3) Hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän
ja Euroopan keskuspankin perussäännön
10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten
kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen
hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja myös
Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2
artiklan muuttamisesta ja siihen liittyvän lain hyväksymisestä.
Herra puhemies! Suomi liittyi Euroopan unioniin noin kymmenen
vuotta sitten sillä perusteella erityisesti,
että voimme vaikuttaa niihin päätöksiin
ja ratkaisuihin, jotka joka tapauksessa koskettavat meitä.
Näinhän sitä perusteltiin, eli pitää olla
niissä pöydissä, joissa meitä koskevia
päätöksiä tehdään.
Näin sitten liityttiin Euroopan unionin jäseniksi.
Samalla tavalla perusteltiin hieman myöhemmin Schengen-sopimukseen
liittymistä. Toki EU:hun liittymisessäkin oli
vähän ehkä muunkinlaisia perusteita,
mutta tämä oli yksi keskeinen peruste, aivan ylivoimaisen
kirkkain lähtökohta ja peruste ja siis myös
Schengen-sopimuksen osalta.
Tällä hetkellä näyttää siltä,
että monet vaikutusvaltaisetkin tahot haluavat Suomen viedä Nato-jäsenyyteen
mahdollisimman nopeasti ja yksi keskeinen peruste on se, että siellä tehdään päätöksiä,
jotka koskevat meitä. Puhemies Lipponen viimeksi, ulkoasiainvaliokunnan
puheenjohtaja Jaakonsaari, puheenjohtajakandidaatit Katainen ja
Matikainen-Kallström, Enestam jne. ovat voimakkaasti ajamassa
Suomea Natoon siksi, että pääsisimme
sinne, missä päätöksiä tehdään
todella pöydän ääressä.
Herra puhemies! Samalla tavalla perusteltiin myös muutama
vuosi sitten Suomen liittymistä talous- ja rahaliitto Emuun.
Todettiin ja monin sanoin kuvailtiin, miten äärimmäisen
tärkeää on, että suomalaiset
istuvat niissä pöydissä, joissa talous-
ja rahapolitiikasta päätetään,
koska ne päätökset koskettavat myös
meitä, vaikka emme olisikaan Talous- ja rahaliiton jäseniä.
Tämä on ihan totta, että ne päätökset
koskettavat meitä hyvin voimakkaasti, ja eduskuntahan teki
päätöksen Lipposen hallituksen esityksestä,
että Talous- ja rahaliittoon liityttiin.
Nyt meillä on käsittelyssä hallituksen
esitys, jolla nyt saatetaan voimaan, mikäli tämä hyväksytään,
Brysselissä 21. päivänä maaliskuuta
2003 eli hieman yli vuosi sitten valtion- ja hallitusten päämiesten
kokoonpanossa tehty neuvoston päätös
Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan
keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta.
Tämä päätös on mielestäni
hyvin mielenkiintoinen siltä osin, että tämä merkitsee sitä,
että kansallisten keskuspankkien pääjohtajien
muodostamassa keskuspankin neuvostossa äänioikeuksille
tulee vuorottelujärjestelmä sen jälkeen,
kun Talous- ja rahaliitossa on enemmän kuin 15 jäsenmaata.
Tämä ei siis vielä tule voimaan.
Ei tällä asialla ole mikään
kiire siinä mielessä, mutta tämä on
mielenkiintoinen erityisesti siksi, että meille vankasti
perusteltiin, että meidän pitää olla
siellä, missä päätöksiä tehdään,
ja Suomen Pankin pääjohtajan täytyy olla
sen pöydän ääressä,
missä tehdään Suomen talous-, raha- ja korkopolitiikkaa
koskevia päätöksiä. Nyt tällä hallituksen
esityksellä, sillä sopimuksella, jonka pääministeri
Lipponen on hieman yli vuosi sitten pääministerinä vielä ollessaan
hyväksynyt Brysselissä ilmeisesti eduskunnan talousvaliokunnan ja
silloisen suuren valiokunnan myötävaikutuksella,
hyväksynyt ja allekirjoittanut, tehdään
Euroopan keskuspankin pääjohtajien keskuuteen tällainen
kahden kerroksen joukko tietyllä tavalla. Kiertojärjestelmä tietysti
on. Ilmeisesti hyvin herkästi pienten maiden keskuspankkien
pääjohtajat ovat nopeammassa kierrossa kuin suurten. Tuskin
ne antavat paikkojansa niin vaan. Tämä on todella
sellainen mielenkiintoinen askel, että nyt tältä osin
puretaan sitä järjestelmää,
johon on vedottu yhtenä kaikkein voimakkaimpana perustana
näiden kaikkien liittymisten suhteen.
