Täysistunnon pöytäkirja 3/2001 vp

PTK 3/2001 vp

3. TIISTAINA 6. HELMIKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi asunto-osakeyhtiölain 5 ja 39 §:n ja asuntokauppalain 2 luvun 8 §:n muuttamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys, joka nyt lähtee ympäristövaliokuntaan, pyrkii saamaan kiinteistöt ja rakennukset vastaamaan kunkin ajankohdan mukaisia tavoitteita ja vaatimuksia. On kuitenkin selvää, että tämä esitys ei ole ristiriidaton. Olen samalla vakuuttunut siitä, että esitys pystytään käsittelemään niin, että muut näkökulmat, mitä nyt jo julkisuudessa on rahoituksesta ja asukkaan asemasta tuotu esiin, huomioidaan ja näin päästään asiassa valiokunnassa hyvin eteenpäin. Tämähän koskee ennen muuta esimerkiksi nykyaikaisia tietoliikenneyhteyksiä ja niiden rakentamista kiinteistöihin.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että lakiesitys tuo toisaalta korjauksia tilanteeseen mutta varmasti on osaltaan myös synnyttämässä uusia vaikeuksia. Tällä hetkellä on jo usein tapahtunut se, että asukkaat ottavat yhteyttä ja tiedustelevat, onko heidän pakko osallistua jostain tietystä korjaustoiminnasta johtuviin kustannuksiin. Tietysti erityisesti on tullut ilmi se, että usein vanhempi ikäpolvi ei näe mielekkäänä sellaisten uudistusten tarpeellisuutta, joka taas nuoremmalle sukupolvelle on ehkä itsestäänselvyys ja merkki nykyaikaisen asumisen laadusta.

Tähän yhteyteen liittyy tietysti tiiviisti se, minkälaisia taloudellisia mahdollisuuksia ihmisillä on osallistua kustannuksiin. Usein vaikeutena ovat vanhempien ikäluokkien osalta eläkeläiset, joilla ei ole riittävää maksuvolyymiä ja kykyä suoriutua kustannuksista. Toivoisinkin, että asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä pohdittaisiin vielä näitä seikkoja, löytyisikö mahdollisia suosituksia taloyhtiöille sen menettelyn turvaamiseksi, ettei turhaan vaarannettaisi joidenkuiden vähävaraisten ihmisten mahdollisuuksia asua ja selviytyä.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Lagen om bostadsaktiebolag förenklar beslutsfattandet i våningshus. Var och varannan har råkat ut för att man inte kunnat dra t.ex. kabel-TV till ett bostadsaktiebolag, då någon i bolaget motsatt sig detta. Mosvarande situationer skall enligt lagen förhindras genom att man går över från konsensusbeslut till majoritetsbeslut. En förenkling har varit motiverad.

Den avgjort största frågan som lagen bidrar till, och som bara flyktigt tas upp i propositionen, är att det samtidigt blir lättare att fatta beslut om installation av hiss i efterhand. Detta är av stor betydelse då vi har en befolkning som blir allt äldre och som i allt högre grad bor i höghus. Många av dessa höghus saknar fortfarande hiss. Det är lönsamt att tillåta en extra kostnad för hissinstallationer för att möjliggöra för äldre att kunna bo kvar i sina egna lägenheter. För ändamålet ersätter staten upp till 50 procent av kostnaderna och därtill ger flera kommuner ännu en extra ersättning för en hissinstallation.

Att installera en hiss kostar ungefär 0,5 miljon mark. I stort sett motsvarar det en kostnad på 30 000 mk per bostad. Efter statsstödet sjunker kostnaden till 15 000 mk. I lagpropositionen får inte beslut om investeringar som leder till grundläggande förbättringar eller som höjer boendestandarden leda till att aktieägarens betalningsförpliktelse blir "oskäligt betungande".

