Täysistunnon pöytäkirja 37/2002 vp

PTK 37/2002 vp

37. PERJANTAINA 5. HUHTIKUUTA 2002 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

1) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomus ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2001

 

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen katsaus vuodelta 2001.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää teitä Suomen Etyj-valtuuskunnan puheenjohtajana. Erinomaisella tavalla olette jouhevasti onnistunut viimekin vuonna tuossa tehtävässä ja luonut hyvän hengen, jolla suomalaiset ovat työskennelleet Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa. Roolinne vuoksi täällä ette voi käyttää tätä puheenvuoroa, ja Etyj-valtuuskunnan varapuheenjohtajana minulla lienee tehtävänä esitellä tuo kertomus.

Parlamentaarinen yleiskokous piti tämänvuotisen istuntonsa Pariisissa kesällä. Kokouksen perusteemana oli konfliktien ennaltaehkäisy. Kokous pidettiin heinäkuun alussa, jolloin 11.9. tapahtumat (Hälinää — Puhemies koputtaa) eivät vielä vaikuttaneet parlamentaarisen yleiskokouksen työskentelyyn. Sen heijastumat kyllä näkyivät hyvin selvästi sitten, kun parlamentaarisella yleiskokouksella oli ensimmäinen talvi-istunto, joka järjestettiin Wienissä tammikuun lopulla. Tämä olikin selkeä uusi innovaatio yleiskokouksen toiminnassa, jossa pyritään pidempijänteiseen yhteistyöhön ennen kaikkea Etyjin sihteeristön suhteen Wienissä, jolloin talvi-istunnosta tullee ja tuleekin nyt tehtyjen päätösten jälkeen pysyvä elementti Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Itse Pariisin kokouksessa, kuten totesin, suomalaiset olivat hyvin vahvasti ja aktiivisesti mukana monessakin mielessä. Keskustelu, kuten sanoin, keskittyi pitkälti konfliktien ehkäisytyöhön.

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnoissa kuitenkin hyvin keskeinen osa-alue on konkreettinen yhteistyö Etyj-missioiden kanssa, Etyj-toimistojen kanssa, joka parhaiten näkyy eri tyyppisten työryhmien työskentelyssä.

Tällä hetkellä parlamentaarisella yleiskokouksella on useampikin työryhmä. Meillä suomalaisilla on ollut keskeinen rooli myöskin näissä työryhmissä. Itse vedän Moldova-työryhmää. Olen ollut myöskin mukana Valko-Venäjä-työryhmässä. Ed. Paula Kokkonen on ollut mukana Abhasia-työryhmässä. Sen lisäksi on olemassa työryhmä, joka keskittyy nimenomaan Kosovoon ja Välimeren alueen yhteistyöhön.

Nämä työryhmät ovat ehkä keskeisin tapa, jolla parlamentaarikot ovat voineet päästä mukaan myöskin operatiiviseen toimintaan, missä Etyj on hyvin keskeisesti ennen kaikkea Itä-Euroopan alueella. Moldova-työryhmän osalta myöskin meillä suomalaisilla on ollut ilo isännöidä toukokuussa eduskunnan toimesta neuvottelukokousta, joka pidettiin osin täällä Helsingissä, osittain Ahvenanmaalla. Tänne Suomeen kutsuttiin Moldovan sisäisen kiistan eri osapuolet keskustelemaan ja ennen kaikkea seuraamaan ja havainnoimaan Ahvenanmaan itsehallintomallin toimivuutta.

Tuo kokous oli sikäli palkitseva, että selkeästi näki, että Moldovan kiistan osapuolet suhtautuivat hyvin vakavasti siihen työhön, jota me Moldova-työryhmässä olemme tehneet, ja vierailu ei ollut vain parlamenttiturismia, vaan hyvin konkreettisesti paneuduttiin itsehallintolain yksityiskohtiin. Ja mikä olennaisinta, tuohon parlamentaarisen yleiskokouksen järjestämään prosessiin osallistuivat myöskin kaikki Moldovan kiistan pääneuvottelijat. Tässä selkeästi nähdään parlamentaarisen työn ja hallitustenvälisen yhteistyön merkitys.

Tämän pohjalta allekirjoittanut oli Yhdysvaltain kongressissa Washingtonissa kuultavana ja myöskin olen ollut Wienissä pysyvän neuvoston kuultavana Moldova-työn osalta.

