Täysistunnon pöytäkirja 37/2010 vp

PTK 37/2010 vp

37. KESKIVIIKKONA 14. HUHTIKUUTA 2010 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva palkkatukilainsäädännön muuttaminen on ollut tänä keväänä kaikkein eniten työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa työllistävä lakiesitys, ja tämä esitys on myöskin kehittynyt vielä valiokuntakäsittelyn aikana. Sinne on tullut uusia muutoksia myöskin työ- ja elinkeinoministeriön taholta, ja sen lisäksi perustuslakivaliokunta on antanut tähän lakiesitykseen kaksi huomautusta, jotka molemmat on otettu myöskin huomioon. Niihin myöhemmässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Jos aloittaa siitä, joka tässä lakiesityksessä on erittäin hyvää, se on se, että nuoria voidaan työllistää palkkatuella, alle 25-vuotiaita, vuoden 2010 aikana jo ilman, että heiltä edellytetään minkäänlaista aikaa. Työttömänä ollessaan he voivat päästä tähän palkkatukijärjestelmän piiriin. Vuonna 2011 tämä on mahdollista kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.

Samassa yhteydessä keskusteltiin toki siitä, onko tämä 25 vuoden ikäraja oikea, koska erityisesti akateemisista oppilaitoksista valmistuvien osalta helposti mennään yli 25:n. Mutta tämä 25 on kuitenkin yksi niistä ikärajoista, joiden perinteisesti on katsottu olevan nuorisotyöttömyyteen liittyen, ja se on tässä lakiesityksessä mainittu. Mutta on tietysti niin, että ainakin ennen kuin työllisyystilanne lähtee paranemaan, on kiinnitettävä muissa yhteyksissä huomiota myöskin näihin yli 25-vuotiaisiin.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan tähän lakiesitykseen liittyvä ongelmakohta on se, että Euroopan unionin vaatimuksesta on ollut tarpeellista rajata elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle palkkatuki sillä tavalla, että de minimis -tuki on maksimissaan 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Tästä voidaan poiketa ryhmäpoikkeusasetuksella niin, että vajaakuntoisten osalta tukitaso voi olla 75 prosenttia ja muiden epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden osalta, kuten yli 50-vuotiaiden, pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistettävien ja niiden maahanmuuttajien, jotka ovat oikeutettuja kotouttamissuunnitelmaan, 50 prosenttia.

Perusidea tämän taustalla on tietenkin se, että niiden kolmannen sektorin toimijoiden, jotka aidosti kilpailevat yksityisten yritysten kanssa, pitää olla tasavertaisessa toimintatilanteessa. Tähän rajaan, mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei, tämän asian selvittämiseen, valiokunta käytti tuntikausia. Myöskin valiokunnan mietinnössä on varsin selvästi tätä asiaa käsitelty. Periaatteellinen linjaus on se, että elinkeinotoiminta ei ole sellainen toiminta, joka tosiasiallisesti ei sillä kyseisellä paikkakunnalla kilpaile minkään yritystoiminnan kanssa.

Otetaan pari käytännön esimerkkiä, esimerkiksi työttömien kahvila-ruokala: Jos on niin, että sitä kahvilaa ja ruokalaa käyttävät pääosin vain työttömät itse ja se toimii samalla heidän tapaamispaikkanaan, niin vaikka se verottajan tulkinnassa voidaan katsoa elinkeinonharjoittajaksi, niin tässä yhteydessä se ei estä tämän palkkatuen käyttöä. Tämä on se ohje, joka valiokunnasta lähtee te-toimistoille, joissa tämä lopullinen päätöksenteko tehdään. Jos sen sijaan tässä työttömien ruokalassa käy asiakkaita, jotka ovat pois paikallisilta lounasyrittäjiltä, niin silloin on tietenkin niin, että tämä katsotaan elinkeinotoiminnaksi.

Täällä on toisena esimerkkinä omakotitalotalkkaritoiminta, joka myöskään valiokunnan käsityksen mukaan ei ole elinkeinotoimintaa silloin, kun annetaan sellaisia palveluita, joita joko ei ole saatavilla normaaleista yrityksistä, tai jos ostajakunta on niin vähävarainen, että se ei pysty käyttämään niitä palveluita, jotka löytyvät sitten näistä muista yrityksistä.

Eli summa summarum: Koko valiokunnan työn ideana on ollut se, että mahdollisimman vähän erityisesti tässä työttömyystilanteessa vaikeutetaan kolmannen sektorin mahdollisuuksia työllistää kaikkein vaikeimmin työllistettäviä. Se on ollut se tavoite, ja siihen on voimakkaasti näillä rajauksilla pyritty, ja toivomme, että kun te-toimistoissa näistä käytännön ratkaisuja tehdään, niin myöskin tämä on se, mihin päädytään. Sitten on aivan eri asia, jos aivan oikeasti kilpaillaan yksityisen yritystoiminnan kanssa. Siinä yhteydessä pitääkin pelisääntöjen olla samat.

Sitten täytyy myöskin nähdä asia niin, että se ei ole olennaista, mihin henkilö on työllistetty. Parhaimmillaan kolmannen sektorin työllistäminen on silloin, kun se toimii välityömarkkinana aitoihin työpaikkoihin. Se on se tavoite, mihin pitää pyrkiä. Mutta on samassa yhteydessä tunnustettava, että osa vaikeimmin työllistyvistä on myöskin sellaisia, ettei ole reaalista odottaa, että he edes välityömarkkinoiden kautta pääsevät normaaliin työelämään, jolloin siellä on kaksi erilaista puolta, jotka on tässä yhteydessä huomioitava.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa myöskin työ- ja elinkeinotoimiston palveluprosessia nopeutetaan siten, että työnhakijan palveluntarve arvioidaan ja työllistymissuunnitelma laaditaan kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Työllistymissuunnitelma korvaa neljä erinimistä työnhakuun liittyvää suunnitelmaa. Sähköisestä, verkkopalvelun kautta tapahtuvasta työhakijaksi rekisteröitymisestä tulee ensisijainen tapa, mutta rekisteröityä voi myös käymällä työ- ja elinkeinotoimistossa.

Työnhaun voimassaolon lakkaamissäännöksiä täsmennetään ja saapumatta jäämisestä työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuksiin voidaan määrätä 15 päivän karenssi. Tämän asian osalta perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, missä tilanteessa tämä karenssi voidaan määrätä. Perustuslakivaliokunnan näkemyksiä kunnioittaen valiokunta päätyi siihen, että tämä karenssi määrätään silloin, kun saapumatta on jääty ilman hyväksyttävää syytä. Eli tässä on yksi merkittävä muutos.

Valiokunta on lisäksi tämän asian yhteydessä kiinnittänyt huomiota myöskin toiseen perustuslakivaliokunnan esittämään muutokseen, joka koskee työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvien oikeutta vuosilomaan. Tämän asian osalta valiokunta esittää lausumaa, jossa hallitusta pyydetään kiirehtimään sellaisen esityksen tuomista, jolla tämä vuosiloma-asia hoidetaan kuntoon myöskin työmarkkinatoimenpiteissä olevien osalta.

Valiokunta esittää tässä myöskin sellaista lausumaa, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle tuodaan tiedoksi se, miten tämä lakiesitys käytännössä on vaikuttanut vaikeimmin työllistettävien asemaan, ja tämä tiedonanto tuodaan vuoden 2011 loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy myös kaksi vastalausetta. Toinen on vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien ja toinen sosialidemokraattien edustajien tekemä, ja niistä varmaan kuullaan lisää.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran joutuu kyselemään sitä, missä on ministeri Sinnemäki, kun hänen hallinnonalaansa kuuluvia äärimmäisen tärkeitä hallituksen esityksiä täällä käsitellään. Olen tämän kysymyksen esittänyt aika monta kertaa aikaisemmin ja kysyn nytkin. Ymmärrän kyllä sen, jos ministerillä on, niin kuin ministerillä on, ministerin kiireet, painava syy olla pois eduskunnasta, kun näin tärkeitä asioita käsitellään, mutta aina ei voi olla painavampaa syytä, mikä menee näin tärkeän esityksen ohi.

Valiokunnan puheenjohtaja ed. Satonen kuvasi ihan hyvin tuossa, kuinka paljon valiokunta on käyttänyt aikaa tämän asian käsittelyyn. Siinä mielessä se kohtuullisen pitkä käsittelyaika kääntyi jo huonompaankin suuntaan, kun yhteen väliin näytti, että me löydämme monista asioista yhteisen näkemyksen, mutta tässä loppumetreillä sitten tuli vähän poikkeavia näkemyseroja, jotka nousivat esille, ja ne liittyvät juuri tähän, mitenkä elinkeinotoiminta ja kilpailuasetelma tulkitaan.

Tässä hallituksen esityksessä näkyy ylivarovaisuus Euroopan unionin valtiontukia koskevien ehtojen ja mahdollisten kilpailunvääristymien suhteen, vaikka sellaisesta ei saatu minkäänlaista näyttöä asiantuntijakuulemisessa. (Ed. Satonen: Kyllä saatiin!) Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen Yrittäjien edustajat sanoivat valiokunnassa, että käytännössä minkäänlaisia kilpailunvääristymiä ei ole ollut ja heidän puolestaan nykyinen työllistämistukijärjestelmä saisi jatkua. Sen lisäksi tätä asiaa on kysytty viime syksynä kilpailukomissaari Neelie Kroesilta, ja hän kertoi, että Suomessa olisi ollut hyvin monta eri vaihtoehtoa järjestää kolmannen sektorin työllistäminen. Kun nämä EU-vaatimukset ja -pykälät lähtevät siitä, kuinka työllistämistukitoiminta vaikuttaa valtioitten väliseen kauppaan, niin minusta on aika hankala nähdä, miten työttömien ruokalatoiminta heiluttelee tätä tasapainoa. Suomessa on tapana muutenkin joko kuvitella EU:n tahto tai käyttää sitä keppihevosena, olipa sitten kyse karhun kevätpyynnin lopettamisesta tai työvoimapalvelulain uudistamisesta.

Meillä ilman muuta paras ratkaisu olisi ollut luoda Ruotsin mallin mukaisesti sellainen palkkatukijärjestelmä, jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen myöntämisen ehdot, olisi ollut siihen tukeen automaattisesti oikeutettu. Mallissa tuki ei olisi ollut valikoivaa eikä tarveharkintaista, ja silloin se ei olisi myöskään vääristänyt kilpailua. Tällainen tukimalli, Ruotsin mallin mukainen tuki, olisi voitu ottaa käyttöön ainakin rajoitetusti koskien esimerkiksi nuoria.

Suomi olisi voinut hakea notifiointia nykyiselle tukijärjestelmälle, ja osin viime lamasta periytyvä syrjäytyminen, liki 300 000 työttömän massatyöttömyys ja rajusti kasvava nuorisotyöttömyys olisivat olleet vahvoja perusteita jatkaa nykyistä tukijärjestelmää. Työ- ja elinkeinoministeriöstä kysyttäessä emme saaneet mitään selvää vastausta siitä, miksi notifiointia ei haettu ja kuka teki päätöksen, että sitä ei lähdetä hakemaan.

Nyt myös sosiaalisten yritysten lainsäädännön valuviat realisoituvat, kun tarvittaisiin kaikki mahdolliset toimijat työllistämään ja torjumaan syrjäytymistä. Tukijaksojen keston rajaaminen ja työmarkkinatoimenpiteitten enimmäiskeston lyhentäminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohti vaikeuttavat entisestään vaikeimmin työllistyvien työttömien tilannetta.

Niiden kolmannen sektorin organisaatioitten, jotka joutuvat noudattamaan de minimis- tai ryhmäpoikkeusasetusta, on selvästi aiempaa hankalampi työllistää. De minimis -asetuksessa tukikatto tulee kolmen vuoden aikana vastaan pienissäkin yhdistyksissä, ja ryhmäpoikkeusasetus edellyttää aivan liian suurta omarahoitusosuutta palkkakustannuksista. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisessa kohderyhmien määrittelyssä ei ole käytetty hyväksi edes sitä liikkumatilaa, jonka EU:n säädökset mahdollistaisivat.

Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyden torjuntaan tulee panostaa erityisesti sekä lainsäädäntöä muuttamalla että resursseja kohdentamalla. Valiokunnan kanta nuorten työllistämisen helpottamiseksi palkkatukea käytettäessä on aivan oikean suuntainen, mutta määräaikaisen ratkaisun sijaan nuoret olisi voitu nostaa pysyvällä lakimuutoksella entistä selkeämmin erityistoimia tarvitsevaksi kohderyhmäksi. Nykyinen nuorten yhteiskuntatakuu ei takaa nuorille sitä kaikkein oleellisinta eli työpaikkaa.

Työttömät ovat edelleenkin hyvin eriarvoisessa asemassa viranomaiseen nähden, kun työllistämissuunnitelmia laaditaan. Perusongelma suunnitelmassa on vieläkin, että se on vain yhteen suuntaan velvoittava. Työttömien on toteutettava kaikki se, mitä suunnitelmaan kirjataan, mutta viranomaista se ei velvoita välttämättä millään lailla. Jotta suunnitelma toimisi ja olisi ennakoitava, tulisi sen sitouttaa myös viranomainen työllistämistä edistäviin konkreettisiin toimenpiteisiin.

Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa on jo 17 000 työnhakija-asiakasta, joiden tilanteen virkailija on arvioinut sellaiseksi, etteivät he ole enää hallinnon toimenpiteitten ulottuvissa. Heitä ei kuitenkaan saa jättää yksin. Vaikka mietinnössä kiinnitetäänkin asiaan huomiota, ei se riitä. On iso periaatteellinen ratkaisu, jätetäänkö näin iso ihmisjoukko oman onnensa nojaan.

Arvoisa puhemies! Uusi työssäkäyntialueen rajaus on askel oikeaan suuntaan. Valiokunta täsmentää mietinnössään seuraavasti: "- - työnhakijalta ei pidä edellyttää auton hankkimista, vaan autottoman henkilön tosiasialliset kulkumahdollisuudet tulee määrittää julkisten kulkuneuvojen aikataulujen ja kevyen liikenteen käyttömahdollisuuksien mukaan." Tämän suuntainen korostus on aivan oikea. Tällä hetkellähän on ollut aivan kauhea tilanne, että kokonaan työttömällä tai kausityöllistyneellä on ollut äärimmäisen hankala pitää autoa. Jos se on mennyt rikki tai sitä ei ole ollut ensinkään, siitä on joutunut luopumaan, niin sen oman auton puute, että sitä ei ole ollut käytettävissä, ei ole ollut hyväksyttävä syy kieltäytyä työstä, edes lyhyestä työpätkästä, omalla työssäkäyntialueella, ja vaikka se olisi kuinka ymmärrettävä syy, niin karenssi on paukkunut aina. Nyt tämä tilanne onneksi korjaantuu.

Mutta tämä uusi työssäkäyntialuemäärittely tarkoittaa sitä, että suuri joukko toimenpiteisiin osallistuvista menettää toimenpiteen aikaisen korotetun ylläpitokorvauksen, ja se on ongelma. Sen on ajateltu kannustavan työttömiä hakeutumaan aktiivisesti esimerkiksi koulutukseen ja kattavan osan siitä aiheutuvista kustannuksista. Nyt työssäkäyntialueen uusi määrittely vie monelta tämän kannustinlisän, ja silloin muutos toimii aktivointitavoitetta vastaan.

Arvoisa puhemies! Teimme valiokuntakäsittelyn aikana lukuisan määrän pykälämuutosehdotuksia, ja esittelen vastalauseen mukaisesti ne lyhyesti samoin kuin vastalauseen lausumaehdotuksen.

Ensinnäkin me esitimme työllistymissuunnitelman sisältöön, että suunnitelma on velvoittava sekä työnhakija-asiakkaan että työ- ja elinkeinotoimiston osalta.

Halusimme ryhmäpoikkeusasetuksen ja myöskin EU:n pykälien mukaisesti — eli nyt on huomattava, että kansallisesti nämä kohderyhmät rajataan tiukemmin, mitä EU:n pykälät vaativat — että sinne otettaisiin ryhmäksi mukaan yksin elävät aikuiset, jolla on vähintään yksi huollettava, etniseen vähemmistöön kuuluvat ja henkilöt, jotka työskentelevät sellaisilla aloilla, jotka ovat vahvasti sukupuolijakautuneet, ja edustavat tätä vähemmistönä olevaa sukupuolta. Sen lisäksi esitimme, että sosiaalista yritystä ei katsota elinkeinotoiminnan harjoittajaksi, eli ihan tällainen kategorinen rajaus.