Utgångspunkten är att bostadsvederlaget bestäms på basis av lägenheternas kvadratmeterantal. Huruvida 15 000 mk är oskäligt betungande är tolkningsbart och kan variera från fall till fall.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota kahteen ongelma-alueeseen, jotta tulevilta kiistoilta voitaisiin välttyä. Alueet ovat erillisiä eivätkä siis suoranaisesti liity toisiinsa. Ensimmäinen niistä koskee kustannusten jakoa. Tähän mennessä ei ole ollut aivan epätavallista, että ensimmäisessä kerroksessa asuvat ovat estäneet hissin rakentamista koskevan päätöksen tekemisen, koska heillä ei yksinkertaisesti olisi mitään iloa hissistä. Esityksen ajatuksena on, että yhteiskunnallisen solidaarisuuden on oltava sen verran suuri, että tällaista kustannusta ei kokonaisuudessaan voida pitää ankarana. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaakin tätä ajatusta. Tästä huolimatta esitys voi johtaa riitoihin ensimmäisessä kerroksessa asuvien ja muiden talon asukkaiden kanssa, koska hissin vastustajat voivat saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi viittaamalla kohtuuttoman ankariksi muodostuviin kustannuksiin. Tuolloin lakiehdotus ei johtaisi toivottuun tulokseen.

En rimlig lösning vore att mera tydligt ta ställning för möjlighet att gradera kostnaderna mellan bostadsägarna enligt den nytta de får. De som bor på första våningen skulle komma lite billigare undan. Jämkningsparagrafen tillåter det redan idag, men det har inte sagts tillräckligt tydligt ut och möjligheten berörs inte heller i motiveringarna. Ett beslut om gradering av kostnaderna enligt nytta kräver i lagförslaget enhällighet på bolagsstämman. Det andra problemet gäller personer som bor högre upp och som inte vill ha hiss eller som helt enkelt inte har råd med en sådan. En övergång till majoritetsbeslut försätter dem i en aning underlig situation där de kan få anmärkningsvärda extra utgifter utan att ens ha velat ha dem. Förmodligen kommer man i så fall att hänvisa till att beslut inte får föranleda betungande kostnader och då installeras ingen hiss.

Vad man än gör finns det alltså svagheter, i det ena fallet kan enskilda personer åläggas stora utgifter som de motsatt sig eller också blir personer som behöver hiss utan den, och lagens mening uppfylls inte. I utskottsbehandlingen borde man beakta denna ekvation och försöka finna en lösning. För regeringens initiativ, som går ut på att skapa förutsättningar för intensivare hissbyggande, är det viktigt att den här lagen fungerar.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att lagförslaget är motiverat och kommer att lindra ett spirande socialt problem för personer som i dag bor i lägenheter som de inte kommer ut ur.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Lainmuutoksen jälkeen, niin kuin täällä on todettu, kaikista perusparannuksista ja uudistuksista, myös asumistasoa kohentavista, voitaisiin päättää asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella enemmistöllä. Kustannukset jaettaisiin kaikkien osakkaiden kesken yhtiössä noudatetun yhtiövastikeperusteen mukaan. Laissa nimenomaan edellytetään, että parannus tai uudistus vastaa ajankohdan tavanomaisia vaatimuksia ja sen vaikutus osakkaan maksettavaksi tulevaan vastikkeeseen on kohtuullinen. Tärkeätä on, että näistä asioista informoitaisiin osakkaita riittävästi. Selvästi on olemassa sellaista katkosta varsinkin suurissa taloyhtiöissä, että hyvin pieni osa osallistuu yhtiökokouksiin ja muille tätä informaatiota ei tule tarpeeksi. Tulee pitkällisiä ristiriitoja ja taistoja sinänsä aika yksimielisistä asioista, jos ne riittävästi vain perusteltaisiin ennen liikkeelle lähtöä.

Vaikea on, niin kuin ed. Kautto mainitsi, saada välttämättä näitä perusteluja läpi silloin, kun esimerkiksi henkilö ikänsä vuoksi katsoo, että häntä asukkaana tämä uudistus ei lainkaan palvelisi. Siinä vaiheessa ehkä ei arvosteta myöskään sitä, että osakkeen, huoneiston arvo pidemmällä tähtäimellä selvästi nousisi tällaisen asumistasoa kohottavan uudistuksen, hissin rakentamisen tai parvekelasien tai antennijärjestelmän uusimisen kautta.