Toinen keskeinen osa-alue parlamentaarisen yleiskokouksen konkreettisissa toiminnoissa on vaalitarkkailu. Etyjin parlamentaarinen yleiskokous on se johtava poliittinen vaalitarkkailuelin, kun kansainvälistä vaalitarkkailua on tehty. Pidempijänteinen vaalitarkkailuhan tapahtuu Etyjin ihmisoikeuskomitean Odihrin kautta, mutta nimenomaan kansanedustajat osallistuvat lyhytaikaiseen vaalitarkkailuun. Suomalaisilla tässäkin suhteessa vaalitarkkailun osalta on viime vuonna ollut hyvinkin keskeinen rooli. Ed. Paula Kokkonen muun muassa veti Etyjin vaalitarkkailuryhmän, itse asiassa veti kansainvälistä vaalitarkkailua Azerbaidzanin vaaleissa, jotka pidettiin viime vuoden alkupuolella. Itselläni oli vastaava tehtävä Moldovan vaalien osalta maaliskuussa viime vuonna. Ehkä kaikkein merkittävimpänä sain myöskin vetää Etyjin vaalitarkkailun ja kansainvälisen vaalitarkkailun Valko-Venäjällä viime vuoden syyskuussa. Näissa kaikissa vaaleissa, joissa me suomalaiset olimme siis keskeisesti mukana, oli omia ongelmakohtiaan. Azerbaidzanin vaaleissa jouduttiin suorittamaan täydennyskierros. Siellä oli selkeästi sellaisia ongelmia, jotka pakottivat uusintakierrosten toteuttamiseen. Moldovan vaalien, jotka sinänsä suoritettiin lain mukaisesti vapaina ja oikeudenmukaisina vaaleina, suurempana ongelmana oli se, että Transnistrian separatistisella alueella näitä vaaleja ei voitu toteuttaa ja toimeenpanna. Valko-Venäjän vaalit ovat historia sinänsä. Valitettavasti kansainväliset vaalitarkkailijat joutuivat toteamaan, että Valko-Venäjän presidentinvaalit eivät täyttäneet Etyjin sen kummemmin kuin Euroopan neuvostonkaan oikeudenmukaisille vaaleille annettuja kriteereitä. Jouduttiin kuitenkin toteamaan se myöskin, että demokraattisille pluralistisille instituutioille kuitenkin oli jonkin verran liikkumatilaa Valko-Venäjälle syntynyt. Siltä pohjalta päädyttiin siihen, että kansainvälisen yhteisön ei tulisi kuitenkaan eristää Valko-Venäjää. Kiistahan on edelleenkin auki, ja monessa mielessä Valko-Venäjän kehitys on ongelmallinen ja myöskin Etyjin seurannan alla.

Myöskin muissa vaalitarkkailuissa suomalaiset olivat vahvasti mukana. Oli Kosovossa vaalit. Ed. Liisa Hyssälä osallistui Kosovon vaaleihin. Albaniassa oli myöskin vaalit, joissa ed. Anni Sinnemäki oli Suomesta mukana. Sen lisäksi vaalitarkkailu oli myöskin Montenegrossa. Tässä näkyy hyvin selvästi se, että parlamentaarikot ovat saaneet yhä merkittävämmän, kasvavamman roolin tämän tyyppisessä demokraattisten instituutioiden kehittämisessä ja vahvistamistyössä.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, minulla on se tunne, että se työ, mitä me suomalaiset ja laajemmin parlamentaarikot olemme voineet tehdä Etyjin piirissä, on ollut arvokas tuki sille toiminnalle, mitä nimenomaan hallitustenvälisesti luonnollisesti Etyj primäärisesti edesauttaa. Keskeisenä tehtävänä on tietysti ollut konfliktien ennaltaehkäiseminen, mutta myöskin hyvin keskeisenä työnä on demokraattisten yhteiskuntien jälleenrakennus, oikeusvaltioiden prinsiippien ylösrakennus konfliktien jälkeisessä tilanteessa. Tässä työssä parlamentaarikot ovat voineet oivalla tavalla antaa panoksensa hallitustenväliselle yhteistyölle, jota Etyj, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, elimenä edustaa.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Ed. Kiljunen esitteli hyvin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen toimintakertomuksen. Haluaisin omalta osaltani lisätä tähän muutaman huomion, jotka koskevat parlamentaarisen yleiskokouksen ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen välistä yhteistyötä. Yhteistyö näiden kahden järjestön välillä sujuu hyvin, mutta yhteistyössä on vielä parantamisen varaa. Sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarikot että myöskin Euroopan neuvoston parlamentaarikot ovat ennen kaikkea yhteistyössä vaalitarkkailijoina sellaisissa maissa, joissa saattaa tulla ongelmia itse vaalitapahtuman ja vaalikampanjan toteutuksessa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on tässä suhteessa tehnyt merkittävää, myönteistä ja hyvää työtä. Se on omalta osaltaan juurruttanut parlamentaarisen demokratian, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioperiaatteita uusiin demokratioihin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava se, että monissakin eri maissa, joissa Etyjin ja Euroopan neuvoston tarkkailijat osallistuvat vaalitarkkailuun, on selvä tendenssi joko poliittisen johdon tai opposition taholta pyrkiä käyttämään näiden järjestöjen erilaisuutta myös hyväksi ja saada näiden järjestöjen, yhden järjestön tuki esimerkiksi poliittiselle johdolle tai oppositiolle.

Viime vuosien aikana tällainen kansainvälisen yhteisön eriyttäminen ei enää ole ollut kovin menestyksekästä. Mutta vielä takavuosina esimerkiksi Albanian vaalien yhteydessä silloinen presidentti Berisha käytti valitettavan onnistuneella tavalla hyväkseen kansainvälisen yhteisön eri järjestöjen välisiä näkemyseroja omassa politiikassaan. Se yhteistyön tiivistyminen, joka viime vuosina on tapahtunut Etyjin ja Euroopan neuvoston välillä, on omalta osaltaan ehkäissyt tämän kaltaisen eriyttämisen.

