2) Hallituksen esitys laeiksi julkisesta työvoimapalvelusta
annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva
palkkatukilainsäädännön muuttaminen
on ollut tänä keväänä kaikkein
eniten työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa
työllistävä lakiesitys, ja tämä esitys
on myöskin kehittynyt vielä valiokuntakäsittelyn
aikana. Sinne on tullut uusia muutoksia myöskin työ-
ja elinkeinoministeriön taholta, ja sen lisäksi
perustuslakivaliokunta on antanut tähän lakiesitykseen
kaksi huomautusta, jotka molemmat on otettu myöskin huomioon. Niihin
myöhemmässä vaiheessa.
Arvoisa puhemies! Jos aloittaa siitä, joka tässä lakiesityksessä on
erittäin hyvää, se on se, että nuoria
voidaan työllistää palkkatuella, alle
25-vuotiaita, vuoden 2010 aikana jo ilman, että heiltä edellytetään
minkäänlaista aikaa. Työttömänä ollessaan
he voivat päästä tähän
palkkatukijärjestelmän piiriin. Vuonna 2011 tämä on
mahdollista kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Samassa yhteydessä keskusteltiin toki siitä, onko
tämä 25 vuoden ikäraja oikea, koska erityisesti
akateemisista oppilaitoksista valmistuvien osalta helposti mennään
yli 25:n. Mutta tämä 25 on kuitenkin yksi niistä ikärajoista,
joiden perinteisesti on katsottu olevan nuorisotyöttömyyteen liittyen,
ja se on tässä lakiesityksessä mainittu. Mutta
on tietysti niin, että ainakin ennen kuin työllisyystilanne
lähtee paranemaan, on kiinnitettävä muissa
yhteyksissä huomiota myöskin näihin yli
25-vuotiaisiin.
Arvoisa puhemies! Sen sijaan tähän lakiesitykseen
liittyvä ongelmakohta on se, että Euroopan unionin
vaatimuksesta on ollut tarpeellista rajata elinkeinotoimintaa harjoittavalle
työnantajalle palkkatuki sillä tavalla, että de
minimis -tuki on maksimissaan 200 000 euroa kolmen
verovuoden aikana. Tästä voidaan poiketa ryhmäpoikkeusasetuksella
niin, että vajaakuntoisten osalta tukitaso voi olla 75
prosenttia ja muiden epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden osalta,
kuten yli 50-vuotiaiden, pitkäaikaistyöttömien,
vaikeasti työllistettävien ja niiden maahanmuuttajien,
jotka ovat oikeutettuja kotouttamissuunnitelmaan, 50 prosenttia.
Perusidea tämän taustalla on tietenkin se,
että niiden kolmannen sektorin toimijoiden, jotka aidosti
kilpailevat yksityisten yritysten kanssa, pitää olla
tasavertaisessa toimintatilanteessa. Tähän rajaan,
mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei, tämän
asian selvittämiseen, valiokunta käytti tuntikausia.
Myöskin valiokunnan mietinnössä on varsin
selvästi tätä asiaa käsitelty.
Periaatteellinen linjaus on se, että elinkeinotoiminta
ei ole sellainen toiminta, joka tosiasiallisesti ei sillä kyseisellä paikkakunnalla
kilpaile minkään yritystoiminnan kanssa.
Otetaan pari käytännön esimerkkiä,
esimerkiksi työttömien kahvila-ruokala: Jos on
niin, että sitä kahvilaa ja ruokalaa käyttävät
pääosin vain työttömät
itse ja se toimii samalla heidän tapaamispaikkanaan, niin
vaikka se verottajan tulkinnassa voidaan katsoa elinkeinonharjoittajaksi,
niin tässä yhteydessä se ei estä tämän
palkkatuen käyttöä. Tämä on
se ohje, joka valiokunnasta lähtee te-toimistoille, joissa
tämä lopullinen päätöksenteko
tehdään. Jos sen sijaan tässä työttömien
ruokalassa käy asiakkaita, jotka ovat pois paikallisilta
lounasyrittäjiltä, niin silloin on tietenkin niin,
että tämä katsotaan elinkeinotoiminnaksi.
Täällä on toisena esimerkkinä omakotitalotalkkaritoiminta,
joka myöskään valiokunnan käsityksen
mukaan ei ole elinkeinotoimintaa silloin, kun annetaan sellaisia
palveluita, joita joko ei ole saatavilla normaaleista yrityksistä,
tai jos ostajakunta on niin vähävarainen, että se
ei pysty käyttämään niitä palveluita,
jotka löytyvät sitten näistä muista
yrityksistä.
Eli summa summarum: Koko valiokunnan työn ideana on
ollut se, että mahdollisimman vähän erityisesti
tässä työttömyystilanteessa
vaikeutetaan kolmannen sektorin mahdollisuuksia työllistää kaikkein
vaikeimmin työllistettäviä. Se on ollut
se tavoite, ja siihen on voimakkaasti näillä rajauksilla
pyritty, ja toivomme, että kun te-toimistoissa näistä käytännön
ratkaisuja tehdään, niin myöskin tämä on
se, mihin päädytään. Sitten
on aivan eri asia, jos aivan oikeasti kilpaillaan yksityisen yritystoiminnan
kanssa. Siinä yhteydessä pitääkin
pelisääntöjen olla samat.
Sitten täytyy myöskin nähdä asia
niin, että se ei ole olennaista, mihin henkilö on
työllistetty. Parhaimmillaan kolmannen sektorin työllistäminen
on silloin, kun se toimii välityömarkkinana aitoihin
työpaikkoihin. Se on se tavoite, mihin pitää pyrkiä.
Mutta on samassa yhteydessä tunnustettava, että osa
vaikeimmin työllistyvistä on myöskin
sellaisia, ettei ole reaalista odottaa, että he edes välityömarkkinoiden
kautta pääsevät normaaliin työelämään,
jolloin siellä on kaksi erilaista puolta, jotka on tässä yhteydessä huomioitava.
Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa myöskin
työ- ja elinkeinotoimiston palveluprosessia nopeutetaan
siten, että työnhakijan palveluntarve arvioidaan
ja työllistymissuunnitelma laaditaan kahden viikon kuluessa
työnhaun alkamisesta. Työllistymissuunnitelma
korvaa neljä erinimistä työnhakuun liittyvää suunnitelmaa. Sähköisestä,
verkkopalvelun kautta tapahtuvasta työhakijaksi rekisteröitymisestä tulee
ensisijainen tapa, mutta rekisteröityä voi myös
käymällä työ- ja elinkeinotoimistossa.
Työnhaun voimassaolon lakkaamissäännöksiä täsmennetään
ja saapumatta jäämisestä työllistymissuunnitelman
laatimistilaisuuksiin voidaan määrätä 15
päivän karenssi. Tämän asian osalta
perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, missä tilanteessa
tämä karenssi voidaan määrätä.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksiä kunnioittaen
valiokunta päätyi siihen, että tämä karenssi
määrätään silloin,
kun saapumatta on jääty ilman hyväksyttävää syytä.
Eli tässä on yksi merkittävä muutos.
Valiokunta on lisäksi tämän asian
yhteydessä kiinnittänyt huomiota myöskin
toiseen perustuslakivaliokunnan esittämään
muutokseen, joka koskee työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvien
oikeutta vuosilomaan. Tämän asian osalta valiokunta
esittää lausumaa, jossa hallitusta pyydetään
kiirehtimään sellaisen esityksen tuomista, jolla
tämä vuosiloma-asia hoidetaan kuntoon myöskin
työmarkkinatoimenpiteissä olevien osalta.
Valiokunta esittää tässä myöskin
sellaista lausumaa, että työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnalle tuodaan tiedoksi se, miten tämä lakiesitys
käytännössä on vaikuttanut vaikeimmin
työllistettävien asemaan, ja tämä tiedonanto
tuodaan vuoden 2011 loppuun mennessä.
Arvoisa puhemies! Tähän valiokunnan mietintöön
sisältyy myös kaksi vastalausetta. Toinen on vasemmistoliiton
ja kristillisdemokraattien ja toinen sosialidemokraattien edustajien
tekemä, ja niistä varmaan kuullaan lisää.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Jälleen kerran joutuu kyselemään
sitä, missä on ministeri Sinnemäki, kun
hänen hallinnonalaansa kuuluvia äärimmäisen
tärkeitä hallituksen esityksiä täällä käsitellään.
Olen tämän kysymyksen esittänyt aika
monta kertaa aikaisemmin ja kysyn nytkin. Ymmärrän
kyllä sen, jos ministerillä on, niin kuin ministerillä on,
ministerin kiireet, painava syy olla pois eduskunnasta, kun näin
tärkeitä asioita käsitellään,
mutta aina ei voi olla painavampaa syytä, mikä menee näin
tärkeän esityksen ohi.
Valiokunnan puheenjohtaja ed. Satonen kuvasi ihan hyvin tuossa,
kuinka paljon valiokunta on käyttänyt aikaa tämän
asian käsittelyyn. Siinä mielessä se
kohtuullisen pitkä käsittelyaika kääntyi
jo huonompaankin suuntaan, kun yhteen väliin näytti,
että me löydämme monista asioista yhteisen
näkemyksen, mutta tässä loppumetreillä sitten
tuli vähän poikkeavia näkemyseroja, jotka
nousivat esille, ja ne liittyvät juuri tähän,
mitenkä elinkeinotoiminta ja kilpailuasetelma tulkitaan.
Tässä hallituksen esityksessä näkyy
ylivarovaisuus Euroopan unionin valtiontukia koskevien ehtojen ja
mahdollisten kilpailunvääristymien suhteen, vaikka
sellaisesta ei saatu minkäänlaista näyttöä asiantuntijakuulemisessa.
(Ed. Satonen: Kyllä saatiin!) Esimerkiksi Elinkeinoelämän
keskusliiton ja Suomen Yrittäjien edustajat sanoivat valiokunnassa,
että käytännössä minkäänlaisia
kilpailunvääristymiä ei ole ollut ja
heidän puolestaan nykyinen työllistämistukijärjestelmä saisi
jatkua. Sen lisäksi tätä asiaa on kysytty
viime syksynä kilpailukomissaari Neelie Kroesilta,
ja hän kertoi, että Suomessa olisi ollut hyvin
monta eri vaihtoehtoa järjestää kolmannen sektorin
työllistäminen. Kun nämä EU-vaatimukset
ja -pykälät lähtevät
siitä, kuinka työllistämistukitoiminta
vaikuttaa valtioitten väliseen kauppaan, niin minusta on
aika hankala nähdä, miten työttömien
ruokalatoiminta heiluttelee tätä tasapainoa. Suomessa
on tapana muutenkin joko kuvitella EU:n tahto tai käyttää sitä keppihevosena,
olipa sitten kyse karhun kevätpyynnin lopettamisesta tai
työvoimapalvelulain uudistamisesta.
Meillä ilman muuta paras ratkaisu olisi ollut luoda
Ruotsin mallin mukaisesti sellainen palkkatukijärjestelmä,
jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän
mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen
myöntämisen ehdot, olisi ollut siihen tukeen automaattisesti
oikeutettu. Mallissa tuki ei olisi ollut valikoivaa eikä tarveharkintaista,
ja silloin se ei olisi myöskään vääristänyt
kilpailua. Tällainen tukimalli, Ruotsin mallin mukainen
tuki, olisi voitu ottaa käyttöön ainakin
rajoitetusti koskien esimerkiksi nuoria.
Suomi olisi voinut hakea notifiointia nykyiselle tukijärjestelmälle,
ja osin viime lamasta periytyvä syrjäytyminen,
liki 300 000 työttömän massatyöttömyys
ja rajusti kasvava nuorisotyöttömyys olisivat
olleet vahvoja perusteita jatkaa nykyistä tukijärjestelmää.
Työ- ja elinkeinoministeriöstä kysyttäessä emme
saaneet mitään selvää vastausta
siitä, miksi notifiointia ei haettu ja kuka teki päätöksen,
että sitä ei lähdetä hakemaan.
Nyt myös sosiaalisten yritysten lainsäädännön
valuviat realisoituvat, kun tarvittaisiin kaikki mahdolliset toimijat
työllistämään ja torjumaan syrjäytymistä.
Tukijaksojen keston rajaaminen ja työmarkkinatoimenpiteitten
enimmäiskeston lyhentäminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohti
vaikeuttavat entisestään vaikeimmin työllistyvien
työttömien tilannetta.
Niiden kolmannen sektorin organisaatioitten, jotka joutuvat
noudattamaan de minimis- tai ryhmäpoikkeusasetusta, on
selvästi aiempaa hankalampi työllistää.
De minimis -asetuksessa tukikatto tulee kolmen vuoden aikana
vastaan pienissäkin yhdistyksissä, ja ryhmäpoikkeusasetus edellyttää aivan
liian suurta omarahoitusosuutta palkkakustannuksista. Ryhmäpoikkeusasetuksen
mukaisessa kohderyhmien määrittelyssä ei ole
käytetty hyväksi edes sitä liikkumatilaa,
jonka EU:n säädökset mahdollistaisivat.
Arvoisa puhemies! Nuorisotyöttömyyden torjuntaan
tulee panostaa erityisesti sekä lainsäädäntöä muuttamalla
että resursseja kohdentamalla. Valiokunnan kanta nuorten
työllistämisen helpottamiseksi palkkatukea käytettäessä on
aivan oikean suuntainen, mutta määräaikaisen
ratkaisun sijaan nuoret olisi voitu nostaa pysyvällä lakimuutoksella
entistä selkeämmin erityistoimia tarvitsevaksi
kohderyhmäksi. Nykyinen nuorten yhteiskuntatakuu ei takaa
nuorille sitä kaikkein oleellisinta eli työpaikkaa.
Työttömät ovat edelleenkin hyvin
eriarvoisessa asemassa viranomaiseen nähden, kun työllistämissuunnitelmia
laaditaan. Perusongelma suunnitelmassa on vieläkin, että se
on vain yhteen suuntaan velvoittava. Työttömien
on toteutettava kaikki se, mitä suunnitelmaan kirjataan, mutta
viranomaista se ei velvoita välttämättä millään
lailla. Jotta suunnitelma toimisi ja olisi ennakoitava, tulisi sen
sitouttaa myös viranomainen työllistämistä edistäviin
konkreettisiin toimenpiteisiin.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa on
jo 17 000 työnhakija-asiakasta, joiden tilanteen
virkailija on arvioinut sellaiseksi, etteivät he ole enää hallinnon
toimenpiteitten ulottuvissa. Heitä ei kuitenkaan saa jättää yksin.
Vaikka mietinnössä kiinnitetäänkin
asiaan huomiota, ei se riitä. On iso periaatteellinen ratkaisu,
jätetäänkö näin iso ihmisjoukko
oman onnensa nojaan.
Arvoisa puhemies! Uusi työssäkäyntialueen rajaus
on askel oikeaan suuntaan. Valiokunta täsmentää mietinnössään
seuraavasti: "- - työnhakijalta ei pidä edellyttää auton
hankkimista, vaan autottoman henkilön tosiasialliset kulkumahdollisuudet
tulee määrittää julkisten kulkuneuvojen aikataulujen
ja kevyen liikenteen käyttömahdollisuuksien mukaan."
Tämän suuntainen korostus on aivan oikea. Tällä hetkellähän
on ollut aivan kauhea tilanne, että kokonaan työttömällä tai kausityöllistyneellä
on
ollut äärimmäisen hankala pitää autoa.
Jos se on mennyt rikki tai sitä ei ole ollut ensinkään,
siitä on joutunut luopumaan, niin sen oman auton puute,
että sitä ei ole ollut käytettävissä,
ei ole ollut hyväksyttävä syy kieltäytyä työstä,
edes lyhyestä työpätkästä,
omalla työssäkäyntialueella, ja vaikka
se olisi kuinka ymmärrettävä syy, niin
karenssi on paukkunut aina. Nyt tämä tilanne onneksi
korjaantuu.
Mutta tämä uusi työssäkäyntialuemäärittely tarkoittaa
sitä, että suuri joukko toimenpiteisiin osallistuvista
menettää toimenpiteen aikaisen korotetun ylläpitokorvauksen,
ja se on ongelma. Sen on ajateltu kannustavan työttömiä hakeutumaan
aktiivisesti esimerkiksi koulutukseen ja kattavan osan siitä aiheutuvista
kustannuksista. Nyt työssäkäyntialueen
uusi määrittely vie monelta tämän
kannustinlisän, ja silloin muutos toimii aktivointitavoitetta
vastaan.
Arvoisa puhemies! Teimme valiokuntakäsittelyn aikana
lukuisan määrän pykälämuutosehdotuksia,
ja esittelen vastalauseen mukaisesti ne lyhyesti samoin kuin vastalauseen
lausumaehdotuksen.
Ensinnäkin me esitimme työllistymissuunnitelman
sisältöön, että suunnitelma
on velvoittava sekä työnhakija-asiakkaan että työ-
ja elinkeinotoimiston osalta.
