Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on valmistelevasti käsitellyt hallituksen esityksen maaseutuelinkeinojen rahoituslain 17 §:n muuttamisesta. Lakiin tehdään EU:n liittymissopimuksen 141 ja 142 artiklan mukaisista kansallisista tuista vuosille 2004—2007 tehtyjen ratkaisujen edellyttämät muutokset. Laissa säädetään korotettujen investointitukien myöntämisestä tietyille kotieläintalouden sektoreille vuosina 2004—2007. Lisäksi säädetään korotetusta tuesta ympäristönsuojelu-, eläinten hyvinvointi- ja tuotantohygienisistä syistä johtuviin rakentamisen ja koneiden hankinnan lisäkustannuksiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Eräiden tukialueiden osalta lain voimaantulosta säädettäisiin kuitenkin valtioneuvoston asetuksella.

Valiokunta toteaa, että investointitukien osalta vuosia 2002—2003 koskeva komission päätös liittymissopimuksen 141 artiklan mukaisista tuista olisi sallinut Suomen käyttää A- ja B-tukialueilla investointitukia 75 prosentin tuki-intensiteettiin saakka, mutta Suomi ei tätä mahdollisuutta käyttänyt hyväksi, koska sitä ei pidetty kansallisesti tarkoituksenmukaisena menettelynä. Neuvoston asetus maaseudun kehittämisestä salli investointitukien myöntämisen 50 prosentin tuki-intensiteettiin saakka ja nuorten viljelijöiden osalta 55 prosenttiin saakka. Nuorten viljelijöiden osalta tätä määrää korotettiin 60 prosenttiin kesäkuussa päätetyn cap-uudistuksen yhteydessä. Kautena 2000—2003 Suomessa sovellettiin pääsääntöisesti alempia tuki-intensiteettejä kuin mihin edellä mainittu Euroopan unionin neuvoston asetus antoi mahdollisuuden.

Euroopan yhteisöjen komission mukaan Suomi jätti investointitukien osalta käyttämättä huomattavia mahdollisuuksia tukea maataloustuotantoa Etelä-Suomessa. Komission päätöksen johdantolauseiden mukaan liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella maksettavat tulotuet piti nähdä vain rakenteen kehittämiseen tähtäävän politiikan lisänä. Komissio katsoi, että maksamalla tulotuet lähes täysimääräisesti mutta investointituet vain osittain Suomi oli toiminut päätöksen hengen vastaisesti. Suomen ja komission välinen neuvottelutulos 141 artiklan mukaisten tukien jatkamisesta vuoden 2003 jälkeen lähti siitä, että Suomi ottaa käyttöön täysimääräiset yhteisön politiikan mukaiset valtion tukimahdollisuudet niillä sektoreilla, jotka saavat liittymissopimuksen 141 artiklan mukaisia suoria tukia. Lisäksi maito-, naudanliha-, lammas- ja vuohisektoreilla voidaan maksaa korotettuja investointitukia — 70 prosentin tuki-intensiteetti nuorille viljelijöille ja 65 prosentin tuki-insentiteetti muille viljelijöille — tuotantorakenteen parantamiseen tähtääviin investointeihin sekä teknologiainvestointeihin.

Valiokunta korostaa nyt sitä, että lain tultua hyväksytyksi tulee myöskin tarvittavat alemman asteiset säädökset antaa joutuisasti, jotta tukien hakumenettely voidaan avata. Samalla tulee varmistaa, ettei hakukiellosta aiheudu oikeudenmenetyksiä. Liittymissopimuksen 142 artiklassa tarkoitettujen Suomen C-alueen C1- ja C4-tukialueiden osalta lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Näin on tarpeen menetellä, koska Euroopan yhteisöjen komission hyväksyntää artiklan mukaisia alueita koskevalle tukiohjelmalle ei ole esityksen antamiseen mennessä saatu. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukiohjelmat voidaan ottaa käyttöön maamme kaikilla alueilla niin pian kuin mahdollista.

Valiokunta teki käsittelyssään 17 §:n 1 momentin 1 kohtaan pienen tarkennuksen, kun toteamme siinä, että jatkossa on mahdollisuus saada tukea rakennusten "uudisrakentamiseen, laajentamiseen ja peruskorjaamiseen", kun esityksen teksti lähti siitä, että tukia voitaisiin myöntää muun muassa "tuotantokapasiteetin lisäämiseen". Me koemme, että tämä meidän yhteistyössä ministeriön kanssa tekemämme sanonta on selkeämpi ja kertoo siitä, mistä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi otan esille Suomen EU-liittymissopimuksen määräykset koskien sika-, kananmuna- ja siipikarjatuotantoa, muun muassa näitä. Liittymissopimuksen mukaan komissio antaa Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä alueilla. Tuet saavat liittyä fyysisiin tuotantotekijöihin, kuten maatalousmaan hehtaarimääriin taikka eläinten lukumääriin. Silloin pitää kuitenkin ottaa huomioon markkina-asetuksissa säädetyt asianomaiset rajoitukset sekä kunkin tilan perinteiset tuotantotavat, mutta seuraava on varsin tärkeä kohta: Mutta ne tuet eivät saa johtaa tuotannon kasvuun tai liittymistä edeltävänä vertailuaikana vuosina 91—93 todetun kokonaistuen määrän kasvuun.

Suomessahan sianlihantuotanto on kasvanut 20 prosenttia ylijäämäiseksi ja sikatalouden investointihakemuksia on te-keskuksissa sisällä yli 140 kappaletta. Jos ne kaikki toteutettaisiin, lisääntyisi sianlihantuotanto edelleen 8—9 prosenttia. Se merkitsisi sianlihantuotantoomme lähes 30 prosentin ylituotantoa, mistä väitän, että saattaisi olla erittäin kohtalokkaat seuraukset koko tuotantosektorille. Naapurimaamme ja EU eivät pitkään sietäisi sitä, että Suomi tuetulla sianlihan ylituotannollaan onkin sotkemassa EU:n sikamarkkinoita. Tiedämme, että jo nyt Ruotsi seuraa hyvin kriittisesti toimiamme. Lopputuloksena olisivat sikatalouden tuen lisäleikkaukset ja vähitellen koko tukijärjestelmän loppu. Tätäkö me Suomessa nyt haluamme? Tätäkö haluavat ne teurastamojen edustajat, jotka vaativat ministeriltä lisää uusia suuria sikaloita?

Teurastamojen pitäisi olla tuottajien omistamia yrityksiä, mutta niiden toiminta sikatalouden jatkuvan ylituotannon lisäämisen puolesta ei ole ainakaan tuottajien edun mukaista. Sianlihan tuotantotukea leikataankin tästä ylituotantotilanteesta johtuen 7 prosentilla, siis tuplasti. Minusta Ruotsi on meille varoittava esimerkki, mihin sianlihantuotanto ilman tuotantotukia ajautuu. Ed. Granvik kertoi valiokunnassamme, että Ruotsin suurin sikala on mennyt konkurssiin ja sianlihan tuotanto-omavaraisuus on pudonnut alle 80 prosentin. Tätä romahdustako me sitten Suomeen haluaisimme?

Kaiken edellä lausutun perusteella pidänkin ensiarvoisen tärkeänä sitä, että maa- ja metsätalousministeriö päättäessään investointitukihakemusten perusteista ottaa erityisesti huomioon muun muassa sikatalouden vakavan ylituotantotilanteen. Muutoin meillä on vaarana ajautua Ruotsin sikatalouden kaltaiseen tilanteeseen, jonka seuraukset ovat tiedossamme.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisi sanoa niinkin, että ikään kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtajana on hienoa kuulla, että maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja mainitsee asian juuri näin, että suursikaloihin pitäisi suhtautua hyvin kriittisesti, nimenomaan näin sekä eläinten hyvinvoinnin että myöskin ympäristön näkökulmasta. Ne nimenomaan vaikuttavat myös hyvin kielteisellä tavalla ympäristökuormituksena. Mutta samalla toivoisin sitten kyllä seuraavassa lauseessa maa- ja metsätalousvaliokuntaa toimimaan omalta puoleltaan aktiivisesti maa- ja metsätalousministeriön suuntaan ja yleensäkin toiminta-alueellanne. Uskon toki, että on valmiuksia myöskin tämän toiveen toteuttamiseksi.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin ed. Tiusaselle vakuuttaa, että varmasti toimimme ministeriön ja ministerin kanssa erittäin tiiviissä yhteistyössä, eikä tämä äsken käyttämäni puheenvuoro suinkaan ole tarkoitettu ministerille eikä ministeriölle vaan oli tarkoitettu niille tahoille, jotka ministeriltä vaativat lisää näitä tuotanto-oikeuksia tässä tilanteessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvoisa puheenjohtaja jo esitteli mietinnön ja sen substantiaalisen sisällön. Muutamia näkökohtia kuitenkin tästä historiasta.

Jos jostakin Lipposen kakkoshallituksen alkumetreillä keskusteltiin, niin tästä asiasta. Kysymys oli siitä, millä tavalla 141 artiklaa tultaisiin vuosina 2002—2003 käytäntöön soveltamaan ja lähteekö Suomi komissaarin kelkkaan tässä asiassa ilman minkäänlaisia varauksia. Jos minä muistan vähänkään niitä johdatteluja, joita silloinen maatalousministeri meille niin sanotussa hatturyhmässä toi esille, silloin olisi pitänyt menetellä muka niin, että mennään maksimaalisten investointitukien linjalle ja sillä tavalla, käyttääksemme hänen ilmaisuaan, hoidetaan tätä rakennemuutosta sitten rankimman jälkeen, ja niin sitten 141 artiklaan ei hänen mukaansa tarvitsisi jälkeenpäin enää oikeastaan tukeutuakaan elikkä asia olisi hoidettu rakennemuutoksen kautta pois päiväjärjestyksestä.

