Täysistunnon pöytäkirja 3/2002 vp

PTK 3/2002 vp

3. KESKIVIIKKONA 6. HELMIKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

12) Hallituksen esitys laiksi seutuyhteistyökokeilusta

 

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Vähän normaaliakin ehkä perusteellisempi esittely koskien lakiehdotusta seutukuntayhteistyökokeilusta. Ymmärrän, että tähän ei ole jäänyt hirveästi aikaa tutustua, ja siitä syystä ajattelin, että käyn vähän pohjaa läpi.

Kyse on kohtuullisen merkittävästä uudesta, sanoisin, isostakin avauksesta. Seutuyhteistyökokeilulakihan on konkreettinen tulos itse asiassa sisäasiainministeriön seutukuntien tukihankkeen toiminnasta. Hanke asetettiin lokakuussa vuonna 2000 osana hallituksen toimenpiteitä aluepolitiikan ja seutukuntayhteistyön tehostamiseksi.

Me lähdimme hakemaan hankkeeseen vapaaehtoisia seutukuntia kehittämään yhteistyötä niiden omista lähtökohdista lähtien. 30 hakijan joukosta kokeiluseuduiksi valikoitui 8 seutua. Hankkeessa ovat mukana kokeiluseutujen lisäksi yhteistyön kannalta keskeiset ministeriöt ja Suomen Kuntaliitto.

Tällä hankkeellahan on erittäin monta liittymäkohtaa erityisesti aluekeskushankkeeseen mutta myös muihin hallituksen toimiin. Kokeiluseuduista osa on myös aluekeskusseutuja, ja näillä seuduilla voidaan aikanaan nähdä hankkeiden yhteisvaikutus seutujen elinvoimaan ja se, onko tämä parempi vai heikompi mahdollisuus, voidaan nyt katsoa.

Toisaalta on muistettava myös se, että seutuhanke on yksi niistä toimenpiteistä, joilla hallitus tukee aluekeskusohjelman ulkopuolella olevien alueiden kehittämistä, joka on niille hyvin merkittävä asia.

Kokeiluseudut ovat rakenteeltaan erilaisia yhteistyöedellytyksiltään. Ne ovat taloudeltaan, väestöltään ja kehitykseltään hyvinkin toisistaan poikkeavia, mutta ne etsivät kaikki seutuyhteistyötä ja ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Kokeiluseutujen erilaisuus meidän mielestämme takaa osaltaan yhteistyökokeilujen laajan kirjon ja sen, että kokeilusta saadaan mahdollisimman monipuolista kokemusta ja monipuolisia tilanteita voidaan käydä läpi.

Seutukuntien tukihankkeissa on kysymys kuntien seutuyhteistyön tukemisesta, syventämisestä ja myös laajentamisesta. Valtion oma rooli tässä hankkeessa on seutujen ja niiden kuntien tukeminen ja myös kannustaminen kokeilun aikana. Täytäntöön pantavista kokeiluista ehdottomasti suurin osa tulee olemaan kuntien omien tehtävien järjestelyjä, jotka eivät sinänsä vaadi mitään lainsäädännön muutoksia.

Kuntien seutuyhteistyöllä etsitään ratkaisuja näköpiirissä oleviin peruspalveluiden, hallinnon ja alueellisen kehittämisen, uskaltaisin sanoa, jopa suuriin haasteisiin. Näihin haasteisiin vastaamista vaikeuttaa jo ihan selvästi tässäkin sanottuna meidän erittäin pirstaleinen kuntarakenteemme. Pienillä kunnilla ei ole yksinään edellytyksiä selvitä tulevaisuuden julkisten palveluiden tuottamisesta tai kilpailusta asukkaista tai sitten yrityksistä. Kuntarakenteen muutokset ovat välttämättömiä palvelutuotannon, kunnallistalouden ja kunnallisen itsehallinnon vahvistamisen kannalta, mutta ne ovat liian hidas keino vastata nopeisiin muutoksiin ja ennen kaikkea nopeisiin muutostarpeisiin. Seutuyhteistyö ei ole vastakohta kuntarakenteen muutokselle. Yhteistyö täydentää rakennemuutoksia. Se on tässä vaiheessa itse asiassa nopeampi keino vaikuttaa ja parantaa niitä mahdollisuuksia ja hakea erilaisia uusia lähestymistapoja.

Julkisen hallinnon ja erityisesti kunnallishallinnon suurena haasteena ovat väestömuutokset, joista tänäkin iltana olemme puhuneet. Muuttoliike haastaa sekä väestöä menettävät että myös vastaanottavat kunnat. Palvelutarjonnan sopeuttaminen kummassakin päässä on vaikeaa ja kunnallistalous itse asiassa kummassakin päässä on myös tätä kautta ahtaalla. Toisaalta verotulopohja rapautuu, toisaalta investointimenot pitävät menot suurina. Toisaalla taas voi sanoa, että palvelukapasiteettia joudutaan kasvattamaan hyvinkin kiivaasti, ja toisaalla oheneva kysyntä ei enää mahdollista järkevää palvelutuotantoa. Näitä oravanpyörämalleja on hyvin monesta eri lähtökohdasta syntynyt.

Väestön ikääntyminen pakottaa myös kunnat muuttamaan palvelurakennettaan. Samalla syntyy sitten uusia tarpeita ja myös mahdollisuuksia palvelujen erikoistumiseen uusilla tavoilla. Erikoistuneita palveluita ei pystytä tuottamaan, jos joko niiden kysyntä on tuottajan toimialueella vähäistä tai resurssit ovat liian niukat. Tämän vuoksi yksittäiset kunnat eivät nykytilanteessa läheskään aina pysty haasteeseen vastaamaan, mutta kuntien yhteistyöllä palvelurakenteen perustaa voidaan vahvistaa ja palveluja myös järkiperäistää.

Vaikka valtion ja kuntien välistä rahoitussuhdetta on tarvetta jatkossa uudelleenarvioida, ei julkisessa taloudessa ole näköpiirissä sellaista merkittävää lisärahoitusta, joka voitaisiin käyttää pysyvästi palvelutuotantoon. Niin kuin tämän päivänkin keskusteluja seuranneina tiedämme, näyttää, ettei lisärahaa ole käytössä.

Työikäisen väestön väheneminen, julkisten palvelujen tarpeen pysyminen vähintäänkin nykytasolla ja niiden laadun jatkuva parantaminen vaativat julkisen tuotannon tuottavuuden voimakasta nousua. Tätä tuottavuuden nousua ei voida hakea palvelutasoa laskemalla, koska silloin taas vaarannettaisiin koko yhteiskunnan elinvoimaisuus.

Seutuyhteistyöllä halutaan turvata peruspalvelujen tuotannon edellytykset kautta koko maan. Kuntien, joissa väestömäärä tai taloudelliset edellytykset eivät riitä palvelujen järkevään tuottamiseen, tulisikin hakeutua yhteistyöhön myös palvelupuolella. Vain riittävä kysyntä tekee mahdolliseksi palvelujen erikoistumisen, niin kuin sanoin. Henkilöstön joustava käyttö ja erikoistuminen on mahdollista vain riittävän suurissa tuotantoyksiköissä.

Yhteistyötä tekemällä voidaan myös rationalisoida hallintoa ja vapauttaa resursseja varsinaiseen tuotantoon sinne palveluihin, joita kansalaiset tarvitsevat. Yhteisissä yksiköissä tarvitaan itse asiassa vähemmän johtajia, mutta myös vähemmän hallintohenkilökuntaa. Sisäisten hallintopalvelujen tuotannossa voidaan tietotekniikkaa hyödyntäen tehdä hyvinkin laajaa yhteistyötä. Yhteinen taloushallinto on myös keino välttyä seudun sisäiseltä keskitykseltä, koska se voidaan sijoittaa seudulla mihin kuntaan hyvänsä tai hajauttaakin fyysisesti eri kuntien joukkoon.

