Täysistunnon pöytäkirja 3/2008 vp

PTK 3/2008 vp

3. KESKIVIIKKONA 6. HELMIKUUTA 2008 kello 15 (15.12)

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys kansalaisuudesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja kansalaisuudettomuuden vähentämisestä tehtyyn yleissopimukseen liittymisestä sekä laeiksi niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä olevat itse asiassa kolmekin peräkkäistä hallituksen esitystä käsittelevät keskeisesti kansalaisuutta ja maahanmuuttajuutta.

Tämä hallituksen esitys 165 pohjaa yleissopimukseen, jonka lähtökohtana on oikeus kansalaisuuteen ja kansalaisuudettomuuden välttämiseen. Valitettavasti suomalaista arkea kuitenkin on, että meillä on iso joukko ihmisiä, joilla ei ole kansalaisuutta, ja syy ei aina ole heissä itsessään, vaan syy on meidän rakenteissamme.

Esimerkiksi 25 vuotta Suomessa asunut maahanmuuttaja on halunnut pitää kotimaansa kansalaisuuden. Hän täällä asuessaan ja täällä työskennellessään on uusinut aika ajoin kotimaassaan passinsa. Ongelma vaan on, että kyseisessä kotimaassa valta on vaihtunut ja tällä hetkellä kaikkia niitä kansalaisia, jotka asuvat maan rajojen ulkopuolella, pidetään poliittisesti epäilyttävinä tai muuten epäilyttävinä ja tällä hetkellä tämän kyseisen maahanmuuttajan niin sanottu syntymämaa, kotimaa, ei suostu enää uusimaan passia. Ongelmahan ei sinänsä kuulosta pahalta, mutta Suomessa Suomen kansalaisuuteen ja siihen prosessiin, täällä oleskelulupiin ja muihin, tarvitaan usein niin sanottuja todisteita. Tällä hetkellä tämä siis 25 vuotta suomalaista hyvinvointia omalla työpanoksellaan parantanut maahanmuuttaja on ilman kansalaisuutta ja samalla ilman tiettyjä oikeuksia, joita kansalaisuuden myötä tulee, samoin kuin tiettyä turvaa, mikä kansalaisuuden myötä tulee myös täällä Suomenmaassa. Ja muun muassa hänen kansalaisuushakemuksensa prosessi on koko ajan junnassa sen takia, että häneltä vaaditaan se kotimaassa käynti ja kotimaassa sitä passin uusimista ja hänellä on tällä hetkellä muukalaispassi, jonkalaisen kanssa ei sinne kotimaahan yksinkertaisesti ole asiaa.

Toinen tapaus kansalaisuudettomuusloukusta on se, että Suomessa syntynyt lapsi, jonka äiti on kirjoilla muussa maassa kuin Suomessa, saa automaattisesti jonkun muun maan kansalaisuuden. Ongelma on vaan se, että tämä äiti, joka on kirjoilla jossakin muussa maassa, ei välttämättä koskaan pysty enää sinne omaan maahansa matkustamaan ja tietyllä tavalla nyky-Suomen lainsäädännöllä tuotetaan siis lapsia, jotka todennäköisesti tulevat elämään Suomessa koko elämänsä, syntymän hetkellä kansalaisuudettomina.

