Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on säätämässä lakia urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta, joka on lainsäädäntöä, jossa määritellään urheilijoitten tapaturma- ja eläketurvan vähimmäistaso. Ollaan säätämässä lakia, jossa nykyiseen verrattuna vakuutusvelvollisuuden yläikärajaa nostetaan 38 vuodesta 43:een, urheilijan kuntouttamista tapaturmatilanteessa uuteen ammattiin urheilu-uran päättyessä tehostetaan, korvausaikaa nykyisestä 10 vuodesta ollaan lyhentämässä 5 vuoteen, ja aivan keskeistä on se, että ollaan säätämässä yläraja sille vuosityöansiolle rajalle, jonka perustalta tapaturma- ja eläketurvaa maksetaan. Sen lisäksi ollaan määrittämässä se, mikä on se ajanjakso, jolta lasketaan palkkakertymä, ansiokertymä, johon tuo mahdollinen etuus sitten tukeutuu.

Valiokunta pitää tätä hallituksen esitystä myönteisenä ja toteaa, että tässä on kysymys noin tuhannesta pääosin suomalaisesta, mutta noin tuhannesta ammattiurheilijasta, joiden vuosiansio tuosta ammattinsa harjoittamisesta on yli 9 600 euroa. Tämä alaraja ollaan tällä lainsäädännöllä sitomassa indeksiin.

Toisekseen tässä ollaan mahdollistamassa muutos nykytilanteeseen. On olemassa vain yksi vakuutusyhtiö, joka tällä hetkellä on näitä urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaan liittyviä vakuutuksia myöntänyt. Muun muassa tämän katon kautta, ansiotason katon kautta arvioidaan syntyvän tilanne, jossa saadaan aitoa kilpailua näille markkinoille. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että urheilusta johtuvien erityispiirteiden vuoksi on kuitenkin tarkoituksenmukaista järjestää tämä urheilijoiden sosiaaliturva edelleen nykyiseen tapaan niin, että tässä ei sovelleta yleisiä työeläke- ja tapaturmavakuutussäännöksiä, vaan tämä vähimmäisturvan taso tämän lainsäädännön kautta siis säädetään oman erillislakinsa kautta.

Valiokunta on tehnyt hallituksen esitykseen kolme periaatteellisen tason muutosta. Ensinnäkin mikä on tuo kattosumma, jonka yli menevältä osalta ansiota ei enää lasketa sen pohjaksi, mistä tapaturma- ja eläkevakuutusta tällaisen tilanteen, vakuutusturvan piiriin liittyvän tilanteen, osalta maksettaisiin? Hallituksen esityksessä tuo raja oli 80 000. Valiokunta on nostanut asiantuntijakuulemisen ja käymiensä keskustelujen jälkeen tuon rajan 100 000:een. Valiokunta pitää ehdotettua 80 000 euron ansiorajaa tarpeettoman alhaisena.

Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota erääseen kritiikkikohtaan tämän katon asettamisen osalta. Kiinnitämme huomiota tässä yhteydessä siihen, että urheilijalla on tuloverolain mukaan oikeus verovapaasti siirtää urheilurahastoon 50 prosenttia vuositulostaan, enimmillään 100 000 euroa. Tämä on yksi osa sitä turvaa, joka urheilijalla on hänen aktiivikautensa jälkeen.

Toinen asia, johon valiokunta kiinnitti huomiota, on se, miltä ajanjaksolta määräytyy tuo tapaturma- ja eläkevakuutuksen maksuperusta. Hallitus esittää kahta vuotta, edellistä vuotta ja sitä kautta, joka kulumassa on. Perustellusta syystä valiokunta näki sivistysvaliokunnankin lausuntoon perustuen tuon kahden vuoden keskiarvon ongelmallisena erityisesti nuorten kohdalla ja sitten työuran pidentyessä siellä uran loppupuolella, jossa kaudesta saatavat ansiot saattavat olla hyvinkin eri suuruiset. Keskiarvon laskeminen näissä tilanteissa olisi nuorille aloitteleville pelaajille ja toisaalta uransa loppupuolella oleville pelaajille valiokunnan mielestä epäoikeudenmukaista, ja näin me olemme tehneet lakiin muutoksen, jossa olemme tulleet tilanteeseen, että tuo turva lasketaan kuluvan kauden, yhden kauden, perusteella.

Kolmas asia liittyy vakuutusturvan toteutumiseen. Urheilijan tapaturma- ja eläketurvan järjestäminen perustuu urheilutyönantajan vakuuttamisvelvollisuuteen. Yksilöurheilijan turvan järjestämisestä päättää urheilija itse. Tapaturma- ja eläketurva järjestetään vakuutusyhtiöstä otettavalla vakuutuksella. Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurva on käytännössä toimeenpantu koko järjestelmän olemassaolon ajan lähinnä yhden ja saman vakuutusyhtiöryhmän toimesta. Muita vakuutuksen tarjoajia ei ole käytännössä ollut. Tähän ovat vaikuttaneet todennäköisesti järjestelmän erityispiirteet sekä tapaturmaan liittyvän riskin arvioinnin ongelmallisuus, vakuutuspohjan vähäisyys ja kapeus sekä urheilun taloudelliseen kantokykyyn liittyvät epävarmuustekijät. Tämä on merkinnyt käytännössä samalla hintakilpailun puuttumista.

