Täysistunnon pöytäkirja 36/2013 vp

PTK 36/2013 vp

36. KESKIVIIKKONA 10. HUHTIKUUTA 2013 kello 17.21

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, kuntajakolain eräiden säännösten kumoamisesta sekä kielilain muuttamisesta

  jatkui

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Hallituksen toiminnalle sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa voisi nauraa, ellei kyse olisi vakavasta asiasta." Näin kirjoitti Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan eilen 9.4. "Järkevintä olisi, että hallitus luopuisi väkisin ajamistaan kunta- ja sote-uudistuksista ja miettisi maakuntamallin käyttöönottoa", kirjoitti vastaavasti Aamulehti pääkirjoituksessaan 4.4. "Kunta- ja sote-uudistus on osoittautunut katastrofiksi, mutta hallitus jatkaa silti selittelyään, jolla ei ole katetta", kertoi meille Suomen Kuvalehden pääkirjoitus 28.3.

Nämä lainaamani johtavien suomalaisten lehtien siteeraukset kuvaavat erittäin hyvin sitä tunnetilaa, joka suomalaisten keskuudessa vallitsee hallituksen kuntauudistusprosessia kohtaan. Siksi on uskomatonta se hallituksen ylimielisyys, jolla se on suhtautunut asiantuntijoiden, kuntalaisten ja kuntien mielipiteeseen koko prosessin ajan.

Kuten keskusta on useaan otteeseen todennut, marssijärjestys uudistuksissa on täysin väärä. Ensin tulisi ratkaista sote-uudistus, avata se umpisolmu, johon hallitus on toiminnallaan koko uudistuksen ajanut, ja tämän jälkeen tarkastella kuntarakennetta erikseen.

Arvoisa puhemies! Myös eduskunta on laitettu kumileimasimeksi ja todella arveluttavaan tilanteeseen. Täällä vakavasti työtään tekevät kansanedustajat joutuvat käsittelemään historiallisen suurta uudistusta ilman riittäviä tietoja kokonaisuudesta. Muistissani on hyvin viime kesäkuu, jolloin käsittelimme valtioneuvoston tiedonantoa kuntauudistuksen etenemisestä. Kiireeseen vedoten estettiin tuolloin hallituspuolueiden voimin perusteellinen valiokuntakäsittely.

Harmikseni arvoisa kuntaministeri ei ole täällä kuulemassa, mutta jos hän olisi, olisin kysynyt, voiko hän luvata nyt eduskunnalle ja valiokunnille, että samanlainen farssi ei tällä kertaa toteudu. Toivon, että ennen kuin hallintovaliokunnan tarvitsee antaa asiasta mietintöä tai perustuslakivaliokunnan lausua asiasta kantaansa, eduskunnalle tuodaan tarkat tiedot siitä, miten sote-rakenneuudistus tullaan toteuttamaan, ja tarkat yksityiskohdat myös siitä, miten kuntarahoitusta tullaan kehittämään.

Arvoisa puhemies! En voi ymmärtää, että kun korkein laillisuusvalvoja huomauttaa prosessin ongelmista, hallitus ylimielisyydessään ei ota hänen näkemystään huomioon, vaan ilmoittaa, että prosessi jatkuu, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos mallinne suomalaisen kuntakentän uudistamiseksi olisi niin erinomainen kuin olette antaneet ymmärtää, uskoisin, että se kestäisi myös kriittisen arvioinnin niin täällä eduskuntatalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Kuten oikeuskansleri ratkaisussaan tuohon kanteluun totesi, eduskunnalla tulee olla riittävä kuva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksesta ja sen perusratkaisusta ennen kuntarakennelain käsittelyä. Siksi, ellei hallitus vedä esitystään pois, mikä olisi ehdottomasti viisain ratkaisu, mielestäni valiokuntien ei tulisi substanssikysymyksiä käsitellä ennen kuin nämä tiedot saadaan.

Arvoisa puhemies! "Hallitus kantaa huolta siitä, miten sote-aluejako palvelee kuntauudistuksen tavoitteita. Köyhä ja sairas on kuntapolitiikan pelinappulana." Näin kirjoittaa tänään eräs pääkirjoitustoimittaja kolumnissaan.

Kysynkin teiltä, arvoisat hallituspuolueiden edustajat: Milloin hallitus lopettaa poliittisen pelaamisen näin vakavalla asialla kuin suomalaisten palveluilla ja terveydellä? Hallituksen kuntauudistuksesta ei ole tullut pelkästään poliittinen kriisi, vaan siitä on kehkeytymässä myös oikeudellinen kriisi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vastauspuheenvuoro edustaja Kärnä. — Huomautan samassa yhteydessä, että kun meillä on takana aika kiivas, hektinen debatti, niin pyritään nyt menemään tätä puhujalistaa eikä oteta tavaksi vastauspuheenvuoroa. — Mutta, edustaja Kärnä, olkaa hyvä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! — Ei oteta tavaksi, mutta haluan edustaja Lohelle huomauttaa, että kyllä tähän Jonkan lausuntoon, jonka hän tänä päivänä on lausunut, sopii suhtautua myöskin hyvin nöyrästi, mikä on hallituspuolueitten taholta täällä myöskin ilmoitettu.

Mutta, arvoisa puhemies, jatkaakseni hieman, niin kyllä tämän päivän istunnoissa — ensimmäisessä, ja sama peli näyttää jatkuvan tässä toisessakin — näyttää siltä, että taantumuksen mustat koirat juoksevat nyt keskustapuolueen puoluetoimiston käytävillä. Minusta se on vahinko. Siis puolustetaan kotikunta—maakunta-mallia; itse asiassa keskustapuolue puolustaa omien päättäjiensä jakkaroita eli valtaa eikä ajattele kansalaisten parasta, niin kuin tässä hallituspuolueet ajattelevat.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntien palautteissa on ilmaistu erittäin selkeästi nihkeä suhtautuminen valtiovallan pakkotoimiin, kuten koosteessakin on mainittu. Päijät-Hämeessä juuri pari vuotta sitten kuntarakenteita selviteltiin Uusi Kunta -villityksen yhteydessä, ja tässä sitä taas ollaan nyt selvityksien edessä. Tämä on pöyristyttävää pakkovaltaa ja verrattavissa Euroopan unionin röyhkeyteen, eli selvitellään ja äänestellään ja kuristellaan niin kauan, että saadaan tahto käytännössä pakolla läpi.

Kuntien lausunnot ovat perustuneet monien asiantuntijoiden näkemyksiin, ja niissä on aivan erinomaisen selkeäsanaisia ilmauksia, kuten esimerkiksi meillä Asikkalassa tähän tapaan, eli muutama tiivis lainaus kertoo tilanteesta hyvin paljon ja kuvaa tuntoja kunnissa: "Asikkalan kunta paheksuu selvityspakkoa ja pitää sitä kuntien rahan ja ajan hukkana." "Asikkalan kunta paheksuu esitettyä pakkoaikataulua eikä aio omalta osaltaan esittää yhdistymistä tässä aikataulussa." "Asikkalan kunta paheksuu kuntajakoselvityksen teettämistä vastoin kunnan omaa tahtotilaa ja ilmoittaa, että valtiovarainministeriön mahdollisesti määrätessä erityisestä kuntajakoselvityksestä Asikkalan kunta ei aio osallistua, auttaa tai maksaa selvitystä miltään osin." "Asikkalan kunta paheksuu kokonaisuutena lakiluonnoksen määräaikoja ja menettelytapoja."

Arvoisa puhemies! Tämä on harvinaisen selvää tekstiä, ja vielä pari lainausta: "Asikkalan kunta paheksuu esitystä päätösvallan siirtämisestä kuntajaotuksessa pois asianomaiselta kunnalta." "Asikkalan kunta paheksuu sitä, että osakuntaliitoksia toteutetaan lähinnä pienemmästä kunnasta isompaan eikä kuntalaisten omaa mielipidettä oteta huomioon. Kaikessa demokraattisessa toiminnassa päätökset tulisi tehdä kansalaisten tahdon mukaisesti."

Arvoisa puhemies! Mielestäni tuo kansalaisnäkökulman huomioon ottaminen on aivan äärimmäisen tärkeä seikka. Päijät-Hämeen Uusi Kunta -hankehan sai kuntalaisilta täystyrmäyksen. Lisäksi kunnan lausunnossa annetaan vielä ohjeistusta aivan oikeaan suuntaan: "Asikkalan kunta korostaa, että valtion tulee kunnioittaa kunnallista itsehallintoa ja tekemiään sitoumuksia ja pidättyä pakkokeinoista sekä muusta kunnallisen itsehallinnon rajoittamisesta, kuten väestöpohjarajoista sekä yksityiskohtaisesta laki- ja normiohjauksesta."

Arvoisa puhemies! Joku ammattiloukkaantuja voisi nyt hämmästellä, että lieneekö tuo paheksuminen nyt liiankin tylyä tekstiä lausuntoon, mutta kunnathan ovat nyt itse melkoisen tylytyksen kohteena. Sen takia tässä on nyt pantava riittävän kovaäänisesti vastaan. Kuntia kyykyttävän valtiovallan edessä ei pidä olla laisinkaan kontillaan, vaan nyt on syytä todellakin vetää hätäjarrusta.

Pienemmät kunnat ovat nyt aivan viimeisellä rajalla itsenäisyytensä säilyttämisen suhteen. Sen takia nyt pitää kritiikin näkyä ja kuulua, nyt pitää olla kova kovaa vastaan ja nyt pitää laittaa luu kurkkuun pakkovallalle. Asikkala onkin ollut aivan eturintamassa siinä airuessa, joka puolustaa kuntien itsenäisyyttä, lähidemokratiaa ja omaa päätäntävaltaa, vaikka mediassa ja varsinkin maakuntalehdessämme meitä ilkeämielisesti on leimattu ja leimataan kapinallisiksi, mutta minä katson, että itsenäisyyden puolustajat ovat aina sankareita eivätkä kapinallisia niin valtakunnan tasolla kuin kuntatasollakin.

Arvoisa puhemies! Kuten olen aiemminkin sanonut täällä ja muissa yhteyksissä, on päivänselvää — se on päivänselvää — että tämän inhottavan kuntarakennevillityksen taustalla on nyt kaupungeissa suurinta valtaa käyttävien kokoomuksen ja sosialidemokraattien häikäilemätön vallanhimo ja jyrääminen, jota kyseinen parivaljakko nyt pienien pelinappuloidensa avustuksella aivan häikäilemättömästi harrastaa. (Raimo Piirainen: Ei ole totta!) Kuntien itsenäisyyden ryöstäminen on sotatoimi, jota ei voi millään — millään — tavalla hyväksyä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kunnallinen itsehallinto on kansanvaltamme kivijalka. Kunnalliselle itsehallinnolle on ominaista, että se on yhtäältä turvattu perustuslaissa ja toisaalta käytännössä päätöksenteko on lähellä. Ilman mitään ruusuisia, idealistisia kuvauksia kuntademokratia on kansalaisyhteiskunnan toimintaa käytännössä. Nyt hallitus näillä ratkaisuillaan haluaa saattaa kuntakentän pitkäksi aikaa hämmennyksen ja sekasorron tilaan. Kuka tästä hyötyy? Konsultit, PowerPoint-tahtotilajargonkonsultit hykertelevät. He saavat pitää kokoontumisia ja kirjoittaa isoja laskuja, ja kuntakenttä nöyrästi maksaa.

Arvoisa herra puhemies! Kuntarakennelakiesitys osoittaa, miten hallituksen työskentely on kuin parodiaa demokratiasta. Lopputulos on jo selvillä. Ilman laajaa kansalaiskeskustelua, aitoa mielipiteiden ilmaisua, aitoa kuulemista härkäpäisesti linja viedään loppuun, lopputulos on selvä jo ennen valmisteluprosessia. Tuntuukin, että hallituksella on ollut esikuvana, väärin ymmärrettynä suuri keskiajan katolinen teologi Augustinus. Hänhän loi niin sanotun predestinaatio-opin eli ennaltamääräämisopin. Hallitus on tässäkin asiassa harrastanut ennaltamääräämisoppia.

Yhtäältä voidaan sanoa, että esimerkki on myös Neuvostoliitosta. Eilenhän edustaja Pietari Jääskeläinen puhui kehysratkaisuihin liittyvästä tiedottamisesta, että hallituksen tiedotuslinja on Neuvostoliitosta. Yhtä lailla voidaan sanoa, että hallituksen linja on skorobudismi eli skoro budet, pian tulee. Koko ajan on saanut jäädä odottamaan, kohta tulee, kohta tulee, kohta tulee. Neuvostoliitossahan tämä skorobudismi oli vuosikymmeniä vallallaan.

Kaiken kaikkiaan ei ole ihme, että tällaista kansanvaltaa kaventavaa kuntauudistusta ajetaan härkäpäisesti. Varsinkin te veljet ja sisaret siellä oikealla, vaikka teitä on vähälukuisesti paikalla — mutta on kuitenkin tämä ystäväkansanedustaja veli Kurvinen, edustaja Kurvinen, täällä paikalla — kun muistamme, miten kunnallinen äänioikeus tähän maahan saatiin, yhtäläinen ja yleinen äänioikeus kunnallisessa elämässä, niin silloin oikeisto, kokoomuksen edeltäjäpuolue Suomalainen puolue, vastusti yhtäläistä, yleistä äänioikeutta ja kannatti, että äänioikeus annetaan manttaalien mukaan, omaisuuden mukaan. Kyllähän tässä on vähän sitä samaa henkeä, isäntähenkeä, että ne, joilla on valtaa ja voimaa, ne myös käyttäkööt: valtaa kenellä on, sille annettakoon lisää, kenellä ei ole, otettakoon se vähäkin pois. Mutta luonnollisesti kansanvaltaa kunnioittavana puolueena Perussuomalaiset ei tällaista voi hyväksyä. Perussuomalaiset kannattaa aitoa kansanvaltaa. Lähdemme siitä, että nyt on painettava jarrua, otettava aikalisä, lähdettävä kunnolliseen valmisteluun, parlamentaariseen valmisteluun, jotta todellakin saadaan aikaiseksi kuntauudistuslaki, joka on demokratiaa syventävä ja kansalaisten peruspalvelut turvaava.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässäkin salissa tänään on paljon tivattu sitä perussuomalaisten vaihtoehtoa. Ihan aluksi haluan sanoa, että minun mielestäni perussuomalainen vaihtoehto tässä vaiheessa on, että kunnilta ei leikata valtionosuuksia, ei leikata kuntien rahoja, ja sote- ja kuntarakennelaki valmistellaan yhdessä ja parlamentaarisesti. Näin täytyisi toimia.

Mikä se hallituksen vaihtoehto on, se näyttää huonolta. Puhutaan, että turvataan julkiset palvelut. Leikkaamalla siis kuntien rahoja niitä ei varmastikaan turvata.

Täällä salissa myös debattikeskustelussa kävi ilmi, että hallitus ei ollut tässä valmistelutyössään kuullut asiantuntijoita. No, miksi ei ole kuullut, vastaus on siihen varmastikin aivan selvä: sieltä varmaan tulee sellaista kritiikkiä, että hallitus ei halua kuunnella. Siitä huolimatta THL on kuitenkin antanut hallitukselle neuvoja ja on hiukan arvostellut hallituksen toimia tässä kunta- ja sote-uudistuksessa. Mitä siitä sitten seurasi? No, kehysriihessä THL:ltä leikattiin 15 miljoonaa euroa rahaa. Käytännössä se tarkoittaa, että 250 henkilöä irtisanotaan, jos tämä säästötoimi toteutetaan irtisanomisella. Siinä oli asiantuntijoille hallituksen vastaus.

Myös se on totta, mitä tässä debatissa kävi ilmi. Täällä eduskunnassa kokoomus ja demarit hyvin voimallisesti tätä hallituksen linjaa puolustavat. Mutta kun mennään tuonne maakuntiin, niin siellä ovat demarit ja kokoomuslaiset maakuntaedustajat paljon ärhäkkäämmin tätä kuntarakenneuudistusta vastaan kuin kerrassaan perussuomalaiset täällä suuressa salissa. Karvasta kalkkia on sieltä tulossa myöskin kokoomuslaisille ja demareille maakunnista.

Arvoisa puhemies! Jokainen suomalainen on kuntalainen. Jokainen kuntalainen tarvitsee kunnan tuottamia palveluja. Niitä palveluja on mitä moninaisimpia, aina katuverkosta ja sen puhtaanapidosta terveyspalveluihin, valaistusta pururadasta aina saattohoitoon. Kunnilla on lakisääteiset velvoitteet järjestää tietyt palvelut, ja näitä lakisääteisiä palveluja hallitus lisää koko ajan. Viimeisimmäksi hallitus pesee käsiään vastuustaan työttömiä kohtaan sysäämällä heidät kunnille. No, se maksaa kunnille 150 miljoonaa euroa.

Rahaa kuitenkaan kunnille ei anneta palvelujen hoitamiseen, päinvastoin. Kunnilta leikataan miljarditolkulla valtionosuuksia. Kataisen hallituksen valtiontalouden hoitaminen näyttääkin olevan valtion kustannuksien siirtämistä kuntien kustannettavaksi. Rahaa vain siirretään taskusta toiseen. Julkisen talouden tilaa ei näin kohenneta.

Kunnat kuitenkin on ajettu tällä politiikalla taloudelliseen ahdinkoon — se kaiketi Kataisella ja Urpilaisella on ollut tarkoituskin. Tilanne kuntakentällä vaikuttaa jo sotatilalta. Romuttamalla kuntien talous hallituksen tavoitteena on pakkoliitokset. Romuttamalla kuntien talous kuntakartasta voi tulla ihan jotain muuta, mitä hallitus toivoo. Romuttamalla kuntien talous kärsijäksi nöyryytetään kuntalainen. Sen suuremmat kärsimykset aiheutetaan, mitä enemmän kuntapalveluja tarvitset. Siis kärsimykset ovat suurimmat juuri heikompiosaisilla, jotka suojelua ja hoitamista eniten tarvitsisivat.