Tähän kelkkaan ei kuitenkaan lähdetty, ja se oli äärimmäisen viisas ratkaisu. Siitä olisi ensinnäkin ollut seurausta se, että toiminnallisesti pajatso olisi tyhjennetty kertaheitolla. Toisekseen olisi pitänyt olla jo silloin varmuus siitä, että se tuotanto, johon investoidaan, on kannattavaa pitkällä aikavälillä niin, että investoinnit voidaan kuolettaa, rahoittipa nuo nyt sitten kuka tahansa. Kolmanneksi, kassaa ei pitänyt tyhjentää tuossa tilanteessa. Jos se olisi tehty, se olisi ollut kohtalokasta. Se olisi ollut kohtalokasta A- ja B-alueitten kannalta, ja se olisi ollut myöskin kohtalokasta C-alueitten kannalta.

Näin sitten päädyttiin pitkän keskustelun jälkeen siihen, että ei mennä niihin investointitukitasoihin, joita komissaari haluaa, vaan mentiin alemmilla tasoilla. Noin historiaan jääköön sekin näin kirjatuksi, että kun tähän tulokseen oli sitten keskustelujen jälkeen päädytty, niin sekä tässä talossa että Simonkadun tuntumassakin käytiin kuiskimassa, että olipa hyvä ratkaisu. Nyt sitten, kun historioita kirjoitetaan, sieltä pöytäkirjasta voi tämänkin kaivaa esille.

Toisin sanoen mitä tämä tarkoittaa? Kun valiokunta toteaa mietinnössään näin, että "Suomi ei tätä mahdollisuutta käyttänyt hyväksi, koska sitä ei pidetty kansallisesti tarkoituksenmukaisena menettelynä", niin tämä tarkoittaa sitä, että siinä on kaikki nämä eri elementit taustalla elikkä kysymys oli siinä ajassa ja siinä tilanteessa kokonaisvaltaisesta arvioinnista ja ratkaisusta. Nyt kun ajatellaan tänä päivänä tätä asiaa, olen sitä mieltä, että silloin tehtiin varsin viisas ratkaisu. Muuten olemme yksimielisen mietinnön takana, niin kuin kuvasta näkyy.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 17 §:n muuttaminen on nyt täällä ensimmäisessä käsittelyssä, ja valiokunta on tehnyt nopean työn viime viikolla. Viime tiistain istunnossa tämä lakiesitys esiteltiin, ja nyt laki on täällä jo ensimmäisessä käsittelyssä ja hyväksytään lähes muuttumattomana. Näin on hyvä. Nimittäin tällä lailla on kiire, jos aiotaan tulevan kesäkauden aikana maatalouden piirissä rakennustoimintaa ja yleensä kehitystä viedä eteenpäin. Tämän lakiesityksen kustannusvaikutus verrattuna viime vuoteen on perustelujen mukaan noin 8,2 miljoonaa euroa, ja se tietenkin lähtee Makeran varoista. Tässä yhteydessä on syytä todeta se, että tämä Maatilatalouden kehittämisrahasto tällä menolla, jos ei sinne lisää varoja tule — niin kuin näyttää, että ei ole tulossa — kyllä on loppumassa.

Mutta, herra puhemies, tämän lakiesityksen käsittely antaa mahdollisuuden tarkastella myöskin maataloutemme tilaa. Kyllä varmasti meistä itse kukin, joka valtateiltä, pääväyliltä, ajaa sivummalle maaseudulla ja katsoo, mitä siellä on tapahtunut, voi yhdellä sanalla sanoa, että raju rakennemuutos on viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut suomalaisessa perheviljelmäpohjaisessa maataloudessa.

Meillä oli, kun Euroopan unioniin menimme, 105 000 maatilaa. Sellaisia, jotka nyt tukihakemuksia ovat täyttämässä tänä päivänä, lienee runsas 70 000. MTT:n ennuste osoittaa, että vuonna 2010 näitä tiloja olisi 55 000. Jokainen tietää, mitä tämä merkitsee myöskin aluerakenteelle suomalaisessa yhteiskunnassa. Voi sanoa, että se perusta, mille tämä yhteiskuntarakenne hyvin vahvasti ja ennen kaikkea aluepolitiikka on rakentunut, kyllä on tältä osin murenemassa. Se meidän täytyy avoimesti myöntää ja tunnustaa tänä päivänä. Kyllä tämä osaltaan siihen vaikuttaa ja lisää kylien autioitumista. Mutta me olemme realiteettien edessä. Sekin pitää samaan hengenvetoon tunnustaa ja myöntää ja katsoa sitten, miten tulevat toimeen ne viljelijät, jotka tänään elävät maatilataloudesta, saavat siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

Kun tätä asiaa punnitsee, täytyy todeta myöskin sen osalta, että maataloustulo, joka on viljelijän palkkaa, oli vuonna 1994 ennen EU:ta 1,6 miljardia euroa. Viimeisten tilastojen mukaan viime vuodelta se on 1,17 miljardia euroa. Jos verrataan muiden Euroopan maiden talonpoikien tuloihin, kyllähän suomalainen talonpoika ei ole pystynyt näiden EU-vuosien aikana kuromaan umpeen tätä kuilua. En tiedä, mistä saamme lääkkeet tähän ongelmaan, viljelijän tulotason nostamiseen. Nyt se, mitä tämä niin sanottu suuri maatalousreformi eli cap-uudistus tulee merkitsemään tässä kokonaisuudessa, on monen monen kysymysmerkin paikka vielä tällä hetkellä, se mitä näiden tukijärjestelmien ratkaiseminen — onko tilatuki, tasatuki vai yhdistelmämalli — tulee merkitsemään sille, mitä viljelijälle jää työpalkaksi. Tietenkään työpalkkaa ei voi sanoa suoraan, koska nyt puhutaan tukiasiasta, mutta valitettavaa on, että viljelijän palkka muodostuu keskeisesti jo tänä päivänä tuista. Tämähän on tosiasia.

Herra puhemies! On erittäin tärkeää, että tämä lakiesitys saadaan nopeasti ennen pääsiäistä käsiteltyä ja investointien hakukiellot ministeriö voisi mahdollisimman nopeasti jo huhtikuun aikana purkaa ja uusi hakukierros voisi lähteä matkaan. Nythän on niin, että tämä koskee, niin kuin lain perusteluissa todetaan, lähinnä lypsykarjataloutta, naudanlihan tuotantoa, vuohi- ja lammastaloutta. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, sikatalous, broilerituotanto, kanatalous on tämän ulkopuolella. Pitää paikkansa, että nimenomaan sikataloudessa tuotanto on voimakkaasti kai kasvanut, noin 50 prosentilla, EU-vuosien aikana.

Mutta kyllä varmasti on perusteltua ja toivoisin semmoista seikkaa, että myöskin sikataloudessa peruskorjaukset, perusinvestoinnit, jo nyt olemassa olevissa sikaloissa, jotka ovat välttämättömiä tehdä, ja ympäristöön liittyvät investoinnit, kun näistä päätöksiä tehdään, tulisivat myöskin investointitukien piiriin. Aivan sama koskee jo tuotannossa olevaa broileritaloutta, broilerhalleja, joita on eri puolilla maata jonkin verran: nämä olisi otettava huomioon ja myöskin se, että kun esimerkiksi broileripuolella uusia tuotantoyksiköitä tulee erittäin harvakseltaan — kun se on puhtaasti sopimustuotantoa, se ei ole lisäämässä ylituotantoa vaan yleensä tänä päivänä teurastamot katsovat, että jos on markkinoita, voidaan tuotantoa lisätä — nämä tuotantoyksiköt eivät saa jäädä sitten kaikkien tukien ulkopuolelle. Yleensä tällaiset viljelijät, joilla on erikoistuneita tuotantoja, ovat päätoimisia viljelijöitä ja siitä elävät, joten kyllä on oikein ja kohtuullista, että jokainen talonpoika ja viljelijä pääsisi osalliseksi näistä tukijärjestelmistä.

Toivon sitä, että kun maa- ja metsätalousministeriö tekee näitä päätöksiä, nämä asiat harkitaan. Olen siitä aivan samaa mieltä, että tuotannon lisäämisen tukitoiminta ei ole perusteluita, vaan ennen kaikkea se, että jo olemassa olevat investoinnit voisivat kehittyä ja sillä tavalla omaa tuotantotilaansa parantaa.

