Täysistunnon pöytäkirja 34/2001 vp

PTK 34/2001 vp

34. KESKIVIIKKONA 28. MAALISKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

5) Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus 1999

 

Outi  Ojala  /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluaisin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan puolesta lausua valtuuskuntamme kiitokset viime perjantaina eduskunnassa käydystä ajankohtaiskeskustelusta. Se oli hyvin vilkas keskustelu, ja kuten sanoin, oli itse asiassa hyvä asia, että aika loppui kesken eli tuli sellainen tunne, ettemme tyhjentäneet tankkiamme täysin, että pohjoismainen keskustelu olisi käyty loppuun ja se siitä. Voi sanoa, että Suomi oli uranuurtaja siinäkin mielessä, että nimenomaan Pohjolan päivänä meillä tämä keskustelu käytiin. Toivottavasti sille seuraa myöskin jatkoa. Kyllä minusta keskustelu osoitti sen, niin kuin lehtitiedoissakin kerrottiin, että pohjoismaisella yhteistyöllä on hyvin laaja ja vankka kansanedustajien ja eduskuntaryhmien tuki. Haluan tässä yhteydessä myös muistuttaa, että useiden tutkimusten mukaan sillä on myöskin hyvin laaja kansalaisten tuki, joka on kaikkein tärkein tietysti.

Toiseksi, arvoisa puhemies, haluaisin valtuuskunnan puolesta esittää vähän anteeksipyyntöjäkin siitä, että kyseessä on vielä vuoden 99 kertomus. Uskallan luvata kuitenkin täältä puhujakorokkeelta, että saamme tämän kevään aikana vielä vuoden 2000 kertomuksen käsittelyyn.

Kuitenkin muutamia asioita olisin halunnut vielä nostaa esille tässäkin keskustelussa. En nyt toista paljon siitä, mitä sanoin perjantain ajankohtaiskeskustelussa, mutta kyllä todella Pohjoismaiden neuvostokin ja koko pohjoismainen yhteistyö on ollut muutoksen kohteena 90-luvulla, ja nyt olemme valmiita ottamaan 2000-luvun haasteet vastaan. Uskon, että ensi vuoden puheenjohtajakausi tulee olemaan merkittävä, nimenomaan neuvoston puolella, kun Suomi juhlavuonna sitä hoitaa.

Kertomusvuonna 99 neuvoston toiminta oli hyvin aktiivista. Voi sanoa, että se painottui perinteisille yhteistyöalueille, mutta myöskin yhä enenevässä määrin kansainväliseen suuntaan. Erityisesti yhteistyö Pohjolan lähialueiden kanssa paitsi vakiintui sai myöskin uusia ulottuvuuksia. Kertomusvuoden aikana helmikuussa järjestettiin eduskunnassa Pohjoismaiden neuvoston ja Baltian maiden parlamentaarisen yleiskokouksen yhteinen kokous. Siinä asialistalla olivat muun muassa pohjoinen ulottuvuus, turvallisuuspolitiikka Itämeren alueella sekä rikollisuuden torjunta. Tämä kokous vakiinnutti Pohjoismaiden neuvoston ja Baltian vastaavan elimen yhteistyön. Tämä on tavattoman tärkeä asia; haluan sitä tässä korostaa.

Kertomusvuonna järjestettiin myös Barentsin alueen ensimmäinen parlamentaarinen konferenssi Alattiossa Pohjois-Norjassa, ja se oli nimenomaan Pohjoismaiden neuvoston ja Norjan suurkäräjien yhteinen hanke. Se oli myös osoitus siitä, että haluamme tiivistää nimenomaan parlamentaarista yhteistyötä Luoteis-Venäjän ja Barentsin alueen samoin kuin arktisten alueiden kanssa.

Myöskin muihin ilmansuuntiin on yhteyksiä lisätty. Benelux-maiden neuvoston kanssa järjestettiin kyseisenä vuonna konferenssi, jossa pohdittiin laajentuvan Euroopan unionin alueellista yhteistyötä. Tämä osoittaa mielestäni hyvin sen, että siitä huolimatta, että kaksi pohjoismaata on Euroopan unionin ulkopuolella, hyvin tiiviin eurooppalaisen EU:n yhteenliittymän eli Benelux-maiden kanssa näitä yhteisiä hankkeita riittää.

