Täysistunnon pöytäkirja 30/2003 vp

PTK 30/2003 vp

30. TIISTAINA 3. KESÄKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

9) Laki tuloverolain muuttamisesta

 

Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteellani 42/2003 vp tuloverolain muuttamisesta olen halunnut synnyttää metsäveropoliittista keskustelua ja olen hyvin ilahtunut siitä, että tähän tämän päivän asialistan viimeiseen asiaan on riittänyt teillä, hyvät edustajakollegat, jotka paikalla olette, mielenkiintoa olla mukana.

Perusongelmana tässä koen sen, että pinta-alaveron valinneet metsänomistajat, kun nykyisen lain mukainen pinta-alaverolaki päättyy vuoden 2005 lopussa, sen jälkeen metsää myydessään joutuvat myymästään puumäärästä maksamaan kaksinkertaisen veron. Koska veroa on maksettu vuosikymmenien saatossa jo kertaalleen täysimääräisesti pinta-alaveropohjaisesti, samaan verokohteeseen tulee kohdistumaan toinen vero täysimääräisenä pääomaveroprosentin mukaan. Pidän tätä oikeusvaltiossa hyvin kyseenalaisena ongelmana. Tällä lakialoitteellani olen halunnut kiinnittää asiaan eduskunnan huomiota, jotta kun vielä, näkisin, aivan hyvin asiaan, jos tahtoa on, voitaisiin saada korjaus, ryhdyttäisiin sitä nopeasti tekemään. Ymmärrän, että yleisen oikeustajun mukaan käytäntö on se, että samasta tulosta on vain yksi varsinainen verotus eikä kahta päällekkäistä verotusta.

Tätä ongelmaa on haluttu lieventää 90-luvulla, kun metsäverokäytäntöjä muutettiin, 13 vuoden siirtymäkaudella. 13 vuotta eteenpäin saattaa tuntua pitkältä ajalta ja monessa asiassa se sitä onkin, mutta metsätaloudessa asioita tarkastellaan vuosikymmenten periodilla. Vuosisata on tuommoinen metsänkierron, metsän kasvun, aika, joskus pidempikin. Maan eri osissa vielä tämä metsän kasvuaika vaihtelee, vieläpä maastossakin ja puulajienkin mukaan. Näin ollen tuo 13 vuotta siirtymäkautena itse asiassa oli poliittis-tekninen päätös, jolla ei niinkään ollut tekemistä biologisten tosiasioiden kanssa. Edelleen, kysymys on tässä kohtaa myöskin metsänomistajan itsenäisyydestä päättää, millä hintaa ja milloin hän metsäkauppoja tekee. Elikkä verotuksellisista syistä 13 vuoden siirtymäaika sisältää tietyn pakon metsänmyyntiin, jos haluaa välttää kaksinkertaisen verotuksen. Minusta se on vapaassa maassa kyllä hyvin kyseenalainen pakko, jonka verotus synnyttää.

Elikkä kokonaisuudessaan koen hyvin ongelmalliseksi tämän tilanteen, että meillä pitkäaikainen, hyväksi koettu pinta-alaveropohjainen järjestelmä on nykyisten lakien mukaan päättymässä. Mutta niin kuin tiedämme, hallituksen esityksillä sekä periaatteessa lakialoitteilla kansanedustajien toimesta eduskunta voi säätää lakeja ja jos se huomaa virheitä ja epäkohtia, ryhtyä niitä korjaamaan. Ei tarvitse jäädä huonon lainsäädännön alle, kun mahdollisuus on tehdä parempaakin. Näen, että pinta-alaveropohjaista verotusjärjestelmää olisi voitu kehittää ja voidaan vielä kehittää niiden tilojen kohdalla, jotka ovat sen valinneet veromuodokseen.