Herra puhemies! Minusta on hyvä, että valiokunta on ollut tässä mietinnössä yksimielinen ja tämä voidaan nopeasti ja joustavasti viedä läpi ja ministeriö voisi purkaa todella jo tulevan huhtikuun aikana tämän hakukiellon. Nimittäin kyllä ainakin Pohjanmaan maakunnissa, niin Pohjanmaan kuin Etelä-Pohjanmaan te-keskuksissa, on hakemuksia. Niitä on nyt siellä sisällä, ja uusia tulee heti, kun hakukielto puretaan. Kyllä vielä kuitenkin toivo sarastaa ainakin osassa maata maatalouden suhteen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Toivo sarastaa, sanoi ed. Vihriälä viimeisiksi sanoiksi. Se vaatii kyllä näillä näkymin erittäin suurta uskoa myös ja ehkä vähän rakkauttakin, että se toivo pysyy voimissaan ja esillä tuolla maaseudulla. Ed. Vihriälä aloitti puheenvuoronsa kertomalla niitä synkkiä lukuja, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat toteutuneet maatalouden kohdalla tässä maassa. Huoli siitä, että kehityksen suunta ei käännykään, on syvä ja aiheellinen. Edessä on tavattoman monenlaisia paineita, jotka varsin suoraan heijastuvat ja vaikuttavat meidän maatalouspolitiikkaamme ja määräävät sitä.

Herra puhemies! Runsas kolme kuukautta sitten täällä käytiin laaja keskustelu maatalouspolitiikasta, silloin välikysymyksen pohjalta. Hyvin harvoin eduskunta pääsee maataloudesta keskustelua käymään, koska näitä lakiesityksiä ei tänne juurikaan tule ja EU:n yhteinen maatalouspolitiikka merkitsee sitä, että eduskunnan päätösvalta on kovinkin suppea. Määrärahakysymykset ovat sellainen asia, johon voidaan puuttua budjetin yhteydessä ja tietysti muihinkin asioihin budjetin ja kertomusten yhteydessä, mutta varsinaisia päätöksiä ei muutoin tänne juurikaan tule. Nyt on ehkä siinä mielessä poikkeuksellinen tilanne, että meillä on käsittelyssä hallituksen esitys ja siitä maa- ja metsätalousvaliokunnan laatima yksimielinen mietintö, enkä tuohon mietintöön minäkään mitään moitetta sinänsä esitä. Se voidaan täällä varmasti yksimielisesti hyväksyä ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä.

Tämä on jatkona sille, mitä tapahtui 141-neuvotteluissa viime vuonna. Noissa neuvotteluissahan Suomen hallituksen ja koko kansan antama tuki oli sillä, että olisi saatu pitkäaikainen ja nouseva kansallisen tuen järjestelmä, mutta tulos oli onneton. Saimme lyhytaikaisen ja laskevan sopimuksen. Siitä sitten johtuu se, että olemme jatkossa entistä enemmän unionin yhteisen maatalouspolitiikan varassa, kun nämä Suomen erityisolosuhteisiin pohjautuvat liittymissopimuksen 141 ja 142 artiklat menettävät näin merkitystään. Tämä on vakava kysymys, koska Suomen erityisolosuhteet eivät miksikään muutu, mutta valitettavasti meidän maataloutemme puolustajat unionissa ovat kadonneet ilmeisesti lähes kokonaan. Uskon, että kyllä ministeri Korkeaoja teki parhaansa, mutta voimat eivät riittäneet kohtuulliseen tulokseen, vaan sitten jouduttiin tälle tielle, että nyt ainakin 141 menettää merkitystään askel askeleelta.

Tavattoman tärkeä kysymys onkin se, mikä on tilanne vuoden 2007 jälkeen. Sehän on ilmeisesti edelleen varsin avoin. Ministeri voi varmaan yksilöidä, mitä on paperilla tästä vuoden 2007 jälkeisestä ajasta. Mutta ne tiedot, mitä itselläni on, ovat sellaiset, että epävarmuus jatkuu, lyhytjänteisyys vaivaa, byrokratia kasvaa jne. Kuitenkin on kysymys toisaalta kymmenientuhansien ihmisten elinkeinosta, maaseudun elävänä pysymisestä, aluepolitiikasta ja koko kansan elintarvikehuollosta, todella vakava ja iso kysymys.

Tämä 141-neuvottelujen heikko tulos todella korjautuu vielä tällä kaudella osittain sillä, että muut tukimuodot voivat tuoda turvaa ja tulla tilalle, mutta tilakohtaisia ja tuotantosuuntakohtaisia ongelmiahan meillä tulee tässä olemaan entistä enemmän. Tämä on nyt mennyttä, ja tällä lainsäädännöllä, joka nyt on käsittelyssä, tämä pitää panna täytäntöön.

Tässä on ehkä se tilanne, että voisi ajatella, että tässä 17 §:ssä olisi sanamuoto, että "korotettua tukea tulee myöntää vuosina" jne., koska henki on se, että meidän on käytettävä maksimaalisesti tuet, jotta säilytetään jatkossa oikeus niihin. Mutta tietysti, jos siinä on, että "tulee", silloin se harkintamahdollisuus sellaisessa tilanteessa, mistä tässä sikatalouden osalta sanottiin, on sitten poissa, eli eduskunnan ei varmaan ole viisasta tehdä tällaista lain säädöstä, mutta ministerin ja koko hallituksen on kyllä muistettava, että määrärahojen on riitettävä Makerassa ja muutoin maksimaalisiin tukiin. Muuten olemme hukassa seuraavissa neuvotteluissa, kun käydään läpi näitä vaikeita kysymyksiä jatkossa ihan pian, koska niin onnettoman lyhyt sopimus meillä nyt on käsittelyssä.

Herra puhemies! EU:n laajeneminen tuo uusia haasteita maataloudelle, ei ihan nopeasti, mutta melko pian kuitenkin, ja varmaan jo tuossa tämän vuosikymmenen loppuvuosina maatalouden markkinatilanteet muuttuvat ja häiriöt lisääntyvät. Edelleen, komissio vaihtuu tänä vuonna parlamenttivaalien jälkeen: komissaari Fischler jää pois, komissaari Liikanen jää pois jne. Me olemme siinäkin suhteessa aika arvaamattomassa tilanteessa, minkälaisten henkilöiden kanssa näitä neuvotteluja jatkossa käydään.

EU:n budjettiesitys on tullut seuraavalle kaudelle 2007—2013, ja siellä on pääpaino työllisyydellä sekä tutkimuksella ja tuotekehittelyllä. Maatalouden varoja ollaan leikkaamassa, ja toisaalta tämä kuuluisa modulaatio, joka on hirviö tässä yhteydessä, on siellä toteutumassa ja luo äärettömän suuria paineita maataloutta kohtaan, maatalouden tukia kohtaan. Meidän viljelijät eivät kestä sitä, että näitä tukia edelleen leikattaisiin myös cap-uudistuksen myötä.

Tämä tuo suuria ongelmia ja vaikeuksia. Wto-neuvottelut ovat edessä, ja ne aiheuttavat huolta aiheellisesti. Eli meillä on todella suuria kysymyksiä edessä, ja nyt pitäisi saada meidän etujemme mukainen tai meille ainakin kohtuullinen cap-uudistus, joka turvaisi viljelijöiden tulotason. Sen lisäksi tarvitaan ja hallituksen pitää miettiä verotuksellisia keinoja, lomitus- ja muita keinoja, joita pitää kehittää ja parantaa viljelijöiden etujen mukaisesti. Vahvaa aluepolitiikkaa tarvitaan myös, jotta viljelijäväestölle, joka on maaseutuväestöä, säilyy ja turvataan myös palvelut niillä alueilla, missä he asuvat, edes kohtuullisen lähellä.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Som det har framkommit är syftet med 17 § landsbygdsnäringarnas finansieringslag framför allt att fastslå de förhöjda nivåerna på investeringsstöden inom jordbruket enligt det avtal som träffades mellan Finland och EU-kommissionen i förhandlingarna om artikel 141 i höstas. Som av motiveringstexterna framgår har Finland inte använt de högsta nivåerna som det tidigare avtalet skulle ha tillåtit. Vi har ansett att lönsamhet i produktionen bör prioriteras framom överhöga investeringsstöd.

Nu har Finland inget val. Artikel 141-avtalet tvingar Finland att använda maximala nivåer för stöd av investeringar. Det är en märklig situation som vi har hamnat i. För bonden är det viktiga att det finns lönsamhet i produktionen. Om inte produktionen är lönsam hjälper det inte fastän produktionsbyggnaderna skulle vara helt gratis.

Med ovanstående argument vill jag varna regeringen att tro att denna finansieringslag är en tillräcklig medicin för att få ekonomin i skick på gårdarna. Tvärtom kan överhöga investeringsstöd vara en verklig risk för en lönsam produktion om de leder till att vi riskerar det nationella produktionsstödet. Efter förlängningen av artikel 141 borde det inte finnas några som helst tvivel om att kommissionens målsättning är att avveckla de nationella stöden, särskilt för den enmagade djursektorn.

Arvoisa puhemies! Komissio haluaa nopean rakennekehityksen saadakseen motiivin lakkauttaa Etelä-Suomen tuotantotuen valtuudet. Meillä on raskaat todisteet siitä, että tapahtumilla A- ja B-alueilla on vaikutuksensa myös C-alueelle. En likimainkaan ole varma, että hallituksen tapa rangaista C-alueita samoilla vastoinkäymisillä kuin A—B-alueilta, on kovin järkevä. Sen sijaan että olla kateellinen C-alueen paremmista valtakirjoista, pitäisi katsoa, mitkä mahdollisuudet olisi, jos kokeilisimme eri teitä pohjoisen ja etelän välillä. Ei voi olla kenenkään onni, että koko maassa menisimme tasapuolisuuden nimissä kohti kannattamatonta tuotantoa.

