Täysistunnon pöytäkirja 34/2004 vp

PTK 34/2004 vp

34. TIISTAINA 30. MAALISKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä

 

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja myös Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta ja siihen liittyvän lain hyväksymisestä.

Herra puhemies! Suomi liittyi Euroopan unioniin noin kymmenen vuotta sitten sillä perusteella erityisesti, että voimme vaikuttaa niihin päätöksiin ja ratkaisuihin, jotka joka tapauksessa koskettavat meitä. Näinhän sitä perusteltiin, eli pitää olla niissä pöydissä, joissa meitä koskevia päätöksiä tehdään. Näin sitten liityttiin Euroopan unionin jäseniksi. Samalla tavalla perusteltiin hieman myöhemmin Schengen-sopimukseen liittymistä. Toki EU:hun liittymisessäkin oli vähän ehkä muunkinlaisia perusteita, mutta tämä oli yksi keskeinen peruste, aivan ylivoimaisen kirkkain lähtökohta ja peruste ja siis myös Schengen-sopimuksen osalta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että monet vaikutusvaltaisetkin tahot haluavat Suomen viedä Nato-jäsenyyteen mahdollisimman nopeasti ja yksi keskeinen peruste on se, että siellä tehdään päätöksiä, jotka koskevat meitä. Puhemies Lipponen viimeksi, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari, puheenjohtajakandidaatit Katainen ja Matikainen-Kallström, Enestam jne. ovat voimakkaasti ajamassa Suomea Natoon siksi, että pääsisimme sinne, missä päätöksiä tehdään todella pöydän ääressä.

Herra puhemies! Samalla tavalla perusteltiin myös muutama vuosi sitten Suomen liittymistä talous- ja rahaliitto Emuun. Todettiin ja monin sanoin kuvailtiin, miten äärimmäisen tärkeää on, että suomalaiset istuvat niissä pöydissä, joissa talous- ja rahapolitiikasta päätetään, koska ne päätökset koskettavat myös meitä, vaikka emme olisikaan Talous- ja rahaliiton jäseniä. Tämä on ihan totta, että ne päätökset koskettavat meitä hyvin voimakkaasti, ja eduskuntahan teki päätöksen Lipposen hallituksen esityksestä, että Talous- ja rahaliittoon liityttiin.

Nyt meillä on käsittelyssä hallituksen esitys, jolla nyt saatetaan voimaan, mikäli tämä hyväksytään, Brysselissä 21. päivänä maaliskuuta 2003 eli hieman yli vuosi sitten valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa tehty neuvoston päätös Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta. Tämä päätös on mielestäni hyvin mielenkiintoinen siltä osin, että tämä merkitsee sitä, että kansallisten keskuspankkien pääjohtajien muodostamassa keskuspankin neuvostossa äänioikeuksille tulee vuorottelujärjestelmä sen jälkeen, kun Talous- ja rahaliitossa on enemmän kuin 15 jäsenmaata. Tämä ei siis vielä tule voimaan.

Ei tällä asialla ole mikään kiire siinä mielessä, mutta tämä on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että meille vankasti perusteltiin, että meidän pitää olla siellä, missä päätöksiä tehdään, ja Suomen Pankin pääjohtajan täytyy olla sen pöydän ääressä, missä tehdään Suomen talous-, raha- ja korkopolitiikkaa koskevia päätöksiä. Nyt tällä hallituksen esityksellä, sillä sopimuksella, jonka pääministeri Lipponen on hieman yli vuosi sitten pääministerinä vielä ollessaan hyväksynyt Brysselissä ilmeisesti eduskunnan talousvaliokunnan ja silloisen suuren valiokunnan myötävaikutuksella, hyväksynyt ja allekirjoittanut, tehdään Euroopan keskuspankin pääjohtajien keskuuteen tällainen kahden kerroksen joukko tietyllä tavalla. Kiertojärjestelmä tietysti on. Ilmeisesti hyvin herkästi pienten maiden keskuspankkien pääjohtajat ovat nopeammassa kierrossa kuin suurten. Tuskin ne antavat paikkojansa niin vaan. Tämä on todella sellainen mielenkiintoinen askel, että nyt tältä osin puretaan sitä järjestelmää, johon on vedottu yhtenä kaikkein voimakkaimpana perustana näiden kaikkien liittymisten suhteen.