Halusimme ryhmäpoikkeusasetuksen ja myöskin
EU:n pykälien mukaisesti — eli nyt on huomattava,
että kansallisesti nämä kohderyhmät
rajataan tiukemmin, mitä EU:n pykälät
vaativat — että sinne otettaisiin ryhmäksi
mukaan yksin elävät aikuiset, jolla on vähintään
yksi huollettava, etniseen vähemmistöön
kuuluvat ja henkilöt, jotka työskentelevät
sellaisilla aloilla, jotka ovat vahvasti sukupuolijakautuneet, ja edustavat
tätä vähemmistönä olevaa
sukupuolta. Sen lisäksi esitimme, että sosiaalista
yritystä ei katsota elinkeinotoiminnan harjoittajaksi,
eli ihan tällainen kategorinen rajaus.
Esitimme, että alle 25-vuotiaitten rinnalle otetaan
myös vastavalmistunut työtön työnhakija
ja heidän palkkaukseensa voidaan ryhtyä palkkatukirahoin
heti, kun he työttömäksi ilmoittautuvat.
Sopimuksen enimmäiskestoista esitimme, että saman
järjestäjän toimenpiteessä olevalle
maksimitukiaika, toimenpiteen aika, on 12 kuukautta eikä 6,
niin kuin hallituksen esityksessä on ehdoton linjaus ja
myöskin työelämävaliokunnan mietinnössä.
Sitten teimme esityksen työttömyysturvalain puolelle
ja halusimme puolittaa tämän ajan, joka tulee
sanktiona siitä, että henkilö on jättänyt
työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta.
Kyllähän joku 7 päivän rangaistus,
mitä me esitimme, on vieläkin kova, mutta se kuitenkin
puolittaisi hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön
mukaisen sanktion.
Sitten vielä lopuksi, arvoisa puhemies, nämä vastalauseen
lausumaehdotukset.
Me esitämme, että sosiaalisia yrityksiä koskeva
lainsäädäntö uudistetaan pikaisesti
niin, että niistä tehdään rajoitettuja
osakeyhtiöitä. Se mahdollistaa niiden työllistämismahdollisuuksien parantamisen
oleellisella tavalla.
Me esitämme, että työ- ja elinkeinotoimistoihin
saadaan riittävät henkilöresurssit ja
riittävät resurssit työttömyyden
alentamiseksi etenkin rakennemuutospaikkakunnilla ja poikkeuksellisen korkean
työttömyyden alueilla.
Ja viimeisenä, että eduskunta edellyttää,
että työ- ja elinkeinoministeriössä aloitetaan
välittömästi lainsäädäntövalmistelu
sen toteuttamiseksi, ettei uusi työssäkäyntialuemäärittely
rankaise niitä, jotka osallistuvat työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin.
Tässä vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien
vastalauseessa ja myöskin sosialidemokraattien vastalauseessa,
joka on hyvin samansuuntainen ja samansisältöinen,
on varmasti aineksia kriittiseen keskusteluun tästä hallituksen
esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä.
Ilmeistä on, että jos nämä pykälämuutosesitykset
eivät toteudu, sitten tulemme kakkoskäsittelyssä,
ilmeisesti oppositio ihan yhtenäisenä, esittämään
tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan kiittää ed. Mustajärveä siitä,
että hän mainitsi myöskin tämän
työssäkäyntialuerajan muutoksen, jonka unohdin
tuossa esittelyssä mainita. En yhdy kyllä kaikkiin
siitä annettuihin kommentteihin, mutta yhdyn siihen, että koska
kuntarajat ovat muuttuneet, tämä muutos on siltä osin
järkevä, että meillä on tietty
selkeä kilometriraja. Tämä 80 kilometriä on
se työssäkäyntialueen raja.
Sen sijaan siitä olen eri mieltä ed. Mustajärven
kanssa, että kyllä tämä asia
nimenomaan on tullut sieltä Euroopan unionista ja kyllä sen
valiokuntakäsittelyn aikaan niin ministerin suusta kuin
virkamiestenkin suusta tuli varsin selkeästi se, että Suomen
on lähdettävä tähän
järjestelyyn mukaan. Enkä pidä sitä vääränä silloin,
jos oikeasti elinkeinotoimintaa harjoittava yritys on vastakkain
kolmannen sektorin kanssa, että siinä onkin olemassa
yhteiset pelisäännöt. Mutta se on kyllä puhtaasti
kotimaista päätöstä, mitkä ryhmät
katsotaan tähän jo oikeutettujen ryhmäpoikkeusasetukseen.
Se, mitä hallitus on tässä esittänyt
ja mitä valiokunta on hyväksynyt, vastaa suomalaista
käytäntöä.
Toinen varapuhemies:
En tiedä, huomasinko kaikki vastauspuheenvuorot, mutta
minulla on täällä edustajat Tiusanen,
Taimela, Kyllönen, Kiuru ja sen jälkeen Mustajärvi.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tässä todella on työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta tehnyt sillä tavalla hyvää työtä,
että se on katsonut tätä asiaa tarkasti.
Nyt kun katson näitä vastalauseita, niin täytyy kyllä nostaa
valiokunnan opposition arvostus todella korkealle, koska tässä on
pystytty paneutumaan hyvin syvälle tähän
asiaan. Ongelma on siis todella se, niin kuin ed. Mustajärvi
totesi, että viedään tiukempaa linjausta
kuin mitä EU edellyttää. Jos ajatellaan
työttömien toimintaa taikka korttelikoteja, niin
ne eivät todellakaan kilpaile markkinoiden kanssa, ja tässä tällainen
markkinaliberalismi, markkinakilpailu, jotenkin tungetaan paikkaan,
johonka se yksinkertaisesti ei mahdu. Tästä kävi
Kotkasta Marja Paldan muiden muassa puhumassa valiokunnalle. Viimeinen
tekonsa ennen kuolemaa.
Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä esitetyt
lainmuutokset palkkatukisäännöksiin merkitsevät
suomalaiselle hyvinvointijärjestelmälle perustavaa
laatua olevia ongelmia. Tällä lainmuutoksella
vaikeutetaan merkittävästi nykyistä palkkatukijärjestelmää ja
järjestöjen työllistämismahdollisuuksia,
toisin kuin ed. Satonen puheenvuorossaan väitti. Pahimmillaan
valmisteltu lainmuutos merkitsee sitä, että kasvava määrä ihmisiä,
jotka voisivat työllistyä nykyisen käytännön
mukaisesti järjestöihin, jäävätkin
täysin tyhjän päälle. Kun ministeri
Sinnemäki loistaa poissaolollaan, niin on pakko kysyä:
mitä, ed. Satonen, hallitus lupaa näille tuhansille
ihmisille, joiden on osittain erittäin hankala työllistyä jatkossa?
Tämä laki tulee johtamaan mitä todennäköisimmin
jo nyt työmarkkinoiden ulkopuolella olevien osatyökykyisten
edelleen syrjäytymiseen ja niin sanottujen välityömarkkinoiden supistumiseen
täysin olemattomiin.
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Meillä on hienoja tavoitteita,
hienoja unelmia. Haluaisin kysyä hallituspuolueen edustajilta:
kuinka te aiotte varmistaa sen, että te-toimistoissa kaikki
työllistymissuunnitelmat, määräajat,
tavoitteet toteutuvat? Esimerkiksi Siltavalmennuksen puheenvuorossa valiokunnassa
kiinnitettiin huomiota siihen, ettei te-toimistoilla ole resursseja
tällä hetkellä toteuttaa entisiäkään
tavoitteita ja henkilöstöä ei ole toteuttamaan
niitä entisiäkään lakihankkeita,
mitä täällä eduskunnassa on
pyöritetty. Esimerkiksi Tampereella tuotetaan vuositasolla
lakisääteisiä työvoimapalveluja
korvaavia yksilöohjauspalveluita lähes tuhannelle
nuorelle Tampereen kaupungin, Euroopan sosiaalirahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen
rahoituksella. Käytännössä hallituksen
esitysten ja läpimenossa olevan esityksen mukaista tavoitetta
ei tulla ilman merkittäviä lisäpanostuksia
saavuttamaan. Miksi me kirjaamme epärealistisia tavoitteita,
kun palvelua ei tosiasiallisesti ole meidän te-toimistoistamme
saatavissa? Kuinka hallituspuolueet ovat aikoneet varmistaa te-toimistojen
resurssit muutenkin kuin vain lausumina papereissa?
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Albert Einsteinin sanoin haluaisin aloittaa
sanomalla, että "maailma on vaarallinen paikka, ei niiden
vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka
katsovat vierestä eivätkä tee mitään".
Minusta on, arvoisa puhemies, alkanut tuntua, että hallituspuolueiden
kansanedustajat ovat joutuneet nyt siihen joukkueeseen, joka katsoo
vierestä eikä tee mitään. Tämä hallituksen
esitys, joka tuli pöydälle, on kertakaikkisesti
perusteiltaan niin järkyttävä koko sille
suomalaiselle järjestökentälle, joka
on auttanut meitä pitkään työllistämisessä,
että sen vaikutukset tulevat olemaan radikaalit. Tässä on
kaksi sovittamatonta elementtiä. Samaan aikaan, kun valiokunnan
puheenjohtaja Satonen täälläkin jo totesi,
että EU ajaa meidät tähän tilanteeseen,
että tukityöllistyminen nyt mahdollisesti vähän
vähenee, te kuitenkin sanotte valiokunnan enemmistölle
jopa mietinnössä asti, että lainmuutos
ei saa vähentää tukityöpaikkojen
määrää. Miten ihmeessä tämä on
mahdollista?
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nythän on kysymys siitä,
että luodaan pelisääntöjä sille,
mikä on aitoa elinkeinotoimintaa ja mikä on tukityöllistettyä työtä.
Ei tässä tarvitse olla hädissään
siitä, jos joku firma tai tukityöllistetty työpaikka
ei oikeasti kilpaile. Ei silloin tarvitse olla peloissaan siitä,
tuleeko niitä tukia seuraavalle vuodelle.
Valiokuntakuulemisen aikana tuli oikeastaan semmoinen ihmeellinen
ongelma esille, että nämä sosiaaliset
yritykset yrittivät samaan aikaan kertoa koko ajan, kuinka
tärkeitä ne ovat, mutta samalla yrittivät
myös kertoa sen, että ne eivät kilpaile
kenenkään kanssa. Ne ovat korvaamattomia, mutta
ne eivät kilpaile kenenkään kanssa. Erityisesti
minun mielestäni se tuli näkyviin juuri näissä työttömien
kahviloissa, joissa tarjotaan hyvää ruokaa, mutta
ei niin hyvää, että se kilpailisi kenenkään
kanssa.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oleellistahan tässä palkkatukijärjestelmän
uudistamisessa on nimenomaan kilpailutilanteen arvioiminen. Kyllä minä nyt
aika korkealle pistän sen kilpailukomissaarin vastauksen,
jonka hän antoi tanskalaisen mepin Bo Søndergaardin
kysymykseen. Asiaa piti kysyä sitä kautta, kun
meillä ei kovin monta vasemmistoliittolaista euroedustajaa
tällä hetkellä ole, mutta hän
nimenomaan kysyi Suomen kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksista
ja niistä vaihtoehdoista. Kilpailukomissaari sanoi, että meillä olisi
ollut valittavana Suomessa monta eri vaihtoehtoa. Hän on
se korkein poliitikko, joka vahtii Euroopan unionin alueella, ei
enää, mutta oli vielä silloin siinä virassa
toimiessaan korkein poliitikko, joka vahti näitä valtionapusäännöksiä.
Elikkä kyllä tässä näkyy
ihan selvästi läpi, että työ-
ja elinkeinoministeriössä valittiin vain yksi
ainoa vaihtoehto ja eduskunnalle annettiin sitten tilanne, että valitkaa
siitä. On tämä vähän
muuttunut paremmaksi, mutta ei riittävästi.
Toinen varapuhemies:
Myönnän vielä pyydetyt vastauspuheenvuorot
edustajille Pulliainen, Satonen, Juurikkala, Kiuru, Lahtela ja Ojala-Niemelä,
ja sen jälkeen puhujalistaan.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Että olisiko tässä ikään kuin
ollut pakkotila suhteessa Euroopan unionin komissioon? Vastaus on,
että kyllä. Ja mitenkä paljastui se pakkotila?
Se paljastui sillä tavalla, että oli vertailukohdat
muista jäsenvaltioista, elikkä toisin sanoen tätä oli
hannattu liian pitkään eräällä tavalla.
Mutta siinä minä olen ed. Larikan kanssa erikoisesti
aivan kerta kaikkiaan eri mieltä — kun olen tässä hommassa
Oulun kaupungissa ollut alusta saakka, kun tämä työllistämissysteemi
sinne tuli — että sellainen vertailupakko, minkä te esititte äsken,
ei ole akuutisti tästä päivästä.
Tässä on kysymys nyt muitten mahdollisuuksien käyttämisestä.
Niihin palaan, kun varsinainen puheenvuoro tulee kohta.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näitten järjestöjen
työllistämismahdollisuuksista. Ensinnäkin
tässähän on niin, että jos — niin
kuin suurimmassa osassa järjestöistä,
esimerkiksi urheiluseuroissa — se ei liity mitenkään
elinkeinotoimintaan, mitä siellä nämä työllistetyt
tekevät, niin tämä ei koske sitä mitenkään.
Niitä on suurin osa niistä paikoista. Sitten on
se pieni osa, joka on mahdollisesti tämän elinkeinotoiminnan
tulkinnan piirissä. Ja miten se tulkinta tehdään?
Minä soitin Sastamalan te-toimistoon, kun täällä kysyttiin,
montako tukityöllistämispaikkaa jää tämän
takia myöntämättä. Vastaus oli:
ei ainuttakaan.
Sanon nyt kyllä edustajille Taimela ja Kiuru: toivon,
että kun valiokunta on nyt kaksi kuukautta tehnyt tämän
asian kanssa töitä — me olemme maininneet
esimerkkejä, yritetään saada se viesti kentälle,
että mahdollisimman vähän tulkitaan elinkeinokelpoisuudessa
niitä järjestöjä — niin
ei nyt enää levitetä sitä viestiä,
että tämä tuhoaa kolmannen sektorin järjestöjen
työllistämismahdollisuudet, koska a) se ei minun
mielestäni ole totta ja b) se voi vaikuttaa ennalta ehkäisevästi niin,
että nämä järjestöt
eivät edes lähde työllistämään,
koska ne kuvittelevat, että laki on sellainen.
Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Satosen äskeinen puheenvuoro
oli minusta aika kohdalleen osunut. Kyllä minun ymmärtääkseni
opposition edustajat ehkä täällä nyt
tämän lakimuutoksen katastrofaalisuutta hiukan
tahtovat liioitella. Täytyy korostaa sitä, mitä ed.
Satonenkin sanoi, että tämä heikennys
tulee koskemaan vain varsin pientä osaa näistä työllistävistä yhdistyksistä,
niitä, joiden katsotaan elinkeinotoimintaa harjoittavan. Silti
kyllä jaan osittain opposition huolen näidenkin
muutamien satojen tai muutamien tuhansien työpaikkojen
osalta. Kyllä se tietysti huonoa on tässä tilanteessa,
että huononnusta osin tuleekin.
Sitten tästä määrittelystä,
kun valiokunta mietinnössään pyörittelee
elinkeinotoiminnan määrittelyä varsin
pitkään. Täytyy sanoa, että jonkin verran
hurskas on tämä valiokunnan esitys siitä, että työ-
ja elinkeinotoimistot valmistelisivat selkeät ja yksiselitteiset
ohjeet tästä tulkinnasta. Koska valiokuntakaan
ei ole kyennyt oikein selkeätä ja yksiselitteistä linjausta
tekemään, niin epäilen, että ei
kyllä pysty työ- ja elinkeinotoimistokaan. Tästä tulee
kyllä vaikeuksia tämän tulkinnan suhteen.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan puheenjohtajan
näkemys todistaa juuri sen, mikä mietinnössäkin
lukee, nimittäin lakiesityksen oletetaan turvaavan järjestöille
palkkatuen lähes entisessä laajuudessaan, sillä on
arvioitu, ettei valtaosa järjestöistä harjoita
elinkeinotoimintaa.
Hyvä sylvi, jos tämä olisi näin,
niin mehän voisimme nyt varmasti lähteä kotijoukkoihin
katselemaan puoli yhdeksän uutisia! Mutta kun meidän
murheemme on se, että vuoden 2011 joulukuussa me joudumme
täällä toteamaan sillä porukalla,
jonka kansa tänne on äänestänyt,
että ojaan meni. Nimittäin kun me tiedämme
nyt jo, että elinkeinotoiminnan määritteleminen
oli niin vaikeaa, ettei valiokuntakaan siihen pystynyt sillä tavalla
kuin olisi pitänyt, niin tämäkin ulkoistettiin
te-toimistojen ratkaistavaksi.
Minäkin muuten soitin Porin te-toimistoon ja soitinpa
te-keskukseenkin. Ja tiedän hyvin, että meillä on
kymmeniä tällaisia järjestöjä,
jotka työllistävät. Ja meidän
kaikkien yhteinen murhe on se, että me nyt voisimme niitä tulkita
niin, etteivät ne olisikaan enää elinkeinotoimintaa.
