Täysistunnon pöytäkirja 35/2003 vp

PTK 35/2003 vp

35. KESKIVIIKKONA 11. KESÄKUUTA 2003 kello 15 (15.08)

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi valtion korvauksesta eräille Neuvostoliiton partisaani-iskujen kohteeksi joutuneille henkilöille

 

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomaista, että tämä partisaani-iskujen kohteeksi joutuneiden henkilöiden asia nyt on saamassa positiivisen ratkaisun eduskunnan toimesta. Tämän asian tapahtumathan kumpuavat 60 vuoden takaa, ja ne, jotka teistä istuivat viime kaudella eduskunnassa ja todennäköisesti vähän aikaisemminkin, tietävät, miten monta yritystä tämän pienen kohderyhmän ympäriltä on tehty, jotta jonkinlainen asiallinen korvaus heidän kokemastaan hyvin poikkeuksellisesta järkytyksestä ja vastaavasta tulisi hyväksytyksi. En halua niihin yksityiskohtiin mennä sen pitemmälle, mutta se ryhmähän on nykyisin kooltaan tiettävästi noin 1 500 henkilöä kaikkinensa, joka asui näissä kylissä. Korvauksen piiriin on arvioitu eräiden selvitysten mukaan kuuluvan nyt noin 600—700 ihmistä, toisin sanoen hyvin pieni minoriteetti.

Tämä hallituksen esitys lähtee siitä, että se on kertakorvaus, 1 500 euroa jokaiselle, joka on näiden attentaattimaisten yritysten kohteeksi joutunut. Kuntoutustahan tähän ei saatu nivottua mukaan, se on tietynlainen harmi, mutta tämä on poliittinen kompromissi ja sinänsä kyllä hyväksyttävissä ja suhteellisen hyvänlainen.

Arvoisa puhemies! Tulin puhumaan korokkeelle sen takia, että itse lakiehdotuksen sisältöön minusta liittyy semmoista byrokraattista ajattelua, jonka olisin suonut tässä kohtaa jäävän noudattamatta. Itse yleisperustelut ja muut ovat niin hyvät, että niihin en puutu. Pyydän teitä lukemaan ne hallituksen esityksestä, lukumäärät ja muut vastaavat.

Ensinnäkin käsittelen 1 §:ää, jossa lähtökohta on se, että tässä suoritetaan korvausta henkilölle sairauden johdosta, jonka hän on saanut mahdollisesti näiden partisaaniosaston hyökkäysten aiheuttamien jälkiseurausten takia. Toisin sanoen jonkun pitää osoittaa, että on tullut joku sairaus, ei pelkästään oire, vaan sairaus, eli on tehtävä jonkinlainen diagnoosi, ja Suomessahan diagnoosia ei voi tehdä kukaan muu kuin lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Tämä johtaa sitten siihen, että jokainen tästä pienestä ryhmästä, joka on joutunut näiden ankarien toimenpiteiden kohteeksi 60 vuotta sitten, joutuu nyt menemään lääkäriin ja pyytämään todistusta, että on sillä lailla tai tällä lailla sairas, sen tai tämän diagnoosin mukaisesti, jotta hän olisi oikeutettu tähän kertakorvaukseen. Minusta tämä on turhaa, kun kysymyksessä on näin pieni ryhmittymä. Heidän identifikaationsa on selvä, heidän kotikylänsä ovat selvät, kaikki tapahtumat ovat selviä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä, että tässä ei olisi riittänyt se, että jokainen näistä ihmisistä anoo Valtiokonttorilta tätä summaa, joka heille ehdotetaan. Jos pystytään todentamaan se, että he ovat asuneet näissä kylissä ja todennäköisesti joutuneet näiden toimenpiteiden kohteeksi, niin sen pitäisi riittää.

No, hyvä on, tämä ei tuntunut muille oikein sopivan. Yritin ehdottaa 1 §:ään muutosta niin, että sairaus-sana olisi korvattu sanalla kärsimys eli korvaus olisi annettu silloin todettujen kärsimysten johdosta, jota sanaa myöskin kansainvälisesti käytetään. Esimerkiksi Saksassa puhutaan kärsimyksestä, ja suurimmalle osalle vastaavissa tapauksissa on riittänyt heidän oma kertomuksensa ilman lääketieteellistä lopullista verifiointia. Me käsittelimme aivan asiallisesti tätä asiaa valiokunnassa, ja hyvin selkeällä enemmistöllä hallituksen esitys voitti tässä asiassa. Meitä taisi olla kolme kansanedustajaa, jotka olimme sitä mieltä, että sairausperusteista diagnoosia tässä ei tarvittaisi.