En pidä tätä järjestelmää hyväksyttävänä.
Tulen toisessa käsittelyssä esittämään,
että tämä hallituksen esitys molemmilta
osin hylätään. Jatketaan entiseen malliin,
niin että tasa-arvo ja päätöksenteko
on kaikkien mahdollisuus ja vaikutusmahdollisuus sitä kautta
jokaisella. Kuinka suuri sen käytännön
merkitys on, sitä en tietysti liioittele, mutta totean,
että jos eduskunta antaa nyt Euroopan keskuspankin neuvoston
osalta tällaisen ensimmäisen myönnytyksen,
että jaetaan pankin päätöksenteko
tällä tavalla kahtia, niin se on kyllä tie,
jolla tulee eteen hyvin helposti se, että myös
EU-komissiossa ei ole enää pysyvää äänivaltaista
komissaaria jokaisesta maasta tai sitten komissaarit jaetaan superkomissaareiksi
ja osa tilipäiväkomissaareiksi.
Unioni tällä tavalla hajoaa. Päätösvalta
menee entistä pienemmän joukon käsiin.
Sitähän jo merkitsee määräenemmistöpäätöksentekoon
siirtyminen lähes kaikessa unionissa. Siellähän
silloin määräenemmistöllä tehdään
päätöksiä, jotka sitovat myös
niitä, jotka kokevat päätökset
itsensä, oman kansansa etujen vastaisiksi, ja kuitenkin
nämä vastustajatkin joutuvat toteuttamaan ja noudattamaan
niitä yhteisiä päätöksiä, joita
ovat vastustaneet. Siinä onkin hallituksilla aina mukava
panna täytäntöön niitä päätöksiä, joita
on vastustanut, mutta jotka on määräenemmistöllä viety
päätökseen.
Herra puhemies! Tällä asialla ei todellakaan ole
vielä kiire. Perustuslakivaliokunnassakin se todettiin,
mutta esitys kuitenkin siellä sai pitkin hampain jonkinlaisen
hyväksynnän. Ihmettelen suuresti, että talousvaliokunta
on yksimielisesti saanut aikaan tämän mietinnön.
Tiedän kyllä, että jos meidän
edustajamme ed. Essayah olisi ollut paikalla eikä ulkomailla,
niin hän olisi tehnyt tästä vastalauseen,
mutta kun hän ei voinut olla paikalla, niin sitä kukaan
muu ei tehnyt, ja näin sitten murennetaan ja jaetaan Euroopan
yhtenäisyyttä, ja me olemme siinä häviön
puolella, jos näin päästään
jakamaan eurooppalaista päätöksentekoa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi on ihan oikeilla jäljillä.
Jos palautamme mieliin sitä, mitä puhuttiin tässä salissa
vuonna 1994. Puhuttiin, että "mennään
vaikuttamaan", "nyt jaetaan ne kvootit, ne asetelmat, joilla vaikutetaan".