En pidä tätä järjestelmää hyväksyttävänä. Tulen toisessa käsittelyssä esittämään, että tämä hallituksen esitys molemmilta osin hylätään. Jatketaan entiseen malliin, niin että tasa-arvo ja päätöksenteko on kaikkien mahdollisuus ja vaikutusmahdollisuus sitä kautta jokaisella. Kuinka suuri sen käytännön merkitys on, sitä en tietysti liioittele, mutta totean, että jos eduskunta antaa nyt Euroopan keskuspankin neuvoston osalta tällaisen ensimmäisen myönnytyksen, että jaetaan pankin päätöksenteko tällä tavalla kahtia, niin se on kyllä tie, jolla tulee eteen hyvin helposti se, että myös EU-komissiossa ei ole enää pysyvää äänivaltaista komissaaria jokaisesta maasta tai sitten komissaarit jaetaan superkomissaareiksi ja osa tilipäiväkomissaareiksi.

Unioni tällä tavalla hajoaa. Päätösvalta menee entistä pienemmän joukon käsiin. Sitähän jo merkitsee määräenemmistöpäätöksentekoon siirtyminen lähes kaikessa unionissa. Siellähän silloin määräenemmistöllä tehdään päätöksiä, jotka sitovat myös niitä, jotka kokevat päätökset itsensä, oman kansansa etujen vastaisiksi, ja kuitenkin nämä vastustajatkin joutuvat toteuttamaan ja noudattamaan niitä yhteisiä päätöksiä, joita ovat vastustaneet. Siinä onkin hallituksilla aina mukava panna täytäntöön niitä päätöksiä, joita on vastustanut, mutta jotka on määräenemmistöllä viety päätökseen.

Herra puhemies! Tällä asialla ei todellakaan ole vielä kiire. Perustuslakivaliokunnassakin se todettiin, mutta esitys kuitenkin siellä sai pitkin hampain jonkinlaisen hyväksynnän. Ihmettelen suuresti, että talousvaliokunta on yksimielisesti saanut aikaan tämän mietinnön. Tiedän kyllä, että jos meidän edustajamme ed. Essayah olisi ollut paikalla eikä ulkomailla, niin hän olisi tehnyt tästä vastalauseen, mutta kun hän ei voinut olla paikalla, niin sitä kukaan muu ei tehnyt, ja näin sitten murennetaan ja jaetaan Euroopan yhtenäisyyttä, ja me olemme siinä häviön puolella, jos näin päästään jakamaan eurooppalaista päätöksentekoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi on ihan oikeilla jäljillä. Jos palautamme mieliin sitä, mitä puhuttiin tässä salissa vuonna 1994. Puhuttiin, että "mennään vaikuttamaan", "nyt jaetaan ne kvootit, ne asetelmat, joilla vaikutetaan".

