Täysistunnon pöytäkirja 3/2013 vp

PTK 3/2013 vp

3. KESKIVIIKKONA 6. HELMIKUUTA 2013 kello 14.05

Tarkistettu versio 2.0

2) Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012

 

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia eduskunnan puhemiehistölle eilisistä juhlista — arvokkaat juhlat.

Herra puhemies! Joulukuussa eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on eteenpäin katsova ja proaktiivinen työ, jonka tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle.

Haluan omasta puolestani ja hallituksen puolesta lausua myös suuret kiitokset parlamentaariselle kontaktiryhmälle, joka oli tätä työtä tekemässä, sparraamassa, tuomassa parlamentin näkemystä ja katsomassa hyvin aktiivisesti omalta osaltaan eteenpäin, jotta selonteosta tuli toisaalta jatkuvuutta, pitkää linjaa, mutta myös sitten eteenpäin olevia ajatuksia sisältävä, eli suuret kiitokset Pako-ryhmälle tästä.

Tulevaisuuteen ulottuvan arvion tekeminen on aina haastavaa, eikä työn vaikeusastetta vähennä tälle ajalle tyypillinen epävarmuus, mikä näkyy etenkin taloudessa niin Suomessa kuin muualla. Talouden tila vaikuttaa, kuten tunnettua, valtion toiminnan edellytyksiin joka ikisellä toimintasektorilla.

Selonteko käsittelee aluetta, joka on laaja ja viime kädessä meille kaikille se kaikkein tärkein. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Nämä tehtävät ovat kirkkaat synkimmänkin talouskurimuksen aikana.

Selonteossa arvioidaan kokonaisvaltaisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme perusteita ja tavoitteita sekä toimintaa päämäärien saavuttamiseksi. Konkreettisimmin tämä tarkoittaa kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvia kehityskulkuja, Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia, puolustuksen kehittämistä sekä toimia yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi. Selonteko toimii perustana Suomen politiikan ohjaamiselle tulevien vuosien aikana.

Tarkastelunäkökulma on tarkoituksellisesti laaja, ja tämäkin selonteko on laadittu laajan turvallisuuskäsitteen pohjalta. Esimerkiksi kansalliseen kyberturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Luonnollisesti selonteossa keskitytään erityisesti niihin ilmiöihin, joissa on nähtävissä olennaista muutosta vuoden 2009 selonteon jälkeen.

Arvoisa puhemies! Globalisaation myötä kasvanut valtioiden keskinäisriippuvuus on ilmiö, joka nostetaan selonteon toimintaympäristöosiossa painokkaasti esiin. Se on ilmiö, jolta mekään emme ole suojassa — emmekä toisaalta haluakaan olla. Suomi on vahvasti kansainvälisestä toiminnasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä elävä maa. Keskinäisriippuvuudella on erilaisia vaikutuksia, myönteisiä ja kielteisiä, mutta arvioimme saldon olevan selkeästi positiivinen.

Keskinäisriippuvuus ja valtioiden kyky pärjätä kansainvälisessä kilpailussa vaikuttavat kansainvälisiin voima- ja valtasuhteisiin. Tämän takia 2010-luvun maailma näyttää varsin erilaiselta kuin vaikkapa 1980-luvun maailma. En tiedä, miltä 2040-luvun maailma näyttää, mutta uskon, että kansainvälisistä suhteistaan ja yhteistoimintakyvystään huolta pitävät maat pärjäävät silloinkin.

Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön ja kansainvälisten valtasuhteiden muutoksessa yhteistyöhakuisuus ja kansainvälinen vastuullisuus ovat Suomelle ja EU:lle välttämättömiä toimintatapoja, kuten selonteon toimintaympäristöosuudessa kuvataan ja perustellaan. Vaikka Suomeen ei kohdistu erityisiä tai välittömiä turvallisuusuhkia, Suomeen voi kohdistua kielteisiä turvallisuusvaikutuksia laajemmasta kansainvälisestä asetelmasta. Erilaiset turvallisuushaasteet ovat myös usein muita kuin perinteisiä valtioiden välisiä haasteita ja voivat vaatia niin siviili- kuin sotilasviranomaisten yhteistyötä ja varautumista. Aktiivinen kansainvälisyys ja pyrkimys globaalihallinnan tehostamiseen ovat mitä suurimmassa määrin omien etujemme mukaista toimintaa.

Selonteossa käsitellään globaalin muutoksen ja Euroopan turvallisuustilanteen tarkasteluissa erityisesti Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän, Yhdistyneiden kansakuntien ja Naton asemaa. En nyt ajan säästämiseksi ryhdy käymään läpi suhdettamme edellä mainittuihin, mutta totean kuitenkin, että maailman loputtomasta muutoksesta huolimatta näköpiirissä ei ole sellaista muutosta, että edellä mainitut toimijat eivät olisi Suomelle suoraan tai välillisesti hyvin relevantteja. Näin on myös turvallisuuspoliittisessa mielessä.

Jatkossakin Suomi pitää huolta suhteistaan maailmanpolitiikan ja maailmantalouden keskeisiin maihin. Näin tapahtuu sekä osana EU:ta että kahdenvälisesti.

Kansainvälisen keskinäisriippuvuuden kasvu näkyy myös puolustussektorilla. Yhteiset uhkakuvat sekä kaikkia vaivaavat talouskehityksen ongelmat alleviivaavat tarvetta kansainvälisen puolustusyhteistyön kehittämiselle. Puolustusmateriaalien kallistuminen yleistä hintatasoa nopeammin korostaa puolustusyhteistyön tarvetta. Tulevaisuudessa juuri millään maalla ei ole enää varaa vastata kaikesta toiminnastaan itse.

Monikansallinen yhteistyö suorituskykyjen kehittämiseksi, jota kuvataan selonteossa varsin seikkaperäisesti, on tilanteeseen soveltuva toimintamalli. Euroopan unionissa toimintatapaa kutsutaan suorituskykyjen yhteiskäytöksi ja jakamiseksi eli pooling and sharing. Toiminta on vielä kehityksensä alkuvaiheessa, mutta realiteetit puhuvat sen kehittämisen puolesta.

Kaiken kaikkiaan EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on edennyt odotuksia hitaammin. Tällä hetkellä sille on kuitenkin aiempaa enemmän tilausta, ja aihe on ensi joulukuun Eurooppa-neuvoston pääteema. Kehitys ei ehkä jatkossakaan etene valtaisin harppauksin, mutta suunta tuntuu nyt oikealta.

Vastaavasti on tärkeää, että turvallisuuspoliittista solidaarisuutta kehitetään EU:ssa Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Natossa suorituskykyjen kehittämistä koskevaa toimintamallia kutsutaan älykkääksi puolustukseksi eli smart defence, ja myös tässä toiminnassa voimme kumppanimaana olla mukana.

Selonteossa ei esitetä perustavaa laatua olevia muutoksia Nato-suhteeseemme, mutta aktiivinen kumppanuus on Suomelle edelleenkin tärkeää. Naton rooli on keskeinen Euroopan vakauden ylläpitämisessä ja laajemminkin.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on lujittunut viime vuosina huomattavasti, ja näkymät yhteistyön jatkokehittämiselle ovat erittäin positiiviset. Kyse on arvopohjaltaan ja ajattelutavoiltaan varsin samankaltaisten maiden kanssakäymisestä, joka on käytännönläheistä ja joustavaa. Ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmavalvonnassa on nähtävä konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa, kuten selonteossa todetaan.

Käytännön tasolla pohjoismainen puolustusyhteistyö tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä harjoituksia ja koulutusta, hankintojen yhteensopivuutta ja myös yhteistä osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Selonteon mukaisesti Suomen osallistumista niin sotilaalliseen kuin siviilikriisinhallintaan pyritään vahvistamaan.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustuksen kehittämistä koskeva osuus on luonnollisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon avainkohtia. Suomea koskevan laajamittaisen sotilaallisen voimankäytön uhka on pieni, mutta sitä ei voida sulkea pois, mikä tarkoittaa, että Suomen tulee jatkossakin huolehtia omasta puolustuskyvystään. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, ja sellaisena se ylläpitää kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Suorituskykyjen ylläpitämisessä ja kehittämisessä kansainvälisen yhteistyön merkitys tulee kasvamaan entisestään. Vastaavasti kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumalla voidaan vahvistaa meidän omaa suomalaista puolustuskykyämme.

Kuten selonteossa todetaan, vuoteen 2015 mennessä toteutettava puolustusvoimauudistus on edellytys Puolustusvoimien toimintakyvylle ja jatkokehittämiselle rakennettaessa 2020-luvun puolustusta. Puolustuksen tulevien vuosien rahoitustarpeeseen kiinnitetään selonteossa erityistä huomiota, koska puolustuksen tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välillä ei tule olla epätasapainoa.

Puolustushallinnossa laadittu arvio otetaan vakavasti. Nykyhallitus ei voi kuitenkaan antaa uskottavia sitoumuksia vuodesta 2016 alkavalle ajanjaksolle. Siihen tällä hallituksella ei ole tosiasiallista mandaattia.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan tämä eduskunnalle annettu selonteko ei sisällä valtavia yllätyksiä tai paradigmamuutoksia. Se pyrkii olemaan realistinen tilannearvio ja sen pohjalta tehty paras mahdollinen päivitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjasta. Suomen turvallisuuspolitiikka on turvallisuuden aktiivista rakentamista sekä turvallisuusuhkien ennakointia ja niiden torjuntaa.

Toteaisin vielä yleisemmin selontekokäytännöstä, että arvelen käsiteltävänä olevan selonteon puolustavan hyvin paikkaansa eduskuntavaalien jälkeisessä tilanteessa. Tämä teos on tuhti tietopaketti turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme ja Suomen linjauksista. Samalla on kuitenkin selvää, että maailman kehitys ei seuraa Suomen selontekosykliä. Maailma muuttuu nopeasti, ja Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan on elettävä ajassa. Tämä selonteko kuvaa hyvin tilannetta helmikuussa 2013, mutta tilanteesta alkuvuonna 2017 emme voi antaa mitään takuita.

Jotta suomalainen ulkopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko pystyisi elämään realistisessa ajassa ja toimimaan ja reagoimaan tarvittaessa nopeastikin, me tarvitsemme avointa, hyvin syvälle menevää kansallista keskustelua, keskustelukulttuuria ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan tästä hetkestä, keskipitkästä aikavälistä ja pidemmästä aikavälistä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä loppuun erikseen kiittää parlamentaarista kontaktiryhmää toistamiseen siitä työstä, mitä teitte hallituksen kanssa. Minusta tämä on hieno suomalainen tapa arvioida turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tätä päivää ja erityisesti tulevaisuutta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kun edellistä selontekoa valmisteltiin, maailman väkiluku oli 6,7 miljardia, ja nyt se on 7 miljardia ja 70 miljoonaa, eli yksin tänä aikana on maailman väkiluku kasvanut 70 kertaa Suomen väkiluvun määrällä. Maailman turvallisuuspolitiikan muutoksia arvioitaessa tämä on sellainen perusasia, joka on muuttanut ja muuttaa edelleen maailmaa ja korostaa keskinäisen riippuvuuden kasvua.

Kestävän kehityksen saavuttaminen, mihin meillä voi parhaimmillaankin olla vain muutama vuosikymmen, on ainoa keino turvata inhimillisen elämän mahdollisuudet maapallon edelleen kasvavalle väestölle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on suurin mutta ei ainoa tähän liittyvä jättiläishaaste. Jos siihen ei kyetä, tulevat kaikki ne laajaan turvallisuuteen kohdistuvat uhat, joita jo edellisissä selonteoissa on käsitelty, edelleen kärjistymään ja viime kädessä realisoitumaan myös sotilaallisina uhkina.

Kestävän kehityksen ja turvallisuuden yhteys on ilmeinen, kuten myös demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion merkitys niiden perustana. Elämme siis sellaisessa maailmassa, jota emme historiasta tunne, ja sen vuoksi historialliset kokemukset turvallisuuden vahvistamisesta perinteisen voimapolitiikan keinoin voivat johtaa kohtalokkaisiin virhepäätelmiin. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että maailmassa on edelleen vanhentuneeseen voimapolitiikkaan uskovia toimijoita, joiden virheiden ennalta torjumiseen on myös varauduttava. Siksi selonteossa lähdetään siitä, että vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön on turvallisuuspolitiikan perusta ja että laaja-alainen ulkopoliittinen keinovalikoima on tarpeen varmistamaan Suomen vaikutusmahdollisuudet. Oleellista on, ettei turvallisuuspolitiikka ole vain turvallisuusuhkien ennakointia ja torjuntaa vaan myös aktiivista turvallisuuden rakentamista yhteistyössä lähialueilla, Euroopassa ja globaalisti.

Euroopan unioni on hyvinvoinnin ja vakauden perusta maanosassaan. Suomelle EU on perustavaa laatua oleva arvovalinta, jolla on vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. On etujemme mukaista kaikin tavoin edistää EU:n kansainvälisen toimintakyvyn ja aseman vahvistamista sekä EU:n yhtenäisyyttä. Yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee vahvistaa strategista lähestymistapaa. Olemme sitoutuneet EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Vaikka Euroopan turvallisuus on hyvä, on lähiympäristössä epävakaustekijöitä. EU:n laajentuminen on tästäkin syystä perusteltua.

Suomen lähiympäristö on vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.

Pohjoismainen yhteistyö ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on noussut entistä keskeisempään asemaan. Pohjoismaat ovat Suomelle monin tavoin luonteva viiteryhmä, ja Suomi on selonteossa sitoutunut yhteistyön kehittämiseen. Tämä yhteistyö edistää alueemme vakautta ja turvallisuutta, antaa Pohjoismaille parempia mahdollisuuksia osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun. Yhteistyötä vahvistaa Pohjoismaiden välinen solidaarisuusjulistus avusta luonnonkatastrofeissa ja terrori-iskuissa. Yhteistyön voimana on hyötyjen etsiminen tekemisen kautta. Se ei perustu institutionaalisiin rakenteisiin. Lähtökohtana ovat joustavuus ja pragmaattisuus.

Laaja-alainen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on keskeistä myös meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme. Kokonaisvaltaisuus sekä siviili- ja sotilaallisen toiminnan täydentävyys ovat keskeisiä. Kriisinhallintatehtävien vaativuus lisääntyy. Kriisinhallintaan osallistuminen on keino vastata turvallisuushaasteisiin, kantaa vastuuta, kohottaa maamme kansainvälistä painoarvoa ja kehittää omaa turvallisuuttamme ja osaamistamme. Kriisinhallintaan osallistuminen tapahtuu aina ulkopoliittisen harkinnan pohjalta. Kriisien kokonaisvaltainen hallinta edellyttää toimien jatkumoa muun muassa kriisien ennaltaehkäisystä, rauhanvälityksestä ja sellaisista kriisinhallintatoimista, jotka luovat edellytykset jatkokehitykselle.

Muuttuvassa toimintaympäristössä aktiivinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Suomen etujen mukaista. Sitä ovat leimanneet avoimuus, kansainvälinen vastuunkanto ja rakentava linja, ja tästä on syytä pitää kiinni myös jatkossa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Suomen turvallisuuspolitiikka on turvallisuuden aktiivista rakentamista ja turvallisuusuhkien ennakointia ja torjuntaa. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista toimintalinjaa on perinteisesti luonnehtinut jatkuvuus, avoimuus ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, näin myös tulevaisuudessa.

Niin kuin tässä ulkoministeri totesi, Euroopan unioni on Suomelle perustavanlaatuinen arvovalinta, ja tällä on myös erittäin merkittävä turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. (Timo Soini: Onko se ikuinen se EU?) Suomen näkemyksen mukaan EU:n tulisi luoda yhteinen visio ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja niin kuin tässä pääministeri kertoi, myös seuraavan tammikuun huippukokouksessa päämiehet keskustelevat puolustuspolitiikasta, ja tämä on erittäin myönteinen asia.

Suomi luo ja ylläpitää valmiuksia yhteisvastuulausekkeen piiriin kuuluvan avun antamiseen ja myös vastaanottamiseen tarvittaessa. Suomi huolehtii siitä, että kansallisessa lainsäädännössä ei ole esteitä yhteisvastuulausekkeen toimeenpanolle. Muutosten tarve pyritään selvittämään tämän hallituskauden aikana. Niin kuin tässä on todettu myös, Suomi on vastaisuudessakin sotilasliittoon kuulumaton maa mutta harjoittaa samalla erittäin aktiivista yhteistyötä Pohjois-Atlantin liiton kanssa, ja tämä on keskeinen osa meidän suorituskykymme kehittämistä ja kansallisen puolustuskyvyn varmistamista.

Pohjoismainen yhteistyö on keskeinen toiminta-alue, ja tänä vuonna Suomi toimii, niin kuin edustajat tietävät, Nordefcon puheenjohtajana, ja senkin myötä voimme muun muassa edistää sitä, että Nordefcolle luodaan yhteinen tulevaisuuden visio. Aktiivinen puolustusyhteistyö lisää alueellista vakautta ja lisää puolustuksemme uskottavuutta. Suomi pitää monikansallisen suorituskyky-yhteistyön kehittämistä välttämättömänä.

Pari sanaa kokonaisturvallisuuden käsitteestä.

Kokonaisturvallisuus-käsite on vakiintunut tässä alkuvuonna. Meillä oli kokonaisturvallisuusperiaatepäätös, ja tässä selonteossa myös sitä käsitettä alleviivataan. Entinen turvallisuus- ja puolustusasiainkomitea muutetaan; siitä tulee laaja-alaisempi ja puhutaan tulevaisuudessa turvallisuuskomiteasta. Tässä yhteydessä elinkeinoelämän merkitys kasvaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa erityisesti huoltovarmuusnäkökulmasta.

Kyberturvallisuuden kehittäminen ja siihen liittyvät tehtävät ovat esimerkki kaikkia hallinnonaloja koskevasta kokonaisturvallisuuden haasteesta. Nyt alkuvuonna valtioneuvoston ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia valmistui, ja tässä on hyvät perusteet kyberturvallisuuden tulevaisuuden rakentamiselle yhä edelleen tästä jo kohtuuhyvästä tasosta.

Hyvät edustajat! Suomen puolustuspolitiikan kehittämisestä myös pari sanaa.

Suomeen kohdistettavan sotilaallisen voimankäytön ja erityisesti Suomeen aluevaltaustarkoituksessa tarkoitetun hyökkäyksen todennäköisyys on tänä päivänä vähäinen, mutta samalla sitä ei voi kokonaan sulkea pois. Suomeen ulottuva turvallisuuspoliittinen uhka voi syntyä osana laajempaa alueellista tai yleiseurooppalaista kriisiä.

Puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on muodostaa ennalta ehkäisevä kynnys sotilaalliselle voimankäytölle ja sillä uhkaamiselle. Puolustuksen kehittäminen lähtee siitä, että koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuus on myös tulevaisuuden ratkaisu ja alueellinen puolustusperiaate ja sotilasliittoon kuulumattomuus säilyvät. Tässä yhteydessä on tietenkin samalla tärkeää alleviivata, että kansainvälinen puolustusyhteistyö on erittäin keskeinen osa tämän kokonaisuuden ylläpitoa.

Tulevaisuudessa sodan ajan vahvuus on 230 000 sotilasta. Operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luodaan uusi joukkotyyppi, paikallisjoukot, joilla vahvennetaan paikallispuolustusta. Lyhyellä aikavälillä puolustusvoimauudistus tasapainottaa kustannusrakennetta ja muodostaa hyvän pohjan jatkokehittämiselle, mutta samalla keskipitkällä aikavälillä muodostuu haasteita, joissa puolustusmateriaali vanhenee, sitä on uudistettava ja on investoitava uskottaviin uusiin ratkaisuihin, ja tämä muodostaa haasteen rahoituksen osalta, mistä jo pääministeri mainitsi, ja tästä tarvitsemme laajaa keskustelua. Puolustushallinnon arvion mukaan vuosikymmenen loppuun mennessä tosiaan tarvitsemme 150 miljoonaa euroa enemmän vuositasolla plus indeksikorotus, jotta voimme ylläpitää nykytason, ja tämä edellyttää laajaa keskustelua niin täällä eduskunnassa kuin Suomen yhteiskunnassakin.

Ilkka Kanerva /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin haluan todeta, että kaikki eduskuntapuolueet olivat mukana valmistelutyössä tätä selontekoa valmisteltaessa tavalla, joka antaa aiheen olla tyytyväinen siihen sitoutumiseen ja asennoitumiseen, jolla eduskuntapuolueet tätä työtä halusivat ryydittää erittäin hyvässä yhteistyöhengessä ulkopolitiikan parhaita perinteitä noudattaen.

Toiseksi on aihetta, herra puhemies, todeta, että Pako-ryhmä on varsin tyytyväinen siihen työskentelymetodiin, joka parlamenttia, eduskuntaa edustavan sekä hallituksen valmistelukoneiston välillä tätä selontekoa valmisteltaessa saatiin aikaiseksi. Se tiedonsaanti ja vuorovaikutteisuus oli ilmiselvää, ja kannustan hallitusta edelleenkin olemaan asennoitumisessaan parlamenttiin senkaltainen, josta tämä Pako-työ on käypä ja hyvä erinomainen esimerkki.

Sitten itse asiaan, herra puhemies, todetakseni sen, että Suomen turvallisuuspolitiikka rakentuu aktiivisen turvallisuuden rakentamisen sekä turvallisuusuhkien ennakoinnin ja torjumisen varaan. Suomella on oikeus ja velvollisuus huolehtia itse omien turvallisuusetujensa määrittelystä. Me emme koskaan saa ajautua sellaiseen tilanteeseen, jossa toisaalta oma puolustuskykymme osoittautuisi riittämättömäksi, mutta jossa toisaalta emme olisi varmistaneet myöskään ulkoisen avun saannin mahdollisuutta.

Olennaista on, että Suomen ulkopolitiikan johdolla on kaiken aikaa turvallisuuspoliittinen toimintavapaus erilaisten vaihtoehtojen varalle. Laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun perimmäinen tarkoitus on varmistaa eduskunnan myönteinen panos tähän työhön.

Turvallisuuspolitiikkamme ehdottomana päämääränä täytyy olla kyky, jonka ansiosta pystymme ehkäisemään maamme joutumisen kriisitilanteisiin ja varsinkin sotilaallisten toimien kohteeksi. On selvää, että Puolustusvoimien ydintehtävä on Suomen kansan ja Suomen oman alueen puolustaminen.

Globalisaatio ja talouden integraatio ovat sitoneet valtiot toisiinsa tiiviimmin kuin ehkäpä koskaan aikaisemmin. Se ei kuitenkaan ole poistanut maailmasta sodan uhkaa, ei valitettavasti edes Euroopasta. Suomenkin on aina varauduttava myös pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Se on ikään kuin kansakunnan vakuutus sen varalle, ettei pahin myöskään koskaan pääsisi tapahtumaan. Puolustuskykyä kun ei luoda enää siinä vaiheessa, kun kriisi jo uhkaa.

Suomen lähialueilla turvallisuustilanne on hyvin hallinnassa. Alueellinen yhteistyö on edistänyt vakautta ja laajaa turvallisuuttamme. Samaan aikaan on huomattava, että laajojen, rajat ylittävien uhkien merkitys toimintaympäristössämme on kasvussa. Toimijat ovat yhä useammin ei-valtiollisia. Näihin uusiin uhkiin on mahdollista vastata tehokkaasti vain yhteisin kansainvälisin toimenpitein. Turvallisuutemme ei lisäänny eristäytymällä vaan lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön vahvistaa siis myös omaa turvallisuuttamme ja on edellytys esimerkiksi yhteiskunnalle kriittisen kyberturvallisuuden luomiseksi.