Jos luoja suo, niin tässä tehtävässä onnistutaan.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Satoselle ja ed. Pulliaiselle samalla:
Onko tähän pakko lähteä vai
ei? Nimittäin tähän ei mikään
pakottanut sillä tavalla. Katsokaa Ruotsia. Ruotsi porskuttaa
ja lähti maksimaalisista tavoitteista. Eikö meillä Suomessakin olisi
pitänyt lähteä semmoisesta maksimaalisesta
tavoitteesta, jottei tehdä tätä valikoivaa
järjestelmää vaan tehdään
systeemi, jotta kun annetaan rahaa tai lupaus siitä, että rahaa
on tulossa, niin se työtön hakeutuu sitten työhön,
meni hän yksityiselle tai järjestöihin,
eikä tehdä tämmöistä ihme
byrokratiaa?
Tämä on oikein viimeisen päälle
semmoinen kukkanen, jossa sitten ... Tämähän
työllistää paljon ihmisiä. Tämä työllistää tosi
paljon virkailijoita työvoimatoimistoissa, te-keskuksissa,
kaikissa, ja vahtisysteemit päälle. Sen takia:
miksi ei Suomessa voi tehdä samaa systeemiä, jossa
laitetaan rahaa tähän sen verran lisää?
Koska meidänhän pitäisi pyrkiä siihen,
jotta yksikään ihminen ei syrjäytyisi,
kaikki, ketkä kynnelle kykenevät, saadaan johonkin
toimenpiteeseen. Mutta tällä hetkellä semmoista
halua ei näköjään tällä hallituksella
ole olemassa.
Toinen varapuhemies:
Tässä on vielä debatin alkuun saanut
ed. Mustajärvi pyytänyt vastauspuheenvuoron ja
ed. Tiilikainen. Nyt vielä tässä ne vihonviimeiset
tähän debattiin, jos on vielä, ja sen
jälkeen mennään puhujalistaan.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Jo alun perin kansallisen lain näpertäminen
on ollut virhe. Suomi olisi voinut halutessaan saada EU:lta poikkeuksen.
Vastaavia poikkeuksia on ennenkin haettu ja menestyksekkäästi
saatu.
No, nyt istuva hallitus on kuitenkin valinnut itselleen helpon
mutta suomalaisten kannalta haitallisen reitin, kun se on pakottamassa
suomalaiset EU-muottiin tavalla, joka etenkin nyt keskellä lamaa
on suureksi vahingoksi. Hämmästelin tuossa tätä puheenvuoroa,
jossa käytiin tätä rajanvetoa työttömien
ruokalan osalta, että nyt jatkossa sitten laskurin kanssa
lasketaan, onko se asiakas työtön, joka tulee
sinne ruokailemaan, vai maksava asiakas. Kyllä kuulostaa
aika veteen piirretyltä viivalta tämmöinen
rajanveto tulevaisuudessa.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivon, että opposition edustajat
katsoisivat vähän tätä lakia
kokonaisuutena. Ensimmäinen arvio on se, onko elinkeinotoimintaa.
Ja siinä katsotaan myös, onko se toiminta jatkuvaa,
onko tuotteiden myynti ansiotarkoituksessa, onko kilpailua. Paikallinen
te-toimisto varmasti pystyy tämän arvion tekemään. Okei,
jos ei ole elinkeinotoimintaa, homma voi jatkua niin kuin ennenkin.
Jos sitten katsotaan, että on elinkeinotoimintaa, niin
ei siellä työttömien ruokalan ovella
laskureita tarvita, koska näyttäkää se
työttömien ruokala tai kahvila, joka ei mahdu
tämän de minimis -säännöksen
piiriin, sellainen, missä on yli seitsemän tai
kahdeksan työntekijää per vuosi työllistettynä siihen
elinkeinotoimintaosion harjoittamiseen.
Nimittäin tämä mietintö antaa
mahdollisuuden, se on todettu tässä lainsäädännössä,
että kolmannen sektorin toimijan ei tarvitse sitä omaa toimintaansa
eriyttää tai pilkkoa. Vaikka meillä olisi
isokin kolmannen sektorin toimija, jolla on kaiken kaikkiaan vaikka
30 palkkatukityöllistettyä, mutta jos niistä on
se alle seitsemän keskimäärin siellä kahvilassa
tai vähemmän, niin se mahtuu tämän
de minimiksen piiriin. Ei mitään ongelmaa. Älkää tehkö ongelmia
sinne, missä niitä ei ole, vaan tukekaa sitä,
että kolmannen sektorin toimijat (Puhemies: Aika!) voivat
jatkaa palkkatukityöllistämistä tässä vaikeassa
työllisyystilanteessa.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuressa valiokunnassa nousi taannoin myös
esille tämä koko valtiontukien järjestelmä,
ja mietimme jo silloin, minkälaisia vaikutuksia tällä kaiken
kaikkiaan on. Siitä suuri valiokunta määräsi
esityksestäni tämän selvityksen, ja saimme
sen sitten Pekkariselta ja Sinnemäeltä, ja todellisuus
oli aika kovaa luettavaa. Meillä on 150 miljoonaa erityyppistä valtiontukea
Suomessa, ja jos me rupeamme nyt käyttämään
tätä de minimis -käytäntöä muissakin
ja jos tämä tästä leviää kulovalkean
tavoin, niin silloin se keskeinen kysymys on, kuinka pitkälle
me olemme valmiit menemään.
Kyllä minun lähtökohtani on se, että Suomi voi
katsoa omista intresseistään, että tämä on meille
poikkeuksellinen tila. Niin kuin tiedätte, yhdistystoiminnalla
on Suomessa arvioitu olevan yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpi rooli
kuin keskimäärin Euroopassa. Jos emme pysty tällä tavalla
omia intressejämme puolustamaan, kun me tiedämme
esimerkkejä niistä maista, joissa onnistuneesti
näin on tehty, niin kyllä minun täytyy
sanoa, että jos nämä meidän
pykälänmuutoksemme eivät mene läpi,
niin me lähdemme siitä, että laki on
ehdottomasti hylättävä.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totta kai marssijärjestys on semmoinen,
että erilaisilla toimenpiteillä, koulutuksella,
harjoittelulla, työkokeilulla, parannetaan työvoiman
työmarkkinavalmiuksia niin, että ihmiset voivat
siirtyä, jos ei muuten, niin sieltä kolmannen
sektorin, kunnan tai valtion tukityöllistämisen
kautta yksityiselle sektorille, vieläpä toivon
mukaan niin, että se yksityinen sektorikaan ei tarvitse
tukea, ei palkatessa eikä jatkossa. Tosin minä en
tiedä yksityiseltäkään sektorilta
yhtään toimialaa, joka ei jossain muodossa saisi
julkisen sektorin tukea tälläkin hetkellä.
Mutta tässähän on paljon muutakin
huomioitavaa kuin pelkkä määrittely elinkeinonharjoittajista:
tukijaksojen pituus, kohderyhmien määrittely.
Ja tässähän tulee semmoinen epäloogisuus, kun
ottaa huomioon vanhan tukijärjestelmän, joka jatkuu
tietyiltä osin, de minimis- ja ryhmäpoikkeusasetukset,
että joskus jopa paremmassa työmarkkinatilanteessa
oleva työtön voi saada korkeamman tuen kuin se,
joka sitä tukea tosissaan tarvitsisi.
Ja kategorisestihan sosiaaliset yritykset tuomitaan tässä nyt
elinkeinonharjoittajiksi, sen te olette unohtaneet, sosiaaliset
yritykset, joiden ajateltiin juuri puuttuvan niiden vaikeimmin työllistettävien
henkilöiden tilanteeseen.
Ruotsin-mallista vielä, että jos on tunnustettava
se, että siellä varmaan monessa suhteessa on paremmat
sosialistit, niin kyllä siellä on paremmat porvaritkin.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Tämä lainmuutos varjostaa
mustana pilvenä kolmannen sektorin toimijoiden kevättä.
Hallituksen esityksessä näkyy taas valitettavan
selvästi sen halu olla EU:n mallioppilas. On käsittämätöntä,
että tässä työttömyystilanteessa
hallitus antaa esityksen, joka heikentää kansalaisjärjestöjen
mahdollisuuksia työllistää työttömiä.
Kuten allekirjoittamassani vastalauseessa todetaan, nyt valittujen
ratkaisujen sijaan olisi pitänyt luoda palkkatukijärjestelmä,
jossa myönnettävä tuki seuraa työttömän
mukana ja jokainen työnantaja, joka muuten täyttää tuen
myöntämisen ehdot, olisi siihen automaattisesti
oikeutettu. Kun malli ei valikoisi eikä olisi tarveharkintaista,
se ei myöskään vääristäisi
kilpailua.
Temmin tuoreessa julkaisussa todetaan, että kolmannen
sektorin toimesta palkkatuella työllistetty ei aina hyödy
tukijaksostaan. Totta on, että moniongelmaiset eivät
palkkatuen avulla päädy pysyviin työpaikkoihin,
mutta jos mitataan elämän mielekkyyttä,
ihmisyyttä, niin tuettu työpaikka on osa elämänhallinnan
ja toimintakyvyn säilymistä. Mahdollisuus säilyttää elämässä rytmi,
tavata toisia ihmisiä ja kokea itsensä tarpeelliseksi
ovat äärettömän tärkeitä sosiaalisia
arvoja, jotka unohtuvat tilastoista.
Tukijaksojen keston rajaaminen 6 kuukauteen toimenpiteen järjestäjää kohden
vaikeuttaa lisää vaikeimmin työllistettävien
tilannetta ja aiheuttaa näin yhä syvenevää syrjäytymistä,
mielenterveys- ja terveysongelmia, alkoholismia ja lisää kuluja
yhteiskunnalle.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla lainmuutoksella
kolmannen sektorin mahdollisuudet työllistää vaarantuvat,
vaikka muille kuin elinkeinotoimintaa harjoittaville työnantajille palkkatuet
myönnetään entisin ehdoin. Monet yhdistysten
ja säätiöiden toimijat ovat kokeneet ikäviä yllätyksiä verottajan
tulkittua uudelleen niiden toimintaa siten, että aiemmin
yleishyödyllisenä verovapaa toiminta onkin elinkeinotoimintana
veronalaista.
Verottajan päätös ei sido te-toimistoa,
mutta verottajan tuloveropäätöksiä käytetään
apuna arvioitaessa tuen hakijan toiminnan luonnetta. Verottajan
ratkaisuista on kasvavassa määrin tehty valituksia.
Paikallisille te-toimistoille annettava harkintavalta toiminnan
arvioinnissa aiheuttaa epätasa-arvoista kohtelua maan eri
alueilla.
Asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi ilmi huoli
ja epäily siitä, onko te-toimistoilla arviointien
tekoon tarpeeksi osaamista ja tarpeeksi resursseja. Mannerheimin
Lastensuojeluliitto oli valiokunnalle antamassaan lausunnossa huolissaan
siitä, että raskas hakumenettely vähentää merkittävästi
pienten yhdistysten työllistämismahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Vaikka tavoitteena on estää kilpailun
vääristyminen, tällä oikaisuliikkeellä ei
päästä toivottuun tulokseen. Kyydistä lentävät
ne työllistettävät, jotka eivät
työkunnoltaan ja -kyvyltään
ole hyödyllisiä voittoa tavoitteleville yrityksille.
Kolmannelle sektorille on tyypillistä, ettei se edes elinkeinotoiminnan
alueella toimiessaan tavoittele sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta,
jotka ovat yrittämisen peruskiviä.
Monelle palkkatukijaksolla olevista ei nykyisin voi asettaa
edes tavoitteeksi avoimille työmarkkinoille työllistymistä.
Kuitenkin Suomessa tuen myöntäminen lähtee
kaikkien työttömien kohdalla siitä, että palkkatuella
arvioidaan voitavan edistää avoimille työmarkkinoille
sitoutumista. Kuinka näiden ihmisten työllistymisen käy,
jos kolmas sektori ei kykene tarjoamaan heille tehtäviä?
Missä ovat ne hallituksen tukitoimet, joita tarjotaan näille
ihmisille?
Kuntaliitto on kritisoinut lakiuudistusta lyhytnäköiseksi
ja byrokraattiseksi ja todennut, että toteutuessaan se
mutkistaa yhdistysten työllistämismahdollisuuksia.
Tästä seuraa kunnille lisätaakkaa työllisyyden
hoidossa. On huomattava, että tämä lakimuutos
myös nostaa kuntien työmarkkinamenoja työllistymisen
vaikeutuessa.
Temmin tilastoissa roikkuu 17 000 työnhakija-asiakasta,
joiden tilanne on arvioitu sellaiseksi, etteivät he ole
enää hallinnon toimenpiteiden ulottuvilla. Olisi
järkevintä nyt ottaa järeästi käyttöön
Lex Taipale ja sallia heille sen turvin ihmisarvoinen, turvattu
elämä.
Arvoisa puhemies! EY:n perustamissopimuksessa ei ole määritelty
yritys-käsitettä. Yhteisön tuomioistuimen
tulkinnan mukaan yrityksiä ovat kaikki ne, jotka tarjoavat
tavaroita tai palveluja markkinoilla, siis riippumatta siitä,
tavoitellaanko taloudellista voittoa. Kaikki hyväksymme varmasti
ajatuksen siitä, että samoin toimivaa yritystä ja
yhdistystä on kohdeltava samoin, mutta kuka haluaa, että tämän
periaatteen nojalla viedään vähävaraisilta
vanhuksilta se ainoa tuiki tärkeä kotipalvelu,
johon hänellä on varaa, palvelu, jota hän
ei missään tapauksessa voisi yritykseltä markkinahintaan
ostaa?
Monille työttömille on paikallinen työttömien ruokala
ehkä ainoa sosiaalinen kontakti, ainoa mahdollisuus lämpöiseen
ateriaan, vaihtoehtona kaljakuppila tai masentuneena kotona makaaminen.
Kolmannen sektorin tarjoamilla palveluilla ja työtilaisuuksilla
on erittäin merkittävä rooli kokonaisuudessaan
myös organisaatioiden palvelutuotannon näkökulmasta.
Palkkatukityövoimalla tarjotut palvelut täydentävät
ja paikkaavat monessa suhteessa julkisen palvelutuotannon aukkoja.
Palveluiden poisjääminen jättäisi
merkittävän ja suuria ongelmia tuottavan resurssiaukon
esimerkiksi vanhusten huoltoon ja sosiaalitoimeen.
Hallitusohjelmaan on kirjattu aatteellisten, yleishyödyllisten
kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten kehittäminen.
Ohjelmassa todetaan myös, että järjestöjen
mahdollisuuksia tarjota hyvinvointia tukevaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa
parannetaan. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että tämä kehittäminen
merkitsee kolmannen sektorin toimintaedellytyksien kaventamista
ja sen myötä heikommassa asemassa olevan ihmisen
unohtamista.
Kaveri jätetään taas, mutta tähän
ei pidä suostua, ei vaikka ministeri Sinnemäki
on ylimielisesti jättänyt tulematta vastaamaan
näihin vakaviin kysymyksiin.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan saattaa historiankirjoihin sen
valiokunnan kuulemisessa käytetyn puheenvuoron, joka sai
valiokunnan pohtimaan verotusratkaisujen merkitystä myös
niissä tapauksissa, joissa tuntuu aivan käsittämättömältä,
että toiminta kilpailisi kenenkään kanssa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
eduskunnassa. Terveiset Kotkan Korttelikotiyhdistys ry:ltä,
toimintaa vuodesta 1993 alkaen.
"Tukipalvelutoiminta: Olemme saattaneet yhteen kaksi ihmisryhmää:
pitkäaikaistyöttömät ja kotona
köyhyysrajalla asuvat vanhukset. Heistä on ollut
suuri hyöty toisilleen jo 11 vuotta.
Pitkäaikaistyöttömät: Rakenteellinen
työttömyys ja laman seuraukset näkyvät
Kotkassakin liian hyvin. Myös ’ikärasismi’ on
käytännössä tosiasia. Meillä tällä hetkellä työssä olevien
keski-ikä on 51 vuotta. Heidät perehdytetään
työhönsä hyvin, ja sisäisellä koulutuksella
he voivat suorittaa @-ajokortin, hygieniapassin ja tehdä tai päivittää cv:n.
Kuntoa ja itsetuntoa kohennetaan monin tavoin. Kunto-ohjaaja
ja sosiaaliohjaaja - - motivoivat eri tavoin henkilökuntaa
osallistumaan meillä toimiviin terveellisiä elämäntapoja
edistäviin ryhmiin. Nostamme ihmisten omia valmiuksia ja
itsetuntoa, jotta hän rohkenee hakea töitä avoimilta
markkinoilta tai lähteä ammattiin valmistavaan
koulutukseen. Noin 40 henkilöä vuosittain 100
palkkaamastamme tukityöläisestä on pystynyt
siirtymään avoimille työmarkkinoille tai
koulutukseen. Kotkan te-toimisto on aina osoittanut meille sellaiset
henkilöt, joille ei vuosikausiin ole ollut osoitettavissa
muuta työpaikkaa. Olemme siis olleet viimesijainen vaihtoehto.
