Täysistunnon pöytäkirja 35/2003 vp

PTK 35/2003 vp

35. KESKIVIIKKONA 11. KESÄKUUTA 2003 kello 15 (15.08)

Tarkistettu versio 2.0

21) Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

 

Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme tämänkin eduskunnan aikana jo useita kertoja puhuneet hyvin kunnioittavasti sotiemme veteraaneista, ja viimeksi tänään, kun keskusteltiin heidän hautapaikoistaan. Sehän tapahtuu sitten, kun on siirrytty ajasta sinne, mistä ei enää paluuta ole. Nyt edessä on aloite, joka koskettaa rintamaveteraaneja heidän eläessään.

Olen uusinut lakialoitteeni koskien rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamista. Tämä raukesi edellisen eduskunnan loppuvaiheen kiireissä. Silloin sen allekirjoitti 140 edustajaa, nyt allekirjoittajia on 120, joten sillä on selkeä painoarvo.

Viime sotiemme veteraaneja, miehiä ja naisia, elää keskuudessamme noin 121 000. Heidän keski-ikänsä on yli 82 vuotta. Korkea ikä ja kunnon nopea heikkeneminen vaikeuttavat itsenäistä selviytymistä, ellei sitä tehokkaasti tueta. Rintamaveteraanien kuntoutukseen on varattu noin 35 miljoonaa euroa. Sitähän nostettiin 3 miljoonalla eurolla vuonna 2001.

Veteraanien kuolemien takia kuntoutuksesta vapautuu noin 13—15 miljoonaa euroa vuosittain, joten edellytyksiä olisi jo sitäkin kautta edistää tätä asiaa. Nimenomaan veteraanien poistuma on jouduttanut kuntoutukseen pääsyä, mutta tavoite kuntoutuksen riittävästä toistuvuudesta ei ole vielä toteutunut. Veteraanijärjestöjen yhteinen aloite jokavuotisesta kuntoutuksesta lisäisi merkittävästi veteraaniemme mahdollisuutta asua kotona tai kodinomaisissa oloissa. Riittävä, suunnitelmallinen ja monipuolinen kuntoutus turvaisi ja kohentaisi ikääntyneiden veteraanien kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista merkittävästi sekä vähentäisi laitoshoidon tarvetta ja siitä aiheutuvia kuluja.

Sotainvalidien asiat ovat erinomaisesti järjestettyjä. Eilen viimeksi Mikkelissä heidän liittokokousjuhlassaan asia nousi esiin. Heitä on noin parikymmentätuhatta, joten muita rintamaveteraaneja on kuntoutusta odottamassa noin 100 000. Mikäli heillä olisi lakiin perustuva oikeus saada määräaikaista kuntoutusta, voidaan olettaa, että oikeutta käyttäisi sama osuus kuin sotainvalideista ja kuntoutukseen hakeutuisi vuosittain noin 60 000, reilu puolet niistä, joilla on oikeus tähän. Tänä vuonna kuntoutusta saa noin 35 000 rintamaveteraania.

Vapautuvat resurssit ja nimenomaan avokuntoutuksen käyttö ensisijaisesti mahdollistaisivat määräaikaiseen kuntoutukseen siirtymisen viipymättä. Tämän vuoksi lakiesityksessä ehdotetaan, että 2 §:ää muutetaan niin, että kuntoutuksen tarkoituksena on edistää rintamaveteraanien toimintakyvyn säilymistä niin, että he mahdollisimman pitkään selviytyvät itsenäisesti päivittäisistä toiminnoistaan. Kuntoutus voitaisiin järjestää avo- ja laitoskuntoutuksena, ja siihen kuuluu tarpeellinen hoito ja tutkimus. 3 §:ssä ehdotetaan, että henkilöllä, jolle on myönnetty rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus, on oikeus saada tämän lain tarkoittamaa kuntoutusta vuosittain.

Toivon, että kun edellinen eduskunta päättäessään tämän vuoden budjetista lähes yksimielisesti hyväksyi lausuman, jossa hallituksen edellytetään selvittävän rintamaveteraanien kuntoutuksen laadun ja määrän siten, että voitaisiin päästä vuosittaiseen kuntoutukseen, tämä voisi tapahtua jo vuoden 2004 alusta ja nimenomaan korostaen avokuntoutusta, jota korostaa myöskin sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2000 antama ohje, jossa painotetaan lähikuntoutuksen ja avokuntoutuksen ensisijaisuutta, koska laitoskuntoutus on kalliimpaa ja on tänä päivänä varsin kallista jo. Kunniavelan maksussa meillä ei ole enää aikaa hukattavissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edellisen eduskunnan aikana minulla oli tilaisuus allekirjoittaa ed. Nepposen ja varsin monen muun kansanedustajan lakialoite rintamaveteraanien kuntoutuksesta ja niin tälläkin kertaa. Ed. Nepponen perusteli erinomaisen hyvin tämän lakialoitteen, jotenka sen täydentäminen näiltä osin ei ole tarpeen.