Meillä on aivan lähitulevaisuudessa sellaisia uusia haasteita, joissa molemmat järjestöt ovat mukana ja joissa myös meidän täytyy estää se, että ei tapahdu kantojen eriytymistä. Tarkoitan tässä yhteydessä ennen kaikkea Valko-Venäjän tilannetta. Olen ymmärtänyt niin, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentti on valmis hyväksymään Valko-Venäjän parlamentin edustuksen ensi kesänä pidettävässä yleiskokouksessa. Eli Valko-Venäjä ottaa paikkansa, josta se Valko-Venäjän sisäisen tilanteen takia on ollut pitkään ulkopuolella. Valko-Venäjällähän oli pitkään tilanne, jossa oli tosiasiallisesti kaksi kilpailevaa parlamenttia. Tällä hetkellä tämä tilanne ei enää ole näin yksiselitteinen.

Euroopan neuvosto omalta osaltaan katsoo, että se politiikka, mitä Valko-Venäjällä on harjoitettu viimeisten kuuden seitsemän vuoden ajan, kymmenenkin vuoden ajan, eli eristämisen ja ei-yhteistyön politiikka, ei ole tuonut sellaisia tuloksia, joita Etyj ja Euroopan neuvosto ovat toivoneet. On myönteistä se, että molemmat järjestöt ovat nyt astumassa tällaisen yhteistyön ja dialogin tielle. Me emme vielä tässä yhteydessä voi tietää, tuoko tämä yhteistyön ja dialogin tie parempia tuloksia kuin Valko-Venäjän parlamentin kansainvälisen eristämisen tie. Euroopan neuvosto on asettanut omalta osaltaan tiettyjä ehtoja sille, että Valko-Venäjä voisi palata ehdokasjäseneksi. Olemme edellyttäneet muun muassa poliittisten vankien vapauttamista ja sitä, että parlamentin asemaa päätöksenteossa Valko-Venäjällä vahvistetaan.

Valko-Venäjän parlamentaarikot, sekä presidentti Lukashenkaa tukevat että myöskin opposition edustajat, ovat nykyisin säännöllisesti läsnä Euroopan neuvoston kokouksissa, joskaan Valko-Venäjällä ei ole virallista asemaa. Haluan vielä todeta sen, että tässä Valko-Venäjän kysymyksessä on välttämätöntä se, että Etyjin ja Euroopan neuvoston ohella myös europarlamentti kulkee käsi kädessä yhteistyössä sopien keskenään uusista askelista muun muassa Valko-Venäjän suuntaan.

Rouva puhemies! Me, jotka toimimme kansainvälisissä järjestöissä, käytämme varsin paljon Ahvenanmaan myönteistä itsehallintoesimerkkiä ja tarjoamme tätä esimerkkiä myös monille sellaisille alueille, joilla tällä hetkellä on ongelmia esimerkiksi kansallisten tai uskonnollistenkin vähemmistöjen kanssa. Mielestäni tässä suhteessa tarvitsisimme vähän kättä pidempää. Ongelma on se, että meillä kyllä on käytössämme erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä Ahvenanmaan itsehallintomallista, mutta mielestäni esimerkiksi eduskunta voisi valmistuttaa yhteistyössä Ahvenanmaan itsehallintoelimen kanssa selkeän selvityksen siitä, mikä on Ahvenanmaan oman parlamentin asema ja toisaalta suhde Suomen parlamenttiin ja miten tämä on osa sitä itsehallintoa, joka perustuu myös Suomen perustuslakeihin. Luulen, että me tarvitsisimme tällaisen selkeän aineiston, jota voisimme välittää monillekin eri alueille.

Ed. Kiljunen mainitsi tässä yhteydessä Moldovan johdon ongelmat Transnistrian kanssa, joka on osa Moldovaa. Myöskin Nagorno-Karabahissa on vastaavan kaltainen tilanne, Abhasiassa ja monilla muilla alueilla. Mutta, rouva puhemies, me tarvitsisimme tällaisen aineiston, joka olisi selkeä, yksinkertainen, joka selvittäisi vähän historiaa ja taustoja sekä nykyistä tilannetta. Toivon, että tältä osin eduskunta voisi olla aloitteellinen.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Puhun lyhyesti paikaltani. Haluaisin yhtyä ed. Kiljusen kiitoksiin ensinnäkin puhemiehen roolista valtuuskunnan puheenjohtajana. Myöskin muun valtuuskunnan aktiivisuus on ollut erittäin hyvä, ja se on huomattu myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä. Esimerkiksi ed. Kiljunenhan viime kesänä Pariisin kokouksessa valittiin järjestön varapresidentiksi, joka ei ole mikään vähäpätöinen tehtävä. Se kannattaa panna merkille. Vaikka se ei kuulukaan viime vuoden toimintakertomukseen, tämän vuoden puolellahan ed. Kokkonen on valittu Etyjin gender-raportoijaksi, joka varmasti on yksi näitä merkittäviä tehtäviä, joista vielä suomalaiset muistetaan. Vielä haluaisin kiittää myöskin virkamiehiä, jotka meitä tässä työssä avustavat. Se on erittäin mielenkiintoinen tehtävä.