Maahanmuuttajat: Meillä työskentelee tällä hetkellä kahdeksaan
eri kansallisuuteen kuuluvia henkilöitä. Olemme
palkanneet ’kiertokoulunopettajan’, joka opettaa
heille arkisuomea ja kirjoittamista. Työn ohessa kielen
opettelu käy luontevasti ja tuloksellisesti. Opettaja toimii myös
maahanmuuttajien asiointiavustajana. Kokemuksemme on, että tämä on
suomalaiseen arkielämään kotouttamista
parhaimmillaan atk- ym. koulutuksineen.
Kotona asuvat vähävaraiset vanhukset: Jokainen
haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Kunnallisen kotihoidon tehtävänä on hoiva
ja huolenpito, ja niihin tehtäviin eivät kuulu
siivoaminen, kauppa-asiointi eikä ulkoiluttaminen, seurustelusta
tai lukemisesta puhumattakaan. Kohderyhmämme elää toimeentulominimillä eikä siksi
pysty ostamaan näitä palveluja. Kaikilla ei ole
lähellä asuvia omaisia, tai he ovat kiireisiä.
Korvaamme puuttuvan omaisen ja teemme arkiaskareita tavallisen ihmisen
taidoin vanhuksen kotona. Maksukykyiset avunpyytäjät ohjaamme
yksityisille palveluyrittäjille. Vuonna 2009 oli asiakkainamme
noin 650 vanhusta ja teimme heille noin 12 500 kotikäyntiä.
Kuuroille vanhuksille on oma tukipalvelun tekijä.
Kirjanpitotoimisto: Kolmihenkinen kirjanpitotoimistomme huolehtii
erilaisten pienten, esimerkiksi sairauksien ympärille syntyneiden
yhdistysten kirjanpidosta. Useat järjestöt voivat
tämän tuen avulla tukityöllistää 1—5
henkilöä, kun kirjanpitotoimisto hoitaa lakisääteiset
työnantajavelvoitteet ja tukien hakemisen. Hoidossamme on
noin 50 järjestön kirjanpito ja palkkalaskenta. Mikään
näistä järjestöistä ei
pysty ostamaan markkinahintaista kirjanpitopalvelua.
Muuta: Meillä työskentelee vuositasolla noin 200
henkilöä erilaisilla sopimuksilla (13 erilaista).
Täysimääräisellä palkkatuella
(noin 100 henkilöä) muodostavat tukipalveluiden
rungon. Työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa
tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevat henkilöt työskentelevät
palkkatukityöntekijöiden pareina.
Useamman vuoden eläminen työmarkkinatuella
rajoittaa sellaisten palveluiden ostamista, joita työssä olevat
ihmiset käyttävät, kuten esimerkiksi
parturi, kampaaja, korjausompelija, hieroja, käsi- ja jalkahoitaja,
ja se on omiaan heikentämään takaisin
työmarkkinoille pääsemistä. Olemme
palkanneet näiden palvelualojen pitkäaikaistyöttömiä ammattiosaajia,
ja heidän palvelunsa on kohdistettu työntekijöillemme,
ei vanhuksille. Ulkoinen olemus siistiytyy, itsetunto nousee, ja
samalla ammattiosaajien taidot päivittyvät.
Tullessaan voimaan 1.5.2010 esitetyssä muodossa laki
lakkauttaisi toimintamme lähes kokonaan, jos meidät
katsotaan elinkeinonharjoittajaksi sanan varsinaisessa merkityksessä.
Näillä kohderyhmillä ei pysty tekemään
bisnestä. Sen voimme sanoa 11 vuoden kokemuksella.
Kilpailuakaan emme vääristä, päinvastoin. Ohjaamme
maksukykyiset palvelujen kysyjät yksityisille palveluntuottajille,
kuten esimerkiksi kotipalveluyrittäjille, ompelimoihin
ja kirjanpitäjille. Olemme saaneet yrittäjiltä toiminnastamme
kiitosta.
Verottaja teki vuonna 2008 päätöksen,
että tapaamispaikkamme ovat kahviloita vuodesta 2009 alkaen.
Emme ole kuitenkaan koskaan perustaneet kahviloita vaan kylän
yhteisen olohuoneen, jonne alueen asukkaat voivat tulla kokoontumaan
eri asioiden ympärille. Sellaiseen toimintaan kuuluu, että kahvipannu
on kuumana kaiken päivää. Tänään
pitää kahvista maksaa kulut, että saisi
kahvia huomennakin. Verottaja katsoi myös kirjanpitotoimiston
ja korjausompelimon verotettavaksi elinkeinon harjoittamiseksi.
Korvaus, minkä järjestöt yhteensä voivat
maksaa kirjanpidosta, ei tuota vuodessa edes puolipäiväisen
henkilön palkkakustannuksia. Neljän korjausompelimon
vuositulo ei kata yhdenkään ompelijan palkkakuluja.
Valmisteilla olevan lain lopputulos huolestuttaa suuresti kolmannen
sektorin sosiaalisin perustein toimivan järjestön
näkökulmasta. Verottaja on tehnyt kohdallamme
omat ratkaisunsa ja katsonut, että olemme alv-velvollisia
ja verovelvollisia, vaikka tulosta ei synnykään.
Siitä seuraa, että te-toimiston virkailija palkkatukipäätöstä tehdessään
tukeutuu verottajan päätökseen.
Kotkan kaupungin virkamiehet ja koko poliittinen kenttä ovat
olleet myötämielisiä toimintaamme kohtaan
aina ja varsinkin viime syksynä, kun tämä de
minimis -uhka tuli esille. Muutama puolue otti julkisesti
kantaa lehdissä, ja yksi on tehnyt valtuustoaloitteenkin
toimintamme jatkumisen varmistamiseksi. On kuitenkin lähes mahdotonta
olettaa, että näinä aikoina kaupunki maksaisi
jatkuvasti puolet sadan henkilön palkoista. Euroina se
olisi noin 50 000 kuukaudessa.
Uskon ja toivon, että meidät ja kaltaisemme toimijat
jätetään lain ulkopuolelle. Meitä tarvitaan,
koska aina tulee olemaan pitkäaikaistyöttömiä ja
vajaatyökykyisiä, jotka eivät pysty nykyisen
työelämän vaatimaan 110 prosentin työpanokseen.
Vanhusväestö lisääntyy, eivätkä he kaikki
edelleenkään pysty ostamaan markkinahintaisia
palveluja. Korttelikotiyhdistyksen kaltaiset järjestöt,
jotka eivät kerää omaisuutta eivätkä "muhkeaa"
pankkitiliä, ovat yhteiskunnan kannalta turvallisia huono-osaisten
tukijoita ja tukipalvelujen tuottajia. - -"
Tämän testamentin jälkeen minä kysyn
teiltä: Kuinkahan pitkälti tällaisilla
järjestöillä ja yhdistyksillä on
todella kilpailua vääristävä vaikutus ja
kuinka suuri vaikutus niillä on jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan? Eikö todellakaan ollut mitään
muuta vaihtoehtoa? Eikö todellakaan ollut haasteellisempaa
ja vaikeampaa tietä taistella itsemme ulos EU-byrokratiasta?
Epäilen, että vaihtoehtoja olisi ollut ja mahdollisuuksia.
Asenne on pielessä. Meillä on 0900-koodit, jotka
varmistavat sen, että vajaakuntoinen ja vaikeasti työllistyvä pysyy
poissa silmistä, poissa mielestä tämän
itsekkään politiikan keskellä.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen
esityksessä palkkatuen starttirahan myöntämisedellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi
siten, että säännöksissä otettaisiin nykyistä paremmin
huomioon kilpailuneutraliteetti ja EU:n valtiotukisäännökset,
joiden mukaan elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle
voidaan myöntää palkkatukea joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen
säännösten mukaisena tukena tai vähämerkityksellisenä de
minimis -tukena. Huomionarvoista on, että palkkatukien myöntämisedellytykset
eivät muutu kuntien, kotitalouksien eivätkä elinkeinotoimintaa
harjoittamattomien yhdistysten ja säätiöiden
osalta, siis elinkeinotoimintaa harjoittamattomien yhdistysten ja
säätiöiden osalta.
Yhdistykset ja säätiöt, joiden toiminnasta
vain osa on elinkeinotoimintaa, voivat vielä eriyttää elinkeinotoiminnan
kirjanpidollisesti muusta toiminnasta ja saada tähän
muuhun toimintaan työllistyvien palkkatuet entisin ehdoin.
Valiokuntakäsittelyn aikana kuultavina olleiden sosiaalisten
yritysten pelot omasta kohtelustaan tulevien tukien suhteen kiteytyvät
aika usein siihen ongelmaan, että kun samaan aikaan piti
osoittaa olevansa tarpeellinen ja korvaamaton, niin piti myös todistaa,
ettei kilpaile millään tavalla yleisillä markkinoilla,
että ei tämä meidän toiminta
ole keneltäkään pois. Ja näin
suurimmassa osassa varmasti onkin.
Erittäin vaikeaa se on kuitenkin hyvin toimivilla työttömien
ruokaloilla, sinne kun pyrkii myös halvan hinnan ja hyvän
ruuan ansiosta muitakin kuin työttömiä.
Tämä taas aiheuttaa sen tosiasian, että kilpailu
ei ole enää rehellistä muiden ravintoloiden
tai palveluiden tuottajien kanssa. On erittäin tärkeää näiden
työttömien ruokaloiden kannalta, että ne
toimivat alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti työttömien
sosiaalisina kokoontumispaikkoina ja siinä samassa auttavat työttömän
arkea tarjoamalla maittavaa ruokaa sopivaan hintaan.
Arvoisa rouva puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön
laatiman ohjeluonnoksen mukaan yhdistyksen tai säätiön
katsotaan olevan elinkeinotoiminnan harjoittaja, jos palveluiden
ja tuotteiden myynti on jatkuvaa, ansiotarkoituksessa ja kilpailuolosuhteissa
tapahtuvaa. Vain satunnaisesti palveluja ja tuotteita myyviä yhdistyksiä ei pidetä
elinkeinotoiminnan
harjoittajina. Tämän ohjeistuksen noudattamisen
ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Kaiken lisäksi
se on erittäin tärkeää, koska
jos yritykset, jotka saavat myönnettyjä tukia
toimintaansa, alkavat kilpailla samalla alalla toimivien yritysten
kanssa, niin kilpailuasetelma vääristyy ja pahimmassa
tapauksessa vapailla markkinoilla toimiva yritys menettää omaa
kannattavuuttaan. Tämähän ei ole tässä tarkoitus.
Toki on hyvä muistaa, että pääsääntöisesti
sosiaalisten yritysten asiakaskunta on sellaista, että se
ei muodosta kilpailutilannetta yritysten ja sosiaalisten yritysten
välille. Sosiaaliset yritykset ovat monelle tällä hetkellä ainoa
väylä saada palveluita kotiinsa, kuten esimerkiksi
pienellä eläkkeellä toimeentuleville
vanhuksille. Siitä huolimatta on hyvä muistaa
se tosiasia, että tuotettaessa palveluita sosiaalisten
yritysten kautta alle markkinahintaan estetään
myös tosiasiallisesti sosiaaliturvan kehittymistä.
Kumpaa oikeastaan haluamme tehdä: parempaa ja ihmisarvoisempaa sosiaaliturvaa
vai tukea kolmannen sektorin palveluita niin, että köyhätkin
voivat niitä ostaa? Siinä on purtavaa kyllä meille
kaikille. Kaiken kaikkiaan asian tutkiskeleminen helpottaa, kun muistamme
sen, miksi nämä välityömarkkinat ovat
syntyneet. Samalla voimme lopettaa asian demonisoinnin. Välityömarkkinoiden
tarkoituksena on palkkatuetun työn avulla antaa vaikeasti työllistyville
henkilöille mahdollisuus päästä mukaan
työelämään ja hankkia työkokemusta, kehittää ammattitaitoaan
ja vahvistaa nimenomaan itseluottamustaan niin, että he
palkkatukijakson jälkeen voisivat työllistyä vapaille
työmarkkinoille tai hakeutua koulutukseen. Siis tämän
palkkatuetun työn tarkoitus ei ole tuottaa halpoja palveluita.
Arvoisa rouva puhemies! Pidän erittäin tärkeänä yhdistysten
ja säätiöiden tekemää työtä vaikeassa
työllisyysasemassa olevien henkilöiden työllistämiseksi
ja arvostan järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa.
Siitä huolimatta pidän erittäin tärkeänä,
että tuettu työvoima ei sotke vapailla, kilpailuilla
markkinoilla toimivien yritysten elinkeinotoimintaa, eikä se
saa olla esteenä sosiaaliturvan kehittymiselle.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Eurooppalaisen yhteistyön
myötä me suomalaiset olemme saaneet oppia, halusimmepa
tai emme, vapaan kilpailun liukumisen lähes jokaiselle
toiminnan alueelle. Euroopan unionissa oikeistolaiset liberaalitalouden
ihannoijat ovat olleet vallalla jo useamman vuoden, ja se alkaa näkyä yhä selkeämmin
myös meillä. EU ei suhtaudu suopeasti liiketoiminnan
tukemiseen, ja siitä johtuen myös Suomessa hallituksen
liipaisimella ovat nyt sosiaaliset yritykset ja tukityöllistäminen.
Tällä hetkellä tähtäimen
alla ovat sosiaalisten yritysten ja järjestöjen
tukeminen sekä nuorten tukityöllistäminen.
Avainsana on de minimis, joka kuuluu laajempaan kokonaisuuteen. Siinä kaikki
vapaan kilpailun esteet ja vääristymät
halutaan poistaa markkinatalouden tieltä. Samassa hötäkässä halutaan
uudelleen määrittää myös
julkisen rahan suhde yleishyödylliseen toimintaan.
Omassa kotimaakunnassani Lapissa kuntien vaikea taloustilanne,
väestömme ikärakenne, pitkät
välimatkat ja muut haasteet vaikuttavat siihen, että ilman
kolmannen sektorin tukea arkemme ei kerta kaikkiaan toimisi. Tätä on
usein vaikea täältä etelästä käsin,
Pääkaupunkiseudulta, saati sitten muista Euroopan
metropoleista hahmottaa. Valtion tuen merkitys työllistäville
ja palveluita tarjoaville järjestöille ja sosiaalisille yrityksille
on erityisen painava meillä Lapissa. Pitkien etäisyyksien
maakunnassa kolmas sektori tarjoaa monin paikoin aivan korvaamatonta palvelua
eri väestöryhmille. Myös järjestöjen työllistävä vaikutus
on suuri. Tällä saralla kilpailua kovanrahan yrittäjien
kesken ei käytännössä ole. Kuntien
tilanne on taloudellisesti niin ankea, että ilman järjestöjen
apua tukityöllistämiseen lukematon määrä ihmisiä olisi
masentuneina kortistossa ilman tätä työllistämismahdollisuutta.
Kolmannelle sektorille palkkatukityöllistäminen
on elintärkeä osa toimintaa. Sosiaalinen työllistäminen
on saattanut työelämän ja mielekkään tekemisen
pariin suuren määrän työelämästä ulkona
olleita ihmisiä. Tämä on ollut paitsi
onnenpotku kyseisille henkilöille myös yhteisöllisesti suuri
asia. Voiton tuottaminen ja perinteinen bisnesajattelu ei tässä ole
ollut koskaan ykkösasia, vaan oikea työnteko on
ollut keino kehittää sosiaalisia ja ammatillisia
taitoja. Moni tukityöllistämisen avulla arkeen
uudella tavoin kiinni päässyt on kokenut elämässään
aivan uuden ja antoisan vaiheen, jota tuskin muulla tavoin olisi
saatu aikaiseksi.
Tähän asti Suomessa on voitu erilaisten toimijoiden
puolesta työllistää palkkatuella varsin suuriakin
määriä ihmisiä vuosittain. Nyt
käsissämme on esitys, jossa julkisen rahan osuus
voisi yleishyödyllisillä toimijoilla olla maksimissaan
200 000 euroa kolmen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa
sitä, että aikaisemmin useita kymmeniä henkilöitä vuodessa
työllistänyt järjestö voikin
jatkossa tarjota työtä vain muutamille ihmisille.
Toinen vaihtoehto on alkaa vastoin järkeä pilkkomaan
toimintaa pieniksi osasiksi, jolloin kukin taho voisi hakea itsenäisesti
tuon euromäärän ja pyörittää siinä sivussa
kohtuutonta byrokratiaa.
Lain valmistelijat ovat toppuutelleet ihmisten huolta vakuuttelemalla,
että niin kutsutut vaikeasti työllistyvät
ryhmät voidaan työllistää jatkossakin.
Se on kuitenkin toiveajattelua. Nyt vaarana on, että esimerkiksi
nuoret ovat jäämässä ryhmänä työllistämistukimahdollisuuksien
ulkopuolelle. Iso ongelma on myös siinä, että järjestöjen
tarjoama kotiapu, hoivatyö ja kaikenlainen palvelu tulee
samalle viivalle kovanrahan bisneksen kanssa. Tästä kärsisi
etenkin vanhusväestömme, joka saa järjestöiltä paljon
apua ja tukea julkisen puolen levitellessä rahan puutteessa
käsiään. Järjestöjen
mahdollisuus tukityöllistämiseen tulee ilman muuta
heikkenemään suuresti, mikäli porvarihallitus
runnoo lain tässä muodossa läpi.
