Täysistunnon pöytäkirja 3/2009 vp

PTK 3/2009 vp

3. TORSTAINA 5. HELMIKUUTA 2009 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys lasten suojelua koskevan Haagin yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tällä hallituksen esityksellä on tarkoitus saattaa voimaan Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa vuonna 1996 tehty lastensuojelua koskeva sopimus. Sopimus kuuluu kansainvälisen yksityisoikeuden alaan. Siinä ei suoraan määrätä lastensuojelutoimenpiteistä, vaan siitä, millä valtiolla on kansainvälisissä tilanteissa toimivalta ryhtyä lapsen suojelemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin ja minkä valtion aineellista lakia sen tulee tällöin soveltaa. Sopimuksessa on määräyksiä myös sopimusvaltiossa tehtyjen lastensuojelua koskevien ratkaisujen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta muissa sopimusvaltioissa sekä viranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä noudatettavista pelisäännöistä näissä asioissa. Sopimusta sovelletaan alle 18-vuotiaisiin lapsiin.

Lapsensuojelun käsite on sopimuksessa ymmärretty laajasti. Varsinaisen meillä lastensuojelulaissa säädetyn lastensuojelun lisäksi ja ohella sopimus koskee myös lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta sekä lapsen edunvalvontaa, esimerkiksi holhousviranomaisten toimenpiteitä. Valitettavasti, arvoisat kollegat, hyvät edustajat, maailma globalisaation myötä on muuttunut sellaiseksi, että nämä kysymykset yhä enemmän koskettavat lapsia, jotka ovat toisessa maassa kuin heidän virallinen asuinpaikkansa ja joissa nämä kysymykset aktualisoituvat siinä, kenellä on vastuu ja kyky huolehtia lapsista näissä monikansallisissa tilanteissa ja minkä lain nojalla tämä tapahtuu.

Sopimus perustuu niin sanotulle asuinpaikkaperiaatteelle. Toimivaltainen on sen valtion viranomainen, jossa lapsella on asuinpaikka, sopimuksessa englanniksi "habitual residence". Mutta muitakin periaatteita ja toimivaltaperusteita on. Kiireellisissä tilanteissa se valtio, jossa lapsi oleskelee, voi ryhtyä suojelutoimenpiteisiin. Suojelutoimenpiteisiin ryhtyessään viranomainen soveltaa sopimuksen mukaan miltei aina omaa lakiaan, mikä varsinkin Suomen lastensuojelulle on hyvin tärkeä seikka.

Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta vielä muutama sana. Sopimusvaltiossa lastensuojelusta tehdyt ratkaisut tunnustetaan muissa sopimusvaltioissa ja pannaan tarvittaessa niissä täytäntöön. Näin ollen siis jo kertaalleen jossain maassa tehtyjen päätösten tuloksena lastensuojelun piiriin päässeen lapsen suojelun ei pidä katketa siihen tilanteeseen, että lapsi on toisessa maassa, jos sopimuksen mukaiset päätökset on tehty. On kuitenkin joitakin poikkeuksia. Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos ratkaisun antanut viranomainen ei ole ollut asiassa toimivaltainen tai jos menettelyssä on tapahtunut oikeusturvan kannalta pahoja virheitä. Kieltäytyminen on mahdollista myös, jos ratkaisu on sisällöltään sellainen, että se olisi tunnustamista harkitsevan valtion oikeusjärjestyksen oikeusperiaatteiden vastainen, niin sanottu ordre public -periaate.

Valitettavasti on myös niin, että maailma ei ole vielä yhdenkaltainen ja esimerkiksi lasten keskinäinen tasa-arvo, tyttöjen ja poikien keskinäinen tasa-arvo, ei ole samanlainen kaikissa maissa. On myös maita, joissa isän valta suhteessa lapsiin on selvästi eri tavalla tulkittavissa kuin meillä kaikissa Pohjoismaissa, joissa lasta muun muassa tulee kuulla hänen kehitystasonsa mukaisesti häntä koskevissa asioissa. Tämmöisissä kulttuurisissa yhteentörmäyksissä, onneksi aika harvoin, mutta joka tapauksessa, kun niitä valitettavasti voi olla, sopimus tunnustaa ja tuntee sen tilanteen, että soveltava valtio ei automaattisesti ole pakotettu noudattamaan itselleen aivan vierasta lainsäädäntöä.

