Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Regeringens förslag om att införa en möjlighet till tillfälligt skydd är ett instrument som bara kommer att användas i undantagsfall. När så stora mängder av människor söker sig till vårt land på grund av nödsituationer såsom krig eller naturkatastrofer att det vanliga asylförfarandet lamslås skall det tillfälliga skyddet ge så många som möjligt hjälp. Trots att den mängd människor som får Finlands asylförfarande att gunga tycks vara ovanligt liten utgår regeringens proposition från att det skall handla om verkligt stora grupper då det tillfälliga skyddet skall tillämpas.

I propositionerna finns däremot inga definitioner på hur stor en katastrof skall vara eller hur stor mängden människor som är på flykt skall vara för att det här undantagsförfarandet skall kunna tas i bruk. I stället skall statsrådet genom en förordning fatta beslut om vilka befolkningsgrupper som skall ges möjlighet att få ett tillfälligt skydd.

På Sfp:s initiativ har propositionen ändrats på den här punkten. I det ursprungliga förslaget skulle utlänningsverket göra denna prövning men Sfp ansåg att statsrådet är den rätta instansen för att fatta beslut med en så stor principiell innebörd. Det här sammanhänger också med det att det är regeringen som genom en förordning har rätten att precisera när asylprocesser, som satts i gång innan det tillfälliga skyddet trätt i kraft, skall eller inte skall avbrytas.

Arvoisa puhemies! Hieman yllättäen itse lakiesitys ei sisällä viittauksia EU:n lainsäädäntöön tilapäisestä suojelusta, jota parhaillaan käsitellään ministerineuvostossa. Kansallisessa lainsäädännössämme tarkoitetuissa tapauksissa nimittäin on ilmeistä, että asiassa tarvitaan koordinointia kansainväliseltä taholta, meidän tapauksessamme lähinnä EU:n taholta. EU:ssa neuvotellaan parhaillaan tilapäisen suojelun kestosta: kaksi vai kolme vuotta. Inhimillisesti katsoen on tärkeää, ettei ihmisten anneta elää epätietoisuudessa tulevaisuudestaan pitkiä aikoja. Kaksi vuotta on jo pitkä aika. Tämän vuoksi on onnetonta, että eurooppalaisella tasolla edes keskustellaan mahdollisuudesta pidentää ajanjaksoa kolmeen vuoteen. Hallituksen esityksessä enimmäisaika on kaksi vuotta.

Jag vill ännu understryka betydelsen av rätten till återförening av familjer och att den här rätten inte får kringskäras. Nu ingår den här rätten i lagförslagen. Det är också viktigt att de som kan få det tillfälliga skyddet också har sådana rättigheter som flyktingar allmänt taget har i vårt land.

Som avslutning vill jag upprepa att det i alla skeden är av central betydelse att rättssäkerheten garanteras för var och en. Innebörden av det tillfälliga skyddet måste tydligt klargöras för dem som det berör.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamisesta käsittelyssä. Kysymys on siitä, että oleskelulupa haluttaisiin antaa myöskin tilapäistä suojelua tarvitseville. Hallituksen esityksen mukaan lupa olisi kahden vuoden jaksoksi, jonka jälkeen tilapäistä oleskelulupaa ei enää voitaisi myöntää.

Suomalaisessa käytännössä turvapaikanhakijoiden osalta tietenkin perustana on vuodelta 1951 oleva Geneven pakolaissopimus. Geneven pakolaissopimuksen ratifioineet maat, kuten Suomi ja kaikki Euroopan unionin jäsenmaat, lähtivät liikkeelle siitä, että henkilölle, joka on joutunut kotimaassaan henkilökohtaisesti vainotoimenpiteiden kohteeksi uskonnostaan, mielipiteistään, etnisestä asemastaan tai sosiaalisesta asemastaan johtuen, Geneven sopimuksen allekirjoittaneet maat ovat valmiita antamaan suojelua ja turvapaikan. Geneven pakolaissopimuksen lähtökohtana on henkilökohtaisen vainon todistamisen tarve, ja kyse on nimenomaan subjektiivisesta turvapaikansaantioikeudesta.

