9) Laki tuloverolain muuttamisesta
Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteellani 42/2003 vp
tuloverolain muuttamisesta olen halunnut synnyttää metsäveropoliittista
keskustelua ja olen hyvin ilahtunut siitä, että tähän
tämän päivän asialistan viimeiseen
asiaan on riittänyt teillä, hyvät edustajakollegat,
jotka paikalla olette, mielenkiintoa olla mukana.
Perusongelmana tässä koen sen, että pinta-alaveron
valinneet metsänomistajat, kun nykyisen lain mukainen pinta-alaverolaki
päättyy vuoden 2005 lopussa, sen jälkeen
metsää myydessään joutuvat myymästään
puumäärästä maksamaan kaksinkertaisen
veron. Koska veroa on maksettu vuosikymmenien saatossa jo kertaalleen
täysimääräisesti pinta-alaveropohjaisesti,
samaan verokohteeseen tulee kohdistumaan toinen vero täysimääräisenä pääomaveroprosentin
mukaan. Pidän tätä oikeusvaltiossa hyvin
kyseenalaisena ongelmana. Tällä lakialoitteellani
olen halunnut kiinnittää asiaan eduskunnan huomiota,
jotta kun vielä, näkisin, aivan hyvin asiaan,
jos tahtoa on, voitaisiin saada korjaus, ryhdyttäisiin
sitä nopeasti tekemään. Ymmärrän,
että yleisen oikeustajun mukaan käytäntö on
se, että samasta tulosta on vain yksi varsinainen verotus
eikä kahta päällekkäistä verotusta.
Tätä ongelmaa on haluttu lieventää 90-luvulla,
kun metsäverokäytäntöjä muutettiin,
13 vuoden siirtymäkaudella. 13 vuotta eteenpäin
saattaa tuntua pitkältä ajalta ja monessa asiassa
se sitä onkin, mutta metsätaloudessa asioita tarkastellaan
vuosikymmenten periodilla. Vuosisata on tuommoinen metsänkierron,
metsän kasvun, aika, joskus pidempikin. Maan eri osissa
vielä tämä metsän kasvuaika
vaihtelee, vieläpä maastossakin ja puulajienkin
mukaan. Näin ollen tuo 13 vuotta siirtymäkautena
itse asiassa oli poliittis-tekninen päätös,
jolla ei niinkään ollut tekemistä biologisten
tosiasioiden kanssa. Edelleen, kysymys on tässä kohtaa
myöskin metsänomistajan itsenäisyydestä päättää,
millä hintaa ja milloin hän metsäkauppoja
tekee. Elikkä verotuksellisista syistä 13 vuoden
siirtymäaika sisältää tietyn
pakon metsänmyyntiin, jos haluaa välttää kaksinkertaisen
verotuksen. Minusta se on vapaassa maassa kyllä hyvin kyseenalainen
pakko, jonka verotus synnyttää.
Elikkä kokonaisuudessaan koen hyvin ongelmalliseksi
tämän tilanteen, että meillä pitkäaikainen,
hyväksi koettu pinta-alaveropohjainen järjestelmä on
nykyisten lakien mukaan päättymässä.
Mutta niin kuin tiedämme, hallituksen esityksillä sekä periaatteessa
lakialoitteilla kansanedustajien toimesta eduskunta voi säätää lakeja ja
jos se huomaa virheitä ja epäkohtia, ryhtyä niitä korjaamaan.
Ei tarvitse jäädä huonon lainsäädännön
alle, kun mahdollisuus on tehdä parempaakin. Näen,
että pinta-alaveropohjaista verotusjärjestelmää olisi
voitu kehittää ja voidaan vielä kehittää niiden
tilojen kohdalla, jotka ovat sen valinneet veromuodokseen.
Aikanaan pinta-alaveropohjainen järjestelmä koettiin
metsänhoitoon kannustavaksi järjestelmäksi.
Se turvasi valtakunnan puuhuollon. Samoin se oli myös veronsaajan
kannalta oikeudenmukainen, turvasi kuntien säännöllisiä verotuloja.