141-sopimus antaa Suomelle, jos markkinatilanne niin vaatii, mahdollisuuden asettaa ylituottaville sektoreille investointituen hakukielto. Erityisesti sianlihan tuotantoa koskien meillä on huomattavasti isompi kapasiteetti kuin mitä kansallinen kulutus vaatii. Jos kansallisesti tuetulla tuotannolla lähetämme ylijäämämme yhteisille markkinoille, reaktiot naapurimailta ja komissiolta tulevat kuin kirjeet postissa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos emme pidä tuotantoa kurissa, vaarannamme oikeutemme kansalliseen tukeen. Viime 141-neuvottelujen tulos puhuu selkeää kieltään.

Olen sitä mieltä, että Suomen maatalouspolitiikka on tullut tienhaaraan. Voimme valita, haluammeko pitää kansallisesti tuotantotuettua perheviljelyä vai haluammeko uskoa, että voimme kilpailla yhteisiä eurooppalaisia olosuhteita vastaan ilman kansallista tuotantotukea. Mielestäni vastaus on selkeä. Ilman kansallista tukea emme voi ylläpitää tuotantoa ja siten emme myöskään tuottaa jalostusteollisuuteemme riittävästi tarvittavia raaka-aineita. On myös muistettava, että meillä on tuotantorajoituksia molemmissa artikloissa, siis 141 ja 142. Jos tuotanto ylittää tietyn rajan, tukitasot automaattisesti leikataan.

Pelastaaksemme sikatalouden on hakumenettelyssä oltava pidättyväisyys. Noin 140 käsittelemätöntä sikatalouden investointitukihakemusta on tällä hetkellä te-keskusten pöydillä, ja suuri osa näistä on erittäin isoja hankkeita. Jos kaikki nämä toteutuvat, syntyy markkinoilla kaaos. Ennen kuin hakemusmenettelyä avataan, meillä on oltava selkeä kuva siitä, missä määrin hakemukset toteutuvat. On itsestäänselvää, että hakukielto ei voi vallita miten kauan tahansa.

Eri tilanteissa olemme ottaneet kantaa suuremman luomulihan ja muiden luomutuotteiden tuotannon puolesta. Vaikka antaisimme luomusektorille mahdollisuuden saada investointitukea, tämä ei merkittävästi lisäisi tuotantoa, mutta jos haluamme saavuttaa lisätylle luomutuotannolle asetetut tavoitteet, meidän on annettava mahdollisuus investoida. Volyymivaikutukset ovat tosi marginaaliset.

Jos katsomme vähän pidemmälle, mielestäni seuraavan avauksen on annettava sukupolvenvaihdosten yhteydessä mahdollisuus kehittää tuotantoa. Voidaan todeta, että jokaisen sukupolvenvaihdoksen jälkeen syntyy investointitarve. Vanha sukupolvi on ollut pidättyväinen antaakseen uusille viljelijöille mahdollisuuden itse muokata tulevaisuuttaan. Näin sen tulee ollakin.

Herr talman! Utskottets betänkande bör naturligtvis godkännas oförändrat eftersom det är enhälligt, men jag hoppas att ministern, ministeriet och regeringen beaktar de faktabaserade tankar som jag här har framfört.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kun useammassa puheenvuorossa on kosketeltu tätä rakennekehitykseen liittyvää arviointia, niin muutama näkemys varmasti tässä yhteydessä on jo paikallaan.

Niin kuin täällä on referoitu, 141-ratkaisun oleellinen osa oli se, että Suomi sitoutuu käyttämään yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuuksia täysimääräisesti sen edellytyksenä, että kansallisia tukia voidaan maksaa. En lähde arvioimaan edellisen 141-ratkaisun jälkeen tehtyjä linjauksia, mutta olisi ehkä ollut paikallaan käydä komission kanssa jo silloin syvemmät keskustelut siitä, miten komissio näkee tämän Suomen maatalouden tukijärjestelmän tulevaisuuden ja minkälaisia reunaehtoja Suomi itse haluaa asettaa, jotta näihin neuvotteluihin mentäessä ei olisi tarvinnut lähteä liikkeelle siitä tilanteesta, jossa oltiin vuonna 1994 tai 1995, kun jäsenyys toteutui.

Mutta nyt joka tapauksessa tästä menettelytavasta on olemassa yhteisymmärys, ja se lähtee siitä, että todella, niin kuin 141-artiklan sanamuoto jo sanoo, yhteisen maatalouspolitiikan toimet ovat ensisijaisia ja niitä käytetään täysmääräisesti. Jos arvioisin unionin suhtautumista tähän pohjoiseen maatalouteen, niin olen hyvin vakuuttunut siitä, että millään tasolla unionissa ei ole sellaista pyrkimystä, että maatalouden harjoittaminen tällä pohjoisella alueella, jolla perinteisesti maataloutta on harjoitettu, pitäisi lopettaa tai ylipäätään missään muualla unionin alueella. Eli sellaiset tuet, joilla mahdollistetaan tämän tuotannon jatkuminen, ovat jatkossakin varmasti sallittuja.

Toisaalta olemme kuitenkin yhteisillä markkinoilla, mikä puolestaan merkitsee sitä, että aivan varmasti koko ajan tullaan seuraamaan sitä, ovatko käytetyt tuet — nämä 141-tuethan ovat valtiontukijärjestelmän piirissä olevia valtiontukia — sellaisia, että kilpailu vääristyy. On selvää, että vähintäänkin naapurimme pitävät huolen, niin kuin ed. Granvik totesi puheenvuorossaan, siitä että tällaista kilpailun vääristymistä ei saa tapahtua tukien avulla. Tähän väliin meidän on asetuttava.

Mitä tarkoittaa sitten täysimääräinen hyväksikäyttö näissä tuissa? Kävin nimenomaan tästä asiasta komissaari Fischlerin kanssa tarkentavan keskustelun silloin viimeisessä, sopimukseen päättyneessä neuvottelutilanteessa ja tarkensin, mikä tämä näkemys näiden investointitukien käytöstä on, ja se lähtee nimenomaan siitä, että me itse päätämme Suomessa sen, minkälaista rakennetta haluamme edistää maataloudessa, ja myös sen, milloin katsomme markkinatilanteen ja muut seikat huomioon ottaen olevan perusteltua investoida. Mutta sitten, kun katsotaan, että investointi on meidän kannaltamme tarkoituksenmukainen sekä ajallisesti että kooltaan, silloin käytetään täysimääräisesti näitä tukia hyväksi. Tältä pohjalta arvioidaan nyt näitä hakukieltoja, ja kyllä tilanne sikatalouden osalta on sen kaltainen, että nyt ei ole perusteltua sikatalouden laajennusinvestointeja toteuttaa.

Mitä tulee sitten muutoin tähän rakennekehitykseen ja siitä aiheutuvaan maatilojen lukumäärän alenemiseen ja sen arvioimiseen, miten Suomen maatalouden kilpailukykyä tulisi kehittää, niin tilanne on kyllä varmasti sellainen, että jatkossakaan meillä ei ole mahdollisuutta tukitasoja korottamalla kompensoida sitä, jos me jäämme tuottavuuskehityksessä esimerkiksi Tanskasta jälkeen. Me olemme samoilla markkinoilla, ja se merkitsee sitä, että meidän täytyy pitää huolta siitä, että kilpailukykyero ei kasva näihin tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna. Se asettaa tietyt ehdot muun muassa tälle rakennekehitykselle. Toisaalta tietysti tämä ei tarkoita sitä, ettei luonnonolosuhteissa ja muissa toimintaolosuhteissa pysyvästi olevia eroja voitaisi jatkossakin kompensoida kansallisen tuen avulla. Mutta tässäkin asiassa on ikään kuin kaksi reunaa asetettu, missä välissä meidän tulee toimia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerille kommenttina äskeisen puheenvuoron johdosta ja erikoisesti sen alkuosan johdosta, jossa arvoisa ministeri totesi, että olisi ollut hyvä näitten viime kuukausina käytyjen neuvottelujen kannalta, että silloin aikoinaan olisi menty niihin maksimaalisiin investointitukiprosentteihin, näin ymmärsin. Totean vaan sen, että kun meneteltiin niin kuin meneteltiin, niin ei komissaari reklamoinut sitä ratkaisua. Eli siinä tilanteessa ymmärsin sen, että näin onkin tarkoituksenmukaista suomalaisen maatalouden silloisen syvällisen olemuksen kannalta ja tilanteen kannalta menetellä, että se on viisas ratkaisu, se on turvaava ratkaisu. Ja itse asiassa arvoisan ministerin puheenvuoron loppuosassa, kun hän siteerasi viimeaikaisia komissaari Fischlerin näkemyksiä, oli se sama henki eikä se ollut itse asiassa siitä miksikään muuttunut.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin arvoisan ministeri Korkeaojan puheenvuoroon viitata siltä osin, kun hän puhui yleensä Euroopan unionin maataloustuesta ja sen yleisestä luonteesta. Tiedämme toki, että Euroopan unionia on syytetty epäreiluista tuista ja muun muassa Johannesburgissa 2002 syyskuussa tämä oli vahvasti esillä. Muistan kyllä, että myös eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa 24. lokakuuta 2002 ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Isohookana-Asunmaa viittasi näihin epäreiluihin tukiin ja siihen, että niistä pitäisi päästä irti. Näin ollen tämä on eräs asia, joka myöskin ministerin maatalousneuvostossa tulee ehkä keskusteluun, toivon mukaan.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Korkeaojan kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että ei EU:ssa varmaankaan keskisessä Euroopassa erityisesti julkilausuttua halua ole Pohjoismaista ja Suomesta maataloutta lakkauttaa, mutta ne paineet, jotka ovat edessä ja jotka nyt tiedetään, johtavat kyllä siihen valitettavasti, ja maataloudella on äärimmäisen vähän ja heikkoja puolustajia koko unioninkin alueella. Siihen vaaraan halusin kiinnittää voimakkaasti huomiota. Toki voisin entisen ministerin Heikki Haaviston sanoja muistella, mitä hän sanoi silloin, kun tuli jäsenyysneuvotteluista. Ne eivät olleet rohkaisevia, mutta jätän ne nyt toistamatta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen äskeisen puheenvuoron johdosta: Kun meillä oli tämä kestävän kehityksen keskustelu pari viikkoa sitten vai mitä siitä on, sitä varten luin tuon ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoron niin kuin ne muutkin puheenvuorot, mitä oli käytetty silloin puolitoista vuotta aikaisemmin, ja kiinnitin tuohon kohtaan huomiota. Mutta kun olen sen näin äskettäin lukenut, niin voin ilmoittaa ed. Tiusaselle, että sillä ei ollut mitään tekemistä nyt käytävän investointitukikeskustelun kanssa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle totean vaan, että reklamaatio tuli sitten komissaarilta näissä neuvotteluissa, niiden aluksi.

