7) Hallituksen esitys laeiksi ympäristöterveydenhuollon
yhteistoiminta-alueesta sekä elintarvikelain 32 §:n
muuttamisesta
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Kun kansanterveystyöhön
ja ympäristöterveydenhuoltoon ajettiin aikoinaan
suurempien yhteistoiminta-alueiden muodostamista, takana oli tavoite
vahvistaa erikoistumista ja osaamista ympäristöterveydenhuollon
ja muun muassa elintarviketurvallisuuden erityisvaatimusten osalta.
Tältä osin haluan kiinnittää huomion
siihen, että voimavarat elintarviketarkastuksessa kunnissa
ovat 1990-luvun laman jälkeen voimakkaasti vähentyneet
ja tältä osin tällä on vaikutusta
myöskin ruokaturvallisuuden hoitoon. Se ei poista yhteistyön
ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen tarvetta, mutta me emme
saa tällä pettää itseämme
kuvittelemalla, että elinympäristö- ja
elintarviketurvallisuustyö olisi tällä paranemassa.
Samoin pitäisi uskaltaa arvioida myöskin keskusvirasto-
ja ministeriömalleja. Meillä pikkuisen on ehkä pukki
kaalimaan vartijana, kun ajatellaan maa- ja metsätalousministeriön
roolia, Eviran roolia näissä asioissa. Kansalaisten
pitää voida luottaa tässä epävarmassa
tilanteessa, rajat ylittävien kansainvälisten
monopolituottajien ja kaupan tilanteessa, kotimaisiin elintarvikkeisiin ja
jalostukseen, lähiruokaan, ja meidän pitää luoda
tälle myöskin vähemmän byrokratiaa.
Tältä osin moni elintarviketarkastaja ja terveysteknikko
joutuu tilastojen kasaajaksi, lausuntojen tekijäksi sen
sijaan, että tuettaisiin esimerkiksi pienyritysten toimintaa
lähiruuan, turvallisen elintarvikeruuan, tekemisessä.
Toinen ehkä laajempi näkökulma on
se, että kun ajetaan maksullisuutta ja tulojen hankintaa, niin
herkästi tämä nopea reagointikyky saattaa heikentyä elintarviketurvallisuuden
puolelta. Tähän myöskin toivon valiokunnan
kiinnittävän huomiota, että pelkkä maksullisuus
ei hoida elintarviketurvallisuuden vaatimuksia.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen näkemyksiin
on ihan helppo yhtyä.
Mutta sinällään tämän
lakiesityksen osalta on pakko todeta, mikä on nyt taidettu
kaikkien lakiesitysten osalta tässä istunnossa
todeta, että myös tämä lakiesitys
on monella tavalla erittäin järkevä.
Se pohjautuu aivan oikeaan arvioon ympäristöterveydenhuollon
nykytilasta. Lain tavoitteet ovat aivan oikeanlaiset, ja tuon lakiesityksen
sisällöllä kyllä näkyy
päästävän myös näihin
tavoitteisiin.
Itselleni tämä lakiesitys on sillä tavalla
hyvinkin läheinen, että Kainuun maakuntakokeilussahan
on toteutettu käytännössä jo
tätä lain esittämää toimintamallia
yli neljä vuotta kaiken kaikkiaan. Toki meillä Kainuussa
tätä mallia on viety vielä pidemmälle
kuin tässä itse lakiesityksessä. Mutta
on todettava, että alun järjestelyongelmien jälkeen
ne kokemukset tällaisesta yhteistyöstä ovat
erittäin myönteiset niin asiakkailla kuin henkilöstölläkin
kaiken kaikkiaan, eli tämä mahdollistaa tehtäväkuvien
selkeyttämisen, sijaisuusjärjestelyt, antaa mahdollisuuden
erikoistumiseen. Tämä on keventänyt eläinlääkinnän
päivystysvastuuta, parantanut työn laatua ja tuottanut
kaiken kaikkiaan tehokkuutta monella tavalla. Eli kaiken kaikkiaan
erittäin hyvä lakiesitys.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Oikeastaan voin yhtyä kahteen edelliseen
edustajaan. Tämä on näin oppositiostakin
katsottuna, ja satuin juuri olemaan Seinäjoella, ja jostain
kumman syystä joku alkoi puhua tästä meikäläiselle ja
sanoi, että nykytilanteessa ainakin kannattaa kannattaa
tai ajaa tätä. Itse katson aina tietysti vähän
ehkä, en keventääkseni sitä,
että tämä laajentaa oikeastaan oikean
suuntaisesti vastuuta ja yhteistyötä ja muuta,
joka on aina henkisesti ja psyykkisestikin ... Varsinkin kun tämän
alan toiminnot, on sitten eläin- tai muusta vastaavasta ruokatuotannosta
kyse, siirtyvät nuoremmille polville, eräänlaiset
inhimilliset ja psyykkiset tekijät ovat toisenlaisia kuin
vanhemmilla sukupolvilla, jotka olivat tottuneet kuolemaankin ja
muuhun vastaavaan eri tavalla ja kohtelemaankin tavallaan ympäristöä toisella
tavalla.
Tässä tapauksessa, kun tässä puhuttiin
siitä, että tätä pitäisi
laajentaa tulevaisuudessa, voisi toivoa, että lainsäädäntöpuolelta
löytyisi tämmöinen henkisen, psyykkisen
ja inhimillis-eläimellis-luonnollisen yhteisvastuun tai
jonkinlaisen vastuun jakamisen osiokin, koska silloin ainakin voisi
olettaa, että nykyaikainen kuluttaja pitäisi tämän
kaltaista lainsäädäntöä toivottavana
ja inhimillisempänä ja myös kuluttajan
tarpeet huomioon ottavana. Koska nykyään on niin paljon
puhuttu siitäkin, miten eläimiä hoidetaan ja
metsästetään ja muuta ja miten lihan
maussa ja kaikessa muussa vastaavassa, kasvistenkin maussa jopa,
maistaa sen, kuinka näitä asioita on huollettu,
hoidettu ja kasvatettu, niin lisää tämän kaltaista
toivoisi tämän kaltaiseen lainsäädäntöön.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys vaikuttaa
kaikin puolin järkevältä ja on luontevaa
jatkoa Paras-hankkeelle. Itse asiassa tässä vaiheessa
ihmetyttää, miksi sitä ei jo siinä vaiheessa
hoksattu säätää. Ympäristöterveydenhuollossahan
kunnat ovat toki jo pitkään tehneet yhteistyötä yli
kuntarajojen ja ympäristöterveydenhuollon yksiköiden
lukumäärä on jatkuvasti kehittynyt myönteisesti,
siis laskenut. Meillä tällä hetkellä näitä yksiköitä on
135, kun vielä vuonna 2003 oli 277. Mutta varmasti tämä laki
on paikallaan.
Ed. Rajamäki otti nämä ympäristöterveydenhuollon
resurssiongelmat esiin, ja tämän suhteen ei sinänsä esitys
sisällä mitään lisäresursointeja. Tämän
lain tavoitteenahan on kunnallisen ympäristöterveydenhuollon
toimeenpanon tehostaminen ja sitä kautta tietysti siihen
varsinaiseen valvontatyöhön resurssien saaminen,
mutta yhteistoiminta-alueet aiotaan muodostaa ihan valtiontalouden
kehysten puitteissa. Lähtökohtana on se, että kustannukset
eivät kokonaisuutena nouse, mikä tietysti tänä taloudellisena
aikana on oikea tavoite.
Keskustelu päättyi.