11) Hallituksen esitys laiksi urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä pidin
tästä kohtalaisen pitkän jutunkin. Tämä on
kauttaaltaan, taas voisi sanoa, oikean suuntainen ja lopultakin
hallituksen näistä monista ehdotuksista kaivattu.
Tälle alueelle on tarvittu selkeää lainsäädäntöä,
tai oikeastaanhan sitä ei ole ollut edes, että tämä on
siinä mielessä hyvä avaus.
Se, mikä tästä vielä puuttuu — kun
nyt näistä viimekertaisista papereistaan löytäisi
jotain — on tietysti näkemys siihen, että kun
on nuoret urheilijat, nuorena aloitetaan eikä vielä tiedetä sitä rahallista
hyötyä ja sitä, tuleeko näistä pojista
ja tytöistä niitä, jotka tuovat maallemme
mainetta ja mammonaakin ehkä, elleivät sitten
rupea maksamaan verojaan Monacoon ja jonnekin muualle — mutta
tosiaan kun ei tiedetä vielä sitä todellista
hyötyarvoa eikä voida nähdä tulevaisuuteen, niin
tässä jotenkin pitäisi terävöittää sitä kaiken kattavaa,
jo varhaisnuoruudesta alkavaa urheiluharrastusta, että saataisiin
kaikki tasapuolisemmin ja tasaveroisemmin — taas voisi
käyttää sanaa demokratia: demokraattisemmin — tämän tapaturma-
ja eläketurvalain piiriin. Minun mielestäni tämä kattokin
on vähän liian korkealla. Oliko se nyt 80 000,
kun en löydä, muistaako joku? (Ed. Erkki Virtanen:
Sata!) — Oli vai, 100 000? — Meikäläinen
tuntee näitä urheilijoita, olen ollut aikoinaan
hyvinkin paljon tekemisissä, psyykkaamassa ja muuta, ja
se raja voisi olla kyllä jossain jo 60 000—70 000:ssa.
Ei muuta tällä kertaa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tämän esityksen kohdalla
valiokuntakäsittelyssä ongelmana oli ensinnäkin
se, että esitys oli kohtuullisen huonosti valmisteltu ministeriössä,
ja siihen valiokunta kyllä tässä mietinnössäänkin joutui
puuttumaan.
Sitten toinen ongelma oli se, että nämä asiantuntijatahot
olivat kovin erimielisiä asiasta. Eli näillä varsinaisilla
urheilutahoilla ei ollut, heidän keskuudessaan ei löytynyt,
yhteistä näkemystä asiasta, mutta olen
tyytyväinen siitä, että valiokunta kuitenkin
päätyi yhteiseen muotoiluun ja mielestäni
aivan siedettävään lopputulokseen. Tässä hallituksen
esityksessähän oli tämä vuosityöansion
määrä 80 000 euroa, mutta valiokunta
päätyi sitten nostamaan sen 100 000 euroon,
mutta se vaatimus, mikä sieltä urheilijoiden taholta
tuli, oli 120 000, eli tavallaan tässä jonkinlaiseen
kompromissiin päädyttiin, mikä nyt sitten
toivon mukaan tyydyttää näitä eri
osapuolia.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä ed. Räsänen
jo edellä sanoi, että tämä lakiesitys
oli todella huonosti valmisteltu. On kestämätöntä,
jos valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ikään
kuin puolivahingossa paljastuu, että ollaan säätämässä pakkolakia,
lakia, jolla vakuutusyhtiöt olisi pakotettu myöntämään
näitä vakuutuksia, kuten sinänsä tapaturmavakuutuksia
on tapanakin myöntää, mutta tässä on
kyse poikkeustapauksesta. Asiaa ei ollut mitenkään
perusteltu eikä oikeasti edes kerrottu asianosaisille,
ei oikeastaan edes valiokunnan jäsenillekään.
Mekin ikään kuin huomasimme, että kas
vain, tämmöistä tässä ollaan
säätämässä, ja sitten
emme suostuneetkaan sitä säätämään, mikä on
tietysti ihan hyvä, kun siihen päädyttiin yksimielisesti.
Sama on myöskin kysymys tästä summasta, että onhan
tämä nyt yhdenlaista köyhäinhoitoa, kun
vakuutusturvaa nostetaan 80 000:n vuosituloista 100 000:een,
niin se osoittaa, että osalle, erittäin pienelle
osalle, suomalaisista urheilijoista maksetaan kohtuullista parempaa
palkkaa. Ongelma on tietenkin kuitenkin se, että valtaosalle suomalaisista
urheilijoista, joita tämä vakuutusturva sinänsä koskettaa,
ei pystytä maksamaan sellaista palkkaa, jolla oikeasti
tulisi edes toimeenkaan. Yksilöurheilijoita tämä ei
juurikaan kosketa. Suomessa lienee kymmenkunta yksilöurheilijaa,
joitten vuosipalkka yltäisi — ja silloinkaan ei
ole kysymys oikeasti palkasta vaan voitetuista palkinnoista — sinne
80 000:een.
