2) Hallituksen perhepolitiikka ja lapsilisien leikkaaminen
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Jokainen suomalainen ymmärtää,
että isänmaa on vaikeiden haasteiden edessä.
Maailmantalouden turbulenssi on vaikuttanut ja vaikuttaa meihin
rajusti. Myös kehysriihessä tehtyjen ratkaisujen
taustalla on julkisen talouden pitkään jatkunut
alamäki. Sen taittamiseen ei ole olemassa helppoja lääkkeitä.
Syksyllä 2008 kansainvälinen finanssikriisi käynnisti
syvän taantuman. Ennen kuin tuotanto ehti palautua kriisiä edeltäneelle
tasolle, Suomi suistui muun euroalueen mukana uuteen taantumaan.
Tämän seurauksena kokonaistuotanto on edelleen
alempi kuin finanssikriisin käynnistyessä ja peräti
noin 15 prosenttia alempi (Hälinää — Puhemies
koputtaa) kuin siinä tapauksessa, että tuotanto
olisi jatkanut keskimääräistä 2
prosentin kasvua. Verotulojen heikko kertymä on vauhdittanut
valtion ja kuntien velkaantumista. Kestävyysvaje on ollut
tiedossa jo pitkään, mutta sen paikkaamiseen on
tartuttu vakavasti vasta tällä hallituskaudella.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ydintehtävä on
turvata ihmisten peruspalvelut ja ihmisarvoisen elämän
perusedellytykset. Heikoimmista huolen pitäminen on sivistysvaltion
ja hyvinvointiyhteiskunnan merkki. Juuri siksi STM:n pääluokassa
on tällä kaudella yritetty viimeiseen asti välttää säästöpäätöksiä.
Valtiontalouden sopeutustarve on nyt kuitenkin käynyt niin
suureksi, että hallituksen oli pakko tarttua useiden ministeriöiden,
myös STM:n, hallinnonalan menoihin. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta
hallitus on tehnyt paljon ratkaisuja sosiaalisesti oikeudenmukaisen
kehityksen varmistamiseksi. Näihin palaan myöhemmin
puheessani.
Säästöjen saavuttamiseksi oli tarjolla
keinoja, joissa kaikissa oli omat hyvät ja huonot puolensa — tai
huonot ja vielä huonommat puolensa. Yhtäältä oli
ratkaistava, miten kestävyysvaje saadaan hallintaan ilman,
että pienituloiset joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen.
Toisaalta ratkaisuja oli löydettävä vaarantamatta
työllisyyden ja kasvun elpymistä.
STM:n osalta kehysriihessä jouduttiin tekemään
valintaa sen suhteen, kohdistetaanko menoleikkauksia sosiaali- ja
terveyspalveluihin vai sosiaalietuuksiin, kuten ansiosidonnaiseen
työttömyysturvaan, sairausvakuutuskorvauksiin,
indeksikorotuksiin sekä lapsilisään.
Tässä vaikeassa valintatilanteessa hallitus arvioi,
että palveluiden turvaaminen on sosiaalisesti kestävämpi vaihtoehto.
Vahvat peruspalvelut ovat edellytys paitsi STM:n myös koko
hallituksen ydintehtäville: ne lisäävät
väestön hyvinvointia, suojelevat terveyttä ja
vahvistavat osallisuutta.
Arvoisa puhemies! Perheiden hyvinvointi koostuu useista eri
tekijöistä. Oikeudenmukainen ja kokonaisvaltainen
perhepolitiikka luo lapsille turvallisen kasvuympäristön
ja tukee vanhemmuutta. Palveluiden ja tulonsiirtojen lisäksi perheiden
hyvinvoinnin näkökulmasta keskeistä on
joustava perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen.
Hallitus on tehnyt talouden tasapainottamiseksi myös
merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Pelkillä säästöillä tai
veronkorotuksilla seuraukset olisivat olleet kohtuuttomia — myös
lapsiperheiden näkökulmasta.
Kehysriihen jälkeisen keskustelun ja kritiikin kärki
on ymmärrettävästi kohdistunut lapsilisäpäätökseen.
Lapsilisä valikoitui perusteellisen pohdinnan jälkeen
yhdeksi säästökohteista ennen muuta siksi,
että universaalina etuutena siitä aiheutuvien
menojen loppusumma on huomattavan suuri, tänä vuonna
lähes 1,5 miljardia euroa. Näin suuresta summasta
saadaan aikaan merkittävä säästö valtion
menoihin ilman, että leikkaukset heikentävät
perheiden taloutta kohtuuttomasti. Tällä päätöksellä saatava
säästö on vuositasolla 110 miljoonaa
euroa. Kaikkiaan nyt sovitut uudet menojen sopeutustoimet ovat noin
miljardin euron luokkaa vuoden 2015 tasolla.
Lapsilisään kohdistuva säästö toteutetaan
siten, että kaikkia lapsilisän tasoja leikataan
noin 8,4 prosenttia. On tärkeää huomata,
että päätös toteutetaan tavalla,
jolla on vähäisin kielteinen tulonjakovaikutus.
Lapsiperheistä kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joiden
pienituloisuus on Tilastokeskuksen mukaan yli kolme kertaa yleisempää kuin
kahden huoltajan lapsiperheiden. Pienituloisuus on tavallisempaa
myös monilapsisissa perheissä. Tämä puoltaa
nykyisen rakenteen säilyttämistä lapsilisäjärjestelmässä.
Yksinhuoltaja saa edelleen nykyisen suuruisen korotuksen jokaisesta huollossaan
olevasta alle 17-vuotiaasta lapsesta. Lisäksi on huomattava,
että lapsilisään tehtävä säästö ei
vaikuta lainkaan toimeentulotukea saavien perheiden taloustilanteeseen,
sillä toimeentulotukilaskelmassa lapsilisä otetaan
huomioon toimeentulotuen määrään
vaikuttavana tulona. Lapsilisän pieneneminen lisää siten
vastaavasti perheen toimeentulotuen määrää.
Tämä on hallituksen selkeä arvovalinta:
kaikkein pienituloisimpia perheitä haluttiin suojata tässä vaikeassa ratkaisussa.
Arvoisa puhemies! Kuten aiemmin totesin, hallitus ei halunnut
kohdistaa säästötoimia sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Palvelut luovat pohjan lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoiselle
kehitykselle. Perheille palvelut ovat tärkeä tukiverkko,
jota tulee pikemminkin vahvistaa kuin heikentää.
Ja näin tapahtuukin. Kehysriihessä päätettiin
lisätä kuntien valtionosuuksiin 9,4 miljoonaa
euroa käytettäväksi sosiaalihuoltolain
kokonaisuudistuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Uudistuksen valmistelu
on loppusuoralla, ja se tulee tänne eduskunnan käsiteltäväksi
syksyllä.
Lisäksi hallitus on jo vuoden 2013 budjettiriihessä päättänyt
10 miljoonan euron määrärahasta lastensuojelun
kehittämiseen. Tästä määrärahasta
6,6 miljoonaa käytetään lasten ja lapsiperheiden
kotipalveluun ja perhetyöhön sekä sosiaalisen
kuntoutuksen järjestämiseen nuorille. Palvelujen
painopistettä siirretään lastensuojelulain mukaisista
erityispalveluista sosiaalihuoltolain mukaisiin yleispalveluihin.
Näin lapsiperhe voisi nykyistä varmemmin saada
tarvitsemansa palvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena
on siis madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata tarvittava
tuki perheille ajoissa. Näin ehkäistään
ongelmien kasaantumista ja raskaampien lastensuojelutoimien tarvetta.
Sosiaalihuoltoa on toteutettava niin, että perheenjäsenillä on mahdollisuus
asua yhdessä omassa kodissaan. Varhainen kotiin annettava
tuki on kannattava investointi niin lasten ja perheiden hyvinvoinnin kuin
koko yhteiskunnankin kannalta.
Hallituksen hyvinvointipolitiikkaa toteuttaa myös elokuun
alusta 2014 voimaan tuleva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Se
kattaa oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen
koulutukseen. Tämä uudistus on merkittävä investointi
lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Perusopetuksen
lisäksi myös kaikkien lukioiden ja ammatillisten
oppilaitosten opiskelijat saadaan kuraattori- ja psykologipalveluiden
piiriin. Tavoitteena on tarjota oppilaille ja opiskelijoille matalan
kynnyksen tukea hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi
sekä lisätä yhteisöllistä ja
ennalta ehkäisevää opiskeluhuoltotyötä.
Tuoreen THL:n selvityksen mukaan äitiys-, lastenneuvola-
ja kouluterveydenhuollon palvelut ovat vuodesta 2009 kehittyneet
myönteiseen suuntaan. Palvelut ovat monipuolistuneet, ja
ne tukevat aikaisempaa paremmin koko perheen terveyttä ja
hyvinvointia.
Arvoisa puhemies! Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen
ehkäiseminen on pääministeri Jyrki Kataisen
hallitusohjelman strateginen painopistealue. Tämä ei
ole pelkkä lupaus, vaan sen mukaisesti on myös
konkreettisesti toimittu koko hallituskausi, vaikka talous on asettanut
tavoitteen saavuttamiselle merkittäviä haasteita. Hallituksen
syrjäytymistä, köyhyyttä ja
terveysongelmia vähentävässä poikkihallinnollisessa toimenpideohjelmassa
on toteutettu jo 23 hanketta.
Hallitus saa usein vastaansa sen väitteen, ettei oikein
mitään ole saatu aikaiseksi. Siksi aion käydä seuraavassa
läpi jo tehtyjä ja meneillään olevia
toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi:
Toteutettuihin hankkeisiin kuuluvat muun muassa vähimmäisetuuksien
korotukset, joista sovittiin hallitusohjelmassa. Näitä ovat
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien taloudellisen toimeentulon
parantaminen, toimeentulotuen perusosan korotus 6 prosentilla ja
yksinhuoltajien toimeentulotuen korotus 10 prosentilla sekä asumistuen
parannukset. Työttömyysturvan peruspäivärahaa
ja työmarkkinatukea on korotettu 100 eurolla kuukaudessa.
Hallitus on säilyttänyt perus- ja ansioturvan
kytköksen työttömyysturvassa. Edelleen
puolison tulojen tarveharkinta on poistettu työmarkkinatuesta
vuoden 2013 alusta. Lisäksi hallitus on sitonut opintotuen
indeksiin.
Toimeentulotuen uudistamista selvittävä työryhmä pohtii
parhaillaan hallitusohjelmaan kirjattuja toimeentulotuen kehittämistavoitteita, muun
muassa toimeentulotukiasiakkaiden sosiaalityön vahvistamista.
Eli viimesijaisen turvan varassa olevien ihmisten asiaa ei ole unohdettu.
Hallitus on rakennepoliittisessa ohjelmassaan sopinut, että lasten
tasa-arvoisten oppimisvalmiuksien parantamiseksi peruskouluun siirryttäessä esiopetus
muutetaan velvoittavaksi. Tämä varmistaa hallitusohjelman
mukaisesti koko ikäluokan osallistumisen esiopetukseen.
Lainsäädäntö tulee voimaan 1.1.2015.
Hallituksen merkittävin toimenpide yhdenvertaisten
palveluiden turvaamiseksi on pitkään jatkunut
työ sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi.
Tässä asiassa hallitus ja oppositio ovat saavuttaneet
historiallisen yhteisymmärryksen. Ratkaisu varmistaa kansalaisten
sosiaali- ja terveyspalvelut tuleviksi vuosikymmeniksi viiden sote-alueen
järjestämisvastuulla ja vahvalla kansallisella
ohjauksella. Tavoitteena on kokonaisvaltainen ote, jossa kansalainen
säästyy turhalta luukulta toiselle pompottelulta.
Uudistus tukee merkittävästi ennalta ehkäisevän,
varhaisen ja moniammatillisen avun saamista myös tuen tarpeessa
oleville perheille.
Tilastokeskuksen mukaan pienituloisuus väheni vuonna
2012 lähes kaikissa kotitaloustyypeissä, suhteellisesti
eniten lapsiperheissä. Kahden huoltajan lapsiperheistä pienituloisia
oli vain 6 prosenttia. Sitä vastoin yksineläjistä pienituloisia
oli peräti 31 prosenttia. Pienituloisuus on suurinta työttömillä,
ja asumisen kustannukset ovat iso ongelma. Niinpä hallitus
on lähiviikkoina tuomassa eduskunnalle esityksen asumistuen
ja eläkkeensaajan asumistuen muuttamisesta. Asumistuella
alennetaan pienituloisten perheiden asumismenoja ja edistetään
mahdollisuuksia kohtuulliseen asumistasoon. Ehdotamme, että asumistuen
omavastuu porrastetaan ruokakunnan koon ja alaikäisten
lasten lukumäärän mukaan. Tämä lisää tukea
erityisesti lapsiperheille. Tuen nousun arvioidaan olevan tyypillisimmillään
noin 36 euroa kuukaudessa. Kolmilapsisessa perheessä tällainen
lisäys siis ylittäisi lapsilisäsäästön
määrän.
Asuntorakentamisen kasvutoimilla lisätään kohtuuhintaisten
vuokra-asuntojen tarjontaa. Tämä parantaa myös
pienituloisten lapsiperheiden asemaa.
Samoin pientuloisimpia lapsiperheitä hyödyttävät
perus- ja työtulovähennysten nosto.
Tämän listauksen jälkeen ei voi kuin
todeta sen tosiasian, että hallitus on ottanut vakavasti vastuunsa
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten tilanteesta.
Perusturvan korotukset ja uudistukset, oppilas- ja opiskelijahuoltolain,
sosiaalihuoltolain ja lastensuojelun kehittäminen sekä asumistuen
ja toimeentulotuen uudistaminen yhdessä vastuullisen talous-
ja työllisyyspolitiikan kanssa muodostavat toimivan ja sosiaalisesti
oikeudenmukaisen kokonaisuuden.
Arvoisa puhemies! Tehtyjen poliittisten päätösten
vaikutusarviointeihin on alettu paneutua vahvemmin vasta tällä hallituskaudella.
Politiikkatoimien vaikuttavuutta on tutkittu lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevien
toimenpiteiden ja palveluiden osalta. Raportin mukaan vaikuttavuustietoa
tulee lisätä järjestelmällisesti.
1990-luvulla monissa kunnissa säästettiin
lasten, nuorten ja perheiden palveluissa, ja nämä leikkaukset
ovat sittemmin näkyneet korjaavien palveluiden tarpeen
kasvuna. Tämän kokemuksen valossa on selvää,
että investoinnit lasten ja perheiden peruspalveluihin
tuovat pidemmällä aikavälillä säästöjä lastensuojelun
ja korjaavien erityispalveluiden tarpeen vähentyessä.
Perusturvan riittävyyttä arvioidaan säännönmukaisesti
kerran vaalikaudessa. Henkilön tai kotitalouden perusturvan
riittävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä arvioidaan
kokonaisuutena ja otetaan huomioon muun muassa Kelan maksamat etuudet
ja toimeentulotuki. Seuraava arvio valmistuu vuoden 2015 alussa.
Kehyspäätösten vaikutuksia tullaan arvioimaan
varsinaisten lakimuutosten valmistelun yhteydessä, ja ne
tullaan myös sisällyttämään
hallituksen esitysten perusteluihin. Vaikutusarviointiin kuuluu
myös lapsivaikutusten arviointi.
Arvoisa puhemies! Vakavaa taloustilannettamme ei valitettavasti
voida korjata kevyillä ratkaisuilla. Kuvitteellisten rahasäkkien
sijasta hallitus joutuu pitäytymään todellisissa
talousluvuissa. Ne eivät juuri hymyilytä. Kukaan
ei leikkaa lapsilisää huvikseen. Tämä on
vakava ratkaisu, jossa yritetään vastuullisesti
katsoa yli vuosien ja vaalikausien. Näin tehdään,
jotta tulevat sukupolvet — nykyiset lapsemme — eivät
joutuisi kantamaan meidän vanhempien keräämää kohtuutonta
velkataakkaa.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja,
edustaja Mäntylä. — Huomautan, että edustajia
pyydetään vakiintuneen tavan mukaan välttämään
liikkumista salissa.
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen tässä maalasi
kovin seesteisen kuvan hallituksen toimista perhepolitiikan suhteen.
Opposition näkökulmasta katsoen tilanne on kyllä tyystin
toinen.
Suomen taloudellinen tilanne on hyvin huolestuttava. Perussuomalaiset
tietävät ja hyväksyvät sen,
että sopeutustoimia on tehtävä. On kuitenkin
kestämätöntä, että maksumiehiksi
ollaan jälleen kerran laittamassa kaikista heikoimmassa asemassa
olevat kansalaiset. Lapsilisien leikkaaminen on hallitukselta selkeä arvovalinta,
jota me emme voi hyväksyä. Tällaiset
lyhytnäköiset, epäinhimilliset päätökset
murtavat hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita. Hallituksen politiikasta
puuttuu kokonaiskuva, ja päätöksiä tehdään
ilman kunnollista arviota niiden vaikutuksista esimerkiksi lapsiin.
Tällainen pirstaleinen perhepolitiikka ei tue lapsiperheiden
hyvinvointia.
On tutkittu, että eräs merkittävä tekijä suomalaisten
veronmaksuhalukkuudessa on tunne oikeudenmukaisuudesta. Hallituksen
politiikka syö tätä tunnetta. Hyvä hallitus,
teidän toimienne takia perheet elävät
nyt hyvin synkkiä aikoja Suomessa. Luottamus yhteiskuntaan
ja sen perusrakenteisiin horjuu yhä useammalla.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on luvattu hienoja asioita,
kuten seuraavaa: julkisten palveluiden merkitystä tasa-arvon
ja yhdenvertaisuuden takaajana painotetaan, kuntien mahdollisuutta
järjestää palveluja vahvistetaan ja hyvinvoinnin
ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen
otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen
ja ministeriöiden toimintaan. Kuitenkin tällä hallituskaudella
kunnilta on viety mahdollisuudet näiden hallitusohjelmaan
tehtyjen kirjausten toteuttamiseksi. Kuntien valtionosuuksia on
leikattu 1,3 miljardia euroa. Tämä on väistämättä heikentänyt
mahdollisuuksia järjestää palveluja.
Hallitusohjelman sanat ja teot eivät siis kohtaa millään tasolla.
Nyt on hehkutettu sosiaalihuoltolain uudistusta, joka turvaisi
perheille esimerkiksi kodinhoitoapua ilman että perheen
tulisi olla lastensuojelun asiakas. Kuinka ihmeessä tämä hieno
tavoite aiotaan toteuttaa, kun kotihoidosta kävelee pois
hoitajia alati kiihtyvällä vauhdilla? Lisäksi
lainsäädäntö velvoittaa jo nyt
kotipalveluiden antamisen niitä tarvitseville perheille,
mutta kunnissa ei ole resursseja niitä antaa. Tämä taas
johtaa liian usein lastensuojelun asiakkuuteen ja niihin raskaisiin
viimesijaisiin toimenpiteisiin. Mitä tällaisella
näennäislainsäädännöllä tosiasiassa
parannetaan, kun samalla kuntien mahdollisuuksia toteuttaa lakeja
tietoisesti heikennetään?
Arvoisa puhemies! Hallituksen mukaan perhepolitiikan kolme ydintä ovat
palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla
lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja
tuetaan vanhemmuutta. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään
ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Kauniita sanoja, mutta
mikä on totuus? Vuonna 2011 lapsilisä ja kotihoidon
tuki sidottiin kansaneläkeindeksiin, mutta tasokorotukset
jätettiin tekemättä. Epäsuhta
lapsiperheiden tuen tason ja elinkustannusten nousun väliltä ei
siis poistunut. Nykyhallitus päätti kuitenkin
ensi töikseen jäädyttää jo valmiiksi
kuoppaan jääneiden lapsilisien indeksikorotukset.
Tämän jälkeen puututtiin törkeällä tavalla
perheiden itsemääräämisoikeuteen
kotihoidontukipäätöksessä. Sen
tavoitteena oli ainoastaan saada lapset mahdollisimman pieninä päivähoitoon
ja äidit työelämään.
Päätöksellä ei ollut mitään
tekemistä tasa-arvon edistämisen kanssa, vaikka
näin yritettiin väittää. Kyseessä oli
kylmä säästötoimi. Nyt sitten
uusimpana keksintönänne on leikata lapsilisiä.
Tämä on vihoviimeinen toimi, johon olisi tullut
ryhtyä. Sillä on ainoastaan negatiivisia vaikutuksia
niin yksilöiden kuin kansantaloudenkin kannalta. Hyvä hallitus,
edellä mainittujen aikaansaannosten perusteella ei ole
liioiteltua todeta, että teidän perhepolitiikastanne
puuttuu sekä sydän että järki.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa todetaan myös
seuraavaa: "Sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys
ja syrjäytyminen on katkaistava. Jokainen ansaitsee reilun
alun ja aidot tasavertaiset mahdollisuudet elämälleen."
Nyt täytyy kysyä, mitä reiluus ja tasavertaiset
mahdollisuudet teille hallituksessa oikein mahtavat tarkoittaa.
Lapsiperheköyhyys ja sen suorat ja välilliset
vaikutukset näkyvät ja kuuluvat. Jokainen ei todellakaan
saa reilua ja aidosti tasavertaista alkua elämälleen.
Silloin kun itse on etuoikeutettu, on vaikea ymmärtää päätöstensä seurauksia
niille, jotka ovat saaneet elämässään
heikommat kortit. Kun rahaa on vähän tai sitä ei
ole laisinkaan, kun lompakon pohja on tyhjä ja jokainen
sentti on laskettava, lapsilisästä leikattava
8 euroa on paljon rahaa, puhumattakaan tilanteesta, joka syntyy,
jos lapsia on useampia. Jatkuvasti kasvavat elämisen kustannukset
todella tuntuvat arjessa joka ikinen päivä.
Lapsiperheköyhyys ei ole mikään urbaani
legenda eivätkä myöskään
sen vaikutukset lapsen koko elämään.
Lapset kantavat paljon enemmän aikuisten taakkoja mukanaan
kuin monet aikuiset ymmärtävätkään.
Lapset murehtivat perheen taloutta ja ovat huolissaan siitä,
riittävätkö perheen rahat. He näkevät
ja kuulevat, vaikka vanhemmat kuinka heitä yrittäisivät
suojella.
Lapset oppivat hyvin pienenä, kenen perhe on köyhä.
Eriarvoisuus näkyy jo päiväkoti-iässä, puhumattakaan
siitä, kun koulutie aloitetaan. On turha väittää,
että lapset eivät tekisi toisilleen selväksi,
mikä kenenkin sosioekonominen perheasema on, ja ettei lapsia
määritettäisi heidän yhteisöissään
sen mukaisesti. On kohtuutonta, että jo pienet ihmisalut
joutuvat tällaiselta pohjalta rakentamaan minäkuvaansa
ja omaa identiteettiään. Lisäksi tiedetään,
että taloushuolista kärsivät vanhemmat
ovat usein hyvin uupuneita ja tarvitsevat vanhemmuuteensa vahvaa
tukea. Lapsiperheköyhyydessä ei ole kyse vain
aineellisesta puutteesta vaan paljon monimuotoisemmasta kokonaisuudesta.
Jatkuva taloudellinen murhe uuvuttaa vahvimmankin aikuisen. Tästä kärsivät myös
lapset, ja valitettavan usein köyhyys on ylisukupolvista.
Perheiden ongelmia kyetään hoitamaan yhä heikommin.
Yhä useampi perhe jää yksin työttömyyden,
sairastumisen tai muun vakavan kriisin seurauksena. Nyt jos koskaan
olisi tärkeää suunnata resursseja lapsiperheiden
tukemiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tämä ei
tarkoita vain tulonsiirtoja vaan esimerkiksi lastensuojelutyön painopisteen
siirtämistä pois viimesijaisista toimenpiteistä.
Arvoisa puhemies! Tiedetään, että köyhyyden riski
ja sen seuraukset ovat moninkertaiset yksinhuoltajaperheissä.
Hallituksessa päätettiin lisätä tätä riskiä entisestään.
Päätös leikata lapsilisiä koskettaa
kaikkia lapsiperheitä, myös yksinhuoltajia. Vaikka
niin sanottuun yksinhuoltajakorotukseen ei koskettu, yhtä lailla
tämä euromääräinen
leikkaus iskee myös yhden huoltajan perheisiin. Tämä saattoi
olla se raha, jolla lapsen kanssa voitiin käydä vaikka
kerran kuukaudessa uimassa tai herkuttelemassa, tai se raha, jolla
laitettiin parin päivän ruuat, tai se raha, jolla kirpparilta
olisi löytynyt lapsen kipeästi tarvitsema vaate.
Yhdenkään tässä salissa
istuvan edustajan, jonka perheeseen maksetaan lapsilisää,
ei tarvitse miettiä, onko varaa ostaa lapsilleen uusia
kenkiä tai viedä heitä harrastamaan.
Eikä varmasti tarvitse miettiä, onko varaa ostaa
ruokaa, ja sitä, että jos itse syön,
saako lapseni tarpeeksi. Sen sijaan näitä isiä ja äitejä on
tuolla tämän talon ulkopuolella lukuisia. Osa
heistä hakee leipäjonoista apua perheelleen, kun
muuta apua ei enää ole saatavilla, ja onneksi
on edes sitä.
Luin äskettäin Heikki Hurstin haastattelun. Hän
kertoi, että monet ensimmäistä kertaa
leipäjonoon tulevat itkevät. Tässä tilanteessa
monissa suomalaisissa perheissä ollaan nöyryytettyinä ja rikkirevittyinä,
ja silti rakkaus lapseen menee kaiken edelle. Vanhempi vaikka nöyrtyy
ja itkee leipäjonossa saadakseen lapsensa ruokittua. Sanonta
"köyhät kyykkyyn" on todella realisoitunut tämän
hallituskauden aikana.
Arvoisa puhemies! Ennen kuin pääsin itse eduskuntaan,
muistan usein miettineeni, ovatko päättäjät
todella täysin vieraantuneita tavallisten ihmisten arjesta.
Oltuani täällä kolme vuotta joudun toteamaan,
että aivan liian monet ovat.
Meitä jokaista kai ohjaa enemmän tai vähemmän
jokin ideologinen aate, jonka vuoksi tänne olemme pyrkineet.
Tulin itse eduskuntaan suoraan sosiaalialan työtehtävistä,
joiden kautta näin sen hädän, jota ihmiset
ja perheet arjessaan kohtasivat. Näin, kuinka työttömyys
vaikutti perheisiin ja kuinka epätoivo oli joka päivä läsnä.
Näin, kuinka perheenisät ja -äidit
tulivat nöyrtyneinä hakemaan apua sosiaalitoimesta
viimeisenä oljenkortenaan. Näin, kuinka pienikin
apu, maksusitoumus kauppaan, jotta sai haettua perheelle ruokaa,
helpotti, mutta vain hetkeksi, ja näin, kuinka perheen
sähkölaskun maksu toi huojennuksen siitä,
että perheestä ei katkaista sähköjä.
Vaikeina aikoina joudutaan tekemään vaikeita
päätöksiä. Inhimillisyys tulee
kuitenkin muistaa ja ihmisarvo jokaiselle säilyttää.
Se, että köyhät ajetaan leipäjonoihin
ja tulemaan hattu kourassa sosiaalitoimeen, ei ole inhimillistä politiikkaa.
Me voimme puhua mitä vain ja luvata vaikka mannaa satavan
taivaalta, mutta vain sillä, millaisia päätöksiä ja
tekoja me täällä teemme, on todellista
merkitystä. Te hallituksessa olette onnistuneet tämän
unohtamaan. Teot ratkaisevat, ja teidän tekonne ei ole
luonut kestävää, inhimillistä,
ihmisarvoa kunnioittavaa perhepolitiikkaa, vaan päinvastoin.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan
epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että hallituksen
pirstaleinen perhepolitiikka ei ole onnistunut parantamaan perheiden
hyvinvointia. Toistuva lapsilisien leikkaaminen on omiaan heikentämään
erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden asemaa. Kotihoidon tuen
puolittaminen vanhempien kesken puolestaan hankaloittaa perheen
ja työn yhdistämistä sekä lisää valtion
ja kuntien velkaantumista. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset
heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsiperheille
laadukkaita palveluita. Edellä esitetyin perustein eduskunta
toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Puhemies Eero Heinäluoma:
Seuraavaksi ryhmäpuheenvuorot, ensin kokoomuksen eduskuntaryhmä,
edustaja Grahn-Laasonen. Näissä määräaika
on 5 minuuttia, puhemies tulee 5 minuutin kohdalla huomauttamaan.
Sanni Grahn-Laasonen / kok:
(ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Evan tutkimuksen
mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista katsoo, että Suomi
elää nykyisin liikaa velaksi ja että Suomi
joutuu velkaantumisen seurauksena vielä suurten ongelmien
eteen. Suomalaisia perheitä ei tarvitse suojella tosiasioilta.
Heillä on oikeus vaatia, että me täällä kannamme
vastuumme. Siksi velkaantuminen oli pysäytettävä.
Hallitus on tehnyt säästöjä ja
veronkorotuksia yli 7 miljardin euron edestä. Nämä päätökset
riittävät kääntämään
velkaantumisen laskuun. Lisäksi Suomea on uudistettu sosiaali-
ja terveyspalvelu-uudistuksella, kuntarakenteen uudistamisella, kasvu-
ja työllisyyssopimuksella ja kasvupaketilla. Näin
on luotu pohjaa tulevaisuuden kasvulle ja hyvinvoinnille.
Päätökset eivät ole olleet
helppoja, mutta ne on tehty, koska meillä on vastuu tulevista
sukupolvista. Toinen vaihtoehto olisi, että jättäisimme
piittaamatta velkaantumisesta ja että jättäisimme
laskun niille, jotka eivät vielä ole täällä pitämässä puoliaan.
Silloin olisimme hyvää vauhtia matkalla olemaan
se sukupolvi, joka ei jättänytkään
Suomea seuraaville parempana kuin sen itse saimme. Te oppositiossa
kysytte tänään arvovalintojen perään,
ja tässä sellainen nyt on. Kokoomuksen eduskuntaryhmän
arvovalinta on, että haluamme jättää Suomen
seuraaville sukupolville parempana, niin että talous on
kestävällä pohjalla. Haluamme jättää jälkeemme
hyvin hoidetun Suomen.
Arvoisa Puhemies! Talouden tasapainottaminen tehdään
siten, että kipeät säästöpäätökset kohtelevat
kaikkia mahdollisimman tasapuolisesti. Näissä talkoissa
joutuvat olemaan mukana kaikki suomalaiset: suurituloiset, pienituloiset, lapsiperheet,
ikäihmiset ja opiskelijat. Se tarkoittaa jostain saavutetusta
edusta luopumista ihan jokaiselle.
Päätös lapsilisään
kohdistuvasta leikkauksesta oli varmasti kehysriihen vaikein. Hallitus
ei ole tehnyt sitä kevein perustein. Nyt tehtyjä leikkauspäätöksiä kukaan
ei halunnut, eikä niitä siksi ole aiemmin tehty.
(Markku Rossi: Silti niitä tehtiin!) Toisin kuin on annettu
ymmärtää — tässäkin
keskustelussa — tämä leikkaus on toteutettu
siten, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden
tilannetta se ei heikennä. Yksinhuoltajakorotukset säilyvät
ennallaan, ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville eli näille toimeentulotuen
piirissä oleville perheille tämä leikkaus
korvautuu toimeentulotuen kautta. Lisäksi kaikkein pienimpiä palkkatuloja
saavat ihmiset saavat kehysriihen päätösten
myötä pienen tuloveronkevennyksen.
Arvoisa puhemies! Olemme kuunnelleet opposition kritiikkiä yksittäisistä leikkauksista.
On vastustettu muun muassa lapsilisien, perusturvaetuuksien, ansioturvan,
kehitysyhteistyön, perusväylänpidon,
maatalouden, yliopistojen, tutkimusmäärärahojen,
taiteen ja kulttuurin, perusopetuksen, työvoimapalvelujen,
sairausvakuutuksen lääkekorvausten — unohdinko
jonkun? — leikkauksia. Jos kuitenkin jokainen yksittäinen
hankala säästö puretaan yksi kerrallaan,
niin mitä meille jää jäljelle?
Kasvava velkataakka, yhä suuremmat paineet menosäästöihin
ja veronkorotuksiin myöhemmin sekä rapistuva luottamus
suomalaista hyvinvointilupausta kohtaan.
Arvoisa puhemies! Jotta emme unohtaisi: Suomi on lapsiperheille
hyvä maa. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaislasten
toimeentulo on hyvällä tasolla. Hyvinvointiyhteiskunta
tarjoaa perheille niin monia palveluita ja tukia, että olemme
oppineet ehkä pitämään niitä liiaksikin itsestäänselvyyksinä. Äitiyspakkauksen
toppahaalarit lämmittävät, ja neuvolassa
vanhemmat pääsevät kuuntelemaan sydänääniä.
Meillä on kansainvälisesti vertailtuna kattavat
perhe-etuudet, kaikista puutteistaankin huolimatta laadukas terveydenhuolto,
maailman paras peruskoulujärjestelmä, maksuton
koulutus ihan kaikkein korkeimmalle asteelle saakka ja päiväkodit,
joissa työskentelevät kasvatuksen ammattilaiset — jotka
tänään lähettivät tekstiviestin,
että lapsi on ollut virpomassa. Siksi tuntuu ihan kohtuuttomalta kuulla
puheita hyvinvointivaltion täydellisestä alasajosta
tässä salissa. Tällainen puhe on suomalaisten
pelottelua ja johtamista harhaan. (Kari Rajamäen välihuuto)
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa
rakentaa Suomea, joka on lapsiperheille toivoa antava ja luottamusta
herättävä. Lapset ovat toivottuja, ja
perheille halutaan antaa tukea. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa
turvata hyvinvointiyhteiskunnan laadukkaat palvelut, ja siitä syystä joudumme
nyt tekemään kipeitä päätöksiä.
Lisäksi haluamme tehdä työelämästä lapsiystävällisempää parantamalla
työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Yksi keino tähän on uusi, joustava hoitoraha,
joka mahdollistaa osa-aikaisen työnteon. Lisäksi
monissa kaupungeissa on jo käytössä tuntiperusteiset
päivähoitomaksut, jotka ovat pian tulossa koko maahan.
Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu sillä ajatuksella,
että se antaisi kaikille lapsille ja nuorille kotitaustasta
riippumatta mahdollisuuden ponnistaa elämään
ja saada hyvät lähtökohdat. Yksi parhaista
tulevaisuusteoista on se, että panostamme varhaiskasvatukseen
ja koulutukseen. Näin jokaisella lapsella ja nuorella on
myöhemmin mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä suuntaan.
Kun talous on tasapainossa, pystymme pitämään
huolta neuvolajärjestelmästä, varhaiskasvatuksesta,
peruskoulusta, kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuksista ja kaikista
näistä arvokkaista palveluistamme.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä kiittää pääministeri
Kataista ja hallitusta vastuullisuudesta ja kyvystä neuvotella
vaikeita ratkaisuja vaikeina aikoina.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään puhumme äärimmäisen
tärkeistä asioista: lapsista, perheistä,
heidän toimeentulostaan, hyvinvoinnistaan ja tulevaisuudestaan.
Emme kuitenkaan voi puhua vain tästä ja ensi vuodesta,
vaan myös tulevista vuosikymmenistä, siitä millaiset
elämän edellytykset me jätämme
lapsillemme. Tämän takia sopeutustoimet ovat välttämättömiä.
Talouden sopeuttamisessa on kysymys pirullisesta ongelmasta.
Sellaista ratkaisua ei olekaan, jossa joku ei kärsisi.
En halua, että tätä hallitusta syytetään
hyvinvointivaltion romuttamisesta, ja näillä kipeillä päätöksillä varmistamme
sen, ettei näin tapahdu. Hallitus on päättänyt
jakaa taakkaa lukuisiin kohteisiin eikä vain samoille hartioille.
Näin saamme velkaantumisen taittumaan ja talouden vahvistumaan.
Samalla pidämme hyvinvointivaltion toimivana. Se on lastemme
ja nuortemme tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein asia.
Arvoisa puhemies! Lapsilisiin tullaan kohdistamaan säästö,
jonka myötä valtion menot alenevat 110 miljoonaa
euroa. Lapsilisien leikkaaminen oli kaikille puolueille eri syistä vaikea
päätös.
SDP esitti, että lapsilisien tasoa korotetaan ja asetetaan
ne verolle, mutta neuvotteluissa jäimme yksin tämän
esityksen kanssa. Tämä vaihtoehto olisi heikentänyt
lapsilisän maksatuksen perusajatusta kulukorvauksena, mutta
tässä vaikeassa tilanteessa se olisi kuitenkin
ollut mielestämme oikeudenmukaisempi vaihtoehto. Progressiivisen
verotuksen avulla olisi paremmin voitu varmistaa, että säästöt
kohdentuvat niihin, joilla on varaa maksaa. (Ben Zyskowicz: Kelan tutkijat
ovat eri mieltä!) Myös päätetyn
tasaisen mallin kanssa me voimme elää ja olemme
yhdessä sitoutuneet siihen muiden hallituskumppaneiden
kanssa. Tasainen malli leikkaa kunkin lapsen lapsilisää noin
8,4 prosenttia riippumatta perheen tuloista tai lasten lukumäärästä.
Yksinhuoltajalisään ei kosketa.
Joillekin perheille leikkaus on iso, ja SDP:lle on tärkeää,
että sopeutustoimenpiteiden kokonaisvaikutukset arvioidaan
huolellisesti. Kehyksissä päätettiin
muun muassa merkittävistä kevennyksistä pienituloisten
verotukseen, joten on tärkeää saada yksityiskohtaista
tietoa lopullisista tulonjakovaikutuksista. Samoin 300 euron suojaosuudet
sekä asumislisään että työttömyysturvaan
helpottavat pienituloisten perheiden arkea.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti perhepolitiikkamme
ytimen muodostavat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen
ja työn yhteensovittaminen. Hallitus on tehnyt tärkeän
linjavalinnan siinä, että palveluiden rahoitusta
ei leikata. Julkiset palvelut tasaavat toimeentuloeroja usein tehokkaammin
kuin rahalliset etuudet, ja ne myös luovat edellytyksiä toimeentulon hankkimiselle.