Mitä tulee sitten, ed. Kankaanniemi, näihin puolustajiin, niin kyllä Euroopan unionin tasolla on erittäin vahva poliittinen tahto sille, että maatalouselinkeino voi säilyä kaikkialla EU:n alueella.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on vähän semmoinen hämäläinen ratkaisu komissaari Fischlerillä ollut. Silloin kun on reklamoitavaa, niin pitää reklamoida välittömästi eikä vuosien jälkeen.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama asia, jotka haluan tuoda esille.

Ed. Pulliainen ensimmäisessä varsinaisessa puheenvuorossaan toi esille sen, että se aikaisempi tukitaso olisi ollut parempi, ja varmasti näin on. Nyt jouduttiin tilanteeseen, että korkeimmat tukitasot oli otettava pakosta käyttöön. Perusteltuja nämä aikaisemmat tukitasot tietysti olivat kahdeltakin osin: ensinnäkin rahojen riittävyys; viittaan tässä Makeraan. Sitten toisaalta rakennekehitys on ollut ihan riittävän nopeaa jo tälläkin tukitasolla. Sitten tulee muistaa se, että ne investoinnit eivät sinällään kata tuotannon kannattavuutta pitemmällä aikavälillä, eivät sinällään kata, vaan nimenomaan sen tuotannon tulee olla kannattavaa. Me tarvitsemme riittävät tukitasot myös siihen tuotantoon. On selvää, että tällaisilla tukitasoilla, mitkä nyt on vuoteen 2007, ei jatkossa voida jatkaa, vaan jotain tämmöistä järkevämpää tukitasoa tähän pitää saada.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä lopuksi korostaa sitä, mitä mietintöön on kirjattu, eli valiokunta korostaa sitä, että "lain tultua hyväksytyksi tulee myös tarvittavat alemman asteiset säädökset antaa joutuisasti, jotta tukien hakumenettely voidaan avata mahdollisimman pikaisesti. Samalla tulee varmistaa, ettei hakukiellosta aiheudu oikeuden menetyksiä". Tätä valiokunta piti hyvin tärkeänä, että nyt mennään eteenpäin tässä niin, että tällaisia epäoikeudenmukaisuuksia ei pääse syntymään, ei tule väliinputoajia. Siinäkin mielessä on tietysti ollut erittäin tärkeää, että tämä laki saadaan nyt nopeasti käsiteltyä. Mutta korostan vielä sitä, että tässä jatkossa, kun seuraavat viikot tulevat ja tätä lainsäädäntöä aletaan käytännössä toteuttaa, nämä epäoikeudenmukaisuudet, mitkä mahdollisesti voivat syntyä, tulee pystyä välttämään.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vaiheessa ministerinkin jo käytettyä puheenvuoronsa vaan muutama kommentti tosiaan omaltakin osaltani. Näen tärkeänä sen, että haku avataan yhtä aikaa A-, B- ja C-alueella. Siitä on tullut yhteydenottoja yrittäjiltä toki nyt jonkun aikaa, milloin avataan. Toivon, vaikka ensimmäiset arviot olivat, että toukokuun puolelle menee, että ministeriössä ja muutenkin nyt sitten tämän lain käsittely etenee niin nopeasti, että huhtikuussa päästäisiin liikkeelle.

Tosiaan, kuten ed. Lämsä totesi, väliinputoajien asia on sellainen, että niitä ei todellakaan tule sallia. Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että näistä aiemmista kiivaista keskusteluista on päästy eteenpäin ja yrittäjätkin ovat sitä mieltä, että nyt pitää katsoa eteenpäin, saada cap-reformia liikkeelle, kotimaista ratkaisua sen suhteen, mihin siinä päädytään, katsottava sitä kokonaisuutta yleensäkin eteenpäin. Yksi tärkeä asia on, että on huolehdittava Makeran rahoituksesta, jos meinataan, että käytännössä jotakin tapahtuu.

Vielä olisin ministeriltä kysynyt tulevaisuuden hakukiellon notifikaatiosta EU:ssa, miten se käytännössä hoidetaan, jottei hakuruuhkaa pääse syntymään. Jos jonkin tietyn sektorin osalta hakukieltoon päädytään, ilmeisesti tänä keväänä pitäisi käsitellä tämä asia hyvin nopeasti. Jos näitä hakukieltoja päädytään esittämään, niin olen ymmärtänyt, että käytännössä se hyväksyntä EU:n komissiosta pitäisi saada, ennen kuin investointitukien haku voidaan avata. Eli jos ministeri voi vähän tähän kommentoida, mitenkä aikataulun osalta tämä tilanne on.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kohtuullisen selkeästi tämä asia on täällä tullut jo esille, mutta pikkuisen palauttaisin vielä kuitenkin mieleen historiaa. Silloin kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 95 ja päästiin ensimmäistä artiklan 141 mukaista ratkaisua toteuttamaan, niin silloin Etelä-Suomessa oli käytössä korotetut investointituet. Kaikki viljelijät eivät tietysti niitä käyttäneet, koska kaikilla ei juuri sillä hetkellä sattunut olemaan investointitarvetta tai ei ollut välttämättä rohkeutta investoida, ja se johti sitten siihen tilanteeseen, että jonkin verran syntyi porua maan eri puolilla siitä, että yhdessä osassa maata on korotetut investointituet.

Kun sitten mentiin siihen seuraavaan jaksoon eli vuosiin 2000—2003, niin silloin Suomessa päädyttiin siihen ratkaisuun, että investointituet ovat samat joka puolella Suomea, jolloin vältytään sitten siitä, että maa olisi jaettu investointitukien osalta kahteen erilaiseen alueeseen.

Jälkeenpäin on tietysti helppo olla viisas. Jälkiviisaus on sitä imelintä viisautta, vai miten se menikään siellä eräässä tunnetussa kirjassa, niin että oliko sittenkin tehty väärä ratkaisu. Kuitenkaan kukaan ei sitä siinä vaiheessa kritisoinut, eivät tuottajajärjestöt, ei mikään poliittinen puolue eikä mikään muukaan taho. Sitä pidettiin, niin kuin mietinnössä todetaan, tarkoituksenmukaisena siinä vaiheessa, eikä myöskään, niin kuin ed. Pulliainen täällä totesi, komission suunnasta tullut minkään näköistä viestiä siitä, että nyt Suomi menettelee väärin, kun ei käytä korotettuja investointitukia A- ja B-alueella. Kaikki oli siinä mielessä hyvässä järjestyksessä. Sitä tietysti perusteltiin kahdella syyllä: ensinnäkin siten, että rahat eivät välttämättä riitä kaikkiin investointeihin. Mietittiin sitä, miten Makera kestää tulevaisuudessa. Taas toisaalta toinen kestävä periaate oli se, että alueet ovat samalla viivalla, kun lähdetään investointeja tekemään, niin että harjoittaa sitten maitotaloutta Etelä-Suomessa tai Pohjois-Suomessa tai Sisä-Suomessa tai ihan missä tahansa, niin investointituet ovat samalla tasolla.

Kun sitten lähdettiin tähän kierrokseen eli kohti sitä aikaa, mitä nyt eletään ja minkä takia tämä asia täällä on esillä, niin Suomen neuvottelutavoitteissa oli edelleen se, että haettiin saman tyyppisiä investointitukitasoja kuin oli vuosina 2000—2003 myös vuodelle 2004 ja siitä eteenpäin. Mutta valitettavasti neuvotteluissa kävi niin kuin kävi, eli me emme saaneet sitä, mitä haimme. Me emme saaneet korotettuja mahdollisuuksia tuotannon tukemiseen. Me saimme paluupostissa sitten korotetut mahdollisuudet investointitukiin, ja kaikki eivät tästä asiasta ole ollenkaan tyytyväisiä. Tämä ei ollut ollenkaan Suomen tavoite. No, kun tämä nyt on täällä, tälle ei siinä mielessä enää mitään voida, ja se on sitten pelkkää historian kirjoittamista ja historian toistamista, miten tähän ajauduttiin ja olisiko neuvotteluissa pitänyt tehdä jotain toisella tavalla tai mitä ylipäätään olisi pitänyt tehdä, jotta ei oltaisi saatu sellaista, mitä ei haluttu.