Tämän tyyppiset tehtäväthän ovat niitä epäkiitollisia tehtäviä, jotka aiheuttavat myöskin poissaoloja eduskuntatyöstä. Joskus kyseenalaistetaan, onko Suomen kansan edustajien tehtävä edustaa Suomea maailmalla, mutta kysymyshän on nimenomaan rauhan ja vakauden edistämisestä maailmalla, ja siinä me suomalaiset olemme erinomaisia demokratian lähettiläitä. Sen tähden pidän tämän kaltaista työtä hyvin voimakkaasti Suomen etujen mukaisena ja sellaisena, jossa Suomen eduskunnan tulee mukana olla.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin edellä käytettyjen puheenvuorojen johdosta, että Etyjin ja Euroopan neuvoston välinen yhteistyö on mielestäni myöskin sujunut aivan kohtuullisen hyvin. Näyttää siltä, että erityisesti virkamiesten välillä on toisinaan jännitteitä, mutta ne ovat olleet kaikki voitettavissa, ja hyvää yhteistyötä on kyetty tekemään.

Etyj on mielestäni demokratian oppituoli. Demokratiaa pyritään siellä harjoittelemaan ja erityisesti opastamaan näitä niin sanottuja uusia demokratioita pöytätavoille, jos niin voisi sanoa. Kun meillä ensi vuonna on vaalit, toivoisin, että me voisimme nyt vuorostamme kutsua näistä niin sanotuista uusista demokratioista ihmisiä tänne tarkkailemaan meidän vaalejamme. Mehän olemme yleensä kertomassa heille, miten heidän pitäisi menetellä, ja kertomassa, mitä erityisesti ei pitäisi tehdä. Toivoisin, että me voisimme näyttää, miten vaalit voidaan hoitaa niin sanotusti sivistyneesti ja pyrkimättä haittaamaan toisten vaalityötä. Voisimme myöskin osoittaa sen, miten vaalien teemat ovat tärkeitä eikä pelkästään se, että saadaan valtaa kahmituksi, koska aika monissa niin sanotuissa uusissa demokratioissa näyttää valta itsessään olevan tärkeämpää kuin ne ajatukset ja ideat, joita ollaan ajamassa.

Sitten toivoisin, että Etyj olisi aktiivinen myöskin Lähi-idän kriisissä. Nimittäin Välimeren alueen yhteistyökumppaneina ovat muun muassa Israel ja Egypti jne. Tästä syystä minusta Etyjin olisi hyvä tässä yhteydessä olla aktiivinen.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Kuten jo käytetyissä puheenvuoroissa on käynyt ilmi, suomalaiset kansanedustajat ovat aktiivisia sekä Etyjissä että Euroopan neuvostossa. Tämä saattaa ehkä tuntua vähän itsekehulta, kun me kaikki itse olemme mukana näissä järjestöissä, mutta kukapa sen kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse.

Puhemies! Vaalitarkkailusta olemme aikaisempinakin vuosina puhuneet Etyjin kertomuksen yhteydessä ja todenneet sen, että yhteistyö Euroopan neuvoston kanssa toimii varsin hyvin pienistä puutteista huolimatta. Se, kummalla järjestöllä on johtava rooli, ei mielestäni ehkä sittenkään ole niin tärkeä asia kuin se, mitä saadaan aikaan vaalitarkkailun osalta. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä, että vaalitarkkailua uusissa demokratioissa tarvitaan. Demokratia ei synny hetkessä. Siihen tarvitaan vuosia, siihen saatetaan tarvita vuosikymmeniä, jotta demokratia juurtuu, koska se on myöskin ihmisten mielissä, se ei ole pelkästään menetelmissä.

Ed. Laakso puhui Valko-Venäjästä. Haluaisin ihan viimeisimmästä vaalitarkkailusta eli Ukrainasta sanoa muutaman sanan. Valitettavasti myöskin Ukrainan osalta jouduttiin toteamaan, että vaalit eivät kaikissa suhteissa toimineet odotetulla ja toivotulla tavalla vaan ilmeistä on, että vaalirikkeitä tapahtui siellä. Se, mikä on sekä Etyjin että Euroopan neuvoston vaalitarkkailussa hyvin oleellista, on se, että myöskin kampanjan aikana kiinnitetään huomiota siihen, että kaikilla ryhmillä on oikeus ainakin suhteellisesti samaan määrään mediahuomiota.

Puhemies! Etyj yhtä hyvin kuin Euroopan neuvosto tekee työtä demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi ja tässä mielessä erittäin tärkeätä työtä myöskin Suomen parlamentin näkökulmasta.

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama vastaus huomioiden käytettyjä puheenvuoroja, ensinnäkin ed. Laaksolle ja myöskin ed. Elolle, jotka pohdiskelivat Euroopan neuvoston ja Etyjin välistä yhteistyötä vaalitarkkailussa. Kieltämättä jossain määrin murheellisten Albania-kokemusten jälkeen, joissa oli tarpeetonta kissanhännän vetoa, vaalitarkkailuyhteistyö on sittemmin sujunut melkoisen mutkattomasti ja hyvin ja molemmille järjestöille on selkeä oma roolinsa tuossa kansainvälisessä vaalitarkkailussa syntynyt. Siinähän on myöskin usein mukana europarlamentaarikko eli Euroopan parlamentti, eli tämä on se, voisiko sanoa keskeisin vaalitarkkailuryhmä, joka on vastannut tästä kansainvälisestä vaalitarkkailusta.

