Täysistunnon pöytäkirja 39/2002 vp

PTK 39/2002 vp

39. KESKIVIIKKONA 10. HUHTIKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

 

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tämä paksu hallituksen esitys koskee yleisten, kaikkia rikoksia koskevien rikoslain säännösten uudistamista. Lakiesitykseen sisältyvät uudet säännökset perustuvat varsin pitkälle nykyiseen oikeuskäytäntöön. Ne täsmentävät vanhoja tekstejä ja ottavat huomioon sekä rikosoikeudellisen kirjallisuuden että varsinkin korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön. Uudistuksella ei pyritä vaikuttamaan rangaistusten yleiseen tasoon, mutta sen toivotaan antavan nykyistä paremmat edellytykset yhdenmukaiselle oikeuskäytännölle kautta maan tuomioistuinten.

Lakiesityksessä määritellään, millä edellytyksillä henkilö voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ja millä edellytyksillä hän voi siitä vapautua. Rangaistusvastuu edellyttää jatkossakin tahallisuutta tai tuottamusta. Uutta on, että tahallisuudelle on kehitelty määrittely lakiin. Vastuuedellytysten kirjaaminen lakiin on omiaan lisäämään oikeusturvaa. Se on myös perustuslakiin sisältyvän laillisuusperiaatteen mukaista. Tämä laillisuusperiaatetta koskeva nimenomainen säännös sisällytettäisiin nyt myös rikoslakiin. Samaan lakiin on tarkoitus kirjata aiempaa tarkemmin vastuun edellytyksiä ja vastuuvapausperusteita koskevat säännöt. Lakiin tulisi esimerkiksi nimenomainen säännös niin sanotusta laiminlyöntivastuusta. Myös rikoksen yritys määriteltäisiin laissa.

Rikoslain nykyinen jaottelu syyntakeisiin, niin sanotusti alentuneesti syyntakeisiin ja syyntakeettomiin säilytettäisiin. Rikosoikeudellisen vastuun ikäraja säilyy 15 vuotena, eikä tätä viime kuukausina keskustelua herättänyttä asiaa tässä ole lainkaan avattu. Syyntakeettomaksi todetulle ei edelleenkään määrättäisi rangaistusta, vaan hänen hoitoon määräämisestään päättäisivät lääkintäviranomaiset, viime kädessä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.

Uutta on, että myös alentuneesti syyntakeisille voitaisiin tuomita enimmäisrangaistus, esimerkiksi murhasta elinkautinen vankeusrangaistus. Nykyisin alentuneesti syyntakeisia koskee sääntö, jonka mukaan enimmäisrangaistus alenee aina neljänneksellä eikä esimerkiksi elinkautista maksimivankeusrangaistusta voida tuomita. Nykyinen järjestelmä on osoittautunut pulmalliseksi erityisesti silloin, kun tuomittavana on ollut törkeä henkirikos ja syyntakeisuuden aleneminenkin on ehkä voitu asettaa kiistanalaiseksi.

Rikoslakiin kirjattaisiin myös keskeiset rangaistuksen määräämistä ohjaavat periaatteet. Toisin kuin useissa muissa maissa Suomen rikoslaissa ei nykyisin nimenomaisesti mainita teon motiiveja ja vaikuttimia yleisinä rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavina seikkoina. Esityksen mukaan teon vaikuttimet otettaisiin huomioon rangaistusta mitattaessa ja rangaistuslajista päätettäessä.

Se, että rikos kohdistettaisiin kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella, olisi rangaistuksen koventamisperuste. Uusi säännös suojaisi kaikkia yhteiskunnassa esiintyviä vähemmistöjä. Se on muotoiltu neutraaliksi niin, että periaatteessa myös vähemmistöön kuuluvan henkilön enemmistöön kuuluvaan henkilöön rasistisin motiivein kohdistama rikos voisi tulla ankarammin rangaistuksi.