Esitimme, että alle 25-vuotiaitten rinnalle otetaan myös vastavalmistunut työtön työnhakija ja heidän palkkaukseensa voidaan ryhtyä palkkatukirahoin heti, kun he työttömäksi ilmoittautuvat.

Sopimuksen enimmäiskestoista esitimme, että saman järjestäjän toimenpiteessä olevalle maksimitukiaika, toimenpiteen aika, on 12 kuukautta eikä 6, niin kuin hallituksen esityksessä on ehdoton linjaus ja myöskin työelämävaliokunnan mietinnössä.

Sitten teimme esityksen työttömyysturvalain puolelle ja halusimme puolittaa tämän ajan, joka tulee sanktiona siitä, että henkilö on jättänyt työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta. Kyllähän joku 7 päivän rangaistus, mitä me esitimme, on vieläkin kova, mutta se kuitenkin puolittaisi hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön mukaisen sanktion.

Sitten vielä lopuksi, arvoisa puhemies, nämä vastalauseen lausumaehdotukset.

Me esitämme, että sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö uudistetaan pikaisesti niin, että niistä tehdään rajoitettuja osakeyhtiöitä. Se mahdollistaa niiden työllistämismahdollisuuksien parantamisen oleellisella tavalla.

Me esitämme, että työ- ja elinkeinotoimistoihin saadaan riittävät henkilöresurssit ja riittävät resurssit työttömyyden alentamiseksi etenkin rakennemuutospaikkakunnilla ja poikkeuksellisen korkean työttömyyden alueilla.

Ja viimeisenä, että eduskunta edellyttää, että työ- ja elinkeinoministeriössä aloitetaan välittömästi lainsäädäntövalmistelu sen toteuttamiseksi, ettei uusi työssäkäyntialuemäärittely rankaise niitä, jotka osallistuvat työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin.

Tässä vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien vastalauseessa ja myöskin sosialidemokraattien vastalauseessa, joka on hyvin samansuuntainen ja samansisältöinen, on varmasti aineksia kriittiseen keskusteluun tästä hallituksen esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä. Ilmeistä on, että jos nämä pykälämuutosesitykset eivät toteudu, sitten tulemme kakkoskäsittelyssä, ilmeisesti oppositio ihan yhtenäisenä, esittämään tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan kiittää ed. Mustajärveä siitä, että hän mainitsi myöskin tämän työssäkäyntialuerajan muutoksen, jonka unohdin tuossa esittelyssä mainita. En yhdy kyllä kaikkiin siitä annettuihin kommentteihin, mutta yhdyn siihen, että koska kuntarajat ovat muuttuneet, tämä muutos on siltä osin järkevä, että meillä on tietty selkeä kilometriraja. Tämä 80 kilometriä on se työssäkäyntialueen raja.

Sen sijaan siitä olen eri mieltä ed. Mustajärven kanssa, että kyllä tämä asia nimenomaan on tullut sieltä Euroopan unionista ja kyllä sen valiokuntakäsittelyn aikaan niin ministerin suusta kuin virkamiestenkin suusta tuli varsin selkeästi se, että Suomen on lähdettävä tähän järjestelyyn mukaan. Enkä pidä sitä vääränä silloin, jos oikeasti elinkeinotoimintaa harjoittava yritys on vastakkain kolmannen sektorin kanssa, että siinä onkin olemassa yhteiset pelisäännöt. Mutta se on kyllä puhtaasti kotimaista päätöstä, mitkä ryhmät katsotaan tähän jo oikeutettujen ryhmäpoikkeusasetukseen. Se, mitä hallitus on tässä esittänyt ja mitä valiokunta on hyväksynyt, vastaa suomalaista käytäntöä.

Toinen varapuhemies:

En tiedä, huomasinko kaikki vastauspuheenvuorot, mutta minulla on täällä edustajat Tiusanen, Taimela, Kyllönen, Kiuru ja sen jälkeen Mustajärvi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä todella on työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tehnyt sillä tavalla hyvää työtä, että se on katsonut tätä asiaa tarkasti. Nyt kun katson näitä vastalauseita, niin täytyy kyllä nostaa valiokunnan opposition arvostus todella korkealle, koska tässä on pystytty paneutumaan hyvin syvälle tähän asiaan. Ongelma on siis todella se, niin kuin ed. Mustajärvi totesi, että viedään tiukempaa linjausta kuin mitä EU edellyttää. Jos ajatellaan työttömien toimintaa taikka korttelikoteja, niin ne eivät todellakaan kilpaile markkinoiden kanssa, ja tässä tällainen markkinaliberalismi, markkinakilpailu, jotenkin tungetaan paikkaan, johonka se yksinkertaisesti ei mahdu. Tästä kävi Kotkasta Marja Paldan muiden muassa puhumassa valiokunnalle. Viimeinen tekonsa ennen kuolemaa.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetyt lainmuutokset palkkatukisäännöksiin merkitsevät suomalaiselle hyvinvointijärjestelmälle perustavaa laatua olevia ongelmia. Tällä lainmuutoksella vaikeutetaan merkittävästi nykyistä palkkatukijärjestelmää ja järjestöjen työllistämismahdollisuuksia, toisin kuin ed. Satonen puheenvuorossaan väitti. Pahimmillaan valmisteltu lainmuutos merkitsee sitä, että kasvava määrä ihmisiä, jotka voisivat työllistyä nykyisen käytännön mukaisesti järjestöihin, jäävätkin täysin tyhjän päälle. Kun ministeri Sinnemäki loistaa poissaolollaan, niin on pakko kysyä: mitä, ed. Satonen, hallitus lupaa näille tuhansille ihmisille, joiden on osittain erittäin hankala työllistyä jatkossa? Tämä laki tulee johtamaan mitä todennäköisimmin jo nyt työmarkkinoiden ulkopuolella olevien osatyökykyisten edelleen syrjäytymiseen ja niin sanottujen välityömarkkinoiden supistumiseen täysin olemattomiin.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on hienoja tavoitteita, hienoja unelmia. Haluaisin kysyä hallituspuolueen edustajilta: kuinka te aiotte varmistaa sen, että te-toimistoissa kaikki työllistymissuunnitelmat, määräajat, tavoitteet toteutuvat? Esimerkiksi Siltavalmennuksen puheenvuorossa valiokunnassa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei te-toimistoilla ole resursseja tällä hetkellä toteuttaa entisiäkään tavoitteita ja henkilöstöä ei ole toteuttamaan niitä entisiäkään lakihankkeita, mitä täällä eduskunnassa on pyöritetty. Esimerkiksi Tampereella tuotetaan vuositasolla lakisääteisiä työvoimapalveluja korvaavia yksilöohjauspalveluita lähes tuhannelle nuorelle Tampereen kaupungin, Euroopan sosiaalirahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Käytännössä hallituksen esitysten ja läpimenossa olevan esityksen mukaista tavoitetta ei tulla ilman merkittäviä lisäpanostuksia saavuttamaan. Miksi me kirjaamme epärealistisia tavoitteita, kun palvelua ei tosiasiallisesti ole meidän te-toimistoistamme saatavissa? Kuinka hallituspuolueet ovat aikoneet varmistaa te-toimistojen resurssit muutenkin kuin vain lausumina papereissa?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Albert Einsteinin sanoin haluaisin aloittaa sanomalla, että "maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään".

Minusta on, arvoisa puhemies, alkanut tuntua, että hallituspuolueiden kansanedustajat ovat joutuneet nyt siihen joukkueeseen, joka katsoo vierestä eikä tee mitään. Tämä hallituksen esitys, joka tuli pöydälle, on kertakaikkisesti perusteiltaan niin järkyttävä koko sille suomalaiselle järjestökentälle, joka on auttanut meitä pitkään työllistämisessä, että sen vaikutukset tulevat olemaan radikaalit. Tässä on kaksi sovittamatonta elementtiä. Samaan aikaan, kun valiokunnan puheenjohtaja Satonen täälläkin jo totesi, että EU ajaa meidät tähän tilanteeseen, että tukityöllistyminen nyt mahdollisesti vähän vähenee, te kuitenkin sanotte valiokunnan enemmistölle jopa mietinnössä asti, että lainmuutos ei saa vähentää tukityöpaikkojen määrää. Miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nythän on kysymys siitä, että luodaan pelisääntöjä sille, mikä on aitoa elinkeinotoimintaa ja mikä on tukityöllistettyä työtä. Ei tässä tarvitse olla hädissään siitä, jos joku firma tai tukityöllistetty työpaikka ei oikeasti kilpaile. Ei silloin tarvitse olla peloissaan siitä, tuleeko niitä tukia seuraavalle vuodelle.

Valiokuntakuulemisen aikana tuli oikeastaan semmoinen ihmeellinen ongelma esille, että nämä sosiaaliset yritykset yrittivät samaan aikaan kertoa koko ajan, kuinka tärkeitä ne ovat, mutta samalla yrittivät myös kertoa sen, että ne eivät kilpaile kenenkään kanssa. Ne ovat korvaamattomia, mutta ne eivät kilpaile kenenkään kanssa. Erityisesti minun mielestäni se tuli näkyviin juuri näissä työttömien kahviloissa, joissa tarjotaan hyvää ruokaa, mutta ei niin hyvää, että se kilpailisi kenenkään kanssa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oleellistahan tässä palkkatukijärjestelmän uudistamisessa on nimenomaan kilpailutilanteen arvioiminen. Kyllä minä nyt aika korkealle pistän sen kilpailukomissaarin vastauksen, jonka hän antoi tanskalaisen mepin Bo Søndergaardin kysymykseen. Asiaa piti kysyä sitä kautta, kun meillä ei kovin monta vasemmistoliittolaista euroedustajaa tällä hetkellä ole, mutta hän nimenomaan kysyi Suomen kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksista ja niistä vaihtoehdoista. Kilpailukomissaari sanoi, että meillä olisi ollut valittavana Suomessa monta eri vaihtoehtoa. Hän on se korkein poliitikko, joka vahtii Euroopan unionin alueella, ei enää, mutta oli vielä silloin siinä virassa toimiessaan korkein poliitikko, joka vahti näitä valtionapusäännöksiä. Elikkä kyllä tässä näkyy ihan selvästi läpi, että työ- ja elinkeinoministeriössä valittiin vain yksi ainoa vaihtoehto ja eduskunnalle annettiin sitten tilanne, että valitkaa siitä. On tämä vähän muuttunut paremmaksi, mutta ei riittävästi.

Toinen varapuhemies:

Myönnän vielä pyydetyt vastauspuheenvuorot edustajille Pulliainen, Satonen, Juurikkala, Kiuru, Lahtela ja Ojala-Niemelä, ja sen jälkeen puhujalistaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Että olisiko tässä ikään kuin ollut pakkotila suhteessa Euroopan unionin komissioon? Vastaus on, että kyllä. Ja mitenkä paljastui se pakkotila? Se paljastui sillä tavalla, että oli vertailukohdat muista jäsenvaltioista, elikkä toisin sanoen tätä oli hannattu liian pitkään eräällä tavalla.

Mutta siinä minä olen ed. Larikan kanssa erikoisesti aivan kerta kaikkiaan eri mieltä — kun olen tässä hommassa Oulun kaupungissa ollut alusta saakka, kun tämä työllistämissysteemi sinne tuli — että sellainen vertailupakko, minkä te esititte äsken, ei ole akuutisti tästä päivästä. Tässä on kysymys nyt muitten mahdollisuuksien käyttämisestä. Niihin palaan, kun varsinainen puheenvuoro tulee kohta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näitten järjestöjen työllistämismahdollisuuksista. Ensinnäkin tässähän on niin, että jos — niin kuin suurimmassa osassa järjestöistä, esimerkiksi urheiluseuroissa — se ei liity mitenkään elinkeinotoimintaan, mitä siellä nämä työllistetyt tekevät, niin tämä ei koske sitä mitenkään. Niitä on suurin osa niistä paikoista. Sitten on se pieni osa, joka on mahdollisesti tämän elinkeinotoiminnan tulkinnan piirissä. Ja miten se tulkinta tehdään? Minä soitin Sastamalan te-toimistoon, kun täällä kysyttiin, montako tukityöllistämispaikkaa jää tämän takia myöntämättä. Vastaus oli: ei ainuttakaan.

Sanon nyt kyllä edustajille Taimela ja Kiuru: toivon, että kun valiokunta on nyt kaksi kuukautta tehnyt tämän asian kanssa töitä — me olemme maininneet esimerkkejä, yritetään saada se viesti kentälle, että mahdollisimman vähän tulkitaan elinkeinokelpoisuudessa niitä järjestöjä — niin ei nyt enää levitetä sitä viestiä, että tämä tuhoaa kolmannen sektorin järjestöjen työllistämismahdollisuudet, koska a) se ei minun mielestäni ole totta ja b) se voi vaikuttaa ennalta ehkäisevästi niin, että nämä järjestöt eivät edes lähde työllistämään, koska ne kuvittelevat, että laki on sellainen.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen äskeinen puheenvuoro oli minusta aika kohdalleen osunut. Kyllä minun ymmärtääkseni opposition edustajat ehkä täällä nyt tämän lakimuutoksen katastrofaalisuutta hiukan tahtovat liioitella. Täytyy korostaa sitä, mitä ed. Satonenkin sanoi, että tämä heikennys tulee koskemaan vain varsin pientä osaa näistä työllistävistä yhdistyksistä, niitä, joiden katsotaan elinkeinotoimintaa harjoittavan. Silti kyllä jaan osittain opposition huolen näidenkin muutamien satojen tai muutamien tuhansien työpaikkojen osalta. Kyllä se tietysti huonoa on tässä tilanteessa, että huononnusta osin tuleekin.

Sitten tästä määrittelystä, kun valiokunta mietinnössään pyörittelee elinkeinotoiminnan määrittelyä varsin pitkään. Täytyy sanoa, että jonkin verran hurskas on tämä valiokunnan esitys siitä, että työ- ja elinkeinotoimistot valmistelisivat selkeät ja yksiselitteiset ohjeet tästä tulkinnasta. Koska valiokuntakaan ei ole kyennyt oikein selkeätä ja yksiselitteistä linjausta tekemään, niin epäilen, että ei kyllä pysty työ- ja elinkeinotoimistokaan. Tästä tulee kyllä vaikeuksia tämän tulkinnan suhteen.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan puheenjohtajan näkemys todistaa juuri sen, mikä mietinnössäkin lukee, nimittäin lakiesityksen oletetaan turvaavan järjestöille palkkatuen lähes entisessä laajuudessaan, sillä on arvioitu, ettei valtaosa järjestöistä harjoita elinkeinotoimintaa.

Hyvä sylvi, jos tämä olisi näin, niin mehän voisimme nyt varmasti lähteä kotijoukkoihin katselemaan puoli yhdeksän uutisia! Mutta kun meidän murheemme on se, että vuoden 2011 joulukuussa me joudumme täällä toteamaan sillä porukalla, jonka kansa tänne on äänestänyt, että ojaan meni. Nimittäin kun me tiedämme nyt jo, että elinkeinotoiminnan määritteleminen oli niin vaikeaa, ettei valiokuntakaan siihen pystynyt sillä tavalla kuin olisi pitänyt, niin tämäkin ulkoistettiin te-toimistojen ratkaistavaksi.

Minäkin muuten soitin Porin te-toimistoon ja soitinpa te-keskukseenkin. Ja tiedän hyvin, että meillä on kymmeniä tällaisia järjestöjä, jotka työllistävät. Ja meidän kaikkien yhteinen murhe on se, että me nyt voisimme niitä tulkita niin, etteivät ne olisikaan enää elinkeinotoimintaa. Jos luoja suo, niin tässä tehtävässä onnistutaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle ja ed. Pulliaiselle samalla: Onko tähän pakko lähteä vai ei? Nimittäin tähän ei mikään pakottanut sillä tavalla. Katsokaa Ruotsia. Ruotsi porskuttaa ja lähti maksimaalisista tavoitteista. Eikö meillä Suomessakin olisi pitänyt lähteä semmoisesta maksimaalisesta tavoitteesta, jottei tehdä tätä valikoivaa järjestelmää vaan tehdään systeemi, jotta kun annetaan rahaa tai lupaus siitä, että rahaa on tulossa, niin se työtön hakeutuu sitten työhön, meni hän yksityiselle tai järjestöihin, eikä tehdä tämmöistä ihme byrokratiaa?