Elinkeinopolitiikassa seutuyhteistyöllä tulisi ensinnäkin koota voimavaroja. Yksittäisen kunnan voimavarat ovat kansainvälisessä kilpailussa yrityksistä lähes aina riittämättömän pienet. Seudun yhteiset voimavarat mahdollistavat suurempia hankkeita. Toiseksi yhteistyöllä pitää päästä eroon kuntien välisestä haitallisesta ja turhasta kilpailusta. Riittää, että seudut kilpailevat yrityksistä muun maailman kanssa. Seutujen sisäinen kilpailu yrityksistä ei lisää elinvoimaisuutta enkä usko sen tuovan sille seudulle lisää mahdollisuuksia.

Tehokas seutuyhteistyö on mahdollista, mutta se edellyttää yhteistä päätöksentekoa. Usein kuntien löyhästi organisoidussa yhteistyössä tarvitaan peräkkäisiä ja myös päällekkäisiä päätöksiä samoista asioista. Yhteistyön kehittämisessä yhteinen päätöksenteko vähentää byrokratiaa, nopeuttaa päätöksentekoa ja vahvistaa seudullista näkökulmaa. Kuntien yhteisen päätöksenteon kehittämisessä seutujen on välttämätöntä ottaa huomioon osallistumisen vaatimukset. Seudullinen päätöksenteko ei saa johtaa kunnallisen demokratian heikkenemiseen. Päätöksentekorakenteissa edustuksellisuuden ja luottamushenkilöiden täytyy säilyttää keskeinen roolinsa.

Hallituksen esitys laiksi seutuyhteistyökokeilusta sisältää seutuyhteistyötä tukevia säännösehdotuksia. Suuri osa kokeiluseuduilla tehtävästä työstä ja yhteistyön kehittämisestä ei näy lakiehdotuksesta. Syy on se, ettei kaikkien hankkeiden toteuttamiseen tarvita säännösmuutoksia. Se pitää muistaa, kun tätä esitystä lukee. Palvelutuotannossa voimassa olevat säännökset takaavat kunnille pääsääntöisesti nyt jo riittävät vapaudet ja mahdollisuudet yhteistyön tekemiseen. Hallituksen esitys tarjoaisi kokeiluseuduille uusia mahdollisuuksia organisoida seutuyhteistyötä. Samalla voimaan jäävät kuntalain antamat organisointimuodot. Yhteisen päätöksenteon muodostamiseksi on tärkeää antaa kunnille uusia, vapaampia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä. Samalla säännöksillä turvataan osallistuminen myös seudulliseen päätöksentekoon.

Yhteisöveron seudullisen jakamisen tekeminen mahdolliseksi on tärkeää tästä seutuyhteistyön syventämisen näkökulmasta. Menettely on omiaan vähentämään seudun sisäistä turhaa kilpailua yrityksistä ja tasaamaan niistä saatavaa hyötyä. Yhteinen yhteisövero edellyttää valmiiksi vahvaa yhteishenkeä. Uskon myös, että se lujittaa sitä. Mahdollisuus viedä kuntien yhteinen yleiskaava vahvistettavaksi alueelliselle ympäristökeskukselle lisää seutujen ja alueiden omaa päätäntävaltaa. Päätäntävallan lisääminen puolestaan kannustaa yhteisen maankäytön suunnitteluun. Etenkin kasvuseuduilla kuntien yhteistyö maankäytön suunnittelussa on välttämätöntä järkevän yhdyskuntarakenteen saavuttamiseksi. Tänäänkin olemme puhuneet Pääkaupunkiseudusta. Voi tietenkin kysyä, kun merestä pitää jalostaa maata, paljonko hintaa väistämättä tulee tällekin maan lisäarvon nostamiselle. (Ed. H. Aho: Kyllä siihen aina on rahaa!)

Kokeiluseutujen mahdollisuus osallistua työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä maakuntien liittojen päätöksentekoon lisää niiden mahdollisuuksia vaikuttaa itse sen oman alueensa kehitykseen. Menettely myös kannustaa kokeiluseutuja tekemään entistä laajempaa yhteistyötä elinkeinopolitiikassa sekä kiinnittää niiden huomiota koko sen seudun kehittämiseen. Yritystuki- ja investointiavustuksia koskevat kokeiluseutujen sitovat lausunnot ja osallistuminen asioiden valmisteluun mahdollistavat ainutkertaisen yhteistyömallin valtion ja seutujen välille.

Liikennettä koskevat mahdollisuudet osallistua liikennelupapäätöksentekoon ja lääninhallitusta sitovaan palvelutasosuunnitelman laatimiseen luovat pohjaa seudulliselle liikenteen kehittämiselle. Seudun liikenneyhteydet ovat keskeinen tekijä seutuistumisessa ja myös edellytys sen seudun kehitykselle. Säännösehdotus lisäisi seudun toimintamahdollisuuksia näillä keskeisillä sektoreilla. (Ed. Ala-Nissilä: Seututeitä pitäisi saada!)

Hallituksen esityksen kuntien yhteistyötä kasvattavista tekijöistä keskeinen on kokeiluseutujen osallistumisen mahdollistavien lausuntojen sitovuuden taso. Ilman sitovuutta lausuntojen merkitys jäisi hyvin vähäiseksi. Tällöin lausuntomenettely ei antaisi seudulle uusia työvälineitä seudun kehittämiseen eikä se myöskään kannustaisi yhteistyön lisäämiseen. Lausuntojen sitovuus ei mitätöi kuitenkaan nykyistä lainsäädäntöä. Lausunnon pohjalta ei viranomaisen tietenkään tarvitse tehdä lain vastaisia päätöksiä.

Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetus- ja kulttuuritoimi ovat kuntien keskeisiä palvelusektoreita, niin kuin tiedämme. Näiden osalta esitys antaisi kokeiluseuduille mahdollisuuden asettaa omat valtionosuusinvestointinsa valtiota sitovaan tärkeysjärjestykseen. Tässä on tarkoituksena kannustaa seutuja yhteiseen pohdintaan ja päätöksentekoon palvelujen järjestämisessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa myös kokeiluseutujen yhteisillä kehittämissuunnitelmilla annettaisiin erityinen status hankkeiden tuesta päätettäessä. Kokeiluseudut pohtivat tällä hetkellä, miten ne voivat hyödyntää esityksen myötä mahdollisesti avautuvia mahdollisuuksia. Samalla ne valmistelevat yhteistyöhankkeita, jotka luovat yhteisiä virkoja, yhteistä palvelutuotantoa, kokoavat elinkeinotoiminnan voimavaroja, organisoivat yhteistä päätöksentekoa sekä selvittävät myös uusia yhteistyömahdollisuuksia. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on meidän mielestämme valtion kädenojennus näille kokeilijoille. Se kattaa tietenkin vain osan yhteistyöhankkeista, mutta se on välttämätön tuki toisille yhteistyöhankkeille.

On, totta kai, joitakuita, joiden mielestä jokaisen kokeilun järkevyyttä voi kyseenalaistaa, eivätkä kaikki ole tästäkään kokeilusta sitä mieltä, että tämä on järkevä. Kokeilussa on kuitenkin tarkoituksena saada myös kokemuksia uusista asioista, uusista mahdollisuuksista ja tavoista tehdä asioita. Tämän vuoksi kokeiluja ei pidä tuomita etukäteen vaan tulee antaa myös kokeilijoille tilaisuus. Julkinen sektori ja Suomi tarvitsevat tulevaisuudessa yhä laajempaa kuntien välistä yhteistyötä. Kokeiluseutujen kunnat haluavat vapaaehtoisesti kokeilla sitä eri muodoissaan. Valtion tulee tehdä se hyväksi siten, että se on mahdollista meidän puolestamme toteuttaa.

Toivon, että valtio osoittaa olevansa myös kumppani kunnille ja antaa niille hallituksen esityksen mukaiset mahdollisuudet ja kannustimet yhteistyöhön. Kokeilun edetessä saadaan tietoa, jonka pohjalta voivat vuonna 2005 ne, jotka ovat tekemässä niitä päätöksiä, päättää, mitkä hallituksen esityksen sisällöstä kannattaa muuttaa pysyväksi lainsäädännöksi ja mitkä täytyisi ja on mahdollista hylätä. Kokeiluseudut odottavat tällä hetkellä lainsäädännön voimaantuloa päästäkseen täydellä teholla työhön.