Aktiivinen toiminta kansainvälisillä areenoilla lisää merkittävästi maamme turvallisuutta, sillä kriisit ja konfliktit harvoin ovat vain valtioiden välisiä. Kriiseihin on kyettävä reagoimaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan keinoin.

Talouden ahtaat reunaehdot ovat tiivistäneet entisestään eurooppalaista yhteistyötä puolustuksenkin alalla. Voimavarojen yhteinen kehittäminen, yhteistyö materiaalihankinnoissa sekä tiivistyvä harjoittelu ja koulutus nähdään keinoina ei ainoastaan kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaan eurooppalaisen ja transatlanttisen solidaarisuuden lujittamiseksi. Suomelle tällaisessa yhteistyössä mukanaolo merkitsee paitsi kustannussäästöjä myös edellytysten luomista avun saamiselle yhteistyökumppaneiltamme. Tämä nostaa tietysti hyökkäyskynnystä ja on näin ollen omiaan ehkäisemään maahamme kohdistuvaa voimankäytön vaaraa.

Pohjoismainen yhteistyö on tullut uuteen, dynaamiseen vaiheeseen. Varsinkin puolustusyhteistyö kehittyy nopeasti maiden suuren poliittisen yhteisymmärryksen puitteissa. On syytä jatkossa harkita, millaisia sopimustasoisiakin järjestelyjä puolustusyhteistyöstä kiinnostuneitten Pohjoismaitten kesken kyettäisiin luomaan.

EU on epäilemättä tärkein vaikutuskanavamme Suomen ulkosuhteille. Meidän on tärkeää kehittää pidemmälle Unionin kriisinhallintakykyä, mutta EU:n tulisi olla myös vahvempi suunnannäyttäjä kansainvälisessä politiikassa maailmanlaajuisten turvallisuusuhkien ratkaisemisessa, ja vastaavasti Suomen tulee olla aktiivinen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä, ei kaikkein vähiten EU:n ja Venäjänkin välisten suhteitten tiivistämiseksi.

Lissabonin sopimukseen kuuluva solidaarisuuslauseke ja keskinäisen avunannon lauseke eivät takaa meille sotilaallista turvaa. On kuitenkin hyvä, että lausekkeitten toimeenpanemiseksi mahdolliset lainsäädäntömuutokset selvitetään vielä tämän hallituskauden aikana.

Koska EU:hun tukeutuminen ei yksin tai edes ensisijaisesti voi ratkaista Suomen mahdollista turvallisuustarvetta, on kumppaneita haettava muualtakin. On aihetta tiivistää EU:n ja Naton suhdetta, jos suinkin, sillä Naton tavoitteet, Naton tehtävät ja Naton velvoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat samat Suomen ja EU:n tavoitteiden kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää kumppanuusyhteistyötämme Naton kanssa. Hyvä yhteistyö Suomen ja Naton välillä perustuu siihen, että molemmat kunnioittavat YK:n ensisijaista roolia globaalin rauhan ja turvallisuuden takaajana ja toimivat YK-mandaatin mukaisesti kansainvälisen turvallisuuden takaamiseksi. Myös yhteiset arvot ja kunnioitus ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota kohtaan luovat tärkeän pohjan tälle yhteistyölle.

Nato-jäsenyys mahdollistaisi Suomen tehokkaamman toiminnan YK:n tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. Kaiken takana on tietysti myös oman puolustuskykymme vahvistaminen, sillä tämä kytkös avaisi meille myös informaatiokanavan meitä keskeisesti koskevissa, vaikkapa Naton ja Venäjän, keskinäissuhteissa.

Arvoisa puhemies! Puolustuspolitiikkamme perusta on jatkossakin toimintaympäristöömme ja voimavaroihimme optimaalisesti suhteutetun puolustuskyvyn ylläpitämisessä. On valitettavaa, että selonteosta ei löydy nyt vastausta siihen, miten Puolustusvoimia tullaan kehittämään tai tulisi kehittää vuodesta 2015 eteenpäin. Tämä asia on meidän pikimmiten pyrittävä ratkaisemaan, sillä Puolustusvoimia on äkillisten pakkoliikkeitten sijaan kehitettävä pitkäjänteisesti.

On harmillista, että selontekoa valmisteltaessa ei löytynyt riittävän laajaa poliittista yhteistä näkemystä siitä, mille tasolle Puolustusvoimien määrärahat on jatkossa asetettava. Perustaksi on syytä ottaa puolustushallinnon esittämä tarve ja varattava vuotuisesta bkt:stä noin 1,5 prosenttia puolustuskykymme uskottavuuden turvaamiseksi yhä kasvavissa kustannuspaineisessa.

Herra puhemies! En sano tätä kaikkea siksi, että uskoisimme sotaan, vaan siksi, jottemme siihen enää koskaan joutuisi. Meillä on vahva ja yhtenäinen tahto puolustaa tätä maata mutta samalla vahvasti vastata osaltamme vakaudesta, vapaudesta, rauhasta ja ihmisoikeuksista myös rajojemme ulkopuolella.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Valtioneuvoston selonteko linjaa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä onnistuneella tavalla Suomen lähivuosien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Turvallisuusympäristöämme tästä aivan läheltä maapallon kattaviin muutostrendeihin saakka on kuvattu monipuolisesti ja luotu pohjaa rakentavalle keskustelulle. Selontekoa voi suositella luettavaksi sekä tietopakettina että tienviittana.

Historian saatossa määrävuotisten puolustusselontekojen käsittelyssä on ehkä liiaksikin urauduttu tuijottamaan toistuvasti samoja kysymyksiä: puolustusmenojen tasoa, isoja hankintoja, muutoksia joukko-osastoissa ja varuskunnissa, sitä miten liittoutumattomuus ja suhde Natoon kulloinkin määritellään. Toivottavasti avaukset rohkeampiin kansainvälisiin yhteistyökuvioihin, kyberturvallisuuden ja laajemmin tietojärjestelmien turvallisuuden rakentamiseen ja kokonaisturvallisuuden kehittämiseen uusilla rintamilla virittävät entistä laaja-alaisempaa keskustelua Suomen ja suomalaisten suojelemisesta kestävällä tavalla muuttuneissa oloissa. Eduskuntakäsittelyssä on hyväksi täydentää toimintalinjauksia juuri näissä valmisteluvaiheessa olevissa asiaryhmissä ja nousta vanhentuneista taistelu-urista.

Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä parlamentaarista, koko poliittisen kentän kattavaa valmistelutapaa kaikkia suomalaisia koskevia turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydinsisältöjä määriteltäessä. Tällä kertaa lähdössä ei tässä aivan onnistuttu, selonteon kirjoittamisessa parlamentaarinen kontaktiryhmä pääsi mukaan vähän viiveellä ja kangerrellen, mutta pystyi vaikuttamaan myönteisesti ja konsensushakuisesti, kuten edustaja Kanerva äsken todisti.

Globaalissa maailmassa turvallisuuspolitiikkamme ei voi olla sisäänpäin käpertynyttä tai rajoittua vain välittömien uhkien torjumiseen. Vaikka Suomen turvallisuuteen ei juuri nyt kohdistu yksittäistä uhkaa, voivat maailman tapahtumat ja kehitys vaikuttaa monella tapaa myös meihin. Sosialidemokraattien mielestä Suomen vaikutusmahdollisuudet voidaan taata vain sillä, että osoitamme kiinnostuksemme yhteisen turvallisuuden rakentamiseen Pohjolassa, Itämeren alueella, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Tähän voimme päästä käyttämällä laajaa ulkopoliittista keinovalikoimaa ja toimimalla aktiivisesti kansainvälisillä areenoilla.

Suomi on jo pitkään ollut sitoutunut Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. EU:n yhtenäisempi ulkopoliittinen linja, sisäinen eheys ja kansainvälinen toimintakyky ovat onnistuessaan yksiselitteisesti Suomen etujen mukaista. Hajanaisuus ja eri suuntiin vetävä kansallisen edun tavoittelu sen sijaan heikentää erityisesti pienten jäsenvaltioiden kansainvälistä painoarvoa ja myös koko EU:n uskottavuutta.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vahvistaa hallitusohjelman linjauksen siitä, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka harjoittaa yhteistyötä sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Kumppanuuspolitiikka on tarjonnut meille jo useiden vuosien ajan mahdollisuuden kehittää osaamistamme muun muassa siviili- ja pelastustoiminnassa puolustussektorin lisäksi. Tätä aktiivista ja laaja-alaista yhteistyötä Naton kumppanimaana tulee jatkaa.

Myös tulevaisuudessa Suomen turvallisuus perustuu hyvin hoidettuun ulkopolitiikkaan, uskottavaan omaan puolustukseen ja laaja-alaiseen kansainväliseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Puolustuspolitiikan tehtävänä on tukea ulkopolitiikkaa ja varmistaa valtiollisen itsenäisen toiminnan edellytykset. Lisäksi maanpuolustuksen pitää pystyä turvaamaan kansamme elinmahdollisuudet kriisin sattuessa ja auttaa muinakin aikoina yhteiskuntaa huolehtimaan kaikista jäsenistään.

Suomen maanpuolustuksen kehittämisessä tulee ennakkoluulottomasti selvittää kansainvälisen yhteistyön, kuten pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön, tarjoamia mahdollisuuksia. Selonteko antaa ansiokkaasti signaalia tähän suuntaan. Suomen lähiympäristö on tunnetusti vakaa. Alueellinen yhteistyö vahvistaa tätä vakautta ja edistää myös vastaamista laajan turvallisuuden haasteisiin.

Pohjoismaissa kansalliset puolustusratkaisut eroavat toisistaan, mutta samankaltaisen yhteiskunta- ja arvojärjestelmän ansiosta ne ovat Suomelle luontevia kumppaneita myös pitkälle menevässä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Sosialidemokraatit antavat tukensa sille, että Suomi kehittää edelleen pohjoismaista yhteistyötä ja pyrkii siten saavuttamaan muun muassa operatiivista ja taloudellista lisäarvoa ja kriisivalmiuksien yhteensopivuutta.

Tässä selonteossa puolustuksemme perusperiaatteet säilyvät muuttumattomina: koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus tulevat jatkossakin olemaan Suomen puolustuksen kulmakivet.

Toimiva ja uskottava puolustuspolitiikka vaatii katsomista pitkälle tulevaan, eikä aikajänne suunnittelussa voi rajoittua vain muutaman vuoden päähän. Selonteossa keskeinen kysymys on Suomen puolustuksen kehittäminen ja materiaalihankintojen rahoitus vuoden 2015 jälkeen. Rahoituskehyspäätökset tulevat ratkaisemaan, saavutetaanko tasapaino käytettävissä olevien resurssien ja 2020-luvun tavoitetilan kesken eli pystymmekö jatkossa rahoittamaan valitun puolustusratkaisun kestävän ylläpitämisen.

Sosialidemokraatit antavat tukensa sille, että Puolustusvoimille taataan resurssit lakisääteisten tehtäviensä täyttämiseen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Selontekoon on kirjattu puolustushallinnon arvio rahoituksen sellaisesta lisätarpeesta, että materiaali-investoinnit pystytään turvaamaan. Näkemys on perusteltu, mutta kansan- ja valtiontalouden tilan kehitys vuosikymmenen loppupuolta lähestyttäessä on otettava huomioon. Kun oppositio tulee varmaan näissä seuraavissa puheenvuoroissaan suuntaamaan tykistönsä juuri tähän määrärahatasoon, niin ehkä pari taustaseikkaa on otettava erityisesti huomioon.

Suomalaiseen malliin yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas. Suomi pystyy kohtuullisella puolustusmenojen tasolla käyttämään enemmän materiaalihankintoihin kuin ammattiarmeijan valtio — ja reilusti enemmän suhteessa vastaavankokoiseen maahan. Esimerkiksi EU-maista Suomea enemmän varustelumenoihin käyttävät vain Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Puola, Alankomaat, Kreikka ja Ruotsi, siis selvästi meitä isommat valtiot. Väkiluvultaan Suomea selvästi suuremmat Itävalta, Belgia, Unkari, Portugali, Bulgaria ja Romania voivat hankkia reilusti alle puolet vähemmän materiaalia puolustukseen kuin Suomi. Elikkä tässä on selvä tasoero johtuen juuri tästä asevelvollisuusarmeijasta ja hyvin koulutettuun reserviin pohjautuvasta puolustusmallista. Sitä on syytä vaalia jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistus on tässä talossa jo tarkoin käsitelty, mutta toimeenpano vie vielä vuosia. Alue- ja työllisyyspoliittisesti vaikeat varuskuntaverkon supistukset vaativat koko julkisen hallinnon, kuntien ja valtion, tiivistä yhteistyötä korvaavien työpaikkojen ja uusien toimintojen rakentamiseksi työpaikkamenetyksiä kokeneille ja kokeville paikkakunnille. Sosialidemokraattien mielestä koko valtionhallinnon — ei vain Puolustusvoimien — asia on kantaa kunnollista työnantaja- ja isännänvastuuta näistä uudelleen sijoitettavista työntekijöistä ja myös uudelleen luotavista uusista työpaikoista.

Tänä vuonna suunnitellaan tätä Puolustusvoimien uudistusta käytännön tasolle, minkälaista alueellista puolustusta, minkälaista paikallispuolustusta rakennetaan, ja on tärkeätä, että siinä suunnittelussa koko maa otetaan huomioon, koko maan alue on mukana konkreettisessa puolustussuunnittelussa ja jatkossakin, vaikka näitä fyysisiä läsnäolopisteitä Puolustusvoimat joutuu supistamaan, kuitenkin se koko maan puolustaminen säilyy selvästi Puolustusvoimien ykköstehtävänä.

Jussi Niinistö /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Eftervärd, stå här på egen botn och lita icke på främmande hielp." Sama suomeksi: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun." Tämä Suomenlinnan Kuninkaanportista löytyvä Augustin Ehrensvärdin ajaton viisaus kannattaa perussuomalaisten mielestä huomioida aina, kun puhutaan Suomen puolustamisesta.

Maamme on sotilaallisesti liittoutumaton. Suomi huolehtii itse omasta puolustuksestaan, kuten hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan. Meidän tulee toki toimia maailmalla niin, että olemme "auttamisen arvoinen maa", kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö on linjannut, mutta liittoutumattoman maan peruslähtökohtaa ei pidä unohtaa. Selonteossa sivulla 96 on tämä asia oikein kiteytetty:

"Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. - - Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä puolustusvoimien hallussa."

Tämä pitäisi ehdottomasti kirjata selontekoon siinäkin teoreettisessa tapauksessa, että olisimme sotilaallisesti liittoutunut maa. Tämä on sitä ehrensvärdiläistä kivenkovaa kansallista realismia, jota perussuomalaiset Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluttavat.

Realismia on sekin, ettei selonteossa yritetä pyöritellä kuviteltua Nato-optiota uuteen asentoon. Suomi ei ole Natoon liittymässä, ja onko sitä paitsi kansainväliseen kriisinhallintaan keskittyneestä Natosta meille edes tarjolla uskottavia turvatakuita?

Euroopan unionin jäsenyyskään — Lissabonin sopimuksesta huolimatta — ei tarjoa Suomelle kriisitilanteessa turvaa. Tosipaikan tullen saisimme EU:sta sympatiaa, emme kättä pidempää.

Arvoisa puhemies! Vaikka selonteossa on kiitettävän realistinen ote, sisältyy siihen myös toiveajattelua. Koska kansalaiset suhtautuvat Helsingin Sanomien ja eräiden muiden tiedotusvälineiden uupumattomasta työstä huolimatta edelleen kielteisesti Natoon, ehkä jopa entistä kielteisemmin, asettaa ulkopoliittinen johtomme panoksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyö-hön. (Ilkka Kanerva: Se on järkevää!)

Selonteossa korostetaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä, mitä yksikään eduskuntapuolue ei periaatteessa vastustane, mutta viimeaikaisesta vilkkaasta keskustelusta huolimatta vähässä on ollut ymmärrys siitä, mitä tämä yhteistyö konkreettisesti olisi. Ja koska Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, voimme käytännössä vain Ruotsin kanssa syventää puolustusyhteistyötä. (Ilkka Kanerva: Ei kai näin ole?) Ruotsille on kuitenkin toistaiseksi riittänyt sen transatlanttinen erityisyhteys ja omintakeinen solidaarisuusjulistus, jolla ei tositilanteessa ole Suomelle juuri mitään merkitystä.

Ruotsalaisministerien taannoisesta keskustelunavauksesta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aseiden yhteisomistus ei luonnistu edes Natossa. Ruotsin ja Suomen puolustussopimuksesta puhuminen ei ole realistista. Sellaisia säästöjäkään, jotka avittaisivat Puolustusvoimiamme sen nykyisessä taloudellisessa ahdingossa, ei ole näköpiirissä saavuttaa puolustusyhteistyön avulla.

Sinällään ei ole mitään uutta siinä, että vannotaan Suomessa pohjoismaisen yhteistyön nimeen. Samoin tehtiin 1930-luvulla, mutta talvi- ja jatkosota takoivat suomalaiskalloihin realismia. Ruotsi on edelleenkin niin sanotusti valmis taistelemaan viimeiseen suomalaiseen, sillä Suomi nähdään Ruotsissa puskurivaltiona, ei puolustusliittolaisena.

Toiveajattelun varaan emme siis voi Suomen puolustusta rakentaa. Suomenlinnan kiveen hakatut sanat muistaen meidän on kysyttävä: mitä konkreettista rauhan ajan pohjoismainen puolustusyhteistyö meille kriisin sattuessa voi antaa? Jos yhteistyö, oli se sitten harjoitusta, koulutusta, kykyjen kehittämistä tai materiaalihankintoja, aidosti hyödyttää Suomea, kannattaa sitä perussuomalaisten mielestä harjoittaa ja syventääkin.

Arvoisa puhemies! Naapurimme joka ilmansuunnassa, niin Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä kuin Virossakin, kasvattavat puolustusbudjettejaan. Toisin on Suomessa. Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko onkin sen olennaisimman kysymyksen osalta rimanalitus. Hallitus ei kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015 jälkeen.

Selonteon viimeisen sivun viimeisestä kappaleesta luettavissa oleva Puolustusvoimien viesti poliittisille päättäjille on selkeä: jos puolustusbudjetit jäävät vuoden 2015 tasolle sitä seuraavina vuosina, on edessä luopuminen puolustuksen peruspilareista.

Kun tasokorotusta ei kirjattu selontekoon hallituksen kantana, jää asia ratkaistavaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Tilanne vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkän tähtäimen hankintojen valmistelua ja toimintaa. Tällä menolla ja tämän hallituksen siunauksella Puolustusvoimien on jatkettava toimintojen supistamista entisestään.

Puolustusvoimauudistuksen jälkeen lähitulevaisuudessa häämöttää puolustusuudistus Ruotsin malliin. Silloin ryhdytään tinkimään yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustuksesta.

Puolustusvoimien johto kokee olevansa pakotettu käynnistämään puolustusuudistuksen suunnittelun. Tämä on seurausta punavihreässä puristuksessa olevan, sisäisestä kriisistä toiseen kulkevan hallituksen oman maan puolustuksen tulevaisuutta koskevasta piittaamattomuudesta. (Seppo Kääriäinen: Hyvin muotoiltu!)

Arvoisa puhemies! Puolustuskykymme uskottavuus on uhattuna. Ruotsin tie ei voi olla Suomen tie. Perussuomalaiset vastustavat hallituksen linjattomuutta, joka vaarantaa puolustuksemme tulevaisuuden. Selontekoon kirjattu puolustushallinnon suoraan sanoen varsin vaatimaton tasokorotusesitys ei olisi nostanut puolustusmenoja edes vuoden 2011 tasolle, siis ajalle ennen Kataisen hallituksen vastuuttomia leikkauksia. Eikä pidä unohtaa hallituksen roolia Ottawan sopimuksen läpirunnomisessa eli jalkaväkimiinakieltoasiassa.

Perussuomalaiset kannattavatkin puolustusmäärärahojen korottamista vähintäänkin puolustushallinnon edellyttämällä tavalla (Susanna Huovinen: Mistä otetaan rahat?) Suomen puolustuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, sillä turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä.

Sanalla sanoen kannatamme vastuullista puolustuspolitiikkaa.

Eero Reijonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Historiamme osoittaa sen, että itsenäisyytemme tie on ollut raskas ja vaatinut paljon uhrauksia, mutta yhdessä olemme selvinneet myös vaikeina aikoina. Tätäkin taustaa vasten keskustan eduskuntaryhmä pitää käsittämättömänä, että puolustusvoimauudistus valmisteltiin ja täytäntöönpantiin ilman laajapohjaista parlamentaarista valmistelua.

Vuosi sitten Kataisen hallitus laittoi kenraalit kertomaan puolustusvoimauudistuksesta, joka merkitsi tyhjeneviä varuskuntia ja menetettyjä työpaikkoja. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tärkeimmästä osuudesta, Suomen puolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelusta, olisi tullut päättää itse selonteossa eikä erikseen hallituksen viime vuonna tekemillä päätöksillä.

Arvoisa herra puhemies! Kerran vaalikaudessa tapahtuva selontekoprosessi on korostanut kansallisen yhteisymmärryksen tärkeyttä ja parlamentaarisen päätöksenteon välttämättömyyttä Suomen turvallisuuden takaamisessa. Maamme turvallisuus on yhteinen asiamme. Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme tulisi selontekomenettelyn lisäksi arvioida vuosittain käytävällä eduskuntakeskustelulla. Tämä toteutuisi pääministerin kerran vuodessa eduskunnalle antamalla katsauksella Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteista.

Suomi elää taloudellisesti haasteellisia aikoja. Puolustusvoimiakaan ei voida siksi rajata säästöjen ulkopuolelle, mutta säästöjen olisi tullut olla kohtuullisemmat ja ne olisi pitänyt ajoittaa pitemmälle aikavälille.

Kuluvalla kehyskaudella, 2012—2015, puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa lukuun ottamatta. Leikkausten suuruus on kohtuuton. Leikkaukset merkitsevät maastovuorokausien, lentotuntien, alusvuorokausien ja merkittävää kertausharjoitusten vähentämistä, mikä heikentää pitkävaikutteisesti Suomen puolustusvoimien suorituskykyä.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Puheloinen on todennut useaan otteeseen, että näin suuret leikkaukset merkitsevät riskin ottamista Suomen sotilaallisessa puolustamisessa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää erityisen huolestuttavana alueellisten joukkojen varustuksen vanhentumista. Nykyisellä rahoitustasolla varustuksen uudistamiseen ei kyetä.

Julkisuudessa olleen kyselyn mukaan joukko-osastojen ja varuskuntien lakkauttamisten myötä kansalaisilta on jo mennyt usko, että koko maata puolustettaisiin. Usko puolustuskykyymme on koetuksella.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tärkein tehtävä olisi ollut varmistaa puolustukselle riittävä rahoitus vuoden 2015 jälkeen. Siihen valitettavasti hallituspuolueilta ei löytynyt tahtoa. Vasemmistoliitto, vihreät ja sosialidemokraatit estivät kannan ottamisen, ja kokoomus nyökytteli mukana. Hallituspuolueitten päättämättömyys vaikeuttaa Puolustusvoimien pitkäjänteistä suunnittelua.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että puolustuksen rahoituksen tavoitteena olisi tullut olla vähintään se, mitä puolustushallinto on selonteossa esittänyt. Vuoden 2011 taso olisi ollut vielä parempi. Mikäli rahoitustaso ei nouse, yleinen asevelvollisuus, koko maan puolustaminen ja sotilaallinen liittoutumattomuus joutuvat kyseenalaisiksi. Tällaista kehitystä keskustan eduskuntaryhmä ei hyväksy.