Lapsikaappauksista on täällä salissakin puhuttu viime vuoden aikana aika paljon. Lapsikaappaustilanteet ratkaistaan vastaisuudessakin Haagin lapsikaappaussopimuksen avulla. Nyt puheena olevaa sopimusta ei ole ensisijaisesti tarkoitettu lapsikaappaustilanteiden ratkaisemiseen, mutta sitä vastoin sopimuksessa on koordinoitu nämä kaksi sopimusta keskenään niin, että ne toimivat hyvin yhdessä. Lastensuojelusopimusta voidaan silti yksinkin käyttää lapsikaappausten ratkaisemiseen, jos lapsi on viety sellaiseen valtioon, joka ei ole lapsikaappaussopimuksen osapuoli mutta on liittynyt kuitenkin tähän jälkimmäiseen, nyt käsitteillä olevaan sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Sopimukseen sitoutuminen vaikuttaa myös Euroopan unionin lainsäädäntöön, niin että niin sanotussa Bryssel IIa -asetuksessa soveltamisala vastaavasti kapenee. Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa päätettiin viime vuoden kesäkuussa, että jäsenvaltioille annetaan valtuus ratifioida tämä Haagin lastensuojelusopimus yhteisön puolesta. Ratifioidessaan sopimuksen jäsenvaltiot toimivat siten paitsi omasta myös yhteisön puolesta. Ratifiointiasiakirjojen tallentamisen tulee tapahtua samanaikaisesti ja mahdollisuuksien mukaan ennen 5.6.2010. Tämän takia olemme siis täällä tänään.

Jäsenvaltioiden edistymistä sopimuksen voimaansaattamisessa tarkastellaan oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa tämän vuoden syksyllä. Suomi on siis hyvin aikataulussa, ja niin tässä kuin oikeus- ja sisäasioissa itse asiassa järjestään kuulumme niiden maiden joukkoon ja myös arvoisa eduskunta kuuluu niiden parlamenttien joukkoon, joissa EU:n yhteisten päätösten toimeenpano on yleensäkin tapahtunut ripeästi ja sovitussa aikataulussa.

Suomen kannalta tässä sopimuksessa ehkä oleellisinta on se, että se turvaa sen, että Suomen päätökset lastensuojelua koskevissa asioissa tunnustetaan ja pannaan täytäntöön myös muissa sopimusvaltioissa. Vastaavasti Suomi sitoutuu tunnustamaan ja panemaan täytäntöön muissa sopimusvaltioissa annetut vastaavat päätökset edellä mainituin, tosin hyvin harvinaisin poikkeuksin. Kieltäytymisperusteet antavat mahdollisuuden arviointiin vieraan valtion päätöksen laadunvalvonnan suhteen ja täytäntöönpanokelpoisuutta harkittaessa.

Sitoutumalla tähän sopimukseen Suomi liittyy siihen yhteistyöverkostoon, joka auttaa kansainvälisissä tilanteissa olevien lasten edun toteutumista. Näin olemme mukana rakentamassa järjestelmää, jossa tarpeellisuus ratkaisee sen lapsensuojelun tarpeen, ei kansallisuus tai muut seikat. Lapsi nähdään ja kuullaan aina ensisijaisesti lapsena, ja jos hän tarvitsee suojelua, häntä suojellaan siinä paikassa eikä aloiteta suurta juridista pohdintaa, joka saattaa pahimmassa tapauksessa viedä koko lapsen lapsuuden ajan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! YK:n tunnustamassa lastenoikeuksien sopimuksessa on todettu, että olennainen osa lastensuojelua ja lasten oikeuksia on lapsen ruumiillinen koskemattomuus ja sen suojelu. Kansainvälisessä lamassa, kansainvälisessä taantumassa, kuten ministeri Braxkin totesi, on oireellista myös se, että lastensuojelun osalta kysyntä kasvaa, etenkin sen takia, että ihmiset joutuvat muuttamaan toimeentulonsa perässä aikaisempaa enemmän.