Rangaistuksen lieventämisperusteet säilyisivät pääosin ennallaan. Uusi olisi kuitenkin säännös, jonka mukaan rangaistusta voitaisiin lieventää, jos teko johtuu tekijään kohdistuneesta provokaatiosta, kuten karkeasta loukkauksesta. Myös uhrin ja tekijän välinen sovinto voisi lieventää rangaistusta. Oikeuskäytännössä tämän tyyppisiä seikkoja on tähänkin asti otettu rangaistusta määrättäessä huomioon.

Hätävarjelua ja pakkotilaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan täsmentäviä muutoksia, joissa niihin kirjattaisiin vallitseva käytäntö ja koetettaisiin myös selkeyttää sitä, mihin on oikeus rikoksen torjumiseksi. Laissa ei enää lueteltaisi yksityiskohtaisesti niitä oikeushyviä, joiden suojelemiseksi hätävarjelu on sallittu tai joihin pakkotilasäännöksiä voidaan soveltaa. Kun nykyisin suojan kohteena voivat olla vain yksityiset edut, uudet säännökset laajenisivat koskemaan kaikkia oikeudellisesti suojattuja etuja. Uudistus toisi suojan piiriin esimerkiksi ympäristön, kulttuurin ja luonnon. Sekä hätävarjelussa että pakkotilassa edellytettäisiin nykyistä selkeämmin, että käytetyt voimakeinot ovat oikeassa suhteessa suojeltavaan etuun. Vähäarvoisen omaisuuden pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja.

Ehdotus selkeyttäisi oikeutta omaisuuden takaisinottoon. Nykyisin laissa ei ole säännöksiä takaisinotossa sallituista voimakeinoista. Ehdotuksen mukaan henkilö saisi käyttää voimakeinoja ottaessaan omaisuutensa takaisin tilanteessa, jossa häntä muuten uhkaa oikeudenmenetys eikä viranomaisten apua ole saatavissa. Sallittuja olisivat kuitenkin vain sellaiset omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeelliset keinot, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden siinä tilanteessa puolustettavina. Asiaan vaikuttaisi muun muassa se, kuinka arvokkaasta edusta on kysymys, ja se, kuinka todennäköiseltä näyttää, että tuo oikeus menetetään, jos voimatoimia ei käytetä.

Lisäksi laissa täsmennettäisiin, millaiset voimakeinot ovat sallittuja rikoksentekijää kiinni otettaessa. Jos kiinniotettava tekee vastarintaa, kiinniottajalla olisi lupa käyttää sellaisia kiinniottamisen toteuttamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin. Tässähän on haettu mallia siitä sääntelystä, jota ennestään on olemassa poliisin voimankäyttöoikeuksia koskien.

Rikoslakiin ehdotetaan yleissäännöstä virkatehtävän hoitamiseksi sallittavien voimakeinojen rajoista. Peruste voimakeinojen käyttöön tulisi aina alaa koskevasta erityislainsäädännöstä, kuten juuri poliisilaista. Ehdotuksen mukaan toimenpiteiden tulee olla tarpeellisia laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Lisäksi niiden tulee olla puolustettavia. Puolustettavuutta arvioitaessa punnitaan vastakkain muun muassa suoritettavan tehtävän tärkeys ja tehtävää suoritettaessa tarvittavien voimakeinojen sisältämän pakon tuoma loukkaus.

Nämä uudessa lakiesityksessä käytetyt termit tuntuvat usein aika hankalilta. Ne on pyritty kirjoittamaan juuri oikeuskäytäntöä vastaaviksi. Olen itse kritisoinut sitä, että samalla on menetetty paljon vanhan rikoslain tekstin selkeydestä ja tämmöisestä kansankielisyydestäkin. Kun on ollut vuosikymmeniä voimassa olleet ytimekkäät normit, niin ne kuulostavat suorastaan runollisilta verrattuna näihin uusiin juridispainotteisiin teksteihin. Mutta tällä uudelleenkirjoittamisella kuitenkin saavutetaan se tärkeä tavoite, että nuo rajat selkeytyvät. Normien sisältö on sitten samanlainen eri pykälissä, ja myös tulkintalinja olisi mahdollisimman yhtenäinen niin tuomioistuimissa kuin yksittäisen kansalaisen rikoslain teksteihin syventyessä tai niitä tutkiessa.

