Täysistunnon pöytäkirja 39/2002 vp

PTK 39/2002 vp

39. KESKIVIIKKONA 10. HUHTIKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain 34 luvun muuttamisesta

 

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle kansainvälisen terrorismin rahoituksen yleissopimuksen ... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ed. Laakso, odotamme sen aikaa, että sali hiljenee.

Puhuja:

No, sitä saamme odottaa pitkään.

Ensimmäinen varapuhemies:

Meillä on aikaa. (Puhemies koputtaa)

Puhuja:

Rouva puhemies! Esitys, joka nyt on käsittelyssä, käsittelee kansainvälisen terrorismin rahoitusta ja on välttämätön nimenomaan terrorismin rahoituslähteiden kitkemiseksi pois. Kannatan tämän yleissopimuksen hyväksymistä, mutta kiinnittäisin huomiota siihen, että oikeastaan vasta viime vuoden syyskuun tapahtumat synnyttivät tilanteen, jossa kansainvälinen yhteisö joutui käymään lävitse jo olemassa olevat terrorisminvastaiset sopimukset. Ongelmahan näissä sopimuksissa on se, että niitä on olemassa paljon, mutta huomattava osa näistä sopimuksista ei ole voimassa siksi, että kovinkaan moni valtio ei ole niitä ratifioinut. Huomattava osa kansainvälisen yhteisön jäsenmaista on kyllä ollut mukana Yhdistyneissä kansakunnissa hyväksymässä näitä sopimuksia, mutta niiden työstäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on jäänyt kesken. On selkeästi sanottava, että erityisesti Yhdysvallat ... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa):

Ed. Laakso, ihan pieni hetki. Ed. Laakso jatkaa puhetta vasta sen jälkeen, kun kaikki edustajat ovat istuutuneet paikoilleen. (Puhemies koputtaa) Pyydän edustajia käymään mahdolliset tarvittavat keskustelut tämän salin ulkopuolella. Toivon todella, että asetutte nyt paikoillenne. (Hälinää) Todella toivon, että edustajat istuutuvat nyt paikoilleen. Keskustelu jatkuu vasta sen jälkeen. (Puhemies koputtaa)

Puhuja:

Kiitos rouva puhemies! On tietenkin miellyttävää, että kaikki istuvat paikallaan ja kuuntelevat kerrankin näin tunnollisesti.

Ongelma kansainvälisen terrorismin kitkemisessä on ollut se, että on olemassa koko joukko kansainvälisiä sopimuksia, jotka kuitenkaan eivät ole voimassa. Tämä johtuu siitä, että huomattava osa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä ei ole ratifioinut näitä sopimuksia eikä muuntanut niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Oikeastaan syyskuun 11. päivän tapahtumat viime vuonna havahduttivat muun muassa Yhdysvallat siihen tosiasiaan, että Yhdysvallat itse on jättäytynyt miltei kaikkien kansainvälistä terrorismia koskevien sopimusten ulkopuolelle. Vasta nyt, näiden tapahtumien jälkeen, Yhdysvallat on käymässä lävitse yksityiskohtaisesti, mitkä ovat sellaisia sopimuksia, mitkä se ratifioi ja muuntaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja mitkä eivät.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, pieni hetki, ed. Laakso.

Australian senaatin puhemiehen vierailu

Ensimmäinen varapuhemies:

Arvoisat kansanedustajat! Ilmoitan, että Australian senaatin puhemies Margaret Reid seurueineen on saapunut seuraamaan täysistuntoa. Eduskunnan puolesta lausun arvoisat vieraat tervetulleiksi eduskuntaan. (Suosionosoituksia)

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt ed. Laakso voi jatkaa.

Puhuja:

Rouva puhemies! Suomi kuuluu niihin kansainvälisen yhteisön maihin, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet valtaosan Yhdistyneiden kansakuntien terrorisminvastaisista yleissopimuksista. Yhdeksästä sopimuksesta, jotka kuuluvat YK:n pääsopimuksiin, Suomi on ratifioinut peräti kahdeksan. Nyt käsittelyssä on yhdeksäs sopimus.