Samalla analogialla yritimme ehdottaa, että 3 §:ssä kohta varsinaisesta lääkärinlausunnosta, 2 momentti, olisi kokonaan poistettu ja sillä lailla helpotettu näiden ihmisten asiaa. Se ei saanut riittävää kannatusta taakseen, ja sen takia emme tästä mitään varsinaista vastalausetta myöskään ole jättämässä.

Tässä on semmoinenkin pieni lisäpiirre vielä, arvoisa puhemies, jonka tähän loppuun haluan sanoa, että tämähän nyt työllistää kyseisten paikkakuntien terveyskeskuslääkäreitä itse asiassa aika kyseenalaisella, mutta vähän turhallakin tavalla. Jos siellä on jo muutenkin puutetta palveluista ja halutaan turhia lääkärinlausuntoja välttää, tässä olisi ollut oivallinen paikka siihen, että ei olisi vaadittu lääkärinlausuntoa, vaan pelkän anomuksen perusteella myönnetty kertakorvaus, joka onneksi näille ihmisille nyt lopultakin saadaan. Heistä suurin osa on jo yli 80-vuotiaita.

Ed. Heikki A. Ollila merkitään läsnä olevaksi.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn kiitoksiin siitä, että tämä asia on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä. Tätä on myös valtiovarojen sosiaali- ja terveysjaostossa useana vuonna käsitelty, ja joko rahan puutteesta tai selkeiden säädösten määrittämisen vaikeuden vuoksi se on jäänyt toteutumatta.

Pahoittelen samoin kuin ed. Akaan-Penttilä sitä, että lakiin on kirjattu sana "sairaus". Sairaus todella edellyttää diagnoosia. Ymmärrän toisin päin, että lainsäädännöllisesti ei voida ilman sairautta antaa korvausta, mutta tosiasia on se, että niillä lakeuksilla, joilla näitä korvauksia nyt jaetaan, ei ole psykiatreja eikä muitakaan lääkäreitä. Suuri vaara on se, että jos näitä vuosikymmenten takaisia asioita ruvetaan analysoimaan uudelleen, psykiatrin tarve todella kasvaa.

Oikeampaa olisi ollut tietysti antaa kuntoutusta ja korvata kuntoutus. Se ei kuitenkaan näille henkilöille käynyt, vaan he halusivat kertakorvauksen. Pelkään, että he tarvitsevat lisäksi myös kuntoutusta, mutta jaostossa kirjasimme valtiovarain mietintöön, että toivomme järjen käyttöä, kun näitä päätöksiä tehdään. Tämän voi tehdä ilman lääkäriäkin.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi täällä äsken käytetyissä puheenvuoroissa kuvattujen asioiden johdosta aika syvällisen keskustelun siitä, miten tätä lakia pitäisi käytännössä soveltaa. Nimenomaan keskustelua käytiin siitä, pitäisikö 1 § ja 3 § siltä osin, mitä ed. Akaan-Penttilä täällä totesi, muuttaa. Saatiin sitten ministeriön vastaus ja päädyttiin selvitysten jälkeen siihen, että hallituksen tekemä lakiesitys on perusteiltaan kestävä, ja päädyttiin nimenomaan valiokunnan kannanottona sitten tähän, että tämän vaihtoehtoisen valmistelun pohjalta tehty esitys otetaan valiokunnan kannaksi.

On myös todettava, että hallituksen esityksen perusteluissahan todetaan, että sen lisäksi että partisaaniosastojen suorittamat tuhotyöt ovat korvauksen aiheuttajia, myöskin vastaavien aseellisten erikoisjoukkojen hyökkäyksen kohteeksi joutuneet ihmiset tulee tässä tapauksessa ottaa huomioon.