Nyt sitten, kun katsotaan hallituksen esitystä, tässä lähdetään myös liikkeelle siitä, että vastaavalla tavalla korotettuja investointitukia voidaan myöntää myös C-tukialueelle. Se perustellaan: "Yhtenäisen maatalouspolitiikan ja alueiden tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi Suomi pitää tarpeellisena soveltaa edellä tarkoitettuja enimmäismääriä myös 142 artiklan mukaisilla C1—C4-tukialueilla." Tämä on selkeä linjanvalinta siitä, että tulevaisuudessa tai näinä neljänä vuonna myös C-tukialueella käytetään samoja investointitukitasoja kuin Etelä-Suomessa. Tämän periaatteen minä voin hyväksyä, siinä ei ole yhtään mitään.

Mutta jos ollaan huolissaan Makerasta, siitä miten rahat riittävät tuleviin investointeihin, niin silloin tämän tyyppistä linjausta ei pitäisi tehdä, koska tämä vie erittäin paljon rahaa Makeran potista. Jos ei olla varmoja siitä, että rahastoon saadaan lisää rahaa tulevaisuudessa, silloin tämä yhtenäisyys pitäisi unohtaa. Se voisi johtaa sitten siihen, mitä ed. Granvik täällä jollain tavalla heitti ilmaan keskustelun alla siitä, pitäisikö Suomessa sitten olla kahta täydellisesti erilaista maatalouspolitiikkaa niin, että investointituet eriytyisivät ja tuotantotuet myös eriytyisivät vielä enemmän kuin tällä hetkellä.

Minun mielestäni näin ei pidä tehdä. Jo tällä hetkellä tuotantotukien tasoerot eri puolilla Suomea ovat liian suuret. Ne eivät perustu mihinkään maantieteellisiin tai ilmastollisiin olosuhteisiin täysimääräisesti. On tiettyjä eroja, ja ne tietysti pitää tunnustaa, ja sen pohjalta pitää toimia, mutta niin jyrkkiä eroja, mitä tällä hetkellä esimerkiksi on A- ja B-tukialueen ja C-tukialueen rajalla ei minun mielestäni pitäisi sallia. Se, millä tavalla niitä eroja sitten tasataan ottaen huomioon 141 artiklan neuvottelujen lopputulos, siinä se vaikeus sitten onkin. Se tulee eteen tänä keväänä, kun mietitään, miten tätä cap-reformia toteutetaan, kun mietitään sitä, millä tavalla lfa-tuen korottamista kohdennetaan kotieläintiloille tai muille tiloille, miten se tehdään alueellisesti tai muulla tavalla. Se ei ole ollenkaan yksinkertainen asia.

Minun mielestäni siitäkin huolimatta kirkkaana tavoitteena pitää olla sen, että jos kerran investointituissa lähdetään siitä, että ollaan samalla viivalla, niin myös tuotantotuessa pitäisi päästä oikeudenmukaiseen ratkaisuun ottaen huomioon niin eri tuotantosuunnat kuin eri alueet Suomessakin. Myös kun päätetään siitä, millä tavalla niitä Makeran niukkenevia varoja jaetaan investointeihin, vastaavalla tavalla sielläkin pitäisi jonkin näköinen tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus olla niin alueitten kuin tuotantosuuntienkin välillä. Haaste on erittäin kova, ja tässäkin asiassa oppositio on valmis antamaan tukea hallitukselle, kun tehdään oikeita ratkaisuja.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo koulutuksensa puolesta ed. Jari Koskisella on hyvät tiedot maataloudesta. Sitä en kiistä ollenkaan. Mutta yksi heikko kohta hänellä näyttää edelleen olevan; se on maatalouden ilmasto-oppi, jossa hänellä on erinomaisen paljon vielä opeteltavaa. Siinä ei mitään muuta kuin seuraisitte, ed. Jari Koskinen, televisiolähetyksiä: Kun peräkkäisissä spoteissa ensiksi näytetään sitä, mitenkä pannaan harson alle potaattia parasta aikaa, ja sitten, miten metrisen hangen päällä hiihdellään toisessa paikassa, ja sitten katotte vähän kartalta, missä ne paikat ovat, se auttaa erittäin paljon miettimään näitä maatalouden peruskysymyksiä ilmastonkin kannalta.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Otan kunnioituksella vastaan sen, että ed. Pulliainen toteaa, että minulla on vain yksi puute. Minä uskon, että niitä on kyllä paljon enemmän. Mutta tulihan sekin eduskunnan pöytäkirjoihin, ja sieltä sitä ehkä tulevaisuudessa voi sitten lainata.

Tähän ilmasto-oppiin: Todennäköisesti olen siinä heikoilla jäljillä, mutta kun olen seurannut esimerkiksi Käytännön maamiehessä, kun järjestetään vuosittain satotasokilpailuja, missäpäin Suomea yleensä on voitettu satotasokilpailut, niin voittajat eivät sattumalta ole kyllä täällä Etelä-Suomessa. Ne ovat jossain, olisivatko peräti Pohjois-Pohjanmaalla tai jossain sielläpäin, missä on tullut aika kovia satoja, 8 000 kiloa hehtaarilta tai muita vastaavia. Muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunta on moneen otteeseen vieraillut siellä Pohjois-Pohjanmaalla. Viime kesänä kävimme myös katsomassa siellä Tyrnävän seudulla, missä on minun mielestäni kohtuullisen hyvät viljelymaat ainakin perunan viljelyyn. Varmaan jos sen tyyppisiä alueita olisi jossainpäin Suomea enemmän, niin tilanne voisi olla vähän parempi.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun minä olen, ed. Pulliainen, istuttanut perunaa 170 kilometriä napapiirin pohjoispuolella parikymmentä vuotta, niin minä haluaisin muistuttaa nyt tässä maatalouskeskustelussa, että kun meille tulee EU:hun myöskin Puola ja me muistamme ja tiedämme, kuinka viljavat pellot ja alueet siellä on, ja kun sinne pannaan tämän päivän tekniikka, niin me olemme entistä vaikeammassa paikassa silloin. Ilmasto-oppi pitää luonnollisesti tietää maanviljelyksessä ja maataloudessa, mutta kyllä pitää koko ajan myöskin muistaa se, että kun meillä on yli 1 000 kilometriä pitkä maa, niin siitä ilmastosta huolimatta pitää maatalouden menestyä hyvinkin pohjoisissa suomalaisissa oloissa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Vielman esiin nostamaan ajattelutapaan. Totta kai se on perusteltua, että maan sisällä tuotanto-olosuhteissa olevat erot otetaan huomioon, ja niin tänä päivänä tehdäänkin. Mutta kyllä siinä, miten me sitten pärjäämme kilpailussa Puolan taikka Unkarin tai vastaavan tuotannon kanssa, on kaksi asiaa ylitse muiden: Ensimmäinen on se, mitä suomalaiset kuluttajat haluavat, haluavatko he ostaa ja kuluttaa suomalaista ruokaa ja toiseksi haluaako suomalainen elintarviketeollisuus arvostaa suomalaista raaka-ainetta. Jos nämä kaksi asiaa säilyvät meillä hyvinä, niin meillä säilyy myöskin kotimainen tuotanto. Emme me kykene koskaan olosuhteistamme johtuen kilpailemaan Unkarin ja Puolan kanssa. Niistä on turha puhua samana päivänä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On erinomainen asia, että tämä laki korotetusta investointituesta nyt saadaan tällä tavalla yksimielisesti eteenpäin. Tätä on odotettu, ja paljon on investointitarvetta, ja nyt se sitten vihdoin viimein avautuu.

Myöskin se oli erittäin hienoa kuulla, että ministeri Korkeaoja totesi, että nämä eri alojen itsensä esille nostamat ongelmat investointitukien avaamisessa otetaan huomioon, ja viittaan nyt tässä erityisesti tuohon sika- ja siipikarjatalouteen, joissa myöskin alalla itsellään on selkeästi vastuu ja vastuullisia puheenvuoroja on käytetty tältä osin.

Mutta, herra puhemies, on aivan oleellista, että ne, jotka haluavat investoida, voivat sitä tehdä. Vähintään yhtä tärkeää on tietenkin pitää huoli siitä, että itse tuotanto on myöskin kannattavaa, ja tämä on se suurin haaste, joka meillä ilman muuta maatalouspolitiikassa on. Aivan erityisesti nuorten osalta on tärkeää, että tiedetään alan jatkuvuuteen vaikuttavat taloudelliset reunaehdot mahdollisimman pitkäjänteisesti. Tämä on osittain puuttunut suomalaisesta maatalouspolitiikasta, ja toivottavasti tämä nyt näiden ratkaisujen myötä paranee.

Myös tervehdin ilolla sitä, että nämä tuet tulevat nyt sitten koko Suomeen samalla tavalla. Kun tässä nyt on puhuttu etelä—pohjoinen-akselista, niin kyllähän se näin on, että karvahatuille tulee kyllä perunankasvatuksessa kesäkäyttöä, jos tuolla pohjoisessa samaan aikaan perunat laitetaan maahan kuin eteläisimmässä Suomessa.