Kansainvälisesti on kuitenkin yhä enemmän jouduttu toteamaan, että henkilökohtainen vaino ei ole pääsääntöinen syy pakolaisilmiöille. Ennen kaikkea on korostettu kollektiivisen suojan puutetta esimerkiksi sotatilanteissa tai aseellisissa selkkauksissa, jotka synnyttävät voimakkaan pakolaisaallon. Nämä ihmiset, tämän kaltaiset pakolaiset, eivät nauti sitä suojaa, jonka Geneven sopimus antaa.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa luvut ovat aika havahduttavia. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 eli kymmenen vuoden aikana Suomeen tuli turvapaikan anojia 21 462. Ainoastaan 131:lle myönnettiin turvapaikka niiden kriteerien mukaisesti, jotka Geneven sopimus määrittää ja jotka myöskin Suomen lainsäädännön mukaan ovat pohjana turvapaikkoja myönnettäessä. (Ed. Aittoniemi: Siinäkin oli liikaa!) Tämä kuvaa sitä, että itse asiassa Geneven sopimuksen pohjalta toimittaessa ollaan koskettamassa vain jäävuoren huippua.

Tosiasiassa Suomessa annettiin kuitenkin pysyviä oleskelulupia henkilöille, jotka eivät saa suojaa kotimaassaan väkivaltaisen konfliktin vuoksi, 6 900 ihmiselle. (Ed. Aittoniemi: Sosiaalipummeja!) Tämä luonnollisesti on se voisiko sanoa varsinainen pakolaisvirta ja pakolaisongelman tausta. Nyt hallitus on lähtenyt liikkeelle siitä, että pyritään nimenomaan siihen, että myöskin jos konflikti on tilapäinen luonteeltaan ja kotiinpaluun mahdollisuus on luontevasti olemassa, luotaisiin käytäntö tilapäisen suojelun puitteissa annettavalle oleskeluluvalle. Tämä kieltämättä on hyvä uudistus. Se noudattaa sitä käytäntöä, joka myöskin Euroopan unionin jäsenmaissa muualla on. Schengen-sopimuksen käytäntöön tullessa luonnollista onkin, että turvapaikkakäytännöt harmonisoituvat koko unionin alueella. Tämä on luonnollisesti järkevää.

Ongelma tässä kuitenkin on se, ja toivottavasti siitä ei muodostu ongelmaa, että jos henkilö on aidosti pysyvän turvapaikan tarpeessa, pysyväisluonteisen oleskeluluvan tarpeessa, niin tilapäistä oleskelulupaa käytettäisiinkin välineenä, jolla vältettäisiin ja väistettäisiin se prosessi, suojelun antamisen tarve, joka Suomella Euroopan unionin jäsenmaana on viime kädessä. Tältä osin hallituksen esitys ei ole väistävä, vaan se korostaa, että tilapäisellä suojelun mahdollistamisella pyritään itse asiassa turvapaikkahakemusprosessien, oleskelulupahakemusprosessien käsittelyn nopeuttamiseen. Se siis helpottaa luvan saantia ja ennen kaikkea se on myöskin oleskeluluvan saajan kannalta sikäli tähdellistä, että jos päästään nopeampaan asioiden käsittelyyn, niin inhimillisesti myöskin elämäntilanne vakiintuu nopeammin, perheiden jälleenyhdistäminen tulee mahdolliseksi ja myöskin työlupien saanti tulee välittömästi voimaan.

Ed. Aittoniemi huutaa takapenkiltä, että kysymys on sosiaalipummista tai elintasopakolaisesta. Hän käyttää näitä termejä. Kysymys on inhimillisistä tragedioista joka ikisen pakolaisen kohdalla, ja on täysin väistämätöntä ja välttämätöntä, että me sen suojan annamme niille ihmisille, joille kotimaassaan tätä suojaa ei voida antaa.