Valtionosuusleikkausten ja menokasvun vuoksi ahdinkoon ovat joutuneet myös suuret maakuntakaupungit. Kuntaliiton mukaan 40 000—100 000 asukkaan kaupunkikunnat, usein maakuntiensa keskukset, syöksyvät kohti negatiivista talouskehitystä. Tähän asti huonolla hapella ovat olleet pienet väestöltään ja sen rakenteeltaan taantuvat maaseutukunnat. Nyt sellaisetkin kaupungit kuin Kuopio tai Jyväskylä ja jopa Oulu kirjaavat alijäämäisiä tilinpäätöksiä. Myös oma kotikaupunkini Savonlinna, joka on muuten yksi Suomen kauneimmista kaupungeista ja jossa tähän asti on ollut hyvä elää ja yrittää, tekee ison alijäämän tilinpäätökseen.

Taloutta joudutaan Savonlinnassakin sopeuttamaan liki parillakymmenellä miljoonalla. Yksi syy tähän, suurin syy tähän, on nimenomaan valtionosuusleikkaukset. Valtuutettuna ja priorisointiryhmän jäsenenä tiedän, mitä se käytännössä kuntalaiselle merkitsee, kun palveluja on pakko priorisoida. Palveluja leikataan, niitä vähennetään, niitä poistetaan, ja lakisääteistenkin palvelujen saannin perusteita vaikeutetaan. Siihen ovat hallituksen toimet johtaneet, valitettavasti.

Yhtälössä, jossa kunnalta otetaan valtionosuuksia pois lakisääteisten tehtävien hoitamisesta ja toisaalta lisätään tehtäviä ilman rahoitusta, ovat kunnat pakotetut ottamaan lainaa, korottamaan veroja ja taksoja sekä leikkaamaan muista kuin lakisääteisistä palveluista. Käytännössä se tarkoittaa leikkauksia kulttuuripalveluihin, yleiseen viihtyvyyteen, tiestön ja katujen kunnostamiseen. Se tarkoittaa rapistuvaa rakennuskantaa, homekouluja jne.

Hallituksen olisi syytä arvioida uudelleen kehysriihensä kuntatalouspäätökset, sillä linjauksilla ei korjata julkisen talouden vajetta. Hallitus vain siirtää vastuun kunnille. Hallituksen päätökset ovat myrkkyä kunnille, nyt nimenomaan kaupunkikunnille, eivätkä ne edes edistä tavoiteltua kuntauudistusta.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa on ennen kaikkea kyse palveluista ja niiden turvaamisesta ja siten, että ne ovat mahdollisimman lähellä ihmistä. Vahva peruskunta ja kunnan oma uudistuva palvelutuotanto ovat edellytys sille, että tämä pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli säilyy kestävänä myös tuleville sukupolville. Jos näitä palveluita ei kuitenkaan voida järjestää kunnan omana tuotantona johtuen esimerkiksi pitkistä välimatkoista tai harvasta asutuksesta, tällöin on tietenkin syytä turvautua kuntien väliseen yhteistyöhön.

Oleellista on, että kuntalaisille tärkeitä palveluja ei jätetä markkinavoimien armoille. Useassa kunnassa ulkoistettuja palveluita on otettu takaisin kunnan hoidettavaksi, kun on huomattu, että yksityinen toimija on hankkinut halvemmat kustannukset säästämällä juuri kuntalaisten tarpeista eikä suinkaan byrokratiasta. Keinotekoisesti hankittu tehokkuus näyttää hyvältä paperilla, mutta kenenkään vatsaa sillä ei kyllä täytetä. Vahvojen peruskuntien muodostumisen tärkeyttä korostaa myös se, että jatkossa kuntalaiset voivat vieläkin vapaammin tehdä itse ne valinnat, joista palvelunsa hakevat.

Arvoisa puhemies! On jo perustuslaissakin taatun kunnallisen itsehallinnon kannalta oleellista, että kunnat tekevät itse mahdolliset liittymispäätöksensä. Valtioneuvoston toimivaltaa päättää yleisesti kuntien yhdistymisestä ei tule laajentaa, ja eihän sitä ollakaan laajentamassa. Tätä kuntauudistusprosessia voi valtiovalta kuitenkin vauhdittaa niin lailla, resurssien kohdennuksilla, ohjauksella kuin esimerkiksi kuuntelemalla kuntien omia toiveita. Vain näin voimme taata, että ne selvitysperusteet, kuten palveluiden edellyttämä väestöpohja, työpaikkojen saatavuus, kunnan talous sekä yhdyskuntarakenne, säilyvät tarkoituksenmukaisina. Tavoitteena täytyy olla sisällöllisesti ja aikataulullisesti yhteen sovitettu kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Nämä kulkevat käsi kädessä.

Arvoisa puhemies! Tätä uudistusta ei voi toteuttaa ilman niitä kymmeniätuhansia työntekijöitä, joiden jokapäiväistä elämää se myöskin koskettaa. Tämän takia on tärkeää sekä kuntatasolla että valtakunnallisesti ottaa valmisteluun mukaan työntekijäjärjestöt. Työntekijät uskaltavat lähteä muutokseen mukaan vain, jos heidän kannaltaan oleelliset asiat ovat turvattuina, sillä kyse on työsuhdeturvasta. Kuntaliitoksissa henkilöstön viiden vuoden työsuhdeturva on pidettävä voimassa. Vain näin voidaan varmistaa jatkossakin se yhteishenki henkilöstöjärjestöjen kanssa, joka on auttanut kuntauudistuksen kanssa tähän päivään saakka.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalainen kansanvalta ja suomalainen hyvinvointivaltio toteutetaan kunnissa. Poliittiset liikkeet organisoituvat kuntatasolla. Aatteet ja ideologiat koeajetaan kuntatalouden tosioloissa. Harva tässäkään salissa on päässyt luottamustehtäväänsä ilman kokemusta kunnallisista luottamustehtävistä.

Suomalainen hyvinvointivaltio puolestaan on vain hyvin vähän valtion kanssa tekemisissä. Neljä viidestä julkisen sektorin viranhaltijasta tai työntekijästä saa palkkansa kunnilta tai kuntayhtymiltä. Tavallisen Suomessa asuvan ihmisen palvelut neuvolasta päiväkotiin, koulusta terveyskeskukseen tai nuorisotalolta vanhusten hoivapalveluihin järjestetään kunnissa. Kun olemme hyvinvoinnin kanssa tekemisissä, olemme tekemisissä kunnan väen kanssa.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus on suomalaisen yhteiskunnan perusteiden rakentamista. Sen valmistelussa on otettava huomioon monta eri tekijää. Meneillään oleva sote-uudistus on avainasemassa, sillä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ylivoimaisesti suurin osa kuntien palvelua. Silti kuntauudistus ei ole pelkkä sote-uudistus. Kuntarakennetta on pohdittava myös muista lähtökohdista.

Arvoisa puhemies! Paras-laki, joka hyväksyttiin vuonna 2007, oli hyvin valmisteltu, ja se käynnisti kuntarakenneuudistuksen vauhdikkaasti. Kuntia yhdistyi, tehtäviä jaettiin uudestaan, kuntakenttä lähti liikkeelle. Valitettavasti seuraavalla vaalikaudella hanke hyytyi ja jäi paikoilleen. Siksi tarvitaan hallitusohjelman mukainen uusi alku, uusi käynnistys. Uuden kuntarakenteen muotoilussa kansanvallan perustana on pidettävä kuntaa. On varottava rakentamasta uusia hallinnon kerroksia. Esimerkiksi maakuntaliittojen toiminta on nykyisellään hyvätasoista ja tavoitteitaan vastaavaa eikä kaipaa radikaalisti uutta tehtäväkokonaisuutta. Käsitellään kuntarakenneuudistus huolella ja mahdollisimman suureen yksimielisyyteen pyrkien.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on lähtenyt todella mittavaan kunta- ja sote-uudistushankkeeseen, jossa tavoitteena on taata kaikille suomalaisille myös jatkossa perustuslain turvaamat hyvinvointipalvelut asuinpaikkakunnasta riippumatta. Ministeri Virkkunen on ottanut rohkeasti kuntauudistushaasteen vastaan, ja häntä voi todellakin onnitella sinnikkäästä otteestaan viedä eteenpäin valtiovallan ehkä suurinta uudistusta vuosikymmeniin. Ei ole mikään ihme, että prosessi on matkan varrella kohdannut paljon vastoinkäymisiä ja vastustusta. Onhan nykyinen kuntarakenteemme suurelta osin historian perua ajoilta, jolloin pääosa kansasta kulki hevoskyydillä, jos silläkään.

Kuntien yhdistämiseen liittyy paljon, ehkä yllättävänkin paljon tunneperäisiä asioita. Oma asuinkunta on ihmisille huomattavasti enemmän kuin hallinnollinen veroja keräävä yksikkö. Toisaalta ne, jotka ovat talouden kanssa olleet tekemisissä, tietävät, että pelkästään kunnan koko ei yksinään ratkaise kunnan toiminnan taloudellisuutta tai tehokkuutta palvelun laadusta puhumattakaan. Tulee katsoa, miten asiat hoidetaan, miten prosessit toimivat ja miten hyvin asiakkaan eli kuntalaisen näkökulma on huomioitu. Varsinaisen kuntarakennelain osalta pidänkin hyvänä, että pakkoliitokset ovat mahdollisia vain vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien kohdalla. Muissa tilanteissa myös yhteistyö esimerkiksi verkostoitumalla usean kunnan kesken on erittäinkin hyvä vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Tässä tullaankin tärkeään kohtaan. Suomessa on tällä hetkellä 320 kuntaa, joista 192 kunnalla eli 60 prosentilla oli kunnallisveroaste tämän vuoden alussa 20 prosenttia tai enemmän. Entistä huolestuttavammaksi asian tekee se, että juuri muutama viikko sitten kehysriihessä päätettiin, että kuntien valtionosuuksia vähennetään jo ensi vuonna reilusti yli 200 miljoonalla. Vaikka esimerkiksi jäteveron tuotto tullaan siirtämään kunnille ensi vuoden alusta ja myös kiinteistöverotusta uudistetaan, kuntien edessä ovat Kuntaliiton laskelmien mukaan erittäin nopeasti erittäin merkittävät sopeutustoimet. Se tarkoittaa juuri näiden jo ennestään hankalassa taloustilanteessa olevien kuntien osalta säästöjä, veronkorotuksia ja lisääntyviä lainamääriä. Sen takia näkisin, että kuntauudistuksella on kiire.

Kun kyseessä on todella suuri ja vuosien työtä vaativa uudistus, saattaisi olla järkevää palastella kuntauudistus osiin siten, että ensiksi uudistetaan niiden kuntien tilanne, jotka sijaitsevat syrjäseuduilla ja eläköityvät ja joiden asema on pahasti talouden takia vaakalaudalla, ja vasta sitten edettäisiin vähitellen myös muihin kuntiin. Nyt nämä kaikkein heiveröisimmät kunnat uhkaavat jäädä kunta- ja sote-uudistuksen jalkoihin. Suurta muutosta on aina vaikea viedä kokonaisena eteenpäin, koska alueet ja niiden valmius muutoksiin vaihtelevat paljon.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen asia on metropolialueen uudistus. Helsinki on ajanut kuntaliitosta, jossa Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Espoo ja Sipoo liitettäisiin yhteen. Espoosta ei tähän mennessä ainakaan ole löytynyt yhtään poliittista puoluetta, joka olisi ottanut tämän ehdotuksen vastaan kovin innokkaasti. Syy on se, että emme näe siinä ratkaisua olemassa oleviin ongelmiin. Kun näiden kaupunkien ja kaupunkikonsernien työntekijämäärät lasketaan yhteen, päädytään noin 90 000 henkilöön. Se on paljon enemmän kuin yhdessäkään pörssiyhtiössämme, todella suuri ja hallitsematon kokonaisuus.

Toisaalla on myös demokratiakysymys. Suureen kuntaan jouduttaisiin joka tapauksessa rakentamaan kaupunginosavaltuustot, ja niillä taas ei olisi valtaa, jollei niillä olisi omaa budjettia. Monet asiantuntijat ovatkin todenneet, että tällainen muutos olisi aivan liian suuri riski ilman mitään takeita onnistumisesta. Kun metropolialue maksaa satoja miljoonia euroja avustuksia muualle maahan, muihin kuntiin, ei meillä kerta kaikkiaan ole varaa tehdä mitään riskiharjoituksia, etenkin kun ne jouduttaisiin tekemään vastoin näiden kuntien tahtoa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Soininvaara totesi täällä aiemmin omassa muuten ansiokkaassa puheenvuorossaan, että metropolialueelle tarvitaan sellainen metropolihallinto, jolle siirtyy täysi verotusoikeus. Itse en kannata tällaista ratkaisua. Se olisi todella omituinen ratkaisu myös kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Keskeistä olisi nyt siirtää metropolialueella kuntarajat hetkeksi taka-alalle ja keskittyä ongelmiin, jotka pitää ratkaista. Se, että saisimme aikaan metropolikaavan, ei viiden kaupungin vaan 14 kunnan alueella, toisi juuri näitä ratkaisuja, joita tarvitsemme muun muassa asuntorakentamisen, liikenteen ja ympäristön rakentumisen ongelmiin. Sen jälkeen voisimme taas keskittyä siihen kaikkein oleellisimpaan eli kuntalaisten peruspalvelujen hoitamiseen, eikä kuntarajoista ja niiden paikoista tarvitsisi enää keskustella.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus jatkaa edelleen jääräpäisesti valtiojohtoisen suurkuntauudistuksen läpiviemistä. Hallituksen tavoitteena on suurkuntien Suomi. Lakiesityksestä ei kuitenkaan löydy minkäänlaisia laskelmia tai arvioita kuntakoon kasvattamisen taloudellisista vaikutuksista. Vahvan peruskunnan ideologiaa liputtaen hallitus ajaa kuntia liitoksiin ja sivuuttaa täysin kuntakentän kritiikin. Hallitus harjoittaa käskytyspolitiikkaa sanellessaan uuden kuntarakenteen.

Hallitus leikkaa massiivisesti kunnallisten palvelujen valtionrahoitusosuuksista. Näin hallitus kriisiyttää suuren kuntajoukon talouden ja yrittää pakottaa kunnat liitoksiin. Kuntajakolain muuttamista koskevassa lakiesityksessä valtioneuvostolle on annettu toimivalta liittää taloudellisesti vaikeassa asemassa oleva kunta toiseen kuntaan. Tämä merkitsee pakkoliitoksia talouskriisikunnille. Vapaaehtoisten kuntaliitosten vauhdittamiseksi hallitus on jalomielisesti luvannut yhdistymisavustuksia. Nämä porkkanarahat ovat kuitenkin suuruudeltaan melko vähäisiä ottaen huomioon, että yhdistymisavustuksilla tavoitellaan suurkuntien syntymistä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ainoa resepti kuntatalouden kurjuuteen on kuntaliitos. Hallitus rummuttaa sanomaa, jonka mukaan kuntakoon kasvattaminen vahvistaa kuntien taloutta. Tutkimusten valossa hallituksen väite ei pidä paikkaansa. Kaikesta kritiikistä huolimatta hallitus jatkaa suurkuntafilosofiaan perustuvan uudistuksen läpiviemistä tavoitteenaan vähentää kuntien lukumäärää. Myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, joka tällä hetkellä vaikuttaa olevan täysin sekasorron tilassa, on valjastettu suurkuntauudistuksen toteuttamiseen.

Kuntarakennelain aikataulu on epärealistisen kireä. Sen on tarkoitus tulla voimaan ensi heinäkuun alusta, siis parin kuukauden kuluttua. Marraskuun loppuun mennessä kunnan tulee ilmoittaa, minkä kunnan tai kuntien kanssa se aikoo selvittää yhdistymistä. Yhdistymisselvitykset ja niihin mahdollisesti perustuvat yhdistymisesitykset tulee saada aikaan viimeistään ensi vuoden puoliväliin mennessä.

On kuntien kannalta kohtuutonta, että ne ovat joutuneet ja voivat jatkossakin joutua ottamaan kuntarakennelakiin kantaa, vaikkei sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta ole selkoa. Kunta- ja sote-uudistusta ovat vahvasti kritisoineet maamme etevimmät perustuslakiasiantuntijat.

Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori huomauttaa, että sote-uudistuksen vastuukuntamalli on perustuslain kannalta ongelmallinen. Vastuukuntamallissa sosiaali- ja terveyspalvelut siirrettäisiin suurten kaupunkien vastuulle. Vastuu- eli isäntäkuntamallin käyttöönotto johtaisi tilanteeseen, jossa alueen suurimman kunnan valtuusto käyttäisi käytännössä yksin päätäntävaltaa useiden kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista ja niiden rahoituksesta. Tämä merkitsisi kunnallisen itsehallinnon murentumista.

Asiaan on ottanut kantaa nyt myös oikeuskansleri Jaakko Jonkka, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskevien linjausten tulisi olla riittävällä tarkkuudella tiedossa ennen kuntarakennelain käsittelyä eduskunnassa. Oikeuskanslerin mukaan sote-linjausten tulisi kuntien näkökulmasta olla selvillä siinä vaiheessa, kun kuntien uudistettuun kuntarakennelakiin perustuva velvollisuus selvittää yhdistymistä tulisi voimaan.

Hallituksen valmistelu niin kunta- kuin sote-uudistuksessa on ollut ala-arvoista. Tässä olisi nyt petraamisen paikka. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta koskeva esitys on tuotava eduskuntaan käsiteltäväksi rinnakkain ja siis samanaikaisesti kuntarakenneuudistuksen kanssa. Kunnilta ei voida edellyttää edes selvityskumppanien hakemista ennen kuin sote-linjaukset ovat täysin selvillä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta tiedostaa sen, että nykytilanne ei ole tulevaisuuden vaihtoehto. Miksi näin? Julkisen talouden haasteet, väestön ikääntyminen, palvelutarpeen kasvu ja työvoiman saatavuus ovat niin kovia haasteita, että aivan takuuvarmasti tulevaisuudessa tarvitaan uudistuksia. Mutta hallituksen kannalta ja erityisesti toteuttavan ministerin kannalta kohtalokas virhe tapahtui hallitusneuvotteluissa, joissa hallitus otti, voi sanoa, mahdottoman tehtävän itselleen muutaman hallitusneuvottelijan kirjatessa hallitusohjelmaan ilman asiantuntijakuulemista sellaiset tavoitteet, jotka perustuivat vain ideologisiin lähtökohtiin, suurkuntahankkeeseen.

