Kyösti   Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Päätettävänä olevalla virkamieslain 18 §:n muutoksella otetaan tuomarien ja tuomioistuinten esittelijöiden sivutoimet sivutoimiluvan piiriin. Tähän mennessä tuomarit eivät ole tarvinneet sivutoimeensa varsinaisesti sivutoimilupaa, koska he eivät pääsääntöisesti kuulu työaikalainsäädännön piiriin. Lakivaliokunta edellyttää käyttöön otettavassa sivutoimilupakäytännössä tuomarien ja tuomioistuinten esittelijöiden sivutoimiluvissa noudatettavaksi varsin pidättyvää linjaa. Virkamiesten sivutoimia onkin tarkasteltava puhtaasti esteellisyyden ja sivutoimen päätoimelle muodostamien haittojen näkökulmasta, ei niinkään alan perinteiden näkökulmasta.

Minusta tämä periaatteellinen kanta, joka on lakivaliokunnan tarkastelussa noussut hyvin vahvasti esille, avaa myös sen näköalan, että ei vain tuomarien, vaan myös tuomarien ohella muiden virkojen sivutoimilupien ja sivutoimen osalta ehkä vaaditaan uudelleenarviointia. Tämän vuoksi tuomarien ohella muun muassa lääkärien sivutoimien vaikutuksiin virkamiestehtävien suorittamisen kannalta tulisi ehkä pysähtyä.

Me olemme suhtautuneet tähän asti varsin kritiikittömästi lääkärien sivutoimilupiin. Myötämieliseen suhtautumiseen on ollut tähän asti myös vahvat perusteensa. Meneillään oleva lakko on kuitenkin tuonut esiin nykyisen käytännön haitat. Lääkärien ja lääketehtaiden kiinteät yhteydet ja lääkärien toiminta yksityisellä sektorilla voi myös perustavalla tavalla uhata lääkärien esteettömyyttä. Lakon yhteydessä lääkärien sivutointen yksityisellä sektorilla voidaan osittain tulkita olevan myös virkamieslain vastaista kilpailevaa, työnantajaa vahingoittavaa toimintaa. Voidaankin perustellusti esittää väite, että yksityisen ja julkisen sektorin terveydenhuollon suhteen selkiytymättömyys on ollut myös hidaste terveydenhuoltopalveluiden kehittämiselle.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, eri ammattiryhmien tasapuolisen kohtelun kannalta on välttämätöntä, että tuomarien sivutoimilupakäytännön tiukentamisen jälkeen arvioidaan myös muita ammattiryhmiä ja myös lääkärien sivutoimilupien myöntämisperiaatteet otetaan lähempään tarkasteluun. Kriittisen tarkastelun kautta olisi mahdollista selkeyttää julkisen ja yksityisen terveydenhuollon suhdetta ja siten luoda kestävät edellytykset julkisten palveluiden ohella myös yksityisten palveluiden kehittymiselle.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula otti kantaa julkisen ja yksityisen terveydenhuollon rajankäyntiin. Se on sinänsä aivan aiheellinen asia pohtia tarkemminkin, mutta olin kuulevinani hänen arvelevan, että lääkäreiden yksityisvastaanottomahdollisuus on ollut keskeinen syy julkisen terveydenhuollon ongelmiin. En haluaisi yksinkertaistaa asiaa tällä tavalla. Poliittiset päätöksentekijät ovat nimenomaan kunnissa vastuussa siitä, että terveydenhuollon palvelut eivät vastaa sairaiden ihmisten tarpeita tänä päivänä. Suurin osa palvelujen käyttäjistä on edelleen tyytyväisiä saamaansa palveluun, mutta samanaikaisesti meillä on havaittavissa aivan selvästi todella vaikeita puutteita terveydenhuollossa. Ihmiset joutuvat olemaan jonoissa aivan liian pitkään, niin pitkään, että se vaarantaa heidän terveytensä. Näiden ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan nimenomaan poliittisten päättäjien toimenpiteitä. Myöskin keskustalaisjohtoisissa kunnissa ongelmia on, (Ed. Zyskowicz: Varsinkin niissä!) mutta on selkeästi sanottava, että suurimmat ongelmat ovat suurimmissa ja rikkaimmissa kunnissa. Näin ollen aivan erityisesti Pääkaupunkiseudulla palvelut ovat juuri tänä aamuna saamamme selvityksen mukaan monin osin kaikkein heikoimmat.