Arvoisa puhemies! Mikään näistä lupauksista,
vakuutuksista, mitä ne nyt sitten olivatkaan, ei ole pitänyt
paikkaansa. On kulunut vain vajaa kymmenen vuotta, ja kaikki on
osoittautunut bluffiksi, alusta loppuun saakka bluffiksi. Olisi ollut
reilua silloin todeta, että nyt näyttää siltä, että nyt
vaikutetaan tämän verran, nyt meillä on tämmöiset
mandaatit käytettävissä ja tämä saattaa
jo muutaman vuoden päästä muuttua ja
se on sitten sen ajan murhe. Mutta jotta saavutettiin se tulos,
mitä haluttiin saada, niin silloin piti, suoraan sanottuna,
valehdella.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Minä en mene niin kauas historiaan
kuin tässä ed. Pulliainen äsken. Lausun
vaan muutaman kommentin siitä, koska aikoinaan tätä Ekp:n
päätöksentekojärjestelmäehdotusta
olin käsittelemässä ainakin noin periaatteellisella
tasolla Suomen Pankissa pankkivaltuutettujen joukossa ja muistan
hyvin ne monet käsittelyt, kun tätä käsiteltiin sitten
myöhemmin suuressa valiokunnassa, ja niin kuin täällä näkyy,
niin Suomihan suhtautui ihan sen periaatteen mukaisesti, että Suomi
on lähtenyt siitä, että kaikissa näissä instituutioissa muun
muassa Euroopan unionin puolella pitäisi olla tasavertainen
osallistumismahdollisuus, esimerkkinä vaikkapa oman komissaarin
säilyttäminen jne. Tätä tietenkin
on pyritty toteuttamaan myöskin sitten Euroopan keskuspankin
osalta. Mutta sitten, kun euroalue laajenee, niin kuin tässä on
ennakoitu, niin euroalueeseen ja Euroopan keskuspankkiin tietysti
liittyy sellaisiakin paineita, jotka korostuvat sitten päätöksenteon,
voisiko sanoa, jämäkkyytenä, ja sillä voi
olla heijastusta siihen luottamukseen tai epäluottamukseen,
jota koko keskuspankkijärjestelmä tai keskuspankki mukanaan
kantaa tai on kantamatta.
Silloin kun vaihtoehtoja eduskunnan suuressa valiokunnassakin
esiteltiin, itse asiassa sellainen vaihtoehto oli aika lailla alusta
alkaen poissuljettu, että mitään ei tapahtuisi
ja mentäisiin vanhan mallin mukaan ja jokainen sitten äänivaltansa säilyttäisi
kaikissa olosuhteissa, tulee sitten euroalueesta kuinka suuri tahansa.
Itse vähän silloin jo varoittelin, kun esitettiin
kritiikkiä tätä mallia, vuorottelua ja
tällaista pooliajattelua, vastaan. Se vaihtoehto, joka
silloin oli todennäköisempi, oli kyllä sellainen,
jossa ei edes omalla vuorollaan olisi tullut päätösvaltavuoroa,
vaan se vaihtoehto lähti aika paljon siitä, että muodostetaan
keskuspankille tällainen pysyvä toimielin ja samoista valtioista
olevat edustajat käyttävät jatkuvasti äänivaltaa
ja jotkut pienet valtiot eivät pääse
siihen äänivaltaisina koskaan. Se oli se todellinen
vaihtoehto.
Mutta nämä ovat tietenkin asioita, jotka sitten etenevät.
Kyllä tätä voi sillä tavalla
EU-asiana pitää, että tämä sitten
etenee, ja aikansa yleensä ollaan näissä kriittisiä,
ja sitten kun ei tukea tule, niin sitten joudutaan mukautumaan ja
todetaan, että näin se asia menee. Tässä mielessä se
kritiikki on paikallaan. Siellä ei kyllä Suomen
eduskunnan tahdosta ja hallituksenkaan tahdosta, vaikka se on kovastikin
kriittinen, loppuun asti pystytä pitämään
eikä aina halutakaan pitää kiinni, koska
seuraavia asioita tulee taas, joihin pyritään säilyttämään
puhevalta ja vaikuttamisvalta.
Mutta tämä oli kyllä tosiasiallinen
tilanne, että se malli, jota eräällä tavalla
vaihtoehtona esiteltiin, oli kyllä osallistumisoikeuden
ja tasapuolisuuden kannalta vielä huonompi kuin tämä,
vaikkei tämäkään tietenkään
paras mahdollinen ole. Esimerkiksi ed. Kankaanniemi on varmasti
oikeassa, että kun nämä ryhmittyvät
jaetaan ja tämä kierto tehdään,
niin on aivan selvää, jos siellä sitten
on, niin kuin nytkin on, kansantaloudeltaan hyvin pieniä jäsenmaita,
niin ei se kierto tasapuolinen tule olemaan, vaan kyllä se äänioikeus
huomattavasti useammin kiertää suurten merkittävien
jäsenmaiden osalta kuin pienten.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Alkuun pitää todeta, että asia
nähtävästi kiinnostaa vain oppositiota,
koska täällä areenalla alhaalla on vain
opposition edustajia lukuun ottamatta ed. Eloa, joka on kyllä hyvin
lähellä oppositiota ja jonka monissa asioissa
positiivisesti voi laskea ainakin kriittisten joukkoon, eikö niin,
ed. Elo?