Tämä on oikein viimeisen päälle semmoinen kukkanen, jossa sitten ... Tämähän työllistää paljon ihmisiä. Tämä työllistää tosi paljon virkailijoita työvoimatoimistoissa, te-keskuksissa, kaikissa, ja vahtisysteemit päälle. Sen takia: miksi ei Suomessa voi tehdä samaa systeemiä, jossa laitetaan rahaa tähän sen verran lisää? Koska meidänhän pitäisi pyrkiä siihen, jotta yksikään ihminen ei syrjäytyisi, kaikki, ketkä kynnelle kykenevät, saadaan johonkin toimenpiteeseen. Mutta tällä hetkellä semmoista halua ei näköjään tällä hallituksella ole olemassa.

Toinen varapuhemies:

Tässä on vielä debatin alkuun saanut ed. Mustajärvi pyytänyt vastauspuheenvuoron ja ed. Tiilikainen. Nyt vielä tässä ne vihonviimeiset tähän debattiin, jos on vielä, ja sen jälkeen mennään puhujalistaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jo alun perin kansallisen lain näpertäminen on ollut virhe. Suomi olisi voinut halutessaan saada EU:lta poikkeuksen. Vastaavia poikkeuksia on ennenkin haettu ja menestyksekkäästi saatu.

No, nyt istuva hallitus on kuitenkin valinnut itselleen helpon mutta suomalaisten kannalta haitallisen reitin, kun se on pakottamassa suomalaiset EU-muottiin tavalla, joka etenkin nyt keskellä lamaa on suureksi vahingoksi. Hämmästelin tuossa tätä puheenvuoroa, jossa käytiin tätä rajanvetoa työttömien ruokalan osalta, että nyt jatkossa sitten laskurin kanssa lasketaan, onko se asiakas työtön, joka tulee sinne ruokailemaan, vai maksava asiakas. Kyllä kuulostaa aika veteen piirretyltä viivalta tämmöinen rajanveto tulevaisuudessa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että opposition edustajat katsoisivat vähän tätä lakia kokonaisuutena. Ensimmäinen arvio on se, onko elinkeinotoimintaa. Ja siinä katsotaan myös, onko se toiminta jatkuvaa, onko tuotteiden myynti ansiotarkoituksessa, onko kilpailua. Paikallinen te-toimisto varmasti pystyy tämän arvion tekemään. Okei, jos ei ole elinkeinotoimintaa, homma voi jatkua niin kuin ennenkin.

Jos sitten katsotaan, että on elinkeinotoimintaa, niin ei siellä työttömien ruokalan ovella laskureita tarvita, koska näyttäkää se työttömien ruokala tai kahvila, joka ei mahdu tämän de minimis -säännöksen piiriin, sellainen, missä on yli seitsemän tai kahdeksan työntekijää per vuosi työllistettynä siihen elinkeinotoimintaosion harjoittamiseen.

Nimittäin tämä mietintö antaa mahdollisuuden, se on todettu tässä lainsäädännössä, että kolmannen sektorin toimijan ei tarvitse sitä omaa toimintaansa eriyttää tai pilkkoa. Vaikka meillä olisi isokin kolmannen sektorin toimija, jolla on kaiken kaikkiaan vaikka 30 palkkatukityöllistettyä, mutta jos niistä on se alle seitsemän keskimäärin siellä kahvilassa tai vähemmän, niin se mahtuu tämän de minimiksen piiriin. Ei mitään ongelmaa. Älkää tehkö ongelmia sinne, missä niitä ei ole, vaan tukekaa sitä, että kolmannen sektorin toimijat (Puhemies: Aika!) voivat jatkaa palkkatukityöllistämistä tässä vaikeassa työllisyystilanteessa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuressa valiokunnassa nousi taannoin myös esille tämä koko valtiontukien järjestelmä, ja mietimme jo silloin, minkälaisia vaikutuksia tällä kaiken kaikkiaan on. Siitä suuri valiokunta määräsi esityksestäni tämän selvityksen, ja saimme sen sitten Pekkariselta ja Sinnemäeltä, ja todellisuus oli aika kovaa luettavaa. Meillä on 150 miljoonaa erityyppistä valtiontukea Suomessa, ja jos me rupeamme nyt käyttämään tätä de minimis -käytäntöä muissakin ja jos tämä tästä leviää kulovalkean tavoin, niin silloin se keskeinen kysymys on, kuinka pitkälle me olemme valmiit menemään.

Kyllä minun lähtökohtani on se, että Suomi voi katsoa omista intresseistään, että tämä on meille poikkeuksellinen tila. Niin kuin tiedätte, yhdistystoiminnalla on Suomessa arvioitu olevan yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpi rooli kuin keskimäärin Euroopassa. Jos emme pysty tällä tavalla omia intressejämme puolustamaan, kun me tiedämme esimerkkejä niistä maista, joissa onnistuneesti näin on tehty, niin kyllä minun täytyy sanoa, että jos nämä meidän pykälänmuutoksemme eivät mene läpi, niin me lähdemme siitä, että laki on ehdottomasti hylättävä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai marssijärjestys on semmoinen, että erilaisilla toimenpiteillä, koulutuksella, harjoittelulla, työkokeilulla, parannetaan työvoiman työmarkkinavalmiuksia niin, että ihmiset voivat siirtyä, jos ei muuten, niin sieltä kolmannen sektorin, kunnan tai valtion tukityöllistämisen kautta yksityiselle sektorille, vieläpä toivon mukaan niin, että se yksityinen sektorikaan ei tarvitse tukea, ei palkatessa eikä jatkossa. Tosin minä en tiedä yksityiseltäkään sektorilta yhtään toimialaa, joka ei jossain muodossa saisi julkisen sektorin tukea tälläkin hetkellä.

Mutta tässähän on paljon muutakin huomioitavaa kuin pelkkä määrittely elinkeinonharjoittajista: tukijaksojen pituus, kohderyhmien määrittely. Ja tässähän tulee semmoinen epäloogisuus, kun ottaa huomioon vanhan tukijärjestelmän, joka jatkuu tietyiltä osin, de minimis- ja ryhmäpoikkeusasetukset, että joskus jopa paremmassa työmarkkinatilanteessa oleva työtön voi saada korkeamman tuen kuin se, joka sitä tukea tosissaan tarvitsisi.

Ja kategorisestihan sosiaaliset yritykset tuomitaan tässä nyt elinkeinonharjoittajiksi, sen te olette unohtaneet, sosiaaliset yritykset, joiden ajateltiin juuri puuttuvan niiden vaikeimmin työllistettävien henkilöiden tilanteeseen.

Ruotsin-mallista vielä, että jos on tunnustettava se, että siellä varmaan monessa suhteessa on paremmat sosialistit, niin kyllä siellä on paremmat porvaritkin.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä lainmuutos varjostaa mustana pilvenä kolmannen sektorin toimijoiden kevättä. Hallituksen esityksessä näkyy taas valitettavan selvästi sen halu olla EU:n mallioppilas. On käsittämätöntä, että tässä työttömyystilanteessa hallitus antaa esityksen, joka heikentää kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia työllistää työttömiä.

Kuten allekirjoittamassani vastalauseessa todetaan, nyt valittujen ratkaisujen sijaan olisi pitänyt luoda palkkatukijärjestelmä, jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen myöntämisen ehdot, olisi siihen automaattisesti oikeutettu. Kun malli ei valikoisi eikä olisi tarveharkintaista, se ei myöskään vääristäisi kilpailua.

Temmin tuoreessa julkaisussa todetaan, että kolmannen sektorin toimesta palkkatuella työllistetty ei aina hyödy tukijaksostaan. Totta on, että moniongelmaiset eivät palkkatuen avulla päädy pysyviin työpaikkoihin, mutta jos mitataan elämän mielekkyyttä, ihmisyyttä, niin tuettu työpaikka on osa elämänhallinnan ja toimintakyvyn säilymistä. Mahdollisuus säilyttää elämässä rytmi, tavata toisia ihmisiä ja kokea itsensä tarpeelliseksi ovat äärettömän tärkeitä sosiaalisia arvoja, jotka unohtuvat tilastoista.

Tukijaksojen keston rajaaminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohden vaikeuttaa lisää vaikeimmin työllistettävien tilannetta ja aiheuttaa näin yhä syvenevää syrjäytymistä, mielenterveys- ja terveysongelmia, alkoholismia ja lisää kuluja yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lainmuutoksella kolmannen sektorin mahdollisuudet työllistää vaarantuvat, vaikka muille kuin elinkeinotoimintaa harjoittaville työnantajille palkkatuet myönnetään entisin ehdoin. Monet yhdistysten ja säätiöiden toimijat ovat kokeneet ikäviä yllätyksiä verottajan tulkittua uudelleen niiden toimintaa siten, että aiemmin yleishyödyllisenä verovapaa toiminta onkin elinkeinotoimintana veronalaista.

Verottajan päätös ei sido te-toimistoa, mutta verottajan tuloveropäätöksiä käytetään apuna arvioitaessa tuen hakijan toiminnan luonnetta. Verottajan ratkaisuista on kasvavassa määrin tehty valituksia. Paikallisille te-toimistoille annettava harkintavalta toiminnan arvioinnissa aiheuttaa epätasa-arvoista kohtelua maan eri alueilla.

Asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi ilmi huoli ja epäily siitä, onko te-toimistoilla arviointien tekoon tarpeeksi osaamista ja tarpeeksi resursseja. Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli valiokunnalle antamassaan lausunnossa huolissaan siitä, että raskas hakumenettely vähentää merkittävästi pienten yhdistysten työllistämismahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Vaikka tavoitteena on estää kilpailun vääristyminen, tällä oikaisuliikkeellä ei päästä toivottuun tulokseen. Kyydistä lentävät ne työllistettävät, jotka eivät työkunnoltaan ja -kyvyltään ole hyödyllisiä voittoa tavoitteleville yrityksille. Kolmannelle sektorille on tyypillistä, ettei se edes elinkeinotoiminnan alueella toimiessaan tavoittele sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta, jotka ovat yrittämisen peruskiviä.

Monelle palkkatukijaksolla olevista ei nykyisin voi asettaa edes tavoitteeksi avoimille työmarkkinoille työllistymistä. Kuitenkin Suomessa tuen myöntäminen lähtee kaikkien työttömien kohdalla siitä, että palkkatuella arvioidaan voitavan edistää avoimille työmarkkinoille sitoutumista. Kuinka näiden ihmisten työllistymisen käy, jos kolmas sektori ei kykene tarjoamaan heille tehtäviä? Missä ovat ne hallituksen tukitoimet, joita tarjotaan näille ihmisille?

Kuntaliitto on kritisoinut lakiuudistusta lyhytnäköiseksi ja byrokraattiseksi ja todennut, että toteutuessaan se mutkistaa yhdistysten työllistämismahdollisuuksia. Tästä seuraa kunnille lisätaakkaa työllisyyden hoidossa. On huomattava, että tämä lakimuutos myös nostaa kuntien työmarkkinamenoja työllistymisen vaikeutuessa.

Temmin tilastoissa roikkuu 17 000 työnhakija-asiakasta, joiden tilanne on arvioitu sellaiseksi, etteivät he ole enää hallinnon toimenpiteiden ulottuvilla. Olisi järkevintä nyt ottaa järeästi käyttöön Lex Taipale ja sallia heille sen turvin ihmisarvoinen, turvattu elämä.

Arvoisa puhemies! EY:n perustamissopimuksessa ei ole määritelty yritys-käsitettä. Yhteisön tuomioistuimen tulkinnan mukaan yrityksiä ovat kaikki ne, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja markkinoilla, siis riippumatta siitä, tavoitellaanko taloudellista voittoa. Kaikki hyväksymme varmasti ajatuksen siitä, että samoin toimivaa yritystä ja yhdistystä on kohdeltava samoin, mutta kuka haluaa, että tämän periaatteen nojalla viedään vähävaraisilta vanhuksilta se ainoa tuiki tärkeä kotipalvelu, johon hänellä on varaa, palvelu, jota hän ei missään tapauksessa voisi yritykseltä markkinahintaan ostaa?

Monille työttömille on paikallinen työttömien ruokala ehkä ainoa sosiaalinen kontakti, ainoa mahdollisuus lämpöiseen ateriaan, vaihtoehtona kaljakuppila tai masentuneena kotona makaaminen. Kolmannen sektorin tarjoamilla palveluilla ja työtilaisuuksilla on erittäin merkittävä rooli kokonaisuudessaan myös organisaatioiden palvelutuotannon näkökulmasta. Palkkatukityövoimalla tarjotut palvelut täydentävät ja paikkaavat monessa suhteessa julkisen palvelutuotannon aukkoja. Palveluiden poisjääminen jättäisi merkittävän ja suuria ongelmia tuottavan resurssiaukon esimerkiksi vanhusten huoltoon ja sosiaalitoimeen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu aatteellisten, yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittäminen. Ohjelmassa todetaan myös, että järjestöjen mahdollisuuksia tarjota hyvinvointia tukevaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa parannetaan. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että tämä kehittäminen merkitsee kolmannen sektorin toimintaedellytyksien kaventamista ja sen myötä heikommassa asemassa olevan ihmisen unohtamista.

Kaveri jätetään taas, mutta tähän ei pidä suostua, ei vaikka ministeri Sinnemäki on ylimielisesti jättänyt tulematta vastaamaan näihin vakaviin kysymyksiin.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan saattaa historiankirjoihin sen valiokunnan kuulemisessa käytetyn puheenvuoron, joka sai valiokunnan pohtimaan verotusratkaisujen merkitystä myös niissä tapauksissa, joissa tuntuu aivan käsittämättömältä, että toiminta kilpailisi kenenkään kanssa.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta eduskunnassa. Terveiset Kotkan Korttelikotiyhdistys ry:ltä, toimintaa vuodesta 1993 alkaen.

"Tukipalvelutoiminta: Olemme saattaneet yhteen kaksi ihmisryhmää: pitkäaikaistyöttömät ja kotona köyhyysrajalla asuvat vanhukset. Heistä on ollut suuri hyöty toisilleen jo 11 vuotta.

Pitkäaikaistyöttömät: Rakenteellinen työttömyys ja laman seuraukset näkyvät Kotkassakin liian hyvin. Myös ’ikärasismi’ on käytännössä tosiasia. Meillä tällä hetkellä työssä olevien keski-ikä on 51 vuotta. Heidät perehdytetään työhönsä hyvin, ja sisäisellä koulutuksella he voivat suorittaa @-ajokortin, hygieniapassin ja tehdä tai päivittää cv:n.

Kuntoa ja itsetuntoa kohennetaan monin tavoin. Kunto-ohjaaja ja sosiaaliohjaaja - - motivoivat eri tavoin henkilökuntaa osallistumaan meillä toimiviin terveellisiä elämäntapoja edistäviin ryhmiin. Nostamme ihmisten omia valmiuksia ja itsetuntoa, jotta hän rohkenee hakea töitä avoimilta markkinoilta tai lähteä ammattiin valmistavaan koulutukseen. Noin 40 henkilöä vuosittain 100 palkkaamastamme tukityöläisestä on pystynyt siirtymään avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen. Kotkan te-toimisto on aina osoittanut meille sellaiset henkilöt, joille ei vuosikausiin ole ollut osoitettavissa muuta työpaikkaa. Olemme siis olleet viimesijainen vaihtoehto.

Maahanmuuttajat: Meillä työskentelee tällä hetkellä kahdeksaan eri kansallisuuteen kuuluvia henkilöitä. Olemme palkanneet ’kiertokoulunopettajan’, joka opettaa heille arkisuomea ja kirjoittamista. Työn ohessa kielen opettelu käy luontevasti ja tuloksellisesti. Opettaja toimii myös maahanmuuttajien asiointiavustajana. Kokemuksemme on, että tämä on suomalaiseen arkielämään kotouttamista parhaimmillaan atk- ym. koulutuksineen.

