Täysistunnon pöytäkirja 39/2008 vp

PTK 39/2008 vp

39. TORSTAINA 17. PÄIVÄNÄ HUHTIKUUTA 2008 kello 16

Tarkistamaton versio 2.0

6) Laki vakuutusoikeuslain 4 §:n muuttamisesta

 

Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni n:o 19/2008 vp asia on ollut useilla eri vaalikausilla täällä eduskunnassa eri kansanedustajien toimesta esillä, ja nyt itsekin haluan tuoda esille tämän ongelman, joka liittyy siihen, että henkilö omaa vakuutusturvaa, joko itse hankittua vakuutusturvaa tai sitten sitä vakuutusturvaa, joka tulee työsuhteen perusteella. Kaikki on niin kauan normaalia kun tuota vakuutusmaksua maksaa ja ihminen on terve.

Mutta sitten kun tulee se vaihe, että tuleekin vammautuminen ja sen seurauksena pitäisi saada oikeudenmukaista turvaa tuon vakuutuksen antaman lupauksen mukaan, niin liian monet ihmiset kokevat, että jotain on vialla. He kokevat, että he eivät saa sitä turvaa, mitä he ovat odottaneet saavansa, ja usein on hyvin pitkät oikeusprosessit edessä, useita vuosia, raskaat ja kalliit, kuluttavat prosessit, eikä välttämättä niidenkään tuloksena hylkäävien päätösten jälkeen oikeutta saa. Ja jos sitten oikeutta sattuu vielä saamaankin, niin ei ainakaan täydellistä korvausta siitä, mitä on menetetty aika elämässä ollut, useinkaan enää pysty saamaan.

Siksi lakialoitteella toivon, että turvattaisiin mahdollisimman hyvin se, että vakuutusturva on täydellinen ja toimiva silloinkin, kun henkilö on sitten korvauksen saajana. Yleensähän on ollut se kipeä tilanne, että lääkäri, joka on päättämässä sitten vakuutusoikeudessa tai jossakin muussa elimessä, ei ota huomioon niitä lausuntoja, joita potilaan nähneet, hänet tuntevat ja hoitavat lääkärit ovat potilaasta esittäneet. Tätä on perusteltu sillä, että niin sanottu vakuutuslääkäri katsoo ihmisen kokonaisterveyden, kokonaiselämäntilanteen. Tietysti voi olla niin, että erikoislääkäri katsoo kapeammalta sektorilta, mutta toisaalta pitäisi voida katsoa kuitenkin oikeudenmukaisesti tämä kokonaisuuskin. Ja vähintä olisi, että potilaan asiapapereihin paneuduttaisiin ja että voitaisiin tietää todella, mikä on potilaan vointi. Liian monet kokevat, että heidän asiansa ei tule kuulluksi eikä oikein kohdelluksi silloin, kun on vuoro saada vakuutuksen turvaa, joko itse maksettua tai työsuhteen perusteella tulevaa.

Siksi olen, arvoisa puhemies, tehnyt tämän aloitteen ja toivon, että voisimme edetä siten, että kansalaiset kokisivat oikeudenmukaisuutta silloin, kun he ovat myös vakuutusturvan saajina.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä oli herätealoite eräällä tavalla, kansanedustaja Lauri Oinonen. Nimittäin kun olen itse ollut vakuutusoikeuden asiantuntijana, niin minä olen kuvitellut, että se on tapahtunut sen takia, että on haluttu se erikoisasiantuntemus sinne in casu, siis tapaus tapaukselta, kun sitä tarvetta on ollut. Mutta nyt siis ilmeisesti lääkäripuolella näin ei olekaan. Elikkä siis käytäntö ei olekaan sama sillä puolella, mutta täällä eläintieteen puolella ja biologian puolella jnp. silloin, kun ne näihin tapauksiin liittyvät, se käytäntö on olemassa.

Ja jos näin on, kuten ed. Lauri Oinonen tässä toteaa, niin minä kannatan tätä periaatteessa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Minä myös kannatan tätä ed. Lauri Oinosen tekemää lakialoitetta, ja niin kuin hän tuossa esittelypuheenvuorossaan sanoi, tämä on ollut aikaisemminkin täällä eduskunnassa käsittelyssä. Ja meillähän on ollut, oliko se muutama vuosi sitten, tuossa eduskunnan edessä tämmöinen vetoomuslähetystö, joka oli siinä yönkauden, jopa melkein nälkälakkoa toteuttaen ja toivoen, että me täällä eduskunnassa tekisimme tälle jotakin, ettei tapahtuisi näitä niin sanottuja "oikeusmurhia", että ihmiset ovat kokeneet työtapaturman ja oma hoitava lääkäri ja se hoitoprosessi on todennut, että on kysymys selvästä työtapaturmasta, jonka tulisi johtaa eläkkeeseen, mutta sitä ei sitten siellä vakuutusoikeudessa saada. Yksi ongelma on se, että siellä ei ole sitä erityislääkäriä, vakuutuslääkäri on laillistettu lääkäri, mutta ei välttämättä sen alan lääkäri. Täällä esittelyssä on, että kestää 7—9 vuotta tämmöinen oikeusprosessi. Itselläni omassa perheessä on 15 vuotta koettu tämmöinen ja saatiin kyllä tammikuussa se päätökseen sen kaiken prosessin jälkeen myönteisenä.