Berliinissä puolestaan vihittiin kyseisenä vuonna Pohjoismaiden yhteinen suurlähetystökompleksi, joka on sinällään aivan uusi avaus. Pohjoismaiden neuvoston edustajat olivat siellä myöskin paikan päällä. Sielläkin järjestettiin yhteinen seminaari, jossa tarkastelukulma oli paitsi pohjoismainen myöskin pohjoiseurooppalainen. Eli kyllä Itämeri on vahvasti meitä yhdistävä meri. Myös Puolan kanssa on käynnistetty laajempaa Itämeri-yhteistyötä koskeva keskustelu ja yhteistyö. Haluan muistuttaa tässäkin yhteydessä myös arktisesta yhteistyökomiteasta.

Kun täällä vaalitarkkailusta on puhuttu, voisin mainita, että myöskin Pohjoismaiden neuvoston puolelta osallistuttiin Venäjän duuman kutsusta ensimmäistä kertaa vaalitarkkailutehtävään Venäjän duuman vaaleissa, siis vuoden 99 joulukuussa.

Vuonna 99 Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana toimi Ruotsi, kun taas ministerineuvoston puolella puheenjohtajamaana oli Islanti. Tässä yhteydessä voi edelleenkin nostaa hyvin vahvasti esille Pohjoismaiden roolin pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä. Tämä on asia, joka on sillä tavalla tärkeä, että vaikka Suomi on onnistunut saamaan pohjoisen ulottuvuuden Euroopan unionin hankkeeksi, siitä huolimatta on hyvin tärkeää, että kaikki Pohjoismaat ovat vahvasti myös sitoutuneet tähän hankkeeseen ja haluavat olla aidosti mukana kehittämässä tätä asiaa.

Muutama asia ensimmäisestä istunnosta, joka pidettiin Tukholmassa. Siellä käsiteltiin myöskin kansalaisten ja yritysten muuttoa Pohjoismaiden välillä ja sitä, miten toimintaa muissa Pohjoismaissa vaikeuttavia rajaesteitä voitaisiin poistaa. Tämä on tärkeä kysymys. Vaikka me puhumme useasti passivapaudesta, liikkumisvapaudesta ja yhteisestä työmarkkina-alueesta, kuitenkin edelleen on lukematon joukko rajaesteitä, jotka kaipaavat poistamista.

Samoin puhuttiin vapaaehtoistoiminnasta Pohjolassa. Asiat, jotka toistuvasti puhuttavat, ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Yhä enemmän myöskin puolustusministerit osallistuvat näihin kokouksiin. Eli toistan taas sen, minkä olen aikaisemminkin sanonut, että ei ole enää niin sanottuja tabuja aiheita pohjoismaisessa yhteistyössä.

Arvoisa puhemies! Olen ottanut esille vain muutamia asioita tästä kertomuksesta. Kertomukseen tutustumalla saa käsityksen paitsi Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toiminnasta myöskin tärkeimmät asiat niin neuvoston puheenjohtajistosta kuin eri valiokunnistakin. Samoin täällä on istuntojen osalta otettu esille ministerineuvoston puolelta eräitä keskeisiä asioita. Me olemme hieman uudistaneet toimintakertomuksen sisältöä, ja tarkoitus on sitä kehittää edelleenkin.

Haluaisin kuitenkin mainita esimerkiksi Pohjola-valiokunnan osalta muutamia asioita, koska meidän edustajamme ed. Per Löv on hyvin ansiokkaasti toiminut jo usean vuoden Pohjola-valiokunnan puheenjohtajana. Pohjola-valiokunta on varmaan työllistetyin näistä kolmesta valiokunnasta. En mitenkään halua väheksyä lähialuevaliokunnan tai Eurooppa-valiokunnankaan toimintaa, mutta tutustumalla Pohjola-valiokunnan osuuteen näkee, että toiminta on hyvin monimuotoista. Paitsi että on normaaleja kokouksia, on myös useita työryhmiä, sellaisia, joissa on käsitelty lasten ja nuorten asemaa, vapaaehtoissektoria ja niin edelleen. Sitten on raportoijajärjestelmiä. Kaksikin eri raportoijaa nimettiin kyseisenä vuonna. Toisen tehtävänä oli kartoittaa Pohjoismaiden sisämarkkinoiden esteitä yhteistyössä Eurooppa-valiokunnan kanssa ja toisen tarkastella globalisaation vaikutuksia Pohjoismaiden kulttuuri- ja sosiaalipoliittisiin lähtökohtiin.