Tiedän esimerkiksi synnyinkotikunnastani Multialta, kuinka
johtavat kunnallismiehet kokivat hyvin pelottavaksi sen, jos metsäverotuksessa
tapahtuu siirtyminen myyntiverotukseen. No, mehän tiedämme,
millä tavalla pääomavero kulkee. Sitä palaa
sitten kuntiin hyvin monimutkaisten laskujärjestelmien
mukaan, ja tuosta lähtien onkin sitten kuntien pääomavero-,
yhteisöverotuotto sitten ollut erilaista turbulenssia,
jossa joskus on ollut hyvin suuria pettymyksiä, joskus
sitten kunnille parempiakin vaiheita, mutta yleensä kuntien
taloudesta vastaavat viranhaltijat toteavat aikamoiseksi mystiikaksi
sen, millä tavalla verotuloja yhteisöveron osalta
voidaan seuraavan vuoden budjettiin ennakoida. Elikkä vanha verojärjestelmä tältä
osin
oli kaikille osapuolille varsin hyvä ja pinta-alaverojärjestelmä oli
myös kyennyt ottamaan huomioon erilaisia vähennyksiä.
Ymmärrän hyvin, että lyhytnäköisesti
katsoen toistakymmentä vuotta sitten metsänomistajat — kun
puun hinta nousi, niin se merkitsi myös verokuutiometrin
hinnan nousua — kokivat, että nyt on metsäverossa
tapahtunut raju nousu. Mutta vastaavasti, jos puun hinnassa tapahtui
pysähtymistä tai jälkeenjäämistä,
niin verotuskin seurasi mukana, eli systeemi kyllä tässä suhteessa oli
hyvin toimiva. Tuohon hyväksi koettuun järjestelmään
olisi ollut saatavissa kyllä ne tekniset ratkaisut, joilla
siitä olisi voitu tehdä entistäkin toimivampi
ja oikeudenmukaisempi.
Nyt kun sitten tämä 13 vuoden siirtymäkausi alkaa
lähetä loppuaan, tämä on merkinnyt
sitä, että metsiä on jouduttu hakkaamaan
ja jouduttaisiin hakkaamaan riippumatta metsänhoidollisista
näkökohdista verotuksellisista syistä.
Kuusitukkia tarvitseva sahateollisuus pelkää kuusitukin
pulaa verotusmuutoksen siirtymäkauden päättymisen
jälkeen. On pelättävissä, että kuusta käyttävä sahateollisuus
joutuu pysyvään ongelmaan. Kun kuusitukin saanti
vaikeutuu, menetetään kansainvälisiä vientimarkkinoita,
joita on sitten erityisen vaikea saada takaisin. Jos kuusileimikoita
verotuksellisista syistä hakataan, niin se on vuosikymmenten
vaihe, ennen kuin ainakaan samasta metsälöstä kuusitukkia
sitten hakataan. Elikkä tässä on näitä hyvin
ongelmallisia kysymyksiä kaikin tavoin, joita voitaisiin
välttää, jos nyt löydettäisiin
järkeviä ratkaisuja, kun vielä kerran
voidaan näihin metsäverokysymyksiin puuttua.
Olen tehnyt edellisellä vaalikaudella tästä myös
kirjallisia kysymyksiä. On sanottu, että kahden
verojärjestelmän ylläpitäminen
on raskasta. En ymmärrä, mitkä raskaat
kulut siitä näin tietokoneaikana voisivat olla
olemassa. Sen yksinkertaisempaa ja helpompaa verojärjestelmää, kuin
mitä pinta-alapohjainen verojärjestelmä on, on
vaikea edes löytää. Myyntiverojärjestelmä on kaikkien
osapuolten kannalta paljon monimutkaisempi.
Arvoisa herra puhemies! Tämän aloitteen myötä toivon,
että meillä syntyisi tässä asiassa keskustelu,
jonka pohjalta tämä ongelma tulisi yhä suurempaan
tietoisuuteen, mitä metsäverojärjestelmän
muutos 13 vuoden siirtymäkauden lähetessä päätöstään
aiheuttaa kaikille osapuolille: työllisyydelle, metsäkoneurakoitsijoille,
valtakunnan puuhuollolle, kuljetusyrittäjille jne. ja ennen
kaikkea metsänomistajan itsenäisyydelle, valinnanvapaudelle
koskien kaupantekoajankohtaa, kauppahintaa ja metsänhoidollisia
näkökohtia.