Mutta hyvä joka tapauksessa, että tähän
päästiin, ja nähtiinhän tässä yhteydessä myöskin
merkittävä kamppailu (Puhemies: 2 minuuttia!)
työehtojen puolesta, kun jääkiekkoilijat
järjestivät puolen minuutin lakon.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Oikeastaan edellinen edustaja sanoi tuossa
loppupuolella sen, mikä minun piti sanoa, että ketä tämä laki
koskee, koska tosiaan kun tässä justiin näistä taiteilijoiden
eläkkeistäkin päätettiin ja
kaikkea, niin tämä on, voisiko karkeasti sanoa,
etuoikeutetuille osaltaan. Tärkeintä tulevaisuuden kannalta
tämän kaltaisessa lainsäädännössä olisi tehdä tästä jonkinlaista
aitoa sosiaaliturvaa vielä viitaten siihen, että kyseiset
tytöt ja pojat nuorina, aivan kuten edellinen edustaja
sanoi, valtaosa heistä, siis lähes kaikki, ovat
pennittömiä, rahattomia, tekevät tätä ilmaiseksi
ja ovat vailla minkäänlaista turvaa ja suojaa,
niin tässä on iso sarka, mutta tämä on
päänavaus siihen. Toivottavasti nyt tämä herättäisi
keskustelua siitä, ketkä todella tarvitsevat.
Totta kai ne rikkaatkin urheilijat tarvitsevat sitä, mutta
ketkä todella kokisivat tämän mielekkäänä,
vanhemmat nimenomaan, antaessaan nuortensa ja lastensa kaiken näköisissä lajeissa
vaarantaa erilaisia elimiään ja henkeään.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Todellakin asiantuntijakuulemisen yhteydessä kävi ilmi,
että näihin pykäliin oli sisällytetty
vakuutuksen myöntämispakko, joka kohdistui siis
vakuutusyhtiöille, vaikka esityksen perusteluissa tätä vakuutuksen
myöntämispakkoa koskevaa säännöstä ei
lainkaan käsitelty tai mainittu eikä sen tarvetta
esityksessä myöskään millään
tavoin perusteltu. Sen vuoksi valiokunta päätyi
todellakin siihen, että tämä vakuuttamispakko
tässä yhteydessä poistettiin, ja sisällytti
tähän mietintöön lauseen, jossa
todetaan, että vakuuttamispakkoa koskeva asia olisi tullut
huolellisemmin selvittää jo valmistelussa ja siten
huolehtia lain valmistelun avoimuudesta. Asia tuli nimittäin
yllätyksenä myös näille asiantuntijatahoille.
Sitten vielä valiokunta antoi moitteen ja huomautuksen
ministeriölle siitä, että ministeriön olisi
tullut paremmin yhteensovittaa lakiehdotukseen liittyneet, valmisteluvaiheessa
eri osapuolten välillä ilmenneet eriävät
näkemykset. On aivan mahdotonta ryhtyä sitä sovittelutyötä valiokuntahuoneessa
eri osapuolten välillä käymään,
kun näkemykset eroavat niin kovasti toisistaan. Tämä on
yksi hyvä esimerkki, tai huono esimerkki, siitä,
minkälaista lain valmistelun taso valitettavasti voi olla.
Olen tyytyväinen siitä, että myös
puhemiehistön taholta on tullut toiveita, että lain
valmistelua jo ministeriöissä ryhdyttäisiin
paremmin hoitamaan.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen,
että minun muistini mukaan minun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
viettämieni kuuden vuoden aikana olisikohan tämä ensimmäinen
tai toinen — useampia niitä lakiesityksiä ei
kuitenkaan ole — jossa ei mennä niin sanotusti
kirjan mukaan. Ja se, että ei mennä kirjan mukaan,
saa minut kysymään, että jos tässä jääkiekkoilijoitten
ja jalkapalloilijoitten sijasta olisikin nyt säädetty
kaupanmyyjien tai siivoojien tapaturmavakuutusturvasta, olisikohan
silloin menty kirjan mukaan. Ei näitten nyt välttämättä tarvitse
tietenkään liittyä toisiinsa. Voi olla,
että kysymys on huonosta valmistelusta ja poliittisesta
tahdosta ja eduskunnan sinänsä terhakasta otteesta
tämän lain käsittelyn yhteydessä,
mutta kun tässä sosiaaliturvaa koskevassa lainsäädännössä tuppaa olemaan
parantamisen varaa vähän muulloinkin, niin toivoisi
tietysti, että tämä voisi olla eräänlaisena
päänavauksena sen kaltaiselle toiminnalle jatkossa.
Keskustelu päättyi.