Aikanaan pinta-alaveropohjainen järjestelmä koettiin metsänhoitoon kannustavaksi järjestelmäksi. Se turvasi valtakunnan puuhuollon. Samoin se oli myös veronsaajan kannalta oikeudenmukainen, turvasi kuntien säännöllisiä verotuloja. Tiedän esimerkiksi synnyinkotikunnastani Multialta, kuinka johtavat kunnallismiehet kokivat hyvin pelottavaksi sen, jos metsäverotuksessa tapahtuu siirtyminen myyntiverotukseen. No, mehän tiedämme, millä tavalla pääomavero kulkee. Sitä palaa sitten kuntiin hyvin monimutkaisten laskujärjestelmien mukaan, ja tuosta lähtien onkin sitten kuntien pääomavero-, yhteisöverotuotto sitten ollut erilaista turbulenssia, jossa joskus on ollut hyvin suuria pettymyksiä, joskus sitten kunnille parempiakin vaiheita, mutta yleensä kuntien taloudesta vastaavat viranhaltijat toteavat aikamoiseksi mystiikaksi sen, millä tavalla verotuloja yhteisöveron osalta voidaan seuraavan vuoden budjettiin ennakoida. Elikkä vanha verojärjestelmä tältä osin oli kaikille osapuolille varsin hyvä ja pinta-alaverojärjestelmä oli myös kyennyt ottamaan huomioon erilaisia vähennyksiä.

Ymmärrän hyvin, että lyhytnäköisesti katsoen toistakymmentä vuotta sitten metsänomistajat — kun puun hinta nousi, niin se merkitsi myös verokuutiometrin hinnan nousua — kokivat, että nyt on metsäverossa tapahtunut raju nousu. Mutta vastaavasti, jos puun hinnassa tapahtui pysähtymistä tai jälkeenjäämistä, niin verotuskin seurasi mukana, eli systeemi kyllä tässä suhteessa oli hyvin toimiva. Tuohon hyväksi koettuun järjestelmään olisi ollut saatavissa kyllä ne tekniset ratkaisut, joilla siitä olisi voitu tehdä entistäkin toimivampi ja oikeudenmukaisempi.

Nyt kun sitten tämä 13 vuoden siirtymäkausi alkaa lähetä loppuaan, tämä on merkinnyt sitä, että metsiä on jouduttu hakkaamaan ja jouduttaisiin hakkaamaan riippumatta metsänhoidollisista näkökohdista verotuksellisista syistä. Kuusitukkia tarvitseva sahateollisuus pelkää kuusitukin pulaa verotusmuutoksen siirtymäkauden päättymisen jälkeen. On pelättävissä, että kuusta käyttävä sahateollisuus joutuu pysyvään ongelmaan. Kun kuusitukin saanti vaikeutuu, menetetään kansainvälisiä vientimarkkinoita, joita on sitten erityisen vaikea saada takaisin. Jos kuusileimikoita verotuksellisista syistä hakataan, niin se on vuosikymmenten vaihe, ennen kuin ainakaan samasta metsälöstä kuusitukkia sitten hakataan. Elikkä tässä on näitä hyvin ongelmallisia kysymyksiä kaikin tavoin, joita voitaisiin välttää, jos nyt löydettäisiin järkeviä ratkaisuja, kun vielä kerran voidaan näihin metsäverokysymyksiin puuttua.

Olen tehnyt edellisellä vaalikaudella tästä myös kirjallisia kysymyksiä. On sanottu, että kahden verojärjestelmän ylläpitäminen on raskasta. En ymmärrä, mitkä raskaat kulut siitä näin tietokoneaikana voisivat olla olemassa. Sen yksinkertaisempaa ja helpompaa verojärjestelmää, kuin mitä pinta-alapohjainen verojärjestelmä on, on vaikea edes löytää. Myyntiverojärjestelmä on kaikkien osapuolten kannalta paljon monimutkaisempi.