Toivon, että tämä asia lakivaliokunnassa jäntevästi käsitellään ja saadaan hyvissä ajoin tänä vuonna myös tämän suuren salin käsiteltäväksi.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä vajaassa puolessa tunnissa ei ehtinyt käydä läpi oikein syvällisesti tätä 327 sivua sisältävää hallituksen esitystä, mutta en toisaalta viitsi pyytää asiaa pöydällekään. Mutta muutamia huomioita asioista, joihin kiinnitin huomiota, kun tätä läpi kahlasin.

Minun mielestäni aika mielenkiintoisia ovat "tunnusmerkistöerehdys" ja "kieltoerehdys". Niin kuin ministeri totesi, vanhoissa laeissa monta kertaa vähän runollisesti tuodaan esille määrättyjä ajatuksia. Nämä piintyvät tavallaan alitajuntaan, kun niitä on vuosien varrella aika paljonkin aikoinaan kahlannut. Tämä varmasti tulee aiheuttamaan erittäin paljon keskustelua tavallisten ihmisten osalla lähinnä siitä, milloin on todellisuudessa se tilanne, että henkilö on itse erehtynyt pitämään tekoa sallittavana, vaikka se onkin rangaistava. Toinen on myöskin nimenomaan tämä "tunnusmerkistöerehdys", joka ei tavalliselle kansalaiselle minun ymmärtääkseni sano juuri mitään.

Arvoisa puhemies! Se syy, minkä takia tänne korokkeelle tulin, on osittain se, mihin ministeri viittasi ja mikä on viime vuosien aikana erittäin paljon ainakin Pohjanmaalla aiheuttanut keskustelua ja, uskon näin, myös jonkin verran muualla. Täällä käytetään sanaa itseapu, pakkokeinolain muuttamisesta annetussa laissa on uusi 2 a § "Itseapu". Kun ehdin jonkin verran tuossa katsoa perusteluja, niin tämä on kyllä varmasti selventävä asia ja paikallaan. Silloin aikoinaan eräs huoltamon omistaja sai tuomion ja muodollisen korvaustuomionkin, oliko se muutaman satasen, eli henkisistä kärsimyksistä tuomittiin maksamaan henkilölle, joka oli siellä pakenevan auton takapenkillä, oliko se 500 markkaa tai jotakin. Asiahan on tällä hetkellä käsitykseni mukaan korkeimmassa oikeudessa, eli toivon mukaan myös siellä luetaan tämä hallituksen esitys, vaikka lakia ei taannehtivasti varmasti voida siltä osin soveltaakaan.

Mutta tämä antaa nykyaikana varmasti omaisuusrikoksen uhrille monia mahdollisuuksia, kun ottaa huomioon sen, että paikalle ei tuolla maakunnassa enää poliisia tule pariin kolmeen tuntiin, vaikka on mikä tahansa vuorokaudenaika. Ainakin meillä päin Pohjanmaalla tilanne on valitettavasti se. Joitakin aikoja sitten, kun kansallispukuun pukeutuneet henkilöt kävivät vähän rohmuamassa tavaraa, niin vaikka soitettiin poliisille, kyllä se kaksi tuntia suurin piirtein kesti, ennen kuin poliisit paikalle ehtivät, koska alueella ei ollut kuin yksi partio.

Tältä osin pidän tätä esitystä todella myönteisenä ja varmasti kokonaisuudessaankin, mutta eräs asia, jota toivoisin, on se, että kun lakivaliokunta aloittaa tämän käsittelyä, niin se myös veisi sen loppuun tämän eduskuntakauden aikana. Olen kuullut huhua, että siellä on kova työruuhka, mutta en tiedä, miten siellä sitten painotetaan eri hallituksen esityksiä, joita siellä on. Toivoisin, että tämä ainakin saataisiin vielä tämän eduskuntakauden aikana.

Kari  Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle heti tiedoksi ja arvoisalle ministerille:

Tätä ei millään pystytä käsittelemään tämän kauden aikana. Tämä on niin laaja, ihan perustavaa laatua oleva asia, mitä rikosoikeudessa voi ollakaan. Tässä niin ratkaisevasti muutetaan asioita, että ei millään tämä mene lävitse. Ihmettelen, että tuotiin tänne, hyvin tärkeä asia.