Arvoisa herra puhemies! Selonteko edustaa jatkuvuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen turvallisuutta ja asemaa käsitellään laajan turvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuuteen kuuluu se, että Suomi varautuu laaja-alaisesti erilaisiin poikkeusoloihin. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että Suomen huoltovarmuus on pystyttävä aina varmistamaan kotimaisin voimin. Edellytämme myös, että hallitus tuo eduskunnalle linjauksen kotimaisen puolustusteollisuuden tulevaisuuden turvaamisesta. Kiirein asia on tällä hetkellä kotimaisen ruudintuotannon turvaaminen — ja mielellään vielä kuivan ruudin.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu aktiivisesti globaalien, eurooppalaisten ja lähialueittensa turvallisuusrakenteitten vahvistamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Sotilaallisen kriisinhallinnan voimavarat on mitoitettava sen mukaan, mikä maallemme on mahdollista niukentuneitten resurssien tilanteessa. Suomen on tapauskohtaisesti tarkkaan harkittava, missä operaatioissa haluamme olla mukana. Suomelle sopii paremmin lääkärin kuin tuomarin rooli: keskusta painottaa rauhanvälitystä, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiokehitystä maailman turvallisuusongelmien ratkaisemisessa.

Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa pohjoismaista yhteistyötä, aktiivista osallistumista Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja nykymuotoista rauhankumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä puolustusliitto Naton kanssa. Meitä ei auta pohjoismainen ja eurooppalainen puolustusyhteistyö, jos oma puolustuksemme on retuperällä.

Arvoisa herra puhemies! Yleinen asevelvollisuus muodostaa Suomen maanpuolustuksen kulmakiven. Järjestelmämme on myös erittäin kustannustehokas. Järjestelmäämme on kehitettävä kiinteässä yhteistyössä koko yhteiskunnan, elinkeinoelämän, työmarkkinakentän sekä maanpuolustusjärjestöjen kanssa, jotta voimme vahvistaa suomalaisten sitoutumista mielekkääksi koettuun laajentuvaan maanpuolustus- ja kriisiosaamiskoulutukseen ja siten vähentää palveluksen keskeyttäneitten määrää.

Arvoisa herra puhemies! Pienen kansakunnan voima turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on mahdollisimman suuri yksimielisyys.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon laadinnassa vasemmistolla oli kaksi tärkeää asiaa. Toinen oli se, että pitäydytään Naton suhteen siinä, mitä hallitusohjelmaa laadittaessa on sovittu. Nato-jäsenyyttä ei tämän hallituksen aikana haeta, eikä hakemista edes valmistella. Toinen on se, että me emme voineet tässä vaiheessa mitenkään sitoutua siihen, että puolustusmenojen tasoa nostetaan hallituskauden jälkeen.

Kumpikin tavoitteemme on nyt selonteossa. Olemme tyytyväisiä siihen, että muut hallituspuolueet ovat näiden näkemysten takana, vaikka luonnollisesti valmistelun aikana eri puolueilla oli erilaisia näkemyksiä painotuksista.

Maamme turvallisuus ei perustu sotilaalliseen voimaan, ei aseisiin vaan hyviin suhteisiin eri maiden kanssa ja toimintaamme Euroopan unionin jäsenenä. Tätä täydentää luonnollisesti toimintamme YK:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä. Parhaiten me varmistamme turvallisuutemme ja hyvinvointimme osallistumalla maailmanlaajuisten sekä Euroopan ja lähialueiden turvallisuusrakenteiden kehittämiseen.

Maailman maiden kietoutuminen yhteen kaupan ja taloudellisen yhteistyön sekä tieteen ja kulttuurin vuorovaikutuksen kautta pienentää sotien todennäköisyyttä. Keskinäinen riippuvuus tekee maiden väliset aseelliset yhteenotot yhä epätodennäköisemmiksi. Konfliktit ovatkin nyt ennen kaikkea maiden sisäisiä ja johtuvat voimavarojen ja vallan epätasaisesta jakautumisesta maiden sisällä.

Suomessa halutaan toisinaan asettaa vastakkain oman maan sotilaallinen puolustaminen ja osallistuminen kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen yhdessä muiden maiden kanssa. Kyse on kuitenkin yhdestä ja samasta asiasta: siitä, että missään ei ongelmia ja ristiriitoja ratkaistaisi asein. Esimerkiksi aktiivinen panos ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hallinnassa vaikuttaa samalla myös niihin olosuhteisiin, joissa konfliktit syntyvät.

Arvoisa puhemies! Euroopan yhdentyminen on taannut pitkän rauhan kauden jäsenmaiden kesken. Euroopan unionin periaatteellinen avoimuus uusille jäsenille on omiaan vaikuttamaan myös jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden käyttäytymiseen konflikteja hillitsevästi. Unioni on tarjonnut jäsenmailleen myös epäsuoraa suojaa ulkopuolisten hyökkäyksiä vastaan olematta silti sotilasmahdillaan röyhkeästi kerskaileva suurvalta. Lissabonin sopimukseen tulleet yhteisvastuulauseke ja keskinäistä avunantoa koskeva velvoite ilmentävät unionin luonnetta turvallisuusyhteisönä.

Pohjoismaille yhteistyö monilla elämän alueilla on mutkatonta ja helppoa. Yhteiskunnat ja ajattelutavat ovat aika samanlaisia. Siksi pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä ei ole suuria periaatteellisia esteitä. Asejärjestelmien kallistuessa yhteistyö voi tarjota paljonkin mahdollisuuksia kustannussäästöihin, jos niitä toden teolla etsitään. Kaikkein mutkattominta yhteistyö on Natoon kuulumattoman Ruotsin kanssa.

Kuten sanottu, voimme olla tyytyväisiä siihen, että selonteossa ei oteta harppausta Suomen liittämiseksi Natoon. Sellaista me pitäisimme harkitsemattomana tai suorastaan vaarallisena. Nato-jäsenyyden kannattajat Suomessa sivuuttavat vaikenemalla sen, että Natossa on ennen kaikkea kyse Yhdysvaltain sotilaallisen tuen pyytämisestä. Silloin vastapainoksi on sitouduttava olemaan mukana Yhdysvaltain sotatoimissa, kun Yhdysvallat sitä pyytää. (Ben Zyskowicz: Onko näin?) Kukaan ei kai kuvittele, että Yhdysvallat vain hyvää hyvyyttään ottaa maita puolustettavakseen. Vain pitkäaikaiset Nato-maat ovat vapaampia suhteessaan Yhdysvaltoihin. Tämähän näkyi selvästi toisessa Irakin sodassa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistolle oli mahdotonta hyväksyä sitä, että nyt päätettäisiin puolustusmenojen tasokorotuksesta vuoden 2015 jälkeen tietämättä yhtään, millaisessa maailmassa silloin eletään. Entinen keskustalainen puolustusministeri, kansanedustaja Seppo Kääriäinen oli tuohtunut taannoisessa Suomenmaan kirjoituksessaan siitä, että selonteko ei ota kantaa puolustusmäärärahoihin vuoden 2015 jälkeen. (Seppo Kääriäinen: Edelleenkin!) Sen hän lukee vasemmiston syyksi. Hän pahoittelee erityisesti sitä, että puolustus kilpailee euroista eläkkeiden, lapsilisien, kuntien, maatalouden ja kaikkien muiden kanssa. Vieläpä hän moittii tällä vaalikaudella tehtyjä puolustusmenojen vähennyksiä. (Mauri Pekkarinen: Kyllä Kääriäinen osaa!) Edustaja Kääriäisen mukaan se on kaiken kertova arvovalinta.

Arvoisat keskustalaiset, se on todella arvovalinta. (Seppo Kääriäinen: Niinhän se onkin!) Tämän synnin voimme kantaa ilolla ja ilman katumusta. Toisin kuin keskusta — ja mikäli äsken kuulin oikein, myös perussuomalaiset — me vasemmistossa emme ole lisäämässä asemenoja ja katsomassa vasta sen jälkeen, miten paljon eläkkeistä, palveluista tai lapsilisistä pitää leikata, jotta sotilasmenot tulevat kuitatuiksi. (Pertti Salolainen: Siinä se kuultiin!) Myös kansalaismielipide on tässä asiassa vasemmiston linjoilla: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa puolustusmenojen pitämistä ennallaan tai niiden vähentämistä.

Tässä selonteossa ei edes mainita siviilipalvelusta, vaikka se on ajankohtainen asia nyt, kun puhutaan työurien pidentämisestä. Vuoden mittainen siviilipalvelus katkaisee monen nuoren työuran jopa kahdeksi vuodeksi. Samaan aikaan saavat tuhannet nuoret joka vuosi kokonaan vapautuksen asepalvelusta. Ylipitkä siviilipalvelus on muinaismuisto massa-armeijan ajalta, eikä siihen takertuminen ole yhteiskunnalle järkevää saati tarkoituksenmukaista. Suomen tulisi lyhentää siviilipalvelus samaan pituuteen kuin lyhin asepalvelus. (Kari Uotila: Molempia lyhemmiksi!)

Arvoisa puhemies! Tällaisenaan selonteko tyydyttää meitä.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme tänään kiinnostavaa, historiallistakin päivää, kun viimeisimmän eurooppalaisen sodan — toivottavasti viimeisen eurooppalaisen sodan — osapuolten, Serbian ja Kosovon, presidentit tapaavat Brysselissä kello 16:n aikaan EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin johdolla. 14 vuotta on mennyt, että tähän on päästy.

Jugoslavian hajoamisesta voi tehdä muutamia johtopäätöksiä:

Ensinnäkin, kriisiytyviä maita uhkaa useammin sisäinen hajoaminen kuin ulkoinen vihollinen.

Toiseksi, kun neuvotteluissa ja luottamuksen rakentamisessa epäonnistutaan, pandoran lipas aukeaa helposti, jopa Euroopassa, esimerkiksi etnisen vihanpidon muodossa.

Kolmanneksi, siviiliväestön, naisten ja lasten, suojaamiseksi kriisin keskellä voidaan joutua käyttämään hyvin voimakkaita sotilaallisia toimenpiteitä, kuten Balkanilla näimme.

Neljänneksi, kriisit muuttavat kansainvälisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi Sarajevon ja Srebrenican tilanteiden jälkeen YK hyväksyi suojeluvastuun periaatteen eli mahdollisuuden puuttua maiden sisäisiin asioihin silloin, kun ihmisoikeuksia loukataan.

Viidenneksi, suhteiden normalisoitumisen jälkeen voi mennä hyvin pitkään ennen kuin päästään normaalitilanteeseen, ja tässä voidaan tarvita rauhanvälitystyötä, tässä tapauksessa esimerkiksi EU:n tekemää välitystyötä.

Arvoisa puhemies! Nyt kun käsittelemme Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, meihin ei tällä hetkellä kohdistu mitään välitöntä turvallisuusuhkaa mistään ilmansuunnasta. Turvallisuusmaisema ei kuitenkaan ole yhtä auvoinen kuin kylmän sodan ja Jugoslavian kriisin jälkeinen hetki, jolloin laajeneva ja syvenevä Euroopan integraatio, ja sen lisääntynyt yhteistyö Venäjän kanssa, näytti vähentävän jännityksen ja uhkien mahdollisuutta Euroopassa.

Euroopassa talousvaikeudet ja suuri nuorisotyöttömyys luovat uusia jännitteitä. Maailmanpolitiikan polttopisteissä, kuten Syyriassa ja Etelä-Kiinan merellä, suurvaltojen välinen jännitys on nyt tosiasia. Islamilaisen radikalismin alla kulkeva liike luo yhteenottoja laajalle vyöhykkeelle Afganistanista ja Pakistanista Saheliin. Marginalisoiduilla alueilla ja ihmisryhmissä, puhuttiinpa sitten Darfurista tai Malin tuaregeista, kuullaan helposti näiden kansainvälisten radikaalien aseellisten liikkeiden kutsuhuuto, ja kuullaanpa se tänä päivänä myös Pariisissa, Minnesotassa tai vaikka Espoossa.

Suomi ei ole ulkopuolella tästä konfliktien maailmasta. Kaikki nämä jännitteet vaikuttavat omaan turvallisuuteemme suoraan tai välillisesti. Kansainvälinen terrorismi, tietoliikenneverkkoihin tehtävät hyökkäykset — kyberuhat — tai toisella puolella maailmaa tehtävät provokaatiot voivat yhtäkkiä muodostaa myös meillä turvallisuustilanteen, jossa joudumme suojaamaan omia kansalaisiamme ja koskemattomuuttamme todellisen uhan edessä.

Maissa, jotka taistelevat aseellisesti olemassaolostaan, kaikki liikenevät resurssit käytetään puolustukseen. Tämän tiedämme myös omasta historiastamme. Rauhanaikana meidän on tässä salissa arvioitava se osuus, jonka puolustusmenoihin käytämme, ja samalla se osuus, jolla pidämme muilla tavoilla yllä sitä maata ja yhteiskuntaa, jota olemme valmiita puolustamaan. Estämme omaa yhteiskuntaamme kriisiytymästä tai vajoamasta heikkouden tilaan.

Arvoisa puhemies! Kun materiaalikustannukset puolustuksessa jatkuvasti nousevat, katseet kääntyvät erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Meille läheisin ja luontevin yhteistyömahdollisuus tarjoutuu pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomessa puhutaan joskus vähätellen Ruotsin maanpuolustuksesta eikä aina muisteta, että Ruotsi on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä puolustusvälineteollisuudessa. Jos on jotakin, mitä emme omin voimavaroin pysty valmistamaan, hankkimaan, ylläpitämään tai käyttämään, pohjoismainen yhteistyö ja yhteistyö Ruotsin kanssa tarjoaisi näissä tilanteissa luontevan vaihtoehdon.

Ärade talman! I Stoltenbergrapporten, som gestaltar ett nordiskt försvarssamarbete, fick samarbetet kring bevakningen av Islands luftrum mycket uppmärksamhet. Det här samarbetet håller nu på att förverkligas. Stoltenbergrapporten omfattade allt som allt 13 konkreta förslag till intensifierat nordiskt samarbete kring allt från internationell krishantering till arktiska frågor. Man borde granska ifall det bland de här förslagen finns samarbetsmöjligheter eller helt nya områden där ett nordiskt samarbete kunde ökas.

Samanlaisiin synergiaetuihin pyritään myös EU:ssa pooling and sharing -järjestelyjen kautta. Näissäkin meidän tulisi olla aktiivisesti mukana silloin, kun voidaan saada Puolustusvoimien käyttöön tätä kautta uusia voimavaroja.

Puhemies! Tuhannen taalan kysymys puolustuskeskustelussa on, millainen on se kriisi tai uhkakuva, jota vastaan kulloinkin pitää varustautua. Toisen maailmansodan alkaessa muillakin kuin Puolalla oli ratsuväkeä ja kaikki tekivät saman havainnon sen heikkouksista tankkeihin verrattuna. Nykyään puhuttaisiin kai epäsymmetrisestä sodankäynnistä.

Entistä enemmän huomiota on myös kiinnitettävä sotilaiden työturvallisuuteen. Suojauksen ja varusteiden on oltava kunnossa. Tästä on saatu paljon kokemuksia rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä. Niin henkilökohtaisten suojavarusteiden, ajoneuvojen panssarointien kuin suojaavan high techinkin pitää vastata tätä päivää.

Kun puhumme paljon uhkakuvien muutoksista ja uusista uhista, yksi perinteinen asia helposti unohtuu. Se on maan huoltovarmuudesta huolehtiminen. Itämeren sulkeutuessa merenkululta Suomi jää saareksi.

Kaikissa olosuhteissa meidän pitää voida turvata kansalaisten perustarpeet; olemme riippuvaisia polttoaineesta, sähköstä, lämmöstä, elintarvikkeista. Vuosi sitten talvimyrskyn aikana nähtiin — kun sähköt olivat poikki, kännykät ja tietokoneet mykkinä, juomavesi vähissä, lääkkeet lopussa, puut kaatuneet autotien päälle — miten haavoittuvainen meidän yhteiskuntamme voi kriisitilanteessa olla.

Valitettavasti myös erilaiset ympäristökriisit ja -onnettomuudet lisäävät tätä yhteiskunnan haavoittuvuutta. Meidän on sekä taisteltava kasvavia ympäristöuhkia, kuten ilmastonmuutosta, vastaan että lisättävä varautumistamme ääriolosuhteista selviämiseen. Kansakunnan huoltovarmuuden kehittäminen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on siinä keskeisellä sijalla.

Arvoisa puhemies! Maanpuolustusta on katsottava rationaalisena kokonaisuutena niin, että se aina pystyy huolehtimaan päätehtävästään: kansalaisten suojaamisesta ja maan alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta. Maanpuolustuksen tehokkuutta ja uskottavuutta mitataan sillä, miten se näistä tehtävistä eri aikoina ja uhkakuvien muuttuessa pystyy huolehtimaan.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Finlands försvar är vår gemensamma brand- och olycksfallsförsäkring. Var och en som har en sådan försäkring hoppas förstås att man aldrig behöver tillgripa den. Ändå är det få som skulle vara beredda att avstå från den. Man har den, bokstavligen, för säkerhets skull.

Det är lätt för svenska riksdagsgruppen att omfatta de tre fundament vår försvarspolitik också enligt denna redogörelse bygger på, nämligen allmän värnplikt, ett territoriellt försvar av hela landet och fortsatt militär alliansfrihet.

Medan Sverige har avstått från den allmänna värnplikten har Österrike nyligen genom en folkomröstning beslutat hålla fast vid den. Finland har varken ekonomiskt eller försvarspolitiskt råd att följa Sveriges exempel. Ett försvar av hela landet förutsätter ett territoriellt försvar med trupper och reserver som är avdelta att ansvara för försvaret av de olika delarna av landet.

Arvoisa puhemies! Yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus liittyvät tämän vuoksi toisiinsa. Yleinen asevelvollisuus sisältäen riittävästi reservin harjoituksia ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen toimintaa kytkeytyy myös suoraan vahvaan puolustustahtoomme. Molemmilla kansalliskielillä tapahtuva asevelvollisten koulutus ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta turvaavat sen, että koko väestön puolustustahto on yhtä vahva. Meidän sotilaallinen liittoutumattomuutemme ei estä kumppanuusyhteistyön jatkamista ja kehittämistä Naton kanssa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus on selonteossaan kirjannut Puolustusvoimien kasvavat resurssitarpeet, jotta mainitusta kolmesta peruslähtökohdasta voitaisiin pitää kiinni myös vuodesta 2015 eteenpäin. Vakuutusmaksu nousee kaluston vanhentuessa ja uusien hankintojen käydessä yhä kalliimmiksi sotilasteknisen kehityksen myötä.

Eduskuntaryhmämme on myös kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että seuraavan hallituksen on pystyttävä osoittamaan ohjelmassaan tarvittavat lisäresurssit Puolustusvoimille. Mikäli näin ei tapahdu, mahdollisesti yhtä tai useampaa peruslähtökohtaa joudutaan arvioimaan uudelleen. Tähän valintaan meidän ja koko Suomen kansan on valmistauduttava.

Ärade talman! Sedan regeringen i december avgav redogörelsen har från svenskt håll initierats en debatt om att fördjupa det nordiska försvarssamarbetet som de flesta av oss här också varmt förordat. Det svenska initiativet är välkommet. Sverige och Finland samarbetar redan kring bland annat övervakning av luftrum och havsområden, materiel, utbildning, övningar och internationell krishantering.

Samarbetet kan ytterligare utvecklas, till exempel inom Nordefco-ramen. Finessen med Nordefco är att det inte förutsätter att alla fem nordiska länder samarbetar kring allt, utan de länder deltar som anser sig ha nytta av respektive samarbetsform. Den nyaste av de här är det taktiska transportsamarbetet Nortat. Någon militärallians blir det här ändå inte.

Regeringen kommer separat att informera riksdagen om planerna på ett finländskt och svenskt deltagande i övervakningen av Islands luftrum under några veckor nästa år. Svenska riksdagsgruppen meddelar redan nu sin beredskap att godkänna deltagandet som ett odramatiskt komplement till de nuvarande gemensamma övningarna i luftrummet över Nordkalotten.

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen puolustuksen päätehtävänä on ja pysyy Suomen alueen puolustaminen, osallistuminen kansainvälisiin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin on välttämätön osa puolustusta ottaen myös huomioon mahdollisuudet oman sotilaallisen osaamisen ylläpitämiseen. Suomen tulee olla aktiivinen kumppani kansainvälisessä yhteisössä. EU:n jäsenyys on merkittävä osa turvallisuuspolitiikkaamme, vaikka unionin ulkopolitiikasta yleensä ja valmiusjoukoista erityisesti ei ole oikein tullut sitä, mitä me odotimme.

Yhtä tärkeä kuin sotilaallinen kriisinhallinta on siviilikriisinhallinta sekä ennalta ehkäisevässä merkityksessä että jälkiseurannan kannalta. Monilla konfliktialueilla on huutava tarve Suomen erityisosaamisesta, esimerkiksi kun kyse on hyvästä hallinnosta ja naisten merkittävästä roolista. Siellä, missä ihmisoikeuksia ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksia ei kunnioiteta, aseellisen konfliktin riski on suuri.

Ärade talman! Alla säkerhetshot är alltså inte militära till sin karaktär. Miljö- och klimathoten ska tas på allvar innan de ger upphov till öppna konflikter med militära förtecken. Det gäller inte minst kampen om de begränsade naturresurserna, börjande med olja och rent dricksvatten.

Också cybersäkerheten bör ägnas allt större uppmärksamhet. Finland måste kunna skydda sina vitala funktioner såsom statsledningen, kritisk infrastruktur, sårbara ekonomiska sektorer och så vidare. Finland har uppställt som mål att 2016 vara en global föregångare inom beredskapen inför cyberhot, och det målet harmoniserar väl med satsningar på nya områden inom högteknologin som också öppnar nya exportmöjligheter.

Svenska riksdagsgruppen vill också betona att till försvarsberedskapen hör en tillräcklig försörjningsberedskap med allt från livsmedelsförsörjningen till egen produktion av försvarsmateriel.

Arvoisa puhemies! Näiden tekijöiden yhteisenä nimittäjänä on laaja turvallisuuskäsitys, jonka tulee olla johtavana periaatteena tämän päivän maailmassa. Sotilaallinen maanpuolustus kuitenkin on ja pysyy ytimenä ja viimeisenä lukkona myös laajassa puolustusstrategiassa.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parlamentaarinen dialogi Pako-ryhmän kautta selonteon valmisteluvaiheessa on arvostettavaa. Voin yhtyä täysin sydämin niihin kiitoksiin, joita täällä on työtavan kehittymisestä toimivaksi prosessin aikana tänään annettu.

Mutta, herra puhemies, asiaan. Hyvän arjen oleellinen perusedellytys on turvallisuus. Suomalainen turvallinen yhteiskunta muotoutuu kokonaisturvallisuuden kautta. Emme nykypäivän globaalissa maailmassa pysty irrottamaan yhtä tai joitakin turvallisuuden tekijöitä, uhkakuvia, ja tuudittautumaan turvallisuudentunteeseen. Tarvitsemme kokonaiskuvan ympäröivästä maailmasta, sen eri tasoista, niin että voimme kansana ennakoida ja niin varautua perinteisiin turvallisuusuhkiin kuin valmistautua myös uusiin tilanne- ja toimintariskeihin, jotka voivat pahimmillaan haavoittaa turvallisuusympäristöämme.

Tänään käsittelemme ja kohdistamme keskustelun turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kansallisen koskemattomuuden suojeleminen on edelleen 2010-luvulla perusarvo. Koskemattomuutemme suojeleminen on meidän oma tehtävämme siitä huolimatta, että kumppanuus, yhteistyö, kahden- ja monenvälisyys, neuvottelut ja sopimukset ovat turvallisuusrakenteissamme arvokasta arkipäivää. Erityisesti hyvin hoidettu ulkopolitiikka mutta myös kaikkien politiikan lohkojen kiitettävä toiminnallisuus on pitkälti tae hyvälle turvallisuuskehitykselle.