Tällainen hyvin tarkka tiedottaminen ja uusien muotojen hakeminen myös tiedottamiseen voisi olla paikallaan: että isännöitsijä käy ovelta ovelle selostamassa, mitä ollaan tekemässä. Se tulee aina aika yllättäin, jos tulee paksu paperinivaska, jossa teknisin termein selostetaan korkealentoisia uudistuksia. Sen tietosisältö ei välttämättä mene perille.

Tällaisia hyvien tapojen edistämisiä, uusien käytäntöjen luomista kiinteistöalalla, näitä perusparannuksia, kohennuksia, korjauksia valmisteltaessa sopii tukea. Toivottavasti ympäristövaliokunta löytää samoin kuin kiinteistöala keskenänsä tällaista uutta ohjeistusta ja uusien työtapojen kehittämistä, jotta tällaisia pitkällisiä kiistoja asunto-osakeyhtiöiden sisällä ei aiheudu jatkossakaan.

Ed. Gestrin kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että tietyssä tilanteessa tällä uudistuksella on myös merkittävä sosiaalinen sisältö, peruste. Pystytään varustamaan merkittävä määrä Suomen asuinrakennuksia hisseillä, jotka tuovat kymmeniätuhansia uusia asuntoja myös vanhusten ja heikommin liikkuvien ihmisten käyttöön. Tällainen toiminta ansaitsee myös yhteiskunnan panostusta, ja tältä osalta tällä säädösmuutoksella pystytään halvasti lainsäädäntötoimellakin edistämään välttämätöntä perusparannustyötä.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nykyinen asunto-osakeyhtiölaki siinä muodossa kuin se tällä hetkellä on voimassa, on mielestäni liiankin jäykkä tietyissä asioissa. Pienikin joukko asunto-osakeyhtiön asukkaita voi estää aivan järkevienkin uudistusten toimeenpanon. Katsoisin nyt, että tämä hallituksen esitys asunto-osakeyhtiölain muuttamisesta, kun se toteutuu tässä muodossa, tulee helpottamaan ja edesauttamaan tavanomaisten vaatimusten toteuttamista ja tavanomaisten parannustöiden tekemistä.

Mitä tulee siihen, että asunto-osakeyhtiöissä riidat loppuisivat: sen kokemuksen perusteella, jota minulla on myöskin aikaisemmasta työstäni, on ehkä turha toive, että suomalaiset lopettaisivat kaikki riidat, joita asunto-osakeyhtiöissä on. Se kuuluu elävään elämään.

Tarja  Kautto  /sd:

Arvoisa puhemies! Sen verran käytyyn keskusteluun, että minulla on ed. Karpion kanssa samanlainen käsitys, että suomalaisista suuri osa suorastaan rakastaa näitä riitoja, jotka saadaan asumisen puitteissa vireille, ja niitä hyvin mielikuvituksellisistakin asioista nostetaan. Varmasti siinä mielessä tämä lakiesitys tulee palvelemaan asukkaiden enemmistöjen etua.

Erityisesti hissikysymyksessä näen, että siinä mielessä ne ovat helpompia ratkaisuja, että ne eivät koske usein vain vanhoja ihmisiä, vaan siinähän ovat esimerkiksi nuoret lastenvaunujen kanssa liikkuvat usein samassa tilanteessa. Mielestäni hissiä voidaan hyvin verrata siihen, että myös niissä taloissa, joissa hissit alun perin ovat jo valmiina, kustannus jakaantuu kaikkien osalle. Ongelmaksi kehittyvät varmaan juuri niin sanotut nykyajan vempaimet, jotka saattavat jäädä ymmärrystä vaille joittenkin vanhempien asukkaiden taholta. Uskoisin, että tähän asiaan voisi jonkin näköistä helpotusta tuoda se, että kun näihin muutoksiin ryhdytään, samassa yhteydessä kiinnitettäisiin huomiota yleensä taloyhtiöiden vastikkeiden suuruuteen ja siihen, mikä yleensä on asumiskustannusten hinta. Ehkä sitä kautta voitaisiin löytää myös kestäviä ratkaisuja ja ehkä myös auttaa niitä, joilla on vaikeuksia suoriutua lisämaksusta, kehittelemällä heille jonkin näköisiä järjestelyjä asuntoyhtiöiden sisällä.

Keskustelu päättyy.