Toivon, että tämä asia kokonaisuudessaan käsitellään lävitse eikä syytetä sellaista tekijää, joka ei ole todellinen syy. En halua väheksyä sitä. Mielestäni julkisen sektorin lääkäreiden toimimista yksityisellä sektorilla on selkeästi tutkittava ja myöskin tehtävä rajoituksia. Myöskin erikoismaksuluokka on sellainen, johon pitäisi puuttua.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula otti esille ajatuksen, vaarantaako yksityissektorilla työskentely lääkäreitten puolueettomuuden. Sanoisin, että tältä osin riski on aika pieni. Jonkinlaista riskiä on olemassa. On tiettyjä yksittäisiä tapauksia, joissa vaikuttaa siltä, että lääkäri on ikään kuin ohjannut julkisen sektorin potilaita yksityisasiakkaikseen ja antanut ehkä liiankin pessimistisen kuvan, kuinka nopeasti julkisella sektorilla pääsee hoitoon. Suurempi ongelma on kyllä lääkeinformaatiossa ja siinä, että meillä ei ole riittävää lääkäreitten jatkokoulutusmahdollisuutta. Lääkäreitten jatkokoulutus on sen takia aika paljon lääkeyritysten vastuulla. Silloin koulutuksen täydelliseen riippumattomuuteen on jonkin verran vaikea luottaa. Se saattaa olla osittain syynä siihen, että lääkemenommekin ovat niin nopeasti kasvaneet.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että kun edelliset puhujat viittasivat virkamiehiin vähän laajemmallakin sektorilla ja heidän sivutoimiinsa, voisin myöskin vastata ministerin ja ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoroon.

En näe niin mustavalkoisena, että terveydenhuollon ongelma olisi kokonaan kuntien vastuulla, vaan kyllä valtio ja kunnat ovat yhteisesti vastuussa. Sivutoimia ei varmasti lääkäreillä siinä määrin olisi kuin nyt, jos palkkaus olisi parempi, ottaen huomioon, että Norjassa maksetaan noin 1,7 kertaa Suomen palkkataso. Totta kai houkutus ulkomaille on suuri. Totta kai houkutus sivutoimien ylläpitämiseen on suuri. Samoin muualla Pohjoismaissa on hoidettu jatkokoulutus huomattavasti paremmin. Meillähän on laitettu yksityisten firmojen vastuulle suurimmalta osalta myöskin kuntien jatkokoulutus. Meillä on todella monenlaisia ongelmia, mihin ed. Stenius-Kaukonen viittasi, ja näitten ongelmien ratkaisuksi on sekä kuntien että valtion yhteisesti haettava ratkaisumalleja.

Kyösti Karjula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä ministeri Soininvaaralle haluan kommentoida, että kyllä jokin ratkaisematon ongelma meillä kuitenkin liittyy nykyiseen tilanteeseen. Jos ajatellaan, että Suomi on melkeinpä koko maailman lääketeollisuuden koelaboratorio, tästä huolimatta meillä on melkeinpä maailman kalleimmat lääkkeet. Millä tavalla täällä näitä riippuvuussuhteita on tunnistettavissa, millä tavalla nämä kysymykset ratkaistaan? Minusta näihin asioihin meidän pitää pureutua tavalla taikka toisella nykyistä paremmin.

Toimi Kankaanniemi /skl:

Herra puhemies! Suomessa tarvitaan lääkäreitä, mutta nyt on puhe kyllä kokonaan eri ammattiryhmästä eli tuomareista. Heitäkin valitettavasti tarvitaan. Käsittelyssä oleva lakiesitys on valtion virkamieslain muutos, mutta se koskettaa vain tuomareita ja tuomioistuimissa esittelijöinä toimivia, ei siis lääkäreitä. Eduskunta pääsee keskustelemaan jossakin määrin lääkäriaiheestakin lähiaikoina, kun lakivaliokunta saa mietinnön valmiiksi tuomarien esteellisyydestä. Se lakiesitys koskettaa muun muassa vakuutusoikeutta ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntia, jossa toimii lääkäreitä, sellaisiakin lääkäreitä, jotka ovat samanaikaisesti vakuutusyhtiöiden palveluksessa. Mutta tässä lakiesityksessä ei todellakaan nyt ole lääkäreistä kysymys.

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan tuomarien ja tuomioistuinten esittelijöiden sivutoimet säädetään luvanvaraisiksi. Tästä on pitkään puhuttu ja tämä ongelma on koettu tietyiltä osin polttavaksi. Nyt hallitus on esityksen antanut, ja valiokunta pienin tarkennuksin on mietinnössä yhtynyt hallituksen esitykseen. Tärkeintä on toisaalta se toinen esitys, jossa esteellisyydestä säädetään uudella tavalla, mutta sen lisäksi se, että kansalaiset kokevat oikeudenkäynnin tasapuoliseksi ja objektiiviseksi. Tällöin, jotta se näin koetaan, on tärkeää, että virkatuomarilla ei ole sellaisia sivutoimia, jotka vaarantavat kansalaisten uskon tuomarin puolueettomuuteen.