Arvoisa puhemies! Mikään näistä lupauksista, vakuutuksista, mitä ne nyt sitten olivatkaan, ei ole pitänyt paikkaansa. On kulunut vain vajaa kymmenen vuotta, ja kaikki on osoittautunut bluffiksi, alusta loppuun saakka bluffiksi. Olisi ollut reilua silloin todeta, että nyt näyttää siltä, että nyt vaikutetaan tämän verran, nyt meillä on tämmöiset mandaatit käytettävissä ja tämä saattaa jo muutaman vuoden päästä muuttua ja se on sitten sen ajan murhe. Mutta jotta saavutettiin se tulos, mitä haluttiin saada, niin silloin piti, suoraan sanottuna, valehdella.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Minä en mene niin kauas historiaan kuin tässä ed. Pulliainen äsken. Lausun vaan muutaman kommentin siitä, koska aikoinaan tätä Ekp:n päätöksentekojärjestelmäehdotusta olin käsittelemässä ainakin noin periaatteellisella tasolla Suomen Pankissa pankkivaltuutettujen joukossa ja muistan hyvin ne monet käsittelyt, kun tätä käsiteltiin sitten myöhemmin suuressa valiokunnassa, ja niin kuin täällä näkyy, niin Suomihan suhtautui ihan sen periaatteen mukaisesti, että Suomi on lähtenyt siitä, että kaikissa näissä instituutioissa muun muassa Euroopan unionin puolella pitäisi olla tasavertainen osallistumismahdollisuus, esimerkkinä vaikkapa oman komissaarin säilyttäminen jne. Tätä tietenkin on pyritty toteuttamaan myöskin sitten Euroopan keskuspankin osalta. Mutta sitten, kun euroalue laajenee, niin kuin tässä on ennakoitu, niin euroalueeseen ja Euroopan keskuspankkiin tietysti liittyy sellaisiakin paineita, jotka korostuvat sitten päätöksenteon, voisiko sanoa, jämäkkyytenä, ja sillä voi olla heijastusta siihen luottamukseen tai epäluottamukseen, jota koko keskuspankkijärjestelmä tai keskuspankki mukanaan kantaa tai on kantamatta.

Silloin kun vaihtoehtoja eduskunnan suuressa valiokunnassakin esiteltiin, itse asiassa sellainen vaihtoehto oli aika lailla alusta alkaen poissuljettu, että mitään ei tapahtuisi ja mentäisiin vanhan mallin mukaan ja jokainen sitten äänivaltansa säilyttäisi kaikissa olosuhteissa, tulee sitten euroalueesta kuinka suuri tahansa. Itse vähän silloin jo varoittelin, kun esitettiin kritiikkiä tätä mallia, vuorottelua ja tällaista pooliajattelua, vastaan. Se vaihtoehto, joka silloin oli todennäköisempi, oli kyllä sellainen, jossa ei edes omalla vuorollaan olisi tullut päätösvaltavuoroa, vaan se vaihtoehto lähti aika paljon siitä, että muodostetaan keskuspankille tällainen pysyvä toimielin ja samoista valtioista olevat edustajat käyttävät jatkuvasti äänivaltaa ja jotkut pienet valtiot eivät pääse siihen äänivaltaisina koskaan. Se oli se todellinen vaihtoehto.

Mutta nämä ovat tietenkin asioita, jotka sitten etenevät. Kyllä tätä voi sillä tavalla EU-asiana pitää, että tämä sitten etenee, ja aikansa yleensä ollaan näissä kriittisiä, ja sitten kun ei tukea tule, niin sitten joudutaan mukautumaan ja todetaan, että näin se asia menee. Tässä mielessä se kritiikki on paikallaan. Siellä ei kyllä Suomen eduskunnan tahdosta ja hallituksenkaan tahdosta, vaikka se on kovastikin kriittinen, loppuun asti pystytä pitämään eikä aina halutakaan pitää kiinni, koska seuraavia asioita tulee taas, joihin pyritään säilyttämään puhevalta ja vaikuttamisvalta.

Mutta tämä oli kyllä tosiasiallinen tilanne, että se malli, jota eräällä tavalla vaihtoehtona esiteltiin, oli kyllä osallistumisoikeuden ja tasapuolisuuden kannalta vielä huonompi kuin tämä, vaikkei tämäkään tietenkään paras mahdollinen ole. Esimerkiksi ed. Kankaanniemi on varmasti oikeassa, että kun nämä ryhmittyvät jaetaan ja tämä kierto tehdään, niin on aivan selvää, jos siellä sitten on, niin kuin nytkin on, kansantaloudeltaan hyvin pieniä jäsenmaita, niin ei se kierto tasapuolinen tule olemaan, vaan kyllä se äänioikeus huomattavasti useammin kiertää suurten merkittävien jäsenmaiden osalta kuin pienten.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Alkuun pitää todeta, että asia nähtävästi kiinnostaa vain oppositiota, koska täällä areenalla alhaalla on vain opposition edustajia lukuun ottamatta ed. Eloa, joka on kyllä hyvin lähellä oppositiota ja jonka monissa asioissa positiivisesti voi laskea ainakin kriittisten joukkoon, eikö niin, ed. Elo?

