Täysistunnon pöytäkirja 38/2002 vp

PTK 38/2002 vp

38. TIISTAINA 9. HUHTIKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi tieliikennelain muuttamisesta

  jatkuu:

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! Valtioneuvosto asetti vuonna 1997 tavoitteeksi, että liikennekuolemia vähennetään. Tavoite oli, että vuoteen 2005 mennessä liikenneonnettomuuksissa menetetään enää 250 henkeä vuosittain. Vuonna 2001 tieliikenteessä menetettiin kuitenkin 425 ihmishenkeä. Sen lisäksi määrä on vuosittain ollut kasvussa eikä valitettavasti suinkaan pienentynyt. Sen lisäksi Suomen liikenteessä loukkaantuu vuosittain vaikeasti 700 ja vammautuu pysyvästi 250—300 henkeä, eli hyvin vaarallisesta toiminnasta puhumme, kun puhumme liikenteestä. Sen vuoksi katsonkin, että kaikki liikenneturvallisuutta parantavat toimenpiteet ovat välttämättömiä ja toivottavia.

Sen lisäksi liikenne- ja viestintäministerille luovutettiin vuoden 2000 marraskuussa liikenneturvallisuussuunnitelma, joka käsitteli samoja vuosia eli vuosia 2001—2005. Tämän suunnitelman keinoilla arvellaan olevan mahdollista päästä hallituksen vuonna 1997 asettamaan tavoitteeseen. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on kuutisenkymmentä erilaista keinoa, joilla liikennekuolemia voidaan vähentää ja yleensä liikenneturvallisuutta parantaa.

Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys on ainoa tästä suunnitelmasta eduskuntaan tullut esitys eli määräys siitä, että ajon aikana on keskityttävä ajamiseen eikä teknisiin vempaimiin. 2 momentissa erityisesti puututaan kännykkään eli matkapuhelimeen. Koska tämä on todellakin liikenneturvallisuussuunnitelman ainoa esitys, pidän hyvin tärkeänä sitä, että me voimme nyt olla hyväksymässä ylipäätänsä tätä lakia. Katson, että tämän lain toimenpiteet olisi hallituksen esityksen mukaisesti pitänyt laittaa voimaan välittömästi ja supistamattomassa muodossa.

Liikenneministeriö on käsittelyn aikana ja aikaisemmissakin kannanotoissaan korostanut, että ei ole mitään perusteita vapauttaa jotain tiettyä tienkäyttäjä- tai ajoneuvoryhmää kännykän käyttökiellosta. Erityisesti on ministeriön kannanotoissa painotettu ammattiliikenteen suurta vastuuta asiakkaiden turvallisuudesta. Sen lisäksi katson, että pitäisi olla itsestäänselvää, että työkseen tiellä liikkuvien tulisi olla esimerkkinä muille autoilijoille. Tämän vuoksi en pidä perusteltuna sitä, että valiokunnan mietinnössä nyt osa ammattiautoilijoista vapautetaan pitkän siirtymäajan ajaksi tästä vaatimuksesta.

Liikenneturvan selvityksen mukaan suomalaiset tienkäyttäjät suhtautuvat varauksellisesti matkapuhelimen käyttöön ajon aikana. Lähes puolet tienkäyttäjistä sallisi matkapuhelimen käytön autoa ajettaessa vain kädet vapaana -toiminnoilla ja noin 30 prosenttia kieltäisi kokonaan puhelimen käytön kuljettajalta. Vain vajaa neljännes sallisi kuljettajalle ajon aikana puhelimen vapaan käytön.

Nämä Liikenneturvan tutkimukset käyvät ilmi myös tästä hallituksen esityksestä. Ne on tehty haastattelututkimuksena, ja tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että yhä useammalla tienkäyttäjällä, vuonna 2000 jo kahdella kolmesta, on matkapuhelin käytössään autossa. Vaaratilanteisiin joutuminen on puhelimen käytön takia yleistynyt muutamassa vuodessa, ja kuten me kaikki tiedämme, kännyköiden käyttö on todellakin räjähdysmäisesti ja nopeasti lisääntynyt ihan kuukausittain peräti ja varsinkin vuodessa tapahtuu jo paljon muutoksia.

Yli 40 prosenttia puhelinta ajon aikana käyttävistä kuljettajista sanoo itse joutuneensa kuukausittain vaaratilanteisiin. Vaaratilanteita aiheutuu yleisimmin nuorille alle 25-vuotiaille, ja sen lisäksi oli havaittavissa sellainen ero sukupuolten välillä, että naisille tyypillistä on nopeuden alentaminen muuta liikennettä häiritsevästi ja miehillä puolestaan liikenteen seuraaminen herpaantuu. Tämä on kuljettajien oma arvio.

Sen lisäksi täällä jo viime perjantaina siteerattiin tuoretta englantilaistutkimusta. Sen mukaan liikenneturvallisuutta vaarantaa kännykkään puhuminen jopa enemmän kuin alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Tätä tutkimusta siteeratessa täytyy muistaa, että Britanniassa on monia muita Euroopan maita korkeampi rattijuopumusraja, peräti 0,8 promillea, eli varmasti tässä vertailussa sitä on käytetty. Tässä brittitutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että perinteiseen tapaan kännykkään puhuneet, kännykkää kädessä pitäneet kokeneet kuljettajat reagoivat ajosimulaattorissa uusiin tilanteisiin puolet normaalitilannetta hitaammin. Alkoholia nauttineen kuljettajan reaktionopeus hidastui vain 30 prosenttia ja vain tietenkin lainausmerkeissä, koska isosta asiastahan silloinkin on kysymys. Koska Suomessa on tehty vain haastattelututkimuksia, sen takia otin tämän brittitutkimuksen rinnalle, koska tässä se oli tehty ajosimulaattorissa ja tutkittu ulkopuolisen tarkkailijan arviona eikä pelkästään kuljettajan henkilökohtaisen arvion perusteella.

Kun liikennevaliokunnassa todella käsiteltiin tätä hallituksen esitystä, niin kovaa kädenvääntöä käytiin ihan ensiksi siitä, onko tämä laki ylipäätänsä tarpeen. Minun oli hyvin vaikea ymmärtää niitä perusteluita, että joidenkin mielestä edes keskusteluun asti oli syytä nostaa mahdollisuus, että tällainen esitys hylättäisiin eikä ollenkaan hyväksyttäisi kännykän käyttökieltoa, mutta hyvä, että näin ei käynyt.

Sen lisäksi liikennevaliokunnassa käytiin keskustelua siitä, keitä tämä laki koskisi. Hyvin pitkään valiokunnan laaja enemmistö katsoi, että ammattikuljettajat tulisi vapauttaa tästä kännykän käyttökiellosta aivan kokonaan. Olen hyvin hyvin iloinen siitä, että näin ei käynyt, vaan nyt sitten kuitenkin valiokunnassa otettiin järki sen verran käteen, että ammattikuljettajia ei kokonaan kännykän käyttökiellosta vapautettu. Siitä olen iloinen ja esitän kiitokseni valiokunnalle, että tällaiseenkin ratkaisuun sentään päädyttiin.

Olisi ollut todella onnetonta, jos kaikki ammattikuljettajat olisi vapautettu kokonaan handsfree-pakosta, koska hehän juuri nimenomaan ovat niitä ihmisiä, joille ajokilometrejä kertyy vuosittain moninkertainen määrä tavallisiin autoilijoihin verrattuna. Kuten tiedämme, monet ammattikuljettajat myös ajavat huomattavasti väsyneinä ja huomattavan pitkiä työpäiviä ja huomattavasti enemmän ylitöitä tehden kuin esimerkiksi laki sallisi, ja sekin vielä kännykkään yhdistettynä olisi ollut todella tuhoisaa. Sen lisäksi on syytä muistaa, että ammattiliikenteen edustajien toiveet on kuultu hallituksen esitystä laadittaessa ja ne on otettu esityksessä huomioon.

