Arvoisa puhemies! Kansalaiset! Ministeri Brax! Median ansiosta meille päättäjillekin on viime aikoina alkanut selvitä sankojen niskaan kolistessa, kuinka turvattomaksi yksittäiset kansalaiset ovat olonsa median maksamien, varsinkin eri lehtien maksamien, ilmiantopalkkioiden johdosta kokeneet. Meno alkaa olla kohta pahempaa kuin ex-Neuvostoliitossa, DDR:ssä Stasin vahtiessa tai 30-luvun Saksassa. Epätoivo ja masennus lisääntyvät kansalaisten keskuudessa. On aivan eri asia suojata yksityisiä kansalaisia lähdesuojalla oikeudessa kuin lähdesuojata palkkion toivossa soittelevia nimettömiä, jotka voivat leimata vaikkapa poliittisista antipatioista johtuen kohdehenkilön loppuiäksi. Siksi kysynkin oikeusministeriltä:

Mitkä ovat hallituksen mahdolliset keinot Suomessa ja varsinkin mediassamme lisääntyneen ja rehottavan, kansalaisten oikeusturvaa loukkaavan ilmiantokäytännön kitkemiseksi? Onko sellaisia? Enkä puhu nyt ennakkosensuurista.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Meillä on varsin tuore sananvapauslainsäädäntö, ja siinä vielä täsmennettiin jo vanhasta perinnöstä sitä, että päätoimittaja vastaa, mutta vielä selvemmin jokaisen yksittäisen toimittajan vastuuta siitä, miten hän ottaa lähteistä selvää. Koko tämä vastuu koskee tietysti aina yhtä lailla, ellei vielä enemmänkin, sitä, että on jostakin tullut ilmianto puhelimesta, joten lainsäädännöllisesti asia on kunnossa. Mutta se, millä tavalla sitten toimitukset tarkistavat lähteitään, vaatii tietysti aina myös sitä, että juttujen kohteet myös pitävät oikeusturvastaan kiinni ja mahdollisesti väärissä lähdetilanteissa käyttävät oikeuttaan vastineeseen, ehkä päättävät viedä asian Julkisen sanan neuvostoon tai peräti sitten oikeuslaitoksen piiriin. Valtio ei voi jälkikäteen toimia kaikkien kansalaisten puolesta tarkastajana, ei tietenkään sensuroijana etukäteen eikä tarkastajana. Lainsäädäntö sinänsä kyllä antaa ihan hyvät puitteet. Meillä ehkä tarvittaisiin valppautta enemmän käyttää lainsäädäntöä hyväksi.

Arvoisa puhemies! Tosiaan mehän olemme täällä kansanedustajina, kansalaiset ovat valinneet meidät tänne, ja nyt kun media käyttää tämmöisiä epämääräisiä nimettömiä puheluja ja ilmiantoja, joita muka lähdesuoja suojaa, juttujensa taustana, niin mediahan tavallaan loukkaa kansalaisia, koska poliittisesti ajatellen kuka tahansa voi poliittisista antipatioista johtuen leimata minut tai Matin tai Marjon tai Maijan kuinka tahansa ilman, että media ottaa mitään vastuuta, paitsi sanoo, että meillä on tämä lähdesuoja, vaikka kyse ei ole oikeudellisesta eikä laillisesta prosessista. Eli meidän on saatava joku selkeämpi lainsäädäntö.

Hyväksyn kyllä ministerin näkemyksen, mutta miten sitä lainsäädäntöä nyt sitten sovelletaan? Onko näyttöä? Minkälainen näyttö tästä on?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy selventää, ettei vaan tule väärinkäsitystä. Se, että on lähdesuoja, ei vielä anna oikeutta kirjoittaa mitä tahansa. Meillä on tästä tuoreita Julkisen sanan neuvoston päätöksiä, ja meillä on tästä oikeuden päätöksiä. Suomen lainsäädännön mukaan, joka on ihan hyvää lainsäädäntöä, lähdesuoja ei anna lupaa kirjoittaa mitä tahansa, niin että voitaisiin väittää, että se tulee jostakin ja lähdesuoja riittää. Eli kyllä meillä toimittajien pitää varmistaa juttujensa taustat kunnolla, ja oikeudessa ja Julkisen sanan neuvostossa on monessa tilanteessa todettu, että jos lähdesuojaa ei murreta, niin kuin usein ei tehdä, niin sitten täytyy olla jotakin muuta. Ei se ole automaatti niin, että voi mennä vaan lähdesuojan taakse ja kirjoittaa mitä tahansa. Näin meidän lainsäädäntömme ei toimi.