Mutta toteaisin yhden merkittävän näkökohdan tämän eduskuntatyön kannalta, nimittäin sen, että kun tämä lakialoite nyt täyttää allekirjoituksien osalta erinomaisen hyvällä tavalla niin sanotun Ilkka Suomisen säännön elikkä on reippaasti yli sata allekirjoitusta ja kun nyt valiokunnassa ei ole sitä valtavaa ryysistä, niin kuin on monesti muulloin, niin nyt kerrankin tehtäisiin niin, että tämän lakialoitteen pohjalta syntyisi mietintö mahdollisimman pian niin, että päästäisiin äänestämään tästä asiasta isossa salissa heti syyskauden alussa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen ja yli sadan muun kansanedustajan allekirjoittama lakialoite rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta on perusteltu. Kuten täällä ed. Nepponen toi esille, tämä pohjautuu myöskin rintama-asiain neuvottelukunnan yksimieliseen näkemykseen ja ennen kaikkea siihen, että nyt on todella korkea aika kehittää veteraanien tukitoimia juuri sillä tavalla kuin nyt tässä lain 2 ja 3 §:ssä esitetään eli lisätä kuntoutusta nimenomaan niin, että se tulee vuosittaiseksi veteraanien kohdalla, ja toisaalta myöskin niin, että veteraanien toimintakykyä voidaan vielä säilyttää ja parantaa myöskin ennen kaikkea kotona tapahtuvien hoitotoimenpiteitten avulla.

Kyllä varmaan on myöskin niin, mitä ed. Pulliainen sanoi, kun ajatellaan eduskunnan työmenetelmiä. Hallituspuolueen edustajana tietenkin lähden siitä, että hallituksen pitää tuoda lakiesitys, mutta toivottavasti hallitus myöskin ymmärtää sen, että tämäntapainen lakiesitys tuotaisiin eduskuntaan budjettilakina tulevan syksyn aikana, koska tässä on nyt edellisen eduskunnan, niin kuin ed. Nepponen totesi, lähes yksimielinen kanta ja nyt on uudessa eduskunnassa näin paljon allekirjoittajia.

Herra puhemies! Tässä haluan kuitenkin todeta, että hallitusohjelman siinä kohdassa, jossa puhutaan vanhusten hoivasta, todetaan: "Hallitus valmistelee suunnitelman, jossa eri hallinnonalojen yhteistoimin valmistaudutaan ikääntyneen väestön määrän kasvuun." Tokihan tämä koskee nimenomaan myöskin veteraaniväestöä. "Ensisijainen tavoite vanhustenhuollossa on ikääntyvien kotona asumisen tukeminen. Palvelujärjestelmää on uudistettava tästä näkökulmasta edistäen ikääntyvien toimintakykyä ja omatoimisuutta, heille soveltuvia kuntoutuksen ja terveyttä edistävän liikunnan uusia toimintamalleja." Sitten täällä hallitusohjelmassa todetaan myöskin: "Rintamaveteraanien ja sotainvalidien asemaa ja säännönmukaista kuntoutusta kehitetään." Mielestäni tähän lauseeseen sisältyy se velvoite, että hallituksen pitää tuoda tätä tarkoittava lakiesitys budjettilakina tähän saliin. Hallitusohjelmassa myöskin todetaan edelleen: "Vanhustenhoidon kuntouttavaa toimintaa ja avopalveluja lisätään - -." Minusta tämäkin sopii erittäin hyvin tähän lakialoitteeseen.

Samoin hallitusohjelmassa todetaan myöskin: "Parannetaan omaishoitajien asemaa." Kaikki me tiedämme, että monta veteraaniveljeä, miksei veteraanisisartakin, omainen hoitaa tänä päivänä, mikä on erittäin raskasta työtä. Juuri kuulin viikonvaihteessa sellaisesta tapauksesta, että ovat yli kahdeksankymppisiä molemmat ja kunto on niin huono, että kolmivuorotyössä vaimo hoitaa ikääntynyttä miestään eikä ole mitään mahdollisuutta päästä kyseisellä paikkakunnalla minkääntapaiseen laitoshoitoon, ei vanhainkotiin eikä muuhun vastaavaan tällä hetkellä, jonot ovat niin suuret. Tämä ei ole varmasti ainoa tapaus tässä maassa tällä hetkellä.