Arvoisa herra puhemies! Toivon, että aloitteen suuntaviivojen
mukaan voitaisiin edetä asian jatkokäsittelyssä.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen ym. lakialoite antaa tilaisuuden
muistuttaa parista metsäverotuksen siirtymäkauden
päättymiseen liittyvästä ongelmakohdasta,
jotka tulisi poistaa tuloverolain muutoksilla riippumatta siitä,
päättyykö siirtymäkausi vuoden
2005 lopussa vai tätä myöhemmin. Nämä lainmuutokset,
jotka kohta lyhyesti esittelen, tulee mielestäni tehdä erittäin
pikaisessa aikataulussa siinä tapauksessa, ettei ed. Oinosen
ehdotus metsäverotuksen siirtymäkauden pidennyksestä lähtisikään
toteutumaan.
Pinta-alaperusteisessa järjestelmässä verovelvollinen
on saanut vähentää metsätalouden
puhtaasta tulosta eräitä verovelvolliskohtaisia
vähennyksiä. Näitä ovat muun
muassa metsänhoitomaksu, metsän uudistamismenot
sekä metsätalouteen kohdistuvat korkomenot. Mikäli
vähennykset ylittävät metsätalouden
puhtaan tulon, ylimenevä osa vähennyksistä siirtyy
vähennettäväksi niin sanottuna siirtyvänä eränä seuraavien vuosien
metsätalouden puhtaasta tulosta, eikä tätä ylimenevää osaa
siis saa vähentää verovelvollisen muista
tuloista. Siirtyvä erä on vähennyksenä mukana
metsätalouden puhtaan tulon laskennassa siihen saakka,
kunnes se tulee kokonaan vähennetyksi.
Vuoden 2005 jälkeisessä verotuksessa ei siirtyvää erää kuitenkaan
enää voida voimassa olevan lain mukaan vähentää.
Tällainen tilanne on kohtuuton, koska tosiasiassa kysymys
on todellisista menoista syntyneestä metsätalouden
tappiosta. Tuloverolakia olisi tämän vuoksi muutettava
niin, että vuoden 2005 päättyessä vähentämättä oleva
siirtyvä erä voidaan vähentää metsätalouden
pääomatulosta vuonna 2006. Tämän
asian hoitaminen lainmuutoksella olisi erittäin tärkeää myös
suunnitelmallisen metsätalouden harjoittamisen kannalta.
Pinta-alaperusteiseen järjestelmään
kuuluneella metsänomistajalla on voinut olla metsätaloudessa
käytössä koneita, kalustoa, laitteita,
rakennuksia ja muita hyödykkeitä. Poistoja todellisten
menojäännösten mukaan metsänomistaja ei
ole voinut tehdä, vaan poistot on otettu huomioon pinta-alaperusteista
puhdasta tuloa vahvistettaessa. Tuloverolaissa ei ole säännöstä siitä, mikä katsotaan
näiden hyödykkeiden hankintamenoksi vuonna 2006
siirryttäessä puun myyntitulojen verojärjestelmään.
Heti vuonna 1993 puun myyntitulojen verojärjestelmän
valinneita koski tuloverolain siirtymäsäännös,
jonka mukaan näiden hyödykkeiden hankintamenoksi
katsottiin hyödykkeiden käypä arvo vuonna
1993. Tämä säännös
ei kuitenkaan ulotu niihin hyödykkeisiin, jotka siirtyvät
puun myyntitulon verojärjestelmään vuoden
2006 alusta. Tuloverolakia olisi muutettava niin, että säännös
soveltuisi myös niihin hyödykkeisiin, jotka siirtyvät
puun myyntituloverojärjestelmän piiriin vuonna
2006.
Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä näiden
esille ottamieni tuloverolain muutosten toteuttamista. Tuloverotuksen
yleisten periaatteiden mukaista on, etteivät mitkään
todelliset tulon hankkimisesta johtuneet menot saa jäädä tulosta vähentämättä.
On myös perusteltua, että pinta-alaperusteisesta
metsäverotuksesta puun myyntitulon verotukseen metsäverotuksen
siirtymäkauden päättyessä siirtyviä kohdellaan
samalla tavalla kuin verovelvollisia vastaavassa tilanteessa vuonna
1993 metsäverotuksen siirtymäkauden alkaessa kohdeltiin.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen, tämän lakialoitteen
ensimmäinen allekirjoittaja, mielestäni maalasi
kyllä taivaalle turhan suuria ja pelottavia mörköjä.