Katson esimerkiksi tuota tahallisuuden määritelmää, kun täällä sanotaan: " - - mitä tekijä teon hetkellä on pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä." Tällä hetkellä, jos tekee jonkun teon ja ymmärtää normaalin elämänkokemuksen mukaan, että tästä seuraa se ja se, niin rangaistaan tahallisena. Todennäköisesti on poistettu lievemmän asteen tahallisuus kokonaan, ja se tulee aiheuttamaan pelkästään tämän pykälän kohdalla monen viikon riitelyä, jos tämä aiotaan saada tämmöisenään lävitse. Tämä on aivan toivoton tällä kaudella saada läpi, ei mitään mahdollisuuksia!

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olisin toisaalta myöskin toivonut, että tämä saataisiin läpi ja että tämä voitaisiin käsitellä asianmukaisen joutuisasti. Toteaisinkin, että puhemiesneuvostossahan on moneen kertaan keskusteltu menettelytavoista ja siitä, että jos nykyinen lakivaliokunta ei vedä, pitää vain miettiä, voidaanko sitten perustaa toinen lakivaliokunta käsittelemään näitä kysymyksiä. Mutta asia on sinänsä erittäin tärkeä, erittäin odotettu uudistus, ja fiilaamista varmasti riittää. Siitä ei tietenkään ole epäilystäkään.

Mutta eräs asia, joka liittyy minunkin menneisyyden työuraani, on alentuneesti syyntakeisten kohtelut. Minusta on syytä erityisen suurella ilolla nyt tervehtiä sitä, että vihdoin ja viimein saadaan korjattua tämä epäkohta, joka meidän laissamme on ollut. Muissa Pohjoismaissa on herättänyt kovasti ihmetystä se, että alentuneesti syyntakeinen on voinut ikään kuin nopeutetulla kierrolla päästä tekemään kepposkierrettään eteenpäin, kun muissa maissa mieluumminkin on pidetty sitä sellaisena syynä, miksi ihmistä ei pidä vapaaseen yhteiskuntaan ainakaan nopeutetussa järjestyksessä laskea. Minusta on hyvä, että tämä vihdoin ja viimein korjataan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvin merkittävä lakiesitys tuotiin tietenkin tässä vaiheessa eduskuntaan. Olen kyllä todella huolissani, mikäli näyttää siltä, että lakivaliokunta ei saisi tätä merkittävää lakikokonaisuutta ennen seuraavia eduskuntavaaleja läpi tässä talossa, koska tämä on varmasti sellainen asia, joka kyllä puhuttaa ja kiinnostaa kansalaisia. Minä luulen, että täällä on paljon sellaisia säännöksiä, jotka ovat ihan oikeaan suuntaan meneviä, kuten nimenomaan jokamiehen kiinniotto-oikeus, josta muun muassa eduskunta 113 kansanedustajan voimin kertoi eräässä yksittäistapauksessa oman mielipiteensä. Olen varsin tyytyväinen siihen, että oikeusministeriön esityksessä ollaan selvästi menemässä oikeaan suuntaan, ja kun se vallitseva epäkohta tällä hetkellä on ollut, että kansalaiset ovat kokeneet, että rikoksen tekijän oikeudet ovat parempia kuin rikoksen uhrin, tämä vie asiaa ihan oikeaan suuntaan.