Siinä mielessä, herra puhemies, toivonkin todella, että hallitus toisi viipymättä lakiesityksen ja samanaikaisesti voitaisiin tämä lakialoite ottaa käsittelyyn ja tämä veteraanisukupolvelle tärkeä asia voitaisiin yksituumaisesti täällä hoitaa. Nimittäin aikaa on erittäin vähän, ei tarvita seuraavaa eduskuntaa enää sitä hoitamaan. Kyllä tämän eduskunnan pitää se hoitaa, jos me aiomme sen kunniavelan veteraanisukupolvelle maksaa, mikä tahto nyt eduskunnassa, näin uskon, tällä hetkellä on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vihriälä puhui asiaa, ja siihen kaikkeen voi yhtyä täydellisesti. Ihmettelen sitä vain, kun hallitus ei hallitusohjelmaneuvotteluissa muistanut ja ottanut huomioon tätä asiaa. Edellinen eduskunta kuitenkin edellytti tätä lähes yksimielisesti. Yksi edustaja oli eri mieltä siitä, jotta näin ei meneteltäisi kuin ed. Nepponen tässä aloitteessaan esittää. Todennäköisesti siinä on ollut jollakin tavalla olisiko ollut kiire, jotta ei tätä kirjattu niin tarkasti, mutta ed. Vihriälä totesi hyvin, jotta minusta nyt hallituksen pitäisi ottaa tämä hanskaansa ja syksyllä tuoda sitten talousarvion yhteydessä tämä taikka jo kesällä budjetin teon alkuvalmisteluissa tuoda tämmöinen läpi, koska tiedän sen vaikeuden, mikä eduskunnassa aina on näissä aloitteissa, vaikka yli puolet kansanedustajista on allekirjoittajina.

Kuitenkin sitten valiokunnassa ei semmoista halukkuutta tahdo löytyä siitä eikä ed. Nepposelle eikä muillekaan haluta sulkia antaa hattuun sen takia, jotta tämä aloite viedään läpi. Näin se vain näköjään on. Kun meillä semmoinen sääntö on olemassa, että yli sata nimeä kun aloitteessa on, se pitää joka tapauksessa ottaa käsittelyyn, käsitellä se ihan vakavasti — sehän tarkoittaa yli puolta eduskunnasta — se tahto olisi vietävä läpi. Tietysti kun yksittäinen edustaja tekee aloitteita, voi olla, että siinä joku nippeli on unohtunut, ei ole kuullut asiantuntijoita, niin kuin valiokunnassa kuullaan, mutta ne pienet korjaukset tehtäisiin ja vietäisiin aloitteet läpi, niin kuin tässä tapauksessa tämä ed. Nepposen aloite.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, niin kuin on moneen kertaan täällä sanottu. Tietysti mielenkiintoiseksi tämän asian tekee se, että kukaan ei näitä asioita onneksi vastusta. En ole kuullut täällä vastustettavan, mutta mielenkiintoista on se, että eipäs tämäkään asia etene. Mikä siinä on? (Ed. Pulliainen: Yksi äänesti vastaan viime eduskunnassa!) — Aivan, mutta hyvin vähäistä se on.

Ed. Nepponen esitti tämän asian niin hyvin, että siihen sisältöön minulla on vain yksi pieni lisäys hetken päästä, mutta haluaisin koota omalta puoleltani vain, mistä tässä oikeastaan on tärkeimpien asioiden osalta kysymys.

Ensiksikin on kysymys kunniavelan maksamisesta, mikä täällä on jo aikaisemmin sanottu. On kysymys kohderyhmästä, jonka ikä on yli 82 vuotta, mihin täällä edelläkin viitattiin, jolloin siis aikaa ei tosiaan enää ole paljon. On kysymys siitä, että koko eduskunta on lausunut tästä ponnen, ja sen pitäisi merkitä aika paljon, kun eduskunta on selvän ponnen tästä antanut. Sen lisäksi ed. Nepponen on nähnyt aikamoisen vaivan. Hän on tehnyt sen mielellään ja nähdäkseni kyllä ilman mitään ajatuksia saada sulkia hattuunsa. Hän on saanut 140 edustajaa edellisellä kerralla ja nyt 120 edustajaa tämän taakse.

Kysynpä vain, arvoisat edustajat, ja myöskin, arvoisa puhemies, missä asioissa näin paljon parlamentaarista voimaa saadaan jonkin yksityisen asian taakse. Jos tämä nyt ei mene eteenpäin, on se perin mielenkiintoista, olletikin kun hallituspuolueen kokenut edustaja täältä puhujakorokkeelta vähän aikaa sitten nimenomaan lähes ilmoitti, että tästä on tultava hallituksen esitys syksyn alussa, jolloin yhdistettynä tähän lakialoitteeseen tämä asia on hoidettavissa. Kyllä tämän komplotin ja tämän kokonaisuuden pitäisi aiheuttaa se, että tämä talo hoitaa tämän asian nyt kuntoon. Tämän saman luokan asioita meillä on ollut muitakin, jotka eivät millään tahdo mennä eteenpäin. Se on aivan väärää härmäläistä itsepäisyyttä tässä asiassa. Tämä on hoidettavissa hyvin pienillä lainsäädäntökeinoilla. Tämä ei ole rahakysymys.

Sen lisäksi sanoisin vielä tästä käsittelystä, että nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskuudessa on hivenen ollut jo puhetta tästä, mitenkä tämä mahdollisesti otettaisiin esille. Ed. Vihriälälle sanoisin: Olisiko tässä nyt mahdollista opposition ja hallituksen yksityisten kansanedustajien tehdä tahoillaan yhteistyötä ja yrittää hoitaa niin, että tämä asia tulisi koko talon kunniaksi ja menisi eteenpäin?

