Täysistunnon pöytäkirja 3/2002 vp

PTK 3/2002 vp

3. KESKIVIIKKONA 6. HELMIKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 28 luvun sekä pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n ja 5 luvun 10 §:n muuttamisesta

 

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Autovarkauksia tai moottoriajoneuvojen luvatonta käyttöä koskeva oikeuspoliittinen keskustelu on vellonut edestakaisin vuosikymmenen verran.

Lähtölaukauksen keskustelu sai kymmenisen vuotta sitten toteutetun rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä, jolloin silloin voimassa ollut erillinen moottoriajoneuvon luvatonta käyttöönottoa koskeva pykälä kumottiin. Arveltiin, että yleiset, kaikkia esineitä koskevat säännökset luvattomasta käytöstä ja varkaudesta törkeine ja lievine tekomuotoineen olisivat riittäneet. Siinä tämä ratkaisu on herättänyt kritiikkiä. Myös jo siihen mennessä tuo nimike, moottoriajoneuvon luvaton käyttöönotto, nyttemmin pelkkä luvaton käyttöönotto, oli katsottu virheelliseksi, kun se ei kuvaa tekoa. Epäkohdaksi voidaan todeta myös se, että esimerkiksi kameran tai jonkin esineen anastaminen auton sisältä on ollut muodollisesti ankarammin rangaistava kuin koko auton vieminen. (Ed. Vahasalo: Aivan!)

Lapinlahden Linnuthan kysyvät: "Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä?" Tämäkin on tietysti pidettävä mielessä, kun rikoslakia säädetään, että se nimikkeiltään olisi mahdollisimman lähellä kansalaisten ymmärtämää yleiskieltä.

Taustalla tähän keskusteluun vaikuttaa 90-luvun aikana tapahtunut ajoneuvorikollisuuden määrän kasvu. Esimerkiksi vuodesta 91 vuoteen 99 ajoneuvorikollisuuden määrä kasvoi noin 30 prosentilla. Aivan viime aikoina kehitys on näyttänyt kääntyneen laskuun. Vielä on aikaista arvioida sitä, onko kyseessä pysyvä trendinmuutos. Varmasti siihen osaltaan ovat vaikuttaneet uusien autojen paremmat tekniset varkaudenestolaitteet.

Ajoneuvoihin kohdistunut rikollisuus on 10 vuodessa myös muuttanut muotoansa. Vielä nykyistä lakia säädettäessä oli mahdollista erottaa niin sanotusti oikeiden autovarkaiden rikokset nuorten hetken mielijohteesta tekemistä huviajelutyyppisistä teoista. Tänä päivänä muuhun rikollisuuteen kytkeytyneen ajoneuvorikollisuuden määrä on vahvasti kasvanut. Sitä siis tehdään muun rikollisuuden rahoittamiseksi tai apuvälineeksi siinä. Usein kysymys on siitä, että luvatta käyttöön otettua autoa käytetään uusien rikosten tekemiseen esimerkiksi niin sanottuna keikka-autona tai laittoman omaisuuden kuljettamiseen. Jälkien peittämiseksi autoa käytön jälkeen sotketaan ja rikotaan tai pahimmassa tapauksessa pyritään tuhoamaan esimerkiksi polttamalla. Usein myös näihin puhtaampiin luvattomiin käyttöihin sisältyy päihteiden vaikutuksen alaisena ajamista, liikenneturvallisuuden vakavaa vaarantamista.

Vaikka tällöin ei olisi käsillä niin sanottua anastustahtoa, jota varkaudesta tuomitseminen edellyttää, vastaavat rikokset moitittavuudeltaan varsinaista autovarkautta. Anastustarkoituksen eli sen, että tekijällä oli tarkoitus pitää omaisuus pysyvämmin itsellään, osoittaminen voi muulloinkin olla hankalaa ja johtaa jopa nurinkurisiin lopputuloksiin. Nykyisellään anastustahto päätellään lähinnä siitä ajasta, jonka ajoneuvo on ollut tekijän käytössä, tai sillä kuljetusta matkasta. Riittävän pitkä aika tai matka johtaa varkaustuomioon, tätä lyhyempi taas luvattomaan käyttöön. Käytännössä rajanveto on siis tulkinnanvaraista ja joka tapauksessa yleisen kielenkäytön vastaista.

Ratkaisuksi tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan moottorikulkuneuvon käyttövarkautta lisättäväksi rikoslakiin. Käyttövarkaudesta tuomittaisiin se, joka ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen omistaman moottorikäyttöisen kulkuneuvon. Nykyisin tällaiset teot siis valtaosin tuomitaan luvattomana käyttönä. Ehdotuksen tavoitteena on puuttua entistä tehokkaammin ja jämptimmin, täsmällisemmin, moottorikulkuneuvojen luvattomiin käyttöihin.

Moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta voitaisiin tuomita sakkoa tai enintään 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta. Rangaistusasteikko olisi sama kuin varkaudessa. Luvattoman käytön rangaistus on sakkoa tai enintään 1 vuosi vankeutta, siis hieman alhaisempi. Lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta voitaisiin tuomita sakkoa. Törkeästä käyttövarkaudesta, jolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai aiheutetaan rikoksen uhrille tuntuvaa vahinkoa, voitaisiin tuomita vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 4 vuotta. Tämä rangaistusasteikko on sama kuin törkeässä varkaudessa. Törkeän luvattoman käytön enimmäisrangaistus nykyisellään on 2 vuotta vankeutta.

Moottorikulkuneuvon käyttövarkaus poikkeaisi varkaudesta siten, että tekijän tarkoituksena ei ole pitää ajoneuvoa itsellään. Käyttövarkaudesta olisi esityksen mukaan kyse silloin, kun kulkuväline on otettu haltuun luvattomasti. Esimerkiksi vuokrattuna käyttöön saadun auton palauttamatta jättäminen ei siis olisi käyttövarkaus vaan luvaton käyttö. Siinä säilyisi laveampana nykyinen tunnusmerkistö.

Pakkokeinolakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että jokamiehen kiinniotto-oikeus ja henkilön tarkastus olisivat käytettävissä myös silloin, kun kyseessä on lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus. Moottorikulkuneuvon luvattoman käytön paheksuttavuutta halutaan korostaa erottamalla se muusta luvattomasta käytöstä, jossa siis valtaosa tällä hetkellä käsiteltävistä asioista on kännyköiden luvattomia käyttöjä, ja siinä on todella iso aste-ero verrattuna keskimäärin kymmenientuhansien markkojen arvoisten autojen luvattomiin käyttöihin. Samalla mahdollistetaan nykyistä ankarampien rangaistusten tuomitseminen sellaisissa tapauksissa, jotka ovat tosiasiallisestikin rinnastettavissa lähinnä varkauksiin.

Tärkeätä on kehittää myös puuttumismuotoja. Nythän on saavutettu jo hyviä tuloksia sillä, että on ollut poliisin puolella tekoihin, niiden tutkimiseen, keskittyneitä yksiköitä. Saadaan katkaistua aikaisessa vaiheessa kierteenomainen ajoneuvojen anastaminen, johon lähinnä nuoret rikoksentekijät syyllistyvät. On myös kehitetty hoito-ohjelmia niin yhdyskuntapalvelun yhteydessä kuin vankeusrangaistuksissa. Tuleva sopimushoitorangaistus sopisi tiettyyn joukkoon näistä nuorista, jolla usein ajoneuvojen anastaminen liittyy huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöön.

Tämä rikoslain tarkennus auttaa varmasti myös siinä, että kohdennetaan myös muita toimia, rikosten torjuntaa, autovarkauksien torjuntaa, niiden selvittämistä ja oikeanlaisten seurausmuotojen käyttöönottoa tulevaan rikostilanteeseen. Niin kuin rohkaisevat esimerkit jo näyttävät, tämä jämptimpi, tarkempi, oikea-aikainen puuttuminen johtaa myös positiivisiin tuloksiin ja saadaan koko suomalaisen yhteiskunnan mitassa hyvinkin suuria sekä taloudellisia haittoja että myös liikenneturvallisuus- ja henkilövahinkohaittoja aiheuttava rikollisuus, johon viittasin, paremmin kuriin ja alenemaan.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Annika  Lapintie  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän oikeusministeriön esityksen pohjallahan on tavallaan eduskunnan tahto, koska aikanaan lakivaliokunta muistaakseni kolmen tai neljän lakialoitteen vuoksi pyysi lausuntoa moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta. Oikeusministeriö valmisteli sen ja lupasi antaa siitä vastauksen ja hallituksen esityksen. Näin on nyt tapahtunut.

Itse kuitenkin näkisin, että tavallaan niin lakialoitteiden kuin kansalaistenkin kritiikin takana on pikemminkin hiustenhalkominen eli kyse on siitä, miksi asioita nimitetään, eikä niinkään ole kyse siitä, mistä oikeastaan on kyse. Nytkin hallituksen esitys oikeastaan ei sinänsä puutu tekoon eli auton varastamiseen ja sen käyttämiseen ja hylkäämiseen ja rikkomiseen. Ainoastaan tavallaan nimikettä muutetaan. Totta on, että rangaistusasteikkoa on muutettu ja se siirtyy lähemmäs varkauden rangaistusasteikkoa. Mutta kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, sanatarkasti esitys ei kuitenkaan tähtää rangaistustason nostamiseen kaikissa tekomuodoissa. Eli itse asiassa me vain nimitämme asiaa toisella tavalla. Ehkä on ihan hyvä sinänsä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Voin kyllä ymmärtää, että tavallista kansalaista, joka ei näihin lainsäädännön tai lain soveltamisen kiemuroihin ole perehtynyt, varmasti ärsyttää se, että ilmiselvää auton varastamista aikaisemmin on kutsuttu ja edelleenkin kutsutaan luvattomaksi käytöksi.

Kuitenkin aikanaan, kun termiin luvaton käyttö on päädytty, kyse on ollut, kuten ministeri alkupuheenvuorossaankin kertoi, siitä, että ehkä nuoret ovat "ajattelemattomuuksissaan" käyneet huviajelulla. Maailma on kuitenkin muuttunut, ja totta on, että usein autojen varkaudet liittyvät siihen, että niillä tehdään muita rikoksia. Niitä käytetään rikoksentekovälineinä tai niillä kuljetetaan varastettua tavaraa. Siinä mielessä kyse on kyllä hyvin moitittavasta rikoksesta. Sinänsä olen valmis hyväksymään hallituksen esityksen. On ihan hyvä, että tämä on nyt tullut.

Ongelma mielestäni on kuitenkin siinä, että rikoslainsäädännön alalla on mielestäni paljon tärkeämpiä ja suurempia epäkohtia, joita pitäisi korjata ja joihin pitäisi puuttua. Tällä hetkellä on yleinen tieto siitä, miten esimerkiksi eduskunnassa on paljon suuria rikoslainsäädännön muutoksia ja tavallaan ruuhkaa siinä, mitä ehditään käsitellä näiden valtiopäivien aikana. Jos nyt ihan itse saisin päättää rikoslain muutoksista, niin en suinkaan laittaisi ykkössijalle sitä, että autojen varastamisen nimikettä muutetaan, vaan itse asettaisin ykköseksi vaikka sen, että meillä on hyvin suuret ongelmat perheiden sisällä tapahtuvassa väkivallassa. Vieläkin usein tuomioissa lukee, että syynä naisen pahoinpitelyyn on riitaisa parisuhde, eikä siellä suinkaan lue, että syynä naisen pahoinpitelyyn on se, että mies lyö.

Mutta siitä huolimatta tämä esitys on meillä edessämme. Varmasti odottaessamme kiireellisempiä ja vakavampia muutoksia rikoslakiin ehkä tähänkin ehdimme puuttua.

Hallituksen esityksessä todellakin nimitetään nyt auton varastamista moottorikulkuneuvon käyttövarkaudeksi ja perustellaan sitä tilastoilla, joissa puhutaan viimeisten kymmenen vuoden tapahtumista. Kuitenkin meillä on myös tuoreempaa tilastoa, joka ei ilmeisesti tähän oikeusministeriön valmisteluun ole ehtinyt. Esimerkiksi nyt viime vuodelta on jo useita erilaisia poliisin tilastoja.

Koko maan osalta viime vuonna erityisen paljon on vähentynyt ajoneuvoihin kohdistuva rikollisuus ja luvaton käyttöönotto. 16 prosenttia on vuodessa tapahtunut vähennystä. Sen sijaan esimerkiksi pahoinpitelyrikokset ovat lisääntyneet, huumerikokset ovat lisääntyneet, ja paljon piilorikollisuutta, joka ei näy, on myös näissä poliisin taustaselvityksissä tullut ilmi. Piilorikollisuutta arvioidaan olevan erityisesti huumerikoksissa ja pahoinpitelyrikoksissa sekä monissa talousrikoksissa. Kertaan näitä sen vuoksi, että saisimme auton varastamisen oikeisiin mittasuhteisiin rikoslainsäädännön piirissä.