Keskusta tiedostaa sen, että tätä kokonaisuutta pitää valmistella laajassa yhteistyössä. Ajatellaanpa tätä hallituksen työlistaa: kuntarakennelaki, sosiaali- ja terveysuudistus, valtionosuusjärjestelmä, kuntalaki, kunta—valtio-suhteen ja -tehtävien arviointi ja metropolihallinto. Kyllä näin isoon kokonaisuuteen olisi oikeus ja kohtuus ollut asettaa laajapohjainen parlamentaarinen valmisteluelin ja katsoa tämä kokonaisuus nimenomaan yhtenä kokonaisuutena, ei erillishankkeina, jotka ovat irrallisia ja osittain ristiriitaisia.

Tämän hankkeen toteuttamisessa olisi ilman muuta pitänyt lähteä siitä, että ensin arvioidaan kunnan ja valtion välisten tehtävien suhde, mitä tehtäviä valtion puolesta kunnat jatkossa hoitavat. Sitten olisi pitänyt katsoa, mikä on kuntalain uudistamisen tila, tarpeet, minkälainen valtionosuusjärjestelmä rakennetaan, joka turvaa kaikille kuntalaisille maan eri osissa samankaltaiset ja laadukkaat peruspalvelut. Valtionosuusjärjestelmällä on tässä keskeinen rooli. Sitten olisi pitänyt katsoa, miten laajaa väestöpohjaa tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalvelut organisoidaan jatkossa, ja sitten olisi katsottu, minkälaisia kuntaliitoksia muodostuu vapaaehtoiselta pohjalta, ja sitten pääkaupunkiseudun osalta oma hallintomalli, jossa pystyttäisiin paremmin niitä vahvuuksia ja haasteita yhteensovittamaan.

Nyt hallitus lähti siis toisella tavalla. Se asetti tavoitteeksi suurkuntien muodostamisen, mutta tässä ja nyt on jo sanottava, että hallitus ei pääse omaan tavoitteeseensa elikkä tällä rakennelakiesityksellä hallitus ei pysty tuomaan tuota ratkaisua niin sanottujen kehyskuntien tilanteeseen. Hallituksen tavoitteenahan näytti olleen kehyskuntien liittäminen maakuntakeskuksiin ja pienten kuntien poistaminen kartalta. Mutta nyt käy niin, että taloudellisten resurssien leikkauksen seurauksena meillä muodostuu alhaisen tulopohjan alueelle vain maantieteellisesti isompia kuntia mutta ei tulopohjaltaan ja elinvoimaltaan vahvempia kuntia. Tässäkään mielessä hallituksen tavoite ei tule toteutumaan.

Hallituksella on ohjelmassa hyvä maininta, että se haluaa turvata yhdenvertaiset palvelut kaikille suomalaisille. Se on hyvä ja oikea tavoite, mutta kun katsoo näitä käytännön toimia, niin nämä ylisuuret valtionosuusleikkaukset johtavat siihen, että meillä on lähivuosina kymmeniä kymmeniä kriisikuntia ja nämä kunnat ajautuvat selvitystilaan — eivät siis selvityksiin vaan selvitystilaan — minkä jälkeen sitten hallitus tätä pakkopykälää käyttää, joka tänne lakiin on nyt kirjoitettu.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin keskusteltiin oikeuskanslerin kannanotosta ja niistä johtopäätöksistä, mihin hallitus tämän pohjalta pyrkii ja mitä toteuttaa. Olisi ollut hallituksella tuhannen taalan paikka marssittaa ministeriaitioon kuntaministerin rinnalle molemmat sosiaali- ja terveysministerit, jotka olisivat eduskunnalle kertoneet yhtä suuta, yhtä jalkaa astuen sen, milloin he tuovat eduskunnan tietoon ja käytettäväksi sen rakenteen, millä sosiaali- ja terveyspalveluita Suomessa hoidetaan, ja millä aikataululla eduskunta saa tarvittavat tiedot. Se olisi hälventänyt välittömästi, mutta ei näitä rouvia, ministereitä, täällä näkynyt. Lieneekö syy siinä, että julkisten tietojen mukaan tässä keskinäisessä kommunikaatiossakin on parantamisen varaa ja valtiosihteerin välitystäkin on tarvittu? Joka tapauksessa tällä tavalla eduskunta olisi saanut tässä ja nyt jo tarvitsemansa tiedot.

Vielä kerran yhteenvetona: Me tarvitsemme uudistuksia kunta- ja palvelutuotantojärjestelmään, tarvitsemme parempaa tehokkuutta mutta me tarvitsemme lainsäätäjien toimesta sellaiset edellytykset, että se hyvä tavoite, yhdenvertaisten palveluitten turvaaminen, toteutuu. Nyt valitettavasti nykyisen hallituksen toimin tämä ei toteudu. Se on pelkkää sanahelinää, minkä tuleva historiankirjoitus osoittaa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuhujamme Pirkko Mattila mainitsi, että täällä Suomessa on alle 20 000 asukkaan kuntia noin 279 kappaletta. Täällä on puhuttu puolesta ja vastaan tästä asiasta, ja ajattelin, että puhun aivan muun puheenvuoron kuin olen tähän kirjoittanut.

Ministeri Virkkusella on unelma, että on tämmöinen uusi kuntarakennelaki, saadaan uusi kuntia, mutta minä peilaan näitä 300:aa kuntaa, joissa on hurja määrä valtuutettuja. Täällä eduskuntasalissakin on paljon kunnanvaltuutettuja pohjoisesta etelään. Minäkin olen toiminut kunnanpäättäjänä lähes 40 vuotta, 40:ttä vuotta pitkälti. Asun pienessä kunnassa, ja kun me kokoonnumme siellä valtuustoon, niin me puhallamme yhteen hiileen. Myös minulla on unelma tästä kuntapolitiikasta — tai vierastan sanaa "politiikka" — minä tahtoisin olla päättäjänä täällä ja tekemässä sellaisia ratkaisuja, että minun kuntalaiseni ja monet muut pienet kuntalaiset ympäri Suomea olisivat tyytyväisiä siihen, mitä tästä kuntarakenneuudistuksesta tulee.

Peilaan omaa pientä kuntaani, vajaa 3 000 asukasta. Olen nähnyt sen, kuinka ihmisiä on lähtenyt maaseudulta kaupunkiin. Ennen siellä oli maataloutta, nyt on paljon kehitetty pienyrityksiä, palvelutuotantoa ym. Meidän lapsemme saavat käydä lähikoulua. Kunnassa on vain yksi koulu, mutta siitä ei ole kunnan eri puolille kuin 15 kilometriä, eli se on keskellä kylää. He saavat käydä turvallisesti lähikoulua. Sitten he muuttavat johonkin ammattioppilaitokseen tai lukioon, joka vielä on suhteellisen lähellä.

Meillä on hirmuisen vähän lasten huostaanottoja. Me olemme eri puolilla päättäviä kansalaisia kunnassamme ja tiedostamme hyvin, koska on lapsilla huono olo, ja me voimme päättää hyvin äkkiä, että otetaan tämmöinen ensiaskel, ettemme päästä näitä pahoja tapauksia pitkälle, vaan yritämme puuttua ennalta ehkäisevästi. Se on meidän kuntamme etu, että koska se on pieni, niin me tunnemme kaikki.

Sen jälkeen sitten, kun on puhuttu täällä, että on näitä vanhusväestöisiä kuntia paljon: niin on meidänkin kuntamme. He ovat arvokkaita ihmisiä, he ovat rakentaneet maatamme, ja he saavat myös valtionosuutta: jos he ovat yli 80-vuotiaita, niin se valtionosuus tulee kunnille vielä suuremmaksi. Me pystymme joko laittamaan jokaisen vanhuksemme hoitolaitokseen tai sitten meillä on myös avohoito, että me pystymme antamaan palveluksia kotihoidossa, lääkinnällistä hoitoa ja tällaista pientä sairaanhoitoa.

Meidän kunnassamme on myös sellainen meininki, että me välitämme toisistamme. Se on niin pieni kunta, että jokainen pitää huolta naapurista, että onko siellä valoja vielä ikkunassa, ja jos ne palavat yötä päivää, niin käydään katsomassa, että mikä siellä mahtaa ollakaan.

Meidän terveyskeskuksemme on sellainen, että se on rankattu muutama vuosi sitten Suomen tehokkaimmaksi terveyskeskukseksi. Se ei välttämättä ole suuri, mutta siellä ovat myös henkilöt venyneet, ja joskus on tietysti uupumusta, mutta jokainen pääsee, jos on todellinen tarve, samana päivänä lääkäriin. Tampereella on esimerkiksi sanottu, että saatte olla onnellisia. Me olemme saaneet niin hyvän lääkäripariskunnan, että meidän terveydenhuoltomme on monessa mielessä paremmassa jamassa kuin suuressa kaupungissa.

Haluan näillä toiveilla ja unelmilla sanoa sitä, että me kaikki miettisimme, että nämä kunnat täällä Suomenniemessä ovat erilaisia ja meidän taloutemme ovat erilaisia. Me tiedostamme myös sen, että valtionosuutemme ovat suuret verrattuna rikkaisiin kaupunkeihin, mutta me toivomme siitä huolimatta, että me saamme elää itsenäisinä, me saamme pitää huolta lapsistamme, nuoristamme, vanhuksistamme jne., ja nyt ainakin viime vuosina on syntynyt lapsia huomattavasti enemmän kuin muutama vuosi aikaisemmin.

Eli tällaisella puheella haluan viestittää, ettei aina vain nähtäisi, että jos on pieni kunta, niin se on kerta kaikkiaan kriisitilanteessa. En halua enempää tässä mainita, mikä on oikea asia, mutta toivoisin myös, että näillä muutamilla esimerkeillä jokainen päättäjä voisi miettiä, että kun tätä kuntarakennetta käsitellään, niin annettaisiin kaikille mahdollisuus ja kaikkien toimia sen mukaisesti, miten kunnilla on tällä hetkellä mahdollisuus toimia. Jokainen päättäjä meidänkin kunnassamme tietää, että sitten pitää mennä yhteen tai entisestään lisätä yhteistyötä, jos meidän omat kuntavaramme eivät siihen riitä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Muutama peruste tuohon kanteluun, johonka oikeuskansleri otti tänään kantaa, antoi päätöksensä. Näyttää siltä, että hallituksen ministerit haluavat tahallaan lukea sitä päätöstä väärin. Se päätös on kuitenkin antanut niin vahvat viitteet siitä, että kaikki ei ole ollut lakien valmistelussa kohdillaan, ja kyllä niitä viestejä on hallituksen ja hallituksen ministerin kuunneltava.

Tätä valmisteluprosessia — siis useamman lain, koko lakikokonaisuuden tai -kokonaisuuksien valmistelua — voidaan peilata hallintolakia, perustuslakia ja kuntalakia vasten.

Ensinnäkin hallintolain edellyttämät hyvä hallintotapa ja hallinnon oikeusperiaatteet: Ensinnäkään hyvän hallintotavan mukaisia asiantuntija-arviointeja uudistuksen taloudellisista kustannuksista ei ole esitetty eikä niitä näytä olevan tuossa hallituksen esityksen lopullisessa versiossakaan. Toiseksi, selvitysvelvollisuuden osalta tulisi määritellä poikkeusmenettelymahdollisuus sellaisissa kunnissa tai sellaisilla alueilla, missä ollaan samaa kysymystä tai vastaavaa aluejakoselvitystä selvitetty esimerkiksi viimeisen neljän vuoden aikana lain voimaantulosta. Ilman tällaista kirjausta tai mahdollisuutta päädytään byrokraattisiin aikaa ja rahaa vieviin prosesseihin, joiden lopputulos on jo ennalta nähtävissä. Tällainen menettely, missä huomio on vain prosessissa, ei sen vaikuttavuudessa, ei kunnioita hyvän hallinnon periaatteita. Edelleen, kuntien selvitysvelvollisuuden sen enempää kuin selvitysperusteitten osalta ei ole tuotu esiin mitään sellaista selkeää perustetta, miten nämä tekijät parantaisivat tai edistäisivät lakiluonnokseen esitettyjen tavoitteitten saavuttamista tai ratkaisisivat nyt käsillä olevia kuntatalouden ongelmia tai mahdollisuutta säilyttää kansalaisten peruspalveluita. On päivänselvä asia, että kuntarajoja siirtelemällä ei syntyvyys lisäänny eivätkä etäisyydet lyhene. Edelleen, asetetut määräajat eivät vastaa asianmukaisen valmistelun ja perehtymisen edellyttämiä määräaikoja. Kuntajakoselvityksen tekemiseen määriteltyä neljän kuukauden aikaa ei voida miltään osin pitää hallintolain mukaisena, hyvän hallinnon tai kuntien ja kuntalaisten oikeusturvan mukaisena, menettelynä.

Arvoisa puhemies! Perustuslain, sen 121 §:n, mukaan Suomi jakautuu kuntiin, joilla on itsehallinto, ja se itsehallinto ja se itsenäisyys liittyy myöskin kuntalaisiin. Kuntarakennelakiesitys puuttuu kuntien itsehallinnolliseen oikeuteen siinä määrin, että laki olisi ihan perustellusta syystä syytä hyväksyä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Myös valtioneuvoston toimivallasta kuntajaon osalta tulee päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston toimivaltaa päättää kuntajaotuksen muuttamisesta ei ole perusteltua muuttaa miltään osin eikä kunnallista itsehallintoa heikentää, ja tähän liittyy osaltaan myös Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja, johon monet kunnat ovat omissa kanteluissaan puuttuneet ja jota tuoneet voimakkaasti esille. Ja on syytä muistaa, että kunnallinen itsehallinto ja kuntarajoista päättäminen kuuluu aina kunnille itselleen, ei muille eturyhmille tai tahoille.

Sitten on vielä valtion ja kuntien suhteista kuntalaissa, sen 8 §:ssä, jonka mukaan: "Valtiovarainministeriö seuraa yleisesti kuntien toimintaa ja taloutta sekä huolehtii, että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa." "Kuntia koskevaa lainsäädäntöä, periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia kunnallishallinnon ja -talouden asioita sekä valtion- ja kunnallistalouden yhteensovittamista käsitellään valtion ja kuntien neuvottelumenettelyssä." Tällaista menettelyä ei aidosti ole tapahtunut, tai onko ensinkään tapahtunut, missään prosessin tähänastisista vaiheista.

Ja kyllä, jos otetaan nämä äärimmäisen isot ja tärkeät kaikkia suomalaisia koskevat lait ja lakikokonaisuudet, niin ei voi sanoa niin, että niitä olisi käsitelty edes limittäin, vaan niitä on käsitelty toisistaan erillään ja eritahtisesti, mihin oikeuskanslerikin kiinnitti huomiota. Ja jos hän sanoo, että tämä menettely, eritahtinen menettely, ei ole onnistunut, niin kyllä silloin on lupa sanoa, että se on epäonnistunut, ja jos se on epäonnistunut, niin silloin se edellyttää sitä, että ministeri ja hallitus muuttavat toimintatapaansa.

Mirja  Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kärkihankkeet, kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, ovat pahasti solmussa. Heikoin lenkki on siinä, että ministerit ja ministeriöt valmistelevat vuosisadan suurimpia uudistuksia ilman keskinäistä koordinaatiota.

Kunnan perustehtävä on järjestää kuntalaisille lakisääteiset palvelut. Keskiössä ovat suurinta menoerää käyttävät sosiaali- ja terveyspalvelut: miten päästään lääkäriin tai saadaan neuvolapalvelut — hyvin yksinkertaiset, arkiset asiat.

Hallitus on tuonut nyt kuuden puolueen voimin eduskuntaan lakiesityksen kuntarakenteesta. Keskusta on tuonut useaan otteeseen esille, että nyt mennään perä edellä puuhun uudistuksen toteuttamisessa. Kuntien lausuntoja ei ole otettu huomioon kuntarakennelakia valmisteltaessa. Te olette saaneet kylmän suihkun lain toteuttamiselle myös alan asiantuntijoilta. Tänään näimme näytelmän erikoisimman asian: oikeuskansleri Jonkan huomautuksellakaan ei näytä olevan mitään virkaa. Politiikka on muuttunut kylmäksi ja kovaksi.

Suomi ja me suomalaiset ansaitsemme hyvät peruspalvelut. Tiedämme kaikki, että niin palveluiden hallinnossa, toteutustavoissa kuin rahoituksessa tarvitaan uudistuksia, monenlaisia uudistuksia. Mutta kuntarajoja siirtämällä emme saa hyvää lopputulosta aikaan. Arvoisat kokoomuslaiset edustajat, jos vain kuntarakenteita siirtämällä päästäisiin hyvään lopputulokseen ja rahaakin säästyisi, niin se olisi varmaan tehty jo.

Nyt halutaan keskittää valta muutamille suurille keskuskaupungeille yhteistyön sijaan. Lakiesitys velvoittaa vain kuntaliitosselvityksiin sekä laatimaan sen päätteeksi yhdistymissopimuksen. Tuleeko pakkoliitoksia, vai kuinka suurta ohjausvaltaa valtioneuvosto aikoo kuntia kohtaan käyttää? Keskusta on jo aikaisemmin korostanut, että pakko on pahasta. Valtioneuvostolla on jo nyt kriisikuntamenettelymahdollisuus niiden kuntien osalta, jotka eivät suoriudu omista tehtävistään ja ovat pahasti velkaantuneita. Eikö tämän pitäisi riittää?