Sen lisäksi järjestettiin seminaareja jne. Kokouksien teemoina oli muun muassa kulttuuriin liittyen televisio, bioetiikka jne., eli hyvin laajasti näitä asioita käsitellään eri valiokunnissa. Kunhan jatkossa vielä löydämme sen keinon, josta puhuimme perjantaina, miten voimme ankkuroida näiden asioiden käsittelyn tänne kotimaan parlamenttiin, niin uskon, että kiinnostus eduskunnassakin pohjoismaista yhteistyötä kohtaan sen kuin lisääntyy.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojala muistutti siitä, että toimintakertomus on hiukan muuttunut. Se on kyllä muuttunut hyvään suuntaan. Tämä on tavattoman luettava, erittäin informatiivinen ja minusta jotenkin painopisteistettykin sillä tavalla, että tästä saa varsin hyvän käsityksen Pohjoismaiden neuvoston työstä ja tietysti Suomen valtuuskunnan työstä aivan erityisesti.

Rouva puhemies! Suomi on tänä vuonna Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtaja ja ensi vuonna juhlittaessa Pohjoismaiden neuvoston 50-vuotispäiviä sen puheenjohtaja. Suomen on näistäkin syistä ja näistä syistä huolimatta edelleen syytä aktiivisesti osallistua Pohjoismaiden neuvoston ja ministerineuvoston toiminnan kehittämiseen, kun päätöksiä asiasta tehdään vuoden lopulla pidettävässä istunnossa. On vähän latteata sanoa, että pohjoismainen yhteistyö on arvo sinänsä, mutta sellaisena minä sitä kyllä pidän.

Pohjoismaiselle yhteistyölle aivan uusia haasteita luo tietysti maiden erilainen suhtautuminen Euroopan yhdentymiskehitykseen. Viime sunnuntaina voimaan astunut Schengenin sopimus on kuitenkin erinomainen osoitus Pohjoismaiden kyvystä vastata myös tämän kaltaisiin haasteisiin.

Toinen ajankohtaisista ajankohtaisin asia on tietenkin eläintaudit. Eläintaudeilla on välillisiä vaikutuksia myös Pohjoismaiden kansalaisten arkielämään. Kuulostaa ehkä näin juhlavassa yhteydessä vähän banaalilta puhua ruokaostoksista, mutta näillä asioilla on merkitystä mahdollisuuksiin käydä esimerkiksi ruokaostoksilla toisessa maassa; Norjahan on kieltänyt väliaikaisesti lihan tuonnin maahan.

Pohjoismaiden neuvoston Reykjavikin istunnossa oli vahvasti esillä huoli digitaalisen television vaikutuksista toisen Pohjoismaan televisio-ohjelmien katseluun. Pari viikkoa sitten pohjoismaiset yleisradiot pääsivät yksimielisyyteen yhteisestä standardista digitaalisissa televisiolähetyksissä. On tähdellistä, että kansalaiset voivat katsella toisen Pohjoismaan televisiolähetyksiä entiseen tapaan myös digitaalisessa ympäristössä. Muistaakseni ministeri Enestam on käyttänyt ilmaisua digitaalikuilu. Sellaista kuilua ei pitäisi päästää syntymään Pohjoismaihin, ei Pohjoismaiden sisään eikä vallankaan Pohjoismaiden välille.

Kun näihin journalistisiin kysymyksiin tässä puutuin, niin yksi pieni mutta kuvaava ja semmoisena tärkeä yksityiskohta, jonka haluaisin kertomuksesta nostaa, on lehtimiesapurahat. Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain lehtimiesapurahoja kuhunkin Pohjoismaahan. Apurahaohjelman tarkoituksena on antaa toimittajille mahdollisuus raportoida Pohjoismaiden olosuhteista ja pohjoismaisesta yhteistyöstä. Näitä apurahoja haki Suomessa 44 toimittajaa. Heistä yhdeksän sellaisen sai. Hyvä että yhdeksän sai, ja vielä parempi, että aiheet, joista nämä ikään kuin tulivat, olivat pohjoismaisittain hyvin monipuolisia ja tärkeitä.