Nyt esillä olevassa esityksessä kielletään ainoastaan kännykän kädessä pitäminen ajon aikana ja ammattiliikenteen käyttämät muut viestintälaitteet sallitaan. Samoin sallitaan esimerkiksi matkapuhelimeen kytkettävän erillisen vastausluurin käyttö.

Matkapuhelujen salliminen autoa ajettaessa ainoastaan niin kutsutuilla kädet vapaana -laitteilla seuraa lainsäädännöllisesti useiden Euroopan maiden esimerkkiä. Kyseessä ei ole mitenkään liioiteltu toimenpide, jos asiaa tarkastellaan liikenneturvallisuuden näkökulmasta.

Liikennevaliokunnan ehdottama lain voimaantulon perusteeton lykkääminen ensi vuoteen on ajattelematonta toimintaa. Keväällä ja kesällä liikenteessä on paljon kesäautoilijoita ja uusia kuljettajia, joiden ajokokemus on huonompi kuin koko vuoden ajavien autoilijoiden. Sen lisäksi liikenneturvallisuutta heikentää valiokunnan päätös vapauttaa osa ammattiautoilijoista handsfree-pakosta vuoteen 2005 asti. Katson, että liikenneturvallisuus vaatii toimenpiteitä nyt heti eikä vasta vuosien kuluttua. Tämän vuoksi esitän vastalauseen mukaisesti, että tämä laki tulee voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2002 ja lisäksi voimaantulosäännöksen 2 momentti poistetaan kokonaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Pulliainen, vastauspuheenvuoro ja vastauspuheenvuoron pituus enintään 1 minuutti.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan varapuheenjohtaja on ollut vakaasti tuolla kannalla. Valiokunnan suuri enemmistö elikkä kuusitoista seitsemästätoista oli kuitenkin, niin kuin olemme havainneet, toista mieltä. Myönnämme sen, että se on tietysti totta, että tässä nyt akuutisti on sellainen pieni liikenneturvallisuusmomenttivaara olemassa, aivan niin kuin varapuheenjohtajamme sanoi. Mutta tässä on kysymys uudesta käytännöstä, jonka toivotaan tulevan arkipäivän käytännöksi kaikkien kuljettajien osalta 2,5 vuodessa tästä hetkestä eteenpäin. Silloin täytyy myöskin ajatella se, että tässä toimitaan viisaasti, järkevästi, uhoamatta, julistamatta, ja annetaan myöskin sopeutumisaika tähän asiaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! En mitenkään voi katsoa, että tässä olisi kyse jostain vähäisestä liikenneturvallisuuden vaarantumisesta, kun muistamme, että vuosittain liikenteessä kuolee 425 ihmistä, (Ed. Vistbacka: 0,7 prosenttia!) 700 loukkaantuu vaikeasti ja 250—300 vammautuu pysyvästi liikenneonnettomuuksissa Suomen liikenteessä. (Ed. Mölsä: Mistä syystä?) Katson, että tämä on yksi esitys niistä 60:stä, joita on nimenomaan liikenneturvallisuusperustein esitetty toteutettavaksi. Eli en hyväksy sitä, että vielä odottelisimme, enkä todellakaan voi ymmärtää, miten liikennevaliokunnan vastuulliset jäsenet voivat näin välinpitämättömästi (Ed. Vistbacka: Voi voi!) suhtautua liikenneturvallisuuteen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä ed. Pulliaiselle valiokunnan puheenjohtajana vastauspuheenvuoron, mutta sen jälkeen aivan varmasti siirrymme puhujalistaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varapuheenjohtajamme nyt puhuu niistä valitettavista kuolemantapauksista ja vammautumisista, jotka koskevat koko liikenneturvallisuussektoria. Me puhumme tässä menettelyssä sen sijaan ajamisen todella uudesta kulttuurista, joka on jo ennakkoon ärsyttänyt kuljettajia niin, että meidän pitää tämä kynnys ylittää.

Arvoisa puhemies! Varapuheenjohtajamme on vähän pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tässä asiassa väärässä.

Katja   Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Harvoin eduskunta pääsee tekemään päätöstä sellaisesta asiasta, joka vaikuttaa niin suoraan kansalaisten turvallisuuteen kuin tämä nyt käsillä oleva päätös. Silloin, kun eduskunta tekee päätöksiä sosiaaliturvan tasosta tai puolustus- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä, ne vaikuttavat kyllä kansalaisten turvallisuuteen, mutta paljon isommalla ja hitaammalla tavalla. Silloin, kun puhutaan liikenneturvallisuudesta ja sen lisääntymisestä, todella on kysymys suoraan vaikuttamisesta. Sen tähden onkin varmasti totta, että tähän kyseessä olevaan lakiin on aika vaikea suhtautua kielteisesti, niin suoraan se vaikuttaa liikenneturvallisuuteen. Näinhän myöskin koko valiokunta eräin poikkeuksin ajattelee.

On erittäin hyvä, että edes tämä näistä useista esityksistä on eteenpäin menemässä. Mielestäni kuitenkaan poikkeuksia ei tulisi hyväksyä. Ammattikuljettajilla on jo nyt olemassa poikkeuksia liikenneturvallisuuteen. Minusta on aivan käsittämätöntä enkä ymmärrä sitä, minkä tähden esimerkiksi ammattikuljettajien ei tarvitse käyttää turvavyötä. Silloinhan on tietysti kysymys heidän omasta turvallisuudestaan. Jos taksikuski ajaa päin tolppaa ja lentää ikkunasta ulos, se on sitten, voi rumasti sanoa, oma vika. Mutta silloin, kun hän puhuu kännykkään, hän vaarantaa myös matkustajansa turvallisuuden.

On myös tutkittu, että kännykkä kädessä ajaminen, kännykkään puhuminen ajon aikana on itse asiassa vaarallisempaa kuin lievässä humalassa ajaminen, mikä osoittaa sen, miten vaarallista todella kännykän käyttäminen ajon aikana on. Sen tähden on hyvä, että tämä kielletään.

Minusta ed. Lapintien esittämät perustelut sille, minkä tähden poikkeuksia tähän lakiin ei tule hyväksyä, ovat oikeita. Niihin on helppo yhtyä. Hyvin monet kuljettajat ovat varautuneet handsfree-laitteiden tuloon jo silloin, kun hallituksen esityksestä alettiin puhua. Minultakin on matkan varrella jo monta kertaa kysytty, eikö se muka olekaan vielä voimassa. On toki niitä kuljettajia, jotka varmasti muutosvastarinnalla vastustavat eivätkä halua ottaa käyttöön tätä ja kysytään, millä ihmeen tavalla tätäkin taas voidaan edes valvoa, ajavatko ihmiset kännykkä kädessä. Mutta siinähän pätee tietysti sama kuin esimerkiksi turvavyön käytössä, että vaikeaahan sitä on jokaista autoa valvoa, mutta pistokokein asia on tarkastettavissa. Kysymys on tietysti myöskin onnettomuustapauksissa siitä, kenellä on vastuu.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan ed. Lapintien esitystä siitä, että tämä laki tulee voimaan ilman poikkeuksia elikkä hallituksen esityksen mukaisena.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän asian viime perjantaina varsin perusteellisesti. Siltä osin näihin valiokunnan eräisiin asioihin en sinällään puutu. Mutta ensinnäkin minua hämmästyttivät, kun en ole luonteeltani eikä taustani ole tutkija, hyvin monet erilaiset luvut, joita esitettiin asiantuntijoitten toimesta. Erään tiedon mukaan 0,7 prosenttia kuolemaan johtaneista onnettomuuksista todettiin aiheutuneen puhelimesta. Näin totesi eräs asiantuntija. Hän sanoi, että enemmän vakavia onnettomuuksia on aiheutunut siitä, kun on keskusteltu kuljettajan kanssa. Noin 20 prosenttia hänen kertomansa mukaan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista johtui alkoholista. Näin eräs asiantuntija totesi.