Ed. Aittoniemen näkemyksen mukaan luonnollisesti, jos ihminen tulee tänne eikä esimerkiksi työllisty, häntä kutsutaan sosiaalipummiksi, ja jos hän työllistyy, niin ed. Aittoniemi toteaa, että hän vie ne viimeisetkin työpaikat meiltä. Tässä suhteessa suo siellä, vetelä täällä. Tuon tyyppisellä perusasennoitumisella, argumentoimisella, me emme kovin pitkälle pääse.

Hallituksen esitys joka tapauksessa on kannatettava. Se tunnistaa myöskin tilapäisten pakolaisvirtojen merkityksen, mitä Euroopassakin olemme nähneet muun muassa Balkanin kriisin osalta. Tällä tavalla meidän turvapaikkakäytäntömme, oleskelulupakäytäntömme, tulee jouhevammaksi ja tehokkaammaksi ja myöskin noudattaa Euroopan unionin periaatteita.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa herra puhemies! On positiivista, että Suomessa pyritään tällä uudella oleskelustatuksella nopeuttamaan oleskeluluvan saamista. Luvan saaminen, vaikka tilapäisenkin, lisää niiden ihmisten turvallisuudentunnetta, jotka ovat joutuneet lähtemään kotiseudultaan pakoon esimerkiksi väkivaltaa tai ympäristökatastrofeja. Turvallisuutta lisäisi myös se, että tilapäistä suojelua saava voisi saada perheenjäsenensäkin Suomeen, toisin kuin turvapaikan hakijat. Toisaalta on otettava huomioon, että tilapäisyys on vajavaista turvallisuutta. Mitä merkitsee pienen koululaisen elämässä kahden vuoden maksimioleskeluaika tai teini-ikäisen suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen totuttelevan nuoren mielessä kaksi vuotta? Tilapäisyys merkitsee aikuisillekin sitä, että on turhaa tuhlata voimavarojaan uuden opetteluun, on turhaa yrittää solmia ihmissuhteita, kun elämä on varsin väliaikaisissa uomissa. On vaara, että kulttuurien yhteentörmäystä jollain tavalla vahvistetaan tällaisella sinänsä myönteisellä säätelyllä.

Ehdotetun muutoksen lähtökohtana on, että tilapäistä suojelua saaneet palaavat asuinmaahansa vapaaehtoisesti sen jälkeen, kun turvallinen ja ihmisarvoinen paluu on mahdollista. Suomen viranomaiset tutkivat turvallisen paluun edellytykset, ja jos paluu Suomen viranomaisten mielestä on mahdollinen, mutta henkilö ei vapaaehtoisesti halua palata asuinmaahansa, hänet voidaan poistaa maasta vastoin tahtoaan.

Esityksen mukaan Ulkomaalaisvirasto voi harkintansa mukaan myöntää myös turvapaikan tai pysyväisluonteisen oleskeluluvan tilapäisen suojelun tarpeessa olevaan ryhmään kuuluvalle henkilölle. Ulkomaalaislakiin ehdotetaan kuitenkin myös mahdollisuutta keskeyttää tilapäistä suojelua saavan henkilön turvapaikkahakemuksen käsittely. Tilapäisen suojelun päätyttyä turvapaikan hakijalta olisi tiedusteltava, haluaako hän, että hänen hakemuksensa käsitellään.

Ajattelen, että ehkä pitäisi harkita, voisiko niillä tilapäisen suojelun tarpeessa olevilla perheillä, joissa on alaikäisiä lapsia, tai etenkin yksin tulleilla alaikäisillä olla oikeus heti hakea normaalissa käsittelyjärjestyksessä etenevää pysyvää oleskelulupaakin. Tilapäinen suojelu alkaisi heti, ja henkilö saisi tilapäisen oleskeluluvan, mutta samalla halukkaiden turvapaikkahakemukset etenisivät normaalissa käsittelyssä. Näin voitaisiin välttää vasten tahtoa tapahtuvan maastapoistamisen pelko ja tilapäisen suojelun päättymistä seuraava oleskelulupahakemuksen käsittelyajan epävarmuus.