Mutta itse tähän asiaan: Todella tämä ytimiin tunkeutuminen
ja niihin pyrky sitten tosiasiassa, niin kuin täällä jo
viitattiin ed. Kankaanniemen puheenvuorossa, jääkin
ikään kuin sellaiseksi kuplaksi ja kylmäksi
hypyksi, jossa ei ole aitoa sisältöä.
Nämä ytimet ovat näennäisiä,
ja eräs tällainen pyrky todellakin, jonka voi
todeta, on Nato-pyrkimys. Sen eräs perustelu, joka tulee täältä eduskunnan
suunnasta, on se, että pitäisi päästä Natoon,
jotta Yhdysvallat muuttaisi omaa ulkopolitiikkaansa ja sotilaspolitiikkaansa.
Näin ollen siinäkin on vähän
kylmän hypyn maku.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! On hyvä, että epäviralliselle
oppositiollekin annetaan puheenvuoro.
Puhemies! Hyvin monelta kohdin mielenkiinnolla kuuntelin ed.
Kankaanniemen näkemyksiä. Itse asiassa niihin
on helppo yhtyä, ja minä luulen, että jokainen
kansanedustaja yhtyy niihin. Kyllä tietysti Suomessa on
jonkinlainen — tai en tiedä, onko niin, että jokaisella
kansanedustajalla, mutta suurella osalla meistä kuitenkin — ilmeisesti
aika huono itsetunto koskien suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia,
koska me aina haluamme vakuuttaa, että meidän
täytyy istua niissä pöydissä,
missä päätöksiä tehdään.
Niin kuin ed. Kankaanniemi aivan oikein totesi, nyt me olemme putoamassa
ainakin väliaikaisesti aina välillä pois
siitä pöydästä, missä Euroopan
keskuspankki tekee päätöksiä.
Kun ed. Kankaanniemi myös hyvin mielenkiintoisella
tavalla viittasi Nato-keskusteluun, tänään
on Hufvudstadsbladetissa Ruotsin pääministerin
Göran Perssonin hyvin mielenkiintoinen haastattelu. Pyydän
kaikkia kansanedustajia joko lukemaan sen ruotsiksi tai käännättämään
sen itselleen. Nimittäin tässä on kyllä hyvin
mielenkiintoinen arvio siitä, miten keskustelua käydään Ruotsissa
ja miten käydään Suomessa. Ruotsalaiset
eivät ole tunkeutuneet ytimeen Euroopan keskuspankissa,
mutta eivät ole myöskään tunkeutumassa
Natoon.
Tässä minun mielestäni hyvin kuvaavalla
tavalla pääministeri Persson toteaa, että Suomen keskustelu
on kuin seminaariharjoitus. Hän sanoo näin, lainaan
ensin ruotsiksi: "Jag uppfattar den finländska linjen som
klar men vi har valt att inte sköta vår säkerhetspolitiska
debatt som Finland har gjort. I Finland har man haft det här
nästan som en seminarieövning. I Sverige är
det inte ens en fråga." Eli niin käsittää Suomen
linjan selvänä, mutta he ovat valinneet, etteivät
hoida turvallisuuspoliittista keskustelua niin kuin Suomi on tehnyt,
ja Suomessa tämä on ollut melkein kuin seminaariharjoitus,
kun Ruotsissa se ei ole edes kysymys.
Kyllä minäkin olen yhä enemmän
ruvennut ihmettelemään, valmistaudutaanko Suomessa
nyt johonkin sotaan. Onko sota tulossa, onko joku uhka Venäjältä,
jota me tavalliset kansalaiset ja kansanedustajat emme tiedä?
Minun mielestäni sellaista uhkaa ei ole olemassa, mutta
eräistä puheenvuoroista, jotka ovat kyllä hyvin
läheltä minuakin, meidän puolueessamme,
saa sen käsityksen, että tässä todella
ollaan nyt toden edessä ja Nato-joukot ilmeisesti tarvittaisiin
ihan lähiaikoina, että voisimme turvata meidän
rajamme.