13 vuotta tämä siirtymäaika oli, niin
että se varmasti on ollut riittävä, ja
metsän tuotto on laskettu pinta-alaverotuksen puolella,
kun pinta-alavero on määrätty, varmasti
todellista tuottoa hiukan pienemmäksi. Olen kyllä itsekin
sitä mieltä, että ehkä pinta-alaverotus
on hiukan keveämpi ollut, kun verrataan myyntiverotukseen.
Itse kyllä olen realistinen: vuoden 2005 jälkeen
ovat kaikki myyntiverotuksen piirissä. On tietysti luonnollista,
että jokainen meistä veroja haluaisi maksaa vähemmän.
Joka tapauksessa se, että nämä kaksi
järjestelmää tai valinnanmahdollisuutta
jatkuisivat edelleen, ei ole mahdollista, vaan siirrytään
tosiaan yhteen järjestelmään.
Mitä sitten edellisessä puheenvuorossa todettiin
tähän vaiheeseen mahdollisista tarkennuksista
ja niitä vaativista lakiesityksistä, ne ovat mielestäni
ok. Mutta on totta, että ne, jotka ovat olleet tässä pinta-alaverotuksessa,
monessa tapauksessa niitä metsiä on jo hakkauttaneet
varsin paljon ja seuraava myynti sitten siirtyy. Kyllä tähän on
osattu varautua.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tätä keskusteluahan
aloiteltiin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa ja vuonna 93 mentiin tähän
uuteen siirtymäkausisysteemiin, joka päättyy
nyt vuonna 2006. Muistan ne ajat käytännön metsätaloutta
silloin leipätyökseni tehneenä, että silloin
todellisten kulujen vähentämisoikeushan oli se
iso asia, jota haluttiin metsätalouteen saada, ja nyt se
on sitten saatu.
Mitä tulee ed. Oinosen tekemään aloitteeseen, niin
toivon toki sille asiallista käsittelyä, mutta kuitenkin,
niin kuin ed. Kähkönen sanoi, kyllä realistikin
olla pitää, eli jotta eduskunnassa säädettyjen
lakien ja asetusten metsätaloudelle tuottama jatkuvuus
olisi maksimaalinen, kyllä kannatan itse sitä,
että metsätalouden harjoittaminen tehdään
lainsäädännöllä ja
muillakin valtion toimenpiteillä mahdollisimman pitkäjänteiseksi
ja näin ollen yllätyksettömäksi,
koska se takaa tämän Suomen kansantalouden selkärangan
tuottavuuden tulevaisuudessakin.
Mielestäni vuonna 2006 ja sen jälkeen, kun pinta-alaverotus
päättyy, silloin todennäköisesti joitakin
ongelmia on odotettavissa, mutta en pidä niitä ylivoimaisina.
Odotan kuitenkin, että eduskunta siinä tilanteessa
esimerkiksi vaikka metsänparannusvarojen järkevällä ohjauksella
ja muilla toimenpiteillä pystyy pitämään
Suomen kansantalouden selkärangan, metsätalouden, edelleen
tuottavana.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On oikein hyvä, että aloitteesta
on virinnyt keskustelu ja että on haluttu tiedostaa niitä ongelmia,
kuten ed. Kiviranta toi esille, ja keinoja niiden korjaamiseksi,
joita siirtymäkauden päättyminen on aiheuttamassa.
Kysymys kätkee paitsi nämä ongelmat
mielestäni myös edelleen substanssikysymyksenä tämän
kaksinkertaisen verotuksen samaan verokohteeseen ja edelleen kysymyksen
tietynlaisesta itsenäisyyden menetyksestä verotuksellisen epäkohdan
estämiseksi. Katson, että niin liiketoimintaa
kuin toisaalta metsätalous on, toisaalta se toimii omien
biologisten lainalaisuuksiensa mukaan, metsänhoidon näkökohtien
mukaan.