Itse en osaa ottaa niihin kantaa, koska en ole ollut tutkijana, niin kuin totesin. Eräässä asiantuntijalausunnossa todetaan, että matkapuhelimen käyttö lisää onnettomuusriskiä nelinkertaisesti. Sitten taas eräässä, sanottakoon suoraan, Liikenneturvan tutkimusmonisteessa 91/2001 sivulla 36, jossa yleisesti puhutaan, mitä puhuminen aiheuttaa ajon aikana, todetaan nimenomaan se, mitä täällä aikaisemmin todettiin, että nuorille kuljettajille aiheutuu vaaratilanteita. Mutta tässä todetaan suoraan, että tässä tutkimuksessa puhelimessa puhumisen yhteyttä onnettomuuksiin ei todettu, ja sitten sanotaan, että tutkimustietoa pitäisi saada enemmän puhumisen vaikutuksista etenkin taajamassa ajettaessa. Hyvin monenlaista tietoa tuli valiokunnassa.

Itse olen hyvin pitkälle samalla kannalla kuin puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan. Itse näkisin, että 24 a §:n 1 momentti, joka on nostettu asetuksen tasolta lakitasolle, olisi periaatteessa riittänyt, koska siinä nimenomaan todetaan, että tällaisia laitteita ei pidä käyttää siten, että häiritään muuta liikennettä, kuljettajan keskittymistä liikenteeseen, ajoneuvon hallintaa tai hallintalaitteiden käyttöä jne. Mutta niin kuin valiokunnassa todettiin ja ymmärtääkseni myös puheenjohtaja totesi, että kun tämä on ikään kuin tällainen eurooppalainen ilmiö nyt ja melkein joka maassa on lisätty kännykkä, niin olkoon näin sitten. Se on tavallaan ennakkoa, että kiinnitetään huomiota siihen, että kännykkä on erityisesti todella vaarallinen laite.

Mutta minä en jaksa ymmärtää, arvoisa puhemies, sitä, mikä ero on ajoneuvoon kiinteästi asennetun puhelinlaitteen ja esimerkiksi johdolla latauksessa olevan kännykän välillä. Minä en vain ymmärrä, mikä ero se voisi olla, mutta kun on nyt päädytty siihen, että nimeltään kännykkä oleva laite ei ole sallittu, niin se nyt menee siihen kategoriaan, että se kielletään ja toivon mukaan vasta ensi vuoden alusta, niin kuin 16 valiokunnan jäsentä esittää.

Minun mielestäni on sangen mielenkiintoista, että vasemmistoliitto kantaa silloin erityistä huolta, kun on kyse normaaleista kansalaisten mahdollisesti tekemistä rikkeistä taikka kun he joutuisivat tekemään rikkeitä. Tämähän on loppujen lopuksi vähän samanlainen laki kuin tyhjäkäyntilaki tai joku tupakan systeemiin liittyvä. (Ed. Rajamäki: Sitähän ei valvota sitä lakia ollenkaan!) — No ei, mutta kuinka paljon, ed. Rajamäki, kännykän käyttöä pystytään poliisituella valvomaan? Aika vähän loppujen lopuksi, jos se on alempana taikka muuta.

Kun valiokunta kuuli asiantuntijat ja näitä asioita pohdittiin, todettiin, ettei pidä ehdoin tahdoin lähteä siihen, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia laitetta ja sen hinta nousee, jos esimerkiksi lakiesitys on presidentin esittelyssä, ja jos se tulisi voimaan 1.6. Kyllä siinä moni joutuisi aika vaikeaan tilanteeseen. Mielestäni markkinatalous saa olla sellainen, että kilpailua on tuotteista ja sen jälkeen ilman mitään hintapiikkiä niitä voidaan hankkia, ja tekniikka kehittyy koko ajan. Mielestäni valiokunta lähti tältä osin todella järkevällä tavalla liikkeelle ja päästiin näinkin suureen yhteisymmärrykseen eli 16—1 siltä osin nimenomaan, kun se kuunteli asiantuntijoita, samoin kuin siltä osin, mikä liittyy vastalauseeseen, kun valiokunnan enemmistö siirsi voimaantuloa kahdella vuodella taksiliikenteen osalta määrätyissä tilanteissa. Pohjois-Karjalan osalta, jossa on yhteistyössä Soneran kanssa tehty yhteispalvelusysteemi, jossa on oma laitteisto, joka on hankittu, tuntuu oudolta, että nyt lainsäätäjän toimesta, juuri kun systeemi on tulossa voimaan, niin ne sijoitukset kaikki pantaisiin pois. Kyllä minä uskon näin, että ammattikuljettajan osalta, jos taksinkuljettaja ottaa vastaan jonkun puhelun, kun on reitillä, sieltä kylmäkaapista tai mitä nimitystä siinä käytetään, jonka kautta se automaattisesti tulee kuljettajalle tiedoksi, jos hän vastaa ja ottaa vastaan sen puhelun, niin ei se minun ymmärtääkseni vaaranna liikenneturvallisuutta. Kyllä siinä varmasti jotkut muut seikat ovat, joissa voidaan puhua paljon enemmän liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa sanoin, olen hieman hämmentyneenä kuunnellut niitä asiantuntijalausuntoja, joita tutkimusten osalta on esitetty, koska ne ovat vaihdelleet niin paljon. Nimenomaan erilaisista esityksistä, joita meille on annettu ja joista kerrottu 10 vuoden ajalta, eräs asiantuntija totesi, että 10 vuoden aikana 30 moottoriajoneuvossa olleen henkilön kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa on katsottu, että matkapuhelimen käytöllä on ollut osuutta. Siis 10 vuodessa 30 tapauksessa. Eli minun mielestäni kannattaisi joskus suhteuttaa näitä asioita eikä aina mennä sen mukaan, mikä sattuu olemaan sellainen niin sanottu juppiala. En halua väheksyä vaan haluan painottaa nimenomaan liikenneturvallisuutta, mutta minun mielestäni pitäisi ottaa aina järki käteen ja lähteä asianmukaisesti eteenpäin ja todeta ne todelliset vaaratilanteet, mitä liikenteessä on.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Vistbacka ihmetteli kovasti, miksi juuri erityisesti tämä matkapuhelin on otettu tänne kiellettyjen välineiden joukkoon niin, että sitä ei saa kädessä pitäen käyttää. Onhan se nyt aivan selvästi tullut esille, maalaisjärki tai kaupunkilaisjärkikin sen jo sanoo, että kännyköiden määrä on lisääntynyt niin räjähdysmäisesti, että viimeisen 10 vuoden ajan tilastosta puhuminen on silkkaa sumutusta. Kun itse mietitte vaikka aikaa 10 vuotta taaksepäin ja sitä, miten yleisiä kännykät silloin olivat, puhumattakaan siitä, miten paljon niitä käytettiin autoissa, niin ei voikaan olla olemassa tilastoa laitteesta, joka räjähdysmäisesti lisääntyy koko ajan ja jonka käyttö on koko ajan tulevaisuudessa yhä yleisempää. Sen vuoksi juuri tätä lakia tarvitaan ja vielä välittömästi, koska tämä tilanne etenee niin nopeasti ja muuttuu koko ajan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän tässä vastauspuheenvuorokeskustelussa vielä vastauspuheenvuorot edustajille Rajamäki, Hemmilä ja Vistbacka, ja sen jälkeen menemme takaisin puhujalistaan.