Taloudellisten edellytysten parantamiseen, ravintoon, puhtaaseen veteen, työhön ja terveisiin elinolosuhteisiin liittyvien kansainvälisten ponnistusten merkitys vakaudelle on ilmeinen. Suomalaisen kansallisen turvallisuusympäristön rakentaminen on globaali tehtävä. On tavoiteltavaa tehdä YK:n ja EU:n kautta rauhaa rakentavaa, oikeudenmukaisuutta lisäävää ja kansojen omia mahdollisuuksia tukevaa työtä. Me kristillisdemokraatit pidämme tärkeänä niin YK:n, EU:n kuin myös Naton kautta tehdyn sotilaallisen ja siviilikriisinhallintatyön rakentavaa jatkamista.

Turvallisuusympäristön rakentaminen on myös paikallinen tehtävä. Voidaksemme viime kädessä osoittaa kantavamme vastuumme omasta kansallisesta koskemattomuudestamme kaikissa tilanteissa tarvitsemme toimivat, riittävän ajanmukaisesti varustetut ja koulutuksen tasossa tässä päivässä ja tulevaisuudessa elävät Puolustusvoimat. Sisäiselle turvallisuudelle on rakenteensa; pahimman varalle tarvitsemme kokonaiskuvan hallitsevan, toimintakykyisen ja uskottavan puolustusratkaisun. Kristillisdemokraatit haluavat Suomen puolustuskyvyn perustuvan jatkossakin Puolustusvoimiimme, joilla on riittävä maa-, meri- ja ilmakyky, riittävät kouluttautumismahdollisuudet, mahdollisuudet toiminnalliseen osaamiseen myös tekniikan osalta ja joukkojen perustana yleinen asevelvollisuus.

Julkisessa keskustelussa ja kannanotoissa on varattu paljon painoa pohjoismaiselle yhteistyölle. On totta, että skandinaavinen yhteisö on toiminut aikaisemmin historiassa ja voi toimia nytkin yhdessä monessa, valvonnan, hankintojen, kouluttautumisen ja eritoten kriisinhallinnan saralla, mutta me kristillisdemokraatit alleviivaamme oman kansallisen viime käden vastuun merkitystä. Missään yhteistyöratkaisussa tai sopimustoiminnassa ei tule uskoa tai odottaa enempää turvallisuustakuita kuin mihin todella on sitouduttu.

Arvoisa puhemies! Tätä selontekoa laadittaessa on käyty keskustelua resursseista. On harmillista, ettei selontekoon pystytty piirtämään pitkäjänteistä, tarkempaa suunnitelmaa resurssien osalta. Puolustusvoimien kykyjen pitkän tähtäimen suunnitelmien osalta olisi ollut tärkeää poliittisesti löytää yhteisymmärrystä riittävistä voimavaroista, antaa selkeä viite resursoinnin mittakaavasta myös vuoden 2015 jälkeiselle ajalle.

Sitten kaksi kohdennettua näkökulmaa puheeni lopuksi.

Yleinen asevelvollisuus on edelleen Puolustusvoimien selkäranka ja kertausharjoituskoulutuksen merkitys tulevaisuuden Puolustusvoimissa vaikuttava. Yleisen asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen reserviläinen on valmis kouluttautumaan erityistehtäväänsä. Resursseja todella tulee olla jatkossa riittävästi. Kertausharjoitusrakenne ylläpitää varusmieskoulutuksen käyneiden motivaatiota palvella isänmaata ja rakentaa turvallisuutta. Emme voi jatkossa nipistää kertausharjoituksista. Näin vain synnytämme ikäluokkia, jotka ovat käyneet intin ja kokevat turhautumista, kun eivät pääse kehittymään koulutuksessaan. Tällä voi olla erittäin negatiivinen vaiku-tus maanpuolustushenkeen ja -tahtoon pitkässä juoksussa.

Toinen näkökulma, jossa on helppo yhtyä myös vihreän ryhmän kantaan, koskee turvallisuusnäkökulmana huoltovarmuutta. Kaikkiin kriiseihin tulee varautua. Nykyajan uhka voi näyttäytyä toisin kuin mitä kansallinen muistimme kertoo. Huoltovarmuus, sen suunnittelu, riittävä ylläpito ja logistinen toimivuus tulee ottaa yhä tarkemmin tarkastelun kohteeksi. Monen arkisen poliittisen ratkaisun takana on merkitys huoltovarmuudelle, joskus myös heikentyvä ote. Pitäkäämme huolta kuljetusinfrasta, maa- ja energiataloudesta — joitakin esimerkkejä mainitakseni. Turvallisuus rakentuu osista. Meistä jokainen myös täällä salissa vaikuttaa sanoin ja teoin siihen, miten huominen tulee ilmi.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Valtioneuvoston vastaus, pääministeri Katainen, enintään 5 minuuttia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kiitoksia ryhmäpuhujille hyvistä puheenvuoroista. Joitakin huomioita.

Aloitan EU:n yhteisestä puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta. Se on aihepiiri, joka vaatii kehittelyä. Meillä on paraikaa Malin operaatio hyvä esimerkki siitä, missä ehkä tahtoa EU:lla olisi nopeaankin reaktioon mutta kykyä toimintaan ei samassa määrin ole. Toki EU reagoi ja toimii, mutta meillä tällä saralla on vielä paljon tehtävää mukaan lukien luonnollisesti materiaalihankinnat, yhteinen tiivistyvä yhteistyö kaikkinensa. Tämä on aihepiiri, joka on Suomea kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen, ja tässä yhtenä semmoisena yhteistyöryhmänä maita voidaan pitää niin sanottua Weimarin maaryhmää. Me tulemme tätä EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta omalta osaltamme pitämään eräänä prioriteettina EU:n kehittämisessä.

Kansainvälinen toiminta ylipäänsä on Suomen oman maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden kannalta aivan keskeinen osa. Sitä tehdään niin EU:n kuin Pohjoismaiden piirissä enenevässä määrin mutta myös Naton piirissä ja luonnollisesti perinteisesti YK:n puolella. Kysymys on siis siitä, että pystymme yhdessä toisten kanssa ennalta ehkäisemään kriisejä tai taltuttamaan kriisejä mutta myös kehittämään omaa puolustuskykyämme, omien Puolustusvoimiemme kykyä reagoida kriisitilanteisiin. Aivan yhtä lailla se tarkoittaa sitä, että me pystymme varautumaan avun vastaanottamiseen, mikäli sitä joskus tarvitsisimme. Eli kansainvälinen yhteistyö, mitä ikinä se näistä äsken mainituista onkaan, ei ole pois kotimaan puolustuksesta, vaan se on nimenomaan sitä vahvistava.

Määrärahakirjauksesta oli paljon mielipiteitä. Tämä puolustushallinnon arvio noin 150 miljoonan euron lisätarpeesta perustuu hyvin yksityiskohtaiseen arvioon. Se ei ole mikään tämmöinen yleinen, että tarvitaan 100 tai 150 tai 200 miljoonaa lisää puolustukseen, vaan se on hyvin yksityiskohtainen listaus, mihin sitä rahaa käytetään. Jokainen poliittinen ryhmä voi sitten ensi vaaleihin valmistautuessa määritellä oman kantansa, luottaako se tähän puolustushallinnon omaan arvioon vai onko sillä itsellään joku parempi arvio, joko sitten suurempi tai pienempi. Mutta vaaleissa kaikki menoluokat ovat auki, yhtä lailla koulutus, sosiaaliturva kuin maanpuolustuskin.

Täällä jossakin puheenvuorossa todettiin, että kun sitä määrärahasitoumusta ei tässä selonteossa mainita, se johtaisi jatkuvaan leikkausten kierteeseen. Sitä se ei tarkoita. Määrärahataso on turvattu kyllä täällä mainitulle ajanjaksolle, mutta sen jälkeen meidän on tehtävä uusia linjauksia.

Täällä todettiin myös se, mikä on sinänsä oikein, että mikäli määrärahatasossa ei tapahdu muutosta, niin puolustuksen perusratkaisut joutuvat uuteen valoon, mutta se kulkee myös toiseen suuntaan. Mikäli me luopuisimme yleisestä asevelvollisuudesta rahapulaan vedoten, me todennäköisesti tarvitsisimme lisää rahaa. Eli tässä on molempiin suuntiin kulkevia voimia. Mutta niin tai näin, meidän on arvioitava hyvin kiihkottomasti, mitä maanpuolustukselta odotamme, kuinka haluamme sen resursoida ja millaisia ratkaisuja sitten olemme valmiita tekemään peruslinjauksissa tai pienemmissä linjauksissa.

Puolustusvoimauudistus sattui samaan aikaan muiden menoleikkausten suhteen. Puolustusvoimauudistus olisi pitänyt tehdä, vaikka määrärahoja puolustukseen olisi haluttu käyttää lisää. Tässä on kaksi ihan selkeää tekijää.

Ensimmäinen on se, että nuorten ikäluokkien määrä vähenee, eli me emme tarvitse seiniä samassa määrin kuin aikaisemmin.

Toinen on sitten se, että jotta pystyisimme pitämään tämän hyväksi havaitun kolminaisuuden, kolmasosa—kolmasosa—kolmasosa-määrärahajako, miten määrärahoja käytetään, me tarvitsemme paremman, toimivamman, tulevaisuuteen kohdistuvan puolustusvoimarakenteen, jotta pystymme esimerkiksi varustautumisesta tai siihen tarvittavista määrärahoista pitämään kiinni. Ei ole mieltä siinä, että meillä ei ole varaa aseistaa tai ostaa tarvittavaa kalustoa, mutta on varaa seiniin. Eli nämä vain sattuivat samaan aikaan, mutta tämän vaalikauden kohdalla on myös ihan määrärahatasoleikkauksista kysymys.

Arvoisa puhemies! Odotan ihan mielenkiinnolla sitä, kuinka edustajat tässä alkavassa debatissa näkevät esimerkiksi turvallisuusympäristön muutoksen, jaatteko tässä selonteossa olevan arvion, ja toisaalta miten suhtaudutte vaikkapa tähän kansainvälisen yhteistyön tiivistämiseen. Kansainvälinen yhteistyö, vielä ehkä voin sitä korostaa, ei tarkoita puolustuksen ulkoistamista, vaan se on osa meidän oman maamme puolustuskyvyn parantamista ja kriisien ennaltaehkäisyä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin äskeiseen, viimeisimpään kannanottoon vain sen verran, että Euroopassa on selvästi nähtävissä tietyntyyppistä alueellisen puolustusfilosofian kasvua. Täällä on viitattu muun muassa Weimarin aloitteeseen. Niitä on kovin monia muitakin. Eräs ilmentymä niistä on tietysti EU:n taistelujoukot ja Naton NRF-joukot, ja olisi toivottavaa tämän alueellistumisen kannalta, että Ruotsi tulisi myös tähän NRF-järjestelyyn, jossa Suomi on jo mukana, mikä osaltaan silloin parantaisi tämän pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisen linjauksia, ja toivoisin, että tässä suhteessa päästäisiin todellakin nyt eteenpäin. Olisin hieman kysymässä hallituksen suunnasta sitä, kuinka pitkälle ovat tällä hetkellä konkretisoidut ne tavoitteet, joita meidän Nordefco-puheenjohtajuutemme tällä hetkellä on, sillä se on eräs selkeimpiä asioita, joissa meidän on poliittisesti uskoakseni helpointa päästä nyt eteenpäin tämän kansainvälisen yhteistyövaraisen turvallisuuden rakentamisessa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä sekä perussuomalaisten että keskustan puhujat arvostelivat sekä tehtyä puolustusvoimauudistusta että sitä, että se kaivattu tasokorotus materiaalihankintoihin vuoden 2015 jälkeen puuttuu.

Nyt tässä pitäisi teidänkin varmaan tehdä valintoja: jos kaivataan takaisin sen koko koneiston, varuskuntien joukko-osastojen ylläpitämistä, joita nyt puolustusvoimauudistuksessa sopeutettiin Puolustusvoimien nykyisiin ja tuleviin tehtäviin, niin silloin teille ei riitä se 150 miljoonaa euroa, vaan pitää 0,5—1 miljardi euroa lisätä sitten sinne tulevan vaalikauden vaihtoehtobudjettiin, ja jos teillä tähän ei ole valmiuksia, niin mikä sitten on ratkaisu? Haluatteko näitä uudelleen organisoituja Puolustusvoimia pitää kunnon hankinnoilla pystyssä, vai haluatteko paluuta tähän vanhojen varuskuntien, tyhjien punkkien järjestelmään?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen spekuloi. Keskustelussa on kyllä käynyt mielestäni riittävän selvästi ilmi, että Puolustusvoimat tarvitsee lisärahoitusta vuoden 2015 jälkeen kipeästi. (Välihuutoja vasemmalta) Sen sijaan epäselväksi on jäänyt, mikä on hallituksen linja Suomen puolustuksen tulevaisuuden suhteen: onko sitä, vai aikooko tässä hallitus vaan työntää päänsä pensaaseen? Ymmärtääkseni kuitenkin enemmistö eduskunnasta edellyttää pitkäjänteisiä ratkaisuja puolustuskykymme turvaamiseksi — mutta mitä tekee hallitus? Kysynkin pääministeri Kataiselta: oletteko ymmärtänyt, että selonteko pakottaa Puolustusvoimat hakemaan säästöjä yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustuksesta ja että tämä suunnittelu on jo alkanut?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjä edustaja Kanerva nosti esille mielenkiintoisen luvun. Mainitsitte, että 1,5 prosenttia bkt:stä olisi kokoomuksen tavoite. Se tekee äkkiä laskemalla noin 3 miljardin puolustusbudjettiin noin lähes 700 miljoonan euron lisäyksen siihen tasoon, joka 2014—2015 vaihteessa on. Kysyn pääministeriltä: onko tämä hallituksen, kokoomuksen kanta, onko tämä nyt avaus, avaus kokoomuksen suunnasta, että tällä mennään seuraaviin vaaleihin, 1,5 prosenttia bkt:stä? Tähän haluaisin vastauksia.

Toinen mielenkiintoinen kysymys tuli tässä edustaja Kanervan puheenvuorossa, jossa nostitte esille tämän Nato-jäsenyyden ja totesitte, että se toisi uusia mahdollisuuksia suomalaisten puolustamiseen. Onko kokoomuksella linja, että pyritte Nato-jäsenyyttä hakemaan, ja tukeeko hallitus tätä linjaa?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän edustaja Niinistön puheenvuoroon toteaisin, että minusta on ihan hyvä, että Puolustusvoimat hakee säästöjä, ja muun muassa asepalveluksestakin niitä olisi vielä haettavana. Nykyään se lyhin asepalvelu lyheni 5,5 kuukauteen, ja mielestäni sitä voitaisiin aivan hyvin, kuten useasti olen esittänyt, lyhentää 4 kuukauteen, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) ja tähän samaan 4 kuukauteen olisin myös lyhentämässä siviilipalveluksen pituutta. Tällä tavalla saataisiin nuoret ihmiset töihin, nuoret ihmiset opiskelemaan, sen sijaan että aikaa nyt tuhrautuu tähän asepalvelukseen ja siviilipalvelukseen.

Sen lisäksi pääministerin viimeiseen kysymykseen siitä, onko turvallisuusympäristö oikein arvioitu tässä selonteossa: kyllä on. Suurimmat turvallisuusuhat tulevat ilmastonmuutoksesta, luonnonkatastrofeista, köyhyydestä maailmassa, joten parasta turvallisuuspolitiikkaa olisikin kehitysavun lisääminen ja siviilikriisinhallintaan panostaminen.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri nosti esille nyt meneillään olevan Malin tilanteen ja Ranskan operaation siellä. Olin eilen Brysselissä kuuntelemassa Saksan ja Ranskan keskustelua, jossa kävi ilmi, että Saksalla on kyllä kuljetuskoneita, mutta ei niihin voi panna ranskalaisia sotilaita. Niihin voi kyllä panna afrikkalaisia sotilaita, mutta vielä ei ole niin pitkällä tämä Euroopan unionin yhteistyö, (Timo Soini: Mahtavaa!) että voisi naapurimaasta ottaa, ja tämä kuvaa ehkä aika hyvin sitä, missä ollaan tässä yhteisten voimavarojen kehittelyssä.

Mutta varsinaisesti kommenttini oli edustaja Jussi Niinistölle. Te, edustaja Niinistö, puhuitte kovin kriittisesti kansainvälisestä yhteistyöstä, pohjoismaisesta yhteistyöstä ja Ruotsi-yhteistyöstä, minusta vähän siinä hengessä, että kun apua ei saatu vuonna 39 syksyllä, niin nyt sitä ei halutakaan saada. (Timo Soini: Mihin sitä tarvitaan?) Minusta tämä on hyvin lyhytnäköistä ajattelua nykyisessä maailmassa, kun emme todellakaan tiedä, mitkä kriisit meitä kohtaavat ja missä muodossa. Minusta on erittäin tärkeää, että me valmistaudumme myöskin ottamaan vastaan apua ja antamaan sitä silloin, kun tarvitsemme näissä kysymyksissä.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Som vi sade i gruppanförandet så är det viktigt att Finland är aktivt med i det internationella samfundet, och också regeringen har dragit upp de här linjerna på ett förtjänstfullt sätt i redogörelsen. Jag skulle instämma i den fråga som ledamot Kanerva här ställde om Nordefco-samarbetet, vad regeringen har för eventuella målsättningar för att fördjupa det nordiska perspektivet.

Sitten, herra puhemies, painottaisin myös huoltovarmuustoimintojen tärkeyttä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta ja sen kokonaisturvallisuuden kehittämisessä. Tässä selonteossa on tavoitteet hyvin asetettu, mutta kysyisin myös sitä, onko hallituksella ajatuksia, miten tätä huoltovarmuutta voitaisiin parantaa mukaan lukien kotimaisen kriittisen puolustusteollisen osaamisen osalta.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähialueen turvallisuusympäristö on varsin vakaa, ja tilanne on hyvä ja stabiili. Tämä on hieno asia. Kuitenkin Venäjällä on otettu kanta, että kriittisessä paikassa Venäjä on tarvittaessa myös oman maan rajojen ulkopuolella valmis puolustamaan vaikka voimakeinoin omia kansalaisiaan. Miten tämä näkyy meidän turvallisuus- ja ulkopoliittisessa otteessamme ja käydäänkö tätä ennakoivaa keskustelua meidän kanssakäymisessämme niin, että voitaisiin pitää huolta siitä, että tämä ei kohdistu Suomeen ja toisaalta, että kansalaisten ei tarvitse miettiä tällaista huolta?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, että Suomi huolehtii jatkossakin omasta puolustuksestaan. No, kukahan muu siitä huolehtisi. Mutta silmiin pistää kyllä se, että "itsenäinen puolustus" on termi, jota selonteossa ei enää käytetä.

Todellakin ensimmäistä kertaa selontekojen historiassa nostetaan esille mahdollisuus luopua jostakin puolustusjärjestelmien avainsuorituskyvystä, kunhan vain luodaan pitävä sopimuspohja. Tällaiseen sopimukseenhan myös puolustusministeri Haglund viittasi väläyttäessään pohjoismaista puolustusliittoa. Tämä ei ole varmaankaan ministerin yksityisajattelu, sillä edustaja Kanerva vaati myös täällä ryhmäpuheessaan sopimustasoisia järjestelyjä Pohjoismaiden välillä. Onneksi presidentti Niinistö on viheltänyt tämän villin spekulaation poikki, mutta sopii kysyä, miksi maininta puolustusjärjestelmien avainsuorituskyvystä luopumisesta ja spekulointi, missä olosuhteissa se voisi tapahtua, on ylipäätään otettu selontekoon.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliitto ja vihreät näyttävät olevan sillä kannalla, että armeija voidaan kohta suorittaa telttaretkenä takapihalla. Eihän tällä lailla voi ajatella. Samaan aikaan olette leikkaamassa täältä määrärahoja, mutta ei ole sellaista merirosvojahtia, johonka te ette suomalaisia sotilaita olisi lähettämässä.

Ja sitten, arvoisa puhemies, kysyn pääministeri Kataiselta Malin operaatiosta, kun Ranska painui Maliin: Missä se päätettiin, missä EU:n elimessä? Mikä oli Suomen kanta siinä EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan elimessä, jossa se päätettiin, ja missä se pöytä sijaitsi, kun ollaan näissä ytimissä, kun näistä päätetään? Lasku siitä kyllä löytänee perille, niin kuin tähänkin asti EU-hommissa on löytänyt.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Soini tässä viittasi kaiken maailman merirosvojahteihin, minä olen lähtenyt siitä, että merenkulun vapaus maailmassa on myös suomalaisten intressi. Meillä on laivoja tuolla maailman merillä. Se on yksi meidän koko elinkeinomme perusta, että voimme vapaasti liikkua ja käyttää tätä vapauttamme. Jos jossakin tätä vapautta uhataan, onhan se nyt Suomen asia. Odotammeko me täällä tumput suorina, että maailman meret muuttuvat turvallisiksi emmekä siihen osallistu? Ei ole mitään järkeä arvostella tällaista toimintaa, jolla pyritään saamaan kansainvälinen rikollisuus kuriin. Tämä on tärkeää toimintaa, johon Suomi on osallistunut.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä merirosvojahti tapahtuu siis lähinnä Somalian rannikolla, ja tässähän isona asiana käytetään sitä, että nälkää näkeviä autettaessa se olisikin hyvä. Mutta näitä nälkää näkevien avuksi tulevia ruokakuljetuksia ei juurikaan olla ryöstämässä vaan korkean teknologian kuljetuksia ja sitä kautta riistämässä ja kiristämässä rahaa. Sitten kun nämä ruokakuljetukset pääsevät maihin, siellä ne ollaan sitten ryöstämässä, ja sitä rahaa käytetään sotilaallisen toiminnan jatkamiseen ja terrorismiin. Ymmärrän kyllä merenkulun käyttämisen ja sen kehittämisen. Kysymys oli siitä, miksi te aina Suomen rajojen ulkopuolelle osoitatte solidaarisuutta. Ettekö te voisi solidaarisuutta osoittaa suomalaisille varusmiehille?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on otettu muutamia mielenkiintoisia kantoja vuoden 2015 jälkeiseen tulevaisuuteen, siis Puolustusvoimien rahoitustasoon, joka on tämän selonteon kimuranteimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä. Täällä on jo kolme kantaa tuotu esille: 2015 jatkettaisiin samalla tavalla, mihin siinä päädytäänkin, lähinnä vasemmalla on tällaista kantaa. Sitten on puolustushallinnon esittämään kehittämisvaihtoehtoon yhtynyt perussuomalaiset ja keskusta, noin vähimmäisvaihtoehtona, ja kolmantena näkymänä on ollut kokoomuksen edustaja Kanervan tuoma 1,5 prosenttia bkt:stä. Sehän merkitsee noin 3 miljardin euron panosta, ehkä vähän enemmänkin. Minulla on ehdotus hallitukselle (Ilkka Kanerva: Vähemmän!) — vähemmän — ehdotus hallitukselle, ilmainen ehdotus: pankaa heti tämän selonteon valmistumisen jälkeen, käsittelyn jälkeen, liikkeelle parlamentaarinen valmistelu pelkästään liittyen sotilaalliseen puolustamiseen ja hakemaan erilaisia vaihtoehtoja, kuinka kehitetään Suomen puolustusta vaikkapa näitten nyt esiin tulleitten rahoitusvaihtoehtojen pohjalta, niin olisi jotakin kättä pidempää vuoden 2015 hallitusneuvotteluihin. Miltä tuntuu, herra pääministeri?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on paljon keskusteltu tästä Puolustusvoimien määrärahatarpeesta vuoden 2015 jälkeen. Nyt hallitus kokoontuu lähiaikoina keskustelemaan lähivuosien talouspolitiikasta. Kysyn pääministeriltä: onko varmaa, että ensi ja seuraavan vuoden budjeteissa, joista tämä hallitus päättää — se ei voi siis päättää vuoden 2015 jälkeisistä budjeteista, mutta näistä kahdesta budjetista se voi päättää — ei enää Puolustusvoimien määrärahoista lainkaan leikata vaan että Puolustusvoimat ainakin nämä vuodet voivat vielä rakentaa tätä rakenteellista uudistustaan siltä pohjalta, jolta ne ainakin tällä hetkellä ajattelevat sitä voitavan tehdä?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisille on tärkeää, että Suomen puolustusta ja kansainvälisiä suhteita hoidetaan sillä tavalla, että Suomessa säilyy rauha ja että kansainväliset yhteydet pysyvät kunnossa ja turvallisuus yleisesti lisääntyy. Oma puolustus ja kansainväliset yhteydet ovat jatkossakin keskeiset elementit, joiden osalta meidän täytyy tehdä työtä, ja on muistettava, että yksikään maa ei oikeastaan todellisuudessa selviä yksin vaan me tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, yhteisiä tavoitteita, ja siihen me tarvitsemme kansainvälistä keskustelua eri maiden välillä. On luonnollista, että Pohjoismaat tekevät tiivistä yhteistyötä, ja on hyvä, että selonteossa on nostettu pohjoismaisen yhteistyön selvittäminen, sen seuraaminen, millä tavalla yhteistyö kehittyy tulevaisuudessa, yhdeksi tavoitteeksi, ja pidän sitä hyvin tärkeänä.