On sanottu, että 13 vuotta on lyhyt aika, sinä aikana
ei kasva kuin horsma. No, kyllä voin tietysti sanoa, että jos
on liikenteeltä poistettu rata, niin kuin Porin-rata Haapamäeltä länteen
päin eräiltä osuuksiltaan on, ja jos
23 vuoteen ei ole juna kulkenut, siinä kyllä kasvaa
sitten jo miehen mittainen mänty, mutta siihen on tarvittu
23 vuotta. 13 vuotta sitten vielä siitä jollakin
lailla pääsi resiinalla kulkemaan, että ne
männyt ja pajut taipuivat, mutta kun 23 vuotta on mennyt,
niin resiina olisi liian kevyt väline. Eli kyllähän
se puu kasvaa, mutta 13 vuodessa ei vielä kovinkaan paljon
sinällänsä tapahdu, vaikka sillä tietysti
oma merkityksensä on.
Metsänhoidossa ja metsäpolitiikassa ja nimenomaan
metsäverotuksessa arvostaisin niitä näkökohtia,
joita täällä muun muassa ed. Hoskonen aivan
oikein toi esille: pitkäjännitteisyyttä ja
ennustettavuutta. Pinta-alaverotus oli juuri sellainen, että se
oli hyvin pitkäjänteinen veromuoto. Se tietysti
vaihteli sen mukaan, mitkä olivat kantohintojen kehitykset,
pienellä viipeellä, koska aluksi oli kolmen vuoden
kantohintojen keskiarvo. Sitten se muuttui kahden vuoden keskimääräiseksi
kantohintakehitykseksi, ja tietysti, aivan kuten ed. Kähkönen
sanoi, jos hinnat nousivat, niin silloin se oli tietyllä tapaa
edullinen, koska se oli keskiarvona jäljessä.
Mutta sitten, jos hinnat laskivat, vastaavasti verotus oli pikkuisen korkeampi,
mutta kutakuinkin se pyrki noudattelemaan hintakehitystä ja
samalla perustui metsämaan keskimääräiseen
luokitukseen maapohjan mukaan. Eli kyllä tällä systeemillä oli
tietyt vakiintuneet hyvätkin piirteensä ja tältä pohjalta sitä olisi
voitu kehittää, enkä näe, että se
millään tavalla vieläkään
olisi vanhentunut niin, ettei sitä voitaisi kehittää.
Mutta on erittäin hyvä, että nyt
on alettu nähdä, että ongelmia tämä siirtymäkauden
muutos tuo, muutakin kuin sen, että usea saattaa havaita aikamoisen
aukon naapurustossaan, koska verotuksellisista syistä on
jopa keskenkasvuinen metsä, niin kuin porsaita tapettaisiin,
jouduttu myymään. Se on tietysti omistajan vahinko,
jota ei mikään korvaa, jos tätä verotusepäkohtaa
on joutunut menemään pakoon. Näkisin,
että kun vielä voidaan asioita korjata, niin aloitteen
jatkokäsittelyssä etsittäisiin ne ongelmat,
mitä on, ja niitten mukaiset ratkaisut voitaisiin tehdä.
Yksi järjestelmä, millä vielä voitaisiin
aikaansaada, että nyt heti vältyttäisiin
ongelmilta, olisi tämän aloitteen mukainen ratkaisu
jatkaa pinta-alaveroa joko määräaikaisena
tai mieluummin rinnakkaisena systeeminä sen valinneiden
kohdalta. Mutta olen hyvin kiitollinen, että aloite on
synnyttänyt keskustelun ja on alettu tiedostaa, että aivan
ongelmatonta tuo siirtymäkauden päättyminen
ei tule olemaan.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyn ed. Oinoselta: Eikö juuri siinä ennustettavuus
kärsisi ja eikö se olisi poukkoilua, jos tässä vaiheessa
sanottaisiinkin, jotta joo, tämä pinta-alaverotus
jatkuu? Varmasti joku yksittäinen tapaus on, mutta varmasti
metsänomistajat tämän siirtymäkauden
aikana ovat myyneet myyntikelpoisen puun ja tulevat myymään,
eli siinä mielessä pidän tätä lakialoitetta epärealistisena.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinosen tekemä aloitehan
kirvoitti oikein minun sydäntäni lämmittävän
aiheen eli metsäaiheen tähän arvostettuun
saliin, ja siksi käytänkin nyt ihan korokkeelta
puheenvuoron.