Kari   Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös hivenen hämmentyneenä kuuntelin ed. Vistbackan perusteluja valiokunnan mietinnölle, koska kiistatta on jo pitkään, paljon ennen kuin tästä on edes lainvalmistelua ruvettu tekemään, ollut tiedossa selvästi kännykän käyttöön liittyneitä onnettomuuksia. Kaikista ei todistajia eikä tutkimustietoa tietenkään myöskään voi olla.

Toinen asia on se, että jos kännykän käytön sanotaan lykkäystä ja myöskin valikoitavuutta lähdetään perustelemaan kilpailutilanteella ja laitteiden markkinahintatarkastelulla, niin kyllä minusta olennainen asia on turvallisuuslähtökohta. Koko tämä esitys on sitten valitettavasti jäämässä aika erikoisten argumenttien alle. Ammattiliikenteeseen, nimenomaan henkilökuljetukseen ja siihen puoleen pitää suhtautua erittäin vakavasti liikenneturvallisuusnäkökohdiltaan, oli se sitten taksi, linja-auto tai raskaiden, vaarallisten kuljetusten parissa olevaa kuljetustoimintaa. Ei siihen voi suhtautua lievemmin kuin yksityisautoilun (Puhemies koputtaa) puolella asetettaviin vaatimuksiin, vaan siihen liittyy erittäin suuria riskejä.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti hyvä, että kaikki ne toimet, mitkä osaltaan parantavat liikennetuvallisuutta, tehdään. Tässä talossahan niitä voidaan tehdä. Mutta siinä mielessä ed. Vistbacka on kyllä oikeilla jäljillä, että kyllä kuitenkin tämä laki tuolla käytännössä tieliikenteessä ja nimenomaan valvovan viranomaisenkin näkökulmasta varmasti on aikalailla kuitenkin semmoinen silmänlumelaki. Elikkä ei tätä kyllä tosiasiassa käytännössä kovin hyvin pystytä valvomaan. Mutta katsotaan nyt, mikä tästä sitten poliisinkin näkökulmasta on tuloksena ja erityisesti liikenneturvallisuuden näkökulmasta.

Sen haluaisin vielä tuoda esiin ja sitä korostaa erityisesti, että nykylainsäädännön voimassa ollessakin on tilanne se, että ei kuljettajalta sallita mitään semmoisia temppuja eikä toimia ajosuorituksen aikana, jotka ovat omiaan vaarantamaan liikenneturvallisuutta. Tässä asiassa ei tarvittaisi nyt erillislakia.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri näin, miten ed. Hemmilä totesi ja minkä omassa puheenvuorossani sanoin: periaatteessa riittäisi 24 a §:n 1 momentti. Minä vaan ihmettelen ed. Lapintien oivalluksia siitä, mitä eroa on esimerkiksi sillä, että minulla on autossa kiinteästi asennettu puhelinlaitteisto ja minä puhun siihen ja käytän sitä, ja sillä, että se on kännykkä, joka on johdon päässä. Ed. Rajamäelle sanoisin, että puheenvuoronne osoittaa sen, että ette ole syvällisesti perehtynyt mietintöön ettekä ainakaan ole kuunnellut asiantuntijoita, koska nimenomaan ammattiautoilijoiden osuus koskettaa ainoastaan ja vain sitä kokeilua, joka on alkanut Pohjois-Karjalassa.

Tero Mölsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lainsäädäntö, jota hallitus esittää, koskee lähes kaikkia tiellä liikkujia. Siten ymmärtää myös tämän keskustelun ja mielenkiinnon, jota tätä asiaan kohtaan on.

Kun kysymyksessä on liikenneturvallisuus, oppositio ei tässä suhteessa eroa hallituspuolueesta. Olemme tämän hallituksen esityksen kannalla olleet valiokunnassa ja tuemme kaikkia toimintoja, jotka parantavat liikenneturvallisuutta. Kuten täällä on todettu, tämähän on yksi osa siitä suunnitelmasta, joka hallituksella on liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi, ja nimenomaan ensimmäinen toimenpide, joka tähän suunnitelmaan liittyy.

Täällä on vähätelty sitä, että kännykän käyttö on aiheuttanut onnettomuuksista vain joitakin prosentin osia, mutta tilastojen mukaan on kuitenkin niin, että nämä 30 onnettomuutta, jotka on kirjattu vuosilta 1991—2001, ovat kaikki johtaneet kuolemantapaukseen. Kirjaamatta ovat ne tapahtumat, joista on johtunut aineellisia vahinkoja, ja näin ollen tämä lukema on todella paljon suurempi kuin tämä mainittu 30. Edelleen on todettu, että nimenomaan 90-luvun aikana ne onnettomuudet, jotka johtuivat nimenomaan matkapuhelimen käytöstä, ovat selvästi olleet lisääntymään päin.

Lopputulema, joka tähän lainsäädäntöön liittyy, on se, että tiukennuksia tulee tavallaan kahta kautta. Täällä ed. Vistbacka totesi, että 1 momentti olisi riittänyt tämän asian hoitamiseksi, ja laajasti tulkiten voidaan näin ajatellakin, mutta tässä tapauksessa 2 momentti on kirjoitettu, koska 1 momentti tarkoittaa kaikkea muuta viestintälaitteiden käyttöä ja sitä, että ne eivät saa häiritä liikenneturvallisuutta eikä ajamista liikenteessä. Tällainen momentti on aikaisemmin ollut asetuksessa, ja kun se nyt nostetaan nimenomaan lakitasolle, on selvää, että se tulee saamaan erilaisen merkityksen kuin aikaisemmin.

Merkittävämpi kysymys on 2 momentti, jolla nimenomaisesti halutaan korostaa sitä, että matkapuhelin on väline, jonka käyttö ilman kädet vapauttavaa laitetta on ajon aikana kielletty. Käytännössä se, että se on kirjattu eri momenttiin ja mainitaan erikseen, on osoitus siitä, että lainsäätäjä todella katsoo, että tämä väline, kuten varapuheenjohtaja Lapintie totesi, joka on yleistynyt viime vuosina aivan häkellyttävällä tavalla, on väline, jonka käyttöä ajon aikana nimenomaan lainsäätäjä haluaa rajoittaa.

Itse myös kiinnitin huomiota lain käsittelyn aikana tietoon tulleeseen englantilaiseen tutkimukseen — en tiedä sen luotettavuutta, mutta joka tapauksessa sellainen on julkaistu — joka lähti siitä, että jopa puhuminen matkapuhelimeen ajon aikana lisää merkittävästi liikenneturvattomuutta, jopa enemmän kuin alkoholin käyttö. Tämä vertaus sinänsä on aika häkellyttävä ja osoittaa vain sitä, että erilaisia tutkimuksia tästä asiasta voidaan eri puolilla maailmaa tehdä.

Oikeastaan merkittävimmäksi asiaksi muodostui viime kädessä se, ketkä ja mitkä ryhmät tästä asiasta vapautetaan ja minkälaisia siirtymäsäännöksiä tähän tulee. Minusta kuitenkin ed. Lapintie hiukan erikoisella tavalla tulkitsi valiokunnassa käytyä keskustelua, kun hän lähes sanatarkasti totesi, että valiokunta oli vapauttamassa ammattiliikenteen lain vaikutuspiiristä. En ymmärrä, mistä tällainen tulkinta tulee. Valiokunta keskusteli toki monista asioista, mutta missään vaiheessa ei edes mitattu sitä, mitä mieltä valiokunta loppujen lopuksi tästä asiasta oli. Tällainen asia tuli esille, mutta valiokunnan nimiin sitä on turha minusta laittaa.