Arvoisa herra puhemies! Tämän aloitteen myötä toivon, että meillä syntyisi tässä asiassa keskustelu, jonka pohjalta tämä ongelma tulisi yhä suurempaan tietoisuuteen, mitä metsäverojärjestelmän muutos 13 vuoden siirtymäkauden lähetessä päätöstään aiheuttaa kaikille osapuolille: työllisyydelle, metsäkoneurakoitsijoille, valtakunnan puuhuollolle, kuljetusyrittäjille jne. ja ennen kaikkea metsänomistajan itsenäisyydelle, valinnanvapaudelle koskien kaupantekoajankohtaa, kauppahintaa ja metsänhoidollisia näkökohtia.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloitteen suuntaviivojen mukaan voitaisiin edetä asian jatkokäsittelyssä.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen ym. lakialoite antaa tilaisuuden muistuttaa parista metsäverotuksen siirtymäkauden päättymiseen liittyvästä ongelmakohdasta, jotka tulisi poistaa tuloverolain muutoksilla riippumatta siitä, päättyykö siirtymäkausi vuoden 2005 lopussa vai tätä myöhemmin. Nämä lainmuutokset, jotka kohta lyhyesti esittelen, tulee mielestäni tehdä erittäin pikaisessa aikataulussa siinä tapauksessa, ettei ed. Oinosen ehdotus metsäverotuksen siirtymäkauden pidennyksestä lähtisikään toteutumaan.

Pinta-alaperusteisessa järjestelmässä verovelvollinen on saanut vähentää metsätalouden puhtaasta tulosta eräitä verovelvolliskohtaisia vähennyksiä. Näitä ovat muun muassa metsänhoitomaksu, metsän uudistamismenot sekä metsätalouteen kohdistuvat korkomenot. Mikäli vähennykset ylittävät metsätalouden puhtaan tulon, ylimenevä osa vähennyksistä siirtyy vähennettäväksi niin sanottuna siirtyvänä eränä seuraavien vuosien metsätalouden puhtaasta tulosta, eikä tätä ylimenevää osaa siis saa vähentää verovelvollisen muista tuloista. Siirtyvä erä on vähennyksenä mukana metsätalouden puhtaan tulon laskennassa siihen saakka, kunnes se tulee kokonaan vähennetyksi.

Vuoden 2005 jälkeisessä verotuksessa ei siirtyvää erää kuitenkaan enää voida voimassa olevan lain mukaan vähentää. Tällainen tilanne on kohtuuton, koska tosiasiassa kysymys on todellisista menoista syntyneestä metsätalouden tappiosta. Tuloverolakia olisi tämän vuoksi muutettava niin, että vuoden 2005 päättyessä vähentämättä oleva siirtyvä erä voidaan vähentää metsätalouden pääomatulosta vuonna 2006. Tämän asian hoitaminen lainmuutoksella olisi erittäin tärkeää myös suunnitelmallisen metsätalouden harjoittamisen kannalta.

Pinta-alaperusteiseen järjestelmään kuuluneella metsänomistajalla on voinut olla metsätaloudessa käytössä koneita, kalustoa, laitteita, rakennuksia ja muita hyödykkeitä. Poistoja todellisten menojäännösten mukaan metsänomistaja ei ole voinut tehdä, vaan poistot on otettu huomioon pinta-alaperusteista puhdasta tuloa vahvistettaessa. Tuloverolaissa ei ole säännöstä siitä, mikä katsotaan näiden hyödykkeiden hankintamenoksi vuonna 2006 siirryttäessä puun myyntitulojen verojärjestelmään.

Heti vuonna 1993 puun myyntitulojen verojärjestelmän valinneita koski tuloverolain siirtymäsäännös, jonka mukaan näiden hyödykkeiden hankintamenoksi katsottiin hyödykkeiden käypä arvo vuonna 1993. Tämä säännös ei kuitenkaan ulotu niihin hyödykkeisiin, jotka siirtyvät puun myyntitulon verojärjestelmään vuoden 2006 alusta. Tuloverolakia olisi muutettava niin, että säännös soveltuisi myös niihin hyödykkeisiin, jotka siirtyvät puun myyntituloverojärjestelmän piiriin vuonna 2006.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä näiden esille ottamieni tuloverolain muutosten toteuttamista. Tuloverotuksen yleisten periaatteiden mukaista on, etteivät mitkään todelliset tulon hankkimisesta johtuneet menot saa jäädä tulosta vähentämättä. On myös perusteltua, että pinta-alaperusteisesta metsäverotuksesta puun myyntitulon verotukseen metsäverotuksen siirtymäkauden päättyessä siirtyviä kohdellaan samalla tavalla kuin verovelvollisia vastaavassa tilanteessa vuonna 1993 metsäverotuksen siirtymäkauden alkaessa kohdeltiin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen, tämän lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja, mielestäni maalasi kyllä taivaalle turhan suuria ja pelottavia mörköjä. 13 vuotta tämä siirtymäaika oli, niin että se varmasti on ollut riittävä, ja metsän tuotto on laskettu pinta-alaverotuksen puolella, kun pinta-alavero on määrätty, varmasti todellista tuottoa hiukan pienemmäksi. Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että ehkä pinta-alaverotus on hiukan keveämpi ollut, kun verrataan myyntiverotukseen.