Olemme tehneet pykälämuutoksia, joita on esitetty.
Ne eivät valitettavasti ole valiokunnassa menneet läpi,
ja jos näin ei salissakaan tapahdu, niin tulemme esittämään
lain hylättäväksi. SDP:n vastalauseen
esittelee tarkemmin ed. Kiuru myöhemmässä puheenvuorossaan.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! On vaikea tunnistaa, että puhumme
samasta laista joidenkin opposition edustajien kanssa, koska niin
kummallisia väitteitä täällä esitetään. Mutta
se kuuluu parlamentarismiin ja sananvapauteen, jota tämä parlamentti
on aina valmis puolustamaan.
Arvoisa puhemies! Tällä nyt voimaan saatettavalla
lakiesityksellä toteutuu keskustan esittämä aloite
nuorten työllistämissetelistä. Aivan niin
kuin täällä todettiin, tämä laki
oli jo eduskunnan käsittelyssä, ja sitten pääministeri
Vanhasen johdolla tämä keskustan aloite työllistämissetelistä tuotiin
julkisuuteen ja lisättiin tähän lakiin
kesken käsittelyn. Sehän tarkoittaa sitä, että alle
25-vuotiaille tämän jälkeen voidaan palkkatukea
myöntää riippumatta siitä, onko työttömyys
kestänyt päivän tai kaksi, eli tämä aikaraja
poistuu, se aiempi kolmen kuukauden määräaika.
Tämä on erittäin tärkeä uudistus,
koska juuri vaikeassa työmarkkinatilanteessa nuorten on
vaikeata sitä ensimmäistä työpaikkaa
saada. Tämä on selvä kädenojennus
työnantajille, yrittäjille tai miksei myös
julkiselle puolelle siitä, että kannattaa nuoria
työllistää ja sillä tavalla antaa
se uran alku nuorille ja ehkäistä syrjäytymistä.
Arvoisa puhemies! Tässä on monia muitakin tosi
hyviä seikkoja, esimerkiksi tuon sähköisen rekisteröitymisen
mahdollisuus. Se varmasti tehostaa työvoimapalveluitten
käyttöä, ja itse asiassa jo tuo sähköinen
työnvälitys, mistä voidaan vaikka rouva
puhemiestäkin kiittää aiemmista suorituksista,
on osoittanut toimivuutensa. Tuossa eräs kollega, joka
ei ole enää tässä talossa vaan toimii
yrittäjänä, kertoi, että sähköisen
työnvälityspalvelun, mol.fi-palvelun, kautta hän
sai noin yhden hakemuksen per tunti laitettuaan tämmöisen
tavallisen työpaikan auki. Ei tarvinnut kauaa olla työpaikan
auki, kun oli kymmeniä hakijoita. Eli myös työttömät
työnhakijat ovat tottuneet näitä sähköisiä palveluita
käyttämään. Nyt myös tuo
rekisteröityminen on mahdollista sähköisesti jatkossa.
Toki tässä, niin kuin valiokunta korostaa,
täytyy olla myös mahdollisuus henkilökohtaiseen palveluun.
Jos joku ei halua sitä sähköisesti hoitaa,
niin aina täytyy olla se henkilökohtainen kontakti,
jossa voidaan tarkemmin katsoa työttömän
työnhakijan omia tarpeita. Mutta niille, jotka haluavat
sähköistä palvelua käyttää,
tämä on ehdottomasti hyvä asia.
Kolmas hyvä asia tässä on se, että se
kirjavuus, mikä on erilaisissa työllistymissuunnitelmissa
tähän saakka ollut, poistuu. Nyt työtön työnhakija
tietää, että hänelle tehdään
yksi työllistymissuunnitelma. Työttömän
tarkoitus on työllistyä, ja sitä suunnitellaan
yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa. Aiemmin
oli monta kertaa tilanne, että kun työttömiltä työnhakijoilta kysyttiin,
tiedättekö, onko teille tehty tämmöinen
tai tämmöinen suunnitelma, niin yli puolet taisi
olla epävarmoja, onkohan vai eiköhän.
Tämän jälkeen tiedetään,
että työllistymissuunnitelma on se, jota tehdään
ja pyritään noudattamaan.
Sitten, arvoisa puhemies, palaan kolmannen sektorin työllistämistuki-
ja palkkatukimahdollisuuksiin. Ed. Kyllönen piti hyvän
puheenvuoron, jossa siteerasi Kotkan Korttelikotiyhdistyksen asiantuntijan
valiokunnassa esittämää lausuntoa, ja
Kyllönen mainitsi sen testamentiksi sen takia, että tämä kyseinen
asiantuntija menehtyi kesken tämän lain käsittelyn.
Mutta ne asiat, jotka tuossa asiantuntijalausunnossa valiokunnan
tietoon saatettiin, hyvin kokosivat tämän kolmannen
sektorin huolen tästä lakiesityksestä. Täytyy
sanoa, että valiokunta myös nuo huolet, joka ainoan,
kuuli.
Esimerkiksi tämä, mitä tässä lähinnä käsiteltiin,
tulkinta elinkeinotoiminnasta. Valiokunta korostaa, että sen
täytyy olla irti verottajan ratkaisusta. Vaikka verottaja
edellyttäisi joltain toimijalta sitä, että se
pitää kirjaa tuloista ja menoista, ja jos sitten
tuloja tulee, niistä maksetaan veroja, hyvä, jos
taas tuloja ei tule, ei tule myöskään
veroja. Mutta täytyy olla tämmöinen kirjanpitovelvollisuus
silloin, jos oletetaan, että siitä saattaa vaikka
tulla verotettavaa tuloa. Mutta tämä ei suinkaan
tarkoita sitä, että te-toimiston täytyisi
tulkita tämmöinen toiminta elinkeinotoiminnaksi,
vaan te-toimistolta valiokunta edellyttää verottajan
ratkaisuista irti olevia itsenäisiä päätöksiä.
Toinen asia tästä Korttelikotiyhdistyksen
lausunnosta voidaan hyvin poimia tuolta valiokunnan mietinnöstä.
Se on se, että suositellaan paikallisten yrittäjäjärjestöjen
mielipiteen kysymistä. Tässähän
todettiin, että juuri tämä laajamittainen
toiminta esimerkiksi tuolla Kotkassa istuu hyvin yhteen paikallisten
yrittäjien kanssa ja yrittäjäjärjestö jopa
kiittelee, että näin täytyykin, koska
täältä kolmannen sektorin toimijan toimista
löytyy sitten työntekijöitä,
jotka aivan tarkoituksenmukaisesti sijoittuvat myöhemmin
paikallisten yritysten palvelukseen, juuri niin kuin tukityöllistämisen
täytyykin toimia.
Kolmas asia, mikä oikeastaan myös voidaan juontaa
tietyllä tavalla täältä Korttelikotiyhdistyksen
lausunnosta, on tuo, että ei vaadita sitä toimintojen
keinotekoista eriyttämistä, vaan semmoinen sisäinen
eriyttäminen yhdistyksen toiminnassa riittää harkittaessa,
voidaanko palkkatukea myöntää vai ei
ja milloin tämän de minimis -säännön
sisään mahdutaan.
Tämä de minimis -poikkeushan tarkoittaa sitä,
että palkkatukea saa 3 vuoden aikana maksimissaan 200 000
euroa tälle toimijalle maksaa. Jos sitä lähdetään
purkamaan henkilötyövuosiksi, se tarkoittaa käytännössä 6,
7, ehkä jopa 8 tukityöllistetyn työllistämistä.
Aivan niin kuin tuossa äsken debatissa jo sanoin, niin
vaikka meillä olisi isokin toimija, vaikka sen kokonaistyöllistämisvolyymi
olisi kymmeniä palkkatuettuja tai vaikkapa sata, niin jos
siellä elinkeinotoiminnaksi katsottavalla lohkolla on vähemmän kuin
tämä 6—7, niin ei mitään
ongelmaa. Yhdistyksen täytyy vaan siinä omassa
toiminnassaan pystyä osoittamaan, kuka työllistetty
tulee mitäkin tekemään. Ja se on myös
näitten työllistettyjen kannalta järkevää,
että tiedetään, mihin tehtäviin
he tulevat siellä kolmannen sektorin toimijan palveluksessa
sijoittumaan. Ja tämä, että ei vaadita
pilkkomista, on erittäin hyvä asia.
Jos sitten käännetään tämä asia
toisin päin, että löytyykö niitä sellaisia,
vaikkapa työttömien kahviloita tai ruokaloita,
jotka sen suuren sosiaalisen merkityksen ohella olisivat kasvaneet
toiminnaltaan niin isoiksi, että siellä pystyttäisiin 6:ta—7:ää ihmistä tai
enemmän työllistämisvoimin pyörittämään,
niin veikkaan, että niitä toimijoita on todella
vähän. Ja jos taas löytyy tämmöinen
toimija, niin kyllä se on ihan oikein, että silloin
voidaan sanoa, että se todella harjoittaa bisnestä,
jos se pystyy 6—7 tai suuremmalle määrälle
ihmisiä tarjoamaan työtä. Kyllä silloin
kuuluukin katsoa, että se on elinkeinotoimintaa.
Arvoisa rouva puhemies! Kaiken kaikkiaan, kun katsotaan nämä mahdollisuudet
tulkita kolmannen sektorin toimijoitten puolesta myönteisesti
palkkatuen myöntämismahdollisuuksia, eli ensinnäkin
tämä, että tulkitaan väljästi
tämä elinkeinotoiminta, jos kilpailua ei haitata,
hyvä, ja sitten kun otetaan huomioon vielä tämä de
minimis -mahdollisuus, niin aika pieneksi tulee todennäköisesti
jäämään se toimijoitten joukko, jota
oikeasti tämä laki koskee. Mutta ei voi kiistää,
etteikö näitä tulisi olemaan, ja varmasti
näitä tulee olemaan, mutta onneksi varmasti niin
harvoja, että taas suunnittelemalla asia yhdessä sen paikallisen
te-toimiston kanssa voidaan justeerata sen kolmannen sektorin toimijan
toimia sillä tavalla, että järkevästi
voidaan eriyttääkin elinkeinotoiminta erikseen.
Katastrofien maalailuun ei ole minkäänlaista perustetta.
Tämän lakiesityksen ansiosta kolmas sektori voi
jatkaa sitä arvokasta työtään,
mitä se tekee vaikeasti työllistyvien työllisyysmahdollisuuksien
parantamiseksi, ja onneksi hyvin monen kohdalla tukityöllistäminen
edelleenkin johtaa myös myöhemmin sijoittumiseen
avoimille työmarkkinoille, mikä on koko tämän
tukityöllistämisen perimmäinen tarkoitus.
Vielä totean tuosta, että kun valiokunta todellakin
kuulemisen aikana kuuli myös ministeriä, joka
valitettavasti nyt ei täällä pysty olemaan
paikalla, ja juristeja, työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijoita,
niin kyllä meille tuli aika selväksi se, että olisi
ollut äärimmäistä riskipeliä kolmannen
sektorin toimijoitten kannalta lähteä sitä notifiointia
yrittämään. Entäpä,
jos se ei olisi onnistunut? Olisi hukattu kallista aikaa, olisi
voinut tulla katko tänne hommiin. (Ed. Lahtela: Entinen
olisi jatkunut!) Menimme varman päälle tässä.
Nyt näen, että ed. Mustajärvi reippain
askelin lähestyy tuoliani, joten lopetan tähän.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuo ed. Tiilikaisen puheenvuoro oli aivan
oikea, ja tuo puheen loppuosa saa kysymään, mitä me
olisimme menettäneet, jos olisimme hakeneet notifiointia.
Minä en edes usko, että semmoinen vastaus olisi
tullut komissiosta, että ei onnistu, mutta vaikka olisi
tullutkin, olisi todettu, että ei onnistu, prosessi olisi kestänyt
tietyn aikaa, sen jälkeen sieltä olisi tullut
selvät osviitat, miten järjestelmää pitää muuttaa,
ja sen jälkeen sitä olisi sitten muutettu.
Mutta kun ajatellaan, että meitä peloteltiin myöskin
sillä, että joku voi tulla väliin ja
prosessoida tämän kysymyksen: Kun ajatellaan Euroopan
unionia tällä hetkellä, mikä taloustilanne
on maailmanlaajuisesti, EU:n sisällä ja mikä taloustilanne
esimerkiksi Kreikan valtion tilanteesta johtuen on, niin juuri sekö olisi
sitten päällimmäinen asia Euroopan komissiossa — joka
vahtii sen mukaan, mennäänkö EU:n alueella
niin kuin pitää mennä — että se
olisi haastanut Suomen valtakunnan sitten valtionoikeuteen siitä, minkälainen
kolmannen sektorin tukijärjestelmä täällä on?
Enpä oikein usko, että niin olisi käynyt.
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täytyy kyllä sanoa
nyt, armas, en uskalla sanoa rakas, mutta armas, kollegani Tiilikainen.
Tuo teidän upea tarinanne, että sadut ikään
kuin muuttuvat todeksi ja unelmat tuhkasta timantiksi, minä toivon,
minä sydämestäni toivon, ed. Tiilikainen,
että tuo teidän unelmanne toteutuu ja tämä mietintö muuttuu
lihaksi ja te-toimistoissa löydetään
jostain kummasta ne resurssit, joilla tehdään
nämä tarkastelut ja selvitykset ja keskustelut
yrittäjäjärjestöjen ja verottajan
ja eri toimielinten kanssa, ja että ennen kaikkea ylityöllistetyt
te-toimistojen henkilöt jaksavat tätä alituista
rumbaa ja selvityskierrettä ja se toimii kansalaisten eduksi
eikä vastoin kaikkea sitä hyvää,
mitä me toivomme. Jos kaikki toteutuu niin upeasti, kuten
annoitte ymmärtää tässä,
niin kyllä ed. Kyllönen on valmis pyytämään
anteeksi epäilyksiään ja julkisesti tunnustamaan,
että maassa on hyvä hallitus. Mutta ensin minä haluan,
että tämä asia toteutuu ja todella sieltä tuhkasta
nousee se Tiilikaisen timantti.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Usein kuulee hallituksen puolelta, että oppositio
pelottelee kaikella, ja tässä ed. Tiilikainen
totesi, jotta mitähän kaikkea pahaa nyt olisi
tapahtunutkaan, jos olisi sitä notifiointia anottu. Voisiko
ed. Tiilikainen sitten kuvata vaikka muutamilla sanoilla, mitä karmeuksia Suomelle
olisi koitunut, jos olisi lähdetty hakemaan sitä notifiointia
ja olisi tullut semmoinen kielteinen päätös?
Minä ymmärrän kuitenkin niin, jotta
siinä ei tapahtuisi mitään. Me olisimme
jatkaneet entisellä systeemillä, joka on huomattavasti
parempi kuin mikä tässä nyt tällä hetkellä on
olemassa. Olisiko se ollut paha asia, että olisi voitu
työllistää vähän pitempiä jaksoja
ja vähän laajemmin kuin nyt — eikä tämmöistä ihmeellistä rumbaa, mikä tässä on
tulossa, epäselvyyksiä siinä, mikä on
elinkeinotoimintaa? Miten vaikka tämä ed. Satosen
sanonta siitä, jotta kun siellä työttömien ruokalassa
"pääosin" käy niitä työttömiä syömässä,
niin onko siinä, jotta 15 kun käy muita ja sata työtöntä,
mikä se "pääosin" on, vai onko se 50
ja 50? Tässä tulee monta tulkintaa jo sen puheenjohtajan
puheessa, jonka pitäisi tietää, (Puhemies:
Aika!) mitä valiokunta on päättänyt.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän kyllä, mitä valiokunta
on päättänyt, mutta nyt täytyy
sanoa se, että päätösvalta on
te-toimistolla. Mutta kuten sanoin valiokunnassakin, olen kyllä ihan
varma, että jos olisin itse tekemässä omalla
paikkakunnallani te-toimistossa näitä päätöksiä,
osaisin kyllä arvioida, kilpaileeko työttömien
ruokala paikallisten lounasravintoloitten kanssa vai eikö kilpaile.
Se ei kyllä vallan suurta viisautta vaadi.
Mitä sitten tulee tähän notifiointikysymykseen,
niin minun mielestäni ed. Tiilikainen on kyllä täysin
oikeassa. Tässä oltiin jo jatkoajan jatkoajalla,
ja sen takia siellä oli paineita tämä asia
myöskin ratkaista. Kaikilta osin täytyy sanoa,
että yhdyn ed. Tiilikaisen puheenvuoroon 99 prosenttisesti,
ja se yksi prosentti tulee siitä, että hieman
liikaa tuli ansiotonta arvonnousua pelkästään
keskustalle tässä työllistämissetelissä,
kun sitä ovat muutkin tukeneet.
Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikaisen puheessa erityisesti kiinnitti
huomiota tämä yhteistyö yrittäjien
kanssa. Siinä on hirveän paljon kehittämistä, ja
siinä on isot mahdollisuudet.