Mutta itse tähän asiaan: Todella tämä ytimiin tunkeutuminen ja niihin pyrky sitten tosiasiassa, niin kuin täällä jo viitattiin ed. Kankaanniemen puheenvuorossa, jääkin ikään kuin sellaiseksi kuplaksi ja kylmäksi hypyksi, jossa ei ole aitoa sisältöä. Nämä ytimet ovat näennäisiä, ja eräs tällainen pyrky todellakin, jonka voi todeta, on Nato-pyrkimys. Sen eräs perustelu, joka tulee täältä eduskunnan suunnasta, on se, että pitäisi päästä Natoon, jotta Yhdysvallat muuttaisi omaa ulkopolitiikkaansa ja sotilaspolitiikkaansa. Näin ollen siinäkin on vähän kylmän hypyn maku.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! On hyvä, että epäviralliselle oppositiollekin annetaan puheenvuoro.

Puhemies! Hyvin monelta kohdin mielenkiinnolla kuuntelin ed. Kankaanniemen näkemyksiä. Itse asiassa niihin on helppo yhtyä, ja minä luulen, että jokainen kansanedustaja yhtyy niihin. Kyllä tietysti Suomessa on jonkinlainen — tai en tiedä, onko niin, että jokaisella kansanedustajalla, mutta suurella osalla meistä kuitenkin — ilmeisesti aika huono itsetunto koskien suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia, koska me aina haluamme vakuuttaa, että meidän täytyy istua niissä pöydissä, missä päätöksiä tehdään. Niin kuin ed. Kankaanniemi aivan oikein totesi, nyt me olemme putoamassa ainakin väliaikaisesti aina välillä pois siitä pöydästä, missä Euroopan keskuspankki tekee päätöksiä.

Kun ed. Kankaanniemi myös hyvin mielenkiintoisella tavalla viittasi Nato-keskusteluun, tänään on Hufvudstadsbladetissa Ruotsin pääministerin Göran Perssonin hyvin mielenkiintoinen haastattelu. Pyydän kaikkia kansanedustajia joko lukemaan sen ruotsiksi tai käännättämään sen itselleen. Nimittäin tässä on kyllä hyvin mielenkiintoinen arvio siitä, miten keskustelua käydään Ruotsissa ja miten käydään Suomessa. Ruotsalaiset eivät ole tunkeutuneet ytimeen Euroopan keskuspankissa, mutta eivät ole myöskään tunkeutumassa Natoon.

Tässä minun mielestäni hyvin kuvaavalla tavalla pääministeri Persson toteaa, että Suomen keskustelu on kuin seminaariharjoitus. Hän sanoo näin, lainaan ensin ruotsiksi: "Jag uppfattar den finländska linjen som klar men vi har valt att inte sköta vår säkerhetspolitiska debatt som Finland har gjort. I Finland har man haft det här nästan som en seminarieövning. I Sverige är det inte ens en fråga." Eli niin käsittää Suomen linjan selvänä, mutta he ovat valinneet, etteivät hoida turvallisuuspoliittista keskustelua niin kuin Suomi on tehnyt, ja Suomessa tämä on ollut melkein kuin seminaariharjoitus, kun Ruotsissa se ei ole edes kysymys.

Kyllä minäkin olen yhä enemmän ruvennut ihmettelemään, valmistaudutaanko Suomessa nyt johonkin sotaan. Onko sota tulossa, onko joku uhka Venäjältä, jota me tavalliset kansalaiset ja kansanedustajat emme tiedä? Minun mielestäni sellaista uhkaa ei ole olemassa, mutta eräistä puheenvuoroista, jotka ovat kyllä hyvin läheltä minuakin, meidän puolueessamme, saa sen käsityksen, että tässä todella ollaan nyt toden edessä ja Nato-joukot ilmeisesti tarvittaisiin ihan lähiaikoina, että voisimme turvata meidän rajamme.