Helsingin osalta esimerkiksi eniten poliisia työllistivät päihtyneet henkilöt, jotka aiheuttivat häiriötä ja ilkivaltaa, kotihälytykset, myymälävarkaudet ja liikenneonnettomuudet, ja huumerikollisuuden kasvu näkyi myös poliisin hälytystoimintatilastoissa. Sen sijaan myös Helsingin osalta todetaan, että omaisuusrikosten määrä on vähentynyt viime vuonna selvästi. Eniten vähenivät moottoriajoneuvojen luvattomat käyttöönotot ja niihin kohdistuneet varkaudet sekä muut autoihin kohdistuvat vahingonteot ja murtautumiset.

Turun poliisilaitoksella oli eilen informaatio Turun kaupungin tilanteesta. Kun hallituksen esityksessä on todettu, että sinänsä autoihin ja moottoriajoneuvoihin kohdistuva luvaton käyttöönotto on vaikeasti eroteltavissa luvattomasta käytöstä yleensä, Turun kihlakunnan poliisilaitoksen tilastoissa tämä kyllä on näkyvissä ja vuodesta 99 lähtien on erikseen tilastoitu juuri moottoriajoneuvoihin kohdistuvat luvattomat käyttöönotot eli autojen varastamiset pääsääntöisesti. Vuonna 99 tällaisia tapauksia oli Turun kihlakunnan poliisilaitoksen alueella 2 016, vuonna 2000 niitä oli 1 543, ja viime vuonna oli jo päästy 1 203:een eli prosentuaalisesti huikeisiin alenemisiin. Poliisin taholta todetaankin, että tämä on erittäin ilahduttavaa kehitystä, ehkä yllättävääkin. Syyksi moottoriajoneuvojen anastamisen vähenemiseen ainakin Turun osalta on arvioitu se, että nuorisorikollisuus on yleensäkin huomattavasti vähentynyt. Siihen voi etsiä syitä. Yksi ehkä raadollinen syy on se, että autojen varkaudet ovat usein nuorten tekemiä rikoksia. Nyt sitten ovat niin onnellisesti tai hyvin asiat, että tekijöitä on saatu kiinni ja usein tekijät ovat samoja, ja kun jengit ovat pidettyinä, ei autovarkauksiakaan tapahdu. Sen lisäksi, koska kysymyksessä ovat tyypillisesti nuorten tekemät rikokset, aivan nopeasti ja selkeästi autojen varkauksien väheneminen näkyy silloin, kun nuorten rikokset vähenevät.

Sen sijaan voi pohtia sitä, mitä meidän pitäisi tehdä niille nuorille, jotka esimerkiksi autojen varastamisen vuoksi ovat vankilassa. Toivoisinkin, että oikeusministeriö nopean ja ripeän toimintatapansa jatkona toisi meille uusia esityksiä siitä, miten nuorten tekemiin rikoksiin puututaan yhä nopeammin ja miten kehitetään erilaisia tapoja irrottaa nuoret rikoskierteestä.

Sinänsä en vastusta tätä lakiesitystä, mutta kuten puheenvuorostani varmaan kävi ilmi, itse en pelkkää nimikemuutosta osaa kovin suurena muutoksena pitää. Käytännössähän, hyväksymme tämän tai emme, asia ei miksikään muutu. Jos hyväksymme, nimike muuttuu, mutta asia pysyy ennallaan.

Raija   Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Harva lainkohta on hämärtänyt kansalaisten mielestä käsitystä oikeasta ja väärästä niin paljon kuin rikoslaissa oleva auton luvatonta käyttöönottoa koskeva kohta. En ole saanut mistään muusta lainkohdasta niin paljon palautetta kansalaisilta kuin juuri tästä. Sen vuoksi tein vuonna 2000 lakialoitteen, jonka allekirjoitti 103 kansanedustajaa. Suurin osa eduskunnasta on sitä mieltä, että lainkohta vaatii korjausta.

Lakivaliokunta vei asian eteenpäin ministeriöön, joka aivan oikein ryhtyi lainmuutosvalmisteluihin. Kävin keskusteluja ministeri Koskisen kanssa useaan otteeseen. Mukana oli erikoistutkija Ari Huhtinen. Ministeri ymmärsi hyvin tilanteen.

Koko maassa autoa käytettiin luvattomasti 21 081 kertaa vuonna 2001. Varsinaisia anastuksia kirjattiin 1 533. Yhdessä päivässä vietiin siis keskimäärin yli 60 autoa. Helsingissä vastaavat luvut ovat 4 285 ja 315.

Kun kansalainen palaa parkkipaikalle ja huomaa autonsa paikan tyhjäksi, hän katsoo, että hänen autonsa on varastettu. Auton omistajan kannalta on ihan sama, onko kyseessä luvaton käyttöönotto vai varkaus. Joku on murtautunut autoon, sillä avaimet ovat visusti omistajan taskussa. Joku on käynnistänyt moottorin kepulikonstein ja vienyt koko 1 600-kiloisen ja 23 000 euron hintaisen kapistuksen mukanaan. Kansalaisen näkökulmasta luvattomat käytöt ovat varkauksia eivätkä ne siitä muuksi muutu. Vaikka auto pari viikkoa myöhemmin löytyisikin kolhiintuneena hiekkakuopasta tai joltain takapihalta, autoon on silti murtauduttu ja se on viety pois. Omistaja on saanut turvautua bussikyytiin, vaikka on maksanut itsensä kipeäksi autosta, bensasta, vakuutuksista. Jos auton omistajan lompakko viedään hänen taskustaan ja se löytyy vähän myöhemmin hylättynä, kyseessä ei ole lompakon luvaton käyttö, ei edes silloin, kun varkaalla ei ole ollut tarkoitus ottaa lompakkoa pysyvästi itselleen ja sen sisällöllä ei pysty ostamaan tankillista bensaa.

Jos joku niin sanottu ongelmanuori murtautuu 100 euron arvoiseen vanhaan peltikasaan ja vie sieltä juuri toimintakelpoiset 30 euron arvoiset stereot, hän on syyllistynyt silloin varkauteen. Maksimirangaistus teosta on 1,5 vuotta vankeutta. Jos ongelmanuori tykkääkin autoista ja vie koko kärryn, kyseessä on vain luvaton käyttö ja rangaistus on sen mukainen. Yleensä siitä selviää pienillä sakoilla, harvemmin vankeuspäivillä. Luvattoman käytön maksimirangaistus on yksi vuosi.

Lain määrittelemä törkeä luvaton käyttö on kuollut pykälä. Sen tunnusmerkistöön kuuluu muun muassa, että tekijä on tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä. Jos varastat 70 000 euron arvoisen auton ja ajat sen rusinaksi, niin kuin eräs poliisi sanoi, et varmasti ole tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, mutta olet kyllä aiheuttanut huomattavaa taloudellista vahinkoa. Usein autovaras ei jää lainkaan kiinni. Jos meidän ongelmanuoremme kuitenkin jää kiinni, poliisille paljastuu hyvässä lykyssä pitkä tarina lukuisista rötöksistä. Huviajeluja on tullut harrastettua jo useamman vuoden ajan. Luvattomat käyttötapaukset vanhenevat kuitenkin kahdessa vuodessa, eikä poliisilla ole mahdollisuuksia lähteä hakemaan oikeutta sitä vanhemmissa tapauksissa. Tähän on nyt lähdetty hakemaan parannusta.

Jos lakitekstissä pitää lukea "käyttövarkaus" eikä "varkaus", olkoon niin. Halkokoot oikeusoppineet hiuksia, kyllä kansa tietää, mistä on kysymys. Tärkeämpää on, että rangaistusasteikkoa muutetaan samaksi kuin varkaudessa. Jos maksimirangaistus nousee yhteen vuoteen ja kuuteen kuukauteen, rikosten vanhenemisaika nousee viiteen vuoteen. Se on merkittävä helpotus poliisin työlle. Tärkeää on myös se, että rangaistuskäytäntö muuttuu. Se on oleellista, sillä ajoneuvorikosten torjunnassa keskeisintä on myös kiinnijäämisriski. Se on tärkeää. Rangaistuskäytäntö nimittäin muokkaa yleistä mielipidettä ja viestittää yhteiskunnan asennoitumisesta näihin rikoksiin. Liian lievä suhtautuminen joihinkin tekoihin heikentää kansalaisten luottamusta oikeusjärjestykseen, ja siihen meillä ei totisesti ole varaa.

Tärkeää on myös se, että käyttövarkaus on virallisen syytteen alainen rikos. Kun poliisi voi ryhtyä heti toimenpiteisiin odottelematta, että asianomistajaan saadaan yhteyttä tai että hän päättää tehdä rikosilmoituksen, nopeuttaa ja helpottaa se rikosten selvittämistä.

Tärkeää on kolmanneksi se, että laki mahdollistaa henkilötarkastuksen ja jokamiehen kiinniotto-oikeuden. Vuosina 91 ja 92 oli lähes koominen tilanne. Moottoriajoneuvon luvattoman käytön maksimirangaistus oli niin lievä, että pakkokeinolaki ei antanut poliisille edes mahdollisuutta pidätykseen. Tämä johti siihen, että pidätyksen sijasta poliisi saattoi vain toivottaa verekseltään tavatulle lainaajalle turvallista matkaa. Onneksi edes pakkokeinolaki saatiin korjattua vuonna 92. Nyt hallituksen esityksessä ehdotetaan myös pakkokeinolakiin muutosta, jolla annettaisiin jokamiehenoikeus pidättää ja tehdä henkilötarkastus, jos tekijää voidaan epäillä moottoriajoneuvon käyttövarkaudesta.

Neljänneksi rikoksen vakavuus pitää voida arvioida objektiivisin perustein. Vain tyhmän rikollisen aikomuksista pääsee selville kysymällä, ja toisaalta rikos on rikos, kohdistuu se rikkaaseen tai köyhään. Auton luvaton käyttöönotto on muuttunut suunnitelmallisempaan ja ammattimaisempaan suuntaan. Ajoneuvorikos liittyy usein muuhun rikollisuuteen. Auto on rikollisellekin väline eikä vain huvittelua. Varsinkin kun auto on varastettu huvittelua varten, tekijä on hurjastellessaan ja usein päihtyneenä suureksi vaaraksi liikenneturvallisuudelle ja muiden tielle sattuvien hengelle. Ongelman laajuudesta kertoo esimerkiksi se, että pelkästään luvatta käyttöön otetuilla autoilla ajetuista liikenneonnettomuuksista on arvioitu aiheutuvan vuodessa noin 200 miljoonan markan vahingot. Suuri osa luvattomista käyttöönotoista on nuorten tekemiä ja kohdistuu suhteellisen vanhoihin autoihin. Se, että nuoren tekijän rikokseen halutaan puuttua lievemmin, vie ojasta allikkoon. Nopea puuttuminen ajoneuvorikokseen voi olla mahdollisuus katkaista nuoren orastava rikoskierre. Kun rikoksen seuraukset ovat lievät ja ne tulevat joskus kauan myöhemmin rikoksen teon jälkeen, se päinvastoin kiihdyttää rikoskierrettä.

Arvoisa puhemies! Harva lainkohta on siis hämärtänyt käsitystä oikeasta ja väärästä niin paljon kuin "auton luvaton käyttöönotto" on tehnyt. Kansalaiset ovat siis antaneet minulle paljon palautetta. Viesteissä on sanottu: lopultakin eduskunnassa tehdään jotakin hyödyllistä. Ollaan siis hyödyllisiä ja oikeuden asialla ja tehdään niin kuin on oikein.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tervehdin suurella tyydytyksellä hallituksen esitystä n:o 240 vuoden 2001 valtiopäiviltä. Tyydytykseni johtuu suurelta osin siitä, että tein lähes saman sisältöisen lakialoitteen n:o 129 vuonna 1999 lähes ensimmäisenä valtiopäivätekonani täällä eduskunnassa. Tuolloin aloitteeseeni yhtyi yksitoista muuta liikennevaliokunnan jäsentä. Asia on osoittautunut niin tärkeäksi, että samasta asiasta on seuraavana vuonna tehty kolmekin eri lakialoitetta, joissa on allekirjoittajia todella runsaasti, kuten ed. Vahasalo äsken kertoi.

Rikoslaissa ollut "auton luvaton käyttöönotto" on ollut epäonnistunut käytäntö. Se on johtanut siihen, että samat henkilöt ovat ottaneet jopa kymmeniä autoja käyttöönsä, ajaneet tankin tyhjäksi ja useasti lopulta tuhonneet autot. Kun autoa ei ole muutettu rahaksi ja liitetty sitä omaan omaisuuteen, ei kyseessä ole ollut varkaus vaan luvaton käyttö, joka on ollut kevyesti rangaistu ja vielä asianomistajarikos.