Puhemies! Seuraava asia liittyy tähän, ja
tulen tähän Euroopan keskuspankin tilanteeseen
vielä, mutta joka tapauksessa minun mielestäni
oli eilen mielenkiintoinen kirjoitus myöskin Helsingin
Sanomissa, jossa maakuntajohtaja Mykkänen korosti sitä,
että Venäjä pitäisi nähdä paljon enemmän
mahdollisuutena ja yhteistyökumppanina kuin uhkana, mutta
Suomessa on mennyt aivan merkilliseen suuntaan tämä keskustelu.
Puhemies! Mitä Euroopan keskuspankin tilanteeseen tulee,
näin nyt vain on asianlaita, ja henkilökohtaisesti
tulen äänestämään hallituksen esityksen
puolesta. Ed. Kankaanniemi, ymmärrän, että opposition
edustajana pitää mennä myös sanoista
tekoihin eli äänestää vastaan.
Minä luulen vaan, ettei meillä ole mitään
todellista valintaa.
Mutta se todella, mitä ed. Kankaanniemi totesi ainakin
noin epäsuorasti, oli se, että suuret maat määräävät
ja pienet juoksevat perässä. Kun Euroopan keskuspankin
johtokunnan jäsenistä Sirkka Hämäläinen
luopui, saatiin tilalle itävaltalainen nainen, mutta kun
Espanjan edustaja oli muuttumassa, saatiinkin takaisin Espanjan
edustaja. Kyllä näiden pienten maiden edustajia
kuitenkin heitellään sinne tänne. Siinä mielessä en tiedä,
kuinka paljon Sirkka Hämäläisen sana
aikanaan Euroopan keskuspankissakaan painoi. En taida oikein uskoa,
että hän aivan lopullisiin päätöksiin
kovin paljon vaikutti. Vaikuttaa siltä, ettei Euroopan
keskuspankissa yleensäkään tapahdu kovin
paljon mitään, kun katsotaan esimerkiksi Amerikan
keskuspankin toimeliaisuuteen, aktiivisuuteen.
Minun mielestäni arvostelun sijaa Euroopan keskuspankin
korkopolitiikalle on olemassa. Kun Euroopan keskuspankki itsepäisesti
pitää kiinni 2 prosentin ohjauskorosta ja amerikkalaiset
ovat alentaneet parin vuoden aikana 5 prosenttiyksiköllä omaa
ohjauskorkoaan 1 prosenttiin, Euroopan keskuspankki on alentanut
2,5 prosenttia samanaikaisesti. Tämä osaltaan
edesauttaa euron vahvistumista, eurooppalaisen vientiteollisuuden
vaikeuksia ja edesauttaa sitten omalta osaltaan Amerikan dollarin
heikkenemistä ja Amerikan viennin edistämistä.
Kyllä minun mielestäni, paitsi että me
kiinnitämme huomion siihen, miten päätöksiä tehdään ja
missä niitä tehdään, on myöskin
sopiva paikka todeta, että ei Euroopan keskuspankki ainakaan tähän
mennessä ole minun mielestäni täyttänyt lainkaan
niitä toiveita, mitä siihen on asetettu, kun inflaation
torjuminen on ainoa uhka Euroopan keskuspankin mielestä.
Sitten haukutaan eurooppalaisia poliitikoita, että tarvitaan
rakennemuutoksia, kun todellinen vika on loppujen lopuksi eurooppalaisessa
rahapolitiikassa verrattuna amerikkalaiseen rahapolitiikkaan, jossa
on otettava huomioon myös muu talous ja työllisyys.
Puhemies! Toivottavaa on, vaikka en siihen usko, että neuvoston
kokoonpanon muutos saisi jonkin näköistä parannusta
aikaan. Minulla on se kuva, ettei Euroopan keskuspankissa neuvostolla
sittenkään ole sen enempää tehtävää kuin
TeliaSonerassa hallintoneuvostolla, jota aikanaan johti täällä keskustan
kansanedustaja, joka sivusta katseli, mitä TeliaSonerassa
tapahtui.
Puhemies! Ehkä tämä riittää tässä vaiheessa. Olen
hallituksen linjan kannalla kaikista kriittisistä huomioista
huolimatta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista ed. Elon puheenvuorossa oli
erityisesti Ruotsin pääministerin osuus. Hänhän
antoi näitä varteenotettavia lausuntoja muun muassa
komission puheenjohtajasta eilen, millä tavoin hänen
mielestään ... Siellä puhemies Lipposta
ei noteerattu lainkaan. En tiedä, antaako ed. Elo sille
puheenvuorolle samanlaisen arvon kuin tässä toisessa
kysymyksessä.