Esimerkiksi muiden Pohjoismaiden pakolais- ja siirtolaispolitiikan tutkimiseen on saatu apurahaa. Tutustumiseen Färsaarten aivan poikkeuslaatuiseen taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen on saatu apurahaa. Sitten on selvitykseen tanskalaisten ja norjalaisten suhtautumisesta Suomeen saatu apurahaa. Norjan pakolaispolitiikka on ollut apurahan aiheena. Saako julkisella sosiaali- ja terveydenhoitosektorilla palvelua omalla äidinkielellään suomeksi Ruotsissa ja ruotsiksi Suomessa? Sellaiseenkin on saatu rahaa.

Nämä esimerkit otin esille ihan sen takia, että niissä hyvällä tavalla näkyy Pohjoismaiden erikoislaatuisuus, viittaan Färsaariin, Pohjoismaiden historia ja sitten tietysti Pohjoismaiden sosiaaliset ongelmat, jotka toki maailman mitassa ovat aika vaatimatonta luokkaa, mutta maailman mitta ei tietenkään saa estää meitä parantamasta hyvääkin vielä paremmaksi.

Arvoisa rouva puhemies! Nizzan Eurooppa-neuvoston kokemukset osoittavat tarpeen entisestään tiivistää pohjoismaista yhteistyötä. Myös meidän Pohjoismaiden pitää yhdessä edistää meille tärkeitä asioita EU:n sisällä. Tämä tarkoittaa Euroopan yhteisön sisällä Suomen, Ruotsin ja Tanskan kesken yhteistyötä Pohjoismaille tärkeiden asioiden, kuten esimerkiksi tasa-arvon, avoimuuden, ympäristönsuojelun ja vapaan kilpailun edistämiseksi. Mitään pohjoismaista blokkia ei EU:hun tarvita, mutta arkipäivän työssä voidaan yhteyksiä tiivistää. Yhteistyö lisääntyy myös Norjan ja Islannin kanssa, vaikka ne eivät olekaan EU:hun ainakaan näillä näkymin vielä liittymässä.

Erityisesti yritysten kontaktit, yhteistyö, verkostoituminen, fuusiotkin ovat tämän päivän arkea. On selvää, että yhteispohjoismaiset yritykset ovat vahvempia eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla. Ruotsin jälkeen suomalaiset yritykset hakeutuvat nyt yhä enemmän Norjan ja Tanskan markkinoille. Tämä on aivan hyvä kehityssuunta.

Meille Pohjoismaille yhteinen suuri haaste on yhteistyö Itämeren alueella ja erityisesti Venäjän kanssa. Suomen aloite EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseksi etenee juuri nyt Ruotsin puheenjohtajakaudella aivan selkeässä myötätuulessa. Pohjoinen ulottuvuus on siirtymässä sanoista tekoihin, ja se on pelkästään hyvä asia.

Sitten vielä hyvin suomalainen kysymys. Pohjoismaisen yhteistyön yhteydessä meille aivan erittäin tärkeä hanke on Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentaminen. Kyse on puolentoista miljoonan pietarilaisen jätevesien puhdistamisesta. Nythän jätevedet menevät puhdistamattomina Suomenlahteen ja olemme kaikki, ainakin itäisessä Suomessa ja kaakkoisessa Suomessa asuvat, saaneet joka kesä havaita, mitä kaikkea siitä on seurannut. Tarvitaan Pohjoismaiden ja kaikkien Itämeren alueen maiden yhteistyötä Suomenlahden herkän luonnon suojelemiseksi.