Useimmat väliaikaista suojelua saavat ilmeisesti kuitenkin haluavat palata omaan maahansa. Sehän on tietysti lähtökohta koko tässä käsittelyssä, mutta niillä, joiden elämä olisi alkanut juurtua tänne, etenkin jos ajatellaan lapsia, jotka melko nopeasti sopeutuvat uusiin ympäristöihin, tulisi olla mahdollisuus jäädä pysyvästikin rikastuttamaan suomalaista kulttuuria.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakiin ehdotetussa muutoksessa lähtökohtana on esimerkinomaisesti Kosovon tilanne, jossa satatuhatta kosovolaista joutui siirtymään maastaan, koska he tarvitsivat tilapäistä suojelua. Heistähän Suomeen otettiin noin tuhat.

Minusta nämä säännökset selkeyttävät tilannetta juuri tilapäisen suojelun osalta. Valtioneuvosto asetuksellaan päättäisi perusteista. Hakija voisi tilapäisen suojelun ohella hakea myös pysyvää turvapaikkaa. Nämä hakemukset myös tutkittaisiin. Ja tietysti lähtökohtana, kuten edelläkin on todettu, olisi se, että meidän kotouttamistoimin tällaisen henkilön ja henkilöryhmän oleskelua Suomessa tuettaisiin eri tavoin. Tilapäisessä suojeluksessa oleva henkilö saisi perheenjäsenensä tänne. Mutta tavoitteena olisi myös tukea sitä, että turvallisen paluun niin salliessa tilapäisen suojelun, oleskeluluvan saaneet voisivat palata kotiin ja lähtömaahansa.

Minusta tämä menettely on lähtökohtaisesti perusteltu ja selkeän tuntuinen. Toki nyt, kun valiokuntaan nämä hallituksen esitykset menevät, niin valiokunnan osalta ja lausunnon antajien myös on tietysti selvitettävä ne periaatteet, sisältyykö tähän jotain sellaista uutta, mikä ei täysin vastaa niitä tavoitteita, joita meillä Suomessa on näille menettelyille asetettu. Mutta se on sitten valiokunnan tehtävä.

Antero Kekkonen  /sd:

Puhemies! Tässähän on ihan keskeistä, tekisi mieleni sanoa olennaisinta, tilapäistä suojelua koskeva kysymys. Eli tilapäistä suojelua koskevan menettelyn yhtenä tavoitteena on pyrkiä vakiinnuttamaan mahdollisimman nopeasti tilapäistä suojelua hakevan oikeusasema ja hänen tilanteensa. Sehän on juuri se seikka, jonka ympärillä tämä problematiikka mitä suurimmassa määrin pyörii.