Arvoisa herra puhemies! Uskaltaisin toivoa, että lakiesitys käsiteltäisiin eduskunnassa ripeästi, jotta päästäisiin sen työn tekoon, jota uskon kaikkien meidän pitävän tärkeänä.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Lakiesitys seutuyhteistyökokeilusta on merkittävä lenkki siihen ketjuun, jolla seudullista yhteistyötä on pyritty maassamme edistämään. Ministeri Korhonen edellä perusteli erinomaisesti ja perusteellisesti tätä lakiesitystä.

Mielestäni kuntien seudulliselle yhteistyölle ja sen syventämiselle on selkeä tarve. Seudun kilpailukyvyn nostaminen, koordinoitu elinkeinopolitiikka, järkevän yhdyskuntarakenteen luominen ja taloudellisten hyötyjen löytäminen palvelutuotannossa ovat eräitä perusteita seutuyhteistyön tiivistämiselle. On nimittäin mielestäni selvää, että palvelujen turvaaminen, kustannussäästöjen löytäminen ja toiminnan tehostaminen edellyttävät peruspalveluiden tuotantorakenteen uudelleenarvioimista myös seudullisesti. Tavoitteena tulee kuitenkin selkeästi aina olla se, että seutuyhteistyön avulla voidaan paremmin palvella alueen kansalaisia.

Tänään meillä on käynnistymässä monia kokeiluja, joilla haetaan seutuyhteistyöhön uusia toimintamuotoja. Tarvitaankin luovia, dynaamisia kehittämisprosesseja — niitähän ministerikin peräänkuulutti — jotka avaavat alueen asukkaille uusia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Miksi sitten jotkut seudut menestyvät toisia paremmin? Tutkimuksissa ehkä keskeisimmäksi menestystekijäksi on löydetty hyvä seudullinen yhteistyö. Kyse on siis kyvystä organisoida seudulliset voimavarat parhaalla mahdollisella tavalla. Onkin tärkeää, että yhteistyö elinkeinoelämän, kunnallisten päättäjien, järjestöjen, oppilaitosten ja muiden alueellisten toimijoiden kesken sujuu kitkatta.

Tänään on todettava, että seudullinen toimintatapa on jo vakiintunut monilla palvelualoilla. Muun muassa elinkeinopolitiikasta on tullut yksi keskeisimmistä ja kehittyneimmistä seutuyhteistyön alueista. Ymmärtääkseni meillä on Suomessa tällä hetkellä yli 90 ylikunnallista elinkeinojen kehittämiseen keskittyvää organisaatiota.

Mielestäni perustelut aktiiviselle seudulliselle elinkeinopolitiikalle ovatkin selvät. Näihin myöskin ministeri viittasi. Luomalla parempia toimintaedellytyksiä yritystoiminnalle voidaan saada lisää työpaikkoja uusiin ja kasvaviin yrityksiin. Työstä ja tuloksesta puolestaan kertyy lisää verotuloja, ja vahvempi talous antaa mahdollisuuksia laadukkaampiin palveluihin. Tämä puolestaan lisää seudun vetovoimaa asuinympäristönä ja yritysten toimintaympäristönä. Kyse on siis myönteisen kierteen aikaansaamisesta.

Seutuyhteistyökokeilussa uusi merkittävä avaus on mielestäni se, että kokeiluseudun kunnat voivat sopia yhteisöveron seudullisesta jakamisesta. Pidän tätä erityisesti tärkeänä seudullisen elinkeinopolitiikan aktivoimisen kannalta. Vaikka kuntien riippuvuutta suhdanneherkästä yhteisöverosta on viime vuosina vähennetty, kyllä yhteisöverolla on edelleen merkitystä kuntien tulovirrassa. Itse asiassa pidän hyvänä sitä, että meillä on tällainen elinkeinopoliittinen kannustin. On tärkeää, että hyvä, aktiivinen ja tuloksia tuottava elinkeinopolitiikka myöskin palkitaan lisääntyvinä yhteisöveroina. Se, että yhteisövero on mahdollista jakaa seutukunnittain, uskoakseni aktivoi juuri seudullista elinkeinopolitiikkaa, lisää kuntien välistä luottamusta ja saa ne paremmin puhaltamaan yhteiseen hiileen. (Ed. Ala-Nissilä: Syntyykö siitä sopimuksia?) — Saattaa olla, että se on vaikea asia sopia, mutta toivottavasti onnistumisia tulee.

Kokeilussa pidän hyvänä myös sitä, että kokeiluseudulla on mahdollisuus antaa sitovan luonteisia lausuntoja muun muassa yritystuista ja monista muista asioista, joskin törmäyksiäkin varmaan tulee. Tiedän jo nyt, että kaikki tahot eivät ole kovin mieltyneitä siihen, että esimerkiksi liikenne- ja taksilupia ryhdytään arvioimaan seudullisesti.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys kaikkinensa on kannatettava. Se tukee sitä linjaa, jolla olemme pyrkineet siirtämään tehtäviä ja päätöksentekoa alemmaksi, lähemmäksi kansalaisia, ja hajauttamaan sitä. Toivonkin, että tämä kokeilu tuottaisi uusia ennakkoluulottomia ratkaisuja ja toimintamalleja seutuyhteistyöhön.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Herra puhemies! Hallituksen seutuyhteistyökokeilu on mielenkiintoinen ja periaatteessa hyvin kannatettava asia. Kun täällä on pohdittu keinoja kuntatalouden parantamiseksi, mielestäni liian yksipuolisesti ovat olleet esillä aina kuntien vähentäminen ja kuntaliitokset. Varmaan silläkin rintamalla on syytä jossain määrin edetä, mutta paljon nopeammin saataisiin kuitenkin tuloksia aikaan ja samoja taloudellisia hyötyjä tiivistämällä kuntien yhteistyötä seutukuntatasolla.

Viime vuoden lopulla täällä oli käsittelyssä kuntajakolain muutos, jolla lisättiin porkkanoita näihin kuntaliitoksiin. Varsinaisten yhdistymisavustusten ohella oli mukana uusi kannustava elementti, investointituet kehittämishankkeisiin näiden yhdistyneiden kuntien yhteiseen palvelutuotantoon. Herää vain kysymys, eikö tätä porkkanaa kannattaisi käyttää myös tällaisessa kuntien vapaaehtoisessa yhteistoiminnassa. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Olen varma, että todellisia tuloksia saataisiin paljon nopeammin. Tässä vähän niin kuin lyödään päätä seinään, kun aina on ehtona se kuntaliitos, joka ei kuitenkaan toteudu tai vie ainakin paljon aikaa. (Ed. Ala-Nissilä: Euro on hyvä konsti!) Mielestäni tämän tapainen investointiavustus kannattaisi liittää myös mukaan keinoksi tähän seutuyhteistyökokeiluun. Sanon sen, vaikka omassa maakunnassani ei näitä hankkeita ole, mutta kyllä esimerkiksi Loimaan seudulla voitaisiin tällaista hyvin kokeilla. (Ed. Ala-Nissilä: Ilman muuta! — Ed. Kallio: Kuntaliitos vain sinne! — Ed. Ala-Nissilä: Tehdään vain molemmat!)

Muuten lakiesitys vaikuttaa hyväksyttävältä, joskin vielä monia asioita on selkeytettävä. Yksi on se, mikä on sitten toiminnan raja maakunnan liittojen ja seutukuntien välillä. Ymmärrän hyvin, että siinä on hyvä tarkoitus, että seutukunnat itse asettavat esimerkiksi koulu- sekä sosiaali- ja terveystoimen investointihankkeet tärkeysjärjestykseen, mutta ainakin omassa maakunnassani käytäntö on osoittanut sen, että kuitenkin sitten tarvitaan usein maakunnan liittoa ratkaisijaksi, että tärkeysjärjestysasettelu ei synny niin lähellä kuntia. Ei se tietysti tässä välttämättä ole ristiriitainen asia, jos annetaan seudulle mahdollisuus yrittää tätä, mutta maakunnan liiton rooli on sitten katsoa tätä kuitenkin maakunnallisesti. Hyvä esimerkki on toisen asteen ammatillinen koulutus. Ikäluokat pienenevät ja koulutuspaikkoja on monilla seuduilla päällekkäisinä, aloituspaikkoja on liikaa, ja siinä tarvitaan, ainakin meidän kokemuksemme on se, maakunnallista tasoa sitten, joka sanoo pelisäännöt, mistä vähennetään ja missä lisätään. Jokainen seutukunta ja kunta pitää omastansa tiukasti kiinni.