Ehkä suurimpana ja ongelmallisimpana kysymyksenä tässä ovat välimiestehtävät, joita korkeimmilla tuomareilla on melko runsaasti. Välimiestehtävien palkkiot ovat myös varsin korkeat. Tästä kokonaisuudesta on tullut sellainen mielikuva, että tuomarit eivät ole sen jälkeen esteettömiä käsittelemään näitä asioita tuomioistuimessa. Tähän on tulossa tämän lain myötä muutos.

Lähtökohtana hallituksen esityksessä ja ehkä mietinnössä vielä voimakkaammin on se, että nyt suhtaudutaan entistä tiukemmin tuomarin toimimiseen välimiehenä ja muihinkin sivutoimiin. Eli lähtökohta on se, että aina varsinainen tuomarinvirka on hoidettava, ja sen lisäksi, jos sivutoimia on, niihin on saatava sivutoimilupa ja sivutoimi väistyy päätehtävän hoidon tieltä. Lisäksi valiokunta katsoo, että tämän järjestelmän soveltaminen edellyttää varsin pidättyvää linjaa myönnettäessä sivutoimilupia tuomareille ja tuomioistuinten esittelijöille.

Mielestäni valiokunnan kannanotot ovat oikeita ja ne johtavat siihen suuntaan, että meillä luottamus oikeuslaitokseen säilyy ja vielä vahvistuu nykyisestä. Se on tavattoman tärkeä asia yhteiskunnassa, jossa halutaan oikeusjärjestelmästä pitää kiinni.

Tältä osin, arvoisa puhemies, totean, että on hyvä, että eduskunta tämän nyt yksimielisesti hyväksyy.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Kun ed. Karjula otti esiin tässä virkamieslain muutosesityksessä lääkärien sivutoimet, niin on huomautettava, kuten puhemieskin mainitsi ja ed. Kankaanniemi, että tämä esitys koskee ainoastaan tuomarien asemaa. Lakimuutos on tehty nimenomaan tuomioistuinlaitoksen luotettavuuden lisäämiseksi kansalaisten silmissä.

Lakivaliokunta ei saanut perustuslakivaliokunnan lausuntoa asiaan eikä se ollut tarpeenkaan, mutta meillä oli valiokunnassa valtiosääntöasiantuntijoita kuultavana. Kysyin heiltä erikseen, että vaikka tämä virkamieslakiesitys olisi ollut vähän laveampikin, olisiko tuomarien luotettavuusasia mitenkään verrattavissa muihin ammattiryhmiin, esimerkiksi lääkäreihin. He vastasivat ykskantaan, että lääkärit eivät ole verrattavissa tähän esitykseen. Kyse on nimenomaan tuomioistuinlaitoksen luotettavuudesta.

Annika  Lapintie  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun lakivaliokunta käsitteli virkamieslakia, niin samanaikaisesti käsiteltiin koko ajan myös lakia tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi. Ehkä siksi sivuvirkojen hoitaminen jäi salikeskustelussa vähän pienemmälle huomiolle.

Lainmuutoshan lähti siitä, kun tuomareiden toimissa erityisesti välimiestuomioistuimessa toimiminen herätti suurta epäilystä kansalaisissa aivan aiheellisesti. Edelleenkin tässä käsittelyssä muun muassa eduskunnan oikeusasiamies Lehtimaja esitti, että lakia olisi pitänyt vielä edelleenkin nykyisestä tiukentaa sillä tavoin, että vastaisuudessa tuomareilla ei enää olisi mahdollisuutta toimia ollenkaan välimiesoikeusriidassa välimiehenä, jonka asianosainen nimeää, vaan pelkästään puheenjohtajana. Näin pitkälle tässä lakiesityksessä ei menty, mutta askel eteenpäin kuitenkin.

Itse olen koko ajan ihmetellyt sitä muotoilua, mikä on hallituksen esityksessä, ja edelleen nyt valiokuntakäsittelyn jälkeen tämä mielestäni outo tulkinta jää voimaan. Hallituksen esityksen mukaanhan sivutoimiluvan pyytäminen koskee kaikkia virkamiehiä eikä pelkästään tuomareita. Siinä mielessä muiden virkamiesten osalta tämä laki on ollut aikaisemminkin voimassa.

Perusteluissa on todettu, että erona tuomareiden ja muiden virkamiesten välillä on, etteivät tuomarit pääsäännön mukaan kuulu työaikajärjestelmien piiriin ja sen vuoksi heillä ei ole määriteltyä työaikaa. Sen vuoksi on katsottu, että heille ei ole ollut tarpeenkaan pyytää sivutoimilupaa aikaisemmin.