Sen sijaan eduskuntahan otti kantaa myöskin vahingonkorvauslakiin: Onko rikoksentekijällä oikeus saada vahingonkorvausta silloin, jos voimakeinot ovat jostain syystä liian suuria? Näyttää siltä, että siihen tässä lakiesityksessä ei ole puututtu millään tavalla, ja sekin olisi ollut toivottavaa. Mutta erityisen tärkeää on mielestäni se, että meidän täytyy nyt miettiä yhdessä keinoja eduskunnan puhemiehistön kanssa, miten tämä lakiesitys voitaisiin näillä valtiopäivillä käsitellä, koska luulen, että kansalaiset odottavat, että nimenomaan tämä laki saataisiin voimaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkälti yhdyn niihin puheenvuoroihin, joita täällä on jo käytetty. Kiinnittäisin huomiota samaan kuin ed. Myllyniemi, joka on myös lakivaliokunnan jäsen ja toi esille lakivaliokunnan työruuhkan, että todella voitaisiin työjärjestyksen mukaan erityistä painoarvoa antaa sille, että täällä ehdittäisiin käsitellä tämä lakipaketti, joka esityksenä on yli 300 sivua kaikkine lakiesityksineen ja johon en minäkään ole puolen tunnin aikana juuri ehtinyt perehtyä kovin huolellisesti. Esittelevä ministerikin toivoi, että hyvissä ajoissa vielä tänä vuonna tämä asia tulisi eduskunnan päätettäväksi lopullisesti.

Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota pakkokeinolain muuttamisesta annetun lain uuteen itseapupykälään. Pidän tätä nyt sen suuntaisena, mitä tuolla kentällä arkitodellisuudessa nykyaikana on kovasti kaivattu.

Toinen asia, johon kiinnitin kovasti huomiota: Täällä on myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta ja esimerkiksi nuorisorangaistuksista eräitä pykäliä, jotka aiheuttavat varmaan paljon lakivaliokunnassa keskustelun tarvetta ja myöskin asiantuntijoitten kuulemista laajasti.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriössä tämän vaalikauden lainvalmistelutyö kyllä aika määrätietoisesti suunniteltiin siten, että eduskunta pystyisi nielemään ne laajat ja vaativatkin esitykset, joita sieltä tulee, enkä pidä sitä edelleenkään mahdottomana. On jonkin verran hidastettu kaarteessa, enkä enää lähtisi mielelläni lisähidastuksia tekemään, kun meidän pitää pystyä jossakin vaiheessa saamaan esimerkiksi rikoslain kokonaisuudistus valmiiksi. Se on myös eduskunnalta ja sen valiokunnilta tämmöistä talkootyötä edellyttävää.

Ed. Myllyniemi kiinnitti huomiota tahallisuuspykälään. Kyllähän tässä on sisällä edelleen niin sanottu "dolus eventualis" varmistetussa muodossaan: mitä tekijä on teon hetkellä tarkoittanut taikka pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä. "Varsin todennäköisenä" vastaa aika lailla sitä vanhaa linjaa, jonka mukaan myös nykyistä tahallisuusnormistoa on käytännössä sovellettu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa kannettu huolta lakivaliokunnan työtilanteesta. Lakivaliokunnassa on paljon töitä, ja on priorisointikysymys tietenkin, missä järjestyksessä asioita siellä eteenpäin viedään. Tässä yhteydessä voi todeta sen, että on hyvin laajapohjainen hallitus eivätkä sitten hallituksen esitykset tahdo valiokunnassa oikein mennä eteenpäin. Oppositio puolustaa hallituksen esityksiä monta kertaa siellä jääden kuitenkin vähemmistöön. Elikkä tämä on ihan vakavasti otettava asia.