Ne rajaukset, jotka lainsäädännön voimaantuloon tulivat, ovat minusta pitkän harkinnan jälkeen asiallisesti syntyneitä. Se, että laki tulee voimaan vuoden 2003 alusta, ei viime kädessä lisää merkittävästi sitä aikaa, jona handsfree-laite tulee hankkia. Kuitenkin se antaa tarvittavan hengähdystauon. Tarkoituksena oli mahdollisimman nopeasti saattaa laki voimaan, niin kuin täällä on todettu, että pitäisi kesäksi saada voimaan, mutta kyllä on ihan selvää, että melkoinen ruuhka olisi ollut paitsi laitteita myyvissä liikkeissä myös laitteita asentavissa firmoissa, että olisi pystytty lain mukaisesti liikenteessä liikkumaan.

Toinen, ehkä merkittävämpi siirtymäsäännös koskee kahden vuoden siirtymäaikaa, joka koskee maaseudun taksiliikennettä, joka ei ole taksiradiotilauskeskuksen piirissä, ja toisaalta Pohjois-Karjalan tilannetta, johon on viitattu. Kysymys on todella marginaalisesta joukosta ammattikuljettajia, joille matkapuhelin on ammatinharjoittamisen väline. Sen takia minusta on kohtuutonta lähteä siitä, että pakotetaan tavallaan tällainen pieni joukko, joka on ammattia harjoittamassa ja välinettä käyttää siihen, siitä nopealla aikataululla luopumaan.

Arvoisa puhemies! Katson kuitenkin, että teknologian nopea kehitys tällä alueella nimenomaan johtaa siihen, että tästä lainsäädännöstä väkisinkin tulee tietyllä lailla ylimenokauden laki. Katson kuitenkin, että tällä kertaa se on täysin välttämätön johtuen juuri siitä, että matkapuhelinten lukumäärä on räjähdysmäisesti kasvanut. Sama tilanne on myös monissa muissa Euroopan maissa. Tällä lailla tulee olemaan ensisijaisesti ohjaava vaikutus sille, että matkapuhelimen käytöstä luovutaan liikenteessä. Toisaalta katson, että laki tulee nopeuttamaan nimenomaan laitekehitystä, enkä katso, että kovin kaukana on myöskään aika, jolloin auton valmistajat lähtevät siitä, että tällaisia matkaviestimiä on kiinteinä asennuksina autoissa, kun ne liikkeestä hankitaan.

Eero  Lämsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Mölsä toi jo varsin paljon esille perusteluja. En lähde niitä tässä sen enempää toistamaan, mutta haluan kuitenkin tuoda tähän vähän omia näkemyksiäni.

Lakihan sai tavallaan alkunsa valtioneuvoston periaatepäätöksestä ja Liikenneturvallisuussuunnitelmasta 2001—2005, jota valiokunta käsitteli. Sen tiimoilta ikään kuin haarukoitiin, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka pitäisi mahdollisimman nopeasti saattaa lainsäädäntötasolle. Siinä tuli yhtenä, voisi sanoa, ihan keskeisimpänä asiana matkapuhelimen käytön rajoittaminen ajon aikana, ja tämä myös on käsittääkseni pohjana sille, että hallitus tämän lakiesityksen antoi.

Matkapuhelimen käyttöähän on rajoitettu jo hyvin monissa unionin jäsenvaltioissa, mutta ei Suomessa. Kännykkätiheys on, niin kuin tiedetään, Suomessa suurin oikeastaan maailmassa. Onnettomuustilastoja on tehty, ja, niin kuin on tullut esille, vuosien 1991—2001 eli 10 vuoden tilasto osoittaa varsin vähäistä lukua eli 30:tä onnettomuutta, jotka ovat johtaneet kuolemantapauksiin.

Ed. Lapintie toi kyllä ihan oikein esille sen, että tilasto ei välttämättä anna oikeaa kuvaa, koska matkapuhelimen käyttö on valtavasti tilaston loppuvuosina lisääntynyt ja myös sen jälkeen. Joka tapauksessa tässä on otettava huomioon myös se, että niin sanottuja läheltä piti -tilanteita on varmasti tullut itse kullekin meistä, jotka autoilemme ja käytämme matkapuhelinta ajon aikana.

Minusta tämä laki on luonteeltaan signaalilaki. Tässä on ongelmana valvonta, minkä ed. Hemmilä toi esille. Joka tapauksessa pitemmällä tähtäimellä tämä tulee parantamaan liikenneturvallisuutta, ja siinäkin mielessä tämän lain säätäminen on tärkeää.

Siirtymäaikakysymys oli yksi, mikä valiokuntaa puhututti ehkä eniten. Minusta tämä lopputulema, että siirtymäajat tulivat niin, että laki astuu voimaan vuoden 2003 alusta, on hyvä. Sitten siitä on kaksi vuotta siirtymäaikaa vielä maaseututakseille, joiden on muuten mahdoton hoitaa taksipalvelua, tilauksia, vaan ainoastaan vain kännykän kautta tämä voidaan joustavasti toteuttaa. Myös heidän puoleltaan on tullut viestejä, että kahden vuoden siirtymäaika on sellainen sopiva, jona aikana varmasti tämä teknologia kehittyy niin, että myös takseissa voidaan tilaukset hoitaa ilman nykyisenlaista kännykänkäyttöä, ja sinne näitä lisälaitteita voidaan sitten joustavasti asentaa.

Ihmettelen kyllä ed. Lapintien vastalauseen sanomaa, että lain olisi pitänyt tulla mahdollisimman nopeasti eli kesäkuun 1. päivä jo voimaan, kun yleensäkin tällaisiin lakeihin liittyy siirtymäaikoja, jolloin kansalaiset voivat hankkia niitä laitteita, mitä laki edellyttää. Viittaan esimerkiksi yhteen tieliikennelakiin liittyvään asetukseen, jota muutettiin niin, että ylileveät laitteet ja koneet on merkittävä kilvin tai valolaittein. Tämä ei ollut eduskunnan käsittelyssä, koska se oli ministeriön asia, kun oli kysymys asetuksesta, mutta siihenkin tuli puolen vuoden siirtymäaika, joka antoi mahdollisuuden näitä laitteita hankkia. Jos tämä olisi tullut voimaan kesäkuun alusta, olisi oltu siinä tilanteessa, että näitä laitteita ei olisi ollut saatavissa riittävästi. Ei ole kyllä oikein kansalaisia kohtaan, että niitä laitteita ei ole. Vuoden loppuun saakka nyt on aikaa näitä laitteita hankkia. Tämä antaa mahdollisuuden, että nyt autoilijat voivat varautua hankkimaan näitä laitteita ja että niitä on myös sitten riittävästi eikä synny sellaista rahastustilannetta, että ne olisivat sitten todella kalliita hankkia.

Itselläni on sellainen kokemus, että joku nappi korvaan -systeemi ei ole mikään hyvä. Nyt odottaisi, että laitevalmistajat todella miettivät, minkälaisia parhaat, toimivimmat ja turvallisimmat laitteet olisivat. Tietysti kiinteät mikrofonijärjestelmät ovat niitä turvallisimpia ja parhaimpia, mutta se on tietysti hintakysymys ja asennuskysymys. Onneksi tässä on siirtymäaika, että niihinkin on sitten mahdollisuus varautua.