Teenkin tässä nyt esityksen, että Euroopan unioni yleensä ja Pohjoismaat erityisesti kehittäisivät Itämeren-tutkimuslaitoksen, jolle paikkakin olisi aivan erinomainen: se olisi Suursaari Suomenlahdella, joka on Itämeren virtaamien ja nimenomaan Suomenlahden virtaamien kannalta aivan strategisessa paikassa. Kun huomioon otetaan, että nimenomaan Pietari, Pietarin alue, on Itämeren ongelmista tällä hetkellä suurin, tällaisen eurooppalais-pohjoismaalaisen tutkimuslaitoksen sijoittuminen esimerkiksi juuri Suursaareen olisi mitä mainioin ratkaisu. Sitä kautta avitettaisiin paitsi Itämeren tilaa myöskin sellaisia yhteistyömuotoja, jotka Itämeren pelastamiseksi ovat aivan välttämättömiä ja joiden pulmien ratkaisemiseksi Venäjän mukanaolo, myötäolo on välttämätöntä sekin. Suursaari tässä mielessä olisi mitä parhain paikka.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kekkosen esille nostama Itämeren-tutkimuslaitos kuulostaa varsin mielenkiintoiselta hankkeelta. Menemättä yksityiskohtiin voi kuvitella, että tämän kaltaiselle tutkimustyölle ja uuden luotaamiselle on tänä päivänä tarvetta. Tietysti silloin kun puhutaan pohjoismaisesta yhteistyöstä ja tätä kautta kumpuavista asioista, on erittäin hyvä, että myös tässä entisessä kehyksessäkin löydetään uusia asioita.

Samalla lailla, rouva puhemies, kun olen tutkaillut Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomusta, on iloksi todettava, että kymmenessä vuodessa Pohjoismaiden neuvosto on kehittynyt varsin hyvin eteenpäin. Vaikka sillä ei olekaan sitä samaa arvoasetelmaa ehkä kaikkien silmissä kuin mitä aiemmin, haluan tässä yhteydessä painottaa sitä, että pohjoismainen yhteistyö, kuten ed. Kekkonenkin aika pitkälle viittasi, on niin tärkeä merkitykseltään, että siitä ei tule luopua niinäkään aikoina, kun tuntuu, että ei olekaan juuri niitä entisiä asioita käsiteltävänä, vaan täytyy katsoa jotain uutta. Pohjoismaat muodostavat aikamoisen alueen turvallisuuspoliittisesti, talouspoliittisesti ja muissakin poliittisissa järjestöissä. Voi kuvitella, mistä löytyy vastaava alue, jolla kuitenkin pystytään näin pitkälle kulkevaa yhteistyötä tekemään. Tässä mielessä Pohjoismaiden neuvoston työskentelylle on annettava myöskin se kaikki parlamentaarinen tuki, mikä sille voidaan antaa.

Rouva puhemies, erityisesti toivoisin, että Suomen valtuuskunta ja Pohjoismaiden neuvosto kaiken kaikkiaan pyrkivät edistämään kaiken aikaa myös kansalaisten välillä tapahtuvaa toimintaa, onko se kansalaisjärjestötoimintaa tai esimerkiksi kulttuurin saralla tapahtuvaa tietyn tyyppistä käytännönkin vaihtoa. Se nimittäin lähentää ihmisiä, se lähentää samalla myös kansakuntia, ja tässä suhteessa totean vain, että naapurisopu on aina asia, jota kannattaa vaalia.

Outi  Ojala  /vas:

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut pariin asiaan kiinnittää huomiota. Ensinnä, oli hyvin mielenkiintoista, kun ed. Kekkonen otti esille lehtimiesapurahakysymyksen. Se on tavattoman tärkeä. Meillähän oli pyöreän pöydän keskustelu täällä, jossa keskusteltiin nimenomaan pohjoismaisesta yhteistyöstä mediassa perjantaina ajankohtaiskeskustelun jälkeen. Täytyy tietenkin sanoa, että tällä hetkellä näyttää monasti, että suuria avauksia tai otsikoita ei välttämättä tule. Pohjoismaisesta yhteistyöstä on tullut jotenkin niin, voisiko sanoa, arkipäiväistä, että se ei välttämättä tällaisia isoja otsikoita pysty repimään, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö se olisi tarpeellista ja mielenkiintoista.

On hyvin tärkeää myöskin, että median edustajat voivat tutustua eri maihin. Pohjoismaiden neuvoston lehtimiesapurahojen lisäksi tiedän, että esimerkiksi kahdenvälisillä kulttuurirahastoilla on myöskin suuri merkitys. Tiedän Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston puolelta hyvin, että myöskin se pyrkii ei ainoastaan tietysti lehtimiehille vaan myöskin taiteilijoille, tutkijoille antamaan mahdollisuuksia oleskelustipendien ja muiden myötä. Nämä ovat hyvin tärkeä osa tätä kanssakäymistä. Tietenkin myös kansalaisjärjestöt saavat näiden kautta tukea monasti.