Viimeisten valtakunnan metsien inventointien mukaan Suomen metsien
kasvu on noin 80 miljoonaa kuutiometriä. Tarkastelen tätä verotusasiaa
siitä näkökulmasta, miten olisi Suomen kansantalouden
kannalta järkevää tässä hyvässä tilanteessa
toimia esimerkiksi eduskunnan verolakeja säätäessään.
Ensimmäinen lähtökohta on se, että kasvu
pitää saada mahdollisimman suuressa määrin
käyttöön niin, että siitä saadaan
syntymään työpaikkoja. Nimenomaan näiden
työpaikkojen syntyhän tapahtuu juuri niillä alueilla.
Esimerkiksi nyt Kainuussa valmistunut metsien inventointihan osoitti,
että Kainuun metsät ovat lähteneet todella
rajuun kasvuun. Se avaa aivan uusia näköaloja juuri
näillä vaikean työllisyyden alueilla.
Mutta se, että tämä työllisyystavoite,
työllisyyden paraneminen, saataisiin toteutumaan, ehdottomasti vaatii
sen, että valtio ensinnäkin verotusjärjestelmän
säätäjänä olisi toimissaan
yllätyksetön, luotettava ja pitkäaikainen,
jolloin syntyisi tilanne, että metsätalouden toimijat
voisivat luottaa ja uskoa siihen, että meillä on
metsäveroasiat hyvässä hallussa, ja nimenomaan
niin, että se kannustaa metsää hoitamaan
ja metsän myynti on kannattavaa kaikissa olosuhteissa.
Toinen asia on sitten tietysti puumarkkinoiden toimivuus, elikkä iso
ongelma tulee siitä, saammeko Suomessa esimerkiksi kuitupuun kaupaksi
joka puolella Suomennientä. Onhan alueita jo tänäkin
päivänä, että kuitupuun, esimerkiksi
mäntykuitupuun, myyminen suoalueelta harvennusleimikoilta
on käytännöllisesti katsoen mahdotonta.
Jotta tämä asia saataisiin kuntoon, valtiolla
mielestäni näissä asioissa olisi oltava
myös positiivisessa mielessä sormet pelissä. Se
tarkoittaa sitä, että kestävän
metsätalouden rahoitusvaroja pystytään
ohjaamaan juuri tällaisiin nuoren metsän kunnostuskohteisiin,
joilla muuten hakkuun reaalinen tuotto metsänomistajalle ei
ole paras mahdollinen. Joissain huonommissa kohteissa voi olla kyse
jopa yleensä hakkuun kannattavuudesta. Näillä instrumenteilla
valtiovalta voi toimia metsätaloutta edistävästi.
Sitten on tarpeen se, että pidetään
koko Suomi asuttuna, koska se karmea tosiasiahan meillä on edessämme,
että näitä metsien hoitotöitä,
hakkuita ja hoitotöitä, istutuksia, raivaustöitä,
ei voi tehdä etätyönä, vaan
ne on tehtävä sieltä paikan päältä niiden
ihmisten voimin, jotka siellä maakunnissa asuvat. Elikkä jos
viittaan tähän aikaisempaan keskusteluun siitä,
mitkä ovat keskittymisen haitat suomalaisessa yhteiskunnassa,
kun edellisen aiheen myötä nousi terveydenhuoltokeskustelu
esille, niin tässä asiassa olemme taas saman asian äärellä elikkä sen äärellä,
pysyykö Suomi asuttuna ja pystymmekö tämän
noin 80 miljoonan kiintokuutiometrin vuotuisen metsänkasvun
hyödyntämään kansantaloutta
rakentavasti. Se on suomalaisen tulevaisuuden kannalta erittäin
iso asia. Metsäteollisuuden kannalta Suomi valtiona ja
puumarkkina-alueena, ostoalueena, on takuuvarmasti pitkässä juoksussa
ehdottomasti luotettavin puumarkkinapaikka koko tällä maapallo-nimisellä tähdellä.
(Ed. Tiusanen: Ei tähdellä, planeetalla!) — Kiitoksia,
ed. Tiusanen, korjaan; planeetalla.
