Täysistunnon pöytäkirja 39/2002 vp

PTK 39/2002 vp

39. KESKIVIIKKONA 10. HUHTIKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laeiksi osa-aikaeläkettä ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevien säännösten muuttamisesta

 

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on osa suuremmasta paketista, joka tähtää eläkkeellejäämisiän yleiseen nostamiseen. Valtiovarainministeri ja työnantajat ovat vaatineet eläkeiän korottamista jo useita vuosia.

Ilta-Sanomat kirjoitti 14.4.1998: "Herrat pääsevät varhain eläkkeelle, jotkut jopa joutuvat." TT:n silloinen johtaja Tapani Kahri vaati usein kovasanaisesti eläkeiän nostamista, mutta jäi itse 60-vuotiaana eläkkeelle, samoin kuin monet muut johtajat, jotka vaativat työntekijöiden eläkeiän korottamista, jäävät itse huomattavasti alle yleisen eläkeiän eli alle 65 vuoden iän eläkkeelle. Sen sijaan haalari- ja työtakkikansan pitäisi jaksaa hallituksen uusien suunnitelmien mukaan aina 68 vuoden ikään asti työssä.

Suomen Kuvalehti kirjoitti viime numerossa "Varakkaat varhain eläkkeelle" ja luetteli muun muassa seuraavat eläkkeelle jääneet: Valion ja Pohjolan johtaja Matti Kavetvuo 57-vuotiaana, Raision vuorineuvos Matti Salminen 58-vuotiaana, Antti Heiniö Stockmannilta 54-vuotiaana, ja Nordean Vesa Vainio aikoo eläkkeelle 59-vuotiaana. Elikkä lähes poikkeuksetta kaikki nämä suuret johtajat, jotka vaativat voimakkaasti alaistensa ja erityisesti tavallisen työkansan eläkeiän nostamista, ovat itse joko jääneet tai jäämässä viimeistäänkin 60-vuotiaana eläkkeelle.

Rikkailla ja suurituloisilla on oikeus jäädä eläkkeelle, mutta tavallisen ihmisen eläkkeellepääsyä halutaan vaikeuttaa lopettamalla yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä. Vuoden 2001 joulukuussa yksityisten alojen työeläkelakien mukaisella yksilöllisellä varhaiseläkkeellä oli 22 533 henkilöä. Samana vuonna uusia yksilöllisiä varhaiseläkkeitä myönnettiin 2 517 kappaletta. Elikkä kun ollaan kiristämässä tai lopettamassa kokonaan yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä, se merkitsee, että kaikki nämä ihmiset, jotka nyt tässä ovat saaneet yksilöllisen varhaiseläkkeen, tulisivat tulevaisuudessa jäämään ilman eläkettä. Elikkä heidän eläkeikänsä todella nousisi. Se on eri asia sitten, pystyisivätkö he olemaan työssä.

Yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä perustettiin helpottamaan raskaita ja kuluttavia töitä tekevien, pitkään työelämässä olleiden työntekijöiden eläkkeelle pääsyä, että he eivät jäisi väliinputoajiksi, kun työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiskäytäntö johti suureen eläkehakemusten hylkäämiseen. Työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysten määrä on edelleen kohtuuttoman korkea. Uusista hakemuksista hylätään edelleen peräti 19,1 prosenttia elikkä noin viidennes. Yksilöllisen varhaiseläkkeen hylkäysprosentti on vieläkin korkeampi eli 25,9 prosenttia kaikista uusista hakemuksista. Tämän lisäksi hylkäysprosenttihan nousisi vielä huomattavasti, jos otettaisiin huomioon ne uudistetut hakemukset, joita ne henkilöt tekevät, joitten työeläkehakemukset on hylätty. Hoitavat lääkärit ovat kuitenkin todenneet nämä eläkkeitä hakevat ihmiset työkyvyttömiksi. Tästä huolimatta vakuutusyhtiöiden paperilääkärit toteavat hakijat työkykyisiksi, vaikka he eivät ole näitä ihmisiä lainkaan nähneet.

Erään suurehkon työpaikan tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle joutui viime vuonna jäämään 13 henkilöä, vanhuuseläkkeelle selvisi 4 henkilöä ja 7 henkilöä oli osa-aikaeläkkeellä. Nämä luvut kertovat selvästi, että läheskään kaikkien ihmisten terveys ei kestä työelämässä edes nykyiseenkään eläkeikään asti. Näyttää olevan unohduksissa se seikka, että monet sadattuhannet suomalaiset tekevät edelleenkin ruumiillisesti raskaita ja kuluttavia töitä. He tekevät niitä sairaaloissa, konepajoissa, rakennuksilla ja monissa muissa teollisuuslaitoksissa, tehdään vuorotyötä ja raskasta ruumiillista työtä. Tästä huolimatta halutaan nostaa eläkeikää.

Yksilöllisen varhaiseläkkeen saannin edellytyksenä on, "että hänen työkykynsä, ottaen huomioon sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään". Näin nykyinen laki. Siis nykyisessä laissa on huomioitu työntekijän työkykyisyys ja -kuntoisuus kokonaisuutena elikkä on yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä, jossa on yli 22 000 ihmistä tällä hetkellä.

Hallituksen esityksessä eläkkeellepääsyn ehtoja merkittävästi kiristetään. Työkyvyttömyyseläkkeen saantiehtoa vähän muutetaan, mutta se jää olennaisesti kireämmäksi kuin nykyinen yksilöllisen varhaiseläkkeen myöntämisehto. Osa-aikaeläkkeellä haluttiin pehmentää eläkkeelle siirtymistä, jotta työntekijä jaksaisi pitempään työelämässä, kun osa-aikaeläkettä on ryhdytty käyttämään. Nyt sen saannin ehtoja kiristetään nostamalla ikärajaa ja heikentämällä eläkettä. Näyttää siltä, että hallitus ei tiedä oikeastaan, mitä se haluaa. Ensin haluttiin ihmisiä enemmän osa-aikaeläkkeelle, ja nyt halutaan, että ihmiset eivät käyttäisi osa-aikaeläkettä.

Erityisesti ruumiillisesti raskaissa töissä osa-aikaeläkejärjestelmä on osoittautunut hyväksi. Työntekijän terveys ja voimat eivät riitä täyteen työpäivään tai työaikaan, mutta puolesta työajan pituutta ja työn määrää on mahdollisuus selviytyä. Näin ollen varsinainen eläketapahtuma on voinut siirtyä tuonnemmaksi. Nyt tähän halutaan puuttua niin, että nostetaan osa-aikaeläkkeen ikärajaa ja samalla heikennetään sitä vanhuuseläkettä, jonka työntekijä tulee saamaan sitten, kun hän jää kokonaan eläkkeelle. Osa-aikaeläkkeellä ollessa nykyisin karttuma on 1,5 prosenttia, mutta tulevaisuudessa hallituksen esityksen mukaan karttuma muuttuisi 0,75 prosentiksi vanhuuseläkkeen karttumaksi eli puolella heikennetään sitä. Jos ihminen jää 58-vuotiaana osa-aikaeläkkeelle, jokainen voi laskea, kuinka paljon se merkitsee eläkkeessä, kun 65-vuotiaana saavuttaa vanhuuseläkeiän.

Lisäksi suunnitellaan työttömyyseläkeputken katkaisua. Tämä on yksi kaikkein pahimpia suunnitelmia erityisesti niitten pitkäaikaistyöttömien kohdalla, jotka ovat olleet pitkään työttöminä. Tämä yhteiskunta ei pysty tarjoamaan heille työtä, eikä heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että pääsisivät työttömyyseläkkeelle eikä työttömyyseläkeputkea katkaistaisi. Nyt kumminkin on suunnitelmissa, että myöskin työttömyyseläkeputki katkaistaan ja heidät pidetään niin sanotun lisäpäiväoikeuden piirissä eli työttöminä työnhakijoina hyppyytetään työvoimatoimistossa toivottomissa työnhakujonoissa, kun kumminkaan työpaikkoja ei ole tarjolla.

Tähän hallituksen esitykseen sisältyy yksi parannus, jossa tunnustetaan se, että väliinputoajia tässä eläkejärjestelmässä on, ja erityisesti työttömyyseläkejärjestelmässä. Nyt työttömyyseläkkeen saantiehdoissa on, että pitää olla 15 viime vuoden aikana vähintään 5 työssäolovuotta, jolloin on ansaittu eläkepalkkaa. Nyt tätä esitetään muutettavaksi niin, että viimeisten 20 vuoden aikana pitää olla 5 vuotta, jolloin on ansaittu eläkepalkkaa. Se varmasti jonkin verran parantaa sitä tilannetta, että ne ihmiset, jotka ovat nyt työttöminä, tulisivat joskus, kun täyttävät 60 vuotta, pääsemään työttömyyseläkkeelle eli heidän ei tarvitsisi roikkua 65 vuoteen asti työttömyyspäivärahalla.