Yksi asia, joka varmaan edellyttää vielä tarkempaa pohdintaa ja valiokuntakäsittelyssä tuleekin esille, on se, minkälainen on toimielin, jolle kunnat luovuttavat tätä tosiasiallista valtaansa. Se on aika tärkeä asia, kuinka se valitaan ja minkälaiset pelisäännöt ja mikä koostumus sillä on, että se saa kaikkien kuntien luottamuksen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi olisin myös yhteisöveron jakoon puuttunut. Olen monta vuotta ollut sillä kannalla, että kannattaisi harkita tätä yhteisöveron seudullista jakamista. Omalta alueeltani on kokemus, että kun on viiden kunnan elinkeinotoiminnan yhteinen kuntayhtymä, niin se, että kunnat kuitenkin siellä sisällä kilpailevat siitä, että saavat sen yrityksen maksamaan yhteisöveroa, tietyllä lailla haittaa yhteistä elinkeinotoimen hoitamista. Tähän kokeiluun olisi kyllä aika suuret perustelut. Tähän asti on juuri esteeksi todettu se, että ei ole sellaista tahoa, joka oikeudenmukaisesti jakaisi yhteisöveron. Sehän voitaisiin jakaa kuntien asukaslukujen suhteessa, mutta jos sitten perustetaan tämä yhteinen toimielin ja sille osoitetaan se raha käytettäväksi, niin tämä on aika mielenkiintoinen ja kannatettava kokeilu.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa kuntarakennekeskusteluun: On ihan totta, että tämä ei etene nopeasti. Tällä hetkellä aluekeskushankkeen kautta meillä on kuitenkin vireillä useampi kymmenen hanketta tässä maassa, ja uskoisin myös tämän seutuhankkeen niitä virittävän. Kysymyksiä voi asettaa myös niinpäin, että jos Suomi pannaan kahtia Piippolan kohdalta, jossa keskipiste on, yläpuolella on 40 kuntaa, alapuolella on 400 kuntaa. Tarvitseeko alapuoli 1000 prosenttia suuremman hallinnon kuin yläpuoli, on ihan hyvä kysymys. Toisaalta voi kysyä niinpäin, että jos Pudasjärven kunnan maa-alue siirrettäisiin esimerkiksi Varsinais-Suomeen, niin sieltä taitaisi löytyä 50—60 kuntaa alta; voi niitä poloisia pudasjärvisiä, kun niitten pitää tulla toimeen sillä yhdellä kunnalla. Tämähän on keskustelua, josta ei kannata tehdä itseisarvoa, mutta jota kannattaa käydä tässä rinnalla. Tehdään nyt seutukokeilua ja aluekeskushanketta ja katsotaan, mitä ne synnyttävät.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille vain sen verran, että ei kuntien hallinto sinänsä mielestäni kovin paljon maksa, jos pystytään yhteistyössä seudullisesti nämä palvelut tuottamaan yhdessä, vaikka niin, että viisi kuntaa tekee yhteisen lukion, keskittää sen johonkin, keskittää teknisen toimen, jopa sosiaali- ja terveystoimen. Kuitenkin kunnallinen demokratia toteutuu paremmin niissä pienissä yksiköissä. On jotenkin kohtuutonta ja on tietyllä lailla kuntayhdistymistenkin jarruna, että pieni kunta laskee, että se saa sitten yhden tai kaksi edustajaa yhteiseen valtuustoon. Se demokratian lanka on sitten kovin heiveröinen siitä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On paikallaan saatella tätä hallituksen esitystä laiksi seutuyhteistyökokeilusta muutamalla ajatuksella. Tämähän menee nyt hallintovaliokunnan käsittelyyn, ja itsekin toivon, että se myös ripeästi siellä käsitellään, vaikka varmasti tässä on kyllä lainsäädäntöteknisiäkin kysymyksiä, jotka täytyy tarkkaan selvittää. Valtiovarainvaliokunnan tarkastusjaostossa kun vähän sivuttiin tätä, todettiin, että talousarviossa on parisen miljoonaa markkaa rahaa tähän kokeiluun alkuvaiheessa. On selvää, että tähän myöskin jossain määrin pitää osoittaa valtion resursseja, euroja, ensi vuoden talousarviossa, jotta se ei ole esteenä näille hallinnollisille kokeiluille.

Puhemies! Senkin takia haluan tätä saatella, kun oma seutukuntanikin, Loimaan seutukunta, on tässä mukana. Sehän tuli mukaan vasta Halkessa, ministerityöryhmässä. Tästä ministeri Korhoselle on melkein kiitos lausuttava (Ed. Helle: Melkein?) tässä yhteydessä, ja lausunkin kiitokseni. Myöskin Turunmaan seutukunta Varsinais-Suomesta on tässä mukana. Kun katsoo näitä seutukuntia muuten, valikoimaa voi siinä mielessä pitää onnistuneena, että nämä ovat hyvin erilaisia seutukuntia, ja se kokeilussa onkin hyvin perusteltua. Loimaan seutukunta on tyypillinen Varsinais-Suomen pienkuntavaltainen, jossa on 12 kuntaa mukana. Se varmaan sopii tähän kokeiluun tällaisena seutukuntatyyppinä mitä parhaiten.

Hallituksella on menossa parhaillaan myöskin aluekeskusohjelmahanke. Sen osalta on tietysti on mielenkiintoista seurata myöskin kokeiluja. Siihen liittyy kyllä se ongelma, että se jakaa seutukuntia aluekeskusseutukuntiin ja muihin seutukuntiin, ja on tarkkaan varottava, että ei tule kahden kerroksen väkeä kuitenkaan seudullisessa kehittämisessä. Mielestäni jotkut näistä seutukuntakokeilukunnistakin voisivat joskus myöhemmässä vaiheessa päästä aluekeskusohjelmiin mukaan, jos ne osoittavat hyvää kehittämiskykyä ja -taitoa.

Kuntien tilanteesta on puhuttu paljon eduskunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa, ja kyllähän eriarvoistuminen on edelleen monella tavalla hälyttävää. On tärkeää, että siitä nyt eduskunnassa keskustellaan, ja on myöskin hyvä, että täällä on ministerikin paikalla, kun kuntiin liittyvistä tilanteista keskustellaan. Tässä on yksi kysymys nostettu esille, yhteisöveron jakoasia, että veron tuotto jaettaisiin seudullisesti. Hämeenlinnan seudulla kai siitä on totinen yritys tässä suhteessa olemassa, hyvä näin. Siinä on aika iso kynnys varmasti kunnille sopia asiasta.

Otan kuitenkin yhden esimerkin Salon seutukunnasta, jossa on myöskin Varsinais-Suomen aluetta. Siellähän on eräitä kuntia, joissa on negatiivinen vuosikate, ne ovat tosi vaikeuksissakin. Toisaalta seutukunnan keskus, Salo, porskuttaa yhteisöverotuotoissa ja harkitsee nyt tuloveroprosentin laskua. Tällaisiin seutukuntiin sopisi kyllä yhteisöveron jakaminen seudullisesti. Se ilman muuta tasoittaisi peruspalvelutuotannon mahdollisuuksia koko seutukunnan alueella. Tahtoo olla niin, että keskuksen vaikutus ulottuu vain 20—30 kilometriä keskuksen ulkopuolelle ja kauempana seutukunnan laidalla olevat kunnat eivät enää hyödy samalla tavalla kehityksestä eivätkä saa yhteisöverotuloja, joten kokeilu kyllä on hyvin kannatettava. Se voisi olla myöhemmässä vaiheessa yksi peruste mahdollisesti muuttaa yhteisöveron jakoa seudulliseen suuntaan.