Ed. Laakso mielenkiintoisella tavalla pohdiskeli Valko-Venäjän tilannetta ja oli ymmärtävinään, niin kuin hän sanoi, että on saanut itsensä ymmärretyksi niin, että Etyjin parlamentaarinen yleiskokous olisi hyväksymässä Valko-Venäjän delegaation kansalliskokouksen edustajat tulevassa Berliinin yleiskokouksessa Valko-Venäjän edustajiksi. Tässä ed. Laakso on jossain määrin ennenaikaisesti liikkeellä spekuloimassa tätä asiaa, mutta kieltämättä on aivan totta, että meillä Etyjin parlamentin yleiskokouksessa on Valko-Venäjän paikka ollut jo usean vuoden tyhjänä. Vuonna 2000 pidettiin parlamenttivaalit koko Valko-Venäjällä, joita Etyj myöskin seurasi — ei systemaattisesti, mutta seurasi — ja todettiin, että ne vaalit eivät täyttäneet kriteereitä, jotka oikeudenmukaisille parlamenttivaaleille tulisi asettaa. Olemme silti tilanteessa, että 13. korkein Supreme Soviet, jonka edustajat ovat olleet myöskin mukana aikaisemmassa vaiheessa nimenomaan Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa, on jo menettänyt mandaattinsa. Näin ollen paikka on ollut pidempään sitten tyhjänä, ja kieltämättä olemme siinä tilanteessa parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa, että joudumme pohtimaan Valko-Venäjän paikan asemaa.

Ehkä erona Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen tai Etyjin välillä on se, että Euroopan neuvosto on primäärisesti ihmisoikeusjärjestö. Se kiinnittää ensisijaisesti huomionsa oikeusvaltioperiaatteisiin, ihmisoikeuksiin, demokratian toteutumiseen. Etyj on primäärisesti sittenkin turvallisuusyhteistyöelin. Luonnollisesti Etyjissä nähdään, että toimiva demokratiaoikeusvaltio on olennaisimpia osatekijöitä, ehkä jopa olennaisin, joka luo vakautta ja turvallisuutta, mutta juuri tämän tyyppisessä hyvin delikaatissa tilanteessa, kuten Valko-Venäjän tilanne, voi olla niin, että Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa on aavistuksen verran enemmän valmiutta tämän turvallisuuden, vakauden ylläpitämisfunktion vuoksi tunnistaa se, että Valko-Venäjän paikka parlamentaarisessa yleiskokouksessa ehkä tulisi täyttää kuin konsanaan Euroopan neuvostossa, jossa ollaan sittenkin pilkun tarkempia sen suhteen, miten ihmisoikeudet ja demokratia toteutuvat. Tämä on ehkä se nyanssiero, johon ed. Laakso puheenvuorossaan viittasi. En kuitenkaan voi tässä vaiheessa sanoa sitä, että Valko-Venäjän paikka Berliinin kokouksessa annettaisiin Valko-Venäjän kansalliskokoukselle, mutta tämän suuntaista pohdiskelua tästä aiheesta on kieltämättä ollut.

Arvoisa puhemies! Ahvenanmaan osalta minusta oli mielenkiintoinen ehdotus, jonka ed. Laakso teki koskien yhden selkeän asiakirjan aikaansaamista, jossa selkeästi määriteltäisiin Ahvenanmaan itsehallinnon periaatteet, myöskin demilitarisoinnin periaatteet. Ahvenanmaallahan on runsaasti tähän liittyvää materiaalia toimitettu ja tuotettu kansainvälisen yhteisön käyttöön. Mutta tämä ajatus siitä, että nimenomaan meidän parlamentaariselle työllemme tehtäisiin tällainen asiakirja, saattaisi olla harkitsemisen arvoinen.

Arvoisa puhemies! Ehdottaisinkin, että ihan Etyj-valtuuskunnan puitteissa tätä vielä pohtisimme ja esittäisimme tästä mahdollisesti myöskin pyynnön.

Ed. Syvärisen puheenvuoro oli monessa mielessä arvokas, mutta minusta siihen sisältyi yksi pieni lapsus, ja haluaisin sen lapsuksen korjata. Hän totesi, että kun olemme Etyjin tehtävissä, parlamentaarisen yleiskokouksen tehtävissä ulkomailla, meillä olisi poissaolo eduskuntatyöstä. Hän käytti tätä termiä. Todellisuudessa me olemme eduskuntatyössä ollessamme näissä Etyjin tehtävissä. Meillä tapahtuu tietysti poissaolo salityöskentelystä. Sitä te tietysti tarkoititte, ymmärsin sen hyvin, mutta haluaisin sen selkeästi oikaista, koska liian usein tiedotusvälineissä ja muualla annetaan ymmärtää, että emme ikään kuin olisi eduskuntatyössä, kun olemme näissä tehtävissä.