Mutta, arvoisa puhemies, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi,
täällä nyt on vuosikausia kuunneltu näitä tapoja,
millä meitä viedään eteenpäin:
Aina sanotaan, että pitää olla ytimessä jne. ja
sen kautta pystytään vaikuttamaan. Sitten kun se
on saavutettu, otetaan seuraava askel ja etäännytetään
sieltä. Minun mielestäni tässä on
nyt jälleen kerran vähän samanlaista
makua.
Itse kun en ole ollut valiokunnissa, en osaa kyllä ihan
tarkkaan sanoa, mutta tuntuu siltä, onko tässä määritelty
jo valmiiksi ne säännöt, kun valiokunnan
kannanotoissa todetaan nimenomaan, että näitä keskuspankkien
pääjohtajia jaetaan määrätyllä tavalla
ja kierrätetään ennalta määriteltyjen
sääntöjen mukaisesti. Ne, jotka ovat
olleet valiokunnassa, ehkä tietävät,
onko nämä säännöt jo
määritelty. Jos sitä ei ole tehty, silloinhan
me annamme täydellisen valtakirjan, josta emme tiedä,
mitä ne säännöt edes ovatkaan, koska
mietinnössä ei kyllä tältä osin
puututa asiaan. Sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet siellä mukana,
voivat ehkä valaista allekirjoittanuttakin siltä osin.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo käytti niin hyvän
puheenvuoron Natosta, että oli ihan pakko pyytää sen
jälkeen itsekin puheenvuoro. On todella valitettavaa, että luodaan turhaa
hysteriaa sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään
aihetta sellaiseen. Venäjän talouskin on tällä hetkellä hyvässä nousussa,
ja siellä todella pitää nähdä mahdollisuuksia
eikä uhkia, niin kuin tällä hetkellä eräät
piirit yrittävät koko ajan näitä uhkakuvia
vain luoda. Erikoista minusta tässä asiassa on
myös se, että nämä uhkakuvien luojat
ja esittäjät ovat usein ed. Elon puolueesta ja
varsin merkittäviltä paikoilta puhuvat tällaisia puheita.
On tietenkin hyvä, että keskustellaan — ja
pitääkin voida keskustella — näistä asioista monipuolisesti,
mutta tämmöinen jatkuva jauhaminenkin tuntuu aika
tarpeettomalta, varsinkin kun hallitus näyttää linjanneen
tähän Nato-kysymykseen jo kantansa.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee ed. Kankaanniemen näkemyksiin,
ne ovat mielestäni aivan oikeita huomioita. Tässä olemme
todella jälleen sellaisessa asiassa, missä ilmeisesti
alistumme EU:n suurien tahtoon.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Tästä paikalta aivan pari huomiota:
Vielä jatkan Euroopan keskuspankin toiminnasta, ja uskoni
on, ettei tällä Euroopan keskuspankin neuvostolla
ole kovin keskeistä roolia. Kai niin on, että pääjohtaja
ja hänen alaisensa ovat lähinnä ne, jotka
esimerkiksi korkopolitiikan määräävät.
Kun tässä viime päivinä markkinoille
syntyi odotus siitä, että Euroopan keskuspankki
torstaina laskisi korkoja, nyt taas sitten eilisen ja tämän
päivän aikana kuitenkin suunta näyttää kulkevan
siihen, ettei Euroopan keskuspankki sittenkään
laske korkoja, vaikka markkinakorot ovat selvästi osoittaneet omalla
toiminnallaan, että tällainen odotus markkinoilla
on. Minusta tärkeintä on kuitenkin se toiminta,
miten Euroopan keskuspankki toimii. En niin kovin paljon usko tosiaan,
vaikka tämä neuvosto ei sinänsä mikään
vähäpätöinen elin ole, että se
vaikuttaisi kovin keskeisesti Euroopan keskuspankin päätöksentekoon.