Toinen varapuhemies:
Ed. Tiilikaiselle vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen
puhujalistaan.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Myönnän tuon ed. Satosen
kritiikin osittain oikeaksi. Olisi ehkä riittänyt,
että kerran olisin maininnut, että nuorten työllistämisseteli
oli keskustan aloite. Nyt se tuli mainittua kahteen kertaan, mutta
pahoittelen sitä.
Notifioinnista ja sen tarpeesta tai tarpeettomuudesta. Okei,
olisi voitu yrittää, lähdetään
hakemaan notifiointia järjestelmälle EU:sta. Kuka on
kuullut notifiointiprosessista, joka menee sillä, että pannaan
paperit ja toivotaan parasta? Sen jälkeen sieltä komissiosta
olisi tullut selvityksen ja selvityksen ja selvityksen jatkoselvitystä meidän
työministeriölle, jolla on tarpeeksi tekemistä tässä työllisyystilanteessa
ilman pelleilyä komission kanssa. Nyt pantiin asia EU-asetuksen
säätämälle tolalle kertaheitolla,
ja nämä virkamiehet voivat keskittyä tämän
jälkeen paljon oleellisempiin kysymyksiin kuin keskustelemaan
komission kanssa jostain jatkoajan jatkoajan jatkoajasta.
Sitten mitä tulee edustajakollegoitten Kyllönen
ja Lahtela maalailuihin, niin kyllä se joskus sillä tavalla
on, että asiat saavat semmoisen tulkinnan kuin eduskunta
haluaa niille antaa. Ei meidän pidä pelotella,
(Puhemies: Aika!) ei meidän pidä maalailla liian
kauniita kuvia, uskotaan, että kolmannen sektorin työllistämisedellytykset ovat
aivan yhtä hyvät tästä eteenpäin
kuin tähän saakka.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Aloitan sillä, että totean
ed. Tiilikaisen pitäneen kaksi hyvää puheenvuoroa
opposition kannalta. Pitämänne puheenvuoro täältä puhujapöntöstä ja
tuo debattipuheenvuoro olivat erittäin hyviä,
mutta palaan näihin väittämiinne tämänkin
puheenvuoron aikana ja ehkä mahdollisesti vielä,
jos debatti jatkuu.
Mutta, arvoisa puhemies, aloitan sillä, miksi me sosiaalidemokraatit
lähdemme siitä, että tätä lakiesitystä ei
voi hyväksyä, elleivät nämä ehdotukset,
jotka me olemme tehneet muutoksiksi, mene läpi ja ellei
tätä lausumaehdotusta hyväksytä.
Nimittäin olemme ensinnäkin ehdottaneet vastalauseessamme,
että 2.—4. lakiehdotus voidaan hyväksyä muuttumattomina,
mutta 1. lakiehdotus vaatisi tämän vastalauseen
muodon. Tarkoituksenamme on siinä pykälämuutoksissa osoittaa,
että tämä lakiesityksen palkkatukisäännöksiä koskeva
osuus olisi palautettava uuteen valmisteluun. Se tarkoittaa käytännössä sitä,
että me olemme vaatineet työ- ja elinkeinoministeriön
yhteistoimintaa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa
siinä, että he valmistelisivat perustelut sille,
että tämä palkkatukijärjestelmä voitaisiin ilmoittaa
EU-komissiolle notifioitavaksi.
Sen lisäksi me lausumaehdotuksessa esitämme,
että nuorten palkkatuki on niin tärkeä mahdollisuus
nuorisotyöttömyyteen pureutua, että se pitäisi
ulottaa kaikkiin alle 30-vuotiaisiin. Lisäksi olemme sitä mieltä,
että palkkatukijakson pituus on säilytettävä 24
kuukaudessa. Tämä siis vastalauseemme runkona
tähän alkuun.
Sitten, arvoisa puhemies, näitä perusteita:
Olemme todenneet, että hallituksella on ollut kovin
kova halu EU:n kilpailuneutraliteetin tavoitteluun ja samaan aikaan
myös tämän esityksen varsin pikaiseen
läpivientiin. Ne ovat ristiriidassa Suomen edun kanssa.
Olette hyvin ylivarovaisesti tulkinneet tukiehtoja, mikä on
nyt johtanut siihen, että olemme täällä käsittelemässä sellaista
lakiehdotusta, joka rajaa merkittävällä tavalla
kolmannen sektorin työllisyysmahdolli-suuksia.
No, muutokset palkkatukisääntöihin
tulevat vaikeuttamaan kovin paljon nykyistä palkkatukijärjestelmää ja
järjestöjen työllistämismahdollisuuksia.
Jos arvioidaan ensin de minimis -asetuksen käyttöä,
niin on aivan selvää, että tukikatto tulee
varmasti vastaan jo kaikkein pienimmissäkin järjestöissä.
Ryhmäpoikkeusasetus taas ei tuo sekään
todellisia mahdollisuuksia, sillä sen omavastuuosuus nousee
liian korkeaksi useille toimijoille työllistämiseen.
Se, mikä valiokunnalla olisi ollut käytettävissään
tämän lakiesityksen käsittelyssä,
olisi tietysti ollut se, että ryhmäpoikkeusasetusta
olisi vielä mietitty ja kohderyhmiä tarkemmin
valittu. Kuitenkaan tätä EU-lainkin suojaamaa
mahdollisuutta ei haluttu käyttää hyväksi,
ja olemme siitä erittäin pettyneitä.
Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, että me olemme
laittamassa ihmisiä tyhjän päälle.
Siitä me voimme olla eri mieltä, tapahtuuko näin
vai eikö tapahdu, mutta itse ainakin olen valmis, niin kuin
ed. Kyllönen täällä jo sanoikin,
siihen, että julkinen anteeksipyyntö tulee, jos
vuoden 2011 lopussa palkkatukityöllistäminen järjestöjen osalta
on aivan samalla tasolla. Me valitettavasti oppositiossa pelkäämme,
että tällä lakiesityksellä siihen
tulokseen ei päästä. Olen kuitenkin kiitollinen
siitä, että teillä riitti sentään
rohkeutta arvioida tätä tilannetta vuoden 2011
loppuun mennessä.
Sitten näihin EU-perusteisiin, joista tänäänkin on
väännetty kättä, onko tosiaan
niin, että EU kieltää vai ei. Jos me
ajattelemme, niin Euroopan unionin tasolla Lissabonin sopimushan
luo nyt paljon parempia mahdollisuuksia perusoikeuksien korostamiseen
kuin koskaan ennen. Se ei näytä asettavan perusoikeuksia
ja sisämarkkinavapauksia sellaiseen ristiriitaan kuin hallituksen
lakiesitys antaa ymmärtää.
Olemme tulleet siihen tulokseen, että kansallisella
tasolla olisi ollut täysin mahdollista hyväksyä myös
yleishyödylliselle elinkeinotoiminnalle erilainen asema
ja kohtelu kuin muulle elinkeinotoiminnalle. Hallituspuolueiden
kansanedustajat täällä jo kävivät
kovaa keskustelua siitä, että kun vain tiedetään,
mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei, niin tämähän
on helppo tie sitten määritellä, miten
mennään eteenpäin. Tosiasiassa näinhän
ei ollenkaan ole. Valitettavasti elinkeinotoiminnan määrittely
oli niin vaikea tehtävä, että edes mietinnössä ei
ole pystytty yksiselitteisesti määrittelemään,
mikä on elinkeinotoimintaa, eikä myöskään
tässä lakiesityksessä määritellä eikä siten
myöhemmin laissa tulla määrittelemään,
mitä tämä elinkeinotoiminta sitten tosiasiallisesti
on. Tällainen väljä tulkinta johtaa nyt sitten
siihen, että on hyvin vaikea sanoa, mitkä tosiasiallisesti
ovat elinkeinotoimintaa harjoittavia järjestöjä ja
mitkä eivät, ja tämähän
on se ensimmäinen tae, jolla järjestöt
suljetaan työllistämisen ulkopuolelle.
Yksi ongelma tietysti on se, että jatkossa harkinnan
tekee työ- ja elinkeinotoimisto. Se on aika kova paikka
yksittäisillä te-toimistoilla arvioida, mikä yhteisö,
yhdistys, järjestö sitten on elinkeinotoimintaa
harjoittava ja mikä ei. Itse pelkään ainakin
sitä, että Sastamalassa ja Porissa ja ehkä Mikkelissä tai
Rovaniemelläkin tulkinnat vaihtelevat liiankin kanssa.
Se on aika suuri pelko, ja minusta siihen hyvin vähän
on haluttu kiinnittää huomiota.
Toinen puollonkaula, joka tähän liittyy, on
se, että verottajaakin on jo haettu ja pyydetty tähän avuksi.
Sekin on kovin erikoinen kuvio, koska tämän lakiesityksen
taustallahan on se, että nyt on haluttu yhtenäistää näitä käytäntöjä niin,
että voidaan sanoa, että EU-lainsäädäntö olisi
tämän suomalaisen lainsäädännön
tasolla. Näin sitten tosiasiassa olemme halunneet lakiesityksen
pohjalla käyttää EU:ta, mutta kuitenkin
me samaan aikaan tiedämme, että Suomen verottaja
toimiikin toisin kuin tämä EU-lainsäädäntö edellyttää. Näin
ollen kuitenkin apua ollaan hakemassa yksittäisten elinkeinotoimintaa
tekevien järjestöjen määrittelemiseen
verottajalta nykylainsäädännön
mukaisesti, niin kuin maassa kuuluukin.
On tämä kyllä ihme. Tässähän
on niin iso selittämätön ristiriita,
että emmehän me voi jättää järjestöjä sellaisiin
käsiin, että lain pohjalla olevan EU-tulkinnan
pitäisi olla ohjenuorana mutta käytännössä te-toimistot
joutuvat hakemaan verottajalta apua nykylainsäädännön
elinkeinoelämän määrittelyn
suhteen. Tämä on yksi isoimpia ongelmia, joka
tässä laissa on.
Toinen iso ongelma on se, että kovasti määritelty
elinkeinotoiminta ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Meillä on
hyvin vähän sellaisia järjestöjä,
jotka toimivat työllistämällä niin,
etteivät harjoittaisi elinkeinotoimintaa. Minun piti oikein miettiä tämän
lain valmistelussa, onko meillä yhtään
kunnollista esimerkkiä määriteltävänä suomalaisen
kansantajun mukaan, jossa joku järjestö ei tuottaisi
jotakin palvelua tai jotakin sellaista, jossa ihmiset työllistyvät.
Samaan aikaan kuitenkin tällä ed. Tiilikainen
esimerkiksi sanoo, että ei ole väliä,
kun on elinkeinotoimintaa, sitten raja menee siihen, mutta jos ei
ole elinkeinotoimintaa, niin ei ole mitään hätää.
Miten me siis voimme määritellä,
mikä todellisuudessa on sitä elinkeinotoimintaa,
ilman että me määrittelemme hiukan tarkemmin
niitä kriteereitä? Näyttää siis
siltä, että tämä käsite
itsessään, taloudellisen toiminnan harjoittaminen,
on se ongelma, koska ei EU:n valtiontuki- eikä missään
muissakaan kilpailu- ja sisämarkkinasäännöissä anneta
sellaisia viitteitä, että me voisimme suoraan
määritellä, mikä on puhdasta
yleishyödyllistä toimintaa ja mikä on
sitten sellaista yleishyödyllistä taloudellista
toimintaa, joka johtaakin tähän nyt käsittelyssä olevaan
lakiin. Kertokaa nyt, hyvät kansanedustajakollegat, miksi me
sitten perustelemme näillä EU-säädöksillä sitä,
että me määrittelemmekin, että meillä on
olemassa tällaista yleishyödyllistä taloudellista
toimintaa, kun meillä ei ole olemassa sellaisia säännöksiä siellä taustalla.
Arvoisa puhemies! Meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet
pelastaa tämä tilanne jopa jo sillä,
että me olisimme katsoneet kansallisena mahdollisuutena
tarjottua määrittelyä näistä sgei-palveluista.
Se olisi tarjonnut meille uuden palvelualueen, jota me olisimme
voineet katsoa tällaisena yleisenä taloudellista
etua olevana palveluna, ja tällaiseksi palveluksi me olisimme
voineet määritellä myöskin monia
järjestötoimintoja tämän sgei-palvelun
ja -statuksen alle. Nyt kuitenkin prosessi on vasta siinä vaiheessa,
että nyt on käynnistetty palveluiden määrittelytyö ja
nyt voimme vaan sanoa sitten, että toivomme, että se johtaa
parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen myöskin näiden
suomalaisten järjestöjen työllistämisen
osalta.
Arvoisa puhemies! Totean nyt tämän osan loppuun,
että olen kovin pettynyt siitä, että tällaisessa
taloudellisessa tilanteessa — meillä on paha taantuma
menossa, meillä on kova työllisyyskriisi ja talouskriisi
päällä — me olemme tilanteessa,
jossa hallitus esittää tämän
tyyppistä ratkaisua työllisyysmarkkinoille. Järjestöjen
tuki työllistämisessä on erittäin
merkittävä, ja nyt me olemme tilanteessa, jossa
me emme tiedä, mitä me oikeastaan tässä uhraamme.
Minusta se osoittaa aika hyvin sen, että kun meillä on
taantuma meneillään ja komissio on antanut Suomelle
väliaikaisen mahdollisuuden yritystukiohjelmaan, joka on
voimassa vuosina 2009—2010, niin jopa jo tämän
ohjelman nimissä me olisimme voineet perustella sitä,
että Suomi on nyt sellaisissa talouskriisin olosuhteissa, että työllistämistä on
hoidettava myöskin valtion toimin tukemalla. Mutta sitä me
emme tee. Vaikka meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet
tähän notifiointiin jo tämänkin
annetun komission luvan perusteella, niin sitä me emme
kuitenkaan nyt sitten tee.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru tuossa perusteli aika hyvin tätä,
miksi tätä ei pitäisi hyväksyä,
ja oikeastaan sosialidemokraattien vastalausettakin hän
kävi aika paljon läpi. Mitä ensinnäkin
tämä sgei-määritelmä tarkoittaa,
palvelut, joita ed. Kiuru kävi läpi? Hän
ei todennut, mutta se on mahdollista sillä tavalla, siis kansallisvaltioissa,
nimetä eri toimijat ja toiminnot, mitkä ovat tämmöistä yleishyödyllistä toimintaa,
jossa ei tavoitella taloudellista etua, ja silloin nämä eivät
kilpaile minkään tahon kanssa. Tämä olisi
pitänyt ehdottomasti tehdä tässä eikä lähteä nyt
tekemään tämmöistä ratkaisua, kun
työ on kesken sitten tämän määritelmän
osalta Suomessa. Ymmärrettävästi hallitus
ilmeisesti on asettanut jonkun työryhmänkin pohtimaan tätä kysymystä.
Nämä palveluthan ovat tällaisia palveluita kuin
suojatyö, työtoiminta, kuntouttava työtoiminta,
lastensuojelu, päihdepalvelut, mielenterveyspalvelut ja
vaikeavammaisten palvelut esimerkkeinä. Sen takia tuntuu
hätiköidyltä, ja en tiedä, mikä tämä tarkoitushakuisuus
on, että tällainen tuotiin tänne eduskuntaan
käsittelyyn. Se alkuperäinen esitys olisi tietysti
ollut paljon huonompi, joka oli viime elokuussa jo tuolla Temmissä valmistelussa,
ja onneksi sitten kansalaisjärjestöt reagoivat
siihen, kun kuulivat, mitä sieltä on tulossa,
ja siihen verrattuna tämä on parannus. Mutta tätä ei
olisi ollut välttämätöntä tuoda ollenkaan,
niin kuin tässä on edellisissä puheissa todettu.
Meillä on ollut hyvä suomalainen järjestelmä,
joka on toiminut. Se on ottanut suhteellisen hyvin kuitenkin huomioon
sen vaikeusasteen, mikä ihmisillä on joko vamman
tai pitkän työttömyyden osalta olemassa.
Se systeemihän tässä puretaan, tulee
lyhyemmät työllistymisajat, ja heikennetään
siinä mielessä monta asiaa.
Kun täällä on todettu, jotta tämä on
pakko tuoda, niin olisi ollut minusta parempi kuitenkin katsoa niitä muitakin
vaihtoehtoja, katsoa vaikka puolivälimalli, mikä Ruotsissa
on otettu käyttöön. Olisi nimetty joitakin
sektoreita, aloja, joille on mahdollista tehdä, jos ei
koko sama systeemi tule, mitä Ruotsissa, koska Ruotsissa
se järjestelmä on sitä, jotta se ei valikoi
ollenkaan, vaan kaikki saavat periaatteessa samat edut, ovatpa ne
mitä työnantajia hyvänsä, järjestöt
tai yksityiset työnantajat. Seteli tulee lisäksi
siinä mukana, jolloin se antaisi maksimaalisen hyödyn.
