Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lissabonissa 13. päivänä joulukuuta viime vuonna allekirjoitettu Lissabonin sopimus on hyvin pitkän prosessin tulos. Euroopan unionin sopimuspohjaa on kehitetty voimakkaasti koko Suomen jäsenyyden ajan. Joidenkin epävirallisten laskelmien mukaan 13-vuotisesta jäsenyysajastamme on vain parisen vuotta ollut aikaa, jolloin ei olisi ollut jollain tavoin käynnissä perussopimusmuutoksen valmistelu, sitä koskeva neuvottelu tai sen voimaansaattamisprosessi.

Vuosina 2002—2003 työskennelleen tulevaisuuskonventin ja vuosina 2003—2004 kokoontuneen hallitustenvälisen konferenssin tuloksena sovittiin, että unionin perussopimukset kumottaisiin ja niiden tilalle tulisi yhtenäinen teksti, perustuslakisopimus. Yhteensä 18 eli runsaat kaksi kolmasosaa unionin jäsenvaltioista ratifioi perustuslakisopimuksen, mutta Ranskan ja Alankomaiden vuonna 2005 pidetyt kansanäänestykset estivät sen voimaantulon, ja asiassa päätettiin pitää tuumaustauko.

Suomi katkaisi tuon passiivisen tuumaustauon puheenjohtajakaudellaan syksyllä 2006 ja kävi sopimusuudistuksesta luottamukselliset keskustelut kaikkien muiden jäsenvaltioiden sekä unionin instituutioiden kanssa. Keskusteluissa kävi selväksi, että jäsenvaltiot halusivat säilyttää pääosan perustuslakisopimuksen sisällöstä mutta että sen muotoa jouduttaisiin muuttamaan. Saksa jatkoi keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa, ja sen puheenjohtajakauden päätteeksi kesäkuussa 2007 päästiin yhteisymmärrykseen uudelle hallitustenväliselle konferenssille annettavasta toimeksiannosta.

Toimeksiannon lähtökohtana oli perustuslakisopimuksen sisältö, johon tehtävät muutokset kirjattiin tarkkaan. Sen pohjalta hallitustenvälinen konferenssi työskenteli, ja lopullinen yhteisymmärrys tulevasta sopimuksesta saavutettiin epävirallisessa päämiestapaamisessa lokakuussa. Työnimellä "uudistussopimus" kulkenut teksti sai lopulta nimekseen Lissabonin sopimus allekirjoituspaikkansa mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tämä Lissabonin sopimus täyttää saman peruskriteerin kuin perustuslakisopimus. Se on selkeä parannus nykytilaan verrattuna, ja sen vuoksi valtioneuvosto esittää sen ratifiointia. Suomen tärkeinä pitämät perustuslakisopimuksen sisältöuudistukset toteutuvat Lissabonin sopimuksessa lähes täysimääräisesti. Sen sijaan perustuslakisopimuksen muodon yksinkertaistamistavoitteesta eli yhdestä yhtenäisestä tekstistä jouduttiin luopumaan. Lissabonin sopimuksessa muutokset toteutettiin perinteisellä tavalla eli muuttamalla osittain entisiä sopimuksia. Entiset sopimukset jäävät voimaan siltä osin kuin niitä ei ole muutettu.

Lissabonin sopimuksessa unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jako selkiytyy, mutta siihen ei tule olennaisia sisällöllisiä muutoksia nykytilanteeseen verrattuna. Peruslähtökohtana säilyy sama toimivallan siirtämisen periaate kuin nykyäänkin. Sen mukaan unioni toimii jäsenvaltioiden antaman toimivallan rajoissa. Toimivalta, jota ei ole siirretty unionille, kuuluu nimenomaisesti määräten jäsenvaltioille.

Euroopan unionista tulee nyt myös yhtenäinen oikeushenkilö, ja pilarijako poistuu. Päätöksentekomenettelyitä vähennetään ja yksinkertaistetaan. Pääsäännöksi tulee niin sanottu tavallinen lainsäädäntömenettely, joka vastaa käytännössä nykyistä yhteispäätösmenettelyä. Sen mukaan päätökset tehdään neuvostossa määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentti on neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä.

Tavallisen lainsäädäntömenettelyn ottaminen pääsäännöksi tarkoittaa merkittävää muutosta erityisesti oikeus- ja sisäasioissa, sillä kolmas pilari on tähän saakka ollut hallitustenvälistä yhteistyötä, jossa päätökset vaativat pääsääntöisesti yksimielisyyttä. Perustuslakisopimukseen verrattuna Lissabonin sopimus sisältää vahvistettuja säännöksiä oikeus- ja sisäasioita koskevasta hätäjarrusta sekä tiiviimmästä yhteistyöstä, mutta nämä tarkennukset eivät muuta perusratkaisuja.

Myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat säännökset säilyvät olennaisilta osin samanlaisena kuin perustuslakisopimuksessa. Niihin tehdyt täsmennykset eivät muuta jo perustuslakisopimuksessa tehtyjä perusratkaisuja. Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävä uudistus on unionin perusoikeuskirjan muuttuminen poliittisesta asiakirjasta oikeudellisesti sitovaksi.

Perustuslakisopimukseen verrattuna Iso-Britannia ja Puola saivat poikkeusjärjestelyn, jonka mukaan tuomioistuimet eivät voi arvioida perusoikeuskirjan määräysten noudattamista niissä. Sopimus sisältää myös Suomen pitkäaikaisen tavoitteen eli määräyksen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Lissabonin sopimus ei muuta perustuslakisopimuksen toimielinpakettia, joka tuo unionille kaksi uutta korkean tason toimijaa. Eurooppa-neuvostosta tulee oikeudellisesti sitovia päätöksiä tekevä toimielin, jonka puheenjohtajuus siirtyy kiertävän puheenjohtajamaan päämieheltä erikseen valitulle pysyvälle puheenjohtajalle. Pysyvä puheenjohtaja valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi, ja hänet voidaan valita kerran uudelleen.

Toinen uusi toimija on ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jolle ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajuus siirtyy kiertävän puheenjohtajavaltion ulkoministeriltä. Korkean edustajan tehtävä on sama kuin perustuslakisopimuksessa. Ainoastaan nimike on muutettu ulkoministeristä korkeaksi edustajaksi. Korkealla edustajalla on kaksi hattua, sillä hän on samanaikaisesti myös komission varapuheenjohtaja, joka valitaan muiden komissaarien tavoin viideksi vuodeksi. Jotkut ovat luonnehtineet, että hänellä on myös kolmas hattu, sillä hän on oman valtionsa kansalainen komissiossa.

Toimielinpakettiin kuului myös komission jäsenmäärän supistaminen niin, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole omaa komissaaria. (Ed. Tennilä: Miksi siihen piti suostua?) Komissiossa on kerrallaan yksi kansalainen kahdesta kolmasosasta jäsenvaltioita, yhden kolmasosan ollessa ulkona. Eurooppa-neuvosto voi yksimielisellä päätöksellä muuttaa komissaarien lukumäärää koskevaa päätöstä. Jäsenvaltiot ovat koostaan riippumatta tasavertaisia komissaarien kierron suhteen. Tämä supistaminen ei kuitenkaan koske vielä seuraavaa, vuonna 2009 valittavaa komissiota, vaan se otetaan käyttöön vasta vuonna 2014.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimus täyttää Suomen kannalta olennaisimmat neuvottelutavoitteet ja on hyväksyttävä kokonaispaketti, joka merkitsee parannusta nykytilanteeseen verrattuna. Se on oikeudelliselta muodoltaan kansainvälinen sopimus, kuten oli perustuslakisopimuskin nimestään huolimatta. Siinä on piirteitä niin liittovaltiollistumisen suuntaan kuin vastakkaiseenkin eli hallitustenvälisyyden suuntaan, mutta kokonaisarvioni on, että se säilyttää unionin perusolemukseltaan nykyisellään, omanlaisenaan, sui generis -muodostelmana, joka ei ole liittovaltio eikä valtioiden välinen liitto. Sitä on paras kutsua Euroopan unioniksi.

Lissabonin sopimus antaa Euroopan unionille mahdollisuuden muuttua Suomen ja monien muiden jäsenvaltioiden tavoitteiden mukaisesti aiempaa tehokkaammin päätöksiä tekeväksi ja kansainvälisesti toimintakykyisemmäksi unioniksi. Se antaa entistä tehokkaammalle ja yhtenäisemmälle toiminnalle aiempaa paremmat edellytykset, ja sen uudistukset auttavat unionia saamaan vahvemman legitimiteetin kansalaisiin nähden. Sen vuoksi Lissabonin sopimuksen voimaantulo on sekä unionin yhteinen että Suomen kansallinen etu, ja siksi valtioneuvosto esittää eduskunnalle sen ratifioimista. Sopimuksen ovat ratifioineet tähän mennessä Ranska, Unkari, Slovenia, Malta, Romania ja Bulgaria. Irlanti on ainut maa, joka järjestää asiasta kansanäänestyksen kesäkuussa. Hyvin monissa maissa parlamentaarinen käsittely on juuri nyt käynnissä.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet eivät kuitenkaan takaa, että unioni alkaisi toimia tehokkaammin ja johdonmukaisemmin tai että sen legitimiteetti kansalaisten silmissä kasvaisi. Tarvitaan myös poliittista tahtoa näiden uusien mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseen. Suomi tulee omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että tätä poliittista tahtoa löytyy.

Aivan lähitulevaisuudessa poliittista tahtoa tarvitaan ainakin siihen, että sopimuksen toimielinpaketin uudistukset saadaan täytäntöön ja toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla niin unionin tehokkuuden kuin sen legitimiteetinkin kannalta. Suomi tulee olemaan aktiivinen sopimuksen hyvään täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä, ja niihin liittyvä valmistelu on käynnissä valtioneuvoston piirissä. Vaikka sopimuksen ratifiointiprosessi on vielä kesken, on viisasta katsoa jo nyt myös muutama askel eteenpäin ja valmistautua toimeenpanossa tulevaan.

Erityisen paljon haasteita täytäntöönpanossa aiheuttavat Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat uudet korkean tason toimijat: Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ja korkea edustaja. Uusien toimijoiden tehokas toiminta edellyttää, että heidän tehtävänkuvassa ja keskinäinen työnjakonsa on selkeä. Lissabonin sopimuksen määräykset eivät vastaa kaikkiin käytännössä esiin tuleviin kysymyksiin työnjaon osalta. Lisäksi tulisi määritellä uusien toimijoiden suhteet komission puheenjohtajaan sekä myös erityisesti kiertävän puheenjohtajavaltion pääministeriin ja ulkoministeriin. Ensimmäisten toimen haltijoiden persoonat eivät saa liikaa vaikuttaa tehtävänkuvien muodostamiseen.

Oikean tasapainon, työnjaon ja yhteistyösuhteiden löytäminen on tärkeää, jotta uusi järjestelmä toimisi tehokkaasti. Se on tarpeellista myös siksi, etteivät Brysselissä toimivat uudet ja vanhat toimielimet etäänny jäsenvaltioista ja etteivät jäsenvaltiot etäänny unionista. Etääntyminen vähentäisi jäsenvaltioiden ja kansalaisten omistajuuden tunnetta unionin suhteen ja olisi omiaan heikentämään unionin legitimiteettiä kansalaisten silmissä. Merkittävä syy täytäntöönpanon huolelliseen toteuttamiseen on neuvoston työn johtaminen ja koordinointitarve.

Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan ja korkean edustajan välisessä työnjaossa yhtymäkohtia on erityisesti unionin edustamisessa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa. Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan tehtäviin kuuluu Lissabonin sopimuksen mukaan unionin ulkoinen edustaminen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvissa asioissa hänen omalla tasollaan ja tässä ominaisuudessa. Tämä hänen edustamistehtävänsä ei kuitenkaan rajoita korkean edustajan toimivaltaa, johon kuuluu yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen ja unionin pääasiallinen edustaminen siinä. Komissiolla on yleisvastuu huolehtia unionin edustamisesta muissa ulkoasioissa.

Uskon, että näiden kahden toimijan kesken löytyy luonteva työnjako. Varsinainen johtorooli ja unionin aktiivinen edustaminen kansainvälisen yhteisön asialistalla kulloinkin olevissa yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa kuuluu mielestämme korkealle edustajalle. Suomelle on tärkeää, että korkealle edustajalle annetaan vahva rooli. Se samalla vahvistaa unionin yhteisöllisiä piirteitä. Myös komission puheenjohtajan ja korkean edustajan yhteistyön on sujuttava komission sisällä saumattomasti.

Eurooppa-neuvoston pysyvällä puheenjohtajalla olisi luonteva rooli unionin ulkoisessa edustamisessa kaikkein korkeimmalla tasolla kolmansien maiden päämiehiin päin niin kahdenvälisesti kuin niin sanotuissa kolmas maa -huippukokouksissa. Hän voisi pitää tapaamisissa esillä isoja Euroopan neuvoston linjaamia poliittisia kysymyksiä, kuten vaikka tästä ajasta nostettuina ilmastonmuutosta tai energiaturvallisuutta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävässä ja työssä voisi korostua EU:n poliittisten painopisteiden esille tuominen.

Uusien toimijoiden työnjako ja suhde kiertävään puheenjohtajamaahan ovat tärkeitä seikkoja erityisesti neuvoston työn yleisen johtamisen ja koordinoinnin kannalta. Neuvoston toiminnan koordinointi ja asioiden vienti neuvostosta Eurooppa-neuvostoon on ollut haasteellista nykyisessäkin järjestelmässä, jossa kaikki neuvostokokoonpanot ja niiden alaiset valmisteluelimet sekä Eurooppa-neuvosto toimivat kiertävän puheenjohtajamaan johdolla. Niiden hoitaminen muuttuu entistä haasteellisemmaksi, kun Eurooppa-neuvoston ja ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajuudet siirtyvät pois kiertävältä puheenjohtajamaalta, mutta muut kokoonpanot jäävät puheenjohtajamaalle.

Yleisten asiain neuvoston rooli korostuu, mutta uusien toimijoiden tiivis yhteistyö kiertävän puheenjohtajamaan kanssa on muutoinkin välttämätöntä. Kiertävällä puheenjohtajavaltiolla tulee myös Lissabonin sopimuksen voimaan tultua olemaan keskeinen rooli unionin toiminnassa niin sen asiasisällön kuin toiminnan yleisen johdon ja koordinoinninkin osalta.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen toimeenpanoon liittyy paljon isoja kysymyksiä ja muutoksia. Vaikka ratifiointiprosessi on kesken, on välttämätöntä, että vähitellen katseita siirretään jo toimeenpanoon. Jos Suomessa kahden ministeriön yhdistäminen kesti vähän alle kahdeksan kuukautta ja teki siinäkin tiukkaa, niin ei voida olettaa, että eurooppalainen ulkosuhdehallinto pystytetään parissa kuukaudessa.

Uusi sopimus ja sen toimeenpano sekä laajentunut 27 jäsenmaan unioni luovat myös uudenlaisia haasteita Suomen vaikuttamisessa unionissa. Vaikuttamisen ennakointi aktiivisesti kaikilla eri tasoilla korostuu. Asian laajuuden ja merkittävyyden takia valtioneuvosto antaa loppusyksystä selonteon Lissabonin sopimuksen toimeenpanosta ja unionin uudesta tilanteesta, mikäli sopimus ratifioidaan kaikkialla Euroopassa. Voi sanoa, että Suomen haasteena on erityisesti Euroopan parlamentin aseman tiedostaminen ja sen vaikutus unionin päätöksentekoon. Se tuo väistämättä lisävaatimuksia Suomen kokoisen maan koneistolle.

Pääministeri Vanhasen puheenvuoro on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Lissabonfördraget, som undertecknades i Lissabon den 13 december 2007, är resultatet av en lång process. Europeiska unionens grundläggande fördrag har utvecklats kraftigt under hela Finlands medlemskap. Enligt vissa inofficiella beräkningar är det bara under två år av hela den 13-åriga medlemskapstiden som det inte pågått någon som helst beredning av ändringar i grundfördragen, förhandlingar kring detta eller en process för ikraftsättande av fördraget.

Som ett resultat av arbetet i framtidskonventet, som var verksamt åren 2002—2003, och regeringskonferensen åren 2003—2004 beslutades att unionens grundfördrag skulle upphävas och en enhetlig text, ett konstitutionellt fördrag, komma i deras ställe. Sammanlagt 18 medlemsstater, dvs. drygt två tredjedelar av unionens medlemsstater, ratificerade det konstitutionella fördraget, men de folkomröstningar som hölls i Frankrike och Nederländerna år 2005 förhindrade fördraget att träda i kraft, och därför beslutade man att ta lite tid för eftertanke i frågan.

Finland avbröt den passiva betänketiden under sitt ordförandeskap hösten 2006 och förde konfidentiella diskussioner om fördragsreformen med de andra medlemsstaterna och med unionens institutioner. Under diskussionerna framgick det tydligt att medlemsstaterna ville bevara största delen av innehållet i det konstitutionella fördraget, men att man skulle bli tvungen att ändra på formen. Tyskland fortsatte diskussionerna med medlemsländerna, och i slutet av Tysklands ordförandeskap i juni 2007 nådde man samförstånd om det uppdrag som skulle lämnas till den nya regeringskonferensen.

Uppdraget grundade sig på det konstitutionella fördragets innehåll, i vilket de ändringar som skulle göras antecknades noggrant. Regeringskonferensen arbetade utgående från detta, och slutligt samförstånd om det framtida fördraget nåddes under ett inofficiellt möte för stats- och regeringscheferna i oktober. Den text som hade gått under arbetsnamnet reformfördraget fick slutligen namnet Lissabonfördraget i enlighet med den ort där fördraget undertecknades.

Lissabonfördraget uppfyller samma grundläggande kriterium som det konstitutionella fördraget: det utgör en klar förbättring i förhållande till dagsläget, och därför föreslår statsrådet att det ska ratificeras. De innehållsliga ändringar i det konstitutionella fördraget som Finland anser vara viktiga genomförs så gott som till fullo i Lissabonfördraget. Däremot blev vi tvungna att avstå från målet om att förenkla det konstitutionella fördragets form, det vill säga att uppnå en enhetlig text. I Lissabonfördraget gjordes ändringarna på traditionellt vis, det vill säga genom att man till vissa delar ändrar de tidigare fördragen. De tidigare fördragen förblir i kraft till de delar som inte har ändrats.

I och med Lissabonfördraget blir kompetensfördelningen mellan unionen och medlemsstaterna klarare, men det kommer inte att innebära några större innehållsliga förändringar i jämförelse med hur det är i dag. Den grundläggande utgångspunkten av i dag, principen om överförande av befogenheter, kommer att bestå. Enligt denna princip handlar unionen inom ramarna för den befogenhet som medlemsstaterna ger. Den befogenhet som inte har överförts till unionen hör till medlemsstaterna.

Europeiska unionen blir en enhetlig juridisk person och indelningen i pelare avskaffas. Beslutsförfarandena blir färre och förenklas. Som huvudregel tillämpas ett så kallat vanligt lagstiftningsförfarande som i praktiken motsvarar dagens medbeslutandeförfarande. Förfarandet innebär att besluten i rådet fattas med kvalificerad majoritet och att Europaparlamentet som lagstiftare jämställs med rådet.

Att ett vanligt lagstiftningsförfarande blir huvudregel innebär betydande förändringar framför allt i rättsliga och inrikes frågor, eftersom den tredje pelaren fram till nu har bestått av mellanstatligt samarbete där besluten i regel kräver enhällighet. I jämförelse med det konstitutionella fördraget innehåller Lissabonfördraget kraftigare bestämmelser om en nödbroms för rättsliga och inrikes frågor samt bestämmelser om ett intensivare samarbete, men dessa preciseringar ändrar inte på de grundläggande lösningarna.

Också bestämmelserna om den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken bibehölls så att de till väsentliga delar är de samma som i det konstitutionella fördraget. De preciseringar som gjorts i dessa bestämmelser ändrar inte på de grundläggande lösningar som man gick in för redan i det konstitutionella fördraget. En förändring som är betydande med tanke på medborgarnas rättssäkerhet är det faktum att unionens stadga om de grundläggande rättigheterna blir rättsligt bindande från att tidigare ha varit ett politiskt dokument.

I förhållande till det konstitutionella fördraget infördes för Storbritanniens och Polens del ett undantagsarrangemang enligt vilket domstolarna inte kan bedöma hur stadgan om de grundläggande rättigheterna följs i dessa länder. Fördraget omfattar också ett av Finlands långsiktiga mål, nämligen en bestämmelse om att unionen ska tillträda den europeiska människorättskonventionen.

Lissabonfördraget medför inga förändringar i det konstitutionella fördragets institutionella ram som ger unionen två nya aktörer på hög nivå. Europeiska rådet blir en institution som fattar juridiskt bindande beslut, och ordförandeskapet i rådet övergår från stats- och regeringschefen i det aktuella ordförandelandet på en permanent ordförande som utses särskilt. Den permanenta ordföranden utses för två och ett halvt år och kan omväljas en gång.

Den andra nya aktören är den höga representanten för utrikes- och säkerhetspolitiken som blir ordförande för rådet (yttre förbindelser), till skillnad från tidigare då ordförandeskapet innehades av utrikesministern för det aktuella ordförandelandet. Den höga representantens uppgift är densamma som den uppgift som anges i det konstitutionella fördraget, endast titeln byts ut från utrikesminister till hög representant. Den höga representanten har så att säga två hattar, eftersom personen samtidigt är kommissionens vice ordförande och väljs, i likhet med de andra kommissionärerna, för fem år. Somliga har beskrivit situationen som sådan att vederbörande har ytterligare en tredje hatt i egenskap av den egna statens medborgare i kommissionen.

Den institutionella ramen inbegrep också en minskning av antalet medlemmar i kommissionen så att alla medlemsstater inte har en egen kommissionär. I kommissionen finns under en och samma tid en medborgare från två tredjedelar av medlemsstaterna, medan en tredjedel står utanför. Europeiska rådet kan med ett enhälligt beslut ändra beslutet om antalet kommissionärer. Medlemsstaterna är i jämlik ställning när det gäller rotationen bland kommissionärerna, oberoende av staternas storlek. Denna minskning gäller dock inte ännu nästa kommission, som väljs år 2009, utan förfarandet börjar tillämpas först år 2014.

Lissabonfördraget uppfyller de viktigaste av Finlands förhandlingsmål och är ett godtagbart helhetspaket som innebär en förbättring i jämförelse med dagsläget. Till sin juridiska form är fördraget en internationell överenskommelse liksom det konstitutionella fördraget, trots namnet. Fördraget har inslag som går i såväl förbundsstatlig som mellanstatlig riktning, men min bedömning av helheten är att fördraget bevarar unionens innersta väsen och dess egna sui generis-entitet, som varken är en förbundsstat eller ett mellanstatligt förbund. Det är bäst att kalla den Europeiska unionen.

Lissabonfördraget ger Europeiska unionen en möjlighet att i linje med Finlands och många andra medlemsstaters mål bli en union där beslutsfattandet sker effektivare än förr och som är internationellt mer handlingskraftig. Fördraget ger bättre förutsättningar för en effektivare och mer enhetlig verksamhet och de reformer fördraget medför hjälper unionen att få starkare legitimitet i förhållande till medborgarna. Det ligger därför i både unionens gemensamma och i Finlands nationella intresse att Lissabonfördraget träder i kraft och därför föreslår regeringen för riksdagen att det ratificeras. Lissabonfördraget har redan ratificerats av Frankrike, Ungern, Slovenien, Malta, Rumänien och Bulgarien. Irland är det enda land som ordnar en folkomröstning i frågan i juni.