Mitä tulee tosiaan ed. Valppaan näkemykseen tästä hysterian
luomisesta, minun mielestäni siihen pitäisi Suomen
kansanedustajien vakavasti kiinnittää huomiota,
että olisi muka tällainen sodan uhka, jota tavallinen
kansalainen alkaa jo pelätä, että jos
ei nyt sitten Venäjä hyökkää,
niin ainakin terroristit.
Minun oma näkemykseni tästä on vielä se,
että Ruotsin linjahan pitäisi olla meilläkin.
Meidän pitää lopettaa tällainen
turhanpäiväinen keskustelu ja jossakin vaiheessa
lyödä kiinni se linja, joka varmaan sitten lyödään
kiinni silloin, kun turvallisuuspoliittinen selontekokeskustelu
täällä käydään.
Mutta tällainen ainainen keskustelu tiedotusvälineissä siitä,
mikä on Suomen linja, ei palvele ketään.
Oma käsitykseni vielä, haluan sen eduskunnan
pöytäkirjaan todeta, on se, että mitä lähemmäksi
Yhdysvaltoja ja Natoa me menemme, sitä suurempi terrorismin
uhka myös Suomeen kohdistuu.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikalta:
Haluaisin ed. Elolle sanoa, että näitä uhkakuvia
kyllä tulee kaikkein eniten sosialidemokraattien taholta.
Jos katsotaan keskustelua Naton osalta, presidentti Koivisto on
jyrkkä vastustaja, presidentti Ahtisaari kannattaa, ja
istuva tasavallan presidentti luonnollisesti viisaasti seuraa yleistä linjaa,
teillä on puhemies kova kannattaja, teillä on
ulkoministeri kova vastustaja ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
Jaakonsaari myöskin tällä hetkellä kannattaja.
Jos te haluatte esittää toivomuksia, että mitään
pelkoa ei lietsota, nyt pitäisi omassa keskuudessa kaikkein
eniten keskustella tästä asiasta.
Minusta ei ole ollenkaan kiihkeä tilanne muutoin Suomessa,
kun puhumme Natosta. Kaikessa rauhassa pitää keskustella
sen linjan mukaisesti, joka nyt näyttää tulevan
ja toteutuvan, että se on todellinen vaihtoehto suomalaisille,
eikä siinä ole mitään sodan
uhkaa, päinvastoin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt kun puhutaan hallituksen esityksestä koskien
Euroopan keskuspankkijärjestelmää, tämä Nato
tietysti tuntuu vähän sivuraiteelta. Mutta samalla
tämä liittyy EU-keskusteluun ja myöskin Euroopan
unionin sotilaalliseen ulottuvuuteen. Siinä on tietysti
yhteyttä Natoon.
Ainut asia, puhemies, johon haluan vielä viitata, on
ed. Elon aivan oikea maininta siitä, että puhutaan
terrorismista ja se otetaan perusteeksi Natoon liittymiselle. On
samalla todettava, että asiantuntijoiden ja yleisen käsityksen
mukaan tuskin Nato-jäsenyys on sellainen, jolla voidaan terrorismia
estää, se on enemmän poliisitoimi. Tätä mieltä kylläkin
myöskin meidän ministerimme ovat olleet, jotka
istuvat nyt hallituksessa ja vastaavat näistä asioista.
Tältä osin ed. Elon kritiikki pitää kyllä paikkansa.
Toinen varapuhemies:
Keskustelu jatkukoon, mutta pyydän edustajille huomauttaa,
että käsiteltävänä on
päiväjärjestyksen 3) asia, ja huomioimaan
myöskin tämän 3) asian käsittelyn
sisällön, substanssin.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Olen omissa puheenvuoroissani yrittänyt pitää esillä Euroopan keskuspankin
neuvoston muuttuvaa tilannetta. Niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi,
se ei ole tämän päivän asia,
mutta se tulee muuttumaan, kun uudet jäsenmaat tulevat
mukaan.
Mutta jos sallitte, puhemies, en voi olla vastaamatta ed. Vielmalle.
En ole täysin kuuro ollut myöskään
niille näkemyksille, joita kokoomuksen piirissä on
esitetty Nato-jäsenyyden puolesta. Kyllä kieltämättä,
niin kuin ed. Tiusanen totesi, me olemme nyt vähän
sivuraiteella, puhemies, joten lopetan nyt tämän
puheenvuoroni tähän.
Yleiskeskustelu päättyy.