Esityksen valiokuntakäsittelyssä on tullut esiin, että lakiehdotuksen 16 §:ssä olevalla viittauksella tapaturmavakuutuslain 29 ja 31 §:ään on tarkoitettu säätää Suomessa tapaturmavakuutusta harjoittavalle vakuutusyhtiölle velvollisuus myöntää siltä mahdollisesti haettavia urheilijoiden tapaturmavakuutuksia. Vakuutuksen myöntämisvelvoite olisi muutos nykyisin voimassa olevaan sääntelyyn. Tästä huolimatta esityksen perusteluissa, vaikka tällainen esitys on tehty, vakuutuksen myöntämispakkoa koskevaa säännöstöä ei ole kuitenkaan lainkaan käsitelty. Sen tarvetta ei esityksessä myöskään ole perusteltu.

Valiokunta toteaa, ettei tapaturmavakuutusyhtiöiden kannalta periaatteellisesti merkittävää muutosta voida puutteellisen valmistelun johdosta hyväksyä tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä. Valiokunta ei tässä yhteydessä ota kantaa siihen, voitaisiinko lakiehdotukseen sisältyvän viittaussäännöksen nojalla vakuutusyhtiö velvoittaa myöntämään myös urheilijoiden vakuutusturvaa. Valiokunta ehdottaa viittaukset tapaturmavakuutuslain 29 ja 31 §:ään poistettaviksi. Valiokunta toteaa kuitenkin, että lakiehdotuksen sisältämän pakollisen sosiaaliturvan toteutuminen on kaikissa tilanteissa varmistettava.

Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurva voi jäädä kokonaan toteutumatta, jos järjestelmän vapaaehtoisia toimeenpanijoita ei markkinoilla ole. Sosiaali- ja terveysministeriön onkin syytä pikaisesti arvioida, tarvitaanko urheilijoiden turvan toteutumisen varmistamiseksi vakuutusyhtiöitä koskevaa uutta sääntelyä. Arvion perusteella tulee valmistella mahdolliset säädösmuutosehdotukset eduskunnalle annettaviksi.

Valiokunta toteaa, että nyt käsittelemättä jäävä vakuutuspakkoa koskeva asia olisi tullut huolellisemmin selvittää jo valmisteluvaiheessa ja siten huolehtia lainvalmistelun avoimuudesta. Lisäksi ennen esityksen antamista eduskunnalle sosiaali- ja terveysministeriön olisi tullut paremmin yhteensovittaa lakiehdotukseen liittyneet valmisteluvaiheessa eri osapuolten välillä ilmenneet eriävät näkemykset.

Esityksessä todetaan, että sosiaali- ja terveysministeriön tarkoituksena on seurata uudistuksen toimeenpanoa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin esiin tulleiden epäkohtien poistamiseksi. Tämä seuranta on välttämätöntä.

Aivan lopuksi totean sen, että mehän olemme tilanteessa, jossa ollaan sopimusasian kanssa tekemisissä. On kysymys pelaajan, urheilijan ja hänen työnantajansa, joukkueen, joukkueen johdon välisestä sopimustilanteesta. Tässä lainsäädännössä siis ollaan säätämässä vähimmäistasosta, vähimmäisturvasta, johon liittyy esimerkiksi tuon katon asettaminen, millä perusteella vakuutuskorvauksia maksetaan, mistä seuraa myös se, että sen riskianalyysin jälkeen, mitä vakuutus tulee maksamaan, tämän vähimmäistason lisäksi missään ei ole estetty sitä, että urheilija ja hänen työnantajansa käyvät sopimusneuvotteluihin liittyen keskusten mahdollisesta lisäturvasta.

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä haluan kiittää valiokuntaa. Tilanne, johon meidät oli saatettu, oli se, että vuoden neuvottelut ennen tämän lain eduskuntakäsittelyä olivat päättyneet kiistoihin, jotka eivät olleet ennen lain eduskunnalle antamista yhteensovitettavissa. Täällä on tehty työtä, joka minun mielestäni näin valiokunnan puheenjohtajana ei olisi eduskunnalle kuulunut. Mutta kiitos valiokunnalle siitä, että me saimme tästä aikaan yksimielisen mietinnön.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme siis laatineet mietinnön uudesta urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Laki koskee, kuten puheenjohtajamme kertoi, vain noin tuhatta ammattiurheilijaa, joista puolet on jääkiekkoilijoita ja kolmesataa futispelaajaa ja sitten loput ovat muita ammattiurheilijoita. Kyseessä on siis varsin pieni osa kansalaisia. Lakimuutoksen takana on se, että urheilijoiden tulot ovat nopeasti kasvaneet, jääkiekkoilijat ansaitsevat kaksinkertaisesti niin paljon kuin muutama vuosi sitten. Tällöin vakuuttaminen tulee seuroille varsin kalliiksi.