Mutta myös tämän lakiesityksen kohdalla varmaan tulevat entisestään korostumaan nuorten tekemät rikokset. Viime päivinä olemme voineet taas lukea, kuinka 13-vuotiaat hävittävät ja hajottavat taloja ja kuinka alle 15-vuotiaat tappavat toinen toisiaan. Kyllä tässä joudutaan hyvin syvälliseen keskusteluun ja myös palaamaan varmaan ed. Lehtimäen aikanaan tekemään lakiesitykseenkin jollain tavalla. Siinä oli ihan selviä perusteita, kuinka hän asian otti esiin. Toivon, että myös oikeusministeriössä näihin vakaviin nuorten asioihin kiinnitetään huomiota eikä sysätä niitä ainoastaan lastensuojeluviranomaisten syliin.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Rohkenen olla eri mieltä ministerin kanssa tahallisuuspykälästä. Olen mieluumminkin taipuvainen tulkitsemaan kuten ed. Myllyniemi, mikäli muistelen rikosoikeuden yleisiä oppeja. Minusta "dolus eventualis" sisältää nimenomaan välinpitämättömän suhtautumisen seurauksien suhteen. Silloin kysymys ei kyllä ole varsin suuresta todennäköisyydestä, joka tähän on kirjattu. Kyllä tässä nyt ainakin selventämisen paikka aivan ilmeisesti on.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta tämän asian yhteydessä, että nyt ehkä olisi syytä hallituspuolueitten valiokuntavastaavien kokoontua piakkoin priorisoimaan nimenomaan asioita, joita lakivaliokunta käsittelee, ja yhdessä ministerin kanssa, joka on ansiokkaasti toiminut, tehnyt työtä käskettyä, kun eduskunta on niin toivonut ja jopa edellyttänyt joittenkin asioitten, muun muassa voimakeinojen käyttöä koskevien säännösten, osalta. Myöskin sen osalta, mitä ed. Mauri Salo äsken totesi, eli nuorten rikoksentekijöitten kohtelun kohdalla eduskunnan enemmistö muistaakseni on allekirjoittanut ed. Lehtimäen aloitteen.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Siihen, mitä ed. Hemmilä äsken sanoi, voin yhtyä. Kiitoksia kuitenkin ministerille siitä, että lakiesitys, 327 sivua, on nyt täällä. Nyt tämä ongelma vain siirtyy paikasta a paikkaan b. Kyllä tässä alkaa miettiä kovasti sitä, että jos lakivaliokunnan työtilanne on se, mitä meille julkisuudessa kerrotaan, niin joko lakivaliokunta alkaa kokoontua jo vähän aikaisemmin elokuussa purkamaan näitä esityksiä tai jotakin muuta poikkeuksellista keinoa meidän täytyy keksiä, mikäli meinaamme tämän ruuhkan selvittää. Jo eduskunnan arvovallan ja uskottavuuden takia — jos tällaiset keskeiset lainsäädäntöhankkeet, kuten tämä paperi, joka meidän edessämme on, jäävät käsittelemättä näillä valtiopäivillä — voidaan kysyä sitten, onko vika sysissä vai sepissä. Mutta jotain synkronisointia on ehdottomasti nyt tapahduttava. Toivon, että puhemiesneuvosto ottaa nämä viestit myöskin vakavasti.

Veijo  Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on kritisoitu lakivaliokuntaa sen tekemästä työstä, haluan todeta vain sen, että lakivaliokunta ei voi sille mitään, minkälaisia esityksiä sille tulee käsittelyyn. Ovat ne sitten hyvin valmisteltuja, keskinkertaisesti tai huonosti valmisteltuja, kaikkien esitysten kohdalla kuitenkin käytännössä täytyy valiokunnassa toimia niin, että esityksestä rakennetaan loppujen lopuksi kuitenkin suunnilleen sellainen mietintö, joka eduskunnassa läpi mentyään on sitten pitkässä juoksussa eduskuntakäsittelyn jälkeen tuomioistuimissa sovellettavaa lakia. Tätä ei ehkä ole huomattu lakivaliokuntaa kritisoitaessa, että valiokunnan työn jäljen kuuluu olla sellainen, että se kestää asianmukaisen tuomioistuinkäsittelyn, jotta voitaisiin vuosien saatossa luoda tulkintapohjaa, miten lakia varsinaisesti lopullisesti tulkitaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! En tunne tältä osin eduskunnan työjärjestystä ihan tarkalleen, mutta rohkenen ehdottaa, että eduskunnan arvoisa puhemies veisi ehdotustani eteenpäin. On kaksi vaihtoehtoa lakivaliokunnassa olevan suuren työmäärän purkamiseksi: Joko perustetaan toinen lakivaliokunta taikka sitten siirretään muille valiokunnille niitä tehtäviä, joita lakivaliokunnassa on, työtaakan tasaamiseksi. Ovatko nämä mahdollisia? Rohkenen tehdä tällaisen esityksen, arvoisa puhemies.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvin pitkälle täytyy yhtyä ed. Puhjon näkemyksiin nimenomaan siitä, että se lainsäädäntö, joka lakivaliokunnasta tulee, on suoraan sovellettavaa oikeutta tuomioistuimissa jne. Ei siinä kovin paljon aukkoja saa olla. Mutta sen 15 vuoden aikana, jonka itse olen täällä talossa ollut, kyllä monta kertaa on ollut tilanne se, että kesälomaa on lyhennetty ja valiokunta on kutsuttu koolle, ja myöskin maanantaisin aikoinaan joskus valiokunnat kokoontuivat, vaikka istuntoa ei ollutkaan. Riippuu hyvin pitkälle myös siitä, millä tavoin asianomainen valiokunta painottaa omaa työtään, mutta kyllä tietysti mahdollisuuksia on ohjata jonnekin tilapäisvaliokuntaan taikka muualle, jos puhemiesneuvosto näin parhaaksi katsoo.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä varmemmaksi vakuudeksi todeta sen, että eihän täällä ole haluttu lakivaliokuntaa syyllistää ja todeta sitä, että se huonosti hoitaisi tehtävänsä, vaan on todettu, että täällä on valiokuntia, joilla on paljon tehtäviä, ja on eräitä valiokuntia, joitten työtaakka on selvästi kevyempi.