Eli kokonaisuutena: Olen ollut alusta lähtien tämän asian kannalla, että tähän tulee puuttua. Minusta liikennevaliokunnan niin sanottu aikaansaannos on nyt riittävän hyvä ja vastaa varmasti parhaiten sitä tarkoitusta, mitä tällä on lähdetty hakemaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Lämsä jätti nyt kyllä kertomatta sen, että ministeriö nimenomaan oli selvittänyt mahdollisuutta, että laki tulee voimaan 1.6. Se oli ministeriön esitys, ja perusteluna oli se, että on kovasti erilaisia tienkäyttäjiä ja erilaisia kännykkään puhujia. Ei suinkaan jokainen suomalainen autolla ajaja tarvitse mitään kiinteää handsfree-laitteistoa, vaan kyllä tilapäiseen käyttöön aivan hyvin olisivat riittäneet vaikkapa nyt nämä halveksitut korvanapit, niin kuin tässä on käynyt ilmi, että niitä ei muka arvosteta, mutta joillekin ne ovat aivan sopiva ratkaisu.

Sen lisäksi ed. Mölsä totesi, että lain siirtymäaikaa oli pakko pistää näin kauas sen takia, että muuten ei lain mukaisesti voi ajaa autoa. Kyllä voi, mutta ei olisi voinut puhua kännykään muuta kuin pysäyttämällä auton. Nyt on turha väittää, että tässä yritetään lain rikkomista suosia, kun lakia voi kyllä noudattaa, jos tahtoa on.

Eero   Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai voidaan käyttää kännykkää, jos auto pysäytetään. Se olisi tietysti sitten edellyttänyt sitä, koska näitä laitteita ei olisi ollut. Mutta jokainen meistä tietää sen, että se aiheuttaa myös oman vaaratilanteensa tuolla liikenteessä, kun kännykkä soi ja joudutaan sitten auto pysäyttämään ja siirtämään se tien sivuun. Ei se ole liikenneturvallisuuden kannalta ollenkaan hyvä vaihtoehto. Vaikka ministeriöstä nyt tuli näkemyksiä, että näin voitaisiin tälläkin siirtymäajalla toimia, niin kyllä tämä liikennevaliokunnan osalta oli monelta osin ja hyvin harkitusti harkittu asia, että nämä siirtymäajat tässä tarvitaan.

Tero   Mölsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki näin on, kuten ed. Lapintie totesi, että pakko ei ole puhelimeen vastata. Mutta tilanteessa, jossa tavallaan laki on voimassa, että tarvitaan tällainen kädet vapauttava laite, eikä niitä ole saatavissa, tai jos on saatavissa, niin ei riitä asentajia, ja kun kuitenkin tiedetään, että liikenteessä on tänä päivänä useimmilla matkapuhelin mukana, niin kyllä minusta tietoisesti tällä tilanteella olisi tehty lain rikkojia. Tilanne vain on se, että kun lakia säädetään, niin kyllä tämä tilanne on syytä ottaa huomioon. Minusta näissä siirtymäajoissa se on nyt otettu huomioon.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin ajattelin, että en tätä totea, mutta kun varapuheenjohtajamme ratsastaa nyt ministeriöllä koko ajan, niin kerron hänelle:

Sen jälkeen, kun mietintö oli saatu valmiiksi, kävin vielä kerran ministeriön kanssa keskustelun. Ministeriöstä sanottiin minulle valmistelijoitten toimesta yksiselitteisen selvästi, että on erittäin hyvä, että se on nyt näin, niin että voidaan rauhallisesti saada tämä voimaan niin, että tästä ei provosoida sellaista keskustelua, joka tavallaan jo pilaa koko tämän käyttöönoton.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Liikenneturvallisuus on niin tärkeä asia, että siihen tulee eduskunnankin suhtautua vakavasti. Viime vuosien huono onnettomuustilastojen kehitys on aikaansaanut sen, että liikenneturvapaketti on runsas vuosi sitten tuotettu ja siinä on ollut esityksiä. Ne ovat pääasiassa kieltoja, tiukennuksia ja rajoituksia, kuten meille suomalaisille yleensä on tapana tuottaa. Turvapaketin päätavoite on ollut ajonopeuksien alentaminen ja muiden rajoitusten lisäys, ja kokonaan on unohtunut liikenteen sujuvuus, kuljetusten nopeus ja joustavuus. Liikenneturvapaketin toteuttaminen onkin kohdannut monia vastustuksia, ja tämä niin sanottu kännykkälaki onkin paketin ainoa konkreettinen toteutuva osa tähän mennessä. Tässä on kiellon lisäksi kysymys myös asennekasvatuksesta, ja se on hyvä asia, sillä kännyköiden määrä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen hyvin voimakkaasti. Tämän lain turvavaikutukset jäänevät kuitenkin melko vähäisiksi. Lakiesitykseen sisältyy myös ristiriitaisuutta, kuten aikaisemmin on todettu. Tällaiseen puheluuriin puhuminen ja sen kuunteleminen johdon päästä on sallittua, sen sijaan samasta telineestä johdottoman kännykän ottaminen korvalle on kiellettyä.

Sitten asia, joka on keskusteluttanut kovasti, on tämän lain voimaantulo. Itse pidän tätä siirtymäaikaa välttämättömänä. Tämä laki astuu voimaan toivon mukaan 1.1.2003 ja se tuo mahdollisuuden silloin hallitusti hankkia ja asentaa kännyköitä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. T. Seppälä, 2 minuuttia. Nyt pitäisi siirtyä puhujakorokkeelle.

Puhuja:

Viimeinen lause lähtee liikkeelle, arvoisa rouva puhemies! — Tämä mietintö on juuri niin hyvä, kuin tästä asiasta on ollut saatavissa, ja se tulee omalta osaltaan myöskin viemään teknistä kehitystä eteenpäin ja lisäämään sitä kautta liikenneturvallisuutta.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! En minäkään malta olla puuttumatta kännykkäkeskusteluun, kun kokonaisuutena tieliikennelain muuttaminen viestintälaitteiden kohdalta varmasti tulee olemaan vielä meidän edessämme paljon pitempään kuin pelkkä kännykkäasia. Tällä tavalla koko liikennekulttuurin turvallisempi näkökohta pitää saada sitten kokonaisuutena kuntoon. Matkapuhelimen käyttäminen ajon aikana kädessä pitäen on kielletty monissa Euroopan maissa. Täällä monissa muissakin puheenvuoroissa on tullut esiin, että puhelinta voi sitten kuitenkin käyttää ja toimia handsfree-laitteella.

Lakiesityksessä kuitenkin sallitaan kiinteän luurin käyttö, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa tuli esiin. Mikä on se ero sitten, että johdolla kiinnitettyä kännykkää ei voisi käyttää? Ainoana erona mielestäni on se, että käsipuhelimen voisi heti hyvin helposti ottaa mukaansa. En jaksa ymmärtää sitä, että johdolla kiinni oleva on hyvä, mutta että se olisi pelkästään kädessä, ei ole hyvä. Toinen ongelmakohta on tietysti se, mikä täälläkin on tullut hyvin usein esiin, eli siirtymäajan merkitys. Vieläkin minua pikkuisen mietityttää se, onko siirtymäaika nytkään tarpeeksi pitkä, jotta kaikki, jotka haluavat, voivat nämä laitteet asennuttaa. Varmasti tulee vielä erilaisia ongelmia, että saadaan näitä laitteita jokaiseen autoon, mihin niitä tarvitaan.

Vielä valiokunta päätyi keskustelussa taksipuoleen. Taksiluvan nojalla harjoitettavassa henkilöliikenteessä kuljettajat, joilla ei ole taksiradiokeskusta — monia muitakin taksiyrittäjiä on, jotka pyörittävät yritystään kotipuhelimen kautta ja sitä kautta siirrolla sitten autoon, samanlaisia tilanteita tulee vastaan — saisivat käyttää matkapuhelinta kädessä. Verrattavia ammattiryhmiä on varmasti paljon muitakin, joiden toiminta on paljolti kiinni matkapuhelimesta ja puhelimeen tulevista vastaavanlaisista tilauksista ja ohjeista kuin takseillakin, esimerkiksi ammattimainen tavaraliikenne.