Kotona asuvat vähävaraiset vanhukset: Jokainen haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kunnallisen kotihoidon tehtävänä on hoiva ja huolenpito, ja niihin tehtäviin eivät kuulu siivoaminen, kauppa-asiointi eikä ulkoiluttaminen, seurustelusta tai lukemisesta puhumattakaan. Kohderyhmämme elää toimeentulominimillä eikä siksi pysty ostamaan näitä palveluja. Kaikilla ei ole lähellä asuvia omaisia, tai he ovat kiireisiä. Korvaamme puuttuvan omaisen ja teemme arkiaskareita tavallisen ihmisen taidoin vanhuksen kotona. Maksukykyiset avunpyytäjät ohjaamme yksityisille palveluyrittäjille. Vuonna 2009 oli asiakkainamme noin 650 vanhusta ja teimme heille noin 12 500 kotikäyntiä. Kuuroille vanhuksille on oma tukipalvelun tekijä.

Kirjanpitotoimisto: Kolmihenkinen kirjanpitotoimistomme huolehtii erilaisten pienten, esimerkiksi sairauksien ympärille syntyneiden yhdistysten kirjanpidosta. Useat järjestöt voivat tämän tuen avulla tukityöllistää 1—5 henkilöä, kun kirjanpitotoimisto hoitaa lakisääteiset työnantajavelvoitteet ja tukien hakemisen. Hoidossamme on noin 50 järjestön kirjanpito ja palkkalaskenta. Mikään näistä järjestöistä ei pysty ostamaan markkinahintaista kirjanpitopalvelua.

Muuta: Meillä työskentelee vuositasolla noin 200 henkilöä erilaisilla sopimuksilla (13 erilaista). Täysimääräisellä palkkatuella (noin 100 henkilöä) muodostavat tukipalveluiden rungon. Työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevat henkilöt työskentelevät palkkatukityöntekijöiden pareina.

Useamman vuoden eläminen työmarkkinatuella rajoittaa sellaisten palveluiden ostamista, joita työssä olevat ihmiset käyttävät, kuten esimerkiksi parturi, kampaaja, korjausompelija, hieroja, käsi- ja jalkahoitaja, ja se on omiaan heikentämään takaisin työmarkkinoille pääsemistä. Olemme palkanneet näiden palvelualojen pitkäaikaistyöttömiä ammattiosaajia, ja heidän palvelunsa on kohdistettu työntekijöillemme, ei vanhuksille. Ulkoinen olemus siistiytyy, itsetunto nousee, ja samalla ammattiosaajien taidot päivittyvät.

Tullessaan voimaan 1.5.2010 esitetyssä muodossa laki lakkauttaisi toimintamme lähes kokonaan, jos meidät katsotaan elinkeinonharjoittajaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Näillä kohderyhmillä ei pysty tekemään bisnestä. Sen voimme sanoa 11 vuoden kokemuksella.

Kilpailuakaan emme vääristä, päinvastoin. Ohjaamme maksukykyiset palvelujen kysyjät yksityisille palveluntuottajille, kuten esimerkiksi kotipalveluyrittäjille, ompelimoihin ja kirjanpitäjille. Olemme saaneet yrittäjiltä toiminnastamme kiitosta.

Verottaja teki vuonna 2008 päätöksen, että tapaamispaikkamme ovat kahviloita vuodesta 2009 alkaen. Emme ole kuitenkaan koskaan perustaneet kahviloita vaan kylän yhteisen olohuoneen, jonne alueen asukkaat voivat tulla kokoontumaan eri asioiden ympärille. Sellaiseen toimintaan kuuluu, että kahvipannu on kuumana kaiken päivää. Tänään pitää kahvista maksaa kulut, että saisi kahvia huomennakin. Verottaja katsoi myös kirjanpitotoimiston ja korjausompelimon verotettavaksi elinkeinon harjoittamiseksi. Korvaus, minkä järjestöt yhteensä voivat maksaa kirjanpidosta, ei tuota vuodessa edes puolipäiväisen henkilön palkkakustannuksia. Neljän korjausompelimon vuositulo ei kata yhdenkään ompelijan palkkakuluja.

Valmisteilla olevan lain lopputulos huolestuttaa suuresti kolmannen sektorin sosiaalisin perustein toimivan järjestön näkökulmasta. Verottaja on tehnyt kohdallamme omat ratkaisunsa ja katsonut, että olemme alv-velvollisia ja verovelvollisia, vaikka tulosta ei synnykään. Siitä seuraa, että te-toimiston virkailija palkkatukipäätöstä tehdessään tukeutuu verottajan päätökseen.

Kotkan kaupungin virkamiehet ja koko poliittinen kenttä ovat olleet myötämielisiä toimintaamme kohtaan aina ja varsinkin viime syksynä, kun tämä de minimis -uhka tuli esille. Muutama puolue otti julkisesti kantaa lehdissä, ja yksi on tehnyt valtuustoaloitteenkin toimintamme jatkumisen varmistamiseksi. On kuitenkin lähes mahdotonta olettaa, että näinä aikoina kaupunki maksaisi jatkuvasti puolet sadan henkilön palkoista. Euroina se olisi noin 50 000 kuukaudessa.

Uskon ja toivon, että meidät ja kaltaisemme toimijat jätetään lain ulkopuolelle. Meitä tarvitaan, koska aina tulee olemaan pitkäaikaistyöttömiä ja vajaatyökykyisiä, jotka eivät pysty nykyisen työelämän vaatimaan 110 prosentin työpanokseen. Vanhusväestö lisääntyy, eivätkä he kaikki edelleenkään pysty ostamaan markkinahintaisia palveluja. Korttelikotiyhdistyksen kaltaiset järjestöt, jotka eivät kerää omaisuutta eivätkä "muhkeaa" pankkitiliä, ovat yhteiskunnan kannalta turvallisia huono-osaisten tukijoita ja tukipalvelujen tuottajia. - -"

Tämän testamentin jälkeen minä kysyn teiltä: Kuinkahan pitkälti tällaisilla järjestöillä ja yhdistyksillä on todella kilpailua vääristävä vaikutus ja kuinka suuri vaikutus niillä on jäsenvaltioiden väliseen kauppaan? Eikö todellakaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa? Eikö todellakaan ollut haasteellisempaa ja vaikeampaa tietä taistella itsemme ulos EU-byrokratiasta? Epäilen, että vaihtoehtoja olisi ollut ja mahdollisuuksia. Asenne on pielessä. Meillä on 0900-koodit, jotka varmistavat sen, että vajaakuntoinen ja vaikeasti työllistyvä pysyy poissa silmistä, poissa mielestä tämän itsekkään politiikan keskellä.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä palkkatuen starttirahan myöntämisedellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksissä otettaisiin nykyistä paremmin huomioon kilpailuneutraliteetti ja EU:n valtiotukisäännökset, joiden mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle voidaan myöntää palkkatukea joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai vähämerkityksellisenä de minimis -tukena. Huomionarvoista on, että palkkatukien myöntämisedellytykset eivät muutu kuntien, kotitalouksien eivätkä elinkeinotoimintaa harjoittamattomien yhdistysten ja säätiöiden osalta, siis elinkeinotoimintaa harjoittamattomien yhdistysten ja säätiöiden osalta.

Yhdistykset ja säätiöt, joiden toiminnasta vain osa on elinkeinotoimintaa, voivat vielä eriyttää elinkeinotoiminnan kirjanpidollisesti muusta toiminnasta ja saada tähän muuhun toimintaan työllistyvien palkkatuet entisin ehdoin. Valiokuntakäsittelyn aikana kuultavina olleiden sosiaalisten yritysten pelot omasta kohtelustaan tulevien tukien suhteen kiteytyvät aika usein siihen ongelmaan, että kun samaan aikaan piti osoittaa olevansa tarpeellinen ja korvaamaton, niin piti myös todistaa, ettei kilpaile millään tavalla yleisillä markkinoilla, että ei tämä meidän toiminta ole keneltäkään pois. Ja näin suurimmassa osassa varmasti onkin.

Erittäin vaikeaa se on kuitenkin hyvin toimivilla työttömien ruokaloilla, sinne kun pyrkii myös halvan hinnan ja hyvän ruuan ansiosta muitakin kuin työttömiä. Tämä taas aiheuttaa sen tosiasian, että kilpailu ei ole enää rehellistä muiden ravintoloiden tai palveluiden tuottajien kanssa. On erittäin tärkeää näiden työttömien ruokaloiden kannalta, että ne toimivat alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti työttömien sosiaalisina kokoontumispaikkoina ja siinä samassa auttavat työttömän arkea tarjoamalla maittavaa ruokaa sopivaan hintaan.

Arvoisa rouva puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön laatiman ohjeluonnoksen mukaan yhdistyksen tai säätiön katsotaan olevan elinkeinotoiminnan harjoittaja, jos palveluiden ja tuotteiden myynti on jatkuvaa, ansiotarkoituksessa ja kilpailuolosuhteissa tapahtuvaa. Vain satunnaisesti palveluja ja tuotteita myyviä yhdistyksiä ei pidetä elinkeinotoiminnan harjoittajina. Tämän ohjeistuksen noudattamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Kaiken lisäksi se on erittäin tärkeää, koska jos yritykset, jotka saavat myönnettyjä tukia toimintaansa, alkavat kilpailla samalla alalla toimivien yritysten kanssa, niin kilpailuasetelma vääristyy ja pahimmassa tapauksessa vapailla markkinoilla toimiva yritys menettää omaa kannattavuuttaan. Tämähän ei ole tässä tarkoitus.

Toki on hyvä muistaa, että pääsääntöisesti sosiaalisten yritysten asiakaskunta on sellaista, että se ei muodosta kilpailutilannetta yritysten ja sosiaalisten yritysten välille. Sosiaaliset yritykset ovat monelle tällä hetkellä ainoa väylä saada palveluita kotiinsa, kuten esimerkiksi pienellä eläkkeellä toimeentuleville vanhuksille. Siitä huolimatta on hyvä muistaa se tosiasia, että tuotettaessa palveluita sosiaalisten yritysten kautta alle markkinahintaan estetään myös tosiasiallisesti sosiaaliturvan kehittymistä. Kumpaa oikeastaan haluamme tehdä: parempaa ja ihmisarvoisempaa sosiaaliturvaa vai tukea kolmannen sektorin palveluita niin, että köyhätkin voivat niitä ostaa? Siinä on purtavaa kyllä meille kaikille. Kaiken kaikkiaan asian tutkiskeleminen helpottaa, kun muistamme sen, miksi nämä välityömarkkinat ovat syntyneet. Samalla voimme lopettaa asian demonisoinnin. Välityömarkkinoiden tarkoituksena on palkkatuetun työn avulla antaa vaikeasti työllistyville henkilöille mahdollisuus päästä mukaan työelämään ja hankkia työkokemusta, kehittää ammattitaitoaan ja vahvistaa nimenomaan itseluottamustaan niin, että he palkkatukijakson jälkeen voisivat työllistyä vapaille työmarkkinoille tai hakeutua koulutukseen. Siis tämän palkkatuetun työn tarkoitus ei ole tuottaa halpoja palveluita.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän erittäin tärkeänä yhdistysten ja säätiöiden tekemää työtä vaikeassa työllisyysasemassa olevien henkilöiden työllistämiseksi ja arvostan järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa. Siitä huolimatta pidän erittäin tärkeänä, että tuettu työvoima ei sotke vapailla, kilpailuilla markkinoilla toimivien yritysten elinkeinotoimintaa, eikä se saa olla esteenä sosiaaliturvan kehittymiselle.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Eurooppalaisen yhteistyön myötä me suomalaiset olemme saaneet oppia, halusimmepa tai emme, vapaan kilpailun liukumisen lähes jokaiselle toiminnan alueelle. Euroopan unionissa oikeistolaiset liberaalitalouden ihannoijat ovat olleet vallalla jo useamman vuoden, ja se alkaa näkyä yhä selkeämmin myös meillä. EU ei suhtaudu suopeasti liiketoiminnan tukemiseen, ja siitä johtuen myös Suomessa hallituksen liipaisimella ovat nyt sosiaaliset yritykset ja tukityöllistäminen. Tällä hetkellä tähtäimen alla ovat sosiaalisten yritysten ja järjestöjen tukeminen sekä nuorten tukityöllistäminen. Avainsana on de minimis, joka kuuluu laajempaan kokonaisuuteen. Siinä kaikki vapaan kilpailun esteet ja vääristymät halutaan poistaa markkinatalouden tieltä. Samassa hötäkässä halutaan uudelleen määrittää myös julkisen rahan suhde yleishyödylliseen toimintaan.

Omassa kotimaakunnassani Lapissa kuntien vaikea taloustilanne, väestömme ikärakenne, pitkät välimatkat ja muut haasteet vaikuttavat siihen, että ilman kolmannen sektorin tukea arkemme ei kerta kaikkiaan toimisi. Tätä on usein vaikea täältä etelästä käsin, Pääkaupunkiseudulta, saati sitten muista Euroopan metropoleista hahmottaa. Valtion tuen merkitys työllistäville ja palveluita tarjoaville järjestöille ja sosiaalisille yrityksille on erityisen painava meillä Lapissa. Pitkien etäisyyksien maakunnassa kolmas sektori tarjoaa monin paikoin aivan korvaamatonta palvelua eri väestöryhmille. Myös järjestöjen työllistävä vaikutus on suuri. Tällä saralla kilpailua kovanrahan yrittäjien kesken ei käytännössä ole. Kuntien tilanne on taloudellisesti niin ankea, että ilman järjestöjen apua tukityöllistämiseen lukematon määrä ihmisiä olisi masentuneina kortistossa ilman tätä työllistämismahdollisuutta.

Kolmannelle sektorille palkkatukityöllistäminen on elintärkeä osa toimintaa. Sosiaalinen työllistäminen on saattanut työelämän ja mielekkään tekemisen pariin suuren määrän työelämästä ulkona olleita ihmisiä. Tämä on ollut paitsi onnenpotku kyseisille henkilöille myös yhteisöllisesti suuri asia. Voiton tuottaminen ja perinteinen bisnesajattelu ei tässä ole ollut koskaan ykkösasia, vaan oikea työnteko on ollut keino kehittää sosiaalisia ja ammatillisia taitoja. Moni tukityöllistämisen avulla arkeen uudella tavoin kiinni päässyt on kokenut elämässään aivan uuden ja antoisan vaiheen, jota tuskin muulla tavoin olisi saatu aikaiseksi.

Tähän asti Suomessa on voitu erilaisten toimijoiden puolesta työllistää palkkatuella varsin suuriakin määriä ihmisiä vuosittain. Nyt käsissämme on esitys, jossa julkisen rahan osuus voisi yleishyödyllisillä toimijoilla olla maksimissaan 200 000 euroa kolmen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmin useita kymmeniä henkilöitä vuodessa työllistänyt järjestö voikin jatkossa tarjota työtä vain muutamille ihmisille. Toinen vaihtoehto on alkaa vastoin järkeä pilkkomaan toimintaa pieniksi osasiksi, jolloin kukin taho voisi hakea itsenäisesti tuon euromäärän ja pyörittää siinä sivussa kohtuutonta byrokratiaa.

Lain valmistelijat ovat toppuutelleet ihmisten huolta vakuuttelemalla, että niin kutsutut vaikeasti työllistyvät ryhmät voidaan työllistää jatkossakin. Se on kuitenkin toiveajattelua. Nyt vaarana on, että esimerkiksi nuoret ovat jäämässä ryhmänä työllistämistukimahdollisuuksien ulkopuolelle. Iso ongelma on myös siinä, että järjestöjen tarjoama kotiapu, hoivatyö ja kaikenlainen palvelu tulee samalle viivalle kovanrahan bisneksen kanssa. Tästä kärsisi etenkin vanhusväestömme, joka saa järjestöiltä paljon apua ja tukea julkisen puolen levitellessä rahan puutteessa käsiään. Järjestöjen mahdollisuus tukityöllistämiseen tulee ilman muuta heikkenemään suuresti, mikäli porvarihallitus runnoo lain tässä muodossa läpi.