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin totesin, herrat pääsevät eläkkeelle, herrat joskus joutuvat eläkkeelle, mutta tavalliselle työntekijälle, joka tekee raskasta, ruumiillista, kuluttavaa työtä, ei haluta antaa oikeutta, että hän pääsisi eläkkeelle nykyisten lakien mukaan, joissa niissäkin on jo paljon korjattavaa. Sen osoittaa se, että eläkehakemusten hylkyprosentit ovat jatkuvasti 20 prosentin tienoilla. Välillä ne ovat olleet vähän korkeammallakin, välillä ne ovat laskeneet, mutta edelleenkin ne ovat 20 prosentin tienoilla. Korostan sitä, että kaikilla näillä ihmisillä on oman lääkärin todistus ja toteamus siitä, että he ovat työkyvyttömiä, usein myöskin monien erikoislääkärien todistus. Siitä huolimatta vakuutusyhtiöiden lääkärit toteavat nämä ihmiset työkykyisiksi. Kaikkein karmeimpia ovat ne tapaukset, joita silloin tällöin sattuu, että vakuutusyhtiö on todennut ihmisen työkykyiseksi, mutta kuitenkin ennen kuin vakuutuspäätös ehtii asianomaiselle, tämä on kuollut. Nämä ovat kaikkein karmeimpia tapauksia, mutta näitäkin löytyy. Tämä vain osoittaa sen, että eläkeiän nostaminen ei ole oikea toimenpide näitä ihmisiä kohtaan.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys osa-aikaeläkkeen ja yksilöllisen varhaiseläkkeen muuttamiseksi on puhdas säästölakiesitys työntekijän pitämiseksi työelämässä pidempään lähinnä työntekijää kiduttavalla tavalla, eikä se tue aidosti lainkaan perusteluissa mainittua tavoitetta kehittää työntekijän työkykyä ja työllistymistä. Kun esityksellä pyritään yksioikoisesti vain myöhentämään eläkkeelle siirtymistä, perusteluista löytyy esityksen todellinen sisältö: "Keskimääräisellä eläkkeellesiirtymisiällä on työeläkkeiden rahoituksen kestävyyden kannalta keskeinen merkitys." Edelleen sanotaan, että osa-aikaeläkkeestä johtuva vanhuuseläkkeen pieneneminen vähentää kustannuksia vuonna 2030 noin 68 miljoonaa euroa eli noin 400 miljoonaa markkaa.

Hallitus perustaa esityksensä kokonaan työmarkkinajärjestöjen 12.11.2001 tilaustyönä tehtyyn periaatepäätökseen työeläkejärjestelmän kehittämisestä siihen suuntaan, että keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää voitaisiin myöhentää kahdella tai kolmella vuodella. Tilaustyöhön viitaten hallitus totesi seuraavana päivänä kannanotossaan, että periaatepäätös vastaa hallituksen tavoitteita työeläkkeiden kehittämiseksi työssä pysymistä, työkykyä ja työllistämistä tukevaan suuntaan, vaikka esityksen perusteluissa ei ole lauseenkaan vertaa työntekijän työkyvyn parantamista taikka työllistymistä tukevista toimista.

Hallituksen esitys työeläkelakien huonontamiseksi ontuu pahasti senkin takia, ettei hallitus toteuta hallitusohjelmaa. Sen mukaanhan työelämässä toteutettaisiin muutoksia, jotka kannustaisivat työnantajia pitämään palveluksessaan ja ottamaan palvelukseensa myös ikääntyvää henkilöstöä sekä edistäisivät ikääntyvien työssä ja työmarkkinoilla pysymistä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä työssäolevien osuutta työikäisestä väestöstä. Käytännön toimet valtion budjettien käsittelyssä osoittavat joko piittaamattomuutta tai tietämättömyyttä työelämän muutoksista, jotta yllämainittua hallitusohjelman kohtaa voitaisiin toteuttaa. Jotta työssäolevien osuutta työikäisestä väestöstä voitaisiin lisätä, pitäisi ensinnäkin tietää, onko työelämässä tapahtunut sellaisia muutoksia, että siihen olisi edes mahdollisuuksia.

Viime vuosien budjettien käsittelyssä ovat esimerkiksi palkkaperusteiset työllistämistuet kunnille ja kuntayhtymille pienentyneet nopeasti 300 miljoonalla markalla. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus joko ei tiedä viime vuosikymmenen työttömyystilastojen kehitystä tai sitten se ei ole lainkaan kiinnostunut niiden ratkaisemisesta.

Nyt esillä olevat osa-aikaeläkkeen ja yksilöllisen varhaiseläkkeen huononnukset liittyvät kiinteästi viime vuosikymmenen työttömyyskehitykseen. Kun vuonna 1990 työssäolevien keskimääräinen työttömänäoloaika koko työhistoriansa aikana oli noin kaksi vuotta, niin kymmenen vuotta myöhemmin työttömänäoloaika oli jo kolme vuotta pidempi eli viisi vuotta. Tällä kehityksellä on työelämässä suuri vaikutus vielä työssäolevien ja ikääntyvien työntekijöiden työssäjaksamiseen, ja siitä on suora seuraus se, että nykyiset mahdollisuudet siirtyä osa-aikaeläkkeelle tai yksilölliselle varhaiseläkkeelle ovat entistä hiostuneemman työntekijän jäljellä olevan terveyden kannalta aivan välttämättömiä.

Arvoisa puhemies! Osa-aikaeläkkeen alaikäraja alennettiin 56 vuodeksi väliaikaisella lailla 1.7.1998. Väliaikaista lakia on jatkettu tämän vuoden loppuun siksi, ettei ollut vielä riittävästi tietoa osa-aikaeläkkeen vaikutuksista työssäjatkamiseen. Nyt alaikärajaa esitetään nostettavaksi pysyvästi 58 vuoteen. Esitys ontuu perusteluiltaan siksi, ettei edelleenkään hallituksen esityksessä tuoda mitään tietoa väliaikaisen lain kokemuksista. On vaikea ymmärtää muutosesitystä siksikin, että meillä on juuri ollut eduskunnassa käsittelyssä koulupuolella viiden vuoden kokeilulaki, joka jatkuu edelleen, koska kokemuksia kokeilusta ei ole tarpeeksi. Eläkeläisiä ei tule rangaista huononnuksin vain sen takia, että virkamiehet eivät ole hoitaneet tehtäviään väliaikaisen lain kokemusten keräämiseksi. Koululaisiakaan ei rangaistu virkamiesten töiden takia.

Meillä on varmasti tuttuja osa-aikaeläkkeellä olevia. Kokemukset osa-aikaeläkkeestä ovat hyvät. Osa-aikaeläkejärjestelmä on ollut loistava tapa pitää työntekijä mahdollisimman pitkään työelämässä. Voi myös täydellä syyllä sanoa, että hänen työpanoksensa tehtyihin työtunteihin nähden on hyvä verrattuna siihen, että hän olisi kituuttanut kokopäivätyössä.

Yksilöllisen varhaiseläkkeen poistaminen vuoden 1943 jälkeen syntyneiltä on samoin täysin kohtuuton. Kysehän on eräänlaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, missä työkyky sairauden, vian, vamman ym. seikan vuoksi on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei työntekijän kohtuudella voida enää edellyttää jatkavan ansiotyössään. Tämä vapaaehtoinen eläkkeellesiirtyminen alentaa myös eläketasoa. Järjestelmä on toiminut hyvin, eikä minun tietääkseni väärinkäytöksiä ole ollut. Päinvastoin, yksilölliselle varhaiseläkkeelle pääsy on ollut suuri helpotus alentuneesta työkyvystä kärsineille. Omat ammattikokemukseni puoltavat myös järjestelmän säilyttämistä. Korvalääkärin kokemuksella voin sanoa, että on taatusti kiusallista toimia esimerkiksi asiakaspalvelussa kovin huonokuuloisena. Huonokuuloisen työntekijän takia saattavat asiakkaan intimiteettiinkin kuuluvat asiat kuulua muiden lähellä olevien korviin, mikä on täysi peruste tehdä lausunto yksilölliselle varhaiseläkkeelle siirtymisestä, mikäli talon sisältä ei yksinkertaisesti muita töitä löydy.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena katsoen esitys nostaa pysyvästi osa-aikaeläkkeen alaikärajaa 58 vuoteen ja poistaa vuoden 1943 jälkeen syntyneiltä kokonaan oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen on perusteeton, koska esityksestä puuttuvat perustelut sille, miten ikääntyvien työelämän kuvaa ja ehtoja taikka ikääntyvien työllistämistä parannettaisiin niin, ettei nykyisin melko pakon sanelemaa varhaista eläkkeelle siirtymistä tarvitsisi tapahtua.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Rouva puhemies! Nordean johtaja Vesa Vainio on lähtemässä eläkkeelle 59-vuotiaana, eikä hänen osaltaan koira perään ainakaan moittivasti hauku. Näin tekee moni muukin isokenkäinen firmanjohtaja. On sitten vielä toinen lähtö. Ne, jotka ottavat yksityisiä eläkevakuutuksia, ovat yleensä aika hyvin pärjäävää porukkaa. Heitähän kannustetaan varhaiseläkkeelle valtion myöntämillä verohelpotuksilla, mutta raskaan työn raatajien ja työttömien eläkeikää ollaan nyt sen sijaan nostamassa pakolla. Tätähän se tarkoittaa, kun varhaiseläke lopetetaan ja eläkeputki pannaan kiinni. Lisäksi osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostetaan ja ehtoja huononnetaan. Minä en hyväksy tämmöistä linjaa, en kerta kaikkiaan.