De möjligheter som Lissabonfördraget erbjuder garanterar ändå inte att unionen börjar fungera effektivare och konsekventare eller att dess legitimitet ökar i medborgarnas ögon. Det behövs också politisk vilja att utnyttja dessa nya möjligheter. Finland kommer för sin del att medverka till att denna politiska vilja finns.

Inom den närmaste framtiden behövs politisk vilja åtminstone för att reformerna av fördragets institutionella ram kan genomföras och fås att fungera på bästa möjliga sätt såväl när det gäller unionens effektivitet som dess legitimitet. Finland kommer att vara aktivt i de frågor som gäller ett gott verkställande av fördraget, och beredningen av detta har inletts inom statsrådet. Även om processen med att ratificera fördraget ännu inte är avslutad är det klokt att redan nu blicka framåt och förbereda sig för framtiden.

Speciellt stora utmaningar för verkställigheten innebär de nya aktörer på hög nivå som införs i och med Lissabonfördraget: Europeiska rådets permanenta ordförande och höga representant. För att de nya aktörerna ska kunna vara effektiva krävs att deras arbetsbeskrivning och inbördes arbetsfördelning är tydlig. Bestämmelserna i Lissabonfördraget ger inte svar på alla praktiska frågor om arbetsfördelningen. Dessutom bör man fastställa i vilket förhållande de nya aktörerna står till kommissionens ordförande och till statsministern och utrikesministern i det aktuella ordförandelandet. De första befattningshavarna får inte i alltför hög grad påverka arbetsbeskrivningen.

Det är viktigt att finna rätt balans, arbetsfördelning och samarbetsförhållanden för att det nya systemet ska fungera effektivt. Detta är viktigt också för att de nya och gamla organen i Bryssel inte ska fjärma sig från medlemsstaterna, och för att medlemsstaterna inte ska fjärma sig från unionen. Ett fjärmande skulle minska medlemsstaternas och medborgarnas känsla av samhörighet med unionen och eventuellt försvaga unionens legitimitet i medborgarnas ögon. En viktig anledning till att verkställandet genomförs omsorgsfullt är ledningen och koordineringen av rådets arbete.

I arbetsfördelningen mellan Europeiska rådets permanenta ordförande och höga representant finns likheter särskilt när det gäller att representera unionen i frågor som gäller den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Till uppgifterna för Europeiska rådets permanenta ordförande hör enligt Lissabonfördraget att på sin nivå och i denna egenskap representera unionen utåt i de frågor som omfattas av den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Denna representationsuppgift begränsar dock inte de befogenheter som har tilldelats unionens höga representant och som gäller att leda den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken och representera unionen i dessa frågor. Kommissionen bär det allmänna ansvaret för att företräda unionen i andra utrikes frågor.

Jag tror att man kommer att finna en naturlig arbetsfördelning mellan dessa två aktörer. Till den höga representantens uppgifter hör den egentliga ledarrollen och att aktivt representera unionen i de frågor som gäller den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken och som kommer upp på den internationella gemenskapens agenda. Det är viktigt för Finland att den höga representanten får en stark roll. Detta stärker samtidigt unionens gemenskapsdrag. Samarbetet mellan kommissionens ordförande och den höga representanten måste också fungera smidigt.

Europeiska rådets permanenta ordförande ska ha en naturlig roll när det gäller att representera unionen utåt på den allra högsta nivån, dvs. med stats- och regeringscheferna i tredjeland såväl bilateralt som i toppmöten med tredjeländer. Ordföranden kan vid sammanträdena lyfta fram stora politiska frågor som Europeiska rådet har dragit upp riktlinjer för, såsom klimatförändringen eller energisäkerheten. I uppgiften och arbetet som ordförande för Europeiska rådet kan betoningen bli på framhävandet av EU:s politiska tyngdpunkter.

Arbetsfördelningen mellan de nya aktörerna och deras förhållande till det aktuella ordförandelandet är viktiga i synnerhet med tanke på den allmänna ledningen och koordineringen av rådets arbete. Det har redan i det nuvarande systemet varit en utmaning att koordinera rådets arbete och föra ärenden från rådet till Europeiska rådet eftersom alla rådskonstellationer och de beredningsorgan som lyder under dem samt Europeiska rådet arbetar under ledning av det aktuella ordförandelandet. Skötandet av dessa uppgifter blir en allt större utmaning då ordförandeskapet i Europeiska rådet och rådet (yttre förbindelser) inte längre sköts av det aktuella ordförandelandet men de övriga konstellationerna kvarstår hos ordförandelandet.

Den roll som rådet (allmänna frågor) har framhävs, men det behövs också i övrigt ett nära samarbete mellan de nya aktörerna och det aktuella ordförandelandet. Det aktuella ordförandelandet har även efter det att Lissabonfördraget trätt i kraft en central roll i unionens verksamhet, såväl när det gäller sakinnehållet som den allmänna ledningen och koordineringen av verksamheten.

Verkställigheten av Lissabonfördraget är förknippat med många stora frågor och förändringar. Även om processen med att ratificera fördraget ännu inte är avslutad är det nödvändigt att vi så småningom börja rikta in oss på verkställigheten. Om det i Finland tog knappt åtta månader att slå samman två ministerier kan man inte förmoda att det går på ett par månader att bygga upp en europeisk avdelning för yttre åtgärder.

Det nya fördraget och dess verkställighet samt en utvidgad union med 27 medlemsstater ställer nya krav på Finlands inflytande i unionen. Det blir allt viktigare att aktivt kunna förutse på vilka nivåer inflytande behövs. På grund av ärendets omfattning och betydelse ger statsrådet under senhösten en redogörelse som gäller verkställigheten av Lissabonfördraget och den nya situationen i unionen om fördraget ratificeras överallt i Europa. Jag kan säga att Finlands utmaning är att bli medvetet om Europaparlamentets roll och dess inverkan på beslutsfattandet i unionen. Det innebär oundvikligen ökade krav på systemet i ett land av vår storlek.

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Laukkanen: Katsotaan nyt, onko se parempi tanssija kuin poliitikko!) — Tämä nyt ei kuitenkaan ole mikään tanssiva kongressi, niin että mennään asiaan saman tien.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni saavutti tärkeän etapin viime vuoden lokakuussa jäsenvaltioiden päästyä yhteisymmärrykseen Lissabonin sopimuksesta. Pitkään jatkuneen perussopimusten uudistustyön jälkeen unioni on nyt ottamassa askeleen eteenpäin kohti demokraattisempaa, tehokkaampaa ja yhtenäisempää Euroopan unionia. Keskustan eduskuntaryhmä näkee Lissabonin sopimuksen tarpeellisena työkaluna Euroopan unionin kohdatessa 2000-luvun haasteet.

Sopimukset Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta vastaavat pääsääntöisesti perustuslakisopimuksen sisältöä, jonka hyväksyimme eduskunnassa viime vaalikaudella. Kokonaisuutena sopimukset ovat parannus nykytilaan, vaikka sopimuspohjan yksinkertaistamisessa työ jäi vielä puolitiehen. Lissabonin sopimuksen myötä unionin perusluonne säilyy muuttumattomana ja unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivaltajako selkenee. On syytä korostaa, että EU toimii jatkossakin jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa.

Sopimus tehostaa ja selkeyttää unionin sisäistä päätöksentekoa ja mahdollistaa unionin keskittymisen olennaiseen. Euroopan yhteinen etu on Lissabonin sopimuksen ratifioiminen kaikissa jäsenvaltioissa, minkä jälkeen unionin energia voidaan keskittää edessä oleviin haasteisiin. Suurimpia tällaisia haasteita, arvoisa puhemies, ovat muun muassa ilmastonmuutoksen torjuminen, kasvun ja työllisyyden vauhdittaminen, energian toimitusvarmuuden takaaminen, sisäinen turvallisuus ja varautuminen siihen, että Euroopan väestö ikääntyy. On korkea aika jättää taakse unionin sisäisten voimasuhteiden ja päätöksentekomekanismien vatvominen ja keskittyä niihin kysymyksiin, joihin myös suomalaiset odottavat EU:lta vastauksia. Keskusta haluaa EU:lta entistä enemmän konkreettisia tuloksia, sellaisia, joilla on myönteistä vaikutusta ihmisten arkielämään. (Ed. Soini: Se on määritelmällinen mahdottomuus!)

Arvoisa puhemies! Tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä eli yhteistoimintamenettelystä tulee tämän sopimuksen myötä pääsääntö unionin päätöksenteossa. Tämä lisää EU:n päätöksenteon johdonmukaisuutta.

Neuvostossa siirrytään yksimielisyydestä määräenemmistöön usealla uudella alalla. Neuvoston määräenemmistön laskenta, joka perustuu jäsenvaltioiden ja väestön kaksoisenemmistöön, on selkeä parannus verrattuna Nizzan sopimuksen hankalaan laskentakaavaan. Keskustan eduskuntaryhmä pitää erityisen merkittävänä määräenemmistöpäätösten ulottamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalle, mikä tulee parantamaan terrorismin ja rikollisuuden torjuntaa EU:n alueella ja siten vahvistamaan turvallisuuttamme.

Lissabonin sopimuksen toimielinpaketti on vastaus laajentuneen unionin haasteisiin, ja se on kokonaisuutena hyväksyttävissä. Eurooppa-neuvostosta tulee unionin toimielin, ja se saa pysyvän puheenjohtajan kahden ja puolen vuoden kaudeksi kerrallaan. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja johtaa Eurooppa-neuvoston kokouksissa puhetta ja ohjaa sen työskentelyä. Unioni saa myös ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, joka vastaa komission ulkosuhteista ja toimeenpanee jäsenvaltioiden yhdessä neuvostossa määrittelemää ulkopoliittista linjaa. Korkean edustajan kaksoisrooli komissiossa ja neuvostossa yhtenäistää unionin ulkopolitiikkaa ja lisää päätöksenteon sujuvuutta.

Komissaarien rotaatiojärjestelmä taas turvaa pidemmällä aikajänteellä EU-maiden tasapuolisen edustuksen komissiossa. Näin ollen Suomellakin tulee olemaan oma komissaari kahdessa komissiossa kolmesta siinä missä muillakin jäsenmailla.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen myötä EU:sta tulee demokraattisempi. Kansanvallan kannalta on tärkeää, että kansallisten parlamenttien vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat tämän sopimuksen myötä. Suomen eduskunta yhdessä muiden parlamenttien kanssa saa käsiinsä niin sanotun punaisen kortin, jolla ne tarvittaessa voivat keskeyttää komission ajaman uudistuksen, mikäli ne uskovat sen ylittäneen toimivaltansa. Kansalliset parlamentit valvovat läheisyysperiaatteen noudattamista. Tämä antaa parlamenteille tilaisuuden vaikuttaa siihen, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansaa. Kansanvaltaisuutta edistää osaltaan myös se, että Euroopan parlamentti nousee neuvoston rinnalle tasavertaiseksi päättäjäksi lähes kaikilla politiikan alueilla, joilla unioni toimii. On tärkeää myös huomioida sopimukseen sisältyvä kansalaisaloitteen mahdollisuus, mikä lisää osallistuvaa demokratiaa unionissa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävänä edistyksenä sitä, että kansalaisten oikeudet määrittävästä perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitova. Liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen lisää entisestään unionin painoarvoa ihmis- ja perusoikeuksien globaalina edelläkävijänä.

Kansalaislähtöisyyttä vahvistaa myös sopimuksen EU:n toimielimille antama velvoite käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. On tärkeää, että EU kuuntelee kansalaisiaan herkällä korvalla ja turvaa päätöksenteossaan eri kansalaisryhmien tärkeinä pitämät kysymykset.

Lissabonin sopimus takaa sekä läheisyys- että suhteellisuusperiaatteen kunnioittamisen kaikessa unionin päätöksenteossa. EU:n onkin keskityttävä entistä ponnekkaammin niihin kysymyksiin, joita kunnallisella, maakunnallisella ja kansallisella tasolla ei voida niiden rajat ylittävän luonteen vuoksi ratkaista. On pidettävä kiinni siitä, että valitessaan eri toimintatapojen välillä unioni valitsee aina sen, jolla annetaan jäsenvaltioille ja kansalaisille eniten vapauksia.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimus tekee EU:sta ulkopoliittisesti yhtenäisemmän ja lisää siten sen globaalia painoarvoa. Etenkin pienten jäsenmaiden kannalta on toivottavaa, että EU:n ulkopoliittinen linja yhtenäistyy, jotta sen ääni demokratian, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen puolesta toimijana maailmalla voi edelleen vahvistua. Sopimus nostaa EU:n ulkopoliittisen edustajan painoarvoa tekemällä hänestä myös komission varapuheenjohtajan ja ulkosuhdeneuvoston puheenjohtajan ja antamalla hänen alaisuuteensa EU:n ulkosuhdehallinnon edustustoineen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää johdonmukaisuuden kannalta tärkeänä, että ulkopolitiikan korkean edustajan ja Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan tehtävät määritellään selkeästi unionin ulkoisessa edustautumisessa.

Sopimus tekee EU:sta oikeushenkilön ja poistaa sen rinnalla eläneen Euroopan yhteisön lisäten EU:n toiminnan johdonmukaisuutta sekä EU:n kansalaisten että ulkomaailman silmissä.

Arvoisa puhemies! EU:n sitoutumista yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan lisää Lissabonin sopimukseen sisällytetty avunantovelvoite, jonka nojalla Suomella on tarpeen vaatiessa oikeus odottaa apua muilta EU-jäsenmailta. Suomi myös vastavuoroisesti sitoutuu antamaan toiselle jäsenvaltiolle sen mahdollisesti tarvitsemaa tukea. Avunantovelvoite korostaa EU:n keskeistä roolia Suomen turvallisuuspolitiikassa. On kuitenkin syytä huomioida, että avunantovelvoite on luonteeltaan poliittinen, koska sen taustalla ei ole Naton kaltaista yhteistä sotilasjärjestelmää. Natoon kuuluville EU:n jäsenvaltioille eli suurimmalle osalle jäsenvaltioista Nato säilyy yhteisen puolustuksen perustana ja sitä toteuttavana elimenä. Tällä Lissabonin sopimuksella ei rakenneta EU:n puitteissa päällekkäisiä rakenteita Naton kanssa.

Arvoisa puhemies! Sopimusuudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli yksinkertaistaa unionin sopimuspohjaa korvaamalla kaikki edelliset sopimukset yhdellä selkeällä perussopimuksella. Sen sijaan tyydyttiin lopulta muokkaamaan vanhoja sopimuksia. Siksi edessämme ja käsissämme oleva sopimus on valitettavasti huomattavan vaikeaselkoinen luettava. Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotus ansaitsee kiitoksen siitä, että se on järjestänyt sopimusta avaavia kansalaistilaisuuksia kattavasti ympäri Suomea. Varmasti lisääkin tarvitaan. Meillä on jatkossakin yhä kasvava tarve lisätä kansalaisten EU-tietoisuutta. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että tähän tarpeeseen vastataan paitsi EU:n taholta myös kansallisella tasolla. Unioni ja sen politiikat ovat pysyvää todellisuutta. Siksi on tärkeää jatkaa aktiivista, avointa ja osallistavaa kansalaiskeskustelua Euroopan unioniin liittyvistä kysymyksistä.

Lissabonin sopimuksen pääkohdat ovat samat kuin perustuslakisopimuksessa, jonka myös Suomi joulukuussa 2006 selvin luvuin ratifioi. Siitä huolimatta Lissabonin sopimus on syytä käydä läpi riittävällä huolellisuudella eduskuntakäsittelyssä. On välttämätöntä, että Euroopan unioni viimein saa päätöksentekorakenteet, joiden avulla päästään eteenpäin suurissa kansalliset rajat ylittävissä kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksen ja turvallisuusuhkien torjumisessa ja energian toimitusvarmuuden turvaamisessa. Yhtä tärkeää on se, että parlamentarismi ja suora kansanvalta vahvistuvat usein etäiseksi koetussa unionissa. Unioni saa myös mahdollisuuden lisätä uskottavuuttaan, toimintavalmiuttaan ja vaikutusvaltaansa globaalilla areenalla. Suomen, unionin ja koko kansainvälisen yhteisön etu on entistä tehokkaammin, demokraattisemmin ja yhtenäisemmin toimiva Euroopan unioni, ja siitä tässä Lissabonin sopimuksessa on kysymys.

Arvoisa puhemies, lopuksi vielä: Keskustan eduskuntaryhmä ei näe tarvetta lippujen liehuttamiseen tai torvensoittoon uuden sopimuksen johdosta. Suhtaudumme sopimukseen käytännönläheisesti. Uusi sopimus on edellä mainituilla perusteilla vanhaa parempi, ja siksi kannatamme Lissabonin sopimuksen ratifiointia.

Eero Akaan-Penttilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuonna 2002 tulevaisuuskonventin julkistettua ensimmäisen luonnoksen Euroopan unionin perustuslailliseksi sopimukseksi luonnehdittiin koko hanketta kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa "pikamatkaksi, jossa vauhti on ollut hurjaa". Jälkiviisauden valossa Laekenin julistuksesta käynnistynyttä perussopimuksen uudistusta voisi parhaiten ehkä kutsua maratoniksi, jossa maaliviiva karkaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Vihdoinkin loppusuora nyt häämöttää. Eduskuntaan hyväksyttäväksi tuotu Lissabonin sopimus kattaa perustuslaillisen sopimuksen olennaisen sisällön. Tähän mennessä uusi sopimus on ehditty ratifioida kahdeksassa maassa, sillä tietojeni mukaan tänään Itävalta on myöskin ratifioinut tämän sopimuksen. Sopimuksen tarkoitus on astua voimaan vuoden 2009 alusta.

Mutkat tässä matkassa ovat olleet valitettavia. Lissabonin sopimus ei mitenkään olennaisesti muuta Euroopan unionin perusluonnetta. Lissabonin sopimus on välttämätön, jotta pystymme parantamaan merkittävästi laajentuneen EU:n toimintakykyä. Tämä tapahtuu ennen kaikkea määräenemmistöpäätöksiä lisäämällä. Unionin toiminta ja päätöksenteko tehostuvat näin. Sopimus demokratisoi Euroopan unionia ja tuo parannuksia sen avoimuuteen, ja vaikka sitä ei vaikeaselkoisesta sopimustekstistä ehkä uskoisi, Lissabonin sopimus myös selkeyttää Euroopan unionia.

Taannoin yhdentymiskehityksen voimakkain moottori oli elävä muisto toisen maailmansodan raunioiksi jättämästä Euroopasta. Totesihan tuolloin pääministeri Winston Churchill 1940-luvun lopulla: "Never war again in Europe" eli ’Ei koskaan enää sotaa Euroopassa’. Vuosikymmenten saatossa ja uusien eurooppalaisten sukupolvien myötä on unioni rauhanprojektina saanut väistyä taka-alalle. Ikääntyvä Eurooppa kohtaa muun muassa Aasian talousmahtien ja globalisaation haasteen. Lissabonin sopimukseen johtaneen kehityksen punaisena lankana on ollut halu rakentaa Euroopalle sellainen sopimuspohja, joka antaa meille eurooppalaisille parhaan mahdollisen välineen selvitä tässä uudenlaisessa maailmassa.

Arvoisa puhemies! Meidän on aina pidettävä mielessä, että Euroopan unionin todelliset haasteet ovat kuitenkin muualla kuin sopimusrakenteessa tai toimielinten valtasuhteissa. Tarmo on nyt keskitettävä toiminnan sisältöön, ei rakenteisiin. Kylmien seinien ja kasvottoman byrokratian sijasta on keskusteltava siitä, mihin haluamme unionin tulevaisuudessa keskittyvän ja minkälaista ääntä me haluamme Eurooppana maailmassa käyttää.

Unionin legitimiteettiongelmaan on olemassa vain yksi vastaus. Populistiseen huutoon "Missä EU, siellä ongelma" voidaan vastata vain sillä, että unionissa saavutetaan toimivia tuloksia niissä kysymyksissä, joihin kansalaiset odottavat eurooppalaisia vastauksia. Tokaisu voisi paremminkin olla "Missä EU, siellä rauha". Unionin uskottavuus kansalaisten silmissä lunastetaan näet joka päivä. Kokoomus uskoo, että Suomi saavuttaa omalta kannaltaan parhaimmat tulokset ei kääntämällä unionille selkäänsä tai muutenkaan tuittuilemalla, ei siis tuittuilemalla, vaan olemalla aktiivinen ja aloitteellinen, siis aktiivinen ja aloitteellinen, jäsenmaa, joka toimii unionin uudistamisen ytimessä.

Lissabonin sopimuksen keskiössä on toivomus parantaa unionin ulkopoliittista edustusta ja vahvistaa tätä kautta Euroopan ääntä maailmassa. Sopimuksella perustetaan muun muassa Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan, lyhyesti sanottuna presidentin, sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli ulkoministerin tehtävät. Tarkat toimenkuvat ovat vielä tässä vaiheessa jäsentymättä. Selvää on, että lähtökohdan on oltava saumaton yhteistyö niin, että Euroopan unionin ulkopoliittinen toimintakyky ja arvovalta kasvavat. Asemien haku ei saa johtaa siihen, että päinvastainen kehitys saisi vauhtia.

Kun Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka tiivistyy, lisää se unionin kykyä ja mahdollisuuksia vahvistaa kaikkien eurooppalaisten turvallisuutta. Yhtenäinen esiintyminen, yksi vahva ääni, vahvistaa Euroopan unionin painoarvoa suhteessa Euroopan ulkopuolisiin toimijoihin. Tällä on erityistä merkitystä myös meidän suomalaisten kannalta. Unionin ulkopolitiikan ohjenuorana ovat meille tärkeiden arvojen, kuten oikeusvaltiokehityksen, demokratian ja ihmisoikeuksien, kunnioittamisen toteutuminen maailmassa.

Periaatteellista merkitystä on unionin perussopimuksiin ensimmäistä kertaa sisällytetyllä määräyksellä unionista eroamisesta. Tarkoituksena ei ole houkutella jäsenmaita tarttumaan tilaisuuteen, vaan pikemminkin määräys korostaa unionin luonnetta jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen perustuvana yhteisönä. Suomi kuten muutkin jäsenmaat on unionissa sen vuoksi, että yhdessä saadaan aikaan enemmän. Toimimalla yhdessä eurooppalaisella tasolla saavutetaan sellaista lisäarvoa, joka muuten jäisi haaveeksi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisista moni kannatti jäsenyyttä Euroopan unionissa sillä perusteella, että vihdoinkin kuuluisimme meille luonnolliseen eurooppalaiseen arvoyhteisöön, joka tiukassa paikassa huolehtisi omistaan. Lissabonin sopimus ottaa ensimmäiset askeleet siihen suuntaan, sillä tämä ajatuskulku on nyt kahdella eri avunantovelvoitteella kirjattu unionin perussopimuksiin.