En mene lain sisältöön sen kummemmin, mutta ottaisin esille seututiet, joihin ministerikin vähän viittasi. Loimaan seutukunnassa ja muissakin seutukunnissa on seudullisen yhteistyön yksi este se, ettei ole seutukunnan sisäisiä kunnollisia tieyhteyksiä. Seutukuntien välillä tarvittaisiin myös tieyhteyksiä. Me tiedämme, että uusia tiehankkeita ei juurikaan lähde liikkeelle, mutta olemassa olevien teiden perusparannusta voitaisiin pyrkiä hyödyntämään ja jatkossa huomioida myöskin tiesuunnittelussa se, että seutujen sisällä ja seutujen välillä vallitsevat riittävät liikenneyhteydet.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin lopuksi korostaa peruspalvelutuotantoa. Sehän on kuntien päätehtävä muun kehittämistoimen ohella, ja toivoisin todella, että tässä voitaisiin kokeilla aika ennakkoluulottomasti, millä tavalla peruspalvelutuotannossa saataisiin hyötyjä, kun seudullista yhteistyötä ennakkoluulottomasti tehdään. Siinä mielessä kaikki mahdollisuudet eivät todellakaan ole tässä laissa, vaan paljon voidaan tehdä esimerkiksi yhteisten virkojen, yhteisten laitosten ja yhteisen kehittämistoiminnan kautta työtä, jolla voidaan saada lisää tehoa peruspalvelujen tuottamiseen, joka nyt uhkaa eriytyä monella tavalla monissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että seutukuntahankkeeseen panostetaan vahvasti eduskunnassa ja seuraavassa talousarviossa taloudellisesti, niin että tätä, kun kokeilutulokset aikanaan valmistuvat, voidaan myöskin hyödyntää seudullisessa kehittämisessä ja saadaan peruspalvelutuotannossa todellisia tuloksia.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on nyt käsittelyssä hallituksen esitys laiksi seutuyhteistyökokeilusta. Mikäli oikein muistan, alun alkaen hallitus viritteli seutukuntien tukihanketta, joka on nyt jalostunut seutuyhteistyökokeiluksi. Itse asiassa se tukeva momentti ainakin taloudellisessa mielessä noin alustavan näkemyksen mukaan näyttääkin sitten puuttuvan. Ministeri toivoi tälle lakiesitykselle ripeää käsittelyä. Minä luulen, että hallintovaliokunnassa tämä saa varsin nopeankin käsittelyn. Puheenjohtaja itse ottanee asiaan kantaa. Kun itse olen siellä käsittelemässä tätä kysymystä, en kovin syvälliseen pohdiskeluun enkä analyysiin aio tässä mennä, vaan mielellään kuulen myöskin asiantuntijat ja sen jälkeen arvioin asiaa uudelleen.

Minusta esitys on myönteinen ja rohkaiseva. Se on mahdollistava, ei velvoittava, ja siinä mielessä hyvä, että tässä noin hallinnon näkökulmasta haetaan uusia julkisoikeudellisia toimintamalleja kuntien yhteistyössä ja myöskin mahdollistetaan kuntien päätösvallan siirtäminen yksityisoikeudellisille yhteisöille. Se tietysti on oma kysymyksensä perustuslain säätämisjärjestyksenkin näkökulmasta, miten päätösvaltaa muille kuin viranomaisille voidaan siirtää, mutta sekin tullee täällä katsotuksi. Kaiken kaikkiaan, kun tässä myöskin ehdotetaan seutukunnille mahdollisuus osallistua sekä maakunnallisen liiton että valtion alueviranomaisten päätöksentekoon vahvalla lausuntomenettelyllä, tämä on hyvä esitys siinä mielessä. Toki tässä kyllä odotettiin lain valmistelun aikana pidemmälle menevää päätösvaltaa seutukunnille myöskin näissä asioissa, mutta nyt sitten ilmeisesti siellä ministeriöiden puolella ei ollut taipumusta eikä halua edetä sillä sektorilla niin pitkälle.

Minusta tässä myönteistä on myöskin se, että hyväksyttyjen kahdeksan seutukunnan lisäksi valtioneuvosto voi valita myös muita seutukuntia tähän kokeiluun, mikäli se kokeilun tulosten tai onnistumisen kannalta katsotaan tarpeelliseksi. Nyt kun lakiehdotus on käsillä, monet seutukunnat voivat arvioida todellisen oman päätösvallan ja yhteistyön kannalta, onko aihetta ilmoittautua vielä tähän kokeiluun mukaan vai ei.

Täällä on joitakin erilliskysymyksiä, joita tässä on syytä käsitellä. Yhteisöverokysymys on saanut täällä huomion osakseen. Nyt yhteisöveromäärä on ollut vähentymässä arvonlisäveron takaisinperinnästä luopumisen myötä ja kuittauksen kautta, joten voi arvella, että monet kunnat haluavat yhteisöverosta pitää kiinni, mutta ovat valmiit sitten oman budjettinsa kautta tietyn osuuden siitä panostamaan seutuyhteistyöhön ja ennen kaikkea sen elinkeinopolitiikan kehittämiseen, joka tuntuu aika luontevalta.

Yleiskaavakysymyksessä minä olisin odottanut hiukan toisenlaista ratkaisua, koska nythän maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kuntien yleiskaavat tulevat sitoviksi kunnanvaltuuston päätöksellä. Tuntuu kohtuuttomalta, että muutaman kunnan yhteinen yleiskaava pitää viedä ympäristökeskukseen, jossa ei ilo ja autuus koita sille kaavalle. Uskon, että kunnat tulevat tekemään omat yleiskaavansa, sovittavat ne yhteen ja tekevät ikään kuin yhteisen kaavan ja hyväksyvät ne erillisinä kuntakohtaisina ratkaisuina, joka tuntuu paljon luontevammalta vaihtoehdolta. Minusta se olisi saanut olla myöskin se pohja tässä kysymyksessä.

Seutuyhteistyökokeilulaki minusta ei poista sitä peruskysymystä kuntatalouden osalta, mikä meillä on olemassa. Siis joka tapauksessa meidän pitää lähteä siitä, että meidän on saatettava kuntatalous vakaalle pohjalle. Meillähän oli vuoden 2000 tilinpäätösten perusteella vajaa 200 alijäämäistä kuntaa, yli 230 kunnassa oli kattamattomia alijäämiä taseissa. Vuoden 2001 tilinpäätöksistä ei vielä tiedetä, mutta minusta muun muassa professori Tuorin antama lausunto perusoikeuksien toteutumisesta ja kunnallisen itsehallinnon toteutumisesta antaa aiheen vetää sen johtopäätöksen, että nyt on kuntatalous saatettava vakaalle pohjalle. Kaikille kunnille on mahdollistettava riittävien ja laadukkaiden peruspalvelujen tuottaminen kuntalaisten tarpeita vastaavasti. Ja olkoot yhteistyö ja seutukuntahallinto se lisäarvo, jossa kunnat voivat tehostaa toimintojaan, saada taloudellista ja tehokasta toimintaa palvelutuotantoon, ja käyttäkööt sen lisäarvon sitten kuntalaisten hyvinvoinnin kehittämiseen ja palvelutuotannon parantamiseen ja ennen kaikkea alueellisen elinvoiman lisäämiseen. Minusta lähtökohdan pitää olla se, että tällä ei vesitetä tätä peruskysymystä. Ja toisaalta minä olisin tässä nähnyt sen, että seutukuntayhteistyöhön olisi tullut samanlaista tukea kuin kuntajakolaissa on kuntien yhdistymiseen annettu kuntien erikseen nimeämien hankkeitten ja elinkeinopoliittisten ratkaisujen tukemiseen. Tällä me olisimme sitten voineet todella porkkanarahan kautta vauhdittaa todellista kuntayhteistyötä ja saada vauhtia näihin kysymyksiin.