On odotettavissa, että hallituksen uskolliset soturit, nuo kuntajakoselvittäjät, jalkautuvat pian kuntiin. Mitä selvitetään, on suuri arvoitus. Kuntien tiedossa on päälinjat kaikista uudistuksista aika heikosti. Nyt puuttuvat sote-linjaukset täysin, jotka ovat todellakin tämän koko kuntarakenneuudistuksen keskiössä. Uudesta valtionosuusjärjestelmästä ei ole vielä päälinjauksia olemassa, miten tämä sama raha ja vähenevä raha valtionosuuksissa tullaan pyörittämään kuntien kesken. Odotettavissa on uusi kuntalaki, ja kuntien tehtävät ovat myöskin suurennuslasin alla. Missä määrin ja millä tarkkuudella hallitus aikoo uudistusta, näitä kaikkia muita uudistuksia, avata, kun kunnat käyvät nyt kuntajakoselvittäjän kanssa näitä rakenteita lävitse?

Viime torstaina sote-uudistusta varten on perustettu uusi työryhmä, jonka määräaika on kesäkuun loppu. Ihmettelen suuresti näitä määräaikoja ja aikatauluja näiden kahden suurimman uudistuksen osalta. Aikataulu on mahdoton, ja pystytään varmasti vain mekaanisiin kuntaliitosselvityksiin. Erityisesti pahoittelen sitä, että kuntapäättäjät asetetaan nyt harvinaisen hankalaan tilanteeseen. Kyllä kahvia ja tupakkaa kuluu seminaareissa, kun mietitään, mitä tälle koko sopalle kunnissa oikeasti pitäisi tehdä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on tärkeä ja välttämätön julkisen talouden tasapainon aikaansaamiseksi. Tärkeää on vakauttaa julkisen sektorin rahoitusasema ja velka kestävälle tasolle. Näinhän tuossa lakiesityksessä todetaan.

Kuntauudistus aiheuttaa kansalaisissa voimakkaita tunteita, koska kotikunta on suomalaisille tärkeä identiteetin ja turvallisuuden antaja. Kotiseuturakkaus koetaan voimakkaampana kuin uudistamisen tarve, joten muutosvastarinta on ymmärrettävää. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kuntauudistus eivät hävitä kenenkään kotikuntaa mihinkään, toisin kuin porvarimedian tarkoitushakuinen propaganda on väittänyt.

Suomi on maantieteellisesti haastava maa, ja kuntalaiset ovat nyt paikoin hyvin tyytymättömiä tarjottuihin kuntapalveluihin. Tympiihän se, jos joutuu juoksemaan kuntapalveluiden perässä paikasta toiseen ja palveluihin pääsy voi kestää kohtuuttoman kauan. Näihin kuntalaisten arkipäivän ongelmiin hallituksen kuntauudistuksella puututaan. Kuntakentän kokonaisuus täytyy saada paremmin hallintaan. Tärkeää on palvelut, ei hallinto.

Arvoisa puhemies! SDP pitää kunnallisen itsehallinnon periaatteen mukaisena, että kunnat itse tekevät mahdolliset liittymispäätökset. On kuitenkin hyvä, että laki ohjaa kuntia käymään keskusteluja ja neuvotteluja vahvempien rakenteiden löytämiseksi. On myös huomattava, että kuntauudistus on edetessään muuttunut kuntaystävällisemmäksi. Näin ollen myöskään selvitystarpeen kriteerit eivät ole kiveen hakattuja. Poikkeuksia tarvitaan alueen olosuhteet huomioiden. Avoin, kuuntelevampi ja keskustelevampi ote lisää uskoa ja tahtoa kuntauudistuksen toteuttamiseen.

Varsinkin isompiin kuntiin yhdistyvien kuntien kanssa on sovittava siitä, miten niiden oma vaikutusvalta säilyy ja miten lähipalvelut turvataan. Kun kunnilla on leveämmät hartiat eli parempi kantokyky, saadaan kokonaisuudet hallintaa, ja näin pystytään myös karsimaan päällekkäisiä toimintoja. Nyt käsillä olevat uudistukset ovat kuntalaisten kannalta välttämättömiä. Toimivat kuntapalvelut ovat ihmisten perusoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Harvaan asutulla seudulla tai pitkien etäisyyksien vuoksi ei kaikkialla välttämättä voida muodostaa vahvoja peruskuntia. Tällöin tulee pyrkiä ratkaisuihin, joilla turvataan peruspalveluiden järjestäminen kuntien välisellä yhteistyöllä. Tästä meillä kainuulaisilla on kokemusta, ja itse asiassa Kainuun hallintokokeilu jätti kainuulaisille hyvän perinnön. Olemme askeleen edellä muuta maata kuntien välisessä yhteistyössä. Virheitä on tehty, niistä on opittu.

Isäntäkunnan rooli ei tule olemaan helppo. Monta estettä on ylitettävänä, esimerkiksi perustuslain mukainen kuntien itsemääräämisoikeus. Kuntauudistuksen ydin on tasavertaisuuden toteuttaminen. Myös itse kuntien tasa-arvosta tulee pitää huolta ja ennen kaikkea varmistaa kuntalaisille toimivat lähipalvelut.

Lähidemokratian vahvistaminen on olennainen osa kuntauudistusta. Kunta- ja palvelurakenteen tuleekin olla avointa ja päätöksenteon lähellä ihmistä. Hallintohimmeleiden syntyminen voidaan voittaa, kunhan ei piilouduta monimutkaisten yhteistyörakenteiden taakse. Kansanvalta on palautettava siitä ulkoistetusta päätöksenteosta ja markkinavoimien ohjauksesta, joihin monin paikoin on jouduttu.

Kuntien olosuhde- ja tulopohjaerot ovat harvaan asutuilla alueilla huomattavat. Jatkossakin tarvitaan sellainen valtionosuusjärjestelmä, joka mahdollistaa laadukkaiden kuntapalveluiden järjestämisen koko maassa kohtuullisella kunnallisveroasteella. Kuntauudistukseen liittyen kuntien rahoitusjärjestelmän tulee tukea kuntatalouden kestävyyttä. Kohdistuuhan julkisen talouden kestävyysvajeesta noin puolet kuntien vastuulla olevien palveluiden rahoittamiseen erityisesti hoiva- ja hoitopalveluiden kysynnän kasvaessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi peräänkuulutan yhteiskuntavastuuta kaikilta kollegoilta. Olemme isojen päätöksien ja uudistusten äärellä. On tärkeää ponnistella yhteistuumin kohti toimivien kuntapalveluiden Suomea. Näin tärkeästä uudistuksesta ei kannata politikoida oman kannatuksen vuoksi, vaan uudistaa Suomea suomalaisille.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä kiinnitän enemmänkin nyt tässä puheenvuorossa huomiota siihen, millä tavalla tätä kuntauudistusta on viety eteenpäin, millä tavalla tätä kuntarakennelakia on viety eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkinhän on pakko todeta, että jossakin määrin turhauttaa tulla puhumaan tämän lain käsittelystä, puhumattakaan sen sisällöstä, turhauttavaa siksi, että kovin usein tällä vaalikaudella on tullut ilmi se, että itse lain käsittelylle täällä eduskunnassa pistetään turhauttavan vähän painoa. Erityisesti tämä koskee kunta-asioitten käsittelyä tällä vaalikaudella. Pelkään pahoin, että tämäkin lakiesitys sen sisältöön ja käsittelyyn liittyvistä ongelmista huolimatta pyritään hallituspuolueitten voimin ajamaan lävitse mahdollisimman kevyellä käsittelyllä.

Erityisen vahvaa piittaamattomuutta hallitus ja, kaikella ystävyydellä, sanon näin, vastaava ministeri ovat osoittaneet kuntia kohtaan. Vastentahtoisesti ministeri on kuullut kuntia kuntauudistuksen valmistelun yhteydessä kahdesti. Toinen kuuleminen oli käsittelyssä olevasta kuntarakennelaista nyt alkuvuodesta. Sen hallitus teki oikeuskanslerin pelosta. Lopputulema kuulemisista oli kuitenkin se, ettei niillä ollut juurikaan vaikutusta hallituksen tahtotilaan uudistuksen etenemisestä tai lain sisällöstä.

Vain sinisilmäisimmät ja tarkoitushakuisimmat viitsivät väittää, että muun muassa nyt kuntarakennelaista annetut kuntien lausunnot olisi huomioitu tässä nyt käsittelyyn tulleessa lakiesityksessä. Kun kuntien lausuntoja lukee, ei niiden huomioimista todellakaan ole se, että yhdistymisesitysten antoaikaa jatketaan kolmella kuukaudella. Kuvaavaa on se, että kunnat ihmettelevät lausunnoissaan muun muassa sitä, miksi niitä vaivataan jatkuvilla lausuntokierroksilla, jos asiat on jo päätetty.

Laajasti lakiluonnosta pidetään myös teknisesti surkeana, jonka ainoa päämäärä on käynnistää pakkoselvitykset. No, tähän samaan johtopäätökseenhän ovat tulleet myös Suomen johtavat lainsäädäntöasiantuntijat, jotka rinnastavat tässä hallituksen lainsäädäntötoiminnan lähes katastrofiksi, toiminnaksi, jossa hallitusohjelmaa yritetään kirjoittaa lain muotoon.

Kuvaavaa sille, että hallitus pyrkii vain kuntaliitoksiin hinnalla millä hyvänsä, on se, että yli 120 kuntaa esitti lausunnoissaan ymmärtääkseni, että laeilla on mahdollistettava kuntaliitosten sijaan myös kuntien välinen pitkälle viety yhteistoiminta, vaikka sitä ei edes kysytty. Tätä mahdollisuutta lakiesityksessä, lakitekstissä, ei ole kuitenkaan mahdollistettu.

Jollakin tavalla huvittavaa on se, että ministeri täällä debatin aikana sanoi, että eihän laki kuntien välistä yhteistoimintaa kiellä, koska pitäähän kuntien tehdä yhteistyötä yhdistymisselvitystenkin teossa. Pidän hallituksen toimintaa monella tavalla, käytän sanaa tietoisesti, jopa pöyristyttävänä ja ylimielisenä. Ylhäältä sanellen rakenteet ja hallinto edellä mennen hallitus on jo pyyhkinyt pöytää kansalaisten näkemyksillä ja kuntien näkemyksillä.

Nyt oikeuskansleri toteaa selkeästi, että kuntarakenneuudistuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen valmistelun eritahtisuus on ongelmallinen. Hän pitää sitä myös perustuslaillisesti probleemallisena ja katsoo, että perusratkaisujen tulee olla riittävällä tarkkuudella eduskunnan tiedossa sen käsitellessä kuntarakennelakia. Eduskunnalta siis puuttuvat tiedot muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoitusjärjestelmistä. Valtionosuusmuutosten alustavat koelaskelmat on muistaakseni luvattu syksyksi.

Mutta mitä tekee kuntaministeri? Hän lausuu oikeuskanslerin näkemyksen jälkeen, että kuntaesitystä ei ole mitään syytä vetää pois käsittelystä. Siis hallitus aikoo vielä pyyhkiä pöytää korkeimman laillisuusvalvojankin näkemyksillä. Voin vain yhtyä edustaja Töllin ryhmäpuheenvuorossa esittämään näkemykseen, jossa hän totesi, että tämä maa on tällä hetkellä poliittisessa kriisissä ja nyt myös laillisuuskriisissä.

Ehkä, puhemies, kelloa katsottua, en tässä yhteydessä lähde enää ruotimaan tarkemmin tämän kuntarakennelakiesityksen sisältöä. Totean vain lyhyesti sen, että tämä lakiesitys on lain muotoon kirjoitettu hallitusohjelma. Se on hyvin epäselvä, vaikutuksiltaan perustelematon ja jopa kunnat toistensa kimppuun usuttava, kiireessä tehty lakiesitys, jonka yksinomainen tavoite on vähentää kuntien lukumäärää hinnalla millä hyvänsä, seurauksista piittaamatta, vielä kun ehtii, eli tämän vaalikauden aikana. Ihminen ja hänen tarvitsemansa palvelut jäävät tässä sivurooliin, vaikka kuinka täällä muuta yritetään väittää. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja kuntapalvelujen rahoituksesta on tehty välineitä piiskata kuntaliitoksiin. Palveluja tarvitsevilla kuntalaisilla tässä maksatetaan vain iso lasku.

Tässä lakiesityksessä on valtava määrä monenlaisia valuvikoja. Yksi keskeisimmistä on se, että tässä lakiesityksessä ei mahdollisteta vaihtoehtona kuntaliitokselle kuntien välisen yhteistyön pitkälle kehittämistä. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että tämän lakiesityksen käsittely pitäisi keskeyttää ja siirtää tämä lakiesitys ja koko kuntauudistus parlamentaariseen valmisteluun.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus kirjattiin hallituksen ohjelmaan mututuntumalta. Arveltiin, että suuruus tuo mukanaan merkittäviä säästöjä. Näinhän ei tietenkään ole. Mitkään tilastot tai tutkimukset eivät todista, että suuri kunta tuottaisi palvelut tehokkaammin kuin pienemmät kunnat, päinvastoin, sillä euroa per asukas -mittarilla pienemmät kunnat ovat isoja jopa 25 prosenttia tehokkaampia.

Isossa kunnassa on hallintohimmeli toisensa päällä. Esimerkkinä kerron, että ennen vanhassa Valkealassa kunnanjohtajan ja koulun rehtorin välillä oli yksi virkaporras ja kunnanjohtajan juttusille pääsi lähes milloin tahansa ja ilman ajanvarausta. Nyt uudessa Kouvolassa rehtorin ja kaupunginjohtajan välillä on aiemman yhden virkaportaan sijaan kolme virkaporrasta.

Pienessä kunnassa johtavat virkamiehet ja johtavat luottamushenkilöt tuntevat päätettävät asiat ja päätöksiä koskevat henkilöt usein henkilökohtaisesti. Näin kyetään tekemään hyviä päätöksiä. Siitä täällä aiemmin Lea Mäkipää käytti hyvän puheenvuoron.

Arvoisa puhemies! Suuriin kuntiin pelotellaan väestön ikääntymisellä. On totta, että ikäihmisten osuus kasvaa, mutta silloin pitää muistaa sekin tosiasia, että vanhukset eivät häviä minnekään kuntaliitosten myötä. Itse kuntaliitos ei sinällään tuo mukanaan säästöjä eikä lisää verotuloja, pikemminkin päinvastoin, sillä tutkimusten mukaan kuntaliitoskuntien menot liitosta seuranneiden 10 vuoden aikana ovat kasvaneet muita enemmän.

Mistä siis saadaan tarvittavat säästöt? Siihen on olemassa vastaus, mutta siitä ollaan hiirenhiljaa. Kerron, että vastauksena on palveluiden karsiminen, ja niitä ei karsita uuden kaupungin keskustasta vaan entisten kuntien alueelta. Näin on käynyt esimerkiksi Kouvolassa, jossa tehtiin Virkkusen mallin mukainen kuntaliitos.

Arvoisa puhemies! Kunnanvaltuustojen on hyvä tajuta tämä tosiasia. Kuntaliitokset on torjuttava mahdollisimman laajalla rintamalla. Uskon vahvasti, että näin myös tulee tapahtumaan. Esimerkiksi oman kotikuntani kaikki kunnanvaltuutetut vastustavat Lappeenrantaan liittämistä, siis kaikki valtuutetut.

Keskusta ja perussuomalaiset yhdessä muodostavat enemmistön lähes kaikissa maaseutukunnissa. Esimerkiksi Kuopion vaalipiirissä tällainen enemmistö on 20 kunnassa ja kaupungissa. Vain kolme eli Kuopio, Varkaus ja Iisalmi jäävät ulkopuolelle. Kun tiedetään sekin tosiasia, että monissa kunnissa ja kaupungeissa myös hallituspuolueiden edustajat ovat useimmiten kuntaliitoksia vastaan, niin kuntaliitosten torjuminen on hyvin todennäköistä.

Arvoisa puhemies! Kapina on ruma sana. Nyt on kuitenkin kuntakapinan aika. Kunnissa on noustava puolustamaan demokratiaa ja oikeutta päättää omista asioista. Nyt on näytettävä kaapin paikka.

Asikkalan kunta ei aio osallistua, auttaa tai maksaa hallituksen vaatimaa selvitystä miltään osin. Se on mainiota, ryhdikästä toimintaa. Aion esittää samanlaista kantaa oman kotikuntani Savitaipaleen päättäjille.

Hallitus on tässä asiassa harvinaisen ylimielinen. Se viittaa kintaalla asiantuntijoiden, kuntalaisten ja kuntien näkemyksille. Siksi meidän on tehtävä kuten Asikkalassa. Kaikkialla Suomessa on nostettava kapinalippu salkoon. Nyt on toimittava demokratian ja lähipalvelujen puolesta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lähetekeskustelu kuntarakennelaista käydään hyvin suuressa epävarmuuden tilassa. Avoimina kysymyksinä ovat sosiaali- ja terveysuudistus, kuntapalvelujen rahoitus, valtionosuusuudistus ja kuntalaki. On käsittämätöntä, millä perusteella tämän lähetekeskustelun päätteeksi valiokunnat pystyvät käsittelemään tätä lakiesitystä.

Tänä aamuna saimme oikeuskanslerin kannan muutamiin kanteluihin tähän hankkeeseen liittyen. Yksi kantelun tekijöistä oli Laihian kunnanhallituksen puheenjohtaja Tapio Nyysti, ja hän peräänkuulutti sitä, onko noudatettu hyviä hallintoperiaatteita, ovatko säännöt ja kriteerit riittävän täsmällisiä. Mielestäni oikeuskansleri vastasi varsin hyvin tässä omassa vastauksessaan myös näihin Nyystin esittämiin kysymyksiin. Hän edellyttää korostettua kuntien aidon kuulemisen vaatimusta niissä asioissa, jotka ovat kunnille tärkeitä. Toiseksi edellytetään oikeaa ajoitusta ja riittävän varhain suoritettua kuulemista, niin että kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa, ja myöskin riittäviä tietoja näiden lausuntojen perusteeksi. Myös eritahtisuus tuli oikeuskanslerin vastauksessa hyvin esille. Jos oikeuskansleri olisi antanut puhtaat paperit hallitukselle, olisi hänen vastauksensa mahtunut hyvinkin yhdelle sivulle. Eli jo oikeuskanslerin kanta on hyvä peruste hankkeen käsittelyn keskeyttämiselle.