Niin turvatakuu- kuin yhteisvastuulausekekin täydentävät luontevalla tavalla unionia. On luonnollista, että valtiot, jotka ovat sitoneet kohtalonsa yhteen muun muassa yhteisellä valuutalla, vakuuttavat, että ne yhdessä auttavat kaikin mahdollisin keinoin aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Turvatakuulauseke tekeekin siitä, mikä on aiemmin jätetty sanomatta, sopimuksiin kirjatun oikeudellisen normin.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että tämän päivän Euroopassa tuo oikeudellinen normi on Natoa varten luotujen kykyjen ja voimavarojen varassa. Turvatakuulauseketta varten ei ole rakennettu mitään sotilaallista järjestelmää. EU:n puolella ei ole olemassa mitään automaattisesti laukaistavaa koneistoa käytössä, jos pahimman vaihtoehdon eteen jouduttaisiin. Polemisoiden ja turvatakuiden merkitystä yhtään vähättelemättä voisi sanoa, että unionin turvatakuut ovat kuin pankkivekseli. Hyvinä aikoina voi luottaa siihen, että sitoumukset lunastetaan. Vakuudet vaikeiden aikojen varalta puuttuvat.

Kenties historiastamme johtuen on Suomessa aika ajoin ollut vaikea käsitellä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä. Toivottavasti pystymme siirtymään uuteen, avoimempaan aikakauteen tässä suhteessa. Lissabonin sopimus ei ole jäämässä tulevaisuus- eikä varsinkaan turvallisuuskeskustelun päätepysäkiksi. Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja, jos väittää, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on yksi niistä keskeisimmistä avainalueista, joilla jatkossa edetään yhä tiiviimmän yhteistyön suuntaan.

Ranskan paluu Naton sotilaallisiin komentorakenteisiin 40 vuoden tauon jälkeen poistaa eräitä henkisiä esteitä Euroopan unionin ja Naton yhteistyön tiiviimmälle kehittämiselle. Tarve on ilmeinen. Euroopalla ei kirjaimellisesti ole varaa siihen, ettei EU:n ja Naton välinen yhteispeli olisi toimivaa. Tulevalla Ranskan puheenjohtajakaudella lienee odotettavissa merkittäviäkin avauksia tähän suuntaan. Pienenä kansakuntana on Suomen etu olla mukana täysimääräisesti tässä kehityksessä.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa Lissabonin sopimuksen ratifiointia. Kokoomus näkee Suomen etujen mukaiseksi mahdollisimman aktiivisen sitoutumisen unionin ja sen rakenteiden kehittämiseen nykyistä toimivampaan ja parempaan suuntaan. Euroopan unioni on yhteisö ja yhteistyön väline, jonka avulla toteutetaan asioita, joita pienen tai suuren kansakunnan on mahdotonta yksin saada aikaan.

Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lissabonin uudistussopimuksella saatetaan päätökseen Nizzan ja Laekenin julistuksilla käynnistetty uudistustyö, jolla tehdä toimivampi unioni. Mitä haluttiin? Ensinnäkin saattaa eri perussopimukset yhdeksi selkeämmäksi kokonaisuudeksi, (Ed. Kuoppa: Tämä on todella selkeä!) toiseksi tehostaa unionin päätöksentekoa ja kolmanneksi tehdä se entistä avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. Suomi on johdonmukaisesti tukenut tätä työtä.

Näistä lähtökohdista syntyi EU:n perustuslakisopimus, joka valitettavasti törmäsi seinään. (Ed. Tennilä: Ei kun kansaan!) Vuonna 2005 Ranskassa ja Alankomaissa järjestetyissä kansanäänestyksissä sopimus hylättiin. Unioni ei luonnollisestikaan kadonnut mihinkään näiden äänestysten seurauksena. Päinvastoin edelleen jäi haasteeksi, miten aikaansaada demokraattisempi ja avoimempi päätöksentekojärjestelmä sekä ymmärrettävämmin ja tehokkaammin toimiva unioni.

Sosialidemokraattien mielestä oli tärkeää ratifioida perustuslakisopimus, vaikka se sellaisenaan ei tullutkaan voimaan. Katsoimme, että unionin päätöksentekojärjestelmän kehittämistä ei pidä pysäyttää. Halusimme myös talousintegraatiota täydentämään sosiaalisempaa Eurooppaa. Euroopan taloudellinen toimintakyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne tukevat ja täydentävät toisiaan. Juuri tästä käytiin kova kädenvääntö, kun aikoinaan konventissa perustuslakisopimusta laadittiin. Euroopan porvareille olisi riittänyt markkinaintegraation tukeminen. Me sosialidemokraatit vaadimme sosiaalista Eurooppaa, jossa yhteismarkkinoilla edellytetään markkinavapauksien lisäksi oikeudenmukaisuutta ja työntekijöiden aseman turvaamista. Ne tässä uudessa perussopimuksessa on myös kirjattu, vaikkakin vielä tehtävää tässä suhteessa on.

Arvoisa puhemies! Meille sosialidemokraateille Euroopan unioni merkitsee rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin lisäämistä niin jäsenmaiden keskuudessa ja lähialueilla kuin maailmanlaajuisesti. Unioni on ainutlaatuinen yhteistyömuoto globalisoituvassa eli pienenevässä ja yhä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa. Unioni on meille tärkein väline ottaa globalisaatio hallintaan. Talouden muutokset, elintasoerot, työpaikkamenetykset, sosiaalisen suojelun tarpeet, turvallisuus ja ympäristöongelmat eivät useinkaan ole yksittäisen valtion ratkaistavissa. Sen vuoksi kansakunnat tarvitsevat Euroopan unionia, ja näiden ongelmien ratkaisua käsillä oleva Lissabonin sopimus tehostaa. Yhteinen tunnuksemme on "Missä ongelma, sinne Euroopan unioni".

Arvoisa puhemies! On valitettavasti tunnustettava, että Lissabonin sopimuksessa on puutteensa. Toisin kuin hylätty perustuslakisopimus Lissabonin sopimus ei yhtenäistä ja korvaa olemassa olevia hajanaisia perussopimuksia. Sen sijaan muutokset on ujutettu nykyisen monipolvisen ja sekavan sopimusrakenteen sisään. (Ed. C. Andersson: Sitä ei pysty lukemaan!) Kiitos perustuslakisopimuksen vastustajien! Niitä taitaa löytyä tästäkin salista.

Uutta sopimusta onkin syystä arvosteltu juridisesti epätyydyttäväksi ja vaikeaselkoiseksi. Tämän vuoksi sopimuksen helpommin luettavissa olevaa muotoa ei ole vieläkään pystytty julkaisemaan suomeksi. Sopimusta ei totta vie muodoltaan mielellään esittele Mikkelin torilla.

On kuitenkin alleviivattava, että Lissabonin sopimuksen sisältö on olennaisilta osiltaan sama kuin kuopatun perustuslakisopimuksen. Sisältöä kehtaakin esitellä — myös Mikkelin torilla. Pitäytymällä mahdollisimman pitkälle alun perin hyväksytyssä perustuslakisopimuksessa haluttiin varmistaa, että tavoitellut uudistukset menevät kaikissa jäsenvaltioissa läpi. Olihan aiempi versio ratifioitu ylivoimaisessa enemmistössä jäsenmaita eli 18 maassa — kunniakasta kyllä myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Uudella perussopimuksella yksinkertaistetaan unionin lainsäädäntömenettelyjä. Pääsäännöksi tulee niin sanottu tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä. Samalla uusi sopimus laajentaa niiden kysymysten alaa, joilla neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä yksinker-taisen enemmistönsä asemesta, näin etenkin oikeus- ja sisäasioissa. Uudistus siis parantaa unionin päätöksentekokykyä.

Lissabonin sopimuksella unionista tehdään yksi oikeushenkilö. Siinä vahvistetaan perus- ja ihmisoikeuksia antamalla unionin perusoikeuskirjalle oikeudellisesti sitova arvo. Tämä mahdollistaa vihdoin ja viimein EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Sosiaalinen Eurooppa kuoriutuu esiin. Valitettavasti Lissabonin sopimuksen iltalypsyssä annettujen myönnytysten johdosta perusoikeuskirjasta ei tule sitovaa Isossa-Britanniassa ja Puolassa. On huomattava, että Lissabonin sopimukseen kirjatuissa perusoikeuksissa turvataan eurooppalaisilla työmarkkinoilla ammatillinen järjestäytymisoikeus, neuvotteluoikeus ja työtaisteluoikeus. Huolta kuitenkin herättää Euroopan tuomioistuimen eräät viimeaikaiset tulkinnat eurooppalaisista työehdoista ja työtaisteluoikeuksista. EY-tuomioistuimen näkökanta näissä esimerkeissä ei ole vastannut pohjoismaista eikä laajempaakaan eurooppalaista käsitystä työntekijöiden oikeuksista.

Arvoisa puhemies! Eurooppa-neuvostosta eli huippukokouksesta tulee unionin toimielin. Sen toiminnan julkisuus lisääntyy. Unioni saa myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana toimivan presidentin. Ulkoasioiden hoito tehostuu, kun ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja toimii sekä neuvostossa että komissiossa — tosin häntä ei kutsuta EU:n ulkoministeriksi, kuten alun perin kaavailtiin. Ulkopolitiikkaa vahvistetaan myös unionin edustustoverkostoa tehostamalla.

Olennaisinta ehkä on, että uusi perussopimus parantaa unionin päätöksenteon avoimuutta ja demokraattisuutta. Ensinnäkin, Euroopan parlamentin toimivaltaa laajennetaan unionin kaikkeen lainsäädäntöön. Toiseksi, ministerineuvoston lainsäädäntöpäätökset tehdään vastaisuudessa avoimessa tilassa. Kolmanneksi, suoran, osallistuvan demokratian edellytyksiä parannetaan. Neljänneksi, uutena vaikuttamiskeinona sopimukseen on lisätty kansalaisaloite. Ja viidenneksi tähän voi vielä lisätä kansallisten parlamenttien aseman vahvistumisen tässä toissijaisuusperiaatteen valvonnassa.

Nämä kaikki olivat alkuperäisen perustuslakisopimuksen keskeisimpiä rakennuspuita. Mistä Lissabonin sopimus sitten luopui? Arvoisa puhemies, muodosta. Meillä ei enää ole yhtenäistä perustuslakisopimusta, ei meillä ole tittelinä unionin ulkoministeriäkään, eikä ole Eurooppa-lakeja ja Eurooppa-puitelakeja, mistä kansalaiset ymmärtäisivät, mistä on kyse, vaan tyydymme edelleenkin näihin euroslangista tuttuihin direktiiveihin ja asetuksiin. Luovuimme myös EU:n symbolien kirjaamisesta perussopimuksiin. Unionin 12-tähtinen lippu, Beethovenin yhdeksännen sinfonian "Oodi ilolle" EU:n hymninä, unionin tunnus "moninaisuudessaan yhtenäinen", Eurooppa-päivä 9. toukokuuta ja unionin raha euro jatkavat elämäänsä ilman perustuslaillista kirjausta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta määrätietoista ja aktiivista Eurooppa-politiikkaa. Yhtenä ulottuvuutena EU on tiivistänyt turvallisuuspoliittista ja puolustusyhteistyötään. Puolustusmateriaalivirasto, EU:n nopean toiminnan joukot ja rakenneyhteistyö osoittavat unionin kykyä ja halua kantaa vastuunsa kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa.

Jäsenmaiden väliset turvatakuut ovat mukana uudessa Lissabonin sopimuksessa. Turvatakuulausekkeen mukaisesti muilla unionin jäsenmailla on velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota kaikin käytettävissä olevin keinoin mukaan lukien sotilaalliset toimet.

Suuntaus on vahvasti kohti yhteistyövaraista turvallisuutta. Siinä suomalaisillekin on tärkeää avoimen ja monipuolisen yhteistyön vahvistuminen. Eurooppalaiset yhteistyörakenteet, mukaan luettuna yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä puolustuspolitiikka, ovat Suomen etujen mukaisia.

Onkin erikoista, miten loppujen lopuksi niukasti hallitus on julkisuudessa tuonut esiin EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä kriisinhallintaa. Meillä ei ole mitään syitä — eikä se myöskään ole Suomen etujen mukaista — vähätellä eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön merkitystä, mukaan lukien uuden perussopimuksen yhteisvastuu- ja turvatakuulausekkeet. Ei voi kuin ihmetellä näihin kysymyksiin liittyvää kummaa vähättelyä, jota Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa esiintyy. Kenen etujen mukaista tämä on?

Euroopan unioni on kehittyvä yhteisö, jossa turvallisuuteen liittyvät kysymykset saavat entistä enemmän huomiota. Osallistuminen esimerkiksi Naton nopean toiminnan joukkoihin tukee suomalaista rauhanturvaamista. Eikö kuitenkin vieläkin tärkeämpää olisi kehittää yhteisiä eurooppalaisia sitoumuksia? Tässä odotamme hallitukselta aktiivisempaa ja selkeämpää otetta.

Arvoisa puhemies! Puutteistaan huolimatta Lissabonin sopimuksella vahvistetaan EU:n demokratiaa, vastuunalaisuutta ja tehokkuutta sekä selkeytetään päätöksentekojärjestelmää. Se vahvistaa perusoikeuksia ja kehittää eri politiikka-aloja. Lissabonin sopimuksella EU kasvattaa myös omaa poliittista painoarvoaan. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä hyväksyy Euroopan unionin Lissabonin uudistussopimuksen sisällön. Euroopan ei pidä juuttua päättämättömyyteen. Lissabonin sopimus on yhteisesti neuvottelemamme poliittinen asiakirja, siis yhteisen tahtomme ilmaus.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-kansanäänestyksen alla suomalaisille luvattiin hunajavirtoja kiisselirannoin. Nyt kahdentoista jäsenyysvuoden jälkeen vain 36 prosenttia kansalaisista pitää EU-jäsenyyttä Suomen kannalta myönteisenä. 29 prosenttia suomalaisista on valmiita eroamaan koko unionista. (Ed. Soini: Täällä on yksi!) Vielä suurempi osa, peräti 79 prosenttia suomalaisista, on tyytymättömiä siihen, että EU-jäsenyys pakottaa suomalaiset noudattamaan monia sellaisia normeja ja säädöksiä, joita emme halua emmekä tarvitse. (Ed. Jaakonsaari: Onko mitään hyvää?)

Mikä noissa EU-normeissa ja säädöksissä sitten on väärää? Meidän mielestämme niiden uusliberalistisuus. Kuten vasemmistoliiton puolueohjelmassa todetaan, EU on oikeiston johtamana keskittynyt avaamaan markkinoita, purkamaan sääntelyä, alentamaan veroja ja valtiontukia ja lisäämään työmarkkinajoustoja, eikä se tällä uusliberalistisella linjallaan ole saanut eikä voi saavuutta eurooppalaisten ihmisten luottamusta. (Ed. Jaakonsaari: Onko mitään myönteistä?)

Arvoisa puhemies! Uusin näyttö työelämää koventavasta EU:n linjasta on vuokratyötä koskeva direktiivi. Viimeisimmässä versiossaan se sallisi pitää vuokratyöntekijää kuusi viikkoa töissä myös Suomessa lähettäjämaan matalapalkalla. Siitä seuraisi ulkomaisen vuokratyövoiman loputon kierrätys ja siten kasvava paine huonontaa myös suomalaisia työehtoja. (Ed. Salolainen: Erotaan pois!)

Ruotsissa on herättänyt suurta kohua ja kasvattanut ammattiyhdistysliikkeen EU-vastaisuutta niin sanottu Vaxholmin tapaus. Siinä oli kyse Ruotsissa toimivan latvialaisen yrityksen maksamista matalapalkoista latvialaisille rakentajille. EY-tuomioistuin päätti, että ruotsalaiset ammattiliitot eivät voi lakon voimin vaatia ulkomaisille työntekijöille Ruotsin työehtosopimusten mukaisia palkkoja ja muita työehtoja.

Saksassa Ala-Saksin osavaltio edellyttää, että julkisia urakoita kilpailutettaessa niiden saamisen ehtona on saksalaisten työehtosopimusten noudattaminen. Tämänkin ehdon EY-tuomioistuin kumosi.

Ruotsissa eräät isojen ammattiliittojen sosialidemokraattiset puheenjohtajat ovat EY-tuomioistuimen Vaxholm-päätöksen jälkeen asettuneet vastustamaan Lissabonin sopimuksen hyväksymistä nykymuodossaan. Myös Tanskassa on samasta syystä syntynyt erittäin laaja luottamusmiesten ei-liike vastustamaan esitetyn muotoista Lissabonin sopimusta.

Myös Euroopan ammattiliittojen keskusjärjestön pääsihteeri John Monks on arvostellut jyrkin sanoin EY-tuomioistuimen päätöksiä. Hän sanoi helmikuussa Brysselissä: "Sosiaalisen Euroopan ideaan on kohdistunut isku." Monks näki, että yritykset käyttävät vapaata liikkumista verukkeena sosiaaliselle dumppaukselle. Monksin johtopäätös oli, että Lissabonin sopimus ei riitä turvaamaan ay-liikkeen oikeuksia, vaan sopimusta on ennen sen lopullista ratifiointia täydennettävä "sosiaalisella lausekkeella", niin kuin hän sanoi.

Minä olen samaa mieltä, ed. Kiljunen, kuin pääsihteeri Monks. Mikä se teidän kantanne on? Tiettävästi tämä Monks on sosialidemokraatti.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimus ei korjaa EU:n uusliberalistista peruslinjaa, päinvastoin. Vaikka määräenemmistöpäätöksiä lisätään rajusti, niitä ei kuitenkaan uloteta vaatimallamme tavalla pääoma-, yritys- ja ympäristöverojen minimien säätämiseen. Tiettävästi tämä oli sosialidemokraattienkin alkuperäinen vaatimus. Kun niitä ei kuitenkaan uloteta noista minimeistä päättämisiin, verokilpailu EU:ssa tulee jatkumaan ja syömään hyvinvointivaltioiden pohjaa. (Ed. Jaakonsaari: Soini on saanut kaverin!) Samalla suurten valtioiden valta EU:ssa kasvaa. Siihen vie määräenemmistöksi sovittu niin sanottu kaksoisenemmistö, 55 prosenttia valtioista ja 65 prosenttia väestöstä, joka käytännössä pitää sisällään EU:n kolmen suuren jäsenmaan ja yhden pienen jäsenmaan veto-oikeuden kaikessa päätännässä. Suomen tavoitteena neuvotteluissa oli pienille maille oikeudenmukainen yksinkertainen kaksoisenemmistö. Siitä kuitenkin luovuttiin läpihuutojuttuna, eikä kiinni pidetty myöskään vaatimuksestamme pysyvän komissaarin pitämisestä myös meidän käytettävissämme jatkossakin. Siitäkin tärkeästä tavoitteesta luovuttiin.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää huolettaa myös EU:n militarisointi. Lissabonin sopimukseen saakka on päässyt vaatimus siitä, että jäsenmaiden on lisättävä varustelumenojaan. Me haluamme, että EU on toisenlainen ja satsaa turvallisuutta tosiasiassa uhkaavan köyhyyden ja kurjuuden poistamiseen planeetaltamme. Se edellyttää YK:lle moneen kertaan annettujen kehitysapulupausten toteuttamista EU:n jäsenmaissa, tietysti Suomi tässä mukaan luettuna. (Ed. Jaakonsaari: Suomi on noloin tässä!)

Arvoisa puhemies! Monissa EU-maissa on vahvaa pyrkimystä luoda EU:sta asteittain liittovaltio. Lissabonin sopimuksessa siihen suuntaan vie selvimmin presidentin viran perustaminen. Virkaan ollaan vääntämässä Tony Blairia. Amerikkalaisilta hänen valintansa poistaisi heidän huolensa siitä, mihin numeroon EU:ssa pitää soittaa. Onhan heillä Bushin sotakaverin numero jo varmasti tiedossa entuudestaan.

Arvoisa puhemies! EU:n aktiivisuutta ilmastonmuutoksen torjunnassa pidämme tärkeänä. Unionin pitää kuitenkin olla itsensä johdonmukainen. Sitä se ei kuitenkaan ole. Meille elintärkeää maataloutta keskitetään EU:ssa sen omilla päätöksillä hyvin tietoisesti keskiseen Eurooppaan, kuten muun muassa päätökset 141:stä, sokeridirektiivi ja nyt sitten maitokiintiöitten poistohanke osoittavat. Tämä tulee lisäämään elintarvikkeiden rekkakuljetuksia ja sitä myöten päästöjä. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto) — Päästöistä on aivan oikea maininta täällä perustuslakisopimuksessa, tai Lissabonin sopimuksessa, miten haluatte, ed. Kiljunen. Se ei kuitenkaan ole johdonmukaista, tämä EU:n politiikka tältä tärkeältä osaltaan. — Kuljetuksia lisätään, kun toimintaa keskitetään. Siihenhän se vie väistämättä, ja se on päästöjä ilmakehään, ja sitä me emme kannata. Me näemme, että ekologisesti kestävää on tuottaa ruoka likellä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esitti EU:n perustuslakiesitystä käsiteltäessä sen asettamista kansanäänestykseen, ja kun siihen ei suostuttu, esitimme hylkäystä. Koska Lissabonin sopimus on ydinsisällöltään aivan sama kuin perustuslakiesitys, meillä ei ole tarvetta esitystemme muuttamiseen. Me olemme ja pysymme sosiaalisen Suomen ja sosiaalisen Euroopan rakentajina emmekä suostu uusliberalistisen komennon vahvistamiseen.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikkaa vaivaa valjuus ja alistuneisuus. Huonotkin EU-päätökset julistetaan siedettäviksi torjuntavoitoiksi, mikä yhä vain lisää kansan tuskaantuneisuutta koko unionia kohtaan. Oppia pitääkin ottaa, herra pääministeri, Nummisuutarin Eskosta, joka narratuksi tultuaan päätti kuitata petossopimuksen järjestämällä "oikein rossauksen". Lyökää siis tekin, pääministeri, Brysselissä edes joskus nyrkki pöytään ja sanokaa "ei" Suomen kannalta huonolle sopimusesitykselle tai muillekin esityksille. Ryhmäkuvaan pääsy ei voi olla keskeisin tavoite.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksen ratifioinnista on vaikea saada aikaan innostunutta kansanliikettä, koska se on saatettu maailmaan varsinaisella pihtisynnytyksellä.

Tuolloin 2000-luvun alussa heräsi eri puolilla ajatus, että Euroopan integraatio, joka lähti liikkeelle valtioiden välisestä yhteistyöstä, vaatisi selkeämmän oikeusperustan, selkeämmän toimivallan jaon jäsenmaiden ja unionin kesken. Jotkut puhuivat perustuslaista, toiset vain sopimusten yksinkertaistamisesta, jotta tämä muutos ei tuntuisi liian suurelta. Haluttiin siis selkiyttää unionin toimintaa, tehdä siitä vahvempi toimija maailmanpolitiikan näyttämöillä ja lähentää unionia kansalaisiin.

Samalla muutettiin myös menetelmää, jolla Euroopan unioni oli tähän asti uudistanut perustamissopimuksiaan: EU:n ja jäsenmaiden parlamentaarikot ottivat ohjakset haltuunsa niin sanotussa perustuslakikonventissa. Sen jälkeen jäsenmaat hyväksyivät hieman vesitettynä konventin esityksen, ja niin EU-maissa lähdettiin saattamaan kansallisesti voimaan niin sanottua perustuslaillista sopimusta, kukin kansallisten säädöstensä mukaisesti.