Auton luvaton käyttö pitää muuttaa rikoslain 28 luvun mukaiseksi varkaudeksi. Tavoitteena tulee olla varkauksien ehkäiseminen koventuvien rangaistusten myötä. Nykyisen tilanteen sijasta yhteiskunnan tulee antaa voimakas signaali siitä, että se pyrkii suojelemaan yksityistä omaisuutta. Yhteiskunnan pitää olla valmis nykyistä voimakkaampiin rangaistuksiin omistuksen tai hallinnan loukkauksiin kohdistuvissa moottoriajoneuvorikoksissa.

Lainmuutoksen myötä asianosaisen lisäksi myös viralliselle syyttäjälle tulee jäädä oikeus syytteen nostamiseen. Tämä helpottaa järjestäytyneen rikollisuuden ja toistuvasti moottoriajoneuvojen anastuksiin syyllistyneiden kiinni saamista ja tuomitsemista. Samoin se helpottaa rikoksen uhrin asemaa, kun ei tarvitse miettiä, uskaltaako nostaa syytettä omaisuuden tuhonneita vastaan, jotka saattavat olla hyvinkin väkivaltaisia tai kostonhaluisia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on siis tervetullut ja perusteltu, vaikkakin sitä on jouduttu odottamaan tarpeettoman kauan.

Pertti   Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä edelliset puhujat jo ovat todenneet, nyt esillä oleva lakiesitys on varsin tervetullut ja saattaa nykyisen tietyllä tavalla vääristyneen tilanteen oikean suuntaiseksi. Kuten ministeri Johannes Koskinen esittelypuheessaan kertoi ja myös lakiesityksen esittelytekstistä voidaan todeta, nykyinen lainsäädäntöhän saatiin aikaiseksi noin kymmenen vuotta sitten, jolloin tehtiin nyt jälkikäteen ajatellen suuri virhe. Tämä virhe ollaan nyt korjaamassa. En puhu tästä asiasta kovin pitkään tänä iltana täällä, koska maaliskuun 18. päivä torstai-iltana koko pitkä ilta puhuttiin asiasta lakialoitteitten lähetekeskustelun yhteydessä. Näköjään eduskuntakin voi vaikuttaa asioihin ja sillä tavalla lainsäädäntöön, että hallitus tekee jopa sen pohjalta omia lainsäädäntöä korjaavia esityksiään.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys saattaa teon ja sen nimikkeen taas vastaamaan toisiaan. Yleisen oikeustajun mukaan auton anastaminen ei ole luvatonta käyttöä vaan selkeästi varkausrikos. Vain harvoin omistaja saa luvattomasti käytetyn eli varastetun autonsa takaisin samassa kunnossa kuin se oli ennen rikosta. Teosta aiheutuu joka tapauksessa kustannuksia ja ainakin vaivannäköä auton omistajalle.

Olen 8. päivä maaliskuuta 2000 tekemässäni lakialoitteessa esittänyt ajoneuvon luvattoman käytön muuttamista varkausrikokseksi. Tässä lakialoitteessa olen kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että teon nimellä ja rangaistusasteikolla on huomattava ennalta estävä vaikutus. Luvaton käyttö on helppo mieltää vähän niin kuin lainaamiseksi, tosin luvatta. Käyttövarkaus sen sijaan on selkeästi varkausrikos.

Rouva puhemies! Erittäin merkittävä parannus nykyiseen lainsäädäntöön on hallituksen esitykseen sisältyvä esitys pakkokeinolain muuttamisesta siten, että säännökset jokamiehen kiinniotto-oikeudesta ja henkilön tarkastuksesta olisivat käytettävissä myös silloin, kun epäillään moottoriajoneuvon käyttörikoksen lievempääkin tekomuotoa. Tämä uudistus tarvitaan nimenomaan suojaamaan auton omistajan tai muun sivullisen henkilön oikeusturvaa, kun he keskeyttävät rikollisen teon tai ottavat tekijän kiinni teon jälkeen. Tähän minä itse henkilökohtaisesti olen kiinnittänyt erityistä huomiota ja ilahtuneena pannut merkille tämän uudistuksen.

Varsinais-Suomesta Salon ja Loimaan kihlakunnista tänä päivänä saamieni tietojen mukaan ajoneuvojen luvattomien käyttöjen tekijät ovat vuodesta toiseen pääosin nuoria, hieman alle ja yli 20-vuotiaita. Poliisi on viime vuonna puuttunut tehostetusti autovarkauksiin, ja työn tulokset puhuvat puolestaan. Aika yllättäviäkin tilastotietoja on tällä hetkellä saatavissa. Esimerkiksi Salossa tapahtui edellisvuonna, siis vuonna 2000, 368 luvatonta käyttöönottoa, ja viime vuonna luku oli 233. Runsaan kolmanneksen pudotus rikostilastossa on hyvä osoitus työn tuloksellisuudesta. Myös Loimaan kihlakunnassa kehitys on ollut saman suuntaista. Molemmissa kihlakunnissa kiiteltiin Turussa sijaitsevan poliisin autovarkaustyöryhmän aikaansaannoksia.

Turun tilanteeseen ed. Lapintie kiinnitti huomiota, ja ajattelinkin, että tässä puheenvuoroni yhteydessä voin kertoa, mikäli ed. Lapintie ei tätä vielä tiennyt, että Turussa ja Turun ympäristössä on nimenomaan toiminut tällainen alun perin kokeiluna aloitettu autovarkaustyöryhmä, joka on saanut erinomaisen hyvää jälkeä aikaiseksi.

Rouva puhemies! Lakimuutos tulee nyt erittäin oivalliseen ajankohtaan, ja sillä tuetaan poliisin työn onnistumista. Lainsäätäjän ja poliisin yhteistyöllä meillä on mahdollisuuksia saada autovarkauksien määrä edelleen vähenemään ja säilymään alhaisella tasolla.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa puhemies! En ole yhtä vakuuttunut kuin edelliset puhujat, että nyt oltaisiin tekemässä välttämättä pelkästään hyvään johtavaa ratkaisua. Moottoriajoneuvon luvattoman käytön tekeminen pääsääntöisesti virallisen syyttäjän alaiseksi on perusteltua ja joitakin muitakin viranomaisten työtä helpottavia elementtejä tässä esityksessä kieltämättä on. Sellainen on muun muassa tähän esitykseen sisältyvä pakkokeinolain muutos. Niin ikään rangaistusasteikon laventaminen antaa tuomioistuimille väljyyttä mitata rangaistus teon todellisen luonteen mukaan. Siinä mielessä muutos palvelee ministerin esittämiä hyväksyttäviä tavoitteita. Mutta tätä asiaa pitää voida tarkastella muistakin, ehkä sittenkin tärkeämmistä näkökulmista kuin viranomaisten näkökulmasta.

Tasavallan presidentti sanoi eilen kuvatessaan nyt alkaneiden valtiopäivien työtaakkaa ja tehtävien kirjoa muun ohessa sanatarkasti näin: "Omalta osaltani haluan nostaa esille vaikeuden tehdä esimerkiksi sellaista tavallista rikos- tai siviililainsäädäntöä, joka tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa kestää ei vain vaalikaudesta toiseen vaan jopa sukupolvesta toiseen." Tämä oli siis siteeraus tasavallan presidentin eilisestä puheesta. Koko puheeseenkin, mutta erityisesti tähän lauseeseen, sisältyi paljon punnittua viisautta. Siihen sisältyy muun ohessa selitys siihen, että eduskunnan lakivaliokunnan työtaakka on niin suuri kuin se on. On tehtävä lainsäädäntöä, joka kestää ei vaan vaalikaudesta toiseen vaan jopa sukupolvesta toiseen, sanoi tasavallan presidentti.

Tästä syystä rikoslain kokonaisuudistus on kestänyt niin pitkään kuin se on kestänyt. Laki on ollut voimassa sata vuotta. Uudesta on tehtävä, jos mahdollista, yhtä kestävä. Tästä syystä esimerkiksi perintökaaren suosiolahjan mahdollistava muutos on niin vaikea kuin se on.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajanakin olen vähän yllättynyt, että tämä esitys on nyt tuotu rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksesta eräällä tavalla irrallaan juuri eduskunnan tähän työtilanteeseen. (Ed. Vahasalo: Vastaus kansalaisten huutoon!) Kysymyksessä on rikoslain 28 luvun muutos, luvun, joka kokonaisuudessaan ei ole vielä kovin pitkäikäinen. Mutta kuten sanottu, jos joku saa tahtonsa läpi sillä, että luvatonta käyttöä aletaan nimittää käyttövarkaudeksi, hyvä hänelle.

Tässä ratkaisuesityksessä kuitenkin koetellaan yli sadan vuoden aikana vakiintuneiden käsitteiden sisältöä ja rajoja. Varkaus tarkoittaa varastamista itselleen tai toiselle. Luvaton käyttö tarkoittaa sananmukaisesti luvatonta käyttöä. Näitä käsitteitä ei tähän saakka ole sotkettu kuin puhekielessä. Jos auto todella varastetaan itselle, purettavaksi, myytäväksi, maasta pois vietäväksi, teko on nytkin varkaus, varsin usein törkeä varkaus. Jos teon motiivina on, niin kuin usein on, tyydyttää seikkailunhalua ja nuoren elämän tyhjyyttä lyömällä se jo jossakin slummikortteleissa legendana kerrottava viikonlopun ennätys ja ottaa luvatta käyttöön kahden sijaan neljä tai viisi autoa, varastamisen tarkoitusta se toki ei täytä, vaikka peräti moitittavaa se tietenkin on. Moittia sellaista tekoa pitää, mutta kun on kysymys usein nuoresta ihmisestä, niin kuin täällä edellisetkin puhujat ovat todistaneet, on vielä tarkkaan harkittava, miten se moite esitetään.

Moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönoton palauttaminen pääsääntöisesti virallisen syyttäjän alaiseksi rikokseksi saattaa olla kuitenkin, kuten alussa mainitsin, tämän esityksen parhaiten perusteltu osuus. Käytäväkeskustelussa tässä asiassa ministerin jälkeen toisena puhunut ed. Vahasalo ennakoi kantaani ja kysyi, mitä vikaa tässä esityksessä on. Ei mitään vikaa. Ei todella mitään vikaa, ed. Vahasalo, mutta ei tällä varsinaisesti mitään korjatakaan. (Ed. Vahasalon välihuuto)

Toivon, että ed. Vahasalo kuuntelee seuraavan rupeaman. Vuonna 92 otettiin 50 000 asukkaan kaupungissa, jonka varmaan arvaatte, luvatta käyttöön 298 moottoriajoneuvoa, siis 298, kahta vaille kolmesataa. Seuraavan vuoden elokuusta alkaen tässä lajissa kaikkein eniten kunnostautuneille järjestettiin sovellettua autoalan ammattikoulutusta. Vuonna 95, siis puolitoista vuotta myöhemmin, moottoriajoneuvojen luvattomien käyttöönottojen määrä oli jokseenkin puolittunut. Niitä oli enää 158, siis 158. Kustannukset oikeusministeriön vankeinhoito-osaston maksamana olivat 48 000 markkaa vuosi. Vankivuosi maksaa 240 000. Seuraavana vuonna keväällä tämän hankkeen avainhenkilöiden osallistuminen siihen kiellettiin käsittämättömin ja kestämättömin perustein, mutta edelleen ennätettiin nähdä, että käyttöönottojen määrä oli edelleen vähentynyt. Niitä oli vuoden 96 kesäkuun loppuun mennessä, siis puolivuositilastossa, 65, enemmän kuin puolittunut määrä. Tämä hanke, niin kuin arvaatte, että olin siinä mukana, tulee jäämään hiipumassa olevan työelämäni päällimmäiseksi onnistumisen elämykseksi. Ei noiden tilastonumeroiden vuoksi ja valossa, vaan siinä valossa, että elinikäisen häkkihoitoennusteen sijaan nämä nuoret ovat lähes kaikki tiukasti elämän syrjässä kiinni. Kuka rekkakuskina, kuka automaalarina, kuka rengasasentajana, kuka missäkin.

Ed. Lapintie näki tämän esityksen eduskunnan tahtona. Samalla hän mielestäni oivallisella tavalla kuvasi, miten eduskunnan tahto joskus muodostuu. Se joskus muodostuu päivittäistavarakaupan iltapäivälehtien lööpeistä. (Ed. M. Salo: Ei tässä! — Ed. Vahasalo: Ei tässä!) Koen, että tämä esitys on jotenkin, ainakin asenteellisella tasolla, sukua sille nähtävästi huomenna käsiteltävälle lakialoitteelle, jossa uskotaan, että kasvatuksessa ja kasvamisessa kohdattavat ongelmat ja mutkat voidaan oikaista panemalla lapset häkkihoitoon. Tulen sen esityksen yhteydessä havainnollistamaan, miten toivoton sen häkkihoidon ennuste lapseen ja nuoreen kohdistettuna on. Mutta, kuten sanottu, muutos vallitsevaan tilanteeseen on hienosäätöä ja sen on tarkoitettukin olevan vähäinen ja jossain määrin semantiikkaa, johon minulla lakivaliokunnan jäsenenä on — jos niin sattuisin tahtomaan — tilaisuus ottaa kantaa valiokunnassa.