Olemme tehneet pykälämuutoksia, joita on esitetty. Ne eivät valitettavasti ole valiokunnassa menneet läpi, ja jos näin ei salissakaan tapahdu, niin tulemme esittämään lain hylättäväksi. SDP:n vastalauseen esittelee tarkemmin ed. Kiuru myöhemmässä puheenvuorossaan.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On vaikea tunnistaa, että puhumme samasta laista joidenkin opposition edustajien kanssa, koska niin kummallisia väitteitä täällä esitetään. Mutta se kuuluu parlamentarismiin ja sananvapauteen, jota tämä parlamentti on aina valmis puolustamaan.

Arvoisa puhemies! Tällä nyt voimaan saatettavalla lakiesityksellä toteutuu keskustan esittämä aloite nuorten työllistämissetelistä. Aivan niin kuin täällä todettiin, tämä laki oli jo eduskunnan käsittelyssä, ja sitten pääministeri Vanhasen johdolla tämä keskustan aloite työllistämissetelistä tuotiin julkisuuteen ja lisättiin tähän lakiin kesken käsittelyn. Sehän tarkoittaa sitä, että alle 25-vuotiaille tämän jälkeen voidaan palkkatukea myöntää riippumatta siitä, onko työttömyys kestänyt päivän tai kaksi, eli tämä aikaraja poistuu, se aiempi kolmen kuukauden määräaika. Tämä on erittäin tärkeä uudistus, koska juuri vaikeassa työmarkkinatilanteessa nuorten on vaikeata sitä ensimmäistä työpaikkaa saada. Tämä on selvä kädenojennus työnantajille, yrittäjille tai miksei myös julkiselle puolelle siitä, että kannattaa nuoria työllistää ja sillä tavalla antaa se uran alku nuorille ja ehkäistä syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Tässä on monia muitakin tosi hyviä seikkoja, esimerkiksi tuon sähköisen rekisteröitymisen mahdollisuus. Se varmasti tehostaa työvoimapalveluitten käyttöä, ja itse asiassa jo tuo sähköinen työnvälitys, mistä voidaan vaikka rouva puhemiestäkin kiittää aiemmista suorituksista, on osoittanut toimivuutensa. Tuossa eräs kollega, joka ei ole enää tässä talossa vaan toimii yrittäjänä, kertoi, että sähköisen työnvälityspalvelun, mol.fi-palvelun, kautta hän sai noin yhden hakemuksen per tunti laitettuaan tämmöisen tavallisen työpaikan auki. Ei tarvinnut kauaa olla työpaikan auki, kun oli kymmeniä hakijoita. Eli myös työttömät työnhakijat ovat tottuneet näitä sähköisiä palveluita käyttämään. Nyt myös tuo rekisteröityminen on mahdollista sähköisesti jatkossa.

Toki tässä, niin kuin valiokunta korostaa, täytyy olla myös mahdollisuus henkilökohtaiseen palveluun. Jos joku ei halua sitä sähköisesti hoitaa, niin aina täytyy olla se henkilökohtainen kontakti, jossa voidaan tarkemmin katsoa työttömän työnhakijan omia tarpeita. Mutta niille, jotka haluavat sähköistä palvelua käyttää, tämä on ehdottomasti hyvä asia.

Kolmas hyvä asia tässä on se, että se kirjavuus, mikä on erilaisissa työllistymissuunnitelmissa tähän saakka ollut, poistuu. Nyt työtön työnhakija tietää, että hänelle tehdään yksi työllistymissuunnitelma. Työttömän tarkoitus on työllistyä, ja sitä suunnitellaan yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa. Aiemmin oli monta kertaa tilanne, että kun työttömiltä työnhakijoilta kysyttiin, tiedättekö, onko teille tehty tämmöinen tai tämmöinen suunnitelma, niin yli puolet taisi olla epävarmoja, onkohan vai eiköhän. Tämän jälkeen tiedetään, että työllistymissuunnitelma on se, jota tehdään ja pyritään noudattamaan.

Sitten, arvoisa puhemies, palaan kolmannen sektorin työllistämistuki- ja palkkatukimahdollisuuksiin. Ed. Kyllönen piti hyvän puheenvuoron, jossa siteerasi Kotkan Korttelikotiyhdistyksen asiantuntijan valiokunnassa esittämää lausuntoa, ja Kyllönen mainitsi sen testamentiksi sen takia, että tämä kyseinen asiantuntija menehtyi kesken tämän lain käsittelyn. Mutta ne asiat, jotka tuossa asiantuntijalausunnossa valiokunnan tietoon saatettiin, hyvin kokosivat tämän kolmannen sektorin huolen tästä lakiesityksestä. Täytyy sanoa, että valiokunta myös nuo huolet, joka ainoan, kuuli.

Esimerkiksi tämä, mitä tässä lähinnä käsiteltiin, tulkinta elinkeinotoiminnasta. Valiokunta korostaa, että sen täytyy olla irti verottajan ratkaisusta. Vaikka verottaja edellyttäisi joltain toimijalta sitä, että se pitää kirjaa tuloista ja menoista, ja jos sitten tuloja tulee, niistä maksetaan veroja, hyvä, jos taas tuloja ei tule, ei tule myöskään veroja. Mutta täytyy olla tämmöinen kirjanpitovelvollisuus silloin, jos oletetaan, että siitä saattaa vaikka tulla verotettavaa tuloa. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että te-toimiston täytyisi tulkita tämmöinen toiminta elinkeinotoiminnaksi, vaan te-toimistolta valiokunta edellyttää verottajan ratkaisuista irti olevia itsenäisiä päätöksiä.

Toinen asia tästä Korttelikotiyhdistyksen lausunnosta voidaan hyvin poimia tuolta valiokunnan mietinnöstä. Se on se, että suositellaan paikallisten yrittäjäjärjestöjen mielipiteen kysymistä. Tässähän todettiin, että juuri tämä laajamittainen toiminta esimerkiksi tuolla Kotkassa istuu hyvin yhteen paikallisten yrittäjien kanssa ja yrittäjäjärjestö jopa kiittelee, että näin täytyykin, koska täältä kolmannen sektorin toimijan toimista löytyy sitten työntekijöitä, jotka aivan tarkoituksenmukaisesti sijoittuvat myöhemmin paikallisten yritysten palvelukseen, juuri niin kuin tukityöllistämisen täytyykin toimia.

Kolmas asia, mikä oikeastaan myös voidaan juontaa tietyllä tavalla täältä Korttelikotiyhdistyksen lausunnosta, on tuo, että ei vaadita sitä toimintojen keinotekoista eriyttämistä, vaan semmoinen sisäinen eriyttäminen yhdistyksen toiminnassa riittää harkittaessa, voidaanko palkkatukea myöntää vai ei ja milloin tämän de minimis -säännön sisään mahdutaan.

Tämä de minimis -poikkeushan tarkoittaa sitä, että palkkatukea saa 3 vuoden aikana maksimissaan 200 000 euroa tälle toimijalle maksaa. Jos sitä lähdetään purkamaan henkilötyövuosiksi, se tarkoittaa käytännössä 6, 7, ehkä jopa 8 tukityöllistetyn työllistämistä. Aivan niin kuin tuossa äsken debatissa jo sanoin, niin vaikka meillä olisi isokin toimija, vaikka sen kokonaistyöllistämisvolyymi olisi kymmeniä palkkatuettuja tai vaikkapa sata, niin jos siellä elinkeinotoiminnaksi katsottavalla lohkolla on vähemmän kuin tämä 6—7, niin ei mitään ongelmaa. Yhdistyksen täytyy vaan siinä omassa toiminnassaan pystyä osoittamaan, kuka työllistetty tulee mitäkin tekemään. Ja se on myös näitten työllistettyjen kannalta järkevää, että tiedetään, mihin tehtäviin he tulevat siellä kolmannen sektorin toimijan palveluksessa sijoittumaan. Ja tämä, että ei vaadita pilkkomista, on erittäin hyvä asia.

Jos sitten käännetään tämä asia toisin päin, että löytyykö niitä sellaisia, vaikkapa työttömien kahviloita tai ruokaloita, jotka sen suuren sosiaalisen merkityksen ohella olisivat kasvaneet toiminnaltaan niin isoiksi, että siellä pystyttäisiin 6:ta—7:ää ihmistä tai enemmän työllistämisvoimin pyörittämään, niin veikkaan, että niitä toimijoita on todella vähän. Ja jos taas löytyy tämmöinen toimija, niin kyllä se on ihan oikein, että silloin voidaan sanoa, että se todella harjoittaa bisnestä, jos se pystyy 6—7 tai suuremmalle määrälle ihmisiä tarjoamaan työtä. Kyllä silloin kuuluukin katsoa, että se on elinkeinotoimintaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan, kun katsotaan nämä mahdollisuudet tulkita kolmannen sektorin toimijoitten puolesta myönteisesti palkkatuen myöntämismahdollisuuksia, eli ensinnäkin tämä, että tulkitaan väljästi tämä elinkeinotoiminta, jos kilpailua ei haitata, hyvä, ja sitten kun otetaan huomioon vielä tämä de minimis -mahdollisuus, niin aika pieneksi tulee todennäköisesti jäämään se toimijoitten joukko, jota oikeasti tämä laki koskee. Mutta ei voi kiistää, etteikö näitä tulisi olemaan, ja varmasti näitä tulee olemaan, mutta onneksi varmasti niin harvoja, että taas suunnittelemalla asia yhdessä sen paikallisen te-toimiston kanssa voidaan justeerata sen kolmannen sektorin toimijan toimia sillä tavalla, että järkevästi voidaan eriyttääkin elinkeinotoiminta erikseen. Katastrofien maalailuun ei ole minkäänlaista perustetta.

Tämän lakiesityksen ansiosta kolmas sektori voi jatkaa sitä arvokasta työtään, mitä se tekee vaikeasti työllistyvien työllisyysmahdollisuuksien parantamiseksi, ja onneksi hyvin monen kohdalla tukityöllistäminen edelleenkin johtaa myös myöhemmin sijoittumiseen avoimille työmarkkinoille, mikä on koko tämän tukityöllistämisen perimmäinen tarkoitus.

Vielä totean tuosta, että kun valiokunta todellakin kuulemisen aikana kuuli myös ministeriä, joka valitettavasti nyt ei täällä pysty olemaan paikalla, ja juristeja, työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoita, niin kyllä meille tuli aika selväksi se, että olisi ollut äärimmäistä riskipeliä kolmannen sektorin toimijoitten kannalta lähteä sitä notifiointia yrittämään. Entäpä, jos se ei olisi onnistunut? Olisi hukattu kallista aikaa, olisi voinut tulla katko tänne hommiin. (Ed. Lahtela: Entinen olisi jatkunut!) Menimme varman päälle tässä.

Nyt näen, että ed. Mustajärvi reippain askelin lähestyy tuoliani, joten lopetan tähän.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo ed. Tiilikaisen puheenvuoro oli aivan oikea, ja tuo puheen loppuosa saa kysymään, mitä me olisimme menettäneet, jos olisimme hakeneet notifiointia. Minä en edes usko, että semmoinen vastaus olisi tullut komissiosta, että ei onnistu, mutta vaikka olisi tullutkin, olisi todettu, että ei onnistu, prosessi olisi kestänyt tietyn aikaa, sen jälkeen sieltä olisi tullut selvät osviitat, miten järjestelmää pitää muuttaa, ja sen jälkeen sitä olisi sitten muutettu.

Mutta kun ajatellaan, että meitä peloteltiin myöskin sillä, että joku voi tulla väliin ja prosessoida tämän kysymyksen: Kun ajatellaan Euroopan unionia tällä hetkellä, mikä taloustilanne on maailmanlaajuisesti, EU:n sisällä ja mikä taloustilanne esimerkiksi Kreikan valtion tilanteesta johtuen on, niin juuri sekö olisi sitten päällimmäinen asia Euroopan komissiossa — joka vahtii sen mukaan, mennäänkö EU:n alueella niin kuin pitää mennä — että se olisi haastanut Suomen valtakunnan sitten valtionoikeuteen siitä, minkälainen kolmannen sektorin tukijärjestelmä täällä on? Enpä oikein usko, että niin olisi käynyt.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy kyllä sanoa nyt, armas, en uskalla sanoa rakas, mutta armas, kollegani Tiilikainen. Tuo teidän upea tarinanne, että sadut ikään kuin muuttuvat todeksi ja unelmat tuhkasta timantiksi, minä toivon, minä sydämestäni toivon, ed. Tiilikainen, että tuo teidän unelmanne toteutuu ja tämä mietintö muuttuu lihaksi ja te-toimistoissa löydetään jostain kummasta ne resurssit, joilla tehdään nämä tarkastelut ja selvitykset ja keskustelut yrittäjäjärjestöjen ja verottajan ja eri toimielinten kanssa, ja että ennen kaikkea ylityöllistetyt te-toimistojen henkilöt jaksavat tätä alituista rumbaa ja selvityskierrettä ja se toimii kansalaisten eduksi eikä vastoin kaikkea sitä hyvää, mitä me toivomme. Jos kaikki toteutuu niin upeasti, kuten annoitte ymmärtää tässä, niin kyllä ed. Kyllönen on valmis pyytämään anteeksi epäilyksiään ja julkisesti tunnustamaan, että maassa on hyvä hallitus. Mutta ensin minä haluan, että tämä asia toteutuu ja todella sieltä tuhkasta nousee se Tiilikaisen timantti.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Usein kuulee hallituksen puolelta, että oppositio pelottelee kaikella, ja tässä ed. Tiilikainen totesi, jotta mitähän kaikkea pahaa nyt olisi tapahtunutkaan, jos olisi sitä notifiointia anottu. Voisiko ed. Tiilikainen sitten kuvata vaikka muutamilla sanoilla, mitä karmeuksia Suomelle olisi koitunut, jos olisi lähdetty hakemaan sitä notifiointia ja olisi tullut semmoinen kielteinen päätös?

Minä ymmärrän kuitenkin niin, jotta siinä ei tapahtuisi mitään. Me olisimme jatkaneet entisellä systeemillä, joka on huomattavasti parempi kuin mikä tässä nyt tällä hetkellä on olemassa. Olisiko se ollut paha asia, että olisi voitu työllistää vähän pitempiä jaksoja ja vähän laajemmin kuin nyt — eikä tämmöistä ihmeellistä rumbaa, mikä tässä on tulossa, epäselvyyksiä siinä, mikä on elinkeinotoimintaa? Miten vaikka tämä ed. Satosen sanonta siitä, jotta kun siellä työttömien ruokalassa "pääosin" käy niitä työttömiä syömässä, niin onko siinä, jotta 15 kun käy muita ja sata työtöntä, mikä se "pääosin" on, vai onko se 50 ja 50? Tässä tulee monta tulkintaa jo sen puheenjohtajan puheessa, jonka pitäisi tietää, (Puhemies: Aika!) mitä valiokunta on päättänyt.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän kyllä, mitä valiokunta on päättänyt, mutta nyt täytyy sanoa se, että päätösvalta on te-toimistolla. Mutta kuten sanoin valiokunnassakin, olen kyllä ihan varma, että jos olisin itse tekemässä omalla paikkakunnallani te-toimistossa näitä päätöksiä, osaisin kyllä arvioida, kilpaileeko työttömien ruokala paikallisten lounasravintoloitten kanssa vai eikö kilpaile. Se ei kyllä vallan suurta viisautta vaadi.

Mitä sitten tulee tähän notifiointikysymykseen, niin minun mielestäni ed. Tiilikainen on kyllä täysin oikeassa. Tässä oltiin jo jatkoajan jatkoajalla, ja sen takia siellä oli paineita tämä asia myöskin ratkaista. Kaikilta osin täytyy sanoa, että yhdyn ed. Tiilikaisen puheenvuoroon 99 prosenttisesti, ja se yksi prosentti tulee siitä, että hieman liikaa tuli ansiotonta arvonnousua pelkästään keskustalle tässä työllistämissetelissä, kun sitä ovat muutkin tukeneet.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikaisen puheessa erityisesti kiinnitti huomiota tämä yhteistyö yrittäjien kanssa. Siinä on hirveän paljon kehittämistä, ja siinä on isot mahdollisuudet.

Toinen varapuhemies:

Ed. Tiilikaiselle vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen puhujalistaan.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myönnän tuon ed. Satosen kritiikin osittain oikeaksi. Olisi ehkä riittänyt, että kerran olisin maininnut, että nuorten työllistämisseteli oli keskustan aloite. Nyt se tuli mainittua kahteen kertaan, mutta pahoittelen sitä.