Perustuslaillinen sopimus kaatui Hollannin ja Ranskan kansanäänestyksiin, joissa kansalaisten enemmistö ilmaisi epäluottamusta niin EU:ssa valittua kehityssuuntaa kuin varmaankin omia kansallisia päättäjiäänkin kohtaan. Näin sopimusta ryhdyttiin taas muuttamaan, vaikka 18 jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ratifioi sen.

EU-maiden johtajat ovatkin nyt ristiriitaisessa tilanteessa. Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa skeptiselle yleisölle olisi osoitettava, että Lissabonin sopimus on mahdollisimman erilainen kuin sitä edeltänyt perustuslaillinen sopimus. Britanniassa onkin keskusteltu siitä, eroaako ihminen merkittävästi hiirestä, vaikka näillä kahdella lajilla onkin 90-prosenttisesti yhteinen dna eli geeniperimä. Eroa on tosiaan Britanniassa parasta pitää todella merkittävänä.

Mutta Suomen näkökulmasta on ehkä pikemminkin korostettava sitä, että ihmisellä ja hiirellä on yhteinen geeniperimä ja että Lissabonin sopimus on olennaiselta sisällöltään säilynyt samana. Valitettavasti sopimuksen selkeys on kärsinyt matkan varrella, vaikka tarkoitus oli luoda selkeät oikeudelliset puitteet unionin toiminnalle. Onneksi kolmen erillisen toimintalohkon eli niin sanotun pilarin yhdistämisestä yhteisiin oikeudellisiin puitteisiin ei kuitenkaan luovuttu. Tämä uudistus, jos mikä, lisää unionin toiminnan selkeyttä ja läpinäkyvyyttä.

Arvoisa puhemies! Vaikka Lissabonin sopimukseen johtanut prosessi ei ollut EU:lle kunniaksi, EU:lla on missio. Maailmassa on yhä enemmän ongelmia, joita kansallisvaltiot eivät pysty yksinään ja erikseen ratkaisemaan. Vihreä eduskuntaryhmä on kysynyt, auttaako Lissabonin sopimus Euroopan unionia ratkaisemaan aikamme suuria ongelmia, kuten ilmastonmuutosta ja talouden globalisaation poliittisen hallinnan tarvetta, tai edistämään rauhaa sekä ihmisoikeuksia maailmassa, helpottaako Lissabonin sopimus kansalaisten elämää Euroopassa poistamalla edelleen esteitä valtioiden väliltä.

Vastaus on "kyllä". EU:sta tulee vahvempi ulkopoliittinen toimija. Siviilikriisinhallinta on nostettu osaksi EU:n ulkopolitiikkaa, ja tulemme jatkossakin painottamaan sitä suhteessa unionin nopeasti kehittyneeseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tuemme unionin laajaa turvallisuuskäsitystä, jossa ilmastonmuutos on aivan hiljattain nostettu kaikkein merkittävimmäksi turvallisuusuhkaksi. Parhaiten Euroopan unioni onkin onnistunut toimiessaan kansainvälisen ilmastopolitiikan veturina ja myös näyttänyt omilla sisäisillä päätöksillään esimerkkiä muulle maailmalle. Sitä pidämme myös vihreiden eurooppalaisena saavutuksena.

Yhteisen ulkopolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja unionin maailmanlaajuisen aseman vahvistamiseksi ulkosuhteiden korkean edustajan rooli pitää alusta alkaen luoda vahvaksi ja vaikutusvaltaiseksi. Muuten uusi tehtävä menettää merkityksensä. Valitettavasti maailman nykyiset ja tulevatkin kriisit tarvitsevat vahvaa ja vaikutusvaltaista neuvottelijaa, ja tällainen rooli sopii unionin toimijoille mainiosti.

Mutta ulkosuhteiden korkean edustajan vahvistettu virkakaan ei paljoa auta, elleivät jäsenmaat tahdo muodostaa yhteistä ulkopolitiikkaa ja pidättäydy kolmansien maiden kanssa tekemistään kahdenkeskisistä sopimuksista. Nämä ovat viime vuosina heikentäneet unionin toimintakykyä.

On edelleenkin perusteltua syytä olettaa, että Puola ja Romania olivat sallineet Cia:n käsitellä alueillaan terrorismista epäiltyjä vankeja kansainvälisen oikeuden vastaisilla menetelmillä. Ainakaan näitä epäilyksiä ei ole voitu sulkea pois. Euroopan unioni on ollut myös sivustakatsoja, kun Tšekki ja Puola ovat neuvotelleet Yhdysvaltojen kanssa ohjuspuolustusjärjestelmästä. Unionin Venäjän-politiikka on jatkuvasti heikentynyt, kun lukuisat jäsenmaat ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia kaasuntoimituksesta Venäjältä ajattelematta unionin yhteistä etua.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuskaan ei ole riittävästi vahvistanut unionin sosiaalista ulottuvuutta sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden periaatetta vasten. Unionin pitäisi vihdoin pystyä päättämään yritysten sijoittautumiseen tai ympäristöön vaikuttavista veroista ilman, että yksikin jäsenmaa voi estää sellaisen päätöksen. Jäsenmaiden kesken jatkuu epäreilu kilpailu investoinneista ja työpaikoista, kuten olemme nähneet viimeksi Saksassa Nokian Bochumin tehtaan lakkauttamisen yhteydessä. Yhteisten työmarkkinoiden vastapainoksi on luotava työelämään vahvat pelisäännöt.

Vihreät tulevat eurooppalaisena puolueena tekemään kaikkensa Euroopan unionin sosiaalisen luonteen vahvistamiseksi pohjoismaisen yhteiskuntamallin parhaiden piirteiden mukaisesti. Näitähän on alettu muuallakin yhä enemmän arvostaa, koska ne luovat yhteiskuntarauhaa ja ovat kilpailukyvyn perusta.

Lissabonin sopimus uudistaa unionin toimielinrakennetta. Pienen jäsenvaltion pitää jatkossakin panostaa vuorovaikutukseen unionin eri tasoilla. Uudessa komissiossa Suomella ei tule aina olemaan niin sanotusti omaa komissaaria, mutta ei tule olemaan suurillakaan mailla. Mutta hyvät yhteydet tulee turvata tekemällä päätöksenteosta mahdollisimman avointa.

Koko sopimuksen valmisteluprosessin ajan Suomi vastusti Eurooppa-neuvoston pysyvää presidenttiä. Turvataksemme unionille vahvan yhteisöllisyyden jatkossakin tulee huolehtia siitä, että presidentin tehtävät rajataan tiukasti lainsäädäntötyön ulkopuolelle. Presidentin myötä Eurooppa-neuvostosta kuitenkin tulee unionin virallinen toimielin, mikä lisää toiminnan avoimuutta ja vastuunalaisuutta.

Lissabonin sopimus vahvistaa kansalaisten perusoikeuksia, kaikesta huolimatta. Perustuslakisopimuksen osana ollut Perusoikeuskirja ei enää sellaisenaan sisälly tähän sopimukseen niin kuin aikaisempiin versioihin, mutta siitä tulee oikeudellisesti sitova. Samoin uusi sopimus mahdollistaa unionin liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Kun nämä muutokset on toivottavasti hyvinkin pian viety läpi, kansalaiset saavat paremmat mahdollisuudet vaatia unionilta heille kuuluvia perusoikeuksia. Myös unionin tuomioistuin saa vahvemman perusoikeuspohjan ratkaisuilleen.

Sopimusten uudistusprosessin yhtenä perusajatuksena oli siis vahvistaa demokratiaa ja lähentää kansalaisia unioniin. Uusilla pykälillä ongelmaa ei varmastikaan ratkaista. Lissabonin sopimus sisältää kuitenkin monia demokratiaa ja kansalaisten osallistumista vahvistavia elementtejä.

Kansallisten parlamenttien aseman vahvistuminen EU:n toimivallan rajojen valvonnassa on tervetullutta, ja Euroopan parlamentin asema lainsäätäjänä laajetessaan uusille toimialoissa lisää myöskin toiminnan avoimuutta.

Kansalaiset saavat suoran vaikutuskeinon kansalaisaloitteen myötä, ja on mielenkiintoista todeta, että muiden muassa Euroopan parlamentin silloinen oikeusasiamies Jacob Söderman piti kansalaisaloitetta sopimuksen todellisena demokratiainnovaationa. Miljoona Euroopan unionin kansalaista eri EU-maista voi esittää komissiolle ryhtymistä toimiin asiassa, jossa sillä on toimivaltaa. Näin syntyy todellista Euroopan laajuista keskustelua ja yhteisyyttä.

Toivottavaa on, että tuleva, Lissabonin sopimuksen nojalla nimitettävä komissio jatkaa nykyisen Barroson komission uudistusten pohjalta vuorovaikutuksen edelleen vahvistamiseksi. Komissiolla on nykyään huomattavan laajat yhteydet kansalaisjärjestöihin sekä kansallisiin parlamentteihin. Tämä on juuri sellaista demokratiaa, jota unioni kaipaa. Toivottavasti myös me täällä eduskunnassa osaamme hyödyntää kaikki meille tarjotut vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi lisäämällä EU-asioiden käsittelyä täysistunnoissa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vihreä eduskuntaryhmä teki 50 kansanedustajan joukossa aikanaan aloitteen, että perustuslaillisesta sopimuksesta olisi tullut järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Aloite tuli kuitenkin hylätyksi selvin luvuin. Tämän jälkeen tuimme sopimuksen ratifiointia eduskunnassa, ja koska kyse on pitkälti samasta sopimuksesta, noudatamme samaa linjaa. Toivomme, että Lissabonin sopimus saadaan mahdollisimman pian voimaan, jotta unioni vapautuu tekemään niitä asioita, joita varten se on olemassa: edistämään oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja vastuullista toimintaa tällä planeetalla.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Lissabonfördraget stärker den Europeiska unionens dimension på flera sätt; öppenheten ökar, ett verktyg för medborgarpåverkan införs, de grundläggande fri- och rättigheterna samt de mänskliga rättigheterna får samma status som unionens grundfördrag. Fördraget ger utan vidare unionen de verktyg som behövs för att tackla existerande och kommande utmaningar. I fördraget slås fast att unionen ska bygga på de gemensamma värden: respekt för människans värdighet, frihet, demokrati, jämlikhet, rättsstatsprincipen och respekt för de mänskliga rättigheterna.

Lissabonfördraget stärker demokratin inom unionen. Medborgarna företräds av det direkt folkvalda Europaparlamentet, vars makt och position stärks, och indirekt av sina stats- eller regeringschefer i Europeiska rådet. Ett nytt element för medborgarpåverkan tas även med. En miljon unionsmedborgare från ett "betydande antal" medlemsstater kan lägga fram ett förslag till kommissionen. Trots att kommissionen inte har någon skyldighet att lägga fram något förslag till följd av medborgarinitiativet, blir det politiskt svårt att bortse från det helt och hållet. Den nätbaserade kampanjen för att Europaparlamentet ska vara beläget enbart i Bryssel samlade över en 1 237 000 namn. Svenska riksdagsgruppen hoppas att också finländarna är aktiva på denna front, Finland är trots allt medborgarrörelsernas förlovade land.

Arvoisa puhemies! Unionin toimielinten uudistamisessa Euroopan parlamentti näyttää vetävän pisimmän korren. Parlamentin valta lisääntyy niin lainsäädännössä kuin unionin varainhoidossakin komission puheenjohtajan nimittämistä unohtamatta. Tämän valossa yksittäisten jäsenmaiden sekä hallitusten että parlamenttien kannalta hyvien ja luontevien yhteyksien kehittäminen Euroopan parlamenttiin ja niiden ylläpitäminen on kovin tärkeää. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että Suomen eduskunnan institutionaalinen yhteys Euroopan parlamenttiin eduskunnan erityisasiantuntijan Brysselin-toimiston kautta on ainakin pidettävä nykyisellä tasolla tai sitä on jopa vahvistettava.

En av de absolut viktigaste ändringarna i fördraget är förstärkningen av de grundläggande rättigheternas ställning och status samt att stadgan om de grundläggande rättigheterna får en ställning som kan jämföras med grundfördragens. Alla EU-länder är rättsstater som omfattar tanken på grundläggande fri- och rättigheter. Trots detta är summan inte fullständig om inte unionen som sådan erkänner dessa rättigheter. Hittills har unionen, trots att gemenskapsdomstolen sedan länge ansett att de grundläggande rätttigheterna hört till gemenskapsrätten, i sina grundfördrag koncentrerat sig på mer, låt oss säga förvaltningsmässiga frågor.

Herr talman! Europeiska rådet får nu genom Lissabonfördraget såväl en formell status som en mer varaktig ordförande. Ändringen innebär att en klar topptjänst som ordförande för Europeiska rådet bildas. Samtidigt som rotationsprincipen för ordförandeskapet bibehålls i de övriga rådssammansättningarna innebär det också att rollen för ordförandelandets stats- och eller regeringschef blir något oklar. Ur medlemsstaternas synvinkel skulle det falla sig naturligt att även regeringschefen skulle ha en roll under den tid medlemslandet deltar i ordförandearbetet. Ett avsteg från principen skulle försvaga trovärdigheten för såväl unionen som de alternerande ordförandeskapen.

Unionen kommer via Lissabonfördraget att klart stärka sin utrikespolitiska profil via den höga representanten för utrikesfrågor och säkerhetspolitik. Via sina dubbla roller, dels som ordförande för utrikesrådet, dels som vice ordförande för kommissionen kommer den höga representanten att vara spindeln i nätet för EU:s gemensamma utrikespolitik. Att förvaltningen dessutom stärks med en europeisk avdelning för yttre åtgärder stärker strävandena ytterligare. Gränserna för avdelningens arbete gentemot såväl kommissionen som Europeiska rådet och de enskilda medlemsstaterna måste dock vara tillräckligt klara. Den höga representanten och avdelningen för yttre åtgärder kan medföra förändringar i de utrikespolitiska tyngdpunkterna och det kan i sin tur kräva ändringar också på hemmaplan.

Arvoisa puhemies! Eurooppa-neuvosto koostuu tulevaisuudessa muun muassa jäsenvaltioiden valtion- tai hallituksen päämiehistä, joita avustaa ministeri. Tähän saakka on ollut tapana, että myös tasavallan presidentillä on ollut mahdollisuus osallistua Eurooppa-neuvostoon, mikä onkin usein noussut keskustelun kohteeksi. EU-politiikka ei ole ensisijaisesti ulkopolitiikkaa, vaan kyse on päätöksistä, joilla on pitkälti sisäpoliittisia vaikutuksia ulkopoliittisen ulottuvuuden vahvistamiseksi. Unionin tekemien muutosten myötä meidän tulee Suomessa pohtia presidentin roolia Eurooppa-neuvoston kokouksissa siten, että ulkopolitiikkaa koskeva perustuslain kirjain myös toteutuu.

En stark europeisk union med en stark, gemensam, målmedveten och målinriktad bistånds- och utrikespolitik borde bli den moraliska makten i världen! En naturlig följd av satsningen skulle vara att unionen som sådan, exempelvis skulle ta en permanent plats i Förenta nationernas säkerhetsråd — i stället för de två nuvarande europeiska permanenta medlemmarna. Tanken kanske är svår att förverkliga, eftersom man sällan frivilligt ger upp en erhållen fördel, men det är ändå en tanke som är värd att kommas ihåg, också i diskussionerna om förnyelsen av FN.

Grunden för EU har alltid varit det fredsbygge och den överbryggare av sociala klyftor som unionen de facto innebär. Lissabonavtalet ger unionen och dess medlemmar mer säkerhet — i alla avseenden. Ju fastare integrationen är, desto mer främjas totalsäkerheten inom unionen. Den biståndsskyldighet som även togs in i det tidigare förslaget till konstitutionellt finskt fördrag finns även medtaget i Lissabonfördraget. De mål som Finland ställt, att texten måste ta hänsyn till alla medlemsstaters försvars- och säkerhetspolitiska lösningar utan att som de Nato-anslutna länderna ville, starkt knyta biståndsskyldigheten till Nato. Artikeln om biståndsskyldighet skapar en stark politisk solidaritet mellan de länder som hör till unionen. Svenska riksdagsgruppen anser att EU utgör den samarbetsram inom vilken Finland ska stärka säkerheten såväl i Europa som ur ett globalt perspektiv. Biståndsskyldigheten och satsningarna på EU:s snabbinsatsstyrkor är goda exempel på detta och även steg på vägen.

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että unionin valmiutta siviilikriisinhallintaan vahvistetaan Lissabonin sopimuksella. Unionin operatiivinen kapasiteetti tulee jatkossa perustumaan siviilipuolen ja sotilaallisiin voimavaroihin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että sotilaallisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan tulee toimia rinnan muun muassa sen vuoksi, ettei siviilijärjestöjen puolueettomuutta vaaranneta. Sotilaallisen kriisinhallinnan tulee keskittyä pelkästään varmistamaan turvallisuutta alueella ja jättää muut siviilipuolen vakautta edistävät toimenpiteet, kuten esimerkiksi rule of law -periaatteen käyttöönoton, siviilijärjestöille. Myös tällä sektorilla Suomella on laajaa osaamista, jota myös Kriisinhallintakeskus Kuopiossa entisestään vahvistaa.

Herr talman! Åland anslöt sig till EU enligt ett särskilt protokoll. De problem som landskapet har med Lissabonfördraget och de brister som Åland upplever att finns i möjligheterna att påverka i EU-frågor måste åtgärdas. Svenska riksdagsgruppen förutsätter att statsrådet vid sidan av den process som pågår i riket med godkännandet av Lissabonfördraget även diskuterar med landskapet om vilka lösningsmodeller som kan bli aktuella. Man har inte internationellt inom unionen lyckats lösa aspekterna kring Ålands ställning. Nu gäller det att göra det bästa av situationen. Frågan kvarstår hur som helst, och är också något som kommer att komma upp i framtiden.

Även Lissabonfördraget innehåller brister. Unionens värderingar bygger på respekt för bland annat demokrati och minoriteter. Trots detta har unionen som sådan liten beredskap att trygga, eller ens främja minoriteternas deltagande i den europeiska politiken. Det finns en stor grupp EU-medborgare som försummats i diskussionen kring Europaparlamentets sammansättning. Jag tänker på de nästan 50 miljoner européer som tillhör en språklig minoritet. Unionen har inte heller någon institutionell beredskap för områden eller unionsmedborgare som på något sätt avviker från majoritetsbefolkningen. Det här är något som unionen borde återkomma till för att på allvar uppfylla de värderingar man ställt för sig själv.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on asettanut aiemmin tavoitteeksi muun muassa, ettei Eurooppa-neuvostoa tulisi muuttaa viralliseksi toimielimeksi, ei EU-presidenttiä eikä kaksoishatutettua ulkoministeriä ja että kaikilla jäsenmailla säilyisi komissaari. Kristillisdemokraatteina emme ole pitäneet siitä, että unionin oikeushenkilöllisyyden myötä kansainväliset sopimukset tulisivat suoraan jäsenvaltioita sitoviksi ja lainsäädännön ala laajenisi ja lopullista päätöksentekovaltaa siirtyisi EU:n tuomioistuimelle. Valitettavasti näissä tavoitteissa ei ole onnistuttu Lissabonin sopimuksesta neuvoteltaessa.

EU:n luonne on muuttumassa yhä ylikansallisempaan suuntaan. Tästä on tärkeänä merkkinä Lissabonin sopimuksessa esitetyt presidentin ja ulkoministerin virat ja perustuslakisopimus, joka yritettiin ajaa läpi. Tästä seurasi EU:n kriisi. Kansalaiset osoittivat turhautuneisuuttaan ja tyytymättömyyttään EU:n kehitykseen ja päätöksentekoon.

Perustuslakisopimuksesta jäi joitain kiistanalaisia asioita pois, mutta Lissabonin sopimuksen ja kariutuneen perustuslakisopimuksen sisältö on yli 90-prosenttisesti sama. Vaikka Lissabonin sopimus uudistaa EU:n päätöksentekoa ja jonkin verran tehostaakin sitä vanhoihin olemassa oleviin sopimuksiin verrattuna, toista päätavoitetta eli sopimusjärjestelmän yksinkertaistamista sillä ei saavuteta. EU-kansalaiset eivät koe unionia läheiseksi. Vaikeasti hahmotettava sopimus ei paranna tätä tilannetta.

Mitä EU:lle on tapahtumassa globaalien haasteiden edessä? EU:lta odotetaan enemmän! Nyt pitäisi pystyä uudenlaiseen politiikkaan. Olisi kyettävä vastaamaan ihmisten arkielämän ongelmiin. Eurooppalainen perinne ja arvot velvoittavat taistelemaan oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän maailman puolesta.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä EU:n pitäisi keskittyä vain muutamiin tärkeisiin yhteistyön aloihin ja jättää enemmän asioita jäsenmaiden päätäntävaltaan.

Arvoisa puhemies! Mikä muuttuu Lissabonin sopimuksen myötä, jos se tämän vuoden aikana kaikissa jäsenmaissa ratifioidaan? Sopimuksen mukaan EU-johtajien huippukokouksista eli Eurooppa-neuvostosta tulee virallinen toimielin, jolle nimitetään kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan pysyvä puheenjohtaja eli presidentti, joka voi toimia kaksi kautta.

Puheenjohtajuuden uudistaminen osuu perinteisesti korostetun jäsenmaiden tasa-arvon yhtenäisyyden kovaan ytimeen. Suomi ja pienet maat ovat korostaneet puheenjohtajuuden merkitystä. Nyt tästä yhtenäisyyden mittarista luovutaan.

Lissabonin sopimuksella perustettava toinen merkittävä uusi virka tai vanhan viran laajennus on EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja eli niin sanottu kaksoishatutettu EU:n ulkoministeri, joka hoitaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa yhdessä EU:n presidentin kanssa. Hän johtaa myös EU-maiden ulkoministerien kokouksia ja toimii komission varapuheenjohtajana. Valtaa hänelle keskittyisi paljon. Tällainen valtakeskittymä ei ole demokratiaa.

Komission kokoonpanon muutos on radikaali uudistus. Lissabonin sopimuksen myötä on käymässä siten, että sopimuksella komission koko tulee pienenemään. Vuodesta 2014 alkaen vain kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista on mukana kerrallaan. Sopimuksen myötä menettäisimme vuorollamme viideksi vuodeksi suomalaisen jäsenen komissiossa, joka on tärkein valmistelu- ja valvontaelin unionissa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että jokaisella jäsenmaalla olisi oltava komissiossa pysyvä jäsen.

Jos sopimus ratifioidaan, siirrytään useimmissa asioissa määräenemmistöpäätöksiin, jotka tehdään kaksoisenemmistöpäätöksinä. Eduskunta ajoi aikoinaan yksinkertaista kaksoisenemmistöä. Lissabonin sopimuksessa nyt ehdotettu 55—65-järjestelmä suosii suuria jäsenvaltioita, ja tämä ei ole välttämättä Suomelle eduksi. Suomessa ei myöskään ole tehty riittävästi riskianalyysiä siitä, mitä laajentuneista määräenemmistöpäätöksistä kaiken kaikkiaan Suomelle seuraa.