Ed. Vilkuna merkitään läsnä olevaksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi seutuyhteistyökokeilusta on hyvin tarpeellinen. On kannatettava asia, että tällainen esitys on annettu. Mielestäni se on hyvin ajankohtainen. Ja kun kokeilua tehdään, niin silloinhan nähdään, miten asioissa voidaan edetä, mitä epäkohtia tulee korjata ja poistaa, jos halutaan seutukuntayhteistyötä hallinnollisesti ja lainsäädännöllisesti edistää, ja mitä asioita voidaan tehdä paremmin. Elikkä tämä on ihan kannatettava kokeilu. Kuntatalouden ongelmathan ovat laajalti ja yleisesti tiedossa, ilman että kunnat itse olisivat näitä ongelmia aiheuttaneet. Tämähän johtuu siitä, että valtionosuudet kunnille ovat menneen 90-luvun aikana kuntatalouden tulopuolella puolittuneet noin karkeasti ottaen. Ja kun tehtävät eivät ole suinkaan vähentyneet, vaan päinvastoin ovat tulleet eräissä suhteissa entistä haasteellisemmiksi, muun muassa sosiaalitoimessa ja osaltaan erikoissairaanhoidon osalla, niin on aivan ihme, että kunnissa on yleensä voitu jollakin tavalla selvitä, että henkilöt ovat jaksaneet ja että palvelutuotantoa on ollut tarjottavana. Tämä on kaikille kunnissa työskenteleville ja myöskin luottamushenkilöinä vastuuta kantaville todellinen uroteko ollut 90-luvulla. Näin sen avoimesti koen.

Meidän nykyinen kuntarakenteemme on paljolti syntynyt ajalla, jolloin liikuttiin hevosella, jalan, suksilla, ja nyt on tultu aikaan, jolloin siirtymävälineet ovat täysin toisenlaiset ja siirtymämahdollisuudet ovat toiset. Tämähän on tietty tosiasia. Toisaalta lähidemokratia, se, että voi päättää aivan sen aistittavan lähiympäristön asioista tai ainakin tuntee, että voi niihin vaikuttaa, on myös hyvin arvokas asia, joka pitää yhteiskuntaa koossa, osaltaan torjuu vieraantumista, sitoo ihmisiä yhteiskuntaan, ja tälläkin on myös aivan ehdottomasti oma arvonsa. Sen vuoksi näen, että siellä missä halutaan, että kunnat, vaikka pienetkin, olisivat itsenäisiä, sillä on oma arvonsa. Jos seutukuntayhteistyöllä voidaan edesauttaa tämmöistä välittömän lähidemokratian toteutumista kunnallisen itsehallinnon jäädessä niille seutukunnille, mutta sitten vastuun jakautuessa hieman laajemmalti tämän seutukunnan puitteissa, niin tämä on mielestäni ihan kannatettava muoto asioitten eteenpäin viemiseksi, ainakin selvittää, mitä on tehtävissä. Paljoltihan käytännön asioitten toteutuminen on kiinni psykologisista tekijöistä, ihmissuhteista, minkälaiset henkilöt ovat johtopaikoilla viranhaltijoina, minkälaiset henkilöt ovat luottamushenkilöjohdossa. Nämä kaikki ratkaisevat käytännön toteutumisia hyvin paljon. Ongelmana tietysti, minkä ymmärrän pienten kuntien kohdalta, jotka ovat tietyn liitosuhan alla, varmasti koetaan se, että mitäs sitten, kun nämä niin sanotut porkkanarahat ovat loppuneet ja jos tehdään vissejä sopimuksia tietyistä asioista tiettyjen johtajien, kunnallisjohtajien ja kunnallisten luottamushenkilöitten ollessa vaikuttajina ja kun helposti käy niin, että kun henkilöt vaihtuvat, niin nämä unohtuvat. Tämä on semmoinen valitettava piirre. Minä ymmärrän hyvin tuommoisen nurkkaan ahdistetun liitosuhan alle joutuneen kunnan tuntoja. Saatetaan ajatella, että sen jälkeen, kun kunnallinen demokratia on menetetty, ei voi sitten omiin asioihin vaikuttaa, vaan keskuspaikka tulee joskus saamaan niin voimakkaan keskusjohdon, että se imee loputkin palvelut, mitä sinne jollakin tavalla liitettyyn kuntaan olisi jäänyt ja liitosvaiheessa on jäämässä.

Elikkä minä ymmärrän tavattoman hyvin nuo pelot, mitä niissä kunnissa on, jotka ovat asukasmääriltään pieniä, usein harvaanasuttuja vielä, ja joissa palvelut ovat jo nyt tietyllä tavalla minimissään. Ymmärrän hyvin nämä pelon tunteet. Silloin juuri tämmöisellä seutukuntayhteistyöllä saattaisi olla hyvinkin tehokkaat mahdollisuudet edetä asioissa. Kun maakunnallisliittojen toiminnan kautta on jo tämä seutukunta-ajattelu aika tavalla vakiintunut, niin se ei ainakaan kunnallisihmisille vierasta ole.

Toivon, että avoimin mielin laki seutukuntayhteistyökokeilusta hyväksytään ja katsotaan, mitä asioita siinä on sellaisia, joita pitää korjata, mitä uudistaa ja miten asiaa kehittää, ja jos aihetta on, niin tässä varmasti olisi eräs muoto kunnallishallinnon erääseen toteuttamistasoon.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien yhteistyöstä on puhuttu paljon. Sitä on monilla alueilla jo nyt toteutettu lähinnä seutukuntakohtaisesti varsin hyvin. Me keskustassa olemme kannattaneet tällaisen yhteistyön lisäämistä. Olemme pitäneet sitä tärkeänä ja toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona. Täällä jo viitattiin keskusteluun kuntaliitoksista, kuntien yhdistämisestä. Tässä asiassa on hitaanlaisesti päästy eteenpäin sielläkin, missä se olisi hyvin perusteltua ollut, mutta yhteistyön puolella sen sijaan on edetty. Tämän vuoksi tämän tyyppinen kokeilu on varmasti paikallaan. Uskon, että tässä saavutetaan sellaisia tuloksia, jotka vievät yhteistyön edellytyksiä koko maassa eteenpäin. Varmasti tähän liittyy myös ongelmakohtia. Ymmärrän niin, että niitä on ollut jo valmisteluvaiheessa valtioneuvoston piirissä ja ministeriössä pohdittavana aika joukko. Tästä syystä varmaan ehdotuksen antaminenkin on viivästynyt siitä tavoitteesta, joka aiemmin hallituksen piirissä on ollut. Voi olla, että se toivomus, mihin ministeri Korhonen viittasi, että valiokunta käsittelisi tämän ripeästi, ei tämän vuoksi ole ihan, sanoisiko, tässä luvattavissa. Tämähän menee myös perustuslakivaliokunnan lausunnolle.

Arvoisa puhemies! On tässä yksi puute, kun mietin valiokunnan jäsenten kotipaikkakuntia. Taitaa olla niin, että yhdenkään (Puhemies koputtaa) kotikunta ei ole sisältynyt kokeiluseutukuntien joukkoon, joten meidän varmaan pitää käydä tutustumassa monissa seutukunnissa asiaan.

Matti Huutola /vas:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ajattelin, että tarkastelen kolmesta eri näkökulmasta tätä asiaa. Ihan aluksi totean, että vihdoin viimein kuitenkin kokeilun käynnistämänä laajempi kannustus seutukuntayhteistyöstä on paikallaan ja siihen nyt tehtävä lainsäädäntö. Mutta ihan aluksi lähden siitä palvelujen tuottamisen tulevaisuudesta. Kaikki me tässä salissa tiedämme sen, jotka olemme kunnallispolitiikassakin mukana, ja luultavasti kaikki lähestulkoon jollain tavalla mukana ovat, että niin koulupalvelujen kuin sosiaali- ja terveyspalvelujenkin tuottamisessa on haettava uusia ehkä nykyistä tehokkaampiakin muotoja, mutta tapoja, joilla on mahdollisuus parantaa palvelujen laatua ja saatavuutta. Nyt on todella hyvä mahdollisuus laatia seutukunnittain peruspalvelubudjetti, joka menee kuntarajan yli ja jolla voidaan ennen kaikkea ei ehkä niinkään saada aikaan kustannussäästöjä — totta kai jostain näkökulmasta kustannussäästöjäkin — mutta ennen kaikkea niiden palvelujen tason ja laadun näkökulmasta kehittää peruspalvelubudjetointia. Myös tässä on todella suuri mahdollisuus, ja se tulisi käyttää nyt hyödyksi.