Tällä hetkellä 17:ssä Euroopan maassa on käynnissä EU:n Daphne-hanke, jonka tarkoituksena on laatia kansalliset toimenpideohjelmat tyttöjen ympärileikkauksen ehkäisemiseksi ja ympärileikattujen tyttöjen kohdalla jälkihoidon saamiseksi. Suomen hallitus on hivenen jälkijunassa: vielä päätöstä tällaisen ohjelman laatimiseksi ei ole tehty hallitustasolla. Tiedän, että osalla ministereistä on ollut suunnitelmia tämän suhteen, mutta tätä ei ole tehty. Muutamassa muussa Euroopan maassa ollaan jo huomattavasti pitemmällä.

Syy, miksi puhun tässä yhteydessä Suomesta ja tyttöjen ympärileikkauksesta ja siihen liittyvästä ongelmatiikasta, on se, että meidän voimassa olevan lastensuojelulakimme mukaan myös on turvattu lasten, ja tässä tapauksessa tyttöjen, ruumiillinen koskemattomuus. Silti suomalaiset viranomaiset, terveydenhuollon ammattilaiset ja jopa opettajat, ovat valitettavan tietämättömiä tilanteesta eivätkä myöskään tiedä, että siihen todella liittyy jo Suomen lainsäädännönkin mukaan mahdollisuuksia sekä puuttua että ennalta ehkäistä. Samoin he ovat tietämättömiä myös siitä, millä keinoilla sitä yhteisöä, jossa tämä riskiryhmään kuuluva tyttö elää, voidaan tukea päätöksessä olla leikkaamatta tyttöä ympäri.