Raija  Vahasalo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä laki on sen takia niin tärkeä muuttaa, että tuomioistuinkäytäntö on se, mikä ratkaisee. Tuomioistuinkäytäntö ei voi muuttua, jos lakia ei muuteta, koska nämä ennakkotapaukset ovat olemassa. Kukaan ei ole lähettämässä lapsiaan ja nuoriaan vankilaan, vaan tarkoitus on, että tähän asiaan puututaan varhaisemmin, ennen kuin se todellinen rikoskierre alkaa. Autovarkauden luonne on muuttunut ihan erilaiseksi kuin aikaisemmin, 10 vuotta sitten. Siitä on tullut ammattimaista, se kuuluu ammattimaiseen rikollisuuteen, ja siihen nähden tämä koko nykyinen lainsäädäntö on vanhentunut.

Erkki   Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos näin radikaali muutos on tapahtunut kuin ed. Vahasalo kuvasi, (Ed. Vahasalo: Se lukee hallituksen esityksessä!) sen on täytynyt tapahtua viimeisen kolmen vuoden aikana, sillä kesään 98 saakka seurasin näitä asioita varsin läheltä.

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Moottoriajoneuvon luvaton käyttö rikoksena tavallaan vesittyi rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1991. Tällöin erillinen moottoriajoneuvon luvatonta käyttöä koskeva pykälä poistettiin rikoslaista. Nykyisen lain epäkohdat on selvitetty hallituksen esityksessä, joten käyn niitä hyvin lyhyesti vain läpi. Tällä hetkellä rangaistusmaksimi on perusrikoksessa, eli luvaton käyttö, ollut yksi vuosi eli alhaisempi kuin varkaudessa, jossa se on puolitoista vuotta. Niinpä käytännössä tästä johtuen tuomioistuimet ovat antaneet rangaistuksia moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta alemmalla asteikolla kuin muista varkauksista.

Otan tässä esimerkin, vaikkakin ministeri Koskinen jo esittelypuheenvuorossa otti esimerkin kameran anastamisesta autosta ja sitten auton luvattomasta käyttöönotosta. Henkilö A rikkoo liikkeen ikkunan ja anastaa omaisuutta, jonka rahallinen arvo on vähäinen.

Sitten toinen tapaus. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleva henkilö B ottaa luvatta käyttöönsä henkilöauton ja jää sitten aikanaan tästä teostaan kiinni. Hän siis syyllistyy samalla rattijuopumukseen. Molemmat saavat muutaman kuukauden ehdollisen tuomion. Tässä hallituksen lakiesityksessä varkaus ja käyttövarkaus ovat samanarvoisia. Mielestäni tämä on hyvä näin. Kun luvattoman käytön maksimirangaistus on ollut yksi vuosi, mikä on samalla vangitsemisen minimirangaistusraja, ovat tuomioistuimet olleet varovaisia vangitsemaan käyttäjiä, vaikka luvattomia käyttöjä olisi useampiakin. Nyt maksimirangaistus nousee puoleentoista vuoteen, mikä antanee enemmän pelivaraa tuomioistuimillekin. Sekä törkeä että tavallinen luvaton käyttö ovat olleet asianomistajarikoksia, eli poliisi ei voi edes tutkia eikä syyttäjä syyttää, ellei asianomistaja vaadi rangaistusta.

Minulla on se käsitys, että osa näistä käyttöönottajista on jonkinlaisia konnia, joita asianomistajat pelkäävät ja tyytyvät pelossansa siihen, että saavat autonsa enemmän tai vähemmän vahingoittuneena takaisin. Uudistuksessa nämä rikokset ovat virallisen syyttäjän asia. Käyttökelpoinen pakkokeino rikosten selvittämiseksi on televalvonta, joka on mahdollista, jos rikoksesta säädetty minimirangaistus on vähintään neljä kuukautta vankeutta. Nykyisen lain törkeäkään luvaton käyttö ei siihen riitä, mutta tässä lakiesityksessä törkeän käyttörikoksen minimi on juuri vaadittu neljä kuukautta.

Arvoisa puhemies! Edellä ed. Lapintie ja samoin ed. E. Kanerva pitivät varsin kriittiset puheenvuorot, ja käsittääkseni molemmat heistä eivät ole vakuuttuneita siitä, että nyt oltaisiin välttämättä tekemässä hyvää lakia. He molemmat ovat lakivaliokunnassa, eli uskon, että siellä käsittelyssä tehdään lakiin tarkennuksia. Esitys on kaiken kaikkiaan kuitenkin mielestäni hyvä ja perusteltu, ja toivon, että se tulee voimaan mahdollisimman pian.

Toivon mukaan tämän lain voimaantulon myötä moottoriajoneuvorikollisuutta voidaan edes hiukan vähentää ja sen myötä lisätä myös liikenneturvallisuutta. Ei merkityksetöntä ole sekään, että rahalliset menetykset yksityisille ja vakuutusyhtiöille ovat näissä rikoksissa usein myös huomattavat.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen hyvässä puheenvuorossaan uskoi, että lakivaliokunta tekee tarvittavia tarkennuksia tähän esitykseen, ja minä uskon ja pelkään, että niin myös tulee tapahtumaan, että se lievittää vielä tätä pykälää. Me emme ole saaneet siellä mitään kunnon lakeja enää pitkään aikaan lävitse sellaisina kuin hyvä oikeusministeriö niitä on esittänyt.

Jos lähden vähän kauempaa, tästä voisi puhua vaikka kaksi päivää, tämä on niin lähellä entistä työtäni ja muutenkin. Nythän loppujen lopuksi nimikkeellä ei ole mitään merkitystä. Vuonna 68 autovarkauksia alkoi olla niin paljon, että oli välttämätöntä saada ankarampi rangaistus kuin tavallisesta varkaudesta. Muistaakseni silloin oli varkauksista rangaistuksen ylärajana kaksi vuotta vankeutta ja alarajana ilmeisestikin sakkoa. Silloin säädettiin, kun huomattiin, että on hyvin vaarallista, kun varastetaan auto, eikä tietenkään mitenkään tarpeellistakaan — ehkä siihen aikaan se vielä kuitenkin oli aika mielenkiintoista — koska autokantaa oli niin vähän. Sen vuoksi otettiin käyttöön uusi nimike rikoslain, oliko se nyt 38 lukuun, moottoriajoneuvon luvaton käyttöön ottaminen ja toisaalta törkeä moottoriajoneuvon luvaton käyttöön ottaminen — nimikkeet noin suunnilleen. Lievemmässä muodossa oli sakkoa ja kaksi vuotta vankeutta rangaistuksena, mutta siinä, mikä tuli varsinaisesti käyttöön, jota käytettiin 97-prosenttisesti kaikissa niin sanotuissa autovarkaustapauksissa, rangaistuksen alarajana oli kuusi kuukautta vankeutta ja ylärajana kolme vuotta.

Jos runsas kymmenen vuotta sitten varasti, otti toisen auton luvatta käyttöön, siitä oli rangaistuksena kuusi kuukautta, alaraja. Siitä ei voinut mitään muuta tuomita. Joissakin poikkeustapauksissa oikeus saattoi mennä sen alle; nuorten, alle 18-vuotiaiden, kohdalla pääsi kuukaudella tai ehkä sakollakin, mutta pääsääntö oli tämä. Se laki toimi hyvin. Ei siihen aikaan ollut autovarkauksia niin paljon läheskään eikä tietenkään ollut, mitä varastaakaan, mutta oli nyt kuitenkin autoja enemmän kuin varkaita siihenkin aikaan. Tällä hetkellä taitaa olla kohta päinvastoin, jos tämä tilanne jatkuu. (Ed. Elo: Ed. Myllyniemi liioittelee!)

Mutta ei ole niinkään tärkeää, mikä rikoksen nimike olisi, kuin se, mitä sillä tarkoitetaan. Törkeällä luvattomalla käyttöönotolla aikanaan tarkoitettiin sitä, että auto otettiin haltuun murtautumalla. Jos ovet olivat auki eikä tullut enempää vahinkoa, se ei ollut törkeä luvaton käyttöönotto vaan se meni lievempään muotoon. Silloin vanhan lain aikana oli myöskin hyvin ratkaisevaa se, minkälaisessa kunnossa auto saatiin takaisin. Nämä kaksi tärkeää kriteeriä siinä olivat. Tämä kaikki johti siihen, että 97-prosenttisesti kaikki autoihin kohdistuneet varkaudet, luvattomat käyttöönotot, menivät tähän ankarampaan lakimuotoon.

Sitten tultiin 80—90-luvulle. Siihen aikaan oli muotia, että mikään ei ole mitään, mistään ei saa rangaista ketään eikä nuorille olisi saanut laittaa mitään rajoja, ei välitetty siitä, miten rikoksen uhrille ehkä käy. Hallitus teki uuden esityksen vähän muuttaen, moottoriajoneuvon pois jättäen, että luvaton käyttö sisältäisi myös moottoriajoneuvo-, autovarkaudet. Silloin rangaistusta laskettiin niin, että se oli joko sakkoa tai yksi vuosi vankeutta. Lakivaliokunta on, sallittakoon, jos täällä on lakivaliokunnan jäseniä tai muita kuulolla, osannut möhliä jo silloin. Hallituksen esitys oli silloin yksi vuosi kuusi kuukautta, mutta lakivaliokunta viisaudessaan laski sen yhteen vuoteen. Se aiheutti sen, että ei ollut edes pidätysoikeutta.

Otan kaksi esimerkkiä. Kalle ajoi vuonna, olisiko vaikka 91 tai mikä vuosi, en ihan tarkalleen vuosia muista, autolla. Kysyin: "Mistä sinä auton?" — "Oon varastanut tämän." Ei poliisi voinut tehdä mitään muuta kuin ottaa auton haltuunsa, mutta Kalle sai lähteä kävelemään. Puolen tunnin päästä tuli sama Kalle vastaan toisella autolla. "Mitäs sinä nyt?" — "Eikös konstaapeli näe, että minä ajan taas autolla?" Siis tämä lakivaliokunnan ja senaikaisen eduskunnan ansiosta. Ed. Elo on ainakin ollut paikalla silloin, kun tämä laki on säädetty, ehkä ei muita tällä erää. Tämän se aiheutti. Ei siis voinut edes pidättää siitä, että varasti toisen auton ja otti luvattomasti käyttöön. (Ed. Elo: Mikä vuosi se oli?) — 89—90 suunnilleen.

Se aiheutti sitten sen, että tietenkin nostettiin kova meteli, minä olin yhtenä niistä metelijöitsijöistä, että näin ei voi tämä asia jatkua, ja sitten pakkokeinolakia muutettiin niin, että vaikka rangaistuksen ylärajana olikin yksi vuosi vankeutta, siitä huolimatta voidaan pidättää. Se aiheutti esimerkiksi Oulun kaupungissa sen, että seuraavana vuonna siitä eteenpäin autovarkauksien ja luvattomien käyttöönottojen määrä väheni puolella. Ei yksistään se aiheuttanut sitä, vaan muitakin toimenpiteitä tehtiin, mutta joka tapauksessa sillä, että saatiin edes ottaa kiinni, saatiin pidättää kansalainen, oli tällainen vaikutus. Täällä edustaja, jääköön nyt sanomatta, mutta jokunen edustaja varmaan puhui siitä, ettei niin sanottu häkkihoito mitään auta, mutta auttaa se näihin nuoriinkin. Ei sen tarvitse olla vuosia ja kuukausia, kunhan olisi muutaman päivän. Pysäytettäisiin kuitenkin se tapahtuma, että ei heti seuraavana päivänä, seuraavan tunnin päästä pääse tekemään samaa asiaa. Sillä on aina ollut merkitystä kautta aikojen.