On selvää, että Puolustusvoimat ei selviä nykyisellä budjetilla tulevista haasteista, ja itse pidän tärkeänä, että jo ennen vuotta 2015 meillä täytyy olla näkemys siitä, mikä on tulevien vuosien Puolustusvoimien budjetti Suomenmaassa.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa Puolustusvoimat saa totutella niukkuudessa elämiseen. Vastikään viime vuoden puolella puolustusvoimauudistus rusikoi Suomen puolustusvoimia ja maamme puolustuskykyä rankalla kädellä: varuskuntia lakkautettiin, kertausharjoituksia vähennettiin ja alueellinen puolustuskyky lähes romutettiin. Myös länsinaapurissamme puolustuskykyä on tarkoituksella heikennetty ja tietyin seurauksin. Ruotsin puolustusvoimain komentaja Sverker Göranson arvioi, että Ruotsin puolustus kestäisi korkeintaan viikon sotilaallista hyökkäystä vastaan. Kysynkin ministeri Haglundilta: kun teillä on sentään jo lähes vuoden kokemus puolustusministerinä, mikä on teidän arvionne siitä, kuinka kauan Suomen puolustus kestäisi sotilaallista hyökkäystä vastaan tulevilla niukoilla puolustusresursseilla?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko hieman korjata sitä kuvaa, jonka edustaja Kanerva antoi tuosta hallituksen ja parlamentaarisen kontaktiryhmän työstä. Se oli, niin kuin edustaja Kanerva sanoi, oikein hyvää silloin työn loppuvaiheessa, mutta alku oli huono johtuen juuri siitä, mikä otettiin esiin tuossa keskustan ryhmäpuheenvuorossa, että tuota puolustusvoimauudistusta ei käsitelty samalla tavalla syvällisesti yhteisiä linjauksia etsien kuin aikaisempina vuosina on ollut tapana. Eli alku ei mennyt hyvin, mutta loppu oli oikein hyvää ja yhteistyö kyllä toimi.

Pääministeriltä olisin kysynyt siitä, kun esitimme sitä, että pitäisi tämän selontekomenettelyn lisäksi olla myöskin tällainen vuosittainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu, koska aivan niin kuin pääministeri omassa puheenvuorossaan sanoi, emme voi tietää, mikä on tilanne esimerkiksi parin vuoden kuluttua. Tämän selonteon linjaukset pitävät paikkansa juuri nyt, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla toisin, vaikka ei nyt sellaista näkymää tässä kenelläkään ole. Mitä olette mieltä tästä keskustan esityksestä? Se osaltaan olisi hyvin synkronissa myös sen kanssa, mitä tasavallan presidentti eilen esitti.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteosta nousee laajan turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön kuvauksen ja vakiintuneen linjauksen jälkeen kaksi asiaa: kansainvälinen yhteistyö ja puolustuskyvyn kehittämisen voimavarat. Nämä eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan molempiin tarvitaan lisäpanostuksia. Selonteossa kuvattu nykyinen tai lähitulevaisuuden hahmottava kansainvälinen yhteistyö ei ratkaise Puolustusvoimain rahaongelmia. Yhteistyöllä on paljon positiivisia vaikutuksia, ja se on jopa välttämätöntä laaja-alaisten turvallisuusuhkien ehkäisyssä, sotilaallisen osaamisen tason ylläpitämisessä ja taloudellisten säästöjenkin mahdollistamisessa materiaalihankinnoissa.

Sen sijaan minä en laskisi kovinkaan paljon nykymuotoisen yhteistyön apuun kriisiajan sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Mielestäni on selvästi tiedostettava kriisiajan ja normaaliajan kansainvälisen yhteistyön erot ja toimittava sen mukaisesti.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on oltava ennakoitavuutta. Maamme turvallisuuden perustana ovat paitsi hyvin hoidetut naapuruus- ja kansainväliset suhteet ja yhteistyö myös uskottava oma puolustus. Vaikka yleinen asevelvollisuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus tulevat olemaan jatkossakin puolustuksemme selkärankana, yhteistyö sopivien kumppanimaiden kanssa on kannatettavaa.

Tosiasia kuitenkin on, että Puolustusvoimamme tarvitsevat toimiakseen rahaa. Ne ovat olleet jo nyt voimakkaasti mukana säästötalkoissa, ja sillä saralla tuskin lienee enää paljon leikattavaa. Samalla puolustuksen tulevaisuuden investoinnit ovat mittavia.

Tässä on yhtälö, johon meidän on mielestäni epävakaasta taloustilanteesta huolimatta otettava viivyttelemättä kantaa ja haettava vastausta, jotta näihin tässä selonteossa asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin selonteosta käy ilmi, on turvallisuusympäristö muuttunut globaalissa maailmassa, ja selonteon arvio on aivan oikean suuntainen. Aseellisen uhan rinnalle ja ohi on noussut aivan uusia uhkia. Siksi me vasemmistoliitossa pidämme tärkeänä, että turvallisuuspolitiikassa siirrytään aidosti laajempaan näkökulmaan ja turvallisuuskäsitteeseen.

Liian pitkään on tuijotettu vain armeijan määrärahoja, vaikka sotilaallisen konfliktin uhka on tänä päivänä pieni verrattuna muihin uhkiin. Niitä ovat muun muassa ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten myrskyt, kasvavat siirtolaisvirrat, resurssipula, niin ruuan, energian kuin muiden raaka-aineiden pula, sekä erilaiset ympäristökatastrofit, joista olemme jo saaneet esimakua. Nämä asiat ovat polttoainetta tuleville konflikteille. Tähän turvallisuusuhkaan reagoiminen vaatii laajaa näkökulmaa ja asian huomioimista kaikilla politiikan sektoreilla sekä vastuullisen ilmastopolitiikan esillä pitämistä myös kansainvälisissä suhteissamme, ja sitä ei voi tehdä näyttämättä itse hyvää esimerkkiä.

Ismo Soukola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu monesti taloustilanteesta ja siitä, että tässä taloustilanteessa ei voida määritellä puolustusmäärärahoja vuoden 2015 jälkeen, ja melkein samaan hengenvetoon todetaan, että puolustusmateriaali on kallistunut nopeammin kuin muut tavarat. Tästä minä vetäisin semmoisen johtopäätöksen, että pitkäjänteiseen puolustuspolitiikkaan kuuluu myös pitkäjänteinen puolustusmateriaalin hankintapolitiikka. Tämä tuo säästöjä näissä hankinnoissa sen sijaan, että me joutuisimme hätätilanteessa tekemään sitten kiireratkaisuja ja ostamaan kalliilla materiaalia. Esimerkiksi Ilmavoimien tilanteessa nyt olisi syytä määritellä ne rajat, millä Ilmavoimat lähtee korvaamaan kohta vanhentuvia Hornet-hävittäjiä. Hankitaanko mahdollisimman hyvää ja siihen mahdollisimman hyvää kalustoa mahdollisimman halvalla vai otetaanko välttävä vaihtoehto, mikä ei sitten palvele meidän tarpeitamme ollenkaan?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on peräänkuulutettu pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta, ja kyllä tämä määrärahataso on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat tähän. Kun katsotaan vuoden 2015 jälkeiseen aikaan, niin kyllä minun mielestäni tämä määrärahataso täytyisi nyt löytää ja määrittää, jotta — on sitten hallituspohja mikä tahansa seuraavien vaalien jälkeen — Puolustusvoimilta löytyy varmuus rahoituksesta. Minun mielestäni hyvä taso olisi tämä vuoden 2011 taso.

Tähän liittyen rahaa tarvitaan muun muassa kertausharjoituksiin. Nyt on linjattu, että 18 000 reserviläistä pystyttäisiin kertausharjoituttamaan, ja jos lasketaan suunnitelman mukaisesti 230 000 sotilasta, niin silti kertausharjoitettavien määrä jää aika pieneksi. Keskimääräinen kertausharjoitusten väli olisi yli 12 vuotta. Kysynkin teiltä, arvoisa puolustusministeri: onko tämä riittävä määrä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Salin vasemmalla laidalla on eduskuntaryhmä, jonka nimeksi sopisi "Edustaja Lapintie ja menneisyyden vangit", nimittäin niin vanhakantaista ja asenteellista oli edustaja Lapintien ryhmäpuheenvuorossaan esittämä suhtautuminen Natoon, joka kuitenkin on demokraattisten maiden erittäin merkittävä rauhanjärjestö, johon Suomikin luontevasti kuuluisi.

Täällä kysyttiin, olemmeko kokoomuksessa sitä mieltä, että Suomen tulisi Natoon kuulua. Kyllä, olemme sitä mieltä, että pitkällä aikavälillä Nato-jäsenyys vahvistaisi ja vakauttaisi Suomen turvallisuutta ja Suomen asemaa. Lisäksi Nato-jäsenyys antaisi Suomelle puhevallan niissä tärkeissä Nato-pöydissä, joissa jäsenet keskustelevat ja päättävät asioista. Eri asia on, että asia ei tällä hetkellä eikä esimerkiksi nykyisen hallituksen toimikaudella ole ajankohtainen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Voidaan varmaan hetkeksi aikaa keskittyä tähän Nato-jäsenyyteen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En tiedä nyt, mitä puheenvuoroa edustaja Zyskowicz on kuullut. Minä ihan selvästi sanoin, että modernia ja uutta on se, että tunnustetaan, että Nato-jäsenyyden haikaileminen on hyvin vaarallista ja jopa vahingollista Suomelle nimenomaan sen takia, jos katsomme, että siinä sitoudutaan myös siihen, että Yhdysvaltojen pyytäessä apua lähdetään mukaan. Ja sen verran voidaan katsoa taaksepäin, että esimerkiksi Irakin sodassa kaikki uudet Nato-maat olivat siellä eturintamassa. Sinnekö te, edustaja Zyskowicz, meidät haluatte? Minä en halua. Minä haluan, että me harjoitamme diplomatiaa, siviilikriisinhallintaa, perinteistä rauhanturvaamista, satsaamme kehitysyhteistyöhön ja sillä tavalla saamme riippumattomana, liittoutumattomana Suomelle mahdollisimman laajan kansainvälisen turvallisuuden. Se on kaikkein parasta turvallisuusyhteistyötä myös tavallisille suomalaisille, ihan tavallisille ihmisille.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä sitä nyt ollaan puun ja parkin välissä. Siellä on vasemmistoliitto ja siellä on hallituskumppani kokoomus. Minkälaista politiikkaa tästä voi tulla, puolustuspolitiikkaa tai mitään muutakaan politiikkaa, kun hallituspuolueet ovat täysin vastakkaisilla kannoilla? (Susanna Huovinen: Selonteossa on sanottu!) Täytyy kerta kaikkiaan ihmetellä, pääministeri Katainen, teidän loputonta sietokykyänne. Kyllä te olette kärsivällinen mies.

Mutta vielä sitten tähän — otetaan nyt laaja turvallisuuskäsitys, esimerkiksi huoltovarmuus. Nyt suuret osat laivastoa Suomessakin seilaavat ulkomaisilla merimiehillä eivätkä kotimaisilla. Puolustetaan suomalaista työtä: kun kriisi tulee, niin täällä voi olla suomea puhuvia ihmisiä, jotka eivät karkaa maailman turuille.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja Zyskowicz nosti tämän Nato-jäsenyyden esille, ja siihen liittyy tämä Islannin ilmavalvontaan osallistuminen. Selonteossa nähdään se konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa. Yhteiskuntatieteitten tohtori, entinen aktiiviupseeri ja sotilaslentäjä Veikko Heinonen turvallisuuspolitiikan tilaa koskevassa väitöskirjassaan on viitannut ministeri Tuomiojan kirjoituksiin, ja ministeri Tuomioja on todennut, että Islannin ilmatilan valvontaan osallistuminen on epärealistista ja tarpeetonta ja sen lisäksi se on ja pysyy sotilasliitto Naton tehtävänä — siis on ja pysyy sotilasliitto Naton tehtävänä. Tällä kannalla oli myös aiemmin puolustusministeri Häkämies. Mikä nyt on sitten muuttunut, muu kuin se, että Häkämies ei ole enää ministeri, mutta te olette? Onko joku asiaperuste muuttunut? Tässä väitöskirjassa viitataan myöskin siihen, että näille pohjoismaiseen yhteistyöhön liittoutujille tämä tarjoaa mahdollisuuden lähentyä Natoa ja osoittaa yhteenkuuluvuutta. Islanti-operaatiossa on nimenomaan Nato-lähentymisestä kyse.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ilmeisesti on niin, että kun vaalit eivät ole lähellä, niin silloin Nato ei ole kokoomukselle mikään salarakas, vaan sen pystyy tunnistamaan, että aina, kun vaalit ovat vähän lähempänä, tulee vähän salaisempaa siitä tapailusta.

Herra puhemies! Tämä mielestäni erittäin hyvin nyt todistaa sen, mitä edustaja Kiviniemi ja keskusta täällä edellä sanoivat ja mihin itse asiassa tasavallan presidenttikin eilen viittasi. Kun toimintaympäristö muuttuu näin nopeasti, kun hallituksen linja pitkällä tähtäimellä on täysin avoin vasemmiston ja kokoomuksen välillä, on välttämätöntä, että Suomen eduskunta, kansan valitsemat edustajat, saa vuosittain pääministerin ilmoituksen, jonka pohjalta me voimme keskustella siitä, mihin suuntaan meitä nyt ollaan hivuttamassa, mitä hallitus ajattelee ja missä mennään ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, jossa toimintaympäristö valtavan nopeasti muuttuu. Eli siis fundeeraukset eivät riitä, vaan näistä asioista pitää olla eduskunnan tietoinen ja näistä asioista on välttämätöntä, että eduskunta myöskin tekee päätöksen. Toivon tähän pääministerin kommenttia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tästä kehyspäätöksestä ja Puolustusvoimien ratkaisusta meillä ei ole otettu yhdenkään hallinnonalan kannalta linjauksia. Jos lisäleikkauksia Puolustusvoimiin tehtäisiin, se tarkoittaisi käytännössä hyvinkin merkittäviä ratkaisuja, lukuisten yksikköjen sulkemisia tai sitten puolustuskyvyn merkittävää alentamista. (Seppo Kääriäinen: Ei se riittäisi!) Sitä jokainen tietysti omalta osaltaan harkitsee, mutta me teemme kehyspäätöksessä kaikkia hallinnonaloja koskevia ratkaisuja samaan aikaan.

Tästä vuosittaisesta keskustelusta. Kannattaa nyt perehtyä tähän selontekoon, ja kun täällä on kysytty, mikä on hallituksen kanta selonteossa olevaan asiaan, niin se lukee selonteossa. Ei sitä nyt ruveta uudelleen keksimään. Sen voi lukea nyt ihan tässä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että me keskustelisimme vuosittain tai kuukausittain. Minusta ehkä kaikkein paras tapa on se, ettei tehdä mitään raskasta prosessia, vaan keskustellaan aina silloin, kun eduskunta haluaa. Esimerkiksi ajankohtaiskeskustelu voi olla hyvä vaihtoehto. Jos eduskunta ei sitä halua syystä tai toisesta, niin voitaisiin miettiä itse asiassa ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön kanssa, jos me järjestäisimme vähän kevyemmällä menettelyllä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia mutta myös ulkopoliittisia keskusteluja. Vielä ihan muutama hetki sitten oli semmoista, että niistä ei oikein saanut keskustella, mutta olen ilahtunut siitä, että niistä saa ja halutaan keskustella. Keksitään porukalla, mikä on se paras tapa, mutta ei tehdä liian raskasta, koska emme me joka vuosi mitään tämmöistä rupea tekemään. Siihen menee oppineen aika hukkaan. Eduskunnalta ei ole tähänkään mennessä salattu yhtään mitään puolustuspolitiikkaan liittyen, mutta jos laajempi porukka haluaa tulla, niin keksitään, mikä se keino on. Ajankohtaiskeskustelu voisi olla oikein hyvä siihen.

Tämä on ainoa kerta, kun kommentoin puolueen puheenjohtajana, ja tämän jälkeen en sitä tee, en käytä yhteistä aikaa siihen. Kokoomuksen Nato-kanta on ollut vuodesta 2006 lähtien kaikissa meidän vaaliohjelmissamme, ja se on tuonut ensimmäisen kerran toiseksi suurimman puolueen paikan ja sitten suurimman puolueen paikan, (Timo Soini: Kohta menee katosta läpi!) mutta ei sen suuremman puolueen paikkaa. Se on meillä ollut avoin asia aina ja tulee aina olemaan, ja minä toivon, että siitäkin keskustellaan ihan avoimesti ihan milloin hyvänsä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Siihen nähden, miten hyvässä hengessä tätä selontekoa on valmisteltu yhdessä parlamentaarisen kontaktiryhmän kanssa ja muullakin tavoin ylläpidetty yhteistyötä, olen lievästi pettynyt tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että nousee aivan erityisiä tarpeita esiin, mutta olisin toivonut, että samalla, kun kerrataan historiaa, niin osattaisiin myös irtaantua vähän vanhasta historiasta, katsoa nykymaailmaa, mitkä ovat ne todelliset suuret muutostrendit, jotka vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme.

Muutaman erityiskysymyksen osalta on todettava, että hallitusohjelmalinjaukset ovat lähtökohtana olleet tällekin selonteolle, mitä tulee meidän suhteisiimme ja yhteistyöhön Naton ja Nato-kumppanuuden osalta. Tämä yhteistyö ei vie meitä yhtään lähemmäksi Nato-jäsenyyttä, oli sitten niin, että jotkut sitä haluaisivat tai toiset sitä pelkäisivät. Ihan tukevasti meidän omissa käsissämme on tätä koskeva mahdollinen päätöksenteko. Meillä ei ole mitään tähän liittyviä tarpeita, eikä Islannin ilmatilassa harjoitteleminen tätä myöskään muuta. Osallistuminen Islannin ilmavalvontaan on Naton tehtävä. Tämänhän teki muuten Naton pääsihteerikin täällä hyvin selväksi: ei ole kysymys tästä tehtävästä.

Tämä tulee ihan lähiaikoina eduskunnan laajaan käsittelyyn ja keskusteluun, selvittelyyn, mistä on kysymys, mutta itse näen sen tärkeänä osana tämän selonteon keskeistä linjausta pohjoismaisen yhteistyön lisäämisestä ja tiivistämisestä, joka ei tähtää mihinkään uusiin sopimusjärjestelyihin, vaan hyvin käytännönläheisesti pyrkii lisäämään kustannustehokkuutta, yhteistyövalmiuksia niin koulutuksessa, harjoituksissa, valvontatehtävissä, kriisinhallinnassa ja hankinnoissa. Ja tämä on kaikki sellaista, jolla on varmasti, näin toivon, myös täällä salissa erittäin vahva tuki.

Muutama ihan erityiskysymys Malista, edustaja Soini kysyi. Kaikki Euroopan unionin toimenpiteet ja sen jäsenvaltioiden toimenpiteet perustuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen Malista, jossa annetaan täysi tuki Afrikan unionin ja Ecowasin tulevalle missiolle Malissa, ja sitä varten on EU tehnyt neuvostossa omat päätöksensä, jossa se valmistautuu tähän missioon tavoitteenaan nimenomaan tukea ja kouluttaa Afrikan unionin ja sen jäsenvaltioiden kykyä vastata tähän hyvin vakavaan, meidänkin turvallisuuteemme heijastuvaan haasteeseen.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Koskien meidän Nordefco-tavoitteita, mistä edustaja Kanerva kysyi, niin olemme asettaneet tavoitteeksi ensinnäkin tehdä tänä vuonna Nordefcolle vision, mihin me haluamme viedä tätä yhteistyötä. Tämä on otettu hyvin vastaan, ministerikollegoiden kanssa sovittiin tästä marraskuussa. Sen ohella suorituskyky-yhteistyötä, materiaaliyhteistyötä jatketaan ja arvioidaan myös näitä yhteistyön rakenteita, siis tätä käytännön tason toimintaa, jota on erittäin paljon tänä päivänä, joten aika kunnianhimoinen ohjelma. Meillä on ministeritason kokous tässä kohta ja näemme sitten, miten tämä jatkuu, mutta tämä näyttää erittäin hyvältä, ja minäkin teidän tavoin toivon, että Ruotsi liittyy tähän NRF:ään.

Liittyen tähän edustaja Niinistön kysymykseen siitä, että onko joitain lisäsäästöjä suunnitteilla, niin vastaus siihen on ei. Ja en myöskään tässä voi yhtyä edustaja Lapintien arvioon siitä, että olisi järkevää edelleen lyhentää asepalvelusaikaa. Mielestäni se ei olisi hyvä ratkaisu. En usko, että se myöskään olisi järkevä säästötoimi, koska meidän kiinteistömme, kantahenkilöstömme, koko meidän toimintamme on ympärivuotista ja nyt sykli on tosi toimiva kahdella palveluserällä ym., joten en usko, että se on hyvä tie.

Sitten edustaja Yrttiaholle. Olette varmaan lukenut sitä kohtaa — puhuitte tästä suorituskyky-yhteistyötä ja yhteiskäytöstä, ihan niin kuin tuossa pooling & sharing -yhteistyössä lukee — te lainasitte sitä osittain, mutta on hyvä huomata, että tässä lukee kyllä selkeästi, että haasteena on se, että tämän materiaalin on oltava käytettävissä tarpeen vaatiessa, ja myöhemmin selonteossa lukee hyvin selkeästi se, että Suomi lähtee siitä, että kaikki keskeiset suorituskyvyt ovat oman maan käsissä. Tämä on hyvin selkeästi kirjattu tähän selontekoon, joten tältä osin — siis sivulla 98, kehotan lukemaan — tässä ei kyllä kannata mitään tällaisia väärinkäsityksiä kehittää sen pohjalta.