Puhemies! Seuraava asia liittyy tähän, ja tulen tähän Euroopan keskuspankin tilanteeseen vielä, mutta joka tapauksessa minun mielestäni oli eilen mielenkiintoinen kirjoitus myöskin Helsingin Sanomissa, jossa maakuntajohtaja Mykkänen korosti sitä, että Venäjä pitäisi nähdä paljon enemmän mahdollisuutena ja yhteistyökumppanina kuin uhkana, mutta Suomessa on mennyt aivan merkilliseen suuntaan tämä keskustelu.

Puhemies! Mitä Euroopan keskuspankin tilanteeseen tulee, näin nyt vain on asianlaita, ja henkilökohtaisesti tulen äänestämään hallituksen esityksen puolesta. Ed. Kankaanniemi, ymmärrän, että opposition edustajana pitää mennä myös sanoista tekoihin eli äänestää vastaan. Minä luulen vaan, ettei meillä ole mitään todellista valintaa.

Mutta se todella, mitä ed. Kankaanniemi totesi ainakin noin epäsuorasti, oli se, että suuret maat määräävät ja pienet juoksevat perässä. Kun Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenistä Sirkka Hämäläinen luopui, saatiin tilalle itävaltalainen nainen, mutta kun Espanjan edustaja oli muuttumassa, saatiinkin takaisin Espanjan edustaja. Kyllä näiden pienten maiden edustajia kuitenkin heitellään sinne tänne. Siinä mielessä en tiedä, kuinka paljon Sirkka Hämäläisen sana aikanaan Euroopan keskuspankissakaan painoi. En taida oikein uskoa, että hän aivan lopullisiin päätöksiin kovin paljon vaikutti. Vaikuttaa siltä, ettei Euroopan keskuspankissa yleensäkään tapahdu kovin paljon mitään, kun katsotaan esimerkiksi Amerikan keskuspankin toimeliaisuuteen, aktiivisuuteen.

Minun mielestäni arvostelun sijaa Euroopan keskuspankin korkopolitiikalle on olemassa. Kun Euroopan keskuspankki itsepäisesti pitää kiinni 2 prosentin ohjauskorosta ja amerikkalaiset ovat alentaneet parin vuoden aikana 5 prosenttiyksiköllä omaa ohjauskorkoaan 1 prosenttiin, Euroopan keskuspankki on alentanut 2,5 prosenttia samanaikaisesti. Tämä osaltaan edesauttaa euron vahvistumista, eurooppalaisen vientiteollisuuden vaikeuksia ja edesauttaa sitten omalta osaltaan Amerikan dollarin heikkenemistä ja Amerikan viennin edistämistä.

Kyllä minun mielestäni, paitsi että me kiinnitämme huomion siihen, miten päätöksiä tehdään ja missä niitä tehdään, on myöskin sopiva paikka todeta, että ei Euroopan keskuspankki ainakaan tähän mennessä ole minun mielestäni täyttänyt lainkaan niitä toiveita, mitä siihen on asetettu, kun inflaation torjuminen on ainoa uhka Euroopan keskuspankin mielestä. Sitten haukutaan eurooppalaisia poliitikoita, että tarvitaan rakennemuutoksia, kun todellinen vika on loppujen lopuksi eurooppalaisessa rahapolitiikassa verrattuna amerikkalaiseen rahapolitiikkaan, jossa on otettava huomioon myös muu talous ja työllisyys.

Puhemies! Toivottavaa on, vaikka en siihen usko, että neuvoston kokoonpanon muutos saisi jonkin näköistä parannusta aikaan. Minulla on se kuva, ettei Euroopan keskuspankissa neuvostolla sittenkään ole sen enempää tehtävää kuin TeliaSonerassa hallintoneuvostolla, jota aikanaan johti täällä keskustan kansanedustaja, joka sivusta katseli, mitä TeliaSonerassa tapahtui.

Puhemies! Ehkä tämä riittää tässä vaiheessa. Olen hallituksen linjan kannalla kaikista kriittisistä huomioista huolimatta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista ed. Elon puheenvuorossa oli erityisesti Ruotsin pääministerin osuus. Hänhän antoi näitä varteenotettavia lausuntoja muun muassa komission puheenjohtajasta eilen, millä tavoin hänen mielestään ... Siellä puhemies Lipposta ei noteerattu lainkaan. En tiedä, antaako ed. Elo sille puheenvuorolle samanlaisen arvon kuin tässä toisessa kysymyksessä.