Kaikkein erikoisinta oli silloin, kun tätä lakia muutettiin 90-luvun vaihteessa. Meidän pitää sentään arvokkaasti eduskunnassa esiintyä ja valiokunnassa erikoisesti ei saa asiantuntijoita ainakaan heidän kuultensa moittia. Mutta on se aika erikoista, että tunnettu oikeusoppinut professori sanoo, että eihän siinä mitään vahinkoa synny, kun varastetaan auto, ei mitään vahinkoa synny, kun varastetaan toisen auto, vakuutusyhtiöhän sen korvaa. Sillä perusteella tunnusmerkistöä muutettiin luvattoman käytön osalta niin, että lähdettiinkin liikkeelle siitä, mitä tapahtuu autoa varastettaessa, alkuvaiheessa. Se ei ollut enää mikään törkeä luvaton käyttöönotto, jos sinne murtautui ja tuli ehkä vain muutaman sadan markan, tuhannen markan vahinko. Sitä ei katsottu miksikään, jos ajettiin kolari sillä tai autoa muutoin vahingoitettiin. Se oli omana rikoksenaan rangaistavaa. Se aiheutti sen, vaikka nimikkeet olivat tuon tyyppisiä, ettei ole enää kuin jokin 3 prosenttia näinä vuosina tullut törkeitä luvattomia käyttöönottoja, joista saa jonkinlaisen rangaistuksen. Mutta tämä asianomainen professori kehtasi kirjoittaa varta vasten, ja se meni täysin läpi lakivaliokunnassa, niin kuin nykyäänkin menevät eräitten asiantuntijoitten ajatukset täysin meihin, uskomme, mitä he sanovat, vaikkei pitäisi uskoa.

En voi palata tähän professoriin enempää. Hän oli muun muassa huumausainelain valmistelussa, taisi olla komitean puheenjohtaja peräti, kuitenkin mukana. Hän esitti silloin aikanaan, muutamaa vuotta sen jälkeen, että huumausaineitten lievä käyttö pitäisi jättää myöskin rankaisematta. Onneksi meillä oli oikeusministerinä Pokka, joka sanoi suorassa lähetyksessä televisiossa, että näin ei tapahdu, ja sen jälkeen asianomaista professoria ei ole näkynyt asiantuntijana eduskunnassa. Olisi voinut viedä ehkä muitakin asiantuntijoita mennessään.

Vaikka saatiin pidätysoikeus ja se jonkin verran esti ja hillitsi ajoneuvovarkauksia, kuitenkin nyt taas muutettiin lakia muutama vuosi sitten, poistettiin niin sanottu jatkettu rikos, käsite oikeastaan. Jos varasti kaksi kolme autoa, siitä nyt sai vähän enemmän rangaistusta kuitenkin kuin silloin, jos varasti vain yhden. Tällä erää saa ehkä 20 päiväsakkoa, mutta jos varastaa kymmenen, se ei siitä paljon muutu, 30—40 päiväsakkoa, suurin piirtein samalla tavalla. Annas olla, kun ajaa ylinopeutta, sitten löytyy riittäviä rangaistuspykäliä, mutta näissä asioissa, jos varastaa toisen auton ja polttaa sen, pääsee paljon lievemmällä.

Parasta olisi palata siihen, että kaivettaisiin esille vain se vanha laki, joka oli voimassa ilmeisesti joskus 89—90. Ei tarvitsisi mitään tutkia eikä asiantuntijoita kuulla sen enempää, ja lakivaliokunta voisi todellakin syventyä hyvin tärkeisiin asioihin. Tämä on tärkeä asia, mutta meillä on niin paljon töitä, että siinä olisi valmiiksi tutkittu laki, voitaisiin palauttaa se entiselleen. Näin minä en usko kuitenkaan tulevan tapahtumaan.

Joka tapauksessa olisi parasta — sen verran tähän tulen ainakin omalta osaltani vaikuttamaan, vaikkei kukaan kannattaisikaan sen enempää lakivaliokunnassakaan tai eduskunnassa — kun tässä on kuitenkin rangaistuksena vain sakkoa tai puolitoista vuotta vankeutta, että se kirjoitettaisiin ainakin niinpäin, että rangaistakoon puolellatoista vuodella vankeutta tai sakolla. Se osoittaisi sen, että ensisijainen rangaistus näistä teoista olisi vankeusrangaistus, mutta nyt, kun tämä on jätetty tällä tavalla tavanomaisesti kirjoitetuksi, tämä ei muuta miksikään oikeuskäytäntöämme valitettavasti, vaikka sen pitäisi muuttaa, tulee kuusi kuukautta ankarampi rangaistus kuin aikaisemmin. Tämän rangaistuspykälän pitäisi olla niin, että siinä olisi, että rangaistakoon vähintään yhden kuukauden ja enintään puolentoista vuoden rangaistuksella. Silloin sillä olisi jotakin merkitystä.

Toivotaan kuitenkin ja uskotaan, että tällä saadaan asiaa eteenpäin. Ehkä kaikkein paras oli aloite, minkä ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Vahasalo, minäkin olen siellä mukana. Olisi säilytetty se sanamuoto siellä. Sinne laitettiin vain luvattoman käytön pykälään lisämomentti, jossa luki, että jos luvaton käyttö kohdistuu moottoriajoneuvoon, niin rangaistakoon siten kuin varkauspykälissä sanotaan. Olisi tullut otsikoksi, kun varastaa toisen auton, varkaus, ja sitten, mitä siinä on tapahtunut. Edustaja, kukahan hän oli, Joensuusta päin, en enää muista hyvää vanhaa virkaveljeä, on ihan oikeassa siinä mielessä, että varkaus-käsite tässä pikkuisen hämärtyy, kun se on taas meidän pikkulakimiesten turhanaikaista tekniikkaa, että se ei tavalliselle kansalle mitään sano.

Tämä lakialoite, mistä asia on lähtenyt liikkeelle, ja tämä laki, kun se menee tällaisenaan läpi, on kohtalaisen kohtuullinen, kun saataisiin yksi kuukausi alimmaksi rajaksi. Mutta minä pelkään tuntien lakivaliokunnan väen (Puhemies koputtaa) tällä hetkellä — täällä kaksi henkilöä oli jo sitä vastaan, eli heitä löytyy riittävästi — että tämä ei ehkä menekään välttämättä läpi lainkaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma siitä, että ed. Myllyniemi muisti oikein, että olisin ollut siinä eduskunnassa, joka on tämän lain muuttanut. Olin pois täältä 91—95. Muistan sen ajan, että olin jopa lakivaliokunnan varapuheenjohtaja 80-luvun alussa, mutta silloin ei meillä ollut tällaisia lakeja käsiteltävänä.

Mitä muutoin tulee asian sisältöön, mehän tiedämme kaikki sen, että ed. Myllyniemi on aika ankarien rangaistusten kannalla. Mutta periaatteessa henkilökohtaisesti toteaisin, kun kuuntelin ed. Vahasalon puheenvuoroa, että samalla tavalla on käynyt minulle. Eniten ehkä yhteydenottoja on tullut tästä laista, luvattomasta käytöstä. Tämä on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan, ja toivon, että tätä perusteellisesti käsitellään ja tämä tullaan hyväksymään myöskin lakivaliokunnassa.

Kari  Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Anteeksi, jos väitin, että ed. Elo on tätä pahaa ollut tekemässä siellä. Kait ymmärrämme toinen toisiamme tässä asiassa. Kaiken kaikkiaan sanoitte, että minä olen ankarien rangaistusten kannalla. En ole ankarien rangaistusten kannalla, mutta sen kannalla, että rangaistaan, että itse kukin saisi ansionsa mukaan ja mahdollisimman nopeasti. Kaikki asiat olisivat paljon paremmin, kun meillä rangaistus tulisi välittömästi eikä kolmen vuoden päästä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 240 vuodelta 2001 ei varmastikaan ole iltapäivälehtien lööppien aikaansaannosta, vaan todella tässä nyt on kysymys eduskunnan vakaasta tahdosta. Kansanedustajat ovat harkiten tehneet näitä lakialoitteita ja keränneet niihin myös allekirjoittajia. Erinomainen asia, että lakivaliokunnasta kyseiset lakialoitteet on lähetetty oikeusministeriöön, joka myös on tullut siihen tulokseen, että nyt on todella lainmuutoksen paikka.

Moottoriajoneuvon luvaton käyttö on lisääntynyt koko 1990-luvun: vuoden 90 tasosta eli yhteensä 18 233 kappaleesta vuoden 99 lukuun, joka oli 30 336 tapausta. Elikkä määrät ovat varsin suuria, joskin viime päivinä on voitu kuulla uutisia, että moottoriajoneuvon luvaton käyttö tilastollisesti on pienentynyt. Mikä on tilastojen merkitys tänä päivänä, kun poliisilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ottaa vastaan ilmoituksia eikä kirjatakaan niitä? Kuitenkin moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönotosta on tullut vuosien saatossa nuorison huvi ja harrastus ja myös huumausainerikolliset ovat entistä enempi ottaneet autoja haltuunsa, varastaneet ja riisuneet kaiken, mitä siellä riisuttavana on ollut, ja sen jälkeen polttaneet.

Monesti nuoren tekemä ensimmäinen rikos on auton luvaton käyttöönotto, josta nuori usein voi selvitä ilman rangaistusta, jos auton haltija ei vie asiaa yleiselle syyttäjäviranomaiselle ja tätä kautta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Nykyisessä laissa luvaton käyttö on asianomistajarikos, jolloin monesti rikoksentekijä jää tuomitsematta.

Omassa lakialoitteessani lähdin siitä, että moottoriajoneuvon luvaton käyttö olisi yleiselle syyttäjälle kuuluva asia, jolloin jokainen tähän rikokseen syyllistyvä joutuisi myös tuomiolle moottoriajoneuvon haltijan tahdosta riippumatta. Rangaistusasteikkoa pitäisi nostaa olemassa olevista määristä, niin kuin nyt hallituksen esityksessä ollaan nostamassa.

Erityisesti voi ilolla todeta, että hallitus esittää uuden 9 a §:n käyttöönottoa, jossa rangaistusasteikko selvästi kiristyy. Niin kuin ed. Myllyniemi omassa puheenvuorossaan totesi, voisi olla viisasta, että se maksimirangaistus on se yksi vuosi ja kuusi kuukautta, mutta se pieninkin rangaistus voisi olla yksi kuukausi, jolloin todella tähän lainsäädäntöön tulisi sitä vaikuttavuutta, jota haetaan. Tietynlainen rangaistuksen uhka on myös pelote nuorille ja muillekin, jotka harkitsevat auton varastamista.

Uudessa lakiesityksessä sanotaan, että se on moottoriajoneuvon käyttövarkaus. Oikeusministeriössä on aikamoista harrastusta näiden lain nimikkeiden, nimihirviöiden, rakentamisessa. Minä uskon, että myös siinä asiassa lakivaliokunnassa riittää pohdiskelua, mikä lain nimike voisi olla.

Toivottavasti se harrastus lain muuttamiseen jää tälle tasolle eikä lähdetä lain sisältöä ainakaan löysentämään, niin kuin ed. Myllyniemi vähän pelkäsi. Toisaalta ed. E. Kanervan ja ed. Lapintien puheenvuoroista saattoi kuulla, että he eivät näkisi, että tässä asiassa liikuttaisiin. Eduskunnan työtilanne ei voi olla esteenä asianmukaisen lainsäädännön aikaansaamiselle. Sen vuoksi meillä on kyllä näitä lomapäiviä aivan riittämiin. Me sitten vain istumme ja käsittelemme näitä asioita, mitä tänne hallituksen esityksinä eduskunnan käsittelyyn tulee.

Yhtenä hyvänä asiana pidän juuri sitä, että törkeimmissä tapauksissa käyttövarkaudet tulevat virallisen syyttäjän asioiksi. Toisaalta olisi toivottavaa, että nämä kaikki olisivat virallisen syyttäjän asioita, jolloin myös tilastointi voisi olla entistäkin täydellisempää ja myös rikollisuutta ennalta ehkäisevää.

Pakkokeinolain muutos on myös tervetullut ja tuo mukanaan jokamiehen kiinniotto-oikeuteen lisää täsmennyksiä. Tämäkin asia toimii myönteisesti. Toivon, että ainakaan lakivaliokunnassa ei tämä lakiesitys vesittyisi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Sen seitsemän vuoden aikana, minkä eduskunnassa olen ollut, tämä asia on ollut esillä aika usein. Tästä on tehty lakialoitteita ja toivottu, että luvaton käyttöönotto -nimike muutettaisiin varkaudeksi. Nyt Lipposen hyvä hallitus on tehnyt tämän oikeusministerin tänne tuomana ja esittelemänä, ja minusta tämä on hyvä asia. Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Ihan muutama näkökulma lakiesitykseen. En sinällään lähde ottamaan kantaa rangaistuksien pituuksiin tai sakkojen suuruuksiin. Se on muiden tehtävä, mutta yleistä asiaa.

Ensinnäkin, Suomen lainsäädäntö kuitenkin perustuu hyvin pitkälle arvoiltaan kristilliseen näkemykseen ja monet suomalaiset vielä käyvät rippikoulun. Jos he eivät peruskoulussa ole kymmentä käskyä opetelleet, niin rippikoulussa he ilmeisesti viimeistään joutuvat ne lukemaan ja opettelemaan. Siellä puhutaan, jotta "älä varasta", mutta ei ilmeisesti lue missään, jotta "älä luvatta käyttöönota". Tämä on semmoinen psykologinen asia. Ei ole sinällään hyvin kielletty asia, kun ottaa luvatta käyttöön. Sehän on vain sitä, että ajetaan vähän, tässä tapauksessa moottoriajoneuvolla, ja heitetään johonkin. Se on koettu sillä tavalla.