Itse olen aina mieltänyt tämän asian aivan tasan tarkkaan toisin päin, eli jos ei ole työaikaa, niin silloin on tavallaan aina töissä. Eli korkeimmissa viroissa ollaan vastuullisissa työtehtävissä riippumatta siitä, ollaanko työpaikalla vai ollaanko jossain muualla. Silloin luonnollisesti sivutoimiin tulisi jääviyskysymysten vuoksi aina vaatia lupaa. Tätä tulkintaa valitettavasti ei lakivaliokunnankaan mietinnössä ole selkeästi muutettu, vaan epäkohta on korjattu niin, että mietintöön on tehty pykälämuutos, jonka mukaan tuomareiden kuitenkin aina tulee pyytää tulkinnoista riippumatta oikeus sivutoimeensa.

Tuomarikunta itse oli huolissaan siitä, miten sitten käy, jos esimerkiksi ammatillinen järjestäytyminen edellyttää työnantajan suostumusta. Sinänsä asiasta on aiheellisestikin syytä olla huolissaan. Lakivaliokunnan tulkinnassa on kuitenkin lähdetty siitä, että silloin, kun ammatillisesti tuomarit keskenään järjestäytyvät Lakimiesliittoon tai muihin ammattijärjestöihinsä, kyse ei ole sellaisesta toiminnasta, joka olisi miellettävä sivutoimeksi, vaan kyseessä on perustuslain takaama yhdistysvapaus, vaikka siihen kuluisikin aikaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on askel parempaan suuntaan verrattuna aikaisemmin vallinneeseen tilanteeseen. Uskon todellakin, että sitten kun lainsäädäntö myös tuomarin esteellisyydestä tulee tähän saliin, päästään vielä perusteellisemmin tätä käsittelemään. Olen kyllä vähän yllättynyt siitä, että valiokunnan käsittelyjärjestyksestä poiketen tämä tuodaan erillisenä asiana tänne.

Juha  Karpio  /kok:

Arvoisa puhemies! Tuomareiden sivutoimiluvista ja yleensäkin valtion virkamiesten sivutoimiluvista on puhuttu jatkuvasti sen kuuden vuoden aikana kun olen eduskunnassa ollut. Siitä on monia eri puheenvuoroja ja näkökohtia tuotu esille, muun muassa ed. Aittoniemi on hyvin painavasti myöskin kritisoinut tuomareitten ja virkamiesten harjoittamia sivutoimia. Monia puheenvuoroja on myöskin käytetty lääkäreiden sivutoimista, mutta nyt täällä oleva hallituksen esityshän käsittelee nimenomaan tuomareiden sivutoimia.

Kun itse myöskin taustaltani olen juristi ja olen valtion virkaa hoitanut lähes 30 vuotta, tiedän, että asia ei suinkaan ole niin ongelmaton, että kokonaan voitaisiin sivutoimien pitäminen kieltää. Kuitenkin nimenomaan on oltava lähtökohtana se, ettei tuomarin puolueettomuus missään vaiheessa, missään olosuhteissa, saa joutua epäilyksen alaiseksi. Myöskin on henkilöllä itsellään oltava tervettä kritiikkiä katsoa, mitä tehtäviä hoitaa ja mitä jättää hoitamatta. On totta, että istuvien alioikeuden ja korkeimpien oikeuksien, hovioikeuksien tuomareilla on ollut monia välimiestehtäviä, joissa palkkiot ovat olleet huomattavasti suurempia kuin palkka varsinaisesta päätoimesta. Siinä mielessä on voitu herättää epäilyjä siitä, kuinka tuomarin puolueettomuus säilyy muissa hänen käsittelemissään asioissa, kun joku asianosaisista välimiesriidassa on pyytänyt tuomaria toimimaan joko välimiesoikeuden jäsenenä taikka puheenjohtajana. On aivan hyvä, että tähän asiaan on kiinnitetty huomiota — ed. Kankaanniemi lakivaliokunnan jäsenenä käytti tästä perustellun puheenvuoron — ja että tähän asiaan kiinnitetään huomiota ja myöskin, että sivutoimilupaa, mikäli sellainen myönnetään, seurataan tarkoin. En missään tapauksessa lähde siitä, että kokonaan kiellettäisiin sivutoimien harjoittaminen eli tuomarin oman ammattialansa, oman tietämyksensä kehittäminen, että ehdotonta kieltoa voitaisiin antaa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karpion kanssa olen hänen puheensa sisällöstä pääosin samaa mieltä, mutta siitä olen eri mieltä, että jos työnantaja palkkaa työntekijän, kyllä työntekijän pitää pyrkiä lähes sataprosenttisesti antamaan työpanoksensa sille työnantajalle, joka maksaa palkan.

