mutta toinen kohta, jossa sitä paikataan, on nimenomaan kansallinen unionin päätöksenteon seuranta. Tässä suhteessa suomalainen järjestelmä on ollut poikkeuksellisen hyvä. Meillä on säännöllinen, kokonaisvaltainen unionin asioiden seuranta. Tiedonsaanti on varmistettu ajoissa. Mutta epäilemättä yksi ongelma on se, jonka ed. Jansson toi esille, eli meiltä puuttuu parlamentaarinen dialogi tässä kysymyksessä.

Toinen ulottuvuus, joka on ongelma, arvoisa puhemies, liittyy nimenomaan siihen innovaatioon, jonka me olemme tehneet. Me olemme sitoneet koko eduskunnan seuraamaan unionin asioita, eli unionin päätöksentekoon liittyvä valmistelu tapahtuu myöskin erityisvaliokunnissa. Tässä suhteessa kuitenkin on ongelmia, ja siinä me joudumme katsomaan itseämme. Erityisvaliokunnissa usein arvioidaan niin, että suuri valiokunta tekee päätökset asioissa, suuri valiokunta tekee arvion siitä, että nimenomaan erityisvaliokunnassa asiat valmistellaan huolella. Helposti käy niin, että kun on kaksi kokkia, kukaan ei tee kunnon soppaa. Tässä on meillä varmaan tarkistuksen paikka.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiosääntöuudistuksessa keskityttiin pääasiallisesti keskeisten valtioelinten valtasuhteisiin. Vähemmälle huomiolle sen sijaan jäi kansalaisten osallistuminen. Jos me ajattelemme parlamentarismin toimivuutta, hyvin keskeistä on se, millä tavalla me todella saamme kansalaiset mukaan. Tässä mielessä ehkä enemmän meidän pitäisi keskustella siitä, millä tavalla suuntaudumme tulevaisuuden päätöksentekoon hallituksen, eduskunnan ja eduskunnan eri valiokuntien yhteistyössä, yhteistoiminnassa. Ajattelen näin, että ehkä koko parlamentarismin toimivuutta ajatellen yksi keskeinen tulevaisuuden kysymys on se, millä tavalla me siirrymme reaktiivisesta lainsäädännöstä enemmän proaktiiviseen lainsäädäntöön ja miten tässä työssä eduskunta voi toimia enemmän aloitteentekijänä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin viitattiin median rooliin esittämättä mitään arvoarvostelmaa. Minäkin olen väliin jäänyt ihmettelemään sitä, kiinnostavatko eduskuntakeskusteluissa kuitenkin vain satunnaiset, ehkä vähän huvittavatkin tapahtumat. Sehän johtaa nimenomaan siihen, että annetaan haastatteluja eduskuntakeskustelujen ulkopuolelta. Haluaisin vakuuttaa tässä arvoisan median edustajille, että täällä lipsahtelee vielä paljon pahemmin kuin haastatteluissa. Uskoisin, että otsikoita löytyy eduskuntakeskusteluista. Se olisi minusta myös eduskunnan arvovallan mukaista, että täällä todella päästäisiin ... (Eduskunnasta: Että lipsahdukset kirjattaisiin!) — Nekin, nekin.

Ed. Manninen, ette tietenkään tarkoittanut, että minä olisin jotenkin esittänyt itseni korvaamattomaksi. Tämä maa ei ole sellaisessa hätätilassa vielä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tämäkin keskustelu osoittaa, että suomalainen parlamentarismi on elävöitynyt. 90-luvun valtiosääntöuudistusten myötä on enemmistöllä enemmän päätösvaltaa, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta.

Se, mikä puuttuu, on juuri yhteys kansalaisiin. Ei ole riittävää demokraattista keskustelua, ei saada kansalaisia mukaan. Tähän ongelmaan myös keskustelussa kiinnitettiin huomiota. Äänestysaktiivisuus on yksi mittari demokratian toimivuudelle jatkossakin.

Kaivattiin muotoja eduskunnan poliittiselle ohjaukselle hallitukseen päin. Perustuslakiuudistus avasi myös näitä. Eduskunnan omissa käsissä on käyttää esimerkiksi toimenpidealoitetta. Sehän tarkoitettiin niin, että valiokunta voisi tarkkaan tutkien tärkeimpiin asioihin ottaa kannan ja antaa ikään kuin jatkotyöstämisen hallituksen tehtäväksi. Se olisi ihan normaalia parlamentarismia. Ei jätettäisi toimenpidealoitetta sellaiseksi hylättyjen toiveiden pinoksi, joka toivomusaloite vanhassa muodossaan oli. Mutta muitakin uusia keinoja toki on.

Keskeinen ongelmahan on se, johon viitattiin opposition puheenvuorossa, että puheiden ja tekojen ristiriita saattaa hämärtää poliittisia vastuunalaisuuksia. Voidaan ehkä kärjistetysti sanoa, että puheiden ja tekojen ristiriitaa hallituspuolueryhmissä on eri foorumeilla. Tässä salissa puhutaan ehkä muuta kuin muissa saleissa. Opposition kohdalla puheiden ja tekojen ristiriita on taas aikajanalla: Tehdään oppositiossa toista ja puhutaan toista silloin, kun ollaan vastuuta kantamassa. Siinä saattaa olla paljon jyrkempiä ja isompia ristiriitoja neljän vuoden aikaperiodilla kuin hallitusryhmien sisäisissä keskusteluissa pitkin vaalikautta. Molemmat ovat poliittista keskustelua hämärtäviä ja kansalaisia hämääviä asioita. Tietysti hyvässä poliittisessa kulttuurissa niistä päästään vähitellen eroon ja selkeämmille vesille.

Toivon, että tässä keskustelussa on virinnyt asioita, joita voimme jatkotyöskentelyssä sekä eduskunnan omassa säädösvalmistelussa ja toimintatapojen kehittämisessä että hallituksen puolella jalostaa eteenpäin.

Puhemies:

Arvoisat edustajat! Pyydän kiittää tästä ensimmäisestä avauskeskustelusta, joka tässä talossa on pidetty.

Keskustelu on nyt päättynyt.