Lopuksi ed. Kokkosen osalta: Hän pohdiskeli Lähi-idän tilannetta ja siihen mahdollista vaikuttamista. Siltä osinhan meillä on nyt Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa Välimeri-työryhmä, jonka eräänä osaulottuvuutena on kieltämättä myöskin Lähi-idän tilanne. Mutta varmasti on paikallaan se, että painottaisimme sitä painavammin, koska siinähän on myöskin Pohjois-Afrikka yhtenä osa-alueena. Voisi olla ihan paikallaan, että Lähi-idän konfliktin nyt ollessa näinkin herkässä ja vaikeassa vaiheessa siihen paneuduttaisiin entistä enemmän.

Gunnar Jansson /r:

Värderade talman, arvoisa rouva puhemies! Muutama huomautus ed. Laakson ajatuksesta Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmän käyttökelpoisuudesta — mielenkiintoinen ajatus, joka osittain jo elää. Ed. Kiljunen on käyttänyt sitä menestyksellisesti Moldovassa ja Transnistriassa, ja se toimi jatkuu. Euroopan neuvoston poliittisessa komiteassa on vireillä tämmöinen hanke, jossa tutkitaan menestykselliset itsehallintojärjestelmät ympäri Eurooppaa, jossa Ahvenanmaan järjestelmä on aika näkyvässä paikassa. Valitettavasti se hanke on nyt jäänyt hieman muiden, tärkeämpien asioiden jalkoihin, mutta tietääkseni prosessi jatkuu.

Kolmanneksi, silloin kun tasavallan nykyinen presidentti Tarja Halonen toimi ulkoministerinä, hänen aloitteestaan pystytettiin niin kutsuttu kontaktiryhmä ulkoasiainministeriön ja Ahvenanmaan viranomaisten välille, ja sen tehtävänä juuri on markkinoida Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmää, järjestelmää, joka toimisi, mutta samalla ei tähtäisi itsenäistymiseen. Sellaisia järjestelmiä kaivataan kipeästi muun muassa Euroopassa. Ryhmä toimii hyvin, kokoontuu säännöllisesti, sillä ei ole parlamentaarista ulottuvuutta. Sen takia ed. Laakson idea on vielä mielenkiintoisempi, juuri siitä syystä.

Kontaktiryhmän tehtäviin kuuluu järjestää seminaareja tästä asiasta. Sellaisia on pidetty tässä eduskunnassa kaksi vuotta sitten, sen jälkeen Tukholmassa samana vuonna, sen jälkeen vuosi sitten New Yorkissa YK:ssa. Viimeinen oli helmikuussa tänä vuonna Brysselissä, ja seuraava järjestetään mitä ilmeisimmin Berliiniin. Elikkä tämä nyt on vireillä.

Mutta palaan vielä siihen ideaan, pitäisikö tässä hankkeessa olla parlamentaarinen ulottuvuus. Olen henkilökohtaisesti ehdottomasti sitä mieltä, että pitää olla, ja totta kai eduskunta on oikea toimija siinä suhteessa. Materiaalia on, mutta koottua, yksiin kansiin sisältyvää materiaalia ei ole, mutta sekin on helposti järjestettävissä. Elikkä tämä idea on ilman muuta sellainen, johon pitää panostaa, ja jatkaa yhteistyötä juuri eduskunnan mukanaolon merkeissä juuri siitä syystä, että kaikki tiedämme Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muualla, että Euroopassa on paljon enemmän kansoja kuin valtioita. Euroopan rajat on vedetty vähän umpimähkään toisen maailmansodan jälkeen, ja jokaikisessä Euroopan maassa on enemmän tai vähemmän vähemmistöongelmia lukuun ottamatta ehkä Islantia. Sen takia kyllä kannattaa panostaa tähän.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin tässä keskustelun virkistämiseksi esittää yhden epäpyhän ajatuksen, joka ei ole sinänsä uusi. Sekä Euroopan neuvostolla että Etyjillä on pitkät perinteet, mutta kun ajatellaan tarvetta kehittää yhteistyötä, kriisien ennaltaehkäisyä ja siviilikriisinhallinnan välineitä, joita EU:ssakin on kehitteillä, niin näkisin kyllä tarpeelliseksi, että pitemmällä tulevaisuudessa Euroopan neuvosto ja Etyj pystyisivät yhdistämään toimintaansa, jotta nämä molemmat aspektit, jotka ed. Kiljunen otti esiin, siis turvallisuusaspekti Etyjin puolelta ja ihmisoikeudet Euroopan neuvoston puolelta, saisivat yhteensä sellaisen vahvuuden, että demokratia ja ihmisoikeudet kehittyisivät samanaikaisesti näillä eri menetelmillä, joita molemmat järjestöt sinänsä arvokkaasti kehittävät ja vievät eteenpäin ja joissa on parlamentaarikkojen vahva toiminta mukana tuomassa sitä informaatiota myös Suomen kansalaisyhteiskuntaan.