Tällä perusteella olisin sitä mieltä, vaikken esitä mitään, että siirtymäaikaa olisi voitu pidentää ja ottaa sitten niin sanottu handsfree-toiminto yhtä aikaa käyttöön kaikissa ajoneuvoryhmissä ja myöskin kaikille ammattiryhmille. Ei tarvitsisi lähteä miettimään sitten, kuka saa siinä puhua ja kuka ei.

Marjukka Karttunen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä handsfree-pakko on liikenneturvallisuustyöryhmän muistiosta, ja olen sitä mieltä, että jos todella olisi haluttu vähentää tieliikennekuolemia, silloin oikeampia menetelmiä olisivat olleet esimerkiksi teitten kallistusten tarkastelu ja niiden korjailu. Olen ymmärtänyt, että jopa ihan uusia teitä rakennetaan, joihin tulevat kallistukset ihan väärin, että ne ohjaavat kuskia mutkasta ulospäin. Olisi tullut satsata joustaviin kaiteisiin ja joustaviin pylväisiin tämän sijasta. Vuosina 91—98 oli noin 2 200 kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta ja niistä noin 20:ssä todettiin, että kännykkä oli varmasti ollut osallisena, eli säädämme lakia, joka näissä onnettomuuksissa on alle prosentin. Meille on tulossa monenlaisia muita laitteita tieliikenteeseen autoihin, gps-paikantimet sun muut ajotietokoneet. Täällä on sanottu, että kun kännyköiden määrä kasvaa autoissa niin kovaa vauhtia, mitä sitten, kun ajotietokoneitten määrä kasvaa. Me varmasti kiellämme sitten niidenkin käytön täällä seuraavaksi.

Itse olen todennut omassa ajamisessani, että paljon vaarallisempaa tieliikenteessä on se, että lapsi istuu takapenkillä ja huutelee, että "äiti kato, äiti kato" tai aikaisemmin, että ojenna tutti autoon, mitä tahansa. Niille, jotka tupakoivat, tupakka on hyvin vaarallista. Ystäväni sai sakot siitä, kun hän tuijotteli minihametyttöjä keväällä, joten kaupungissa voitaisiin tehdä lakialoite ja kieltää minihameet, koska ne ovat tosi vaarallisia tieliikenteessä.

Olen sitä mieltä, että tästä laista, kun se nyt tehdään, tulee lähinnä tämmöinen valistuslainomainen, koska kukahan sitä sitten pystyy valvomaan, onko poliiseilla resurssit vahtia, kun rapsuttaa korvaa, oliko siinä kännykkä vai kutittiko korva oikeasti.

Mikä tulee sitten olemaan sanktio verrattuna esimerkiksi rattijuopumukseen? Kumpi on pahempi teko: puhua ajaessa kännykkään vai ajaa humalassa? Tarkistin juuri, että vuonna 2001 kuolemaan johtaneista kolareista joka neljännessä epäiltiin, että kuljettaja on ollut humalassa. Mielestäni tätä on paljon tärkeämpää valvoa kuin sitä, puhuuko kännykkään.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pienten taksiasemien osalta saatiin siirtymäaika, koska useimmiten meillä taksiyrittäjätkin ovat mies ja taksi -systeemillä ja pienissä kunnissa on hyvin kallista sitten ottaa taksidatalaitteet käyttöön. Tämä on sitten pienyrittäjäystävällistä, että heillä on aikaa siirtyä uuteen järjestelmään, koska esimerkiksi Liedossa toimii taksin tilaaminen niin, että kun viimeinen kuljettaja lähtee kopista pois, sen jälkeen puhelut ohjautuvat sitten kuljettajan kännykkään.

Aikataulusta muuten en ymmärrä, miksi tässä olisi ollut niin kovasti kiire, että tämä laki olisi pitänyt saattaa jo vuodenvaihteessa voimaan. Se voisi johtaa keinotekoiseen hinnannousuun, siihen, että laitteita ei ole välttämättä saatavilla. Minun mielestäni vuodenvaihde on sitten luonnollinenkin aika siirtyä tähän lakiin.

Muuten olen sitä mieltä, että ehkä sitten olisi voitu säätää semmoinenkin laki, että aina ajaessa molemmat kädet pitää olla ratissa tai toinen käsi ratissa ja toinen vaihdekepissä. Sitten ei ainakaan pysty tekemään mitään muita korvaavia toimintoja.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Uskoisin tämän lain käsittelyssä olevani jonkinlainen ammattilainen. Olen käyttänyt näitä laitteita siitä asti, kun autoihin puhelimia tuli vuonna 78 tai 79. Jompikumpi vuosi oli, jolloin tuli ensimmäiset puhelimet autoon. Silloin kyseessä olivat arp-puhelimet, jotka olivat luurin päässä taikka sanotaan johdon päässä. Käteen otettiin kunnon luuri, jota toki joutui näppäilemään ja haeskelemaan niitä lukuja sitten, kun keskukseen yhdistäminen ei käynytkään hetkellä millä tahansa, vaan täytyi aina hakea oikea taajuusalue ja katsella ensiksi kartasta, millä kohtaa olet ja mikä taajuusalue on kulloinkin kyseessä, jolloin sait yhteyden keskukseen. (Ed. Virén: Se on menneisyyttä!) — Se on menneisyyttä, mutta se oli 70-luvun lopulla, jolloin näitä puhelimia alettiin autoissa käyttää. Senkin jälkeen on tullut varmasti pari miljoonaa kilometriä ajettua ja myöskin käytettyä erilaisia vempeleitä. On ollut monenlaista puhelinta autoissa.

Joskus 90-luvun puolivälin jälkeen tuli sitten kännykkä, joka oli vain pelkästään kännykkä. Joskus niitä oli kaksikin siinä, sekä oma että työnantajan kännykkä, jotka pidettiin kojelaudalla.

Tässä on tänään kuullut monenlaista kuviota siitä, onko helpompi pitää luuria vai kännykkää kädessä. Omakohtainen kokemus on, että näin isoon kouraan luuri sopii ainakin hyvin ja se pysyy paremmin tukevasti kiinni korvalla, mutta kyllä se kännykkäkin pysyy, enkä näe siinä erityisesti raskaan liikenteen kohdalla mitään vaaraa. Päinvastoin muistan eräitä ja useitakin öitä 80-luvulla, kun on satoja öitä joutunut valvomaan ja kulkemaan ja miettimään, miten pysyt hereillä ja miten pysyt valveilla aamuun asti taikka siihen asti, kun sinun pitäisi olla perillä. Kun puhelin soi, jotkut saattoivat jopa tunninkin lörpötellä puhelimeen. Kyllä minä sanon, että siinä oli liikenneturvallisuus huomattavasti korkeammalla, kuin jos minä olisin ollut ilman sitä puhelinta ja koettanut nuokkua siinä ratissa. Minusta raskaan liikenteen kohdalla tässä on myöskin niin päin hyvinkin monesti, että se on turvallisuutta parantava tekijä erityisesti yöaikaan, kun siihen puhelimeen puhut.