Lasten ja perheiden kannalta toimiva palvelujärjestelmä on
erityisen tärkeä. Tämän hallituksen
aikana lasten ja lapsiperheiden palveluita on parannettu monin eri
tavoin. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tulee voimaan elokuussa.
Sen myötä perusopetuksen lisäksi myös
lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaat saavat oikeuden
psykologi- ja kuraattoripalveluihin sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon
palveluihin. Esiopetus tulee velvoittavaksi ensi vuoden alusta,
ja varhaiskasvatuslain valmistelu on hyvässä vauhdissa.
Meille on tulossa käsittelyyn hallituksen esitys uudeksi
sosiaalihuoltolaiksi. Tällä lailla ja siihen varatulla
resurssilla parannetaan muun muassa lapsiperheiden kotipalveluita
ja perhetyötä. Lapsiperheiden palveluiden painopistettä siirretään
korjaavista lastensuojelutoimista ennalta ehkäiseviin palveluihin.
Puhemies! Oppositio on populistisesti asettanut vastakkain oppivelvollisuuden
pidentämisen ja lapsilisät. Edelliseen on varattu
15 miljoonaa, jälkimmäisessä puhutaan
110 miljoonan leikkauksesta. On vaikea ymmärtää tätä oppivelvollisuusiän
noston kritiikkiä. Erityisen vaikea on ymmärtää sitä keskustapuolueelta,
joka on ollut sivistyspuolue ja koulutuksen tasa-arvopuolue. Tosiasia
on, että tällä hetkellä tuhannet
nuoret jäävät vaille toisen asteen koulutusta
ja heillä on tämän vuoksi suuri riski
syrjäytyä myöhemmin työelämästä kokonaan.
(Mauri Pekkarinen: Te leikkaatte 260 miljoonaa euroa!) Samalla tavalla vastustettiin
peruskoulua aikanaan, eikä sitä nyt kyseenalaista
kukaan. Olen varma, että kymmenen vuoden kuluttua me mietimme,
miksi oppivelvollisuusiän pidentämistä vastustettiin.
Arvoisa puhemies! Parasta sosiaaliturvaa on työ. Hallitus
on tehnyt useita toimia, joilla työn ja perheen yhteensovittaminen
olisi entistä helpompaa ja perheiden toimeentulo olisi
turvattu. Isyysvapaata on pidennetty ja joustavoitettu. Alle 3-vuotiaiden
lasten vanhempien osittainen hoitoraha on korvattu joustavalla hoitorahalla, joka
on tasoltaan aiempaa parempi ja joustaa perheiden tilanteiden mukaan.
Näillä toimilla parannetaan lapsen oikeuksia viettää aikaa
molempien vanhempiensa kanssa, lapsen oikeuksia varhaiskasvatukseen
sekä koko perheen (Puhemies koputtaa) mahdollisuuksia hoitovastuun
tasaisempaan jakamiseen ja parempaan toimeentuloon.
Kukaan meistä ei tee säästöjä mielellään,
mutta meille sosialidemokraateille hyvinvointivaltio on arvokas
asia, ja se mielestämme kuluu myös lapsillemme
ja lapsenlapsillemme.
Maria Lohela /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallituksen perhepolitiikkaan tarvitaan lisää järkeä,
oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä. Hyvä hallitus,
ministeri Huovinen, olette päättäneet
puolittaa kotihoidon tuen vanhempien kesken, jäädytitte
lapsilisien indeksitarkastukset ja nyt aiotte leikata lapsilisiä.
Kuntien valtionosuuksia leikkaamalla olette niin ikään vaikuttaneet
perheiden hyvinvointiin, kun palveluja on jouduttu leikkausten seurauksena
karsimaan. Tällaisilla päätöksillä ei
yhteiskunta pidemmän päälle jää plussan
puolelle.
Samaan aikaan, kun kovia leikkauspäätöksiä perustellaan
oman maan kansalaisille niiden välttämättömyydellä,
virtaa Suomesta eri muodoissa sosiaaliturvaa ulkomaille. Pohjoismainen
asumisperusteinen sosiaaliturvamme on eurooppalaisittain harvinaisuus,
joka uhkaa jäädä jalkoihin EU-maiden
käytäntöjä harmonisoitaessa.
Iltalehti kertoi hiljattain Suomessa työskentelevästä puolalaisesta
sähkömiehestä, jonka Puolassa asuva perhe
saa Suomesta lapsilisiä reilut 700 euroa kuukaudessa. Miehen
mukaan hänen tuloillaan ei Puolassa saisi lapsilisää ollenkaan, joten
EU:n lainsäädännön luoma tilanne
on hänen kannaltaan varsin edullinen, mutta meidän rapistuvan
hyvinvointivaltiomme kannalta se ei sitä todellakaan ole,
ja suomalainen veronmaksaja maksaa ja maksaa vain päivästä toiseen.
Kyse ei ole yksittäistapauksista eikä pikkusummista.
Kelan tilastojen mukaan Suomesta maksettiin vuonna 2013 ulkomailla
oleville ulkomaalaisille lapsille lapsilisiä ja kotihoidon
tukea yhteensä yli 3 miljoonaa euroa. Lisäksi
etuuksia luonnollisesti maksetaan myös ulkomaalaisten perheiden
täällä oleville lapsille. Vuonna 2013 näiden
etuuksien suuruus oli lähes 80 miljoonaa euroa.
Perussuomalaiset ovat vastustaneet yhdistelmälupadirektiiviä,
jolla avataan suomalainen sosiaaliturva koskemaan myös
maassamme työskentelevien kolmansista maista tulevien ulkomaalaisten
perheitä. Me tiesimme, että koska sosiaaliturvamme
on jo muutenkin vaikeuksissa, meidän tulisi kynsin ja hampain
pitää kiinni siitä, että sen
perusrakenne säilytetään ennallaan. Näin
ei kuitenkaan eduskunnan enemmistö halunnut. Nyt olemme
tilanteessa, jossa sosiaaliturvaamme jaetaan kasvavassa määrin
muiden maiden kansalaisille. Me maksamme ja me leivomme tämän
kakun verovaroin, minkä jälkeen sitä jaetaan
muualle. Onko tämä oikein? Onko tämä kohtuullista?
Perussuomalaiset eivät hyväksy tällaista
kehitystä. Vastustamme voimakkaasti sitä, että EU
on sisämarkkinoiden varjolla ulottanut lonkeronsa sosiaaliturvaamme,
jonka piti olla kansallisen toimivallan piirissä.
Suomalaisen pienipalkkaisen lapsiperheen kukkarossa hallituksen
ajama lapsilisien leikkaus tuntuu. Omien kansalaistemme näkökulmasta on
vaikea hyväksyä sitä, että yhteisistä verorahoista
maksettavia etuja ei enää kyetä pitämään ennallaan
mutta silti eduista nauttivien joukkoa laajennetaan. Itä-Euroopasta
tulevan kausityöntekijän näkökulmasta
lapsilisämme on epäilemättä leikkauksen
jälkeenkin varsin kelvollinen, mutta Suomi on kallis maa,
ja etenkin pienipalkkaisissa suomalaisissa perheissä jokainen
euro tarvitaan elämisen kustannuksiin, jotka nousevat jatkuvasti.
Lapsilisien taso on jo ennen leikkausta jäänyt
pahasti jälkeen ansiotason ja elinkustannusten kehityksestä,
mistä kiitos kuuluu useammalle hallitukselle.
Herra puhemies! Taloustilanne on vaikea, mutta lapsilisien leikkaamiselle
olisi ollut vaihtoehtoja. Perussuomalaiset ovat yrittäneet
tarjota ideoita. (Mauri Pekkarinen: Kuten?) Olemme esimerkiksi esittäneet
entistä suurempia leikkauksia kehitysapuun sekä tehottomista
yritystuista luopumista. Nämä ehdotukset eivät
ole kelvanneet hallitukselle. Tästä näkee,
millaisella arvopohjalla hallituksen politiikka makaa.
Hallitus on epäonnistunut perhepolitiikassaan. Lapsiperheiden
hyvinvointia ei ole onnistuttu parantamaan eikä eriarvoisuutta
vähentämään, ja tulevaisuus
näyttää entistä synkemmältä nyt,
kun lapsilisiin kajoamalla nakerretaan yhtä sosiaaliturvajärjestelmämme
peruspilareista. Perussuomalaiset ovat syvästi huolissaan
suomalaisten perheiden hyvinvoinnista.
Mirja Vehkaperä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen asiat on saatava kuntoon, mutta se
on tehtävä oikeudenmukaisesti. Valtiontaloutta
tasapainotettaessa tehdään arvovalintoja. Keskusta
ei hyväksy lapsilisien leikkaamista. Me olemme esittäneet,
että lapsiperheiden tilannetta ei heikennetä eikä etuuksia
leikata, kun taloutta tasapainotetaan. Perheiden tukeminen on paras
tapa rakentaa tulevaisuutta.
Kokoomus, te lupasitte viime eduskuntavaaleissa, että te
ette leikkaa heikompiosaisilta. Kristillisdemokraatit esiintyvät
valtakunnan virallisena perhepuolueena. Nämä puheet
on pahasti petetty SDP:n nimenomaisella tuella. Lapsilisien leikkaus
on kylmä arvovalinta sinipunahallitukselta. Lapsilisä on
ollut Suomessa käytössä vuodesta 1948.
(Ben Zyskowicz: Ja nytkö se loppuu?) Vain kerran aikaisemmin,
Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, lapsilisiin on kajottu.
(Mauri Pekkarinen: Silloinkin Zyskowiczin tukemana!) Sama porukka
on jälleen vallassa, ja tässä ollaan.
Keskustan mielestä politiikka, joka vie suomalaisia toimeentulotukiasiakkaiksi,
ei koskaan ole oikeaa politiikkaa.
Arvoisa puhemies! Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Lapsilisien
leikkaus voidaan kokonaan välttää, jos
hallitus luopuu oppivelvollisuusiän nostosta ja kotihoidon
tuen pakkokiintiöittämisestä. Vaihtoehto
on myös nipistää summa yritystuista tai
nostaa tupakkaveroa vastaavalla summalla. Kotihoidon tuki on kunnille
päivähoitoa huomattavasti edullisempi ratkaisu.
Tässä sanellaan ylhäältä päin
asia, joka voitaisiin yhtä lailla päättää edelleen
perheen ruokapöydässä.
Arvoisa puhemies! Perheissä lapsilisä menee yleensä suoraan
kulutukseen, kumisaappaisiin ja maitopurkkeihin. Hallitusherrat
ja -rouvat ovat irtaantuneet perheiden arjesta vähättelemällä 8 euron
leikkausta. Tämä summa otetaan jokaiselta lapselta
joka kuukausi, jokaiselta lapselta.
Otan kaksi esimerkkiä: Niemisen perhe asuu Pihtiputaalla,
heillä on seitsemän lasta, toinen vanhemmista
on kotihoidon tuella ja toinen pienipalkkaisessa työssä.
Veronkorotukset, kotihoidon tuen pakkokiintiöiminen ja
lapsilisien leikkaukset kasautuvat arjessa. Opiskeleva yksinhuoltajaisä Lindqvist
elää Vantaalla. Veronkorotukset, opintotuen heikentymiset,
asumisen kallistuminen, päivähoitomaksujen korotukset
ja lapsilisien leikkaukset kasaantuvat tässä perheessä. Älkää vähätelkö näiden
perheiden kokemuksia väittämällä,
että kyseessä on vain 8 euron leikkaus. Keskivertosuomalaisperheeltä hallituksen
kehysriihen päätökset vievät
keskustan laskelmien mukaan yhteensä jopa 1 000
euroa — 1 000 euroa, ja nämä on
meillä laskettu.
Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkaus on jatkoa sinipunahallituksen
aiemmin tekemille arvovalinnoille. Pienimmät vanhempainpäivärahat ovat
tällä vaalikaudella jääneet
jälkeen työmarkkinatuesta. Lasten päiväkodeista,
kouluista, sosiaali- ja terveyspalveluista on vastoin hallituspuolueiden
vaalilupauksia leikattu jo miljardeja. Lapsilisien indeksitarkistuksetkin
on jäädytetty. Odotettu varhaiskasvatuslain uudistus
on jäämässä nyt pilkunviilaamiseksi.
Päivähoitomaksuja korotetaan ja päivähoito-oikeutta
rajataan.
Arvoisa puhemies! Pidän käsittämättömänä, että lapsilisien
leikkauksen vaikutuksien arviointi on jäänyt jälkijättöiseksi.
Joko nämä vaikutusten arvioinnit on edes aloitettu,
ministeri Huovinen?
90-luvun laman aikana lapsuutensa elänyt sukupolvi
on nyt aikuinen, ja ongelmat nousevat nyt pintaan. Meillä ei
ole varaa toistaa 90-luvun laman virheitä. Ei, vaikka miten
tiukkaa olisi.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hanna Mäntylän
esittämää epäluottamuslausetta.
Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kehysriihessä päätettiin
leikata lapsilisiä 110 miljoonalla eurolla vuodessa. Leikkaus
vie lisistä vajaat 8,5 prosenttia, niin kuin täällä on
jo kuultu. Hallitus on jo aiemmin tehnyt lapsiin kohdistuvia säästöpäätöksiä:
vaikka lapsilisät sidottiin indeksiin 2011, tuo korotus
jäädytettiin jo vuotta myöhemmin kolmeksi
seuraavaksi vuodeksi. Lapset ja lapsiperheet ovat siis jo ennen
tätä kehyspäätöstä osallistuneet
julkisen talouden säästöihin.
Riihessä päätetyt pienituloisiin
kohdistuvat leikkaukset tekivät vasemmistoliiton hallitustyön
jatkamisen mahdottomaksi, tärkeimmät tavoitteemme
kun olivat perusturvan parantaminen ja tuloerojen kaventaminen.
Muut hallituspuolueet luopuivat nyt tehdyillä ratkaisuilla
heikoimpien aseman turvaamisesta.
Kehyksen veroratkaisut olisivat kaventaneet tuloeroja hieman,
mutta samalla tehdyt lapsilisien ja lääkkeiden
Kela-korvausten leikkaukset pudottavat tuloerovaikutuksen lähelle
nollaa. Hallitus myös luopui ohjelmalleen keskeisestä säästöjen
ja veronkorotusten tasapuolisuudesta. Siitä kiinni pitämällä ja
maltillisillakin veronkorotuksilla lapsilisistä leikattava
110 miljoonaa olisi voitu kattaa.
Nyt suuri osa sopeutustoimista kohdistuu lapsiin ja lapsiperheisiin.
Yksittäin ne tuntuvat pieniltä, mutta
lapsilisien leikkaus yhdistettynä lääkekorvausten
pienentämiseen, perusturvan indeksijäädytyksiin,
ansioturvan leikkauksiin, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen nostoon
sekä opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuviin leikkauksiin
tulevat heikentämään tuntuvasti pienituloisten
vanhempien sekä heidän lastensa toimeentuloa ja
elämää.
Arvoisa puhemies! Lasten köyhyys on todellinen ongelma
myös vauraassa Suomessa. 120 000 lasta eli joka
kymmenes lapsi elää meillä köyhyysrajan
alapuolella. Köyhyys rasittaa erityisesti pikkulapsiperheitä,
joissa vanhemmat ovat nuoria. Köyhyys vaikuttaa usein lasten
terveyteen, koulumenestykseen ja henkiseen hyvinvointiin. Lapsuusajan
köyhyys lisää myöhemmän
iän syrjäytymisriskiä. Meillä päättäjillä on kuitenkin
keinoja taistella lapsiköyhyyttä vastaan, jos
vain ymmärrystä ja tahtoa löytyy tarpeeksi.
Lapsilisät ovat tulonsiirto lapsettomilta lapsellisille.
Niillä tasoitetaan lapsista aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia
ja toimitaan lasten köyhyyttä vastaan. Lapsilisä on
nimenomaan lasten ja heidän elämänsä tukemiseen
tarkoitettu universaali etuus. Sitä sen tulee olla jatkossakin.
Se tulee myöntää samansuuruisena kaikille,
jolloin tuki ei leimaa ketään ja jolloin se myös
lisää kaikkien halukkuutta osallistua lapsilisien
rahoittamiseen verotuksella. Lapsilisien verottaminen tai poistaminen
rikkaimmilta olisi askel taaksepäin tästä perusajatuksesta.
Menettely myös lisäisi byrokratiaa ja todennäköisesti
kohtelisi eri tulomuotoja eriarvoisesti. Yleistä tulontasausta tuleekin
toteuttaa lapsilisäjärjestelmän sijaan progressiivisen
verotuksen kautta.
Arvoisa puhemies! Lapsiköyhyyden vähentämisen
tiellä on eräs merkittävä este,
jonka poistamiseen puolueista on pyrkinyt ainoastaan vasemmistoliitto.
Nimittäin tällä hetkellä lapsilisä otetaan
huomioon tulona toimeentulotukea myönnettäessä ja
tuesta vähennetään sen suuruinen määrä.
Vaikka toimeentulotukeen turvautuville perheille maksetaan lapsilisät
normaalisti, ne leikkautuvat välillisesti heiltä pois.
Näin lisät jäävät saamatta
kymmenesosalta lapsiperheitä, joista suurin osa on yksinhuoltajaperheitä.
Ei voi olla oikein, että lapset näin elättävät
osaltaan koko perhettä. Lapsilisä tulisikin muuttaa
toimeentulotukilaissa etuoikeutetuksi tuloksi, jotta se tavoitteidensa
mukaisesti tukisi myös kaikkein köyhimpien perheiden
lapsia. (Ben Zyskowicz: Silloin tämä leikkaus
koskisi kaikkein köyhimpiä!)
Arvoisa puhemies! Toisenlaisella politiikalla lapsilisien leikkaus
voitaisiin jättää kokonaan tekemättä.
Osinkoverojen ja solidaarisuusveron maltillisella kiristämisellä tai
omaisuusveron palauttamisella suurituloiset ja omistajat voisivat osallistua
hieman enemmän lasten tukemiseen, siksikin että hiljan
tehtiin yritystoimintaan kannustava avokätinen yhteisöveroalennus.
Näillä ratkaisuilla voitaisiin helposti kerätä ne
noin 145 miljoonaa, jotka vaadittaisiin lapsilisien leikkauksen
perumiseen ja niiden muuttamiseen etuoikeutetuksi tuloksi.
Arvoisa puhemies! Edellä sanotun perusteella esitän,
että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamusta
tarkoittavan ehdotuksen: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus luopuu kehyspäätöksen
lapsiin kohdistuvasta säästöstä."
Satu Haapanen /vihr:
(ryhmäpuheenvuoro) Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihen
päätökset ovat keskusteluttaneet viimeiset
kaksi viikkoa. Hallituksen päättämät
sopeutustoimet ovat suuruudeltaan noin 2,3 miljardia euroa. Tästä kokonaisuudesta
oppositio on nostanut kärjekseen lapsilisien leikkauksen.
Kaikki eduskuntaryhmät ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, että valtiontalous
on saatava tasapainoon ja että kehysriihessä oli
tehtävä merkittäviä päätöksiä. Näin
tehtiinkin, vaikka helppoa se ei ollut.
Valtiontalouden tasapainottaminen vaati sekä mittavia
veronkorotuksia että leikkauksia moniin eri menoeriin.
Koska lapsilisä on universaali, kaikille lapsiperheille
maksettava etuus, ovat sen kokonaiskulut valtiolle vuosittain 1,5
miljardia. Siksi pienikin leikkaus siitä tasapainottaa valtiontaloutta
merkittävästi. Täytyy muistaa, että myös
monet lapsilisäleikkauksen vaihtoehdot olisivat olleet
kipeitä ja kohdistuneet pitkälti samoihin perheisiin.
Hallitus päätti aivan oikein olla nostamatta arvonlisäveroa
ja heikentämättä kuntien peruspalveluja
valtionosuusleikkauksilla.
Lapsilisiä päätettiin siis leikata
110 miljoonaa euroa, mikä on 8,4 prosentin leikkaus jokaisen lapsen
lapsilisään. Kehysriihen yhteydessä käytiin
paljon keskustelua siitä, millainen leikkausmalli olisi
kaikkein oikeudenmukaisin. Tasaisella leikkauksella kaikista lapsilisistä on
pienin kielteinen tulonjakovaikutus, sillä tilastojen mukaan
monilapsisissa perheissä pienituloisuus on yleisempää kuin
pienissä perheissä.
Vihreille oli tärkeää, että lapsilisän
yksinhuoltajakorotus säilyi, sillä yksinhuoltajaperheet
ovat keskimäärin eniten yhteiskunnan taloudellisen tuen
tarpeessa. Jatkossakin yksinhuoltajat saavat lapsilisiin noin 48
euron korotuksen kuussa ja lisäksi kaikkein heikoimmassa
asemassa olevat perheet voivat jatkossakin hakea toimeentulotukea.
Toimeentulotukeen ei tehty indeksileikkausta, joten sen määrä ei
pienene ja sen laskennassa otetaan huomioon pienentynyt lapsilisän
määrä.
Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy välikysymyksessään,
mitä hallitus aikoo tehdä lapsiperheköyhyyden
vähentämiseksi. Haluan muistuttaa, että tämän
hallituksen päätösten avulla on tuettu
nimenomaan pienituloisia monin tavoin: hallituskaudella on nostettu
perusturvaa 100 eurolla ja korotettu verotuksen ansiotulovähennyksiä ja perusvähennystä.
Nämä vähennykset tarkoittavat, että pienistä tuloista
jää entistä enemmän käteen.
Viime syksyn rakennepaketissa sovittiin työttömyysturvan
ja asumistuen suojaosuudesta. Jatkossa molempien tukien päälle
voi tienata 300 euroa ilman, että tuet pienenevät.
Nämä uudistukset auttavat suoraan pienituloisia
lapsiperheitä.
Kehysriihessä jouduttiin Suomen talouden tasapainottamiseksi
tekemään kipeitäkin leikkauksia ja veronkorotuksia.
Nämäkin veronkorotukset tehdään
siten, että ne pienentävät tuloeroja, kun
pienituloisimpien työtulovähennystä sekä kunnallisverotusta
kevennetään edelleen ja samalla suurten pääomatulojen
veroja korotetaan. Alustavien arvioiden mukaan koko kehyspaketin
tuloerovaikutus on neutraali. Nyt käytössä olevien
laskelmien valossa päätökset eivät
kokonaisuutena kavenna mutta eivät myöskään
kasvata tuloeroja. Ei voida siis väittää,
että hallituksen kehyspäätös
lisäisi eriarvoisuutta.
Välikysymyksessä nostetaan esiin jo syksyllä päätetty
kotihoidon tuen uudistus. Tästä käytiin jo
erillinen välikysymyskeskustelu syksyllä, ja silloin
jo teimme selväksi, että kotihoidon tuen parempi
jakaminen vanhempien kesken ei ole leikkaus, vaan sen tavoitteena
on parantaa naisten asemaa työelämässä ja
lisätä sitä kautta tasa-arvoa. Samalla
laki takaa jatkossakin perheelle mahdollisuuden hoitaa lasta kotona
kolmivuotiaaksi asti. Naisten parempi työllisyys taas auttaa vuorostaan
pienentämään kestävyysvajetta
ja mahdollistaa sitä kautta lapsiperheiden tukemisen esimerkiksi
toimivien palvelujen kautta.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden arkeen vaikuttavat olennaisesti
toimivat peruspalvelut. Me kaikki tiedämme, että kuntien
talous on tiukalla. Siitä huolimatta olemme panostamassa
lastensuojeluun ja uudistamassa varhaiskasvatuslakia. Suomen koulut
ovat edelleen maailman parhaimmistoa.
Erittäin suuri asia myös lapsiperheille on
sote-uudistus, jonka perustus on nyt luotu yhteistyössä hallituksen
ja opposition kesken. Tälle perustalle on hyvä rakentaa
toimivat terveys- ja sosiaalipalvelut. Meillä on alkanut
iso yhteinen urakka (Puhemies koputtaa) sote-uudistuksen seinien
rakentamisessa. Tavoitteena on, että kaikkialla Suomessa
pääsee nopeasti oikeaan hoitoon ja terveyseroja
pienennetään.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa, että lapsilisien
leikkaus on kipeä ja vaikea päätös.
Ei se kiertelemällä mihinkään
muutu. Täytyy kuitenkin muistaa, että emme (Puhemies
koputtaa) voi jättää velkojamme lastemme
maksettaviksi.
Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman! Oppositionen tar sig an ett viktigt
tema i sin interpellation. Självklart vill vi alla barnens
bästa liksom vi alla, tror jag, vill alla medborgares bästa,
men också framtidens barn. Då handlar det faktiskt
inte bara om nivån på barnbidraget, utan det handlar även
om allt annat som sker i vårt samhälle. Det handlar
om att bygga ett sådant samhälle som kan stödja
sina medborgare när det behövs. För att
det här ska lyckas behövs en stabil offentlig
ekonomi också i framtiden, för vi vill väl ändå inte
ha det som till exempel i Portugal där 90 000
medborgare enbart i Lissabon är beroende av matbanken,
90 000, för att den offentliga ekonomin inte på länge
har fungerat.
Vi måste också alla kunna medge att om landets
ekonomi inte är i skick så kan vi inte heller garantera
barnen en trygg framtid. Den sittande regeringen, liksom kommande
regeringar, måste ha förmågan att se
framtidens utmaningar och kunna arbeta långsiktigt. Det
här låter som att upprepa en självklarhet,
och kanske är det så. Jag väljer ändå att
påminna om det här eftersom det ibland verkar
som att regeringen gör bara onda saker och oppositionen
bara goda saker.
Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden tulee olla erityisen huolenpidon
ja huomion kohteena, kun leikkauksia valtion menoihin tehdään.
Myös päätös lapsilisien pienentämisestä on
tehty osana kokonaisuutta, ei siis suinkaan erillisenä päätöksenä.
Taloudellisesti vaikeassa asemassa olevat ryhmät otetaan
kokonaisuudessa huomioon kompensoivien toimenpiteiden avulla. Vaikka
täällä on jo aiemmin todettu, haluan
kuitenkin toistaa, että juuri pienituloisten henkilöiden
ja perheiden tukemiseksi hallitus korottaa verotuksen perusvähennyksen
ja ansiotulovähennyksen arvoa 100 miljoonalla eurolla.
Lisäksi tehtiin poikkeus toimeentulotuen osalta, johon
tehdään täysimääräinen
indeksitarkistus. Meidän eduskuntaryhmälle on
myös erittäin tärkeää,
että yksinhuoltajalisään ei puututa.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on ilmaissut huolensa lapsilisän
reaaliarvon laskusta 20 vuoden aikana. Samalla emme saa unohtaa,
että perheissä, joissa molemmilla vanhemmilla
on töitä, myös reaalitulot ovat selvästi
kasvaneet samana aikana. Meidän pitää,
aivan kuten Lastensuojeluliitto toteaa, kohdistaa huomio erityisesti yksinhuoltajaperheisiin,
perheisiin, joissa on pieniä lapsia, ja monilapsisiin perheisiin.
Jo nyt toimeentulovaikeuksissa olevat perheet eivät pysty selviämään
lapsilisän tason laskusta ilman korvaavia toimenpiteitä.
Yksinhuoltajaperheiden erityinen huomioiminen on paras tapa torjua
lapsiköyhyyden riskiä. Onkin viisasta, että hallitus nyt
tekee perusteellisen arvion lapsilisäpäätöksen
vaikutuksista. Arviota on syytä laajentaa koskemaan lapsiperheiden
kokonaistilannetta.
Arvoisa puhemies! Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä meidän
on syytä pitää kiinni lapsilisästä kaikille
lapsille kuuluvana universaalietuutena. Eräiden tutkimusten
mukaan, joihin muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto viittaa,
maissa, joissa lapsilisistä on tehty tarveharkintaisia,
niiden taso on laskenut ja lapsiperheiden köyhyys lisääntynyt.
Tälle tielle meidän ei pidä lähteä.
Herr talman! Som jag inledningsvis konstaterade handlar en
god familjepolitik om mycket mera än barnbidrag. Vi kan
redan göra förbättringar när
det gäller attityderna till barnen. Alla vuxna har ett
ansvar för att barn har miljöer som är
trygga och bra att växa upp i. Vi behöver även åtgärder
som gör att papporna deltar mera i barnens uppväxt.
Också i stadsplaneringen borde olika åldersgruppers
behov beaktas ännu mer än vad som görs.
Grunden för en god familjepolitik är nämligen
att servicen fungerar. I våra kommuner måste det
finnas en barnrådgivning som fungerar, välfungerande
skolor — alla familjer har inte råd med stora
aktivitetsutbud och därför ska de aktiviteter
som skolan ordnar vara gratis för alla. Självklart
ska vi ha en hög nivå på hälso- och sjukvården,
och till det här behövs återigen en stabil
ekonomi.
På många håll skapas familjecenter
eller familjerådgivningar där man genom mångprofessionellt
arbete på ett och samma ställe kan erbjuda hela
familjen stöd och service. Vi behöver mera sådant,
särskilt i urbana centrum där livet är mera
anonymt och familjer riskerar att marginaliseras.
Och till slut, herr talman, när vi nu förnyar barnskyddslagen
så sätts tyngdpunkten på tidiga stödåtgärder
som minskar behovet av egentliga barnskyddsingripanden. Vi vet att
barnskyddsfrågorna är ytterst problematiska. Viktiga är
också de anslag som riksdagen skjutit till för
vården av mödrar med rusmedelsproblem. Och nu
när vi går in för att skapa konkret innehåll
i vårdreformen, som vi alla har enats om, är barnfamiljerna en
central målgrupp. Vi har inte råd att misslyckas
här.
Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa
meidän kaikkien yhteisen huolen lapsiperheiden hyvinvoinnista.
Olemme vuosikymmenten ajan korostaneet perheiden merkitystä ja
puhuneet perheille suunnatun yhteiskunnallisen tuen tärkeydestä.
Aivan kuten keskustan edustaja Vehkaperä muistutti, ennen
viime eduskuntavaaleja puolue profiloitui nimenomaan perhepolitiikassa.
(Eduskunnasta: Entä nyt?)
Värderade talman! I ramrian fattade regeringen beslut
om anpassningsåtgärder för de följande fyra åren,
för nästa år sammanlagt till ett värde
av 1,5 miljarder euro. Av nedskärningarna är det barnbidragsnedskärningen
som väckt mest debatt. Å ena sidan så är
det helt förståeligt eftersom det under hela barnbidragssystemets
historia är den andra gången som det skärs
i denna för familjerna viktiga bidragsform. Men trots att
detta inte är något trevligt beslut och trots
att det väcker starka känslor så är
det skäl att minnas att det är ett moment bland
andra i budgeten som nu drabbas. Regeringen har också fattat
beslut om sammanlagt 50 andra nedskärningar, beslut som också berör
människor och olika tjänstesektorer i landet,
också beslut som smärtar men är dock
så nödvändiga.
Arvoisa puhemies! Suurin syy tämän hetken huonoon
huoltosuhteeseen on epäonnistunut perhepolitiikka. Yhteiskunnan
olisi tullut enemmän kannustaa lapsien hankintaan ja lapsiperheiden hyvinvointiin
menneinä vuosikymmeninä. Tässäkin
vaikeassa taloudellisessa tilanteessa haluamme korostaa lapsiperheiden
merkitystä. Meidän tavoitteemme on turvata perheille
mahdollisimman hyvät palvelut myös tulevaisuudessa.
Suurin osa meistä on yhtä mieltä siitä,
että valtiontaloutta on pakko sopeuttaa ja velkaantumiskehitys
taittaa laskuun. Hallitut sopeutustoimet tässä vaiheessa
ovat parempia kuin hallitsematon velkaantuminen. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
ei
pitänyt päätöstä lapsilisien leikkauksesta
hyvänä, se todettakoon. Olisimme olleet valmiita
etsimään muita säästökohteita. Kehysriihessä sovittu
päätös oli kuitenkin sellainen, minkä me
pystymme hyväksymään. Näemme,
että tehty päätös oli parempi
kuin muun muassa muut esitetyt vaihtoehdot. (Välihuutoja)
On myös hyvä muistaa, että yksinhuoltajakorotukset
jätettiin leikkauksen ulkopuolelle ja pienituloiset saivat
samalla korotuksen työtulovähennykseen ja perusvähennykseen,
mikä kompensoi lapsilisän leikkauksen. On myös
todettava, että lapsilisän määrän
väheneminen huomioidaan toimeentulotuen määrässä.
Arvoisa puhemies! Lapsiköyhyys on yksi suurimmista
ja vakavimmista ongelmista maassamme. Se koskettaa monia lapsiperheitä mutta
eniten yksinhuoltajaperheitä ja monilapsisia perheitä.
Tästä syystä on tärkeää,
ettei niiden etuuksiin liikaa puututa. On oleellista, ettei yksinhuoltajakorotusta
leikata. On myös hyvä säilyttää lapsilisän
portaittainen korotus lapsimäärän mukaan, sillä on
aivan selvää, että perheen menot kasvavat
huomattavasti lapsimäärän kasvaessa.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tasoleikkausta
parempana kuin koko lapsilisämallin muuttamista. Nykyinen
malli on toimiva, ja siinä otetaan parhaiten huomioon lapsiköyhyyden
riskit. Säilyttämällä nykyinen
rakenne on myös helpompaa peruuttaa leikkaus aivan ensimmäisenä toimenpiteenä silloin,
kun Suomen julkisen talouden velkaantuminen on saatu pysähtymään.
Arvoisa puhemies! Oppositio väittää välikysymyksessään,
että hallitukselta puuttuu perhepoliittinen kokonaiskuva.
Emme allekirjoita tätä väitettä.
Voimme kuitenkin myöntää, että hallitus
voisi panostaa perhepolitiikkaan nykyistä enemmän.
Samalla täytyy kuitenkin todeta, ettei opposition vaihtoehto
ole juurikaan vakuuttanut. Oppositiopuolueet ovat koko kauden ajan
takertuneet yksityiskohtiin unohtamalla kokonaiskuvan. Tämä välikysymys
on oiva esimerkki siitä, että oppositio hakee
vain poliittisia pisteitä eikä ratkaisuja. (Välihuutoja)
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haastaakin
kaikki eduskuntapuolueet paremman ja kokonaisvaltaisemman perhepolitiikan
edistämiseen. Omana tavoitteenamme on, että seuraava
hallitus kokoaa perheitä koskevat toimet yhteen ministerisalkkuun.
Sen lisäksi seuraavan hallituksen tulee huomioida lapsiperheet
ohjelmassaan ja varsinkin toimissaan. Me olemme valmiit pitkäjänteiseen
työhön lapsiperheiden hyvinvoinnin puolesta, ja
toivomme kaikilta puolueilta samaa asennetta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja ministeri Huovinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää osaltani
tästä värikkäästä keskustelusta,
jota tärkeän teeman ympärillä on
käyty. Muutamia huomioita ennen kuin siirrymme — varmasti
yhtä värikkääseen — debattivaiheeseen.
Ensinnäkin täytyy kysyä sitä samaa
kuin kehyskeskustelussa jo tiistaina täällä hallituksen puolelta
oppositiopuolueilta kysyimme, ja se on se, miten nämä ikävät
päätökset, joiden edessä ilmeisesti
teidänkin mielestänne me olemme kansakuntana,
pitäisi sitten tehdä? (Välihuutoja keskustan
ryhmästä) Tähän ei tule vastausta,
ei pyytämällä, ei nätisti pyytämällä eikä muutenkaan. Tupakkivero
ei riitä siihen, mitä tässä nyt
on tehtävä. Yritystukien leikkaukset — niitä on
jo tehty aika paljon. Niistä varmasti pääsemme
keskustelemaan debatissa vielä lisää.
Haluan myös kysyä, onko todella niin, että tämä lapsi-
ja perhepolitiikka on jossakin kuplassa opposition mielestä.
Kyllä meihin lapsiperheisiin, meihin isiin ja äiteihin
ja niihin meidän pieniin piltteihimme, vaikuttaa, meihin
kaikkiin vaikuttaa, myös yleinen talouden ja työllisyyden
kuva, ja juuri sen vuoksihan hallitus haluaa pitää huolta
siitä, että esimerkiksi meidän, Suomen, luottoluokitus
pysyy korkealla sijalla. Vai olisiko parempi vaihtoehto se, että me
asuntovelkaiset lapsiperheet joutuisimme maksamaan esimerkiksi korkoina
huomattavasti suurempia summia? Siitäkin tulisi huuto tässä salissa.
Sekään ei teille kelpaisi eikä kävisi.
Eli toivoisin keskusteluun vaihtoehtoja, aitoja, todellisia vaihtoehtoja, sen
kuvitteellisen rahasäkin sijaan, mitä täällä edessämme
tänään heiluttelitte.
Haluan vielä korostaa sitä, että palvelut
ovat juuri niille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsiperheille
ja myös meille tavallisille lapsiperheille erittäin
tärkeitä. Olin kuulevinani, että tämän
käsityksen aika monet tässä salissa jakavat.
Siksi ihmettelenkin, olisiko todella sen vaihtoehdon pitänyt
olla sitten se, että olisimme käyneet jälleen
siellä kuntien kukkarolla hakemassa rahoja näihin
talouden sopeutustoimiin, jotka ovat välttämättömiä.