Mitä sitten tulee tähän muuhun perusteluun, niin kuten valiokunnan mietintöön on kirjattu, valiokunta halusi kiinnittää huomiota siihen, että lain täytäntöönpanoaika jää melko lyhyeksi johtuen rahoituksen järjestämisestä kolmen vuoden siirtomäärärahalla. Tästä syystä valiokunta piti tärkeänä, että lain täytäntöönpano pyritään joustavasti toteuttamaan ja vältetään tällaisia työläitä muotoja, joita tähän tulee. Sen lisäksi valiokunta esitti, että ministeriö laatii tällaiset sovellutusohjeet, joidenka toivotaan sitten joustavoittavan päätöksentekoa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita toisetkin edustajat ovat heitelleet ja todenneet. Tämä epäkohta, mistä ed. Akaan-Penttilä totesi, on minusta ihan todellinen, sillä kun lakiin kirjataan, että pitää olla sairauden johdosta, se tarkoittaa lääkärintarkastusta, ja silloin vaikka millaisia ohjeita tehdään ministeriön toimesta tai järjen käyttöön kehotetaan jossakin muussa mietinnössä, se ei välttämättä muuta tätä. Epäilen, jotta kun meillä kuitenkin virkamieskunta on aika pilkunviilaajia, niin lukevat tätä lakia juuri näin, jotta pitää jonkin tyyppinen sairaus todeta. Se diagnoosin vetäminen sitten on aika kova juttu. Sen takia tässä vähän hämärtyy se hyvä ajatus, mikä tässä on takana.

Tiedän, että eduskunnassa tämän muuttaminen on ongelma, mutta toivon sillä tavalla, kun tämä lähtee nyt käytäntöön, jotta jos tulee nyt semmoinen ongelma, jotta hyvin vaikea on tätä diagnoosia näiden saada, jotka ovat tämän uhriksi joutuneet, tämä otettaisiin nopeasti uudelleen eduskunnassa käsittelyyn. Saksassahan näiltä, jotka joutuivat natsi-Saksan aikaan vankileireillä olemaan, ei vaadita tämän tyyppistä diagnoosia, siellä vain täytetään kaavake. Muun muassa jotkut suomalaiset ovat sieltä saaneet. Itse olen toimittanut heille niitä kaavakkeita, ja he ovat saaneet korvauksia Saksasta sillä perusteella, että kuvataan, missä on milloinkin oltu, ja siellä korvaus on himpun isompi, mutta ilman mitään tämmöisiä erinäköisiä diagnooseja, lääkärissäkäyntejä tai tutkimuksia jossakin muualla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen toiminut 36 vuotta Sallassa tutkimuslaitoksen johtajana. Tämä on ollut aika mielenkiintoinen aika sikäli, että silloin 36 vuotta sitten tästä 60 vuoden takaisesta kukaan ei puhunut mitään, vaikka meillä tutkimuslaitoksen palveluksessa on näitä henkilöitä, myöskin se henkilö työnjohtajana, joka on keskeinen toimija siinä, että tämä esitys on ylipäätään syntynyt ja aloite syntynyt. Sitten vasta ihan vähitellen tuli rohkeus ryhtyä puhumaan tästä asiasta. Sitten vihdoin oli aika kypsä sille, että tehtiin tämä selvitys ja eräänlainen muistio, mietintö, näistä asioista, mitä on tapahtunut, ja sitten vihdoin tämä tuli osaksi lainsäädäntöä niin, että tämmöinen korvaus voidaan maksaa.

Ed. Akaan-Penttilä toi nyt sitten yhden osa-alueen esille, mitä tässä olisi pitänyt ehkä voida tehdä lisäksi. Lisäksi juuri nämä kaksi puuhahenkilöä ovat julkisuuteen tulleet mielipidekirjoituksella ja todenneet, että tämä on nyt pettymys, että on nyt sitten tällä asteella tämä korvausmenettely. Itse henkilökohtaisesti, arvoisa puhemies, pidän hyvänä, että tämä asia on nyt kuitenkin saatu tähän vaiheeseen ja tässä pystytään nyt ratkaisu yksimielisesti tekemään.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen juuri pitämässään puheenvuorossa valotti näköalaa siitä, kuinka vuosikymmeniä väki on ollut hiljaa eikä ole puhunut tästä mitään. Sehän voidaan nähdä niin, että vuosikymmenet ajoittuvat juuri sinne 60—70-lukuun, kun tämä kova neuvostohuuma oli Suomessa levinnyt joka paikkaan. Kukaan ei uskaltanut leimautua sen järjestelmän vastustajaksi, ja sen takia jouduttiin olemaan hiljaa. Nyt kun tämä neuvostoharha on kaatunut ja on siirrytty vapaan Suomen aikaan, on löytynyt tarve tähän asiaan, että tämä ilmeisen suuri epäkohta pitää saada kuntoon ja järjestykseen. Kun eduskunnan tahto on tässä usein ilmaistu, nyt näyttää, että on jonkin näköinen järjestys syntynyt ja tullut.