Nythän tässä tilanteessa, kun Suomessa
tiedetään, jotta työttömyys
kasvaa, olisi tarvittu tämmöinen malli. Siihen
olisi vaan vähän pitänyt lisää talentteja
iskeä tuonne budjettiin ja katsoa, että tämä on
kansakunnan yhteinen etu, jotta ei anneta ihmisten syrjäytyä,
mikä tässä nyt tulee olemaan vaarassa
joka tapauksessa. Tämä ei ole pelottelua, mutta
kun tämä kuitenkin vaikeuttaa nyt työllistämistä,
niin sehän tarkoittaa sitä, että jotkut
silloin jäävät pois. Muun muassa ed.
Satosen, valiokunnan puheenjohtajan, lausuman tuossa kirjasin ylös,
jotta pyrittiin tässä semmoiseen, jotta mahdollisimman
vähän vaikeutetaan, tämmöisen
lausuman. Sehän tarkoittaa, että sillä kuitenkin
vaikeutetaan, elikkä siinä jää katveeseen
osa porukkaa silloin.
Tässähän piti tehdä niin
päin, jotta olisi lisätty työllistämistä,
helpotettu sellaisia asioita, että niitä ihmisiä olisi
saatu enemmän aktiivitoimien piiriin, mikä tarkoittaisi,
jotta niitä kurjempia, jotka tässä nyt
jäävät katveeseen, varjoon, ei olisi
ainakaan ollut niin paljon kuin nyt tulee olemaan. Tässähän
osin tämä vähän jakaa tätä porukkaa.
Pelkään sillä tavalla, niin kuin täällä jotkut
toisetkin ovat todenneet, että kaikkein heikoimmassa asemassa
olevat ovat vielä heikommassa asemassa, jolloin ei saa
mitään aktiivitoimia osakseen tässä työllistämispuolella.
Sen takia, mitä tämä sgei-kuvio on, niin
siinä olisi tehty sillä tavalla, jotta siinä olisi
... Nehän koskevat hyvin semmoisia ryhmiä, jotka
olisi jo suoraan vapautettu, sanottu, että okei, tämä ei
kuulu tämän piiriin mihinkään
ollenkaan, ja olisi erittäin hyvä, että olisi
joku järjestö, joka työllistäisi näitä ja
tekisi vaikka minkälaista tuotantoa, koska tuolla valiokunnassa
kun kuultiin yrittäjiä ja Suomen Yrittäjiä ja
EK:ta, niin yksikään ei sanonut, että nykyinen
järjestelmä olisi millään tavalla
vaikeuttanut tai kilpaillut heidän palvelunsa kanssa tai
tuotantonsa kanssa. Elikkä tämä nykyinen
järjestelmä on hyväksytty siihen. Nyt
tuodaan uusi järjestelmä tähän,
elikkä nyt joudutaan määrittelemään
uudelleen tämä elinkeinotoiminta näissä järjestöissä.
En lähde toistamaan, mutta monet täällä ovat
todenneet, että kyllä se aikamoiseen prässiin
joutuu, yksittäinen henkilö, siellä te-toimistossa,
kun se käyp miettimään, jotta vääristääkö tämä kilpailua
vai ei.
Ed. Satonen on sen verran fiksu, että jos hän joutuisi
Pohjois-Karjalaan töihin sitten, kun kansanedustajan hommat
loppuvat, niin varmaan ei näitä ongelmia olisi.
Mutta kun kaikki eivät ole tuommoisia yhtä päteviä,
niin kuin hän totesi, että hän pystyisi
heti sanomaan, että tuo ei ole ja tuo on. Joku koulutuspaketti
voisi olla, että Satonen kouluttaisi ihan samanlaiseksi,
kloonaisi vähän porukkaa sitten.
Mutta tämä työttömien ruokala:
Kun valiokunnan puheenjohtaja totesi, että jäsenet
voisivat käydä siellä tämmöistä sosiaalista
tapaamista harrastelemassa ja syömässä,
kun pääosin ovat vain nämä työttömät,
jotka siellä syövät, niin tämä kuvastaa
nyt sitä, että siinäkin on jo harkinnan
paikka. Mikä on se "pääosin"? Entäs
se, mitä tässä ed. Krista Kiuru tuossa
vähän arvioi, mikä on yritystoimintaa
ja mikä elinkeinotoimintaa siellä? Ilmeisesti
tässä kuitenkin se ajatus on, jotta katsotaan
joka kunnassa tai kirkonkylässä, paikkakunnalla,
onko jonkun alan yritystoimintaa samalla alalla. Jos siellä ei
ole sitä, niin sitten se yhdistys voi tehdä vähän
laajempaakin sille alueelle: siivousta ja kaikennäköistä avustustyötä,
aputyötä siellä ja vanhuksia käydä hoitamassa,
ulkoiluttamassa ja kaikkea muutakin, jos ei siellä ole
sellaista yksityistä palveluntuotantoa ole olemassa.
Mutta entäs sitten, kun nyt sitten se te-toimisto katsoo,
että okei, tämä yhdistys ei kilpaile
kenenkään kanssa, mutta sinne muuttaakin sitten jostakin,
kun siellä loppuvat hommat, yrittäjä tai joku
perustaa yrityksen? Sittenhän varmaan pitää ilmoittaa,
että nyt kaikki palkkatuetut, työllistämistuella
olevat, pois yhdistyksestä, koska nythän muuttikin
tälle paikkakunnalle firma tai sitten teki naapurikunnasta
tarjouksen, että mepä hoidammekin teidän
seudullenne kaikki tämän tyyppiset palvelut, mitä tämä yhdistys
on tarjoamassa.
Meidän vastalauseessamme — ed. Kiuru tuossa
kävi läpi sitä — yksi merkittävä asia,
joka poikkeaa tästä hallituksen ja valiokunnan
esityksestä, on se, jotta me katsomme, jotta tämä nuorten
työllistämisen ikäraja pitäisi
nostaa tästä 25:sta 30:een johtuen nimenomaan
siitä, jotta kouluissa yleensä, ainakin jos on
korkeampia kouluja käynyt tai joku hidastuminen tapahtunut,
tahtoo mennä tuo valmistuminen yli 25 ikävuoden,
ja siinä tapauksessa pitäisi tuo ikäraja nostaa,
jolloin ei vaikeutettaisi myöskään näiden henkilöiden
asemaa ja hekin saisivat sitten ilman näitä kynnyksiä,
aikoja, edes tämmöisen pienen mahdollisuuden tukityön
kautta tulla tähän suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen
ja kokea ainakin sillä hetkellä, jotta heitäkin
tarvitaan. Nimittäin tällä hetkellä,
kun mikä tilanne onkin, niin monissa paikoissa kun potkitaan
työpaikoilta porukkaa pois, niin siellä on tosi
vähän mahdollisuuksia näille nuorille
sitten, mihin he sijoittuisivat. Tämä ainakin
olisi semmoinen yksi mahdollisuus, että mihin sopii, niin
ei rajattaisi sitä sellaista ihmistä pois sieltä,
joka on vähän pitempään kouluja
käynyt. Sen takia, jos meidän pykälämme
eivät mene läpi, me tulemme esittämään
hylkyä toisessa käsittelyssä.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin kiittää ed.
Lahtelaa siitä, että voinen varmaan käyttää häntä sitten
suosittelijana, jos tässä seuraavien vaalien jälkeen
on sellainen tilanne, että tässä täytyy
hakeutua te-toimistoon tekemään näitä päätöksiä.
Mutta sitä en kyllä väittänyt,
että osaisin niitä Pohjois-Karjalassa tehdä,
mutta Sastamalassa, väitän, kyllä, koska
tunnen ne paikalliset olosuhteet.
Mutta kuten täällä aikaisemmin kävi
ilmi ja kuten on valiokunnan mietinnössä osuvasti
sanottu, voidaan pyytää paikallisen yrittäjäjärjestön
lausunto, jos on epäselvyyttä. Se minusta kertoo
aika hyvin. Jos yrittäjäjärjestö sanoo,
että ei kilpaile, niin minä ihmettelen, jos vielä löytyy joku
virkailija, joka on sitä mieltä, että kyllä kilpailee.
Mutta siihen varsinaiseen asiaan, mitä ed. Lahtela
sanoi. Totta kai on mahdollista yksittäisissä tilanteissa,
ovatko ne kymmeniä, ovatko ne satoja, totta kai on niin,
että jotkut tukityöpaikat eivät toteudu,
jotka ovat tähän asti olleet, mutta mistään
isosta ongelmasta näiden muutosten ja tämän
valiokuntakäsittelyn jälkeen ei ole enää kyse.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan ed. Satoselle: Voitte nyt nukkua yön
rauhassa, ilman muuta suosittelen, koska meillä on hyvistä kyvyistä Pohjois-Karjalassa
puutetta. Toisaalta kun tämä Oecd:n raportti on
sen oloinen, että nyt pitää tämmöistä liikkuvuutta
Suomessa edistää ja kaikki rajat poistaa — tämäkin
väärä, tämä 80 kilometrin
raja, tämähän on pöljä Oecd:n
näkökulmasta — niin siinä tapauksessahan
se tarkoittaa, että työssäkäyntialuehan
tulee olemaan myös ed. Satoselle, jos sattuisi semmoinen
vahinko tapahtumaan, että hän tipahtaa eduskunnasta,
tuolla Pohjois-Karjalan alueella. Tervetuloa sinne.
Toinen varapuhemies:
Ed. Kiurulle vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen puhujalistaan.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämähän osoittaa,
että pukit on haettu nyt kaalimaan vartijoiksi. Ed. Satosen
puheenvuoro osoittaa juuri sen, kuinka hulluissa käsissä tämä koko
homma on. Eihän tästä nyt mitään
tule, jos elinkeinotoiminnan määrittely menee
siihen, että jos ei te-keskus tiedä eikä verottajakaan
oikein tiedä, jos niillä on erilainen tulkinta,
onkohan nyt elinkeinotoimintaa vai ei, niin sitten kysytään
paikalliselta yrittäjäjärjestöltä, mitä mieltä olette,
mahtaisiko tuo pulju olla elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö vai
ei. Eihän tästä mitään
tule. Kyllä meillä täytyy olla vähän paremmat
perusteet täällä keskustelussa sille, mikä on
elinkeinotoimintaa ja mikä ei. Minusta se ei ole edes hyvä peruste,
enkä pidä sitä edes myöskään
kehumisen arvoisena asiana täällä käsittelyssä.
Toinen varapuhemies:
Ed. Pulliainen, jos sallitte, niin ed. Satoselle vielä vastauspuheenvuoro,
koska tässä tuli niin suoraan siihen edelliseen puheenvuoroon,
mutta sen jälkeen on ed. Pulliainen.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos nyt vielä vähän
käydään läpi tätä yrittäjäjärjestön
kannan kysymistä, niin eihän kyse siitä ole,
että se on se ratkaiseva asia sen päätöksenteon
kannalta, vaan kysymys on vaan siitä, että se
voi olla yksi peruste, jolla voi päätöksen
perustella silloin, jos on epävarma. Jos on niin, että yrittäjäjärjestö sanoo,
että ei ole elinkeinotoimintaa, ei kilpaile meidän
kanssamme, silloinhan on kaikkein helpoin sanoa, että ilman muuta
tämä näitä palkkatukisäännöksiä voi
noudattaa. Jos on niin, että yrittäjäjärjestö on
sitä mieltä, että kilpailee, silloin
täytyy käyttää omaa harkintaa.
Siitähän tässä on kyse. Se on
lisämahdollisuus tänne te-toimiston asioita hoitavalle virkailijalle,
ja kyllä minä oikeasti ihmettelen, onko teillä niin
heikko käsitys meidän te-toimiston virkailijoista,
että he eivät pysty tietämään, kilpaileeko
työttömien ruokala jonkun paikallisen lounasyrittäjän
kanssa vai ei.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On se ensinnäkin sanottava Luojalle,
tuonne yläkerran kaverille, kiitokset, että en
ole koskaan sortunut Sastamalaan hakeutumaan asumaan. (Naurua) Siellä pitää yrittäjäjärjestöltä
kysyä, saako
mennä vessassa käymään jnp.
Kyllä on tuuri käynyt, ei voi muuta sanoa. Kyllä perjantaina
mielihyvin painelee Ouluun ja vaikka mihinkä. (Ed. Rajamäki:
Joroisiin!)
Arvoisa puhemies! Joskus 1960-luvulla jokin yrittäjäperheen
jäsenessä ohjasi yliopistolla, siis valtiolla,
töissä ollessa täällä Helsingin
kaupungissa auttamaan todellisia pitkäaikaistyöttömiä, että työttömyysjakso
oli semmoinen 5—10 vuotta. Sellaisiahan ei Sastamalassa
esiintynyt lainkaan, nämä ovat näitä Pääkaupunkiseudun
murheita. Niinpä siinä onnistuttiin, kun etsittiin
sopivat menetelmät ja menettelyt, tuommoinen kymmenkunta
vuottakin veneen alla oleva henkilö saatiin koulutettua
valtiollisen museon palvelukseen ja sieltä sitten lähtemään
eläkkeellekin aikoinaan. Siis toisin sanoen toivoa ei pidä koskaan
heittää näissä asioissa.
Kun sitten Oulussa kaupunginhallitus päätti aikoinansa,
että täytyy työllisyystoimikunta perustaa
pitkään kestäneen rakenteellisen työttömyyden
vaikutusten lieventämiseksi, niin hakeuduin sinne rupusakkiosastoon,
josta nyt sitten viime kunnallisvaalien jälkeen eksyin
työllisyystoimikunnan puheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä olen
sitten seurannut myöskin tätä asiaa,
mistä täällä edustajatoverit
ovat pikkuisen otelleet viime aikoina ja yrittäjäjärjestöiltä lausuntoja
vuoron perään pyytäneet.
Ensimmäinen tehtävä liittyen tähän
mietinnön sisältämään
asiaan oli se, että olisiko ratkaisu näihin asioihin
tämä niin sanottu Ruotsin-malli. Pyysin ministeriötä tekemään
asiasta muistiot ja selvitykset, ja se selvitystyö osoitti,
että tämä koko työllistämispolitiikan
historia oli siinä määrin erilainen Ruotsissa
ja Suomessa, että tässä hädässä tämän
koko rakenteen muuttaminen Ruotsin mallin mukaiseksi ei näyttänyt
olevan järkevästi ajettavissa oleva asia, joskin
poliittisesti myöskin mahdoton. Ja sehän on selvinnyt,
että se olisi ollut toivoton yritys, kun on ed. Satosen
puheita kuunnellut täällä, että ei
tietysti sellaiseen hommaan pidä ryhtyäkään,
jossa tappio on täydellinen jo tiedossa olevalla starttihetkellä.
Sitten mielenkiintoiseksi tässä palkkatukiasiassa
tuli tämä de minimis. — Niin vielä sitten, että työpaikalla
oleva varapuhemies tietää tämän asian,
että käännyin hänen puoleensa,
kun hän oli näissä ministerikuvioissa
siinä eräässä välissä, että yritettiin
löytää sitten vuokratyöputiikit
kuriin -ohjelma Oulussa, joka sotki kaikki työllistämisyritykset.
Yritti mitä tahansa, niin aina tuli 14 vuokratyöfirmaa
väliin, ja niin kaupungin toimenpiteet menivät
mönkään, ja sillä tavalla tuotettiin
yhä vaikeampaa syrjäytyvää työttömyyttä.
Mutta nyt sitten tässä viimeisessä vaiheessa, mitenkä tästä kahden
EU-loukun järjestelmästä yritettäisiin
löytää jokin ratkaisu, koska tässä voi käydä todella
huonosti. Meillä on 14,5 prosenttia työttömyysprosentti — Sastamalassa
se on varmaan 1,5 ja sen ratkaisun hoitaa yrittäjäyhdistys, ettei
vaan välistä vedetä millään
tavalla. Kysymys on siitä, että pitää löytää ryhmäpoikkeusasetus-homma
pois ja sitten tämä onneton de minimis.
De minimishän tuli ihan muussa käytössä EU-kulttuuriin,
sen minä opin, mutta nyt sen 200 000 euroa kolmessa
vuodessa ja 500 000 euroa tilapäisesti kolmessa
vuodessa piti löytää ratkaisu. Sitten
rupesimme kehittelemään tässä mallia, että kun
ei satosista pääse millään eroon,
tarkoitan siis pienellä kirjoitettuna, elikkä siis
tästä työllistämispolitiikkainstituutiosta,
niin silloin pitää, pienellä kirjoitettuna,
satosten kanssa ruveta elämään yhteiseloa.
Silloin rakennettiin sellainen ajatusmalli, että kun meillä on
näitä tämmöisiä työttömien
yhdistyksiä ja palveluyhdistyksiä ja vaikka sun
mitä, niin tehdäänkin niistä koalitio
ja tehdään niille tämmöinen
katto-organisaatio. Siis se sopii tähän, mitä tähän
mietintöön on nyt laitettu. Sen katto-organisaation
tehtävänä onkin olla tilitoimisto, jonka
ainoana maailmankaikkeuden tehtävänä on
de minimis -rajan katsominen, ettei mene kolmessa vuodessa 200 000 euroa
rikki. Ja aina yhden yhdistyksen resurssit ajetaan loppuun ja sitten
taas uuden, ja sitten se emoyhdistys on vielä yksi resurssi
siinä. Elikkä elämä on yhtä de
minimistä.