Mielestäni ei, vaan on oikein, että hallitus satsaa
sosiaalihuoltolain uudistamiseen ja moniin uudistuksiin, joita puheessani
luettelin aika runsaan listan, ja tällä tavoin
varmistaa perheiden palveluiden toimimisen, koska sitä kautta
pystymme tukemaan juuri niitä perheitä, joissa
on vaikeuksia, ja nimenomaan tukemaan riittävän
ajoissa, jotta tuo tuki myös tavoittaa oikeat perheet ja
jotta lapset saavat sen avun, joka heille kuuluu. Lisäksi
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asema huomioidaan siten,
että toimeentulotuki on rajattu indeksileikkauksen ulkopuolelle,
ja lisäksi meillä on näissä perhepoliittisissa
muissa uudistuksissa, joihin täällä on
viitattu, nimenomaan pidetty huolta siitä, että esimerkiksi
työttömien perheiden osalta emme lähde
rajaamaan tarpeettomasti subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Eli hallituksen perhepolitiikka ei ole ollut, niin kuin täällä tänään
on väitetty, jollakin tavalla harkitsematonta. Tämä on
ollut kokonaisuus, jossa on yritetty paitsi katsoa perheiden, lasten
kannalta järkeviä ratkaisuja myös pitää huolta
talouden isosta kuvasta, jolla silläkin on, kuten sanoin,
erittäin suuri merkitys meille tavallisille lapsiperheille.
Palvelut, tulonsiirrot, työ- ja perhe-elämän
yhteensovittaminen — näistä kolmesta
peruspilarista täällä olemme tänään
olleet aika yksimielisiä. Kaikkiin näihin on muuten
tällä kaudella tehty myös parannuksia — perusturvan
korottaminen, työmarkkinatuen tarveharkinnan poistuminen
puolison tulojen perusteella, suojaosuudet, asumistukiuudistus — ja
listaa voisi jatkaa. Eli kyllä tässä on
aika paljon hyvin haastavassa taloustilanteessa pyritty myös
löytämään sosiaalisesti oikeudenmukaisia
ratkaisuja perheiden parhaaksi.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että kun tästä keskustelusta
saattaa saada sellaisenkin kuvan, että Suomessa lapset
ja lapsiperheet voivat tavattoman huonosti, niin haluan nyt kuitenkin
viitata johonkin vähän meitä korkeammalta
taholta tehtyyn arviointiin eli Unicefin raporttiin, jossa Suomen
lasten hyvinvointi on todettu maailman huippuluokkaa olevaksi, olemme
kärkisijoilla. Tässä raportissa on tarkasteltu
lasten hyvinvointia hyvin laajasta näkökulmasta:
terveyden, koulutuksen, elinympäristön,
materiaalisen hyvinvoinnin kautta. Meillä on moni asia
hyvin. Meillä on haasteita, ja suhtaudun hyvin nöyrästi
siihen, että teemme vaikeassa taloustilanteessa vaikeita
ratkaisuja, mutta yritämme tehdä ne niin, että meidän
tulevat sukupolvet eivät joutuisi kantamaan kohtuutonta
velkataakkaa, jonka me vanhemmat olemme rakentaneet.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Pidän hyvin erikoisena
sitä väitettä, jonka perussuomalaiset
tässä salissa välikysymyksen ensimmäisen
allekirjoittajan toimesta tekivät, että me Suomen kansan
edustajat tässä salissa olemme vieraantuneita
suomalaisten lapsiperheitten arjesta. Se on väärä väite,
(Puhemies koputtaa) ja toivon todellakin, että muistaisimme,
että täällä istuu iso joukko
isiä ja äitejä, jotka ovat aivan arkisessa elämässä todella
vahvasti läsnä, tuntevat suomalaisten lapsiperheiden
arjen. (Välihuutoja) Pidän tällaisia
väitteitä myös eduskunnan arvovaltaa halveeraavina.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Onko tästä aiheesta halua käydä debattia?
Jos on, niin pyydän edustajia nousemaan ylös ja
painamaan V-painiketta.
Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mietimme sitten Suomen taloutta tai suomalaisten
lapsiperheiden elämää, niin kaikkein
pahinta on epävarmuus tulevaisuudesta. Mikäli
valtion velkaantumiskierrettä ei taiteta, niin tätä talouden
alamäkeä on luvassa lisää, ja
silloin lapsiperheissä epävarmuus lisääntyy
ja kysytään, nousevatko asuntolainan korot tai
vuokrat ja onko ensi viikolla vielä töitä ja
seuraako lomautuksia ja niin edelleen. Tällainen epävarmuus
vie pohjaa tulevaisuudensuunnitelmilta.
Tekemällä nämä vaikeat ja
myös vaikeasti perusteltavissa olevat päätökset
voimme lisätä luottamusta tulevaisuuteen. Kun
laitamme talouden kuntoon ja kun kaikki olemme tasapuolisesti näissä talkoissa
mukana, se on paras tapa pitää huolta suomalaisten
työpaikoista ja myös perheiden palveluista, joita
haluamme kovasti puolustaa.
Täällä on viitattu 90-luvun laman
virheisiin, ja ne pitkälti liittyivät siihen,
että silloin säästettiin arvokkaista
lapsiperheiden palveluista. Me haluamme nyt puolustaa näitä perheitä ja
heidän palveluitaan tekemällä mieluummin
tasaisesti kohdistuvia säästötoimenpiteitä,
joista tämä tänään keskustelussa
oleva lapsilisä on varmasti se vaikein.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! THL:n tuoreen selvityksen mukaan äitiys-,
lastenneuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelut ovat viime vuosina
kehittyneet erittäin myönteiseen suuntaan. Palvelut
ovat monipuolistuneet ja tukevat paremmin koko perheen terveyttä ja
hyvinvointia. Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki takaa oikeudet parempiin
psykologi- ja kuraattoripalveluihin. Valmisteilla olevassa uudessa
sosiaalihuoltolaissa vahvistetaan lapsiperheiden kotipalveluita
ja perhetyötä. Paljon hyvää on
tapahtunut ja tapahtumassa.
THL:n selvityksessä ehdotettiin kuitenkin palvelujen
rajapintojen tiiviimpää yhdistämistä niin, että ne
verkottuisivat eheäksi kokonaisuudeksi. Nyt eri hallintokuntien
välillä on edelleen raja-aitoja, jotka vaikeuttavat
palvelujen sujuvuutta ja heikentävät toimintojen
vaikuttavuutta. Kysynkin ministeri Huoviselta: miten lasten ja perheiden
palveluissa päästäisiin reviiriajattelusta
kohti todellista yhdessä tekemistä?
Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun me täällä perussuomalaisissa
puhumme arjesta vieraantumisesta, niin ei täällä kukaan
sitä tarkoita, etteivätkö kansanedustajat
tietäisi, millaista on lapsiperheen arki, mutta se, kun
jo päivästä toiseen taistellaan tulojen
riittävyyden kanssa, voi olla vähän kaukaisempaa
täällä salissa oleville ihmisille.
Palaisin vielä tuohon ulkomaille maksettavaan sosiaaliturvaan,
minkä nostin esille puheenvuorossani. Helsingin Sanomat
kertoi tänään, että Britanniassa
muun muassa on suunnitelmia tästä lapsilisien
maksamisen kiristämisestä EU-kansalaisille, ja
samanlaisia suunnitelmia on kuultu Saksan liittokansleri Merkelin
suusta. Haluaisin kysyä teiltä, ministeri: onko
teillä keinoja tarkistaa suomalaista sosiaaliturvaa, erityisesti kun
sitä maksetaan ulkomaille, eli siis tarkistaa sitä niiltä osin
kuin se ei ole Suomen kannalta edullista?
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkauksen oikeutta on puolusteltu
nyt tässä salissa koko hallituspuolueitten rintamana.
Keskusta tunnistaa, että on vaikea tilanne taloudellisesti,
mutta lapsilisien leikkauksellako koko Suomen talous oikein oikenee?
Tässä maalataan tällaista kuvaa. Jokaiselta
lapselta leikataan — joka ikiseltä suomalaiselta
lapselta.
Me esitimme neljä eri vaihtoehtoa, joilla lapsilisäleikkaus
voidaan kumota, neljä eri vaihtoehtoa ja yksittäisiä sellaisia,
millä 110 miljoonan euron potti saadaan kasaan: oppivelvollisuusiän noston
peruuttaminen, kotihoidon tuen kiintiöimisen peruuttaminen,
yritystuet ja tupakkaverotus — näistäkin
voidaan kasata sitä rahoitusta.
Kaikkein eniten, arvoisa puhemies, ihmettelen, että te
kyykytätte lapsiperheitä ajamalla heidät
toimeentuloluukulle. Tätäkö kehitystä (Puhemies
koputtaa) te haluatte?
Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nytkin tätä leikkausta on
perusteltu sillä, että velka pitää saada
taittumaan ja olisi vastuutonta jättää velka
lasten maksettavaksi. Nyt me kuitenkin teemme minun mielestäni
vähän hassulla tavalla, koska me panemme ne lapset
maksamaan jo nyt, ja itse asiassa lapset tarvitsisivat mitä parhainta
huolenpitoa myös lapsilisän muodossa.
Siksi toisekseen tämä lapsilisän
reaaliarvo on tällä hetkellä huonompi
kuin 90-luvun laman aikana, ja meidän bruttokansantuotteemme
on kuitenkin kaksinkertainen. Tästä voisi tehdä sen
johtopäätöksen, että tämän
järjestelmän on annettu ihan tieten tahtoen rapautua
ilman että siihen kukaan on puuttunut. Inflaatio on hoitanut
sitten hallitusten puolesta tämän asian. Tämä ei
ole minun mielestäni lainkaan hyvä, että nyt
sitten vielä leikkaamme lapsilisiä.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on pakon edessä tehnyt nämä ikävät — todella
ikävät — leikkaukset. Elämme
nyt laihoja vuosia, ja jokaisen on kiristettävä vyötä,
ja tässä konkretisoituu, että jokaisen
on myös sopeutettava talouttaan aikojen mukaiseksi. Toivotaan,
että tähän voidaan tehdä korjaus
sitten heti, kun nuo ajat muuttuvat paremmiksi.
Lapsilisien leikkaus on huono asia, ja se on väärinkin.
Mutta jos ajatellaan kuitenkin Suomen lapsia ja sitä, kuinka
kymmenien vuosien aikana meillä on ollut kouluruoka, äitiyspakkaus, lapsilisät,
niin täytyy suhteuttaa asia. Kyllä meillä on
lapsilisät edelleenkin. Yksilapsiselle perheelle se tarkoittaa
8,8 euron leikkausta. Se on iso summa tietysti, ja kyllä minäkin
tiedän pienituloisia perheitä, joille se on iso
summa, mutta toimeentulotuella sitten voidaan kompensoida tätä kaikista
vähävaraisimmille perheille.
Minä haluaisin perussuomalaisilta (Puhemies koputtaa)
kysyä: Ovatko kaikki lapset samanarvoisia? Ettekö tiedä,
että tämä hallitus...
Puhemies Eero Heinäluoma:
Aika on tullut täyteen.
...joutuu myös kehitysapua leikkaamaan?
Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):
Ärade talman, arvoisa puhemies! Man blir litet förvånad
när man från centerhåll här
frågar oss om vi verkligen tror på att barnbidraget
ensamt för sig skulle lösa problemen — självklart inte.
Sanoin puheessani, että päätös
lapsilisien pienentämisestä on tehty osana kokonaisuutta,
ei siis suinkaan erillisenä päätöksenä.
Tarkoitus on tietenkin se, että koko tämä raamipäätös
vaikuttaa Suomen taloudelliseen tilanteeseen.
Mutta haluaisin myöskin kysyä ministeriltä: kun
on varmaan viisasta tehdä tämmöinen perusteellinen
arvio lapsilisäpäätöksen vaikutuksista, niin
onko mahdollista sillä tavalla tätä selvitystä laajentaa,
että se koskisi lapsiperheiden kokonaistilannetta? Minun
mielestäni eivät ainoastaan lapsilisät
vaikuta lapsiperheiden tilanteeseen, vaan siinä on moni
muu asia, muun muassa hyvätasoinen perhepäivähoitojärjestelmä.
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen sanoi omassa puheenvuorossaan
asiat hyvin. Hän sanoi näin neljällä sanalla,
että "kukaan ei leikkaa lapsilisiä huvikseen".
Oppositio antaa nyt ymmärtää, että ikään
kuin hallitus olisi tehnyt tämän ihan tahallaan
ja ihan huvikseen. (Eduskunnasta: Muitakin vaihtoehtoja oli! — Välihuutoja) — Kyllä,
kyllä, palaan siihen, jos saan puhua ilman välihuutoja
tässä. — Te käytätte
myös tällaisia dramaattisia sanankäänteitä:
"te kyykytätte lapsiperheitä" ja "miksi te annatte
ymmärtää, että lapsilisäleikkaus
korjaisi koko valtiontalouden". Oletteko te, hyvät keskustalaiset,
unohtaneet, että te olitte myöskin hallitusvastuussa edellisellä kaudella?
Valtionvelka oli 54 miljardia vuonna 2008, vuonna 2011 se oli kasvanut
jo melkein 80 miljardiin. Jos te olisitte myöskin nyt tällä kaudella
hallituksessa — sanon "jos" — niin te olisitte
voineet tuoda näitä vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Kyllä KD:kin yritti tuoda (Puhemies koputtaa) ratkaisuvaihtoehtoja,
mutta yksin kukaan ei pysty johtamaan maata, vaan me teemme sen yhteistyössä muiden
puolueiden kanssa.
Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Juuri kuulimme, että kolme
A:ta ja talouskuri ovat näiden sosiaaliturvan leikkausten
takana, kuten täällä ministeri Huovinen
todisti. Lapsilisien leikkaus ja jäädytys ovat
kokoluokkaansa suurempi periaatteellinen heikennys. SDP on nyt osoittamassa,
että sille ei enää ole ainoatakaan periaatteellisesti
kiellettyä säästökohdetta: lapsiperheet
on otettu nyt laajemminkin tässä kehyspäätöksessä säästöjen kohteeksi.
James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutos-puolueen mielestä Suomen valtion
tulisi ajaa ensisijaisesti suomalaisten etua. Jos lapsilisiä halutaan
leikata, miksi ei aloiteta siitä, että lapsilisien
maksaminen ulkomaille lopetettaisiin? Siinä saataisiin useiden
miljoonien säästö, joka ei satuttaisi
suomalaisia. Myös Suomessa asuvien osalta lapsilisien maksaminen
voitaisiin rajoittaa koskemaan ainoastaan sellaisia lapsia, jotka
ovat Suomen kansalaisia. Tällä tavoin saavutettaisiin
useiden kymmenien miljoonien säästöt
vuodessa.
Arvoisa puhemies! Pitää vielä mainita,
että tähän asiaan liittyvä edustaja
Lohelan esittämä perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro
oli ihan täysi kymppi.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pääministeri Katainen, 2 minuuttia paikalta.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Näiden säästöpäätösten
tarkoitus on se, että saadaan velkaantuminen kuriin, koska
vahva julkinen talous on köyhän paras turva mutta
se on myös yrittäjien paras turva — niiden
ihmisien, jotka luovat tähän maahan jotakin uutta.
Me tarvitsemme työpaikkoja, ja ne tulevat vain silloin,
kun ihmiset luottavat oman maansa tulevaisuuteen. Sen takia tarvitaan
välillä myös kipeitä päätöksiä,
jotta se luottamus voidaan palauttaa.
Hallitus on sopeuttanut tämän vaalikauden
aikana noin 7 miljardin euron edestä valtiontaloutta. Siitä 7
miljardista eurosta, joka pitää sisällään veronkorotuksia
ja menoleikkauksia, lapsilisien leikkaus on 110 miljoonaa euroa.
Tämä tarkoittaa yhden lapsen perheessä noin
8—9 euroa kuukaudessa, ja silloin lapsilisän taso
tulee noin, arvioisin, vuoden 2007 tasolle, eikä sekään
ihan huono vuosi tässä maassa ollut.
Lapsiperheiden arkeen vaikuttavat monet muut asiat huomattavasti
enemmän kuin lapsilisä. Siihen vaikuttaa se, onko
isällä ja äidillä tai huoltajalla
työpaikka. (Mauri Pekkarisen välihuuto) Siihen
vaikuttaa se, onko saatavilla palveluja, kuinka suuret ovat opetusryhmät,
millaista palvelua on saatavilla päiväkodeissa.
Pienten lasten vanhempien kohdalla odotusaikana ja syntymän
jälkeen neuvolapalveluitten laatu ja saatavuus on aivan
olennainen kysymys.
Ymmärrän, että poliittisessa keskustelussa lapsilisäleikkaus
on kuuma aihe. Monelle hyvin pienituloiselle ihmiselle 8—9
euron kuukausittainen leikkaus voi olla iso asia, mutta niitten kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien kohdalla, niin kuin täällä on
todettu, tämä voidaan kompensoida toimeentulotukea
myöntämällä. Monelle lapsiperheelle
8—9 euron leikkaus taas ei ole kovin suuri asia. Eli tässä kannattaa
varmaan laittaa asiat taas tärkeysjärjestykseen.
Me haluamme vaalia vakautta. Kukaan ei halua vahingoittaa yhtä ihmisryhmää,
ei sen paremmin vanhoja kuin nuoria kuin lapsia kuin lapsiperheitä kuin
varakkaita kuin ketä hyvänsä. Mutta kun säästöjä tehdään,
(Puhemies koputtaa) ne ovat todellisia päätöksiä,
niitä ei puheella aikaansaada.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli
melkoinen täyslaidallinen ministeri Huoviselta tänne
opposition suuntaan siitä kritiikistä, mitä me
tässä välikysymyksessä osoitamme.
Eivät tätä yksin perussuomalaiset ole
kritisoineet, myös teidän puolueen sisältä löytyy
todella vahvaa kritiikkiä. Edustaja Kymäläinen — lainaan
Uutisvuoksea 31.3. — toteaa: "En pysty hyväksymään
lapsilisistä leikkaamista. Leikkaaminen sieltä,
missä tulevaisuus kasvaa, on ajattelematonta ja typerääkin.
Leikkaaminen lapsilisistä vaarantaa tavoitteet ehkäistä lapsiköyhyyttä ja
siten syrjäytymistä. Asiaa ei ole ajateltu selkeästi
loppuun saakka." Kysyn, ministeri Huovinen: onko asiaa ajateltu
selkeästi loppuun saakka, kuten teidän puoluekolleganne
kysyy?
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä edustaja Lindströmille
vastata, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän
tavoite ei ollut kehysneuvotteluissa, että lapsilisästä leikattaisiin
tällä juustohöylämallilla, (Välihuutoja)
se pitää sanoa rehellisesti ääneen.
Me ajoimme mallia, (Välihuutoja — Puhemies koputtaa)
jossa tämä tarvittava säästö oltaisiin
saavutettu sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Me tavoittelimme
mallia, jossa lapsilisiin olisi tehty tasokorotus ja sen jälkeen
ne olisi laitettu verolle. Mutta hallitus tekee yhteistyötä,
ja muskelit eivät meillä riittäneet nyt tämän
oman tavoitteen läpiajamiseen, jolloin päädyttiin
tällaiseen vaihtoehtoon.
On tärkeää huomata se kokonaisuus,
että samaan aikaan kun lapsilisiä leikataan, kuitenkin kaikkein
pienituloisimmille kohdennetaan 100 miljoonaa euroa veronkevennyksin,
jolloin se hyvittää todennäköisesti
huomattavan osan näistä lapsilisistä koituvista
leikkauksista. Mutta nämä laskelmat täytyy
tehdä, ja meidän eduskuntaryhmä edellyttää,
että laskelmat tehdään, ja mikäli
löytyy tulonsaajaryhmä, jota nämä leikkaukset
kohtelevat liian kaltoin, niin me olemme valmiita tekemään
korjaavia toimenpiteitä.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kukahan tämän päätöksen
nyt sitten oikein on tehnyt, kun tämä on näin
epäselvä? Me ymmärrämme hyvin
sen, että säästöjä tarvitaan
ja talous pitää saada tasapainotettua. Nyt me
keskustelemme lapsilisistä ja lapsilisien leikkaamisesta,
ja me tarjoamme vaihtoehtoa niitten leikkausten tilalle. Minusta
kaikkein helpointa olisi luopua niistä lisäpäätöksistä,
mitä on tehty, esimerkiksi oppivelvollisuusiän
nostamisesta. Kuntaliiton laskelman mukaan julkiselle taloudelle
se on noin 110 miljoonaa. Esittäkää joku
vastalaskelma ja kertokaa, mikä siinä Kuntaliiton
laskelmassa on pielessä, jos se on pielessä. Kotihoidon
tuen päätös aiheuttaa julkiselle taloudelle
noin 80 miljoonan euron lisäkulun. Siellä on positiivisia
eriä, mutta siellä on myöskin negatiivisia
eriä. Ja jos on pakko veroilla tämä hoitaa,
niin me hyväksymme sen, että tupakkiaskin hintaa
nostetaan (Puhemies koputtaa) 45 senttiä enemmän.
Sillä tämä saadaan kompensoitua myöskin.
Vaihtoehtoja kyllä löytyy. (Puhemies: Aika!) Nyt
puhutaan lapsilisien leikkaamisesta.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nyt ei olla Juttutuvassa vaan ollaan
eduskunnan salissa, ja täällä ovat edustettuina
hallituspuolueet, jotka ovat yhdessä tehneet tämän
päätöksen valiten erilaisten vaihtoehtojen
ja mallien väliltä, millä tämä lapsilisiin tehty
sinänsä ikävä leikkaus toteutettiin.
Me teimme sen yksimielisesti ja pitkän harkinnan jälkeen
sillä perusteella, mikä malli tuntuu ja on oikeudenmukaisin.
(Anne Kalmari: Tämäkö teistä on
oikeudenmukainen?)
Arvoisa puhemies! Minusta näitä asioita pitää oikeasti
suhteuttaa, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa
puhuttu. Suomessa lapsiperheiden asiat — siitä huolimatta,
että me olemme vuodesta 2008 lähtien eläneet
erittäin vaikeassa tilanteessa — ovat kohtuullisen
hyvin. Se johtuu siitä, että meillä on
erinomaiset lapsiperheiden palvelut. Tällä hetkellä,
näillä päätöksillä,
joilla me katkaisemme velkaantumisen, me teemme töitä sen
eteen, että tulevaisuudessakin Suomessa on hyvät
palvelut lapsiperheille, jotta meillä on tulevaisuudessakin
varaa maksaa lapsilisiä. Minä uskon, että edustaja
Sipilä on tästä (Puhemies koputtaa) aivan
samaa mieltä.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä lapsilisien leikkauksessa on
juuri se suuri ongelma, että se on oikeastaan ainoa etu,
jota suoraan leikataan. Näissä muissa tulonsiirroissa
ei tehdä indeksikorotusta, ja toki sekin on erittäin
paha. Mutta lapsiperheisiin kohdistuu samanaikaisesti muita toimenpiteitä. (Seppo
Kääriäinen: Niin justiin!) Niihin kohdistuu
esimerkiksi kunnallisten maksujen nousu, työssä käyvien
ihmisten veron kiristyminen yleensä, kiinteistöveron
nosto. On paljon tällaisia muita asioita, jotka kohdistuvat
siihen samaan ihmisryhmään.
Olen tässä ajatellut, että ehkä on
inhimillistä, että poliitikotkin tekevät
virheitä. 90-luvulla tehtiin juuri se virhe, että leikattiin
suoraan lapsilisistä ja eläkkeistä. Se
alkaa sitten jo olla anteeksiantamatonta, että vanhoista
virheistä ei opita (Mauri Pekkarinen: Te olitte mukana!)
ja tämän vuoksi emme olleet valmiit leikkaamaan
lapsilisistä. (Puhemies koputtaa) Meistä tämä oli
väärä ratkaisu.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en ollut täällä silloin, kun
90-luvulla on leikattu, enkä vähättele
sitä, mitä edustaja Lapintie ja muut ovat sanoneet.
Aivan varmasti niillä leikkauksillakin oli vaikutuksensa.
Mutta kyllä rehellisyyden nimissä on sanottava,
että aivan varmasti niillä lapsilla meni silloin
paljon huonommin, joiden isältä meni yritys nurin,
joiden isät tai äidit menettivät oman työpaikkansa.
Tämä sama logiikka toimii edelleen. Jos me emme
kanna vastuuta siitä, miten me julkista taloutta täällä hoidamme,
jos me emme kanna huolta siitä, että ihmisillä on
töitä, ja luo semmoista toimintaympäristöä,
että yritykset pärjäävät
ja lasten vanhemmilla on töitä, niin aivan varmasti
lapsilla menee huonosti. Silloin kun työttömyys
polveutuu jopa seuraavaan sukupolveen, olemme kaikkein syvimmällä.
Sen takia on äärimmäisen tärkeää nähdä tämä kokonaiskuva.
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ensin ministeri Huoviselle
antaa sen verran tässä palautetta, että seison
edelleenkin sen takana, että näen kyllä, että tässä salissa
on edustajia, jotka todella ovat vieraantuneet sieltä tavallisten
ihmisten arjesta ja eivät todella tiedä sitä hätää,
mitä siellä oikeasti, aidosti kärsitään.
Tämän äskeisen puheenvuoroni jälkeen
olen saanut lukuisia sähköposteja, joissa ihmiset
ovat kertoneet itkeneensä sitä, että joku
nostaa esiin sitä heidän tuskaansa ja hätäänsä siellä kodeissa,
koska heillä oikeasti on rahat loppu ja he joutuvat aidosti
miettimään, miten he selviävät
päivästä toiseen. Tämän
tosiasian myöntäminen on minusta rohkeutta, että me
uskallamme myöntää myöskin täällä salissa,
että me voimme tehdä täällä enemmän
sellaisia päätöksiä, jotka ovat
inhimillisiä.
Toinen asia, jota vielä pikaisesti haluan nostaa esiin,
on se, että tuntuu, että hallitukselta puuttuu
kokonaisvaltainen perhepolitiikan teko (Puhemies koputtaa) eli tehdään
palasia siellä, palasia täällä,
mutta kokonaiskuvasta ei ole kenelläkään
mitään tietoa.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te
lähdette, mutta ongelmat jäävät.
Suomalaisia huolestuttaa oma ja läheisten työpaikka, eriarvoisuuden
kasvu ja velkaantuminen. Tuo velkaantumisvauhti, pääministeri
Katainen, on nyt täsmälleen sama kuin teidän
aloittaessanne kolme vuotta sitten. Ja nyt tulee päälle
tämä lapsilisien leikkaus. Äsken te sanoitte,
että ette halua mitään väestöryhmää kohdella
muita huonommin. Vahingossako te olette sitten jättäneet pienimmät
vanhempainetuudet jälkeen muusta perusturvasta? Vahingossako
te viette lapsiperheiltä päätösvallan
omien lasten hoidosta pakkokiintiöimällä kotihoidon
tuen? Ja vahingossako te leikkaatte nyt lapsilisät? Olemme
tarjonneet lukuisia vaihtoehtoja, tämä ei ole
välttämättömyys. Nyt kun kuuntelee
hallitusryhmien puheita, näyttää siltä,
että kokoomus on tämän yksimielisesti
päättänyt ja muut hallitusryhmät
vain vikisevät.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensi vuodelle tehdään tasapainottavia
ratkaisuja 1,6 miljardin euron edestä. Tämä kokoluokka
on edustaja Sipilän ja keskustan mielestä kohdallaan.
Menoja leikataan 860 miljoonalla eurolla, missä ovat nämä lapsilisät
mukana. Tuloja kerätään veroina 700 miljoonaa
euroa enemmän. Edustaja Sipilälle tämä ei
käy, koska olette sanonut, että veroja ei olisi
tullut tässä tilanteessa korottaa lainkaan. Tämä tarkoittaa
sitä, että uusia säästöjä teidän
pitäisi ensi vuodelle esittää 700 miljoonaa
euroa. Edustaja Sipilä, kun ette te itsekään
voi uskoa, että teidän hienot kasvusuunnitelmanne
vielä ensi vuoden talouskasvua vauhdittaisivat ja sitä kautta
verotuottoja, ja kun te ette tiistaina pystynyt sanomaan, mistä se
700 miljoonaa euroa otetaan uusia säästöjä,
niin oletteko nyt kahden päivän jälkeen
siihen valmis?
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuon oman listani esitin tiistain keskustelussa,
mutta nyt keskustellaan lapsilisistä. Ja me olemme lapsilisiin
esittäneet kolme neljä vaihtoehtoa, joista ensimmäinen
on oppivelvollisuusiän nostamispäätöksen
peruminen, noin 108—110 miljoonaa, sitten on kotihoidon
tuen päätöksen peruminen, VM:n laskelman
mukaan 78 miljoonaa — Kuntaliitto on arvioinut sen vielä suuremmaksi,
noin 120 miljoonaan. Ja jos haluatte välttämättä tehdä tämän
veroja korottamalla, niin 45 senttiä tupakkiaskin hintaan.
Olen viimeksi Kajaanin torilla lauantaina keskustellut tupakkamiesten
kanssa, ja he sanovat, että he ovat kyllä valmiita
siihen, jos ei tarvitse koskea lapsilisiin.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minä olisin valmis tupakkaveroa korottamaan
vielä enemmän, ja täällä ministeri
Huovinen saa meille kertoa, miksi tupakkaveron korottaminen ei sosialidemokraateille
käynyt.
Mutta, puheenjohtaja Sipilä, jos 1,6 miljardia on kohdallaan
ja jos sieltä teidän yhdistelmästänne
puuttuu 700 miljoonaa uusia säästöjä,
niin mitä se auttaa teidän paikata tämä 110
miljoonaa joillakin muilla säästöillä,
kun se 700 miljoonaa edelleenkin huutaa uusia säästöjä?
Eli teillä on tiistain jälkeen ollut kaksi päivää aikaa
miettiä, mistä se 700 miljoonaa otetaan, ja minä meinaan tätä teiltä tivata
vaikka koko kevään, jotta tähän vastaus
saadaan. Eli ei auta paikata sitä 110:tä miljoonaa,
kun 700 miljoonaa puuttuu. Kertokaa, mistä te säästätte
sen 700 miljoonaa.
Ja ministeri Huovinen, kertokaa te meille siitä Gini-kertoimesta,
joka esti tupakkaveron korottamisen.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos me tässä salissa nyt
saisimme yhden asian kerrallaan eteenpäin, tämähän
alkaa ratketa. Korotetaan sitä tupakkaveroa se 45 senttiä.
Jos sovitaan tämä, niin äänestetään
vaikka heti siitä tässä ja tehdään
siitä päätös, päästään
siis yksi pykälä eteenpäin.
Meillä on kehyksen palautekeskustelu kyllä tulossa
sitten juhannuksen alla, ja me tuomme oman vaihtoehtomme sitten
tarkempana. Ei tämä hallituksen vaihtoehtokaan
vielä tarkka ole, otsikkotasolla liikutaan.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sipilä, hallitus on
sanonut, miten tämä 1,6 miljardia kasataan, se
on täysin tarkka. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Te olette tuoneet tällaisen lennokkaan kasvuohjelman, joka
ei kenenkään mielestä, ei myöskään
teidän mielestänne — ehkä edustaja Pekkarisen
mielestä — olisi tuomassa lisää kasvua
ja verotuloja ensi vuonna. Ettehän te voi siihen uskoa.
Ja näin ollen me tulemme tilanteeseen, jossa tästä yhtälöstä teiltä,
siis keskustalta, puuttuu ensi vuodelle 700 miljoonan euron säästöt.
(Anne Kalmarin välihuuto) Mitä se auttaa, että te
laitatte kuittiin sen 110 miljoonaa, kun 700 miljoonaa puuttuu?
(Puhemies koputtaa) Mistä me tiedämme, vaikka
ne 700 miljoonaa rokotettaisiin niiltä samoilta lapsiperheiltä,
joille te annatte sen lapsilisäkorotuksen? Eli tässä ja
nyt, kertokaa meille, kertokaa Suomen kansalle, mistä te
säästätte ensi vuonna lisää 700
miljoonaa euroa.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että tässä keskustelussa
puhutaan ihan eri euroista, kun edustaja Sipilä edelleen
tarjoaa 15 miljoonan euron summaa valtiontaloudessa vastineeksi
110 miljoonalle eurolle. Kyllä meidän on täällä ainakin
puhuttava samoista euroista, ettemme mene Kreikan tielle ja käytä aivan
erilaista laskutapaa. (Välihuutoja)
Toisaalta pitää huomata, että lapsiperheisiin kohdistuu
monia menoja ja tuloja, ja sen takia kysymys on kokonaisuudesta.
Annan kiitosta keskustalle siitä, että kun olemme
aina miettineet, mikä on se normaali pienituloinen keskustalainen
lapsiperhe, mitä te käytätte näissä laskelmissa,
niin teidän laskelmissanne se on nyt kerrottu. Se teidän
pienituloinen lapsiperhe on sellainen, jossa on 300 000
euroa asunto, 200 000 euroa asuntovelkaa, kaksi autoa pihassa
ja se perhe joutuu vielä maksamaan 160 miljoonaa lisää kunnallisveroa.
Hallitus ei ole kunnallisveroa kyllä nostanut — epäilen,
että aika moni keskustalainen kunta on niitä päätöksiä tehnyt.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä sitä kunnallisveroa
nostetaan, jos leikataan sieltä valtionosuuksista. Kyllä se
menee siinä ketjussa, jos ei samalla poisteta, kunnilta
vähennetä, niitä lakisääteisiä tehtäviä.
Mutta mitä tulee tähän oppivelvollisuusiän nostamisen
kustannukseen, niin kertokaa, mikä siinä Kuntaliiton
laskelmassa on väärin, kun me katsomme sitä asiaa
julkisen talouden näkökulmasta, niin kuin meidän
pitää katsoa koko ajan julkisen talouden näkökulmasta
sitä, myöskin kuntien kuluja. Eli onko Kuntaliitto
ymmärtänyt jotenkin täysin väärin
tämän tehdyn päätöksen?
Sitten, mitä tulee tähän tupakkaveron
korottamiseen, kertokaa nyt, minkä takia se ei voi olla teidän
mielestänne vastinpari sille, kun se tuntuu kelpaavan tälle
puolelle. Minkä takia sitä ei voida nostaa 45
sentillä ja sopia, että jätetään
tämä tekemättä? Päästään
yksi askel eteenpäin.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ollaan hallituksen pöydän
ympärillä, niin siellä joudutaan katsomaan valtiontalouden
kehyksiä. Valtiontalouden kehyksissä oppivelvollisuuteen
on 15 miljoonaa euroa. Sitten on erikseen julkinen talous. Julkisessa
taloudessa, aivan kuten totesitte, pitää kuntien
velvoitteita ja tehtäviä vähentää.
Hallituksella on siihen lista, jossa kuntien tehtäviä ja
velvoitteita vähennetään, ei siis lisätä,
nettomääräisesti, ja tässä kehysriihessä,
kuten pääministeri ja monet ministerit ovat kertoneet,
ei leikata palveluista elikkä kuntien valtionosuuksista,
ja sen takia on jouduttu menemään myös
tänne tulonsiirtopuolelle. Eli kunnat eivät joudu
hallituksen kehysriihen päätösten takia
nostamaan sitä 160:tä miljoonaa kunnallisveroa,
mikä teidän laskelmissanne on.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän nyt, että te
ette ole valmiita luopumaan oppivelvollisuusiän nostamisesta,
(Rakel Hiltunen: Ei!) te ette ole valmiita luopumaan tästä kotihoidontukipäätöksestä,
mutta
en saanut vielä vastausta siihen, kelpaako teille tämä tupakkaveron
nostaminen, ja jos ei kelpaa, niin miksi se ei kelpaa, kun se tuntuu
kelpaavan täällä monille muille. Se ratkaisu
käy myöskin meille, päästään
yksi asia eteenpäin.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Te äsken kerroitte, että te olette
torilla tavannut näitä tupakkamiehiä ja
he ovat valmiit maksamaan enemmän siitä tupakka-askista,
eikö niin? Te äsken kerroitte niin. Oletteko katsonut
ne tilastot, minkälaisissa perheissä näitä tupakkamiehiä on?
(Naurua) — Älkää naurako, tämä on
ihan vakava asia. — Niissä hyvätuloisissa
lapsiperheissä ei ole niitä tupakkamiehiä läheskään
siinä suhteessa kuin niissä pienituloisissa, aidosti
pienituloisissa, lapsiperheissä, (Välihuutoja)
ja jos teidän äsken kuvaamallanne tavalla siellä ollaan
valmiit maksamaan tästä enemmän, niin
niihin pienituloisiin lapsiperheisiin se ratkaisu kohdistuu paljon,
paljon enemmän niin tulonjaollisesti kuin perheen käteen
jäävän tulon osalta. Tässä on
se selitys, miksi sekään ratkaisu ei tässä auta.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä on mielenkiintoista
miekkailua katsella ja kuunnella.
Kun edustaja Tuppurainen tuossa omassa puheenvuorossaan kertoi — näin
ymmärsin, korjatkaa nyt, jos ymmärsin väärin — että jos
hallitus huomaa, että on tehty vääriä päätöksiä,
niin SDP on valmis korjaamaan niitä, niin minä kysyn,
niin kuin täällä yksi kysymys on, onko
hallitus, siis myös kokoomus, valmis perumaan haitallisiksi katsottuja
päätöksiä. Koska tässä teidän
vastauksessanne puhutaan, ministeri Huovinen, siitä, että nämä vaikutusarvioinnit
kuuluvat tähän, lapsivaikutusten arviointi, niin
tuleeko näitä muutoksia sitten näihin
päätöksiin vai onko ne päätökset
nyt tehty, niin kuin te olette antaneet ymmärtää,
hallitus, että kaikki isot päätökset
on tehty ja niitä ei enää muuteta? SDP
on valmis, onko kokoomus?