Notifioinnista ja sen tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Okei, olisi voitu yrittää, lähdetään hakemaan notifiointia järjestelmälle EU:sta. Kuka on kuullut notifiointiprosessista, joka menee sillä, että pannaan paperit ja toivotaan parasta? Sen jälkeen sieltä komissiosta olisi tullut selvityksen ja selvityksen ja selvityksen jatkoselvitystä meidän työministeriölle, jolla on tarpeeksi tekemistä tässä työllisyystilanteessa ilman pelleilyä komission kanssa. Nyt pantiin asia EU-asetuksen säätämälle tolalle kertaheitolla, ja nämä virkamiehet voivat keskittyä tämän jälkeen paljon oleellisempiin kysymyksiin kuin keskustelemaan komission kanssa jostain jatkoajan jatkoajan jatkoajasta.

Sitten mitä tulee edustajakollegoitten Kyllönen ja Lahtela maalailuihin, niin kyllä se joskus sillä tavalla on, että asiat saavat semmoisen tulkinnan kuin eduskunta haluaa niille antaa. Ei meidän pidä pelotella, (Puhemies: Aika!) ei meidän pidä maalailla liian kauniita kuvia, uskotaan, että kolmannen sektorin työllistämisedellytykset ovat aivan yhtä hyvät tästä eteenpäin kuin tähän saakka.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Aloitan sillä, että totean ed. Tiilikaisen pitäneen kaksi hyvää puheenvuoroa opposition kannalta. Pitämänne puheenvuoro täältä puhujapöntöstä ja tuo debattipuheenvuoro olivat erittäin hyviä, mutta palaan näihin väittämiinne tämänkin puheenvuoron aikana ja ehkä mahdollisesti vielä, jos debatti jatkuu.

Mutta, arvoisa puhemies, aloitan sillä, miksi me sosiaalidemokraatit lähdemme siitä, että tätä lakiesitystä ei voi hyväksyä, elleivät nämä ehdotukset, jotka me olemme tehneet muutoksiksi, mene läpi ja ellei tätä lausumaehdotusta hyväksytä.

Nimittäin olemme ensinnäkin ehdottaneet vastalauseessamme, että 2.—4. lakiehdotus voidaan hyväksyä muuttumattomina, mutta 1. lakiehdotus vaatisi tämän vastalauseen muodon. Tarkoituksenamme on siinä pykälämuutoksissa osoittaa, että tämä lakiesityksen palkkatukisäännöksiä koskeva osuus olisi palautettava uuteen valmisteluun. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että me olemme vaatineet työ- ja elinkeinoministeriön yhteistoimintaa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa siinä, että he valmistelisivat perustelut sille, että tämä palkkatukijärjestelmä voitaisiin ilmoittaa EU-komissiolle notifioitavaksi.

Sen lisäksi me lausumaehdotuksessa esitämme, että nuorten palkkatuki on niin tärkeä mahdollisuus nuorisotyöttömyyteen pureutua, että se pitäisi ulottaa kaikkiin alle 30-vuotiaisiin. Lisäksi olemme sitä mieltä, että palkkatukijakson pituus on säilytettävä 24 kuukaudessa. Tämä siis vastalauseemme runkona tähän alkuun.

Sitten, arvoisa puhemies, näitä perusteita:

Olemme todenneet, että hallituksella on ollut kovin kova halu EU:n kilpailuneutraliteetin tavoitteluun ja samaan aikaan myös tämän esityksen varsin pikaiseen läpivientiin. Ne ovat ristiriidassa Suomen edun kanssa. Olette hyvin ylivarovaisesti tulkinneet tukiehtoja, mikä on nyt johtanut siihen, että olemme täällä käsittelemässä sellaista lakiehdotusta, joka rajaa merkittävällä tavalla kolmannen sektorin työllisyysmahdolli-suuksia.

No, muutokset palkkatukisääntöihin tulevat vaikeuttamaan kovin paljon nykyistä palkkatukijärjestelmää ja järjestöjen työllistämismahdollisuuksia. Jos arvioidaan ensin de minimis -asetuksen käyttöä, niin on aivan selvää, että tukikatto tulee varmasti vastaan jo kaikkein pienimmissäkin järjestöissä. Ryhmäpoikkeusasetus taas ei tuo sekään todellisia mahdollisuuksia, sillä sen omavastuuosuus nousee liian korkeaksi useille toimijoille työllistämiseen. Se, mikä valiokunnalla olisi ollut käytettävissään tämän lakiesityksen käsittelyssä, olisi tietysti ollut se, että ryhmäpoikkeusasetusta olisi vielä mietitty ja kohderyhmiä tarkemmin valittu. Kuitenkaan tätä EU-lainkin suojaamaa mahdollisuutta ei haluttu käyttää hyväksi, ja olemme siitä erittäin pettyneitä.

Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, että me olemme laittamassa ihmisiä tyhjän päälle. Siitä me voimme olla eri mieltä, tapahtuuko näin vai eikö tapahdu, mutta itse ainakin olen valmis, niin kuin ed. Kyllönen täällä jo sanoikin, siihen, että julkinen anteeksipyyntö tulee, jos vuoden 2011 lopussa palkkatukityöllistäminen järjestöjen osalta on aivan samalla tasolla. Me valitettavasti oppositiossa pelkäämme, että tällä lakiesityksellä siihen tulokseen ei päästä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että teillä riitti sentään rohkeutta arvioida tätä tilannetta vuoden 2011 loppuun mennessä.

Sitten näihin EU-perusteisiin, joista tänäänkin on väännetty kättä, onko tosiaan niin, että EU kieltää vai ei. Jos me ajattelemme, niin Euroopan unionin tasolla Lissabonin sopimushan luo nyt paljon parempia mahdollisuuksia perusoikeuksien korostamiseen kuin koskaan ennen. Se ei näytä asettavan perusoikeuksia ja sisämarkkinavapauksia sellaiseen ristiriitaan kuin hallituksen lakiesitys antaa ymmärtää.

Olemme tulleet siihen tulokseen, että kansallisella tasolla olisi ollut täysin mahdollista hyväksyä myös yleishyödylliselle elinkeinotoiminnalle erilainen asema ja kohtelu kuin muulle elinkeinotoiminnalle. Hallituspuolueiden kansanedustajat täällä jo kävivät kovaa keskustelua siitä, että kun vain tiedetään, mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei, niin tämähän on helppo tie sitten määritellä, miten mennään eteenpäin. Tosiasiassa näinhän ei ollenkaan ole. Valitettavasti elinkeinotoiminnan määrittely oli niin vaikea tehtävä, että edes mietinnössä ei ole pystytty yksiselitteisesti määrittelemään, mikä on elinkeinotoimintaa, eikä myöskään tässä lakiesityksessä määritellä eikä siten myöhemmin laissa tulla määrittelemään, mitä tämä elinkeinotoiminta sitten tosiasiallisesti on. Tällainen väljä tulkinta johtaa nyt sitten siihen, että on hyvin vaikea sanoa, mitkä tosiasiallisesti ovat elinkeinotoimintaa harjoittavia järjestöjä ja mitkä eivät, ja tämähän on se ensimmäinen tae, jolla järjestöt suljetaan työllistämisen ulkopuolelle.

Yksi ongelma tietysti on se, että jatkossa harkinnan tekee työ- ja elinkeinotoimisto. Se on aika kova paikka yksittäisillä te-toimistoilla arvioida, mikä yhteisö, yhdistys, järjestö sitten on elinkeinotoimintaa harjoittava ja mikä ei. Itse pelkään ainakin sitä, että Sastamalassa ja Porissa ja ehkä Mikkelissä tai Rovaniemelläkin tulkinnat vaihtelevat liiankin kanssa. Se on aika suuri pelko, ja minusta siihen hyvin vähän on haluttu kiinnittää huomiota.

Toinen puollonkaula, joka tähän liittyy, on se, että verottajaakin on jo haettu ja pyydetty tähän avuksi. Sekin on kovin erikoinen kuvio, koska tämän lakiesityksen taustallahan on se, että nyt on haluttu yhtenäistää näitä käytäntöjä niin, että voidaan sanoa, että EU-lainsäädäntö olisi tämän suomalaisen lainsäädännön tasolla. Näin sitten tosiasiassa olemme halunneet lakiesityksen pohjalla käyttää EU:ta, mutta kuitenkin me samaan aikaan tiedämme, että Suomen verottaja toimiikin toisin kuin tämä EU-lainsäädäntö edellyttää. Näin ollen kuitenkin apua ollaan hakemassa yksittäisten elinkeinotoimintaa tekevien järjestöjen määrittelemiseen verottajalta nykylainsäädännön mukaisesti, niin kuin maassa kuuluukin.

On tämä kyllä ihme. Tässähän on niin iso selittämätön ristiriita, että emmehän me voi jättää järjestöjä sellaisiin käsiin, että lain pohjalla olevan EU-tulkinnan pitäisi olla ohjenuorana mutta käytännössä te-toimistot joutuvat hakemaan verottajalta apua nykylainsäädännön elinkeinoelämän määrittelyn suhteen. Tämä on yksi isoimpia ongelmia, joka tässä laissa on.

Toinen iso ongelma on se, että kovasti määritelty elinkeinotoiminta ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Meillä on hyvin vähän sellaisia järjestöjä, jotka toimivat työllistämällä niin, etteivät harjoittaisi elinkeinotoimintaa. Minun piti oikein miettiä tämän lain valmistelussa, onko meillä yhtään kunnollista esimerkkiä määriteltävänä suomalaisen kansantajun mukaan, jossa joku järjestö ei tuottaisi jotakin palvelua tai jotakin sellaista, jossa ihmiset työllistyvät. Samaan aikaan kuitenkin tällä ed. Tiilikainen esimerkiksi sanoo, että ei ole väliä, kun on elinkeinotoimintaa, sitten raja menee siihen, mutta jos ei ole elinkeinotoimintaa, niin ei ole mitään hätää.

Miten me siis voimme määritellä, mikä todellisuudessa on sitä elinkeinotoimintaa, ilman että me määrittelemme hiukan tarkemmin niitä kriteereitä? Näyttää siis siltä, että tämä käsite itsessään, taloudellisen toiminnan harjoittaminen, on se ongelma, koska ei EU:n valtiontuki- eikä missään muissakaan kilpailu- ja sisämarkkinasäännöissä anneta sellaisia viitteitä, että me voisimme suoraan määritellä, mikä on puhdasta yleishyödyllistä toimintaa ja mikä on sitten sellaista yleishyödyllistä taloudellista toimintaa, joka johtaakin tähän nyt käsittelyssä olevaan lakiin. Kertokaa nyt, hyvät kansanedustajakollegat, miksi me sitten perustelemme näillä EU-säädöksillä sitä, että me määrittelemmekin, että meillä on olemassa tällaista yleishyödyllistä taloudellista toimintaa, kun meillä ei ole olemassa sellaisia säännöksiä siellä taustalla.

Arvoisa puhemies! Meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet pelastaa tämä tilanne jopa jo sillä, että me olisimme katsoneet kansallisena mahdollisuutena tarjottua määrittelyä näistä sgei-palveluista. Se olisi tarjonnut meille uuden palvelualueen, jota me olisimme voineet katsoa tällaisena yleisenä taloudellista etua olevana palveluna, ja tällaiseksi palveluksi me olisimme voineet määritellä myöskin monia järjestötoimintoja tämän sgei-palvelun ja -statuksen alle. Nyt kuitenkin prosessi on vasta siinä vaiheessa, että nyt on käynnistetty palveluiden määrittelytyö ja nyt voimme vaan sanoa sitten, että toivomme, että se johtaa parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen myöskin näiden suomalaisten järjestöjen työllistämisen osalta.

Arvoisa puhemies! Totean nyt tämän osan loppuun, että olen kovin pettynyt siitä, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa — meillä on paha taantuma menossa, meillä on kova työllisyyskriisi ja talouskriisi päällä — me olemme tilanteessa, jossa hallitus esittää tämän tyyppistä ratkaisua työllisyysmarkkinoille. Järjestöjen tuki työllistämisessä on erittäin merkittävä, ja nyt me olemme tilanteessa, jossa me emme tiedä, mitä me oikeastaan tässä uhraamme.

Minusta se osoittaa aika hyvin sen, että kun meillä on taantuma meneillään ja komissio on antanut Suomelle väliaikaisen mahdollisuuden yritystukiohjelmaan, joka on voimassa vuosina 2009—2010, niin jopa jo tämän ohjelman nimissä me olisimme voineet perustella sitä, että Suomi on nyt sellaisissa talouskriisin olosuhteissa, että työllistämistä on hoidettava myöskin valtion toimin tukemalla. Mutta sitä me emme tee. Vaikka meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet tähän notifiointiin jo tämänkin annetun komission luvan perusteella, niin sitä me emme kuitenkaan nyt sitten tee.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru tuossa perusteli aika hyvin tätä, miksi tätä ei pitäisi hyväksyä, ja oikeastaan sosialidemokraattien vastalausettakin hän kävi aika paljon läpi. Mitä ensinnäkin tämä sgei-määritelmä tarkoittaa, palvelut, joita ed. Kiuru kävi läpi? Hän ei todennut, mutta se on mahdollista sillä tavalla, siis kansallisvaltioissa, nimetä eri toimijat ja toiminnot, mitkä ovat tämmöistä yleishyödyllistä toimintaa, jossa ei tavoitella taloudellista etua, ja silloin nämä eivät kilpaile minkään tahon kanssa. Tämä olisi pitänyt ehdottomasti tehdä tässä eikä lähteä nyt tekemään tämmöistä ratkaisua, kun työ on kesken sitten tämän määritelmän osalta Suomessa. Ymmärrettävästi hallitus ilmeisesti on asettanut jonkun työryhmänkin pohtimaan tätä kysymystä.

Nämä palveluthan ovat tällaisia palveluita kuin suojatyö, työtoiminta, kuntouttava työtoiminta, lastensuojelu, päihdepalvelut, mielenterveyspalvelut ja vaikeavammaisten palvelut esimerkkeinä. Sen takia tuntuu hätiköidyltä, ja en tiedä, mikä tämä tarkoitushakuisuus on, että tällainen tuotiin tänne eduskuntaan käsittelyyn. Se alkuperäinen esitys olisi tietysti ollut paljon huonompi, joka oli viime elokuussa jo tuolla Temmissä valmistelussa, ja onneksi sitten kansalaisjärjestöt reagoivat siihen, kun kuulivat, mitä sieltä on tulossa, ja siihen verrattuna tämä on parannus. Mutta tätä ei olisi ollut välttämätöntä tuoda ollenkaan, niin kuin tässä on edellisissä puheissa todettu. Meillä on ollut hyvä suomalainen järjestelmä, joka on toiminut. Se on ottanut suhteellisen hyvin kuitenkin huomioon sen vaikeusasteen, mikä ihmisillä on joko vamman tai pitkän työttömyyden osalta olemassa. Se systeemihän tässä puretaan, tulee lyhyemmät työllistymisajat, ja heikennetään siinä mielessä monta asiaa.

Kun täällä on todettu, jotta tämä on pakko tuoda, niin olisi ollut minusta parempi kuitenkin katsoa niitä muitakin vaihtoehtoja, katsoa vaikka puolivälimalli, mikä Ruotsissa on otettu käyttöön. Olisi nimetty joitakin sektoreita, aloja, joille on mahdollista tehdä, jos ei koko sama systeemi tule, mitä Ruotsissa, koska Ruotsissa se järjestelmä on sitä, jotta se ei valikoi ollenkaan, vaan kaikki saavat periaatteessa samat edut, ovatpa ne mitä työnantajia hyvänsä, järjestöt tai yksityiset työnantajat. Seteli tulee lisäksi siinä mukana, jolloin se antaisi maksimaalisen hyödyn. Nythän tässä tilanteessa, kun Suomessa tiedetään, jotta työttömyys kasvaa, olisi tarvittu tämmöinen malli. Siihen olisi vaan vähän pitänyt lisää talentteja iskeä tuonne budjettiin ja katsoa, että tämä on kansakunnan yhteinen etu, jotta ei anneta ihmisten syrjäytyä, mikä tässä nyt tulee olemaan vaarassa joka tapauksessa. Tämä ei ole pelottelua, mutta kun tämä kuitenkin vaikeuttaa nyt työllistämistä, niin sehän tarkoittaa sitä, että jotkut silloin jäävät pois. Muun muassa ed. Satosen, valiokunnan puheenjohtajan, lausuman tuossa kirjasin ylös, jotta pyrittiin tässä semmoiseen, jotta mahdollisimman vähän vaikeutetaan, tämmöisen lausuman. Sehän tarkoittaa, että sillä kuitenkin vaikeutetaan, elikkä siinä jää katveeseen osa porukkaa silloin.