Välimiesoikeuden tuomarithan saavat mahdottoman suuria palkkioita ja suurin osa välimiesoikeuden puheenjohtajistahan on korkeimman oikeuden jäseniä. Kaikki, jotka olemme seuranneet aikaamme, voimme todeta, että jos palkkiot ovat miljoonasta puoleentoista miljoonaan ja tuomarin peruspalkka on noin 500 000 markkaa vuodessa, on se suuri kauneusvirhe siinä mielessä, että jokaisella meillä on rajattu työaika vuorokaudessa. Ilmankos esimerkiksi korkeimmassa oikeudessa jutut viipyvät vuosikausia sen takia, kun johtavat virkamiehet tekevät eri töitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mahdollisimman tiukka systeemi pitäisi ottaa sivutoimiin yleensä, kun tämä laki tulee voimaan.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Lapintie otti ansiokkaasti esille välimiesoikeusasioita. Välimiesoikeushan on meidän ainoa yksityistetty — mikä nykyisin on muotia — tuomioistuin. Siihen asianomaiset riitapukarit valitsevat kumpikin oman haluamansa jäsenen, jotka yleensä ovat asianajajia. Yleensä, tai aika usein, on valittu tuomariksi eli puheenjohtajaksi tuomarin virassa oleva henkilö.

Lakivaliokunnassa todella aika vakavasti keskusteltiin siitä, tulisiko säännös asettaa sellaiseksi, että tuomari tulisi kysymykseen ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajana, koska yleensä on riitapukareiden asioita, jotka välimiesoikeuksiinkin menevät ja saattavat tulla tuomioistuimeen, ja tuomari saattaa hyvinkin pian havaita, että hän on jäävi. Toki hänellä on mahdollisuus jäävätä itsensä virassa ollessaan, mutta jos alun perin tiedettäisiin, että välimiesoikeuden riitapuolten nimeämänä jäsenenä ei sopisi olla tuomari, se olisi ollut onnistuneempi ratkaisu, kuin loppujen lopuksi tuli. Muutamat erittäin ansioituneet ja arvossa pidetyt asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tuomareiden tulisi tulla valituiksi ainoastaan puheenjohtajiksi välimiesoikeuksiin.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen kommentoi käyttämääni puheenvuoroa ja otti esille välimiesoikeuden tuomareiden palkkiot. Voi pitää paikkansa, että palkkiot ovat sitä, mitä ed. Kuosmanen toteaa, mutta sitä ihmettelin, kun ed. Kuosmanen totesi, että alioikeuden ja oikeuden tuomareiden palkat olisivat puolen miljoonan markan luokkaa. Sellaista en ole ikinä kuullutkaan, että ne näin kovat olisivat.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkoitin tällä nimenomaan korkeimman oikeuden jäsenten palkkioita, ja ne ovat yli puoli miljoonaa markkaa vuodessa. Mitä tulee välimiesoikeuskäsittelyyn, ed. Vähänäkin kanssa olen aivan samaa mieltä, että ehdottomasti pitäisi mennä sille linjalle, että korkeimman oikeuden jäsenet olisivat ainoastaan puheenjohtajina välimiesoikeudessa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Äskeiseen sanoisin sen verran, että eiköhän välimiesriidoissa palkkio määräydy intressin mukaan, eikä aina ole niinkään isoista rahoista kyse.

Lakivaliokunta ei tosiaan käsitellyt tässä laajemmin virkamiesten asemaa vaan keskittyi tuomareiden asemaan, johon muutos kohdistuu. Se merkitsee todella tiukempaa suhtautumista tuomareiden sivutoimiin kuin muiden virkamiesten kohdalla. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kyse on oikeudellisesta ratkaisutoiminnasta, tuomitsemisesta, jossa riippumattomuus on aivan keskeisen tärkeää. Sen takia lakiesitys on perusteltu.

Sivutoimet voivat jossain tapauksissa vaarantaa tuomareiden riippumattoman ratkaisutoiminnan. Siksi tuomareiden kaikki sivutoimet vaativat tuomioistuimen luvan ja ne ratkaistaan tapauskohtaisesti. Jos tuomioistuimessa tietyllä tuomarilla on hirveä määrä töitä muutenkin, voi olla, ettei tämmöiseen välimiestehtävään sitten lupaa anneta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Asia, jota käsitellään, on varsin tärkeä, koska kysymys sivutoimesta liittyy moneen muuhunkin asiaan kuin vain elämän jokapäiväiseen työhön virkatyössä. Näin ollen tällä saattaa olla monia muitakin ulottuvuuksia. Minusta tehty lakiesitys on juuri sillä tavalla, kuin edustajat Karpio ja Kankaanniemi toivat esille, hyvin perusteltu ja tällä tavalla vietäväksi eteenpäin tätä kaikin tavoin voi kannattaa.