Mutta tähän ed. Akaan-Penttilän esille ottamaan ongelmaan siitä, onko kyseessä sairaus vai ei, liittyy myöskin sellainen näköala, minkä ed. Akaan-Penttilä huomautti tässä aiheessa, että valitettavasti tässä ei ole syntynyt kuntoutusmahdollisuutta tähän matkaan. Sitä pidän todella valitettavana asiana, että ei mahtunut, ei esitykseen eikä mietintöön, sitä, että niille henkilöille, jotka todella ovat nämä henkiset kärsimykset niin kokeneet, että heitä vielä tänäkin päivänä se asia vaivaa ja riivaa, tämä kuntoutus joko toistuvana taikka tarpeen mukaan katsottuna olisi saatu tähän mukaan. Silloin tämä esitys vasta olisi kaikkine mietintöineen ollut täydellinen. Mutta hyvä näinkin, parempi näin kuin ettei mitään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on sosiaali- ja terveyslainsäädännössä monta kertaa säätänyt byrokraattisia lakeja, jotka estävät itse asian toteutumisen, hyvän tahdon toteutumisen. Mielestäni nyt näin tapahtuu. Kun lukee sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön perusteluja, niin terveysvaliokunta toteaa aivan selkeästi sen, että pitää olla sairaus, joka johtuu poikkeuksellisesta järkytyksestä, eli pitää olla psykiatrinen diagnoosi. Se merkitsee sitä, että nämä henkilöt joutuvat hakeutumaan käytännössä lääkärin, yleislääkärinkin, tutkimukseen, jossa tämä diagnoosi sitten tehdään. On myöskin ihan selvää, että tämä estää joidenkin korvaukseen oikeutettujen korvauksen saamisen, koska siinä tapahtuu myös tietyllä tavalla leimautumista pienessä yhteisössä ja näin ollen jää koko prosessin positiivinen puoli saamatta eli tämä korvaus. Näin ollen tässä kyllä olisi odottanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi pystynyt tekemään sellaisen muutoksen tähän hallituksen sinänsä hyvään esitykseen — tämä asia siis menee eteenpäin — joka olisi poistanut tämän uhkan, mikä tässä nyt on tullut useissa puheenvuoroissa esille.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilän lausunnot ja perustelut olivat humaanit, järkevät ja oikein ja perustuvat nimenomaan lääkärin pätevyyteen, myöskin siihen, mitä tämä käytännön tasolla sitten terveyskeskuksissa tulee merkitsemään. Totean senkin, että on arvokasta ja hyvää, että tällä asialla ei elämöidä ja osoitetaan kunnioitusta, mutta oli paikallaan todeta, että kun nämä puutteet olisi vielä korjattu, tästä olisi tullut vieläkin parempi. Mutta on hyvä, että tämä kipeä asia saadaan nyt päätökseen ja ihmisille oikeutta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Sodat aiheuttavat kärsimyksiä siviileille, ja tämä tilannehan on vielä sellainen, että näin tapahtuu kasvavassa määrin. Mutta tapahtui jo silloin aikoinaan näin, että siviilit kärsivät. On siis oikein, että lähdetään korvaamaan niitä kärsimyksiä.

Se, mitä minä en ymmärrä, on se, miksi tähän piti tehdä tämä vaikeutettu menettely saada niitä korvauksia. Minulle ei aukea nyt tämä asia ollenkaan. En ymmärtänyt, herra sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, mikä pani teidät tekemään näin vaikean järjestelmän, joka tuottaa pettymyksen siellä itärajan pinnassa eläville. Hyvä asia, mutta tulee tietty pettymys sen vuoksi, että tehtiin näin monimutkainen ja kankea menettely.

Vielä vähemmän minä ymmärrän ed. Akaan-Penttilän puhetta. Te olette siellä valiokunnassa ollut päättämässä. Ei täällä näy vastalausetta, jotta täällä eduskunnassa olisi vielä voitu korjata tämä turha monimutkaisuus, joka tähän nyt kuitenkin jää. Miksi näin?