Ulkoasiainhallinnossa tapahtuu muutos. Ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ryhtyy avustamaan Euroopan ulkoasianhallinto, jonka verkkona maailmalla ovat komission noin 130 edustustoa, jotka muutetaan EU:n edustustoiksi. Miten tässä Suomen kansallisten edustustojen käy? Kristillisdemokraattien mielestä on nyt huolehdittava siitä, ettei EU:n ulkosuhdepalvelu jyrää kansallisten edustustojen ylitse, vaan saamme itsenäisesti pitää yllä nämä ovat edustustomme.

Kaiken kaikkiaan EU:n presidentin ja korkean edustajan virat lisäävät unionin mahdollisuuksia puhua yhdellä äänellä, mutta minkä ja kenen kustannuksella? Viran perustamiset ja laajennukset viittaavat vahvasti siihen, että ylikansallista liittovaltiota kasvatetaan ripeästi kansallisvaltioiden kustannuksella ja Suomen asema ulkopolitiikassa itsenäisenä toimijana mahdollisesti heikkenee.

Sopimuksen hyväksyttävyyden kannalta Lissabonin sopimus myös jättää monia tärkeitä asioita auki: muun muassa puolustusyhteistyön yksityiskohdista sopimisen, turvatakuulausekkeiden soveltamisen, EU-puheenjohtajuuden uudelleenjärjestämisen, komissaarien kierrosta sopimisen sekä vireillä olevan lainsäädännön kohtalosta sopimisen.

Arvoisa puhemies! Selkeiden tulevaisuusvisioiden ja toimintaohjelmien puuttuessa kansalaisten on vaikea hahmottaa, miten EU todellisuudessa heihin vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa. Suurten jäsenmaiden vallan kasvu ja EU:n etääntyminen tavallisista kansalaisista on lisännyt tyytymättömyyttä kansalaisten piirissä.

Euroopan unionin onkin nyt löydettävä rajansa niin maantieteellisesti kuin yhteistyön syventämisessäkin. Kuinka laajaksi EU halutaan jäsenmaiden osalta? Halutaanko EU:sta talousmahdin lisäksi sotilaallista ja poliittista mahtia? EU:n tulisi keskittyä politiikan sisältöön ja erityisesti tärkeisiin, ylikansallista päätöksentekoa edellyttäviin asioihin, kuten rikosten torjuntaan, siis turvallisuuskysymyksiin, ja ympäristökysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa osaltaan jättää eduskunnan pohdittavaksi Lissabonin sopimuksen tarkoituksenmukaisuuden ja sisällön vaikutukset Suomen itsenäiseen päätöksentekoon ja edustamiseen ja sotilaalliseen puolustukseen. Nyt kun EU:n toimivaltaa pyritään laajentamaan, muuttuvat sen oikeudelliset perusteet yhä enemmän liittovaltion suuntaan. Kristillisdemokraatit haluavat kehittää EU:n toimintaa valtioiden välisenä liittona, ei liittovaltiona. Me kristillisdemokraatit uskomme kansalaisvaltioon ja suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksiin. Paljon enemmän olisi siis kuunneltava kansalaisia, jotka sopimuksen seurauksien kanssa joutuvat elämään.

EU:ta voidaan kehittää vain EU-kriittisyyttä suvaitsemalla, koska vain sen kautta saadaan muutokseen laajasti kestävä suunta. Suuren valiokunnan lausunnossa 2/2006 todetaan kansalaisten kasvava kriittisyys ja kiinnostuksen puute unionia kohtaan ja kehotetaan valtioneuvostoa ottamaan kansalaisten EU-kielteisyys vakavasti huomioon.

Odotettavissa on, että Suomi ratifioi Uudistussopimuksen ja uudistukset tulevat voimaan vuoden 2009 alusta. Irlanti järjestää kesäkuussa sopimuksen ratifioinnista kansanäänestyksen. Suomen tulisi odottaa tämän päätöksen tuloksia, ennen kuin tekee oman lopullisen päätöksensä.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimus on EU:n yritys rasvata konettansa kuntoon, jotta sen poliittinen painoarvo kasvaisi. EU:n vaikutusvallan kasvua ei kuitenkaan saa tehdä kansallisvaltioiden vaikutusvallan kustannuksella.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mukaan valiokuntien tulee tarkkaan selvittää millaisia riskejä Uudistussopimus sisältää Suomen kansallisten etujen kannalta. Ryhmämme on vaikea hyväksyä nyt esitettyä, Suomen kannalta melko heikkoa neuvottelutulosta. Kristillisdemokraattien mukaan kriittisyys on myönteistä: haluaisimme parempaa, kansalaisten ja demokratian kannalta myönteisempää päätöksentekoa ja avoimempaa päätöksentekojärjestelmää.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on EU:n perustuslaki, jota ei enää EU:n perustuslaiksi kutsuta. Valhe rehottaa heti kansilehdellä. Eduskunnan enemmistö viime vaalikaudella ratifioi täysin tarpeettomasti kuolleen EU-sopimuksen. Se oli jo sinänsä aivan ainutlaatuista, että kuollut sopimus ratifioidaan. Se oli nöyristelyä Brysselin teknokraattivallan edessä. Nöyristely jatkuu, kun nyt olennaisilta osin samaa sopimusta tuotetaan uusissa vaatteissa Suomen eduskunnan käsiteltäväksi. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto) — Puhe on vaikuttavaa, koska ed. Kiljunenkin heräsi, omatuntokin heräsi.

Tämä on murheellista, korutonta kertomaa suomalaisesta kansanvallasta. Vanhat puolueet ovat vihreine myötäjuoksijoineen hyppykenkää hyväksymässä suomalaisen päätösvallan luovuttamista Euroopan unionille, laukaustakaan ampumatta. (Ed. Jaakonsaari: Propagandaa!) Se, mitkä asein puolustettiin ja mikä taattiin, kynällä myydään. Me emme täällä eduskunnassa voi tätä esitettyä sopimusta sanallakaan muuttaa, emme sanallakaan. Voimme vain hyväksyä tai hylätä. Ajatelkaa, emme sanallakaan!

Itsenäisyys on mahdollista siten, että kansalla on valtava tahto päättää omista asioistaan. Kansalla pitää myös olla taju omasta ainutlaatuisesta arvostaan, muuten itsenäisyys menetetään. Tällä sopimuksella me menetämme omaa päätösvaltaamme ja menetämme huomattavasti itsemääräämisoikeuttamme. Perussuomalaiset eivät tätä hyväksy. (Ed. Kaikkosen välihuuto)

EU on valheellinen järjestelmä, ed. Kaikkonen. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus peittää alleen kaiken muun. Romania ja Bulgaria eivät täytä vieläkään EU-kriteerejä. Katsokaa nyt vaikka kerjäläislaumoja Helsingin kaduilla. Mikä maa voidaan ottaa Euroopan unionin jäseneksi, joka tuolla lailla kohtelee omia kansalaisiaan? EU ei pääsisi itse Euroopan unionin jäseneksi. Bulgaria on täynnä korruptiota. Turkki, jota kinutaan EU:n jäseneksi, käy sotaa naapurivaltiotaan vastaan, silloin tällöin hyökkäilee Irakiin — tällainen valtio pitäisi ottaa Euroopan unionin jäseneksi! (Ed. Akaan-Penttilä: Oletteko eroamassa?) — EU on, ed. Akaan-Penttilä, kuin playboyn avioliitto, vielä kasassa, mutta valhetta täynnä. Valitettavasti näin on. (Ed. Akaan-Penttilä: Aiotteko erota?) — Tulen tähän.

EU:n kannatus on Suomessa pohjamudissa. Tästä on juuri suuri kiitos muun muassa perussuomalaisille ja Timo Soinille, totuus alkaa valjeta, 39 prosenttia on jo vastaan. Suurin osa suomalaisista, ed. Laukkanen, ei halua tällaista perustuslakia. Hallitus ja SDP, jota oppositiopuolueeksi kutsutaan, eivät ole Brysselin edessä pelkästään rähmällään vaan pitkin pituuttaan, oikosenaan. Kansanäänestykset ympäri Eurooppaa Irlantia lukuun ottamatta on poliittisella pelillä estetty. Aivan kuten täällä ed. Hautala sanoi, Britanniassa puhutaan, että tämä ei ole sama sopimus. Täällä ed. Kiljunen toteaa, että tämä on sama sopimus. (Ed. Kimmo Kiljunen: Niinhän tekin sanoitte!) Miten tässä pieni ihminen tietää, mikä tämä on? Tämä on sekasotku niin kuin Euroopan unioni ylipäätäänkin. Mutta olen, arvoisat kollegat, pettynyt Vihreään liittoon, koska siitä on tullut nöyrä EU-ruoskan suutelija, joka vielä viime kaudella ehdotti kansanäänestystä, Suomen kansan päättämistä. Allekirjoitatteko kansanäänestysaloitteen, jos teen sellaisen? Taidanpa tulla kysymään, niin nähdään, onko kelkka kääntynyt. Koijärveltä EU-kolhoosiin — siinä Vihreän liiton tarina.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät ole farisealaisesti muodon orjia. Me vastustamme tämän lain sisältöä. Sopimus EU:n perustuslaista jyrää oman perustuslakimme ja samalla valtiosääntömme, jonka mukaan ylin valta, valtiovalta, Suomessa kuuluu kansalle, lainsäädäntövalta kansan valitsemalle eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille oikeusistuimille. Ja tämä perustuslakimme ydinsisältö mitätöityy, jos EU:n perustuslaki, joka on siis omien perustuslakiemme yläpuolella, tulee voimaan maassamme.

Tähän asti EU-lainsäädännön ensisijaisuus, ed. Akaan-Penttilä, jäsenmaiden lainsäädäntöön nähden on perustunut EY-tuomioistuimen tulkintaan Maastrichtin sopimuksesta. Nyt tämä EU:n lainsäädäntö määrätään jäsenmaiden perustuslakien ja muiden lakien yläpuolella olevaksi tässä sopimuksessa. Lakien ylin tulkitsija on EY-tuomioistuin, ei suomalainen tuomioistuin. (Ed. Laukkanen: Totta kai!) Sen päätöksistä ei auta eikä voi, ed. Laukkanen, valittaa. Mitenkä tässä itsenäisyys lisääntyy, kun se vähenee? Ei se tietenkään lisäännykään, vaan se vähenee. (Ed. Jaakonsaari: Ei pidä paikkaansa!)

Arvoisa puhemies! Tällä perustuslailla lopetetaan jäsenmaiden suvereniteetti ja valtiollinen itsenäisyys siltä osin kuin niitä vielä on jäljellä. Sopimus EU:n perustuslaista, joka voimaan tullessaan muuttuu EU:n perustuslaiksi, on johdonmukaista jatkoa Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksille, päämääränä liittovaltio ja se, että kaikki päätetään Brysselistä käsin, yhdestä keskuksesta yhteisellä lainsäädännöllä.

Arvoisa puhemies! Laajaa unionia, tätä armotonta EU-kolhoosia, ei ole mahdollista hallita nykyisen EU:n päätöksentekojärjestelmän kautta, ja siksi tätä uudistusta nyt tehdään, että laajennetaan määräenemmistösäännöksiä. Tämä väistämättä minimoi Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden mahdollisuuden vaikuttaa. Silloin kun meillä oli perälauta, yksimielisyys, niin yksikin maa pystyi estämään. Nyt me olemme siellä pienenä rippuna 500 miljoonan joukossa, ja meidän asioistamme päättävät jatkossa muut. Ainoa, missä Suomen panos kasvaa, ed. Jaakonsaari, on nettomaksuosuus. (Ed. Jaakonsaari: Propagandaa!) 415 miljoonaa euroa vuonna 2006 molokinkitaan, ja osuus tulee kasvamaan.

Puheet siitä, että EU:n perustuslaki ei olennaisilta osin muuta nykyistä tilannetta, ovat kansalaisten tarkoituksellista harhauttamista ja harhaanjohtamista. EU-valtion syntyminen, EU:n oikeushenkilöllisyys, perustuslakiin sisältyvä säädös unionin lainsäädännön ensisijaisuudesta, unionin toimivallan ujuttaminen entistä enemmän rikoslain puolelle ja määräenemmistöllä tehtävien päätösten kasvu ovat erittäin suuria ja merkittäviä muutoksia, joiden vähättely on röyhkeää kansalaisten aliarvioimista. Minä olisin odottanut, että täällä olisi ollut ulkoministeri Stubb, joka suorapuheisena miehenä olisi sanonut, että näin on käynyt, itsenäisyys vähenee. (Ed. Kimmo Kiljusen välihuuto) — Aivan oikein, jos se vähenee, niin se ei lisäänny, ed. Kiljunen.

Sitten ... (Välihuutoja) — Arvoisat kollegat, tullaan joka paikkaan, kun keritään. — Kansalaisaloite, jota täällä suitsutettiin: Miljoona nimeä, ajatelkaa nyt! Semmoinenhan kerättiin, jotta tämä mieletön rekkaralli Strasbourgin ja Brysselin välillä loppuisi. Mikä oli lopputulos? Ei mitään muuta kuin että Strasbourgissa olevat rakennuksetkin ostettiin kaupungilta EU:lle. Mitään muuta tulosta ei ollut, ei mitään merkitystä ollut miljoonalla äänellä.

Arvoisa puhemies! EU-parlamentin vallan kasvu, josta täällä on riemuittu, asiallisesti ottaen merkitsee sitä, että meidän asioistamme päättävät enemmän kreikkalainen kommunisti, italialainen fasisti, saksalainen pankkiiri ja ranskalainen sosialisti. Minun mielestäni mieluummin vaikka kepulainen, kokoomuslainen tai vasemmistolainen, kunhan on Suomen kansan valitsema. (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) Tästä on nyt kysymys. Ette tekään varmaan, ed. Jaakonsaari, halua, että teidän ylitsenne päättää italialainen fasisti, mutta niin käy, kun ollaan europarlamentissa, italialainen fasisti, niitä on paljon enemmän, ikävä kyllä. EU-komissaari menetetään, EU:lle tulee presidentti. Tällaisia asioita on tulossa. Nämä voitaisiin myöntää, ja sitten kun sanotte, että näin on, mutta kannatan siitä huolimatta, sen minä hyväksyn.

Arvoisa puhemies! Vanhojen puolueiden suhteen ei paljon ole toivoa. Kepun kautta oli pientä lievää lepatusta. Kun tuolla selkosia kierrän, niin tiedän, että keskustan äänestäjien enemmistö on tätä sopimusta vastaan. Mutta täällä kepuhallitus liituraidassa syö sortajan kädestä.

Arvoisa puhemies! Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, joka luovuttaa sen neljäksi vuodeksi kerrallaan eduskunnalle. Meillä, arvoisat kollegat, ei ole oikeutta luovuttaa tätä kansan valtiovaltaa edelleen Euroopan unionille, kuten nyt tapahtuu. Perussuomalaiset eivät hyväksy Suomen kansalle ja vielä syntymättömille suomalaisille sukupolville kuuluvan valtiovallan siirtämistä Euroopan unionille.

Arvoisa puhemies! Tulemme ehdottomasti vastustamaan tätä sopimusta, ja Euroopan unionin vastustaminen jatkuu. Siitä olen iloinen, kun ed. Kiljunen totesi, että ei tule EU:lle omaa liputuspäivää. Se olisikin ollut kamalaa, se oli nimittäin Timon nimipäivä 9.5. (Naurua)

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Lissabonin sopimus neuvoteltiin viime vuoden jälkipuoliskolla Portugalin puheenjohtajakaudella pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa. Osallistuin Suomen kannan valmisteluun ja siitä neuvotteluun Suomen neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana. Meillä oli pohjana siis sopimus, jonka eduskunta oli hyväksynyt, ja sen lisäksi niin sanottu yksityiskohtainen toimeksianto neuvotteluille, jonka lähtökohtana oli säilyttää olennainen sisältö. Toimeksianto sisälsi myös tarkan kuvauksen tulevan sopimuksen muodosta ja palaamisesta perinteiseen perussopimuksen muuttamismenetelmään. Voimassa olevia unionin perussopimuksia ei kumota, vaan ne jäävät voimaan siltä osin kuin Lissabonin sopimus ei muuta niitä.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on valmisteltu normaaliin tapaan valtioneuvoston kanslian johdossa, ja kaikki ministeriöt ovat myötävaikuttaneet kirjoittamiseen. Edellä sanotun valmisteluhistorian vuoksi ja siksi, että eduskunta ratifioi perustuslakisopimuksen joulukuussa 2006, päätimme kirjoittaa hallituksen esityksen niin, että Lissabonin sopimusta on siinä verrattu sekä nykytilaan että perustuslakisopimukseen. Esitykseen on myös sisällytetty viittaukset perustuslakisopimuksen käsittelyn aikana tapahtuneeseen eduskuntakäsittelyyn — siis niin avointa kuin mahdollista. Vaikka esitys paisui ehkä tällä menetelmällä isoksi, kuitenkin se on käytännöllisempi kuin jos se olisi vaan ollut hyvin lyhyt ja samalla olisi lukijan pitänyt käyttää muuta lähdemateriaalia. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin lukea tämä esitys, koska siitä ilmenee muun muassa, että ensisijaisuus poistettiin tästä uudesta sopimuksesta verrattuna aikaisempiin, ed. Soini, kun väärin viittasitte siihen, (Ed. Soinin välihuuto) että EU:n ensisijaisuus on tässä edelleen mainittu.

Timon päivänä, Eurooppa-päivänä, me tulemme saamaan niin sanotun konsolidoidun perussopimuksen, ja se julkaistaan unionin kaikilla virallisilla kielillä unionin virallisessa lehdessä. Se auttaa kuitenkin sopimuksen lukemisessa.

Jag måste dock säga att jag här har Cecilias lilla blå som en svensk think tank har gjort och den har använt sina resurser ganska nyttigt. Jag kallar den Cecilias lilla blå, eftersom Cecilia Malmström är Sveriges EU-minister. Det här är ett läsvärt förslag. Det går, riksdagsledamot Kiljunen, ganska bra att följa med vad som händer genom att läsa en konsoliderad version.

Lissabonin sopimus, kuten me olemme todenneet, täyttää Suomen keskeiset neuvottelutavoitteet erityisesti sisällön osalta. Olette myöskin todenneet, että unioni pystyy aiempaa tehokkaampaan päätöksentekoon ja toimintaan, jos jäsenvaltioilla on poliittista tahtoa ja jos halutaan käyttää näitä mahdollisuuksia. Näin myöskin pääministeri totesi.

Unionissa on kasvanut tietoisuus siitä, että yhtenäistä toimintaa tarvitaan, jotta pystymme huolehtimaan asemastamme muuttuvassa maailmassa. Käytämme päätöksentekoa yhdessä. Olemme myös todenneet, että toimivallanjakoa selkeytetään, mutta unionin ei voida katsoa saavan olennaisesti lisää toimivaltaa, vaikka sopimuksessa luodaankin muutamia uusia niin sanottuja oikeusperustoja, kuten avaruus, energia, urheilu ja peruspalvelut, ja joitakin vanhoja täydennetään. Päätöksenteko selkeytyy, kun nykyinen toimivaltajako, pilarijako, poistuu ja lainsäädännössä otetaan käyttöön yksi pääsääntö eli niin sanottu tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä. Nimenomaan, ed. Rauhala, rikostorjunta vakavissa tapauksissa helpottuu tämän johdosta.

Olemme myös todenneet, että sopimus lisää avoimuutta ja perusoikeuskirja muuttuu oikeudellisesti sitovaksi. Sopimus sisältää myös määräyksen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Minä väitän päinvastoin kuin edelliset, että kun me edellytämme EU:n hakijamaalta muun muassa demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, jotta pääsisi EU:n jäseneksi, niin nyt voisi sanoa, että EU pääsisi myöskin EU:n jäseneksi. Laista säädetään avoimesti. Kansalaiset voivat samalla tavalla kuin täällä eduskunnan salissa pidetyistä puheista netin tai pöytäkirjojen avulla tarkastaa, että olemme toimineet sillä tavalla, jolla väitämme toimineemme. Tämä on avoimuuden perimmäinen tarkoitus, että kansalaiset voivat tarkistaa, miten edustajat toimivat, ja sopimuksen myötä tämä lisääntyy ja tulee myöskin EU:hun.

EU:sta tulee myös ainutlaatuinen kansainvälinen järjestö, joka sitoo itseään noudattamaan kansalaisten perusoikeuksia. Vastaavia ei ole muita. Toisaalta siis sitoudutaan perusoikeuksien sitovan muodon kautta, toisaalta myöskin tulemalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoleksi.

Värderade ledamöter! Man kan alltså säga att EU numera kan ansluta sig, bli medlem i EU, därför att vi fyller kravet på demokrati och på mänskliga rättigheter. Det kommer att stadgas i Chydeni anda om öppenhet, allt beslutsfattande ska ske så öppet som möjligt. Därför kan medborgarna följa upp att man inom EU gör så som man har sagt att man ska göra. Den här granskningsmöjligheten är det yttersta skälet och orsaken till den öppenhet som Finland aktivt har drivit.

Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri edellä sanoi, valmistautuminen Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoon on käynnissä. Se ei tarkoita, että aliarvioisimme ratifiointiprosessia tai että pitäisimme voimaantuloa mitenkään itsestäänselvyytenä. Meidän on kuitenkin valmistauduttava vaikuttamaan siihen, että sopimuksen täytäntöönpanosta yhdessä tehtävät päätökset edistävät legitimiteettiä ja tehokkuutta.

Uusista toimijoista on puhuttu paljon, ulkoministerin, korkean edustajan, sekä neuvoston puheenjohtajan tehtävistä. Nämä on muotoiltava niin, että ne samalla vahvistavat unionin ääntä ja painoarvoa maailmassa, mutta myös niin esimerkiksi, että neuvoston puheenjohtaja on aktiivinen toimija jäsenvaltioihin päin ja että hän on selvillä ja huolehtii omalta osaltaan kaikkien jäsenmaiden tarpeista. Neuvoston puheenjohtaja voi myös varmistaa, että päätökset valmistellaan hyvin ja että niiden vaikutuksista ollaan hyvin tietoisia. Tässä on parantamisen varaa.

On todettava myös, että Eurooppa-neuvostosta tulee toimielin, joka voi myös säätää lakeja, joten pääministerin asema korostuu, päinvastoin kuin on väitetty muun muassa Kalevassa 30. maaliskuuta. Vain sillä, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, voimme varmistaa eduskunnan vaikutusvallan.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto siis esittää, että eduskunta päättäisi Lissabonin sopimuksen ratifioimisesta, koska se on selkeä parannus nykytilaan verrattuna. Unionin jäsenvaltiot ovat sopineet pyrkivänsä saamaan sopimuksen ratifioiduksi niin, että se astuisi voimaan vuoden 2009 alussa. Suomi on tukenut tätä aikataulupyrkimystä, jotta sopimus olisi voimassa ennen vuoden 2009 europarlamenttivaaleja ja komission valintaa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan kiittää pääministeriä ja ministeri Thorsia hyvin analyyttisistä ja hyvistä puheenvuoroista, jotka kuvasivat hyvin tätä tilannetta, jossa nyt ollaan.