Tässähän piti tehdä niin päin, jotta olisi lisätty työllistämistä, helpotettu sellaisia asioita, että niitä ihmisiä olisi saatu enemmän aktiivitoimien piiriin, mikä tarkoittaisi, jotta niitä kurjempia, jotka tässä nyt jäävät katveeseen, varjoon, ei olisi ainakaan ollut niin paljon kuin nyt tulee olemaan. Tässähän osin tämä vähän jakaa tätä porukkaa. Pelkään sillä tavalla, niin kuin täällä jotkut toisetkin ovat todenneet, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ovat vielä heikommassa asemassa, jolloin ei saa mitään aktiivitoimia osakseen tässä työllistämispuolella. Sen takia, mitä tämä sgei-kuvio on, niin siinä olisi tehty sillä tavalla, jotta siinä olisi ... Nehän koskevat hyvin semmoisia ryhmiä, jotka olisi jo suoraan vapautettu, sanottu, että okei, tämä ei kuulu tämän piiriin mihinkään ollenkaan, ja olisi erittäin hyvä, että olisi joku järjestö, joka työllistäisi näitä ja tekisi vaikka minkälaista tuotantoa, koska tuolla valiokunnassa kun kuultiin yrittäjiä ja Suomen Yrittäjiä ja EK:ta, niin yksikään ei sanonut, että nykyinen järjestelmä olisi millään tavalla vaikeuttanut tai kilpaillut heidän palvelunsa kanssa tai tuotantonsa kanssa. Elikkä tämä nykyinen järjestelmä on hyväksytty siihen. Nyt tuodaan uusi järjestelmä tähän, elikkä nyt joudutaan määrittelemään uudelleen tämä elinkeinotoiminta näissä järjestöissä. En lähde toistamaan, mutta monet täällä ovat todenneet, että kyllä se aikamoiseen prässiin joutuu, yksittäinen henkilö, siellä te-toimistossa, kun se käyp miettimään, jotta vääristääkö tämä kilpailua vai ei.

Ed. Satonen on sen verran fiksu, että jos hän joutuisi Pohjois-Karjalaan töihin sitten, kun kansanedustajan hommat loppuvat, niin varmaan ei näitä ongelmia olisi. Mutta kun kaikki eivät ole tuommoisia yhtä päteviä, niin kuin hän totesi, että hän pystyisi heti sanomaan, että tuo ei ole ja tuo on. Joku koulutuspaketti voisi olla, että Satonen kouluttaisi ihan samanlaiseksi, kloonaisi vähän porukkaa sitten.

Mutta tämä työttömien ruokala: Kun valiokunnan puheenjohtaja totesi, että jäsenet voisivat käydä siellä tämmöistä sosiaalista tapaamista harrastelemassa ja syömässä, kun pääosin ovat vain nämä työttömät, jotka siellä syövät, niin tämä kuvastaa nyt sitä, että siinäkin on jo harkinnan paikka. Mikä on se "pääosin"? Entäs se, mitä tässä ed. Krista Kiuru tuossa vähän arvioi, mikä on yritystoimintaa ja mikä elinkeinotoimintaa siellä? Ilmeisesti tässä kuitenkin se ajatus on, jotta katsotaan joka kunnassa tai kirkonkylässä, paikkakunnalla, onko jonkun alan yritystoimintaa samalla alalla. Jos siellä ei ole sitä, niin sitten se yhdistys voi tehdä vähän laajempaakin sille alueelle: siivousta ja kaikennäköistä avustustyötä, aputyötä siellä ja vanhuksia käydä hoitamassa, ulkoiluttamassa ja kaikkea muutakin, jos ei siellä ole sellaista yksityistä palveluntuotantoa ole olemassa.

Mutta entäs sitten, kun nyt sitten se te-toimisto katsoo, että okei, tämä yhdistys ei kilpaile kenenkään kanssa, mutta sinne muuttaakin sitten jostakin, kun siellä loppuvat hommat, yrittäjä tai joku perustaa yrityksen? Sittenhän varmaan pitää ilmoittaa, että nyt kaikki palkkatuetut, työllistämistuella olevat, pois yhdistyksestä, koska nythän muuttikin tälle paikkakunnalle firma tai sitten teki naapurikunnasta tarjouksen, että mepä hoidammekin teidän seudullenne kaikki tämän tyyppiset palvelut, mitä tämä yhdistys on tarjoamassa.

Meidän vastalauseessamme — ed. Kiuru tuossa kävi läpi sitä — yksi merkittävä asia, joka poikkeaa tästä hallituksen ja valiokunnan esityksestä, on se, jotta me katsomme, jotta tämä nuorten työllistämisen ikäraja pitäisi nostaa tästä 25:sta 30:een johtuen nimenomaan siitä, jotta kouluissa yleensä, ainakin jos on korkeampia kouluja käynyt tai joku hidastuminen tapahtunut, tahtoo mennä tuo valmistuminen yli 25 ikävuoden, ja siinä tapauksessa pitäisi tuo ikäraja nostaa, jolloin ei vaikeutettaisi myöskään näiden henkilöiden asemaa ja hekin saisivat sitten ilman näitä kynnyksiä, aikoja, edes tämmöisen pienen mahdollisuuden tukityön kautta tulla tähän suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja kokea ainakin sillä hetkellä, jotta heitäkin tarvitaan. Nimittäin tällä hetkellä, kun mikä tilanne onkin, niin monissa paikoissa kun potkitaan työpaikoilta porukkaa pois, niin siellä on tosi vähän mahdollisuuksia näille nuorille sitten, mihin he sijoittuisivat. Tämä ainakin olisi semmoinen yksi mahdollisuus, että mihin sopii, niin ei rajattaisi sitä sellaista ihmistä pois sieltä, joka on vähän pitempään kouluja käynyt. Sen takia, jos meidän pykälämme eivät mene läpi, me tulemme esittämään hylkyä toisessa käsittelyssä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin kiittää ed. Lahtelaa siitä, että voinen varmaan käyttää häntä sitten suosittelijana, jos tässä seuraavien vaalien jälkeen on sellainen tilanne, että tässä täytyy hakeutua te-toimistoon tekemään näitä päätöksiä. Mutta sitä en kyllä väittänyt, että osaisin niitä Pohjois-Karjalassa tehdä, mutta Sastamalassa, väitän, kyllä, koska tunnen ne paikalliset olosuhteet.

Mutta kuten täällä aikaisemmin kävi ilmi ja kuten on valiokunnan mietinnössä osuvasti sanottu, voidaan pyytää paikallisen yrittäjäjärjestön lausunto, jos on epäselvyyttä. Se minusta kertoo aika hyvin. Jos yrittäjäjärjestö sanoo, että ei kilpaile, niin minä ihmettelen, jos vielä löytyy joku virkailija, joka on sitä mieltä, että kyllä kilpailee.

Mutta siihen varsinaiseen asiaan, mitä ed. Lahtela sanoi. Totta kai on mahdollista yksittäisissä tilanteissa, ovatko ne kymmeniä, ovatko ne satoja, totta kai on niin, että jotkut tukityöpaikat eivät toteudu, jotka ovat tähän asti olleet, mutta mistään isosta ongelmasta näiden muutosten ja tämän valiokuntakäsittelyn jälkeen ei ole enää kyse.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ed. Satoselle: Voitte nyt nukkua yön rauhassa, ilman muuta suosittelen, koska meillä on hyvistä kyvyistä Pohjois-Karjalassa puutetta. Toisaalta kun tämä Oecd:n raportti on sen oloinen, että nyt pitää tämmöistä liikkuvuutta Suomessa edistää ja kaikki rajat poistaa — tämäkin väärä, tämä 80 kilometrin raja, tämähän on pöljä Oecd:n näkökulmasta — niin siinä tapauksessahan se tarkoittaa, että työssäkäyntialuehan tulee olemaan myös ed. Satoselle, jos sattuisi semmoinen vahinko tapahtumaan, että hän tipahtaa eduskunnasta, tuolla Pohjois-Karjalan alueella. Tervetuloa sinne.

Toinen varapuhemies:

Ed. Kiurulle vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen puhujalistaan.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän osoittaa, että pukit on haettu nyt kaalimaan vartijoiksi. Ed. Satosen puheenvuoro osoittaa juuri sen, kuinka hulluissa käsissä tämä koko homma on. Eihän tästä nyt mitään tule, jos elinkeinotoiminnan määrittely menee siihen, että jos ei te-keskus tiedä eikä verottajakaan oikein tiedä, jos niillä on erilainen tulkinta, onkohan nyt elinkeinotoimintaa vai ei, niin sitten kysytään paikalliselta yrittäjäjärjestöltä, mitä mieltä olette, mahtaisiko tuo pulju olla elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö vai ei. Eihän tästä mitään tule. Kyllä meillä täytyy olla vähän paremmat perusteet täällä keskustelussa sille, mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei. Minusta se ei ole edes hyvä peruste, enkä pidä sitä edes myöskään kehumisen arvoisena asiana täällä käsittelyssä.

Toinen varapuhemies:

Ed. Pulliainen, jos sallitte, niin ed. Satoselle vielä vastauspuheenvuoro, koska tässä tuli niin suoraan siihen edelliseen puheenvuoroon, mutta sen jälkeen on ed. Pulliainen.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt vielä vähän käydään läpi tätä yrittäjäjärjestön kannan kysymistä, niin eihän kyse siitä ole, että se on se ratkaiseva asia sen päätöksenteon kannalta, vaan kysymys on vaan siitä, että se voi olla yksi peruste, jolla voi päätöksen perustella silloin, jos on epävarma. Jos on niin, että yrittäjäjärjestö sanoo, että ei ole elinkeinotoimintaa, ei kilpaile meidän kanssamme, silloinhan on kaikkein helpoin sanoa, että ilman muuta tämä näitä palkkatukisäännöksiä voi noudattaa. Jos on niin, että yrittäjäjärjestö on sitä mieltä, että kilpailee, silloin täytyy käyttää omaa harkintaa. Siitähän tässä on kyse. Se on lisämahdollisuus tänne te-toimiston asioita hoitavalle virkailijalle, ja kyllä minä oikeasti ihmettelen, onko teillä niin heikko käsitys meidän te-toimiston virkailijoista, että he eivät pysty tietämään, kilpaileeko työttömien ruokala jonkun paikallisen lounasyrittäjän kanssa vai ei.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On se ensinnäkin sanottava Luojalle, tuonne yläkerran kaverille, kiitokset, että en ole koskaan sortunut Sastamalaan hakeutumaan asumaan. (Naurua) Siellä pitää yrittäjäjärjestöltä kysyä, saako mennä vessassa käymään jnp. Kyllä on tuuri käynyt, ei voi muuta sanoa. Kyllä perjantaina mielihyvin painelee Ouluun ja vaikka mihinkä. (Ed. Rajamäki: Joroisiin!)

Arvoisa puhemies! Joskus 1960-luvulla jokin yrittäjäperheen jäsenessä ohjasi yliopistolla, siis valtiolla, töissä ollessa täällä Helsingin kaupungissa auttamaan todellisia pitkäaikaistyöttömiä, että työttömyysjakso oli semmoinen 5—10 vuotta. Sellaisiahan ei Sastamalassa esiintynyt lainkaan, nämä ovat näitä Pääkaupunkiseudun murheita. Niinpä siinä onnistuttiin, kun etsittiin sopivat menetelmät ja menettelyt, tuommoinen kymmenkunta vuottakin veneen alla oleva henkilö saatiin koulutettua valtiollisen museon palvelukseen ja sieltä sitten lähtemään eläkkeellekin aikoinaan. Siis toisin sanoen toivoa ei pidä koskaan heittää näissä asioissa.

Kun sitten Oulussa kaupunginhallitus päätti aikoinansa, että täytyy työllisyystoimikunta perustaa pitkään kestäneen rakenteellisen työttömyyden vaikutusten lieventämiseksi, niin hakeuduin sinne rupusakkiosastoon, josta nyt sitten viime kunnallisvaalien jälkeen eksyin työllisyystoimikunnan puheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä olen sitten seurannut myöskin tätä asiaa, mistä täällä edustajatoverit ovat pikkuisen otelleet viime aikoina ja yrittäjäjärjestöiltä lausuntoja vuoron perään pyytäneet.

Ensimmäinen tehtävä liittyen tähän mietinnön sisältämään asiaan oli se, että olisiko ratkaisu näihin asioihin tämä niin sanottu Ruotsin-malli. Pyysin ministeriötä tekemään asiasta muistiot ja selvitykset, ja se selvitystyö osoitti, että tämä koko työllistämispolitiikan historia oli siinä määrin erilainen Ruotsissa ja Suomessa, että tässä hädässä tämän koko rakenteen muuttaminen Ruotsin mallin mukaiseksi ei näyttänyt olevan järkevästi ajettavissa oleva asia, joskin poliittisesti myöskin mahdoton. Ja sehän on selvinnyt, että se olisi ollut toivoton yritys, kun on ed. Satosen puheita kuunnellut täällä, että ei tietysti sellaiseen hommaan pidä ryhtyäkään, jossa tappio on täydellinen jo tiedossa olevalla starttihetkellä.

Sitten mielenkiintoiseksi tässä palkkatukiasiassa tuli tämä de minimis. — Niin vielä sitten, että työpaikalla oleva varapuhemies tietää tämän asian, että käännyin hänen puoleensa, kun hän oli näissä ministerikuvioissa siinä eräässä välissä, että yritettiin löytää sitten vuokratyöputiikit kuriin -ohjelma Oulussa, joka sotki kaikki työllistämisyritykset. Yritti mitä tahansa, niin aina tuli 14 vuokratyöfirmaa väliin, ja niin kaupungin toimenpiteet menivät mönkään, ja sillä tavalla tuotettiin yhä vaikeampaa syrjäytyvää työttömyyttä.

Mutta nyt sitten tässä viimeisessä vaiheessa, mitenkä tästä kahden EU-loukun järjestelmästä yritettäisiin löytää jokin ratkaisu, koska tässä voi käydä todella huonosti. Meillä on 14,5 prosenttia työttömyysprosentti — Sastamalassa se on varmaan 1,5 ja sen ratkaisun hoitaa yrittäjäyhdistys, ettei vaan välistä vedetä millään tavalla. Kysymys on siitä, että pitää löytää ryhmäpoikkeusasetus-homma pois ja sitten tämä onneton de minimis.

De minimishän tuli ihan muussa käytössä EU-kulttuuriin, sen minä opin, mutta nyt sen 200 000 euroa kolmessa vuodessa ja 500 000 euroa tilapäisesti kolmessa vuodessa piti löytää ratkaisu. Sitten rupesimme kehittelemään tässä mallia, että kun ei satosista pääse millään eroon, tarkoitan siis pienellä kirjoitettuna, elikkä siis tästä työllistämispolitiikkainstituutiosta, niin silloin pitää, pienellä kirjoitettuna, satosten kanssa ruveta elämään yhteiseloa. Silloin rakennettiin sellainen ajatusmalli, että kun meillä on näitä tämmöisiä työttömien yhdistyksiä ja palveluyhdistyksiä ja vaikka sun mitä, niin tehdäänkin niistä koalitio ja tehdään niille tämmöinen katto-organisaatio. Siis se sopii tähän, mitä tähän mietintöön on nyt laitettu. Sen katto-organisaation tehtävänä onkin olla tilitoimisto, jonka ainoana maailmankaikkeuden tehtävänä on de minimis -rajan katsominen, ettei mene kolmessa vuodessa 200 000 euroa rikki. Ja aina yhden yhdistyksen resurssit ajetaan loppuun ja sitten taas uuden, ja sitten se emoyhdistys on vielä yksi resurssi siinä. Elikkä elämä on yhtä de minimistä.