Arvoisa puhemies! Keskustelu median pelisäännöistä on keskittynyt perinteisiin medioihin, kuten sanomalehtiin ja tv:hen ja radioon, mutta nyt ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa joukkoviestinnästä tapahtuu verkoissa, joissa kuka tahansa voi olla joukkoviestijä, ja suosituimmilla yksityishenkilöiden ylläpitämillä sivustoilla on jo nyt tuhansia lukijoita päivässä. Kysynkin:

Millä tavalla tämä median vastuu aiotaan ottaa mediakasvatuksessa tulevaisuudessa huomioon esimerkiksi kouluissa?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Mediakasvatus on tärkeä osa koulutusta, ja erityisesti perusopetuksen kehittämisessä on tärkeää, että mediakasvatuksen rooli on kasvava. Tässä mediakasvatusasiassa on hyvin tärkeätä, että tehdään myöskin kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Valmisteilla on perusopetuksen laatukriteerit, ja uskon, että siinä myöskin tämä mediakasvatus nousee vahvasti esille, että saadaan selkeät kriteerit siitä, että mediakasvatusta on joka koulussa.

Arvoisa herra puhemies! Kuitenkin se lähdesuojalaki on 1700-luvulta minun käsittääkseni ja on kyllä turhan väkevä laki. Näyttöjä on.

Mitä merkitystä on Julkisen sanan neuvostolla, kun nyt kuitenkin minä mielestäni jäin mielipiteen takia niin sanotuksi syylliseksi? Kun nämä neljä kaveria vapautettiin, mitä he ovat saaneet siitä hyödyksi? Eivät edes Helsingin Sanomissa anteeksipyyntöä. Mitä merkitystä on tämmöisellä instanssilla, joka antaa lausunnon, jolla ei ole yhtään mitään merkitystä?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Yksittäisiin tapauksiin, jotka osaltaan ovat käsittääkseni kesken, en ota kantaa. Mutta ihan pähkinänkuoressa: Julkisen sanan neuvosto on alan itsesäätelyelin. Kun kääntyy sen puoleen ja sieltä tulee päätös ja se päätös on tuomitseva, alan toimijat ovat sitoutuneet julkaisemaan sen näyttävällä tavalla, ja tietysti alan kaikki kunniakkaat toimijat välttävät viimeiseen asti ikinä joutumasta siihen tilanteeseen, että Julkisen sanan neuvosto itsesäätelyelimenä päättää antaa langettavan tuomion. Silloin jos kuitenkin tämä tapahtuu, he ovat sitoutuneet tähän julkistamiseen ja ikään kuin sitä kautta virheensä myöntämiseen kollegoiden kesken ja suurelle yleisölle.

Sitten meillä on erikseen oikeusprosessit. Ne ovat sitten sitä, mistä laki säätää. Siltä osin voi olla jopa rikoksesta kyse, jos kyse on kunnianloukkausrikoksista, tai sitten on vahingonkorvausasioita, jos on osoitettu, että on aiheutettu vahingonkorvauslain tarkoittamalla tavalla vahinkoa.

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua ja hieman tarkkaillut vuoden ajan tätä nykyistä eduskuntaa, niin saa olla onnellinen siitä, että meillä on perustuslailla suojattu sananvapaus. Muutenhan se menisi tämän eduskunnan kynsissä.

Toinen asia, minkä voi sanoa, on, että kansanedustajien pitäisi hieman tietää lainsäätäjinä, minkälaiset lait velvoittavat mediaa ja mikä on lähdesuojan merkitys demokratialle. Mutta olisin kysynyt ministeri Braxilta:

Tämä ilmiantomentaliteetti sinänsä minusta on aika inhottava, mutta valtio itsekin harrastaa sitä. Nyt on tulossa sellainen käytäntö, että nettipoliisille voi antaa ilmi kaikenlaisia nettisivuja. Sitten huumausainerikollisuudesta voidaan ilmoittaa poliisille nimettömänä, samaten liikennerikkomuksista. Kuinka pitkälle tämmöisessä virallisessa ilmiantopolitiikassa voidaan mennä?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ilmiannosta ja lehdistä totean, että olisi kyllä hyvä, jos tämä vanha viisaus, että "kuvittele sota, sinne ei mene kukaan", toimisi niin, että "kuvittele lehti, joka perustuu näihin ilmiantopalkkioihin, eikä kukaan ostaisi ja lukisi sitä". Ymmärtääkseni ja varmastikin ministeri Holmlund voi jatkaa, mutta kun Tanskassa tutustuin poliisiin, joka toimii hypermaailmassa ja netissä, niin kuulin, että siellä muun muassa ilmiantoa käytettiin siihen, että epäilyttävistä, lapsia jahtaavista grooming-aikuisista, jotka yrittävät houkutella alaikäisiä laittomiin seksuaalisiin suhteisiin, saa tehdä ilmiannon. Tämän kaltainen toiminta on käsittääkseni ajatuksena myös Suomessa, ja pidän sitä kyllä erittäin hyväksyttävänä, että tällaisesta pystyy hälyttämään. Norjassa on tällainen punainen nappi -menetelmä, ja Suomessakin tämän kaltaista suunnittelua nyt on. Oikeusministeriö ei näe tämän kaltaisessa hälytysjärjestelmässä mitään kyseenalaista.