Itse kyllä olen realistinen: vuoden 2005 jälkeen ovat kaikki myyntiverotuksen piirissä. On tietysti luonnollista, että jokainen meistä veroja haluaisi maksaa vähemmän. Joka tapauksessa se, että nämä kaksi järjestelmää tai valinnanmahdollisuutta jatkuisivat edelleen, ei ole mahdollista, vaan siirrytään tosiaan yhteen järjestelmään.

Mitä sitten edellisessä puheenvuorossa todettiin tähän vaiheeseen mahdollisista tarkennuksista ja niitä vaativista lakiesityksistä, ne ovat mielestäni ok. Mutta on totta, että ne, jotka ovat olleet tässä pinta-alaverotuksessa, monessa tapauksessa niitä metsiä on jo hakkauttaneet varsin paljon ja seuraava myynti sitten siirtyy. Kyllä tähän on osattu varautua.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskusteluahan aloiteltiin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa ja vuonna 93 mentiin tähän uuteen siirtymäkausisysteemiin, joka päättyy nyt vuonna 2006. Muistan ne ajat käytännön metsätaloutta silloin leipätyökseni tehneenä, että silloin todellisten kulujen vähentämisoikeushan oli se iso asia, jota haluttiin metsätalouteen saada, ja nyt se on sitten saatu.

Mitä tulee ed. Oinosen tekemään aloitteeseen, niin toivon toki sille asiallista käsittelyä, mutta kuitenkin, niin kuin ed. Kähkönen sanoi, kyllä realistikin olla pitää, eli jotta eduskunnassa säädettyjen lakien ja asetusten metsätaloudelle tuottama jatkuvuus olisi maksimaalinen, kyllä kannatan itse sitä, että metsätalouden harjoittaminen tehdään lainsäädännöllä ja muillakin valtion toimenpiteillä mahdollisimman pitkäjänteiseksi ja näin ollen yllätyksettömäksi, koska se takaa tämän Suomen kansantalouden selkärangan tuottavuuden tulevaisuudessakin.

Mielestäni vuonna 2006 ja sen jälkeen, kun pinta-alaverotus päättyy, silloin todennäköisesti joitakin ongelmia on odotettavissa, mutta en pidä niitä ylivoimaisina. Odotan kuitenkin, että eduskunta siinä tilanteessa esimerkiksi vaikka metsänparannusvarojen järkevällä ohjauksella ja muilla toimenpiteillä pystyy pitämään Suomen kansantalouden selkärangan, metsätalouden, edelleen tuottavana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On oikein hyvä, että aloitteesta on virinnyt keskustelu ja että on haluttu tiedostaa niitä ongelmia, kuten ed. Kiviranta toi esille, ja keinoja niiden korjaamiseksi, joita siirtymäkauden päättyminen on aiheuttamassa.

Kysymys kätkee paitsi nämä ongelmat mielestäni myös edelleen substanssikysymyksenä tämän kaksinkertaisen verotuksen samaan verokohteeseen ja edelleen kysymyksen tietynlaisesta itsenäisyyden menetyksestä verotuksellisen epäkohdan estämiseksi. Katson, että niin liiketoimintaa kuin toisaalta metsätalous on, toisaalta se toimii omien biologisten lainalaisuuksiensa mukaan, metsänhoidon näkökohtien mukaan.