Kansallisvaltiokysymys on näissä asioissa tietenkin yksi tärkeä asia, ja minusta ed. Laakson idea materiaalipaketista on varmaan paikallaan. Se tuskin saa erilaisilta vähemmistöiltä yksinomaan positiivista vastakaikua, mutta tämä keskustelu siitä, mikä on kansallisvaltion merkitys, täytyy tietysti jokaisen vähemmistön ja kansakunnan itse käydä läpi, onko kansallisvaltio tavoitetila vai ovatko sitä erilaiset autonomiamallit. Sen kehityksen edistämiseksi keskustelua käydään rauhanomaisesti ja kuitenkin valppaasti, ja on hyvä, että on olemassa tämä positiivinen esimerkki Ahvenanmaasta.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Ed. U. Anttila sanoi ottavansa esille epäpyhän ajatuksen Euroopan neuvoston ja Etyjin toiminnan yhdistämisestä. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että tällä hetkellä on kysymys kahdesta erilaisesta järjestöstä, joilla on erilainen toimenkuva.

Euroopan neuvoston toiminta perustuu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, joka jokaisen Euroopan neuvoston jäsenmaan on hyväksyttävä ehtona jäsenyydelle, ja Euroopan ihmisoikeussopimus on myös ratifioitava. Sen perustalta taas toimii Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, johon jokaisella Euroopan neuvoston jäsenmaan kansalaisella on oikeus tehdä valitus, joka käsitellään, ja tuomioistuin tekee Euroopan neuvoston jäsenmaita langettavia päätöksiä.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä ei ole tämän kaltaista mekanismia, ja niin kauan kuin Yhdysvallat on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsen — ja me tietenkin toivomme, että Yhdysvallat pysyy myös tulevaisuudessa järjestössä, vaikka Yhdysvallat onkin lähtenyt pois monesta järjestöstä — me emme voi kuitenkaan olettaa emmekä näe edes tulevaisuudessa sellaista tilannetta, jossa Yhdysvallat olisi sitoutumassa Euroopan ihmisoikeussopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen kaltaiseen järjestelmään, puhumattakaan siitä, että Yhdysvallat antaisi muiden maiden kansalaisille oikeuden esimerkiksi kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen ja hyväksyisi sen, että tällainen ihmisoikeustuomioistuin tekee Yhdysvalloille langettavia päätöksiä. Kaikki tämä, mitä Euroopan neuvosto nyt tekee, on ristiriidassa sen suuntauksen kanssa, joka valitettavasti on vahvistumassa Yhdysvaltain politiikassa. Tältäkään kannalta katsoen ei ole mahdollista näiden kahden järjestön yhdistäminen.

Jos puhumme sitten toiminnan yhdistämisestä, minä luulen, että ed. Anttila tarkoittaa kuitenkin yhteistyöstä ja työnjaosta sopimista nykyistä paremmin eikä niinkään toimintojen yhdistämistä, koska näillä järjestöillä on erilaiset toiminnot. Sanon aivan suoraan, että en pidä hyvänä sitä, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous on ottamassa toimenkuvaansa ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteisiin liittyviä kysymyksiä, koska sillä ei ole asiantuntemusta, ei ole apparaattia, ei ole asiantuntijaverkostoa sillä tavalla kuin Euroopan neuvostolla näissä kysymyksissä on. Juuri nämä ovat sellaisia kysymyksiä, missä pitäisi sopia yhteistyöstä ja työnjaosta.

Esimerkiksi Euroopan unionin kanssa olemme kyenneet sopimaan siitä, että monet sellaiset kysymykset, joissa Euroopan unionilla ei ole asiantuntemusta, esimerkiksi juuri ihmisoikeuskysymyksissä, se asiantuntemus ostetaan Euroopan neuvoston taholta eli käytetään olemassa olevaa asiantuntemusta ja rakennetta hyväksi eikä luoda jotakin uutta ja rinnakkaista.

Ongelma kansainvälisten järjestöjen osalta Euroopassa on juuri se pelko, että syntyy jotakin rinnakkaista, päällekkäistä, turhaa, sellaista toimintaa, jonka joku on jo tehnyt ja vieläpä paremmin kuin se järjestö, joka aikoo ottaa omaan ohjelmaansa tällaiset toimenpiteet.

Eli, ed. Anttila, kyllä ajatus näiden järjestöjen yhdistämisestä on kuolleena syntynyt, vaikka perustuu varmaankin hyvää tarkoittavaan tavoitteeseen, jonka lähtökohtana on se, että pitää tehostaa kansainvälisen yhteisön ja siellä toimivien järjestöjen keskinäistä yhteistyötä ja työnjakoa. Mutta silloin me olemme hyvin konkreettisissa kysymyksissä aina: mitä tehdään, miten tehdään, mikä järjestö tekee parhaiten? Esimerkiksi vaalitarkkailussa olemme kyenneet sopimaan, että Etyj on johtava järjestö. Tässä ei ole minkäänlaista ongelmaa eikä minkäänlaista kissanhännänvetoa. Näin on, ja näin pitää myös Euroopan neuvoston käsityksen mukaan olla, koska Etyjin organisaatioon kuuluu järjestelmä, jossa on parempi asiantuntemus näissä kysymyksissä kuin taas Euroopan neuvostolla on.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olin poistumassa tästä salista, kun kuulin ed. U. Anttilan epäpyhän ehdotuksen, ja itse asiassa ed. Laakson puheenvuoron jälkeen ei minulla ole kovin paljon enää lisättävää tähän. Kannattaa tietysti muistaa se, että järjestöillä on aina oma perinteensä ja oma historiansa, oma rakenteensa. Etyj, niin kuin ed. Laakso totesi, on Euroopan ulkopuolisiakin maita käsittävä järjestö, ja erityisesti Yhdysvallat, niin kuin ed. Laakso totesi, näyttelee merkittävää roolia Etyjissä. Ei ole ehkä kovin todennäköistä, että ed. Anttilan epäpyhä ehdotus voisi tulla vakavasti huomioon otetuksi ainakaan tällä hetkellä. Ehkä, kun vuodet kuluvat, voi olla, että maailma muuttuu, niin kuin se varmasti tekee.