Kuten totesin, mikä ei ehkä tullut sitten oikein kuulluksi täällä aiemmin, niin puhemiesneuvostossa — eipä juuri taida olla puhemiesneuvostosta läsnä kuin puhemies ja sitten sihteeristö, joka ei voi täällä nyt käyttää puheenvuoroa — on keskusteltu mahdollisen toisen lakivaliokunnan perustamisesta, minkä ed. Hemmilä omaksuikin ikään kuin ehdotuksekseen, ja on mietitty sitä, miten tähän asiaan saataisiin jotain järjestystä. Nämä keskustelut varmasti jatkuvat.

Kyllä puhemiesneuvosto kantaa vastuunsa tämän talon töitten järjestämisestä. Mutta samalla haluan korostaa sitä, että monet muutkin valiokunnat joutuvat joustamaan ja kokoontumaan muinakin aikoina kuin valiokunnan varsinaisena lista-aikana eli joskus joudutaan ottamaan käyttöön aikaisia aamuhetkiä ja päiviä, jotka eivät ole istuntopäiviä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan työmäärästä voin todeta, että lakivaliokunnassa on kymmeniä esityksiä tällä hetkellä avoinna ja jatkuvasti tulee, niin kuin tätä edellinen asia oli terrorismiin liittyvä puitesopimus tai direktiivi, näitä E- ja U-asioita, jotka on myös nopeasti käsiteltävä. Eli työmäärä on kyllä sietämätön, ja tällä hetkellä näyttää ainakin minun mielestäni siltä, että lakivaliokunta ei kaikista esityksistä saa asianmukaista mietintöä tuotua tänne tällä vaalikaudella. Niin vähän on työpäiviä jäljellä. Eli jotakin pitäisi tehdä.

Tarkistin jokin aika sitten, että esimerkiksi puolustusvaliokunnalla oli viime vuonna, jos oikein muistan, kaksi mietintöä ja kaksi lausuntoa, lakivaliokunnalla noin kolmekymmentä mietintöä ja kolmekymmentä lausuntoa. Eli epätasaisuus on valtavan suuri. Voisi miettiä, voisiko esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan yhdistää, jolloin yhteenlaskettu työmäärä olisi ehkä puolet siitä, mitä lakivaliokunnalla on, ja saada näin jäseniä toiseen lakivaliokuntaan. Eli tällaista mallia voisi mielestäni kyllä ihan vapaasti harkita, eikä se alentaisi puolustusasioiden käsittelyn merkitystä. Valtioneuvostossakin on ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta hyvin arvostettu elin. Tällä menolla vuoden päästä joudutaan toteamaan, että eduskunnalta jäi käsittelemättä huomattava määrä oikeusministeriön hallinnonalan lakiesityksiä, ja se ei ole tietysti kunniaksi. Nyt tähän pitää puuttua, jos halutaan, tai sitten todeta, että näin asia menee, ja se ei ole kunniaksi tälle talolle.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota hallituksen esityksessä yhteen yksityiskohtaan, josta ilmeisesti aikaisemminkin täällä on puhuttu, kun jouduin itse olemaan muualla, eli kyse on ed. Petri Salon ansiokkaasti aikaisemmin esille nostamasta tapauksesta, jossa jurvalainen huoltoasemayrittäjä joutui tuomituksi vahingonkorvauksiin rosvoille siitä, että hän oli ajanut rosvoja takaa ja ottanut heidät kiinni. Oli todella ällistyttävää huomata, että lainsäädäntömme on sellainen, että jos rosvolle tulee paha mieli, kun omaisuuden omistaja puolustaa omaa omaisuuttaan ja ottaa rosvot kiinni, niin rikoksen uhri saattaa joutua maksamaan vahingonkorvauksia rikoksen tekijälle.