On sanottu, että 13 vuotta on lyhyt aika, sinä aikana ei kasva kuin horsma. No, kyllä voin tietysti sanoa, että jos on liikenteeltä poistettu rata, niin kuin Porin-rata Haapamäeltä länteen päin eräiltä osuuksiltaan on, ja jos 23 vuoteen ei ole juna kulkenut, siinä kyllä kasvaa sitten jo miehen mittainen mänty, mutta siihen on tarvittu 23 vuotta. 13 vuotta sitten vielä siitä jollakin lailla pääsi resiinalla kulkemaan, että ne männyt ja pajut taipuivat, mutta kun 23 vuotta on mennyt, niin resiina olisi liian kevyt väline. Eli kyllähän se puu kasvaa, mutta 13 vuodessa ei vielä kovinkaan paljon sinällänsä tapahdu, vaikka sillä tietysti oma merkityksensä on.

Metsänhoidossa ja metsäpolitiikassa ja nimenomaan metsäverotuksessa arvostaisin niitä näkökohtia, joita täällä muun muassa ed. Hoskonen aivan oikein toi esille: pitkäjännitteisyyttä ja ennustettavuutta. Pinta-alaverotus oli juuri sellainen, että se oli hyvin pitkäjänteinen veromuoto. Se tietysti vaihteli sen mukaan, mitkä olivat kantohintojen kehitykset, pienellä viipeellä, koska aluksi oli kolmen vuoden kantohintojen keskiarvo. Sitten se muuttui kahden vuoden keskimääräiseksi kantohintakehitykseksi, ja tietysti, aivan kuten ed. Kähkönen sanoi, jos hinnat nousivat, niin silloin se oli tietyllä tapaa edullinen, koska se oli keskiarvona jäljessä. Mutta sitten, jos hinnat laskivat, vastaavasti verotus oli pikkuisen korkeampi, mutta kutakuinkin se pyrki noudattelemaan hintakehitystä ja samalla perustui metsämaan keskimääräiseen luokitukseen maapohjan mukaan. Eli kyllä tällä systeemillä oli tietyt vakiintuneet hyvätkin piirteensä ja tältä pohjalta sitä olisi voitu kehittää, enkä näe, että se millään tavalla vieläkään olisi vanhentunut niin, ettei sitä voitaisi kehittää.

Mutta on erittäin hyvä, että nyt on alettu nähdä, että ongelmia tämä siirtymäkauden muutos tuo, muutakin kuin sen, että usea saattaa havaita aikamoisen aukon naapurustossaan, koska verotuksellisista syistä on jopa keskenkasvuinen metsä, niin kuin porsaita tapettaisiin, jouduttu myymään. Se on tietysti omistajan vahinko, jota ei mikään korvaa, jos tätä verotusepäkohtaa on joutunut menemään pakoon. Näkisin, että kun vielä voidaan asioita korjata, niin aloitteen jatkokäsittelyssä etsittäisiin ne ongelmat, mitä on, ja niitten mukaiset ratkaisut voitaisiin tehdä. Yksi järjestelmä, millä vielä voitaisiin aikaansaada, että nyt heti vältyttäisiin ongelmilta, olisi tämän aloitteen mukainen ratkaisu jatkaa pinta-alaveroa joko määräaikaisena tai mieluummin rinnakkaisena systeeminä sen valinneiden kohdalta. Mutta olen hyvin kiitollinen, että aloite on synnyttänyt keskustelun ja on alettu tiedostaa, että aivan ongelmatonta tuo siirtymäkauden päättyminen ei tule olemaan.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ed. Oinoselta: Eikö juuri siinä ennustettavuus kärsisi ja eikö se olisi poukkoilua, jos tässä vaiheessa sanottaisiinkin, jotta joo, tämä pinta-alaverotus jatkuu? Varmasti joku yksittäinen tapaus on, mutta varmasti metsänomistajat tämän siirtymäkauden aikana ovat myyneet myyntikelpoisen puun ja tulevat myymään, eli siinä mielessä pidän tätä lakialoitetta epärealistisena.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinosen tekemä aloitehan kirvoitti oikein minun sydäntäni lämmittävän aiheen eli metsäaiheen tähän arvostettuun saliin, ja siksi käytänkin nyt ihan korokkeelta puheenvuoron.