Mutta, arvoisa puhemies, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, täällä nyt on vuosikausia kuunneltu näitä tapoja, millä meitä viedään eteenpäin: Aina sanotaan, että pitää olla ytimessä jne. ja sen kautta pystytään vaikuttamaan. Sitten kun se on saavutettu, otetaan seuraava askel ja etäännytetään sieltä. Minun mielestäni tässä on nyt jälleen kerran vähän samanlaista makua.

Itse kun en ole ollut valiokunnissa, en osaa kyllä ihan tarkkaan sanoa, mutta tuntuu siltä, onko tässä määritelty jo valmiiksi ne säännöt, kun valiokunnan kannanotoissa todetaan nimenomaan, että näitä keskuspankkien pääjohtajia jaetaan määrätyllä tavalla ja kierrätetään ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Ne, jotka ovat olleet valiokunnassa, ehkä tietävät, onko nämä säännöt jo määritelty. Jos sitä ei ole tehty, silloinhan me annamme täydellisen valtakirjan, josta emme tiedä, mitä ne säännöt edes ovatkaan, koska mietinnössä ei kyllä tältä osin puututa asiaan. Sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet siellä mukana, voivat ehkä valaista allekirjoittanuttakin siltä osin.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elo käytti niin hyvän puheenvuoron Natosta, että oli ihan pakko pyytää sen jälkeen itsekin puheenvuoro. On todella valitettavaa, että luodaan turhaa hysteriaa sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään aihetta sellaiseen. Venäjän talouskin on tällä hetkellä hyvässä nousussa, ja siellä todella pitää nähdä mahdollisuuksia eikä uhkia, niin kuin tällä hetkellä eräät piirit yrittävät koko ajan näitä uhkakuvia vain luoda. Erikoista minusta tässä asiassa on myös se, että nämä uhkakuvien luojat ja esittäjät ovat usein ed. Elon puolueesta ja varsin merkittäviltä paikoilta puhuvat tällaisia puheita. On tietenkin hyvä, että keskustellaan — ja pitääkin voida keskustella — näistä asioista monipuolisesti, mutta tämmöinen jatkuva jauhaminenkin tuntuu aika tarpeettomalta, varsinkin kun hallitus näyttää linjanneen tähän Nato-kysymykseen jo kantansa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ed. Kankaanniemen näkemyksiin, ne ovat mielestäni aivan oikeita huomioita. Tässä olemme todella jälleen sellaisessa asiassa, missä ilmeisesti alistumme EU:n suurien tahtoon.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tästä paikalta aivan pari huomiota: Vielä jatkan Euroopan keskuspankin toiminnasta, ja uskoni on, ettei tällä Euroopan keskuspankin neuvostolla ole kovin keskeistä roolia. Kai niin on, että pääjohtaja ja hänen alaisensa ovat lähinnä ne, jotka esimerkiksi korkopolitiikan määräävät. Kun tässä viime päivinä markkinoille syntyi odotus siitä, että Euroopan keskuspankki torstaina laskisi korkoja, nyt taas sitten eilisen ja tämän päivän aikana kuitenkin suunta näyttää kulkevan siihen, ettei Euroopan keskuspankki sittenkään laske korkoja, vaikka markkinakorot ovat selvästi osoittaneet omalla toiminnallaan, että tällainen odotus markkinoilla on. Minusta tärkeintä on kuitenkin se toiminta, miten Euroopan keskuspankki toimii. En niin kovin paljon usko tosiaan, vaikka tämä neuvosto ei sinänsä mikään vähäpätöinen elin ole, että se vaikuttaisi kovin keskeisesti Euroopan keskuspankin päätöksentekoon.

Mitä tulee tosiaan ed. Valppaan näkemykseen tästä hysterian luomisesta, minun mielestäni siihen pitäisi Suomen kansanedustajien vakavasti kiinnittää huomiota, että olisi muka tällainen sodan uhka, jota tavallinen kansalainen alkaa jo pelätä, että jos ei nyt sitten Venäjä hyökkää, niin ainakin terroristit.