Yksi asia vielä: Kun katsoo näitä Suomen metsiä ja
sitten uutta orastavaa energiantuottomenetelmää,
bioenergiaa, se tarjoaa aivan huikaisevat näköalat
sille, miten Suomessa pystytään työllistämään
ihmisiä ja ennen kaikkea tuottamaan myös puhdasta
energiaa, joka täyttää kaikki Kioton
sopimuksen ehdot. Nimenomaan esimerkiksi metsähakkeen käyttö tässä yhteydessä tarjoaa
aivan huikaisevia näköaloja, niin kuin sanoin.
Se tarjoaa sitä kahdessa mielessä: ensinnäkin,
se 5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa, mikä pystyttäisiin
bioenergiaa ottamaan metsistä lisää,
on kunnianhimoinen tavoite mutta ei missään nimessä mahdoton.
Se vaatii panostuksia, mutta siitä asiastahan me tässä salissa
kohtuullisen yksimielisiä uskoakseni olemme, että tätä kotimaisen
energian kannattavuutta pitää parantaa. Verotus
on siinä yksi, valtion antama rahatuki on toinen ja kolmas
sitten tietenkin se, että saadaan metsätalouden
kannattavuus pysymään muilla toimenpiteillä kohtuullisen
hyvänä.
Se tarjoaa myös teknologiapuolelle loistavia mahdollisuuksia
sitä kautta, että Suomi esimerkiksi bioenergian
käyttömaana on Ruotsia jäljessä tässäkin
asiassa, ikävä kyllä, esimerkiksi pellettien
tuotannossa, mutta ei tähän monttuun kannata jäädä itkemään,
vaan kannattaa panostaa teknologiapuolellekin rohkeasti, jotta saadaan tätä puun
polttotekniikkaa kehitettyä vähän edelleen
ja yhä kannattavammaksi muun muassa sähkön
tuotannon ja sitten esimerkiksi kaukolämmön tuotannon
tai esimerkiksi erilaisten teollisuusprosessien tarvitseman lämmön
tiimoilta.
Näillä muutamilla ajatuksilla haluaisin tuoda tämän
ed. Oinosen tekemän aloitteen ikään kuin uuteen
valoon.
Lauri Oinonen /kesk :
Arvoisa herra puhemies! Erinomaista, että näin
listan viimeisestä asiasta syntyy vilkas keskustelu. Kiitos
siitä. Suomen Sahat Oy:n toimitusjohtaja oli hyvin huolestunut
juuri kuusitukin riittävyydestä ja pelkäsi
juuri sahakuolemia, vientiosuuksien menetyksiä, joita seuraa
tämän siirtymäkauden päätyttyä,
kun kuusitukin saanti hänen mukaansa hyvin olennaisesti
vaikeutuu. Näin tuo taho. Samoin Suomen metsäkoneyrittäjät
ovat hyvin huolestuneita olleet työllisyydestä,
mitä tapahtuu, kun tämä siirtymäkausi
päättyy, ja vekselivetoinen kone ei pyöritä akselia,
jos ei ole töitä.
Sitten ed. Kähköselle siirtymäkauden
päätöksen osalta: Jos siirtymäkautta
päätettäisiin jatkaa, niin minun ymmärtääkseni
siinä ei tapahtuisi vahinkoa kellekään.
Joku tietysti on myynyt keskenkasvuisen metsän, tappanut
porsaita kesken, kun verojärjestelmän muutosta
pelätessään on ennakoinut kaupan. Siinä tietysti
tuo tappio tulee, mutta suuremmat tappiot tulevat, jos tälle ei
saada jatkoaikaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä tähän verotuksen
ideaan: Porkkanoita todella tarvitaan, niin kuin ed. Hoskonenkin
omassa puheenvuorossaan totesi, siinä mielessä,
että saisimme enemmän energiapuuta metsistä ja
sillä tavalla todellakin Suomi pystyisi kansallisen ilmasto-ohjelman
velvoitteet täyttämään.
Toisaalta on huomautettava sekin, että Suomen paperiteollisuus
on rakentanut varsin isot laitokset esimerkiksi Saimaan alueelle
nojaten Venäjältä tulevaan puuntuontiin.
Se on kaiken kaikkiaan Suomen puunkäytöstä noin
15 prosenttia vähintään, ja tuolla alueella
se on yli puolet kaikesta puusta Venäjän puolelta,
etenkin koivukuitu tulee lähes täysin sieltä.