Koska sivutoimet ovat merkittävä osa yhteiskunnan toimintoja, niitä ei pidä kieltää mutta niillä ei saa haitata päätointa. Missään tapauksessa ei saa vaarantaa tuomarin puolueettomuutta tai sitä substanssia, jota hän vaativassa työssään hoitaa. Mielestäni tehty hallituksen esitys on kannatettava nimenomaan niillä huomioilla, joita edustajat Karpio ja Kankaanniemi ovat tuoneet esille.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ajatellen ennen kaikkea oikeuslaitoksen uskottavuutta kansalaisten silmissä toivoisin, että käytännössä työnantaja suhtautuisi varsin ahdasmielisesti tuomareiden sivutoimilupiin. Sitä voisi auttaa sekin, että tuomareiden palvelussuhteen ehdot saatettaisiin sellaiselle tasolle, että heillä ei ainakaan olisi taloudellista tarvetta ja intressiä hakeutua paremman toimeentulon toiveissa ja tavoitteissa sivutoimiin vaan että omaa virkaa hyvin hoitamalla he saisivat katetta niille opinnoille ja sille pitkälle työlle, jota he ovat tehneet valmistuessaan tuomareiksi.

Todella mainitut jääviysongelmat ovat oleellisia ja ennen kaikkea se, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että tuomarit ovat todella riippumattomia kaikissa suhteissa ja myöskin taloudellisesti. Tämä silloin edellyttäisi, että heidän palvelussuhteen ehtonsa todella saatettaisiin vähän paremmalle tasolle kuin tällä hetkellä.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Kun keskustelussa on päästy lääkärin toimista itse asiaan, tuomarin toimiin, se on ollut hyvin asiapitoista ja hallituksen esitys on saanut laajan tuen. Lakivaliokunnan tekemät muutokset ovat perusteltuja.

Tässä yhteydessä muistuttaisin siitä, että myös prosessisäännöksiin tehtävät muutokset koettavat edistää sitä, että varsinaisiin oikeudenkäynteihin tuomioistuinten käsiteltäväksi uskallettaisiin viedä sellaisia erityisasiantuntemusta vaativia riitoja, jotka nyt hyvin suurella markkinaosuudella menevät välimiesoikeuksiin.

Kun siviiliprosessia muutetaan joustavammaksi ja tuomarin hiukan välittelevää ja neuvottelevaakin roolia mahdollistetaan normaalissa oikeudenkäynnissä, uskon, että pitkällä tähtäimellä se auttaa näiden isojen riitojen pitämiseksi ihan yleisten tuomioistuinten käsiteltävinä.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen pitkälti vei sanat suustani. Halusin siinä vaiheessa pyytää puheenvuoron, kun ed. Kuosmanen mielestäni sekoitti puurot ja vellit.

Minusta se seikka sinänsä, että jonkun asiantuntijan tehtävästä maksetaan suuri palkkio, ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi epäsuhteessa työmäärään ja asiantuntemukseen. Mielestäni myöskin on pikemminkin niin, että pitää ottaa huomioon se, että tuomareiden edut heidän virkasuhteistaan ovat tällä hetkellä ilmeisessä epäsuhteessa heidän työtaakkaansa, heidän koulutukseensa ja työskentelyolosuhteisiinkin. Mielestäni tämä asia pitäisi ottaa vakavasti pohdittavaksi.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kokkonen on nyt käsittänyt väärin minun puheeni. Hän ei tarkkaan kuunnellut siinä mielessä, että minä puhuin nimenomaan korkeimman oikeuden jäsenten palkkioista ja sitten välimiesoikeuden palkkioista, joista ovat nähtävissä ihan julkisuudessa kaikki verotiedot. Mutta yleensä tuomareiden palkat julkisissa viroissa ovat erittäin alhaiset siihen verrattuna, mitä vastaava palkka on yksityisellä sektorilla. Tämä epäkohta pitää korjata. Tuomareiden normaalipalkat julkisella sektorilla ovat jälkeenjääneet noin 20—30 prosenttia. Siihen toivon julkisen sektorin tekevän korjauksen mahdollisimman pian.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun ed. Kuosmanen hieman kehitteli puheenvuoroaan, ymmärsin hänet oikein ja olemmekin samalla linjalla, että tuomareiden palkkoja pitää korottaa kolmisenkymmentä prosenttia.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen samaa mieltä, että ed. Kuosmanen on tässä oikeassa osittain. Nimittäin tuomarit ovat usein ajautuneet välimiesoikeuksiin eri tehtäviin sen vuoksi, että erityisesti hovioikeudessa nuorempien tuomareiden palkat ovat olleet kohtuuttoman pienet tehtävien tärkeyteen nähden. Mutta aivan äskettäin tuomarit ovat saaneet kautta linjan toistakymmentä prosenttia palkankorotusta, ja luvassa on jatkossa nimenomaan ylimpien tuomareiden eli korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkankorotuksia.