Sitten, arvoisa puhemies, vielä lyhyesti tämä toinen seikka, joka tähän minusta kuuluu mukaan. Nimittäin tämän ikäiset ihmiset tarvitsevat kuntoutusta. He tarvitsevat sairaanhoitoa, erikoissairaanhoitoa, monenlaista apua, mutta hyvin hyvin henkilökohtaisella ja yksilökohtaisella tasolla. Silloin ei välttämättä tämmöinen yleinen skeema enää riitä. Tätä henkilökohtaista kuntoutusta on Oulun kaupungissa harjoitettu Oulun-mallin nimellä. Sitä on yritetty soveltaa muun muassa Espoossakin jonkin verran.

Tämä on nyt tämmöinen ohje itse asiassa teille, jotka ette ehkä sitä ole tulleet vain ajatelleeksi: Jokaiselle veteraanille olisi hyvä nyt, että heille neuvottaisiin tai heidän puolisoilleen, että kun he seuraavan kerran käyvät omassa terveyskeskuksessaan henkilökohtaisella lääkärinvastaanotolla ihan minkä tahansa asian takia, niin liittäisivät siihen yhteyteen pyynnön ja kysymyksen: "Arvoisa herra tai rouva tohtori, mikä on minun kuntoutussuunnitelmani?" Se on nimittäin lainsäädännön mukaan lääkärin pakko tehdä. Jos lääkäri tuntee potilaansa, niin kuin suomalaiset lääkärit tuntevat, se on myöskin helppo tehdä. Siihen voi liittää mukaan kaikki lääketieteelliset hoidot verenpainetaudin hoidosta, sokeritaudin hoidosta ja vaikka mistä ryyditettynä sillä kuntoutustarpeella, joka saattaa olla jokapäiväistä. Kun tämä paperi on kirjoitettu, se voidaan yhdistää aivan hyvin paikallisen sotaveteraani- tai sotainvalidiyhdistyksen kuntoutussihteerin tiedostoon ja sitä kautta anoa sitten soveltuvin osin kuntoutusta, joko laitoskuntoutusmuotoisena tai avokuntoutusmuotoisena siinä paikassa, mikä sillä hetkellä tälle potilaalle ja hänen aviopuolisolleen parhaiten sopii.

Tämä on suuri dilemma minulle henkilökohtaisesti, arvoisa puhemies, että tämä seikka ei ole Suomessa toiminut, vaikka siihen meillä on organisaatio nimeltä terveyskeskus. Siellä on ammattihenkilöt paikalla. Veteraanien tavallaan pitäisi tietää tämä asia. Kohdennettua rahaakin laitoskuntoutukseen on ollut ihan tarpeeksi. Viime vuonnakin sitä taisi jäädä jopa käyttämättä, koska tämä kohderyhmä on pienenevä. Tämän sinänsä ehkä pikantin yksityiskohdan, mutta käsittääkseni erittäin toimivan, halusin lisätä tähän tärkeään aloitteeseen. Syksyn alussa näemme, onko eduskunnan salista voimaa tälle asialle.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Vaalikampanjan aikana yllätyin, kun niin moni veteraani tuli kertomaan, että he eivät saa vuosittain kuntoutusta. Kerroin heille, että on lakialoite tehty, jossa oli yli sata nimeä. Kerroin, että eduskunta on lähes yksimielisesti päättänyt hyväksyä sen lakialoitteen mukaisen tavoitteen, että jokainen pääsisi kuntoutukseen vuosittain. Kerroin myöskin, että en ole eduskunnassa tavannut ensimmäistäkään kansanedustajaa, joka olisi veteraaneja vastaan missään asiassa puhunut.

Olen vuosien varrella oppinut myöskin tuntemaan kansanedustajia eri leireistä. Edustajat Akaan-Penttilä, Nepponen ja Kuosmanen ovat aina puolustaneet veteraaneja, aivan niin kuin ed. Vihriälä, varapuhemies Kääriäinen, edustajat Pulliainen, Vistbacka jne. Eduskunta on lähes yksimielisesti ollut tätä mieltä, ja siitä huolimatta tämä ei ole mennyt eteenpäin, ei ole johtanut tulokseen. Ei meidän tarvitse ihmetellä, minkä takia politiikkaan ja poliitikkoihin ei luoteta.

Nyt esitetään hurskaita toiveita, että asia syksyllä sitten hyväksyttäisiin varsinaisessa ensi vuoden talousarvioesityksessä. Kyllä minä sanon, että jos ei hyväksytä, jos vielä tämän jälkeen keskustellaan, että tulisi ja tulisi, niin silloin saamme kyllä katsoa peilistä, mistä ne syylliset löytyvät. Kyllä valta kuuluu eduskunnalle, ja kyllä eduskunnalla on valta myöntää määräraha. Budjettivalta on eduskunnalla, ja kun eduskunta on hyvin (Puhemies koputtaa) selkeästi tahtonsa osoittanut, niin kyllä tämän pitäisi johtaa myöskin toivottuun tulokseen.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa aivan samaa mieltä, että tämä pitäisi nyt heti saada käsittelyyn, ja minua ihmetyttääkin, että tässä lakialoitteessa ei ole 200:aa nimeä. Siinä pitäisi ehdottomasti olla. Koska täällä ollaan niin samaa mieltä, niin miksi siinä ei ole 200:aa nimeä ja miksi sitä ei saada heti nyt käsittelyyn?