Mitä Euroopan neuvoston rooliin tulee, niin näkisin enemmänkin ehkä tällaisen tulevaisuudenvision, että Euroopan unioni lähestyy Euroopan neuvostoa jäsenmäärältään; samat maat alkavat kuulua Euroopan unioniin kuin Euroopan neuvostoon. Mutta, puhemies, siihenkin kuluu vielä pitkä aika. Tällä hetkellä kuitenkin puhutaan Euroopan unionista ehkä 27 maan järjestönä. Euroopan neuvostossa on jo 44 maata, joten tässäkin on vielä pitkä matka näittenkin järjestöjen ehkä jonkinlaiseen sulautumiseen, jos sellainen on mahdollista. En usko, että sekään on mahdollista.

Ed. Anttila, hyvä ehdotus, mutta ei kovin realistinen.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! En aio tehdä tästä toimenpidealoitetta kylläkään, mutta mitä tulee tähän kysymykseen, niin tietysti on kiinnostavaa kuulla näitä argumentteja. Tietenkin toivon ja luultavasti ed. Laaksokin toivoo, että Yhdysvallat ryhtyisi kannattamaan myös kansainvälistä rikostuomioistuinta, ja varmaan sekin päivä on vielä aika kaukana tulevaisuudessa.

Mutta ajan takaa äskeisellä puheenvuorollani myös sitä, että kun mietitään siviilikriisinhallintaa ja laajaa turvallisuuskäsitettä ja kaikkia niitä monitorointimuotoja ja kun EU:kin on nyt kehittämässä omia apparaattejaan, niin kyllähän näitä päällekkäisiä toimintoja pitää pyrkiä aivan ehdottomasti minimoimaan. Osittain kyllä minusta organisaatiot voisivat toimia niin, että ne olisivat kenties johdettuja hieman ristiin, mutta ne toimisivat jopa saman katon alla. Toivon, että suomalaisilla edustajilla on ennakkoluulottomuutta sen suhteen, että ei ylläpidetä instituutioita niiden itsensä vuoksi, vaan katsotaan tarkoituksenmukaisuutta.

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. U. Anttilan ehdotus oli omalla tavallaan raikas. On ihan hyödyllistä, että me pohdiskelemme sitä mahdollisuutta, että näissä kansainvälisissä järjestöissä, jotka karkeasti ottaen toimivat samoilla toimialueilla sekä maantieteellisesti että sisällöllisesti, pyrittäisiin miettimään, mikä on se työnjako todellisuudessa.

Kuten näissä esityksissä on tässä vaiheessa kuitenkin tullut jo esille, Etyjillä ja Euroopan neuvostolla on sekä jäsenpohja keskeisiltä osin poikkeava että myös mandaatissa on selkeitä eroja. Siinä suhteessa järjestöjen yhdistäminen ei ole kovin tarkoituksenmukaista. Sen sijaan on ollut jo aikaisemmin puhetta siitä, olisiko parlamentaaristen yleiskokouksien tasolla mahdollista yhdistyä. Tämähän oli esillä jo silloin, kun vuonna 1990 perustettiin Etyjin parlamentaarinen yleiskokous, onko tarvetta perustaa erillistä parlamentaarista yleiskokousta Etyjin puitteisiin vai voisiko Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ikään kuin ottaa sen valvontatehtävän suhteessa Etyjiin.

Jo silloin tuli selväksi, johtuen juuri Yhdysvaltain roolista ja eräistä muista tekijöistä, että tämä ei ollut mahdollista eikä tarkoituksenmukaista. Myöskin Venäjän tilanne oli silloin toisen tyyppinen. Silloin perustettiin erillinen parlamentaarinen yleiskokous Etyjille, ja nyt tietysti näille kullekin elimelle on tullut tavallaan oma institutionaalinen historiansa, joka niitä ylläpitää, ja myöskin selkeästi erityyppisiä tehtäviä, joten edes tällä tasolla ei ehkä ole mahdollisuutta ainakaan lyhyellä jännevälillä päästä sellaiseen tilanteeseen, että nämä yhdistyisivät.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Haluan lyhyesti vielä todeta, että juuri näiden päällekkäisyyksien purkamiseksi ja uusien päällekkäisyyksien luomisen estämiseksi Euroopan neuvoston johto neuvottelee säännöllisesti sekä europarlamentin johdon että myöskin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöjen parlamentin johdon kanssa. Nämä keskustelut, joita on nyt parin vuoden ajan käyty säännöllisesti, ovat olleet hyödyllisiä, ja niissä on nimenomaan kyetty sopimaan yhteistyöstä ja työnjaosta.

Keskustelu päättyy.