Täysistunnon pöytäkirja 37/2009 vp

PTK 37/2009 vp

37. TIISTAINA 14. HUHTIKUUTA 2009 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys laiksi urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta

 

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä pidin tästä kohtalaisen pitkän jutunkin. Tämä on kauttaaltaan, taas voisi sanoa, oikean suuntainen ja lopultakin hallituksen näistä monista ehdotuksista kaivattu. Tälle alueelle on tarvittu selkeää lainsäädäntöä, tai oikeastaanhan sitä ei ole ollut edes, että tämä on siinä mielessä hyvä avaus.

Se, mikä tästä vielä puuttuu — kun nyt näistä viimekertaisista papereistaan löytäisi jotain — on tietysti näkemys siihen, että kun on nuoret urheilijat, nuorena aloitetaan eikä vielä tiedetä sitä rahallista hyötyä ja sitä, tuleeko näistä pojista ja tytöistä niitä, jotka tuovat maallemme mainetta ja mammonaakin ehkä, elleivät sitten rupea maksamaan verojaan Monacoon ja jonnekin muualle — mutta tosiaan kun ei tiedetä vielä sitä todellista hyötyarvoa eikä voida nähdä tulevaisuuteen, niin tässä jotenkin pitäisi terävöittää sitä kaiken kattavaa, jo varhaisnuoruudesta alkavaa urheiluharrastusta, että saataisiin kaikki tasapuolisemmin ja tasaveroisemmin — taas voisi käyttää sanaa demokratia: demokraattisemmin — tämän tapaturma- ja eläketurvalain piiriin. Minun mielestäni tämä kattokin on vähän liian korkealla. Oliko se nyt 80 000, kun en löydä, muistaako joku? (Ed. Erkki Virtanen: Sata!) — Oli vai, 100 000? — Meikäläinen tuntee näitä urheilijoita, olen ollut aikoinaan hyvinkin paljon tekemisissä, psyykkaamassa ja muuta, ja se raja voisi olla kyllä jossain jo 60 000—70 000:ssa. Ei muuta tällä kertaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen kohdalla valiokuntakäsittelyssä ongelmana oli ensinnäkin se, että esitys oli kohtuullisen huonosti valmisteltu ministeriössä, ja siihen valiokunta kyllä tässä mietinnössäänkin joutui puuttumaan.

Sitten toinen ongelma oli se, että nämä asiantuntijatahot olivat kovin erimielisiä asiasta. Eli näillä varsinaisilla urheilutahoilla ei ollut, heidän keskuudessaan ei löytynyt, yhteistä näkemystä asiasta, mutta olen tyytyväinen siitä, että valiokunta kuitenkin päätyi yhteiseen muotoiluun ja mielestäni aivan siedettävään lopputulokseen. Tässä hallituksen esityksessähän oli tämä vuosityöansion määrä 80 000 euroa, mutta valiokunta päätyi sitten nostamaan sen 100 000 euroon, mutta se vaatimus, mikä sieltä urheilijoiden taholta tuli, oli 120 000, eli tavallaan tässä jonkinlaiseen kompromissiin päädyttiin, mikä nyt sitten toivon mukaan tyydyttää näitä eri osapuolia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä ed. Räsänen jo edellä sanoi, että tämä lakiesitys oli todella huonosti valmisteltu. On kestämätöntä, jos valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ikään kuin puolivahingossa paljastuu, että ollaan säätämässä pakkolakia, lakia, jolla vakuutusyhtiöt olisi pakotettu myöntämään näitä vakuutuksia, kuten sinänsä tapaturmavakuutuksia on tapanakin myöntää, mutta tässä on kyse poikkeustapauksesta. Asiaa ei ollut mitenkään perusteltu eikä oikeasti edes kerrottu asianosaisille, ei oikeastaan edes valiokunnan jäsenillekään. Mekin ikään kuin huomasimme, että kas vain, tämmöistä tässä ollaan säätämässä, ja sitten emme suostuneetkaan sitä säätämään, mikä on tietysti ihan hyvä, kun siihen päädyttiin yksimielisesti.

Sama on myöskin kysymys tästä summasta, että onhan tämä nyt yhdenlaista köyhäinhoitoa, kun vakuutusturvaa nostetaan 80 000:n vuosituloista 100 000:een, niin se osoittaa, että osalle, erittäin pienelle osalle, suomalaisista urheilijoista maksetaan kohtuullista parempaa palkkaa. Ongelma on tietenkin kuitenkin se, että valtaosalle suomalaisista urheilijoista, joita tämä vakuutusturva sinänsä koskettaa, ei pystytä maksamaan sellaista palkkaa, jolla oikeasti tulisi edes toimeenkaan. Yksilöurheilijoita tämä ei juurikaan kosketa. Suomessa lienee kymmenkunta yksilöurheilijaa, joitten vuosipalkka yltäisi — ja silloinkaan ei ole kysymys oikeasti palkasta vaan voitetuista palkinnoista — sinne 80 000:een.