Naapurimaasta Ruotsista me olemme kuulleet aika hälyttäviä tietoja siitä, että Ruotsin viranomaiset ovat Yhdysvaltain välittämän informaation pohjalta asettaneet käytännössä toimintakieltoon eräitä Ruotsin kansalaisia sillä perusteella, että heidän nimensä on mainittu terrorismin rahoitusta koskevassa luettelossa. Näille Ruotsin kansalaisille ei ole perusteltu sitä, miksi näin on tapahtunut, miksi heidän nimensä on tällaisessa luettelossa. Ruotsin parlamentti on useampaankin eri otteeseen käsitellyt asiaa ja todennut, että tältä osin ei saa syntyä sellaista tilannetta, jossa ikään kuin ulkopuolinen taho, ilman että oman maan kansalliset viranomaiset voivat olla selvillä siitä informaatiosta, mihin tällaiseen luetteloon joutuminen perustuu, ja puuttua siihen, ja mitkä ovat sen syyt, eikä tällainen tilanne saa syntyä tulevaisuudessa.

Kuitenkin Ruotsissa on nyt useamman kuukauden ajan todellakin useampi liikemies ollut käytännössä liiketoimintakiellossa, ilman että heitä vastaan on nostettu syytteitä, ilman että minkäänlaista todistusaineistoa on julkisuudessa ollut heidän osallistumisestaan kansainvälisen terrorismin rahoittamiseen.

Toivon omalta osaltani, että kun Suomi nyt on ratifioimassa tämän sinänsä tärkeän ja välttämättömän sopimuksen, Suomi pitää huolta siitä, että Suomen osalta tällainen Ruotsin kaltainen esimerkki ei toistu. Toivoisinkin, että oikeusministeri, mikäli oikeusministerillä on tästä asiasta enemmän ja yksityiskohtaisempaa tietoa, selvittäisi, onko todellakin mahdollista se, että myös Suomessa esimerkiksi Yhdysvaltain välittämiin nimilistoihin perustuen voidaan Suomen kansalaisten tilit sulkea ja heidät käytännössä julistaa liiketoimintakieltoon.

Meillähän on tällainen surullisenkuuluisa esimerkki myös Suomesta tältä osin olemassa. Heti viime syyskuun tapahtumien jälkeen Yhdysvaltain viranomaiset välittivät meille joukon nimiä ja pankkitilejä, jotka sitten tulivat myöskin julkisuuteen Suomessa, ja kävi ilmi, että tällaisella listalla oli paljon ihmisiä, jotka olivat väärin perustein, kyseenalaisin perustein, virheellisin perustein tällaisella listalla ja joidenka oikeusturva tietenkin tätä kautta on joutunut uhanalaiseksi. Mutta kuten sanoin, myönteistä on se, että kansainvälinen yhteisö on nyt havahtunut terrorisminvastaisen taistelun välttämättömyyteen ja on ratifioimassa jo niitä sopimuksia, jotka ovat olleet olemassa paljon aikaisemmin kuin New Yorkin traagiset tapahtumat sattuivat. Toivottavasti myös Yhdysvallat on omalta osaltaan valmis ratifioimaan kansainväliset sopimukset, jotta todella syntyy kansainvälisesti aukoton järjestelmä.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Laakson mainitsemassa ruotsalaisten henkilöiden tapauksessa ensimmäisen kerran pantiin täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston sitovaa päätöstä. Luonnollisesti on syytä kritisoida sen valmistelua. Ei ollut siihen tapaan tutkittu näitä nimilistoja kuin eurooppalainen oikeusajattelu edellyttää, ja nyt tietääkseni näiden henkilöiden kantelu on vireillä jo Strasbourgin tuomioistuimessa.

Asiaa on käsitelty myös Euroopan unionin oikeus- ja sisäasiainneuvostossa, ja komissio osaltaan valmistelee niitä toimintatapoja, miten silloin esimerkiksi, kun Euroopan unioni asetuksellaan vastaavia instrumentteja panee täytäntöön, joko jäädytyspäätöksiä tai vastaavia turvaamistoimenpiteitä, tarkistaminen ja valmistelu tapahtuisi mahdollisimman luotettavasti ja siinä käytettäisiin parasta mahdollista asiantuntemusta hyväksi.