Lakivaliokunta on tähän kiinnittänyt muutamana vuotena huomiota, epäkohtaan, joka ajaa tuomareita ottamaan sivutoimia, jotta he saisivat mielestään kokonaisansion kohtuullisemmaksi kuin tähän asti on vallinnut.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ed. Kuosmanen selvensi, mitä hän tarkoitti, kun hän antoi myöskin myötätuntoa sille, että tuomareitten palkat eivät välttämättä ole mitään erikoisia alioikeuksissa. Hän totesi sitten, miten korkeimpien oikeuksien tuomareiden palkkiot määräytyvät. Luulen kuitenkin, että tämä asia, mistä nyt puhutaan, eli puhutaan heidän oikeudestaan harjoittaa sivutoimia, olla esimerkiksi välimiesoikeuksissa oikeuden jäseninä tai puheenjohtajina, on aivan eri asia kuin se, mitä on palkkioista puhuttu. Toki korkeimpien oikeuksien jäsenten palkatkaan eivät ole sitä luokkaa, mitä ed. Kuosmanen väitti.

En ollenkaan väitä, että merkittävissä välimiesoikeudenkäynneissä oikeuden jäsen ei voisi päästä huomattaviinkin sivutuloihin. Mielestäni se ei välttämättä ole edes väärin, jos on pätevä henkilö, joka voi hoitaa asian niin, ettei hänen päätoimensa vaarannu siinä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys julkishallinnollisen, julkisoikeudellisen yhteisön virkamiehen sivutoimesta on tietysti laajakantoisempikin; tätä hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain 18 §:n muuttamisesta eräältä osa-alueeltaan käsittelee. Itse olen ollut julkisoikeudellisen yhteisön virassa 18 vuotta, valtion palveluksessa, sitten sivutoimisessa tehtävässä, ja tiedän hyvin problematiikan, joka tähän kysymyksenasetteluun kätkeytyy. En näe sitä ollenkaan palkkauksellisena enkä palkkapoliittisena kysymyksenä vaan näen sen kahtalaisena kysymyksenä: toisaalta henkilön oikeutena harjoittaa oman virkatyönsä ohella tehtävää, johon hän kokee liikenevän aikaa ja jonka hän kokee niin tärkeäksi, että haluaa antaa siihen oman panoksensa. Toisaalta on kysymys tehtävästä, joka tarvitsee alan erityiskoulutetun osaajan, ja tehtävästä, joka tulee hoitaa. Monta kertaa voi olla vaikeaa tähän tehtävään saada henkilöä, ellei tällainen joustava esitys ja mahdollisuus sivutoimesta sitä salli.

Sen vuoksi toivon, että esitys, joka nyt on tehty hallituksen toimesta, hallituksen esitys laiksi valtion virkamieslain 18 §:n muuttamisesta, menee eteenpäin ja niillä huomioilla, joita muun muassa edustajat Karpio ja Kankaanniemi ovat tuoneet esille. Mutta kysymys on paljon laajakantoisemmastakin kysymyksestä. Muun muassa ed. Karjula viittasi myöskin lääkärien sivutoimiin. Siinäkin ovat osaltaan yhteiskunnan palveluksessa olevat henkilöt kyseessä. Toisaalta on kysymys henkilön oikeudesta pätevöityä, säilyttää ammattitaitoaan, tietysti myös kysymyksestä ansaita mutta myöskin siitä, että yhteiskunta saa osaavaa, korkeasti koulutettua ammattihenkilöstöä palvelukseensa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä kysymys on saanut varsin laajamittaisen keskustelun, ja toivon, että asiassa edetään niillä suuntaviivoilla, joita muun muassa edustajat Karpio ja Kankaanniemi ovat tuoneet esille, hallituksen esityksen linjalla.

Matti Saarinen  /sd:

Herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä vielä kiinnittää yhteen seikkaan huomion, kun pohditaan käsitettä sivutoimilupa. Tavanomaisessa työelämässä sivutoimilupa myönnetään aina sillä perusteella, että siihen ei käytetä työaikaa. Ei sorvarille voida myöntää jotain muuta sivutoimilupaa silloin, kun sorvi pyörii. Sen sijaan virkamiehille voidaan myöntää sivutoimilupa siten, että he saavat käyttää osittain sivutoimen hoitamiseen virka-aikaa. Tässä suhteessa viittaan siihen, että myönnettäviä sivutoimilupia pitäisi myöntää, niin kuin sanoin, ahdasmielisesti ja pitkälti sillä perusteella, että virka-aikaa niihin ei käytettäisi, koska silloin pitäisi hoitaa virkaa ja hoitaa niitä asioita, jotka ovat vireillä ja joitten käsittely kestää varsin pitkään, joitten prosessit ovat pitkiä.