Minun oma näkemykseni tästä on vielä se, että Ruotsin linjahan pitäisi olla meilläkin. Meidän pitää lopettaa tällainen turhanpäiväinen keskustelu ja jossakin vaiheessa lyödä kiinni se linja, joka varmaan sitten lyödään kiinni silloin, kun turvallisuuspoliittinen selontekokeskustelu täällä käydään. Mutta tällainen ainainen keskustelu tiedotusvälineissä siitä, mikä on Suomen linja, ei palvele ketään.

Oma käsitykseni vielä, haluan sen eduskunnan pöytäkirjaan todeta, on se, että mitä lähemmäksi Yhdysvaltoja ja Natoa me menemme, sitä suurempi terrorismin uhka myös Suomeen kohdistuu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikalta: Haluaisin ed. Elolle sanoa, että näitä uhkakuvia kyllä tulee kaikkein eniten sosialidemokraattien taholta. Jos katsotaan keskustelua Naton osalta, presidentti Koivisto on jyrkkä vastustaja, presidentti Ahtisaari kannattaa, ja istuva tasavallan presidentti luonnollisesti viisaasti seuraa yleistä linjaa, teillä on puhemies kova kannattaja, teillä on ulkoministeri kova vastustaja ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari myöskin tällä hetkellä kannattaja. Jos te haluatte esittää toivomuksia, että mitään pelkoa ei lietsota, nyt pitäisi omassa keskuudessa kaikkein eniten keskustella tästä asiasta.

Minusta ei ole ollenkaan kiihkeä tilanne muutoin Suomessa, kun puhumme Natosta. Kaikessa rauhassa pitää keskustella sen linjan mukaisesti, joka nyt näyttää tulevan ja toteutuvan, että se on todellinen vaihtoehto suomalaisille, eikä siinä ole mitään sodan uhkaa, päinvastoin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt kun puhutaan hallituksen esityksestä koskien Euroopan keskuspankkijärjestelmää, tämä Nato tietysti tuntuu vähän sivuraiteelta. Mutta samalla tämä liittyy EU-keskusteluun ja myöskin Euroopan unionin sotilaalliseen ulottuvuuteen. Siinä on tietysti yhteyttä Natoon.

Ainut asia, puhemies, johon haluan vielä viitata, on ed. Elon aivan oikea maininta siitä, että puhutaan terrorismista ja se otetaan perusteeksi Natoon liittymiselle. On samalla todettava, että asiantuntijoiden ja yleisen käsityksen mukaan tuskin Nato-jäsenyys on sellainen, jolla voidaan terrorismia estää, se on enemmän poliisitoimi. Tätä mieltä kylläkin myöskin meidän ministerimme ovat olleet, jotka istuvat nyt hallituksessa ja vastaavat näistä asioista. Tältä osin ed. Elon kritiikki pitää kyllä paikkansa.

Toinen varapuhemies:

Keskustelu jatkukoon, mutta pyydän edustajille huomauttaa, että käsiteltävänä on päiväjärjestyksen 3) asia, ja huomioimaan myöskin tämän 3) asian käsittelyn sisällön, substanssin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olen omissa puheenvuoroissani yrittänyt pitää esillä Euroopan keskuspankin neuvoston muuttuvaa tilannetta. Niin kuin ed. Kankaanniemi sanoi, se ei ole tämän päivän asia, mutta se tulee muuttumaan, kun uudet jäsenmaat tulevat mukaan.

Mutta jos sallitte, puhemies, en voi olla vastaamatta ed. Vielmalle. En ole täysin kuuro ollut myöskään niille näkemyksille, joita kokoomuksen piirissä on esitetty Nato-jäsenyyden puolesta. Kyllä kieltämättä, niin kuin ed. Tiusanen totesi, me olemme nyt vähän sivuraiteella, puhemies, joten lopetan nyt tämän puheenvuoroni tähän.

Yleiskeskustelu päättyy.