Ensimmäinen ongelma, jonka kohtasimme valiokunnassa, on se, että lakiesitys ehdottaa vuosityöansion ylärajaksi 80 000 euroa vuodessa, eli siis tämän yläpuolella olevista tuloista ei enää maksettaisi vakuutusmaksua. Seurojen mielestä tämä 80 000 on sopiva, mutta urheilijat ehdottivat huomattavasti korkeampaa vuosityöansiota. Valiokunta päätyi yksimielisesti ehdottamaan 100 000:ta. Yli tämän rajan ansaitsee ainoastaan 20 prosenttia ammattiurheilijoista, ja katsommekin, että heidän tulee hankkia vakuutusturvansa itse tai liittää se sopimuksiin urheiluseurojen kanssa. Paheksuimme valiokunnassa sitä, että lakiesitystä ei ollut valmisteltu, vaan urheilijat ja urheiluseurat tulivat riitelemään valiokuntahuoneessa siitä, mikä tulee vuosiansion ylärajaksi.

Toinen asia koski vakuutusyhtiöiden sopimuksentekovelvoitetta. STM oli liittänyt esityksensä 16 §:ään viittauksen tapaturmavakuutuslain 31 §:ään, joka olisi edellyttänyt vakuutuspakkoa kaikille tapaturmavakuutusta harjoittaville yhtiöille, siis 12 yhtiölle. Tällaista velvoitetta ei yksityisille yhtiöille voi asettaa. Tämän vuoksi valiokunta päättikin poistaa viittauksen. Paheksumme sitä, että lain valmistelussa ilman mitään perusteita oli uitettu tämä viittaus, joka olisi johtanut vakuuttamispakkoon, ilman että asiasta oli sovittu vakuutusyhtiöiden edustajien kanssa.

Hyväksyimme yksimielisesti tämän lakiehdotuksen valiokunnan tekemien muutosten mukaisesti.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämän lyhyen, kahden vuoden, eduskuntaurani ajalta tämä oli ehkä teknisesti heikoin hallituksen esitys, joka on tullut (Ed. Asko-Seljavaara: On ollut huonompiakin!) valiokuntakäsittelyyn. Mutta en syytä tällä kertaa tästä hallitusta. Oli todella erikoinen tilanne, kun valiokunnassa käytiin työehtosopimusneuvotteluja valiokunnan jäsenten toimiessa tuomarina ja arvioidessa sitä, mikä pitäisi olla oikea raja summalle, joka keskustelun jälkeen ilmeisesti oli jollain tavalla — ei mihinkään varsinaisiin lukuihin perustuva vaan — niin sanottu stetson-luku, eli joku summa oli vedetty hatusta.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että tässä pystyttiin tulemaan yksimielisesti ensin sivistysvaliokunnan lausunnossa ja sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä vastaan niissä kohdissa, jotka pelaajat, urheilijat, kokivat kaikkein ongelmallisimpina. Minusta oli hienoa, että eduskunta pystyi yksimielisesti löytämään kompromissin, jossa tultiin vastaan urheilijoita.

Käsittelyssä tuli ilmi se, että kysymys on marginaalista, pienestä joukosta ihmisiä, mutta samalla pitää muistaa, että loukkaantuminen, peliuran katkeaminen sen vuoksi, voi olla ehkä koko yhteiskunnan kannalta marginaalista, mutta yksittäisen pelaajan kannalta se on kaikkea muuta kuin marginaalista. Sen vuoksi näitä pitää nimenomaan pohtia niin, miten me pystymme turvaamaan pelaajille loukkaantumisten jälkeen sellaisen tulevaisuuden, että he pystyvät kuntouttamaan itsensä ja kouluttamaan itsensä toiseen ammattiin.

Tästä aukeaa laajempi kysymys ei vain tämän osalta, missä minusta on hyvä, että tulimme vastaan: nostimme 80 000 eurosta 100 000 euroon tätä rajaa, ja toisaalta huomioitiin nuorten pelaajien ongelma siitä, että olisi määrätty kyseisen kauden palkasta korvauksen taso. Mutta tässä tullaan isompaan kysymykseen. Me tiedämme, että ylipäätänsä urheilijat voivat olla varsin hankalassa tilanteessa loukkaantumisten tullessa. Tiedämme kaikki, tai varmasti suurin osa, että esimerkiksi jääkiekkoilija Helasen tilanteen, jossa hän on loukkaantunut ottelutapahtumassa niin pahasti ettei vain jääkiekkoura ole ohi, vaan ylipäätänsä on työkyvyttömänä. Häntä on vuosia jo palloteltu ilman kunnollista ratkaisua. Eli tämä ei saa olla siinä päätepiste vaan päinvastoin alku sille, että alamme perata urheilijoiden turvaa, jotka tänä päivänä entistä enemmän ovat työntekijöitä, siinä miten he saavat samanlaisen turvan kuin muutkin työntekijät silloin, jos tulee työkyvyttömyys, jos joutuu kouluttautumaan uuteen työhön.