Teknokylä Oulusta tulikin de minimis -kylä, mutta
pystytään tämä työttömien
asia jollakin tavalla hoitamaan ja sitten nämä todella
vaikeasti työllistettävät omana hommanaan.
Tässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse
kysyä paikalliselta yrittäjäyhdistykseltä yhtään
mitään, elikkä tämä henkinen
voimavara jää käytettäväksi
ihan kokonaan yrittäjäyhdistyksien kanssa ihan
muutoin, siis se henkinen painolasti vapautuu kysyä sieltä ohjeita
joka päivä, mitä me saamme tehdä,
kun pelataankin EU-ehdoilla mukisematta, ja sitten neuvotellaan,
voisimmeko me keksiä jotakin aivan omaa yhteistä hommaa.
Ja kun tämä kirkastui, siis luovuuden kautta,
niin siitä seurasi, että ei tarvinnut enää pingottaa
eikä yrittää työministerin kanssa
neuvotella asiasta, kun sekään ei näyttänyt
tuottavan sitä tietä tulosta, mutta näin luotiin
järjestelmä, joka toivottavasti pelaa ihan hyvin.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Joitakin arvioita vielä illan keskusteluun.
Ensinnäkin täällä valiokunnan
puheenjohtaja ed. Satonen ja valiokunnan jäsen, keskustaryhmän
työelämävastaava ed. Tiilikainen käyttivät
kovin paljon keskenään debattipuheenvuoroja siihen,
kumman — ja kumman puolueen — eduksi laitetaan työllistämisseteli.
Kehuitte kovasti toisianne, ja ed. Satonen pyysi vielä hänetkin
mainitsemaan, että kyllä hänelläkin
on osuutta asiaan.
Se on hienoa, että teillä on molemmilla osuutta
asiaan, mutta unohditte sen, ketä oikeasti tästä asiasta
pitäisi kiittää, nimittäin kyllä työllistämisseteli — siinä oli
tosin aikoinaan aikaraja — oli aivan toisten aikaansaama.
Mutta te lopetitte sen, ja nyt otatte sen uutena pyöränä taas
käyttöön. Näinhän tämä tarina
todellisuudessa meni.
Sitten toiseen asiaan. Haluan sanoa, että ministeri
Sinnemäki arvioi työ- ja elinkeinoministeriön
tiedotteessa aivan viime vuoden lopulla, että tämän
lakiuudistuksen "herkin kohta on kentällä tapahtuva
elinkeinotoiminnan harjoittamisen määrittely".
Puhemies! Minun pitää kyllä sanoa,
että kyllä hän niin naulan kantaan osuu
tässä. Tätä olen itse täällä yrittänyt
todistaa. Siis tämän lakiesityksen kaikkein herkin
kohta tulee olemaan, kaikissa sen tähänastisissa
vaiheissa on ollut ja jatkovaiheissa tulee olemaan se, miten me
määrittelemme elinkeinotoiminnan todellisuudessa.
Hän osui aivan naulan kantaan.
Totean alkuun, että minusta tässä kyllä sekä ministeri
että vihreät erityisesti tekivät kovan kenttätyön,
että tätä esitystä olisi pystytty
muuttamaan. Tiedän sen siitä, että itsekin
olin monta kertaa yhteydessä siinä, että tämä olisi
tullut inhimillisemmäksi. Mutta me olemme nyt siinä tilanteessa,
että tätä lakiesitystä perustellaan
eduskunnalle lähinnä siinä tarkoituksessa,
että me sopeutamme kansallisen lainsäädännön
näihin EU:n valtiotukisääntelyn ehtoihin.
Ja kyllä se näin on, että me emme valitettavasti
voi sosialidemokraatteina näitä perusteita sinänsä hyväksyä.
Täällä kävitte kovaa debattia.
Erityisesti ed. Tiilikainen totesi, että yleishyödyllisten
järjestöjen toiminta voidaan kyllä turvata
tällä de minimis -tuella ja ryhmäpoikkeusasetuksen
tarkoittamalla tuella ja erityisesti sillä, että sitten
katsotaan, että näitä ei-elinkeinotoiminnaksi
määriteltäviä yleishyödyllisiä järjestöjä ei
ole olemassa tämän esityksen piirissä.
Näinhän tämä oli määritelty
juuri äsken, kun me tätä debattia kuuntelimme.
Me emme voi uskoa siihen, että näillä perusteilla
me emme vähennä tukityöllistämistä Suomessa
ja näiden järjestöjen tekemää,
siis palkkatuen varassa tehtävää, työllistämistä.
Siitä johtuen me emme voi allekirjoittaa niitä perusteita,
jotka tässä esityksessä ovat.
Täällä uskotaan, hallituspuolueet
uskovat, että lakiesitys turvaa järjestöille
palkkatuen lähes entisessä laajuudessa, sillä te
olette arvioineet, että valtaosa järjestöistä ei
harjoita elinkeinotoimintaa, ja olen täällä nyt
yrittänyt todistaa, että meillä on siitä hyvin
paljon toisenlaisia, epäilyttäviä tuntemuksia.
Ymmärtääkseni kaikki järjestöt ovat
suoraselkäisesti samaan suuntaan ajaen vastustaneet tätä lakiesitystä palkkatukisäännöksistä
eikä myöskään
yrityksissä — ei myöskään
yrityksissä — ole nähty tämän
nykyjärjestelmän vääristävän
kilpailua. Siksi minä vähän ihmettelinkin
tätä keskustelua, joka tässä salissa
käytiin.
Arvoisa puhemies! Vielä kaksi asiaa, mitkä on hyvä käydä tässä lopuksi
läpi. Niin kuin totesin alkuun, sosialidemokraatit lähtevät
siitä, että lakiesityksen 7 luvun 11 §:ää,
jossa esitetään sitä, että pitkäaikaistyöttömien
työllistämiseksi saa palkkatukea 12 kuukauden
ajan sen 24 kuukauden sijaan, me vastustamme. Me lähdemme
siitä, että palkkatukijakson pituus on säilytettävä 24 kuukaudessa.
Sitten toinen teema, arvoisa puhemies, oli vielä se,
että tässä erittäin vaikeassa
työllisyystilanteessa ja erityisesti nuorisotyöttömyyden
tilanteessa meillä ei ole mahdollisuutta olla huomaamatta
sitä, että tämä nuorten yhteiskuntatakuu
ei todellisuudessa toimi. Tällä vaalikaudella
me emme ole pystyneet antamaan apua kuin hädin tuskin joka
kolmannelle, ja sitä kautta meidän on toteutettava
nuorten yhteiskuntatakuuta systemaattisesti ja siihen uskoen, ja
se vaatii kyllä meiltä toisenlaisia otteita.
Näin ollen sosialidemokraatit eivät pidä perusteltuna
tässä tilanteessa, että näitä toimenpiteitä rajattaisiin
vain alle 25-vuotiaisiin. Näin ollen olemme esittäneet
ja tehneet siihen myöskin muutoksen vastalauseessamme,
että palkkatuen ehtojen ikärajan pitää ulottua
kaikkiin alle 30-vuotiaisiin. Kiitoksia, arvoisa puhemies, tästä illan
keskustelusta ja saamistamme puheenvuoroista.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ei pitäisi provosoitua, mutta nyt
täytyy kyllä sanoa, että ed. Pulliaisen
puheenvuoro alitti kyllä kaikki mahdolliset odotukset,
siitä huolimatta, jos ne olivat jo lähtökohtaisesti
matalalla. Täytyy sanoa, että minä puhun
nyt sillä kokemuksella, että minä olen
10 vuotta ollut Sastamalassa tämän teidän
mainitsemanne työllistämistoimikunnan puheenjohtaja.
Sinä aikana rakenteellinen työttömyys
on todella paljon saatu purettua siellä. Se ei ole minun
ansiotani. (Ed. Pulliainen: 1,5 prosenttia!) — Se ei ole
1,5 prosenttia, mutta se oli alle 4 prosentin ennen kuin tämä taantuma
alkoi, ja kuten tiedätte, verrattuna siihen, mitä amerikkalaiset
ekonomistit arvioivat, se oli alle sen. Siinä oli pikkasen
sen päälle eläkeputkessa olevia, mutta todellinen
työttömyys oli alle 4 prosentin. — Minä en
ole sitä tehnyt, mutta ne ihmiset, jotka siellä te-toimistossa
ovat, jotka niitä työpajoja ovat vetäneet,
jotka ovat oikeesti sitoutuneet siihen hommaan, eivät
pelleile millään de minimis -tuella eivätkä mainosta
sitä, että on keksitty, että hienoa,
että on 6—7 de minimis -tukea, vaan katsovat
jokaisen työttömän kohdalta, minkä takia
hän ei ole työllistynyt: Pitääkö pistää päihdekuntoutukseen?
Pitääkö hoitaa velkaneuvonta-asiat kuntoon?
Mistä on kyse, että hän voisi työllistyä?
Tuollainen puhe — ihmettelen, kuinka noin vähäisellä tietämyksellä voidaan
Oulun kaltaisessa kaupungissa tällaisia asioita hoitaa.
Pitäisi pystyä ihan oikeasti keskittymään
siihen, mistä on kyse. Ihminen tarvitsee työtä,
ja hänelle pitää antaa ne välineet,
että hän pääsee työllistymään. Ei
se ole mikään tavoite, että hänet
voidaan tilapäisesti saada johonkin kolmannen sektorin
toimijalle työharjoitteluun, jos ei se johda sieltä mihinkään.
Ainoastaan niitten ihmisten kohdalla, joilla ei ole enää mitään
parempaa odotettavissa, se on parempi väline. Siitä ollaan
varmaan samaa mieltä.
Käytin tosiaan tämän puheenvuoron
sen takia, että, kuten myöskin rouva varapuhemies
tietää, Sastamalan työllistämismalli
on saanut valtakunnallista arvostusta. Sitä voi kysyä muun muassa
kansliapäällikkö Wallinilta, joka oli
aikaisemmin työministeriön kansliapäällikkö.
Se te-toimisto on saanut monena vuonna palkintoja siitä,
kuinka hyvin ne asiat on hoidettu, ja kuten korostan, siinä asiassa
ei ollut minun osuuttani, mutta sillä on kyllä ollut
osuutta, että siellä paikallinen yrittäjäjärjestö ja
yritykset eivät vastusta sitä toimintaa. Muistan
sen prosessin. Se oli alkuaikana niin, että kun oli ollut
työpajalla työharjoittelussa ja haki työpaikkaa
paikallisesta yrityksestä, niin se oli miinustekijä,
että oli ollut siellä, koska katsottiin, että siellä ei
ole mitään oppinut, vaan päinvastoin
on oppinut sellaisia toimintatapoja, joita ei yritystoiminnassa
voida tehdä. Mutta sen jälkeen, kun sitä asiaa
muutettiin ja kehitettiin sitä työpajaa yhdessä muutamien
yrittäjien ja yrittäjäjärjestön
kanssa, tänä päivänä se
on kuulkaa plustekijä, jos sanoo, että nuori on
työpajalla ollut puolen vuotta ja sen jälkeen
hakee paikalliseen yritykseen. Yritykset luottavat tänä päivänä siihen
työpajaan, ja jos työpajan johtajalta on allekirjoitus,
että tämä henkilö kykenee työtehtäviin,
se on erittäin suuri plustekijä. Tämä on
ollut iso muutos.
Minä tiedän, että tämä sama
keskustelu on käynnissä monessa muussakin paikkaa
Suomessa, koska se oli myös meillä käynnissä aikaisemmin.
Olen ollut yrittäjäjärjestön
kokouksissa paikallisesti ja myöskin Pirkanmaalla ja laajemminkin
puhumassa siitä, että tätä kolmatta
sektoria ei pidä nähdä minään
peikkona eikä pidä pitää näitä työpajoja
minään negatiivisena tekijänä,
jos ihminen hakee työpaikkaa. Mutta siinä on erittäin
suuresta asennemuutoksesta kyse, ja sen takia minä pidän
hyvin tärkeänä sitä, että on
aito yhteys yrittäjäpuolelle. Se on ihan järkevä asia, kun
se hoidetaan niin, että se asia menee eteenpäin.
Sen jälkeen, kun yrittäjät saadaan sen
toiminnan puolelle, kun he eivät enää lähde
vastustamaan sitä eivätkä pelkää sitä kilpailua,
se on valtava voimavara, koska ne työpaikat ovat kuitenkin
yrityksissä ja yrittäjillä on toimintaa
laajentaessaan mahdollista ottaa väkeä kolmannelta sektorilta
tai työpajassa palkkatuella olleista henkilöistä.
Eli toivon todellakin, että tämä asia
otetaan vakavasti, ja se oli se syy, minkä takia halusin vielä tästä asiasta
tulla puhumaan. Minä luulen, että me emme itse
tästä asiasta ole ed. Pulliaisen kanssa eri mieltä,
mutta tältä osalta halusin kyllä korjata
lausuntoja, koska nyt puhun siitä asiasta, josta satun
erittäin hyvin tietämään, ja
ennen kaikkea koska koin sen puheenvuoron, joka täällä käytettiin,
erittäin ikävänä niitten ihmisten kannalta,
jotka ovat sillä paikkakunnalla tehneet todella paljon
työtä sen eteen, että meillä nuorisotyöttömyys
ja myöskin rakennetyöttömyys ovat olleet
poikkeuksellisen alhaalla.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutama näkökohta
tähän keskusteluun vielä, ja sitten siirrytään
varmaan seuraaviin asioihin.
Ensinnäkin, otetaan Oulun tilanne. Sinne tulee 2 000:kin
uutta asukasta eri puolilta Pohjois-Suomea, rakenteellisesti työttömiä.
Heillä täytyy olla jokin sillanpääasema,
kun ei ole mitään. Siis he tulevat eräällä tavalla
tyhjyydestä tilanteeseen, jossa ei tunnekaan paljon ketään.
Sitä varten on sitten, onkohan niitä nyt 13—14
sillanpääyritystä, sitten isompi työttömien
yhdistys jnp., Ytyä. Tämä on hyvin tärkeä asia.
Sen rinnalla ovat sitten kaupungin omat työpajatoimintajärjestelmät
jnp., jotka toimivat juuri niin kuin kuvasitte. Mutta siinä rinnalla
hänkrää sitten näitä vuokratyöyhtymiä pilvin
pimein, mikä on ollut todellinen ongelma, koska teki se
kaupunki mitä tahansa, niin aina törmää siihen
muuriin.
Elikkä siis toisin sanoen olemme olleet ihan pakkotilanteessa,
että sitä toimeliaisuutta pidetään
yllä suurehkossa kaupungissa. Se on 180 000 asukasta
se alue, mistä nämä ihmiset sinne tulevat.
Sastamalassa tuskin se porukka on ihan vielä 180 000:ta,
(Ed. Satonen: 25 000!) eikä myöskään
kaupunkialueelle muutto ole pariatuhatta vuodessa. Epäilen,
että ei ole ihan näin. Elikkä toisin
sanoen siis toimitaan aivan toisenlaisilla luvuilla kokonaan. Silloin
semmoisen hiukan pienemmän yhteisön kokemusten
maailma ei voi yksilöllisesti pelata alueella, jolla ei
yksilöllisesti tunneta toisia. Elikkä täytyy
olla rakenteelliset sillanpääasemat luotu, ja
sitä vartenhan se lainsäädäntö juuri
on olemassa. Jos EU asettaa tällaiset de minimikset, ryhmäpoikkeusasetukset
jnp., niin se arsenaali pitää ottaa kokonaisuudessaan
käyttöön. Ei siinä sen ihmeellisemmästä ole
kysymys. (Ed. Satonen: Siitä olen samaa mieltä!)
Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sen verran vielä lennähtää tässä rauhankyyhkynä paikalle,
kun edustajakollegat Pulliainen ja Satonen pitivät erittäin ansiokkaita
puheenvuoroja. Rohkenisin väittää, armas
puheenjohtajamme Satonen, että piditte äsken ehkä eduskuntauranne
parhaan puheenvuoron, koska puhuitte täydestä sydämestä.
En tiedä hoksasitteko, mutta pistitte jopa käden
sinne vasemmalle puolelle sydämen päälle.
Se tuli kyllä todella syvältä ja sieltä sielun
sopukoista.
Toivoisin, että tässä salissa kokonaisuutena voitaisiin
lähteä siitä ajatuksesta, mitä ed.
Satonen sanoi, että koko meidän työllistämisorganisaatiomme
muutettaisiin sellaiseksi, että kansalaisten voimavarat
ja vahvuudet selvitettäisiin, jokaiset kädet Suomessa
olisivat arvokkaat ja järjestelmä olisi sellainen,
että se tukisi ja mahdollistaisi jokaisen panoksen tässä yhteiskunnassa, ei
niin kuin tällä hetkellä tehdään,
että ongelma on 0900-koodit, joilla suljetaan ihmisiä pois.
Ei sillä tavalla, vaan pitää olla kokonaan
mahdollistava ja järkeistetty järjestelmä.
Yleiskeskustelu päättyi.