Lainsäädännön ja yhteiskunnan pelisääntöjen pitäisi minusta lähteä siitä näkökulmasta, että samalla mielletään myös kansan, ihmisten, keskuudessa selkeästi, mitä sillä tarkoitetaan. Minusta tässä luvattoman käyttöönoton käsitteellä on asioita hämärretty. On kyse kuitenkin aika kovasta rikoksesta, joka tässä nyt tulee luokitelluksi varkaudeksi. Minusta tämä sinällään on hyvä asia.

Tähän liittyen on puhuttu myös siitä, jotta monet nuoret osallistuvat siihen ja hankitaan huumerahoja, hankitaan muihin tarpeisiin rahoja ja myydään, ilmeisesti viedään naapuriin itäsuuntaan jonkin verran, niin kuin on tiedonvälityksessä nähty. Itärajan pinnassa — tiedänkin sen — on ihan ammatillista toimintaa tämänkin osalta.

Minusta tässä pitäisi kiinnittää kanssa ennaltaehkäisyyn huomiota. En tarkoita sitä, että lukkoja lisätään ja hälyttimiä; ne laitetaan luonnostaan. Mutta on määrätty porukka, joka on siinä mukana. Kun katsotaan sitä porukkaa, siellä on syrjäytyneitä ihmisiä, nuoria, joilla ei ole elämän tarkoitusta sinällään. Silloin meidän pitäisi katsoa, millä tavalla yhteiskunta ottaa myös vastuuta — kunnat, myös hallitus ja eduskunta — millä tavalla nuorille järjestetään toimintaa.

On oltava kerhoja, harrastustoimintaa, monenlaista harrastustoimintaa. Urheilu omalla paikkakunnalla on aika hyvin sitonut nuoria sen toiminnan piiriin, jolloin tämmöiset jonninjoutavat jutut eivät tule mieleenkään. Tavallaan arvopohja kasvaa myös terveeseen suuntaan. Minusta mekään emme ole eduskunnassa täysin syyttömiä. Kun määrärahoja joka vuoden budjettiin laitetaan, otettaisiin tämä näkökulma huomioon, että siellä olisi tämmöiseen toimintaan kunnissa myös mahdollisuus ja jopa korvamerkittyjä rahoja, jotta tähän laitetaan.

Kun kuuntelin edellisiä puheenvuoroja, joissakin jippoillaan jollakin slangilla tai nimikkeellä sikäli, muuttuko varkaus-käsite jotenkin. Minusta muuttuu tai ei, tämä on selkeä signaali siihen suuntaan, että tämmöistä ei saa tehdä, tästä tulee rangaistus. Kukaan ei voi sanoa, että tässä asiassa olisi jotain epäselvää. Kannatan tätä ehdottomasti ja toivon, että lakivaliokunta tekee niin, että jos tulee täsmennyksiä, ei vesitä, niin kuin monet edustajat ovat aikaisemmin toivoneet.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Kokemus on täällä opettanut, että kaikki keskustelut lähetekeskustelutilaisuudessa ovat jokseenkin turhia. Täällä voidaan höpöttää mitä tahansa. Eiväthän nämä viestit mene edes valiokuntaan yleensä. Siellä sitten istutaan ja päätetään, ja tärkeää olisi se, että kun eduskunta nyt on ottanut tehtäväkseen pohtia autovarkausasiaa, moottoriajoneuvovarkausasiaa, ennen kaikkea seurataan lakivaliokunnassa etenevää käsittelyä ja ollaan valppaana siinä. Kun valiokunnan mietintö tulee isoon saliin, tiedätte hyvin, että vähän on enää tehtävissä. Päätään voi aina aukoa, mutta vähän muutoksia saadaan aikaan.

Minua kuitenkin järkytti ed. Lapintien vähättelevä suhtautuminen hallituksen esitykseen ja siinä kuitenkin tehtävään muutosyritykseen. Ed. Lapintie totesi, että autovarkaudethan ovat vähentyneet, ja veti esille tilastonumeroja. Hän unohtaa sen, että tilastot nimenomaan autovarkausasioissa ja ajoneuvovarkausasioissa eivät kerro totuutta läheskään. Esimerkiksi Helsingissä poliisi ei vaivaudu ylipäätään paikalle enää, kun kerrot, että kallis auto, josta olet velkaantunut ja perheesi on velkaantunut, on varastettu. Poliisi lohduttaa puhelimessa tai itse asiassa toteaa aika ärsyttävästi, että "onhan teillä vakuutus" tai kysyy syyllistävään sävyyn, "miksei teillä ole vakuutusta". Hyvin usein luuri paiskataan korvaan ja todetaan, että tulkaa tänne asemalle tekemään ilmoitus, mutta paikalle ei missään tapauksessa vaivauduta. Tämä on hyvin ylimielinen ja vähättelevä suhtautuminen ainakin tässä pääkaupungissa. (Ed. Hemmilä: Sitten pitää kouluttaa poliiseja!)

Nyt puhutaan kuitenkin yli 20 000 ajoneuvon varkaudesta vuodessa. Se on 65 joka päivä, joka vuorokausi. Sen lisäksi pitää muistaa, että noin 40 000:sta autoon kohdistetusta varkaudesta, murrosta, puhutaan vuodessa, 130 joka päivä. Yhteensä näitä pahantekoja siis liki 200 päivässä kohdistuu autoon ja ajoneuvoon, todetaan näin, autojahan ne ovat pääasiassa.

Ed. Lapintie myöskin vähätteli tätä varkautta. Hän totesi tai antoi ainakin sen vaikutelman, että luvaton käyttöönotto on ihan ok. On syytä ihmetellä, että kun moottorikelkka varastetaan tai vene varastetaan, se on selkeästi varkaus, niin mistä syystä sitten maan päällä kulkevaan moottoriajoneuvoon kohdistuu yhtäkkiä luvaton käyttöönotto. Edelleen luvaton käyttöönotto on tietysti antanut mahdollisuuden syyttämättäjättämispäätökselle. Ed. Myllyniemi korjatkoon, jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen käsitys, että Oulussakin on varastettu miljoonan markan auto ja lopulta sen jälkeen, kun se on telottu täysin, on poltettu se vain sen takia, että on kiva nähdä, kun miljoonan markan auto palaa. Syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen tällaisesta. Toisaalta, käsitykseni mukaan, jos vie kympin valintamyymälän kassasta, niin siinäpä ei voi tehdä syyttämättäjättämispäätöstä. Näin taitaa olla. On tässä omituiset mittasuhteet asiassa.

Ed. Lapintie unohtaa myöskin, että autovarkauksilla aiheutettiin 1,3 miljardin markan vahingot vuonna 2001, siis 1,3 miljardin markan kansantaloudelliset vahingot. On tärkeää nähdä ajoneuvovarkaudet oikeassa mittasuhteessa. On kysymys erittäin merkittävästä talousrikoksesta. Auto on suomalaisen perheen suurin taloudellinen sijoitus oman asunnon jälkeen, suurin velkaannuttaja oman asunnon jälkeen. Lapsiperheistä 94 prosentilla on auto eikä suinkaan vahingossa vaan varmasti ihan tarpeen, varsinkin tänä päivänä, kun maaseudulla koulumatkat venyvät yhä pitemmiksi ja myöskin neuvolaan ja muihin hoitoihin on yhä pidempi matka. Kaikista perheistä Suomessa 84 prosenttia omistaa auton, eikä suinkaan huvin vuoksi vaan varmasti tarpeesta.

Näin siis ed. Lapintie vähättelee tämän kokoista talousrikosta ja unohtaa ennen kaikkea ehkä kaikkein kalleimman osan, nimittäin arvioidaan, että ajoneuvorikollisuuden seurauksena vuonna 2000 14 ihmistä menetti henkensä ja noin 600 loukkaantui. Kun ajatellaan, että useimmiten kysymys on nuorista ihmisistä, niin minun täytyy olla näin raadollinen ja todeta, että kuolema poistaa kansantaloudesta, se on halpa ratkaisu kansantaloudelle, mutta loukkaantumisen takia ja varsinkin, jos on kysymys nuoresta, yhteiskunta saattaa joutua maksamaan seuraavat 40—50 vuotta seurauksia. Siis on erittäin kallis asia tämä autovarkaus ja 600:n loukkaantuminen vuodessa.

Nyt ministeri Koskinen palautti täällä mieliin Lapinlahden Lintujen laulun siitä, miksei Suomessa puhuta oikeilla nimillä. Onko sitten käyttövarkaus, jonka hän tuo esille, oikea nimi? Minusta se on yhtä väärä kuin luvaton käyttöönotto. Tämä on teeskentelyä. Palaan jälleen siihen, että jos varastetaan moottorikelkka tai vene, se on selkeästi varkaus. Miksi ajoneuvon ja auton kohdalla on kysymys käyttövarkaudesta? Se on taas tällaista moraalista luikertelua todellisen asian edessä.

Myöskin ed. Myllyniemi oli valmis hyväksymään tämän käyttövarkauden, käyttöönottorikoksen. Kyllä minusta se antaa väärän signaalin myöskin ympäristölle ja nuorille, että ei tässä oikeasta varkaudesta ole kysymys, tässä on vain tällainen pieni käyttöönottovilppi.

Sitten rangaistuksista. Kyllä ed. Myllyniemi minusta on aivan oikeassa siinä, että ensisijaisesti pitäisi tarjota vankeutta, ei se välttämättä ole ankara. Olen samaa mieltä kuin ed. M. Salo, että jo kuukauden vankeus asettaa tosiasiat ihan oikeisiin uomiin nuorellakin ihmisellä. Mikäli muistan oikein ed. Myllyniemen kokemuksista, niin nimenomaan nuorelle ihmiselle vapauden menetys on kaikista järkyttävin kokemus, se, että ei pääsekään enää kavereiden kanssa illalla pubiin tai mäkkäriin tai tyttöystävää tapaamaan. Toinen tärkeä asia on, että rangaistus toteutetaan heti, siinä on vähän samaa kuin siinä, että koiraa opetetaan niin, että nokka vaan pissaan heti, kyllä se siitä oppii kaikkein tehokkaimmin, valitettavasti tällainen mielleyhtymä syntyi.

Viimeisenä kysyn: Mistä johtuu tämä löysä suhtautuminen? Mistä johtuu Suomessa kansallinen kateus, joka lyö laudalta ihan maailmankuulun ruotsalaisen kuninkaallisen kateuden? Sehän ilmenee meillä erittäin selvästi ylinopeussakoissa, joissa ei enää mitata ylinopeudella aiheutettua liikennevaaraa, vaan lähdetään suoraan kaivamaan ihmisen lompakosta rahaa. Ylinopeussakoissa näkyy tämä kansallinen kateus: on hienoa, kun rikkaat saavat turpiin ja kunnolla joutuvat maksamaan. Sama näyttäytyy myöskin suhtautumisessa pienyrittäjiin. Yrittäjyys selvitysten mukaan Suomessa on hyvä asia, mutta voitto on paha asia. Voitto ja menestyminen ovat todella pahoja asioita. Jälleen tässäkin suhtautumisessa ajoneuvorikollisuuteen, autovarkauksiin, näkyy sama kateus. Antaa mennä vaan, jos rikkaitten autoja viedään ja tuhotaan, mutta eihän se näin voi olla, ja sitä me olemme täällä tänään muuttamassa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer, kun te niin valtavan kovasti nyt takerruitte taas tällaisiin semanttisiin asioihin, niin ettekö voisi ajatella edes joskus myönteisesti hallituksen esityksistä, kun vielä hallituspuolueeseen kuulutte? Jos on keksitty tällainen ilmaisu kuin käyttövarkaus, niin kerrankin hyväksyisitte tällaisen luovan hengen tuotteen ettekä aina nikottelisi kaikkien kanssa.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, te olette henkilökohtaisesti minulle opettanut, että ei sillä mitään väliä, mitä hallitus esittää. Minä yritin myöskin vähän kertoa, että kun te aloitatte puheenne yleensä rauhallisesti, te ruuvaatte volyymia suuremmalle ja suuremmalle. Olen oppinut tästä tällaisen intohimoisen suhtautumisen itse asiaan, en niinkään siihen, miten hallitus esityksessään silottelee asioita, vaan asia on tärkeä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä otin erittäin vakavasti puhemies Uosukaisen toivomuksen, että politiikkaan pitää olla intohimoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi rikoslain 28 luvun sekä pakkokeinolain 1 luvun 1 §:n ja 5 luvun 10 §:n muuttamisesta on oikeaan tähtäävä. Tästä olemme eduskunnassa jo eri aloitteitten lähetekeskustelun yhteydessä käyneet keskustelua, ja on hyvä, että nyt on hallitukselta saatu esitys, jolla asioihin ollaan saamassa sitä korjausta, jota kansalaisten syvä oikeustaju edellyttää. Ken lieneekään keksinyt ilmaisun auton luvaton käyttöönotto, hän on tehnyt todella yhteiskunnanvastaisen teon, kun tuo sana on tullut vielä lainsäädäntöön ja sitä kautta rikollisia ei ole saatu vastaamaan teoistaan.