Mielenkiintoista tässä käsittelyssä myös oli se, että joissain kohdissa ammattiurheilijoita kohdellaan ja katsotaan työntekijöinä, toisissa kohdissa he eivät ole työntekijöitä. Tämä tuli esimerkiksi sen osalta esille, että jääkiekkoilijoilla ei ole esimerkiksi lakko-oikeutta tilanteessa, jossa heidän etujaan kuitenkin ollaan leikkaamassa. Itse katson, että kyllä urheilijoillakin pitää olla oikeus yhteiskunnallisiin kannanottoihin työntekijöinä siinä missä muillakin työntekijöillä.

Lopuksi haluan todeta, että periaatteellisesti vasemmistoliiton näkökulmasta on ongelmallista se, että alamme tehdä leikkureita siitä, mikä on korvauksen taso. Sen pitää määräytyä palkkojen mukaan. Tässä oli kuitenkin kysymys hankalasta, monimutkaisesta yksittäistapauksesta (Ed. Asko-Seljavaara: Haitari on suuri!) — jossa haitari on suuri — mutta ennen muuta me kaikki yhdessä eduskunnassa tulimme vastaan urheilijoita. Sen vuoksi minusta tämä oli kuitenkin eduskunnalta ainoa järkevä ja hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, jossa saimme esityksen, jossa me jouduimme ratkomaan työmarkkinaosapuolien kiistaa valiokuntahuoneessa.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki totesi, että sivistysvaliokunnassa, kuten myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jouduttiin erikoiseen tilanteeseen: keskelle työmarkkinaneuvotteluja, ja se oli juuri näin. Vahvistan sen. Yhtä erikoista ja minusta erinomaista oli se, että löydettiin molemmissa valiokunnissa yhteisymmärrys ja ed. Arhinmäki ja ed. Mäkeläkin olivat täsmälleen samaa mieltä, mikä ei aivan jokapäiväistä valiokunnassa ole.

Minusta tässä valmistelussa muutenkin oli sellaisia kohtia, että ymmärtää puhemiesneuvoston kritiikin tiettyä lainvalmistelua kohtaan ainakin tämän lain valmistelun valossa. On erinomaista, että sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat saaneet tästä aikaan yksimieliset esitykset, jotta tämä laki saadaan säädetyksi 1.5. mennessä, jolloin tästä vakuutusturvasta pitäisi jo sitten näiden osapuolien pystyä sopimaan.

Asiahan on erinomaisen ajankohtainen, koska se koskee suurta osaa jääkiekkoilijoita. Ainakin se on ajankohtainen niillä paikkakunnilla, missä vielä pelataan jääkiekkoa. Se käsittelee urheilijan tapaturma- ja eläketurvaa. Ehkä kahta asiaa tarkastellaan tässä yhtä aikaa: sekä urheilijoiden asemaa että vakuutusten hintojen nousua. Tämän nousun katkaisu on erinomaisen tärkeätä, mutta näitä molempia asioita tulee omasta mielestäni tarkastella tässä rinnan. Se, että näissä molemmissa asioissa menestytään, on sekä seurojen että urheilijoiden yhteinen etu.

Minä näen, että tämän lain osalta täytyy huomioida se, että urheilijoiden työura poikkeaa muista työelämässä olevista. Tätäkin tulee tarkastella laajemmin, koska on varmaa, että ammattiurheilijoiden määrä tulee kasvamaan. Tätä asiaa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti myöskin jatkossa, ja se on hyvä, että valiokunnat ovat kirjanneet sen mietintöihinsä. Eli urheilijoiden työura on poikkeava, se on määräaikainen. Se on lyhyempi kuin muilla, mutta pitenee kuitenkin koko ajan. On selvästi nähtävissä, että urheilijoiden ammattiurat selkeästi pitenevät. On erinomaisen tärkeätä, että urheilu-uraan liittyy kuntoutus ja koulutus sekä uran aikana että sen jälkeen. Sen täytyy olla erittäin suuri osa tätä urheilijan koko työuraa. Myöskin hyvä periaate on se, että urheilulla olisi mahdollisuus kustantaa oma sosiaaliturvansa niin pitkälle kuin se vain on mahdollista.

Tässä laissa oli kolme kohtaa, joihin molemmat valiokunnat ovat selkeästi puuttuneet.

Ensimmäinen oli se, että kesken kuulemisen tuli yllätyksenä osapuolille, että tähän lakiesitykseen on liitetty tämmöinen vakuuttamispakko uutena elementtinä, vaikka sitä esityksen perusteluissa ei ole käsitelty millään tavoin. Sen takia se on kohtuuton tilanne valiokunnalle säätää tästä, ja esityksessä onkin, että valiokunta ehdottaa tämän kohdan poistamista. Niin kuin puheenjohtaja Rehula totesi, niin myöskin edellytetään, että seurataan, että tämä vakuutusturva pystytään hoitamaan.