Nythän hallituksen esityksessä esitetään pakkokeinolakiin sellaista muutosta, joka ymmärtääkseni poistaa tämän epäkohdan. Mielestäni on hyvä, että näin tehdään, ja katson, että ed. Petri Salo on tehnyt hyvää työtä, kun hän on tämän asian aikaisemmin nostanut eduskunnassa lakialoitteen muodossa esiin. Siinä eduskunnan enemmistö eli yli 100 kansanedustajaa ilmaisi selvästi halunsa lain muuttamiseen niin, että pidetään huolta rikoksen uhrin eikä rikoksen tekijän oikeuksista tässä suhteessa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä lakivaliokunnan työkysymykseen: Lakivaliokunta käyttää kaikki valiokunta-aikansa, joka sillä tällä hetkellä on, ja myös lakivaliokunta on pääsääntöisesti päätösvaltainen. Kysymys todella on siitä, että asiamäärä, joka sinne tulee, on varsin suuri ja monta kertaa on lähetekeskustelussakin sanottu, että lakiesitysten pitäisi olla huolellisemmin valmisteltuja, ettei dialogia ministeriön ja valiokunnan kanssa joudu niin kamalan kauan käymään.

On olemassa tapauksia, joissa on edelleen asiat kesken. Perintökaaren 7 luku on auki. Siitä on käyty ministeriön kanssa keskusteluja, ja valiokunta sitä on pohtinut moneen eri otteeseen. Se on sellainen juupas—eipäs-asettelu. Tällaisiin tilanteisiin ei pitäisi päätyä. Tänään kuitenkin kello 17 lakivaliokunta on oikeusministerin vieraana, jolloin pohditaan työtilannetta. Uskon, että puhemiesneuvosto saa asianmukaista informaatiota varmaan jo huomisaamuna.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ed. Zyskowiczille kauniista, kannustavista sanoista. Mutta muistutan myöskin, että lakialoite, minkä eduskunta aikanaan tästä asiasta teki, oli siinäkin mielessä harvinainen, että siihen yhtyivät useat sekä opposition että hallituksen eduskuntaryhmien puheenjohtajat, mikä ei ole kovinkaan tavanomaista lakialoitteissa tässä talossa. Luulen, että teidän vahvat nimenne myöskin vaikuttivat siihen, että oikeusministeri otti tämän asian tosissaan ja nyt siihen on saatavissa korjausta ihan oikeaan suuntaan.

Sen sijaan vahingonkorvauslain säännöksiähän tässä ei muutettu, mikä olisi ollut myöskin toivottavaa, koska ei voi olla oikein se, että joku, joka lähtee rikoksen polulle tahallaan tekemään rikoksia, menettää oikeutensa vahingonkorvaukseen minun ymmärtääkseni kaikissa tapauksissa. Hän ottaa tietoisen riskin siitä, että hän saattaa joutua kiinniotetuksi, ja joku saattaa käyttää jopa koviakin voimakeinoja tämän kiinniottamiseksi, mikäli rikos on törkeä. Silloin se on myöskin puolusteltavaa. Tämä asia on aika problemaattinen kaiken kaikkiaan.

Keskustelu päättyy.