Hallituksen tavoite, elinvoimaiset kunnat, on sinänsä hyvä tavoite ja kannatettava ajatus, mutta hallituksen toimenpiteet, muun muassa eilen täällä käsittelyssä olleet kehykset, ovat täysin päinvastaisia. Tällä vaalikaudella valtionosuusleikkausta tullaan tekemään kunnille 3 811 miljoonaa euroa. Kiinteistöveron rajojen muuttaminen ja jäteveron tuoton antaminen eivät ole kuin suolarahoja näihin leikkauksiin nähden. Toiseksi, vaikka tämä tavoite, elinvoimaiset kunnat, on sinänsä hyvä tavoite, se ei onnistu yksinomaan kuntaliitoksilla. Monissa tapauksissa kuntien välinen yhteistyö on nopeampi tie saavuttaa tuloksia. Liitokset ovat pitkä tie. Muun muassa viiden vuoden irtisanomissuoja on sellainen tekijä, joka pitää kuntien hallinnon kustannuksia yllä pitkään. Käytännön liitoksien toteutus on osoittanut sen, että tuloksia on saavutettu vasta vuosien jälkeen.

Yhtenä asiakokonaisuutena ovat nämä täälläkin tänään puhutut 12 suurimman kaupunkiseudun omat selvitykset, joilla pyritään alueellisen eheyden varmistamiseen. Vaasan vaalipiiristä tähän 12 suurimpaan kaupunkiseutuun ovat ylettyneet sekä Vaasa että Seinäjoki, mutta kun katsoo sitä karttaa, millä nämä kaupungit on tähän mukaan saatu, näihin seutuihin on liitetty naapurikuntia, ja kun tiedän näiden kuntien toiminnan, niin ainut asia, mikä näillä on yhteistä, on se, että niillä on matkamessuilla yhteinen osasto, mitään muuta kuntahallinnon yhteistoimintaa näillä kunnilla ei ole. Ei Jalasjärvellä, Ilmajoella ja Kurikalla ole esimerkiksi perusterveydenhuollon, sosiaali- ja terveystoiminnan osalta mitään yhteistoimintaa Seinäjoen suuntaan. Sama tilanne on monissa kunnissa tuolla Vaasan seudun ympäristössä. Herääkin kysymys siitä, onko nyt niin, että tällä seutuselvityksellä keskitetään ja pohjustetaan vastuukuntamallin aikaansaamista näiden seutukeskusten toimintaan.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi muutama asia tästä toteutetusta Paras-hankkeesta: Etelä-Pohjanmaalla kuntien määrä aleni Paras-hankkeen myötä 27:stä 19:ään. Keskustalaiset kunnat ja keskustalaiset kuntapäättäjät olivat ratkaisevassa roolissa näiden päätösten tekemisessä. Pääsääntöisesti näissä kunnissa kokoomus oli suurin kuntaliitosten vastustaja, ja niissä kunnissa, joissa SDP:llä ja vasemmistoliitolla on valtuutettuja, nämä olivat tässä mukana — RKP rannikolla on sitten aivan oma lukunsa. Etelä-Pohjanmaalla nyt jo, tämänkin Kataisen hallituksen kuntauudistuksen edellä, näyttää siltä, että näiden pienten kuntien kokoomuslaiset, SDP:n ja vasemmistoliiton kuntavaltuutetut ovat jyrkästi kuntaliitoksia vastaan ja pitävät niitä täysin keskittävinä toimintoina, sellaisissakin tapauksissa, missä liitokset olisivat perusteltuja, ja he ovat valmiit hakemaan yhteistyötä sitten lähestulkoon Ruotsista asti ennen kuin suostuvat järkeviin kuntaliitoksiin.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään ollaan keskusteltu täällä kuntauudistuksesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, ja Jyrki Kataisen hallitus pääministerin suulla on nimennyt tämän yhdeksi vaalikauden keskeisimmistä hankkeista. Sen takia olisi ollut erittäin toivottavaa myös, että pääministeri itse olisi pystynyt tähän keskusteluun osallistumaan ja sitä kautta puolustamaan niitä linjauksia, mitä nyt he hallituksessa kokevat hyvänä. Tähän me keskustan ryhmä halusimme myös antaa mahdollisuuden ja sen takia esitimme tätä asiaa tänään jätettäväksi pöydälle siten, että pääministeri pääsee muilta työtehtäviltään tänne vastaamaan, mutta äänestyksen jälkeen tätä päätettiin tänään edelleen jatkaa.

Tämä on erittäin ongelmallinen uudistus, kuntauudistus, siinä mielessä, että tässä ollaan edetty hyvin ongelmallisesti eteenpäin siinä mielessä, että hallitus on härkäpäisesti ajanut kuntarakennetta edellä, kun meidän pitäisi nimenomaan katsoa ensiksi ne palvelut, mitä tarvitaan, eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, ja vasta sen jälkeen miettiä sitä, mikä kuntarakenne nämä on paras järjestämään. Eli sote-palvelut ensin, kuntarakenne sitten.

Myös oikeuskansleri otti tänään asiaan kantaa, ja tämä on hyvin poikkeuksellista, että oikeuskansleri näin voimakkaasti reagoi tällaiseen asiaan, joten sitä olisi myös hallituksen syytä noudattaa. Valitettavasti hallitus on hyvin kovakorvainen ollut tässä asiassa, ei ole kuunnellut kuntapäättäjiä, ei maakuntia, ei asiantuntijoita, ei terveydenhuollon ammattilaisia, ei meitä oppositiota — mutta tämä, että ei edes oikeuskansleria kuunnella, on kyllä jotakin.

Herra puhemies! Terveydenhuolto ja sosiaalitoimi täytyy saada laajemmille harteille. Se on se lähtökohta, mikä pitää ensiksi meidän saada kuntoon. Vaikka se järjestetään niin, että terveydenhuolto ja sosiaalitoimi on näillä laajemmilla harteilla eli tällä meidän keskustan esittämällä mallilla, kotikunta—maakunta-mallilla, se jättää kunnille järjestettäväksi edelleen hyvin paljon tehtäviä, jotka on syytä siellä mahdollisimman lähellä ihmisiä järjestää, eli muun muassa kaavoituksen, elinkeinotoimen kehittämisen, sen, että yritystoimintaa on joka puolella Suomea, ja sen, että lapset pääsevät päiväkoteihin ja kouluihin. Tämä meidän mallimme mahdollistaa sen, että lähidemokratia pääsee näistä asioista päättämään.

Tämä sote-selvitys, mitä on tehty myöskin, ja nämä kartat, jotka tulivat tuossa muutama viikko sitten julki: Etelä-Pohjanmaan osalta kartta näytti sinänsä hyvältä, ja tämä on juuri se, mitä sairaanhoitopiirin puolella Etelä-Pohjanmaalla on jo etupainotteisesti viety eteenpäin, eli maakunnan kokoinen sote. Tässä mallissa hyvää olisi nimenomaan se, että maakunnallisessa mallissa saisimme leveämmille harteille nämä asiat, aivan kuten tässä aiemmin mainitsin. Mutta tarkkana täytyy nimenomaan olla siinä, kuinka ja minkälaisella hallinnolla nämä palvelut sitten järjestetään ja organisoidaan. Isäntäkuntamalli ei voi tulla kysymykseen näissä, koska siinä sekä rahoitus että hyvin pitkälti päätäntävalta, tai lähinnä se päätäntävalta, siirtyy sinne keskuskaupunkiin ja reuna-alueille oikeastaan yksinomaan siinä tapauksessa maksajan rooli jäisi, joten maakunnallisella hallinnolla maakunnan kokoinen sote-alue olisi varmasti erittäin hyvä ratkaisu.

Herra puhemies! Minun mielestäni yhteistyön täytyy olla mahdollista jatkossakin, itsenäisten kuntien yhteistyön nimenomaan, niin tässä terveydenhuollossa kuin sitten ammatillisessa koulutuksessa, lukiokoulutuksessa, monissa muissa asioissa. Ei tämä tule onnistumaan sillä, jos pakolla halutaan räätälöidä kuntia yhteen. Itsenäiset, omat kunnat — jos kuntaliitoksiin halutaan mennä, se täytyy tehdä vapaaehtoisella pohjalla. Tällainen pakkojunttaus ei tule kyllä onnistumaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän hyvin erikoisen näytelmän, jonka käsikirjoitus on muuttunut, niin kuin täällä edustaja Tölli päivällä minusta erinomaisesti kuvasi, ties kuinka monta kertaa, uusi tolkuton vaihe on nähty ja nähdään täällä tänä päivänä. Tällä tarkoitan sitä, että tässä esitellään lakiesitys eduskunnan ja asianomaisten valiokuntien käsiteltäväksi, lakiesitys, jonka tosiasiallisen aineellisen ja toiminnallisen sisällön kannalta monet tärkeät ja keskeiset asiat ovat erillisissä paininpuissa, erillisissä valmisteluissa, ilman että valiokunta, joka aloittaa tämän lain käsittelyn, tietäisi sitä, mitä sieltä on tulossa. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon ja sosiaalitoimen järjestäminen kunnissa on vielä auki. Jos ministeri tänään tässä pystyy kertomaan ikään kuin tämän asian käsittelyn saatteeksi, miten tämä juttu hoidetaan, voisin kuvitella, että valiokunta voi paljon reippaammin ja rohkeammin tarttua itse tähän asiaan.

Minäkin olen ollut aika monta vuotta erilaisten valiokuntien puheenjohtaja tässä talossa näitten vuosikymmenten aikana. Mutta kyllä on äärimmäisen vaikea kuvitella, kuinka suostuisin ottamaan edes kunnolla asiaa käsittelyyn valiokunnassani, jos tuon valiokunnan käsittelyyn tulevan lakiesityksen keskeisen sisällön kannalta keskeiset asiat ovat vielä auki — ja niin nyt ovat. Tai tietääkö joku teistä, tietääkö ministeri, haluaako hän nyt tässä yhteydessä kertoa, miten sosiaali- ja terveystoimi järjestetään?

Sosiaali- ja terveystoimen osuus aineellisesti on reippaasti yli 50 prosenttia, monessa tapauksessa hyvinkin reippaasti yli 50 prosenttia, kunnan menoista. Totta kai sillä, miten tämä toimi järjestetään, on suuri merkitys sille, minkälaisen kuntarakenteen me Suomeen tarvitsemme. Jos nämä palvelut järjestetään yhden kunnan ulkopuolella, kuntien yhteistyössä maakuntalaajuisesti, kyllä se pienempikin kunta niistä lopuista tehtävistä selviää. Ne kriteerit, mitkä nyt elinvoimaiselle kunnalle tässä lakiesityksessä on annettu, ovat erilaiset, nuo kriteeritarpeet, silloin, jos kunta vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista, kuin silloin, jos kunta yksin ei niistä vastaa.

Tästä syystä tämä kysymys olisi pitänyt täällä ensin käsitellä, kysymys siitä, miten sote-palvelut hoidetaan, tai jos ei käsitellä, siinä vielä voisin antaa periksi, ainakin sen linjauksen siitä, miten tämä tullaan järjestämään, pitäisi kerta kaikkiaan olla eduskunnan käsissä ja tiedossa — ja nyt näin ei ole.

Me keskustassa lähdemme siitä, että kunnilla on tehtäviä ja tehtäviä. Kunnilla on niitä tehtäviä, jotka vaativat paikallistuntemusta, ja sen hyvän paikallistuntemuksen varmistaminen edellyttää sitä, että kuntakoko ja kunnan organisoituminen tehdään tavalla, jossa kunnan päättäjät tuntevat ne paikalliset olot riittävän hyvin.

Monta kertaa olen käyttänyt esimerkkiä, mutta aina, kun minä näen ministeri Virkkusen täällä — kun me olemme molemmat jyväskyläläisiä, minä paljon pitempään siellä hallinnossa mukana olleena mutta Virkkunenkin jonkun aikaa — minun on pakko käyttää esimerkkiä Joutsasta ja Jyväskylästä ja lasten päivähoidon tai peruskoulun järjestämisestä. On se nyt hölmöä ajatella, että me jyväskyläläiset tietäisimme paremmin kuin joutsalaiset, miten joutsalaisten lasten päivähoito tai peruskoulu pitäisi järjestää. Minä ainakaan en uskalla sanoa, että minä tietäisin sellaiset asiat paremmin. Ne ovat asioita, joissa tarvitaan paikallistuntemusta. Ne ovat asioita, jotka paikalliset päättäjät osaavat ratkaista paremmin kuin jostain kauempaa, niin kuin tässä tapauksessa hallituksen esityksen kaavailun — sanon nyt: ei esityksen mutta kaavailun — mukaan sitten Jyväskylästä käsin nämä tehtävät pitäisi hoitaa.

Toinen tarina ovat juuri nämä sosiaali- ja terveyspalvelut. Niihin vaaditaan laajaa väestöpohjaa. Keskusta jo Paras-hankkeessa oli valmis siihen, että näin pitää menetellä. Silloin ei ollut ehkä, jos näin jälkikäteen asiaa pohtii, vielä riittävää rohkeutta mennä riittävän pitkälle, tai meidän silloiset kumppanimme eivät olleet valmiita siihen, että jo siinä vaiheessa erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito ja lääkäripalveluita tarvitseva sosiaalitoimi olisi siirretty maakuntalaajuisesti hoidettavaksi, niin kuin jok’ikisessä eurooppalaisessa maassa tämä asia on järjestetty, jok’ikisessä eurooppalaisessa maassa tämä asia on järjestetty. Onko se valtio tai onko se kuntien yhteenliittymä tai onko se erillinen aluehallinnon orgaani, jolla on lainsäädännöllinen oikeus sen homman järjestämiseen, tämä vaihtelee eurooppalaisittain. Mutta olennaista on se, että se järjestetään meidän käsitesisältömme mukaan yhtä kuntaa suuremmalla alueella jo senkin takia, että näihin tehtäviin tarvitaan laajempi väestöpohja, ja siitä syystä me keskustassa ajattelemme näin.

On vähän surkuhupaista seurata välillä keskustelua, kun seuraa hallituspuolueiden syyttelyä keskustan suuntaan ja meille sanotaan, että kun me haluamme niitä pieniä yksiköitä. Emme me halua pieniä yksiköitä sinne, missä tehtävän luonne vaatii suurta väestöpohjaa. Niihin tehtäviin meidän mielestämme pitää hallinnon koko olla suuri. Tästä syystä me tämän maakuntamallin ja -idean ja -ajattelun olemme rakentaneet jo kauan sitten oikeastaan mutta nyt tämän hallituksen hankkeen yhteydessä sen selkeästi yrittäneet ihmisille kertoa. Mutta paikallisdemokratia ja kunnallinen kansanvalta molemmat ja vielä asioiden tehokas ja taloudellisesti tuottava hoito vaativat paikallistuntemusta, ja sellaisiin tehtäviin, joidenka luonne vaatii tuota paikallistuntemusta, sopii ja niistä tehtävistä hyvin selviää vähän pienempikin kunta.

Tästä syystä — palaan nyt vielä käsiteltävänä olevaan lakiin — kun kuntarakennelain taikka tämän lain, lakiesityksen, yhteydessä käsitellään sitä, mitkä tunnusmerkit hyvinvoivalle, elinvoimaiselle, hyvin asioista selviytyvälle kunnalle pitää asettaa, niin kyllä totta ihmeessä pitäisi siinä yhteydessä tasan tarkkaan tietää, mitkä ovat sen kunnan tehtävät. Mutta nyt niitä tehtäviä ei täällä kerta kaikkiaan tiedetä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi minä rohkenen arvella ja arvioida, sanoisiko näin, että vähän veikatakin sitä, mitä sen perusteella, mitä tähän saakka on kuultu, voisi olla tuo sote-järjestely, niin kuin hallitus on sen ajatellut.

Minä olen ymmärtänyt — iltapäivällä käydyssä keskustelussa ministerikin sanoi — että jos on 20 000 asukasta alueella, niin sellainen yhteisö voi vastata joistakin palveluista, sote-palveluista, eikö niin, joistakin palveluista; jos on 50 000, niin sitten voi, jos olen ymmärtänyt, vähän niin kuin suuremmasta määrästä; ja sitten maakunnittain, ei aina mutta useimmissa tapauksissa, maakunnan keskuspaikkakunta vielä, niin kuin meille Keski-Suomeen esitetään Jyväskylä, voi vastata isäntäkuntaperiaatteella niistä erikoissairaanhoidon palveluista; ja kaikista muista kuitenkin niin, että ihan vaativin erikoissairaanhoito pitäisi sitten hoidattaa erva-alueella, Värtsilästä Virroille asti, Venäjän rajalta Virroille asti, olevalla alueella.

Arvoisa puhemies! Jos tämä järjestely ei ole kaikkien aikojen himmeli, niin minä kysyn: mikä sitten on himmeli? Jos siinä himmelissä ensinnäkin joku porukka voi tämmöisellä 20 000:lla hoitaa joitakin tehtäviä ja toisia tehtäviä 50 000 asukasta ylittävällä väestöpohjalla ja sitten on tämä maakunnan keskuskaupunki ja sitten yksi viidesosa Suomea se erityisvastuualue, nämä mallit, mitä tässä hallitus on kaavaillut, ovat näitä himmeleitten himmeleitä. Kun ne sitä ilmiselvästi ovat, niin senkin takia, kun ne sitä ovat, niin paluu siihen keskustan ideaan ja ajatukseen siitä, että me tarvitsemme maakuntamallin, on paikallaan ja perusteltu.

