Täysistunnon pöytäkirja 3/2001 vp

PTK 3/2001 vp

3. TIISTAINA 6. HELMIKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

13) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain ja pakkokeinolain 5 luvun 11 §:n muuttamisesta

 

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistuksen korottamisesta sekä toisaalta huumausainerikollisuutta koskevasta muutoksesta on kaksitahoinen. Kannatan törkeän pahoinpitelyn minimirangaistuksen korottamista kuudesta kuukaudesta vuoteen, niin kuin hallituksen esityksessä nyt esitetään. Viimeksi tänään on voitu lukea Helsingin Sanomista valtakunnansyyttäjä Kuusimäen voimakas paheksunta pahoinpitelyrikosten lieviä tuomioita kohtaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vasta toistuvat pahoinpitelyt voivat johtaa ehdottomiin tuomioihin ja mikäli vankeustuomio jää alle kahdeksan kuukauden, tuomioistuimet muuttavat sen yhdyskuntapalveluksi. Yhdyskuntapalveluhan joissakin tapauksissa on oikea tapa ohjata rikoksen polulle harhautunut oikealle tielle, mutta mikään automaatti se ei saisi olla.

Arvoisa puhemies! Pahoinpitelyrikosten määrä on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt, ja poliisi näyttää olevan voimaton niiden suhteen. Törkeät pahoinpitelyt kohdistuvat vakavasti ihmisen ruumiilliseen koskemattomuuteen eivätkä voi olla millään tavoin hyväksyttävissä, joten siinäkin mielessä minimirangaistuksen nostaminen kuudesta kuukaudesta vuoteen on täysin perusteltua.

Toisaalta hallitus samassa esityksessä esittää otettavaksi käyttöön niin sanotun huumausainekäyttörikoksen eli mainittuun rangaistukseen tuomittaisiin henkilö, joka vähäisessä määrin pitää hallussaan huumeita tai niitä käyttää. Eniten tässä arveluttaa se, että tulevaisuudessa, mikäli esitys hyväksytään nyt siinä muodossa kuin hallitus esittää, mainittu huumausainerikos ei enää menisi oikeuteen, vaan se voitaisiin rangaista sakolla rangaistusmääräysmenettelyllä. Asiaa perustellaan sillä, että nopealla puuttumisella eli rangaistusmääräyksellä olisi merkitystä erityisesti huumausaineita kokeilevalle, aineitten käyttöä aloittelevalle henkilölle ja että rangaistukset olisivat sitten enemmän yhdenmukaisia.

Olen kuitenkin varsin epäileväinen asian suhteen. Mikäli henkilö saa poliisilta sakkolapun, mikä sitten aikanaan vahvistetaan, ja kun henkilö ei edes koskaan maksa näitä sakkoja ja kun oikeuteen menemisestäkään ei enää ole pelkoa, helpottaa se mielestäni huumausainekokeiluja. Onko nyt viesti se, ettei huumausainerikosta enää välttämättä pidetä niin vakavana, että edes oikeuden tarvitsisi siihen puuttua ja tuhlata aikaansa? Olen asiasta eri mieltä enkä ainakaan näillä näkymin pidä esitystä tarkoituksenmukaisena.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Puuttuisin ensimmäiseksi huumausainerikokseen, josta ed. Karpio puhui viimeksi omassa puheenvuorossaan. Toivon, että valiokunta paneutuu perusteellisesti tähän kysymykseen, punnitsee sitä monelta puolelta ja kuulee asiantuntijoita eri tahoilta, sillä kysymys ei ole täysin ongelmaton.

Toivoisin myöskin, että valiokunta pohtisi tässä yhteydessä, kun tuo luku on avattu, voitaisiinko tähän sisällyttää huumausaineen mainontakielto. Meillä nimittäin on alkoholin ja tupakan suhteen olemassa mainonnan kielto, mutta näin ei huumausainelainsäädännössä ole.

Edelleen on minusta erittäin hyvä asia, että vihdoin ja viimein saamme alentuneesti syyntakeisiin sovellettavan enimmäisrangaistuksen pakollisen lieventämisen muuttamisen harkinnanvaraiseksi eduskuntaan. Vuosia sitten olimme yhteispohjoismaisessa oikeuspsykiatrian kokouksessa. Siellä pohjoismaiset kollegat ihmettelivät, miten meillä voi olla sellainen muusta maailmasta poikkeava lainsäädäntö, jossa alentuneesti syyntakeiset tekijät pääsevät lyhyemmällä rangaistuksella. Kun useat heistä ovat vielä sellaisia, että he kiertävät näitä tekoja tehden eri laitosten väliä, he pääsevät hieman aikaisemmin kuin muut ihmiset pääsisivät tekemään jälleen nämä kepposensa. Tätä ei ole muualla maailmassa pidetty kovin asianmukaisena.

Törkeä pahoinpitely on myös asia, josta meillä on tuomittu huomattavan lieviä rangaistuksia. Toivoisin, että me tässäkin tulisimme sivistysmaitten joukkoon ja ryhtyisimme suhtautumaan pahoinpitelyihin ja väkivaltarikoksiin yhtä paheksuvasti kuin esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallitus pyrkii ihan hyvään ajatukseen siinä mielessä, että voitaisiin vaikuttaa huumausaineiden käytön vähenemiseen ja annettaisiin sellainen impulssi yhteiskuntaan, että tämä on kiellettyä aluetta. Siinä mielessä tässä tulee vähän kaksitahoinen olo, kun miettii, että samalla yhteiskunnan toimesta jaetaan neuloja. Sehän on vähän samanlaista kuin jos siksi, että puukkotappelussa on likaisenoloisia puukkoja, jaettaisiin desinfioituja puukkoja, että ei tule niin pahoja tulehduksia.

Sen takia minusta ajatus on hyvä tässä. Niin kuin aikaisemminkin olen pohtinut näissä tilanteissa, uskoisin ainakin, että viranomaiset kyllä löytäisivät huumausainerikoksentekijöitä aika hyvin seuraamalla niitä paikkoja, joissa jaetaan huumeneuloja. Joskus aikaisemmin salissa käytiin tätä keskustelua ja jotkut totesivat, jotta ei sitä voi sillä tavalla seurata, koska sitten sairaudet lisääntyisivät ja sitä kautta kustannukset kasvaisivat.

Kaiken kaikkiaan minusta pitäisi kuitenkin semmoinen kielteinen asenne saada yhteiskuntaan, että jos tiedetään, missä tämmöistä rikollista toimintaa harjoitetaan, niin löytyisi myös tällaista, onko se ilmiantajaporukkaa, se on huono sana, mutta kuitenkin kerrottaisiin, että siellä semmoista on, ja saataisiin semmoiset kiinni, jotka tämän lain puitteissa voidaan tuomita vähän kovemman sanktion alle kuin aikaisemmin. Minusta tämä on hyvä sinällään, eteenpäinmenoa.

Keskustelu päättyy.