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun keskusta syyttää hallitusta
lapsiperheiden kyykyttämisestä — toinen syy
tuntuu olevan tämä kotihoidon tuen jakaminen isän
ja äidin välillä — niin onko
se nyt todella niin, että te ette kanna minkään
valtakunnan huolta naisten työmarkkina-asemasta, (Välihuutoja
keskustan ryhmästä) naisten asemasta työmarkkinoilla,
naisten palkkakehityksestä, urakehityksestä? Tai
oletteko katsoneet niitä lukuja, mikä on naisten
työeläke keskimäärin Suomessa?
Verratkaa niitä vaikkapa muihin Pohjoismaihin, sieltä löytyy
yksi syy siihen, ja se on se, että suomalaiset äidit
joutuvat käytännössä nykyjärjestelmällä olemaan
niin paljon pidempään kotona kuin ollaan muissa
Pohjoismaissa, ja se johtuu tästä kotihoidon tuesta
muun muassa. Eli kun te vastustatte näin kategorisesti
tätä jakamista isän ja äidin
välillä, niin te samalla lyötte rätillä naisten
työmarkkina-aseman parantamista vastaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Edustaja Turunen, ja edustaja Turusen jälkeen ministeri
Huovinen.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näyttää siltä,
että tässä salissa ei päästä sopimukseen
siitä, korotetaanko tämän lapsilisäleikkauksen
estämiseksi tupakkaveroa tai tehdäänkö joitakin
muitakin ratkaisuja. Esitänkin sitä, että jos
sitten tehdään toimia tämän lapsilisäjärjestelmän
piirissä, niin kysytään, mikä on
oikein ja mikä on reilua. Entä jos lapsilisät porrastetaan
tulojen mukaan? Hyvätuloiset käyttävät
tänä päivänä näitä lapsilisiä osakesäästämiseen,
säästöhenkivakuutuksiin — käytännöllisesti
katsoen ei ole tarvetta käyttää sitä suoraan sinä päivänä lapsen
tarpeisiin. Köyhissä perheissä on tilanne
toisenlainen. Onko tämmöinen porrastettu malli
hallitukselle mahdollinen?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja seuraavaksi ministeri Huovinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Ehkä aloitan siitä kotihoidontukikeskustelusta,
joka täällä on myös ollut käynnissä,
vaikka en, puhemies, haluakaan välikysymyksen toisintoa
tuolta viime syksyltä tästä aiheesta
käydä. Ihmettelen kyllä myös
edustaja Orpon lailla sitä, eikö keskustaa ja
ehkä myös perussuomalaisia kiinnosta tämä hyvin
jakautunut tilanne, joka meillä on kiistämättä tässä kotihoidon
tuen käytössä, naisten ja miesten, äitien
ja isien, välillä. (Mauri Pekkarinen: Se on selvä leikkaus!)
95 prosenttia näistä kotihoidon tuen kuukausista
käyttävät naiset, ja se vaikuttaa hyvin
vahvasti naisten työmarkkina-asemaan, palkkakehitykseen
mutta myös eläkekehitykseen myöhemmässä ja
pidemmässä juoksussa, ja ihmettelen kyllä suuresti,
että tasa-arvoasia ei kiinnosta näitä ryhmiä,
jotka täällä kynsin hampain pitävät
kiinni siitä, että naisten on jatkossakin saatava
kokonaan käyttää tuo osuus. Kyllä mielestäni
hoivavastuuta pitää tasata naisten ja miesten, äitien
ja isien, välillä.
Sitten edustaja Sipilä totesi täällä yhtenä vaihtoehtona
tähän taloustilanteen helpottamiseen sen, että jo
päätettyjä tai nyt eteenpäin
menossa olevia asioita siirtämällä tai
tekemättä jättämällä pystyttäisiin
kasvattamaan tätä talouden kuvaa tai saamaan aikaan
säästöjä. Haluaisin oikeastaan
kysyä vain sitä, tarkoittaako keskusta esimerkiksi
sosiaalihuoltolain uudistuksen jättämistä sitten
kokonaan tekemättä, kun puhutte tästä, että jätetään
joitakin asioita, joita suunnitellaan vietäväksi
eteenpäin, kokonaan pois tältä listalta.
Itse en kannata tällaista vaihtoehtoa, ja se johtuu siitä,
että sosiaalihuoltolain uudistaminen on nimenomaan kaikkein
heikoimmassa asemassa olevien ihmisten arkisten asioitten ja tilanteen parantamista
tässä valtakunnassa, (Mauri Pekkarisen välihuuto)
ja olisi kiva kuulla, oliko todella sosiaalihuoltolaki mukana tässä teidän
käsityksessänne siitä, että voisimme
jättää tekemättä joitain
hyviä uudistuksia, joita hallitus vie nyt tällä kaudella
maaliin ja joita on odotettu jo aika pitkä aika.
Sitten, puhemies, ei tässä nyt niitä vaihtoehtoja
kovin runsaasti edelleenkään tullut sille, millä tavalla
tämä kokonaiskuva taloudessa ja työllisyydessä voitaisiin
hoitaa. Puheenjohtaja, edustaja Sipilä täällä totesi,
että ei saa puhua oikein muusta kuin tästä lapsilisäpäätöksestä nyt.
Kyllä meidän on puhuttava tästä kokonaisuudesta,
koska lapsilisäpäätös on osa
tätä kehysratkaisua, ja sen vuoksi haluaisin peräänkuuluttaa
kyllä myös vaihtoehtoja, joita siis ei tässä keskustelussa
vielä ole ainakaan kovin runsaasti esitetty. (Välihuutoja)
Arvoisa puhemies! Kyllä tulonjakovaikutukset ovat meille
tärkeitä, enkä puhu nyt vain itsestäni,
vaan uskon, että puhun koko hallituksen puolesta. Kyllä sillä on
merkitystä, millä tavalla päätökset
vaikuttavat eri tulonsaajaryhmiin. Meidän pitää huolehtia
niistä, joilla ei ole mahdollisuuksia itse huolehtia omasta
hyvinvoinnistaan, ja nimenomaan sen vuoksi me emme tässä kajoa
palveluihin — joita muuten 90-luvun lamassa etuuksien ohella
leikattiin rajusti. Siinä pidämme nyt tarkkaan
huolta, että teemme pikemminkin parannuksia kuin leikkauksia.
Puhemies! Vielä lopuksi totean, että en suinkaan
tarkoittanut, edustaja Mäntylä, sitä,
etteikö täällä saisi nostaa
esiin niitä arkisia ongelmia, joita ihmisillä varmasti
eri puolilla Suomea on, mutta ei teillä ole yksinoikeutta
kansalaispalautteeseen tai kohtaamisiin kansalaisten kanssa. Uskoakseni
peruspalveluministerinä saan kiertää hyvin
laajasti eri puolilla Suomea ja saan myöskin tavallisilta
kansalaisilta sitä palautetta, johon te täällä viittasitte
ikään kuin sellaisena palautteena, joka tulee
vain teidän ryhmänne tietoon. Näin ei
asia ole, (Mauri Pekkarinen: Nyt siihen tupakkaveroon!) ja tätä asiaa
nimenomaan halusin tässä omassa kommentissani
teille äsken korostaa. Eli ei pidä väheksyä sitä,
että meillä kaikilla tässä salissa — uskoak-seni — on
hyvin laajasti kontakteja kansalaisiin ja heidän kokemuksiinsa,
myös lapsiperheiden osalta. (Mauri Pekkarinen: Nyt siihen
tupakkaveroon!)
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, mainitsitte
työnteon ja yrittämisen, ja täällä puhuttiin myös
suomalaisten työttömyydestä.
Olen katsellut ihmeissäni, kun minulla on vanha talo,
joka tarvitsee remonttia, ja olemme vuoden ajan tehneet remonttia:
on suomalainen firma ja kaikki työmiehet tulevat ulkomailta.
He ovat olleet putkimiehiä, he ovat olleet kattotyöntekijöitä,
he ovat kaikki virolaisia, ja kun olen heille siinä lähtiessä kahvit
keittänyt ja jutellut, niin he ovat kertoneet siitä,
kuinka helppoa ja hyvää ja mukavaa tämä kaikki
on: täällä on hyvä palkka verrattuna
heidän maihinsa, ja täältä saa myös
tätä sosiaaliturvaa. Eli minä näen
tämän äärettömän
surullisena asiana, kun minä ajattelen, että se
suomalainen rakennusmies ehkä on sitten työttömänä.
Kyllä sosiaaliturva houkuttelee tänne paljon myös
hyviä työntekijöitä, mutta eikö tässä ole
jonkunlainen ristiriita kuitenkin? Meitä suomalaisia on
vähän, ja me siitä vähästämmekin
maksamme sitten ulkomaille sosiaaliturvaa.
Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen aikaisemmat säästötoimenpiteet
eivät ole suuressa määrin kohdistuneet
sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle, mikä on
ollut meille sosialidemokraateille hyvin tärkeää.
STM:llä on kuitenkin niin suuri rooli valtion menorakenteessa,
että leikkausten osumista tälle hallinnonalalle
ei enää voida mitenkään välttää.
2,3 miljardin sopeutusta on todella vaikea, lähes mahdoton,
tehdä niin, ettei kenenkään asema siinä heikkenisi
tai kilpailukyky kärsisi.
Me sosialidemokraatit olemme kuitenkin johdonmukaisesti ajaneet
oikeudenmukaisuuden linjaa eli sitä, että kaikkein
heikoimmista ja pienituloisimmista pidetään kiinni
nyt ja pidetään jatkossakin. Tämä on
meille erittäin tärkeää.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mitenkähän monta välikysymystä meidän
pitää tehdä erilaisista kehysriihen päätöksistä ennen
kuin me pääsemme keskustelemaan esimerkiksi siitä,
että mitähän tässä nyt
loppujen lopuksi hallitus on näitten lapsilisien osalta
päättänyt? (Ben Zyskowicz: No eikö se ole
tullut selväksi?) Te tiistaina kehyksen lähetekeskustelussa
kerta toisensa jälkeen käänsitte keskustelun
"tärkeisiin, huolta aiheuttaviin, yhteistä ponnistelua
vaativiin asioihin". Sukeltaminen yksityiskohtiin osoittaa tämänkin
keskustelun perusteella... Sanotaan, että kipeät
ja vaikeat päätökset pitää tehdä.
Kyllä minä olen hämmästynyt
tämän käydyn keskustelun perusteella
siitä, että mitähän tässä lapsilisäpäätöksessä oikein ollaankaan
tekemässä. Täällä sosialidemokraattisen
ryhmän jäsen sanoo, että pitää tehdä vaikuttavuusarviointi — kyllä,
kiitos! — ja sen jälkeen tehdä mahdolliset
johtopäätökset. Te olette tekemässä 110
miljoonan euron leikkauksen lapsilisiin — piste.
Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen lähtökohtana
on, että huonoimmassa asemassa olevista, muun muassa lapsiperheistä,
huolehditaan. Siksi nyt, kun lapsilisät pienenevät,
kasvaa vastaavasti toimeentuloturva. Toimeentuloturvaan tulee myös
täysi indeksikorotus, toisin kuin muuhun etuuteen. Yksinhuoltajakorotukset
säilyvät ennallaan, ja pienituloisten tuloveroa
kevennetään 100 miljoonalla eurolla lapsilisien
leikkausten kompensoimiseksi. Kysynkin pääministeri
Kataiselta: eikö hallitus näin toimien tee leikkaukset
vain niiltä lapsiperheiltä, joilla on siihen varaa?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Pääministeri onkin pyytänyt 2 minuuttia.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa herra puhemies! Minä olen tässä kirjaillut
ylös — tässä keskustelussa,
aiemmin tällä viikolla ja itse asiassa viime viikollakin käytyjen
keskustelujen perusteella — mitä leikkauksia ei
missään nimessä saa tehdä. Tietenkin on
lapsilisät, sitten on tiemäärärahat,
oikeastaan kaikista niistä leikkauksista, mitä hallitus
on tehnyt, eduskunnan oppositiopuolueet ovat sitä mieltä,
että ei saa tehdä. Ainoa, mitä saa tehdä, on
kehitysyhteistyömäärärahojen
leikkaus — perussuomalaisten puolueen mielestä se
on ehkä se ainoa lypsävä lehmä.
Samoiten täällä on nyt tässä keskustelussa
tullut esille, että valtionosuusleikkaukset olivat väärin,
eli odotan, että oppositiopuolueet esittävät
niitten leikkausten tuomista takaisin, eli lisää valtionosuuksia.
Tuon tämän näkökulman tähän
esille vain sen takia, että kun 7 miljardia euroa sopeutetaan,
siinä on niin monta kierrosta takana, että helpot
asiat on tehty jo kauan sitten. Me olisimme voineet jatkaa valtionosuuksien
leikkaamista, mutta se ei olisi ollut reilua palvelujen tulevaisuuden
kannalta eikä myöskään kuntien
kannalta. Jos haluaa menoja vähentää,
silloin pitää vähentää tulonsiirroista,
silloin pitää vähentää tiemäärärahoista.
Ja kun ajatellaan, millaisia arvioita leikkausten ja veronkorotusten
vaikutuksista voidaan tehdä, niin minkähänlainen
vaikutus on tiemäärärahojen leikkauksella?
Jonkunmoinen, koska teitä rakennetaan vähemmän
ja harvempi lapsiperheen vanhempi saa työtä siellä tieurakoissa.
Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitten jos otetaan vielä vaihtoehdot — korvataan
menoleikkaukset alvin korotuksella, palkkaveron korotuksella, millä hyvänsä veronkorotuksella
— kaikki
ne kohdistuvat jälleen kaikkiin. Eli tästä katsantokannasta
ajatellen on mahdoton tehdä ratkaisuja, joita joku suomalainen
ei maksaisi. Mutta jos nämä jätettäisiin
tekemättä, siinäkin tapauksessa suomalaiset
maksaisivat, vielä korkeampien korkojen muodossa ja vielä suurempien
leikkausten muodossa.
Lopetan toteamalla vain, että puheet eivät
auta. Tarvitaan konkreettisia tekoja.
Laila Koskela /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meillä ei todellakaan kaikilla lapsiperheillä mene
hyvin. On lapsiperheitä, joilla menee todella huonosti.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 18 000
lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Kaikille heistä ei
riitä sijoituskoteja, vaan osa lapsista joudutaan sijoittamaan
laitossijoitukseen.
Arvoisa ministeri, tämä hallitus leikkaa jo toistamiseen
lapsiperheiltä. Miten olette huomioineet sen, että lasten
ja perheiden ahdinko tulee näkymään myös
näiden kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrässä,
jopa kasvuna, lisäten näin inhimillistä hätää,
yhteiskunnan kustannuksia, jotka kattavat vuosia eteenpäin?
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun nyt puhutaan näistä lapsilisistä ja
niihin tehdyistä muutoksista, niin täytyy todeta,
että tässä on hyvänä asiana
se, että yksinhuoltajat saavat edelleen nykyisen suuruisen korotuksen
eli sen 48,55 kuukaudessa jokaisesta huollossaan olevasta alle 17-vuotiaasta
lapsesta. Lisäksi on hyvä, että lapsilisään
tehtävä säästö ei vaikuta
lainkaan toimeentulotukea saavien perheiden taloustilanteeseen,
sillä toimeentulotukea haettaessa huomioidaan myös
tämä lapsilisän pieneneminen ja se lisää sitä kautta
toimeentulotukea. Sillä lailla tässä on
kumminkin yksinhuoltajaperheet ja myös pienituloiset perheet
huomioitu, että tämä leikkaus ei kohdistu
heihin, ja minusta se on aivan oikein. Olen siitä pahoillani, että ei
laitettu lapsilisiä (Puhemies koputtaa) verotettavaksi
tuloksi, jolloin progressio olisi leikannut suurempituloisilta enemmän
kuin pienituloisilta.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olin hallituksen uskollisin
soturi erityisesti perusturvan osalta. Edelleenkin puolustan tinkimättömästi
Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallituksen monilta osin suorastaan
historiallisia perusturvan parannuksia. Valitettavasti uskollisuuteni
nyt on alkanut horjua, ellei suorastaan järkkyä.
Olen voinut puolustaa hallituksen vaikeitakin päätöksiä siksi,
että hallitusohjelmassa sopimamme mukaisesti köyhiin
ei ole koskettu. Nyt kosketaan, ja tässä kulkee
raja. Tässä on kysymys arvokysymyksestä, siitä,
olivatko lapsilisäleikkaukset, olivatko indeksien jäädytykset,
oliko lääkekorvausjärjestelmän
uudistuksen romuttaminen aivan välttämätöntä.
Oliko se pakko tehdä, että taloutemme ei romahtaisi?
Meidän mielestämme ei ollut.
Arvoisa puhemies! Kun täällä on nyt
vedottu siihen, että köyhiin ei kosketa, koska
toimeentulotuki korvaa tämän, niin oletteko te
nyt ihan selvillä, mistä te puhutte? Kysymys on
siitä, että toimeentulotukea määritettäessä (Puhemies
koputtaa) lapsilisä ei ole ollut etuoikeutettua tuloa.
Sehän tarkoittaa sitä, että...
Puhemies Eero Heinäluoma:
No niin, nyt jo aika loppui.
...siitä ei pääse pois.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsilisää on maksettu vuodesta
1947, heti sotien jälkeen, ja sillä periaatteella,
että se kuuluu kaikille. Suomalaisessa yhteiskunnassa koetaan,
että se on tietyllä tavalla pyhempi kuin joku
muu etuus, ja nyt te olette koskemassa tähän.
Tämä tarkoittaa sitä, että tulee
vaikutelma, että nyt ollaan sillä viimeisellä rajalla,
että enää mistään muusta
pääministeri Kataisen hallitus ei pysty saamaan
110:tä miljoonaa kuin tästä lapsilisän
leikkauksesta.
Tätä keskusta ei hyväksy. Olemme
esittäneet tässäkin keskustelussa lukuisia
konsteja, miten tämä voitaisiin korvata. Nyt kysyn
teiltä, kuten tässä jo edellä edustaja
Sipilä: Mikä on, että ei voida tehdä sitä tupakkaveron
korotusta? Se käy kokoomukselle. Mitä mieltä ovat
vihreät, perussuomalaiset, vasemmistoliitto? SDP:ssä oli
pientä ämpyilyä tämän
suhteen, mutta voitaisiinko tästä neuvotella?
Tehdään tämä tupakkaveron korotus,
niin saadaan tämä asia kuntoon.
Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Huovisen tuohtumuksesta huolimatta
tohdin vielä käydä keskustelua hallituksen
etääntymisestä todellisesta elämästä.
Toreilla ja turuilla olen keskustellut lapsiperheiden kanssa, ja
heidän viestinsä on, että heillä alkaa
vahvistumaan käsitys siitä, että maamme
hallitus etääntyy todellisesta elämästä, siitä arjen
niukkuudesta, jossa lukuisat suomalaiset perheet elävät.
Tämä näkyy heidän mielestään
ministerien puheissa vähättelynä ja tietämättömyytenä siitä,
minkälaista elämä on, kun päivästä toiseen
taloudelliset ongelmat aiheuttavat huolta ja murhetta.
Mielestäni hallituksen lapsi- ja perhepolitiikka on
lähinnä leikkauspolitiikkaa, joka taloudellisesti
on kovin lyhytnäköistä. Ja minusta meillä kansanedustajilla
on täysi oikeus nostaa täällä salissa
keskusteluun kansalaispalautetta ilman, että siitä nousee
tällainen kohu, koska näistä asioista pitää kyetä puhumaan
rakentavasti. Nämä ovat ihan todellisia ongelmia,
mitä perheet kokevat. Haluankin kysyä: onko tämä hallituksen
näkemys perhepolitiikasta, jolla tuetaan lapsiperheiden
hyvinvointia sekä vähennetään
(Puhemies koputtaa) hallitusohjelman tavoitteen mukaan köyhyyttä ja
eriarviosuutta?
Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsilisäleikkausta ei ole helppo
puolustella eikä hyväksyä yksittäisenä tapahtumana,
mutta se on helpompi hyväksyä, kun katsoo niitä tulonjaollisia
toimenpiteitä, joita hallitus on tehnyt parantaakseen pienituloisten
perheiden asemaa. Hallitus teki ratkaisuja, jotka vähentävät
hyvätuloisen lapsiperheen vuosituloa vajaat 750 euroa vuodessa.
Vastaavasti pienituloinen yksinhuoltaja saa helpotusta arkeensa
reilut 900 euroa vuodessa. Eikö tässä ole
oikeudenmukaisia suuntaviivoja olemassa?
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus ei kovin hyvin näytä tuntevan
suomalaista köyhyyttä mielestäni. Nimittäin
köyhyys on Suomessa entistä pysyvämpää ja
köyhyysjaksot pitkittyvät. Leipäjonoista on
tullut pysyvä ilmiö. Perheiden toimeentuloerot
ovat kasvaneet, ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt,
se on taivahan tosi. Sosiaalityöntekijöiden yhteydenotoista
kuvastuu suuri hätä perheiden puolesta. Pienikin
tulonmenetys on monelle perheelle katastrofi. Jos lapsia on monta,
niin se 8 euroa nyt ei valitettavasti riitä, niissä perheissä leikkaukset
ovat paljon isompia. Lapsilisän leikkaukset syventävät
perheiden ahdinkoa. Työtöntä lapsiperhettä kuritetaan
kolmea kautta: heiltä leikataan lapsilisät, työttömyysturvaa,
eikä asumistukikaan riitä nopeasti kohoaviin asumisen
kustannuksiin.
90-luvun laman lapsia on runsaasti toimeentulotuki- ja lastensuojeluasiakkaina.
He eivät ole koskaan päässeet elämän
syrjään kiinni. Hallitus on nyt näillä leikkauksilla
tietoisesti kasvattamassa uutta lamasukupolvea, joka ei pysty löytämään
paikkaansa elämässä.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Silloin kun Kataisen hallitus aloitti taipaleensa,
Säätytalolla kirjoitettiin hallitusohjelma ja
siinä yhteydessä päätimme ihan
ensi töiksemme, että perusturvaa nostetaan 100
eurolla. Samassa yhteydessä keskusteltiin siitä,
pitäisikö lapsilisä etuoikeuttaa toimeentulotuessa.
Sekstetti päätyi yksimielisesti siihen, että yksinhuoltajien
toimeentulotuen perusosan lisäkorotuksiin osoitettiin 5
miljoonan euron määräraha, ja tässä päätöksessä oli
luonnollisesti mukana vasemmistoliitto, joka siinä vaiheessa
ei siis marssinut ulos hallituksesta vaan piti tätä ihan
hyvänä päätöksenä.
Samalla päätettiin, että toimeentulotukilaki tullaan
tällä kaudella uusimaan muun muassa siitä syystä,
että kunnissa toimeentulotuen soveltamiskäytännöt
vaihtelevat, on esimerkiksi paljon vaihtelua siinä, huomioidaanko
lasten kesätyöansiot tai stipendit toimeentulotuessa.
Ja kysynkin nyt ministeri Huoviselta, mitä tälle
toimeentulotuen uusimiselle kuuluu. Voidaanko tätä kautta
vielä tämän hallituksen aikana parantaa
lapsiperheiden asemaa?
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä lapsilisien leikkaushan
on arvokysymys. Ja tämän oikeudenmukaisuuden näkee
jo siitä, kuinka moni hallituspuolueiden edustaja on täällä puolustamassa
tätä päätöstä. Tietysti
täällä on ministeri paikalla, ja niin
sanotusti virkansa puolesta ryhmien puheenjohtajat puolustelevat
tätä. Ja varmasti toripuheissa tulee juttua, että ei
me oltais haluttu, mutta tämä oikeudenmukaisuus
näkyy vasta siinä kohtaa, kun te painatte nappulaa,
"kyllä" vai "ei".
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä hallituksen
lapsiperhepolitiikka on suorastaan jäätävää ollut.
Ensinnäkin kotihoidon tuen leikkaaminen on yhtä surullinen
hallituksen teko kuin lapsilisien leikkaus. Siinä te viette
perheiden valinnanvapauden ja samalla leikkaatte sitä tukea.
Ei se naisten työmarkkina-asemaa paranna.
Ja suorastaan liikuttavaa on se, että demarit vastustavat
tupakka-askin hinnan nostoa, koska pienituloisimmissa perheissä poltetaan
eniten. Sanokaa nyt, hyvä SDP ja muutkin, miksi tupakka-askin
hinnannosto ei kelpaa teille vaihtoehdoksi. (Sosialidemokraattien
ryhmästä: Ei riitä!)
On suorastaan anteeksiantamatonta, että hallitus teki
tämän lapsilisäleikkauspäätöksen
ilman minkäänlaista lapsiperhevaikutusten arviointia. Tehkää se
etukäteen — ei lasketa, kuinka paljon ruumiita
tuli jälkikäteen.
Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Sipilä on puhunut haastatteluissa
siitä, kuinka yhteiskunnassa pitäisi palata rahankäytössä muutama
vuosi taaksepäin, koska meillä menopuoli ei samalla
tavalla toimi kuin aikaisemmin. Tämä palaaminenhan
käytännössä tarkoittaisi muun muassa
sitä, että etuuksien tasoja tarkistettaisiin alaspäin.
Tänään, kun käytiin tätä keskustelua, minulle
tuli mieleen, että ei voi olla pelkästään mukava
mies vaan täytyy myöskin pystyä kertomaan
oikeassa mittakaavassa niistä toimenpiteistä,
joita keskusta aikoo tehdä, jotta nämä talouspuheet,
joita edustaja Sipilä on esittänyt, myös muuttuisivat
käytännön teoiksi. Eli kysyn vielä ja toivon
vastausta tähän edustaja Zyskowiczin esittämään
kysymykseen: mistä käytännössä kokonaisuutena
muodostuvat nämä säästöt,
joista te puhutte?
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos on nykyhallituksen kyyti kylmää näiden
päätösten suhteen, mitä kehysriihessä tehtiin,
niin kyllä myös vanhojen oppositiopuolueiden tänään
kuulluissa puheissa niin sysimustalla pensselillä on koko
hallituskausi maalattu, että tämä retoriikka
ei missään nimessä ole uskottavaa. Vanhat
oppositiopuolueet eivät mitenkään pysty
näkemään sitä, että on
tässä nyt muutaman vuoden aikana tehty joitakin järkeviäkin
päätöksiä. Esimerkiksi työttömyysturvaa
on merkittävästi parannettu, ja tätä vanhat oppositiopuolueet
eivät voi tunnustaa eivätkä hyväksyä.
Haluaisin kysyä, kun tuntuu välillä,
että tämä on joku tupakkiaskivälikysymys,
siitä, miksi solidaarisuusveron alarajaa ei voitu laskea 60 000:een.
Minä mielelläni maksaisin solidaarisuusveroa.
Minun työni kannustavuutta ei yhtään
laskisi se, onko veroprosentti 33 vai 35. Se ei muuttaisi elämää mitenkään...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
(koputtaa)
Nyt jo riittää tämä elämä.
...mutta siitä saataisiin valtiolle tuloa.
Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.
Olen kuullut puhuttavan myös hallituksen arvovalinnoista,
eli sosialistien arvovalintoja on lapsilisien leikkaus. Sen tulkitsen tarkoittavan
suurkapitalistin ja suurpääoman puolustamista.
Tein toimenpidealoitteen lokakuun 1. päivä viime
vuoden puolella. Se koski ökyveneiden eli huviveneiden
verotusta. Saavutettaisiin suurin piirtein sama 110 miljoonaa, jos
pistettäisiin nämä vähintään
25:tä hevosvoimaa suuremmat veneet verolle. Siinä on
yksi vaihtoehto. Miksi se ei käy sosialisteille? Sitten
täällä on tullut tupakkavero — käy
minulle ihan hyvin — ja on monta muuta vaihtoehtoa, mitä voitaisiin
verottaa.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä tuntuu, että puheenjohtaja
Sipilä tosiaan tupakka-askilla ja sen lisäksi myymällä pilkkahintaan
kansallisvarallisuuden hoitaa tämän koko talouden
kehityksen.
Mutta oli vahinko, että pääministeri
lähti, koska kyllähän tässä toimintaympäristössä on
nyt aika isoja uhkia, jotka ovat jääneet koko
tämän keskustelun taustalle. Ensinnäkin
nyt leikataan kuitenkin ostovoimaa pahimmillaan prosentilla, (Mauri
Pekkarinen: Juuri niin!) Venäjän tapahtumat voivat
vaikuttaa myös prosentilla, ja kolmantena ovat vielä pahimmillaan
kärjistyvät uhat valtiontalouden kestävyydelle
johtuen EU:n kriisinhallintamekanismista. Eli itse asiassa tässä on palvelualojen
syöksykierteen ja työttömyyden lisäämiseen
aika pahoja latauksia, minkä takia päätösten
vaikuttavuutta on todella seurattava. Kun vielä toissa
vuonna lapsiköyhyys ja köyhyys yleensä,
pienituloisuus, Suomessa pieneni — ja lapsiköyhyyshän
liittyy tietysti kiinteästi työssä käyvien
pienituloisuuteen — niin on kyllä kansallinen
häpeä, että meillä oli 102 000
köyhää lasta vielä toissa vuonna
(Puhemies koputtaa) ja tilanne ei ole mennyt parempaan suuntaan.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsilisien ja koko järjestelmän tarkoitus
on tasata lapsiperheiden ja muiden vastaavien perheiden välistä eroa.
Allekirjoittaneen omassa perheessä, jossa on seitsemän
lasta, lapsilisillä on ollut hyvin merkittävä vaikutus.
Ei ollut muita tuloja kuin lapsilisät ja opintolainat,
ja tiedätte seitsemän lapsen harrastukset: yhtä viedään
luistinradalle, toista viedään soittotunnille, kolmatta
viedään päivähoitoon, neljättä viedään sinne...
Kun te laskette yhteen kaikki nämä leikkaukset
ja nämä kustannukset, jotka kohdistuvat tällaiseen
perheeseen, sille perheelle tulee selvästi enemmän
rasituksia kuin taas sille perheelle, jossa on sama tulotaso eikä ole
lapsia. Kysymys siis on yhdenvertaisuudesta. Te olette toimineet
nyt niin, että olette asettaneet lapsiperheet selvästi
huonompaan asemaan kuin lapsettomat perheet.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisen puolueen vaihtoehdoista yksi
on jatkuvasti ollut kehitysyhteistyömäärärahojen
leikkaaminen. Tämähän merkitsisi käytännössä sitä,
että useampi lapsi jäisi vaille sairauksilta suojaavia
rokotuksia ja perusterveydenhuoltoa. Se merkitsisi sitä,
että köyhissä maissa useampi lapsi jäisi
vaille ruokaa ja puhdasta vettä. Se merkitsisi myös
sitä, että useampi lapsi jäisi vaille
peruskoulutusta ja lukutaitoa. Ja kun tässä salissa
nyt arvostellaan hallituksen esitystä epäoikeudenmukaisuudesta,
niin on kovin vaikea kuvitella mitään epäoikeudenmukaisempaa
vaihtoehtoa kuin se, että leikattaisiin maailman kaikkein
heikoimmilta ja köyhimmiltä lapsilta.
Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen, en usko yhteenkään
noista teidän teeseistänne. Niitä emme
ole vastustamassa. Olemme useaan otteeseen kehitysmäärärahoista
keskusteltaessa tuoneet esille korruption, harmaan talouden ja kehitysavun
perille menemiseen liittyvät ongelmat. Niitä me
vastustamme, ja uskoakseni myös te, edustaja Tynkkynen.
Mutta edustaja Satonen täällä kantoi
huolta työpaikoista, ja niin teki myös pääministeri. Minä en
oikein nyt ymmärtänyt sitä, tarkoittiko edustaja
Satonen, että tällä 110 miljoonan leikkauksella
tuodaan uusia työpaikkoja, vaiko ei. En usko, että ne
tulevat juurikaan näistä leikkauksista.
Moneen kertaan täällä on perätty
oppositiopuolueitten vaihtoehtoja. Totean vielä kerran
minäkin sitten, että oppositiopuolueet ovat esittäneet
vaihtoehtobudjettinsa, josta löytyy juuri niitä menojen
tasapainottamisia eri suuntiin. Ja varsin luovahan on ollut myös
tämä salikeskustelu — täällä on
tullut myös tupakkavero esille, ja edustaja Mölsä otti
esille tämän niin sanottujen ökyveneitten
(Puhemies koputtaa) verottamisen — niin että kun
tätä keskustelua jatketaan, kenties saadaan niin
paljon rahaa kasaan raavittua, että lapsilisien leikkaus
voidaan perua.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun tulin tänne eduskuntaan,
niin minulle vanhemmat valtiopäivämiehet ja -naiset
opettivat, että täällä on yksi pyhä asia
ja se on periaatetasolla ja se on se, että lapsilisiin
ei kosketa. Minä tietysti uskoin sen nuorena edustajana,
ja nyt joudun toteamaan, että vuoden 2014 päätöksissä konkretisoituu
se, että tämä ei enää pidä paikkaansa.
Mielenkiintoista tässä keskustelussa on se, että olen
löytänyt yhden yhtenevän tekijän
nyt sitten hallituspuolueitten, kokoomuksen ja sosialidemokraattien,
välillä: Sosialidemokraattien piti saada perille
ideologinen pitkäjänteisen tavoitteen periaate
oppivelvollisuusiän pidentämisestä, hinta
vähän yli 100 miljoonaa, ja kun kokoomus ei löytänyt
sille muualta rahoja, niin he halusivat, että lapsilisiä leikataan.
Näin ollen nämä päät
kohtasivat.
Tämä iso asia, mikä minun mielestäni
pitäisi nyt tehdä, on juuri tämä,
että oppivelvollisuusiän pidentäminen,
jota yksikään asiantuntija ei ole kannattanut,
(Puhemies koputtaa) tulisi korvata juuri tällä lapsilisän
leikkauksella. Silloin saataisiin (Puhemies koputtaa) lapsiperheille
oikeat olosuhteet.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri tähän oppivelvollisuusiän
nostamisasiaan haluaisin puuttua. Minä ihmettelen sitä,
että keskustapuolue on käynyt tämän
esityksen kimppuun. Asia on nimittäin niin, että oppivelvollisuusiän
nostaminen on parasta sosiaaliturvaa juuri niille lapsille, jotka
putoavat peruskoulun jälkeen tällä hetkellä sellaiseen
kuiluun, josta heitä on todella vaikea nostaa ylös. Suurin
osa näistä putoajista on poikia, poikia, jotka
peruskoulussa eivät jostakin syystä jaksa käydä koulua
niin kuin pitäisi. Siinä vaiheessa, kun peruskoulu
päättyy, yhteiskunta päästää myös heidät
käsistään, ja nyt estetään
se. Älkää, hyvät ihmiset, vastustako
tätä, se on näitten nuorten, lasten turva.
Minä ymmärrän sen, että osa
asiantuntijoista sitä vastustaa, koska velvollisuus siirtyy
heidän kiinnipitämisestään myös
sitten meidän opettajille, yhteiskunnalle, kuntaan — kunnat
joutuvat pistämään siihen vähän
lisärahaa. Mutta lapset tarvitsevat sen, ja se on ehdottomasti
parhaita päätöksiä tässä yhteiskunnassa,
mitä tällä hetkellä on tehty.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kalli palautti meidät maanpinnalle.
Vaikka minulla on vain kuusi lasta, niin muistan hyvin sen, mitä merkitsee
tämä lasten varustaminen näihin harrastuksiin,
soittotunneille ja niin edelleen. Köyhässä perheessä tilanne
saattaa olla niin tiukka, että tämänkin
leikkauksen seurauksena lapsi joutuu toteamaan sen, että hän
ei pääse sinne toisten joukkoon, mihinkä toiset
pääsevät, kun siihen ei ole vanhemmilla
varaa.
Kun tämän lisäksi vielä huomaan
täältä, että muistakin lapsiin
kohdistuvista palveluista leikataan — esi- ja perusopetuksesta
600 miljoonaa euroa — ja kun täällä on
viitattu siihen, että pitää katsoa tämä kokonaisuus,
niin kyllä minä ihmettelen, mitä hallitus
ajattelee lastemme tulevaisuudesta. Tässä päätöksessä on
kysymys aivan konkreettisesti tulevaisuuspäätöksestä.
Ja tässä leikataan lapsilta, joitten varaan me
haluamme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus ohjaa, että olkaa hyvä, menkää sossuun,
kun näitä leikkauksia tehdään.
Mutta haluan antaa kiitokset ministeri Huoviselle yhdestä asiasta,
joka on minulle ollut erittäin tärkeä,
ja se koskee lastensuojelun kehittämistä. Siihen
on tulossa rahaa, muun muassa perhetyöhön. Perheenjäsenillä olisi
oikeus olla yhdessä, ja sitten myös toivon, että lastensuojelussa
vältettäisiin näitä raskaita
huostaanottotapauksia, joita olen joutunut tässä vuosien
varrella seuraamaan. Tänäkin päivänä lapsia
on kodin ulkopuolella 18 000, ja varmaan tänäkin
päivänä he haluaisivat olla omassa kodissansa.
Toivottavasti nämä asiat, jotka tänne
on nyt kirjoitettu, myös käytännössä johtaisivat
siihen, että tehtäisiin sitä ennalta
ehkäisevää työtä ihan
siitä äidin raskaudesta ja neuvolasta siihen kokonaisvaltaiseen
perhetyöhön. Että jotain kiitostakin.
Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensin täytyy edustaja Kerolalle
sanoa, että minusta on kohtuullisen suuri epäluottamuslause
myös OKM:n virkamiehiä kohtaan se, että te
olette hirttäytyneet näissä laskelmissa
Kuntaliiton laskelmiin mutta ette anna arvoa sille, että OKM:ssä on
laskettu, että kustannukset vuositasolla ovat enintään
15 miljoonaa euroa tämän oppivelvollisuusiän
pidentämisen osalta. Korkeampia kustannuksia esittävissä laskelmissa
ratkaisevan eron tuottavat koulutustarjonta, oppimateriaali, matkat
ja majoitus.
Mutta sitten tästä illan teemasta eli lapsilisistä.