Samalla tietysti pitää valmistella myös niitä tapoja, jotka turvaavat, että kun globaaleja järjestelyjä tehdään ja kun YK:n päätösten valmistelusta on kysymys, niissä olisi käytettävissä kaikki mahdollisimman luotettava tieto eikä lätkäistäisi hyvinkin isoja ongelmia yksityisille henkilöille aiheuttavia toimia kovin kevyen valmistelun perusteella.

Kalevi Olin /sd:

Rouva puhemies! Mielestäni ed. Laakson puheenvuoro oli hyvin perusteltu kaikkine niine taustoineen, joihin hän puuttui. Tämä yleissopimus kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastustamiseksi on varsin monisäikeinen, ja itse asiassa tätä kuvastaa, että hyvän tarkoituksensa ohella siihen liittyy useita varsin kriittisiäkin painotuksia ihmisoikeuksien, kansalaisen oikeusturvan ja yritystoiminnan edellyttämän suojan näkökulmista. Oli mielestäni hyvä, että ed. Laakso palautti jälleen kerran, hän on tehnyt sen aiemminkin, mieleen sen, että YK:n rooli kansainvälisessä yhteisössä on heikko, ellei siellä hyväksyttyjä sopimuksia todella vahvisteta kansallisten parlamenttien päätöksillä voimaan arkielämässä.

Ulkoasiainvaliokunta on osaltaan kiinnittänyt tähän huomiota ja osaltaan myöskin Suomessa kiirehtinyt toimia silloin, kun asia koskee myöskin Suomea, muiden kuin nyt käsiteltävänä olevan yleissopimuksen osalta. Katsoisin, että Ruotsin kaltainen menettely voidaan välttää, mutta siinä menettelyssä taas tarvitaan tässä tilanteessa paitsi kansallisen parlamentin niin myös EU:n taholta vahvempia toimenpiteitä juuri ed. Laakson mainitseman todistusaineiston tarpeellisuuden osalta.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minustakin oli erittäin tärkeätä, että ed. Laakso kiinnitti huomiota siihen, että mielivaltaa ei pitäisi hyväksyä.

Mitä tulee näiden sopimusten ratifiointiin, on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että sopimuksia ei ole ratifioitu. Sen me tiedämme, koska ulkoasiainvaliokunnassa on, kuten todettiin, ollut silloin tällöin näitä luetteloita katsottavana niin kuin muissakin valiokunnissa. Minusta suurin huoli on, että edes niitä sopimuksia, jotka on ratifioitu, noudatettaisiin, mutta sekään ei tunnu olevan tilanne. Olen erittäin huolestunut siitä, että maailmalla tapahtuu kaikenlaista omavaltaisuutta samanaikaisesti, kun kauniita lauseita eri puolilla maailmaa parlamenteissa hiotaan. Olisi syytä pikkuhiljaa lähteä siitä, että maailmalla edes joitakin hygieenisiä pelisääntöjä noudatettaisiin. Me näemme tänä päivänä, mikä tilanne on. Se on erittäin murheellinen.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen myös samaa mieltä, että ed. Laakso nosti esiin tärkeän ongelman, siis siitäkin huolimatta, että se sopimus, josta nimenomaan on kysymys, ja sen päätarkoitus on tietenkin ensisijaisen tärkeä. Terrorismi on maailmassa aivan oikea ongelma, ja sen leviämisen estämiseksi kansainvälisen yhteisön on toimittava, mutta on olennaista, että erilaiset sopimukset, joilla pyritään terrorismin kitkemiseen ja toisaalta yksilönsuojan vahvistamiseen ja mielivallan estämiseen yksilöitä kohtaan, eivät lyö toisiaan korville. Näin ollen, kun sopimuksia toimeenpannaan, täytyy noudattaa erittäin suurta tarkkuutta ja ottaa huomioon myös tällaiset kauaskantoiset vaikutukset ja se, mikä merkitys niillä voi olla yksilön oikeusturvan kannalta.

Keskustelu päättyy.