Tämä vuosityöansion kattokeskustelu oli myöskin erikoinen. Seuraavan kerran, kun tämmöiset asiat ovat meillä käsittelyssä, olisi erittäin tärkeätä, että osapuolet ovat löytäneet yhteisen näkemyksen. Minusta on kohtuullinen riski tuoda tämmöinen asia eduskuntaan päätettäväksi, koska eduskuntahan saattaa päättää siitä mitä vaan. Nyt ehdotettu tarkennus tähän 100 000:een on minusta ihan kohdallaan. Se ymmärtää urheilijoita hieman enemmän ja kuitenkin tuo seuroille sen mahdollisuuden, että vuosityöansiolla on selkeä katto ja vakuutukset ovat tarkasti maksettavissa.

Oli hauskaa näissä perusteluissa, tai hauskaa ja hauskaa, että siinä todettiin, että uhkaavin tilanne vakuutusmatematiikassa on siinä tilanteessa, kun koko jääkiekkojoukkue on samassa bussissa ja matkalla pelistä kotiin. Sen lisäksi tätä vuosityöansiomäärittelyä tarkennettiin, niin kuin puheenjohtaja tässä totesi. Sekin on minusta perusteltu erityisesti nuorten pelaajien kannalta. Minä näen, että nämä valiokuntien esitykset ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö antavat hyvät edellytykset sekä urheilijoille että seuroille viedä eteenpäin tärkeätä ja hyvää toimintaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaiselle sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenelle tekee oikein hyvää, kun saa olla käsittelemässä salissa esitystä, joka on monella tapaa aika ainutlaatuinen, huomattavassa määrin merkillinen ja joltain osin suorastaan historiallinen. Nimittäin en todellakaan muista, että oman kuusivuotisen urani aikana tuolla valiokunnassa, kuten täällä jo mainittiin aiemmin, olisi käyty tupo-neuvotteluja ainakaan noin kiihkeässä hengessä. Toisekseen en muista myöskään, että tähän mennessä valiokuntaa ja ehkä koko eduskuntaakin olisi painostettu järjestämällä mielenosoitus kaukalossa. Semmoinenkin tässä yhteydessä tapahtui. Sitten kun olen itse sitoutunut heikompien puolustamiseen, niin en muista, kun puolustan nyt kyseessä olevia heikkoja eli yli 80 000 ansaitsevia jääkiekkoilijoita, että nämä heikot eivät olisi mahtuneet EU:n mihinkään köyhyyskriteereihin, mutta tässä ehkä nyt niin käy. Puhuttaessa urheilijoista, joitten varsinaisten etujen suuruudesta oli kyse, on kyse urheilijoista, jotka ansaitsevat jonkin verran enemmän kuin kansanedustajat. Tämä, kun toreilla ja turuilla tästä keskustelemme, on hyvä pitää mielessä.

Jossain määrin historiallista, ainakin minulle ennen kokematonta, on myöskin se, että eduskuntaan ja valiokuntaan tuodaan lakiesitys, jossa on pykälä, jossa säädetään sellaista, josta tämän säädöksen kohde, tässä tapauksessa Finanssialan Keskusliitto eli vakuutusyhtiöitä edustava osapuoli, ei etukäteen tiedä mitään, eivätkä myöskään valiokunnan jäsenet tienneet asiasta oikeasti mitään, ennen kuin se ikään kuin vahingossa valiokunnassa paljastui, elikkä siis se, että nyt vakuutusyhtiöille ollaan säätämässä viittauksella toisen lain pykäliin vakuuttamisvelvollisuus. Vielä kummallisempaa on tietysti se, että kun näin menetellään, niin sitä ei millään tavalla lakiesityksessä perustella.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti olen ja myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että tämän tyyppisessä vakuutuslainsäädännössä tällaisia kattorajoja ei periaatteellisesti pitäisi asettaa lainkaan, koska se tietenkin tuo asiaan sen puolen, että sitten kun rajat ylitetään, se vakuutus hankitaan yksityisesti ohi julkisen järjestelmän. Mutta kun tässä on todellakin kysymys järjestelmästä, joka ei ole sillä tavalla sosiaalivakuutusta kuin normaali sosiaalivakuutus tai normaali työntekijöitten tapaturmavakuutuskaan, vaan on tietyllä tavalla sopimusperusteinen asia, niin tämä on hyväksyttävää. Se, mille kohdalle se katto olisi pitänyt asettaa, oli sitten se kysymys, jossa valiokunta muistaakseni minun esityksestäni löysi tämän 100 000:n yksimielisyyden. Sillä tavallahan se oli tietysti yksinkertaista, että kun toinen osapuoli pyytää 80 000:ta ja toinen 120 000:ta valiokunnalta, niin mikseipä valiokunta sitten asettaisi sitä juuri siihen 100 000:een. Mutta, kuten ed. Mäkelä täällä totesi, tätäkin asiaa tulee tässä tapaturmavakuutuslain uudistuksen yhteydessä laajemmin tarkastella ja nyt tästä eteenpäin tietysti seuratakin.