Olen myöskin ed. Akaan-Penttilän kanssa samaa mieltä. Hän toi oivasti esiin veteraanien kuntoutuksen tällä hetkellä. Olen heidän kanssaan paljon tekemisissä, ja he ovat tällä hetkellä jo niin vanhoja, että monet heistä sanovat minulle, että he eivät pääse sinne kuntoutuskeskukseen. He kaipaavat kotihoitoa enemmänkin kuin kuntoutuskeskukseen menoa.

Minua ihmetyttääkin, että on se kummaa, että kun homojen parisuhde laillistettiin, niin silloin täällä ministeritkin laittoivat nimet lakialoitteeseen. Eikö tämä ole kumminkin tärkeämpi?

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen kohdalla on käytetty hyvin saman suuntaisia puheenvuoroja, joihin on helppo yhtyä. Viime eduskuntakauden aivan lopussahan myös eduskunta hyväksyi tätä lakialoitetta ja ed. Nepposen tekemää edellistä lakialoitetta tukevan ponnen. Henkilökohtaisesti kyllä uskon, että tässä asiassa nyt todella toimitaan.

Sotiemme veteraanien poistuma ja kuntoutusmäärärahojen kasvu ovat tietysti jouduttaneet kuntoutukseen pääsyä, mutta eivät vieläkään sotiemme veteraanit riittävän usein pääse kuntoutukseen. Heidän kuntoutuksen tarpeensahan ikävuosien myötä on kasvanut ja kasvaa edelleen. Tiedämme, että jokavuotinen kuntoutus antaisi kotona asumiseen lisävuosia. Se on ennalta ehkäisevää toimintaa. Se on myös inhimillisesti katsoen oikein. Päivittäinen selviytyminen paranisi ja tätä kautta myös laitoshoidon tarve vähenisi.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi, ed. Akaan-Penttilä käsitteli kuntouttamissuunnitelmaa ja lääkärintodistuksia. Olen tavannut useita sotiemme veteraaneja, jotka näkevät tietyllä tavalla vaikeaksi sen lääkärintodistuksenkin hankkimisen. Käsitin, että tässä puheenvuorossa juuri tätä tietyllä tavalla helpotettaisiin, koska lääkärintodistus on edellytys kuntoutukseen.

Oma nimeni on ollut molemmissa aloitteissa, ja todella uskon ja toivon, että tämä asia menee eteenpäin erittäin nopeasti.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen aloite on todella hyvä. Tietysti, kun tässä on virkavuosiltaan vähän nuorempi edustaja, niin täytyy hämmästellä erästä asiaa. Onko todella niin, että eduskunnassa ei ole pystytty tätä asiaa hoitamaan, ennen kuin veteraanien keski-ikä on 82 vuotta? Se tuntuu lähes käsittämättömältä, että keski-iän on noustava näin korkeaksi, ennen kuin tätä asiaa todella ruvetaan hoitamaan.

Kuntoutuksen puute on tiedostettu varmasti jo vuosia. Ihmettelen sitä, eivätkö aikaisemmat hallitukset ole pystyneet tätä asiaa ratkaisemaan. Kuitenkin uskon, että tämänhetkinen eduskunta on isänmaallinen ja hoitaa tämän asian nopeasti pois siten, että tämä asia tulee jo tämän syksyn aikana lopullisesti ratkaistuksi.

Olli Nepponen /kok:

Herra puhemies! Ed. Reijoselle toteaisin, että ilmeisesti jokaiseen budjettiesitykseen on sisältynyt joku rintamaveteraanien etuuksia koskeva esitys ja parannus. Se on koskenut sotainvalideja, se on koskenut miinanraivaajia. Tässä on edetty askel askeleelta. Valitettavasti veteraanien kuntoutus on jäänyt nyt viimeiseksi.

Sitten toteaisin, että en ole pyytänyt allekirjoitusta kaikilta. Olen lähtenyt siitä, että esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtajat, ministerit, eräät muut henkilöt ovat sellaisia, että he eivät laita lakialoitteisiin nimiä, ettemme syyllistä. Vain yksi henkilö sanoi, että hänen periaatteisiinsa kuuluu, ettei laita lakialoitteisiin nimiä.

Kolmanneksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Valto Koski antoi selvästi lupauksen, että tämä esitys otetaan syksyllä käsittelyyn. Nyt ei ole kysymys oppositio—hallitus-asetelmasta vaan meidän yhteisestä, selvästi ilmaistusta tahdostamme. (Ed. Kallis: Niin kuin aikaisemminkin!) — Mutta nyt on lupaus siitä, että tulee. (Ed. Kallis: Niin kuin aikaisemminkin!) — Kyllä.

