Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on ympäristövaliokunnan mietintö 3, joka annetaan hallituksen esityksestä 170 vuoden 2003 valtiopäiviltä. Asia koskee ympäristösuojelulain muuttamista siten, että siihen lisättäisiin ympäristömeludirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat säädökset meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista. Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on siis EU:n ympäristömeludirektiivin soveltaminen Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, ja tässä on muutama asia, jotka haluaisin tuoda konkreettisesti esille myöskin valiokunnan mietintöä esitellen.

Ensimmäinen on se, että tämä meludirektiivi koskee niin sanottuja väestökeskittymiä ja nimenomaan yli 100 000 asukkaan väestökeskittymiä, tieliikennettä siltä osin kuin tiellä liikkuu yli 3 miljoonaa ajoneuvoa vuodessa. Sen lisäksi rautatiet ovat tässä mukana, liikennemäärältään yli 30 000 junaa vuodessa, ja siviili-ilmailun lentoasemat, joilla ilma-alusten lentoonlähtöjen ja laskujen määrä ylittää 50 000 vuodessa, mutta tässä ei ole mukana esimerkiksi sotilasilmailukenttiä. Tämä tulee koskemaan kymmentä suomalaista kuntaa, lähinnä kaupunkialueita: Helsinki, Espoo, Pääkaupunkiseutu, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu, Lahti ja Jyväskylä.

Tässä on samalla valiokunta omassa mietinnössään viitannut siihen, että asia sinänsä ei paljon muutu ympäristösuojelulainsäädännön ja sen implementoinnin suhteen huolimatta tämän direktiivin mukaan ottamisesta, koska jo nyt on olemassa velvollisuus olla selvillä melutilanteesta, mikä siis koskee viranomaisia. Tämä meluselvitys ja meluntorjunnan toimintasuunnitelman laajuus on merkittävä. Se on tärkeä asia, ja tässä on myöskin valiokunta painottanut sitä, että asukkaille varataan tilaisuus lausua mielipiteensä meluntorjunnan toimintasuunnitelmaa laadittaessa. Tässä on vuorovaikutuksesta sinänsä kysymys, ja tämä on hyvä periaate, hyvä Euroopan unionista tuleva periaate.

Valiokunta painottaa myös omassa mietinnössään laissa tarkoitetuilla toimintasuunnitelmilla olevan se luonne, että ne eivät ole sitovia, mutta kuitenkin ne on otettava huomioon silloin, kun esimerkiksi tehdään erilaisia lupamenettelyjä, ja tällöin lupamenettelyjen tausta-aineistona näillä on kuitenkin merkityksensä. Niillä ei ole siis kuitenkaan oikeudellista sitovuutta.

Toisaalta valiokunta on myös korostanut sitä, että direktiivin edellyttämä suunnittelu on kytkettävä joustavasti muuhun suunnitteluun. On toki menossa hyvin paljon meluntorjuntaohjelmia esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa, ja uusi ohjelmisto pitää liittää sulavasti jo olemassa oleviin ohjelmiin, ei niin, että rakennettaisiin kakkua kakun päälle.

Edelleen valiokunta korostaa tässä mietinnössään 3 näiltä valtiopäiviltä, että meluntorjunnan riittävät resurssit tulisi pitää mielessä, siis niillä on todellakin tärkeä asema. Meillä on toki tilanteita hyvin paljon eri puolilla Suomea, joissa on osoitettu meluntorjunnan tärkeys, mutta esimerkiksi Tiehallinnolta puuttuu tähän tarvittavat resurssit. Kuitenkin, ja valiokunta tätä korostaa, meluntorjunnan kustannukset ovat hyvinkin pieniä verrattuna niihin terveyshaittoihin, mitä seuraa, jos meluntorjuntaan ei ryhdytä. Melu on yksi tämän päivän pahimpia ympäristöhaittoja maassamme: aiheuttaa unettomuutta, heikentää suorituskykyä, vaikeuttaa oppimista, lisää stressiä. Nämä, arvoisa puhemies, valiokunta on mietinnössään luetellut.