Kaiken kaikkiaan, kun miettii, mitä tästä vielä pitäisi sanoa, niin ehkäpä nyt se, että todellakin oli oikein ja onhan sekin historiallista, että saattoi olla mukana lakiesityksessä, jossa ei menty kirjan mukaan, ja siitä huolimatta kaikki juhlivat täällä salissa tätä laajaa yksimielisyyttä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, kun ed. Arhinmäki täällä viittasi siihen, että urheilijoilla ei ole lakko-oikeutta, niin todellakin, sitä, että sitä ei ole, kannattaa pohtia. Itselleni tulee nyt ensimmäiseksi mieleen, että minä oikeastaan lämpimästi kannattaisin sitä, että tämmöinen oikeus olisi juuri näinä aikoina olemassa. Erityisesti kuopiolaisena jääkiekon ystävänä toivoisin, että tämmöinen lakkohenkisyys puhkeaisi eräässä toisessa keskisuomalaisessa kaupungissa.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin ollut hyvin mielenkiintoinen hallituksen esittelyn käsittely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, tunteitakin herättävä, ja sen ymmärtää. Tämä koskettaa ja kiinnostaa urheilun kautta niin suurta osaa suomalaisia, vaikka tässä itse asian kohteena on vain pieni osa suomalaisia eli nämä aktiiviurheilijat.

Puheenjohtaja esitteli hyvin perusteellisesti lain ja valiokuntakäsittelynkin ja myöskin ne muutokset, mitä valiokunnassa tehtiin, ja ne olivat hyvin perusteltuja. Lakiesityksen käsittely valiokunnassa oli todellakin kiusallinen, koska eri osapuolet olivat vielä niin erimielisiä tämän esityksen sisällöstä, vaikkakin tätä oli valmisteltu jo vuosia. Tätä lakiesitystä oli odotettu hyvin pitkään.

Paitsi että tämä esitys parantaa urheilijoitten sosiaaliturvaa, tämä on myöskin siinä mielessä hyvä, että tällä kannustetaan urheilijaa siinä vaiheessa, kun hän joutuu urheilutyökyvyttömäksi, kuntoutumaan paremmin johonkin muuhun ammattiin elikkä siihen, että hän kouluttautuu ja pystyy jatkossa hankkimaan sitten elantonsa jossakin muussa ammatissa, ja se on varmasti hyvä asia. Merkittävä parannus nykyiseen verrattuna on myös se, että urheilijalle taataan kohtuullinen ansioturva myös pysyvän työkyvyttömyyden tilanteessa.

Paitsi urheilijat, myös suomalaiset urheiluseurat hyötyvät tästä esityksestä. Tämä esityksessä esitetty 80 000 euron yläraja vuosiansioille, joista tapaturma- ja eläkevakuutus maksetaan, muuttui valiokuntakäsittelyssä 100 000:een, joka sidotaan vielä indeksiin, ja tätä aiemmin käytiinkin tässä läpi. Prosessi oli varsin mielenkiintoinen ja eräänlainen kompromissi valiokunnassa. Mutta tärkeintä tässä maksukatossa tai tässä ylärajassa on se, että se ylipäätänsä muodostettiin, koska nyt, kun tämä riskikerroin on tiedossa, on mahdollista ja toivottavaa, että vakuutusmarkkinoille syntyy tervettä kilpailua niin, että tätä tuotetta myös jatkossa olisi useamman vakuutusyhtiön tuotevalikoimassa. Nyt, kun vakuutuksen tarjoajia on käytännössä ollut vain yksi, niin nämä vakuutusmaksut ovat olleet kohtuuttoman suuria ja muodostaneetkin hyvin suuren kustannuserän urheiluseuroille. Ja nyt, kun tuotetta toivottavasti tulee enemmän myyntiin ja hinnat putoavat, niin tämä esitys parantaa silloin urheiluseurojen muutoinkin tiukkaa ja epävarmaa taloudellista tilannetta, ja tästä hyötyvät myös sitten suomalaiset urheiluseurat ja suomalainen urheilu ylipäätänsä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Yleisö! Tosiaan edellinen edustaja Toivakka mainitsikin, että tätä lakia on odotettu pitkään. Olin aikoinaan, vuosina 1993—1997, suunnilleen viitisen vuotta kaikennäköisissä urheilupsyykkauksissa mukana, ja toki tässä ei ollut nyt tämmöisen psyykkisen — anteeksi, että naurattaa — vammautumisen osuutta kauhean hyvin tuotu esiin, kuten muutenkaan ei suomalaisessa lainsäädännössä. Kelahan on aikoinaan päättänyt, että psyykkisiä asiantuntijoita ovat lähinnä psykiatrit. Psykiatri siis on lääkäri, joka erikoistuu niin sanottuihin mielisairauksiin, joihin määrätään lääkkeitä lähinnä, mutta psykologit, jotka käyvät nykyään yliopistoa 6 vuotta — on vaikein paikka päästä opiskelemaan nykyään — eivät kelpaa Kelan asiantuntijoiksi eivätkä antamaan terapiaa, vaikka voitaisiin heti valtuuttaa, varmaan urheiluvammoissakin on hyvin pitkälle kyse justiin siitä mentaalisesta ja henkisestä puolesta.