Se on kivenä kengässä, mutta SDP esitti,
että sitä tasoa olisi korotettu ja ne olisi asetettu
verolle. Itse olisin pitänyt tätä mallia
oikeudenmukaisempana, koska totta on, että hyvin toimeentulevilla
ja rikkailla nämä menevät lapsilisätileille mutta
sitten huonommin toimeentulevilla ja köyhillä ne
menevät vaippoihin, ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin,
kaikkeen muuhun tämäntasoiseen.
Mutta sitten on ihan lopuksi sanottava kyllä vielä (Puhemies
koputtaa) edustajille Jurva, Mäntylä ja Lohela,
että...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
No niin, sitten kyllä aika jo loppui.
...puhukaa vain omasta puolestanne, kun puhutte tästä vieraantumisesta... [Puhemies
antoi
puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! 90-luvun lamaa muistellaan edelleen, ja siitä on
tänäänkin täällä salissa
paljon puhuttu. Monissa juhlapuheissa vakuutetaan, että 90-luvun
lamasta on opittu, mutta eipä ole. Silloin säästettiin
päivähoidosta, opettajista ja lapsilisistä.
Samat ovat säästökohteet nytkin. Vuonna
1995 lapsilisiä leikattiin 570 markasta 535 markkaan eli
35 markkaa ensimmäisestä lapsesta. Säästöä laskettiin
saatavan 750 miljoonaa markkaa. Euroiksi muutettuna kuulostaa kovin
tutuilta summilta. Olen tässä illan aikaan miettinyt,
kun näitä puheita olen kuunnellut, onko lapsilisistä leikkaaminen
järkevää politiikkaa, jos katsotaan historiaa.
Oletteko todella sitä mieltä, että kaikkien
on osallistuttava näihin säästötalkoisiin,
(Puhemies koputtaa) myös kaikkein heikoimpien ja lasten?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ja edustaja Zyskowicz. (Mauri Pekkarinen: Kymmenennen kerran!) — Ainoa
kokoomuslainen.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ottaa huomioon tuon kyselytunnin
ja nyt täällä käydyn keskustelun,
niin tuntuu todellakin siltä, että ei saa leikata niiltä,
jotka ovat sosiaaliturvan varassa, eikä saa leikata niiltä,
jotka käyvät töissä. Ja kun
kuitenkin leikata pitää, niin mistäs
sitten leikataan, kiinalaisiltako? Pitää nyt vielä muistuttaa,
että vaikka toistakin mielikuvaa on luotu, niin ei niitä lapsilisiä olla
poistamassa vaan tekemässä tämä niihin
kohdistuva säästö.
Keskustalaisille ystävilleni on pakko sanoa, että teidän
kritiikkinne tätä 110 miljoonan euron säästöä kohtaan
on epäuskottavaa ja falskia, kun teidän vaihtoehdossanne
on tämä 700 miljoonan euron aukko. Korjatkaa ja
täyttäkää ensin se, niin palataan
sitten asiaan.
Ja ministeri Huoviselle, sosiaali- ja terveysministerille, on
sanottava, että kyllä sitä tupakan hintaa
kannattaa korottaa jo sen takia, että juuri näitä väestöryhmien
terveyseroja päästäisiin kaventamaan.
(Mauri Pekkarinen: Tässähän se tuli!)
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vaikka kokoomus ei vielä kokonaan
ole lapsilisiä poistamassa, niin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja
sen sijaan totesi, että lapsilisät on poistettava,
on järjenvastaista tukea heikomman aineksen lisääntymistä. (Välihuutoja)
Ja kun me täällä puhuimme 8 euron leikkauksesta,
kokoomuspoliitikot nauroivat sille. Se voi olla, että porvarin
lompsassa ei 8 euroa paljon tunnu, mutta pienituloinen perhe miettii,
onko varaa ostaa lapsille välineet tai maksaa soittotunnit,
että nämä pääsisivät
harrastamaan kuten muidenkin lapset, tai mietitään,
onko varaa ostaa jukurttia tänään, kun
sitä eilen ostettiin. Silloin ei mietitä, mihin
osakkeisiin nämä lapsilisät sijoitetaan.
(Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt siitä,
että edes SDP:ssä ei tunnistettu sitä,
mitä tämä lapsilisäleikkaus
aiheuttaa vähävaraisille perheille, vaan puolustetaan
esimerkiksi tupakoitsijoitten olosuhteita.
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä liki 3 tunnin keskustelun
aikana on käynyt selväksi, että monilla
hallituspuolueiden ministereillä ja edustajilla on ollut selityksenä,
että hallitus on ollut pakon edessä, kun on pitänyt
lapsilisistä leikata. Ministeri Huovinen on kaivannut vaihtoehtoja.
Yksi vaihtoehto olisi varmaan verottaa niiltä yrityksiltä,
jotka veroparatiiseihin siirtävät täältä rahaa,
ja niiltä varakkailta, jotka vievät rahansa veroparatiisien kautta
ja joilta verot jäävät keräämättä.
Pääministeri Katainen vaati tekoja. Tämä hallitus
on katsellut tätä touhua varmaan kolme vuotta
niin kuin rivikansanedustajatkin täällä,
mutta hallitus ei ole osoittanut mitään tekoja
siihen, että nämä ohi virtaavat miljoonat
ja verottamatta jääneet liikevoitot ja muut verotettaisiin
ja saataisiin eläkeläisille ja lapsiperheille
lisää tuloja. (Puhemies koputtaa) Olisi aika ruveta
tosiaan niihin töihin, mitä pääministeri
Katainen perää.
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että ruuan
arvonlisäveroa ei korotettu ja perheiden joka päivä ostama
ruoka ei kallistu, mutta lapsilisän leikkaus on kipeä päätös,
todella valitettava kompromissi. Minusta sen voisi korvata tupakkaveron
korotuksella. (Keskustan ryhmästä: No niin!)
Moni köyhä perhe turvautuu toimeentulotukeen,
ja olikin hyvä kuulla ministeri Huoviselta, että harkinnanvaraisen
toimeentulotuen saanti helpottuu. Toivon, että samassa
yhteydessä selvitetään sitäkin,
että lapsilisät eivät leikkautuisi toimeentulotuesta
ollenkaan. Se olisi kädenojennus kaikkein köyhimmille
perheille.
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän tupakkaveroa nyt
näissäkin ratkaisuissa jo kiristetään,
50 miljoonaa euroa kerätään tupakkaverolla
lisää. Ei aivan tuulesta temmattua ole se, että niitä tulonjakovaikutuksia
tässäkin tapauksessa täytyy laskea. Laskelmat,
vaikutusarviot täytyy tehdä ja sen jälkeen
johtopäätökset siitä, miten
turvataan kaikkien pienempituloisten perheitten toimeentulo.
Mutta jos muutaman positiivisen asian sallitte, puhemies, että täällä saa
sanoa, niin hyvää oli se, että arvonlisäveroa
ei enempäänsä kiristetty, hyvää oli
se, että kuntien valtionosuuksia ei enempäänsä leikattu,
pystytään turvaamaan palvelut, neuvolat, päiväkodit,
koulut ja niin edelleen, jotka ovat perheille tärkeitä.
Ja lopultakin: hyvää on se, että talouspolitiikan
suuresta linjasta pidetään kiinni, ettei meidän
korkotasomme karkaa, koska se se vasta karhunpalvelus perheille
olisi, että asuntovelkamenot kasvaisivat vuodessa ja myös
vuokramenot kasvaisivat, koska myös vuokrissa korkotaso
näkyy välittömästi.
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä täytyy sanoa,
että niiden ihmisten, jotka tätä keskustelua
seuraavat, oikeudentaju on koetuksella. (Ben Zyskowicz: Ihmiset
lähtevät pois!) Kokoomuksen ministeriryhmästä on
puolet hamuamassa Brysseliin lihapatojen ääreen,
ja samanaikaisesti lapsilisistä tehdään
8,4 prosentin leikkauksia.
On aivan käsittämätöntä se,
että tässä yhteydessä hallitukselle
eivät kelpaa mitkään vaihtoehdot tämän
110 miljoonan euron korvaamiseksi. Tämä tupakkaveron
korotus olisi mitä oivallisin mahdollisuus parantaa myöskin
kansanterveyttä, jos sillä askin 50
sentin hinnankorotuksella saataisiin tupakanpolttoa vähennettyä.
Viime aikoina on puhuttu paljon harrastusten hintojen noususta,
tällä viikolla on uutisoitu useampaan otteeseen.
Lapset tarvitsevat harrastuksia, ja vanhempien pienenevät
tulot eivät riitä enää harrastuksienkaan
pyörittämiseen.
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus leikkaa myös muusta kuin
lapsilisistä. Siellä ovat asuntolainojen korkovähennykset,
työmatkakulujen vähennykset, kiinteistöverossa
tapahtuvat muutokset, autovero, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut. Nämä
vaikuttavat
lapsiperheisiin, riippuen lapsiperheen koosta, kuukausitasolla kymmenillä euroilla
ja vuositasolla sadoilla euroilla.
Kun täällä on puhuttu myös
siitä, mistä ottaa näitä asioita
pois, niin esimerkiksi lapsilisien leikkauksesta olisi voitu luopua
kokonaisuudessaan, jos kotihoidon tuen jakamisesta vanhempien kesken
olisi luovuttu. Tämän vaikutus olisi noin 150
miljoonaa euroa.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten täällä on tullut
esille, kaikkein pienituloisimpien perheitä tämä lapsilisien
tason leikkaus ei koske, sillä toimeentulotuessa leikkausta
ei näy ja toimeentulotukeen tulee myös indeksikorotus.
(Erkki Virtasen välihuuto) On kuitenkin riski, että joitakin perheitä joutuu
näiden päätösten johdosta toimeentulotuen
asiakkaiksi, ja se ei tietysti ole toivottava kehitys. Toisaalta
olen nähnyt laskelmia, joiden mukaan pienituloisten verotuksen
kevennys ja myös asumistukeen tehtävä suojaosuus
tulee auttamaan monia pienituloisia perheitä, jopa niin,
että heidän tulonsa voivat lisääntyä tämän kehysratkaisun
myötä. Jotta tiedämme kokonaisuuden,
tämä vaikutusten arviointi on tehtävä. Kysynkin
ministeri Huoviselta tämän vaikutusten arvioinnin
aikataulua.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puolue toisensa perään vetäytynyt vastuusta.
Taisi olla eräs sosialidemokraattipoliitikko, joka sanoi
aikanaan, että voi tätä käsienpesun
määrää, eikä se nyt
varmaankaan kovin kaukana tämänkään
päivän keskustelusta ole. Me olemme esittäneet vaihtoehdon.
Nyt se käy kokoomukselle, se käy vihreille, se
käy kristillisdemokraateille, uskon, että RKP:lle
käy kaikki, (Naurua) mutta sosialidemokraateille se ei
käy. Nyt, ministeri Huovinen, toivoisin, että varsin
nopeasti tässä debatissa, vaikka välittömästi,
kertoisitte, miksi se ei teille käy. Voitaisiinko tästä vielä neuvotella? Saavutetaan
tässä salissa yhteisymmärrys, tehdään
historiaa. Perutaan lapsilisien historiallinen leikkaus, korotetaan
tupakkiaskin hintaa 50 sentillä.
Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsilisäetuuksia maksetaan siis
ulkomaille, vaikka etuuden saaja ei asuisi siinä maassa,
joka etuuden maksaa. Tätä täällä on
tänään kovasti ihmetelty. Arvoisa ministeri,
jo vuonna 2007 eduskunnalle annettiin U-kirjelmä tiedoksi
työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista. Myös
2009 ja 2010 on annettu U-jatkokirjeet, ja tässä U-jatkokirjelmässä toukokuulta
2010 sanotaan, että "Suomi on pitänyt ehdotusta
ongelmallisena, koska tällöin Suomessa asuminen
vakinaisesti ei enää olisi se periaate, jonka
mukaan oikeus sosiaaliturvaan määräytyy".
Olisinkin kysynyt: Miksi meillä täällä Suomessa
on nyt äkät housussa tämän asumisperusteisen
sosiaaliturvan muuttamiseksi työperusteiseksi? Miksei Suomen
lainsäädäntöä ole yritetty
muuttaa niin, että nämä sosiaaliturvaetuudet
eivät valuisi ulkomaille?
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vähän suhteellisuutta tähän keskusteluun.
Eikö ole paljon olennaisempaa se, mitä sosiaali-
ja terveysuudistuksessa tulee tapahtumaan ja millä tavalla
se tulee vaikuttamaan lapsiperheisiin? Se on hieno saavutus, jonka
oppositio- ja hallituspuolueet yhdessä tekivät.
Tämäkin aika, mikä nyt on keskusteltu,
oltaisiin voitu ehkä miettiä, miten sillä uudistuksella
varmasti vaikutetaan lasten hyvinvointiin vielä tehokkaammin
ja vaikuttavammin kuin tällä lapsilisäleikkauksella,
joka sekin on ikävä asia. Itse asiassa ajatelkaapa,
mikä lasten hyvinvointiin vaikuttaa. Kyllä ne
ovat ne läheiset ihmissuhteet — se on tässä kansanedustajankin
hyvä sanoa — se, kuinka paljon omien lasten kanssa
viettää aikaa, se, kuinka paljon rakkautta ja
lämpöä kodissa annetaan. Vähän
suhteellisuudentajua.
Täällä edustaja Kalli puhui seitsenlapsisista perheistä.
Seitsenlapsinen perhe tämän uudistuksen jälkeen
saa lapsilisiä 1 010,7 euroa kuussa, ja heihin
kohdistuva leikkaus on 92,6 euroa. (Puhemies koputtaa) Täällä puhuttiin
kuusilapsisista perheistä: 837 euroa kuussa edelleen, (Puhemies:
Nyt riittää!) leikkaus 76 euroa.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalaisessa perhetukijärjestelmässä lapsilisä on
yhä pyhä instituutio. Siihen kajoaminen on ei
vain taloudellinen asia, vaan se on myöskin moraalinen
ja eettinen kysymys. Läpi vuosikymmenten SDP on seisonut
keskustan rinnalla tukemassa aina silloin lapsilisiä, kun
niitä kohtaan on hyökkäyksiä tullut
milloin mistäkin suunnalta. Kun te olitte Lipposen hallituksessa
kokoomuksen kanssa, silloin te taivuitte, mutta aina muulloin te
olette olleet meidän rinnallamme puolustamassa lapsilisiä. Tässä keskustelussa
tänä iltana olen huomannut jälleen kerran,
että monet sosialidemokraattiset edustajat tuntuvat olevan
samaa mieltä, viimeistään sen jälkeen,
kun keskustan esittämistä monista vaihtoehdoista
lapsilisäleikkauksille tämä tupakkaveron
korottaminen on tullut esille. Tämä on erinomainen
asia, jälleen kerran monet sosialidemokraatit ovat valmiita
seisomaan meidän tukenamme ja rinnallamme. Mutta poikkeavaa
tässä on nyt se, että samalla kannalla
tuntuvat olevan monet kokoomuslaiset ja vihreätkin.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
(koputtaa)
No niin, nyt olisi jo minuutti täynnä.
Niin kuin edustaja Puumala täällä sanoi,
täällä salissa näyttää olevan
selvä tahtotila, että me tupakkaveroa nostaen
(Puhemies koputtaa) poistamme nämä lapsilisäleikkaukset.
Nyt kysynkin, arvoisa puhemies, kun edustaja Backman tulee...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
(koputtaa)
Riittää, riittää nyt jo
tällä kerralla.
...tänne saliin: eikö tämä sovi,
edustaja Backman, myöskin teille?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Annan vielä 11 vastauspuheenvuoroa eli niille, jotka
ovat pyytäneet tänne listalle nämä puheenvuoronsa
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti tästä edustaja Ojala-Niemelä ehti
lähteä. Olisin halunnut kysyä häneltä,
mitä hän mahtoi tässä ihan lopussa
tarkoittaa tällä, että tässä minun
ja kollegani pitäisi puhua vain omasta puolestamme, kun
keskustellaan tästä, että ollaan vieraannuttu
arjesta. Olisin hänelle vastannut ihan mielelläni
muun muassa siitä, että aiemmassa elämässäni
olen elänyt hyvin pienillä tuloilla ja tiedän
tismalleen, tasan tarkkaan, minkälaista on pienituloisen
ihmisen elämä silloin, kun on yksinhuoltajana
kaksi lasta hoidettavana. Eli tiedän kyllä, mistä tässä asiassa puhun,
eli en todellakaan koe, että olen mitenkään
vieraantunut ihmisten arjesta tämän työn myötä.
Toinen asia on se, että jotenkin tuntuu hullulta, että minkä takia
tästä tehdään semmoinen kilpailu,
että kenellä on nyt oikeus tästä puhua,
kansanedustajien vieraantumisesta kansalaisten arjesta, koska varmasti
meillä kaikilla on (Puhemies koputtaa) yhtä hyvä tahto
tehdä niitä asioita, ja tämä ei
varmasti ollut kenenkään tarkoitus, että lähdetään
keskustelua viemään tällaiseen suuntaan.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä hämmentävintä tässä keskustelussa
on ollut se, että lapsilisien leikkausten sijaan ei käy
mikään järkevä vaihtoehto, ikään
kuin esimerkiksi joku tupakkateollisuuden hyvinvointi olisi tärkeämpää kuin
lapsiperheitten hyvinvointi.
Ministeri Huovinen tuossa jossakin vaiheessa sanoi, että olisiko
tämän lapsilisien leikkauksen sijaan ollut parempi
mennä sitten kuntien kukkarolle. No, tietysti on pakko
sanoa, että kyllähän te olette menneet
kuntien kukkarolle: tekemillänne päätöksillä leikataan
lähes 7 miljardia euroa valtionosuuksia. Se, mikä tässä sitten
on ollut erityisen ikävää, on se, että kun
näitä valtionosuuksia on leikattu rajusti, niin
meillä on lukuisa määrä kuntia,
jotka ovat sen seurauksena joutuneet sitten jopa leikkaamaan ja
lomauttamaan lastensuojelun henkilöstöä kunnissa.
Se jos mikä on aika ikävän näköistä perhepolitiikkaa
hallituksen toimesta.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään tässä salissa
yhden kerran jo kysyin ministeriltä tämmöisestä porrastetusta
mallista. Kysyn nyt toisen kerran ja toivon, että saisin
sitten tähän vastauksen. Kun näyttää selvältä se,
että hallitukselle ei käy tupakkaveron korottaminen,
ei käy oppivelvollisuusiän korottamisesta luopuminen
eikä näytä käyvän mikään muukaan,
niin voiko tämän lapsilisäjärjestelmän sisällä tehdä tämän
leikkauksen oikeudenmukaisesti ja reilusti, niin että lapsilisä olisi
jatkossa porrastettuna tulojen mukaan? Minä leikkaisin hyvätuloisilta
lapsilisät kokonaan pois ja jättäisin
koskematta pienituloisten ihmisten lapsilisiin. He tarvitsevat niitä,
rikkaat eivät niitä tarvitse. Arvoisa ministeri,
onko tätä vaihtoehtoa hallituksessa mietitty?
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja teki itse asiassa ihan kiinnostavan
kysymyksen. Demareiden varapuheenjohtaja Guzenina-Richardson esitti
itse asiassa vuonna 2012, että lapsilisä voitaisiin
leikata pois sellaisilta perheiltä, jotka ansaitsevat vuodessa
100 000 euroa, ja sillä tavalla saataisiin valtiolle
200 miljoonaa. Hän perusteli sitä sillä argumentilla,
että vaikeina aikoina voidaan tehdä poikkeuksellisia
päätöksiä. Itse asiassa kiinnostaisi
tietää, mitä nykyinen sosiaaliministeri
Huovinen ajattelee tästä ehdotuksesta.
Haluaisin itse tuoda esille sen huomion, että hallitus
on parantamassa lapsiperheiden asemaa sillä tavalla, että asumistuesta
ollaan antamassa uusi hallituksen esitys, ja jos tämä laki
nyt saadaan tämän vuoden aikana toteutettua, niin
kolmilapsisen perheen kukkaroon tulee kuukaudessa 36 euroa lisää,
mikä on enemmän kuin tämä lapsilisäleikkaus.
Se on tärkeä huomio siitä syystä,
(Puhemies koputtaa) että kaikkein köyhimmät
lapsiperheet nimenomaan asuvat vuokralla, johon he joutuvat hakemaan
asumislisää.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Luulenpa, että jos hallitus tämän
keskustelun jälkeen kokoontuisi tekemään päätöstä lapsilisien
leikkauksesta, niin sitä ei muuten tehtäisi, siksi
moni hallituspuolueen edustaja on sanoutunut suoraan irti tästä leikkauksesta,
ja he ovat syyttäneet toinen toisiaan siitä, kuka
on tämän kyseisen asian isä tai äiti.
Kuitenkin hallitus on tällaisen käsittämättömän
arvovalinnan mennyt tekemään, ja nyt sitten se
arvolataus on mennyt niin pitkälle, että se on
jo kunniakysymys, että sitä ei peruuteta, vaikka
kuinka keskusta ja monet muut ovat täällä esittäneet
erilaisia vaihtoehtoja, tavan takaa. Niitä on tivattu, niitä on
esitetty, niitä on tivattu, niitä on esitetty. Mutta
mikään ei tunnu menevän perille. Tätä ihmettelen.
Kun vaihtoehto esitetään ja siihen vastataan,
niin miksi sitä asiaa ei voi ottaa tosissaan, sitä en
lainkaan ymmärrä.
Toinen asia, jota en ymmärrä, on se, että ainoaksi
sikariportaan puolustajaksi näyttää jäävän SDP.
Käsittämätöntä, ihan
yhtä paljon kuin SDP ei tunnu ymmärtävän
sitä, että (Puhemies koputtaa) julkinen talous
on yhteinen, valtion ja kuntien talous.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ei siinä, että nämä hallituksen
päätökset kurittavat eri väestöryhmiä epätasa-arvoisesti,
vaan myös alueellisesti tämä lapsilisäleikkaus
koskee hyvin suurelta osalta niitä perheitä, jotka
maaseudulla asuvat. Kun tähän otetaan kaikki ne
leikkaukset, mitä sinne suunnataan lapsilisäleikkauksen
lisäksi — kotihoidon tukea leikataan, työmatkavähennyksiä leikataan,
polttoaineveroa kiristetään, autoveroa korotetaan,
sähköveroa nostetaan — niin tässä ovat
muuten työssä käyvät lapsiperheet
kaikista suurin kärsijä Suomessa. Alueellisesti
siis kuritetaan sillä tavalla, että oma auto on
ainut keino, millä pystyy liikkumaan niin sinne töihin
kuin lasten harrastuksiin. Kyllä tässä täytyisi
myös tämä asia ottaa huomioon. Pieni
asia, minkä te nyt voitte tehdä, kun näitä vaihtoehtoja
on esitetty: perukaa tämä lapsilisäleikkaus.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Koetan nyt olla tässä viimeisessä puheenvuorossani
rakentava, niin jää hyvä mieli kaikille.
Kiitos hallitukselle siitä, että ette koskeneet arvonlisäveroon.
Edustaja Kalliorinne, nuorena oppositiopuolueena, joka pyrkii
oppositioon tosissaan, te olette vielä hang around, eli
ei teillä vielä ole täysjäseneksi
asiaa. Pikkusen on opeteltavaa.
Kun täällä on peräänkuulutettu
tätä ja yritetty antaa semmoinen käsitys,
että perussuomalaisille ainoa vaihtoehto on puuttua kehitysapuun,
niin eihän se nyt, hyvänen aika, näin
ole. Se meidän vaihtoehtomme on aina lähtenyt
siitä, että mennään työ ja
talous edellä, haetaan kasvua. Minkä takia? (Jouni
Backmanin välihuuto) — Kyllä, kyllä,
tämä oli aivan uusi tieto. — Me olemme kertoneet
omana vaihtoehtonamme sen, että panostettaisiin esimerkiksi
kotimaiseen energiaan ja sieltä saataisiin työpaikkoja.
Ei se kaikkea ratkaise, mutta se poistaa painetta sieltä,
ettei tarvitsisi mennä lapsilisiin kiinni.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Haapanen viittasi tuohon opposition
ja hallituksen yhteiseen sote-ratkaisuun, ja se on hyvä esimerkki
siitä, että jos yhteistä tahtoa löytyy,
asiat pystytään sopimaan, vaikka ne olisivat kuinka
vaikeita. Olemme esittäneet useita vaihtoehtoja, joilla
voidaan tämä lapsilisäleikkaus perua.
Tuo oppivelvollisuusiän korotuksen peruminen ei tunnu käyvän,
kotihoidon tuen peukaloinnin peruminen ei tunnu käyvän,
mutta tämä tupakkaveron korotus näyttää saavuttavan
todella monessa puolueessa tukea. Eikö nyt olisi viisasta,
että jos tästä löytyy eduskunnan
enemmistön yhteinen tahto, niin korjataan tuota päätöstä?
Pääministeri lähti, ja ongelmat jäivät
tänne, mutta tämän eduskunnan tehtävä on
ratkoa näitä Suomen ongelmia, ei tämänkaltaisia
ongelmia mistään rajojen ulkopuolelta tarvitse
ratkoa. Tehdään eduskunnassa päätös,
että tupakkaveron korotuksella perutaan lapsilisäleikkaus.
Toinen varapuhemies Anssi Joustenlahti:
Sitten debatin viimeiset puheenvuorot tietysti naisille. Edustaja
Juvonen.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on hehkuttanut näitä rakenneuudistuksen
säästöjä historiallisiksi. Tämä on
todellakin totta: hallituskauden alussa lapsilisien indeksikorotukset
jäädytettiin, sen jälkeen jyvitettiin
tämä kotihoidon tuki, ja nyt sokerina pohjalla
ovat nämä lapsilisäleikkaukset. Lapsiperheiltä tehdyt
säästöleikkaukset ovat suuria. Sosiaali-
ja terveysministeriön sivuilla on tällainen luku
kuin 234 miljoonaa, se olisi kaiken kaikkiaan muun muassa näistä jäädytetyistä indeksikorotuksista
saatu säästö. Minä kysynkin teiltä:
onko hallituksen linja nyt sellainen, että tämä tulonsiirto
nimeltään lapsilisä halutaan kokonaisuudessaan
kenties alasajaa?
Vielä kyllä muistuttaisin siitä,
mistä täällä on jo paljon puhuttu,
että kyllä lapsiperheet osallistuvat sitkeästi
tämän velkataakan taittamiseen, vaikka he ovat
itsekin korviaan myöten veloissa. Kyllä lapsiperheiden
asema on kova, he ovat monesti keskituloisia tai alle sen, ja kun
muun muassa päivähoitomaksuja nostetaan, he osallistuvat
kyllä sitten niiden myötä myös
siihen maksutalkooseen.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ja edustaja Vehkaperä.
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Lähestulkoon kaikki Suomen
lapsi- ja perhejärjestöt ovat vedonneet Suomen
hallitukseen: älkää leikatko enää lapsilta.
Muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto puhuu vakavasti lapsiköyhyyden
syventymisestä ja siitä, että perheiden
palveluita ja toimeentulotukea leikataan rajusti tämän
vaalikauden aikana. Ministeri Huovinen, mikä logiikka on
myös siinä asiassa, että lapsilisien
leikkauksesta ei ole tehty etukäteisarviointia? Te aiotte nyt
laskea jälkikäteen, mitä vaikutuksia
tällä hallituksen päätöksellä oikein
on.
Arvoisa puhemies! Tulkoon vielä selväksi, että keskusta
vastustaa hallituksen aikeita, päätöstä lapsilisien
leikkaamisesta, emmekä hyväksy myöskään
sitä, että lapsiperheet siirretään
toimeentuloluukulle.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ministeri haluaa vastata. Ministeri Huovinen ensinnä sitten,
5 minuuttia.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Rakentavassa hengessä minäkin
kiitän keskustelusta ja hyvistä neuvoista ja vinkeistä,
joita edustajat ovat tämän keskustelun aikana
hallituksen suuntaan perhepolitiikassa antaneet.
Ehkä olen kuitenkin hieman huolissani siitä, että kovin
vähän tässä salissa on muistettu
sittenkään puhua niistä palveluista,
jotka ovat lapsiperheille kuitenkin erittäin tärkeitä.
En saanut vastausta esimerkiksi keskustan suunnalta siihen kysymykseen,
koskiko tuo puheenjohtaja, edustaja Sipilän esitys, että jätettäisiin
joitakin uudistuksia tekemättä, myös
tätä tärkeää sosiaalihuoltolain
uudistusta tai esimerkiksi perhehoitolain uudistusta, joka myös
on muuten vireillä. Nämä ovat niitä asioita,
joita tämä hallitus tekee toisin kuin mitä tehtiin
silloin 90-luvun lamassa, jolloin nimenomaan vietiin tämä palvelujen
pohja pois ja jätettiin perheet liiaksi yksin selviytymään
vaikeasta tilanteesta. Eli olisin toivonut, että tässä kokonaisuudessa
palveluihin olisi ehkä kiinnitetty hiukan enemmän
huomiota, vaikka hyvin ymmärrän sen, että tämä lapsilisäpäätös
on se, joka nyt on ollut tämän keskustelun kärjessä.
Enkä ole halunnut myöskään
antaa sellaista mielikuvaa, että hallituksessa ei ymmärrettäisi sitä,
että tämä päätös
on kova päätös. Totta kai se on. Nimenomaan
tuossa puheeni lopussa sanoin, että kukaan ei huvikseen
leikkaa lapsilisää. Olen täällä kyselytunnilla
esimerkiksi useaan otteeseen todennut, että hallituksen
täytyy nöyrästi myös vastaanottaa
se erittäin kriittinen palaute, joka tähän
liittyy.
Mutta kun me katsomme tätä kokonaiskuvaa talouden,
työllisyyden kannalta, niin niitä vaihtoehtoja,
joita valtiontaloudessa on ollut pakko löytää,
ei kyllä olisi paikattu niillä toimilla, joita
tässä keskustelussa tämän illan
aikana on ehdotettu.
Ehkä sitten muutamaan kysymykseen — kaikkiin
ei valitettavasti ehdi tässä lyhyessä ajassa vastata.
Täällä on puhuttu toimeentulotuesta
ja sen kehittämisestä, käytetty hyviä puheenvuoroja.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että toimeentulotuen
kehittäminen on keskeinen asia. Kun meillä tämä työryhmä parhaillaan
on, niin nimenomaan painopiste on siinä, millä tavalla
ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea
voitaisiin tarjota nykyistä helpommin perheille, jotta
ei jouduttaisi syvempiin taloudellisiin ja muihin ongelmiin. Tämän
pitää mielestäni olla tässä keskiössä.
Me olemme tehneet oppaan toimeentulotuen osalta, jotta vältyttäisiin
niiltä ongelmilta, joihin täällä edustaja
Alanko-Kahiluoto viittasi. Esimerkiksi lasten kesätienestien
osalta tuossa oppaassa neuvotaan, että niitä ei
tulisi katsoa tuloksi. Lisäksi me hallituksessa olemme
tehneet päätöksen, periaatteellisen päätöksen,
nyt siitä, että toimeentulotuen laskennan ja maksatuksen
siirto Kelalle tapahtuu, jolloin uskon, että pystymme asiakkaan
kannalta katsomaan siten kokonaisuutena paremmin, että ei
tapahdu esimerkiksi niin suuria kuntakohtaisia eroja ja että kaikki
perheet, jotka ovat oikeutettuja tähän tukeen,
myös tuon tuen sitten voivat itselleen ja perheelleen saada.
Vielä haluan sanoa, että kyllä tässä tietenkin hankaluuksia
on ollut, kun on mietitty, miten tuo vaikea säästötoimenpide
sitten pystytään toteuttamaan. Tähän
on esitetty lukuisia erilaisia malleja tässä keskustelussa,
ja kyllä niitä erilaisia vaihtoehtoja tuolla pöydällä silloin
meillä oli.
Katsottiin esimerkiksi sitä, miten säästö kohdentuisi,
jos ensimmäisen ja toisen lapsen osalta jätetäisiin
kokonaan koskematta tukeen. Mutta sitten olisi tapahtunut se, että sitten
kolmannesta lapsesta eteenpäin tuo säästö olisi
ollut niin raju, että katsottiin, että sillä olisi
ollut erittäin kielteinen tulonjakovaikutus, koska hyvin
monesti monilapsiset perheet ovat niitä, joilla myöskin
on pienituloisuutta perheessä, ja tämänkin
tuossa puheessani mainitsin. Eli kovin helppoa tai järkevää tapaa
tehdä näitä vaikeita päätöksiä ei
sittenkään, ei ainakaan helppoja tapoja, ole ollut
olemassa.
Ja tämä verotuskysymyshän on ollut
esillä, että olisiko sitten oikeudenmukaisempi
tapa ollut se, että olisi nostettu hiukan pienempituloisten
lapsilisää ja sitten laitettu muutoin lapsilisä verotettavaksi
tuloksi. Tosin tästäkin on esitetty erilaisia
käsityksiä, onko se sitten sosiaalisesti kestävää ja
oikeudenmukaista.
Sote-uudistuksen merkitys, josta täällä on myös
vähemmän puhuttu, on todella tärkeä nimenomaan
lapsiperheiden kannalta. Saumattomien palveluketjujen aikaansaaminen
perhepolitiikassa on todella tärkeä asia. Uskon,
että tässä uudistuksessa on todella isoja
mahdollisuuksia myöskin tehdä parempaa perhepolitiikkaa.
(Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Puhemies! Aivan lopuksi totean, että en ole sanonut,
että tänne keskusteluun ei saisi tuoda kriittisiä palautteita
kansalaisilta. Minä kestän kriittistäkin
keskustelua ja uskon, että aika monet muutkin meistä kestävät
kriittistäkin palautetta. Minä olen tarkoittanut
sitä, että yksi ryhmä, yksi eduskuntaryhmä,
ei voi asettua meidän muiden yläpuolelle tässä palautteen
saamisessa, ikään kuin vain joku porukka täältä tuntisi
kansalaisten arjen ja asiat paremmin kuin me muut. Tässä viittaan
edustaja Mäntylän käyttämään
puheenvuoroon, jossa hän nimenomaan itse aloitti tämän
keskustelun sanomalla, että "oltuani täällä kolme
vuotta joudun toteamaan, että aivan liian monet ovat vieraantuneita".
Ehkä olisi kannattanut harkita tätä puheenvuoroa,
(Ari Jalosen välihuuto) jos tällaista keskustelua
ei olisi tänä iltana haluttu täällä aikaansaada.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Sitten ministeri Risikko, 2 minuuttia.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
käyty hyvää keskustelua, ja kyllä meistä jokainen
tunnistaa ja tunnustaa sen, että lapsilisästä leikkaus
on todella vaikea meille kaikille. Minun mielestäni on
turha kenenkään täällä nyt sanoa,
että tuosta noin vain, ja turha kritisoida toisten tuntemuksia,
koska tämä on vaikeaa meille kaikille. Sosiaali- ja
terveysministeriön budjettihan on toiseksi suurin budjetti,
mitä näissä ministeriöissä on,
ja se on vain sellainen juttu, että kaikkien piti talkoisiin
tulla.
Täällä on nyt sanottu, että olisi
voitu ottaa tupakasta. No, tupakastakin otettiin, ja kaikista on otettu,
myöskin tupakkaveroa joudutaan korjaamaan. Eikä tämä nyt
varmastikaan ole viimeinen korotus, mitä joudutaan tekemään.
Kun me varmaan joudumme tekemään myös
muita säästöjä, niin onhan se
hyvä, että meillä on sitten se tupakka — jos
te nyt olette sitä mieltä, että se on
se, joka seuraavaksi sitten laitetaan listoille.
Täällä oli aika paljon puhetta tästä 1990-luvusta.
Satun tietämään, mitä silloin
tapahtui. Silloin otettiin juustohöylällä kaikista
palveluista, ja sitä viljaahan me todella korjaamme tälläkin
hetkellä. Tämä hallitus ei ole lähtenyt
palveluista ottamaan, vaan me nimenomaan haluamme niitä palveluja
pitää, että ei tarvitsisi kärsiä siitä samasta
tilanteesta, mikä 90-luvun lamasta jäi jälkeen.
Sitten te täällä puhutte tästä oppivelvollisuusiän
nostamisesta. Minun mielestäni on tosi hieno asia, että kaikki
ovat täällä nyt sitä mieltä,
että me satsaamme nimenomaan niihin syrjäytyneisiin tai
syrjäytymisuhan alla oleviin. Siihen on varattu 15 miljoonaa
euroa, ja on sovittu, että se käytetään
nimenomaan näihin. Ministeri Kiuru on vetäissyt
tänäkin päivänä täällä kyselytunnilla listan,
mitä kaikkea sillä tehdään,
ja se täsmätään nimenomaan niihin,
jotka eniten sitä tarvitsevat.
Sitten vielä sanoisin, arvoisa puhemies, tuosta asumisperusteisesta
sosiaaliturvasta. Täällä on kritisoitu
sitä, kuinka sitä menee nyt ulkomaille. Siellä on
paljon sellaisia perheitä, jotka ovat suomalaisia, jotka
asuvat ulkomailla, ja kyllä se sellainen juttu on, että on
aikoinansa sovittu tämä koordinaatiosopimus, että myöskin
se sosiaaliturva liikkuu. Nyt on kyllä tietenkin selvitettävä, liikkuuko
se liikaa. Meillä on se selvitys käynnissä. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Nyt sitten alkavat nämä 5 minuutin puheenvuorot.
Ja tosiaan toivotaan — edustaja Yrttiaho nyt näyttää mallia
ensiksi — että sitten pysytään
siinä 5 minuutissa. Eikä ole pakko 5 minuuttiinkaan
pitkittää.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Tähtään 5 minuuttiin. — Arvoisa
herra puhemies! Tässä ministeri Risikko kertoi,
että hallitus torjuu syrjäytymistä 15 miljoonalla.
Se on aika vähän. Työllisyysvaroja jäi
käyttämättä viime vuonna yli
200 miljoonaa.