Täällä erityisesti kokoomuslaiset ovat sitä mieltä, että se on paljon huonompi homma tuo maakunnassa olevien kuntien yhteenliittymällä hoidettava tai järjestettävä palvelujärjestelmä kuin se, että siinä olisi isäntäkunta. No, minä vielä kysyn lopuksi: millä tavalla on parempi juttu se, että me jyväskyläläiset päättäjät päätämme, mitä me järjestämme itsellemme ja kaikille muille Keski-Suomessa, kuin että me jyväskyläläiset päättäjät olemme muun Keski-Suomen mukana, muiden Keski-Suomen kuntien mukana, tasavertaisesti väestöosuutemme mukaisessa suhteessa ja vaaleissa annettavan poliittisen valtuuston mukaisessa suhteessa yhdessä muiden kanssa päättämässä siitä, miten nämä sanotut palvelut meillä Keski-Suomessa järjestetään? Minusta se on äärettömän paljon demokraattisempi, äärettömän paljon toimivampi.

No, sitten sanotaan, että rahat pitää olla samalla yhteisöllä kuin on se järjestäjä. Katsotaanpa, mistä erikoissairaanhoidon rahat tulevat, kuinka suureen määrään niistä yksittäinen kunta voi vaikuttaa. Erikoissairaanhoidon palvelu on tosiasiassa subjektiivinen oikeus yksittäiselle kansalaiselle. Kun hän menee erikoissairaanhoitoon, siitä hoidosta tulee sille kunnalle se lasku — ei kunnalta kysytä, saako teille laittaa vai ei, ei kysytä, ei kysytä. Toinen osa niistä rahoista tulee Kansaneläkelaitoksen kautta, kolmas osa tulee kunnan omana ihan aitona osuutena, ja neljäs osa tulee siitä, että on näitä maksuja, näitä palvelumaksuja, joista tulee pieni mutta vain pieni rahoitusosuus. Väite siitä, että sen takia pitää olla isäntäkunta, että sillä samalla on ikään kuin todellinen taloudellinen ohjausvalta ihan eri luokkaa kuin silloin, jos kunnat yhteisesti järjestävät, ei mielestäni pidä paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksen juoksutteluilla vielä kertaalleen: Olen todella pahoillani siitä menettelytavasta — totta kai siitä sisällöstäkin, mihin tämä laki ja mihin arvaten se sote-hanke perustuu, näistä molemmista, sisällöstä mutta myöskin tästä menettelytavasta — todella pahoillani, että hallitus on valinnut tällaisen menettelytavan. Minusta oppositiolle, tässä tapauksessa keskustalle, ei voi olla toiminnallisesti mitään muita vaihtoehtoja kuin se, että me käytämme kaikki sellaiset parlamentaarisen, demokraattisen, toimivan yhteiskuntajärjestelmän meille sallimat mallit ja toimintatavat, joilla tämä hallituksen menettely saa lopulta sen kohtelun, minkä se ansaitseekin. Olen sieluni silmin näkemässä jo nyt, mikä se kohtalo on. Mutta hienovaraisuuteni estää minua sanomasta ääneen sen, kun ministerikin on paikalla.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin muutaman asian nostaa esille tästä kuntajakouudistuksesta ennen kaikkea. Täällä on melkein kaikki asiat kuultu, mutta yhtä asiaa ei ole vielä paljoa keskusteltu, tai en ole kuullut vielä kertaakaan.

Ymmärrän tämän, että koko maan laajuisen kuntarakenneuudistuksen tarkoitus on taata peruspalvelut joka kuntaan ja pitäjään ja saada niistä elinvoimaisia. Tämä on täältä Vantaalta ja Helsingistä katsottuna aivan looginen ajattelutapa, ja ymmärrän hallituksen toimet sen suhteen. Mutta samanaikaisesti jos puhutaan kuitenkin tämän Helsingin seudun ja metropolialueen kuntien yhdistämisen tarpeesta, niin ikään kuin niillä olisi sellaisia tarpeita ja ongelmia, joita ei saada hoidettua esimerkiksi tarvittavalla lainsäädäntöuudistuksella.

Me pystymme korjaamaan monta asiaa täällä pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi viime viikolla asunto- ja viestintäministeri Kiuruhan mainitsi, että kunnat on saatava rakentamaan näitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja myös kehyskuntiin. Siinä yhteydessä ministeri mainitsi näin, että ruvetaan sitten näitä infrarahoja ottamaan pois, mitä on luvattu — tai niitä ei luvata enää — jotta saadaan tätä asuinrakentamista tasapuolisesti myös kehyskuntiin rakennettua. Mielestäni tämänkaltainen toimenpide on oikeanlaatuinen. Elikkä me laitamme myös nämä kehyskunnat kantamaan osan vastuusta esimerkiksi segregaatioitumisessa.

Samoin myös, mitä ongelmia pääkaupunkiseudulla on, tämä liikenne ja muut hommat. Meillähän koulutus ja sote-puolet ovat aika hyvässä hallussa täällä pääkaupunkiseudulla, emmehän me tarvitse niihin tätä kuntayhdistymistä lainkaan. Mutta näissä liikenneyhteyksissä ja niitten yhteistyössä: tokihan valtio voisi käyttää ja hallitus voisi käyttää ruuvia senkin kohdalla, että saadaan nämä toimivammaksi täällä pääkaupunkiseudun alueella. Kyllä meillä lainsäädännöllisesti ja porkkana- ja keppikeinoilla on mahdollista saada nämä asiat kuntoon, joten omalta osaltani en näe sitä tarvetta, että pääkaupunkiseudulla olisivat nämä kuntayhdistymiset niinkään tarpeellisia.

Kokoomuksen edustaja Lauslahtihan mainitsi, että 20 000—40 000 asukkaan kunnat ovat tämmöisiä ihanteellisia joidenkin asiantuntijoiden mielestä ja niissä tehokkuus on erittäin hyvä, mutta sitten hän mainitsi myös tämän, että sitten kun mennään yli 100 000 asukkaan kuntiin, niin silloin alkaa jo olla ongelmia. Elikkä tämän yhden kokoomuslaisen näkemyksen mukaanhan meidän pitäisi Vantaa ja Espoo laittaa vähintään puoliksi, jotta me saisimme siitä tarpeeksi tehokkuutta ja toimivuutta irti. Elikkä emme me pääkaupunkiseudulla semmoista megakuntaa rakentamalla varmaan löydä niitä säästöjä, mitä hallitus ajaa takaa. Toki yhteistyötähän te haette myös kuntien välille, ja siinä toki löydetään varmasti uusia keinoja.

Se yksi lupaamani asia, mistä tässä ei ole vielä keskusteltu, koskee sitä, kun nyt esimerkiksi näitä pieniä kuntia laitetaan pakettiin. Minä toki ymmärrän, että meillä on tämmöinen kaunis Ahvenanmaan maakunta, jolla on itsehallintoperiaate, mutta kuitenkin... Siellähän toimii erinomaisesti tämmöinen niin sanottu satelliittikuntamalli: 28 000 asukasta ja 16 kuntaa. Siellä on se maakunta, joka hoitaa sen hallinnoinnin pääasiassa, mutta kuitenkin siellä on toimivat itsenäiset kunnat niin pienessä maakunta-alueessa.

No, joku voi sanoa, että eihän näitä voi verrata keskenään mitenkään. Ei voikaan verrata, koska hehän saavat aivan toisenlaista tasoitusmaksua siinä verotulopohjassa kuin muut pienet kunnat Suomessa, joten kohtuuden vuoksi olisi hyvä tarkastella myös sitä, että onko niin, että joitain kuntia moititaan siitä, että he elävät valtionosuuksien varassa ja ovat niistä riippuvaisia eivätkä pärjää ilman sitä, mutta silti me olemme rakentaneet tämän kaltaisen toimintamallin tänne Suomeen, jossa joku maakunta saa yli 100 miljoonaa euroa nettona tasoitusmaksua, kutakuinkin. Ainakin tämän valtiovarainministeriön mietinnön "Valtion tulojen budjetoinnin muutoksia tasoitusmaksun näkökulmasta" mukaan kutakuinkin tästä suuruusluokasta on kysymys.

Joten toivoisin hallitukselta, että ollaan tasapuolisia kaikkia kohtaan ja kaikkialla päin Suomessa. Jos puhutaan koko Suomea koskevasta kuntarakenneuudistuksesta, niin otetaan keskusteluun sitten nämä reuna-alueet myös.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Viime sunnuntaina Loimaalla käydessäni yritin parhaani mukaan kuvata hallituksen sote- ja kuntauudistuksen nyt meneillään olevaa vaihetta. Siinä selostaessani taisin jossain välissä näyttää ahdistuneelta, kun selitin näitä vaiheessa olevia prosesseja ja erilaisia välipäätöksiä, aikatauluja ja valmisteluvaiheita. Yksi paikalla ollut, elämän ja kuntapolitiikan kokemusta omaava vanhempi toveri käytti rauhoittavan puheenvuoron. Hän muisteli historiassa tehtyjä aikaisempia suuren mittaluokan poliittisia ratkaisuja ja totesi, että näissä tuppaa menemään aikaa. Isot kokonaisuudet sisältävät valtavan paljon yksityiskohtia ja myös kilpailevia intressejä. Silloin ei auttaisi hosua. Isot asiat vaativat pidemmän ajan, mutta yleensä asiat lopulta selkeytyvät, palaset loksahtavat paikoilleen ja kokonaisuudesta tulee sen suuntainen kuin alun perin tavoiteltiin. Eiköhän tässäkin käy näin.

Enemmän tietysti tarvitaan nyt sitkeyttä, uskollisuutta tosiasioille mutta myös uskoa päämäärään, joka on palvelujen turvaaminen. Hyvä on se havainto tämän päivän keskustelusta, että päämäärästä — palvelujen turvaamisesta — on eduskuntakin yhtä mieltä, vaikka keinoista onkin erimielisyyttä. Paasikiviläinen oppi tosiasioiden tunnustamisen viisaudesta ohjaa sellaiseen nöyryyteen, joka ei ole nöyristelyä tai hurskastelua vaan kantaa hyvää hedelmää oikeiden ratkaisujen muodossa aikanaan.

Tehdessään päätöksen aikaisempien hallitusten kuntauudistuksen jatkamisesta Kataisen hallitus on tarttunut isoon tehtävään. Maisema, jossa uutta yritetään rakentaa, on tavattoman moni-ilmeinen, pirstoutunut ja hajanainen. Sen haltuun ottamisessa ei ihan helpolla pärjää. Kunnista kaksi kolmasosaa on alle 10 000 asukkaan kuntia. Samaan aikaan monien asiantuntijoiden näkemys sosiaali- ja terveyspalvelujen tehokkaan järjestämisen väestöpohjasta ei ole tuo 10 000 vaan se on lähempänä 200 000:ta kuin 100 000:ta. Jänneväli 10 000:n ja 200 000:n välillä on huikea, enkä ihmettele, jos ministeri on joskus vähän huonommin nukkunut tätä miettiessään.

Tähän jännitekenttään ollaan nyt kätilöimässä tulevaisuudessakin toimivaa kuntarakennetta, joka takaisi peruspalvelujen saatavuuden olennaisesti paremmin kuin mikä nyt on tilanne. Vaikein ongelma koskee pääsyä yleislääkärin vastaanotolle terveyskeskuksissa. Parantamisen varaa on, koska nykyinen heikko palvelukyky eriarvoistaa kansalaisia ennätystahtiin. OECD:n raportin mukaan Suomi sijoittuu niiden maiden joukkoon, joissa terveydenhuoltojärjestelmä erityisesti suosii hyvätuloisimpia kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Hallitusta on syytetty ylhäältä lähtevästä muutosprosessista, mutta on hyvä muistaa, että hallituskin saa valtansa kansalta. Palvelujen voimakkaaseen parantamiseen tähtäävä kuntauudistus oli yksi eduskuntavaaliteemoista. Edustajat saivat vaaleissa valtakirjan, ja niiden valtakirjojen varaan nykyinen hallitus nimettiin. Olisi outoa, jos hallitus ei kantaisi sille kuuluvaa vastuuta perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien turvaamisessa. Hallituksella on ei vain oikeus vaan velvollisuus olla aloitteellinen.

Kuntauudistusta ei kuitenkaan toteuteta hallituksen päätöksin. Käsillä oleva lakiesitys ei ole kuvaus kuntarakenteesta, johon kunnat lain nojalla määrättäisiin. Lakiesitys pitää sisällään kuvauksen ja säädösehdotukset prosessista, johon kunnat velvoitetaan, jotta kunnat saisivat oman päätöksenteon pohjaksi riittävän määrän tietoa. Valtioneuvosto puuttuu kuntien toimintaan — ei määräämällä uutta kuntarakennetta vaan asettamalla kunnille selvitysvelvollisuuden, velvollisuuden hankkia tietoa yhdessä. Valtioneuvosto jättää kuntien yhdistymistä koskevat ratkaisut kuntapäättäjien, vaaleissa valittujen kunnanvaltuutettujen, harkittavaksi. "Lakiesityksellä ei laajenneta valtioneuvoston toimivaltaa päättää yleisesti kuntien yhdistymisistä kuntien valtuustojen sitä vastustaessa."

Lakiesityksen mukaan siis kuntauudistuksen prosessi toteutetaan kuntalähtöisesti. Lakiesityksessä on varsin pitkästi selostettu lain vaikutuksia, niin kuin yleensä lakiesityksessä tehdään. Osion alussa tosin todetaan, että vaikutuksia ei voida tarkkaan arvioida, koska uusi kuntarakenne ei seuraa suoraan lakiesityksen hyväksymisestä. Tämä lakiesitys ei johda automaattisesti tietynlaiseen kuntarakenteeseen. No, tämä jos mikä kertoo, että kyseessä ei ole pakkoliitoshanke. Mitään ruusutarhaa ei suomalaisille luvata, ei kunnille, ei kuntalaisille, vaikka kuntarakenne muuttuisi suurestikin. Mutta ehkä vähän vähemmän verta, hikeä ja kyyneleitä tarvitaan, jos rakenteet saadaan tukemaan nykyistä tehokkaammin peruspalvelujen yhdenvertaista saatavuutta.

Arvoisa puhemies! Nyt on aika viedä tämä osa prosessia eteenpäin ja toivottaa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä sinne kuntakenttään. Kyllä se siitä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Eräs kunta-alan asiantuntija, professori totesi useamman kerran tutkiessaan tätä kuntarakennelakiehdotusta, että hänelle ei oikein ole selvinnyt, mihin ongelmaan tämä lakiehdotus on ratkaisu. Tällä pyritään johonkin, tällä pyritään keskittävään rakenteeseen, mutta se ei ole ratkaisu siihen, mihin sen pitäisi olla, mihin sen sanotaan olevan, että palvelut paranevat ja talous paranee.

Miksi se ei ole ratkaisu näihin? Tämän kuntarakennelain ja koko hallituksen kuntauudistuksen tavoite on selkeästi poliittinen, ja kun tavoite on tällainen, silloin tosiasiat väistyvät, vaikka erityisesti kokoomus on halunnut Paasikiveä muistella ja todeta tosiasioiden tunnustamisesta. Tutkimustulokset ja faktat väistyvät silloin, kun poliittinen tarkoituksenmukaisuus tulee pääasiaksi.

Tätä asiaa käsitteli taannoin Talouselämä-lehdessä toimittaja Olli Ainola, joka sanoi suoraan, että ei tässä ole tavoitteena palveluiden parantaminen, vaan selkeästi tavoite on poliittinen. Tämä on kyllä nyt sitten näkynyt. Se näkyy myös siinä, että kunta—valtio-suhde on tällä hetkellä hyvin problemaattinen. Tähänkin on moni kiinnittänyt vakavaa huomiota. Luottamus kuntien ja valtion välillä on tällä hetkellä aika ohut.

Nyt kun pyritään tällaiseen keskittävään ratkaisuun, niin kaikki pannaan palvelemaan samaa tarkoitusta. Keskeisesti on tuotu esille se, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen on tuettava tätä kuntarakennetta. Eli tästä monen kunnan menoista yli puolet omaavasta asiasta tehdään väline, sähköjänis ajamaan tätä kuntarakennetta kasaan. Se on erittäin vaarallista. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kysymys ihmisten perusoikeuksista. Sitä ei tule käyttää välineenä mihinkään.

Oli aika vakavaa kuunnella, kun kehystiedotustilaisuuden jälkeen pääministeri sanoi iltauutisissa, että tätä sote-uudistusta linjattiin uudelleen ja että yksi peruste oli se, että se tukee tätä kuntauudistusta eli vahvistavaa kuntarakennetta. Se on asia sinänsä, ei sitä voi käyttää välineenä.

Kun tähän liittyy sitten esimerkiksi tämä kuntien kuuleminen ja asiantuntijoiden kuuleminen tai kuulemattomuus, tässä tulee mieleen se, minkä kuulin lainattavan: 1899 Suomesta vietiin suuri adressi tsaarille, kerättiin valtava määrä nimiä, ja kun tämä lähetystö meni Pietariin ja tsaarille vietiin viesti, että nyt on Suomesta tullut suuri lähetystö ja nyt on vakavaa asiaa, tsaari ei ottanut lähetystöä vastaan mutta viestitti sen, että hän ei ole lähetystölle vihainen. Sama kuva tuli tästä kuntien kuulemisesta. Ei kuntien lausunnoista tässä rakennelaissa ole paljon jäljellä.

Tämä rakennelakiehdotus johtaa selvitysvelvollisuuksiin. Se on sen yksi keskeisimpiä sisältöjä. Mistä selvitysvelvollisuudesta on kysymys? Minusta yhtäältä hyvin paljastava asia on se, mitä kokoomus puolueena sanoo omassa lausunnossaan. Se sanoo näin: "Selvitystyö on tehtävä niin, että kuntalaiset jo varhaisessa vaiheessa ymmärtävät vahvan peruskunnan edut." Ei lähdetä selvittämään vaihtoehtoja, ei sitä, mitä ratkaisuja tässä olisi, vaan selvitysmiehen tehtävä on viedä kuntalaisille ymmärrys, että nämä heti varhaisessa vaiheessa ymmärtävät, mitä heidän pitää tehdä. Tällä menetelmällä aikanaan Neuvostoliitossa talonpojat ajettiin kolhoosiin. Vietiin se ymmärrys jo varhaisessa vaiheessa, ettei ole muita vaihtoehtoja. Tämäkö on demokratiaa ja tämäkö on vaihtoehtojen etsimistä?