Edelleen valiokunta painottaa direktiivin täytäntöönpanon ohella kansallisen melustrategian panostamisen merkitystä, eli sitä ei pidä unohtaa. Mietinnössään valiokunta myös selvittää väestökeskittymän määritelmää. Se on siis vähintään 100 000 asukasta ja voi koostua enemmän kuin yhdestä tai kahdesta kunnasta, mutta väestökeskittymän raja kulkee kunnan rajan mukaisesti. Yleiset tiet edelleen on asia, joka terminä on tässä laissa, ja samalla valiokunta myös viittaa siihen, että kun maantielaki tulee voimaan — sehän on nyt hallituksen esityksenä 17/2004 eduskunnassa — niin joudutaan myös tämän lain käsitteistöä myöhemmin hiukan uusimaan, niin että sitä emme saa unohtaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta on tehnyt lähinnä stilistisiä muutoksia tähän ympäristöministeriön valmistelemaan tekstiin ja sinänsä toteaa lopuksi, että kysymyksessä on positiivinen askel meluntorjunnassa, ei kovin pitkä mutta joka tapauksessa periaatteellisesti tärkeä, ja tämän toteuttamiseksi, jotta se todella vaikuttaisi, tarvitaan resursseja.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Melun aiheuttamat haitat ovat viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet jatkuvasti lähes kaikkialla maassamme. Pahimmat melusta johtuvat vaikeudet ovat luonnollisesti olleet suuremmissa kaupungeissa, vilkkaampien teiden ja rautateiden varsilla sekä monien teollisuuslaitosten lähialueilla. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että nyt esillä oleva, meluntorjuntaa ohjaava ympäristönsuojelulain muutos on meidän käsiteltävänämme tänä päivänä.

Ilman jälkiviisautta on todettava, että menneinä vuosina on tehty pahoja virheitä yhdyskuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa juuri meluntorjunnan osalta. Maankäytön suunnittelussa ei ole annettu riittävää painoa melukysymyksille, vaan on tehty suoranaisia suunnitteluvirheitä. Asuntoalueita on suunniteltu, sijoitettu ja toteutettu aivan liian lähelle melulähteitä: vilkasliikenteisiä valtateitä ja rautateitä sekä suuria teollisuuslaitoksia. Kaavoitusvaiheessa on unohdettu melua eristävät vihervyöhykkeet. Kaupunkialueilla kortteli- ja talosuunnittelussa on toteutettu ratkaisuja, joiden seurauksena asuminen on tehty jopa lähes mahdottomaksi — melun keskellä. Edellä esittämieni esimerkkien avulla korostaisin tässä yhteydessä meluntorjunnan osalta vastuullista yhdyskuntasuunnittelua.

Arvoisa puhemies! Tehdyt virheratkaisut on luonnollisesti syytä korjata. Esillä oleva ympäristönsuojelulain muutos antaa mahdollisuudet ainakin osittain noiden virheiden korjaamiseen. Pelkkä suunnitelmien laatiminen ei kuitenkaan riitä. Niitä on myös käytännössä ryhdyttävä toteuttamaan. On tärkeätä, että vastuulliset tahot, kuten teiden osalta tienpitäjä, rautateiden osalta Ratahallintokeskus, ilmailun osalta Ilmailulaitos, kunnat sekä monet melua aiheuttavat teollisuuslaitokset, investoivat ohjelmallisesti meluntorjuntaan tulevina vuosina.

Läheskään aina ei ole kysymys edes suurista rahoista vaan hyvästä tahdosta ja asenteista. Toivon, että tämän lainmuutoksen myötä myös virheelliset asenteet muuttuisivat. Nyt näyttää myös siltä, että huomattava osa meidän nuorisoamme kasvaa aivan liian kovan melun keskellä, ja tämä olisi myöskin kouluissa ja kodeissa tiedostettava.

Lopuksi on todettava, että meillä on toki tehty paljon hyvää melun torjumiseksi varsinkin viime vuosina, mutta paljon on vielä myöskin tehtävää jatkossa. Minä toivon, että tämä nyt esillä oleva lainmuutos innostaisi vastuullisia tahoja investoimaan maassamme meluntorjuntaan.