Mutta sen verran, kun tässä nyt kollega ja sukunimeltäkin kaima totesi tästä urheilijoiden lakko-oikeudestakin jopa. Tosiaan aikoinaan tuli puhuttua siitä tuomareita vastaan, juuri aivan kuin eilisessäkin surullisessa näytöksessä tapahtui. Aikoinaan mäkimiehille — Janne Ahonen ehkä aikoinaan tunnetuin mäkimiehistä, pääsin psyykkaamaan häntäkin nuorena — puhuttiin hyvin paljon siitä, että pitäisi Suomen koko joukkueen tehdä lakko varsinkin, kun ruvettiin sitten vielä olemaan EU:ssakin. Jälkikäteen tuli puhe siitä, että täytyisi olla semmoinen selkeä päätös, että ei tulla näihin kuvioihin, ellei tyyli muutu. Mutta se siitä lakosta.

Tästä Kela- tai vakuutusjutusta yleensäkin, minä en löytänyt täältä nyt, kuka sitten arvioi lopullisesti taas. Kai se sitten Kelan kautta jotenkin menee tai mikä on se lopullinen tuomio—lääkäri-istuin, joka sitten päättää, kuinka vammautunut urheilijapoloinen meillä tässä nytten onkaan, koska muutenhan tiedän kokemuksestakin, että kaikki vakuutusyhtiöt ovat tottuneet pahamaineisesti vitkastelemaan tässä maassa ja viemään niitä asioita huonosti eteenpäin. Toki sitten, jos mennään palkkaluokissa isompiin summiin, kun tämä nyt on 100 000 euroa, sehän on aika uskomattoman iso summa tämmöiselle, joku taisi sanoa, että urheilutyökyvytön, taisi olla justiin ed. Toivakka, sinänsä aika hauska termi, urheilutyökyvytön. Siinä moni ruskeisiin kirjekuoriin tottunut vanhemman polven veteraaniurheilija pyörisi haudassaan varmasti jo, kun kuulisi "urheilutyökyvytön". Ehkä urheilukyvytön olisi oikea ilmaisu. Mutta siis justiin tässäkin toki rahalla saa varmasti sen kaltaisia lääkäreitä sitten ja vakuutusyhtiöitä, kun niitä oikein kilpailutetaan, että sitten pystytään päättelemään selkeämmin se, että meillä on nyt kyseessä sen kaltainen vamma, joka oikeuttaa korvauksiin.

Vielä sen verran, että näihin urheilijoihin sitten pitäisi tavallaan ajattelullisestikin ottaa tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa, koska meillä on ollut kauheesti urheilijoita ja aivan pieni, muutama promille on näitä, jotka pääsevät sinne 100 000:een, 80 000:kin olisi ihan hyvin voinut olla se summa, niin kun optioidaan suomalainen brändi, niin kaikki nämä nuoret naiset, miehet, pojat ja tytöt ovat valtava potentiaali sille, että Suomi jonain päivänä sitten saisi itselleen — arvoisa ministerikin, hauska tavata, nähdä — todella jotain merkittävää brändiä ja ansiota heidän suorituksistaan.

Eli tämä on siinä mielessä erittäin tärkeää lainsäädäntöä, että luodaan sitä tunnetta, että tämä valtio ja varsinkin poliittinen koneisto, joka niin useasti sitten kaikennäköisissä johtokunnissa näissä urheilutilanteissa käy putsaamassa pöydän ja näyttelemässä naamaansa, tulee mukaan tähän ja takaa nuorillekin, vasta-aloitteleville urheilijoille tämän kaltaisen systeemin. Tämä on oikean suuntaista lainsäädäntöä kaikesta huolimatta.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että urheilusta toimeentulonsa saavien tapaturma- ja eläketurvaa kehitetään. Urheilun ammattimaistumisen ja toisaalta urheilu-urien pidentymisen myötä ja urheilusta pääasiallisen toimeentulonsa saavien määrä on lisääntynyt. Urheiluun liittyy korostunut tapaturmariski, mikä edellyttää, että lakisääteisesti huolehditaan vakuuttamisvelvollisuuden kattavuudesta ja turvan asianmukaisesta tasosta, johon tämä lakiesitys tähtää. Tässä lakiehdotuksessa urheilutyökyvyttömyydestä maksettava tapaturmaeläke ehdotetaan sidottavasti nykyistä selvemmin siihen, että urheilija kouluttautuu uuteen ammattiin, mikä on todella kannatettavaa.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että urheilijoiden urasuunnittelua ja kouluttautumista tuetaan sekä työllistymistä edistetään urheilu-uran aikana ja sen jälkeen kaikin tavoin.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Niin ikään pidän tätä lainsäädäntöä ja tämän muutosta erittäin tarpeellisena ja kannatettavana. Erityisesti siitä syystä kiitän valiokuntaa siitä, että asia on käsitelty valiokunnassa ripeästi, jolloin se todennäköisesti saadaan sitten voimaan 1.5., niin kuin on tarpeellista.