Mutta sitten neljäntenä, täällä nostettiin kuntoutussuunnitelma. Valitettavasti kunnat eivät noudata sosiaali- ja terveysministeriön ohjetta, jossa määrätään siitä, että on määrätty elin, joka laatii veteraanien kuntoutussuunnitelman ja toimii sen mukaisesti. Ne ovat selviä ohjeita, ja siellä korostetaan myöskin lähikuntoutuksen ja avokuntoutuksen merkitystä. Hyvin paljon on tässä tehty. Nyt on viimeinen aika tehdä tämä viimeinen vaihe, että veteraanit pääsevät kerran vuodessa kuntoutukseen.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepposen aloite on todella hyvä, laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta, ja olen itsekin sen allekirjoittanut. Kiitän siitä ed. Nepposta, että hän esitti asiakirjan minulle, uudelle kansanedustajalle, jolloin sain todella laittaa nimeni tähän paperiin. — (Ed. Kuoppa: Syksyllä saatte äänestääkin siitä!) — Kyllä, tiedän sen.

Itsenäisyytemme on todella saavutettu ja säilytetty taistelemalla, kovalla työllä ja ennen kaikkea periksiantamattomalla suomalaisella sisulla. Koko kansakuntaa koskevia sotia ovat olleet vapaussota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Kansakuntaamme koskettaneissa sodissa kaatui ja ennen kaikkea vammautui monta suomalaista parhaassa iässä olevaa nuorta miestä.

Arvoisa puhemies! Jos palaamme ajassa taaksepäin vuoteen 1939, uskon, että tuolloin eläneiden muistissa säilyvät tuon vuoden lokakuun alkupuoliskon päivät, sillä niistä päivistä alkoi maallemme ja kansallemme raskas, runsas puoli vuosikymmentä kestänyt talvi- ja jatkosotien aika. Tuolloin lokakuun alkupäivinä vietiin kylästä kylään, talosta taloon ja mökistä mökkiin pieni mutta paljon puhuva kortti, kortti, johon oli kirjoitettu käsky vastaanottajan saapua ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Jokainen asekelpoinen mies oli valmis uhraamaan kalleimpansa isänmaamme onnen tähden. Samoin kotirintamalla olevat omaiset, aviopuolisot ja vanhukset sekä vieläpä lapsetkin olivat osaltaan tässä työssä yhteisen isänmaamme hyväksi. Oli siis irrotettu ote aurasta ja tartuttu miekkaan. Oli astuttu tielle, jolla moni kohtasi matkansa pään. Välkkyvien vesien, hohtavien hankien ja kaiken ylle kaartuvan sinitaivaan alla käytiin taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sodat ovat olleet kamppailua kaiken sen eteen, mikä on meille pyhää ja kallista.

Sodista puhuttaessa emme saa unohtaa suomalaista naista. Kun sota kutsui miehiä täyttämään velvollisuutensa, saattoivat naiset miehensä ja äidit poikansa tielle, mistä paluu ei ollut niinkään varmaa. Miesten lähtiessä jäivät naiset yksinään melko monessa kodissa lasten kanssa hoitamaan taloutta ja talonpitoa. Voi vain kuvitella niitä lukuisia siunaavia ajatuksia, jotka olivat kotirintamalla mielessä, sekä tuhansia rukouksia, joissa pyydettiin suojelusta sotarintamalle. Tällaisessa perheessä eli kaikesta huolimatta toivon kipinä rauhallisesta ja onnellisesta huomisesta. Toisaalta rinnassa asui ahdistus ja pelko siitä, milloin rintamalta tulee pahin mahdollinen viesti, viesti puolison, isän, perheen huoltajan kaatumisesta. Äidistä saattoi tulla silmänräpäyksessä suurperheen huoltaja. Arvoisa puhemies! Naisten tekemä työ rintamilla joukkueiden huoltotehtävissä oli merkittävää. Naiset elivät sotien koettelemukset miesten rinnalla ja näin kokivat osaltaan oman sankarikohtalonsa.

Mutta aina, aina myrskyn jälkeen tulee tyyni. Sotien vuodet ovat takanapäin. Reippaasti yli viisi, lähes kuusi vuosikymmentä on kansamme saanut elää rauhan aikaa. Olemme saaneet itse päättää omista asioistamme, kehittää ja kouluttaa itseämme, rakentaa huomista jne. Tästä kaikesta kuuluu kiitos niille, jotka ovat olleet puolustamassa maatamme sen vaikeina aikoina. Tästä kaikesta kuuluu kiitos niille sotiemme veteraaneille, jotka ovat olleet tekemässä Suomea itsenäiseksi.

Tämä rauhan ja itsenäisyyden aika tuntuu usein itsestäänselvyydeltä meille niin sanotuille sotien jälkeen syntyneille ikäluokille. Me olemme saaneet käydä koulua ja valmistua ammatteihin juuri niinä parhaina ikävuosina, jotka sotiemme veteraanit ovat olleet rintamalla. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että nuorille ikäluokille kerrottaisiin sodista ja sota-ajasta.

Arvoisa puhemies! Ikäluokallani on kaksi todella suurta velvoitetta.