Tällä tavalla meillä on myös
erittäin suuri tuontipotentiaali.
Kun ed. Hoskonen mielestäni aivan oikein perusteli
teknologian kehittämistä, totean vain, että 24.
toukokuuta, kun eduskunnan aika niukkakin enemmistö päätti
viidennen ydinvoimalaitoksen hankkimisesta, teki periaatepäätöksen,
myönteisen sellaisen, se antoi kyllä aikamoisen
korvatillikan sille, että me nimenomaan olisimme kehittämässä bioteknologiaa,
tekniikoita, joilla enemmän ja paremmin pystyttäisiin
tuottamaan energiaa nimenomaan sillä tavalla, että samalla
ei rasiteta ilmakehää. Ydinvoimakaan ei sitä rasita, mutta
se kiertoteitse heikentää vaihtoehtoisten uusiutuvien
energioiden käyttöä ja niiden aktiivista
kehittämistä.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tuon 1993, jolloin tämä laki
säädettiin pinta-alaverotuksesta ja myyntivoittoverosta,
muistan todella hyvin, kun olen tehnyt päivätyötä kiinteistövälitysliikkeen
puolella ja aika paljon on tehty myös metsäkauppoja,
tilakauppoja ja määräalakauppoja. Tämä ongelma
oli tietysti sielläkin, kun uusi omistaja tuli, minkä verotuksen
mukaan se käyttäytyi. Siihen on saatu kyllä ratkaisu.
Silloin nuo 13 vuotta tuntuivat todella pitkältä ajalta,
ja nyt se on sitten 2005 umpeutumassa.
Kun ajattelen tätä asiaa, metsän
myyntiä, oman kotimaakunnan ja kotiseutukunnan näkökulmasta,
niin meillähän on todella pienet metsäpinta-alat
tilakohtaisesti. Jos ajatellaan sitä, että sinne
metsään on todella menty sillä hetkellä, kun
on rahaa tarvittu, se on ollut sellainen vararahasto, turva huonoa
päivää varten, niin nyt tämä turva
periaatteessa joudutaan purkamaan vuonna 2005 pakon sanelemista
syistä ja todella saatetaan tällä tietynlainen
piikki meillä yhteiskuntaan. Tätä piikkiä tietysti
olisi voitu näiden 13 vuoden aikana pikkuhiljaa tasata,
mutta näkisin, että nyt ei voida lähteä kikkailemaan
ja temppuilemaan tämän ed. Oinosen aloitteen kanssa, vaikka
tämä todella tarkoittaa hyvää.
Mutta jos ajatellaan sitä, että meidän
pitää päästä kumminkin
tuloverotuksen puolelle pinta-alaverotuksesta, eikö voitaisi
ajatella tätä asiaa niin, että ne tilat,
ne maanomistajat, metsänomistajat, jotka ovat nyt tällä hetkellä pinta-alaverotuksessa,
säilyisivät pinta-alaverotuksessa niin kauan aikaa, kunnes
möisivät metsää, jolloin ne
automaattisesti siirtyisivät sitten ilman mitään
vuosirajaa, aikarajaa?
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahonen toi tässä erittäin
hyvän näkökohdan Pohjanmaan näkökulmasta,
että kun siellä metsätalous ei näyttele
sitä osaa, mitä se näyttelee Keski-Suomessa,
vaan metsä on semmoinen ei niin jokapäiväisen
tulon antaja suinkaan vaan varapankki, johon pahana päivänä turvaudutaan,
niin kun nyt sitten tuo varatakuu tilan olemassaolosta ja toimeentulosta
verotuksellisista syistä joudutaan myymään,
niin se on kyllä kyseenalaista. Mutta nimenomaan Keski-Suomesta
tuon terveisiä metsänomistajilta, joista vähintään
runsas kolmasosa on vielä pinta-alaverossa: he ovat hyvin
huolestuneita siitä, mihin joudutaan kaksinkertaisen verotuksen
tullessa, kun joudutaan myymään hinnasta välittämättä metsänhoidollisesti
keskenkasvuinen metsä tietynlaisessa pakkotilanteessa.
Keskustelu päättyy.