On totta kai tärkeää saada ihmiset pysymään pidempään työelämässä, mutta se edellyttää muutoksia työelämään. Nyt ongelmana on se, että työssä on liian kiire, väkeä on liian vähän, erityisesti juuri raskaissa töissä. Sekin on laaja käsite. Se koskee sinihaalareita mutta myöskin vaikkapa sairaaloiden ja vanhustenhuollon työntekijöitä. Raskasta työtä se kaikki on, ja moni muukin työ on raskasta. Siellä uuvutaan. Tällä hetkellä yli puolet suomalaisista työntekijöistä kokee työuupumusta.

Siihen ei ole ratkaisu se, että nämä kovalla tappelulla jopa vuosikymmenien aikana aikaansaadut varhaiseläkejärjestelmät pannaan nyt kiinni, mitä tämä esitys tarkoittaa tai se esityskokonaisuus, joka tänne on osittain tullut, ja loput ovat tulossa. Sehän vain tarkoittaa, että uupuneet ihmiset eivät pääse enää varhaiseläkkeelle tai eläkeputkeen. Ne saavat myöhemmin osaeläkkeen, jotka vielä jotakin jaksaisivat, ja joutuvat sitten yrittämään työkyvyttömyyseläkkeelle, jäämään työkyvyttömyyseläkkeitä myöntävien lääkäreiden ja eksperttien armoille. Se on karmea kohtalo. Sen tietää jokainen kansanedustaja, sillä jokainen kansanedustaja on varmasti joutunut näitä työkyvyttömyyseläketapauksia kohdallaankin käsittelemään ja koettanut auttaa niitä ressukoita, jotka siinä piinassa ovat. Sitähän tässä ajetaan, että siihen kurimukseen pannaan sellaisia, jotka nyt ovat päässeet eläkeputken kautta eläkkeelle tai varhaiseläkkeelle. Pidän tosiaan menetyksenä myös sitä, että osaeläkettä, joka oli meidän suuri saavutuksemme, vasemmistolaiset — mehän sen täällä painoimme läpi — nyt huononnetaan.

Todellakin on kaksi eri asiaa lyödä eläkeputki ja varhaiseläke kiinni ja pakottaa ihmiset roikkumaan työelämässä tai olemaan työttöminä ja hakemaan armoa jostakin tai korjata työelämää niin, että siellä jaksetaan paremmin. Tässä ei ole mitään esitystä siihen suuntaan, että työelämän kanssa tehtäisiin jotakin. Siellä todellinen ongelma on kiire, joka tulee juuri siitä, että väkeä on liian vähän. Hyvin paljon sairastetaan suomalaisessa työelämässä. Se on myös haaste työterveyshuollolle, joka sekään ei ole kehittynyt siten kuin pitäisi.

Kun eläkejärjestelmistä ja eläkeiästä puhutaan, kannattaa muistaa, että kolmannes miehistä kuolee ennen 65:tä ikävuotta Suomessa, siis ei koskaan pääse edes nykyiseen viralliseen eläkeikään saakka hengissä. Tässä oli vasta pari viikkoa sitten tutkimus, joka osoitti, että työmies kuolee 6 vuotta aikaisemmin kuin herraskansa. Ero on siis näin iso. On kauhea totuus vieläkin, että terveydenhuollon ja siihen liittyvien kaikkien ennakoivien toimien osalta ero tulee näin isoksi lopputulemassa. (Ed. Kuoppa: Johtuu raskaista töistä!) — Raskas työ, ja siellä on monta muuta tekijää, syrjäytymistä, jotka saavat aikaan tällaisia kauheita eroja siinä, miten pitkään edes yleensä pysytään hengissä. — Siis ennen 65:tä ikävuotta kolmannes suomalaisista miehistä kuolee, ja sitten kuitenkin lähdetään nostamaan eläkeikää. Joku huru on keksinyt 68 vuoden eläkeiän. Se tarkoittaa, että sinne ei ainakaan duunareita ole tarkoitettukaan.

Siis työelämää pitää ilman muuta parantaa. Sieltä löytyvät ratkaisut siihen, että jaksetaan työelämässä paremmin. Tämä haaste on todellinen, koska kyllähän meillä on ikääntymistä olemassa ja meillä on vähenevä työvoimareservi. Siltäkin osin pitää kuitenkin muistaa, että tälläkin hetkellä 300 000 ihmistä on työttömänä. Tässä unohtuu tällainen potentiaalinen porukka, joka on olemassa. Tuo 300 000 työtöntä tilastossa tarkoittaa, että tänäkin vuonna, jos näin jatkuu, ja varmasti näin suurin piirtein jatkuu, yli puoli miljoonaa työssä olevaa suomalaista kokee työttömyyden.

Tässä ollaan nyt aika erikoisessa tilanteessa. Ennen viime vaaleja ja vielä jälkeen viime vaalienkin vasemmisto ja ay-liike yhtä jalkaa taistelivat eläkeputken puolesta, ja silloin onnistuimme. Pystyimme pitämään tämän putken auki. Nyt on tapahtunut jokin muutos asenteissakin, koska ay-liikkeen johto on suosittelemassa sitä, että eläkeputki suljetaan ja varhaiseläke lopetetaan. En ymmärrä, minä en tiedä, mitä vastikkeeksi on saatu. Minä pidän tätä vain hyvien eläkejärjestelmien myymisenä, yksinkertaisesti. Ay-johto on nyt tehnyt jotakin sellaista, joka minusta ei ole luvallista, ja varmasti on tehnyt sen ohi jäsenistönsä. Tämän voin sataprosenttisella varmuudella sanoa, koska tavaton määrä yhteydenottoja on tullut siitä tiedosta, että eläkeputki suljetaan ja varhaiseläke lopetetaan.

Minusta haaste on nyt eduskunnassa. Täällä pitää vielä yrittää torjua nämä huononnukset. Tässä kyllä huomautan kansanedustajille, että meidän eläke-etumme ovat sellaiset, että meillä on kyllä velvollisuuskin puolustaa kohtuullisia eläke-etuja myös muille.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tennilä puhui hyvin voimallisesti ja varmasti ihan hyvää asiaa, mutta haluaisin vain todeta, että kyllähän työssäuupuminen koskettaa muitakin kuin ruumiillista työtä tekeviä työmiehiä. Kyllä yhtä hyvin terveydenhoidon tai sosiaalitoimen ammattilainen on henkisesti uupunut monta kertaa, ja mielenterveysongelmat koskettavat lähes kaikkia ammattiryhmiä tasapuolisesti.

Arvoisa puhemies! Minä haluan antaa tunnustuksen hallituksen esitykselle siltä osin kuin se koskee työttömyyseläkettä ja väliinputoamisen korjaamista. On totta, että lama kosketti hyvin syvästi ihmisiä ja hyvin suurella osalla pitkäaikaistyöttömiä ei ole ollut mahdollisuutta 10—15 viime vuoden aikana saada kertymään sitä nykyisen lain edellyttämää 5 vuoden eläkekertymätyössäolojaksoa. Yksin Helsingissä meillä oli vuosikymmenen puolessavälissä yli 55 000 työtöntä ja tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömiä on edelleen yli 8 000. Uskon ja tiedänkin, että siinä ryhmässä nimenomaan ikääntyneet, yli 55—57-vuotiaat, ovat suuri ryhmä. Tämä esitys tuo parannusta, ja toivon, että muiltakin osin tämä keskustelu, jota täällä käydään, on evästyksenä sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean, että minäkin nimenomaan näen asian näin. Raskasta työtä tehdään vaikkapa tehtaassa ja metsätöissä. Sitä tehdään monilla muilla aloilla. Erityisen raskasta työtä, voi nykyään sanoa, tehdään terveydenhuollossa ja vanhainkodeissa. Minä koetin kyllä tämän jo puheenvuorossani tuoda esille, että pitää nähdä työn raskaus laajana käsitteenä. On monia muita työntekijäryhmiä, joita ei oikeastaan voi lähteäkään yksilöimään, mutta raskasta työtä tehdään laajasti, kuluttavaa työtä. On väsymystä ja uupumusta. Puolet suomalaisista työntekijöistä kokee työuupumusta. Tämä on tutkimusten tulos.