Toinen näkökulma, jonka haluan tässä tuoda esiin, on täällä muillakin kyllä ollut se esillä, on elinkeinopolitiikan vahvistaminen ja näkemysten vieminen ennen kaikkea siitä lähtökohdasta, mitkä sillä seutukunnalla on nähty vahvoiksi. On isoja seutukuntia, joissa läänitason organisaatiossa voi varsin helposti unohtua se, mikä nimenomaisesti sillä seutukunnalla on nähty kärkihankkeeksi ja nähty, että näillä eväillä voidaan elinkeinopolitiikkaa kehittää. Nyt siinä on niin kuin tulossa selviä välineitä, selvää päätäntävaltaa siihen, mihin suuntaan viedään. Se antaa suuren mahdollisuuden. Toki se voi olla myöskin suuri pettymys. Jää nähtäväksi, miten näissä kokeiluissa oikein käy.

Kolmas suuremman luokan kysymys minusta tässä, kun lähdetään seutukuntakokeiluun, on se, että kyllä tällä kokeilulla on myös tarkoitus ja olisi järkevää mitata ja nähdä se, minkä tyyppisillä kuntakokonaisuuksilla voitaisiin tulevaisuuden Suomea rakentaa. Se, mikä liittyy täällä lähidemokratianäkökulmasta siihen, onko nykyinen kuntarakenne sitten pitkälti tulevaisuuteen kasassa vaiko ei, on kysymysmerkki. On kovin vaikea ajatella, että demokratia tai lähidemokratia toteutuisi, jos tosiasiassa kuntalaisten ja kansalaisten kannalta tärkeimmät asiat, kuten sosiaali- ja terveyspuoli, koulutoimi, myöskin elinkeinopolitiikka, sitten kuitenkin ratkaistaisiin joissakin muissa kuntayhtymissä tai mikä muoto sitten missäkin olisi. On kovin vaikeaa, jos tärkeimmät asiat ratkaistaan jossakin muualla kuin omassa valtuustossa. Silloin ainakin voidaan hyvin suuri kysymysmerkki asettaa, onko demokratiasta ja lähidemokratiasta tällöin kysymys. Minun mielestäni itse asiassa ei.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Nämä valtiopäivät ovat alkaneet mielestäni kohtalaisen hyvin. Nimittäin hallitukselta on tullut tukku hyviä lakiehdotuksia, joita nyt itse asiassa niin oppositiosta kuin hallituksestakin käsin on kiitelty. Minusta ministeri Korhonen voisi nyt esimerkiksi tämän päivän puheista tehdä lyhyen koosteen itselleen niistä asioista, joita täällä on käsitelty, ja siitä, miten niihin on suhtauduttu, ja ehkä sitten jossakin tilanteessa muistuttaa meitä edustajia siitä, mitä olemme puhuneet. Muistelen vain aikaa ennen joulutaukoa, miten kovan kritiikin kohteeksi ministeri Korhonen joutui erityisesti kunta-asioiden hoidon osalta.

Lakiehdotus, joka meillä on nyt käsittelyssä, on perusteiltaan todella hyvä, mutta aika tavalla pohdiskelen sitä, miksi me tarvitsemme aina lainsäädäntöä tai ohjeistoa tai porkkanoita jnp., ennen kuin pystytään esimerkiksi kunnissa yhteistoimintaa järjestelemään jollakin uudella tavalla, jolla ei aikaisemmin ole totuttu tekemään. Meillä on valtakunnassa eräitä tässä tapauksessa seutukuntia, joissa vapaaehtoispohjalta on käyty selvitysten pohjalta pohdiskelu, mihin suuntaan pitäisi lähteä tallustelemaan. Kuntien välinen yhteistyö ja tässä tapauksessa myöskin seutuyhteistyö on kuitenkin viime kädessä kiinni siitä, onko meillä yhteistä näkemystä, yhteistä tahtoa, yhteistä politiikkaa viedä asioita eteenpäin.

Minun on pakko tässäkin yhteydessä ottaa esille Jyväskylän seutu, jolla 90-luvun puolivälin kieppeillä havaittiin, mihin suuntaan ollaan menossa, ja silloin neljä seudun kuntaa istui saman pöydän ääreen ja löysi pitkien selvitysten ja keskustelujen jälkeen yhteisen näkemyksen, tahdon ja politiikan, miten lähdetään asioita eteenpäin viemään. Silloin perustettiin Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy, jonka tehtäväksi siirrettiin seudun elinkeinopolitiikka. Uskallan sanoa huolimatta siitä, että olenkin sen hallituksen puheenjohtaja, että yhteistyö on ollut sen seudun onneksi. On muistettava, että me menetimme 90-luvun laman kourissa reilun viidenneksen omasta työpaikkavarannostamme ja tällä hetkellä tilanne on se, että reippaasti enemmän on syntynyt uusia työpaikkoja kuin menetimme ja toisaalta on pystytty näillä toimenpiteillä turvaamaan olemassa olevia työpaikkoja.

Totta kai takaiskujakin on tullut, mutta seutuyhteistyö on tuottanut elinkeinopolitiikan alalla sellaisia tuloksia, joista me voimme olla ylpeitä ilman, että siihen on liittynyt mitään valtion taholta tulevaa ohjausta, säännöstystä tai lainsäädäntöä. Me päätimme Jyväskylän seudulla myöskin, kun täällä puhuttiin yhteisöveron tuoton seudullisesta käytöstä, että tietty määrä kuntien yhteisöveron tuotosta käytetään kehittämistoimintaan, eikä se ole tarvinnut keskusteluja ministeri Korhosen tai sisäministeriön virkamiesten tai valtionhallinnon kanssa ollenkaan. Yhdessä päätimme, että näin tehdään, ja siellä luotiin sellainen mekanismi, mikä on mahdollista.

Edelleen olemme asuntopolitiikan osalta jo usean vuoden ajan tehneet yhteistyötä, seudullista yhteistyötä, niin että on haettu yhdessä valtion rahoitusta silloin, kun kysymys on valtion rahoittamasta asuntotuotannosta. Se on pelannut hyvin. Enemmän olisimme pystyneet ottamaan rahaa vastaan kuin meille on jaettu. Olemme kohtalaisen tyytyväisiä tilanteeseen.

Päätimme myös yhdessä noin puolitoista vuotta sitten käynnistää seutustrategian valmistelun. Se on edennyt sillä tavalla, että seudun kunnat ovat strategian hyväksyneet, mikä käytännössä merkitsee sitä, että pyritään järjestämään kunnan palvelutuotanto seudullisena. Totta kai siinä tulee monia asioita myöskin lainsäädännön puolelta, joita pitää huomioida, mutta en epäile hetkeäkään, ettei tämä tulisi onnistumaan. Yhdessä tuotetaan sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutoimen palvelut, liikuntatoimen palvelut, kulttuuripalvelut jnp. Se on meistä itsestämme kiinni. Emme tarvitse sillä tavalla siihen välttämättä mitään lainsäädäntöä.

Minusta ed. Huutola edellä otti tärkeän seikan tämän asian käsittelyn yhteydessä esille, ja se on se, että pystymme esimerkiksi tällä seutuyhteistyöllä, on siinä sitten mukana kaksi kuntaa tai useampi, vastaamaan siihen haasteeseen, mikä meillä edessä on, miten turvata kuntien peruspalvelutuotanto. Tämä on yhteinen asia, ja vastaus varmaan omalta osaltaan löytyy myöskin täältä.

Jyväskylän seudulla on nyt sitten edetty jopa niin pitkälle, että Jyväskylän kaupungin hallinnoimana on niin sanottu konsernipankki, jota kautta pystytään myöskin hyvin edullisesti toteuttamaan tiettyjä investointihankkeita sillä tavalla, että ei välttämättä tarvitse olla kerjäläisenä pienen kunnan, vaikka Muuramen kunnan, rahalaitosten kanssa, kun käyvät neuvotteluja jonkin hankkeen rahoittamisesta. Edelleen asiat ovat edenneet niin pitkälle, että Hankasalmen, Korpilahden ja Petäjäveden kunnat ovat esittäneet sisäasiainministeriölle ja -ministerille, että nämä kunnat tulisi liittää Jyväskylän seutuun.

Tästä tullaan taas siihen kysymykseen, missä kulkevat rajat, miten tänä päivänä ja tulevaisuudessa määrittelemme seutukunnat. Luulen niin, että tämä on meillä edessä nyt ihan lähivuosina. Rakenne tältäkin osin näyttää ihan erilaiselta kuin tilanteessa, missä nykyiset seuturajat on määritelty. Tämä tuo myöskin omalta osaltaan tietyllä tapaa, jos ajattelee maakunnan sisältä asioita, probleemia.