Viimeisten valtakunnan metsien inventointien mukaan Suomen metsien kasvu on noin 80 miljoonaa kuutiometriä. Tarkastelen tätä verotusasiaa siitä näkökulmasta, miten olisi Suomen kansantalouden kannalta järkevää tässä hyvässä tilanteessa toimia esimerkiksi eduskunnan verolakeja säätäessään.

Ensimmäinen lähtökohta on se, että kasvu pitää saada mahdollisimman suuressa määrin käyttöön niin, että siitä saadaan syntymään työpaikkoja. Nimenomaan näiden työpaikkojen syntyhän tapahtuu juuri niillä alueilla. Esimerkiksi nyt Kainuussa valmistunut metsien inventointihan osoitti, että Kainuun metsät ovat lähteneet todella rajuun kasvuun. Se avaa aivan uusia näköaloja juuri näillä vaikean työllisyyden alueilla. Mutta se, että tämä työllisyystavoite, työllisyyden paraneminen, saataisiin toteutumaan, ehdottomasti vaatii sen, että valtio ensinnäkin verotusjärjestelmän säätäjänä olisi toimissaan yllätyksetön, luotettava ja pitkäaikainen, jolloin syntyisi tilanne, että metsätalouden toimijat voisivat luottaa ja uskoa siihen, että meillä on metsäveroasiat hyvässä hallussa, ja nimenomaan niin, että se kannustaa metsää hoitamaan ja metsän myynti on kannattavaa kaikissa olosuhteissa.

Toinen asia on sitten tietysti puumarkkinoiden toimivuus, elikkä iso ongelma tulee siitä, saammeko Suomessa esimerkiksi kuitupuun kaupaksi joka puolella Suomennientä. Onhan alueita jo tänäkin päivänä, että kuitupuun, esimerkiksi mäntykuitupuun, myyminen suoalueelta harvennusleimikoilta on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Jotta tämä asia saataisiin kuntoon, valtiolla mielestäni näissä asioissa olisi oltava myös positiivisessa mielessä sormet pelissä. Se tarkoittaa sitä, että kestävän metsätalouden rahoitusvaroja pystytään ohjaamaan juuri tällaisiin nuoren metsän kunnostuskohteisiin, joilla muuten hakkuun reaalinen tuotto metsänomistajalle ei ole paras mahdollinen. Joissain huonommissa kohteissa voi olla kyse jopa yleensä hakkuun kannattavuudesta. Näillä instrumenteilla valtiovalta voi toimia metsätaloutta edistävästi.

Sitten on tarpeen se, että pidetään koko Suomi asuttuna, koska se karmea tosiasiahan meillä on edessämme, että näitä metsien hoitotöitä, hakkuita ja hoitotöitä, istutuksia, raivaustöitä, ei voi tehdä etätyönä, vaan ne on tehtävä sieltä paikan päältä niiden ihmisten voimin, jotka siellä maakunnissa asuvat. Elikkä jos viittaan tähän aikaisempaan keskusteluun siitä, mitkä ovat keskittymisen haitat suomalaisessa yhteiskunnassa, kun edellisen aiheen myötä nousi terveydenhuoltokeskustelu esille, niin tässä asiassa olemme taas saman asian äärellä elikkä sen äärellä, pysyykö Suomi asuttuna ja pystymmekö tämän noin 80 miljoonan kiintokuutiometrin vuotuisen metsänkasvun hyödyntämään kansantaloutta rakentavasti. Se on suomalaisen tulevaisuuden kannalta erittäin iso asia. Metsäteollisuuden kannalta Suomi valtiona ja puumarkkina-alueena, ostoalueena, on takuuvarmasti pitkässä juoksussa ehdottomasti luotettavin puumarkkinapaikka koko tällä maapallo-nimisellä tähdellä. (Ed. Tiusanen: Ei tähdellä, planeetalla!) — Kiitoksia, ed. Tiusanen, korjaan; planeetalla.