Sitten asia, joka on syytä ottaa esille. Tässä on arvosteltu keskustan ratkaisua ja ehdotusta ja sanottu, että keskusta esittää himmeliä ja vaihtaa koko ajan. Minä olen ollut 10 vuotta eduskunnassa. Peruslinjaus siihen, miten kuntauudistukseen tulisi suhtautua, on mielestäni itselläni ollut sama koko ajan. Ne palvelut, joita kunta ei yksin voi tehdä, pitää tehdä kuntien välisellä yhteistyöllä. Hallituksen esityksessä suhtaudutaan hyvin nuivasti ja kielteisesti kuntien väliseen yhteistyöhön.

Sitten se ratkaisu, joka esitetään hallinnollisesta näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, on vastuukuntamalli eli isäntäkuntamalli, jolla ei ole juridista pohjaa. Sen ovat monet oikeustieteen asiantuntijat sanoneet. En tiedä, minkälainen ratkaisu tässä sitten yritetään tehdä. Kun tämä isäntäkuntamalli pitää rakentaa sillä tavalla, että kunnan sisälle rakennetaan tietynlainen kuntayhtymä eli sisälle rakennetaan vielä himmeli, niin että ne renkikuntapoloiset pystyvät siellä jotenkin vaikuttamaan, ja kun me olemme kuulleet tässä, minkälainen himmelistö tulee sitten tästä sotesta, kun siellä on erityyppisiä kuntia ja on isäntäkuntia ja joissakin poikkeustapauksissa kuntayhtymä ja sitten ne porukalla muodostavat sen ervan, on selkeys kaukana eikä tehoja tule. Tässä on sivuutettu hyvin totaalisesti, sanon vieläkin, asiantuntijat, tutkimukset ja analyysit. Jos tässä olisi joitakinkaan perusteita taloudelliseen tehokkuuteen, että ajetaan itsetarkoituksella suuria kuntia, niin miksei niitä voi tehdä.

Haluan todeta sen, että olen monessa yhteydessä ollut tukemassa monia kuntaliitoksia, silloin kun ne ovat lähteneet vapaaehtoiselta pohjalta, ja on edelleenkin tulevaisuudessa perusteita tehdä kuntaliitoksia, mutta niiden tulee lähteä sitoutumisen ja vapaaehtoisuuden pohjalta. Ei niitä ylhäältä päin sanella. Jos tällainen suuri palveluiden uudistus lähdetään rakentamaan, että ensinnä tehdään kartat, niin kyllä tulee huonoa jälkeä.

Professori Arto Haveri totesi, että kunnallishallinto rakentuu alhaalta päin. Meillä on kuntalaisten itsehallinto, ja silloin jos yritetään hoitaa tämä voimakkaalla ohjauksella ylhäältä päin, niin lopputulos on huono.

Sitten tässä kokoomuksen taholta kysyttiin päivän mittaan, että miten tämä keskustan esittämä ratkaisu olisi pienten kuntien kannalta vahingollinen. Juuri pienten kuntien edustajat kannattavat tätä kotikunta—maakunta-mallia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ottaa esille yhden asian, joka liittyy kuntien toimintaan, joka oli eilen tässä kehyskeskustelussa esillä. Puheenjohtaja Sipilä otti esille tietojärjestelmähankkeet, jotka liittyvät kuntien ja kuntayhtymien toimintaan, ja siitä käytiin keskustelua, että jos ne päästään uudistamaan niin kuin pitäisi — mehän olemme hyväksyneet tietohallintolain jo kauan sitten, mutta hallitus on aika hitaasti ja tuloksettomasti tätä kokonaisuutta saanut eteenpäin — niin Sipilä on todennut useamman kerran, että meillä olisi saatavissa parin miljardin säästöt, jos nämä tietojärjestelmät toimisivat tehokkaasti ja uudistettaisiin. Ministeri Virkkunen totesi, että kuntien ja kuntayhtymien tietojärjestelmäkustannukset vuositasolla ovat vähän yli 2 miljardia, eli ei voi saada sellaista säästöä.

Ei Sipilä tarkoittanut tietojärjestelmäkustannuksia, sehän on väline, vaan jos tietojärjestelmät toimivat tehokkaasti, meidän terveydenhoitojärjestelmämme toimii sitten niin paljon tehokkaammin, että me ja palvelujärjestelmämme saamme ne parin miljardin säästöt. Tästä oli kysymys. Oli kysymys tuottavuuden parantamisesta. Minä haluan oikaista tämän, ettei jää eduskunnan pöytäkirjoihin kummallisia käsityksiä.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Denna regering har inte den enklaste sammansättningen. Därför är det på sin plats med lite återhållsamhet när man som jag i dag tänker framföra lite kritik.

Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus toteuttaa kuntauudistuksen. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että kuntauudistus todella toteutuukin. Vai olenko ollut puhumassa asioista, jotka eivät pidä paikkaansa, omalla kotiseudullani? Jos näin on, paheksun käytöstäni.

Minkä takia ei sanota suoraan, että tämä maa ei kestä nyky-yhteiskunnan kustannusrasitteita? Yksi keino monien joukossa on silloin tehostaa kuntien toimintaa. Tämä on kai kuntauudistuksen perimmäinen tarkoitus, vai olenko minä väärässä? Suomessa on liian korkeat bruttopalkat ja liian pienet nettopalkat. Olemme täällä eduskunnassa vastuussa siitä, että brutto- ja nettopalkan ero supistuu, muuten suomalainen työ ei mene maailmalla kaupaksi.

Arvoisa puhemies! Tätä tosiasiaa ei kukaan tunnu oikein uskovan tässä salissa. Suomalainen ja kreikkalainen ovat tänä päivänä yhtä paljon velkaa per capita. Ero on ainoastaan siinä, että suomalaisessa taseessa on debetpuolella 145 miljardia eläkerahaa, rahaa, joka ei ole valtion eikä kunnan rahaa vaan eläkeläisten säästöjä ja niin sen pitää jäädäkin.

Komissio on tänä päivänä raporteissa näyttänyt sormea meille suomalaisille. Komissio huomauttaa muun muassa seuraavasta: meidän nopea velkaantuminen on jollain tavalla katkaistava. Puuttuva kilpailukyky on yksi asia ja ongelma, mutta myös meidän teknilliset innovaatiot tuotteissa, eli me emme saa meidän teknillisiä innovaatioita tuotteiksi muutettua. Tämä on hyvin vakava asia. Olisi tehtävä jotain muuta kuin puhuttava, jos haluamme säilyttää hyvinvointimme tässä maassa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset kannatamme vapaaehtoisia kuntaliitoksia, ja onhan niitä aikojen saatossa tehtykin. Sen sijaan pakkoliitoksia emme edelleenkään kannata. Emme myöskään voi hyväksyä hallituksen käyttämiä epäsuoriakaan keinoja niiden ajamiseksi, emme sellaisten ylimitoitettujen vaatimusten asettamista kunnille, joista selviytyäkseen kuntien on käytännössä katsoen pakko tehdä liitos naapurikuntien kanssa.

Hallitus on vahvasti puhunut vahvojen kuntien puolesta. Uudistuksesta ei kuitenkaan käy ilmi sitä mekanismia, jolla kuntien taloutta olisi tarkoitus vahvistaa. Rajoja siirtämällä ei väestömme nuorene eikä verotuloja tule lisää. On myös muistettava, että hallitus on tehnyt voitavansa kuntien talouden ahdingon syventämiseksi leikkaamalla jatkuvasti kuntien valtionosuuksia. Ei ihme, että kunnat eivät selviä lakisääteisistä tehtävistään ja talous on kuralla. Kunnat ovat polvillaan ja liitosselvitykset ovat edessä.

Niin kuin aikaisemmin tuolla debatissa sanoin, myös oikeuskansleri on ottanut kannan tähän, että sote-uudistus- ja kuntauudistusvalmistelujen eritahtisuus ei millään tavalla edesauta perustuslain kannalta tätä ongelmaa. Meidän mielestämme kansalaisten palvelut eivät saa jäädä byrokratian jalkoihin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalainen kunta on ollut menestystarina. Kunnat ovat tehneet oikeita töitä, joilla suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Tämä perustuu pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, jossa taataan vahvat tss-oikeiset. Peruskoulu, terveyskeskukset ovat näistä eräs konkreettinen esimerkki. Uskon kyllä, että hallituksen tavoite on hyvät palvelut säilyttää, ei minulla ole mitään syytä sitä epäillä, mutta keinot eivät vain tällä hetkellä ole selviä.

Oikeuskansleri Jonkka esitti asiallisesti huolenaiheensa kunta- ja sote-uudistukseen liittyen. Hänen viestinsä oli selkeä: on aikalisän paikka, ja tulee selvittää näiden isojen uudistusten yhteensovittaminen. Olisi todella aiheellista tietää, kuinka valmistelun aikataulut menevät ja mitkä ovat ne suuret sote-linjaukset. Kunnathan viime kädessä sitten ovat ne, jotka nämä isot hallituksen uudistukset tulevat kunnissa toteuttamaan, jos ja kun ne realisoituvat, jos ei parlamentaarista valmistelua aloiteta. Kuntien luottamushenkilöillä ja virkamiehillä on tällä valtuustokaudella paljon tekemistä.

Kuntauudistuksia tulisi siis perussuomalaisten mielestä valmistella parlamentaarisesti. Tällöin olisi varmasti paljon tanakampaa sitouttaa maamme valtuustoja uudistukseen. Sitä ennen olisi ehdottoman tärkeää selvittää kuntien ja valtion roolit palveluiden ja niihin tarvittavan rahoituksen järjestämiseksi, siis ensin tehtävät ja rahoitus, sitten kunnat ja kuntarajat. Meillä olisi varaa tarkastella esimerkiksi erikoissairaanhoidon menoja ja porrastusta perusterveydenhuollon välillä.

Kunnat tarvitsevat vahvan tulopohjan palvelujen tuottamiseksi. Pääasiallisesti tämä tulee tietysti verotuksesta, ja on totta, että meillä on kuntia, joihin ei verotuloja vain näytä kertyvän, joissa väestö ikääntyy eikä uusia lapsia synny. Mutta kovin ohuelta vaikuttaa toive siitäkin, että kuntien tulopohja uudistuksella vahvistuu tai elinkeinoelämä sen myötä. Yleinen taloustilanne on heikohko: talouskasvu ilmeisesti tällä hetkellä alle 1 prosentin, kauppatase hädin tuskin positiivinen ja koko euroalue taantumassa. Tämä kaikki siis kurjistaa kuntienkin tilannetta. Kehysriihikään ei oikein paksua jyväpussia puinut, jolla luoda uusia veroeuroja kuntiin.

Kun täällä on todettu, että tosiasioitten tunnustaminen on viisautta, niin myös maantieteellisten tosiasioiden tunnustaminen on sitä. Jo aiemmin päivällä totesin, että tähän jäykkään 20 000 asukkaan väestöpohjakaavaan on vaikea nähdä syntyvän elinvoimaisia kuntia siellä, missä välimatkat ovat pitkiä: Pohjois-Suomessa, Itä-Suomessa, Lapissa. Etelä-Suomen ruuhka-alueet ovat asia erikseen. Metropolihallinto on tietysti tänne valmisteilla.

Hallituksen uudistaminen on nyt, pahoin pelkään, liikaa keskittämistä, jolla voi olla aluerakenteelle huomattavia vahinkoja. Pitkien etäisyyksien kunnat on otettava huomioon erityisalueina, erityisesti Lappi ja sen saamenkieliset alueet. Ensinnäkin, Lapissa on ainakin kaksi kipupistettä saamen kielen kannalta: Utsjoen kunta ja mainittu Vuotson kylä Sodankylässä. Miten turvataan saamen kielen asema ja saamelainen kulttuuri uudistuksen myllerryksessä? Ministeri Virkkunen, kiitos siitä, että olette täällä edelleen kuuntelemassa meidän huolenaiheitamme, ja vetoan vielä: tarkastelkaa Lappia ja saamelaisia erityisinä alueina ja kulttuurina.

Tarvitsemme vahvan kuntarakenteen koko maahan, joka on luomassa elinkeinoelämän edellytyksiä, luomassa perusrakenteita uusille yrityksille. Yritykset tulevat kuntiin, joissa on palvelut, ennen kaikkea perheille, joiden perheenjäsenet näissä yrityksissä ovat, siis terveydenhuolto ja koulutus ennen kaikkea.

Hallintovaliokunta alkaa tämän lakiesityksen käsittelyn perusteellisella asiantuntijakuulemisella.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen polku, kun ollaan mietitty Keski-Uudenmaan kunnissakin kuntien yhdistämistä. Meillä on ollut pitkät perinteet siitä, että tehdään yhteistyötä. Noin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran kokoonnuimme ja mietimme alueemme vahvuuksia ja tulimme siihen tulokseen, että kymmenellä kunnalla on paljon hyviä vahvuuksia ja niitä kannattaa hyödyntää, joten päätimme ruveta tekemään vapaaehtoisesti yhteistyötä. Yhteistyö on sujunut hyvin niin maankäytön, asumisen kuin liikenteen osalta mutta myös sitten palvelutuotannon osalta, ja tämä on ollut varmaan hyvä pohja sitten sille, miten me nyt tällä hetkellä suhtaudumme tähän uuteen kuntauudistusasiaan, kuntien yhdistämiseen.

Niin kuin monet ovat todenneet tässä keskustelun aikana, siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä karttoja tuli julkisuuteen, että miten kuntia yhdistellään, niin kyllähän se oli kaikille hirveä sokki — että onko tämä totta — ja suurin piirtein kaikki rupesimme jarruttamaan, että ei mitään kuntauudistuksia, esimerkiksi Keski-Uudenmaan kunnat, missä on keskimäärin 30 000 asukasta per kunta, että kyllä varmasti pärjäämme itsenäisinä, sen lisäksi meillä on vielä hyvä sijainti lähellä pääkaupunkiseutua, työpaikkaomavaraisuus on hyvä ja alue on kaikin puolin vetovoimainen — me olemme saaneet uusia asukkaita, uusia työpaikkoja ja luotua sitä hyvinvointia sinne Keski-Uudenmaan alueelle.

Mutta nyt kun taloudellinen tilanne on muuttunut aika rajusti tässä muutamien vuosien aikana ja nähdään, että luultavasti tässä ei ihan lähitulevaisuudessa ole tietoa siitä, että kunnan verotulot kasvaisivat ja meillä olisi mahdollisuus vastata jokaisessa kunnassa itsenäisesti kuntalaisten palveluista, niin me olemme päätyneet siihen, että kahdeksan kuntaa yhdessä teemme tämän selvitystyön ja katsomme, mihin se sitten johtaa. Mutta kyllä se kuntien välinen yhteistyö ja se luottamus näihin yhteistyökavereihin antavat sen pohjan, että me voimme hyvillä mielin lähteä tätä selvitystä tekemään ja voimme luottaa sitten sen työn kantamaan ja jatkumoon ja siihen, että me pystymme jatkossa turvaamaan meidän aluemme asukkaille riittävät kuntapalvelut ja pystymme myös vastaamaan tähän asuntotuotantoon eli lähinnä tietysti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoon, mitä tarvitaan tälle alueelle, jotta me saamme tänne lisää työpaikkoja, jotta saamme riittävästi työntekijöitä. Tiedetään kuitenkin, että vuokra-asuminen on hyvin monesti se ensimmäinen vaihtoehto, kun siirrytään paikkakunnalta toiselle työn perässä.

Minä toivon nyt, että ministeri huomioi sitten meidän pienet toiveemme, mitä varmasti tässä jatkossa tulemme esittämään. Sehän on tietysti kaikista tärkeintä, että jos me vapaaehtoisesti lähdemme tätä kuntarakenneselvitystä tekemään, niin kyllä me koemme sen, että nämä kunnat myös pysyvät sitten yhtenäisinä.

Meillä on Pohjois-Tuusulassa Vantaan rajalla Focus-alue, mikä on meille tärkeä työpaikka-alue. Me olemme laittaneet siihen äärettömän paljon kuntalaisten verorahoja, kun olemme sitä maankäyttöä joutuneet parantelemaan. Se on kalliota, se on louhittu, ja olemme ostaneet yksityisiltä maanomistajilla siihen lisäaluetta jne. Tuusulan kunta on panostanut siihen taloudellisesti hyvin paljon rahaa, ja me lähdemme kyllä siitä, että se panostus tulee tämän uuden suuren kunnan hyödyksi, että me saamme sitten myös niitä uusia työpaikkoja ja myös verotuloja sen kautta kunnille.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistusta koskevassa esityksessä ehdotetaan, että kunnat tekevät yhdistymisselvitykset ja -esitykset vuodelle 2014 heinäkuun alkuun mennessä. Tekeekö hallitus päätökset yhdistämisestä kahdella eri tavalla: joko kunnat päättäisivät asiasta yhdessä tai valtuustojen niskoitellessa valtuusto tekisi päätökset erityisesti vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien osalta? Valtiovalta on viime vuosina leikannut jatkuvasti kuntien valtionosuuksia ajaen ne väkisinkin selkä seinää vasten ja tilanteessa, jossa kunnilla ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin yhdistyä toiseen taikka toisten kuntien kanssa. Miten hallituksen esityksessä on otettu huomioon kuntien itsemääräämisoikeus valtioneuvoston päätöksenteon osalta, ja onko tarkoitus, että yhdistämisavustuksen perusosa 2—10 miljoonaa euroa laskettaisiin kuntien yhdistymistä kohden eikä kuntakohtaisesti? Seikka, jota ei ole syytä unohtaa nytkään annettavan esityksen mahdollisen toimeenpanon yhteydessä.