Te näette tässä jotain pientä parannusta. Yksi murunen siellä annetaan, mutta, ed. R. Hiltunen, minusta työväenliike ei saa myydä rokkaa, jos vastikkeeksi tulee rikka.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on todella yksi kohta, mikä parantaa työttömyyseläkettä odottavien henkilöiden tilannetta, mutta muuta kohtaa minä en löytänyt, joka olisi sillä tavalla parantava seikka. Työttömyyseläkejärjestelmää muutettiin, jos en ihan väärin muista, viime kauden lopulla tai tämän kauden alkupuolella.

Yleensä tämä säännös tehtiin niin, jotta aikaisemminhan kaikki putosivat pois työttömyyseläkkeeltä, jos ei ollut lisäpäiväoikeutta, ja sillä sipuli. Nyt pienellä muutoksella vähän parannetaan yhä edelleen, koska välttämättä työssäoloaikaa ei ole tullut 5:tä vuotta 15 vuoden aikana, ja nyt se tarkastelujakso muuttuu 20 vuoteen, mikä sinällään on myönteinen asia.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys osa-aikaeläkkeen, yksilöllisen varhaiseläkkeen ja työttömyyseläkkeen muuttamisesta on, taisi joku edustaja todeta, leikkauslaki sinällään. Tässähän heikennetään ihmisten asemaa, vaikka se kuuluu tietysti kolmikantasopimiseen, jossa työmarkkinajärjestöt sopivat määrätyistä asioista. Mutta minä näen kyllä yhä edelleen sillä tavalla, jotta eduskunnalla on vielä tässäkin saumassa mahdollisuus muuttaa näitä asioita ja katsoa ihmisten kannalta ja tehdä tarvittavat muutokset, sikäli kuin löytyy enemmistö eduskunnassa.

Tähän pakettiin kuuluu työajan jakaminen, ja sitä jakoahan on tehty. Osa-aikalisähän vakinaistettiin joku vuosi sitten, ja sehän tässä jää voimaan, jos tämä menee vaikka näin läpi. Onneksi osa-aikalisä on vakinaistettu, sitä ei olla tässä leikkaamassa. Se jättää vielä mahdollisuuden jollakin tavalla selviytyä, riippuen työnantajasta, koska kysehän on siitä, jotta ei kukaan pääse osa-aikalisälle eikä osa-aikaeläkkeelle, jos työnantaja siihen ei suostu. Se ei ole mikään subjektiivinen oikeus, joka sen pitäisi minusta kuitenkin olla, koska vaikka kuinka ihminen olisi väsynyt ja haluaisi päästä osa-aikaeläkkeelle, sitähän ei myönnetä, jos ei se toinen osapuoli, joka palkan maksaa, suostu sellaiseen järjestelyyn.

Sitten kysymys työelämästä: Totuushan on yhä edelleen se, jotta kilpailu kiristyy joka paikassa. Onpa se yksityinen tai julkinen sektori, niin siellä vaaditaan ihmisiltä enemmän. Se näkyy sitten väsymisenä, joka täällä on todettu, työssäjaksamisongelmina, ja siihen puuttuminen on näköjään aika vaikeaa. Hiljattain käsiteltiin kuntoutusselontekoa, joka nyt on valiokunnassa käsittelyssä, mutta ei siinäkään semmoisia palikoita voi sysätä työnantajille ja sanoa, jotta teidän on tehtävä tämä juttu. Se kaikki riippuu työnantajatahosta, millä tavalla se lähtee sen vastaanottamaan, kun tiedetään, jotta kuitenkin raha ratkaisee monessa paikassa. On monen tasoisia yrittäjiä ja yritysjohtajia, ja jotkut joillakin työpaikoilla ovat hyvinkin tiukalla eikä vähiten valtion puolella.

Koko tämä juttu on ajateltu niin, että nyt ihmisten työssäpysymisikää — tässä tapauksessa pysymistä nimenomaan, ei jaksamista — yritetään nostaa, että mahdollisimman pitkään ihmiset olisivat töissä. Tämän päivän ihan viimeinen soittaja soitti Postin puolelta, ja siellä ollaan työntämässä ihmisiä työttömyyseläkeputkeen puoliväkisin, vaikka ihmiset haluaisivat olla töissä. Samaten on VR:n puolella tehty iso järjestely. Ymmärsin niin, jotta siellä on kymmeniä, jopa satoja ihmisiä laitettu työttömyyseläkeputkeen, ja kuitenkin samanaikaisesti puhutaan, että ihmisten pitäisi olla pitempään työelämässä.

Sen takia minusta meidän pitäisi siivota ensin, sanotaanko, oma takapiha. Jos ollaan kansanedustajina täällä ja vahtimassa valtion kassaa ja katsomassa, miten hoidetaan valtion työllistämistoimia ja millaista henkilöstöpolitiikkaa siellä harrastetaan, minusta pitäisi kyllä senkin puolen olla silloin kunnossa, jotta silloin valtion puolella olisivat samassa linjassa ne toimenpiteet, mitä näillä eri eläkeputkien loitonnuksilla haetaan. Se pitäisi laittaa ensin kuntoon.

En vähättele kuntoutusselontekoa ja siihen liittyviä lausuntoja ja mietintöjä, mitä siitä tullaan antamaan, mutta kyllä minä pelkään yhä edelleen, jotta me emme mahda sille mitään, jotta raha tulee aina olemaan merkitsevä. Aina vaaditaan huomenna enemmän kuin tänä päivänä ihmisiltä työpanosta ja jaksamista ja tekemistä. Siinä käy sillä tavalla, jotta kaikki eivät kestä siinä oravanpyörässä. Silloin me tarvitsemme näitä järjestelmiä, mitä tässä on ollut. Kyllä minä näen myös sillä tavalla kielteisessä mielessä kaiken, mikä loitontaa ihmisten mahdollisuutta päästä oman harkintansa mukaan pois siitä rattaasta, jos ei kestä siinä. Sen takia suhtaudun hyvin kriittisesti tähän esitykseen, jossa osa-aikaeläkeikää nostetaan 56 vuodesta 58:aan ja heikennetään etuisuuksia.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesityshän liittyy laajaan sosiaalipakettiin, josta viime vuoden lopulla tehtiin kolmikantaperiaatesopimus. Kaiken kaikkiaan tällä tähdätään eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen ja sitä kautta eläkemenojen kasvun leikkaamiseen.

Varmasti monia vääntöjä tehdään tästä kokonaisuudesta, mutta hyviäkin asioita, joita on tulossa, voi mainita: On eläkkeen laskusäännön uudistaminen, ja muun muassa ansioturvalle pääsyä ollaan helpottamassa eli paluuehtoa muuttamassa, joskin tälläkin hetkellä tiedetään, miten paljon vaikeampaa on tämä paluuehto täyttää jossakin Itä-Suomessa kuin kasvukeskuksissa.

Täällä on puhuttu paljon yksilöllisestä varhaiseläkkeestä ja sen poistumisesta, sen haitoista. En sitä toista. Ihan lyhyesti osa-aikaeläkkeen muuttamisesta eli ikärajan nostamisesta: Sitä kautta myös vanhuuseläke on pienenemässä, koska ollaan tosiaan näitä prosentteja muuttamassa.

Täällä on painotettu työssäjaksamista. Näin on, mutta otan myös toisen näkökulman. On monia paikkakuntia, joilla kunnissa on taloudellisia vaikeuksia, ja erittäin hyvä sopeuttamiskeino on myös tämä, jos ja kun henkilö on halunnut osa-aikaeläkkeelle. Ei se kaikkiin töihin sovi, mutta myös itse sen tiedän, että tätä halukkuutta on ollut. Nyt pelkään, että kun näitä ehtoja ollaan huonontamassa, tätä kautta myös kuntien toimintaa ja sopeuttamista ollaan huonontamassa.

Reijo Laitinen /sd:

Rouva puhemies! Näinhän se on, kun kolmikantaisesti valmistellaan asioita: Joskus tulee sellaisiakin ratkaisuja, jotka eivät henkilökohtaisesti tyydytä, puhumattakaan että tyydyttäisivät sitten esimerkiksi laajoja palkansaajajoukkoja. Tässä on kysymys erittäin laajasta paketista, paketista, johon sisältyvät tietyt eläkeratkaisut, niin kuin tiedämme. Tämä on osa tätä kokonaisuutta. Meillähän keskimääräinen eläköitymisikä on noin 59 vuotta, vaikka yleinen eläkeikä nykylainsäädännön mukaan on 65 vuotta. Joissakin tapauksissa ja joillakin aloillahan eläkeikä on ollut alempi aikaisemmin, mutta 90-luvun alussa eläkejärjestelmiin tehtiin, myös julkisen sektorin eläkejärjestelmiin, muutos ja nostettiin eläkeikää 65:een ja alennettiin sitten toisaalta eläketasoa 66 prosentista 60:een.