Toinen asia on ed. Kekkosen ajatus Itämeren-tutkimuskeskuksesta. Nyt on hyvä myöskin tutustua siihen, että Helcomhan tekee erittäin ansiokasta työtä tällä hetkellä jo Itämeren osalta. En tiedä, olisiko ratkaisu tässä nyt se, että perustetaan uusi tutkimuslaitos, vai mikä, mutta Itämeren tila on meidän yhteinen huolenaiheemme ei ainoastaan Pohjoismaiden neuvostossa lähialueiden osalta, vaan, kuten viittasin aikaisemmin, tarvitaan yhteistyötä myöskin Pohjois-Saksan kanssa jne. Kysymys on tietysti se, miten Itämeri-neuvoston toimintaa mahdollisesti olisi syytä kehittää, ja toivoisinkin, että eri eduskuntaryhmissä käytäisiin myös analyysia ja arviota Itämeri-neuvoston tämänhetkisestä toiminnasta ja sen kehittämistarpeista.

Jari  Vilén  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vuosi 99 oli oman Pohjoismaiden neuvoston parlamentaarisen urani ensimmäinen vuosi. Ehkä nyt jo sen verran taakse jäänyttä aikaa on, että on hyvä muistella ja peilata kokemuksia. Kun tänä päivänä ajattelee tilannetta, voi varmaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että 99 muutoksen tuulet puhaltelivat jo Pohjoismaiden neuvostossa. Ne muutokset, mitä tänä päivänä olemme Pohjoismaiden neuvoston työhön neuvottelemassa ja toivottavasti saamassa myös pikaisesti voimaan, näkyvät selkeästi tässä toiminnassa. Ennen kaikkea kritiikki valiokuntatyötä kohtaan tuli hyvin selvästi esille toimintavuoden 99 aikana.

Oikeastaan asia, minkä itse haluaisin tuoda esille, on juuri kysymys eri ryhmittymien yhteistyöstä, blokkiutumisesta, jos tällaista ilmaisua voi jo käyttää. Me suomalaiset olemme olleet aina kovin varovaisia, kun puhutaan, voimmeko työskennellä blokeissa, koskipa se Euroopan unionia tai jotain muuta toimintaa.

Mielestäni, niin kuin tässä toimintakertomuksessakin on tuotu esille, tuon vuoden aikana saimme selkeitä kokemuksia esimerkiksi juuri Benelux-maiden erittäin tiiviistä yhteistyöstä keskenänsä. Uskon, että tämän kaltaiset kokemukset, joita on tullut, vahvistavat myös sitä käsitystä, että myös Pohjoismaiden neuvosto toimivana perinteisenä organisaationa kykenee uudistumaan ja kehittämään itseänsä ja tarjoamaan sen struktuurin, mitä varten myös meidän kannattaa toimia yhdessä.

Sanoisin itse, vaikka Pohjoismaiden neuvoston toiminta ei EU-toimintaa olekaan, että viimeistään Nizzan kokous mielestäni oli se heräte ja sen pitäisi olla meille kaikille heräte siitä, että idealistiset pienet valtiot, jotka menevät hyvässä tarkoituksessa, joutuvat etsimään liittolaisia saadakseen omia tavoitteitansa läpi. Itse näkisin juuri Pohjoismaiden neuvoston merkityksen siinä, vaikka meillä EU:ssa ja näissä keskeisissä kysymyksissä on selkeitä näkemyseroja, että PN tarjoaa loistavan foorumin tätä yhteistyötä etsiä, täsmentää, löytää ja tehdä, ennen kaikkea, koska uskoisin itse Pohjoismaiden neuvoston tulevaisuuden olevan paitsi perinteisellä alalla myös erityisen korostetusti ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorilla. Tämä on varmasti se, mistä mielestäni meidän tulisi jatkossa käydä tiiviisti keskusteluja ja arvioida, mikä on PN:n rooli, miten se voi toimia tässä struktuurissa tulevaisuudessa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on keskusteltu hyvin tärkeästä asiasta: Itämeren tulevaisuudesta ja sen saastumisen estämisestä. Sehän on todella eräs maailman saastuneimpia vesistöjä. 70 miljoonaa ihmistä asuu sen valuma-alueella. Se on hyvin vähävetinen, matala. Sen yhteydet Atlanttiin ovat hyvin vähäisiä ja sen veden vaihtuvuus tämän vuoksi vähäistä, myös suolaisuuden muutokset ovat hyvin vähäisiä.

Puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota siihen asiaan, että varmasti asialle olisi onneksi, jos ne esitykset, joita tehdään Itämeren ja Suomenlahden parhaaksi, olisivat mahdollisimman realistisia ja asiallisia. Nyt tässä realismissa on menty eteenpäin sikäli, että Suomi, valtioneuvosto, on myöntänyt Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen rahaa vastikään. Se on hyvä asia. Vtims-systeemin, siis laivojen kulkua ohjaava järjestelmän, kehittäminen on ollut myös Suomen valtioneuvoston agendalla. Se liittyy pohjoismaiseen yhteistyöhön ja yhteistyöhön Baltian ja Venäjän kanssa. Se on edennyt vähän huonommin, mutta joka tapauksessa nämä ovat erittäin tärkeitä asioita.

Täällä mainittiin muun muassa jätevedenpuhdistamon puuttumisen tuomat ongelmat itäisellä Suomenlahdella. Se on totta, että näitä ongelmia on, mutta Suomenlahtea, kuten myös Itämerta, uhkaavat myös monet muut ongelmat. Yksi on tulevaisuudessa kaksin—kolminkertaistuva öljynkuljetusmäärä. Tässä pohjoismainen yhteistyö olisi erittäin tärkeätä, ja yhteistyö myös EU:ssa. Aivan oikein, Tanskan salmien läpi tämä valtavirta tulee, tämä öljy- ja kemikaalialusten saapuminen ensiksi tänne ja sitten täydessä lastissa pois. Tässä on erittäin paljon uhkatekijöitä. Näin ollen Primorsk eli Koivisto on sellainen asia, johon on ihan aiheellisesti vastikään kiinnittänyt huomiota muun muassa ed. Laukkanen. Sen asian hoitaminen on tärkeätä, turvallisuuden mahdollisimman hyvä taso tässä asiassa.

Ed. Outi Ojala viittasi Helcomiin. Helcom pitää sisällään muun muassa Espoon sopimuksen, joka on samalla YK-sopimus. Sitä kautta Suomen pitää mahdollisimman aktiivisesti vaikuttaa ja pyrkiä vaikuttamaan Primorskin rakentamisen turvallisuuteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä konkreettisia asioita, joissa ympäristöministeriö ja ulkoministeriö ovat jatkuvasti liikkeellä. Varmasti Pohjoismaiden neuvosto ja Euroopan unioni ovat myöskin toimialueita ja -tasoja, missä näitä asioita on viisasta viedä eteenpäin.

Uusien tutkimuslaitosten tai vastaavien esimerkiksi Euroopan unionin virastojen saaminen Suomeen on tietysti aina toivottavaa, mutta esimerkiksi elintarvikeviraston kohdalla olemme huomanneet, miten vaikeata se on. Mutta tekemistä on siis paljon.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Sattuu vain olemaan niin, että Pohjoismaiden neuvoston asiat tulivat hyvin peräkanaa käsittelyyn, koska viime perjantaina käytiin hyvää keskustelua Pohjoismaiden neuvoston tulevaisuuden roolista ja tämä kertomus on nyt tänään meillä esillä. Työhuoneessani kuuntelin näitä kommentteja. Varsinkin ed. Kekkonen toi vahvasti esiin Itämeren alueen yhteistyön ja jätevesiyhteistyön. Nämä ovat niitä keskeisiä, konkreettisia asioita, mihin me saamme myös kansalaisten vakaan luottamuksen, että Pohjoismaiden neuvostoa edelleen tarvitaan ja sille löytyy merkittäviä tehtäviä.

Tällä hetkellä, kun itse olen ollut Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana, niin täytyy todeta, että liian usein jonkinlaista turhautumista tähän työhön on muillakin parlamentaarikoilla kuin meillä suomalaisilla. Se edellyttää sitä, että kaikki ne toimenpiteet, joista viime perjantaina puhuttiin tässä salissa, täytyisi ottaa vakavasti. Uutta konkretiaa yhteistyöhön tarvittaisiin. Islannin ja Norjan näkökulmat ymmärrän, koska ne ovat EU:n ulkopuolella, mutta myös muut Pohjoismaat näkevät tässä jonkinlaista turhautuneisuutta.

Keskustelu päättyy.