Mutta tämän illan aiheeseen. Hallituksen kehysriihessä sovittiin
lukuisista leikkauksista, muun muassa leikkauksista lapsilisiin, työt- tömyysturvaan,
opintotukeen, sairausvakuutukseen, lääkekorvauksiin,
koulutusmäärärahoi- hin, työllistämisvaroihin
ja kehitysyhteistyöhön. Näin toimii hallitus,
joka alkutaipaleellaan toisti toistamistaan, että pienituloisilta
ei leikata. Mutta jo Säätytalolla hallitusneuvotteluissa
kiersivät leikkauslistat ja jäädytyslaskelmat.
Minulle, joka olin ja olen hallitususkossa heikko, vakuutettiin, että ne
ovat vain valtiovarainministeriön virkamiesten sormiharjoituksia,
mutta tuolloin aurinko oli korkealla ja hallituseuforia niin ikään.
Nyt kehysriihessä hallitus sopi lisäksi lukuisista
pienituloisia kurittavista korotuksista, asumiskustannusten nousun
vauhdittamisesta, vuokrien, kiinteistöveron korotuksista
ja sähkö- ja muiden välillisten
verojen korotuksista yhteensä lähes 500 miljoonalla
eurolla ja kaiken lisäksi asuntolainojen korkovähennysten
leikkaamisesta siten, että vuonna 2018 vain 50 prosenttia
koroista voidaan ottaa vähennyksessä huomioon. Asumiskustannukset
kohoavat, ja samaan aikaan korkoruuvia kiristetään.
Tämä jos mikä iskee asuntovelkaa maksaviin
lapsiperheisiin. Uudet budjettisäästöt
ja veronkorotukset painavat kulutuskysyntää alas
ja ovat omiaan lisäämään työttömyyttä ja
pienituloisten ahdinkoa. Erityisesti lapsiperheet ovat kurituksen
kohteena.
Arvoisa herra puhemies! Suomessa köyhiin ja köyhyysuhan
alaisiin ihmisiin kuuluu noin 13 prosenttia väestöstä.
Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut kymmenen viime
vuoden aikana, ja lapsiköyhyys on noussut 14 prosenttiin. Nämä luvut
ovat Anne Vuoren hoitotieteen väitöstutkimuksesta
Tampereen yliopistosta.
Perheen köyhyys koskettaa yli 150 000:ta lasta.
Köyhyys ei ole vain aineellista huono-osaisuutta. Taloudellinen
ahdinko on ankara rajoittaja. Jos joku kuvittelee, että niukkuus,
toimeentulon epävarmuus, työn puute ja jatkuva
huoli huomisesta jalostavat ja kannustavat, jos hän vähättelee
nyt tehtävien leikkausten vaikutuksia pienituloisten lapsiperheiden
arjessa, hän puhuu piittaamattoman hyväosaisen äänellä.
Tällainen hyväosaisten köyhiä syyllistävä puhe
on äärimmäisen loukkaavaa ja vastenmielistä.
Köyhyys on noitaympyrä. Se tuo perheeseen taloudellisten
vaikeuksien lisäksi virikkeiden niukkuuden, kun lähes
kaikilla harrastuksilla ja virikkeillä on hintalappunsa,
lasten ja koko perheen itsetunnon horjumisen, arvottomuuden tunteen,
ongelmien kasautumisen, vanhempien jaksamisen ongelmat ja tänään
huolestuttavasti lisääntyvän välinpitämättömän
vanhemmuuden. Silti en väitä, että kaikki
köyhät ja pienituloiset kokisivat itsensä lannistetuiksi.
Kansalaisten aktiivisen palautteen perusteella pienituloiset tulevat
antamaan poliittisen tuomionsa vuoden kuluttua tälle väärälle
perhepolitiikalle.
Uusi kehyspäätös on sosiaaliturvan
leikkuri. Eniten on puhuttu lapsilisiin tehtävästä 110
miljoonan euron leikkauksesta. Lapsilisää on nimellisesti
leikattu vain kerran aikaisemmin, kun vuonna 95 Lipposen ensimmäinen
hallitus leikkasi siitä. Silloin koko vasemmisto oli hallituksessa,
myös vasemmistoliitto. Onneksi puolueemme johdossa jotakin
opittiin tuosta päätöksestä ja
astuttiin nyt vastustamaan tehtävää leikkausta.
(Puhemies koputtaa) Sillä, että lapsilisiä ei
sidottu indeksiin ennen kuin vasta maaliskuussa 2011, on ollut jopa
suurempi merkitys. Vuodesta 95 vuoteen 2013 (Puhemies koputtaa)
lapsilisämenot ovat vähentyneet noin 600 miljoonaa
euroa vuoden 2013 rahassa laskien.
Arvoisa herra puhemies! Vasenryhmä vaatii lapsilisäleikkauksien
perumista ja jäädytyksistä luopumista.
Ryhmämme tervehtii ilolla vasemmistoliiton linjan terävöitymistä,
ja tässä hengessä vasenryhmä tukee
edustaja Tiaisen epäluottamuslausumaa.
James Hirvisaari /m11:
Arvoisa puhemies! En ollut uskoa korviani, kun ministeri nimesi
toimiinsa kohdistuvan kritiikin eduskunnan arvovaltaa alentavaksi.
Nytkö ryhdytään tukkimaan suita jo eduskunnassakin?
Kyllä kritiikkiä pitää sietää,
erityisesti silloin, kun kritiikki on aiheellista, ja nyt se totisesti
on.
Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen jo nyt
hylkäämä hallitus tekee leikkauksia ja
veronkiristyksiä, jotka kohdistuvat kansalaisten perustarpeisiin,
kuten asumiseen ja liikkumiseen. Lapsilisien leikkaamisen lisäksi
hallitus heikentää kaikkein eniten apua tarvitsevien
erityislasten oppimismahdollisuuksia vähentämällä heidän koulunkäyntiavustajiaan.
Suurin osa veronkiristyksistä kohdistuu aivan tavallisiin
suomalaisiin työssäkäyviin ihmisiin,
jotka yrittävät elää arkeaan
ja elättää perheensä. Varsinkin
jos he asuvat omakotitalossa, lämmittävät
sähköllä ja käyvät töissä omalla
autolla ja vähän kauempaa, heitä rangaistaan
joka suunnalta. Onko hallituksen tarkoitus murtaa nämä ihmiset
ja ajaa heidät lopullisesti Kelan asiakkaiksi?
Kyllä säästää pitää ja
velkaantuminen on taitettava, mutta se ei tapahdu sillä,
että niiltä, jotka käyvät töissä,
tekevät lapsia, maksavat asuntolainaa, yrittävät
elämässään jotain ja maksavat
veroja, niiltä, jotka muodostavat tämän
yhteiskunnan tukirangan, kupataan kaikki, mikä irti saadaan,
jotta julkishallinto voi jatkaa turpoamista.
Voi vain ihmetellä, miksi leikkaukset eivät kohdistu
sinne, missä eniten olisi leikattavaa. Miksi Suomen hallitus
haluaa kurjistaa lapsiperheiden asemaa ja rakentaa lisää esteitä lasten synnyttämiselle
ja kotihoidolle? Varaudutteko siihen, että maahanmuuttajaperheissä on
niin paljon lapsia? Onko kätketyissä agendoissanne peräti
suomalaisten lasten korvaaminen maahan tuoduilla halpalapsilla?
Olisi meillä sellaisiakin kohteita leikattaviksi, jotka
eivät heikentäisi suomalaisten tai suomalaislasten
elämää. Julkisessa sektorissamme on sietämättömän
paljon turhaa byrokratiaa, mutta siihen eivät leikkaukset
kohdistu. Esimerkiksi Vähemmistövaltuutetun toimiston
voisi lopettaa kokonaan ilman, että siitä olisi
mitään haittaa. Vastaavia täysin turhia
valtuutettuja, suojatyöpaikkoja ja palkkiovirkoja löytyy
järjettömiä määriä.
Puoluetuesta nipsaistaan symbolinen pari miljoonaa pois, vaikka
puoluetuet saisi lakkauttaa ihan kokonaan. Ylen järjettömän
suurta rahoitusta ei leikata. Kaiken kukkuraksi hallitus myönsi
lehdistölle uuden poliittisluontoisen 30 miljoonan euron
mediatuen ostaakseen itselleen suotuisat otsikot eurovaalien alla.
Kovaa puhetta, mutta propagandaan ja aivopesuun tällä hallituksella
riittää rahaa mutta ei oman maan lapsille, äideille
ja vanhuksille.
Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajien kotouttamiseen käytetään
lähes 100 miljoonaa eli suunnilleen sama summa, joka nyt
leikattiin lapsilisistä. Pakolaisten ja sosiaaliturvaturistien
vastaanottoon käytetään 70 miljoonaa.
Ja tilapäiseksi tarkoitettu kiintiöpakolaisten
määrän osuus varmaankin jäänee
pysyväksi. Vaikka toisin mainostetaan, kehitysyhteistyön
määrärahoihin ei ole nyt tehty mitään
tuntuvia leikkauksia, vaan sinne maksetaan jatkossakin yli miljardi
euroa Kankkulan kaivoon.
Arvoisa puhemies! Minä en hyväksy sitä,
että heikoimman kansanosan hyvinvoinnista kurjistetaan,
jotta valtio voisi toimia koko maailman sosiaalivirastona. Suomen
hallituksen tulisi ajaa ensisijaisesti suomalaisten etua, ja lapsilisistä ei pidä
leikata. — Kiitos.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! On surullista kuulla tässä salissa,
että me epäilemme toisiamme arjesta vieraantuneiksi.
Olen pahoillani, että lapsilisiinkin on jouduttu puuttumaan,
mutta lapsilisistä leikkaaminen ilmaisee konkreettisesti
Suomen tarpeesta sopeuttaa. En tunne ketään, joka
näitä menosäästöjä mielellään tekisi,
mutta nyt se on kuitenkin ollut hallituksen velvollisuus. Lapsilisien
110 miljoonan euron leikkaukseen jouduttiin sen jälkeen,
kun oli päätetty, että arvonlisäveroa
ei koroteta eikä kuntien valtionosuutta leikata. Olemme
aiemmilla kehysratkaisuilla jo säästäneet
kuntien valtionosuuksissa, ja palvelutuotanto on tästä kärsinyt, joten
se tie oli kuljettu loppuun. Haluamme myös tukea päiväkoteja,
varhaiskasvatusta, kouluja, vanhustenhoitoa ja sairaaloita. Tietysti
toivon, että lapsilisien säästöpäätös
olisi tilapäinen.
Monilapsisille perheille tämä on erityinen
ongelma. Vaikka leikkaus ei olekaan kuin hiukan yli sen 8 prosenttia,
merkiten noin 100:aa euroa yksilapsisille perheille vuodessa, niin
suurperheiden kohdalla se tarkoittaa kuitenkin vuositasolla pitkälle
toistatuhatta euroa. Samalla on kuitenkin muistettava, että mikäli
emme olisi tehneet leikkauksia, olisivat korot todennäköisesti kasvaneet
luottoluokituksen huonotessa.
Tarvitsemme jatkossakin — hoitaaksemme lapsilisienkin
mahdollistamat palvelumme ja tulonsiirrot — velkaa joka
kuudennen valtion käyttämän euron, joten
on erityisen tärkeää kansalaisille, kunnille,
kuntayhtymille, yrityksille ja valtiolle, että velanhoitokulut
eivät kasva. Esimerkiksi 100 000 euron asuntovelallisen
korkomenot kasvavat lähes 1 000 eurolla, jos korko
nousee prosentin. Samoin kävisi kaikille edellä mainituille
yhteisöille. Sen jälkeen nämä leikkaukset
olisi tehtävä entistä suurempina.
Arvoisa puhemies! Hallituksen lähtökohtana on,
että huonommassa asemassa olevista huolehditaan. Siksi
nyt, kun lapsilisät pienenevät, kasvaa vastaavasti
toimeentuloturva. Toimeentuloturvaan tulee myös täysi
indeksikorotus toisin kuin muihin etuuksiin. Yksinhuoltajakorotukset säilyvät
ennallaan, asumislisää korotetaan ja pienituloisten
tuloveroa kevennetään noin 100 miljoonalla eurolla.
Hallitus on siis tehnyt kaiken välttämättömän,
että tämän lapsilisien leikkauksen vaikutus
pienituloisiin lapsiperheisiin olisi mahdollisimman vähäinen.
Näiden toimien jälkeen kohdistuvat lapsiperheiden
leikkaukset lähinnä niihin perheisiin, joilla
on niihin varaa.
Arvoisa puhemies! Verotuksen indeksikorotuksen jäädytys
ja suurempien tuloluokkien lisäprosentit nostavat suurituloisten
veroja, ja verovähennyksien karsinta kurittaa keskituloisia. Tulonsiirtojen
indeksin jäädyttäminen ja varsinkin lapsilisien
leikkaukset koskevat taas lapsiperheitä. Myös
yrittäjät ja työmarkkinajärjestöt
ovat kritisoineet kehysratkaisua omasta näkökulmastaan.
Oikeastaan ainut asia, josta on positiivista palautetta tullut lähes
kaikilta, on kokonaisuus, ja kokonaisuus on aina tärkein.
Maa pitää oikaista, että muun muassa
kansainväliset luotottajat luottavat meihin edelleen ja
näin saadaan lisää lainarahaa kohtuullisella
korolla.
Hanna Tainio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on kehysriihessään
päättänyt toimenpiteistä, jotka
vähentävät valtion menoja ja lisäävät
tuloja 2,3 miljardia euroa vuoden 2018 tasolla. Tämä on
jatkoa lukuisille aiemmille toimenpiteille, joilla julkista taloutta
on tasapainotettu tämän hallituskauden aikana.
Me kaikki ymmärrämme, että sopeuttaminen
on välttämätöntä, jotta
Suomen velkasuhteen kasvu saadaan taittu-maan ja luottamus Suomen
talouteen säilyy. Sosialidemokraattien ja hallituksen linjana
on ollut, että puolet sopeuttamistoimista hoidetaan menoleikkauksin
ja puolet veronkorotuksin. Suuremman painoarvon asettaminen veronkorotuksille on
tuskin kenenkään toiveissa, kun talouden saaminen
kasvu-uralle on nyt muutenkin niin vaikeaa. Menoja täytyy
siis leikata.
Oppositio tekee tietysti työtään,
kun se kritisoi mitä tahansa menoleikkauksia, mistä hallitus on
päättänyt. Kritiikin lomassa on kuitenkin
kuulunut hyvin vähän vaihtoehtoja sille, mistä nämä kaikki
miljardit tulisi ottaa. Yhtenä vaihtoehtona lapsilisän
leikkaamiselle on ollut oppivelvollisuusiän nostamisen
peruminen. Laskelmien mukaan oppivelvollisuusiän nosto
maksaa noin 15 miljoonaa, kun lapsilisistä ollaan nyt säästämässä 110
miljoonaa. Tämä ei ihan täsmää.
Oma lukunsa on sitten se, että lukuisat tutkimukset
ovat osoittaneet, että peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen
välinen aika on kaiken kaikkiaan kaikkein tärkeimpiä nivelvaiheita
syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Tällä hetkellä joka
viides poika ja joka kymmenes tyttö ei ohjaudu peruskoulun
jälkeen minkäänlaisiin opintoihin, ja
tällä on merkittäviä vaikutuksia
näiden nuorten tulevaisuuteen. Pelkän perusasteen
koulutuksen varassa olevista 15—29-vuotiaista lähes
13 prosenttia on työvoiman ja opiskelun ulkopuolella, kun
kaikista nuorista ulkopuolisten osuus on noin 5 prosenttia. Koulutuksen
puute on kaikkein tärkein nuorten työttömyyttä ja
syrjäytymistä selittävä tekijä.
Oppivelvollisuusiän nostolla ei pelasteta kaikkia nuoria,
mutta sillä voidaan todella ehkäistä näitä nivelvaiheen
putoamisia. Tällä 15 miljoonan panostuksella voidaan saada
paljon hyvää aikaan. Missään
tapauksessa se ei ole pois lapsilisistä.
Samalla kun opposition kaikki huomio kiinnittyy lapsilisien
leikkaamiseen, jää huomioimatta laajempi julkisen
talouden kokonaisuus. Kokonaisuutena kehyspäätöksen
säästöissä on kysymys siitä,
että talkoisiin joutuvat osallistumaan kaikki. Säästöjä ollaan
tekemässä monen eri ministeriön hallinnonaloilla,
eikä sosiaali- ja terveysministeriötä ole
mitenkään voinut enää sulkea
tämän ulkopuolelle. Hallitus on tehnyt aivan oikean
valinnan siinä, ettei suuria leikkauksia kuitenkaan kohdisteta
sosiaali- ja terveyspalveluihin tai niihin tulonsiirtoihin, jotka
on kohdennettu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Universaalina
etuutenahan lapsilisää maksetaan kaikille lapsiperheille
tulotasoon katsomatta, toisin sanoen myös monille sellaisille, joiden
kukkarossa tämä säästö ei
juuri mitenkään tunnu.
Arvoisa puhemies! On kuitenkin selvää, että pienituloisille
lapsiperheille 8 euroa kuussa ei ole mikään mitätön
summa. Sosialidemokraattien mallissa lapsilisät olisi pantu
verolle ja niihin olisi tehty tasokorotus, jolloin säästö ei
olisi kohdistunut pienituloisiin tällä tavalla,
mutta tälle mallille ei saatu kannatusta. Kuitenkin on
huomattava, että myös tällä tavalla,
jolla lapsilisien säästö ollaan toteuttamassa,
on muihin vaihtoehtoihin nähden kohtalaisen pienet tulonjakovaikutukset. Osa
näistäkin vaikutuksista tulee kompensoiduksi muilla
toimenpiteillä, kuten pienituloisten verotukseen tehtävillä kevennyksillä ja
asumislisän 300 euron suojaosuudella, jotka toisaalta vaikuttavat
pienituloisen asemaa parantavasti.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Elämme erittäin vaikeassa
taloudellisessa tilanteessa, mutta lapsilisä on pyhä.
Hallitus tekee nyt politiikkaa, jolla on pitkäkantoiset
seuraukset. Suomessa on paljon perheitä, jotka joutuvat
elämään köyhyysrahan alapuolella,
ja silloin mietitään kaikki menot euron tarkkuudella.
Ei siis voida sanoa, että hallituksen perheisiin kohdistuvat
leikkaukset ovat tasavertaisia kaikille.
Vähävaraisuus ei ole tyhmyyttä eikä useinkaan
oma valinta. Keskustan alkiolaiseen ajatteluun kuuluu nimenomaan
heikommasta huolehtiminen. Jos voimme antaa edellytykset elämässä eteenpäin
pyrkimiselle ja toivon näkymän köyhäänkin
kaksioon tai syrjäkylän pirttiin, sillä tullaan
rakentamaan uusi kasvu. Henkinen kasvu ja itsenäisen ajattelemisen
halu synnyttävät sitä luovuutta, mitä tarvitsemme
yhteisessä Suomessa. Jokaisella on jotakin annettavaa omalle
yhteisölleen. Erilaiset taustat ja ihmisten erilaisuus ovat
rikkautta.
Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut. Merkittävä syy
köyhyyteen on työttömyys ja korkeat asumiskustannukset.
Myös perheiden pahoinvointi on lisääntynyt.
Keskusta on esittänyt lapsiperheiden kotipalvelun lisäämistä.
Nyt jos koskaan avulle ja tuelle tuntuu olevan tarvetta. Kuntien
valtionosuuksia leikkaamalla hallitus vaikeuttaa avun viemistä kotiin.
Pääministeri jättää tehtävälistan
tehtyään hallituksen. Kovien arvojen politiikka
nousi esiin, kun lapsilisät otettiin leikkauksen kohteeksi. Lapsilisillä ostetaan
ruokaa, vaatteita, maksetaan päivähoidosta, harrastuksista
ja kulkemisista. Lapsilisien leikkaus 7 prosenttia tasaisesti kaikilta
oli huono uutinen.
Mikä lapsilisissä säästetään,
se menee oppivelvollisuusiän nostamiseen. Kysyä sopii:
miksi me tässä taloudellisessa tilanteessa tarvitsemme oppivelvollisuusiän
noston?
Viime syksynä hallitus päätti osana
rakennepoliittista ohjelmaansa puolittaa kotihoidon tuen vanhempien
kesken. Päätöstä naamioitiin
tasa-arvopyrkimykseksi, mutta tosiasiassa se on raaka leikkaus.
Ei ole yhteiskunnan asia sanella, hoitaako lapsia kotona isä vai äiti.
Perheet osaavat sen kyllä itse päättää.
Samalla hallitus lisää kuntien kustannuksia, kun
lapsia tulee lisää päivähoitoon.
Näistäkin päätöksistä uupuu
todellisten kustannusvaikutusten arviointi.
Arvoisa puhemies! Keskusta on tänään
esittänyt lukuisia vaihtoehtoja lapsilisäleikkauksien sijaan.
Eräästä niistä tuli konsensus
kaikkien muiden hallituspuolueiden kesken, mutta, arvoisa ministeri,
emme saaneet teiltä vielä vastausta, miten on
SDP:n laita. Mitä, ministeri, te vastaatte: voisitteko
korvata lapsilisien leikkauksen 45 sentin tupakkaveron korotuksella
per aski?
Aino-Kaisa Pekonen /vas:
Arvoisa puhemies! Vuonna 1948 toteutettu lapsilisä oli
ensimmäinen universaalinen, kaikille tiettyyn ikäryhmään
kuuluville yhtäläisesti maksettava tulonsiirto
Suomessa. Huoli lapsiperheitten tulotasosta ja ennen muuta monilapsisten
perheitten köyhyysriskistä johti siihen, että vuodesta
1962 lapsilisää alettiin maksaa porrastetusti
lapsimäärän mukaan, siis niin, että lapsikohtainen
lisä suurenee perheen lapsimäärän
kasvaessa. Köyhyyden vähentämistavoitteen
ohella uudistuksella toivottiin olevan positiivisia väestöpoliittisia
vaikutuksia. Perhekustannusten tasauksen ohella lapsilisäjärjestelmälle
on siis asetettu toissijaisena tavoitteena köyhyyden lievittäminen
ja syntyvyyden lisääminen.
Lapsilisää leikattiin ensimmäisen
kerran konkreettisesti vuonna 1995. Sen jälkeen lapsilisää ei
ole korotettu takaisin sille tasolle, millä se oli, kun
sitä silloin leikattiin. Syksyllä 2012 päätettiin
jäädyttää lapsilisän
indeksi. Se oli niin ikään tapa leikata lapsilisää tekemättä siitä kuitenkaan
konkreettista leikkausta. Ja kun inflaatio on vaikuttanut lapsilisän
reaaliarvoon, on lapsilisän ostovoima vaihdellut suuresti
ilman näkyviä leikkauksiakin. Kaikista edellisistä johtuen
lapsilisän suuruus on pian kaksi vuosikymmentä laahannut
jäljessä, ja nyt sitä vielä leikataan.
Minua ihmetyttää, ettei 90-luvun lama-ajasta ole
opittu mitään.
Tällä viikolla olemme kuulleet, kuinka järkyttäviä summia
perheet joutuvat upottamaan lastensa harrastuksiin, tai siis ne,
joilla on siihen varaa. On surullista, että monessa perheessä lapset eivät
voi harrastaa ohjattua liikuntaa, koska se maksaa niin paljon. Ja
nyt kun hallitus on päättänyt pistää entistä tiukemmalle,
yhä harvempi lapsi voi jatkossa osallistua ohjattuihin
harrastuksiin tai välineurheiluun. Pienituloisissa lapsiperheissä rahat
menevät päivittäismenoihin, ruokaan ja
vaatteisiin. Lapset kasvavat kovaa vauhtia, ja vaatteita pitää hankkia
monta kertaa vuodessa niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin:
toppavaatteet ja talvikengät, välikausivaatteet
keväälle ja syksylle, kuravaatteet ja kumisaappaat,
vähän kevyempää vaatekertaa,
kun sää antaa periksi, ja niin edelleen. Ministeri
Urpilainen vahvisti täällä salissa tiistaina,
että lapsilisäleikkaus tarkoittaa yhden lapsen
kohdalla 8:aa euroa kuussa. 8 euroa on joillekin karkkiraha, ja
hiukan tuntuu siltä, että täällä salissakin
on tätä summaa vähätelty. Se
on kuitenkin merkittävä leikkaus etenkin pienituloisille
perheille, joilla on monta lasta. Esimerkiksi 40 euron, joissain
perheissä jopa 80 euron, leikkaus kuukausittain käytettävissä olevaan
euromäärään voi tarkoittaa viikon
ruokarahojen menettämistä. Niissä perheissä lapset
eivät todellakaan laskettele tai käy tanssitunneilla, pelaa
jääkiekkoa tai jalkapalloa.
Arvoisa puhemies! Riihessä oli lapsilisien osalta monia
erilaisia malleja ja laskelmia, joista lopulta päädyttiin
tähän kaikilta tasapuolisesti leikkaavaan malliin.
Lapsilisän progressiivinen verotus olisi ollut kuitenkin
maalaisjärjen mukaan oikeudenmukaisempi ratkaisu. Verotus leikkaisi
eniten suurituloisilta, tuloerot kaventuisivat, eikä köyhyys
lisääntyisi. Kela on tutkinut erilaisia malleja
lapsilisään liittyen, ja sen laskelmien mukaan
tämä ei välttämättä olisi
ollut hyvä ratkaisu. Kelan mukaan monien eri laskutoimitusten
jälkeen esimerkiksi perusturvalla oleva työtön
saattaisikin saada jopa vähemmän lapsilisää kuin
työssä käyvä. Oikeudenmukaisempaa olisi
ollut tehdä lapsilisiin tasokorotus ja verottaa niitä sitten
progressiivisesti. Tasokorotuksesta huolimatta veromallilla olisi
saatu suurempi tuotto kuin nyt saatava 110 miljoonaa euroa. Tällä mallilla
pienituloisten lapsilisä olisi noussut sen sijaan, että nyt
kaikilta lapsiperheiltä leikataan.
Kaikkein viisainta olisi kuitenkin ollut jättää lapsilisä täysin
koskematta ja tehdä sopeutukset muilla keinoilla. Oikeudenmukaisempia
vaihtoehtoja olisi kyllä ollut, mutta niitä eivät
muut hallituspuolueet halunneet käyttää.
Ratkaisevaa oli hallituksen linjan muutos. Leikkauksia tehdään lähes
900 miljoonalla ja veronkorotuksia vain 700 miljoonalla. Tämä arvovalinta
johti perusturvan ja lapsilisien leikkaamiseen.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Tiaisen epäluottamuslause-ehdotusta.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Heti kehysriihen jälkeen, välittömästi
seuraavina päivinä, käynnistyi hallituspuolueitten
kesken kova kiista siitä, mitä lapsilisien osalta
kehysriihessä päätettiin. Ainoa, minkä kaikki
hallituspuolueitten ministerit ja ryhmien edustajat hyväksyivät,
oli summa, että leikataan 110 miljoonaa, mutta siitä,
mitenkä se tehdään, oli kovasti epäselvyyttä.
Kun tätä keskustelua täällä debatissa
kuuntelin, niin tulin kyllä siihen tulokseen, että sekavuutta
edelleenkin on. Kokoomuksesta vakuutettiin, että oli yksimielinen
päätös, ja sitten vasemmalta puolelta
ja sosialidemokraateista annettiin ymmärtää,
että ei se nyt niin helppoa ollutkaan.
Ja mitä tähän malliin tulee, johon
edellinenkin puhuja viittasi, niin sosialidemokraatit ovat täälläkin
korostaneet sitä, että olisi pitänyt
korottaa ja laittaa verolle, että se olisi ollut parempi.
Totean sen, että lapsilisä ei ole verrattavissa
muihin etuuksiin, ja en kannata kyllä sitä, että lapsilisää ruvetaan
operoimaan verollisena etuutena. Sen periaate on aivan muu kuin
mitä on vaikka toimeentulotuki tai porrastetut asiakasmaksut,
ja sitten, millä tätä tulojen tasausta
pitää tehdä, sehän on tietysti
ensisijaisesti verotus. Eli en missään tapauksessa
kannata sitä, ja jos olen ymmärtänyt
oikein, mitä asiantuntijat ovat laskeneet, esimerkiksi
Kelan asiantuntijat, niin tämä veromalli ei olisi
ollenkaan hyvä.
Eli tämä sekavuus on jatkunut vielä tässäkin keskustelussa,
ja on tuotu esille moneen kertaan — täälläkin
ministeri toi ja myös valtiovarainministeri — että näitä vaikutusarviointeja
vielä tehdään. On aivan oikea kysymys,
eikö näin isossa, periaatteellisessa kysymyksessä vaikutusarvioinnit
olisi pitänyt tehdä ennen päätöstä.
Nyt kun ikään kuin annetaan ymmärtää,
että näitä vaikutusarviointeja vielä tehdään,
niin herää toki kysymys: onko mahdollista, että hallitus
voisi vielä tässä asiassa perääntyä,
tulla järkiinsä ja peruuttaa tämän
leikkauksen?
Täällä on tuotu esille keskustan
puolelta monia vaihtoehtoja, miten tämä asia olisi
ratkaistavissa, ja itsekin sanon niistä pari sanaa:
Ensinnäkin, tämä oppivelvollisuusiän
nostosta luopuminen. Kyllä se vain niin on, hyvät
hallituspuolueitten edustajat, että me uskomme Kuntaliittoon
tässä, mitä he esittävät.
Hehän sanovat, että jos se laitetaan koskemaan
koko ikäluokkaa, niin se tarkoittaa yli 100 miljoonan euron
menoa.
No, sitten on tämä kotihoidon tuen pakkokiintiöinti äidille
ja isälle, josta välikysymyskeskustelu keskustan
ja perussuomalaisten aloitteesta käytiin vuosi sitten syksyllä.
Siitä totean kyllä niin, että me katsomme,
että suomalaiset perheet osaavat edelleenkin itse päättää sen,
kuka siellä kotona pientä lasta hoitaa. Sitä ei
pidä ylhäältä käsin
ohjata, vaan luotetaan suomalaisiin äiteihin ja isiin ja
siihen, että he osaavat tämän tehdä.
Jäljelle jäi siis tästä debattikeskustelusta
tämä tupakkaveron korotus, ja siitähän
jäi käteen se, että kaikista muista eduskuntaryhmistä sille
tuli kannatusta, mutta sosialidemokraatit jättivät
sen avoimeksi ja oikeastaan olivat sitä vastaan. Tässä kannattaa
kyllä toimia niin — jos tästä löytyisi
yhteisymmärrys — että saisimme tämän
lapsilisäleikkauksen sitä kautta poistettua, ja
uskoisin, että suomalaiset perheet kiittäisivät
eduskuntaa.
Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän
lapsilisän periaatteellisuuteen ja siihen, että kun
sitä on silloin 1947 ruvettu maksamaan, niin ei silloin sotien
jälkeen kysytty, mikä on minkäkin perheen
tulotaso. Kaikilla varmasti, suurimmalla osalla suomalaisista perheistä,
oli tiukkaa, mutta silloin, niissäkin oloissa, katsottiin,
että sillä katetaan niitä kustannuksia,
joita jokaiselle perheelle syntyy.
Ja haluan todeta: tässä eduskunnassa — harvoin
tällaisia lauseita sanon, mutta nyt sen sanon — keskusta
ei ole koskaan ollut leikkaamassa lapsilisää,
ja se on muuten iso asia. Myös perussuomalaiset taitaa
olla poikkeus, mutta teillä kaikilla muilla puolueilla
tässä on — ja nyt on tulossa kristillisillekin — tämmöinen
niin sanottu tahra. Eli tässä nähdään,
missä ne perheiden puolustajat kaiken kaikkiaan ovat.
Tätä ei olisi ollut pakko tehdä.
Te teitte, hallitus teki tämän päätöksen.
Varmasti olisi löytynyt ratkaisu rahoittaa tämä 110
miljoonaa euroa toisella tavalla. Tässä oli kysymyksessä arvovalinta,
ja te joudutte tästä kyllä kuulemaan — jos
ette tätä peruuta — koko tämän
vuoden.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätöksistä erityisesti
lapsilisien leikkaukset ovat kuohuttaneet, enkä yhtään
ihmettele, sillä päätös ei ollut
kenellekään helppo. Ei kukaan ota mielellään
rahaa lapsiperheiden taskusta. Maassamme on monia perheitä,
jotka tuntevat nahoissaan, todella nahoissaan, nämä leikkaukset,
eikä se ole oikein, se ei ole mitenkään
hyvä. Myös minä tiedän kokemuksesta, millaista
on huolehtia perheen päivittäisestä toimeentulosta
ja venyttää viimeistäkin penniä, mutta
onneksi tämän lapsilisäpäätöksen
ulkopuolella on yksinhuoltajakorotus eikä tämä koske
myöskään toimeentulotuensaajaperheitä.
Sosialidemokraattien tavoitteena ei ollut juustohöyläleikkaus
lapsilisään. Me haimme kaiken aikaa ratkaisua,
joka olisi sosiaalisesti oikeudenmukainen, joka ottaisi huomioon
myös tulonjakovaikutukset, mutta tämä on
nyt ratkaisu, johon hallitus on päässyt. Ja me
olemme vaatineet, että tarkemmat selvitykset siitä,
miten leikkaus kohdistuu eri tulodesiileittäin eri väestöryhmiin,
täytyy tehdä, ja selvitysten perusteella on syytä vaatia
tarpeellisia korjauksia, mikäli osoittautuu, että jokin
tulonsaajaryhmä joutuu kohtuuttoman taakan alle.
Arvoisa puhemies! Nyt Suomi on tilanteessa, jossa pitää pystyä tekemään
näitä peräänkuulutettuja vaikeitakin
päätöksiä, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme
pysyy pystyssä myös seuraavalle vastuunkantajasukupolvelle.
Siksi hallitus pyrki tekemään ratkaisujaan niin,
että tavallisille perheille ei tulisi liian kovaa taakkaa
kannettavaksi. Me pyrimme takaamaan sen, että taloutemme
pysyy meidän suomalaisten omissa käsissä emmekä antaudu
emmekä ajaudu kansainvälisten luottoluokittajien
armoille. Mikäli me emme tee tarvittavia sopeutustoimia,
luottamus talouspolitiikkaamme menee ja korkotasomme nousee, ja
se jos mikä olisi karhunpalvelus lapsiperheellisille, esimerkiksi
asuntovelallisten arkeen. Satojen eurojen asuntovelkamenojen kasvu
se perheille vasta huono vaihtoehto olisikin, ja täytyy
muistaa, että korkotaso vaikuttaa välittömästi
myös vuokriin, mikä koskisi vuokralla asuvia pienituloisia
perheitä.
Mutta leikkauksien vastapainoksi veroja alennetaan, ja nyt veroale
suunnataan yksinomaan pienituloisille. Perusvähennystä ja
työtulovähennystä kasvatetaan yhteensä 100
miljoonaa euroa, eli pienistä tuloista jää entistä enemmän
käteen. Myös työttömyysturvaan
on tulossa 300 euron suojaosa, ja myös asumislisään
tulee suojaosa, yhteensä 400 euroa, jota ei lasketa tuensaajalle tappioksi,
kun henkilö saa tuloja. Eli nämä suojaosat
yhteen lukien sekä pienituloisten veronkevennykset yhteen
lukien on syytä odottaa, että ehkä jopa
huomattava osa pienituloisille muuta kautta koituvista menoista
voidaan hyvittää. Ja laskelmien mukaan, kun suurituloisten
lapsiperheitten vuositulot vähenevät vajaat 750
euroa, saattaa pienituloinen yksinhuoltaja saada helpotusta arkeensa
mahdollisuuksien mukaan jopa 900 euroa vuositasolla — näin
siis eduskunnan tietopalvelun alustavien laskelmien mukaan.
Lapsiperheiden hyvinvointi rakentuu perheissä ja peruspalveluissa.
Hallitus haluaa suojella erityisesti pienituloisille perheille tärkeitä peruspalveluita:
varhaiskasvatusta, neuvolaa, kouluterveydenhuoltoa, sairaaloita
ja kouluja. Onneksi kuntien valtionosuuksia ei enempäänsä tässä kehyspäätöksessä leikata.
Palveluita pyrimme turvaamaan.
Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla ei ole antaa lahjoitettavaksi
lapsillemme yhtiöitä tai suuria perintöjä,
mutta me voimme kuitenkin antaa heille, lapsillemme ja suomalaisille,
lupauksen siitä, että me kannamme vastuumme myös
vaikeina aikoina ja huolehdimme heistä ja heidän
toimeentulostaan, me huolehdimme tavallisista ihmisistä.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman kärkitavoitteena
on köyhyyden, eriarvoisuuden ja epätasa-arvon
vähentäminen. Kuitenkin hallitus kehysriihessä päätyi tekemään
tasasuuruisen leikkauksen kaikkiin lapsilisiin. Totta on, että Suomen
taloudellinen tilanne vaatii sopeutustoimia, mutta sitä ei
voi ymmärtää, miksi heikoimmassa asemassa
olevat laitetaan maksumiehiksi. Voisi jopa todeta, ettei hallituksella
taida olla hitustakaan inhimillisyyttä tehdessään
näin lyhytnäköisiä päätöksiä,
joilla on negatiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin.
On hyvin tiedossa, että lapsuudessa koetun köyhyyden
seuraukset ovat moninaiset ja köyhyys myös periytyy
sukupolvelta toiselle. Lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset sekä lapsilisiin
jo aiemmin tehty indeksikorotusten jäädyttäminen ovat
lapsiperheiden toimeentuloa heikentäviä toimenpiteitä.
Lisää kylmää kyytiä lapsiperheille
tuo elinkustannusten nousu, kun muun muassa asuminen kallistuu,
työttömyysturva heikkenee ja autoilun kustannukset
nousevat sekä työmatkojen tukemista heikennetään.