Olen aikaisemminkin täällä tuonut esille sen, että luvaton käyttöönotto voi olla esimerkiksi se, että alainen ottaa pomonsa virka-auton puhumatta tästä pomolleen, esimiehelleen, käyttää sitä oman virkatehtävänsä hoitamiseen pomon tietämättä, ilman pomon lupaa, ja tehtyään työnsä palauttaa ajoneuvon siististi paikalleen. Se on luvaton käyttöönotto, mutta tämä lienee hyvin harvinaista ja tuskinpa sitä varten olisi edes lainsäädäntöä tarvittu. Se olisi hoitunut tuolla työpaikalla yksityisesti, jos ottaa näin luvatta auton haltuun.

Näissä autovarkauksissa, niin kuin kansa tietää, on selkeästi kyse varkauksista ja sen ohella kaikesta muustakin rikollisuudesta. Autoja särjetään, vahingoitetaan, niistä varastetaan tavaraa ja niin kuin täällä mainittiin, yhä useammin auto lopuksi sytytetään palamaan. Edelleen näihin yhteyksiin liittyy myös muuta rikollisuutta, ajetaan ajokortitta, ajetaan kenties huumaavien aineiden tai päihteitten vaikutuksen alaisena, edelleen rikotaan liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia, tuotetaan lukuisia vaaratilanteita ja aiheutetaan, aivan niin kuin ed. Bremer toi esille, kuolemantuottamuksia ei vain itselle, vaan ulkopuolisille. Nämä kaikki maksavat yhteiskunnalle.

Oli aivan hyvä, että ed. Bremer toi esille sen, mitä esimerkiksi nuoren vammautuminen eliniäkseen yhteiskunnalle tulee todella maksamaan, ei vain menetettynä ihmisen työpanoksena vaan nimenomaan elinikäisenä yhteiskunnan hoitotoimena. Samoin kuolemantapaukset tuovat ikävää menetystä myös taloudellisesti, näin voidaan ajatella, puhumattakaan inhimillisistä tekijöistä, jotka ovat ne kaikkein suurimmat. On todettu, että hyvin usein autovarkaus, josta siinä todellisuudessa on kyse, on todella aiheuttanut monta muutakin rikosta.

Todellakin niille ihmisille, jotka kateudesta ajattelevat, että rikkaiden autoja saa viedä, totean, että on kuitenkin tosiasia se, että me tavalliset köyhät auton käyttäjät joudumme auton vakuutusmaksuissa maksamaan kaiken tämän. Niin kuin ed. Bremer ansiokkaassa ja hyvässä puheenvuorossaan toi esille, pelkästään autojen vahingot, oliko se 1,3 miljardia markkaa vuodessa, on sellainen summa, joka on jokaisen köyhän työssäkäyvän ihmisen lompakosta poissa, kun hän maksaa pakollisia liikennevakuutusmaksuja ja vakuutusmaksuja yleensäkin. Autovarkaitten kulut maksaa jokainen ihminen. Veroissa maksetaan ne kulut, jotka tulevat vammautumisista ja muista yhteiskunnallisista haitoista. Maksajana on veronmaksaja, maksajana on auton käyttäjä, ja tähän, näin suureen epäkohtaan, on aihetta puuttua.

Samalla kaikki lain kunnioitus kansan parissa on menetetty, kun on keksitty tällainen auton luvaton käyttöönotto. Kyllä kansanedustajan arvovaltakin kärsii, että tätä lakia ei ole saatu aiemmin jo korjattua sellaiseksi, mitä suomalainen kielenkäyttö varkaudesta sanoo ja mitä joka miehen ja naisen oikeustaju asiasta sanoo.

Edelleen ed. Hemmilän kanssa oli juuri puhetta, että rikollisuuteen on puututtava silloin, kun se alkaa ilmetä. Sen ei pidä antaa kasvaa ja kukkia ja tulla kukoistukseensa ja tuottaa hedelmää, vaan rikollisuuteen pitää tarttua heti, jotta se saadaan kitkettyä pienenä pois. Juuri näin pitää tehdä ja juuri näin pitää nimenomaan nuorten kohdalla tehdä. Nuorten kohdalla, joilla on elämä edessäpäin, tuo rikollisuuteen hairahtuminen pitää saada yhteiskunnan toimesta selkeästi ojennettua, niin että nuori tajuaa tehneensä väärin ja haluaa ottaa opikseen. Nykykäytäntöhän on se, että ne, jotka autoja tuolla tavalla varastelevat, pitävät koko yhteiskuntaa, virkavaltaa ja lainsäädäntöä pilkkanaan, kun he saavat tätä tehdä eikä tästä käytännössä mitään seuraa.

Näen, että vapausrangaistus on semmoinen, mikä tehoaa. Tietysti oikeuskäytännöltä odottaa vastuullista tuomiokäytäntöä, mutta näen, että kyllä silloin, kun auto otetaan, anastetaan ja rikotaan ikkuna ja väkivalloin lähdetään autoa siirtämään, on tehty niin paljon rikosta, että vapausrangaistus on jo silloin paikallaan. Ei noita tekoja vahingossa tehdä, kyllä se on aivan tietoista toisen omaisuuteen kajoamista. Ja autolla kun vielä liikutaan, niin ei ole pelkästään toisen omaisuuteen kajoamisesta kyse, vaan lähimmäinen saatetaan yleensä aina hengenvaaraan, kun ajetaan kortitta tai huumaavien aineitten ja päihtymyksen alaisena. Sen takia yhteiskunnan on puututtava tähän ja annettava niin poliisille kuin myöskin tuomioistuimille ne mahdollisuudet, joita yhteiskunta yhteiskuntarauhan takia kaipaa. Tietysti vankeinhoidon sektorillekin on annettava ne voimavarat, että rikoksen poluille eksynyt voisi palata vankeudesta takaisin normaaliksi kansalaiseksi ja tietäisi, että rikos ei kannata.

On hyvä, että tähän asiaan nyt ollaan saamassa korjausta. Mieluummin puhuisin varkaudesta. Sana käyttövarkaus on minusta turhan lievä, koska yleensä sitä autoa myös vahingoitetaan ja tuhotaan ja tuotetaan, kuten toin esille, monia vaaratilanteita. On hyvä, että tällä tavalla ollaan asiaan puuttumassa. Se, jos poliisimies jossakin toimii niin tehokkaasti, kuten ed. Erkki Kanerva omasta elämänhistoriastaan mainitsi, sehän on hyvä asia, jos silläkin tavalla hän on saanut tai jos joku toinen saa rikoksentekijät normaaliin elämään. Mutta kyllä lainsäädännön on oltava sellainen, että se torjuu rikollisuutta ja ohjaa oikeaan käyttäytymiseen. Sen takia tämä on aivan oikea lakiehdotus. Toivon sille menestymistä. Toivon, että siltä pohjalta saadaan lain kirjain kansalaisten oikeustajun mukaiseksi ja lain käytäntö kansalaisten oikeustajun mukaiseksi.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, ettei ihan välttämättä ole enää elossa niitä, jotka ovat syyllistyneet luvattoman käyttöönoton nimikkeen lanseeraukseen, koska rikoslaki on yli sata vuotta vanha ja siellä on luvaton käyttö ollut ja varkauksia eri rikoksina. Vuonna 68 ruvettiin erityisesti moottoriajoneuvo mainitsemaan siinä yhteydessä. Kaiken kaikkiaan, olipa luvaton käyttö paha teko, tyhmyys tai tuhmuus, kunhan vain rangaistus on riittävä, niin sillä nimikkeellä ei ole merkitystä niinkään.

Minä uskoisin, kun tässä hallituksen esityksessä se on kuitenkin luvaton käyttövarkaus ja kun se kuitenkin viittaa varkauteen, että se on joka tapauksessa parempi kuin luvaton käyttö, joka tällä hetkellä laissa on.

Ed. Bremer on melkein sisällä ja melkein ulkona. Hän ihmetteli sitä, että poliisi ei ota enää vastaan edes rikosilmoituksia autovarkauksista. Ilmeisesti ei Helsingissä, yleensä muualla otetaan. Se johtuu lähinnä siitä, että poliisilla on tietenkin määrätyövoima olemassa ja se laittaa näitä tehtäviä tärkeysjärjestykseen siinä mielessä, mikä on rikoksen ankaruus, ei välttämättä sen perusteella, kuinka suuri vahinko siitä syntyy asianomistajalle, mutta välttämättä tällainen menettely ei ole oikein. Kyllä suurempaa syyllistä pitäisi hakea oikeuslaitoksestamme. Pitää huomata, kuinka vähäisenä ne pitävät auton luvatonta käyttöönottoa.

Sanotaan vaikka, että tänään on Helsingin raastuvanoikeudessa, käräjäoikeudessa, käsitelty asiaa ja saatu se päätökseen. Siellä on esimerkiksi joku saanut rangaistuksia 10—15 autovarkaudesta ja vähän pahoinpitelystäkin, ja asia on tullut päätökseen. Viikon kahden päästä huomataankin, että sama henkilö oli syyllistynyt aikaisemminkin, esimerkiksi kolme neljä kuukautta aikaisemminkin kolmen neljän auton varkauteen, luvattomaan käyttöönottoon, mutta ne tulivat vain näin myöhään ilmi. Tämä arvoisa eduskunta on tehnyt meidän lainsäädäntöömme niin hulluja pykäliä ihan viime vuosina, että syyttäjällä on mahdollisuus katsoa, ja hän tekee niin myös, hän katsoo, että ne kaksi kolme neljä autovarkautta, joihin henkilö on myös syyllistynyt, eivät kuitenkaan lisäisi tämän kansalaisen rangaistuksen määrää, eikä hän edes syytä niistä ollenkaan. Hän voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen.

Voidaan ajatella, mitä ajattelevat asianomistajat, autojen omistajat, siitä, että heihin kohdistunut rikos on niin vähäinen, että syyttäjä ei edes syytä. Ei tarvitse ihmetellä myöskään, miksi poliisi ei ole hirvittävän kiinnostunut tällä erää autovarkauksista. Jos niistä tulisi kunnon rangaistukset, niin myös poliisi tulisi tähän renkaaseen mukaan.

Oikeastaan tämän toisen puheenvuoron pyysin sen vuoksi, kun esitin, että käyttövarkauden rangaistukseksi tulisi 1 kuukaudesta 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta. Tämä sen vuoksi, että on huomattava, että toisaalta on aivan eri rikos olemassa, niin sanottu lievä käyttövarkaus, tässä uudessakin laissa, omana pykälänään, josta rangaistuksena on vain sakkoa, joten ankaramman rikoksen alaraja voitaisiin aloittaa yhdestä kuukaudesta. Koska on olemassa aivan lieviä tapauksia varten sakkorangaistus, niin mitä varten vielä, jos tekee ankaramman rikoksen sillä samalla alueella, taas lähdetään sakosta liikkeelle? Eikö voitaisi lähteä yhdestä kuukaudesta liikkeelle? Ja toisaalta, vaikka se pyöräytettäisiin toisin päin, olisi tyydyttävämpää, että rangaistakoon 1 vuosi 6 kuukautta tai sakolla. Se ohjaisi oikeuskäytäntöä siihen suuntaan, että ensisijaisesti harkittaisiin, tulisiko tästä vankeutta vai sakkoa.

Lisäksi on huomattava, että tämä ei todellakaan kohdistu nuoriin henkilöihin. Alle 18-vuotiaita henkilöitä ei kuitenkaan voida tuomita vapausrangaistukseen. Vaikka jollekulle tulisi 1 kuukausi vankeutta, se ei tarkoita sitä, että passitetaan vankilaan, vaan se voidaan antaa ehdollisena. Nuorten osalta on erikseen olemassa laki, jossa sanotaan, että ilman erityistä syytä ei alle 18-vuotiasta saa vankilaan passittaa. Meillä tällä hetkelläkään ei Suomen vankiloissa ole varmaankaan — en pahasti valehtele — kuin kaksi—kolmekymmentä alle 18-vuotiasta henkilöä kaiken kaikkiaan. Meillä puhutaan muuta julkisuudessa, mutta enempää niitä ei ole. Kaksi kolme vuotta sitten oli 11 henkilöä yhtä aikaa. Se tulee nyt huomioida.