Koska kyse on kuitenkin kansainvälisestä ilmiöstä ja siitä, että tämän taloudellisen laman myötä paineet kasvavat muun muassa Suomessa vastaanottaa lisää pakolaisia ja sitä myöten myös potentiaalisia tyttöjä, joilla on tämä riski, niin näettekö, arvoisa ministeri, että tämä Haagin hyvä yleissopimus olisi mahdollisesti myös väline siihen, että sitä voitaisiin soveltaa paitsi täällä kotimaassa mietittäessä tätä tyttöjen ympärileikkaukseen liittyvää problematiikkaa myös ennen kaikkea, kun keskustelemme niistä perusteista, joilla tulevaisuudessa lapsille Suomessa myönnetään turvapaikkaoikeus?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Niissä tilanteissa, joissa on ajateltavissa, että tämä sopimus tulisi kyseeseen, ja Suomessa on jo näillä puhujan mainitsemilla perusteilla ryhdytty lastensuojelutoimenpiteisiin, niitä toimenpiteitä ja niitä päätöksiä täytyy kunnioittaa muissakin sopimusvaltioissa. Mutta muilta osilta tässä erittäin tärkeässä teemassa on kyllä toiset instrumentit, ja vähän vaikeasti, ainakin nyt, aukeaa mahdollisuus myös käyttää tätä sopimusta osana harkintaa turvapaikan myöntämisessä. Siellä sitten enemmänkin kysymys on, niin kuin puhujakin puhui, koskemattomuuden loukkaamisesta, usein hyvin väkivaltaisesta toimesta ja usein myös väkivaltaisesta rikoksesta, ja silloin tulevat kyseeseen nämä olemassa olevat kriteerit siitä, että jos on vakavan rikoksen uhri, miten silloin suojelutarvetta arvioidaan pakolaisarviota tehtäessä tai suojan antamisen osalta.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset ministerille hyvästä puheenvuorosta. Siinä oli juuri ne asiat, jotka ovat oleellisia tämän kokonaisuuden kannalta. Mitä sitten tulee yleensäkin lapsensuojeluun liittyviin sopimuksiin ja muihin vastaaviin aiempiinkin sopimuksiin — viittasitte lapsikaappaustilanteisiin ja moniin muihinkin — niin itse kun olen jonkin verran joutunut tekemään kansainvälistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, niin tiedän, että valitettavan usein kuitenkin törmätään siihen, että Suomi kyllä noudattaa piirun mukaan kaikkia niitä määräyksiä ja ohjeita niin pyynnöissä kuin vastauksissakin, mitä pitääkin, mutta valitettavan usein tullaan siihen tilanteeseen, että vastapuoli menee vähän tällaiselle mañana-liikekannalle ja se vastakaiku ei ole sitä, mitä toivoisi täältä suunnasta. Tämä lähinnä viestinä, kun huomasin, että myöskin sisäasiainministeri Holmlund oli täällä, että kun EU:ssa sisä- ja oikeusministerikokouksessa näitä asioita varmasti tulette käsittelemään, niin olisi varmasti paikallaan kiinnittää huomiota myöskin kollegoidenne suuntaan juuri tähän kansainväliseen yhteistyöhön, koska siinä ihan varmasti kaikilla on vielä parantamisen varaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä aihepiiri on tavattoman tärkeä, ja siksi on hyvä, että tästä käydään keskustelua. Tuo jo toistakymmentä vuotta Suomenkin osalta voimassa ollut Haagin lapsikaappaussopimus on varmaan Suomen kannalta toiminut sinänsä ihan hyvin, mutta ongelma on ollut se, että monet meidän kannaltamme tärkeät maat eivät ole siihen yhtyneet ja esimerkiksi Venäjä ei ole mukana. Tämän hetken tarkkaa tietoa minulla ei ole, mitkä maat ovat poissa, mutta ministeriltä kysyisin: Mikä on tilanne tältä osin esimerkiksi Venäjän suhteen, ja onko näitä neuvotteluja, että saataisiin, erityisesti nyt, kun olemme Suomen eduskunnassa, nämä Suomen lasten ja suomalaisten lasten kannalta tärkeät kumppanuusmaat tässä suhteessa mukaan näihin sopimuksiin?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nimenomaan mainitut Venäjän kanssa käydyt keskustelut minä olen käynyt kollegani, Venäjän oikeusministerin kanssa ja tulen käymään tässä keväämmällä näillä näkymin uudenkin oikeusministerin kanssa tästä asiasta keskusteluja, että Venäjä liittyisi Haagin sopimukseen. Tiedän, että myös ministeri Holmlund on omalta osaltaan käynyt keskusteluja tämän oikeusavun antamisesta ylipäätään samoin kuin itse olen käynyt.

Ed. Hakolalle tästä Euroopan unionin sisäisestä keskustelusta voin kertoa, että nyt epävirallisessa oikeus- ja sisäministerien kokouksessa me oikeusministerit saimme komission lupaamaan, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen arvioinnin yhteydessä komissio, kun se evaluoi nyt tätä ensimmäistä, kuitenkin aika laajasti käytettyä instrumenttia, jonka pitää perustua siihen, että me luotamme toinen toistemme järjestelmiin, arvioisi nyt rehellisesti, mitkä ovat ne ongelmat ja syyt, joiden takia tätä luottamusta ei läheskään aina ole, ja ne syyt ovat todella vakavat. Siinä yhteydessä — ja myös aika suoraa puhetta me ministerit käytimme toinen toisillemme — tulee arvioiduksi tämä, että on kyllä hyvin erilaisia kulttuureita sen suhteen, miten silloin toimitaan, kuinka ripeästi ja kuinka vilpittömästi ja tasapuolisesti, jos on kysymys siitä, että toista jäsenvaltiota pitää auttaa.

Keskustelu päättyi.