Pienten lasten perheillä, etenkin monilapsisilla perheillä,
toimeentulo kiristyy merkittävästi heikentäen
useiden perheiden toimeentuloa vielä entisestään.
Arvoisa puhemies! Edellä mainittujen lisäksi yksinhuoltajaperheissä ollaan
jo nyt vaikeuksissa toimeentulon kanssa. Lapsiperheiden ostovoima
kapenee entisestään näillä toimilla,
hyvinvoinnista nyt puhumattakaan. Hallitus kertoo ylpeänä yhdestä suusta,
että yksinhuoltajakorotuksiin ei kohdistu leikkauksia — unohtivat
ilmeisesti juuri leikanneensa itse lapsilisää,
siis kyllä kohdistuu leikkaus myös yksinhuoltajiin.
Mutta ei, itse korotusosaan ei todella koskettu, ja hyvä niin.
Usein juhlapuheissa sanotaan, että lapsissa ja nuorissa
on tulevaisuus. Tilastokeskuksen tällä viikolla
julkaiseman syntyvyystilaston mukaan Suomessa syntyvyys on laskenut
jo kolmena perättäisenä vuotena. Ensisynnyttäjien
keski-ikä on noussut jo reiluun 28 vuoteen. Nyt naiset
synnyttävät ensimmäistä kertaa
vuotta myöhemmin kuin 2000-luvun alussa. Pääministeri
Katainen totesi muutama viikko takaperin suullisella kyselytunnilla
lapsilisäleikkauksiin liittyen, ettei usko, että yhdessäkään
perheessä vanhemmat suunnittelevat perheenlisäystä 8
euron takia tai jättävät sen tekemättä.
Varmasti näin on, mutta tilastot kuitenkin kertovat syntyvyyden
laskusta. Olisiko syynä Kataisen hallituksen harjoittama perhepolitiikka,
josta puuttuu täysin kokonaiskuva sekä kansalaisten
luottamus?
Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on tehty
monia suorasti ja epäsuorasti lapsiperheitä koskevia,
perheiden taloutta suoraan heikentäviä päätöksiä,
päätöksiä, jotka osaltaan ovat
varmasti vaikuttaneet yleiseen taloudelliseen turvattomuuteen ja
pelkoon omasta pärjäämisestä.
Huoltosuhde ei siis tulevaisuudessakaan näytä näillä toimilla
korjaantuvan. Ei voi millään muotoa sanoa nykyhallituksen
olevan suopea ja sen toimien tukevan perheen perustamista.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! 60-luvun sosiaalipolitiikka -kirjassaan Pekka
Kuusi arvioi lapsilisiä näin: "Lapsilisäjärjestelmästä näyttikin
pian muodostuvan yhteiskuntajärjestyksemme kallisarvoinen
ja koskematon osa, johon ei hallitusherroilla ollut puuttumista."
Tätä jaloa periaatetta keskusta on koko ajan toteuttanut
ollessaan hallitusvastuussa historian saatossa.
Tällä hallituskaudella on jo leikattu kuntien valtionosuuksia,
jäädytetty lapsilisän indeksikorotukset
ja päätetty kotihoidon tuen ja päivähoito-oikeuden
rajaamisesta. Näiden kaikkien lisäksi päätetään
vielä leikata lapsilisistä. On selvää, että näillä kaikilla
ratkaisuilla on merkittävät kielteiset vaikutukset
lasten ja perheiden arkeen, puhumattakaan kaikista muista kustannuserien nostoista,
mitä hallitus toteuttaa, mitä sisältyy muiden
sektoreiden alle.
Hallitus on linjannut, että yksinhuoltajaperheiden
lapsilisää ei leikata, mutta miten käy
sellaisten perheiden, joissa vain toinen vanhemmista käy
töissä? Tämä leikkauspäätös
kurittaa näitäkin perheitä kovalla kädellä.
On arvokasta ja monesti myös arvovalinta, että toinen
vanhemmista hoitaa lapsiaan kotona. Työhön voi
palata aina, mutta lapsuus ei palaa. Näissä perheissä tulotaso
palkan muodossa ei yleensä päätä huimaa. Lapsilisillä on
aidosti vaikutusta juuri näissä perheissä.
Tilastokeskuksen vuonna 2012 keräämän aineiston
mukaan kahden vanhemman perheistä peräti 26 prosenttia
on sellaisia perheitä, joissa vain toinen vanhemmista on
työllinen. Nämä eivät tietenkään
ole yksinhuoltajaperheitä, jotka säästyvät
hallituksen leikkauksilta. Lapsilisiin tehtävä leikkaus
on kohtuuton juuri näille perheille. Lisäksi yhden
tulonsaajan perheiden määrä lisääntyy
jatkuvasti, koska saamme koko ajan kuulla uutisia uusista yt-neuvotteluista
ja irtisanomisista.
On erittäin huolestuttavaa, että hallituksella
ei ole lapsilisien leikkauksen vaikutusarvioita tiedossa. Tämä prosessi
on huonosti johdettu ja sekava. Ylhäällä on
päätetty, mutta alhaalla ei ole tiedetty, mitä seurauksia
tästä syntyy. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että leikkaukset vaikeuttavat pienituloisten asemaa, lisäävät
lapsiköyhyyttä ja toimeentulotukimenoja. Millaisista tulevaisuuden
menoeristä puhutaan, se jää nähtäväksi.
Moni perhe tosin sähköpostin välityksellä on
tiennyt jo kertoa, mitkä vaikutukset heidän perheeseensä on
näillä kaikilla leikkauksilla yhteensä.
Lapsuuteen panostaminen on julkiselle taloudelle erinomainen
investointi. Talousnobelisti James Heckman on todennut lasten ja
perheiden tukeen käytetyn rahan tuovan yhteiskunnalle moninkertaisen
tuoton. Hallitus ei kuitenkaan tätä ole huomioinut.
Lapsilisällä on ollut ja on oma tärkeä merkityksensä lapsiperheitten
köyhyyden lievittämisessä. Huoli lapsiperheitten
tulotasosta ja ennen muuta monilapsisten perheitten köyhyysriskistä johti
siihen, että vuodesta 62 lapsilisää on
maksettu porrastetusti lapsimäärän mukaan.
Lapsilisällä on ennen nähty olevan köyhyydenvähentämistavoitteen
ohella positiivisia väestöpoliittisia vaikutuksia.
Perhekustannusten tasauksen ohella lapsilisäjärjestelmälle
on siis asetettu toissijaisiksi tavoitteiksi köyhyyden
lievittäminen ja syntyvyyden lisääminen.
Lapsilisäleikkauksista puhuttaessa kannattaa pitää mielessä kestävyysvajeen
perussyy: vähenevien lapsilukujen seurauksena syntyneet
pienenevät työikäisten ikäluokat.
Nykyisen lapsen 35—40 työvuotenaan maksamat eläkemaksut ovat
keskimäärin suuruusluokkaa 250 000—300 000
euroa. Viisilapsinen perhe lisää silloin tulevaisuuteen
noin 175—200 henkilötyövuotta ja parantaa
eläkemaksukykyä noin 1,3—1,5 miljoonaa
euroa. Sopii varmaan kysyä, ovatko lapsiperheisiin muita
enemmän kohdistuvat leikkaukset linjassa kestävyysvajeen
kuntoon saamisen kanssa.
Anu Urpalainen /kok:
Arvoisa puhemies! On varmaan hyvä katsoa vähän
laajempaa kokonaisuutta ja muistaa sekin, että tämänkin
vuorokauden aikana velkaannumme taas yli 20 miljoonaa euroa. Siitä syystä olemme
myös näiden ikävien ratkaisuiden edessä.
Toinen asia on se, että kaikkien näiden vuosikymmenien
aikana Suomessa on kuitenkin rakennettu erinomaisen hyvää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Näin tällaisen tilaston, jossa SAK oli laskenut,
minkälainen meidän nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme
on sen osalta, miten lapsiperheitä tuetaan kolmeen ikävuoteen
mennessä. Oli lapsi sitten kotona tai päivähoidossa,
niin kolmeen ikävuoteen mennessä yhteiskunta on
käyttänyt verovarojamme noin 50 000 euron
edestä lapseen, lapsen perheeseen: vähän
yli 50 000, jos olet päivähoidon piirissä,
ja jos olet kotona kotihoidon tuen piirissä, niin vähän
alle 50 000 euroa. Se on aika hyvä osoitus siitä,
millainen hyvinvointiyhteiskunta meillä on.
Taloustilanne kuitenkin vaatii, että on mahdollisimman
monesta paikasta löydettävä säästöjä,
jottemme vahingoittaisi yksittäistä ryhmää tai yksittäisiä palveluja
kohtuuttomasti. Siitä syystä yksi tästä kokonaisuudesta,
niistä 20 leikkauksesta, on juuri tämä lapsilisien
leikkaus. Moni edustaja, puolueesta riippumatta, on puhunut siitä,
että on syytä astua vuosissa hieman taaksepäin
ja tyytyä siihen tasoon, mikä vuonna 2006 tai
2009 meillä oli. Sitähän tämäkin
leikkaus osaltaan on: astumme vuosissa hieman taaksepäin,
kun rahasummaa katsotaan.
No, sitten oli keskustelu siitä, miksi tasaleikkaus,
miksi ei progressiivista. Täällä äsken
edustaja Pekonen vasemmistoliitosta totesi, että Kela on
laskenut, että se olisi kannattavaa. Mutta vastaavasti
Kela kyllä todellakin on selvittänyt, että laittaminen
verolle voisi johtaa isompiin ongelmiin. Työttömien
ja työllisten erilainen verotus on siitä esimerkki,
miten veron suhteellinen merkitys on vastaavasti suurempi pieni-
kuin suurituloisissa ryhmissä. Se ei todellakaan olisi
se oikeudenmukaisin malli, aivan niin kuin hallitus on siihen päätynytkin.
Kun kehyspäätökset annettiin ja kun erityisesti
kristillisdemokraateille — niin kuin kaikille muillekin — tämä päätös
on ollut varmasti äärimmäisen ikävä ja
hyvinkin periaatteellinen, niin Päivi Räsänen,
kristillisdemokraattien puheenjohtaja, totesi, että tämä malli
on juuri se oikeudenmukaisin malli.
Me tiedämme, että leikkauksia on pakko tehdä,
ja siinä mielessä kokonaisuutta on syytä katsoa.
Ei muuta kuin hatunnostoa meidän ministereille heidän
tekemiensä päätösten puolustamiseen
ja jaksamista illan jatkuvaan keskusteluun!
Katja Taimela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus toteuttaa
vastuullista politiikkaa, joka pyrkii parantamaan lapsiperheiden
asemaa monin eri tavoin. Tähän liittyen on tällä vaalikaudella
laitettu toimeen monia eri päätöksiä.
Se, että käsillä on mittava talouskriisi,
on johtanut siihen, että määrärahaleikkauksia
on jouduttu ulottamaan myös lapsilisiin. Kysymys on etuudesta,
jonka merkitys pienituloisille lapsiperheille on suuri, ja leikkauksen vaikutukset
ovat tuntuvia. Tärkeää on huomioida,
että kaikkein pienituloisimmilla lapsilisä muodostaa
jopa 13 prosenttia bruttotuloista.
Toki on myös lastemme kannalta tärkeää,
ettei tämän päivän velkoja siirretä heidän
maksettavakseen. Meidän on yksinkertaisesti vastattava veloistamme
ja tasapainotettava maan talous kestävälle pohjalle.
Tämä ei ole helppo tehtävä.
Jos olisi, velkaantumisvauhti ei olisi 10:tä miljardia euroa
per vuosi.
Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden kannalta kaikkein tärkeintä ovat
kattavat ja laadukkaat julkiset palvelut. Hallitus on lähtenyt
turvaamaan näitä hyvinvointipalveluja uudistuksillaan.
Se, että uudistukset saadaan kunnialla maaliin, onkin erityisen
tärkeätä lapsiperheiden kannalta. Kysymys
on hyvinvointivaltion säilyttämisestä ja
uudistamisesta tulevaisuuden tarpeisiin.
Lapsiperheiden tukeminen eri tavoin on tärkeää,
jotta ongelmia voitaisiin ennalta ehkäistä. Meillä on
tulossa tähän tarpeeseen muun muassa sosiaalihuoltolain
uudistus. Siihen sisältyy lapsiperheiden ennalta ehkäisevän
tuen lisääminen. Perhetyötä on
tulevaisuudessa mahdollista saada esimerkiksi neuvolan kautta, ja
kuntien on järjestettävä kotipalvelua
sitä tarvitseville perheille. Uudistuksessa parannetaan
myös lastensuojelun mahdollisuuksia auttaa perheitä.
Perhekuntoutuksen ja tehostetun perhetyön osuutta myös
tullaan lisäämään.
Arvoisa herra puhemies! Toinen lapsiperheiden kannalta tärkeä asia
on työelämän kehittäminen niin,
että työ- ja perhe-elämä kyetään
yhteensovittamaan joustavasti niin, että perheillä on
yhteistä aikaa. Tämä kysymys on ollut
paljon esillä. Nostaisin esimerkiksi ministeri Ihalaisen
johdolla eteenpäin viedyn toimintaohjelman, jolla on tarkoitus
tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan
parasta vuoteen 2020 mennessä. Hyvinvoiva työntekijä on
yrityksen kilpailukyvyn paras takuumies. Hyvinvoinnin kautta myös työuria
on aidosti mahdollista pidentää. Hyvinvoinnin
kannalta on nimenomaan perhe tärkeä yhteisö.
Ongelmat työelämässä näkyvät
helposti kotona, ja toisinpäin. Samalla tavalla tasapainoinen
perhe-elämä takaa osaltaan ihmisten työkykyä.
Kolmas lapsiperheiden kannalta tärkeä asia
on toimeentulo eli tulonsiirtojen ja etuuksien kokonaisuus. Vaikka
nyt onkin päätetty leikkaus lapsilisiin, on hallitus
aiemmilla päätöksillään
monilla tavoin vahvistanut etenkin pienituloisten lapsiperheiden
asemaa ja toimeentuloa. Lapsilisäleikkaukset on suhteutettava
siihen, että kehyspäätökset
jatkavat hallituksen linjaa, joilla tuloeroja tasataan edelleen.
Hyvätuloisten ja varakkaiden maksuosuutta lisätään
kiristämällä ansiotulojen, pääomatulojen
sekä perintöverojen progressiivista verotusta.
Samalla pienituloisempien verotusta kevennetään
kasvattamalla työtulovähennystä ja perusvähennystä 100
miljoonalla eurolla. Tärkeä yksinhuoltajia koskeva
päätös kehyksissä oli se, että yksinhuoltajalisä jää ennalleen.
Aivan vähäinen merkitys ei ole lapsiperheille
myöskään sillä, että arvonlisäverojen
nosto pystyttiin kehysriihessä torjumaan.
Arvoisa herra puhemies! Tässä kokonaisuudessa
liittyen kehyspäätöksiin tai valtion
velkaantumiseen lapsilisien leikkaaminen on tulovaikutuksiltaan
melko vähäinen juonne, perheille iso juonne. Se
on silti suuri periaatteellinen kysymys, jota ainakin itse olen
pohtinut hyvinkin pitkään ja perusteellisesti.
Omissa silmissäni hallitus on kehyspäätöksiin
kuuluvilla päätöksillään leikata
lapsilisiä ja indeksikorotuksia ylittänyt sellaisia
periaatteellisia rajoja, joita sosialidemokraattisena kansanedustajana
on vaikea hyväksyä. Huonot kompromissit eivät
juuri koskaan palvele puoluettamme, mutta ne kuuluvat vastuulliseen
hallituspolitiikkaan.
Kaikkia kehyspäätösten vaikutuksia
arvioidaan varsinaisten lakimuutosten valmistelun yhteydessä.
Vaikutusarviointiin kuuluu myös lapsivaikutusten arviointi.
Siinä yhteydessä on tärkeää ottaa
huomioon mahdolliset kompensaatiot, joita tästä päätöksestä seuraa.
Kari Rajamäki /sd:
Puhemies! Tässä kokonaisuudessa on jäänyt
vähemmälle tietysti se, mitä ympäristössämme
tapahtuu. Se on nyt kuitattu aika kevyesti täällä opposition,
erityisesti puheenjohtaja Sipilän, taholta tupakkaveroasialla.
Pari päivää sitten keskustan puheenjohtaja esitti,
että asia hoidetaan myymällä Solidium
eli kaikki valtionyhtiöt, tuosta noin vain, pilkkahintaan,
alennusmyynnillä. 1,6 miljardin tulo Solidiumista kahden
vuoden aikana on aivan järjetön osoitus siitä,
että kannattavaa tuotantoa myydään, ja
on hämmästyttävää,
että keskusta ei ole oppinut siitä lannoiteteollisuuden
pilkkahintaan myynnistä norjalaiselle Yaralle, mikä tapahtui edellisen
hallituksen aikana ministereiden Pekkarinen ja Häkämies
toimesta. (Keskustan ryhmästä: Väärää todistusta,
väärää todistusta!)
Tältä osin on tietysti niin, että nyt
toimintaympäristössä on isoja muutoksia,
ja tietysti tässä on markkinavoimille osoittamisen
pohjalta tätä leikataan, leikataan -linjaa,
ja kieltämättä ehkä vähän
syvällisempää pohdintaa kokonaisuudesta olisi
vaadittu. Venäjän talouden vaikutukset bruttokansantuotteeseen
voivat olla jopa prosentin luokkaa näiden leikkausten lisäksi,
ja sitten tietysti EU:n kriisinhallintamekanismista valtiontalouden
kestävyydelle ja hyvinvointivaltion rahoitukselle on myöskin
mahdollista koitua uhkia. Tätä mahdollista palvelualojen
syöksykierrettä ja työttömyyttä lisäävää vaikutusta
on hallituksen kyettävä ennakoimaan, koska olemme varsin
arvaamattomassa tilanteessa globaalisti ja myös Suomen
talouden kannalta.
Se on selvää, että valtiontalouden
vakauttamiseksi oli tehtävä jotain, koska emme
todella kaipaa tänne — EU:n vakaus- ja
kasvusopimuksen mukaisesti — Berlusconin entisiä virkamiehiä tekemään
tämän emmekä tulevan hallituksen budjettivaltaan
kuuluvia valtiontalouden vakauttamistoimia. Tämä on
tietysti syytä myös muistaa: myöskin
talouspoliittisen päätöksenteon pitää olla
omissa käsissä.
Syrjäytymisen konkreettista torjuntaa minusta edustaa
oppivelvollisuusiän nosto, ja oli hyvin tärkeää,
että SDP kykeni pitämään kiinni
periaatteesta, että alvia ei nosteta ruoalle ja lääkkeille,
ja pidän hyvänä myös sitä,
että hallituksessa oli kykyä ja voimaa viedä nyt
vihdoin läpi toimeentulotuen siirto Kelalle. Siinä voi
olla tietysti jopa piilokysyntää ja menojen lisäystä,
mutta se on yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
kannalta oikea ratkaisu.
Mielestäni tässä vaikeassa tilanteessa
pitäisi hallituksen käynnistää kyllä valmistelu
hankalasta asiasta eli sosiaalitukien tarvepainotteisuuden selvittämisestä.
Minä luulen, että sitä tarvitaan niin
lääkkeiden maksukattokeskusteluun, lääkekustannusten
tasaamiseen kuin tässä tapauksessa myöskin
muun muassa lapsilisien koko järjestelmän kehittämiseen
ja moniin muihinkin asioihin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmähän
lähti siitä, että lapsilisien tason nostolla
ja verotuksella olisi kyetty luomaan pienituloisia lapsiperheitä parempituloisten
kustannuksella tukeva järjestelmä, ja SDP:n eduskuntaryhmä edelleen
päätti tämän ratkaisun syntyessä,
että SDP:n tulee neuvotella lapsilisäleikkausten
kohdentamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin. Nimenomaan kannan
tässä huolta myöskin siitä,
mitä Kelan valtuutettuna ja muutoinkin on jouduttu toteamaan,
että vaikka 2012 lapsiköyhyys ja pienituloisuus
Suomessa vähenivät, niin nyt on paitsi työttömyyden
kasvu myös kustannusten kohdentuminen keskituloisiin ja
lapsiperheisiin voimakkaasti lisäämässä paineita
taas jälleen lapsiköyhyyden kasvuun. Tältä osin
on oltava kykyä tämän kriisin sosiaalisten
vaikutusten pehmentämiseen lapsiperheiden arjessa, ja joudutaan
tekemään valintoja, ja niitä minun mielestäni
sosiaaliturvan tarveharkintaisuuden pohjalta pitää tehdä.
Pitäisi pystyä myös EU:n ulkopuolisten
opiskelijoiden maksujärjestelmän toteuttamiseen.
Ei meidän tarvitse Kiinalle enää kehitysapua
antaa tältä puolelta.
Ja tämän Viron-ralli, trukkiralli, on valtiontalouden
ja kansanterveyden täystuho. Siihen on kerta kaikkiaan
nyt pantava toppi ja odotettava vaikka kolme vuotta EU:n tuomioistuimen
päätöksiä, ja keksitään
sitten jotain muuta sen päälle vielä lisää.
Eli tältä osin kiinnitän huomion vaikutusten
arvioinnin tehostamiseen, ja siinä sosiaali- ja
terveysministereitä pitää myös
hallituksessa kuunnella eikä pidä tehdä valtiovarainministeriön
kaavamaisia leikkausratkaisuja, noin pääsääntöisesti.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Ei avata suurempaa keskustelua, mutta yksi vastauspuheenvuoro,
edustaja Tölli.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki, ihmettelen sitä,
että te kokeneena kansanedustajana tarkoituksellisesti
tulkitsette väärin edustaja Sipilän esityksiä Solidiumista
ja valtion omaisuuden myynnistä. Missään
vaiheessa hän ei ole esittänyt, että sitä käytettäisiin
toimintamenoihin, vaan paremmin tuottaviin ja työllistäviin
kasvuyrityksiin, siihen, että valtion tase pannaan tuottamaan.
Siitä on kysymys. Ei ole oikein esittää sellaisia
tulkintoja ja tarkoituksia, mitä ei ole tarkoitettu.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Edustaja Elomaa. Siirrytään puheenvuorolistaan.
(Kari Rajamäki: Vastauspuheenvuoro! Edustaja Tölli
mainitsi nimeni, haluan vastata!) — Haluat, mutta nyt siirrytään
puheenvuoroihin. Ei ole debattiaika. — Edustaja Elomaa.
(Kari Rajamäen välihuuto) — Debatin aika
on ollut. — Edustaja Elomaa.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
ja pidetty puheita. Varmaan puheenvuoroja on ollut kymmeniä,
muutama sata ehkä. Aihe on hyvin hektinen. Se täytyy
sanoa, että en olisi uskonut, että tähän
lapsilisään koskettaisiin. Se on jotenkin sellainen
pyhä ja periaatteellinen asia ja yhdenvertainen jokaiselle suomalaiselle
lapselle. Tämän 8 euron merkitys on pienituloiselle
ihan eri kuin hyvätuloiselle, ja jos lapsia on monta, niin
merkitys kasvaa, joten ne puheet, mitä perussuomalaisetkin
ovat esittäneet, että hallitus ei kuuntele kansaa,
perustuvat pitkälti siihen.
Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkaus on signaali hallituksen
harjoittamasta politiikasta. Tiukan taloustilanteen ja varovaisten
tulevaisuudenodotusten seurauksena on julkisella sektorilla pyrittävä saavuttamaan
säästöjä. Tämä on
selvää, mutta se, mistä säästöt
raavitaan kasaan, jakaa opposition ja hallituksen mielipiteitä.
Perussuomalaisten näkemykset säästötoimenpiteiden kohdentamisesta
ovat vastuullisempia kuin hallituksen. Yksi peruslähtökohdista
on se, että leikataan mieluummin suurituloisilta kuin taloudellisesti
tiukassa asemassa olevilta, kuten esimerkiksi lapsiperheiltä,
työttömiltä tai eläkeläisiltä. Mielestäni
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tulee olla läsnä leikkauksia
suunniteltaessa. Lapsilisien leikkaus kohdistuu perheisiin, joissa
yritetään rakentaa Suomen tulevaisuutta kasvattamalla
kunnon kansalaisia, jotka aikanaan vastaavat tämän
maan pyörimisestä. Sieltä ne tulevaisuuden
veroeurot tulevat, ja huomauttaisin vielä, että uudet
sukupolvet tulevat maksamaan nykyisen ja menneiden hallitusten virheistä,
vallitsevalla politiikalla myös Etelä-Euroopan
kriisimaiden virheistä.
Eriarvoisuus on kasvava ongelma. Sosioekonominen tausta vaikuttaa
väistämättä lasten elämään
ja tulevaisuuteen. Yksi tähän liittyvä konkreettinen
esimerkki on harrastusmahdollisuudet. Liikkumattomuuden ongelmat
ovat tulevaisuudessa se suuri haaste. Tuoreesta valtion liikuntaneuvoston
julkaisusta ilmenee harrastamisen hinnan tuntuva nousu 2000-luvulla.
Liikkuminen edistää niin fyysistä kuin
henkistä hyvinvointia ja vaikuttaa muun muassa oppimiskykyyn.
Näin ollen, jos lapsella ei ole mahdollisuutta harrastaa
liikuntaa, heikkenee yleinen hyvinvointi ja suorituskyky, mikä saattaa
heijastua tulevaisuuden kehitykseen. Lapsilisien väheneminen
saattaa merkitä konkreettisesti monen lapsen harrastusmahdollisuuksien
loppumista, kun ei ole varaa maksaa osallistumismaksuja. Välillä se
on todella siitä kympistä tai kahdestakin kiinni.
Pienellä toimeentuleville euron menetys on suurempi kuin
hyvätuloisille. Leikkaamalla lapsilisiä kasvatetaan
eriarvoisuuden kuilua. Kun kerran on jostakin kohteesta leikattu,
kynnys jatkaa samaa polkua on kerta kerralta pienempi. Hallitus
avasi nyt pelin. Liikkuuko siellä ajatuksia lapsilisien
leikkaamisesta jatkossakin, tai jopa niiden kokonaan lakkauttamisesta?
On muistettava, että lapsilisien leikkaus on vain yksi
hallituksen monista lapsiperheitä rokottavista muutoksista
yhdessä esimerkiksi asuntolainan korkovähennysoikeuden,
työmatkakulujen vähentämisoikeuden ja
perusopetuksen laadun parantamiseksi suunnattujen määrärahojen leikkausten
kanssa. Kestävyysvajeen kiinni kuromiseksi on onnistuttava
kasvattamaan ja kouluttamaan tulevaisuuden maailmassa pärjääviä osaajia.
Tämä tavoite toteutuu tukemalla lapsiperheitä,
etenkin silloin, kun yleinen taloudellinen tilanne on heikko. Apua
tarvitaan silloin, kun on hätä. Hallitus ei ole
lapsilisien leikkauspäätöstä tehdessään
miettinyt perusteellisesti toimenpiteen kauaskantoisia seurauksia.
Mutta kiitos tulee siitä, että ministerit
Huovinen ja Risikko ovat paikan päällä.
Se on kyllä hieno asia. — Kiitos.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kehysriihestä oli tarkoitus saada
konkreettisia ratkaisuehdotuksia maan talouskurimuksen ratkaisuun,
työllisyyden nousuun, yritysten tilanteen parantamiseksi
ja uuden talouskasvun pohjaksi. Sen sijaan saimme painotetusti leikkauslistoja
ja veronkiristysilmoituksia. Kaikkein hätkähdyttävin
uutinen koski juuri lapsilisien leikkausta. Viiteen puolueeseen
kutistunut hallitus aloitti taloustalkoot kaikista helpoimmasta.
Kaava on jo tuttu: kaksi vuotta sitten samaisessa riihessä lapsilisien
indeksikorotukset jäädytettiin ja viime vuonna
pienten lasten kotihoidon tukea leikattiin. Pääministeri
Kataisen kokoomushallituksen kylmyys lapsiperheitä kohtaan
on todellakin aivan historiallisella tasolla.
Hallitusohjelmassa on korostettu lapsivaikutusten arviointia
kaikissa päätöksissä. Tätä omaa kirjaustanne,
hyvä hallitus, ette olisi voineet pahemmin polkea. Tällä vaalikaudella
on tehty suorien leikkausten lisäksi lukuisia muita lapsiperheiden
asemaan vaikuttavia päätöksiä:
arvonlisäveron korotus, kuntien palveluja heikentävät
valtionosuusleikkaukset ja niistä johtuvat veronkorotukset
ovat suoraan pois pienituloisilta ja heikompiosaisilta.
Asumisen kustannukset ja elintarvikkeiden verotus ovat meillä kovia.
Erityisesti yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet ovat jo
ennen näitä päätöksiä olleet
tiukilla.
Arvoisa puhemies! Lapsilisä luotiin 66 vuotta sitten
hyvinvointiyhteiskuntamme kivijalaksi. On surullista, että tämä hallitus
ei kykene siihen, mihin vasta sodista jaloilleen ponnisteleva Suomi
pystyi ja halusi. Lapset ymmärrettiin tulevaisuuden kannattajiksi,
heihin panostaminen investoinniksi — 2010-luvun kokoomushallitus
on toista mieltä. Lapsilisän tarkoitus on olla
universaali tuki, joka ei leimaa ketään. Se on
tulontasaus lapsiperheiden ja lapsettomien välillä koko yhteiskuntaa
varten. Lapsilisäjärjestelmä on osoittautunut
toimivaksi, myös tehtävässään
toimia kannusteena lasten hankkimiseen epävarmoinakin aikoina.
Maan taloutta kuristava kestävyysvaje syntyy pääosin
siitä, että työssä käyviä veronmaksajia
ei ole riittävästi palveluja eniten käyttäviä eli
lapsia ja vanhuksia kohti. On siis järjenvastaista, että otetaan
käyttöön keino, jolla tilannetta huononnetaan
entisestään. Sosiaalisista etuuksista leikkaaminen
hyydyttää hyvinvointivaltiota aina. Suomi tarvitsee
hyvinvoivia lapsia tämän maan rakentajiksi. Hallitus
teki yhden huonoimmista päätöksistään
Suomen tulevaisuuden kannalta.
Arvoisa puhemies! Tulevaisuuteen investointi ei ole vain korulause
vaan ihan oikeasti totta. On fakta, että lapsuus vaikuttaa
merkittävästi koko elämän hyvinvointiin.
Tämä on nähty: sinipunahallitukset leikkasivat
lapsiperheiltä myös 90-luvun lamassa, ja sitä laskua
maksamme sosiaalisina ongelmina edelleen. Ennaltaehkäisyn voimavarat
lasten ja perheiden peruspalveluissa ovat ylikuormitetut, aikaa
ja resursseja on vain tulipalojen sammuttamiseen, eikä ongelmiin
ehditä enää puuttua.
Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys
osoittaa kirkkaasti sen, miten vastakkaisilla linjoilla nyt oppositio
ja hallitus, lähinnä kokoomus, ovat. Lapsilisistä leikkaaminen
on puhtaasti poliittinen arvovalinta. Se olisi voitu välttää,
esimerkiksi perumalla pienten lasten kotihoidon tuen kiintiöimisen
tai oppivelvollisuusiän korottamisen vuodella, mutta hallitus
päätti toisin. Tänään
jo pääsi hyvään keskusteluun
halukkuus tupakkaveron nostamiseen, mutta siitä ei kuitenkaan
sitten tällä kertaa ainakaan mitään
valmista tullut. Hallitus päätti, että lapsiperheet
saavat luvan pärjätä vähemmällä tuella
ja kapeammalla valinnanvapaudella.
Kotihoidon tuen leikkaus yhdessä päivähoito-oikeuden
rajoittamisen kanssa maksaa 135 miljoonaa euroa. Se katetaan nyt
lapsilisistä leikkaamalla. Kotihoidon tuen kiintiöiminen
molemmille vanhemmille ei takaa äideille töitä tai
lapsilisien leikkaukset valtiolle todellista tuloa, mutta perhepolitiikan
ytimeen näissä päätöksissä kajotaan.
Valtio tiukentaa määräysvaltaansa lapsiperheiden
elämässä samalla kun tuki vähenee.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkausta täytyy tarkastella
kokonaisuutena. Se osuu kipeimmin pienituloisiin ja monilapsisiin
perheisiin. Lapsilisien lisäksi hallitus leikkaa nyt muitakin
lapsiperheitä oleellisesti koskettavia kohteita, kuten
esimerkiksi asuntolainan korkovähennysoikeutta ja työmatkakulujen vähennysoikeutta,
kiinteistöveroon tulee muutoksia, ajoneuvo- ja polttoaineveroja
nostetaan, korotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja,
varoja perusopetuksen laadun parantamiseksi leikataan, ja lisäksi
viime vuonna tehtiin kaikkien arvonlisäverokantojen korotus.
Muistutettakoon vielä siitäkin, että lapsilisien
indeksikorotukset peruttiin viime keväänä.
Nyt ei siis ole kyse pelkästään lapsilisän
leikkauksesta vaan siitä, että hallitus jälleen
kerran kurjistaa pienituloisten arkea.
Arvoisa puhemies! On myös erittäin huolestuttavaa,
että lapsiperheköyhyys on kasvanut vuodesta 1995
tähän päivään saakka
jopa kolminkertaiseksi. Suomessa asuu noin 150 000 alaikäistä lasta
suhteellisen köyhyysrajan alapuolella olevissa kotitalouksissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut, että yksi
lapsiperheköyhyyden syistä on sosiaaliturvan ostovoiman
jälkeenjääneisyys. Tähän
kuuluvat esimerkiksi lapsilisät, vanhempainpäiväraha
ja kotihoidon tuki, jotka ovat jääneet ostovoimaltaan
jälkeen yleisestä hintojen ja ansiotulojen noususta.
Köyhyys onkin tänä päivänä vakava riski
lasten ja heidän vanhempiensa mielenterveydelle.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikasta keskusteltaessa tulisi myös
kiinnittää erityistä huomiota syntyvyyteen.
Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys aleni jo kolmatta vuotta peräkkäin.
Vuoden 2013 syntyvyyden mukaan nainen synnyttää keskimäärin
1,75 lasta, ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousi
28,6 ikävuoteen vuonna 2012. Syntyvyys on ollut jo vuodesta
1969 alkaen alle väestön uusiutumistason, joka
on noin 2,1 lasta naista kohden. Eli kyllä tässä nyt
kannattaisi hallituksenkin alkaa harjoittamaan sellaista politiikkaa, jolla
saadaan syntyvyys kasvuun. Valitettava tosiasia on, että jatkuvat
negatiiviset uutiset taloudesta ja työttömyydestä,
kansalaisten huoli työttömäksi joutumisesta
ja ainainen huoli rahan riittämättömyydestä aiheuttavat
ilmapiirin, joka voi vaikuttaa kielteisesti syntyvyyteenkin.
Arvoisa puhemies! Suomen kestävyysvajeen perusta on
vuosikymmeniä jatkuneessa alhaisessa syntyvyydessä,
jota on yritetty korjata veroilla, leikkauksilla ja maahanmuutollakin,
mutta ne eivät ole olleet kestäviä ratkaisuja.
Kestävin ratkaisu on lisätä lasten syntyvyyttä,
mutta se ei toteudu lapsiperheiltä leikkaamalla vaan nimenomaan
perheitä tukemalla. Perhepolitiikan tulisi olla kestävää ja
pitkäjänteistä, sellaista, joka loisi
perheen perustajille luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen, eikä tällaista
kylmää hyvinvointietuisuuksista nipistämistä.
Arvoisa puhemies! Mutta kun tässä nyt kuitenkin
ollaan tilanteessa, jossa säästöjä tarvitaan, heitän
pienenä ajatuksena ilmoille: pitäisikö lapsilisät
perua todella suurituloisilta perheiltä? Tällöin
tämäkin sosiaalietuisuus olisi tätä päivää ja suunnattu
niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä ja
lapsilisien leikkaamisessa ei ole kysymys niinkään
valtiontalouden tasapainottamisesta kuin arvovalinnoista. Itse valtiontalouden
tasapainottamisen suurista kysymyksistä ja suuruusluokastahan
kaikki puolueet ovat täällä kutakuinkin
yksimielisiä. Lapsilisien leikkaamisessa on kysymys arvovalinnasta.
Tästä kertoo myös kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan
puhe tasan kaksi viikkoa sitten tässä salissa,
kun hän sanatarkasti totesi, että leikkaukset tehtiin
juuri lapsiemme tähden. Mitä pahaa lapsemme ovat
tehneet, että heiltä pitää leikata
lapsilisät? En ymmärrä tätä.
Tästä kertovat myös hallituksen poliittiset päätökset.
Kolmen vuoden aikana ne ovat kaikki rokottaneet enemmän
tai vähemmän lapsiperheitä. Täytyy
muistaa, että jokainen säästötoimenpide,
joka on tehty, niin polttoaineverojen nousu, sähköveron
nousu kuin kaikki muutkin leikkaukset, on lapsiperheisiin erityisesti
kohdistunut. Tämän lisäksi hallitus on
jäädyttänyt lapsilisien indeksin. Se
on leikannut tosiasiassa kotihoidon tukea muuttamalla sen sellaiseksi,
etteivät perheet voi aidosti valita sitä vaihtoehtoa.
Kolmanneksi hallitus päätti subjektiivisen päivähoito-oikeuden
rajaamisesta, joka sinänsä on ymmärrettävä, mutta
miten se rajaus tehtiin? Se rajaus tehtiin vain niille perheille,
joihin syntyy lapsi. Siis sellaisilta perheiltä, joissa
toinen vanhemmista on isyys-, äitiys- tai vanhempainrahalla,
rajattiin päivähoito-oikeutta, mutta päivähoito-oikeutta
ei rajattu niiltä, joissa vaikka molemmat vanhemmat ovat
työttömänä kotona. Tämä kertoo
siitä, että halutaan nimenomaan rangaista lapsiperheitä.