Kun 59-vuotiaana joudutaan jäämään eläkkeelle — aika monissa tapauksissa joudutaan jäämään eläkkeelle — se kuvaa sitä, että meidän työelämämme sairastaa, meidän yhteiskunnassamme asiat eivät ole kunnossa. Minä vakaasti uskon siihen, että kyllä ihmiset haluavat tehdä työtä eläkeikään saakka, jos heille on siihen mahdollisuus, jos on terveyttä, jos vain suinkin jaksaa. Mutta nyt tilanne on vaan se, että työssäjaksaminen on vain kaiken aikaa mennyt huonompaan suuntaan. Hyvä on tietysti, että erilaisten kuntoutus- ja muiden toimenpiteitten johdosta pyritään siihen — toivon mukaan myös saavutetaan se tavoite — että jaksettaisiin työelämässä pitempään.

Täällä ed. Kuoppa jo mainitsi sen, että aika monella hyvässä asemassa olevalla ja hyvätuloisella henkilöllä on ollut mahdollisuus jäädä jo hyvinkin nuorena eläkkeelle, alle 59-vuotiaana. Usein taustalla on se, että on henkilökohtainen sopimus. Myöskin sellaisilla henkilöillä, jotka ovat vuosien varrella puhuneet voimakkaasti eläkeiän nostamisen puolesta, itsellä kuitenkin eläkeikä perustuu johonkin henkilökohtaiseen sopimukseen tai sitten erityiseläkesääntöön. On ollut mahdollisuus jäädä täydellä eläkkeellä aikaisemmin eläkkeelle. Siis puheet ja teot ja itse toiminta ovat olleet räikeässä ristiriidassa. Ammattiyhdistysliikkeen puolellahan on tehty nyt niin, että eläkeikää siellä on nostettu, myöskin johtavissa tehtävissä oleville, niin että eläkeikä ei suinkaan ole 60 vuotta vaan 65 vuotta uusissa työsuhteissa.

Tähän lakiin kieltämättä sisältyy nykytilanteeseen nähden ja siihen taustaan, mitä kuvasin ja mitä mielestäni hyvin ed. Kuoppa kuvasi, ristiriitaisuuksia. Yksilöllinen varhaiseläke on ollut osa työkyvyttömyyseläkettä. Me tiedämme sen, että kynnys päästä sen eläkejärjestelmän kautta eläkkeelle on ollut tavattoman vaikea. Hylkäysprosentit ovat olleet todella kovia huolimatta siitä, että taustalla hyvin monissakin tapauksissa on useamman lääkärin, erikoislääkärin, arvostetun lääkärin, lausunto siitä, että henkilö on siinä määrin työkyvytön, että tulisi päästä eläkkeelle, joko yksilölliselle varhaiseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Siitä huolimatta on sitten päätös ollut kielteinen. Kielteisiä päätöksiä on todella paljon, niin kuin on todettu: hylkäysprosentti on ollut korkea.

Joutuu miettimään, kun näin on, ja tiedän, että varmasti jokaisella kansanedustajalla on pöydällään ollut useita papereita tai yksittäisen henkilön paperi, jossa tämä kääntyy kansanedustajan puoleen kysyen, "voisitko nyt auttaa ja kertoa, mitä teen, kun olen hakenut eläkettä ja käynyt valitusprosessin läpi ja hakenut toiseen kertaan ja hylky tullut". Kuitenkin todetaan, että on työkyvytön eikä ole välttämättä enää sitten työmarkkinoitten käytettävissä. Siinä tuntee itsensä vähän voimattomaksi, mitä tehdä. Kun on miettinyt, onko tämä järjestelmä nyt ihan oikea, niin on väistämättä tullut siihen johtopäätökseen, että ei ole. Kyllä kai paras asiantuntija henkilön työkyvyn arvioinnissa on se, joka häntä hoitaa tai ne hoitavat lääkärit, eivätkä ne, jotka vakuutusyhtiöissä, eläkeyhtiöissä ja -laitoksissa, tekevät päätöksiä.

Esimerkiksi tästä johtuen tulisi järjestelmää muuttaa. Jotta toteutuisi myöskin oikeusturva ja oikeudenmukaisuus ja tasapuolisesti käsiteltäisiin kaikkia henkilöitä, tarvitaan riippumaton elin, niin että vakuutusyhtiöillä ja eläkelaitoksilla ei olisi mahdollisuutta olla päättämässä henkilön osalta, onko nyt sitten edellytyksiä työkyvyttömyyseläkkeelle vai ei. Elikkä riippumatonta elintä tämä käsittely ja prosessi tarvitsisi, jotta toteutuisi oikeudenmukainen käsittely.

Osa-aikaeläkkeen ikärajaa ollaan nostamassa, ja kyllähän taustalla on tietenkin se, että yleistä eläköitymisikää pyrittäisiin nostamaan. Mutta minä luulen, että myöskin taustalla osa-aikaeläkkeen ikärajan nostamisen ja etujen heikentämisen suhteen on se, mitä valtiovarainministeri Niinistö julkisuudessa useita kertoja on sanonut, että järjestelmä on liian edullinen, liian hyvä osa-aikaeläkkeelle jääneen henkilön osalta. Luulen, että tämä paine on tullut myöskin sieltä. Osa-aikaeläkejärjestelmä on ollut hyvä järjestelmä. Ongelma vain tietenkin toisaalta on ollut se, että sitä on kovin vähän yksityisellä puolella voitu käyttää, koska ei ole pystytty luomaan työmarkkinoita sellaisiksi, että se toimisi. Julkisella sektorilla kysyntä on ollut kovaa.

Puhemies! Kyllähän tässä joutuu nyt miettimään sitä, miten tästä eteenpäin. Kieltämättä tässä lakiehdotuksessa on joitakin sellaisia asioita ja kohtia, joita esitetään nyt sitten nykytilanteeseen nähden korjattaviksi, ja hyvä niin. Mutta tällaista tämä kolmikantayhteistyö (Puhemies koputtaa) sitten välillä on. Syntyy myöskin tällaisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä henkilökohtaisesti tyydytä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi osa-aikaeläkettä ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskeviksi säännösten muutoksiksi on lähtölaukaus hyvin isoon muutokseen koko suomalaisessa työeläkejärjestelmässä. Siihen on monia syitä, että tätä tarkastelua on ruvettu tekemään. Ihan tästä kokonaisuudesta sanoisin, että korkea aika on kyllä, että tämmöinen tarkastelu tehdään. On ihan eri asia, kuinka moniin yksityiskohtiin itse kukin esimerkiksi meistä tässä salissa sitten on tyytyväinen ja miltä osin.

Tämä kaikkihan perustuu hyvin suurelta osin Puron työryhmän esityksiin ja sitä kautta kolmikantaperiaatteeseen, niin kuin myöskin on yleisesti tiedossa. Mutta sen takana on muun muassa yksi semmoinen selkeä totuus, jonka kyllä pyytäisin kaikkia näihin asioihin perehtyviä erityisesti muistamaan. Se on ihan selkeä demografinen totuus, toisin sanoen se, mikä esimerkiksi on koko meidän väestömme tilanne Suomessa. Siihen on samanlaisia esimerkkejä löydetty myöskin koko EU:n alueelta ja länsimaista yleensä, niistä maista, joissa jonkinlaisia työeläkejärjestelmiä on pystyssä.

Jos esimerkiksi nykyinen työeläkejärjestelmä jatkuisi, on laskettu ihan selvästi niin, että pelkästään eläkkeiden bruttokansantuoteosuus nousisi muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 5 prosenttia. Kestäisikö meidän kansantaloutemme sen, kun me tiedämme tarkkaan, miten paljon meillä väestö ikääntyy? Meillä on paljon sosiaaliturvaan yleisesti liittyviä paineita. Koko eläkejärjestelmä on vain yksi osa sitä. Lisäksi on terveydenhuoltoon liittyvät ongelmat, koko vanhustenhoito, ikääntyminen, kaikki seikkoja, joista puhumme täällä joka viikko. Sanoisin, että onneksi puhumme joka viikko, koska muuten ne ongelmat jäisivät ratkaisematta.

Koko tätä vyyhtiähän ei voi ruveta purkamaan muuta kuin sillä, että on katsottava kaikkea sitä, millä työllisyyttä voidaan edistää, mietittävä, miten julkista velkaa voitaisiin vähentää, ettei vain korkomenoja tarvitsisi laittaa maksuun, vaan esimerkiksi niitä veroja voitaisiin käyttää koko sosiaalipolitiikassa hyväksi. On siis kaikenlaista sosiaalisen suojelun mukautusta ja muuta myöskin tässä mukana.