Ensinnäkin, meidän tulee säilyttää isänmaamme perintönä omille lapsillemme ja lapsenlapsillemme sekä opettaa heitä kunnioittamaan sitä työtä, jonka vanhempamme ovat tehneet isänmaamme itsenäisyyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Veteraanien ja koko kansakunnan terve omanarvontunto rakentuu sekä rauhan että sodan aikana tehdyn työn saavutuksista. Meidän on välttämätöntä tietää ja muistaa, mikä ratkaiseva merkitys sodillamme sekä niissä osoitetulla yhteenkuuluvuudella, velvollisuudentunnolla ja urheudella oli itsenäisyytemme säilyttämiselle. On myös erittäin tärkeää, että yhteiset suomalaiset elämänarvot, jotka kirkastuivat sodan koettelemuksessa, siirtyvät henkisenä perintönä sukupolvesta toiseen.

Toiseksi, niin kauan kuin se on vielä mahdollista, meidän tulee vaikuttaa niin, että yhteiskunnassa tehdään sellaisia päätöksiä, joilla ikääntyvien ja määrältään vähenevien sotaveteraanien, sotainvalidien, sotaleskien ja sotaorpojen toimeentuloa, kuntoa ja terveyttä sekä asumispalveluja ja muita elinoloja ylläpidetään, kohennetaan ja parannetaan. Päätöksissä on huomioitava myös niin taloudelliset kuin henkisetkin näkökohdat, ja näitä päätöksiä on nyt vihdoin ryhdyttävä tekemään. Näin ollen toivon ed. Nepposen aloitteelle todella myönteistä lopputulosta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahonen mielestäni kiteytti parhaimmillaan sen sisällön, mitä tämä yhteiskunta on velkaa veteraanisukupolville, joitten asiasta tässä on kysymys.

Ed. Nepposen aloitetta voisi luonnehtia niin, että me yhteisellä aloitteella, kuten allekirjoittajat kaikki olemme lähestyneet tätä asiaa, edellytämme eduskunnan tahdon mukaisesti, että veteraanien kuntoutus pitää saattaa vuosittaiselle tasolle joko avo- taikka laitoskuntoutuksena, ja tämä, niin kuin perusteluissakin todetaan, entisestään vähenevä joukko koko ajan mahdollistaa ja luo semmoisia resursseja, millä tämä asia voidaan tehdä. Jos on venkoilua, että jossakin valtiovaroissa tai muualla nähdään, ettei tätä ole mahdollisuutta toteuttaa ja budjettiriihessä ei löydy siihen rahaa, tässä pitää käyttää, niin kuin useassa puheenvuorossa on todettu, eduskunnan päätösvaltaa tähän asiaan niin, että tämä tulee kuntoon ja järjestykseen ja voimme keskittyä näissä puheissa muuten viemään tätä isänmaata eteenpäin. Veteraanien asiat pitää saada kuntoon, koska siitä on selvä eduskunnan tahto. Tämänpäiväinenkään keskustelu näitä asioita ei ole yhtään vähentänyt eikä vesittänyt.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on nyt todella erinomainen aloite. Täällä on käytetty myöskin hyviä, veteraaneja kunnioittavia puheenvuoroja. Olen yksi sen allekirjoittajia ja annan sille myöskin täydellisen tuen. Annan arvoa sille, että allekirjoittajien joukossa on sekä hallituspuolueitten että oppositiopuolueitten edustajia. Ed. Vihriälän puheenvuoro hallituspuolueen edustajana osoitti minusta aivan oikeaa vastuuntuntoa ja veteraanien kunnioitusta tänä päivänä. Näin pitääkin olla asiassa, jonka takana käytännössä on koko Suomen kansa. Me tiedämme, että jos me tämän asian pystymme hoitamaan, me myöskin saamme omaa arvostustamme kohotettua ylemmäs kansan silmissä.

Kun näin laaja tuki on takana tässäkin salissa, minä luulen, että se takaa — ja toivon, että se takaa — että hallitus todella tekee meille ehdotuksen tästä asiasta heti alkusyksystä. Kun me kaikki 120 allekirjoittajaa sovimme myöskin samalla tässä ja nyt, että me tulemme seuraamaan ja paimentamaan tätä asiaa, me myöskin saamme sen läpi. Tarvittaessa tulemme kovistelemaan hallitusta myöskin jatkossa, ellei ehdotusta tänne suureen saliin tule riittävän aikaisessa vaiheessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite 50 koskien viime sotien veteraanien kuntoutusta on varsin hyvä. Siitä on annettava tunnustus aloitteen laatijalle ja ensimmäiselle allekirjoittajalle ed. Olli Nepposelle. Teksti on hyvä, ja olen saanut liittyä tähän laajaan, eduskunnan enemmistön muodostavaan allekirjoittajien joukkoon myöskin.