Edelleen esimerkkinä Keski-Suomen maakunta: Imua Jyväskylän seutuun on nyt niin voimakkaasti, että reippaasti puolet — no, reippaasti ja reippaasti mutta noin puolet — maakunnan 30 kunnasta olisivat valmiit liittymään Jyväskylän seutuun. Jos näin tehtäisiin ja tällä tavalla seuturajat määriteltäisiin, se voisi tarkoittaa sitä, että maakunnan sisällä olisi alueita, jotka saattaisivat lähteä kehityksen kautta jopa näivettymään. Tämä on iso juttu, miten tämäkin homma jatkossa ratkaistaan.

Mutta yhtä kaikki, arvoisa puhemies, ehdotus on hyvä. Minä omalta osaltani myöskin toivon, että tämä menee eteenpäin mahdollisimman liukkaasti ja joutuisasti, enkä epäile hetkeäkään, ettei sitten, kun seutuyhteistyö tiivistyy, myöskin niitä porkkanoita, mitä täällä on peräänkuulutettu, valtion toimesta ole mahdollista järjestää.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! On varmaan hallitukselle ja hallituksen ministereille kuten myös näin hallituspuolueen edustajalle ihan sinfoniaa korville kuulla, miten paljon oppositiokin on saattanut kiittää hallituksen esityksiä tänä iltana tässä salissa, esimerkiksi tätä esitystä, joka kieltämättä on erinomaisen kaivattu. On myöskin hyvä ja hyvin valmisteltu ja perusteltu lakiesitys tämä seutuyhteistyölakikokeilu. Tämän tarkoituksenahan on mahdollistaa seutuyhteistyökokeilujen järjestäminen, jotta saataisiin kokemuksia siitä, miten kuntien vapaaehtoisen seutujen yhteistyön edistämisellä ja tukemisella voidaan turvata julkisia palveluja ja niiden saatavuutta. Muun muassa tämä todetaan lakiesityksen perusteluissa.

Ehkä tämä oli jopa yllätys, että kokeiluun oli niin paljon tunkua. Ympäri maan jopa 30 seutukuntaa oli tähän tulossa. Tämä taas todistaa sitä, että meillä on virittäydytty tässä maassa nimenomaan seutukunnilla tällaiseen kuntien väliseen yhteistyöhön ja siinä tarkoituksessa, mitä tämän lain 1 §:ssä sanotaan. Tämä antaa hirmuisen isot mahdollisuudet näille seutukunnille osoittaa, että seutuyhteistyö mahdollistaa niitä asioita, mitä yksittäiset pienet suomalaiset kunnat eivät pysty järjestämään.

Päätösvallan siirtämisestä me saamme kokemuksia, saamme yhteisöveron seudullisesta jakamisesta kokemuksia, kokeiluseudun osallistumisesta työvoima- ja elinkeinokeskusten päätöksentekoon. Kaikista näistä ja muista asioista me saamme varmasti kokeilun myötä sellaisia kokemuksia, mitkä tulevaisuudessa luotsaavat lainsäädäntöä, mikä mahdollistaa koko maan siirtymisen tähän seudulliseen yhteistyöhön.

Aulis   Ranta-Muotio  /kesk:

Herra puhemies! Kun viime vuoden lopulla käsitelty kuntajakolain muutos sisälsi uudenlaisen harkinnanvaraisen lisäkannustimen yhteisiin hankkeisiin, jos kunnat liittyvät yhteen, kysyisin, vaikkei tämä mikään varsinainen kyselytunti ole, ministeri Korhoselta kuitenkin, onko yhtään harkinnassa ollut, että voitaisiin seutukuntakokeiluissa käyttää sitä samaa. Mielestäni se vauhdittaisi yhteistyötä ja johtaisi tehokkaisiin tuloksiin.

Alue- ja kuntaministeri  Martti  Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Itse asiassa nyt pitää muistaa, mistä nämä ajatukset ja esitykset ovat tulleet. Ne ovat tulleet kuntien, seutukuntien kautta, eikä seutukuntien omissa esityksissä noussut tämä esille, joten ei ministeriökään siihen ole valmistelussa panostanut sitä kautta. Mutta on aivan selvää tietenkin, että tilannetta seurataan ja katsotaan, minkälaisia tarpeita alkaa tulla. Tässähän nyt muuten pääsääntöisesti luodaan hallinnollisia elementtejä, niin kuin ed. Hemmilä äsken juuri sanoi, että kokeillaan erilaisia tapoja hallinnoida, haetaan sieltä vauhtia ja vaikuttavuutta. Aluekeskushankkeen puolella on vähän erilaisia menettelytapoja liittyen myös rahoitusjärjestelyihin. Tässähän päästään nyt kiinni myös isoihin rahoihin nimenomaan seutukunnan lausuntojen kautta ja ohjaamaan sitä rahankäyttöä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kuntien yhteistyö on ehdottomasti tarpeen. Väkisin runnomalla tai summamutikassa tekemällä ei kuitenkaan synny mitään kestävää tai ei ainakaan parasta. Siksi tämmöinen kokeilu on ehdottoman tärkeätä ja myönteistä.

Nyt käsiteltävänä oleva lakiesityskokeilu koskee Lapin osalta Utsjokea, Inaria ja Sodankylää. Tämän lisäksi Lapissa tarvitaan myös Norjan-mallin tiettyjen sovellutusten kokeilu. Sellainen on tulossakin. Pidämme Lapissa hyvin tärkeänä sitä, että kokeilualue on riittävän laaja, jotta tulokset siltä osin ovat kiistattomia ja voimme sitten kaikki tehdä yhdessä johtopäätöksiä siitä, toimiiko työnantajien sosiaaliturvamaksun poistaminen työllisyyttä edistävällä tavalla, mikä on siinä pääasia.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kun eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Väistö vähän epäili tai ei uskaltanut luvata, että tämä asia, tämä lainsäädäntö hänen omassa valiokunnassaan, hallintovaliokunnassa, etenisi kovin ripeästi, vielä rohkenisin kuitenkin kannustaa hallintovaliokuntaa, kun täällä näyttää hallintovaliokunnan jäseniä paikalla olevan ja itsekin siellä varajäsenenä vaikutan, nyt mahdollisimman nopeasti toimimaan tässä ja saattamaan asiat siihen kuntoon, että eduskunta voisi hyväksyä tämän kokeilulain, jotta tämä voisi tulla voimaan ja sitä kautta saadaan sitten niitä hallinnollisia kokemuksia, mitä me tarvitsemme, jotta tulevaisuudessa voitaisiin koko maassa siirtyä tällaiseen uuteen järjestelmään. Hallintovaliokunnalle vain toivoisi ripeyttä. Tämän kokeilulainsäädännön hyväksyminen ei varmasti tarvitse mitään laajoja seutukuntakierroksia valiokunnalta, kuten ehkä myöhemmin tarvitaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa omassa puheenvuorossani oli tarkoitus puuttua tähän, mitä valiokunnan puheenjohtaja Väistö totesi. Minä en oikein ymmärtänyt, mitä hän nyt tuolla sanomisellaan tarkoitti. Totta kai asianmukainen ja välttämätön asiantuntijakuuleminen valiokunnassa on tarpeen. Mutta en minä tiedä, tarvitseeko hallintovaliokunta jotain seutumatkailua tämän lisäksi. Minä uskon niin, kun tiedän, keitä valiokunnassa on, että siellä on asiantuntemusta olemassa niin paljon, että mitään erityistä maakuntakierrosta ei tarvita. Sekin varmasti järjestyisi, jos tarpeen on.

Minusta, kun on puhuttu porkkanoista ja taloudellisista resursseista, valiokunta omalta osaltaan voi tähän kysymykseen pureutua. Lakiehdotushan lähtee siitä, että hallintokuluihin on varattu tietty määräraha, jotta ne kustannukset eivät tule kuntien päälle. Tokihan valiokunta voi tehdä myös ehdotuksia taloudellisten resurssien saamiseksi kokeilun eteenpäinviemiseksi.

Keskustelu päättyy.