Kaiken kaikkiaan sivutoimilupien myöntämistä en pidä onnistuneena niillä perusteilla, niin kuin ed. Kokkosen ym. kanssa on todettu, että palvelussuhteen ehtojen pitäisi tuomareilla olla niin, että heillä ei olisi tarvetta kerta kaikkiaan mihinkään sivutoimiin lisätulon hankkimiseksi.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärsin, että ed. Saarinen puhui laajemminkin virkamiesten sivutoimiluvista. Kun muistelen omaa virkamiesaikaani, josta nyt ei ole kovin pitkä aika vielä, minulla on se mielikuva, että virkamies tarvitsee sivutoimiluvan, vaikka ei käyttäisi työaikaansa, virka-aikaansakaan tuohon sivutoimeen. Pidän kohtuuttomana useitten virkamiesten kannalta sitä, että he eivät voisi hankkia lisäansioita, juuri niin kuin ed. Saarinen totesi, että sorvari voi hankkia lisäansioita. Usein akateemisesti koulutetut ovat kaulusköyhälistöä ja hekin haluavat elättää perheensä kunniallisesti. Mielestäni pitää miettiä tulevaisuudessa sitä, onko hieman vanhakantainen ajatus se, että virkamies antaa koko kapasiteettinsa valtion tai kunnan käyttöön. Mielestäni nykyään virkamiehiin pitäisi pääsääntöisesti — nyt en tarkoita tuomarinvirkoja — soveltaa saman tyyppisiä säännöksiä kuin kehen tahansa sorvaajaan.

Toimi  Kankaanniemi  /skl:

Arvoisa puhemies! Välimiesoikeuskysymys on noussut nyt liiankin painokkaasti siltä kannalta, että se on tuomarien rahanhankintakeino. Se on erityisesti myös yksi muoto käydä oikeutta ja ehkä kuitenkin aika edullinen ja monessa tapauksessa tavattoman perusteltu, esimerkiksi liikesalaisuuksien ja tällaisten säilyttämisen kannalta, joita ei voida avoimessa tuomioistuinkäsittelyssä säilyttää. Siinä mielessä on tietysti järjen käyttö sallittava uuden lainsäädännönkin voimaan astumisen jälkeen, eli silloin, kun se on järkevää, pitää antaa mahdollisuus. Sitten taas välimiesoikeus toimii hyvin, kun siellä on arvostetut, asiantuntevat tuomarit, ja niitä löytyy korkeimmista oikeusasteista, eli ei ole tarkoitus tuhota tätä menettelyä ja järjestelmää vaan tuoda luottamusta tuomioistuimiin niin, että sivutoimiluvat ovat käytössä.

Ongelmaksi ehkä tässä muodostuu enemmänkin se, että sivutoimiluvat eivät ole julkisia ja sitä kautta luottamus tähän järjestelmään ei ole paras mahdollinen. Valiokunta toteaakin, että asiaa pitää selvittää julkisuuslainsäädännön tarkistusten yhteydessä. Ilmeisesti niitä ei voida siinäkään yhteydessä julkisiksi saattaa, mutta asiaa pitää selvittää vielä enemmän kuin lakivaliokunnalla oli tässä yhteydessä mahdollisuuksia.

Matti Saarinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kokkosen puheenvuoron johdosta totean vielä, että ajattelen aivan samalla tavalla virkamiesten oikeudesta ottaa vastaan sivutoimia. Mutta tuomarinviran haltijat ovat niin erikoisasemassa, että heidän kohdallaan pitää nähdä asia toisin kuin tavanomaisten virkamiesten kohdalla. Yleensä kai on niin, että tavallisten virkamiesten sivutoimiluvat peilataan lähinnä sitä taustaa vasten, että virka-ajan ulkopuolella ei saisi ottaa vastaan sellaisia tehtäviä, jotka ovat sopimattomia ja menevät törkeästi tai kerta kaikkiaan viranhoidon kanssa ankarassa ristiriidassa oleville tehtäväalueille. En osaa edes kuvitella, mitä ne voisivat olla. Niitten pitäisi olla sopusoinnussa viranhoitajan varsinaisen leipätyön kanssa. Niitä tapauksia on kai äärimmäisen harvoin, milloin ne olisivat ristiriidassa, mutta niitä voi olla. Se voi olla vaikka jokin kilpaileva taho, tai kuvitellaan vaikka, että joku opettaja menisi illaksi johonkin pornoluolaan tarjoilijaksi. Silloin pitäisi miettiä, onko se viranhoidon kanssa synkronissa.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saatan kuvitella, että tuomarillakin saattaisi olla sellaisia sivutoimia, jotka olisivat aivan hyvin synkronissa muitten yhteiskunnallisten tehtävien kanssa, kuten esimerkiksi jos tuomari haluaisi olla vaikka sivutoiminen urheiluseuran toiminnanjohtaja.