Mutta, herra puhemies, viittaan vielä tuohon MTT:n tutkimukseen, jossa oli haarukoitu sitä, ketkä jatkavat ja minkälaisella volyymilla suomalaista maataloustuotantoa tulevaisuudessa harjoitetaan. Kyllähän siinä selvästi tuli ilmi se, että investoijat saavat tosissaan investoida, jos aiotaan säilyttää omavarainen elintarviketalous. Siinä mielessä on tärkeää, että kaikenlaiset tilat perheviljelmäpohjalta pystyvät investoimaan ja jatkamaan maataloustuotantoa. Se on ainoa tapa, jolla me takaamme omavaraisen elintarviketuotannon, joka on kaikkien meidän etu ja tavoite.

Pentti Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on todellakin yleiskeskustelun paikka, ensimmäisen käsittelyn yleiskeskustelu, ja tässä mielessä kun olemme osa Euroopan unionia, niin myöskin tämän yleisen Euroopan unionin ympäristön on syytä olla keskustelussa, niin kuin täällä nyt on tullutkin jo esiin. Toteaisin kyllä tässä edelleenkin sen, mihin täällä maatalousvaliokunnan puheenjohtaja viittasi, että vääränlainen toiminta voi johtaa myös sellaisiin ratkaisuihin, joihin liittyy muita ongelmia. Viittaan tähän suursikala-ajatteluun ja myöskin kestävään elintarviketuotantoon, joka on juuri, niin kuin täällä jo todettiin, omavaraista taloutta, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Anttila totesi, omavaraisuuden vahvistamista ja myös samalla niin, että myös luomutuotannon rooli olisi mielellään pidettävä mielessä tässä asiassa.

Ihan suuressa mittakaavassa ympäristönäkökulma ja kestävän kehityksen näkökulma, joista Suomi kantaa osaltaan huolta, tukevat myös vaatimusta paikalliseen elintarviketuotantoon, siis Suomessa tapahtuvaan tuotantoon. Se on myös puhtaampaa, siinä on vähemmän dioksiineja, siinä on vähemmän ympäristömyrkkyjä, jäämiä lannoituksesta, kadmiumia, koska meidän maaperässämme sitä ei ole, jne.

Haluaisin vielä palata siihen kestävään tukipolitiikkaan, mitä kritisoitiin Johannesburgissa. Siinä kritisoitiin Euroopan unionin tukipolitiikkaa siinä mielessä, että se estää kehitysmaiden tuotteiden tuonnin unionin alueelle. Se on tietysti eri asia kuin tämä pykälä 17, mitä tässä käsitellään, mutta yleisenä kysymyksenä se koskettaa myös Suomea Euroopan unionin jäsenmaana ja koskettaa ennen muuta Euroopan unionin suuria tuottajia, kuten esimerkiksi Ranskaa, ja tässä mielessä tämä on tärkeä asia. Näin ollen tämä yleiskeskustelu, jossa avautuu monia käytännön asioita, on varmaan tässä aivan paikallaan. (Puhemies koputtaa) Teollinen tuotanto on aina huono tapa tuottaa maataloustuotteita.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vielä palaan Makeran rahoitusmahdollisuuskysymyksiin ja kykyyn rahoittaa nämä investoinnit. Ministeriltä toivoisin aivan vakavaa paneutumista siihen, onko kehyksissä varaa ja valtiovarainministeriö valmis antamaan ne rahat, ja hallitus kaiken kaikkiaan on siitä vastuussa. Nimittäin kysymys on äärimmäisen vakava tulevaisuutta ajatellen. Jos maksimaalisia investointitukia ei voida syystä tai toisesta, joka on Suomen rajojen sisäpuolella, maksaa, niin tulevissa 141-neuvotteluissa ei ole mahdollisuutta menestyä. Tämä on sen tähden äärimmäisen vakava kysymys.

Toinen kommentti tähän, mistä ed. Vielma ja valiokunnan puheenjohtaja Anttila kävivät keskustelua: Kyllä minä vähän pelkään sitä, että kun siirtymäajat menevät ja Puolasta ja erityisesti Baltiasta tulee maataloustuotteita, sekä perustuotteita että jalosteita, Suomeen, tähän Ruuhka-Suomeen nimenomaan, niin kyllä siinä raha valitettavasti aika paljon ratkaisee kuluttajien käyttäytymistä. Nimenomaan täällä, missä ihmisiä on kaikkein eniten, Pääkaupunkiseudulla, Viro on tavattoman lähellä, ja ihmiset eivät välttämättä katso ja tiedä, mistä se alkuperäinen tuotanto on, mistä heille on ruoka tehty, tai missä ne perunat ovat kasvaneet. Tämä muutos tulee olemaan lähivuosina, ei ihan vielä vappuna mutta lähivuosina kyllä, suuri ja myös vakava haaste.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Vielä muutama kommentti käytyyn keskusteluun. Kiitän eduskuntaa aktiivisesta ja asiallisesta keskustelusta.

Ensinnäkin haluaisin sanoa ed. Lämsän puheenvuorosta johtuen, että kyllä pitää nähdä asia niin, että investointituet ovat myöskin tukia, joilla on ratkaiseva merkitys tuotannon kannattavuudelle. Ei voida ajatella, niin kuin täällä joissakin puheenvuoroissa on vähän vilahtanut, että ikään kuin investointituilla ei olisi mitään merkitystä, ja sanotaan, että ei voi investoida, kun tuotanto ei ole kannattavaa.

Investointitukien tarkoitus on alentaa ratkaisevalla tavalla kiinteitä kustannuksia. Mutta ongelman tässä tuottaa se, niin kuin tukijärjestelmät yleensäkin, että tuki helposti valuu vääriin taskuihin ja pääomittuu hintoihin jne. Tietysti myös investointitukien kohdalla on se suuri vaara, että ne siirtyvät panoshintoihin: rakennuskustannuksiin, maan hintaan jne. Tämä on viesti, joka pitäisi kaikissa tilanteissa viljelijöille antaa, että kun investointeja suunnitellaan, pitää olla erittäin kustannustietoinen, pitää kilpailuttaa rakennuttajia, rakentajia, tarvikkeiden toimittajia, koska tarkoituksena on, että tällä tavalla saadaan kustannuksia alas. Ei tarkoiteta sitä, että voitaisiin tukea maatalouden ulkopuolisia tahoja.

Toinen kysymys: Täällä kiinnitettiin huomiota investointien käynnistämiseen. Ministeriössä tehdään kuumeisesti töitä, että saadaan käytännön valmistelut valmiiksi ja yksityiskohtaiset ohjeet kuntoon, niin että investoinnit voitaisiin avata mahdollisimman pian. Tässä tullaan pitämään huolta siitä, että väliinputoajia ei jää. Käsittelyt hoidetaan niin, että muun muassa sukupolvenvaihdosasioissa 40 ikävuoden pykälä otetaan sillä tavalla huomioon, että ne hakemukset, joissa tämä ongelma tulee esille, käsitellään pikavauhtia ja tehdään päätökset niin, että väliinputoajia ei jää, ja myöskin sitten niin, että ne investointisuunnitelmat, jotka ovat hyvin pitkällä, voidaan käynnistää niin, että tällainen mahdollisimman tasainen investointitahti voisi jatkua, ettei synny tässä suhteessa mitään välivuotta.

Makeran tilanne on ongelmallinen, ja ainakaan tässä tilanteessa, missä nyt elämme, ei voitane välttää sitä, etteikö Makeran pääomaa jouduttaisi käyttämään näihin tukiin. Kun siirrytään valtion lainoista korkotukilainoihin, helpottaa se käytettävissä olevia resursseja, mutta tietysti samalla merkitsee sitä, että Makeran tase pienenee, ja pitkällä aikavälillä tämä on tietysti asia, joka pitää erittäin huolellisesti pohtia, miten tässä suhteessa tullaan menettelemään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Tämän keskustelun aikana jossain vaiheessa nousi esille se, onko maataloudella Euroopassa puolustajia. Kuten ministeri Korkeaoja toi esille, niin kyllä minä myöskin uskon siihen, että on, kun otetaan huomioon sellaiset maatalousmaat kuin esimerkiksi Ranska, jolle maatalous on erittäin tärkeä; voi sanoa, että se on kansallisesti Ranskalle niin tärkeä, että siellä kyllä poliittiset ryhmät joutuvat ottamaan huomioon sen, miten maatalous on, ja kun ajatellaan yleensä Euroopan unionia, mikä merkitys maataloudella on ollut ja ennen kaikkea sen tukipolitiikassa on tänäkin päivänä.

Maatalousjaosto vieraili viime viikolla Puolassa ja nimenomaan sen maatalouteen tutustumassa. Siellä tuli myöskin sellaisia kommentteja, että kun ajatellaan Puolan maataloutta ja sen tuotantokapasiteettia tänä päivänä ja ennen kaikkea sen laatua, niin kyllähän Puolassa vielä voi käyttää ainakin hyvin vahvasti ilmaisua, että siellä tuotanto monelta osin, kun ei oteta muutamia suurtiloja huomioon, on luomutuotantoa hyvin vahvasti. Lannoitteita käytetään paljon vähemmän kuin meillä. Mutta kyllä tästä taas toisaalta on todettava se, että jos jollakin Suomen maatalous voi kilpailla, niin ainoastaan ja erittäin vahvasti hyvällä laadulla. Tämä on meidän valttimme.