Ajanpuutteen vuoksi tällaisessa puheenvuorossa keskityn vain yhteen asiaan. Valtiosihteeri Tiilikainen on tänään julkistanut selvityksensä tästä turvalausekkeesta ja muista turvallisuuspolitiikan asioista tämän sopimuksen yhteydessä. Siinä yhteydessä hän toteaa, että avunantovelvoitteen osalta on jäänyt ehkä merkitykseltään epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi tämä Suomen kanta tässä ja että Suomenkin olisi syytä arvioida sitoutumisensa avunantoon jatkossa. Hän viittaa sitten myöskin siihen, että Ruotsi on tällaisen selvennyksen tehnyt ja että ruotsalaiset toteavat, että jos lähialueella — ja viittaavat juuri tähän lähiympäristöön — joku EU-maa joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, niin Ruotsi ei olisi toimettomana. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tämä on tärkeä täsmennys tässä keskustelun vaiheessa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan juuri samasta teemasta kuin mikä oli ed. Salolaisen puheenvuorossa. Tämä on nimittäin erittäin olennainen kysymys, tämä avunantolausekkeen merkityksen arviointi Suomelle.

Arvoisa herra pääministeri, jäin kyllä kaipaamaan sitä analyysiä teidän puheenvuorostanne. Toivon, että tässä debatissa voisitte tähän ottaa myöskin kantaa. Toisaalta kyllä ihmettelin, ed. Kiljunen, teidän väitettänne siitä, että Suomessa ikään kuin vähäteltäisiin tämän lausekkeen merkitystä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Kuka vähättelee? En ole huomannut mitään vähätteleviä puheenvuoroja, päinvastoin koko tämä Lissabonin sopimuskokonaisuushan tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan koko rakenne saa entistä syvempiä ja merkittävämpiä piirteitä. Ja kaikki ne velvoitteet, joita siitä tulee, totta kai koskevat myöskin meitä, Suomea, ja tämä tulkinta, mikä tämän Teija Tiilikaisen raportin myötä nyt tulee, on minusta hyvin selkeä. Se tarkoittaa, että se on velvoittava puolin ja toisin. Suomen täytyy antaa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) apua, mutta Suomi vastaavasti saa myöskin apua.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soini puheenvuorossaan totesi, että tämä perustuslakisopimus on kuollut sopimus. Sitten kuitenkin hänen koko puheensa rakentui sen varaan, että se sopimus on mahdollisimman elävä, ja kuulemma ihan kansilehteä myöten näkyy tämä valheellisuus. Tulee mieleen tämä vanha sanonta: "Se onkin perusteellisesti väärinpäin, sanoi Kankare, kun kaksi kertaa paitansa käänsi."

Harvoin olen nähnyt sellaista markkinavapauksien ylistyspuheenvuoroa kuin minkä ed. Tennilä täällä käytti. Nykyiset perussopimukset perustuvat talousintegraatioon, jonka ytimenä ovat ne markkinavapaudet, joissa pääomat, tavarat, palvelut ja työvoima liikkuvat vapaasti. Tässä uudessa perussopimuksessa unionin tavoitteet asetetaan kokonaan toisin. Puhutaan täystyöllisyydestä, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvoisuudesta, syrjäytymisen torjumisesta. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Kansainväliset tavoitteet korostavat globaalisolidaarisuutta, köyhyyden poistamista, ja kansallisessa kauppapolitiikassa ei puhuta vain vapaakaupasta vaan myöskin oikeudenmukaisesta kaupasta. Ed. Tennilä vastustaa kaikkia näitä kohtia.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ennen kuin tätä sopimusta edes on hyväksytty, EU-maissa on alkanut vilkas spekulointi tästä EU:n uudesta presidentistä. Niminä ovat olleet esillä Britannian Tony Blair ja Tanskan Anders Fogh Rasmussen, ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin pääministeri Vanhanenkin on ollut kiinnostunut Rasmussenin innostuksesta tähän tehtävään. Tämä on sikäli kyllä aika ongelmallista, että kumpikaan heistä ei edusta eurooppalaisia arvoja, molemmathan olivat mukana hyökkäämässä Yhdysvaltojen rinnalla Irakiin. Eli ihmettelen tätä intoa. Mielestäni Suomen pitäisi etsiä omaa ehdokasta. Meillä olisi Lissabonin sopimuksen tultua mahdollisesti hyväksyttyä esimerkiksi presidentti Tarja Halonen. Hän olisi aivan erinomainen eurooppalaisten arvojen ja suomalaisten arvojen edustaja. En tiedä, miten tämä on sovitettavissa yhteen hänen nykyisen tehtävänsä kanssa, (Ed. Kimmo Kiljunen: Vaikea sovittaa!) mutta toivoisin, että Suomen pääministeri mieluummin esittäisi tällaista aloitteellisuutta.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, nostitte esille alkupuheenvuorossanne ulkosuhdehallinnon tärkeyden, ja itse olisin puuttunut samaan asiaan. Liian usein Euroopan unioni nähdään nyt vain maksajan roolissa, itse asiassa ilman poliittista tahtoa, erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa. Tätä on osittain ruokkinut se, että neuvoston sihteeristö ja komissio hiihtävät helposti omia latujaan eikä ole tällaista EU-yhtenäisyyttä, ja myöskin se tosiasia, että EU:lla ei ole paikkaa YK:n turvaneuvostossa, vielä lisää tätä tietynlaista hajanaisuutta. Mielestäni tämä on ehkä suurin edistysaskel, jos tällä sopimuksella päästään siihen, että EU:lle saataisiin yhteinen ääni ja saataisiin korkea edustaja puhumaan koko unionin puolesta, siinä mielessä juuri korkean edustajan rooli olisi tärkeä. Olen nähnyt Blairin kommentteja, että myöskin presidentistä tulisi tämmöinen aktiivitoimija. Tässä menee helposti pakka sekaisin. Olisi tärkeää, että Suomikin painottaisi korkean edustajan roolin merkitystä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vähän ihmettelen, että pitää selvä sanoma toistaa. Kun avunantodirektiivissä sanotaan, että EU-maat ovat velvollisia antamaan apua toiselle maalle, niin mitä tulkintaa siinä on? Ne ovat velvollisia, ja sillä sipuli. Eihän sitä tarvitse tulkita. Vai tarkoittaako joku mahdollisesti sitä, että se on tyhjä lause, pannaan vaan, että ovat velvollisia, mutta se ei mitään tarkoita? Meidän tulee lähteä siitä, että se on velvoittava määräys, ei sitä tarvitse sitä enempää tulkita.

Mutta kun tässä huudettiin, miksi pitäisi odottaa Irlannin kansanäänestystä, niin ihan samasta syystä kuin viime kaudella moitimme sitä, että valiokunnissa käsiteltiin perussopimusta hyvin tietoisena siitä, että se ei koskaan tule voimaan. Olisiko nyt ollut niin vaarallista odottaa kesäkuun 12. päivään saakka ja katsoa, mikä on Irlannin tulos (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — todennäköisesti hyväksytty — ja sitten vasta ruvettu menemään eteenpäin?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On helpompaa istuttaa kookospähkinälle aivot kuin saada EU toimimaan. Tämä tulee kyllä vielä selväksi näitten vuosikymmenten mukana. Mutta kun te olette minulta tivanneet, onko tässä mitään hyvää: tässä on yksi hyvä asia näissä Byrsselin laintauluissa. Täällä on selvemmät säännökset siitä, miten tästä kolhoosista pääsee eroon. Olen siitä erittäin tyytyväinen ja annan siitä tunnustuksen, että se käy helpommin. (Ed. Jaakonsaari: No niin, hyvä!) Ja, ed. Akaan-Penttilä, sinä päivänä, kun Suomen kansan enemmistö ja kansanedustajien enemmistö on samalla kannalla kuin ed. Soini nyt, niin unionin jäsenyys on historiaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä solidaarisuuslauseke on täsmälleen sama kuin oli perustuslakisopimuksessa, ja siihen nähden siihen ei ole tullut mitään uutta tässä Lissabonin sopimuksessa. Tuolloin jo, taannoin, kun aihetta käsiteltiin eduskunnassa, ilmoitin sen, että Suomi pitää itsestäänselvänä sitä, että me autamme toisia ja odotamme, että muut auttavat meitä. Se on tämän lausekkeen sisältö. Ja voi sanoa sen, että kun se lauseke on hyväksytty, niin sitäkin tärkeämpää on se, että sen on jokainen hyväksynyt, että näin halutaan tehdä. Siitä tulee se lisäarvo, joka on saatavissa.

Ed. Lapintielle: Pysyvän puheenjohtajan valinnasta on omat sääntönsä, ja siinä eivät voi toimia päällekkäisissä viroissa olevat, myös kansallisissa tehtävissä olevat.

Ed. Kallikselta mielelläni kysyisin, miksi nimenomaan Irlantia pitäisi odottaa. Miksei muitakin maita, jotka perustuslakiensa määräysten mukaisesti käsittelevät tämän ratifioinnin? Siellä on monta muutakin maata. Osa tekee päätöksensä vasta lokakuussa omien lakiensa mukaisella muodolla. Miksi odottaa vain yhtä maata? Minusta jokaisen maan pitää ottaa itse kantaa tähän esitykseen, niin kuin edelliseenkin esitykseen.

Ed. Soini, oikeastaan se teidän pääargumenttinne, kun vertaatte tätä sopimusta Nizzan sopimukseen, on, ja oikeastaan jäljelle jää tämä teidän vanha väitteenne, että nyt perustuslakisopimuksella unionin lainsäädäntö nostetaan etusijalle suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Lukekaa hallituksen esityksen kohta sivulta 27. Tämä oli juuri niitä kohtia, jotka Lissabonin sopimuksessa kirjoitettiin toisin kuin perustuslakisopimuksessa. Mutta oikeuskäytäntö jatkuu, ja se oikeuskäytäntö on ollut jo 60-luvulta asti. Se on ollut siinä sopimuksessa, jonka mukaisesti me olemme aikanaan liittyneet jäseneksi.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo pääministerin ehdotus EU-selonteosta syksyllä on ihan merkittävä avaus, ja se on mielestäni hyvä ajatus. EU:n uuden tilanteen arvioinnin lisäksi siinä yhteydessä olisi varmaan hyvä keskustella samalla Suomen EU-politiikasta ja Suomen strategiasta tässä tulevassa toimintaympäristössä.

Mitä avunantovelvoitteeseen tulee, niin se syventää unionia turvallisuusyhteisönä. Se on yhtenäinen kaikille jäsenmaille riippumatta siitä, ovatko ne Nato-jäsenmaita vai eivät. Sitä ei pidä vähätellä, mutta ei pidä myöskään liioitella. Pitää suhtautua realistisesti siihen. Sotilaallinen puolustusjärjestelmä se ei automaattisesti ole, mutta apua varmasti tavalla tai toisella annetaan ja saadaan.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä viimeisenä, jos mietitään nimiä näihin korkeisiin tehtäviin ja suomalaista nimeä lähdetään hakemaan, niin varmasti Olli Rehn kannattaa sitten siinä kohtaa ottaa esiin. Hänellä on varmasti parhaat pohjat merkittäviin tehtäviin. Luotan siihen, että hallitus ja pääministeri Vanhanen Suomen kannalta ja Euroopan kannalta mahdollisimman hyvin tässä neuvottelussa tulevat toimimaan.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatetaan Olli Rehniä.

Arvoisa puhemies! Minusta pääministerin puheenvuoron mielenkiintoisin kohta oli täällä lopussa, jossa hän sanoi, että "vaikuttamisen ennakointi aktiivisesti kaikilla eri tasoilla korostuu". Eli tämä on vastaus siihen kritiikkiin passiivisuudesta ja muusta, jota hallituksen EU-politiikkaa kohtaan on harrastettu. Tämä on erittäin tärkeää.

Millä tavalla todellakin Suomen linja hahmottuu? On tärkeää hylätä se Tennilän nyrkkiä pöytään -linja ja toisaalta hylätä myöskin semmoinen lobbauslinja ja kehittää semmoinen sisäänrakennettu omien etujen huomioon ottaminen tässä kokonaisuudessa. Se on erittäin tärkeää.

Minä olen ed. Kaikkosen kanssa samaa mieltä, että todellakin tämä selonteko on tärkeä.

Ed. Soinille sanon, että on todellakin jotain yhteistä kreikkalaisella kommunistilla ja italialaisella fasistilla ja suomalaisella populistilla. Yhteistä on se, että kaikki vastustavat Euroopan unionia.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut 13 vuotta EU:n jäsen, ja olemme menneet huikeasti sinä aikana eteenpäin myönteiseen suuntaan. Nyt meillä on ihan kansainvälisestikin vaikutusvaltaa. On tärkeätä, että me sitoudumme EU:n kehittämiseen, ja on hyvä, että määräenemmistöpäätöksentekoa lisätään ja rakenteita, joissa tehdään päätöksiä, vahvistetaan. Tavoitteena tosiaan pitää olla se yksinkertainen kaksoisenemmistö, ja se seuraavalla kierroksella varmaan saavutetaan, mutta myöskin vahvistettu yhteistyö, miksei jopa avioliitto-oikeuden alalla. On ihan perusteltua, että EU:ssa voidaan mennä eteenpäin. (Välihuuto) — Hitaimman mukaan aina mennään. — Subsidiariteettiperiaatteessa on tärkeätä, että nyt parlamentissa katsotaan, kuinka pidämme huolta siitä, että voimme valvoa myöskin meidän taholtamme tätä toimintaa.

Mutta pääministeri, te sanoitte, että neuvoston puheenjohtajan, presidentin, pitäisi olla harmaa ja väritön. Eikö pitäisi olla niin, että komission puheenjohtaja on tämmöinen, joka hoitaa hommat, ja sitten neuvoston presidentti on semmoinen, joka hurmaa — kuten puhemies Uosukainen kulkee maailmalla ja hurmaa ihmiset — ja käyttää tämmöistä käyntikorttia EU:n puolesta?

Tämä teidän lausuntonne, joka vastaa Ruotsin lausuntoa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) naapurin auttamisesta oli erittäin tärkeä. Tarkoittaako se sitä, että kaikissa tilanteissa, jos Viroon hyökätään, Suomi auttaa myöskin Viroa hyökkäystilanteessa?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton kritiikki EU:n osalta nousee siitä, että EU on hyvin uusliberalistinen. Siellä on lähes kaikissa maissa nyt oikeistohallitukset, ja se näkyy siinä, että näissä säädöksissä ja normeissa on semmoinen kovemman kapitalismin tuottaminen tähän maanosaan se pääasia. Erittäin monilta osin tuossa minun ryhmäpuheenvuorossani käytin esimerkkeinä ruotsalaisten sosialidemokraattisten ammattiyhdistysjohtajien, tanskalaisten ammattiyhdistysjohtajien ja Euroopan ammatillisen keskusjärjestön puheenjohtajan näkemyksiä siitä, miksi tätä sopimusta ei pidä hyväksyä. Teille on, ed. Kiljunen, käymässä vähän niin kuin Nrf:n kanssa. Me olemme samalla linjalla Ruotsin ja Englannin sosialistien, tässä tapauksessa Englannin demarien, kanssa, ja te roikutte tuolla porvarihallituksen perässä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan oleellista tässä on nyt kysyä, mihin suuntaan tämä Lissabonin sopimus Euroopan unionia vie, viekö se oikeaan suuntaan, sinne minne me haluamme, vai viekö se ehkä toiseen suuntaan. Mielestäni entinen pääministeri Esko Aho muutama kuukausi sitten vastasi tähän kysymykseen varsin hyvin. Hän totesi, että Euroopan unionin pitäisi keskittyä Lissabonin strategiaan, ei Lissabonin sopimukseen vaan Lissabonin strategiaan, ja sitä kautta innovaatiotoimintaan ja tutkimukseen, eurooppalaisen kilpailukyvyn parantamiseen. Mutta hän jatkoi, että valitettavasti Euroopan unioni on sotkeutunut pieniin asioihin, joilla vain ärsytetään kansoja, kansalaisia, ja tästä kertovat kyllä tutkimukset Suomessa varsin hyvin, että väärällä kaistalla unioni on ajanut viime vuodet.

Miten sitten tästä mennään eteenpäin? Kyllä valitettavasti tämä sopimus lisää kymmenittäin niitä pieniä aloja, jotka siirtyvät kansalliselta tasolta unionissa päätettäväksi, ja tämä on kansalaisten mielestä väärä suunta ja minunkin mielestäni väärä suunta.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perussopimuksen hyväksyminen tarkoittaa EU:n liittovaltion syntymistä eli Euroopan yhdysvaltoja. Amerikassa on presidentti ja osavaltioissa kuvernöörit. Näinkö sitten tulisi käymään tulevaisuudessa EU:ssakin: yhteinen presidentti, mutta jäsenmaihin kuvernöörit?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tenniläkin on ollut ulkoasiainvaliokunnan matkoilla monissa paikoissa, ja hän ei ole siellä ... (Välihuuto) Vai oletteko havainnut todellakin, kuinka paljon Euroopan unionia globaalina toimijana tarvitaan maailmalla, juuri siellä, missä on ongelmia? Ettekö arvosta yhtään sitä, että Euroopan unioni on tällä hetkellä ilmastonmuutoksen torjunnan kärjessä, kehitysavussa ykkösenä maailmassa ja vaikuttamassa todella vaikeisiin globaaleihin kysymyksiin, jopa niin, että tämä Lissabonin strategia on sillä tavalla toteutumassa, että Eurooppa on tällä hetkellä taloudellisesti niin vahva, että se on pystynyt vastaanottamaan myös Amerikan luottokriisin. Myös monissa Euroopan maissa työllisyys paranee. On tehty myös tutkimusta siitä, miten Itävalta, Ruotsi, Suomi ovat menestyneet tässä kymmenvuotisen EU-jäsenyyden aikana, ja Suomi on pärjännyt parhaiten sekä taloudellisesti että poliittisesti (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Euroopan unionissa.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluaisin kiittää hallitusta, sekä nykyistä että edellistä, siitä aktiivisuudesta, jota Eurooppa-politiikassa on osoitettu. Suomen puheenjohtajakaudellahan Suomi oli erittäin aktiivinen neuvotteluissa siitä, millä tavalla tämä sopimus luotsataan eteenpäin. Suomi kävi neuvotteluja niin eri jäsenmaiden kanssa kuin myöskin sitten EU-instituutioiden kanssa. Mutta tämän aktiivisuuden pitää jatkua, koska Lissabonin sopimushan tuo lisää valtaa Euroopan parlamentille, mikä tarkoittaa, että Suomen pitää olla hyvin aktiivinen myös omien meppiemme suuntaan, jotta he voivat Suomen kantaa luotsata eteenpäin.

Hieman ihmettelen opposition näkökulmaa, että meidän pitäisi Irlannin kansanäänestystä odottaa, koska käytännössähän se tarkoittaisi sitä, että Irlanti päättäisi Suomen kannasta. Kyllä Suomen pitää päättää omasta kannastaan, eikä katsoa, mitä esimerkiksi Irlanti tekee. Ja pikemminkin tekisin riskianalyysin siitä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mitä tapahtuu, jos Suomi ei toimeenpane Lissabonin sopimusta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti näistä vastustavista puheenvuoroista. Ne ovat populistisia luonteeltaan, sinänsä hyvin taitavasti demagogisesti tehtyjä, mutta kun teillä on näin paha olla, niin ihmettelen, että mikään teidän puolueistanne ei avoimesti sano, että te haluatte erota. Te pyörittelitte tätä asiaa, mutta ette kuitenkaan ilmoita totuutta tältä osin. Minä kerron muutaman luvun, joiden nyt luulisi teitä vähän rauhoittavan: Nettona suomalainen maksaa 88 euroa vuodessa Suomen EU-jäsenyydestä, 88 euroa. Ottakaapa se nyt referenssinä miettiessänne, minkä takia teillä on niin paha olla tämän summan kanssa. Ja vielä luku, jos kerkeän. Euroalueen jäsenyys on taannut myös matalan korkotason, mistä yrittäjät ja asuntovelalliset ovat varmasti kiitollisia. Esimerkiksi viime vuonna 100 000 euron asuntolainasta joutui maksamaan yli 4 500 euroa vähemmän korkoa kuin kymmenen vuotta aiemmin. Miksi teillä on paha olla tämmöisten lukujen keskellä?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ed. Haavisto otti aivan oikein esiin korkean edustajan roolin. Ja liittyen siihen aktiiviseen vaikuttamiseen: Vaikka sopimusta ei ole hyväksytty, niin koska on kuitenkin tarkennettavia asioita, meidän on mietittävä nyt tällä hetkellä, minkälainen on korkea edustaja, minkälainen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Jaan täysin ed. Haaviston käsityksen, että meillä pitää olla tällainen doer, joka ulkosuhteiden luomisessa toimii aktiivisesti korkeana edustajana ja käyttää molempia hattuja, tekee muun muassa aktiivista kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Presidentin, niin sanotun puheenjohtajan tai presidentin, roolista sanotaan sopimuksessa, että hän toimii omalla tasollaan, ja se vaikuttaa nimenomaan sitten hänen suhteensa.

Ed. Tennilä väittää, että lähes kaikissa Euroopan unionin maissa on porvarihallitukset. Kun me katsomme, miten monta on niitä jäsenmaita, joissa on sinipunahallitus, muun muassa neljässä vanhassa jäsenmaassa ja Itävallassa. Sitten meillä on demarihallitukset, ainakin toistaiseksi, Italiassa, Espanjassa, United Kingdomissa. Ei tämä EU niin sininen ole.

Sen lisäksi, kun puhutaan, mistä Suomi tänä päivänä tunnetaan, olen ylpeä, että kun mainitsee olevansa Suomesta, niin meidät tunnetaan hyvästä koulutuksesta ja hyvistä innovaatioista ja siitä, että olemme pystyneet myöskin hyödyntämään esimerkiksi Lissabonin strategiaa. Haluaisin mainita, että pelkästään tämän vuosituhannen aikana EU:hun on syntynyt 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa, muun muassa Lissabonin strategian kautta.