Siksi toivonkin, että tässä näitten kolmen isohkonkin asian yhteydessä myös pystyttäisiin laajemmin keskustelemaan kansalaisuudesta ja maahanmuuttajuudesta siitä näkökulmasta, että kansalaisuuden mahdollistaminen ja maahanmuuttajuuden helpottaminen ovat voimavara sekä Suomelle että Euroopalle, eli henki olisi tässä keskustelussa aivan toisenlainen kuin se, että leimataan maahanmuuttajat rasistisesti terroristeiksi ja rikollisiksi. Esimerkiksi mielestäni ed. Arja Karhuvaaran tuoreen aloitteen henki, että uussuomalaisten taustat on tarkistettava, on juuri se, että tietyissä ammateissa toimivat uussuomalaiset joutuisivat erityistaustatarkastusten kohteeksi. Tämä on Suomen yhdenvertaisuuslain vastaista. Itse asiassa tietyissä ammateissa kaikkien niissä ammateissa työskentelevien taustat tarkistetaan. Mielestäni se, että nostetaan maahanmuuttajat omana ryhmänä riskiryhmäksi, luo sellaista pelon ilmapiiriä, joka valitettavan usein leimaa koko meidän maahanmuuttokeskusteluamme ja vie pohjaa sellaiselta terveeltä monikulttuurisuudelta, jonka kynnyksellä Suomi toivottavasti kuitenkin on.

Lisäksi toivon, että lähiaikoina pääsemme keskustelemaan siitä, miten laillisen maahanmuuttajuuden mahdollisuuksia Suomessa ja Euroopassa lisätään. Se edellyttää, että Suomi ja EU käyvät ehkä vielä aktiivisempaa keskustelua siitä, mitkä ne mahdollisuudet tähän lailliseen maahanmuuttajuuteen ovat. Samalla sen rinnalla pitäisi käydä keskustelua niistä ihmisistä, jotka ovat jo laittomasti Euroopan alueen sisällä, jotka kelpaavat orjatyövoimaksi vaan eivät kansalaisiksi ja jotka tällä hetkellä ovat hyvin erilaisen riiston kohteena ja käytännössä lainsuojattomia niin, että kaikki rikokset, jotka kohdistuvat laittomiin maahanmuuttajiin, jäävät rangaistuksetta, koska laiton maahanmuuttaja ei voi lähestyä viranomaista, koska todennäköisesti siitä seuraa karkotus. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi tietyissä eurooppalaisissa maissa kokonainen tekstiiliteollisuus tai elektroniikkateollisuus pyörii tällä hetkellä laittomien maahanmuuttajien työvoimalla samoin kuin kotitalouksissa käytetään erittäin paljon Euroopan alueella laittomia maahanmuuttajia. Mielestäni olisi hyvä käydä keskustelua siitä, mikä on myös laittomien maahanmuuttajien kohtalo.

Taannoin edellinen eduskunta kävi myös maahanmuuttajapoliittisen keskustelun, jonka lähtökohdaksi otettiin työperäinen maahanmuuttajuus. On ymmärrettävää, että kun väki vanhenee ja ikääntyy Suomessa, on hyvä saada vereksiä voimia, mutta siinä keskustelussa arvostelin ja olen arvostellut senkin jälkeen sitä, että nämä ihmiset eivät ole rusinoita pullassa, joitten työpanos otetaan tänne, mutta heidän sosiaalinen elämänsä unohdetaan ja heidän oikeutensa normaaliin arkeen unohdetaan.

Eli toivon, että me käymme täällä myös tällä kaudella laajaa keskustelua perheitten asemasta ja muun muassa naisten erityisasemasta näissä tilanteissa. Meillä on tällä hetkellä Suomen kansalaisia, joitten vaimo tai äiti ei pääse jostain syystä Suomen kansalaiseksi. Itselläni on monta maahanmuuttaja-asiakasta, naispuolista, joitten puoliso ja lapset ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, mutta jotka viiden vuoden yrittämisenkään jälkeen eivät ole saaneet Suomen kansalaisuutta. Olen erittäin tyytyväisenä seurannut, että maahanmuuttoministeri Astrid Thors on nostanut tämän naisten erityisaseman näissä kysymyksissä. Se koskee laajemminkin koko maahanmuutto- ja kansalaisuusongelmaa.