Yksi asia vielä: Kun katsoo näitä Suomen metsiä ja sitten uutta orastavaa energiantuottomenetelmää, bioenergiaa, se tarjoaa aivan huikaisevat näköalat sille, miten Suomessa pystytään työllistämään ihmisiä ja ennen kaikkea tuottamaan myös puhdasta energiaa, joka täyttää kaikki Kioton sopimuksen ehdot. Nimenomaan esimerkiksi metsähakkeen käyttö tässä yhteydessä tarjoaa aivan huikaisevia näköaloja, niin kuin sanoin. Se tarjoaa sitä kahdessa mielessä: ensinnäkin, se 5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa, mikä pystyttäisiin bioenergiaa ottamaan metsistä lisää, on kunnianhimoinen tavoite mutta ei missään nimessä mahdoton. Se vaatii panostuksia, mutta siitä asiastahan me tässä salissa kohtuullisen yksimielisiä uskoakseni olemme, että tätä kotimaisen energian kannattavuutta pitää parantaa. Verotus on siinä yksi, valtion antama rahatuki on toinen ja kolmas sitten tietenkin se, että saadaan metsätalouden kannattavuus pysymään muilla toimenpiteillä kohtuullisen hyvänä.

Se tarjoaa myös teknologiapuolelle loistavia mahdollisuuksia sitä kautta, että Suomi esimerkiksi bioenergian käyttömaana on Ruotsia jäljessä tässäkin asiassa, ikävä kyllä, esimerkiksi pellettien tuotannossa, mutta ei tähän monttuun kannata jäädä itkemään, vaan kannattaa panostaa teknologiapuolellekin rohkeasti, jotta saadaan tätä puun polttotekniikkaa kehitettyä vähän edelleen ja yhä kannattavammaksi muun muassa sähkön tuotannon ja sitten esimerkiksi kaukolämmön tuotannon tai esimerkiksi erilaisten teollisuusprosessien tarvitseman lämmön tiimoilta.

Näillä muutamilla ajatuksilla haluaisin tuoda tämän ed. Oinosen tekemän aloitteen ikään kuin uuteen valoon.

Lauri Oinonen /kesk :

Arvoisa herra puhemies! Erinomaista, että näin listan viimeisestä asiasta syntyy vilkas keskustelu. Kiitos siitä. Suomen Sahat Oy:n toimitusjohtaja oli hyvin huolestunut juuri kuusitukin riittävyydestä ja pelkäsi juuri sahakuolemia, vientiosuuksien menetyksiä, joita seuraa tämän siirtymäkauden päätyttyä, kun kuusitukin saanti hänen mukaansa hyvin olennaisesti vaikeutuu. Näin tuo taho. Samoin Suomen metsäkoneyrittäjät ovat hyvin huolestuneita olleet työllisyydestä, mitä tapahtuu, kun tämä siirtymäkausi päättyy, ja vekselivetoinen kone ei pyöritä akselia, jos ei ole töitä.

Sitten ed. Kähköselle siirtymäkauden päätöksen osalta: Jos siirtymäkautta päätettäisiin jatkaa, niin minun ymmärtääkseni siinä ei tapahtuisi vahinkoa kellekään. Joku tietysti on myynyt keskenkasvuisen metsän, tappanut porsaita kesken, kun verojärjestelmän muutosta pelätessään on ennakoinut kaupan. Siinä tietysti tuo tappio tulee, mutta suuremmat tappiot tulevat, jos tälle ei saada jatkoaikaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän verotuksen ideaan: Porkkanoita todella tarvitaan, niin kuin ed. Hoskonenkin omassa puheenvuorossaan totesi, siinä mielessä, että saisimme enemmän energiapuuta metsistä ja sillä tavalla todellakin Suomi pystyisi kansallisen ilmasto-ohjelman velvoitteet täyttämään.

Toisaalta on huomautettava sekin, että Suomen paperiteollisuus on rakentanut varsin isot laitokset esimerkiksi Saimaan alueelle nojaten Venäjältä tulevaan puuntuontiin. Se on kaiken kaikkiaan Suomen puunkäytöstä noin 15 prosenttia vähintään, ja tuolla alueella se on yli puolet kaikesta puusta Venäjän puolelta, etenkin koivukuitu tulee lähes täysin sieltä. Tällä tavalla meillä on myös erittäin suuri tuontipotentiaali.