Yleisesti sitten, vähän lähemmäksi tätä vakuutusjärjestelmää jos mennään, sitä ennen sanoisin vielä semmoisen seikan, että huolestuttavaa tietysti on se, ymmärtää kukin, miten sen haluaa, että kun tähänastinen eläkejärjestelmä on lähtenyt siitä, että 65-vuotiaaksi asti tehdään töitä ja sen jälkeen mennään eläkkeelle, niin nyt keskimäärin puolet niistä, joiden pitäisi vielä olla töissä 65-vuotiaina, ovat eläkkeellä 59-vuotiaina. Siihen voi olla monia eri syitä, mutta kyllä hämmästyn, jos tässä talossa enemmistö on sitä mieltä, että on hyvä, että mennään mahdollisimman aikaisin eläkkeelle. Itse olen toista mieltä: Jos vähänkin on mahdollisuuksia, on terveyttä ja muuta, totta kai pitäisi tehdä töitä, pitäisi olla mahdollisuus tehdä töitä ja saada siitä sitten asiallinen korvaus.

Nyt tämä eläkekeskustelu minusta monen vuoden ajan on heijastanut sitä, että työelämä tuntuu olevan semmoisessa asennossa meihin kansalaisiin, että ainoa tilanne, missä olemme turvassa, on se, että olemme eläkkeellä. Jokainen, joka on saanut eläkepäätöksen, kokee, että silloin on saavuttu turvalliseen satamaan. Se on ehkä oikeutettua sitten, kun meillä on ikää tarpeeksi, mutta yrittää täytyy tietysti aktiiviaikana.

Eläkepoliittisesti semmoisia yleisiä vaatimuksia on minusta muun muassa se, että eläkepolitiikan pitää olla harvinaisen pitkäjänteistä, on sitten minkälaisista tahansa eläkenimistä kysymys tai -malleista. Jos pitkäjänteisyys ei ulotu 40—50 vuoteen, ruvetaan olemaan jo vaikeuksissa. Voiko väestö uskoa semmoiseen malliin, joka ei heijastu vuosikymmenien päähän? Väestön pitää pystyä, jokaisen meistä pitää pystyä, luottamaan eläkelainsäädäntöön hyvin paljon. Toisin sanoen silloin, kun se rupeaa itse kutakin meitä koskemaan, ei saisi syntyä semmoista tilannetta, että esimerkiksi eduskunta on keväällä eri mieltä kuin syksyllä tästä asiasta. Lyhytaikainen tempoilu on mahdottoman vahingollista kaikille osapuolille. Samaten periaatteena pitäisi ehdottomasti pitää sitä, että maksuun tuleva eläke on aikanaan maksettua palkkaa, joka tulee vaan vasta myöhemmin maksuun. Se pitäisi turvata niin, että se tosiaan olisi sitä eikä inflaation syömää jotain muuta, joka ei ollenkaan vastaa tätä yleistä periaatetta.

Nämä ovat, rouva puhemies, olleet vuosikymmeniä Suomessa voimassa ja, niin kuin tiedätte, silloin kun TEL-järjestelmä 60-luvun alussa alkoi, tähdättiin siihen, että kun 40 vuotta on työelämässä, sen jälkeen saa eläkepalkan. Aikaisemmin oli 66, nyt on 60 prosenttia se maksimi, jonka omasta palkastaan voi saada eläkepalkkaa. Tästäkin on nyt jääty jo aika paljon jälkeen. Sehän huolestuttaa monia ihmisiä, koska pelkästään jos lasketaan nykyaikainen keskipalkka, joka lienee noin 12 000:n tietämissä, niin silloin keskieläkkeenhän pitäisi olla siitä 60 prosenttia, jos se on täysitehoinen, eli noin 7 200 markkaa. Taitaa vain olla niin, että keskieläke on noin 5 800 markkaa, eli selvää jälkeenjääneisyyttä on jo nyt.

Kysyn vaan ääneen: Miten nämä periaatteet me pystymme nyt turvaamaan, kun me tämän monimutkaisen Puron paketin kaikki elementit tulemme tässä salissa lailla säätämään? Osa-aikaeläkkeeseen ja yksilölliseen varhaiseläkkeeseen kuuluvat asiat ovat ehkä ratkaisultaan helpommasta päästä verrattuna vaikka esimerkiksi siihen periaatteeseen, miten eläkepalkka tullaan laskemaan, sitten kun sitä aikanaan meille ehdotetaan.

Minusta hallituksen tavoitteet yleisesti ottaen ovat näissä hyvät siihen nähden, että ne ovat ymmärrettävät. Ne ovat loogisesti täysin talouspolitiikan kannalta ja kansantaloudellisesti perusteltavissa, ja sillä lailla hyväksyn ne. Tässähän haetaan myöskin tiettyä joustavuutta näiden uusien eläkejärjestelmien kautta, halutaan tietynlaista valinnanvapautta, ja ne ovat myöskin kannatettavia elementtejä.

Mitä tulee esimerkiksi osa-aikaeläkkeeseen, niin koen itse niin, että se on ollut hallitsematon episodi. Sehän tuli voimaan vuonna 87, 15 vuotta sitten, ja koski silloin 60-vuotiaita. Sitä ei oikeastaan käytetty ollenkaan. Todennäköisesti se sekoitettiin osittain käsitteeseen "osittainen työkyvyttömyyseläke". Ehkä ei sen takia anottukaan, tai sitten oli joku muu seikka, minkä takia näin ei käynyt. Mutta kun vuonna 94 ikärajaa alennettiin 58 vuoteen, niin kyllä silloin rupesi tapahtumaan toisenlaisia asioita tämän ympärillä. Kun tuli tämä kokeilu, eläke 56-vuotiaana, niin silloinhan hakemusten määrä ryöpsähti suorastaan silmille.

Minusta tämä on ihan ymmärrettävä ajatuksenkulku, mutta olen kovasti hämmästynyt siitä, että ne, jotka tätä ehdottivat, kuvittelivat, että näin ei käy, siis että tästä ei tule näin suosittua. Erityisesti kai haluaisin teille sanoa sen, että tiettävästi vakuutusjärjestelmän asiantuntijat halusivat tämän aikaistuskokeilun sillä ajatuksella, että työelämässä voisivat olla vielä mukana ne, joiden terveydentila on sen verran hankala, että he eivät vielä ole edes osittain työkyvyttömiä, mutta haluavat vielä olla työelämässä mukana. Tämä periaate on kääntynyt nyt tasan päinvastoin. Nyt kaikki mieluummin haluavat päästä työelämästä pois ja tämän reiän kautta onnistuvat siinä, että he tekevät enää osittain omaa työtään. On sääli, että eläkejärjestelmää on uusittu kokeiluilla, joista kuviteltiin aivan erilaisia kuin ne, jotka toteutuivat. Ei näissä eläkejärjestelmän ratkaisuissa, jotka koskevat tulevaisuutta, saisi olla kokeiluluonteisuutta, joka johtaa sitten yllätyksiin. Sitten tulee tällaisia kipeitä peruutuksia takaisinpäin. On ihan selvä asia, että niitä, jotka ovat tällä rajalla eivätkä kerkiä anoa eläkettä kahden vuoden kokeilun aikana, se närästää ilman muuta.

Yksilöllinen varhaiseläke itse asiassa on vähän samanlainen. Sehän tuli vuonna 86. Sen mukaan, mitä olen silloisista neuvotteluista saanut itse tietää, se oli aivan viime hetken tuote tupon yhteydessä, ja kun se rupesi koskemaan 55-vuotiaita, niin ei ollut mikään ihme, että siitä tuli erittäin suosittu malli. Siihenhän vaadittiin tietty diagnoosi, ei vaadittu täydellistä työkyvyttömyyttä, mutta alentunutta työkykyä kylläkin, sen lisäksi työelämästä selkeää rasittuneisuutta, joka työnantajan piti todistaa, esimiehen piti todistaa ja työntekijän itse kertoa. Vakuutettujen kannalta siinä oli huonoa se, että se kaikki oli vähän epämääräistä. Siinä ei sanottu mitään keskeisiä, selkeitä mittareita. Ne jouduttiin vakuutusjärjestelmässä keksimään ja siinä jopa ymmärrettiin asioita vähän väärin. Kun vastaavia ehkä joskus täällä joudumme myöhemminkin laatimaan, niin toivoisin ainakin hyvin selkeää suomalaista sananvaltaa tähän asiaan, niin että sanottaisiin selkeästi se, mitä halutaan, eikä haudattaisi sitä tämmöiseen yleiseen rasittuneisuuteen, joka terminä on erittäin huonosti sanottu. Kuka sen mittaa objektiivisella tavalla, kuka meistä on yhtä rasittunut kuin joku toinen? Subjektiivinen mittari on aivan toinen asia.