Edustaja Oinoselle sen verran, että mitenkö kauan Puolustusvoimamme kestäisi mahdollisen kriisin tullen, sitä on kyllä mahdotonta arvioida, koska se riippuu ihan kriisin luonteesta. Siihen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, mutta voin sanoa näin, että nukun tällä hetkellä yöni hyvin, ja jotta voin näin tehdä myös tulevaisuudessa, niin se vaatii tietenkin sitä, että näihin resurssihaasteisiin pitkän päälle voidaan vastata.

Edustaja Savolalle viimeisenä: kertausharjoitukset vuonna 2015 ovat mielestäni kohtuullisella tasolla. Tämä vuosi ja seuraava vuosi ovat vaikeita. Me olemme nyt kyenneet nostamaan sitä tasoa tänä vuonna 5 000:een, mikä oli alun perin suunniteltu 2 000:een, ja pidän tätä hyvänä. Se ei tietenkään ole hyvä taso, mutta se on hyvä, että sitä nostettiin ainakin 100 prosenttia enemmän, kuin mitä oli suunniteltu.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitän pääministeriä siitä, että hyväksyitte keskustan aloitteen vuosittaisesta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta keskustelusta, ja tulkitsin vastauksenne, että suorastaan lupasitte sen eduskunnalle äsken. Sen sijaan väitteenne siitä, että ette löytäneet riittävää rahoitusta 2015 vuodesta eteenpäin ja selitys, että ette halua mennä tulevalle hallituskaudelle, se ei valitettavasti kuulosta kovin uskottavalta. Nimittäin jotkut hallituksen ministerit ovat sujuvasti menneet sinne tulevalle kaudelle. Esimerkiksi hallituksenne paras liikenneministeri Kyllönen leikattuaan perustienpidon määrärahoja ilmoitti, että ne rahat nousevat 2016, ja tämä syötti jopa nielaistiin. Oikeampi syy lienee se, kun kuuntelen hallituspuolueittenne kantoja, että hallituksella ei kerta kaikkiaan ole yhteistä näkemystä. Keskusta lähtee siitä, että Puolustusvoimien ilmoittama (Puhemies koputtaa) lisämäärärahan tarve on minimi vuoden 2015 jälkeen.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suora lainaus selonteosta: "Ajatus pohjoismaisesta yhteistyöstä Islannin ilmavalvonnassa", siis Islannin ilmavalvonnassa, "nähdään konkreettisena mahdollisuutena tiivistää kanssakäymistä lähitulevaisuudessa."

Tässä tohtori Veikko Heinosen väitöskirjassa todetaan lisäksi viitaten Esko Antolaan, että Antola siis näkee Stoltenbergin esityksen Naton strategiana saada Ruotsin ja Suomen potentiaali Naton käyttöön vetoamalla pohjoismaiseen yhteisyyteen ja yhteisvastuuseen, ja mikä mielenkiintoista, nimenomaan Suomi ja Ruotsi ovat olleet aktiivisia tässä USA-, Nato-yhteistyössä. Ja edelleen viitataan, että siten näiden liittoutujien asettuminen kannattamaan Stoltenbergin ajatuksia voitaisiin tulkita eräänlaiseksi takaportin rakentamiseksi matkalla Nato-jäsenyyteen.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selontekoa olemme nyt saaneet reilun kuukauden verran lueskella, ja tuntuu siltä, että joillakin sen lukeminen on vielä hiukan kesken.

Kuuntelin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa ja kiinnitin huomiota siihen, että siellä nähdään nyt vihollisia jopa rivien väleissä. Se on todella harmillista siinä mielessä, että toisaalta tämä selonteko on leimattu mitäänsanomattomaksi eikä mitään uutta tuovaksi, eli jatketaan entisellä linjalla. Siinä mielessä nämä perussuomalaisten tulkinnat ovat ehkä hivenen liioiteltuja.

Parasta tässä selonteossa kuitenkin on, sen ovat myös asiantuntijat kertoneet, se, että siinä lisätään yhteistyötä monella eri tasolla ja toisaalta kiinnitetään huomiota uudenlaisiin uhkakuviin, mitä meillä jopa Euroopassa on. Se, että suljemme rajat ja laitamme pään pensaaseen täällä Suomessa, ei todellakaan edesauta globaalia kehitystä maailmanrauhankaan näkökulmasta. Talouskriisit aiheuttavat yhteiskuntarauhan menettämistä, ja siitä on meillä nyt jo Euroopassa vakavia merkkejä, joita on myös perussuomalaisten syytä katsella oikealla tavalla.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston 117-sivuisessa selonteossa koskien Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa todetaan sivulla 109 seuraavaa: "Raskaan ruuti- ja ampumatarviketuotannon ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta kotimaassa arvioidaan jatkuvasti. Toistaiseksi on ollut perusteltua säilyttää tuotantokykyä kotimaassa huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi." Tätä taustaa vasten, arvoisa puhemies, ihmettelen suuresti, miksi valtio on hylännyt kokonaan Laukaan kunnan Vihtavuoressa sijaitsevan ruutitehtaan. Valtio ei ole edes yrittänyt antaa tukeaan ruutitehtaan säilymiselle. Kysymyksessä on paitsi sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen myös yli 200 työntekijän työpaikat. Kysynkin, mitä arvoisa pääministeri ja hallitus aikovat tehdä asian eteen.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, herra puhemies! Vain kolme EU-maata on edelleen Naton ulkopuolella: Suomi, Ruotsi ja Itävalta. (Timo Soini: Ja Irlanti!) Kuten pääministeri totesi, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Mahtaako olla niin, että EU:n Nato-mailla ei ole sama tarve, samanlaista kiirettä kehittää tätä EU:n ulkosuhdepolitiikkaa kuin esimerkiksi Suomella ja Ruotsilla on?

Toinen kysymys, se koskee tätä sopimusasiaa.

Jag stöder själv varmt ett fördjupat nordiskt samarbete inom alla områden men nu just specifikt inom försvarspolitiken. Minister Tuomioja sade att det inte förutsätter några avtal, men på sidan 43 i den svenska versionen av den här redogörelsen sägs det att "särskilt för länder som inte hör till någon militär allians krävs att ett hållbart grundläggande avtal tas fram för att dessa länder ska kunna avstå från de kapaciteter som intar en nyckelställning i ländernas försvarssystem", och då handlar det uttryckligen om ett nära samarbete och en arbetsfördelning. Hur kommenterar ni det här betraktande mot det som ni sade för en stund sedan?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse Pohjoismaiden neuvoston presidenttinä voin vakuuttaa, että pohjoismainen turvallisuusyhteistyö kyllä lähtee siitä, että Pohjoismailla on yhteisiä tarpeita ja halutaan profiloitua pohjoismaisesti.

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin turvallisuuspoliittisissa selonteoissa on aina todettu, että meillä on uskottava itsenäinen puolustus, mutta tässä selonteossa ei kertaakaan mainita, että Suomella on uskottava itsenäinen puolustus. Onko se selkeä kannanotto arviointiin siinä, minkälainen puolustus meillä on? Tähän täytyy liittää, että tosiaankin entinen ulkopoliittinen vaikuttaja Suomessa arvioi, että Suomi kestää totaalihyökkäyksessä kolme päivää. Sinä aikana ehtii kyllä tänne näyttämölle. Ruotsin puolustusvoimien komentaja on sanonut, että se kestää viikon, niin että kolme päivää plus neljä päivää oikeastaan olisi tämä mittatikku ilmeisesti. Jos on totaalihyökkäys, niin pitääkö tämä arvio paikkansa?

Kysynkin: Jos Suomella olisi Naton turvallisuustakuut, niin olisiko Suomen puolustus uskottavampi siinä tilanteessa? Olisiko se kustannustehokkaampi? Ja onko meillä yleensä semmoinen politiikka, että haluamme istua pöydässä siellä, missä demokraattiset länsimaat tekevät yhdessä päätöksiä, vai haluammeko me nähdä maailman tapahtumat seuraavan päivän lehdistä aamukahvipöydässä?

Pääministeri Jyrki Katainen

Voisi aloittaa melkeinpä tästä viimeisestä kysymyksestä. Meillä on varmaan hallituksen sisällä hyvinkin erilaiset näkemykset tästä asiasta, ja minä edustan nyt vain tätä hallituksen yhteistä linjaa. Varmasti edustaja Sasin kanssa tunnemme toistemme ajatukset, jotka saattavat kulkea aika monessakin kohtaa samaan suuntaan. Hallituksella tämä Nato-linjaus on selvä, niin kuin tiedätte.

Täällä on aprikoitu sitä ja oltu ihmeissään, että miten on mahdollista, että hallituksella on erilaisia mielipiteitä. Olisikohan tämä nyt ainoa asia, missä meillä on erilaisia mielipiteitä. (Mauri Pekkarinen: Ei todella!) — Ei ole. Ei ole muuten ensimmäinen hallituskaan, missä eri hallituspuolueilla on erilaisia mielipiteitä.

Muistelen ainakin ihan omakohtaisesti, että oli muutamissa asioissa, vähän pienemmissäkin asioissa, ei niin kansallisesti merkittävissä asioissa, edellisessäkin hallituksessa erilaisia mielipiteitä. Tämän hallituksen sisällä erilaisia mielipiteitä on vähintäänkin saman verran, voi olla jopa enemmän. Tiedättekö, mistä se johtuu? Siitä, että meillä on niin paljon erilaisia puolueita tässä hallituksessa. Miksi näin? Kiitos kansanvallan, vaalituloksen, sen, että tässä oli se porukka, joka kykeni sopimaan kuitenkin hyvin suuresta joukosta asioita, jotka ovat Suomen edun mukaisia. Eli ei sitä nyt kannata mitenkään suurena ihmeenä pitää. Puolustusvoimien määrärahat tänä päivänä ja tulevaisuudessa — nekin ovat asia, joka jakaa hallituspuolueitten mielipiteitä.

Mutta se, että ei ole päätetty, kuinka paljon rahaa käytetään vuonna 2016, 2017 ja 2018, ei pakota Puolustusvoimia tekemään mitään uusia radikaaleja toimenpiteitä nyt, koska heillä on käytettävissä olevat määrärahat tiedossa tarkastelujaksolla. Tästä oli nimittäin väärää, siis asiavirheellistä, tietoa äsken liikkeellä. Me jokainen voimme sitten valita oman painopisteemme tulevissa vaaleissa, kuinka paljon haluamme käyttää mihinkin rahaa. Täällä varmaan hallituksen sisällä osa porukasta näkee asian toisella tavalla kuin toiset.

Arvoisa puhemies! Ihan vain tuosta vuosittaisesta keskustelusta. Minä olen siis aina valmis keskustelemaan. Ajankohtaiskeskustelu eduskunnassa tai sitten joku vapaamuotoisempi: keksitään vain niitä keinoja.

Näistä EU:n puolustuksen ongelmista. Niihin on varmaan monia syitä. Yksi on tämä duplikaattipelko, eli valtaosa EU-maista kuuluu Natoon. Ne pitävät sitä järjestelyä riittävänä, ei ole suurta halua. Sitten on tietysti pelko siitä, yhtenäistyykö politiikka. Ulkopolitiikassahan me näemme tämän saman ongelman: yhtenäistyykö politiikka, joudummeko antamaan suvereniteettia jonnekin pois, jos menemme pidemmälle vaikkapa EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa? Tämänkaltaisia ongelmia tässä on, mutta kannattaa puskea eteenpäin. Kaikki, mikä saadaan yhteisen integraation nimissä eteenpäin, on kotiin päin, varsinkin Suomelle.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ryhmäpuheenvuorossamme koetimme vedota, että ei urauduttaisi vanhoihin taisteluhautoihin tässä keskustelussa, mutta näkyy olevan molemmilla puolia salia intoa tätä Natoa liioitella.

Erityisesti olin kiinnostunut edustaja Zyskowiczin ja edustaja Sasin puheenvuoroista. Ensin ajattelin, että oli tämä Karim Z. Yskowicz ollut kirjoittamassa edustaja Zyskowiczin puhetta, (Naurua) kun hän tämmöisestä Nato-maasta muuttaneena on ehkä innostunut vielä aiheesta. Mutta sitten kun edustaja Sasi vielä jatkoi, niin kyllä tässä näyttää siltä, että kokoomus on oikein innolla nostamassa tätä Nato-asiaa pöydälle, ja ehkä nämä edustaja Kanervankin vähän ylimitoitetut puolustusbudjettitavoitteet kuvastavat nyt jonkinlaista hermostumista. Kuitenkin olisi hyvä antaa suurelle yleisölle varmemmin kuva siitä, että yhdessä hallituksessa on sovittu hyvä linjaus turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon ja sen mukaisesti toimitaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin mitä tulee määrärahoihin, niin Puolustusvoimien omassa arviossa lähdetään 50, 50 ja 150 miljoonan euron korotuksista, ja ne tulevat tietysti toistensa päälle. Tämä 1,5 prosenttia on tietysti siihen hieman lisää, mutta ei ratkaisevasti mitään, ja me tiedämme kustannuspaineet tuolla rintamalla. Ei tästä sen enempää, ei siinä mitään kummallista dramatiikkaa ole.

Mitä tulee Natoon, niin yritin, puhemies — ja viittaan erityisesti ulkoministeri Tuomiojaan — löytää Nato-keskusteluun hieman sellaista näkökulmaa, että sitä katsottaisiin vähemmän dramaattisesti ja nähtäisiin, että ei Suomen Nato-politiikalla, mikä se sitten onkaan muodoltaan, ohiteta meidän premissejämme, ei meidän arvojamme EU:ssa, ei meidän arvojamme YK:ssa, mutta sillä parannetaan meidän vaikutusmahdollisuuksiamme. Se on eräs näkökulma tähän keskusteluun. Ei se tarkoita sitä, että tänään mennään koputtamaan Naton ovelle jäsenanomuksen kanssa, mutta pitää olla henkistä avaruutta arvioida asioita rauhassa ja nähdä, mitä vaikutusta niillä on meidän kansainväliseen asemaamme.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Oliko Nato-asiaan vielä halua jatkaa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on keskusteltu mahdollisesta Suomen Nato-jäsenyydestä. Nyt täytyy huomata, että pohjoismainen yhteistyö on äärettömän tärkeää tältäkin kannalta, koska totta kai on selvää, että jos Natoon mentäisiin, sinne mentäisiin yhdessä Ruotsin kanssa. Sen vuoksi tämä keskustelu on tietysti täysin välttämätöntä Ruotsin kanssa ja läheinen yhteydenpito Ruotsin suuntaan.

Mutta pyysin alun perin puheenvuoron kyllä sen johdosta, että tasavallan presidenttihän esitti täällä tällaista ulkopoliittista foorumia, jossa keskusteltaisiin ulkopolitiikasta. Onko hallituksella syvempää tietoa siitä, voisiko se palvella sitä tarkoitusta, jota täällä on haettu, että käytäisiin säännöllisesti, vuosittain, tällaista keskustelua, jota Ruotsissa käydään Sälenissä, missä puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta säännöllisesti?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yhdyn edustaja Tuupaisen näkemykseen siitä, että kyllä ruutia tarvitaan tänään, huomenna ja pitemmälläkin tähtäyksellä. On äärimmäisen tärkeä asia, että tämä huoltovarmuuden kannalta tärkeä asia hoidetaan.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, on asioita ja asioita: niitä, joissa tarvitaan päätöksiä varsin lyhyeksi ajaksi eteenpäin, ja niitä, joissa pitää kansakunnan ison linjan tulla selväksi pitkäksi aikaa eteenpäin. Nyt tässä käy niin, että vuoden 2015 jälkeen sekä puolustuksen ja turvallisuuden kannalta isot muut linjakysymykset jäävät monella tavalla auki että sitten myöskin tämä määrärahakysymys jää auki. Kun sanon, että nämä isot linjakysymykset jäävät auki, perustan tämän arvioni siihen, että täällä ovat kuitenkin suurimman hallituspuolueen erittäin merkittävät kansanedustajat kertoneet hyvin selvästi, kuinka aktiivisesti ja kuinka vahvasti Nato-jäsenyys on heidän kuvioissaan mukana.

Nyt kysymys oikeastaan kuuluukin, ja suuntaankin sen mielellään puolustusministerille: kun te seuraatte Ruotsin keskustelua — minä olen ollut havaitsevinani, että Ruotsissa tässä mielessä ei keikutella tällä tavalla venettä vuoden 2015 jälkeen — onko meillä Suomessa pitemmälle asiat selvät, miten toimitaan, vai onko niin, että kuljetaan (Puhemies koputtaa) ihan oikein tasajalkaa, Suomi ja Ruotsi?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det har diskuterats länge om det nordiska försvarssamarbetet, så ur den här synvinkeln tycker jag att före man går in för att knacka på Nato-dörren borde man utröna på vilket sätt man ännu kan utveckla det nordiska försvarssamarbetet.

Pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuusyhteistyön vahvistamisesta on keskusteltu pitkään. Minusta Pohjoismaiden neuvoston aloite uudesta pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on hieno jatke tälle keskustelulle. Kysynkin pääministeriltä, miten hallitus suhtautuu tähän ja minkä aikataulun puitteissa voidaan odottaa Suomen tarkempaa linjausta tähän.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sainhan puheenvuoron niin, että saan puhua muustakin kuin Natosta?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Olisi toivottavaa, että puhuttaisiin tämä Nato nyt alta pois, niin sitten mentäisiin muihin, uusiin aiheisiin. (Ben Zyskowicz: Aikaisemmin ei saanut puhua Natosta! — Naurua) — Nyt kerrankin saisi ja pitäisi puhua Natosta.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Totean tähän keskusteluun silti sen, että vaikka turvallisuuspolitiikan yhteydessä on luonnollista, että käymme myös tätä Nato-keskustelua, niin mielestäni on tärkeää muistaa, että Suomen tosiasiassa tärkein turvallisuuspoliittinen valinta on jäsenyys Euroopan unionissa. Se ei niin usein tule näissä yhteyksissä esiin, mutta mielestäni se on entistä tärkeämpi muistaa nyt, kun Euroopan unionin vakaus, hyvinvointi ja myönteinen kehittyminen ei ole itsestäänselvyys. Jäsenyyden alusta lähtien se on ollut meille myös turvallisuuspoliittinen valinta. Sen turvallisuuspoliittinen merkitys ei ole juuri siinä, millä tavalla EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka saatikka puolustuspolitiikka toimii, vaan sen merkitys on siinä, että Euroopan unioni on luonut Eurooppaan vakaan toimintaympäristön, jossa kaikki sen jäsenmaat ovat olleet käytännössä myös turvallisuuspolitiikaltaan hyvin menestyneitä. Itse asiassa Suomen tärkein turvallisuuspoliittinen (Puhemies koputtaa) toimintaympäristö tälläkin hetkellä on se, että me luomme vakaata ja hyvinvoivaa Euroopan unionia.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Sasi sanoi, että täällä ei mainita tätä itsenäistä puolustusta, niin sivulla 98 sanotaan: "Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Suomen puolustusjärjestelmän ydin on puolustusvoimien tuottama sotilaallinen puolustuskyky. Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä puolustusvoimien hallussa." Tämä tarkoittaa mielestäni täsmälleen sitä, että Suomella on itsenäinen puolustus.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, kuten edustaja Sinnemäki totesi, että Suomen liittyminen Euroopan unioniin aikanaan oli myöskin turvallisuuspoliittinen valinta. Se tapahtui vuonna 1995, ja kansanäänestys käytiin edellisenä syksynä, mutta sen jälkeen on Euroopassa tapahtunut hyvinkin paljon asioita. Melkein kaikki entiset Varsovan liiton maat, itäblokin maat, ovat liittyneet Natoon mukaan lukien Albania, joka kuului itäblokkiin tai mihin blokkiin sitten kuuluikaan, ehkä omaan blokkiinsa, mutta kuitenkin liittyi vuonna 2009. Tästä syystä on myöskin hyvinkin järkevää käydä avointa, ennakkoluulotonta keskustelua Suomen suhteesta Natoon ja miettiä, mikä on se paras keino turvata Suomen kansalliset edut suhteessa Natoon, Naton sisällä tai hyvinkin tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu Nato-jäsenyydestä on tietysti tärkeä asia, eikä sitä pidä sulkea millään tavalla. Haluan kahteen asiaan viitata kuitenkin ikään kuin harhakäsityksen alas ampumiseksi.

Ensinnäkään Nato-jäsenyys, jos sellaiseen menisimme, ei korvaisi eikä korvaa Suomen omaa uskottavaa kansallista puolustusta. (Ilkka Kanerva: Näin on!) Ei se korvaa, vaan se on ikään kuin lisänä, jos niin arvioidaan. Minusta tämä täytyy pitää mielessä.

Toisekseen on tämä rahakysymys. Jos Suomi liittyisi Natoon, niin ei se hellittäisi ollenkaan meidän paineitamme puolustusrahoituksessa, sillä se 2 prosentin suositus on olemassa Naton politiikassa, ja se on ihan varma, että Suomikin kohtaisi tämän painostuksen ja suosituksen sitten, jos me siihen liittyisimme. Ei riittäisi 3 miljardia, vaan pitäisi olla 4 miljardia budjetissa, jos me olisimme Naton jäsen.

Minusta nykyinen suhde on nykyisellään kohdallaan. Se on viisas. Ei ole perusteita hakea jäsenyyttä, mutta samalla pidetään mahdollisuus auki, että Suomi hakee, jos tilanne sitä vaatii. Jos valtion johto niin arvioi ja Suomen kansa äänestyksessään tähän tulee, silloin sinne mennään.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että maailman mahtavilta 1990-luvun alussa puuttui rohkeus ja ajan merkkien lukemisen taito. Tuolloin olisi pitänyt Nato kylmän sodan jäänteenä lakkauttaa, kun Varsovan liittokin lakkasi olemasta. Ihmettelen, miten vähän selonteossa esiintyvät kirjaimet Y ja K. Maailman tulisi nyt nimenomaisesti keskittyä YK:n uudistamiseen, ja tässä tehtävässä, tässä missiossa, Suomella voisi olla entistä paljon paljon aloitteellisempi rooli.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti toteaisin, että ihmettelen kyllä tätä hallituskumppani kokoomuksen intoa lähteä tässä avaamaan tätä Nato-keskustelua. Ihan hyvä, kaikesta pitää aina totta kai keskustella, mutta hallitusohjelmassa on harvinaisen selkeästi linjattu, ja on harvinaisen selkeästi myös tässä selonteossa uusittu se linjaus, että Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Lisäksi totesin myös meidän ryhmäpuheenvuorossamme, että meidän mielestämme tämä on todella oikea linja. Olisi harkitsematonta ja suomalaisten kannalta suorastaan vaarallista haikailla sitä Nato-jäsenyyttä. Toivottavasti, nyt kun nämä purkaukset on tässä salissa saatu kuulla, voimme palata tähän hallitusohjelman linjaukseen: Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, Suomi ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Minä käyn päivittäin, viikoittain joissain tilaisuuksissa puhumassa ja keskustelemassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ja tiedän, että monet muut tekevät samoin, kyllä tätä keskustelua käydään. Jos on tarvetta ikään kuin koota johonkin suurempi jamboree, jossa tätä käsiteltäisiin, niin mikäs siinä, se on ihan mahdollista, mutta torjun sellaisen käsityksen, etteikö tätä koko ajan tehtäisi, ja niin pitääkin tehdä.