Kun ed. Hoskonen mielestäni aivan oikein perusteli teknologian kehittämistä, totean vain, että 24. toukokuuta, kun eduskunnan aika niukkakin enemmistö päätti viidennen ydinvoimalaitoksen hankkimisesta, teki periaatepäätöksen, myönteisen sellaisen, se antoi kyllä aikamoisen korvatillikan sille, että me nimenomaan olisimme kehittämässä bioteknologiaa, tekniikoita, joilla enemmän ja paremmin pystyttäisiin tuottamaan energiaa nimenomaan sillä tavalla, että samalla ei rasiteta ilmakehää. Ydinvoimakaan ei sitä rasita, mutta se kiertoteitse heikentää vaihtoehtoisten uusiutuvien energioiden käyttöä ja niiden aktiivista kehittämistä.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon 1993, jolloin tämä laki säädettiin pinta-alaverotuksesta ja myyntivoittoverosta, muistan todella hyvin, kun olen tehnyt päivätyötä kiinteistövälitysliikkeen puolella ja aika paljon on tehty myös metsäkauppoja, tilakauppoja ja määräalakauppoja. Tämä ongelma oli tietysti sielläkin, kun uusi omistaja tuli, minkä verotuksen mukaan se käyttäytyi. Siihen on saatu kyllä ratkaisu. Silloin nuo 13 vuotta tuntuivat todella pitkältä ajalta, ja nyt se on sitten 2005 umpeutumassa.

Kun ajattelen tätä asiaa, metsän myyntiä, oman kotimaakunnan ja kotiseutukunnan näkökulmasta, niin meillähän on todella pienet metsäpinta-alat tilakohtaisesti. Jos ajatellaan sitä, että sinne metsään on todella menty sillä hetkellä, kun on rahaa tarvittu, se on ollut sellainen vararahasto, turva huonoa päivää varten, niin nyt tämä turva periaatteessa joudutaan purkamaan vuonna 2005 pakon sanelemista syistä ja todella saatetaan tällä tietynlainen piikki meillä yhteiskuntaan. Tätä piikkiä tietysti olisi voitu näiden 13 vuoden aikana pikkuhiljaa tasata, mutta näkisin, että nyt ei voida lähteä kikkailemaan ja temppuilemaan tämän ed. Oinosen aloitteen kanssa, vaikka tämä todella tarkoittaa hyvää. Mutta jos ajatellaan sitä, että meidän pitää päästä kumminkin tuloverotuksen puolelle pinta-alaverotuksesta, eikö voitaisi ajatella tätä asiaa niin, että ne tilat, ne maanomistajat, metsänomistajat, jotka ovat nyt tällä hetkellä pinta-alaverotuksessa, säilyisivät pinta-alaverotuksessa niin kauan aikaa, kunnes möisivät metsää, jolloin ne automaattisesti siirtyisivät sitten ilman mitään vuosirajaa, aikarajaa?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahonen toi tässä erittäin hyvän näkökohdan Pohjanmaan näkökulmasta, että kun siellä metsätalous ei näyttele sitä osaa, mitä se näyttelee Keski-Suomessa, vaan metsä on semmoinen ei niin jokapäiväisen tulon antaja suinkaan vaan varapankki, johon pahana päivänä turvaudutaan, niin kun nyt sitten tuo varatakuu tilan olemassaolosta ja toimeentulosta verotuksellisista syistä joudutaan myymään, niin se on kyllä kyseenalaista. Mutta nimenomaan Keski-Suomesta tuon terveisiä metsänomistajilta, joista vähintään runsas kolmasosa on vielä pinta-alaverossa: he ovat hyvin huolestuneita siitä, mihin joudutaan kaksinkertaisen verotuksen tullessa, kun joudutaan myymään hinnasta välittämättä metsänhoidollisesti keskenkasvuinen metsä tietynlaisessa pakkotilanteessa.

Keskustelu päättyy.