Tässä kohtaa herää kysymys siitä, onko esityksen päätavoite johtaa mahdollisimman monta kuntatehtävää kilpailun ja rahamaailman pyörteisiin vai huolehtia Suomen perustuslain edellyttämällä tavalla kuntalaisista ja tarjota heille riittävässä määrin laadukkaita palveluja muun muassa sosiaali- ja terveyssektorilla. Esityksessä on jätetty maininnan tasolle toteamus siitä, että tärkeämmät rajaukset koskisivat kunnan lakisääteisiä tehtäviä. Kuitenkin puhumme esimerkiksi peruspalvelujen tuottamisen osalta kokonaisuudesta, jossa kunnilla on lakiin perustuva velvollisuus tuottaa kaikkiaan 31 erilaista peruspalvelua. Kuntien on turvattava muun muassa perusopetus, lasten päivähoito, omaishoito, lastensuojelu, kehitysvammaisten palvelut, mielenterveyspalvelut ja vanhuspalvelut. Heidän tulee järjestää niiden saatavuus tasapuolisesti kunnassa. Peruspalvelujen turvaaminen jokaiselle kansalaiselle on yksi tärkeimmistä tasa-arvon mittareista ja suomalaisen yhteiskunnan tukipilareista, enkä sen vuoksi ymmärrä, miksi näitä asioita ei tule avata erityisesti. Ero lakisääteisten ja kilpailuun perustuvien palvelujen välillä olisi tällöin selkeä eikä lakiesityksen soveltamisalaan vahingossa tulisi sellaisia tehtäviä, jotka eivät sinne kuulu, esityksen mittaristo kun näyttää rakentuvan pääasiassa kilpailulle ja tuottavuudelle.

Olisi myös syytä vielä kertaalleen miettiä esityksen vaikutuksia kuntalaisiin ja heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa sen sijaan, että esityksellä heikennetään kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja tehdään kunnan toiminnasta läpinäkymätöntä, kuten esityksessäkin todetaan. Kuntatason palveluja ja tehtäviä tulisi ohjata lainsäädännöllä siihen suuntaan, että varmistetaan kuntalaisten sosiaalinen hyvinvointi ja osallisuus kuntayhteisön jäsenenä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenenä minun on pakko todeta se, että minun on todella vaikea lähteä käsittelemään valiokunnassa tätä kuntarakennelakia, kun meillä ei ole selkeää tietoa siitä, mitä todella täällä sosiaali- ja terveydenhuollon puolella tapahtuu, millä tavalla valtionosuusjärjestelmä kehittyy, mitä rahoituksen puolella tapahtuu, eikä meillä myöskään ole tietoa siitä, millä tavalla näitten kuntien tehtävien kehitystä on ajateltu. Eli edelleen viittaan tähän oikeuskanslerin näkemykseen ja ainakin hänen ratkaisunsa henkeen siinä, että kun näitä asioita täällä eduskunnassa käsitellään, niin on välttämätöntä tietää aivan oleelliset, perustavaa laatua olevat asiat tämän käsittelyn pohjaksi.

Jos oikein ymmärsin, kun kuuntelin tuossa debatin aikana, niin ministeri Virkkunen halusi arvioida tätä keskustan mallia hiukan kriittisesti, lievästi sanoen hiukan kriittisesti. Tietysti kun puhutaan malleista, niin täytyy aina muistaa se, että mallit eivät tee mitään, ihmiset tekevät: ihmiset näitä malleja rakentavat, mutta valitettavasti ihmiset myös pystyvät tuhoamaan hyviäkin malleja.

Tähän keskustan kotikunta—maakunta-malliin liittyen muutama näkemys:

Ensinnäkin tässä kunnallisessa toiminnassa, kuntapolitiikassa, oleellista on palveluitten tuottaminen ja järjestäminen. Siksi kaikkien näitten uudistusten pääpainon pitää olla palveluitten, palvelurakenteitten ja palvelujen tuottamistapojen uudistamisessa ja elinkeinopolitiikan vahvistamisessa, ei suinkaan kuntarajoissa eikä suinkaan kunnallisessa hallinnossa. On aivan selvää, että kuntapalveluitten tuottavuus ei kasva automaattisesti kuntakoon kasvaessa eli tuottavuus ei suinkaan kasva automaattisesti kuntarajoja siirtelemällä.

Keskustan kuntaratkaisu rakentuu kahdesta tasosta, siis kotikunnasta ja maakunnasta, ja tietysti täällä pääkaupunkiseudulla on erillinen metropoliratkaisu. Maakunta vastaa kalleimmista ja raskaimmista tehtävistä eli siis muun muassa perusterveydenhuollosta, peruserikoissairaanhoidosta, lainausmerkeissä, ja pääosasta sosiaalipalveluja. Eli siis saman järjestäjän alle siirretään nämä kaikkein raskaimmat ja kalleimmat palvelut. Tehokkuus, myös taloudellinen tehokkuus, tulee siitä, että näitten toimintojen väliset raja-aidat saadaan mahdollisimman matalaksi tai jopa pois. Näille olemassa oleville maakunnille — siis kyseessä ei ole uusi hallinnon porras — voitaisiin siirtää tiettyjä koulutuspalveluita, muun muassa ammatillinen koulutus. Totta kai niille jäisivät maakuntien liittojen tehtävät, mutta niille voitaisiin siirtää myös muun muassa valtion aluehallinnolle kuuluvia tehtäviä, kenties jätehuollon kuntayhtymää, pelastuslaitosta jnp., jonka myötä saataisiin valtavia organisatorisia säästöjä. Maakuntien demokratia hoidettaisiin totta kai suoralla kansanvaalilla valitulla maakuntavaltuustolla. Kotikunnat taasen sitten hoitaisivat niille luontevasti kuuluvat tehtävät, muun muassa peruskoulun, varhaiskasvatuksen, kirjastot, esimerkiksi elinkeinoasiamiestehtävät jne. jne. Toki kunnat ja maakunnat voisivat myös sopia tehtäväjaosta tiettyjen kriteerien pohjalta.

On aivan selvää, että tämä mallimme on omiaan estämään liiallista keskittymistä, ja tätähän nimenomaan näissä suurkunta-ajatuksissa laita-alueet pelkäävät — ja aivan aiheellisesti. Ne kuntaliitokset, mitä Suomessa on vuosikymmenien saatossa tehty, valitettavasti osoittavat tämän keskittymisen pelon aiheelliseksi, ja esimerkit puhuvat puolestaan.

Keskustan kotikunta—maakunta-malli on demokraattinen. Se korostaa kansalaisvaikuttamisen merkitystä. Se vähentää oleellisella tavalla paljon puhuttua byrokratiaa, paljon puhuttuja hallintohimmeleitä. Se vähentää kuntayhtymiä ja poistaa tuhansia kuntien ym. välisiä sopimuksia. Eli tämä mallimme poistaa niin sanotun harmaan kuntademokratian alueen. Kunnissahan tehdään tuhansia ja tuhansia sopimuksia, joista esimerkiksi kunnallisilla luottamushenkilöillä käytännössä ei ole minkäänlaista tietoa, puhumattakaan, että he voisivat niitten sisältöön vaikuttaa.

Kotikunta—maakunta-mallilla on siis monia hyötyjä. Se antaa muun muassa vahvat hartiat kestää taloudellisia heilahduksia. Täällä debatin aikana esimerkiksi edustaja Orpo taisi viitata Kainuun maakuntakokeiluun, mutta pakko on vain todeta, että kun muun muassa valtiovarainministeriöhän Kainuun maakuntakokeilua on seurannut koko sen kokeilun ajan — varmaan ministeri Virkkunen on omassa ministeriössään näihin raportteihin, muun muassa Tampereen yliopiston ja ministeriön omiin raportteihin, tutustunut — muun muassa ministeriön ryhmä toteaa eräässä raportissaan, että Kainuun maakuntakokeilun keskeisimpiä tuloksia on, että ehjät palvelukokonaisuudet ja rahoitusmalli ovat mahdollistaneet menojen kasvun selvän pienentämisen.

Tämä näkyy raaoissa talousluvuissa. Muun muassa Kainuun kuntien ja maakunnan yhteenlaskettu nettoalijäämä esimerkiksi vuonna 2007 oli 470 euroa per asukas mutta jo vuoden 2011 lopussa ainoastaan 100 euroa per asukas. Eli ne väitteet, joita täällä aina silloin tällöin tämän kuntauudistuksen käsittelyn yhteydessä on heitetty, että tällainen kotikunta—maakunta-malli, jonkatyyppinen Kainuun maakuntakokeilu on, ei olisi taloudellisesti tehokas, ovat täysin tuulesta temmattuja. Raa’at numerot puhuvat puolestaan ja sen puolesta, että tällainen kotikunta—maakunta-malli on myös taloudellisesti erittäin tehokas.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Me olemme tässä talossa arvioineet toinen toisillemme uuden kansalaisaloitteen lain valmistelua ja sitä, millä tasolla se lainvalmistelu ja se aloite tähän taloon tulee. Nyt on meidän syytä arvioida lainvalmistelun tasoa myöskin hallituksen kuntajakolain ja siihen liittyvien lakien valmistelun osalta. Hallitus on itse ilmoittanut, että se tulee täydentämään omaa esitystään jonkin ajan kuluttua, ja siitä huolimatta tässä vaiheessa täysin keskeneräinen esitys ja merkittäviltä osin hämärän peitossa olevat hallituksen linjaukset on pitänyt tuoda eduskunnan käsittelyyn. En jaksa ymmärtää, miksi näin on tehty.

Kun me painotamme lainvalmistelun tarkkarajaisuutta, huolellisuutta, niin tämä ei valitettavasti mielestäni sitä ole. Ymmärrän tämän siitä näkökulmasta, että pääministeri Kataisen johdolla sanottiin tämän hallituksen aloittaessa, että tämä on kaikkein tärkein hanke, jolla kestävyysvajetta supistetaan ja tulevaisuuden taloudellista hyvää Suomeen rakennetaan, ja siksi se halutaan tuoda täysin keskeneräisenä tähän taloon ja eduskuntaan käsittelyyn. Muuta perustetta en kerta kaikkiaan löydä, miksi se piti nyt tuoda.

Tähän samaan asiaan kiinnitti huomiota myös oikeuskansleri. Siihen ovat kiinnittäneet huomiota lähes kaikki oikeusoppineet Suomessa, siihen ovat kiinnittäneet huomiota niin kuntalaiset, kunnat, eri asiantuntijat, ja siitä huolimatta se väkisin tänne tuotiin.

Tähän asiaan ja hankkeeseen ei taida nyt enää valitettavasti uskoa kukaan muu kuin hallitus itse, ja se on aiheuttanut sen, että kunnissa tapahtuva työ on lamaantunut varsinkin kehittämistyön osalta, ja koko ajan muuttuvat parametrit sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ympärillä että kuntarakenteen ympärillä ovat ajaneet kyllä koko kuntakentän sekasortoon tilanteessa, jossa meillä ei siihen olisi varaa.

Siksi edelleen ihmettelen, miksi meidän pitää tässä vaiheessa tätä lakia täällä käsitellä. Miten tällä voi olla niin kiire? Kun me emme tiedä, mitä todellisuudessa tullaan esittämään ja mitä hallituspuolueet tulevat sitten lopullisissa kannoissaan ratkaisemaan, niin mistä valiokunnat nyt sitten löytävät asiantuntijat, jotka tulevat sanomaan, että kuinka tämä tulee menemään — kun ei hallitus itsekään ole vielä sitä päätöstään tehnyt? Edelleen: valtionosuusjärjestelmä, se on täysin auki, samoin kuntien erilaiset tehtävät.

Me tarvitsemme uudistuksia, se on päivänselvä asia. Siitä ei kukaan ole ollut eri mieltä. Keskusta on oman mallinsa, äsken hyvin edustaja Timo Korhosen taholta esitellyn kotikunta—maakunta-mallin, esitellyt. Se tarjoaa vastauksia moniin niihin kysymyksiin, joita uudistukset tarjoavat. Se tarkoittaa myös sitä, että me haluamme pitää huolta maasta ympäri maan, kaikista suomalaisista, myös niistä reuna-alueista, jotka hallituksen kuntakarttaharjoituksissa vääjäämättä jäävät soittamaan enintään toista viulua. Maaseutualueet ovat ne, jotka ovat tässä ilman muuta kärsijöinä myös sen kansalaisvaikuttamisen, lähidemokratian osalta, johon myöskin tuo kotikunta—maakunta-malli tuo aivan oivallisen lisän ja edesauttaa myöskin tämäntyyppistä tärkeää asiaa.

Tästä ei mitään muuta johtopäätöstä voi vetää kuin sen, että hallitus on suuressa innostuksen vallassa tehnyt tämän, tuonut meille tänne eduskuntaan käsittelyyn keskeneräisen lakiesityksen ja nyt sitä sitten yritetään täällä meille perustella sillä, että kyllä hallitus sitten aikanaan tuo tähän asianomaiset selvitykset ja lisänsä ja linjauksensa ja päätöksensä. Viimeviikkoiset tapahtumat ovat vain osoittaneet sitä, että niin moneen kertaan jo viikon aikanakin ehtivät asiat muuttua, että näinköhän tapahtuu. Toivon tietysti, että vihdoin viimein hallitus löytää sen linjan, jota se sitten loppujen lopuksi noudattaa. Mutta viime aikaiset tapahtumat eivät kyllä sitä missään nimessä tue. Toivotaan, että niin kuitenkin käy.

Suomalaiset ovat ansainneet hyvät palvelut ja sen kehittämistyön ja ne edellytysten luomiset, jota me tarvitsemme myöskin elinkeinoelämälle, jotta me pystymme tuottamaan sitä taloudellista hyvää ja hyvinvointia ja työllisyyttä, jolla me sitten kustannamme nämä meille kaikille tärkeät peruspalvelut, emmekä sekoita niitä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Minä komppaisin varsinkin edustaja Tölliä siinä, että kuntatutkimus on jäänyt tätä lakia valmisteltaessa ja tässä salissa siitä käytävässä keskustelussa aivan turhaan huomiotta.

Kuntatutkimuksen mainstream on tällä hetkellä sitä mieltä, että koolla ei ole väliä, tarkasteltiin kuntia sitten taloudellisen tehokkuuden tai palvelujen saavutettavuuden näkökulmasta. Toki sieltä löytyy pieni optimipiikki 20 000—40 000 asukkaan kuntien kohdalla, mutta tämäkin ainakin osittain selittyy sillä, että suurin osa varakkaista ympäriskunnista on tätä kokoa. Kun sieltä vakioidaan väestöpohja, taajamien määrä, kunnan sijainti ynnä muut tällaiset tekijät, lopputulemaksi tulee, että esimerkillisiä kuntia löytyy kaikista kokoluokista, ihan pienistä, keskikokoisista ja isoista kunnista.

Lisäksi on huomattava, että eri palveluilla on erilainen järjestämiskoko-optimi. Tätä koko uudistusta on ajettu läpi sillä, että mitenkä terveydenhuollon eri portaat, terveydenhuollon eri vaiheet, pystytään järjestämään. Mutta kunnilla on myös paljon muita tehtäviä, jotka vaativat muun kokoisia hallinta-alueita ja jotka ovat sekä lähidemokratian että järkevän toteutustavan näkökulmasta järkevää järjestää erikokoisissa konklaaveissa. Tästäkään näkökulmasta se, että kunta olisi yksiselitteisesti suurena parempi kuin pienenä, ei pidä paikkaansa.

Tämän tiedon varassa, josta tällä hetkellä tutkijat ovat melko yksimielisiä, on huolestuttavaa, että kuntauudistus perustuu niin paljon kuntakokoon, kun kuitenkin me kaikki olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että ne tavoitteet, mihinkä sillä pyritään, ovat tärkeitä ja kiireellisiä.

Tässä talossa on jotenkin muutenkin vähän semmoinen meininki, ettei tutkimuksista niin väliä, ettei anneta tosiasioiden turhaan häiritä politiikan tekoa, ja että jos jotakin asiaa toistetaan vain riittävän kauan, niin kuin suurten kuntien siunauksellisuutta, niin kyllä se muuttuu todeksi tai ainakaan kukaan ei huomaa.

No, koska kuntien koko ei ole tärkeä, niin ei siitä kuntien kasvattamisestakaan mitään katastrofia seuraa tietenkään, jos muut asiat vain sujuvat, sujuvat suurin piirtein mallilleen edes niin hyvin kuin tähän asti. Mutta sillä ei ratkaista niitä kuntien ongelmia, joita varten tämä koko mylly pyörii ja jotka ovat äärimmäisen tärkeitä ja joihin meidän pitäisi ihan vakavasti ja tutkijoita kuunnellen paneutua.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Virkkunen! Teen seuraavanlaisen aloitteen: jos tämä kuntauudistus nyt toteutuu ja nämä pienkunnat tuhoutuvat, niin omasta kotikunnastani Punkalaitumesta, joka on noin 3 300 asukkaan kunta, tehtäisiin semmoinen museokunta, niin että tulevaisuudessa sitten nähtäisiin, mihin tämä johtaa. Se jätetään niin kuin tulevaisuutta varten kertomaan menneisyydestä, ja valtio rahoittaa sen tietenkin jatkossa, niin että tulevat valtionosuudet niin kuin ennen jne. Valtuusto säilyy, ja siellä näytellään tätä pientä kuntamallia sitten tulevaisuutta varten.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä haluan kiittää edustaja Kontulaa hyvästä puheenvuorosta. Tässä salissa ei ole liikaa otettu esille kuntatutkimusta ja kuntatutkimusten tuloksia. Palvelutarvevakioidut menot osoittavat, kun niitä analysoitu, juuri niin kuin edustaja Kontula totesi, että kuntakoko ei ole niin merkitsevä tekijä kuin tässä kuntarakennelaissa annetaan ymmärtää tai väitetään.

On todettu se, että yllättävän pienissä kunnissa voidaan olla todella tehokkaita. Jos tehdään itsetarkoituksellisesti jopa maakuntien kokoiset kunnat, me menetämme tehokkuudesta ja omasta vastuusta hätkäyttävän paljon. Tämän kohelluksen hinta on jo nyt todella kallis ja tulisi vielä kalliimmaksi sitten, jos tähän tavoitteeseen, hallituksen tavoitteeseen, päästäisiin. Mutta onneksi siihen ei päästä.

Keskustelu päättyi.

​​​​