Meppien suuntaan on tulevaisuudessa vaikutettava. Meidän on tunnustettava, että he ovat tärkeässä päätöksentekijäasemassa, joten toivon, että Suomen hallitus ja eduskunta tulevaisuudessa pitävät heihin hyvin yhteyttä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurooppa-ministeri Thors sanoi aivan puheensa lopussa hyvin mielenkiintoisen asian siitä, että vain se, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, voi taata sen, että tämä päätöksenteko on vastuunalaista, ja ymmärrän, että viittaatte tällä eduskunnan suuntaan. Nyt haluaisinkin kysyä: Onko tämä aivan selvä asia, että myöskin presidentti ymmärtää, että näin jatkossa tulee olemaan, kun Eurooppa-neuvostosta tulee virallinen toimielin. Jo nyt tilanne on aika kiusallinen, koska kun Eurooppa-neuvosto on epävirallinen toimielin, niin esimerkiksi suuren valiokunnan on joskus vaikea saada näitä päätelmäluonnoksia, koska sanotaan, että ne ovat puheenjohtajan päätelmät. Luulen, että tämä kahden lautasen käyttö kuitenkin jollain tavalla lisää tätä ongelmaa, että ikään kuin koetaan, ettei ollakaan niin kovin velvollisia informoimaan etukäteen eduskuntaa näistä päätöksistä, mitä sieltä tulee. Miten te aiotte varmistaa sen, että Eurooppa-neuvoston tuleva pysyvä puheenjohtaja pysyy todellakin irti lainsäädäntötyöstä, joka kuuluu toimielimille?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä on sikäli oikeassa, että EY-tuomioistuimen päätökset tässä niin sanotussa Vaxholm-tapauksessa olivat isku sosiaaliselle Euroopalle. Ei voi muuta sanoa kuin että sääli, että Lissabonin sopimus ei ole voimassa. Siellähän on perusoikeusasiakirja, joka selkeästi määrittelee työntekijöiden oikeudet, työtaisteluoikeudet, järjestäytymisoikeudet ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden. Tämä perusoikeuskirja ei tällä hetkellä ole oikeudellisesti sitova, koska meillä ei ole olemassa Lissabonin sopimusta. Ed. Tennilän puheenvuoro, toistan vielä, oli vahva, vahva puheenvuoro markkinavapauksien puolesta ja työntekijöiden oikeuksia vastaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala puuttui juuri siihen asiaan, joka minun oli tarkoitus ottaa esille ja johon tehdystä selkeästä kannanotosta kiittää ministeri Thorsia. Tosiaankin tässä keskustelussa, jossa on käsitelty presidentin osallistumista Eurooppa-neuvoston kokouksiin, ainut asiantuntija, joka on ilmoittanut, että ei tämä muuta mitenkään presidentin osallistumista, on Viinanen, presidentin kanslian päällikkö. Mutta kyllä tämä muuttaa. Kaikki muut, joiden näkökantoja minä olen lukenut, ovat sitä mieltä, että muuttuu. Periaatteessa tämä presidentin osallistuminenhan huippukokouksiin johtui pääministeri Lipposen ja presidentti Ahtisaaren kahden kesken tekemästä sopimuksesta, ja sen jälkeen tätä on noudatettu. Kysymys on siitä, että edelleenkin, tälläkin hetkellä, valtioneuvosto (Puhemies: Minuutti on mennyt!) myöntää presidentille luvan lähteä Eurooppa-neuvostoon. Itse asiassa on toimittu koko ajan hieman laittomasti.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyessä debatissa kyllä suomalainen parlamentarismi on jo osoittanut populistiset kyntensä. Nimittäin vanhat koirat eivät kyllä opi istumaan.

Itse uskon ainakin, että Lissabonin sopimusta tarvitaan, ja sopimuksessa nyt olisi tärkeintä pohtia vielä niitä avoimia tulkittavia asioita, joihin haluaisin nyt ministerinkin kannan. Ensinnäkin, tuleeko tämä Slovakian joulukuinen ratifiointipäätös vaikuttamaan tähän aikatauluun? Miten sitten suhtautuu Suomen hallitus tähän edustukseen, kun ulkosuhteiden ja yleisten asioiden neuvosto jakautuu kahtia? Kuka Suomesta jatkossa edustaa näissä neuvostoissa, ja minkälainen rooli näillä neuvostoilla tulee olemaan? Sitten kysyisin vielä: Mitä nämä irlantilaisten ja brittien saamat opt-outit käytännössä tarkoittavat?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimus pyrkii selkeyttämään päätöksentekoa ja parantamaan EU:n kilpailukykyä. Heikkoutena pidetään kuitenkin sitä, että jäsenmaiden edistystä mittaavat rakenneindikaattorit puuttuvat, ja niistä on itse asiassa luovuttu, koska valtionpäämiehet eivät halua selvitellä journalisteille laahaavia lukuja. Nyt on vain jäsenmaiden itsensä asettamia suosituksia, joiden toteutumista ne itse tarkkailevat. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta laaditaan pätevät rakenneindikaattorit, jotta saadaan todellista tietoa näiden asetettujen tavoitteiden edistymisestä EU:ssa?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa esille tulleessa puheenvuorossa nostettu esiin EU-kriittisyys, ja rakentava kritiikki on aina paikallaan. Se voi tuoda edistystä mukanaan. Mutta on kuitenkin muistettava, ettei meillä ole vaihtoehtoja EU-jäsenyyden suhteen — emme ole rikkaita niin kuin norjalaiset — tämä on ihan selvä asia. Siis Suomen on parempi olla sisällä vaikuttamassa kuin ulkopuolelta katsomassa, ja tämä esillä oleva Lissabonin sopimus tuo parannusta nykytilanteeseen.

Mutta se, mitä haluaisin korostaa ennen kaikkea, on kansalaisten tiedottaminen, ja se koskee ylipäätään kaikkea, mikä liittyy EU:hun, myös tätä Lissabonin sopimusta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri kysyi, miksei ed. Kallis esitä, että odotettaisiin, oliko se nyt Bulgarian parlamentin päätöstä. No, yksinkertaisesti sen takia, että minä luulen, että kaikilla on aika hyvä käsitys siitä, mitkä parlamentit tulevat hyväksymään sopimuksen, missä on kyseenalaista, hyväksytäänkö vai eikö. Kun ei tiedä tuosta Irlannin kansanäänestyksestä, niin olisi mielestäni viisasta odottaa sitä. Mutta jos nyt vielä peräänkuulutetaan joitakin muita maita, niin en minä ole niin varma, että Puolan parlamentti sen hyväksyy, ja kun parlamentti nyt ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Emmekö me itsenäisesti päätä?) — Juu, juu, juu. En ole niin varma siitä, että presidentti sen vahvistaa jne. Hän on muutama päivä sitten antanut ymmärtää, että ei niin tule tapahtumaan. Miksi tekisimme täällä niin kuin turhaa työtä, jos se kaatuu jonkun maan vastustamiseen? Myöntäkää nyt edes, (Puhemies: Minuutti meni!) että viime kerralla kaikki työ oli turhaan.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä täällä ... (Hälinää) — Anteeksi, jos saisi puhua. — Ed. Tennilä täällä sanoi, että kysymys on vaan kovemmasta kapitalismista ja markkinaliberalistisesta projektista. Jostain syystä, ed. Tennilä, näemme EU:n aivan toisin. Minä katson sitä EU:ta, joka vuonna 97 Kiotossa oli alullepanijana ilmastosopimuksessa, jota ilman Balilla ei olisi syntynyt näitä jatkotoimia. Minä katson sitä EU:ta, joka tosiasiassa on suurin kehitysavun antaja maailmassa tällä hetkellä. Minä katson sitä EU:ta, joka on mukana kriisinhallintaprojekteissa maailmalla, sitä EU:ta, jossa on ihmisoikeuskysymykset nousseet, itse asiassa Suomea paremmin monissa asioissa, esille. Tuntuu siltä, että puhumme aivan eri Euroopan unionista. Minusta teidän rehellisyyden nimissä, ed. Tennilä, pitäisi myöntää, että myös nämä elementit ovat vahvasti mukana nyt tässä Lissabonin prosessissa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ministerille, että Euroopan unionin maista 22 jäsenmaassa oikeisto soittelee politiikan ensiviulua, ja totta kai se näkyy EU-säädösten ja -normien sisällöstä. Nehän ovat oikeistolaisia, tuottavat sen näköistä politiikkaa Eurooppaan. Tämän pitäisi olla täysin selvää. Ja monet näistä säädöksistä ovat uhka sille, mitä työväenliike on saanut työväenliikkeen vahvimmissa maissa vuosikymmenien mittaan aikaan. Tämä on se meidän huolemme ja peruskritiikkimme.

Tyytyväinen olen siihen, että nyt ammattiyhdistysliike eri puolilla Eurooppaa havahtuu. Syntyy vastavoimaa, jota tarvitaan, ja pystytään vääntämään tätä EU-politiikkaa toisenlaiseksi. Se on tietenkin meidän lähtökohtamme. Minä toivon, että myös Suomen sosialidemokraatit lopettavat tuommoisen kaunopuheisen EU:n kuvailun. Ottakaa se realistinen EU lähtökohdaksi, ja katsotaan, mitä voidaan tehdä, että se politiikka muuttuu.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on kysytty tästä eroamisesta. Minä en vaadi eroamista Euroopan unionista, eikä nyt siitä ole ollenkaan kysymyskään. Nyt on kysymys siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia kehitetään: viedäänkö sitä yhä raskaamman byrokratian suuntaan, vai halutaanko viedä sitä siihen suuntaan, että se keskittyy näihin ed. Haaviston mainitsemiin todella suuriin tärkeisiin asioihin, joissa tarvitaan vahvaa yhteistä esiintymistä.

Mutta nyt tämä vie taas kymmeniä asioita, jotka siirtyvät pois kansallisesta päätöksenteosta, kauas kansalaisista, ja puheet kansan aloitteista ja vastaavista ovat kyllä aika lailla silmänlumetta tässä. Eli päätösvalta keskittyy. Ja kun päätöksentekojärjestelmä muuttuu unionissa yhä enemmän määräenemmistöpäätöksenteoksi, niin silloin kolme isoa jäsenmaata, ostamalla yhden pienen lisäksi omaan joukkoonsa, saa määrävähemmistöllä estettyä kaikki päätökset, (Puhemies koputtaa) jotka eivät ole niille miellyttäviä. Tämä on ...

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljusella on hyvin erilainen tulkinta tästä EU:n perustuslaista — miksi sitä voi nyt kutsua edelleen — kuin esimerkiksi EU:n ammattiyhdistysliikkeellä, joka on erittäin kriittisesti suhtautunut siihen, mitkä ovat mahdollisuudet. Kun on ylikansalliset yritykset, niin pitää olla myös ylikansallinen lakko-oikeus. Toivoisin, että sosialidemokraatit ovat tässä taistelussa ammattiyhdistysliikkeen tukena.

Toinen asia on ed. Ukkolalle. Hän oli täällä huolestunut tästä kahden lautasen järjestelmästä, mitä sille tapahtuu. Minä olen vielä huolestuneempi siitä, että EU:n perustuslain myötä meille tulee kolmen lautasen ongelma EU:hun. Eli siellä viedään tilannetta entistä huonompaan suuntaan.

Lopuksi haluan kysyä, mikä on vihreiden kanta nyt tähän kansanäänestykseen. Olemme olleet yhteisessä rintamassa ja liikkeessä sitä ajamassa, ja nyt kun meidän tuore ulkoministerimme, entinen euroedustaja Alexander Stubb on sanonut, että tämä on 99-prosenttisesti sama kuin se edellinen sopimus, niin eikö olisi rehellisyyden nimissä hyvä, että me lähtisimme yhteiseen rintamaan ajamaan sitä kansanäänestystä Suomeen tässä asiassa?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin ed. Arhinmäkeä lohduttaa sillä, että todennäköisesti sosialidemokraateilla on tiiviimpi yhteys eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen kuin konsanaan hänen puolueellaan.

Ed. Tennilä arvostelee foorumia, jossa poliittisia päätöksiä tehdään. Tämähän tarkoittaisi, että teidän täytyisi johdonmukaisuuden nimissä vastustaa Suomen kunnanvaltuustoja, koska enemmistössä kunnanvaltuustoista on valitettavasti porvarienemmistö täällä. Tämä on erikoinen lähestymistapa. Euroopan unioni ja tämä perussopimus nimenomaan määrittävät sitä päätöksentekojärjestelmää, millä unionissa tehdään päätöksiä.

Täällä ed. Rauhala puhui siitä, että tämä menee ylikansallistumisen suuntaan eli liittovaltion suuntaan. Tosiasiassa tämä perussopimus ei vie liittovaltion suuntaan, vaan juuri ne esimerkit, jotka te otitte presidentistä pysyvää puheenjohtajana Eurooppa-neuvostossa ja ulkoministeristä, joka on nimenomaan ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja jne., vievät unionia hallitustenväliseen suuntaan. Tämä on sui generis -rakenne, tämä Euroopan unioni, täysin poikkeava, jossa on tämä jaettu suvereniteetti takana. (Puhemies: Minuutti meni!) Siinä suhteessa tämä liittovaltiovertaus on huono.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tuon kyllä esiin huoleni tästä monimutkaisuudesta, mikä tässä käteen jää. Elikkä nämä kirjapinot, jotka Lissabonin sopimus tuo ja vanhat sopimukset päälle, ovat kyllä melkoisia, ja tavallisen kansalaisen on kyllä hankala päästä näistä kärryille.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: Missä viipyy suomenkielinen versio näistä muutetuista asioista ja EU-perussopimuksesta tähän yhdistetyistä asioista niin kutsuttu konsolidoitu sopimus, ja onko siitä tulossa myös tämmöinen jonkinnäköinen tiivistetty kansanpainos? Uskon, että sille olisi tarvetta. Ei se varmaan mikään bestseller tule, sekään, olemaan, mutta kyllä semmoinen olisi hyvä olla olemassa.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kiljuselle tässä siitä, miksi on perusteltua sanoa, että EU on kiinnostuneempi markkinavapauksista kuin työntekijöiden oikeuksista: Tarkastellaan nyt sitä, miten EU on ylipäätään kehittänyt Eurooppa-tasoista työelämän sääntelyä. Komissio on erittäin passiivinen. Meillä on isot lakihankkeet vuokratyön osalta, työaikojen sääntelyn osalta. Nämä eivät valmistu, puhumattakaan monista muista uusista tarpeista, mutta sen sijaan annetaan tämän kehityksen itse asiassa murtaa työehtoja jäsenmaissa. Nyt sitten EY-tuomioistuin on ottanut lainsäätäjän roolin, koska komissio on näin passiivinen näissä työelämäkysymyksissä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Arhinmäelle ja eräille muillekin, jotka kysyivät, miksi vihreät eivät nyt halua tästä sopimuksesta kansanäänestystä. Mehän olimme yhdessä teidän puolueenne silloisen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen ja myös ed. Arja Alhon ja muiden kanssa yli puoluerajojen ajamassa tätä, (Ed. Soinin välihuuto) ja me puolustimme sitä erittäin voimakkaasti. — Ed. Soinikin oli siinä samassa ensimmäisten allekirjoittajien joukossa. (Välihuutoja) — Niin, ja ed. Jaakonsaari ja ed. Kankaanniemi. — Me teimme paljon töitä, mutta se sai 50 edustajaa tuekseen täällä eduskunnassa, ja sillä ei tätä kansanäänestystä järjestetä. Sen jälkeen me hyväksyimme ratifioinnin täällä eduskunnassa. Olisi tietysti epäloogista, jos nyt sitten tämän saman sopimuksen osalta — viittaan tähän kysymykseen ihmisen ja hiiren geeniperimän yhteydestä — me nyt sitten alkaisimme taas ajaa sitä kansanäänestystä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Edustajat Hautala ja Ukkola ottivat esiin sen, kuka edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja tietävätkö kaikki, missä mennään. En tietenkään voi kenenkään muun suulla todeta, mutta kun hallituksen kanta on se, että koska se päättää myöskin mahdollisesti lailla säädettävistä asioista ja eduskunnan on pystyttävä sitä valvomaan parlamentarismin kautta, on selvää, että pääministerin tulee meitä edustaa siellä.

Ed. Kiuru kysyi näistä uusista neuvostoista, ulkosuhde- ja yleisten asioiden neuvostoista, kuka edustaa Suomea siellä. Meidän työnjakomme mukaan Suomea edustaa yleisissä asioissa eurooppaministeri. Monet arvelevat, että yleisten asioiden neuvosto on tärkeä foorumi poliittisesti koordinoida jäsenmaiden kantoja. Yleisten asioiden rooli voi korostua. Ainakin tulevan puheenjohtajuuden kannalta on tällaisia esitetty. Esititte myöskin erittäin vaikean kysymyksen, miten Irlannin ja brittien opt-outit vaikuttavat. Ne voivat vaikuttaa siinä mielessä, että ne siirtävät sitä, milloin nämä asiat, jotka kuuluvat oikeus- ja sisäasioihin, tulevat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen valvottaviksi. Toisaalta ne voivat vain vähän siirtää sitä, milloin näistä asioista päätetään, mutta pyrittiin kuitenkin saamaan aikataulu sille, milloin niiden pitää ilmoittaa, ovatko ne mukana vai eivät, etteivät ne vaaranna sitä, mistä yhteisesti pyrimme päättämään.

Ed. Kaikkonen, 15.4. ensi viikolla ilmestyy suomenkielinen — ja kaikilla kielillä — niin sanottu konsolidoitu sopimus. Elikkä saatte sen, se toimitetaan heti eduskunnalle. Myöskin tätä Eurooppa-tiedotusta otetaan mukaan tähän, niin kuin te esititte.

Mitä tulee moneen kertaan mainittuun Vaxholmin tapaukseen, niin siinä mielessä suomalaisessa ja ruotsalaisessa työelämän lainsäädännössä on eroja. Meillä on kuitenkin lakisidonnaisesti määrätty yleissitovuudesta toisella tavalla, (Puhemies koputtaa) niin että ei aina voida suoraan verrata tapauksia keskenään.

Indikaattoreista, mihin ed. Lipponen puuttui: siinä kyllä avoimuutta pyritään saamaan, että tiedetään paremmin, kuka on edistynyt, kuka ei.

Ed. Kallis, Bulgaria on jo tänään hyväksynyt. Tästä aikataulusta haluaisin vaan todeta, että hallitus lähtee siitä, että eduskunta päättää suvereenisesti, miten ja missä aikataulussa se haluaa käsitellä tätä asiaa. Tämä on eduskunnan lähtökohta. Te päätätte ja otatte sen ajan, minkä te tarvitsette.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiaho aivan oikein totesi, että yhteisillä työmarkkinoilla me tarvitsemme vuokratyötä sääteleviä direktiivejä, työaikojen säätelyä, työsuojelua. Tämä on sitä arjen politiikkaa, mitä Euroopan unionissa täytyy harrastaa. Lissabonin sopimus, jos se saadaan voimaan, antaa tietysti uudet puitteet myöskin tänne työsuojelun puolelle, kuten viittasin jo aikaisemmin. Perusoikeuskirjan oikeudellinen sitovuus tulee vahvistamaan työmarkkinoiden säätelyä.

Sitä, mikä täällä liittyy kansanäänestysvaatimuksiin, niin edelleenkin joudun vain ihmettelemään — ja siksi olen vastustanut tätä kansanäänestysajattelutapaa — koska tämähän johtaa federalistiseen Eurooppaan. Yhtäkkiä tällä kansanäänestyksellä tämä unionin perussopimus nostettaisiin meidän oman perustuslakimme yläpuolelle, kun se hyväksyttäisiin kansanäänestyksen kautta, kansan suvereniteetin kautta. Tämän vuoksi ne, jotka kannattavat liittovaltiota, kannattavat kansanäänestystä tästä perussopimuksesta. Ne, jotka vastustavat liittovaltiota, niin kuin minä, missään tapauksessa eivät halua kansanäänestystä, (Puhemies koputtaa) vaan nojaudumme omaan valtiosääntöömme, ja sillä pohjalla tämä perussopimus hyväksytään täällä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan kiittää eurooppaministeri Thorsia, että hän on täällä ollut koko ajan, ja mielestäni se on hieno asia. Ihmettelen vaan, missä ulkoministeriön molemmat ministerit ovat. Ulkoasiainministeri on ilmeisesti Wienissä; siellä on tärkeämpää tekemistä kuin Suomen eduskunnassa. Ulkomaankauppaministeri kyllä joutaa Nicaraguaan ja Pohjoiselle napapiirille mutta ei jouda tänne.

Mutta siltä varalta, että ministeri Väyrynen tulisi tänne joskus, siteeraan hänen esipuhettaan Goldsmithin kirjaan Ansa: "Suurissa periaatteellisissa ratkaisuissa ei koskaan pidä tehdä kompromisseja." Kuinka nyt EU-vastustaja Väyrysestä on tullut EU:n kannattaja? Pistetään tämä muhimaan ensi keskiviikkoon asti.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Soinille: Ministeri Stubb on, aivan oikein, niin kuin sanoitte, Wienissä. Hän on Ety-järjestön kokouksessa ja puheenjohtajan tehtävässä siellä ensimmäistä kertaa. Tiedätte, että se on erittäin tärkeä ja myöskin vaikea, monipuolinen paikka. Sen takia eduskunta jatkaa tätä keskustelua ensi viikon keskiviikkona, jolloin hän käyttää täällä ensimmäisen puheenvuoron. Sitten pääsee debatti hänen kauttaan käyntiin.

Minä ajattelin ministeriltä kysyä yhtä pientä asiaa Eurooppa-neuvostosta. Vaikka sillä ei ole lainsäädäntövaltaa, niin siitähän tulee virallinen instituutio. Nyt tämän itse puheenjohtajan suhteen saattaa olla semmoinen tilanne, että vaikka tällä presidentillä ei ole kansallista valtaa, niin voi tulla tilanne, että hän saattaa pitää kahta EU-virkaa hallussaan. Voimmeko me nähdä jonakin päivänä tilanteen, jossa komission puheenjohtaja voisi toimia myöskin presidenttinä samanaikaisesti? Aika mielenkiintoinen, ainakin teoreettinen, näkökulma.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tässä ed. Kiljuselle: On selvää tietysti, että me ay-liikkeessä, työväenliikkeessä, kamppailemme niin kansallisesti kuin Eurooppa-tasoisestikin lainsäädännön ja sopimusten puolesta. Se on aivan päivänselvää. Oleellista on myöskin huomata, että on hyväksytty Lissabonin strategia joustoturvan osalta, jossa lähtökohta on työmarkkinajoustojen lisääminen, sääntelyn purkaminen ja sosiaaliturvan kytkeminen vielä osaksi tätä prosessia eli sosiaaliturvan karsiminen ikään kuin kannustavuuden nimissä. Kyllä Euroopan unioni ajaa tarkalleen sitä politiikkaa, mitä Suomen oikeistohallitus tällä hetkellä ajaa. Sen takia ihmettelen, että ed. Kiljunen ei tätä asiaa erota.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! I och med Lissabonfördraget blir Europeiska unionen en juridisk person. Denna nyhet har inte väckt tillräcklig uppmärksamhet. I internationella förbindelser kan man ju undvika en situation där unionen består av flera formellt fristående aktörer.

Avtal som innehåller bestämmelser om mänskliga rättigheter kan ingås direkt med en annan part, det är en klar fördel. Men i vilken utsträckning kommer detta att stärka unionens förmåga att forma en egen utrikes- och säkerhetspolitik och hur kan det påverka det transatlantiska förhållandet? Vad kan det innebära för Finlands utrikes- och säkerhetspolitik?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Jos ja kun Lissabonin sopimus on hyväksytty, on tärkeää, että katsotaan sitten tulevaa viittä vuotta, uutta komissiota, uutta parlamenttia, sitten neuvostoa. Toivon mukaan se tulee linjaamaan uuden ohjelmansa koko kaudelle. Oikeastaan osa tätä ohjelmaa määräytyy sitten sen mukaan, minkälaiseksi parlamentti muodostuu. Me teemme poliittisen valinnan, ja me voimme sitä ohjata. Tämä on Eurooppa-politiikkaa tulevaisuudessa.

Ed. Kankaanniemi väitti, että EU edustaa raskaampaa byrokratiaa. EU pyrkii vähentämään byrokratiaa jopa jäsenmaissa ja pyrkii perkaamaan omia säädöksiään, ja siinä on edetty aika hyvin.