Herra puhemies! Mitä sitten näihin investointitukiin vielä tulee, minusta on perusteltua se, että myöskin C-tukialueet tulevat samaan asemaan muiden tukialueiden kanssa. Kuten ministeri totesi, niin kyllähän investointitukien keskeinen tavoite on alentaa kiinteitä kustannuksia. Näinhän asia on.

Toivoisin vielä, että kun ministeriössä päätöksiä tehdään ja tarkkaan harkitaan nyt tätä tukijärjestelmää, nämäkin sukupolvenvaihdokset, jotka ovat asteittain tapahtuneet, että on osittaisia sukupolvenvaihdoksia, huomioitaisiin, ettei tulisi väliinputoajia näiden ryhmien piirissä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Oliko se ed. Kankaanniemi, joka totesi, että Viro on tavattoman lähellä, ettei ole kuin ajan kysymys, kun sieltä tulee Suomeen ruokaa. Toistaisin edelleen sen, että meillä on kyllä kaikki mahdollisuudet säilyttää suomalaisten kuluttajien luottamus, jos me toimimme sillä tavalla, että ruuan laatu säilyy korkeana, ettei Suomeen tule eläintauteja, kasvitauteja ja vastaavia, joita tuolla Euroopassa edelleen kaiken aikaa on. Kysymys on silloin siitä, että me toimimme niin, että tämä ketju on mahdollisimman avoin ja luotettava kuluttajaan päin.

Mutta siinä me tarvitsemme yhteistyökumppanin elintarviketeollisuuden, jonka pitää sitten suomalaista raaka-ainetta arvostaa jatkossa sen verran paremmin, että meillä nämä tuottajahinnat saataisiin vähän oikeudenmukaisemmalle tasolle. Siis onhan se täysin järjetöntä, että Euroopan unionin kaikkein heikoimmilla tuotantoalueilla tuotetaan ruokaa kaikkein halvimmalla, jos mitataan tuottajahinnoilla, ja aivan erityisesti, jos mitataan sillä, mitä tuottaja siitä viime kädessä saa, koska se on valitettavasti sellainen jäännöserä. Meidän pitäisi näitä kaupan ja teollisuuden rakenteita sillä tavalla saada kehittymään, että meillä teollisuuskin kykenisi taistelemaan kaupan kanssa huomattavasti paremman hinnan markkinoilta tuottajille kuin tänä päivänä tapahtuu. Meillä on kaikki mahdollisuudet selviytyä, kunhan me toimimme maltillisesti.

Täällä käyty keskustelu tänään on ollut erinomaisen hyvää, ja on ihana ja iloinen asia, että ministeri on täällä paikalla, koska niin harvoin meillä on tilaisuus täällä suuressa salissa käydä keskustelua, kun yleensä nämä asiat kulkevat maatalousvaliokunnan kautta suureen valiokuntaan.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden investointituet suhteessa muihin tukiin: se on todella kaksi eri asiaa. Minusta nämä maatalouden investointituet ovat aivan väärällä momentilla, kun ne ovat maa- ja metsätalousministeriön momentilla. Niiden pitäisi olla kauppa- ja teollisuusministeriön momentilla, kaikkien laite- ja rakennusinvestointitukien, koska ne ovat tukea rakennusteollisuudelle eikä maataloudelle. Tänä päivänä jos menet rakennustarviketoimittajalta kysymään, millä hinnalla myyt navetan minulle, meinaan ensi kesänä rakentaa, niin ensimmäinen kysymys on aina ja poikkeuksetta: "Minkä verran sinä saat siihen tukea?" Elikkä ne lyövät hinnan päälle suoraan sen tuen. Se menee sinne laite- ja rakennustarviketoimittajille.

Tämä, että alenevat tuotantotuet korvataan korotetuilla investointituilla, on minun mielestäni petos niitä kohtaan, jotka ovat kerenneet jo omalla kovalla rahallaan tai ilman investointitukia investoida, ja niiltä Likwi-laskelmilta viedään pohja pois tässä muutoksessa. Se on petos.

Tässä vaiheessa minä kysynkin nyt, vaikka ei olekaan kyselytunti, ministeri Korkeaojalta: Onko tätä lypsyrobottihommaa milloin meininki saada investointituen piiriin, koska hyvin monet suuren navetan omillaan rakentaneet ovat nyt työpaineen alla suunnittelemassa robotin hankintaa ja se olisi kuitenkin heille nyt edes pieni kädenojennus tässä petostilanteessa?

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ministeri Korkeaoja totesi, että aivan erityisesti viljelijöiden pitää kiinnittää huomiota näiden investointihankkeiden osalta kilpailukykyyn ja kilpailuttamiseen ja sen hankkeen johtamiseen. Olen täsmälleen samaa mieltä. Tässä on myöskin Suomessa selkeästi puutteita. Toivonkin, että ministeriössä tämä asia otetaan aivan erityiseen käsittelyyn ja sille myöskin, tämän tyyppiselle neuvonnalle ja koulutukselle, annetaan sijaa ja myöskin vähän voimavaroja, koska tämä on juuri sitä, mihin ed. Vilkuna myöskin viittasi, että tuet eivät menisi vääriin taskuihin, vaan kohdistuisivat maataloustuotantoon. Kun otetaan huomioon, että esimerkiksi jaksamisen osalta uusi tekniikka tuo tullessaan mahdollisuuden aivan toisenlaiseen ja -laatuiseen yrittäjän elämään kuin entinen, siinä mielessä uuden tekniikan ottaminen investointitukien piiriin on äärimmäisen tärkeää. Tässä koulutusta ja neuvontaa tarvitaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Jari Koskisen puheenvuoroa ja hämmästyin hänen näkemyksiään Pohjois-Suomen erilaisten maataloustukien oikeudesta. Nyt kun täällä on ministeri paikalla, ihan mielellään kuulisi hänenkin näkemyksensä tästä asiasta. Meillä on nimittäin jatkuvasti ollut vaikuttajia, jotka haluavat jättää pohjoisen luonnonolosuhteet huomioimatta. En todellakaan tiedä, mistä tämä johtuu. Eivätkö he ole todellakaan perehtyneet asiaan, kun tämä aina aika ajoin nousee esille? Nyt on jälleen vaarassa, kun EU-tukia ollaan järjestelemässä uudelleen, että tähän pohjoisen tukeen puututaan. Sehän on kuitenkin selvää, että nämä maatalouspolitiikan linjaukset menevät aivan uusille urille.

On selvää, että jos tuet yhdenmukaistetaan, silloin kyllä Pohjois-Suomen maatalous ajetaan suuriin vaikeuksiin. Minun mielestäni meillä ei tällaiseen politiikkaan ole varaa. Kysyisinkin nyt ministeriltä, vaikka tässä, niin kuin ed. Vilkuna totesi, ei ole kyselytunti: Ollaanko näihin pohjoisen pysyviin tukiin tekemässä nyt muutoksia tämän uuden maatalouspolitiikan seurauksena?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Edustajille Vilkunalle ja Lepälle toteaisin sen, että tarkoituksena on erityistä huomiota kiinnittää siihen, että investointeja toteutettaessa kilpailutetaan tarjoajia sen välttämiseksi, että se kuva, minkä ed. Vilkuna tässä maalasi, ei toteutuisi. Viljelijöitten itse pitää pitää huolta siitä, että rahat eivät mene tarvikkeiden toimittajille ja urakoitsijoille.

Ed. Valppaan puheenvuoron johdosta totean, että meillä on hyvin pitkä perinne siinä, että Suomessa noudatetaan nimenomaan nautakarjatalouden osalta tällaista alueittaista porrastusta. Meillä on 70—80-luvulta hyvin huolellisia maatalousmeteorologisia tutkimuksia, joiden pohjalta tätä porrastusta on tehty, eikä tästä porrastuksesta ole missään tapauksessa tarkoitus luopua.

Mitä sitten tulee joidenkin tukien pysyvyyteen tai ei-pysyvyyteen, niin kyllä tosiasia on se, että meillä koko tukijärjestelmä kaikilta osiltaan nyt, kun tätä yhteensovitusta tehdään, on tarkastelun alaisena ja eri tuet sovitetaan yhteen, mutta tämä teidän mainitsemanne porrastus on oleellinen osa suomalaista maatalouspolitiikkaa eikä siitä luovuta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun nyt ed. Valpaskin kiinnitti tuohon ed. Jari Koskisen käyttämään puheenvuoroon huomiota niiltä osin kuin hän totesi nämä muutamat huippusadot C-alueella, niin todettakoon nyt tässä yhteydessä, että kysymys näissä tilastoissa on siitä, että Limingan peltoalueen erittäin suppealla alalla on saavutettu noin 6 000 kilon hehtaarisatoja ja ne nyt kummittelevat jatkuvasti. Minä olen kuullut, että niitä on täällä A- ja B-alueilla käytetty jatkuvasti suorastaan tämmöisen pilkan kohteena, miksi tämmöinen gradeeraus on olemassa. Tämä ei ole kovin asiallista vertailua, ja se voi olla jopa suorastaan Suomelle kohtalokasta, kun sitä EU-Brysselistä katsotaan ja käytetään tämmöisiä asiattomia vertailuja.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaojalta unohtui vastata se robottiasia: Onko se kehitteillä, että se saataisiin investointituen piiriin? (Min. Korkeaoja: Myönteisessä hengessä!)