Se on tietysti toinen asia, jos jotkut toivovat jotain toista lopputulosta siitä, se on sitten taas sisältökysymys. Ja kyllähän tästä Nato-asiastakin voidaan keskustella ja pitääkin keskustella, mutta on tietysti vähän eri asia, puhunko tuolta paikalta [osoittaa kansanedustajien paikkoja] vai tältä paikalta. Mielelläni tuolta paikalta kävisin keskustelua edustaja Kanervan kanssa, jopa ehkä hyvin yksityiskohtaisesti kävisin läpi, miksi hänen mielipiteensä minun mielestäni ovat vääriä ja perusteettomia, mutta tällä paikalla me kaikki olemme täällä tätä hallituksen linjaa ja hallituksen politiikkaa esittelemässä. Tahdon kuitenkin muistuttaa tästä keskustelusta huolimatta: ei se niin vaikeaa ole. Me pystyimme hallitusneuvotteluissa kahdessa vuorokaudessa sopimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevasta osiosta, mutta kaikki muu vei sitten kuusi viikkoa. Ja kun me olemme tätä selontekoa valmistelleet, niin ei meillä ollut minkäänlaisia ongelmia ja vaikeuksia löytää tätä yhteistä linjaa. Että ehkä ei nyt kannata kuitenkaan ylikorostaa näitä erilaisia näkemyksiä.

Vielä ehkä kuitenkin edustaja Gestriniä muistuttaisin, että näitä ei-Nato-maita on EU:ssa kuusi kappaletta. Ehkä yhtä oleellista on myöskin, että Natossa on kuusi ei-EU-maata mukana, ja tämäkin on siinä yhtälössä aina sitten pohdittava ja muistettava. Mutta oleellista on se, että me olemme nyt toivon mukaan tänä vuonna ottamassa uusia merkittäviä askeleita myöskin Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Se on nostettu pääaiheeksi joulukuun Eurooppa-neuvoston valmisteluissa, ja siinä on tapahtumassa asioita. Ei se tule korvaamaan Nato-maiden mielestä, ei varmaan meidänkään mielestämme, Natoa, mutta se tulee merkittävästi kuitenkin vahvistamaan — tähän me ainakin haluamme pyrkiä — Euroopan kykyä vastata erilaisiin turvallisuuspoliittisiin haasteisiin kaikilla sen käytössä olevilla välineistöillä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen kysyi Ruotsin Nato-valmisteluista. Siitä en kyllä tiedä kovinkaan paljon, mutta Ruotsin julkinen keskustelu Natosta nousi tämän Sälenin ison Folk och Försvar -kongressin jälkeen, jonka jälkimainingeissa on puhuttu myös Ruotsin puolustuksen kestävyydestä ym. Sitten on hyvä muistaa, että Ruotsi aikoinaan haki EU-jäsenyyttä kertomatta Suomelle, ja uskon, että siitä on syytä ottaa opiksi. Toivoisin, että sinä päivänä, kun tämmöinen asia mahdollisesti ajankohtaistuisi Suomessa tai Ruotsissa, siitä pidettäisiin toisiamme ajan tasalla ja voisimme toimia yhdessä, mutta se on toivomusasia — olen tietenkin sanonut tämän kollegalleni.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Nyt varmaan tämä Nato-asia tuli selväksi. Siihenkin tietysti saa puuttua, mutta nyt aletaan ottaa muitakin puheenvuoroja.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeri Tuomioja tuossa aikaisemmin sanoi, että selontekoa on tehty hyvässä hengessä. Voi sanoakin tasavallan presidentin eilisen puheen jälkeen, että tämä fundeeraaminen on täällä salissa otettu tosissaan ja tähän työhön on lähdetty heti.

Minua kumminkin hämmensi tuossa aikaisemmin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron pitäneen puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön puheenvuoro, jossa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja suhtautui varsin nuivasti yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Minusta tiiviimpi yhteistyö Ruotsin kanssa olisi kuitenkin oikein luontevaa, koska Ruotsi on Suomen tavoin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Kysynkin puolustusministeri Haglundilta: aiotteko te edistää yhteistyötä Ruotsin ja Suomen välillä puolustuspolitiikassa, vaikka puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ei tähän mahdollisuuteen tunnu uskovan?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman hämmentyneenä olen seurannut tätä keskustelua ja tapahtumia maassamme viime aikoina. Nato ei ole suomalaisille kelvannut, mutta juhlapuheissa pohjoismainen yhteistyö on kelvannut tai kelpasi ainakin siihen asti, kunnes ensimmäinen tällainen yhteistyötehtävä tuli pöydälle.

Vielä kesällä Islanti-tapauksessa puhuttiin yhteistyötehtävästä ilmavalvonnassa ja myös pohdittiin tunnistelentoja. Nyt pohjoismainen yhteistyöhanke on kuivunut kuin rusina. Islantiin voitaisiin nyt mennä lentämään ilman edes itsepuolustukseen tarvittavia aseita. Toivottavasti edes ilmatankkausta voisimme siellä harjoitella. Mutta näyttää siltä, että tämäkään ja tämän tasoinenkaan pohjoismainen yhteistyö ei keskustalle kelpaa. Millaista pohjoismaista yhteistyötä keskusta sitten kannattaa? Kysyn myös ministeri Haglundilta: onko tämä Islanti-case nyt luokassaan sitä vaativinta, mitä olemme pohjoismaisen yhteistyön nimissä valmiita tekemään?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edelliseen puheenvuoroon viitaten täytyy tietysti todeta ensimmäisenä, että Islannin ilmavalvontaan osallistuminen ei sovi lain mukaan Suomen tehtäviin. Viime vaalikaudella puolustusvaliokuntakin otti sen kannan, että Suomen ei ole mahdollista osallistua siihen. No, tässä syksyn mittaan hallituksenkin taholta tuli vähän vuoropäivinäkin erilaisia kommentteja, osallistummeko Islannin ilmavalvontaan vai harjoitteluun, aseilla vai ilman. Mielipiteet tuntuivat vaihtelevan.

Nyt ilmeisesti on päädytty siihen, että harjoitteluun voisimme osallistua. Sen takia hivenen ihmetyttää, kun tosiaan tuolla selonteossa puhutaan edelleen Islannin ilmavalvonnasta, ei harjoittelusta Islannin ilmavalvonnan yhteydessä tai jotenkin muuten. Mutta kysyisin itse asiassa selonteosta. Opposition toiveista viime syksynä, kun puhuttiin ilmavalvonnasta, hallitus lupasi, että selonteko tästä asiasta tulee. Mikä on tällä hetkellä tilanne ja missä mennään tämän suhteen? Tuleeko selonteko ja jos tulee, niin milloin?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä on asia, josta joudumme käymään keskustelut kaikkien eduskuntaryhmien kanssa sen vuoksi, että minusta eduskunta itse ratkaisee sen, missä muodossa se haluaa tämän käsitellä. Asiasisällön puolesta siihen riittää mielestäni selvitys. Selvitystäkin voi eduskunta käsitellä sitten siinä muodossa kuin itse haluaa ja juuri niin laajasti kuin haluaa. Joka tapauksessa asiasisältö kokonaisuudessaan on tästä muodosta riippumatta kokonaan ja täysin eduskunnan käsiteltävissä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tuupainen täällä aiemmin kyseli, miksei hallitus tee mitään tässä ruutitehdasasiassa, joka koskettaa maakuntaamme. Olen kyllä ihmeissäni, koska käsitykseni oli se, että kaikki keskisuomalaiset kansanedustajat tietävät, että hallitus on hyvin tietoinen ja tekee parhaansa löytääkseen ratkaisuja. Mutta hyvä, että tämä tuli tässä nyt kollegalle selvitettyä.

On helppoa yhtyä, arvoisa puhemies, tähän ministeri Tuomiojan käsitykseen siitä, että ilmastonmuutos ja väestönkasvu ovat niitä jättiläismäisiä haasteita, joiden edessä me olemme. EU:ssa toimiminen tarjoaa meille tähän paremmat hartiat saada myös tuloksia aikaiseksi. Helppoa on yhtyä myös selonteon linjaukseen siitä, että turvallisuuspolitiikka ei ole vain tätä uhkien torjuntaa, vaan se on myöskin aktiivista turvallisuuden rakentamista, ja tässä työssä ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokratian vahvistaminen ovat aivan keskeisiä. Ilahduin tästä perussuomalaisten YK-linjanmuutoksesta, joka täällä tuotiin esille. En vain oikein näe, miten se käy yksiin esimerkiksi perussuomalaisten kehitysaputavoitteiden kanssa. Edustaja Niinistö totesi täällä jotenkin niin, että ruotsalaiset ovat valmiita puolustamaan maataan viimeiseen suomalaiseen.

Puhemies! Tällainen ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu retorinen heitto ei nähdäkseni kuulu (Puhemies koputtaa) toisiaan kunnioittavien parlamenttien tapaan keskustella eikä vahvista asemaamme pohjoismaisessa yhteistyössä.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi tähän ruutiasiaan. Ihan niin kuin tässä edustaja Huovinen totesi, tässä ovat hallituksen ministerit kokoontuneet epävirallisesti ja pohtineet sitä, millä tavoin voimme päästä siihen tavoitteeseen, mikä on kirjattu selontekoon. Tämä on haasteellista johtuen muun muassa siitä, että kyseinen yritys on ranskalaisomisteinen. Jos se myydään, niin sitten on etuosto-oikeus seuraavalla yrityksellä jne., että se ei ole mikään ihan yksinkertainen asia. Tavoite on ehdottomasti tärkeä, puolustushallinnon kannalta erityisen tärkeä ja myös työpaikkojen kannalta tärkeä, joten sitä pyritään kyllä kaikin toimin edistämään, mutta sen yrityksen tilanne ei ole hyvä, koska se ei ole kannattavaa liiketoimintaa. Tämä on haasteellista, mutta siihen pyritään vastaamaan.

Tässä kysyttiin aiemmin edustajien toimesta puolustusteollisuudesta laajemminkin.

Bland andra ledamot Blomqvist: det här är helt klart någonting vi behöver satsa på de närmaste åren. Det är såväl försvarsministeriets fråga som också handels- och näringsministeriets fråga. Vi har helt klart behov av att stärka försvarsindustrin. Vi har en del framgångsrika företag, men också en del som inte fungerar så bra.

Gällande ledamot Gestrins fråga om de här avtalen så står här ju helt tydligt alltså, precis som du säger, att ska man ha gemensamma försvarskapaciteter så ska de vara avtalsbaserade, men man konstaterar ju där i meningen innan att det inte är så enkelt. Det är därför som det är precis så som ledamot Väätäinen här konstaterade, att man ändå sedan har dragit den slutsatsen att vi i det här läget bygger försvaret på att vi har alla centrala prestationsförmågor i egna händer. Det här är viktigt att notera i det här skedet, men det är sedan en annan sak vad vi gör i framtiden.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikä on perussuomalaisten vaihtoehto? Onko se polkupyöräkomppaniat Suomen turvana? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ajattelu on sisäänpäin käpertynyttä ja vanhentunutta. Kansainvälisen kriisinhallinnan mahdollistamia kokemuksia tai oppeja ei juurikaan arvosteta. Uhkakuva ei vastaa todellisuutta. Perussuomalaiset varautuvat yhä vain talvisotaan. Samaan aikaan rajat ylittävät uhat, joissa toimijat ovat usein ei-valtiollisia, vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja ajanmukaisen, teknologisesti kehittyneen armeijan. Laaja reservi ei voi olla ainoa Suomen turva. Joukkojen on oltava hyvin varustettuja ja kaluston sellaista, että se sopii tarkoitettuun käyttöön. Kriiseihin ja uhkakuviin on voitava reagoida nopeasti.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheenvuoroon viitaten: kyllä kummasti kokoomuksen maakuntaedustajat ovat tämän vanhanaikaisen alueellisen maanpuolustuksen kannalla silloin, kun mennään varuskuntiin. Toivoisin sielläkin sitten olevan sen saman laulun, mikä teidän kylmä linjanne on. Puhuisitte tyhjistä seinistä ja punkista siellä varuskunnissakin. Siksipä kaipaan tätä samaa johtajuutta myös siihen asiaan, että selonteossa pitää yksiselitteisesti turvata keskeiset puolustusteollisuuden haarat. Pitää päättää, mitä ne ovat, ja turvata ne. Emme saa ajatella niin, että sitten jos kriisitilanne tulee, ruutia pitäisi esimerkiksi naapurivaltioista ruveta kyselemään. Selonteon seuraavanlainen kirjaus ei riitä minulle: "Raskaan ruuti- ja ampumatarviketuotannon ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta kotimaassa arvioidaan - -. Toistaiseksi on ollut perusteltua säilyttää tuotantokykyä kotimaassa huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi." Kysynkin puolustusministeriltä: eikö tätä voida kirjoittaa niin, että on perusteltua säilyttää ja se säilytetään?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikmanille: perussuomalaiset arvostavat rauhanturvatyötä. Kokonaisturvallisuuteen kuuluu myös rauhanturvatyö, ja kokonaisturvallisuudessa tarvitsee huomioida rauhan aika, kriisiin varautuminen ja myös sitten se kriisin aika. Kokonaisturvallisuuteen liittyy muun muassa poliisi, pelastustoimi ja esimerkiksi näiden turvallisuussektoreiden eläkeikä. Pakko mainita, että Suomessa on yksi palomies juuri menehtynyt työtehtävissään, osittain varmasti eläkeiän johdosta.

Kyberturvallisuus on nykypäivää. Uhat ovat muuttuneet ja muuttuvat. Myös laajempi toimeentulo ja ajatus "työ on parasta sosiaaliturvaa" liittyy kokonaisturvallisuuteen, joten pitäisikö turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon olla kokonaisturvallisuutta kattava ja laajempi kuin se nyt tällä hetkellä on?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ehdimme ottaa vielä muutaman puheenvuoron, sen jälkeen kuulemme valtioneuvoston jäsenten vastaukset ja sitten puhujalistaan.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikmanin on syytä lukea tämä selonteko. Täällä paljon puhutaan uhkakuvista, joista mekin olemme keskustelleet ja joihinka olemme varautuneet, mutta annettakoon tämän olla edustaja Vikmanin nuoruuden haihatuksia.

Mutta ensinnäkin tämä selonteko, jossa puhutaan, että tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle ja joka käsittelee Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia. Elämme vuotta 2013, ja nyt teillä, arvoisa hallitus, ei ole tietoa, mitä tulee vuoden 2015 jälkeen. Täällä on seikkaperäisesti kerrottu kaikkea, mutta se tärkein, rahamäärä, unohtuu. Vaikka teillä on kuinka surkea sixpack-hallitus, niin te vuosittain tiedätte aina, montako miljardia on Suomen budjetti, joten tämä on suorastaan kelvotonta luettavaa, koska emme tiedä, mitä tapahtuu vuoden 2015 jälkeen, mutta silti täällä tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle. Toivon kyllä, että jonkinlaista rahamäärää tässä esitetään. Tämä menettää arvonsa.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen on kaikissa oloissa säilytettävä itsenäinen puolustuskyky. Kansainvälisen yhteistyön lisääminen on järkevä keino uhkakuviin vastaamiseksi ja voimavarojen järkevän käytön edistämiseksi. Puolustuksen on oltava uskottava ennen kaikkea niiden silmissä, jotka edes harkitsevat toimia maatamme vastaan. Toisen maailmansodan aikainen rynnäkkökivääriarmeija polkupyöräkomppanioilla vahvistettuna ei sellainen ole. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Suomea ei myöskään puolusteta varuskunnista. Joukkojen on oltava nopeasti liikuteltavat. Koko maan puolustaminen ei riipu varuskuntien lukumäärästä tai sijoittelusta. Puolustuspolitiikka ei voi olla alisteista aluepolitiikalle.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on omaksuttu laaja-alainen turvallisuuskäsite kaiken kaikkiaan, mikä kattaa niin ydinonnettomuudet, luonnonkatastrofit kuin kyberuhatkin. Vesipula ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat väestöpaineet ovat lisänä tämän uhkakakun päällä, jos niin voi sanoa, ja ainoastaan listalta puuttuu ulkomaailman invaasio eli ufo-hyökkäys. Mutta eihän siitäkään koskaan tiedä.

Selonteosta käy ilmi, että tämä on laaja-alainen, ja siinä halutaan laajentaa puolustushallinnon tehtäviä viranomaisyhteistyön ja laajan turvallisuuskäsityksen nimissä. Kysynkin puolustusministeriltä, tuleeko Puolustusvoimat näillä niukoilla resursseilla selviämään näistä uusista tehtävistä ja uusista haasteista.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aikaisemmassa puheenvuorossa puhuttiin Natosta 90-luvulla, että sopisi jäädä sinne. Nykyinen Nato ei kuitenkaan ole sen tyyppinen kuin kylmän sodan aikana.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa todettiin kahdella kielellä, että älä luota vieraaseen apuun. Edustaja Niinistön analyysi oli ansiokas, mutta samasta aineistosta voi tehdä toisenlaisenkin johtopäätöksen. Puolustusmateriaalin hinta on nousussa. Pystymmekö omin taloudellisin voimin pitämään puolustuksemme kunnossa? Mielestämme tarvitsemme kumppaneita, ei vierasta apua. Pohjoismainen yhteistyö on tässä yksi tärkeä keino, joka sopii varmasti ideologisestikin laajasti, mutta mielestäni tiiviimpi yhteistyö Naton kanssa on se keino, jolla luomme uskottavaa, ennalta ehkäisevää puolustuskykyä Suomelle.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on paljon hyvää, ja minusta siinä on erinomaisesti huomioitu tämä kokonaisturvallisuuden näkökulma, turvallisuuspolitiikkahan on huomattavasti laajempi käsite kuin puolustuspolitiikka. Hyvää on myös se, että tähän on selkeästi kirjattu se, ettemme voi eristäytyä muusta maailmasta ja suurin osa turvallisuusuhkistamme on globaaleja.

Kysyn kuitenkin ministeriltä puolustuspolitiikan uudesta linjauksesta eli selonteossa mainituista paikallisjoukoista. Selonteossa mainitaan, että operatiivisten ja alueellisten joukkojen rinnalle luodaan uudeksi joukkotyypiksi paikallisjoukot paikallispuolustusta vahvistamaan. Miten nämä joukot perustetaan, mitä niihin kuuluu ja mitä tavoitteita näiden joukkojen toiminnalla on?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman, arvoisa puhemies! I dag har det diskuterats, och vissa ledamöter har uttryckt en besvikelse över att EU:s utrikespolitik inte har lyckats. Jag vill dock referera till att det finns en European Foreign Policy Report Scorecard 2013 som konstaterar att EU:s gemensamma utrikespolitik 2012 har varit mera framgångsrik. Min fråga till utrikesministern är också om han uppfattar att den här bedömningen som görs av Finlands insats för den har varit den riktiga när man säger att Finland har haft en ledande roll för att få samverkan mellan Serbien och Kosovo, ökat stöd för MENA-länderna, att vi når MDG-målen samt ATT-avtalet.

Arvoisa puhemies! Tässä on sanottu, että EU:n ulkopolitiikka on ollut tehotonta. Kuitenkin eurooppalainen arvio European Foreign Policy Report Scorecard 2013 sanoo, että olemme menestyneet EU:n ulkopolitiikassa paremmin tänä vuonna. Mainitaan, että Suomi on ollut aktiivisena johtavassa asemassa koskien muun muassa enemmän tukea MENA-alueelle, Serbian ja Kosovon sovittelussa, MDG-tavoitteiden saavuttamisessa ja sitten ATT-sopimuksen aikaan saamisessa. Mielenkiintoista siinä arviossa on, että meitä ei ollenkaan mainita niissä tavoitteissa, jotka esimerkiksi liittyvät Venäjään. Kysymykseni ulkoministerille kuuluu, onko tämä arvio oikein tehty.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Sasi sanoi, että selonteossa ei ole enää uskottavasta, itsenäisestä puolustuksesta mainintaa, ja edustaja Tuula Väätäinen taas totesi, että siellä kautta rantain on, mutta minäkin olen sillä kannalla, että ei varmasti meillä enää itsenäistä, uskottavaa puolustusta ole, koska puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on varuskuntia teilattu ja valoja sammutellaan. Esimerkiksi meillä Pohjois-Karjalassa prikaati lakkautetaan tämän vuoden lopulla.

Täällä selonteossa sanotaan, että Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustukseen ja on tärkeä osa puolustusjärjestelmää, mutta myös Rajavartiolaitos on supistamassa huomattavasti toimintojaan Pohjois-Karjalassa. Tämä tuntuu kyllä vähän ylenpalttiselta hommalta ja sellaiselta epäjutulta, että siihen kannattaisi hallituksen ja ministeriön tutustua tarkemmin ja miettiä asiaa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun tuo Nato-mörkö on pyyhkäisty pöydältä, palaisin vielä toiseen edustaja Lapintien maalaamaan mörköön. Jäin nimittäin hämmästyneenä kuuntelemaan, kun edustaja Lapintie puhui varusmies- ja siviilipalvelusajasta. Se tuntui näyttäytyvän edustaja Lapintielle myös jonkinlaisena mörkönä.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana me varaudumme turvallisuusuhkiin ilman ulkopuolista apua. Puolustusjärjestelmämme perustuu Puolustusvoimien tuottamaan puolustuskykyyn ja sitä kautta perimmiltään maanpuolustustahtoon. Huolestuttavaa onkin, että vaikka yleisen asevelvollisuuden kannatus meillä on yli 70 prosenttia, niin yhä useampi palvelukseen astuva keskeyttää. Myöskin palvelusajan hyödyllisyys on monilla ollut liian helppo kyseenalaistaa joko tällä työurakortilla, tai sitten — miten te totesittekaan, en ihan tarkkaan saanut sitä ylös, mutta suunnilleen näin — että aikaa voisi käyttää hyödyllisemminkin vaikkapa opiskeluun. Tämä selonteko lupaa toimia puolustustahdon turvaamiseen, ja olisin nyt kysynyt puolustusministeriltä, (Puhemies koputtaa) onko tiedossa jo jotain konkreettista esitystä näistä keinoista.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin, eikö eduskunnan tahdonilmauksella ole mitään merkitystä, kun puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavaa linjausta ei ole todellisuudessa tuotu selonteossa eduskunnan käsittelyyn. Miksi sitä ei ole tuotu?

Ja kyllä minä edelleenkin protestoin tätä Eurencon Vihtavuoren ruutitehtaan kohtaloa. Minä en voi käsittää, miksi valtio ei voi millään tavalla tulla vastaan, jotta tuo ruutitehdas voisi säilyttää toimintansa siellä Keski-Suomessa. Keski-Suomi on menettänyt työpaikkoja runsaasti, tässä rytäkässä menee yli 200, mutta tärkeintä tietysti on se, että ruutiosaaminen häviää tämän tehtaan alasajon jälkeen aivan varmasti kokonaan Suomesta. Kyllä te olette myöntänyt, että huoltovarmuuden kannalta ja näkökulmasta tällä ruutitehtaalla olisi merkitystä. Minä en ymmärrä, miksi ette voi tehdä mitään. Aiotteko tehdä? Nyt on viimeinen hetki käsillä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä nostaa esille keskusteluun ihmisen kokoisen näkökulman tässä selonteossa. Pääministerikin sanoi, ettei meille kohdistu välitöntä uhkaa. Siksi olisin toivonut, että selonteossa olisi kiinnitetty huomiota myös nuorten miesten syrjäytymisuhkaan, jonka ehkäisemisessä Puolustusvoimilla olisi paljon enemmän annettavaa. Jos jopa kolmannes ikäluokista keskeyttää varusmiespalveluksen tai heidät kutsunnoissa luokitellaan B-kansalaisiksi ja tiputetaan pois varusmiespalveluksesta, niin onko se näin rauhan aikana järkevää saati inhimillistä? Uusimpien tutkimuksien mukaan varusmiespalveluksen keskeyttäminen ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä. Näin ollen kysynkin arvoisalta puolustusministeriltä: Miksi selonteossa ei ollut lainkaan annettu tilaa kaikkien nuorten miesten mukaan ottamiseksi maanpuolustukseen? Miksei saman tien valittu Ruotsin palkka-armeijan tietä?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi valtioneuvoston jäsenten vastaukset, ministeri Tuomioja ja ministeri Haglund.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Tähän ECFR:n Scorecardiin liittyvään kysymykseen. Täytyy todeta, että kun jonkin verran tiedän, miten sitä valmistellaan, niin en antaisi sille nyt ihan ehdotonta arvoa. Se on hyödyllinen kylläkin ja kertoo joitain asioita, mutta jossain määrin joskus päätyy vähän sattumanvaraisiin tuloksiin. Minuakin hämmästyttää se, ja olemme tietysti kiitollisia, jos meidän katsotaan osoittaneen johtajuutta Balkanilla, vaikka kyllähän me nyt itse asiassa olemme kuitenkin vielä aktiivisempia olleet Venäjän suunnalla EU:ssa. Minusta on tärkeätä kuitenkin se, että ylipäätänsä voidaan todeta, että joissain asioissa EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka toimii hivenen paremmin kuin aikaisemmin, ja olemme tyytyväisiä siihen, että myös Suomen nähdään antaneen tähän positiivisen panoksensa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Ensiksi edustaja Karin kysymykseen Ruotsi-yhteistyöstä. Tietenkin edistän Ruotsin kanssa käytävää yhteistyötä. Se on erittäin tärkeää. Tässä on vain tärkeää nyt pitää erillään se, että teemme tiivistä yhteistyötä niin Ruotsin kanssa kuin muiden Pohjoismaiden kanssa ja se, että meillä käytiin aika laaja puolustusliittokeskustelu, mikä sitten on ihan eri asia. Mutta tiiviimpää yhteistyötä Ruotsin kanssa toivon, niin kuin muidenkin Pohjoismaiden kanssa, ja minä näen aidosti, että semmoista on kyllä tässä horisontilla aika paljonkin.