Muutamia ongelmia lähinnä työnantajan eli seuran näkökulmasta. Ensiarvoisen tärkeää on se, että nyt tässä vakuutuksessa on ansiokatto, on se sitten se 80 000 tai 100 000, nimenomaan siitä syystä, että tämä vakuutuksen rahoituspohja on kapea, se on edelleen sitä. Toivonkin todella, että tähän saadaan nyt sitten sitä kilpailua. On tietenkin hankala tilanne silloin, kun on kysymyksessä lakisääteinen vakuutus eikä kilpailua käytännössä ole. Kun on vain yksi yhtiö, joka vakuutusta tarjoaa, niin jokainen ymmärtää, miten siinä sitten käy, kustannukset nousevat. Jos nyt omia liigaseuran aktiiviaikoja muistelen, niin 1990-luvun lopulla vakuutuksen hinta oli noin 9 prosenttia. Tänä päivänä se on 26,5 prosentin nettokustannus seuralle, jolloin nousu on ollut varsin huikeaa. Pelaajathan osallistuvat tämän vakuutuksen eläkeosion kustantamiseen 2 prosentilla, muuten kustannus on siellä seuran puolella.

Pidän itse myös tärkeänä sitä, että mahdollista korvausaikaa on supistettu nyt vakuutuksen osalta viiteen vuoteen. Se aktivoi urheilijan, entisen urheilijan tässä tapauksessa, kouluttautumaan toiseen ammattiin ja näin pääsemään mukaan taas työelämään, vaikka todellakin se urheilu-ura siinä tapauksessa sitten onkin ohi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kolme havaintoa:

Ensinnäkin kun ajatellaan minkälaiseen taloudelliseen tulevaisuuteen ollaan menossa, niin tämä laki viedään nyt kyllä oikeaan aikaan läpi ja mitoitetaan myöskin sillä tavalla, että se on sitten valmiina käytettävissä, kun aika taas ehkä tulevaisuudessa joksikin muuksi muuttuu. Elikkä siinä suhteessa on aivan mainiota, että tästä on saatu yksimielinen mietintö aikaiseksi. Kun kuunteli täällä tämän lähetekeskustelun, niin se vähän ennakoi muutakin.

Sitten täällä on kaivattu lakko-oikeutta. No, esimerkiksi NHL:n lakkohan taisi kestää ainakin yhden pelikauden kokonaan tuolla Pohjois-Amerikassa. Jos se siellä syndikalismin pesässä on mahdollinen, niin miksei sitten tupo-Suomessa.

Sitten kolmanneksi, jos nyt kaivataan tänä keväänä valtakunnansovittelijaa, niin minusta ed. Rehula on erittäin sopiva siihen tehtävään, kun hän sovitteli tämänkin asian kuntoon.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka pisti silmääni valiokunnan mietinnössä, oli se, kun täällä puhutaan näistä rahastoista ja rahastointimahdollisuudesta. Saattaa olla, että muistan nyt väärin, mutta vuodenvaihteessa tuloverolain muutoksen yhteydessä, kun rahastointimahdollisuutta muutettiin, myös sitä aikajaksoa muutettiin. Mietinnössä todetaan, että rahaston varoja voi tulouttaa minimissään 5:n ja maksimissaan 10 vuoden aikana. Jos en aivan väärin muista, niin laki muuttui niin, että se on 2—10 vuoden aikana, mutta saattaa olla, että olen väärässä, korjatkaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä hallituksen esitys hieman muuttui valiokuntakäsittelyssä, etenkin tämä 80 000 raja nousi 100 000:een. Silloin, kun tämä hallituksen esitys lähti valiokuntaan, käytin pitemmän puheenvuoron. Haluan tässä vaan tuoda esiin sen ongelman, johon valiokunnan puheenjohtajakin viittasi, että tarjonta tällä vakuutuspuolella on kyllä hämmästyttävän vähäistä. Käytännössä yksi ryhmä, yksi toimija, pystyy ikään kuin markkinoita säätelemään ja ohjaamaan. Se ei ole hyvä. Aina kun on vain tavallaan yksi toimittaja, on tilanne huono. Tämä koskee nimenomaan sellaista tapausta tämä yleinenkin asia, että jos ihminen, tässä tapauksessa urheilija, joka viihdyttää meitä, tekee työtään, työpaikallaan tulee työkyvyttömäksi, niin pitäähän siinä olla kunnon turva ihmisellä myös tulevaisuuteen. Tämä parani. Se ei parantunut niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta tiedän, että monasti nämä asiat ovat myös hallitukselle arvovaltakysymyksiä. Piiruakaan ei saisi muuttaa, kun viisas porvarihallitus on jotain tehnyt. Tässä kuitenkin nyt tunnustus valiokunnan puheenjohtajalle ja valiokunnalle, että saitte jotain muutoksia, se on kuitenkin noteerattavissa. Taas kun huomenna pelataan playoff-kiekkoa ja ihmiset pistävät itsensä likoon, niin toivon, että he kokevat, että tähän on saatu edes parannusta.