Teknokylä Oulusta tulikin de minimis -kylä, mutta pystytään tämä työttömien asia jollakin tavalla hoitamaan ja sitten nämä todella vaikeasti työllistettävät omana hommanaan. Tässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse kysyä paikalliselta yrittäjäyhdistykseltä yhtään mitään, elikkä tämä henkinen voimavara jää käytettäväksi ihan kokonaan yrittäjäyhdistyksien kanssa ihan muutoin, siis se henkinen painolasti vapautuu kysyä sieltä ohjeita joka päivä, mitä me saamme tehdä, kun pelataankin EU-ehdoilla mukisematta, ja sitten neuvotellaan, voisimmeko me keksiä jotakin aivan omaa yhteistä hommaa. Ja kun tämä kirkastui, siis luovuuden kautta, niin siitä seurasi, että ei tarvinnut enää pingottaa eikä yrittää työministerin kanssa neuvotella asiasta, kun sekään ei näyttänyt tuottavan sitä tietä tulosta, mutta näin luotiin järjestelmä, joka toivottavasti pelaa ihan hyvin.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Joitakin arvioita vielä illan keskusteluun. Ensinnäkin täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Satonen ja valiokunnan jäsen, keskustaryhmän työelämävastaava ed. Tiilikainen käyttivät kovin paljon keskenään debattipuheenvuoroja siihen, kumman — ja kumman puolueen — eduksi laitetaan työllistämisseteli. Kehuitte kovasti toisianne, ja ed. Satonen pyysi vielä hänetkin mainitsemaan, että kyllä hänelläkin on osuutta asiaan.

Se on hienoa, että teillä on molemmilla osuutta asiaan, mutta unohditte sen, ketä oikeasti tästä asiasta pitäisi kiittää, nimittäin kyllä työllistämisseteli — siinä oli tosin aikoinaan aikaraja — oli aivan toisten aikaansaama. Mutta te lopetitte sen, ja nyt otatte sen uutena pyöränä taas käyttöön. Näinhän tämä tarina todellisuudessa meni.

Sitten toiseen asiaan. Haluan sanoa, että ministeri Sinnemäki arvioi työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa aivan viime vuoden lopulla, että tämän lakiuudistuksen "herkin kohta on kentällä tapahtuva elinkeinotoiminnan harjoittamisen määrittely".

Puhemies! Minun pitää kyllä sanoa, että kyllä hän niin naulan kantaan osuu tässä. Tätä olen itse täällä yrittänyt todistaa. Siis tämän lakiesityksen kaikkein herkin kohta tulee olemaan, kaikissa sen tähänastisissa vaiheissa on ollut ja jatkovaiheissa tulee olemaan se, miten me määrittelemme elinkeinotoiminnan todellisuudessa. Hän osui aivan naulan kantaan.

Totean alkuun, että minusta tässä kyllä sekä ministeri että vihreät erityisesti tekivät kovan kenttätyön, että tätä esitystä olisi pystytty muuttamaan. Tiedän sen siitä, että itsekin olin monta kertaa yhteydessä siinä, että tämä olisi tullut inhimillisemmäksi. Mutta me olemme nyt siinä tilanteessa, että tätä lakiesitystä perustellaan eduskunnalle lähinnä siinä tarkoituksessa, että me sopeutamme kansallisen lainsäädännön näihin EU:n valtiotukisääntelyn ehtoihin. Ja kyllä se näin on, että me emme valitettavasti voi sosialidemokraatteina näitä perusteita sinänsä hyväksyä.

Täällä kävitte kovaa debattia. Erityisesti ed. Tiilikainen totesi, että yleishyödyllisten järjestöjen toiminta voidaan kyllä turvata tällä de minimis -tuella ja ryhmäpoikkeusasetuksen tarkoittamalla tuella ja erityisesti sillä, että sitten katsotaan, että näitä ei-elinkeinotoiminnaksi määriteltäviä yleishyödyllisiä järjestöjä ei ole olemassa tämän esityksen piirissä. Näinhän tämä oli määritelty juuri äsken, kun me tätä debattia kuuntelimme. Me emme voi uskoa siihen, että näillä perusteilla me emme vähennä tukityöllistämistä Suomessa ja näiden järjestöjen tekemää, siis palkkatuen varassa tehtävää, työllistämistä. Siitä johtuen me emme voi allekirjoittaa niitä perusteita, jotka tässä esityksessä ovat.

Täällä uskotaan, hallituspuolueet uskovat, että lakiesitys turvaa järjestöille palkkatuen lähes entisessä laajuudessa, sillä te olette arvioineet, että valtaosa järjestöistä ei harjoita elinkeinotoimintaa, ja olen täällä nyt yrittänyt todistaa, että meillä on siitä hyvin paljon toisenlaisia, epäilyttäviä tuntemuksia. Ymmärtääkseni kaikki järjestöt ovat suoraselkäisesti samaan suuntaan ajaen vastustaneet tätä lakiesitystä palkkatukisäännöksistä eikä myöskään yrityksissä — ei myöskään yrityksissä — ole nähty tämän nykyjärjestelmän vääristävän kilpailua. Siksi minä vähän ihmettelinkin tätä keskustelua, joka tässä salissa käytiin.

Arvoisa puhemies! Vielä kaksi asiaa, mitkä on hyvä käydä tässä lopuksi läpi. Niin kuin totesin alkuun, sosialidemokraatit lähtevät siitä, että lakiesityksen 7 luvun 11 §:ää, jossa esitetään sitä, että pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi saa palkkatukea 12 kuukauden ajan sen 24 kuukauden sijaan, me vastustamme. Me lähdemme siitä, että palkkatukijakson pituus on säilytettävä 24 kuukaudessa.

Sitten toinen teema, arvoisa puhemies, oli vielä se, että tässä erittäin vaikeassa työllisyystilanteessa ja erityisesti nuorisotyöttömyyden tilanteessa meillä ei ole mahdollisuutta olla huomaamatta sitä, että tämä nuorten yhteiskuntatakuu ei todellisuudessa toimi. Tällä vaalikaudella me emme ole pystyneet antamaan apua kuin hädin tuskin joka kolmannelle, ja sitä kautta meidän on toteutettava nuorten yhteiskuntatakuuta systemaattisesti ja siihen uskoen, ja se vaatii kyllä meiltä toisenlaisia otteita.

Näin ollen sosialidemokraatit eivät pidä perusteltuna tässä tilanteessa, että näitä toimenpiteitä rajattaisiin vain alle 25-vuotiaisiin. Näin ollen olemme esittäneet ja tehneet siihen myöskin muutoksen vastalauseessamme, että palkkatuen ehtojen ikärajan pitää ulottua kaikkiin alle 30-vuotiaisiin. Kiitoksia, arvoisa puhemies, tästä illan keskustelusta ja saamistamme puheenvuoroista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ei pitäisi provosoitua, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että ed. Pulliaisen puheenvuoro alitti kyllä kaikki mahdolliset odotukset, siitä huolimatta, jos ne olivat jo lähtökohtaisesti matalalla. Täytyy sanoa, että minä puhun nyt sillä kokemuksella, että minä olen 10 vuotta ollut Sastamalassa tämän teidän mainitsemanne työllistämistoimikunnan puheenjohtaja. Sinä aikana rakenteellinen työttömyys on todella paljon saatu purettua siellä. Se ei ole minun ansiotani. (Ed. Pulliainen: 1,5 prosenttia!) — Se ei ole 1,5 prosenttia, mutta se oli alle 4 prosentin ennen kuin tämä taantuma alkoi, ja kuten tiedätte, verrattuna siihen, mitä amerikkalaiset ekonomistit arvioivat, se oli alle sen. Siinä oli pikkasen sen päälle eläkeputkessa olevia, mutta todellinen työttömyys oli alle 4 prosentin. — Minä en ole sitä tehnyt, mutta ne ihmiset, jotka siellä te-toimistossa ovat, jotka niitä työpajoja ovat vetäneet, jotka ovat oikeesti sitoutuneet siihen hommaan, eivät pelleile millään de minimis -tuella eivätkä mainosta sitä, että on keksitty, että hienoa, että on 6—7 de minimis -tukea, vaan katsovat jokaisen työttömän kohdalta, minkä takia hän ei ole työllistynyt: Pitääkö pistää päihdekuntoutukseen? Pitääkö hoitaa velkaneuvonta-asiat kuntoon? Mistä on kyse, että hän voisi työllistyä?

Tuollainen puhe — ihmettelen, kuinka noin vähäisellä tietämyksellä voidaan Oulun kaltaisessa kaupungissa tällaisia asioita hoitaa. Pitäisi pystyä ihan oikeasti keskittymään siihen, mistä on kyse. Ihminen tarvitsee työtä, ja hänelle pitää antaa ne välineet, että hän pääsee työllistymään. Ei se ole mikään tavoite, että hänet voidaan tilapäisesti saada johonkin kolmannen sektorin toimijalle työharjoitteluun, jos ei se johda sieltä mihinkään. Ainoastaan niitten ihmisten kohdalla, joilla ei ole enää mitään parempaa odotettavissa, se on parempi väline. Siitä ollaan varmaan samaa mieltä.

Käytin tosiaan tämän puheenvuoron sen takia, että, kuten myöskin rouva varapuhemies tietää, Sastamalan työllistämismalli on saanut valtakunnallista arvostusta. Sitä voi kysyä muun muassa kansliapäällikkö Wallinilta, joka oli aikaisemmin työministeriön kansliapäällikkö. Se te-toimisto on saanut monena vuonna palkintoja siitä, kuinka hyvin ne asiat on hoidettu, ja kuten korostan, siinä asiassa ei ollut minun osuuttani, mutta sillä on kyllä ollut osuutta, että siellä paikallinen yrittäjäjärjestö ja yritykset eivät vastusta sitä toimintaa. Muistan sen prosessin. Se oli alkuaikana niin, että kun oli ollut työpajalla työharjoittelussa ja haki työpaikkaa paikallisesta yrityksestä, niin se oli miinustekijä, että oli ollut siellä, koska katsottiin, että siellä ei ole mitään oppinut, vaan päinvastoin on oppinut sellaisia toimintatapoja, joita ei yritystoiminnassa voida tehdä. Mutta sen jälkeen, kun sitä asiaa muutettiin ja kehitettiin sitä työpajaa yhdessä muutamien yrittäjien ja yrittäjäjärjestön kanssa, tänä päivänä se on kuulkaa plustekijä, jos sanoo, että nuori on työpajalla ollut puolen vuotta ja sen jälkeen hakee paikalliseen yritykseen. Yritykset luottavat tänä päivänä siihen työpajaan, ja jos työpajan johtajalta on allekirjoitus, että tämä henkilö kykenee työtehtäviin, se on erittäin suuri plustekijä. Tämä on ollut iso muutos.

Minä tiedän, että tämä sama keskustelu on käynnissä monessa muussakin paikkaa Suomessa, koska se oli myös meillä käynnissä aikaisemmin. Olen ollut yrittäjäjärjestön kokouksissa paikallisesti ja myöskin Pirkanmaalla ja laajemminkin puhumassa siitä, että tätä kolmatta sektoria ei pidä nähdä minään peikkona eikä pidä pitää näitä työpajoja minään negatiivisena tekijänä, jos ihminen hakee työpaikkaa. Mutta siinä on erittäin suuresta asennemuutoksesta kyse, ja sen takia minä pidän hyvin tärkeänä sitä, että on aito yhteys yrittäjäpuolelle. Se on ihan järkevä asia, kun se hoidetaan niin, että se asia menee eteenpäin. Sen jälkeen, kun yrittäjät saadaan sen toiminnan puolelle, kun he eivät enää lähde vastustamaan sitä eivätkä pelkää sitä kilpailua, se on valtava voimavara, koska ne työpaikat ovat kuitenkin yrityksissä ja yrittäjillä on toimintaa laajentaessaan mahdollista ottaa väkeä kolmannelta sektorilta tai työpajassa palkkatuella olleista henkilöistä.

Eli toivon todellakin, että tämä asia otetaan vakavasti, ja se oli se syy, minkä takia halusin vielä tästä asiasta tulla puhumaan. Minä luulen, että me emme itse tästä asiasta ole ed. Pulliaisen kanssa eri mieltä, mutta tältä osalta halusin kyllä korjata lausuntoja, koska nyt puhun siitä asiasta, josta satun erittäin hyvin tietämään, ja ennen kaikkea koska koin sen puheenvuoron, joka täällä käytettiin, erittäin ikävänä niitten ihmisten kannalta, jotka ovat sillä paikkakunnalla tehneet todella paljon työtä sen eteen, että meillä nuorisotyöttömyys ja myöskin rakennetyöttömyys ovat olleet poikkeuksellisen alhaalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama näkökohta tähän keskusteluun vielä, ja sitten siirrytään varmaan seuraaviin asioihin.

Ensinnäkin, otetaan Oulun tilanne. Sinne tulee 2 000:kin uutta asukasta eri puolilta Pohjois-Suomea, rakenteellisesti työttömiä. Heillä täytyy olla jokin sillanpääasema, kun ei ole mitään. Siis he tulevat eräällä tavalla tyhjyydestä tilanteeseen, jossa ei tunnekaan paljon ketään. Sitä varten on sitten, onkohan niitä nyt 13—14 sillanpääyritystä, sitten isompi työttömien yhdistys jnp., Ytyä. Tämä on hyvin tärkeä asia. Sen rinnalla ovat sitten kaupungin omat työpajatoimintajärjestelmät jnp., jotka toimivat juuri niin kuin kuvasitte. Mutta siinä rinnalla hänkrää sitten näitä vuokratyöyhtymiä pilvin pimein, mikä on ollut todellinen ongelma, koska teki se kaupunki mitä tahansa, niin aina törmää siihen muuriin.

Elikkä siis toisin sanoen olemme olleet ihan pakkotilanteessa, että sitä toimeliaisuutta pidetään yllä suurehkossa kaupungissa. Se on 180 000 asukasta se alue, mistä nämä ihmiset sinne tulevat. Sastamalassa tuskin se porukka on ihan vielä 180 000:ta, (Ed. Satonen: 25 000!) eikä myöskään kaupunkialueelle muutto ole pariatuhatta vuodessa. Epäilen, että ei ole ihan näin. Elikkä toisin sanoen siis toimitaan aivan toisenlaisilla luvuilla kokonaan. Silloin semmoisen hiukan pienemmän yhteisön kokemusten maailma ei voi yksilöllisesti pelata alueella, jolla ei yksilöllisesti tunneta toisia. Elikkä täytyy olla rakenteelliset sillanpääasemat luotu, ja sitä vartenhan se lainsäädäntö juuri on olemassa. Jos EU asettaa tällaiset de minimikset, ryhmäpoikkeusasetukset jnp., niin se arsenaali pitää ottaa kokonaisuudessaan käyttöön. Ei siinä sen ihmeellisemmästä ole kysymys. (Ed. Satonen: Siitä olen samaa mieltä!)

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran vielä lennähtää tässä rauhankyyhkynä paikalle, kun edustajakollegat Pulliainen ja Satonen pitivät erittäin ansiokkaita puheenvuoroja. Rohkenisin väittää, armas puheenjohtajamme Satonen, että piditte äsken ehkä eduskuntauranne parhaan puheenvuoron, koska puhuitte täydestä sydämestä. En tiedä hoksasitteko, mutta pistitte jopa käden sinne vasemmalle puolelle sydämen päälle. Se tuli kyllä todella syvältä ja sieltä sielun sopukoista.

Toivoisin, että tässä salissa kokonaisuutena voitaisiin lähteä siitä ajatuksesta, mitä ed. Satonen sanoi, että koko meidän työllistämisorganisaatiomme muutettaisiin sellaiseksi, että kansalaisten voimavarat ja vahvuudet selvitettäisiin, jokaiset kädet Suomessa olisivat arvokkaat ja järjestelmä olisi sellainen, että se tukisi ja mahdollistaisi jokaisen panoksen tässä yhteiskunnassa, ei niin kuin tällä hetkellä tehdään, että ongelma on 0900-koodit, joilla suljetaan ihmisiä pois. Ei sillä tavalla, vaan pitää olla kokonaan mahdollistava ja järkeistetty järjestelmä.

Yleiskeskustelu päättyi.