Minusta ne puheenvuorot, joita täällä on käytetty, ovat olleet erinomaisen hyviä. Minusta ne ovat olleet linjassa hallituksen esityksen kanssa, joka muuten on aika hyvä. Erityisesti ilolla on pantava merkille se, että näiden parhaiden puheenvuorojen käyttäjät ovat poliittisesta oppositiosta, mikä osoittaa, jos vähän yleistäen tulkita saa, sen, että suomalainen pakolaiskeskustelu on ilmiselvästi löytämässä, ellei jo peräti löytänytkin, uomansa suhteellisen sivistyneelle tasolle. Täällä ei enää käydä niitä mahdottomia keskusteluja, joita käytiin 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Ihan selvästi eurooppalainen muutos yhdistyneenä suomalaiseen muutokseen on tuonut myöskin tähän saliin, uskaltaisin sanoa, perin juurin humaanin näköalan tähän asiakokonaisuuteen, joka kuitenkin on eurooppalaisista pulmista tulevaisuudessa yksi suurimmista, ellei suurin.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen 23/2001 vp liitteenä ja esityksen pääasiallisena sisältönä pidetään myöskin ympäristökatastrofin aiheuttamaa vaaratilannetta ja muuttoaaltoa tuon enemmän ja paljon puhutun aseellisen selkkauksen ja muun väkivaltatilanteen lisäksi. Onkin hyvin tärkeätä, että myös lainsäädännöllisesti valmistaudutaan siihen valitettavaan tosiseikkaan, että ympäristökatastrofit tulevat yhä tavallisemmiksi ja tulevat koskemaan ja koskettamaan miljoonia tämän planeetan asukkaita. Tuntuu tietysti kuluneelta viitata siihen, että ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ilmaston äärimuutokset, ääritilanteiden lisääntyminen, jäätiköiden sulaminen jne., ovat tosiseikkoja, jotka johtavat näiden ympäristökatastrofien lisääntymiseen ja yleistymiseen.

Tässäkin yhteydessä sen lisäksi, että tällaista lainsäädäntöä kehitetään, että ikään kuin hallitaan jo syntyneitä, syntymässä olevia ongelmia tai niiden seurauksia, pitäisi tietysti pyrkiä kaikin keinoin siihen, että tällaisia ympäristökatastrofeja ei tapahtuisi, ja niiden ehkäisemiseen. Se on tietysti paljon vaikeampaa, ja viimeaikaiset tiedot kansainvälisestä politiikasta lisäävät tätä uhkaa ja tämän ongelman vaikeutta.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vielä siihen, mikä eräissä puheenvuoroissa tulikin esille, että parhaillaanhan Euroopan unionin piirissä näitä asioita valmistellaan. Suomi on osaltaan ollut aloitteellinen, puheenjohtajamaana myös aloitteellinen näissä asioissa. Voi sanoa, että Suomen säännökset ovat mielestäni kohtuullisen hyvin linjassa näissä asioissa.

Kuitenkin on syytä tehdä ero sen kanssa, että meillä herkästi pakolaispolitiikka sekoittuu maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä on selkeästi kyse pakolaisuudesta ja tilapäisen tilanteen edellyttämästä tilapäisestä suojelusta. Kysymys on siis joko aseellisen selkkauksen, väkivaltaisuuden tai ympäristökatastrofin aiheuttamasta suuremmasta tai pienemmästä, mutta kuitenkin mittavasta joukkopaosta, kun tilapäisestä suojelusta puhutaan, ja siihen liittyvästä pakolaisuudesta.

Mitä sitten maahanmuuttopolitiikkaan tulee, niin totta on se, että nämä asiat on myös mietittävä, myös pelisäännöt ja tarve, millä tavoin näitä siirtolaisuuteen liittyviä asioita unionissa ja meillä Suomessa kehitetään. On tietysti tärkeä olla näissä keskusteluissa aktiivisesti myös mukana.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiinnittäisin oikeastaan huomiota vain siihen seikkaan koskien hallituksen esitystä 25/2001 kotouttamislain muuttamisesta, että viranomaisten yhteistyö nousee näissä kysymyksissä usein ehkä hieman ongelmallisena esiin monen eri hallinnonalan välillä. Toivoisin, että valiokunta tähän tarttuisi myös omassa käsittelyssään.

Lisäksi pidän erittäin hyvänä sitä, että hallituksen esityksessä on tehty tiettyjä lisäyksiä esimerkiksi kotouttamisohjelmasta mainitussa kohdassa, jossa kunnan odotetaan laativan kotouttamisohjelma. Nyt tässä on uutena kohtana myöskin, että tähän ohjelmaan tulee sisällyttää etnisen tasa-arvon ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen. Näiden keinojen pohtiminen on valitettavasti kunnissa jäänyt aivan turhan vähälle huomiolle tähän mennessä sovelletun lain puitteissa.