Mutta tiedän, että tämä on monelle ihmiselle tarkoittanut henkistä, suurta raskautta näitten vuosien ajaksi, ja yksinkertaisuudessaan olisi todella hyvä, että tämä aloite otettaisiin käsittelyyn, että vakuutusoikeuslainsäädäntöä muutettaisiin niin, että sinne saataisiin erikoislääkäri, joka tuntee sen asian, josta on kysymys.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä pitää kannattaa ed. Lauri Oinosen aloitetta. Tämä on hyvin monitahoinen, monipolvinen juttu kaiken kaikkiaan, tämä systeemi. Omalla työpöydälläni sattuu olemaan liian paljon semmoisia papereita, jotka ovat hylättyjä päätöksiä, ja kun katsoo, niin jotain näissä järjestelmissä on kyllä pielessä, sillä vaikka on millainen hoitava lääkäri ja erikoislääkärit ja oikein spesialistit, on dosenttia ja desanttia, jotka ovat todenneet, että tämä ihminen on työkyvytön ja entiseen työhönsä ei millään kykene, ja sitten vielä todetaan, ettei uuteenkaan ammattiin kannata lähteä kouluttamaan, niin siitä huolimatta aina tulee hylkynä, kun sitten valitetaan. Jotenkin tuntuu siltä, jotta meidän järjestelmämme on ihan täysin torso.

Erityisen vaikeita tapauksia on näissä homejutuissa. Kun on jossakin työpaikassa saatu altistuma, niin siinä väännetään ja käännetään, vaikka olisi selkeästi osoitettavissa, jotta se on sieltä lähtöisin, mitään muuta mahdollisuutta ei ole ollut olemassa. Hiljattain oli tapaus, kun Työterveyslaitoksen lääkärille soitin, miten tämä on mahdollista, kun heillä on ollut eräs asiakas tutkittavana ja hän sai sieltäkin semmoisen kielteisen lausunnon — hän sanoi, että se on työpaikasta lähtöisin — ja minä kysyin, miksi tämmöinen, koska on selkeästi osoitettavissa, että siellä työpaikalla on mitattu näitä samoja homeita, niin lääkäri sanoi, että hän ei voi kirjoittaa myönteistä lausuntoa, ei se vakuutusyhtiö kuitenkaan hyväksy sitä. Minusta on aika merkillinen juttu, koska ei voi ennakkoasenteesta lähteä, jos lääkäri kokee, jotta tässä on kysymys siitä ja voidaan todistaa, niin kyllä lääkärin pitäisi kirjoittaa ehdottomasti todistus, että hänen mielestään tämä on näin. On sitten vakuutusyhtiön asia, hyväksyykö vai ei.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä asia, ja meillä on ollut täällä kaksikin kertaa tällainen työryhmä edustajien keskuudessa, joka on tähän vakuutusoikeuden menettelyyn puuttunut. Yksi asiahan siinä oli muun muassa se, että vakuutusoikeuden jäsen saattoi olla vakuutusyhtiön palveluksessa oleva erikoislääkäri. Tämä jääviysasia nyt on poistunut.

Sitten eräs asia, joka on tällä välin muuttunut, on myöskin tämä suullinen kuuleminen. Sitä käytetään hyvin vähän. Se auttaisi. Mutta itse sain juuri vastauksen erään potilaan eläkelausunnosta vakuutusoikeudesta, joka totesi vielä perusteluissaan, että vakuutusoikeuden päätös ei ole ammatilliseen työkyvyttömyyteen liittyvä, vaan se katsoo asian laajemmalla perspektiivillä. Mielenkiintoista on se, että edelleen näissä B2-lausunnoissa sanotaan, että potilas on kykenemätön tähän työhön tai siihen läheisesti verrattavissa olevaan työhön, näin lukee edelleenkin lausunnon alla, jonne lääkäri kirjoittaa nimensä silloin, kun katsoo, että potilas on niin sanotusti työkyvytön.

Arvoisa puhemies! Tämä problematiikka jatkuu. Ensinnäkin siinä on pitkä, tällä hetkellä noin 2 vuotta oleva käsittelyaika kaiken kaikkiaan. Sitten on myös ongelma, joka liittyy, niin kuin tässä aloitteessa mainitaan, vakuutusoikeuden lääkärin osaamiseen tai hänen perehtyneisyyteensä itse asiaan. Yksi ongelmahan on se, että monesti kysymyksessä on monisairas potilas, hänellä on monenlaisia vaivoja, ja mitä enemmän on juuri sen tyyppinen potilas, että hänellä on useamman laatuisia diagnooseja, sen vaikeampaa saattaa olla juuri eläkkeelle pääseminen. Eli sellaiset sairaudet, jotka esiintyvät erilaisin oirein eivätkä ole yksiselitteisiä, kuten esimerkiksi amputoitu alaraaja, ovat paljon hankalampia asioita. Silloin se ammatillinen työkyvyttömyys on näissä tilanteissa vaikea osoittaa.

Ajan voittamiseksi totean vain tähän asiaan vakuutusoikeudesta, että edelleen se oikeus ja sen tapa tuottaa päätöksiä on potilaan ja usein myös lääkärin näkökulmasta aika ongelmallinen. Edelleen tämä 4 §:n täsmentäminen, että potilaan asiaa käsittelee erikoislääkäri, jonka alaan tämä vamma kuuluu, on tietysti itsestäänselvä asia. Näin kuitenkaan ei tavanomaisesti tapahdu, ja näin ollen pidän tätä ed. Lauri Oinosen aktiviteettia hyvänä tässä.

Keskustelu päättyi.