Mutta hyvä joka tapauksessa, että tähän päästiin, ja nähtiinhän tässä yhteydessä myöskin merkittävä kamppailu (Puhemies: 2 minuuttia!) työehtojen puolesta, kun jääkiekkoilijat järjestivät puolen minuutin lakon.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan edellinen edustaja sanoi tuossa loppupuolella sen, mikä minun piti sanoa, että ketä tämä laki koskee, koska tosiaan kun tässä justiin näistä taiteilijoiden eläkkeistäkin päätettiin ja kaikkea, niin tämä on, voisiko karkeasti sanoa, etuoikeutetuille osaltaan. Tärkeintä tulevaisuuden kannalta tämän kaltaisessa lainsäädännössä olisi tehdä tästä jonkinlaista aitoa sosiaaliturvaa vielä viitaten siihen, että kyseiset tytöt ja pojat nuorina, aivan kuten edellinen edustaja sanoi, valtaosa heistä, siis lähes kaikki, ovat pennittömiä, rahattomia, tekevät tätä ilmaiseksi ja ovat vailla minkäänlaista turvaa ja suojaa, niin tässä on iso sarka, mutta tämä on päänavaus siihen. Toivottavasti nyt tämä herättäisi keskustelua siitä, ketkä todella tarvitsevat. Totta kai ne rikkaatkin urheilijat tarvitsevat sitä, mutta ketkä todella kokisivat tämän mielekkäänä, vanhemmat nimenomaan, antaessaan nuortensa ja lastensa kaiken näköisissä lajeissa vaarantaa erilaisia elimiään ja henkeään.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Todellakin asiantuntijakuulemisen yhteydessä kävi ilmi, että näihin pykäliin oli sisällytetty vakuutuksen myöntämispakko, joka kohdistui siis vakuutusyhtiöille, vaikka esityksen perusteluissa tätä vakuutuksen myöntämispakkoa koskevaa säännöstä ei lainkaan käsitelty tai mainittu eikä sen tarvetta esityksessä myöskään millään tavoin perusteltu. Sen vuoksi valiokunta päätyi todellakin siihen, että tämä vakuuttamispakko tässä yhteydessä poistettiin, ja sisällytti tähän mietintöön lauseen, jossa todetaan, että vakuuttamispakkoa koskeva asia olisi tullut huolellisemmin selvittää jo valmistelussa ja siten huolehtia lain valmistelun avoimuudesta. Asia tuli nimittäin yllätyksenä myös näille asiantuntijatahoille.

Sitten vielä valiokunta antoi moitteen ja huomautuksen ministeriölle siitä, että ministeriön olisi tullut paremmin yhteensovittaa lakiehdotukseen liittyneet, valmisteluvaiheessa eri osapuolten välillä ilmenneet eriävät näkemykset. On aivan mahdotonta ryhtyä sitä sovittelutyötä valiokuntahuoneessa eri osapuolten välillä käymään, kun näkemykset eroavat niin kovasti toisistaan. Tämä on yksi hyvä esimerkki, tai huono esimerkki, siitä, minkälaista lain valmistelun taso valitettavasti voi olla. Olen tyytyväinen siitä, että myös puhemiehistön taholta on tullut toiveita, että lain valmistelua jo ministeriöissä ryhdyttäisiin paremmin hoitamaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen, että minun muistini mukaan minun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viettämieni kuuden vuoden aikana olisikohan tämä ensimmäinen tai toinen — useampia niitä lakiesityksiä ei kuitenkaan ole — jossa ei mennä niin sanotusti kirjan mukaan. Ja se, että ei mennä kirjan mukaan, saa minut kysymään, että jos tässä jääkiekkoilijoitten ja jalkapalloilijoitten sijasta olisikin nyt säädetty kaupanmyyjien tai siivoojien tapaturmavakuutusturvasta, olisikohan silloin menty kirjan mukaan. Ei näitten nyt välttämättä tarvitse tietenkään liittyä toisiinsa. Voi olla, että kysymys on huonosta valmistelusta ja poliittisesta tahdosta ja eduskunnan sinänsä terhakasta otteesta tämän lain käsittelyn yhteydessä, mutta kun tässä sosiaaliturvaa koskevassa lainsäädännössä tuppaa olemaan parantamisen varaa vähän muulloinkin, niin toivoisi tietysti, että tämä voisi olla eräänlaisena päänavauksena sen kaltaiselle toiminnalle jatkossa.

Keskustelu päättyi.