Olemme viime aikoina toki kuulleet, viime vuonnakin useista tapauksista ja edellisvuonna, joissa on ilmoitettu onnettomuuden syyksi, kun auto on ajautunut ojaan ja metsikköön, että kuljettaja on roplannut radiota oikealle asemalle, mutta nämä ovat yksiä huuhaajuttuja, elikkä kyseessä on aivan selviä luomihalvauksia, joissa kuljettaja on nukkunut, mutta on antanut syyksi, että on pistänyt radiota kohdalleen. Paikallisen työsuojelutarkastajan kertoman mukaan esimerkiksi Pirkanmaan alueella viime vuonna lähes kaikki ojaan johtaneet suistumiset johtuivat siitä, että kuljettaja torkahti tai suorastaan nukkui nimenomaan raskaan liikenteen kohdalta. Elikkä kyllä ongelma on suurempi siinä kuin jossain kännykän käytössä.

Olisinkin toivonut liikennevaliokunnan kohdalta, että olisitte laskeneet ammattiliikenteen kokonaan pois kännykän käyttökiellosta. (Välihuuto) — Minun mielestäni siinä on niin iso ero. Kyllä minä tiedän, kun minä ajan liikenteessä. Kun henkilöautoilijat menevät, he huuhailevat kyllä kaistaa vähän sinne sun tänne, kun sen näkee takaa, että siellä puhutaan. Mutta yhdenkään rahtivehkeen, isomman yhdistelmän tai linja-auton en ole nähnyt kulkevan sillä tavalla, että kuljettaja puhuisi puhelimeen, sillä tavalla toki kyllä, että siellä nukutaan, mutta se on sitten yleensä yöaikaan.

Muitakin tästä liikenneturvallisuuspaketista olevia esityksiä olisi ollut varmasti tähdellisempiä ja tärkeämpiä ottaa esiin kuin tämä niin sanotun kännykän käyttökielto ilman handsfree-laitteita. Mutta toki ymmärrän sen kyllä, että pelkän ammattiliikenteen rajaaminen tästä ulos voi olla vähän hankalaa. Mutta ehdottomasti olen kyllä sitä mieltä, että ei tällä mikään hengenhätä ole eikä tällä pelasteta yhtään ihmishenkeä. Siitä olen kyllä varma. Uskon, että voi käydä ihan yhtä hyvin toisin päin, kun tämä kielletään. Voi olla myöskin niin, että ei tätä pysty kukaan valvomaan.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! En tiedä, liekö ihan oikein, että tätä lakia vähän moittii, kun itse olin sitä myöskin lähes yksimielisesti hyväksymässä, mutta ehkä voidaan nyt muutama sana vaihtaa. Tämä on sitä samanlaista liian tarkkaa lainsäädäntöä kuin tieliikennelaissa nyt yleensäkin kaiken kaikkiansa on ollut. Julkaistaan sellaista niin sanottua vihreää kirjaa, jossa on 200—300 sivua. Ainakin ennen vanhaan se meni vanhaksi kolmen neljän vuoden kuluessa täysin, mikään ei pitänyt siinä paikkaansa. Liikenneministeriökin siihen aikaan oli hyvin innokas aina muuttamaan, milloin muutettiin mitäkin lampun asentoa erilaiseen astemäärään jne.

Tämä liittyy vähän samaan asiaan. Joku aika sitten muutettiin lakia sillä tavalla, että kun poliisiauto on saattueessa keskellä, se saakin ajaa siellä ylinopeutta pitämättä vilkkuja ja äänimerkkiä päällä. Kyllä sekin oli melkoinen muutos. Tämä on samassa sarjassa. Jos aiheuttaa vahingon, tämän samaisen lain pykälän ensimmäinen kohtahan olisi siinä mielessä riittävä rangaistuspykälä. Siinä todellakin kielletään jo, että ei saisi näin menetellä. Tätä nyt haluttiin täsmentää.

Mutta täytyy myöntää itsekin, että niin tyhmä olen minäkin autoilijana, että jos tätä lakia ei nyt olisi olemassa, en osaisi lopettaa kännykällä soittamista kuin sen jälkeen tietysti, kun tämä tulee voimaan. Pitäisi ehkä yrittää lopettaa jo aikaisemmin ja ottaa siitä opiksi. Tosiasiahan on, että soittaminen kännykällä ja viestin lähettäminen kyllä vaarantavat liikennettä. Siitä ei päästä mihinkään. Mutta niin kuin sanottu, tieliikennelain puitteissa samainen asia voitaisiin muutoinkin rangaista.

En ihan usko siihen, kun sanotaan, että 0,7 tai yksi tai kaksi tai kolme tapausta vuodessa olisi pelkästään aiheutunut tämän vuoksi. Kyllä kuolemantapausta itse kukin kaunistelee, vastapuoli, joka vahingon on aiheuttanut, jos kerta itse ei ole kuollut kuitenkaan.

Kun ed. Rönni edellä sanoi, että on aika hämmästyttävää se, että vastaamisen me kuitenkin kielsimme, ei sillä nyt suurta merkitystä ole. Täällä on varmasti moni puhunut siitä, että jos joku tällainen samanlainen mötikkä on kaapelin päässä ja siihen vastaa, miksikä se tulee, jos sitä kaapelia ei ole siinä ollenkaan. Itse olisin kannattanut kyllä sitä asiaa enempi ja yritin siitä puhuakin, että kännykällä soittaminen ja viestin lähettäminen olisi kielletty mutta vastaaminen olisi ollut sallittua.

Toisaalta esitin kyllä myöskin sitä, kun suomalainen on kuitenkin aika lailla lakia, kieltoja ja käskyjä noudattava — tuskin monessa maassa niin paljon kieltoja ja käskyjä onkaan kuin Suomessa — tämän pykälän olisi voinut säätää sillä tavalla, että se todellakin kielletään tämän pykälän perusteella, mutta tieliikennelain asianomaiseen kohtaan olisi laitettu rangaistussäännös, että se ei kuitenkaan olisi rangaistavaa. Kyllä ihmiset pyrkisivät sitä noudattamaan siitä huolimatta, ei kaikista asioista tarvitsisi rangaistusta ollakaan. Niin kuin sanottu, vaikka tämä sinänsä ei olisi rangaistavaa, kun aiheuttaa liikennevahingon, kyllä siihen muita pykäliä olisi löytynyt.

Mutta kuten sanottu, itse olen tässä ollut mukana enkä halua kelkasta ja vastuusta hypätä pois. En siinä mielessä halunnut tätä puheenvuoroa käyttää, mutta kovin turhantarkkaan lainsäädäntöön olemme menossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti lopuksi.

Ensinnäkin, kun ottaa huomioon sosialidemokraattien näkemykset tässä asiassa, jotka ovat esiin tulleet, ed. Rönni oli sitä mieltä, että ammattiliikenne olisi pitänyt saada kokonaan tästä pois, ed. Rajamäki oli, ymmärsin, varapuheenjohtaja Lapintien linjoilla, vielä jyrkemmällä kannalla, niin ettei taloudellisia näkökohtia eikä mitään saa ottaa huomioon vaan aivan absolut heti, ja sitten valiokunnassa jäseninä olevat sosialidemokraatit ovat tämän mietinnön takana siinä keskivaiheilla, niin kyllä kai tämä on sitten sosialidemokraattien kannaltakin oikeaan osunut lainsäädännöllinen ratkaisu.

Se, mikä tässä on heikko kohta, on se, että tämän lainsäädännönhän olisi pitänyt olla valmiina voimassa jo pari kolme vuotta sitten ennen kuin kännykkäbuumi ylipäätään tuli. Meillä aina tällainen lainsäädäntö menee hitaasti eteenpäin. Tämäkin valmistelutyö liikenneturvallisuussuunnitelmasta tammikuulta viime vuonna on siis kestänyt jo neljätoista kuukautta, siis aivan kohtuuttoman pitkään.

Arvoisa puhemies! Tätä järjestystä ei ole eduskunta päättänyt, se on hallituksesta ollut kiinni.

Yleiskeskustelu päättyy.