Eurooppa-neuvosto: Aivan kuten ed. Akaan-Penttilä totesi, yksi kaksoishattu Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan osalta ei ole poissuljettu, komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuudet. Emme tiedä, milloin se voisi olla, mutta voin kevennyksenä sanoa, että jotkut ovat jopa ehdottaneet, että se tässä ylimenokautena voisi helpottaa asioita. Mutta tämä vain kevennyksenä.

Lopuksi: Todellakin kollega Stubb on Etyjin neuvostoa johtamassa, joten palaamme keskusteluun ensi keskiviikkona.

En juridisk person, det betyder ju inte överföring av befogenheter som sådana till EU, utan det behövs ett mandat att godkänna något sådant. Det kommer säkert att finnas situationer, där EU är parallell aktör med Finland, till exempel om vi tänker på vår egen utrikes- och säkerhetspolitik. Men jag hoppas att det förstärker de instrument som vi har för EU:s del, så att EU bland annat i krishanterings- och andra frågor kan vara en ännu effektivare aktör och på det sättet ge oss ett medel för att förverkliga vår egen politik.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Suomella oli monia tavoitteita, kun lähdimme EU:n perustuslakia eli nyt Lissabonin sopimukseksi kutsuttua sopimusta viemään eteenpäin. Pala palalta jokainen näistä keskeisistä tavoitteista on jäänyt saavuttamatta, mutta siitä huolimatta eduskunta ja hallitus vie eteenpäin tätä sopimusta. Tämä sopimus sinänsä on osoitus siitä, mikä on ollut Suomen politiikka EU:ssa: annetaan periksi, ei viedä omia tavoitteita eteenpäin. Tämä sopimus on siitä hyvä esimerkki. Tosin on, täytyy sanoa, hivenen hankalaa tätä meille jaettua sopimustekstiä tulkita, nimittäin tämä on, kuten ed. Kaikkonen sanoi, käytännössä lukukelvoton. Avasin nyt jonkun sivun, sivun 89, esimerkiksi. Tämä kuuluu seuraavasti, tämä on sopimustekstiä: "Yleiset määräykset ja loppumääräykset. 279) Numeroidaan kuudes osa seuraavasti: ’Seitsemäs osa’. 280) Kumotaan 281, 293, 305 ja 314 artikla. Korvataan 286 artikla 16 b artiklalla." Ja niin edelleen.

Ihmettelen sitä, miksi tämä on tuotu eduskuntaan käsittelyyn ennen kuin on tuotu — nyt minun pitää luntata paperista, koska en osaa niin hyvin sivistyssanoja — konsolidointiversio, josta eurooppaministeri Thors lupasi, että se tulee ensi viikolla. Minusta on käsittämätöntä kansanvallan ja demokratian kannalta, että meille tuodaan käsittelyyn asia ja pohjapaperi on sellainen, jonka kaikki myöntävät olevan lukukelvoton. Tämä on minusta iso periaatteellinen kysymys. Kun täällä on kyseenalaistettu, tuntevatko kansanedustajat sopimuksen, voidaanko tästä käydä edes kansanedustajakeskustelua, silloin voidaan kysyä, että jos ei pysty oikein kansanedustajakeskusteluakaan käymään, pystytäänkö käymään sitä kansalaiskeskustelua, jota kuitenkin Euroopan unionista on toivottu. Väitän, että kansalaiskeskustelu on kovin hankalaa. Toivon, että tämä konsolidointiversio tuo tähän helpotusta, mutta pelkäänpä pahoin sen suhteen.

Jotta tästä käytäisiin todellinen keskustelu, mikä tämän sisältö on, mitä asioita tämä tuo, mitä tämä muuttaa, oleellista nyt olisi se, että tämä keskustelu kansanomaistettaisiin. Ainoa tapa, jolla hallitus ja keskeiset poliittiset päättäjät pakotetaan kertomaan, mistä on kysymys, silloin kun päätetään EU:n uudesta perustuslaista — jota ei perustuslaiksi saa kutsua, vaikka se on 99-prosenttisesti sama kuin perustuslaki, vaan sitä kutsutaan nykyään Lissabonin sopimukseksi, koska kansa kaatoi perustuslain — on kansanäänestys. Sen vuoksi on aivan oleellista, että Suomessa käytäisiin asiasta kansanäänestys. Se pakottaisi päättäjät kertomaan, mistä on kysymys, mahdollistaisi kansalaisille sen keskustelun, mihin suuntaan EU-politiikkaa halutaan viedä ja onko tämä sopimus sen kaltainen, minkä tyyppistä EU-politiikkaa halutaan harrastettavan. Sen vuoksi olen pettynyt siihen, että vihreät, joiden kanssa teimme yhdessä töitä kansanäänestyksen puolesta — toiset sopimuksen hyväksymisen puolesta kansanäänestyksen kautta ja toiset sitä vastaan, mutta oleellinen argumentti oli se, että saadaan aito kansalaiskeskustelu aikaan — ovat luopuneet tästä. Ed. Hautala totesi, että on epäloogista pitää vanhoista kannoista kiinni. Se nyt on ollut ehkä vihreiden politiikan sisältö jo pidemmän aikaa. Kun kuunteli ed. Hautalan puheenvuoroa epäloogisuudesta, on pakko uudestaan lainata suurta ajattelijaa Esko Ahoa, jonka poliittinen lainaus kuvaa hyvin vihreiden politiikkaa tällä hetkellä. Vihreiden politiikka on ehkä muodossa "emme ole puolesta emmekä vastaan, pikemminkin päinvastoin".

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki valitti sitä, että tämä sopimusteksti, joka tänne meille on tuotu, on epäselvä ja viittaukset ovat ongelmallisia. Tämähän on tietenkin täysin totta. Se perustuslakisopimus, joka kaatui näihin kansanäänestyksiin, oli selkeää ja luettavaa tekstiä, ja siitä on olemassa kansanversiotkin, mutta minun käsitykseni mukaan ed. Arhinmäki vastusti sitäkin, jolloin lopputulos, josta te nyt juuri valitatte, on seurausta siitä teidän tapaistenne ihmisten vastustuksesta, eli kiitokset siitä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyytäisin, että ei kuitenkaan siteerattaisi aivan noin tarkoituksenmukaisesti väärin kuin ed. Arhinmäki tekee. Logiikka meni siis niin, että teimme parhaamme, kokosimme laajan, puolueet ylittävän rintaman, kävimme reilun keskustelun, hävisimme, olimme valmiit hyväksymään sopimuksen eduskunnassa, ja nyt kun tämä on käytännössä melkein sama sopimus, niin olisihan se nyt epäloogista.

Mutta asian toinen puoli on kansalaiskeskustelun herättäminen. Olen pahoillani, mutta tästä Lissabonin sopimuksesta laajan kansalaiskeskustelun ja kansanliikkeen virittäminen taitaa olla aika vaikea tehtävä. Voihan sitä yrittää, mutta epäilen, että tällä pikemminkin tehdään hallaa tälle EU-asialle, koska tämä asia on venynyt ja vanunut varmaan kuusi seitsemän vuotta. Ihmiset ovat todella väsyneitä tähän. Koetetaan mennä eteenpäin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Kimmo Kiljusta hänen sanoistaan. Ei edes minulla ole ollut itsestäni niin suuria luuloja kuin Kimmo Kiljusella. En ole pelkästään Suomen kansanedustaja, vaan minä olen niin suuri eurooppalainen johtaja, että olen saanut käännettyä Hollannin ja Ranskan kansat äänestämään perustuslakia vastaan, mikä on johtanut siihen tilanteeseen, että eduskunta joutuu käsittelemään nidettä, joka on täysin lukukelvoton. Mutta vapiskaa vaan, minkälaiset kansanjoukot jatkossa saan taakseni, jos olen onnistunut jo Ranskan ja Hollannin kansat saamaan edellistä sopimusta vastaan.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Sopimus Euroopan unionin toiminnasta sisältää keskeiset entisen perustuslakisopimuksen elementit. Sopimus selkeyttää ja parantaa unionin toimintaa monella tavalla.

Ensinnäkin Lissabonin sopimuksella on monia positiivisia vaikutuksia kansallisten parlamenttien osallistumiseen ja vaikutusvallan lisääntymiseen. Ensinnäkin kansallisten parlamenttien oikeutta valvoa toissijaisuus- eli subsidiariteetti- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista täsmennetään. Toissijaisuusperiaatteen valvonnassa kansalliset parlamentit voivat käyttää oikeutenaan oranssia korttia havaitessaan toissijaisuutta vastaan rikkovan esityksen. Kansalliset parlamentit saavat komission ehdotukset nyt aikaisemmin ja samalla lisäaikaa lausunnon antamiseen. Unioni toimii edelleen jäsenvaltioilta saamansa vallan rajoissa, mutta Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistoiminta saa nyt muodollisemman aseman. Kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen on tärkeä askel unionin demokratian vahvistamisessa.

Toiseksi Lissabonin sopimuksella on myös selkeitä vaikutuksia Euroopan parlamenttiin, sillä sen lainsäädäntövalta lisääntyy. Yhteispäätösmenettelystä, jossa parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaisia päätöksentekijöitä, tulee nyt tavallinen lainsäädäntöjärjestys, ja sitä sovelletaan jatkossa monilla uusilla politiikan aloilla, kuten maatalouspolitiikassa, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa sekä rakennerahastoissa. Myös budjettivalta laajenee, sillä parlamentti pääsee sanomaan sanansa myös pakollisista menoista ja saa oikeuden hyväksyä tai hylätä monivuotiset rahoituskehykset.

Haasteitakin on, jotta momentit tulevat hyväksytyksi kummassakin paikassa, sillä viimeisen sanan sanojaa ei enää ristiriidoissa ole. Parlamentti saa valita myös EU-komission puheenjohtajan neuvoston ehdotuksesta, ja parlamentti pääsee äänestämään koko komission ja myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan virkaan asettamisesta. Parlamentin vahvistunut asema on siis syytä tiedostaa.

Neuvoston määräenemmistöpäätöstavan laajentaminen tehostaa myös unionin päätöksentekoa. Silti kansallisen päätäntävallan vuoksi on yhä perusteltua pitää erityismenettelyjen piirissä muutamia aloja, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Demokratiaa vahvistetaan sopimuksessa muillakin tavoilla, esimerkiksi uuden kansalaisaloitteen avulla sekä unionin toimielinten ja virastojen tiukennetulla velvollisuudella antaa tietoja ja tiedottaa toiminnastaan.

Euroopan unionista tulee nyt yksi oikeushenkilö, ja EU myös liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Lisäksi unionin kansalaisten ja kaikkien EU-alueella asuvien henkilöiden kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet on koottu perusoikeusasiakirjaan, josta tulee nyt oikeudellisesti sitova. Toivoa sopii, että sosiaalisten oikeuksien toteuttamatta jääminen siis johtaisi jatkossa oikeudellisiin toimenpiteisiin.

Lissabonin sopimuksen hyväksymiseen liittyvät ongelmat ovat erityisesti tulkinnallisia. Nimittäin kolmen lautasen problematiikka syntyy komission puheenjohtajan ja uusien toimijoiden johtamiseen sekä edustamiseen liittyvien erilaisten roolitusten myötä. Vahvistetaanko yhteisöllisyyttä jatkossa puhumalla unionin vahvasta presidentistä vai kansallisten parlamenttien yhteistyötä puhumalla pysyvästä edustajasta eli Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta? Millainen rooli ennen ulkoministeriksi roolitetulle, nyt niin sanotulle ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle tulee käytännössä, kun hän on komission puheenjohtajan nimittämis- ja erottamisvallassa olevan komission varapuheenjohtaja ja samalla ulkosuhdeneuvoston puheenjohtaja? Miten nykyiset komission ulkosuhteisiin liittyvät salkut jaetaan jatkossa? Kun ulkosuhteiden ja yleisten asioiden neuvosto jakaantuu, kuka Suomea edustaa näissä jatkossa ja millaisia neuvostoja niistä tulee jatkossa? Oma kysymys on sekin, miten me varaudumme jatkossa oman komissaarin puuttumiseen ja puheenjohtajakausista luopumiseen.

Mielenkiintoista on myös se, että sopimuksen myötä tuomioistuinvaltaa kasvatetaan. Kuinka laaja tuomioistuinkontrolli jatkossa siis on? Voidaanko tuomioistuimessa käytännössä käsitellä esimerkiksi ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä?

Myös patentit saavat sopimuksessa oikeudellisen perustan, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Arvoisa puhemies! Vaikka Lissabonin sopimuksessa on monia edellä kuvaamiani tulkinnallisuuksia ja pohdittavia asioita, uskon silti, että valiokuntakäsittelyssä Suomen kannat kyllä vahvistuvat ja selkiintyvät. Pitkä, kivinen tie pitää saada nyt päätökseen. Aina ei voi mennä sieltä, mistä aita on matalin. Uskon, että meidän kaikkien yhteinen etu on se, että saamme päätökseen tämän pitkän tien kulkemisen ratifioimalla yhteisen EU-maita koskevan Lissabonin sopimuksen.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Finland hann som bekant godkänna det förslag till konstitution för EU som föreslogs sommaren 2005, men fälldes i folkomröstningar i Holland och Frankrike. Väsentliga förbättringar finns kvar i det nya förslaget till fördrag och det finns ingen anledning för vårt land att bromsa ratificeringen. Det brådskar med tidsenliga regler för den utvidgade unionen, som annars drabbas av handlingsförlamning. Med tanke på trovärdigheten är det mycket angeläget att Europeiska unionen görs mera öppen, förståelig och demokratisk. EU ska representera en god förvaltning.

Selkeät säännöt ovat turvallisempia pienille maille, kuten Suomelle, kuin riippuvuus diplomaattisista säännöistä ja hallitustenvälisistä sopimuksista. Ehdotus merkitseekin tärkeitä selvennyksiä toimielinten valtuuksiin ja työnjakoon.

On myönteistä, että parlamentin valtaa vahvistetaan tällä uudistuksella sekä lainsäädäntötyössä että talouspolitiikassa. Se tapahtuu osittain komission kustannuksella. Eduskunnan ja hallituksen yhteyksiä Euroopan parlamenttiin on kehitettävä edelleen. Eduskunnan erityisasiantuntijaa on käytettävä yhtenä kanavana, puhumattakaan omista mepeistä.

Kansalliset parlamentit saavat kahdeksan viikkoa nykyisen kuuden sijaan komission lainsäädäntöehdotuksiin perehtymiseen. Tämä tarkoittaa, että eduskunnan sananvalta kasvaa toissijaisuusperiaatteen valvojana.

On valitettavaa, että paikkojen uusjako merkitsee menetystä Suomelle, mutta edelleen pätee se, että suuret maat suhtautuvat ymmärtävästi ja myönteisesti pienten maitten edustukseen.

Det är trots allt positivt att nedskärningen av antalet parlamentariker sker med omsorg om små medlemsstater, som kommer att ha fler ledamöter i relation till invånarantalet än stora medlemsstater. Men det blir trots allt en stor utmaning för svenska folkpartiet att i fortsättningen få en egen representant vald till parlamentet för att bevaka den svenska språk- och kulturgruppens speciella intressen.

Komission jäsenten määrää taas vähennetään kolmasosalla, mutta paikat kiertävät tasapuolisesti jäsenvaltioiden välillä, joten pienten jäsenvaltioiden asemaa ei heikennetä isompiin verrattuna.

Uutta kansalaisaloitetta on pidettävä todellisena vaikutusmahdollisuutena ja demokratian vahvistamisena. Toinen demokratiaa vahvistava seikka on uusi äänestysjärjestelmä, jonka mukaan useimmat ehdotukset Eurooppa-neuvostossa on hyväksyttävä jäsenvaltioiden ja kansalaisten määräenemmistöllä. Uusien jäsenvaltioiden lukumäärää ajatellen on perusteltua lisätä enemmistöpäätöksiä, jotta unionin työ sujuisi jatkossa. Puolan vastustus siirtää kuitenkin toteuttamisen vuoteen 2014.

Rättighetsstadgan med 54 paragrafer fastslår medborgarnas politiska, sociala och ekonomiska rättigheter. Grunden lades redan år 2000 och i den skrotade EU-konstitutionen ingick grundrättigheterna som juridiskt bindande. Även enligt Lissabonfördraget kommer rättighetsstadgan att bli bindande för medlemsstaterna med undantag för England och Polen, som motsatte sig att rätttighetsstadgan ska skapa nya rättigheter eller inskränka på brittisk och polsk lagstiftning. De här undantagen är att beklaga, i svenska riksdagsgruppen ser vi grundrättighetsstadgan som mycket viktig.

Ett viktigt steg tas när de tre pelarna slås samman till en juridisk person, vilket ger EU möjlighet att underteckna och ingå avtal och exempelvis ansluta sig till Europeiska människorättskonventionen, vilket är mycket angeläget.

Ovi Euroopan unioniin jätetään avoimeksi uusille jäsenille, koska jäsenmäärän katto poistetaan. Tämä onkin oikein, sillä Euroopan rakentamisen tulee jatkua ja laajeta sekä sivu- että pystysuunnassa. Vaatimusta siitä, että jäsenmaiden tulee hyväksyä EU:n arvopohja, on pidettävä luonnollisena.

Institutionaaliset muutokset ulkopolitiikan hoidossa ovat perusteltuja, ja niitä on pidettävä yhtenä sopimusmuutosten ytimenä. Euroopan unionia tarvitaan aktiivisena ja vahvana toimijana globalisoituvassa maailmassa. Tässä työssä yhteisessä pöydässä muiden jäsenmaiden kanssa Suomi voi ja Suomen pitääkin olla aktiivinen.

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että tämä uusi sopimus merkitsee vain vähän muutoksia Suomen jo ratifioimaan ehdotukseen.

Det är positivt att det här fördraget innebär bara få ändringar i jämförelse med det fördrag som Finland redan hann godkänna. Värderade talman, jag understöder ratificeringen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä, lähes koko Suomi pinta-alallisesti oli punainen eli vastusti jäsenyyttä. Vain suurissa kaupungeissa ja näillä alueilla eteläisessä Suomessa oli enemmistö jäsenyyden kannalla, ja kun tuolta maaseudulta, maakunnasta, tänne aina tulee ja siellä kuitenkin paljon elää, niin täytyy todeta, että kyllä edelleen se vastustus ja syvä kriittisyys Euroopan unionia kohtaan on siellä. Se ei ole vähentynyt, ja sen tutkimuksetkin osoittavat. Miksi näin on, sitä olisi tietysti tässä yhteydessä hyvä pohtia.

Totean kyllä, niin kuin aikaisemmin mainitsin, että entinen pääministeri Esko Aho hyvin sen kuvasi, mistä se johtuu. Hän sanoi selkeästi aamutelevisiossa eräänä aamuna, että Euroopan unioni on, viime aikoina varsinkin, paneutunut ja sortunut kovin pienten asioiden ja ihmisiä ärsyttävien asioiden hoitamiseen ja epäonnistunut aika pitkälti näissä isoissa kysymyksissä, innovaatio- ja tutkimuspolitiikassa, jopa ilmasto- ja energiakysymyksissä ja monissa muissa asioissa ja näissä, joissa tarvittaisiin vahvaa ylikansallista esiintymistä.

Näitä tärkeitä asioita, joissa tarvitaan tällaista toimintaa, noiden mainittujen lisäksi ovat esimerkiksi ihmisoikeudet, rauha, osittain ehkä kauppapolitiikkakin ja kansainvälinen rikollisuus, kehitysyhteistyö. Niissä tarvitaan jotakin tällaista ylikansallista rakennelmaa ja pitkälle menevää yhteistä päätöksentekoa ja sitovuutta.

Mutta tarvitaanko sellaista valtavaa byrokratiaa, joka paisuu? Siitä huolimatta, että ed. Akaan-Penttilä puhui 88 eurosta per asukas, kyllä täytyy sanoa, että kyllä se on valtaisa byrokratia ja tuhlaileva byrokratia, kahden kaupungin byrokratia ja jatkuvasti vain paisuva. Sillä ei ole sairaanhoitajia, siivoojia tietysti on, mutta ei ole tällaista henkilöstöä, joka on Suomen valtiolla, ei puolustusvoimia, ei poliisia eikä muuta. Tämä on byrokratiamenoa koko summa, ja se on kallista ja kasvaa edelleen.

Toimia siis tarvitaan näihin suuriin kysymyksiin, mutta valitettavasti tämä Lissabonin sopimus vie unionia entistä pienempiin asioihin entistä enemmän. Kymmenet uudet alat siirtyvät kansalliselta tasolta unionin päätöksentekoon. Täällä sanotaan, että kansallinen päätösvalta vahvistuu. Se ei ole kyllä mitenkään mahdollista. Kokonaisvalta ei kasva vaan siirtyy paikasta toiseen, ja se siirtyy unionin ylikansallisille elimille ja on kansalliselta tasolta poissa. Tämä kehityssuunta ei ole hyvä. Unionia pitäisi kehittää toiseen suuntaan: pienemmän byrokratian ja suurempien asioiden käsittelyn areenaksi.

Uusien alojen lisäksi täällä on nostettu esille toissijaisuusvalvonta ja kansalaisaloite tällaisina positiivisina asioina, mutta valitettavasti joudun toteamaan, että kumpikin on melko lailla vähäpätöinen todellisen merkityksensä kannalta. Valtavan suuri merkitys mielestäni on sillä, että siirrytään lähes kaikessa määräenemmistöpäätöksentekoon ja nimenomaan määrävähemmistö, kolme suurta plus yksi pieni maa, neljän joukko, pystyy estämään, niin sanotusti blokeeraamaan, kaikki niille epämieluisat esitykset, asiat, ja näin käyttämään valtaa yli muiden tässä unionin järjestelmässä. Ja meillä on huonoja kokemuksia näistä määräenemmistöpäätöksistä, joitten määrä nyt valtavasti lisääntyy, niin kuin sivulla 332 todetaan tässä hallituksen esityksessä.

Meillä on puolustettu tätä sopimusta sillä myös, että liittymissopimuksen artikla 141 ja alue- ja rakennepolitiikkaa koskeva artikla säilyvät täällä. No, totta kai ne säilyvät, ja olisi ollut täysin kohtuutonta, jos ne olisi kumottu. Mutta ne eivät parane millään lailla, päinvastoin päätöksenteon muutos heikentää näitä. Esimerkiksi alue- ja rakennepolitiikan artikla on sellainen, että kaikki unionimaat Hollantia lukuun ottamatta ovat sen piirissä eli näihin harvaanasuttuihin alueisiin verrattavien alueiden piirissä ja sitä kautta jakamassa niitä rahoja, jotka tähän asti ovat olleet meille melkoisen merkittäviä harvaanasutuilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Nyt ne rahat jakaantuvat melkein kaikille jäsenmaille ja näin se teho menee siinä samalla, samalla kun menee päätösvalta yhä etäämmälle.

Herra puhemies! Tämä sopimus valitettavasti vie unionia mielestäni huonompaan suuntaan, koska se vie meiltä päätösvaltaa ja antaa sen muiden käsiin, koska määräenemmistöpäätöksenteko merkitsee sitä, että me olemme tärkeissä kansallisissakin kysymyksissä vähemmistöön jäämässä helposti, ja silloin meiltä todella, niin kuin ed. Soini sanoi, siirtyy Italian fasisteille ym. sitä päätösvaltaa, jota talvisodassa täällä puolustettiin.