Kun esimerkiksi meidän arvoisa tasavallan presidenttimme puhui uudenvuodenpuheessaan taikka puhuessaan ihan jossakin muussa tilaisuudessa hyvin huolestuneena nuorista, hän edellytti myöskin, että nuorille asetetaan rajoja. Kun sitten näitä rajoja ruvetaan asettamaan, niin heti täällä eduskunnassa jopa sanotaan, että ei saa, ei saa. Täällä käsitetään jotenkin sillä tavalla, että kun nuoria halutaan pysäyttää rikoksen polulta, se olisi heitä vastaan. Eihän se näinpäin ole, vaan se on heidän hyväkseen, heidän edukseen, että he lopettavat rikollisen toimintansa mahdollisimman pian. Sen vuoksi pitää esimerkiksi oikeusministeriön ruveta valmistelemaan esimerkiksi arestirangaistusta, joka voisi olla tämmöisissä tapauksissa. Perjantaina nuori varastaa auton, aamulla kokoontuu oikeus ja sanoo, että seuraavat kolme viikonloppua perjantaisin aina ilmoittaudut vankilaan taikka poliisivankilaan. Sillä olisi paljon suurempi merkitys kuin sillä, että henkilöä ruvettaisiin rankaisemaan vuoden päästä, puolentoista vuoden päästä vaikka useallakin kuukaudella.

Ed. Bremer, lapsia ja koiria ei saisi tietenkään verrata toisiinsa, mutta todellakin hämmästyttävää on, että myöskään nuori ei ymmärrä, mistä häntä rangaistaan vuoden kahden vuoden päästä. Niin kuin koirakaan ei ymmärrä sitä, jos sitä potkaistaan viikkoa myöhemmin, kun se on tehnyt pahaa. (Ed. Pulliainen: Ei saa potkia koiria!) — Ei koiria saa potkia eikä muitakaan otuksia, koiran näköisiä.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Myllyniemi pohdiskeli rangaistusten määriä, ja myös edellisessä puheenvuorossa ed. Oinonen toi esille käsitteen luvallinen käyttöönotto. Kun ed. Myllyniemi on asiantuntija näissä, niin kysynkin, kulkeeko nykyinen laintulkinta niin, että jos on kyseessä luvallinen käyttöönotto ja autoa ei palauta, se on rikos, mutta jos on kyseessä luvaton käyttöönotto ja autoa ei palauta, silloin rangaistus on pienempi.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pysy enää mukana siinä, mitä tässä tarkoitettiin, mutta joka tapauksessa asiahan on sillä tavalla, niin kuin täällä on moneen kertaan toistettu, että silloin kun autokin varastetaan itselle lopullisesti käyttöön, se on aina varkautta. Mutta jos on tarkoitus ajaa sillä lyhyt matka niin kuin pääsääntöisesti, se on luvatonta käyttöä. Ehkä meidän ei kannata pohtia, mikä on mitäkin käyttöä. Voitaisiin vaikka panna semmoinen yleinen pahuus — rangaistakoon niin ja niin paljon, kun ottaa auton — nimikkeeksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Viitaten käytyyn keskusteluun voisi todeta, että tässä vaiheessa näyttää siltä, että tässä asiassa tulee toteutumaan eduskunnan tahto, eduskunnan tahto, jota hallitus tukee esityksellänsä. Mitä tulee myöskin käytyyn keskusteluun, voisi todeta tässä samalla, että pääosin käytetyt puheenvuorot ovat olleet sen suuntaisia, sen tuntuisia, niin kuin eduskunnan tahto on olemassa. Erityisesti olen pannut merkille ja mieleen ed. Vahasalon aktiivisuuden tässä asiassa ja ed. Vahasalon puheenvuoron siitä, kuinka kansalaiset ovat huolestuneet tästä asiasta. Voisi todeta niin, että mielestäni se säteilee sitä maailmankuvaa ja käsitystä, jota itse tuolta kentältä olen saanut ja nähnyt.

Mitä tulee käytyyn keskusteluun ja salissa olevaan väkeen, luulen, että näillä puheenvuoroilla ja tällä väellä yleensäkin eduskunnassa syntyisi enemmistöpäätöksellä vahvempia tulevaisuudenkuvia, vahvempia lakeja ja yhteiskuntaa vahvistavaa, nuorisoa kouluttavaa lainsäädäntöä, jossa ed. Myllyniemen havainnot siitä, kuinka nuoriso pitäisi saattaa heti edesvastuuseen, tulisi toteutettua ja tehtyä.

Kun tätä asiaa todetaan sillä silmällä, kuinka tämä on aikaisemmin toteutunut ja kuinka eduskunnan lakivaliokunta on yleensä näihin asioihin ottanut kantaa, kuinka on lipsuttu ja ryhdytty ikään kuin hyssyttelemään näillä asioilla, tulee mieleen tämä punavihreä naisenemmistö, joka yleensä täällä asiat säätelee ja luo yleisen mielikuvan ja luo semmoisen suvaitsevaisuuden ilmapiirin ja tunteen, että lähes kaikki on sallittua, vain kovemmista jutuista pyritään vähän ojentamaan. Mielestäni moottoriajoneuvon luvaton käyttöönotto on ollut yksi tämän tyyppinen asia.

Ottaisin tästä nimikkeestä tässä yhteydessä esille, kun tämä nyt valiokuntakäsittelyyn menee ja tässä todetaan moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, törkeä taikka lievä tai tavanomainen, että tässä samassa asiassa myöskin otettaisiin valiokuntakäsittelyssä huomioon se, onko moottori työkone ja onko kyseessä sen käyttövarkaus kulkutarkoituksessa tai jossain muussa, että ei tämä vain tästä asiasta jäisi pois. Käytännön elämässä kuitenkin otetaan pyöräkuormaaja taikka maataloustraktori tai metsätraktori sitä varten, että päästään läheiseen kyläkuppilaan — tämä on näitä maaseutuasioita — oluelle. Mielestäni se on tässä samassa sarjassa, vaikka kysymys on selvästi työkoneesta.

Kun useassa puheenvuorossa on verrattu, että kansa katsoo — erityisesti ed. Bremer vertasi — että porvarin auton saa viedä ja se joutaakin viedä, näin ei kuitenkaan kansan mielipide ole. Mielestäni on sillä lailla, että tämä auto, kulkuneuvo, olkoon se mikä tahansa moottorikäyttöinen laite moposta lähtien, on useinkin tämän köyhän kansalaisen, köyhän suomalaisen rahvaan ainut kulkupeli, millä hän pääsee eteenpäin, kun yhteiskunta ei ole ulottanut hänen asuinseuduilleen julkisia liikennevälineitä ja niitten reittejä niin, että niillä pääsisi kyytiin. Tähän nähden tämä vähäinenkin käyttöönotto pitäisi entistä ankarammin arvioida niin, että tekijä tietää, mihin hän syyllistyy, mitä hän tekee.

Ed. Myllyniemi viittasi tässä asiassa siihen, mikä on poliisin aktiivisuus selvittää näitä asioita. Toteaisin tähän, että poliisilla ei ole kovin paljon resursseja eikä mahdollisuuksia selvittää näitä asioita. Mutta toisaalta kansalaisten yleinen mielipide, kun tässäkin keskustelussa on sivuttu näitä sakotuskäytäntöjä ja siihen liittyviä asioita, on sellainen, että jos poliisi pystyisi selvittämään kaikki muutkin yhteiskunnalliset ongelmat ja rikokset, rikkomukset, yhtä tehokkaasti kuin nämä ylinopeussakot, niin kansa varmaan paljon paremmin ymmärtäisi ja hyväksyisi poliisin toiminnan, myöskin aktiivisen toiminnan siinä, missä paljon rahaa liikkuu. Mutta valitettavasti näitten luvattomien käyttöönottojen, niin kuin tämä vanha nimi kuuluu, osalta voimavarat ja aktiivisuus eivät ole kovin innostuneen tuntuista olleet olemassa.

Rouva puhemies! Toteaisin, että keskustelu on ollut hyvää, mutta erityisesti olen pannut merkille tämän asian, että ed. Lapintie ja ed. Erkki Kanerva tuntuivat olevan sitä mieltä, että lähes melkein paheellisena nähtiin hallituksen esitys ja yritettiin ymmärtää kaikkia, jotka näihin rötöksiin, rikkomuksiin ja rikoksiin syyllistyvät. Tämä on mielestäni väärä signaali tälle yhteiskunnalle. Tässä tulee ottaa selkeästi terävämpi ote. Tässä loppukeskustelussa on tullut sellainen tunne ja tuntuma, että kyllä tämä eduskunta haluaa parempaa yhteiskuntaa ja haluaa paremman ja terävämmän lainsäädännön, jolla vähäinenkin rikoskierteen alku ajoneuvojen käyttöönotossa pannaan sellaisen nimikkeen alle, että tekijä tietää, mihin hän tässä asiassa syyllistyy.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtela oli aiheellisesti huolissaan siitä, miten eduskunta ja yhteiskunta suhtautuvat rikoksiin ja rikoksentekijöihin. Minä olen muuten aika perusteellisesti tutustunut tähän nyt käsillä olevaan lakiesitykseen ja tehnyt sen havainnon, että ainakin omasta mielestäni tämä on erinomaisen hyvin valmisteltu lakiesitys. Ed. Lahtela äskeisessä puheenvuorossaan nosti esille ikään kuin kysymyksen muodossa, ovatko ne ja ne moottorikäyttöiset kulkuneuvot, kuten metsätraktorit ja mopedit ja muut, mukana esityksessä. Tässä puhutaan nimenomaan moottorikulkuneuvosta, eli näyttäisi siltä, että ne ovat mukana. Sen vuoksi muistuttaisin vielä siitä, että koska moottoriajoneuvorikollisuus, ylipäätään varkausrikollisuus, liittyy hyvin usein taparikollisuuteen, huumausainerikollisuuteen, niin tällä lakiuudistuksella on nyt muutakin vaikutusta kuin pelkästään stilistiikkaa, että nyt puhutaan ei käyttöönotosta vaan käyttövarkaudesta. Tällä on kerta kaikkiaan muutakin merkitystä.

Tällä esityksellä tulee olemaan minun mielestäni varsin laaja ennalta estävä vaikutus. Sen vuoksi toivoisinkin, että siitä huolimatta, että lakivaliokunnassa on jo vanhastaan paljon käsiteltäviä asioita ihan ruuhkaan asti ja tämän kevään kuluessa tulee uusia esityksiä lakivaliokuntaan, lakivaliokunnassa priorisoitaisiin tämä esitys nyt niin, että tänä vuonna vielä eduskunta voisi todellakin säätää tämän uuden lain.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua hyvin tarkkaan työhuoneestani enkä lähde toistamaan niitä hyviä puheenvuoroja, mitä edustajat Myllyniemi ja Hemmiläkin äsken käyttivät. Totean vain, että oli jo aikakin saada tämä lakiesitys viimein eduskuntaan, kun noin kymmenen vuoden ajan sitä on odoteltu. Kiitän kaikkia niitä kolmea edustajaa, jotka ovat tehneet tästä lakialoitteen ja antaneet myöskin painetta oikeusministerille, että se viimein on tänne saatu.

Nimikekysymyksestä sanoisin vain, että se ei ehkä tässä laissa ole kaikkein tärkein asia, koska rangaistusminimit ja -maksimit on nyt asetettu kohdalleen niin, että ne vastaavat varkausrikosten vastaavia sanktioita. "Käyttövarkaus" kuitenkin aika hyvin vastaa itse tekoa, mitä tässä itse asiassa tapahtuu, koska joskus voidaan varastaa auto myöskin oman perheenjäsenen toimesta, joskus taas keikka-autoksi ja niin edelleen. Nämä seikat arvioi nimenomaan oikeus ottaen huomioon tekijän iän, teko-olosuhteet, kaikki kokonaisuutena, onko seurauksena sakko, vankeus, ehdollinen tai jotakin muuta.

En pane oikein hyvällä merkille sitä, että täällä lakivaliokunnan jäsenet jo etukäteen lähetekeskustelussa käyvät keskenään debattia ja sitoutuvat etukäteen jo mielipiteisiinsä ilman asiantuntijakuulemista. Huomaan myöskin, että Pohjois-Karjalassa vaikuttaa esimerkiksi sosialidemokraattien edustajien välillä olevan hyvin suuri erimielisyys siitä, onko tämä laki tarpeellinen vai ei, kun kuuntelin edustajia E. Kanervaa, E. Lahtelaa ja Kähköstä.

Sen vain totean, että meille kokoomuslaisille ymmärtääkseni tämä laki on melkein hallituskysymys. Me emme hyväksy lakivaliokunnassa minkäänlaisia lievennyksiä tähän, vaan katsomme, että hallituksen yksimielinen esitys täytyy saattaa voimassa olevaksi laiksi vähintään tämän muotoisena, mitä se tällä hetkellä on.

Keskustelu päättyy.