Edustaja Heinonen kysyi, onko tämä mahdollinen Islanti-osallistuminen vaativinta tai syvintä pohjoismaista yhteistyötä, mitä tänä päivänä harjoitetaan. Käytännön tasolla ehdottomasti ei, mutta symbolisesti tietenkin merkittävää, ja sen takia se, niin kuin tässä kollegani ulkoministeri totesi, tuodaan tänne eduskuntaan, jotta siitä voidaan käydä kunnon keskustelu.

Edustaja Mäkipää pahoitteli sitä, että meillä ei ole tässä resursseista mitään kirjausta. No, pääministeri kertoi ne taustat, mutta tosiaan, kyllähän tässä todetaan, mikä se resurssitarve on, jotta tähän voidaan vastata. Jos sitten luvattaisiin jotain selonteossa, niin se ei millään tavalla sido ensi hallitusta, jonka puoluekannat ym. eivät ole vielä tietenkään kenenkään tiedossa.

Mitä tulee edustaja Kärnän kysymyksiin näistä uusista tehtävistä, esimerkiksi kyberpuolustus on meille kyllä haasteellinen. Me olemme kyenneet siihen osoittamaan paljon resursseja suhteessa meidän kokonaisresursseihimme, mutta kyllä meillä vastaisuudessa on haasteita. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Mutta mitä sitten tulee tähän viranomaisapuun, niin sehän on semmoista lähinnä rauhan ajan toimintaa, ja siihen kyllä kyetään tänäkin päivänä.

Paikallisjoukot ovat tärkeä kokonaisuus, ja siitä kysyttiin. Puolustusvoimien komentaja, jonka piirustuspöydällä nämä paikallisjoukot ovat olleet, kertoi tästä tarkemmin maanpuolustuskurssipuheessaan toissa viikolla, ja siinä ajatus Puolustusvoimien suunnittelussa on se, että nämä paikallisjoukot koostuvat nykyisistä maakuntakomppanioista, sotilaspoliisikomppanioista ym. Puhutaan siis poikkeusolojen joukoista, reserviläisistä koostuvista joukoista. Niiden tehtäviä ovat sitten valvontatehtävät, joukkojenmuodostamistehtävät ym., aluevalvontaa. Tämä on edelleen osittain vielä piirustuspöydällä, mutta pidän tätä kehitystä erittäin myönteisenä ja uskon, että tämä osittain myös vastaa siihen ymmärrettävään kipuun, mitä maakunnissa on, varsinkin siellä, missä joukko-osastoja on jouduttu lakkauttamaan.

Mitä sitten tulee tähän ruutiasiaan, niin vastasin siihen jo kerran, mutta vielä toistan siis sen, että hallituksen tavoitteena on ehdottomasti se, että ruutituotanto säilyy, mutta alleviivaan, että nyt on kysymys siitä, että ranskalainen yritys omistaa sen. Sillä on sopimus yhden toisen yrityksen kanssa, jolla on etuosto-oikeus siihen yritystoimintaan. Siihen saumaan hallitus ei voi päästä kiinni, ihan samoin kuin siinä STX-asiassa. Se ei ole niin helppoa kuin miltä se helposti ehkä kuulostaa, mutta se on erittäin vakava haaste. Se otetaan erittäin vakavasti. Tästä syystä ministerit ovat kokoontuneet, ja minä aidosti toivon, että siihen löytyy ratkaisu. Sitten se toinen haaste, jos hallitus pääsee siihen kiinni, on se, että toiminnasta pitää saada toimivaa ja ainakin lähes kannattavaa, koska tällä hetkellä se ei ole läheskään kannattavaa toimintaa. Tämä on erittäin iso haaste, ja minä pidän tätä hyvin vakavana asiana.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, edustaja Niikko kysyi näistä nuorista miehistä. Tämä on tosi tärkeä huoli, minä jaan teidän huolenne, mutta Puolustusvoimissa on kyllä tehty se arvio, että esimerkiksi nuorille miehille, joilla on huumeongelmia tai vakavia mielenterveyshäiriöitä tai muita, ei haluta antaa aseita käteen. Tästä syystä he ovat karsiutuneet pois tästä. Mutta olette oikeassa siinä, että Puolustusvoimien toiminta tekee erittäin hyvää monelle nuorelle miehelle.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä vastauspuheenvuorot kuudelle edustajalle, jotka eivät ole aikaisemmin saaneet puheenvuoroa: edustajat Wallinheimo, Kopra, Kauma, Rajamäki, Torniainen ja Nauclér. Toivon, että ministerit ehtisivät vielä tämän 6 minuuttia olla paikan päällä.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, mitä ministeri Haglund sanoi, että Eurenco Vihtavuori ei ole kannattavaa liiketoimintaa, mutta mikä oli hintalappu siltä toiselta puolelta? Jos me menetämme kotimaisen ruudin, menetämme tämän osaamisen lopullisesti, saamme ehkä välillisesti noin 300 työtöntä ihmistä, plus voi olla, että valtio joutuisi vielä sen jälkeen putsaamaan maaperän, jonka hintalappu voi olla 25—30 miljoonaa, joten eikö pienellä valtion panostuksella kuitenkin pääsisi aika lailla plussapuolelle tässä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja on käytännössä hävinnyt. Tässä suhteessa ehkä tästä valitettavasti vaistoaa muutoksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja hallituksen valmistelussa 2000-luvun alkupuoliskoon nähden. Sisäministerihän ei kuulu virallisesti Utvan jäseneksi. Tämä on kyllä selkeä heikennys aikaisempaan tarkastelutapaan eli laajan turvallisuuskäsitteen mukaiseen tapaan käsitellä asioita. Se ehkä näkyy siinä, että täällä sivulla 109, kun pohditaan maanpuolustustahtoa, lähdetään siitä painotuksesta, että sillä on keskeinen merkitys myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpidossa ja kehittämisessä, kun 2000-luvun alkupuolella korostettiin, että sosiaalisen turvallisuuden parantaminen, syrjäytymisen vastustaminen ja panostus ihmisten jaksamiseen ja tähän turvallisuuteen, on panostus myös yhteiskunnan kriisinsietokyvyn vahvistamiseen ja sitä kautta myös maanpuolustustahdon ja maanpuolustuskyvyn lisäämiseen. Eli tämä on aika olennainen asia, ja tämä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden kokonaisuus ja tähän Utvaan liittyvä huomio pitäisi kyllä nyt myös eduskunnan käsittelyssä ja myös hallituksen sisällä arvioida.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen lähialueilla turvallisuusympäristö on varsin vakaa, kun siitä ei paljon täällä varsinaisesti keskusteltu, mutta tuolla kauempana niitä konflikteja sattuu, ja niillä voi olla hyvinkin vakavia heijastuksia tänne Suomeen, niin kuin minun mielestäni esimerkiksi edustaja Haavisto tällä merirosvoesimerkillään hyvin mainiosti totesi. Sen takia on tärkeätä, että suomalaiset sotilaat osallistuvat kansainvälisiin operaatioihin mahdollisimman paljon. Suomalaisilla sotilaillahan on monisatavuotiset perinteet ulkomaisista operaatioista, mutta parhaiten meidät tietysti tunnetaan näistä rauhantöistä, mitä viime vuosina ja vuosikymmeniä on tehty. Siinä suhteessa suomalaiset ovat erittäin arvostettua porukkaa sotilaina maailmalla.

Uskon, että nämä kv. operaatiot antavat meille hyvää kansainvälistä kokemusta ja ihan tositilanteista, ja näitä oppeja voidaan hyödyntää meidän omassa koulutuksessamme samalla, kun luodaan turvallisuutta muille maille ja parannetaan muiden maiden ihmisten elämää. Tämä on minun mielestäni sotilaallista toimintaa, mutta se on myöskin humanitääristä toimintaa, ja siitä hyötyvät kaikki osapuolet. Haluaisinkin oikeastaan kysyä, onko meillä mahdollisuuksia lisätä tämänkaltaista toimintaa ja nähdäänkö puolustushallinnossa tämä asia näin, että tästä saadaan sekä sotilaallista hyötyä että myöskin tuotetaan hyvää muille maille.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kokko kiinnitti huomiota Rajavartiolaitokseen. Suomen itäraja on pisin EU:n ja Venäjän välinen raja, ja rajaturvallisuus kuuluu olennaisena osana Suomen turvallisuuteen, ja tarvitsemme riittävän määrän rajavartijoita koko rajan matkalle.

Nyt rajavartijoiden määrää ollaan vähentämässä Pohjois- ja Itä-Suomesta, ja niitä siirretään valvontaan kaakkoon ja Kaakkois-Suomen rajanylityspaikoille. Se on erittäin hyvä, mutta sekään henkilöstömäärä ei siellä jatkossa riitä.

Tässä 117-sivuisessa selonteossa mainitaan Rajavartiolaitos ainoastaan sivulla 103. Mikä on arvoisan puolustusministerin näkökanta Rajavartiolaitokseen tulevaisuudessa ja Itä-Suomessa nimenomaan?

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! I utrikesutskottets utlåtande över redogörelsen 2009 sägs att Ålands ställning bidrar till stabiliteten och säkerheten i Östersjöområdet, Ålands folkrättsliga ställning beaktas när Finland utvecklar sitt militära samarbete i EU och internationella organisationer. Inget har skett. Nu utlovas visserligen en utredning men betydligt försiktigare. Min fråga är därför: kommer vi att få se en sådan mera öppen och modern utredning som utrikesutskottet då efterlyste, där man ser Ålands demilitarisering som en tillgång för försvarspolitiken och inte som ett praktiskt problem?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen erittäin tyytyväinen siitä, että Nato-keskustelua on viimeinkin ollut mahdollisuus käydä, edistämmehän aktiivisesti kumppanuuspolitiikkaa, tekniset järjestelmämme ovat yhteensopivia ja osallistumme Naton kriisinhallintaan jo nyt.

Varsinainen asiani kuitenkin koskee sitä, että selonteossa todetaan, että Suomen kriittisistä voimavaroista ja toiminnoista yhä suurempi osa on yksityisen sektorin omistuksessa ja vastuulla. Energiayhtiö Fortum ilmoitti viime viikolla, että se pohtii sähköverkkojensa myyntiä. Selitys on se, että verkot eivät tuota tarpeeksi. Suomi on harvaan asuttu maa, joka halvaantuisi täysin, jos sähköverkot eivät jostain syystä toimisikaan. Sähkö on toisin sanoen huoltovarmuuden kannalta erittäin tärkeä asia kaikille suomalaisille. Arvoisa puolustusministeri, aiotteko sallia sen, että sähköverkot myydään mahdollisesti ulkomaiseen omistukseen?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa herra puhemies! Ensin edustaja Wallinheimolle: juuri siitä syystä, mitä luettelitte, tässä hallituksessa on pohdittu, millä tavalla voidaan säilyttää Vihtavuoren ruutitoiminta. Eihän hallituksen tehtävänä muuten ole edistää kannattamatonta liiketoimintaa, tämähän on poikkeus. Ainakaan minun mielestäni se ei ole meidän ydintehtävämme hallituksena, mutta tästä syystä, koska se on niin tärkeätä, tähän on kokoonnuttu monen ministerin toimesta, koska sitä moni ministeri vastusti. Minä en itse asiassa ole siitä ensisijaisesti vastaava ministeri, mutta pidän tätä erittäin tärkeänä.

Edustaja Kopra kysyi kansainvälisestä toiminnasta. Ehdottomasti näin, siis tänä päivänä hyvin suuri osa meidän toiminnan kehittämistä on kansainvälinen toiminta, ja meidän ammattisotilaiden osaamisen kannalta ihan perusedellytys, jotta he voivat kehittää itseään, on se, että he pääsevät kansainvälisiin tehtäviin ja siellä saavat vastuuta, joten tämä on erittäin tärkeä kokonaisuus. Pidän hyvänä, että me voimme ensi vuonna vähän nostaa meidän kansainvälisen toimintamme määrää ainakin siinä valossa, että meillä on enemmän ihmisiä ulkona. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten meillä oli parituhatta suomalaista kansainvälisissä tehtävissä, lähinnä tuolla Balkanilla. Tällä hetkellä meillä on alle 500, ja se nousee juuri vähän sen 500 yli nyt tämän Unifil-johtovaltioroolin myötä tämän vuoden syksynä.

Tässä kysyttiin Rajavartiolaitoksesta. Puolustusministeri, niin kuin varmasti tiedätte, ei vastaa Rajavartiolaitoksen toiminnasta, siitä vastaa sisäasiainministeri, mutta sisäasiainministeriöllä on nyt kovat säästöpaineet ja tästä johtuen tämä kehitys, mitä tässä kuvattiin, on edessä. Tämä on haasteellinen asia tässä taloustilanteessa, ja siellä on hirveitä paineita tuolla kaakossa, missä tuo rajanylitys on yhä aktiivisempaa. Tämä asettaa sitten vielä suurempia paineita, kun muutenkin on talous tiukalla, mutta sisäasiainministeri voinee tähän tarkemmin vastata.

Ledamot Nauclérs fråga gällande den här utredningen; min personliga syn är ju den att det att Ålands demilitarisering är en styrka för Finland är vi åtminstone helt överens om, och jag ser inte att det nu ens behövs en utredning för att bevisa det. Jag tror att vi båda är överens om att det här är just precis som du säger, en otroligt viktig fråga. Vi kommer att göra en utredning över hur Ålands demilitarisering påverkar möjligheterna för försvarsmakten att ge handräckning på Åland, och den utredningen är i startgroparna.

Sitten, arvoisa puhemies, viimeisenä edustaja Kauman kysymykseen. Ikävä kyllä en usko, että puolustusministeri itse saa päättää, saako sähköverkot myydä, mutta minäkin olen tästä huolestunut. Näen myös, niin kuin te, että huoltovarmuusnäkökulmasta tämä ei ole ollenkaan suotuisa kehityssuunta. Tietenkin vähän riippuu myös, kenelle ne myydään. Se voi myös päätyä hyväänkin ratkaisuun, mutta siinä on riskinsä, ja ihan niin kuin totesitte, sähköverkot ovat hyvin keskeinen osa meidän huoltovarmuuttamme.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt sitten yli 3 tunnin debatin jälkeen siirrymme puhujalistaan. Siellä on vielä yksi ryhmäpuheenvuoro, edustaja Yrttiaho, ja sen jälkeen on sitten puheenvuorot 5 minuuttia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuuspolitiikka ilmaantui terminä poliitikkojen ja toimittajien sanastoon Suomen ulkopoliittisen roolin aktivoiduttua Ety-konferenssin myötä. Oikeastaan Juhani Suomi kiteytti käsitteen selkeämmin kuin monet monet sen jälkeen. Hän kuvasi sitä kirjassaan "Näkökulmia Suomen turvallisuuspolitiikkaan". Se tarkoitti Suomen ulkopolitiikassa toimia, joilla tuotettiin liennytystä ja laajennettiin turvallisuuden piiriä samalla vahvistaen Suomen omaa turvallisuutta. Turvallisuuspolitiikan osaksi luettiin esimerkiksi aseidenriisuntapolitiikka ja sen välineeksi diplomatia. Turvallisuuspolitiikka ymmärrettiin laaja-alaisena toimintana, joka tuottaa totaalisen maanpuolustuksen osana turvallisuutta neutraloimalla diplomatian keinoin sotilaallisia uhkia Pohjolassa ja Euroopassa niin alueiden valtioiden välillä kuin kansainväliselläkin tasolla. Tämä näkökulma on edelleenkin mitä ajankohtaisin Suomen turvallisuuspoliittisen aseman kannalta.

Mutta tuosta ajattelusta näkyy yhä vähemmän jälkiä, kun lukee Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen turvallisuuspolitiikan määrittely-yrityksiä. Turvallisuuspolitiikan ja turvallisuuden käsite on todella todella laaja. Siitä oikeastaan vähän karrikoiden voi sanoa puuttuvan enää Veikko Lavin laulun Kaarlon kalossit. Tässä selonteossa se näkyy liudentuvan olemattomiin ja sen mukana myös Suomen turvallisuuspoliittinen linja.

Puhemies! Puutumme tässä vasenryhmän osalta selonteon kolmeen aihealueeseen, jotka kaikki kasaavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan uusia ongelma-alueita pitkälti siitä syystä, että puolustuspolitiikkaa hallitsee tiivis liittoutumispyrkimys Natoon ja vahvistuvana tahtona kahdenvälisesti myös Yhdysvaltojen kanssa.

Ensimmäiseksi, selonteko jatkaa loputonta spekulointia Nato-optiolla, vaikka kansan selkeä enemmistö sulkee sen vuodesta toiseen yhä vahvemmin Suomen puolustusvaihtoehtojen ulkopuolelle. Jatkuva spekulointi ei voi olla vahingoittamatta Suomi-kuvaa ulkomailla. Ehkäpä tämä näkyi myös kuuluisassa äänestyksessä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä.

Toiseksi, selonteko nostaa ainakin pohdintaan aiemmin selkeän itsenäisen puolustuksen sisältämistä avainsuorituskyvyistä luopumisen, ainakin joistakin avainsuorituskyvyistä luopumisen, ja pitävän sopimuspohjan luomistarpeen, joihin ministeri Haglund on julkisuudessa viitannut ja joita myös edustaja Kanerva vaati täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa.

Kolmanneksi, pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä, jossa Suomi yhdessä Ruotsin kanssa integroituu yhä tiiviimmin Naton ja Yhdysvaltojen koordinoimaan työnjakoon ja vastuisiin Baltian maat mukaan lukien, selonteko puhuu yhteistyökumppaneina paitsi Pohjoismaista myös muista pohjoisen Euroopan maista.

Arvoisa herra puhemies! Mistä tässä Suomen kannalta keskeisessä pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä on kysymys? Suomalaisessa keskustelussa on unohtunut, että Ruotsin päähallituspuolue ajaa Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja vaatii läheistä dialogia ennen muuta Suomen kanssa. Myös Ruotsin puolustusministeri Enström on todennut, että "Nato-jäsenyydessä haluamme edetä yhdessä Suomen kanssa".

Norjan osalta ei ole epäilystäkään, etteikö Suomen ja Ruotsin Nato-integraatio ole Norjan tavoitteena. Norjan puolustusselonteossa todetaan: "Norjan näkökulmasta pohjoismainen yhteistyö on hedelmällinen lisä Natolle." Siis hedelmällinen lisä.

Tietovuotosivusto Wikileaksista löytyi paljastavaa raportointia, amerikkalaisia diplomaattiraportteja. Niissä todetaan muun muassa: "Norjan ulkoministeriön mukaan heidän innostuksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyy pitkälti siihen, että näin autetaan Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa." Ja edelleen: "Kaikki, mikä parantaa Pohjoismaiden puolustuskykyä, on tervetullutta. Myös siitä on hyötyä, jos pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa pehmentämällä julkista Nato-jäsenyyden vastaista oppositiota ja edelleen integroi Ruotsin ja Suomen asevoimia Nato-standardeihin ja -käytäntöihin." Näin raportoivat amerikkalaiset diplomaattilähteet.

Pohjoismaista kolme, Norja, Tanska ja Islanti, kuuluu Natoon; kaksi, Ruotsi ja Suomi, on sen ulkopuolella. Hämmästelin, kun luin ministeri Tuomiojan UP-uutispalvelulle antamaa haastattelua ja näkemystä, jonka mukaan kummassakaan ryhmässä ei ole pyrkimystä muuttaa tätä asetelmaa.

Kaiken kaikkiaan nyt lähetekeskustelussa oleva turvallisuus- ja puolustusselonteko herättää lukuisia megaluokan kysymyksiä, joista on syytä virittää perusteellista kansalaiskeskustelua ja aitoa parlamentaarista turvallisuus- ja puolustuslinjausten käsittelyä. Ministerikäsittelyssä selontekoa kiitettiin jatkuvuudesta ja yllätyksettömyydestä. Mitä useampia selontekoja Nato-lähentymisessä on saatu lukea, sitä tiuhemmin vaihtuvat naamiot, peruukit, parrat, mekot ja haalarit. Pelkään, että uinahtanut tai rattailta pudonnut hallitusvasemmisto jossakin vaiheessa herää ja huomaa, että keisarilla ei ole vaatteita ja että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Turhaan ei Pentagon tituleerannut jo viime vuonna Suomea liittolaisekseen ohjuskauppoja puoltaessaan.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee valtioneuvoston selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Selonteko antaa kattavan kuvan turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Se huomioi esimerkiksi väestönkasvun, pakolaisuuden, ilmastonmuutoksen, kyberturvallisuuden, terrorismin, talouden painopisteen siirtymisen Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle sekä uskonnolliset ja muut ääriliikkeet.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden varmistaminen. Puolustuspolitiikalla luodaan edellytykset näiden tavoitteiden toteuttamiselle. Puolustuskyvyn ylläpidon kustannuskehitys ja puolustusmateriaalien laaja vanheneminen vuosikymmenen puolivälistä alkaen eivät mahdollista nykyisen suuruisten Puolustusvoimien ylläpitoa tulevaisuudessa. Tämä kaikki on todettu valtion talousarviossa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lopussa todetaan, että 2020-luvun alkuun mennessä merkittävä osa kaikkien puolustushaarojen keskeisestä materiaalista vanhenee ja suorituskyky heikkenee alle tehtävien vaatimusten. Esimerkiksi Hornet-hävittäjien korvaajista on tehtävä päätös lähivuosina.

Selontekokäytännöllä pyritään siihen, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vallitsisi laaja poliittinen yhteisymmärrys ja että sillä olisi kansalaisten tuki. Poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaisten tuki ovat tärkeitä. Vaarana kuitenkin on, että turvallisuuspoliittisissa linjauksissa ohjaavana muuttujana ei olekaan turvallisuus. Poliittinen konsensushakuisuus ja päättämättömyys eivät takaa turvallisuutta, eivätkä mielipidetiedustelut korvaa vastuuta. Nato-optiosta puhuminen joutaa reserviin, koska se luo katteetonta turvallisuudentunnetta. Lisäksi turvallisuustakuut koskevat vain jäseniä, eivät kumppaneita.