Eero Lankia /kesk:

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä, että tämä asia on tässä pisteessä, mutta toivon myös, että ministeriö antaisi sovellutusohjeet niin, että näitten olosuhteitten uhrien ei tarvitsisi millään tavalla nöyrtyä lääkärintarkastuksiin. Kysymyshän ei ole sairaudesta vaan kärsimyksestä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Samoin kiinnittäisin huomiota henkisiin kärsimyksiin ja pelkoihin, mitä näillä ihmisillä on ollut. Niitä on aika vaikea todeta. Jos sitten terveyskeskuslääkäri vielä ne toteaa, joka ei ole alan erikoislääkäri, niin tuleeko ne sitten todettua? Mieluummin olisi tälle pienelle joukolle maksettu nämä korvaukset kaikille, jotka siellä ovat olleet siihen aikaan. Se olisi ollut parempi ja järkevämpi ratkaisu.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Pidän erittäin hyvänä, että pitkään esillä ollutta sodassa kärsineitten kohtaa nyt korjataan, ja ennen kaikkea sitä, että hallitus toi tämän lakiesityksen. Pitää varmasti paikkansa, että tässä ei tarvittaisi mitään turhaa byrokratiaa vaan hyvin joustava korvausmenettely. Mielestäni täällä kuitenkin nyt valiokunnan mietinnössä todetaan: "- - lain täytäntöönpanossa pyritään joustavuuteen ja vältetään työläitä ja raskaita menettelytapoja." Jos nyt sitten tähän vedoten uskoisi, että ministeriö pystyisi antamaan sitten semmoiset säännökset, että tämä mahdollisimman joustavasti tapahtuisi, ettei tarvittaisi mitään lisäbyrokratiaa. Uskon, että nämä ihmiset, jotka nyt ovat oikeutettuja tähän korvaukseen, jos ketkä, kokevat, että byrokratia on heille erittäin ikävää. He tarvitsevat nopeasti tämän päätöksen ilman turhia viivyttelyjä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan enemmistön muodostaneet edustajat tietysti voivat vastata siihen, miksi näitä muutoksia ei siellä tehty. Itse kannatin ed. Akaan-Penttilän tekemää muutosesitystä. Nähdäkseni perusteluita oli kaksi.

Toinen oli se, että lisäbudjettiin, jossa tämä asia nyt toivon mukaan saadaan todellakin ratkaistua ja myöskin varat osoitettua, oli osoitettu varat korvausten maksamiseksi noin 700 uhrille, kun heitä on, kuten täällä todettiin, 1 500.

Toinen syy oli sitten juridisesti vähän laajempi, eli perusteluna esitettiin, että jos kärsimyksen mukaan ottaminen olisi tässä hyväksytty, niin se tulisi sitä myötä koko rikoslakiin. Nythän itse asiassa vasta muutaman vuoden ovat voineet vakavien rikosten uhrit saada korvausta kärsimyksestä. Aiemmin on edellytetty, että sitä saa vain vammasta tai sairaudesta. Tähän tilanteeseen sovellettuna, kun on kysymys 60 vuoden takaisista tapahtumista, jos tutkitaan, tuleeko 60 vuoden takaisesta kärsimyksestä nyt sitten vatsa kipeäksi, mikä lääkärin pitäisi todeta, jotta tämä korvaus voidaan maksaa, tällainen kytkös johtaa naurettavaan tilanteeseen, kun turhan byrokratian takia nämä ihmiset joutuvat menemään lääkäriin.

Parasta olisi, jos ministeriö tutkisi ensiksi, ketkä kaikki ovat tähän oikeutettuja, ja lähettäisi valmiiksi täytetyn lomakkeen kuntiin. Jos lääkärin nyt pitää siihen nimensä laittaa, niin lääkäri sitten potilaan tavattuaan laittaa sen nimen, koska on ihan selvää, että kliinisesti näitä oireita ei voida enää osoittaa sodanaikaisista kärsimyksistä johtuviksi.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan nyt korostaa, että tämä laki on erittäin tarpeellinen ja on hyvä, että tämä on nyt tähän muotoon saatu vihdoin viimein, tämä asia saadaan ratkaistua. Niille, jotka nyt niin suuresti epäilevät, että todistuksen hankkiminen tämän hakemuksen perusteeksi aiheuttaisi kohtuutonta vaivaa näille ihmisille, haluan nyt todeta, että ensinnäkin siellä oli sellaisiakin ajatuksia joidenkin taholta, että tätä korvausta ei olisi pitänyt ollenkaan tällaisena yhtenä summana tehdä, vaan jokainen näistä 600—700:sta korvauksen saajasta olisi pitänyt henkilökohtaisesti tarkastaa ja sitten tämän vahingon taikka tämän kärsimyksen, miksi sitä nyt nimitetäänkään, perusteella määritellä henkilökohtainen korvaustaso. Sen takia ymmärrän, että ministeriö on lainvalmistelussa valinnut tällaisen tien, jota sitten vielä kontrolloitiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan kautta ja tultiin vakuuttuneeksi siitä, että tämä voidaan niin joustavasti järjestää, että nämä ihmiset eivät enää joudu kohtuuttoman byrokratian kohteeksi.