Ed. Esko Ahonen käytti niin erinomaisen hyvän puheenvuoron, että siihen ei oikeastaan voi mitään lisätä. Siinä tuli kaikki esille, mutta toisin vielä eräitä näkökohtia tässä. Meillä veteraanien kuntoutuskysymyksillä on kiire. Aivan niin kuin viittasin aiemmassa asiakohdassa eläkeasioihin pienintä eläkettä saavien kohdalta, jotka ovat pudonneet työ- ja yrittäjäeläkkeiden sivuun korkean ikänsä vuoksi tai ovat siellä vain vähäiseltä osalta mukana, tämä koskee paljolti juuri samoja ihmisiä, jotka ovat nyt veteraanisukupolvea. Ikääntyminen tekee nopeasti omaa tekoansa. Jo kovin monen kohdalla voidaan todeta, että teitä ei voida enää lähettää kuntoutukseen, te ette kestä kuntoutusta. Lääkärit joutuvat yhä useamman kohdalta tämän toteamaan. Vaikka kuntoutus olisi kuinka, sanoisinko, hellävaraista ja henkilökohtaiseen vointiin soviteltua, yhä useamman kohdalla tulee näin nopeastikin käymään. Siksi näkisin, että aloitteen mukaisesti tässä asiassa pitää päästä eteenpäin.

Tuon tähän joukkoon lotat rintaman osalta, josta heillä on rintamatunnukset, mutta myös kotirintaman osalta. Täytyy muistaa, että aikanaan silloin Suomen nuoret ja keski-ikäiset naiset, joista nämä keski-ikäiset sotavuosien osalta ovat poistuneet mutta jotka silloin olivat keski-ikäisiä, vuosikaudet antoivat vapaaehtoisina työpanoksensa Lotta Svärd -järjestössä eivätkä ole tästä vuosikymmeniin saaneet tunnustusta, kunnes nyt vasta henkisen tunnustuksen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Myös heidän parissaan tarvittaisiin paljon kuntoutusta. Monet heistä hoitavat veteraani- ja sotainvalidipuolisoaan tai osallistuvat tämän puolison hoitoon. Tämä ryhmä on myös hyvin tärkeä huomioon otettava ryhmä.

Arvoisa herra puhemies! Toivon tämän aloitteen jatkokäsittelyn olevan myönteistä ja tapahtuvan mahdollisimman nopeasti.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Toistamatta kaikkia niitä erinomaisia asioita, joita tästä aloitteesta täällä on sanottu ja joiden vuoksi itsekin olen nimeni tuohon aloitteeseen kirjoittanut, tekee tietysti mieli arvioida vähän sitä, miksi jo aiemmat aloitteet eivät ole sosiaali- ja terveysvaliokunnassa edenneet. Kyseisen valiokunnan nykyisenä jäsenenä tietysti voisin ihmetellä sitä itsekin, mutta luulisin, että täällä olevat suunnilleen kaikki tietävät, mistä karusta konkretiasta se on johtunut. Sen takaa tietysti löytyy ensinnäkin sana valtiovarainministeriö ja toiseksi tietysti hallituksen ja opposition välinen suhde.

Mitä nyt tapahtuu tälle jatkolle: Viime perjantaina kun Kuopiossa oli Rintamamiesveteraanien liittokokous, tapasin siellä iltavastaanotolla arvostamani entisen valtiovarainministerin Ahti Pekkalan, jonka kanssa keskustelimme tästä problematiikasta, miksi tämä asia yli sadan allekirjoittajan aloitteesta huolimatta ei ole edennyt, ja totesimme tämän äsken viittaamani karun maailman. Mutta uskon, ja sen totesimme myöskin Ahti Pekkalan kanssa, että tässä tilanteessa, jossa näin moni nimi aloitteessa on ja jossa todennäköisesti kenelläkään kansanedustajalla täällä ei ole kanttia toimia toisin, kysymys on lopulta siitä, minkä kannan hallitus ja erityisesti hallituksen edustajat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tämän asian etenemiseen ottavat. Kun täällä viitattiin siihen, että puheenjohtaja on suhtautunut myönteisesti, niin minun tekisi mieleni sanoa, että kun olen tähän valiokuntaan tutustunut, niin syvästi ihmettelen, ellemme me jo syyskuussa saa tätä asiaa etenemään.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite rintamaveteraanien kuntoutuksesta, tämän tyyppinen aloite, on ollut täällä eduskunnassa ainakin kahdeksan vuoden ajan. Sinä aikana sotiemme veteraaneja on kuollut noin 100 000 henkilöä. Minun mielestäni nyt on korkea aika punamultahallituksen hyväksyä tämä lakialoite tästä asiasta ja laajentaa sillä tavalla, että sotaveteraaneille ilmainen terveydenhuolto ja kuntoutus. Sen lisäksi vielä rintamaeläke annettaisiin heille verottomana käteen eli veteraanien eläkkeestä ei tarvitsisi senttiäkään maksaa veroa, pääomatulosta kyllä, mutta ei puhtaasta eläkkeestä. Toivoisin, että hallituspuolueiden edustajat, ennen kaikkea pääministeri Jäätteenmäki, vakavasti suhtautuisivat tähän asiaan ja hoitaisivat tämän asian pois nyt pikaisesti heti tämän vuoden aikana.

Keskustelu päättyy.

​​​​