Loppuun, arvoisa puhemies, haluaisin vielä lukea muutaman asian EU:n kyseisistä käsitteistöistä. Nimittäin yleensä sen, että maksussa olevat eläkkeet riittävät, kai nyt pitäisi olla aivan a ja o tässä asiassa. Silloin järjestelmien pitää pitää huolta, että ne pystyvät täyttämään kaikki sosiaaliset tavoitteensa, joista eläkejärjestelmät ovat vain yksi osa. Täytyy esimerkiksi pitää huolta, että vanhukset eivät ole köyhtymisvaarassa, toisin sanoen etteivät heidän eläkkeensä kehittyisi ihan väärään suuntaan. Kaikille yksilöille täytyisi tarjota sopivat mahdollisuudet julkisiin tai yksityisiin eläkejärjestelmiin, ja olisi edistettävä sukupolvien sisäistä ja niiden välistä solidaarisuutta. Tähän toivoakseni nyt Kari Puron työryhmä ja kolmikanta ovat muun muassa pyrkineet.

Samaten eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys on tietysti varmistettava ilman muuta ja se, että on riittäviä kannustimia ikääntyneiden työntekijöiden työnteolle. Samalla on varmistettava, että työntekijöitä ei kannusteta siirtymään varhaiseläkkeelle liian aikaisin. Nyt tämmöistäkin tiedän tapahtuneen. Mutta toisaalta ei pidä rangaista työnteon jatkamisesta normaalin eläkeiän jälkeen. On varmistettava, että eläkejärjestelmät helpottavat vähittäistä eläkkeelle siirtymistä. Nämä ovat siis EU-tason suosituksia, minusta hyvin järkeviä.

Vielä loppuun sanoisin sen, että eläkejärjestelmien uudistamisen pitäisi tapahtua niin, että se vastaa talouden, yhteiskunnan ja yksilöiden muuttuvia tarpeita, toisin sanoen sen pitää elää tavalla tai toisella. Se ei voi olla staattinen ja pysyä paikallaan, ja miten me luomme semmoisen jännevälin 40 vuoden päähän, ettei jo jouduta täällä 10 vuoden kuluttua ihmettelemään, mitä me näiden kahden, osa-aikaeläkkeen ja yve:n, suhteen tässä tänään päätämme? Naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu pitäisi tässäkin asiassa aina muistaa.

Ihan rikaksi pohjalla sanoisin, että koko eläkejärjestelmä on tehtävä avoimemmaksi ja muuttuviin oloihin mukautuvaksi niin, että kansalaiset säilyttävät siihen luottamuksensa pitkälläkin tähtäimellä.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä toisteli aika tavanomaisia, mutta silti täysin vääriä lukuja siitä, miten eläkemenot ja bruttokansantuote nyt kehittyvät suhteessa toisiinsa. Eläkeleikkaukset ovat nimittäin saaneet aikaan sen, että eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut rajusti. Se on pudonnut 1980-luvun puolivälin tasolle. Tämä on faktaa. Minä en tietenkään ole lähtemässäkään siitä, kun puhun eläkejärjestelmien puolesta, ettei saisi jatkaa työelämässä, mutta sieltä pitää päästä pois, jos on kerran pakko. Eli muutetaan ensin työelämää, niin kyllä ne ihmiset sitten ovat siellä pitempään mukana. Nyt tehdään pakkojärjestelmiä, joilla ihmiset ajetaan työkyvyttömyyseläkettä rukoilemaan. Se on tämän koko homman idea.

Kolmikannasta tovereille vaan se, että minä arvostan tavattomasti ay-liikettä, mutta ei se estä minua olemasta eri mieltä ay-johtajien kanssa, jos näen, että he ovat väärässä. Antamalla periksi tässä eläkeputkikiistassa ja varhaiseläkekysymyksessä he ovat väärässä. Minä edustan täällä, voin sanoa suoraan, näillä näkemyksilläni myös niitä henkilöitä, joiden kanssa olen käynyt keskusteluja, esimerkiksi Stora Enson ja Metsä-Botnian Kemin tehtaiden työntekijöitä, Kemin kaupungin työntekijöitä. Siellähän on ammattiliiton jäsenistö sitä mieltä, että tämä on väärä päätös, joka täällä on tekeillä.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle sanoisin, että ymmärrän hyvin, että puhutte näin. Mutta ihmettelen sitä, että teidän puolueenne on kuitenkin hallituksessa toista mieltä ja ay-liike on kanssanne eri mieltä tästä asiasta.

Työkyvyttömyysasia on ihan toinen kuin se, mikä koskee osa-aikaeläkettä. Pyydän, että ette sekoita käsitteitä työkyvyttömyys- ja osa-aikaeläke. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eläkemenotkin ovat aivan toinen asia. Varhaiseläkkeiden kehityshän on ollut aleneva Suomessa. Se ei ole enää mikään erityisen suosittu mallikaan. Palataan näihin asioihin sitten, kun varsinaiset työkyvyttömyyseläkkeet tulevat keskusteluun ja eläkepalkka-asiat.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Sen verran vaan enää tähän, että käsite ay-liike tarvitsee nyt vielä kerran selvennyksen. Ay-liikkeen johtajat tekevät työtään ja ovat varmasti monesti painamassa päälle oikeitten asioitten puolesta, ovat saaneet paljon aikaankin, mutta ay-liike on toki jotakin ihan muuta kuin pelkät johtajat. Niin kuin minä jo sanoin, minä edustan tässä ihan varmasti ay-liikkeen jäsenten näkemystä nyt, kun näin puhun.

Kari Uotila /vas:

Rouva puhemies! Oikeudenmukaista eläkejärjestelmää on aika vaikea löytää, koska työtehtävät ja ammatit ovat erilaisia. Jos meikäläinen omasta taustastaan, telakan runkolevysepän näkövinkkelistä, arvioisi, oikeudenmukainen eläkejärjestelmä olisi sellainen, että kaikista ammateista, kaikista tehtävistä, keskimäärin pääsisi eläkkeelle siinä iässä, että keskimäärin jäisi yhtä monta onnellista, tervettä eläkepäivää ja -vuotta jäljelle. Omassa siviiliammatissani se tarkoittaisi ehkä noin 45 vuoden eläkeikää.

Mitä tulee kolmikantaan, se on näissä asioissa eräänlainen kahle meille eduskunnassa. Silloin, kun porvarihallitus lopetti ja vuonna 95 muodostettiin sateenkaarihallitus, oli muutama keskeinen tavoite: talouden tervehdyttäminen, työttömyyden alentaminen, mutta myös kolmikantaperiaatteen palauttaminen työmarkkinakeskusteluun ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Siellä tulee sekä takapakkia että etupakkia. On aika vaikea kerätä pelkästään rusinoita pullasta, kun toimijoita on monta ja mielipiteitä on monta.

Minä toivon, että eduskunnassa pystytään löytämään hallituspuolueiden kesken parannuksia niihin heikennyksiin, joita koko tämä paketti sisällään pitää, mutta helppoa se ei tule olemaan. Se vaatii kyllä sinnikkyyttä. Mutta kuulun kyllä niihin kansanedustajiin ja niihin henkilöihin, jotka arvostavat sitä, että meillä pystytään kuitenkin vaikeita työelämää koskevia asioita valmistelemaan kolmikannassa, vaikka en kaikkiin yksityiskohtiin ja ratkaisuihin voikaan olla tyytyväinen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Itse olen yksi osa suomalaista ay-liikettä ollut, varmaan 20 vuotta siellä touhunnut. Sillä olen nähnyt sen sisältä, mitä ay-liike tekee ja sopii. Se on monessa tuonut hyvää suomalaiselle työväestölle ja yhteiskunnalle sopimalla. Sodan jälkeen, voi sanoa, kaikki sosiaali- ja eläketurvauudistukset ovat enemmän tai vähemmän ammattiyhdistysliikkeen käsialaa. Yhdessä työväenliikkeen kanssa ja eduskunnan kanssa ne on tehty. Se noin taustaksi.

Samaa mieltä olen kuin aikaisemminkin olen ollut, että työelämää tulisi uudistaa niin, että ihmiset jaksaisivat olla siellä työssä eläkeikään asti. Se kai on kaikkien tavoite. Pitkäaikaisena työsuojeluvaltuutettuna tiedän, että näin ei ole monellakaan työpaikalla, valitettavasti. Varsinkin nyt, kun työntekijöitä on vähennetty huomattava määrä 90-luvun aikana työpaikoilta eikä taas ole palkattu uusia tilalle, vaikka paremmat ajat ovat olleet monta vuotta, tämä johtaa työuupumukseen ja haluun lähteä työpaikoilta pois.