Toivon, että tätä asiaa nyt sitten paikallisesti seurataan ja tarkastellaan, miten käytännössä tulee käymään. Uskon kuitenkin, että tämä menettely, joka nyt valiokunnankin mielipiteenä tänne on vahvistettu, tulee hyvin joustavasti hoitamaan tämän asian.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Tässä on kysymys tietysti tästä kunniavelasta, sarjasta avoimia kysymyksiä, ja näin ollen pitäisi olla erityisen joustava. Tässä on kuitenkin nyt puhuttu sairaudesta. Sitä, mitä ed. Akaan-Penttilä viittasi sairauden luonteesta, en käy toistamaan, mutta totean kuitenkin sen, että tämä poikkeuksellinen järkytys on voinut aiheuttaa sodan aikana myös muun kuin varsinaisesti sairauden. Tämä liittyy myöskin siihen ajatukseen, että esimerkiksi neuroosit eivät ole sairauksia, tai siihen, kun täällä joku puhui vähän niin kuin psykosomaattisesta oireyhtymästä. Sekään ei ole sairaus, mutta se voi olla vaivalloinen ja hankala ja liittyy tähän henkilön kokemaan 30-luvun lopulla tai 40-luvulla.

Näin ollen tämä tilanne ei ole tämän mietinnönkään pohjalta hyvä eli tehdään kuitenkin lainsäädäntöä, joka on vähän keskeneräistä. Tässä mielessä olisi voinut todella toivoa, että olisi tehty kerralla sitten kunnollisesti, täysin sitä epäämättä, että on hyvä, että asiassa on liikuttu.

Edustajat Kari Rajamäki ja Eero Reijonen merkitään läsnä oleviksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Tässä on erittäin tärkeä ja iso asia tekeillä ainakin alueellisesti, ja ihan periaatteellisesti se on koko maata koskeva iso asia. Tässä on nyt menossa ihan liian pienellä itse asiassa hyvä periaatteellinen iso ratkaisu huonompaan suuntaan, ja minä ehdotan, että tämä jätetään pöydälle huomenna kello 18 alkavaan istuntoon, jotta ehditään korjata vielä tämä yksi ongelma, mikä tässä on, eli sairaus muutetaan kärsimykseksi, jonka perusteella näitä korvauksia saa. Se ei ole, ed. Valto Koski, niin pieni asia kuin te annoitte ymmärtää, käyttää lääkärissä tuhannen ihmistä. Siellä on sitten jo esimerkiksi kunnan terveyskeskusten resurssit tiukalla ja koetteella meidän perällä, jos tämmöinen byrokratia pyöräytetään. Eli huomenna sitten päätetään tämä asia.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Tennilän tekemää pöydällepanoehdotusta.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän asiaan on yritetty löytää toimivaa ratkaisua jo pitkään. Tässähän on ennen kaikkea kysymys siitä, että tämän ryhmän olemassaolo tunnustetaan, tunnustetaan se, että nämä kärsimykset, nämä kokemukset, joiden kohteena he ovat olleet, ovat todellisia, ovat vakavia ja ansaitsevat tulla huomioon otetuiksi. Yhdyn niihin käsityksiin, jotka tämän lain täytäntöönpanon ongelmallisuudesta ovat olemassa, mutta tätä on joka tapauksessa hyvin huolellisesti mietitty, mikä tämä ratkaisu saattaisi olla. Toivon, että tähän löytyy mahdollisimman kevyt menettelytapa, niin että muutenkin niukkoja psykiatriresursseja tähän ei tarvitsisi käyttää, vaan että mahdollisimman paljon nämä tutkimukset ja selvitykset voidaan tehdä perusterveydenhuollossa.

Puhemies:

Kun on tehty ehdotus asian pöydällepanosta ja ehdotusta on kannatettu, asia jää työjärjestyksen 57 §:n mukaisesti pöydälle. Kehotan seuraavia puhujia käyttämään puheenvuoron pöydällepanon ajankohdasta.

Keskustelu pöydällepanosta päättyy.

​​​​