Mielestäni on hyvä, ja tiedän, että Suomessa ehkä uudelleen tarkistetaan näissä tulevissa esityksissä, joita tänäänkin esitellään, humaaneja perusteita oleskelulupiin ja maassa olemiseen. Toivon, että samassa yhteydessä mietitään sitä, olisiko mahdollista, että muun muassa maasta käännyttämisperusteissa ne turvalliset maat olisivat edes likimain ne maat, joihin ei ole matkustuskieltoa Suomen kansalaisille. Tällä hetkellä tuppaa olemaan niin, että jos katsoo ulkoministeriön sivuilta niitä maita, joihin suomalaisia kehotetaan olemaan matkustamatta, niihin maihin näyttää tälläkin hetkellä käännytettävän, esimerkiksi tämänkin vuoden puolella on käännytetty, Suomessa oleskelevia henkilöitä.

Toivon, että nyt alkavassa keskustelussa, jonka olen huomannut olevan tulossa, keskustellaan siitä näkökulmasta, että Suomen, EU:n ja muun maailman suhde ei voi olla poliiseja, sotilaita ja rautaa rajalle -keskustelua, vaan sen pitää olla inhimillistä mahdollisuuksien keskustelua ja ihmisyyttä lisäävää. Lähtökohtaisesti on jokaista ihmistä loukkaavaa, että hänet luokitellaan ilman omaa syytään rikolliseksi tai terroristiksi. Toivoisin, että tällainen luokittelu loppuisi myös tässä salissa, ja olen toivonut sitä myös aikaisemmin.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Käytän esittelypuheenvuoron sitten liittyen näihin seuraaviin hallituksen esityksiin. Tässä yhteydessä ne tapaukset, joita ed. Sirnö jo mainitsi, ovat vastoin tätä yleissopimuksen tarkoitusta, että ihmiset todellakin saavat kaikissa tilanteissa kansalaisuuden, ja siksi meillä on vanha eurooppalainen sopimus, joka nyt pannaan käytäntöön. Tiedämme, että se on mahdollista sen jälkeen, kun muun muassa asevelvollisuuslaki hyväksyttiin täällä eduskunnassa äskettäin, joten tämä on todellakin lainsäädännön tarkoitus, ettei sellaisia tilanteita syntyisi.

Mitä tulee tähän EU:ssa käytävään keskusteluun laillisesta maahanmuutosta, niin on toisaalta todettava, että on meneillään vaikea keskustelu niin sanotusta palauttamisdirektiivistä. Se on hyvin ajankohtainen. Ja toinen on työnantajasanktiodirektiivi, jolla nimenomaan joissakin maissa ehkä pystytään puuttumaan niihin laittomien työntekijöiden vetovoimatekijöihin. Suomen oloissa olemme korostaneet, että varsinainen työehtojen valvonta on se, jolla yritetään kytkeä harmaata taloutta ja ala-arvoisin työehdoin tapahtuvaa työntekoa, joten nämä seikat ovat hyvin paljon EU:n piirissä keskustelussa. On myöskin todettu, että niin sanotun Post-Haag-ohjelman mahdollinen yksi tärkeä osuus tulee olemaan maahanmuutto. Tulevat puheenjohtajat ovat hyvin paljon tätä esittäneet, mukaan lukien erityyppinen maahanmuutto.

Myöhemmin tänä keväänä eduskunta saa mahdollisuuden keskustella myöskin kotouttamispolitiikan keskeisistä asioista, kun ollaan laatimassa — ja eduskuntahan näin on edellyttänyt — kotouttamislaista selontekoa. Tässä pitää kiinnittää huomiota niihin ryhmiin, jotka jäävät kaikkien tukitoimenpiteiden ulkopuolelle. Niin kuin ed. Sirnö jo totesi ja niin kuin monet kansalaisjärjestöt ovat todenneet, niin naiset uhkaavat joissakin tilanteissa jäädä kaiken tuen ulkopuolelle. Mahdollisesti he eivät saa sitä informaatiota. Mahdollisesti koulutus- ja muu tuki on sellaista, että se ei heitä tavoita, ja tähän ryhmään olemme kiinnittäneet huomiota.

Keskustelu päättyi.