Edelleenkin työelämä on sellaisen muutoksen kourissa, että muistaakseni tänä vuonnakin on jo yli 5 000 ihmistä irtisanottu työpaikoilta. Ihmisillä on halu lähteä jonnekin, jos ei muuta, niin eläkkeelle, missä jotain tuloa saa, ettei jää työttömyyskortistoon. 500 päivää on työttömänä, sitten putoaa niin sanotuksi 2 000 markan ihmiseksi, jolla tulolla ei tule tänä päivänä toimeen. Näitä kaikkia uudistuksia pitäisi tehdä ihmisille ja turvata heidän tulonsa ja toimeentulonsa, puhumattakaan ikärasismista, mikä edelleenkin rehottaa. Toimitusjohtajasiipi puhuu, että eläkeikää pitää nostaa, mutta samalla omissa yrityksissään heittää ihmisiä ulos, niin myös julkinen työnantaja.

Tämä lakiesityshän liittyy, niin kuin on todettu, Puron työryhmän esitykseen. Se on kolmikantaneuvotteluissa hyväksytty. Tässä esityksessä on hyvää ja huonoa. Itse olisin nähnyt, että osa-aikaeläkeikäraja olisi voinut pysyä 56 vuodessa. Se olisi ollut yksi mahdollisuus ihmisten jakaa työtä. Jos on työrajoitteinen ihminen, hän olisi voinut paremmin pärjätä siihen eläkeikään asti.

Mutta mielestäni Puron työryhmän esitys on kaiken kaikkiaan räätälöity, sanoisinko, akavalaisille aloille. Jo tilastot osoittavat, että näillä aloilla jaksetaan pitempään työssä. Näillä, jotka ovat niin sanottuja haalarialoja, on monta vuotta alhaisempi työssäoloikä eli eläkkeelle lähdetään aikaisemmin.

Vielä korostan, että Puron paketti on kokonaisuus, josta ovat sopimassa työnantajat, valtio ja ay-liike. Tätäkin toimintaa pitäisi kunnioittaa, että tällaista harrastetaan kolmikannassa sopimisessa. Sillä on saatu myös hyvää aikaan. Eläkeikää voi nostaa vaikka 80 vuoteen, mutta jos ei ihminen jaksa työelämässä olla, silloin tulee paljon puhuttua työuupumusta.

Olisin halunnut vielä yhteen asiaan puuttua. Puron työryhmässä, joka perustettiin tekemään eläkeuudistusta, on aika paljon vakuutusyhtiöitten lääkäreitä mukana. Kari Puro on Ilmarisen toimitusjohtaja, ja asiantuntijana on Eläke-Fennian ylilääkäri Seppo Mattila ja Varma-Sammon ylilääkäri Sakari Tola. Ovatkohan nämä vähän niin kuin omassa asiassaan ja oman firmansa asiassa siellä myös? Jos sieltä kovin paljon tulee laskuja esimerkiksi eläkefirmoille, voi olla, että ovat entisiä toimitusjohtajia. Toivoisi, että näihin tulisi niin sanottuja puolueettomia asiantuntijoita ja vetäjiä. Tässä voi heidänkin toimitusjohtajan roolinsa tulla esiin näitä esityksiä tehtäessä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Oikeastaan pyysin puheenvuoron ed. Akaan-Penttilän puheenvuoron johdosta. Luulen, että tässä salissa kaikki ymmärtävät, mistä tässä on kysymys, miten meidän eläkejärjestelmämme toimivat, ja ymmärrämme sen, että eläkepolitiikan pitää olla pitkäjänteistä. Ei järjestelmiä rakenneta muutamaa vuotta eteenpäin ajatellen, vaan kymmeniksi ja kymmeniksi vuosiksi, niin että kaikilla palkansaajilla olisi mahdollisuus jäädä turvallisesti, mutta toivon mukaan myöskin terveinä eläkkeelle.

Nyt kun eläkeikää ollaan nostamassa, muun muassa osa-aikaeläkkeen ikäraja 56:sta 58 vuoteen, ja yksilöllistä varhaiseläkettä ollaan poistamassa — vaikka tajuan sen, että laajasta kokonaisuudesta on kysymys ja tehdään myöskin positiivisia asioita, joilla työelämää pyritään tervehdyttämään — niin väistämättä tulee kuva, että ikäänkuin tämmöisellä teknisellä toimenpiteellä, eri eläkejärjestelmien eläkeiän nostamisella, päästäisiin tilanteeseen, että eläköitymisikä nousisi 59 vuodesta 2—3 vuotta korkeammaksi. Ei se näin tapahdu. Se tapahtuu sillä tavalla, että työelämä laitetaan kuntoon niin, että ihmiset jaksavat työelämässä, viihtyvät työelämässä ja että yhteiskunnassa ei ole niin paljon ongelmia kuin tänä päivänä on. Täältä sen pitää lähteä ja sitä taustaa vasten peilata muun muassa eläkkeellejäämisikää.

Minä kunnioitan erittäin paljon kolmikantavalmistelua. Henkilökohtainen probleema tässä tietysti on, kun tiedän ja tunnen sen, että tehdään (Puhemies koputtaa) tiettyjä heikennyksiä, mutta tämä liittyy varsin laajaan kokonaisuuteen ja pakettiin, jossa on paljon hyviäkin asioita.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti joudutaan päällimmäiseksi nostamaan usein täällä keskustelussa ongelmat, koska voidaan vain todeta aina, että on hyviä puolia. Tässä olen ed. Laitisen kanssa samaa mieltä: on toki hyvääkin. Mutta osa-aikaeläkkeen ikärajan nousu ja yksilöllisen varhaiseläkkeen poistaminen ovat toki ongelmia.

Yksilöllinen varhaiseläkehän on ollut eläkelaji ja -sääntö, jonka kautta voidaan ottaa enemmän huomioon ihmisen elämään liittyviä asioita ja päästää ikään kuin vähemmällä tämä työkyvyttömyyteen liittyvä arvio, joka on aina ollut ongelmallinen. Sehän on ollut eläkesäännön idea: Otetaan huomioon työhön liittyviä kysymyksiä, työmatkakysymykset ja asiakkaan taikka työntekijän elämään muuten liittyvät kysymykset. Tämä liittyy myös eläkesäännön perusteisiin. On vahinko, että tämä poistetaan. Edelleenkin meillähän on paljon työkyvyttömiä ihmisiä, jotka ovat työttömyyskortistoissa, sinne hyllytettyinä väärin perustein. Ei heillä ole työvoimaa, jota he siellä olisivat varastoimassa. Päinvastoin, he ovat menettäneet työkykynsä. Heillä ei siis ole työkykyä, eivätkä he näin ollen voi toimia minään työvoimareservinä.

Puhemies! Täällä on tosiaan keskusteltu työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn vaikeuksista. Totean, että yksi keskeinen asiahan on se, että jos henkilö — potilas tai asiakas — on nuori niin sitä vaikeampaa on päästä työkyvyttömyyseläkkeelle huolimatta siitä, mikä on vamman taikka sairauden laatu.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa puheenvuoroni on myös pääasiassa ed. Akaan-Penttilälle. Hän esitti kysymyksen, kestääkö kansantalous. Kansantalous kestää varmasti, jos työllisyystilanne tässä maassa saadaan kuntoon. Mutta sen sijaan työntekijät eivät kestä, ja sen osoittaa selvästi se, että meillä viime vuoden lopussa oli noin 200 000 ihmistä joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle ja uusia työkyvyttömyyseläketapahtumia oli viime vuonna 21 741 kappaletta. Tästä määrästä hylättiin parikymmentä prosenttia tämän lisäksi eli lähes 5 000 hylkypäätöstä. Tämä osoittaa sen, että työelämä on liian kovaa, siinä on liian paljon sellaisia ongelmia, että ihmiset eivät jaksa työelämässä. Heidän terveytensä ei kestä.

Sen johdosta yksilöllinen varhaiseläke oli juuri sellainen, että se otti huomioon pitkän työhistorian. Kun ihminen oli kulunut, väsynyt, rasittunut ja osittain työkyvytön, hänellä oli mahdollisuus päästä yksilölliselle varhaiseläkkeelle. Nyt tämä eläkelaji lopetetaan kokonaan ja tilalle on tulossa pieni lievennys työkyvyttömyyseläkepykälään, mutta se on itse asiassa hyvin pieni ja siinä puhutaan niistä samoista asioista kuitenkin, kuin yksilöllisessä varhaiseläkkeessä, jota ed. Akaan-Penttilä kritisoi. Tässä kuitenkaan ei merkittävästi asiaa paranneta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että asia jätetään pöydälle eduskunnan huomenna torstaina pidettävään täysistuntoon.

Toinen varapuhemies:

Kun ed. Kuoppa on ehdottanut asian pöydällepanoa, pannaan asia työjärjestyksen 57 §:n mukaan pöydälle. Onko muita ehdotuksia pöydällepanon ajankohdasta?