Siis näyttää siltä, että pahin
mahdollinen tapahtuma hallituksen arvomaailmassa suomalaiselle perheelle
on se, että perheeseen syntyy lapsi. En voi ymmärtää tällaista
politiikkaa.
Tästä tilanteesta ovat kirjoittaneet monet
asiantuntijat, muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö,
joka omassa blogissaan toteaa, että näillä hallituksen
ratkaisuilla tehdään todella lyhytnäköistä politiikkaa.
On täysin kohtuutonta, että kun kaikki yleiset
säästötoimenpiteet kohdistuvat myös
lapsiperheisiin, niin nyt sitten säästöjen
nimissä otetaan vielä lapsilisistä pois.
Täällä on käyty tänään
debattia, jossa on esitetty keskustan toimesta neljä erilaista
vaihtoehtoa lapsilisien leikkaamiselle. Ja hämmästelen suuresti,
että sosialidemokraateille ei kelpaa tupakkaveron pieni
korottaminen, että mieluummin halutaan ajaa täällä tupakoitsijoitten
asiaa kuin lapsiperheitten asiaa. Tämä kertoo
siitä, että kysymys on arvovalinnasta, ja, arvoisa
puhemies, minä en voi millään ymmärtää tällaista
politiikkaa ja tällaista arvovalintaa, en kerta kaikkiaan
voi ymmärtää.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tänään on
käyty jo pitkä keskustelu tästä lapsilisäleikkauksia
koskevasta välikysymyksestä, hyvä keskustelu,
ja se on tuonut kyllä hyvin esille eri puolueitten arvovalinnat
tähän kysymykseen liittyen.
Herra puhemies! Lapsilisä on historiallinen ja merkittävä asia,
joka vuonna 1947 tähän maahan on luotu. Sitä ovat
monet maat kateellisina katsoneet, että kuinka näin
hieno asia voi olla, ja kun on tänään
tässä keskustelussa tullut erityisesti kokeneiden
kansanedustajakollegoiden edustaja Kerolan ja edustaja Pekkarisen
toimesta hyvin esille se, että tämä on
ollut aina pyhä asia, tähän ei ole haluttu
kajota, eli lapsilisään ei kosketa, aivan kuten
edustaja Kerola sanoi, niin senkin vuoksi on hyvä tätä arvokeskustelua
täällä käydä.
Herra puhemies! Lapsiperheisiin kohdistuu kova rasite silloin,
kun lapset ovat pieniä. On paljon kuluja, tarvitaan rahaa
vaippoihin, tarvitaan ruokaan, vaatteisiin, harrastukset maksavat myöskin,
ja kun kaikki luonnollisesti maksaa, tietysti heikompiosaisilla
perheillä nämä kulut tuntuvat vielä huomattavasti
enemmän. Senkin vuoksi tämä 8 euron leikkaus
lapsilisään on merkittävä siltä osin.
Haluan nostaa tässä keskustelussa esiin erityisesti
sen, kun lapsiperhe asuu maaseudulla: hyvin monet toimenpiteet,
mitä nyt tämän rakennepaketin yhteydessä tuli,
koskettavat nimenomaan tällaisia perheitä. Kun
puhutaan siitä, että työmatkavähennystä leikataan,
polttoaineveroa nostetaan, autoveroa nostetaan, sähköveroa
nostetaan ja niin edelleen, ne ovat kaikki niitä asioita,
jotka lisäävät suunnattomasti kustannuksia. Se
valitettava tosiasia vain on, että se oma auto on siihen
työssä käymiseen ja lasten harrastuksiin
viemiseen siellä maaseudulla välttämätön, eikä välttämättä riitä edes
yksi auto, pitää olla useampi, että pystytään
eri puolille töihin kulkemaan. Ei ole julkista liikennettä,
niin kuin suurissa kaupungeissa on. Eli nämä ovat
niitä asioita, jotka jo kuormittavat, ja sen vuoksi vähintään kohtuullista
olisi nyt hakea tälle lapsilisäasialle vaihtoehto,
mitä nyt mekin olemme keskustassa tuoneet voimakkaasti
esiin.
Herra puhemies! Kotihoidon tuki: Tämä pakkokiintiöintihän,
joka jo tehtiin, rajaa perheiden aitoa valinnanvapautta hyvin paljon,
ja sen lisäksi se lisää kustannuksia.
On väitetty, että oppivelvollisuusiän
nostossa 15 miljoonan euron kustannuslisäyksellä pärjättäisiin,
mutta siinä todelliset kustannukset ovat 108—110
miljoonaa Kuntaliiton arvion mukaan, mutta myös tässä kotihoidon tuessa
puhutaan lähes vastaavista kustannuksista, ja jo tämä perumalla
pystyttäisiin tuomaan vaihtoehto sille, että lapsilisäleikkauksia
ei tarvitsisi tehdä. Nämä ovat kustannuksia,
jotka tulevat kunnille.
Mutta sitten myös tämä oppivelvollisuusikä, johon
jo äsken viittasin: Se on tehoton, se on kallis, se tuo
kustannuksia kuntaan niin ikään, ja hyvin monet
asiantuntijat ovat sanoneet, että siitä ei sitä tarvittavaa
hyötyä ole. Tässä on toinen vaihtoehto,
millä pystyttäisiin tämä korvaamaan.
Mutta, herra puhemies, mielenkiintoisin keskustelu tänään
käytiin kyllä tästä tupakkaverosta,
siitä, että jos tupakkaveroa nostettaisiin se
50 senttiä askilta, noin karkeasti, silläkin pystyttäisiin
lapsilisäleikkaukset korvaamaan. Tähänhän nyt
tuli aika laajaa sitoutumista tässä salissa: kokoomus
sanoi, että tämä on ok, me keskustassa sanoimme,
että tämä on ok, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit,
vasemmistoliitto sanoivat, että tämä on
ok, mutta SDP jopa puolusteli tätä asiaa. Se kyllä kuulosti
hieman omituiselta. Kun kerran vaihtoehtoja on, niin kyllä niihin
pitäisi tarttua. Me olisimme voineet täällä yhdessä tuumin
tehdä nyt historiallisen päätöksen
ja tällä kumota lapsilisäleikkauksen.
Valitettavasti nykymeno on kyllä tällä hallituksella
melko kylmää, erityisesti lapsiperheitä kohtaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut usealla
yhteiskunnan sektorilla. Sillä on ollut karmaiseva vaikutus
kansalaisten hyvinvointiin. Hallituksen avainministerit pääministeri
Kataisesta lähtien ovat pakkaamassa laukkujaan ja suuntaamassa
katseensa kotimaan ulkopuolelle. Monilta aloilta hallitukselle talousoppejaan
jakanut Nallekin on siirtynyt vaivihkaa Ruotsiin.
Samaan aikaan hallitus kohdistaa lapsiperheisiin sellaisia toimia,
jotka ovat pohjoismaisen perhepoliittisen mallin vastaisia. Hallitus
ei ole kyennyt noudattamaan edes omaa hallitusohjelmaansa. Hallituksen
kestämättömän ja lyhytnäköisen
perhepolitiikan kärsijöinä ovat etenkin suomalaiset
lapsiperheet. Hallitusohjelmassa mainitaan: "Perhepolitiikalla lapsille
luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta
tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen
huomioon lapsiperheiden erilaiset tarpeet". Lisäksi hallitus
toteaa: "Lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista
sekä varhaiskasvatuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen
yhteistyötä ja saumattomuutta edistetään".
Lapsilisiä olisi voitu nostaa ja sitten ne olisi voitu
laittaa verolle, jolloin korotukset olisivat kohdistuneet pienituloisille
ja varakkailta olisi saatu verotuloja.
Hyvää hallituksen toiminnassa oli, ettei yksinhuoltajilta
leikattu lapsilisistä.
Monille työttömien lapsiperheiden vanhemmille
osoitettu päivittäinen 3 tunnin työmatkavelvoite,
ellei työtä löydy lähempää,
lisää edelleen lapsiperheiden ahdinkoa ja kaataa
kuntien päivähoitojärjestelmän.
Arvoisa puhemies! Tähän mennessä hallitus on
jättänyt huomioimatta lapsen edun perheen ja työn
yhteensovittamisessa rajoittamalla perheen valinnanvapautta vanhempainvapaan
jakamisessa. Nyt hallitus on leikkaamassa lapsilisää.
Lapsiperheiden köyhyyden kasvaessa hallitus hakee säästöjä lapsista.
Kehitysapuun upotetaan satoja ja taas satoja miljoonia euroja,
mutta siihen tehtävät leikkaukset ovat kovin maltillisia.
Kysyn: edustaako hallitus Suomen kansaa vai esimerkiksi kehitysmaiden
ihmisiä? Näitä ryhmiä ei saisi
asettaa vastakkain, etenkään silloin, jos omat
lapsemme ja lastenlapsemme ovat jäämässä ilman
valtion tukea ja mahdollisuutta viettää onnellinen
ja turvattu lapsuus.
"Pienituloisilla lapsilisä muodostaa jopa 13 prosenttia
bruttotuloista, kun suurituloisten bruttotuloista se on vain 1—2
prosenttia." Näin on todennut Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio Yleisradiossa 29. maaliskuuta.
Tämä on vakava asia ja arvokeskustelun paikka.
Perussuomalaisten, keskustan ja vasenryhmän yhteisen
välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Hanna
Mäntylä totesi, että hallituksen perhepolitiikasta
puuttuu kokonaiskuva. Hallituksen perhepolitiikka on sekametelisoppa,
johon kuuluu kotihoidon tuen kiintiöiminen, päivähoitomaksujen
tuntiperusteisuus sekä joustavan hoitorahan luominen. Tämä katkera
keitto on jättänyt kansan suuhun happaman maun.
Arvoisa puhemies! Väestöliiton mielestä yhteiskunnan
on luotava olosuhteet ja edellytykset, jotka tukevat ihmisten lastenhankintaan
liittyviä toiveita. Asiasta on helppo olla samaa mieltä.
Valitettavasti hallitus näkee asian siten, että lapsilta,
tulevaisuuden yhteiskunnan toivoilta, on mahdollista kitkeä lapsilisätkin
pois jo varhaisessa vaiheessa. Lapsiperheet kärsivät
hallituksen kylmäkiskoisesta perhepolitiikasta, jossa ministerit
perheineen elävät harmoniassa ja lapsiperheet
köyhyydessä. Lapsiperheiden talous on jäänyt
jälkeen kansantalouden kehittymisestä.
Työttömyysaste on korkea ja perhepoliittiset tulonsiirrot
lähes 1990-luvun laman tasolla. Yksinhuoltajaperheet ja
monilapsiset perheet ovat kaikkein ikävimmässä tilanteessa.
Lapsiperheet tarvitsevat hallituksen tukea. Miksi lapsiperheiden
pitää osallistua hallituksen epäonnistumisten
kattamiseen? Miksi lapsiperheet ovat suurin osa Suomi-uudistusta?
Ja miksi nämä toivotalkoot ulotetaan yhteiskuntamme
vähäosaisiin?
Arvoisa puhemies! Lapsilisäjärjestelmän käyttöönotto
on yksi maamme perhepolitiikan tärkeimpiä uudistuksia
myös historiallisesti. Järjestelmää ei
saa romuttaa. Monesta asiasta voimme tinkiä, mutta lastemme
tulevaisuus ei voi olla leikkauslistalla ensimmäisenä ja
vähäarvoisimpana asiana.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys
käsittelee laajasti tekstinsä mukaisesti hallituksen
perhepolitiikkaa, keskeisenä osana toki lapsilisien leikkaamista. Mannerheimin
Lastensuojeluliitto kuvasi hyvin tätä kokonaistilannetta
aiemmassa tiedotteessaan toteamalla, että lapsilisien leikkaus
on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa perheiden toimeentulo tiukentuu
ja palvelut heikentyvät. Eli kaiken kaikkiaan voidaan tältäkin
pohjalta nähdä niin, että lapsilisien
leikkauksissa kysymys ei ole vain jostakin 8 eurosta per lapsi per
kuukausi, vaan kysymys on lukuisten eri toimien yhteissummasta,
jotka heikentävät erilaisten lapsiperheitten elämää.
Lapsilisäleikkauksessa ei kysymys ole myöskään
vain euroista, niin kuin täällä on monta
kertaa jo todettu tämän päivän
aikana, vaan kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta ja arvovalinnasta.
Leikkaamalla lapsilisistä hallitus tietyllä tavalla
viestittää yhteiskunnan tietynlaista, tässä tapauksessa
kielteistä, viestiä lapsiperheitä kohtaan.
Se on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, etenkin
kun vastaava reilun 100 miljoonan euron summa olisi ollut ja on
edelleen otettavissa kivuttomasti ja koottavissa kivuttomasti muualta
ja muuta kautta.
Näitä päätöksiä tehdessä on
todellakin huomioitava kokonaisuus, kaikki se, millä kaikilla
päätöksillä esimerkiksi ostovoima
lapsiperheissä heikkenee ja on heikentynyt. Lapsilisien
reaaliarvohan on alentunut, mitä lapsilisien indeksikorotusten
jäädytys korostaa. Työttömyysturvan
leikkaukset heikentävät monen lapsiperheen tilannetta.
Kotihoidon tuen käyttömahdollisuudet ovat heikentyneet.
Myös lapsiperheisiin kohdistuvat eri verojen korotukset.
Yleensäkin elinkustannusten kasvu vaikeuttaa lapsiperheitten
toimeentulokykyä.
Kaikkien näiden lisäksi erittäin
rajut kuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat omiaan heikentämään
perheitten tarvitsemia palveluja. Armottomimmillaan valtionosuuksien
leikkaus näyttäytyy kunnissa muun muassa silloin,
kun kunnat joutuvat ja ovat joutuneet leikkaamaan ja lomauttamaan
ihmisiä jopa lastensuojelusta. En ymmärräkään
näitä tänä päivänä esitettyjä muutamia
kommentteja siitä, että ikään
kuin lapsilisien leikkauksen vastinpari olisi ollut se, että leikattaisiin
kunnilta. Kyllä tämän hallituskauden aikana
kunnilta on leikattu erittäin rajusti, hallituksen tekemillä päätöksillä lähes
7 miljardia euroa kuntien valtionosuuksia.
Itselleni nämä lapsiperheisiin kohdistuvat
eri toimet, lisättynä vielä lasten päivähoitoon
liittyvillä heikennyksillä ja toisen asteen koulutukseen
kohdistuvilla leikkauksilla, näyttäytyvät
hajanaisena, valitettavasti hajanaisena, perhepolitiikkana. Näyttää myös
siltä, että vaikuttavuusarviointi koko perhepolitiikan
toimivuudesta ei vastaa sitä tarvetta, mikä vaikuttavuusarvioinnille
kuuluisi. Onkin selvää, että kokonaisarviointi leikkausten
vaikutuksista on tehtävä ennen kuin yksittäistä lapsilisäleikkausta
hallituksen päätöksin lähdetään
tekemään.
Arvoisa puhemies! Näillä muutamilla sanoilla
totean vain sen, että en missään tapauksessa hyväksy
hallituksen esitystä lapsilisien leikkaamisesta.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimet lapsiperheiden tilanteen
kurjistamiseksi saivat jatkoa. Kehysriihi teki nimensä mukaisesti
työnsä: se kuivasi, pui, löi ja polki. Saiko
se jyvät talteen, tuliko puidusta riihiviljasta maukasta,
vahvaa ja säilyvää? Ei tullut, permantoon
jäivät riivityt ja leikatut lapsilisät.
Hallitusohjelma lupasi kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja.
Lapsilisien indeksikorotusten jäädyttämiset
vuosille 2013—2015 osoittivat heti hallituskauden alkaessa
kuitenkin päinvastoin. Seuraavaksi koskettiin kotihoidon
tukeen ja äitien työhönpaluuta kannustettiin
jakamalla kotihoidon tuki puoliksi vanhempien kesken. Oikeasti kyseessä oli äitien
väkisinajo epävakaille työmarkkinoille.
Sivulauseessa kyseenalaistettiin myös äidin roolia
kotilieden äärellä sekä syyllistettiin
työssä käyvää isää poissa ja
etäällä olevana.
Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheet osallistuvat sitkeästi
velkaantuneen Suomen pelastustalkoisiin. Lapsilisien jäädytetyt
indeksikorotukset ovat olleet lapsiperheille suuria tulonsiirtojen menetyksiä:
vuonna 2013 noin 38 miljoonaa, vuonna 2014 noin 78 miljoonaa euroa
ja vuonna 2015 noin 118 miljoonaa euroa. Kun otamme huomioon arvioidut
muutokset hintatasossa ja lasten lukumäärässä,
lapsiperheiltä tehdyt leikkaukset näiden kolmen
vuoden aikana ovat yhteensä siis noin 234 miljoonaa euroa.
Nämä luvut ovat sosiaali- ja terveysministeriön
sivuilta.
Valtion taloudellinen tilanne on vakava. Velkaantuminen on saatava
kuriin ja talouskasvun aineksia on etsittävä pontevasti.
Tästä olemme kaikki varmasti samaa mieltä.
Toimia ei kuitenkaan saa tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Monella on muistissa 90-luvun lama. Me nousimme toki kasvuun, mutta
kasvu ei jakaantunut kaikille tasapuolisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen mukaan lapsiperheiden köyhyys kolminkertaistui
vuosien 1995—2007 välillä. Väärillä kasvutoimilla
ja tasapainotuksilla on siis vaarana kostautua terävänä köyhyyspiikkinä myös
tulevina vuosina.
Arvoisa herra puhemies! Lapsilisät ovat jääneet
jälkeen ansiotason ja elinkustannusten kehityksestä noin
20—25 prosenttia. Se on ollut yksi syy lapsiperheiden köyhyyteen.
Lapsilisien jäädytetyt indeksikorotukset ja leikkaukset
lisäävät tätä jälkeenjääneisyyttä entisestään.
Lapsilisien reaaliarvon alentuminen koskettaa kipeimmin pienituloisia
lapsiperheitä. Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa
terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen ja lisää terveyseroja
ja myös sosiaalisen osattomuuden kokemusta.
Lapsilisät auttavat osaltaan pitämään
talouden rattaita pyörimässä, sillä lapsiperheiden
tulot menevät valtaosin kulutukseen. Varhaislapsuuteen
sijoittaminen on kansantaloudellisesti kannattavaa. Lapsiperheiltä tehtyjä säästöjä
on vaikea
perustella. Hallituksen lapsipolitiikkaa ei ole tehty syöttötuoliin
tai pinnasänkyyn päin katsoen. Ehkäpä kyseessä on
harkittu ja johdonmukainen linja lapsiperheitä kohtaan.
Ehkä linjan tarkoituksena on pikkuhiljaa alasajaa tulonsiirto nimeltä lapsilisä.
Arvoisa herra puhemies! Hallituksesta on hehkutettu rakenneuudistuksia
historiallisiksi. Tämä on totta. Historiallisia
niistä tekee se, että hallitus on sitkeästi
lähtenyt lapsiperheitä kurjistavalle tielle. Hallituskauden
alussa lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin.
Sen jälkeen ryhdyttiin halkomaan kotihoidon tukea ja vanhempien käyttöoikeutta
siihen. Ja sokerina pohjalla ovat nyt nämä lapsilisien
leikkaukset. Lapsiperheiltä tehdyt säästöleikkaukset
ovat historiallisia, ja Jyrki Kataisen hallitus kirjoittaa omaa
historiaansa ja siihen hyvin ikävän muiston.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Sanoin jo debatissa, että tämän
lapsilisäleikkauksen oikeudenmukaisuus näkyy siinä,
kuinka paljon täällä on hallituksen edustajia
puolustamassa tätä päätöstä.
Useat heistä tulevat toripuheissa sanomaan, että tämä ei
ollut oikein ja minä en sitä kannattanut. Tietysti
täällä virkansa puolesta on sitten ollut
puolustajia, mutta useimmat toripuheissa pyörtävät
nämä tekonsa, mitä täällä on. Totuus
näkyy siinä, miten he äänestävät.
Toinen asia, mikä osoittaa sen, onko lapsiperheiden
asia omalla kohdalla tärkeä tässä suhteessa
tässä keskustelussa, heijastuu puheenvuoronvarauksista,
mitä katsoin ryhmittäin tuossa debatin aikana,
ja ne kertovat aika karua puhettaan. Ilman ryhmäpuheiden
pitäjiä kokoomuksella oli 5 varausta, demareilla
5 varausta, perussuomalaisilla 16 varausta, keskustalla 12 varausta,
vasemmistoliitolla 1, RKP:llä 0, vihreillä 1,
KD:llä 0 ja vasenryhmällä 1. Tässä ei
siis ollut ryhmäpuheita, ja tämän jälkeen
varmasti on tullut muuta, mutta tämä kertoo omaa
kieltään.
Leikkaus lapsilisistä on arvovalinta. Hallitus pitää tätä arvovalintana,
että tehdään säästöjä, mitä lapset
eivät joutuisi maksamaan. Kuitenkin kehyksissä tehdään
leikkauksia, jotka koituvat todella kalliiksi nimenomaan lapsillemme.
Yksi niistä on perusväylänpitorahoista
leikkaaminen. Tiestömme rapautuu sitä vauhtia,
että sieltä on tulossa todella suuri lasku.
On myös perusteltu, että sosiaaliturvaa on suhteessa
parannettu ja siitä pidetty huolta. Käytännössä hallitus
ajaa lapsiperheet sossun luukulle, ja tästä kokonaisuudesta
hallitus on tekemässä käytännössä tämmöisen
tukiloukun lapsiperheille. Mitenhän tämä oikein
puhuu samaa kieltä sitten näiden hallituksen työllistämistavoitteiden kanssa?
Ei mitenkään.
Vaihtoehtoja on, ja niitä on tivattu, jopa niinkin
rajusti, että melkein säälittää tuo
keskustan höykytys, mitä hallitus on pitänyt.
Mutta sinänsä se on ihan oikein, pitää olla
vaihtoehtoja. Meillä ne on aina esitetty ja kaikki löytyy
kotisivuilta — tulee tässäkin olemaan
oma vaihtoehtomme.
Moni asia tässä kehyksessä on moitittava. Tämä lapsilisän
leikkaus on niistä pahin, koska se on semmoinen arvovaltakysymys.
Vielä pahemman siitä tekee se, että hallitus
vähättelee tuota 8:aa euroa: se on vain 8 euroa
jne. Yksikään tässä salissa
ei koe mitenkään sitä lompakossaan, että se
8 euroa häviää, ei yksikään,
mutta on perheitä, joiden kohdalla se tarkoittaa vaikkapa
viikon ruoka-annoksen vähentämistä. Niin pienistä määristä on
kiinni silloin, kun se euro on tiukassa, ja täällä ei
kuulu vähätellä sitä.
Tästä kaikesta on seurauksena kyllä se,
että ei Suomi ansaitse tämmöistä hallitusta
vaan paljon paremman. Siksi kannatan edustaja Mäntylän
tekemää epäluottamuslausetta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Kivelä, teillä olisi puheenvuoro
täällä tarjolla.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hyvistä tarjouksista ei pidä kieltäytyä, vaan
on tartuttava tilaisuuteen. Carpe diem, sanoo vanha latinankielinen
viisaus.
Valtiolaivamme on törmäyskurssilla, eikä kukaan
vastuullinen tässä talossa kiellä niitä ongelmia,
joita valtiontaloudessa on. Mutta on ikävää, että lapsilisäleikkausta
vähätellään, puhutaan niin paljon
siitä "vain 8 eurosta".
Itselleni suomalaisen köyhyyden kasvot ovat tulleet
siviiliammattini kautta tutuiksi, ja aivan hiljattain lapsiperheköyhyys
sai kasvot, kun eräs ystäväni kertoi,
että hänen lahjakkaan nuorensa urheiluharrastuksesta
piti luopua perheen työttömyydestä aiheutuneen
köyhyyden vuoksi. Köyhyyttä on yhteiskunnassamme
monenlaista. Vanhuusköyhyys on yhtä lailla todellisuutta.
Erittäin huolestuttavia ovat eläkeikäisten
lisääntyneet maksuhäiriömerkinnät.
Totta toki on, että kun eletään taloudellisesti vaikeita
aikoja, jostakin on leikattava, mutta on oppositiolla oikeus esittää kritiikkiä leikkauksien
kohteista. Kun lapsiperheiltä leikataan lapsilisien muodossa,
ei oppositio voi olla tällaiseen reagoimatta, sillä väistämättä nousee
esille, mitkä ovat ja tulisivat olemaan tällaisen
leikkauspäätöksen vaikutukset ja seuraukset.
Hyvin monessa puheenvuorossa on perustellusti kysytty köyhyyden
syvenemisestä. Tämä epäily on
aiheellinen. Jollakin tavalla on osoittanut hallitukselta mielikuvituksen
puutetta, että näin vain mekaanisesti leikataan.
En tiedä, en osaa sanoa, pitäisikö yhteiskunnassa
käydä vakavaa keskustelua siitä, mikä oikeastaan
on lapsilisien rooli. Nehän on nimenomaan alkujaan silloin
1948 perustettu tulonsiirroksi. On uskallettava rohkeasti kysyä,
tarvitsevatko kaikki lapsilisiä. On vauraita lapsiperheitä,
joissa lapsilisät pannaan säästöön,
ja kun nuori aikuistuu ja täyttää 18,
hänellä saattaa olla valmiina rahat vaikkapa auton
ostoon. En tarkoita tällä sitä, että kannattaisin
lapsilisien poistoa varakkailta — ja mihin se raja vedetään
ja niin edelleen. Ne eivät ole helppoja ja yksinkertaisia, mustavalkoisia
kysymyksiä, mutta kyllä näistä on
uskallettava käydä keskustelua. Ja, herra puhemies,
ennen kaikkea on uskallettava keskustella siitä, syveneekö köyhyysproblematiikka
hallituksen ratkaisuiden myötä. Mikäli
näin tapahtuu, on se vääjäämättä tikittävä aikapommi
ja häpeäpilkku yhteiskunnassa.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen totesi keskustelun kuluessa,
että kukaan ei haluaisi leikata lapsilisiä. Minä uskon sen,
että ministerille tämä ei ole ollut helppo
asia, mutta hänet on laitettu toteuttamaan tämä asia.
Toinen ministerin esittämä näkemys
hätkähdytti: hän sanoi, että ei
tämä ole harkitsematon vaan tämä on
harkittu asia. Se tekee tästä asiasta vakavan,
tämä on harkittu arvovalinta. Tämä ei ole
mikään irrallinen asia, vaan tämä on
osa lapsiperheisiin kohdistuvia toimenpiteitä tämän
hallituksen aikana.
Tässä keskustelussa on tullut jo esille kotihoidon
tuen puolittaminen, ja tämä lapsilisien leikkaus
kohdistuu juuri samaan kohderyhmään. Tutkitusti
vaikeimmassa taloudellisessa asemassa yhteiskunnassamme ovat pienellä eläkkeellä elävät
eläkeläiset ja yhden tulonsaajan monilapsiset
perheet. Tämä leikkaus kohdistuu juuri näihin
perheisiin. Pääministeri on useamman kerran todennut
tämän keskustelun kuluessa ja myös kehyskeskustelun
kuluessa, että eihän se ole kuin 8 euroa. Tämä osoittaa
juuri sitä, että ei arvioida kokonaisvaikutusta,
mitä tämä tarkoittaa nimenomaan lapsiperheessä ja
mikä sen kokonaisvaikuttavuus on. Ja kaiken kaikkiaan hallituksen
toimissa tämä vaikutusten arvioinnin puute on
ilmeinen. Näennäisesti säästetään
saraketasolla, mutta sen kustannusvaikutukset ovat kovat.
Arvoisa puhemies! Täällä on jo useita
kertoja todettu, että kun lapsilisäjärjestelmä otettiin käyttöön
vuonna 1948, ei ollut taloudellisesti helppo aika, vaan oli vaikea
aika. Ja juuri silloin oli syntynyt Suomen historian suurin ikäluokka, vuonna
47, noin 110 000 lasta, mikä on melkein kaksinkertainen
määrä siihen nähden, mitä nykyään
syntyneiden ikäluokka on. Ei silloin jaettu ylijäämää,
ei taloudessa sitä ollut, eikä ollut jakovaraa,
vaan haluttiin tukea lapsiperheiden elämässä selviämistä,
jotta myöhemmin olisi jakovaraa. Ja näin pitäisi
sosiaalipolitiikan oikein toimia. Tässä säästetään
nyt kustannusvaikutuksista piittaamatta, tässä nakerretaan
tulevaisuuden pohjaa. Lapsiperheiden hyvinvointi tai pahoinvointi
heijastuu koko yhteiskuntaan, se on tietynlainen kuumemittari. Siksi
hätkähdyttävää on se, että tämä on
harkittu teko.
Tässä keskustelun kuluessa on keskustan toimesta
esitetty useita toimivia vaihtoehtoja, joilla tämä vastaava
säästö valtiontalouteen saataisiin aikaan — ja
nyt tarkoitan säästöllä sitä,
mikä näkyy valtion budjetissa. Ei ole tartuttu.
Tämä oppivelvollisuuden laajentaminen on kustannusvaikutuksiltaan
merkittävä. Ei ole käynyt se, eikä sen
oppivelvollisuuden vaikuttavuutta ole arvioitu sillä tavalla
kuin olisi pitänyt. Ei käy tupakkaveron korottaminen — miksi
ei käy? Eivätkä käy muut vaihtoehdot.
Tämä haluttiin kohdentaa lapsiperheisiin, näin
on pakko sanoa.
Erityisesti minä ihmettelen — täällä on
nyt paikalla kaksi kokoomuksen edustajaa — mikä kokoomuksen
näkemys on tulevaisuudesta. Te monta kertaa olette kehyskeskustelun
kuluessa todenneet sen, että meidän pitää ajatella
lapsiamme ja tulevaisuutta. Tätäkö tämä on?
Te leikkaatte juuri tulevaisuuden perustaa. Nyt olisi syytä perua
tämä leikkaus ja katsoa paremmin tulevaisuuteen,
semminkin kun tässä pohjalla on vielä teidän
valmistelemanne kotihoidon tuen puolittaminen.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa herra puhemies! Oppositio kritisoi hallituksen kehysriihipakettia.
Erityisesti tikun nokkaan on nyt nostettu koko leikkauspaketin sijaan
lapsilisien vähentäminen. Kehysriihen sopimuksen
mukaan lapsilisät pienenevät noin 8 eurolla per
lapsi. Monille lapsiperheille tämä ei ole suuri
ongelma, mutta on monia lapsiperheitä, etenkin monilapsisia
perheitä, joilla lapsilisän pieneneminen ahdistaa
kodin talouden liikkumavaraa entisestään. Tässä mielessä huono
juttu.
Kysytään, onko tämä nyt
hyvä ratkaisu. Voi sanoa, ettei kai kenestäkään
tunnu tällainen leikkaaminen hyvältä,
mutta nyt on pakko tehdä näitä toimia.
Veronkorotusten tietä ei voida enää kulkea.
On väärin, jos keskituloisilla työssä käyvillä suomalaisilla
perheillä on tunne, että toimeentulo riippuu yhteiskunnan
maksamista eduista ja tuista. On siis pakko pienentää valtion menoja.
Kokonaisuudessaan kehysriihen päätökset kaikessa
ikävyydessään ovat kannatettavia, sillä niiden
toteutuessa saamme valtiontalouden tasapainoon. Emme silloin vuonna
2017, kun tasapainon pitäisi olla voimassa, elä velaksi
enää sillä tavoin kuin nyt. Jos emme
toteuta nyt tätä radikaalia säästöohjelmaa,
rapautuu taloutemme perusta siinä määrin,
että on lähes varmaa, että paljon puhuttu
kolmen A:n luottoluokituksemme poistuu historiaan. Mitä tämä sitten
tarkoittaa? Muun muassa sitä, että valtionvelan
korot nousevat, jolloin säästö- ja leikkaustarpeet
kasvavat entisestään, puhumattakaan ennen pitkää tapahtuvan
korkojen nousun vaikutuksista vaikkapa asuntolainojen korkoihin.
Prosentin korotus asuntolainassa voi olla kymmenen kertaa suurempi
vuositasolla kuin nyt puheena oleva lapsilisien nipistys.
Asian ydin on se, että teemme toimenpiteitä, jotta
voimme turvata lapsiperheiden hyvät palvelut, riittävät
tulonsiirrot sekä sovittaa yhteen perheen ja työn
joustavasti. Meidän on pidettävä taloudestamme
huolta ja varmistettava, että kouluttautuminen ja yrittäminen
kantavat ja tuottavat kansalaisille hyvät eväät
elämään. Jokainen suomalainen joutuu
nyt osallistumaan näihin talkoisiin. Tämä on
raskas rasti, joka meidän on hoidettava. Parempi laittaa
talous kuntoon nyt kuin jättää omille
lapsillemme ja lastenlapsillemme vielä suurempi velkataakka
kannettavaksi.
Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli, uskon, että kun
nämä taloustalkoot on hoidettu, Suomi on kaikille
meille entistäkin parempi maa syntyä, kasvaa,
tehdä töitä ja elää.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut kolmen
vuoden taipaleellaan täysin talous- ja työllisyyspolitiikassaan ja
yrittää nyt väärin kohdennetuilla
leikkauksilla sopeuttaa epätoivoisesti valtiontaloutta.
Jokainen kansalainen varmasti ymmärtää,
että Suomen valtio velkaantuu tällä hetkellä hallitsemattomalla
vauhdilla, minkä vuoksi budjettileikkaukset osana velkaantumisen
pysäyttämistä ja talouden tasapainottamista
ovat välttämättömiä.
Kuitenkin näiden menoleikkausten tulisi ensisijaisesti
kohdistua jonnekin aivan muualle kuin suomalaisiin lapsiperheisiin.
Järkeviä leikkauskohteita olisivat suomalaisten
hyvinvoinnin kannalta toissijaiset kohteet, kuten muun muassa kehitysapu,
maahanmuutto, kulttuurimäärärahat tai vaikkapa
keinotekoisesti ylläpidetty kaksikielisyys ja pakkoruotsi.
Oikeudenmukaisia leikkauskohteita löytyy kyllä budjettikirjasta,
jos vain hallituksen tahtotila niiden toteuttamiseen olisi kohdallaan.
Minä näen, että hallituksen tulisi ratkaisuillaan
ajaa ensisijaisesti suomalaisten etua eikä toimia hyväuskoisena
kaikkien maailman asukkaiden sosiaalitoimistona ja suomalaisen kulttuurieliitin
elättäjänä.
Arvoisa puhemies! Kuten oppositiopuolueet yhdessä tänään
puheenvuoroissaan totesivat, lapsilisiin kajoaminen ei ole ensimmäinen
kerta, kun nykyinen hallitus käy harjoittamassaan politiikassa
lapsiperheiden kimppuun. Viime syksynä hallitus päätti
osana rakennepoliittista ohjelmaansa muun muassa puolittaa kotihoidon
tuen vanhempien kesken. Hallituksesta poiketen itse uskon, että kyllä jokainen
suomalainen perhe osaa itse ratkaista, millainen lastenhoitojärjestely
heidän kohdallaan parhaiten toimii ja mikä on kulloisessakin
elämäntilanteessa taloudellisesti järkevintä.
Hallitus kavensikin tällä päätöksellään
törkeästi vanhempien valinnanvapautta sekä lisäsi
kansalaisia ärsyttävää yhteiskunnallista holhousta.
Mitä tähän lapsilisien leikkaamiseen
tulee, se on selvä viesti suomalaisille perheille siitä,
että yhteiskunta ei halua kannustaa kansalaisiamme lasten
hankintaan. Kun muutenkin verojen korotukset ja niiden myötä nousseet
elämisen kustannukset iskevät kipeästi
juuri lapsiperheisiin, tulee tämä leikkaus tekemään
elämisen heidän kohdallaan entistä vaikeammaksi.
Hallitus ei halua panostaa suomalaisiin lapsiperheisiin edes tilanteessa,
jossa väestömme syntyvyys laahaa pohjalukemissa
ja väestö ikääntyy nopeimmin koko
Euroopassa. Kehitys on huolestuttavaa, ja voinkin vain ihmetellä,
eikö hallitus kanna lainkaan huolta maamme väestöllisen
kehityksen tulevaisuudennäkymistä. Ilmeisesti
ei, kun se tekee tällaisia päätöksiä,
joilla entisestään hankaloitetaan lapsiperheiden
asemaa. Hallitus ei uskokaan enää väestöpolitiikassaan
suomalaisiin lapsiin vaan yhä enemmän kehitysmaaperäiseen maahanmuuttoon
väestöpyramidin oikaisemiseksi.
Arvoisa herra puhemies! Perhepolitiikka ja siinä suomalaisten
syntyvyyden edistäminen ja siten Suomen kansan jatkuvuuden
ja olemassaolon turvaaminen olisi asetettava yhdeksi tämän ja
tulevien hallitusten ehdottomista päätavoitteista.
Suomalaisten lapsiperheiden aseman kurjistamisen sijasta päättäjien
tulisi kaikin keinoin panostaa kansamme hyvinvoinnin ja olemassaolon edellytysten
turvaamiseen suomalaisten syntyvyyttä vauhdittamalla.
Arvoisa puhemies! Suomalaisissa lapsissa on kansamme tulevaisuus,
ja tämä tosiasia tulisi myös nykyisen
hallituksemme ymmärtää.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihen leikkauspäätökset
osuvat kaikkein kipeimmin lapsiperheisiin. Lapsilisien leikkaamisen
lisäksi hallitus kiristää lapsiperheiden
taloutta korottamalla eri tavoin asumisen ja liikenteen verotusta
sekä jättämällä ansiotulon
verotuksen ansiotaso- ja inflaatiotarkistukset tekemättä.
Hallituksen ratkaisut heikentävät lapsiperheiden
ostovoimaa ja toimeentuloa. Lisäksi kuntien valtionosuuksiin
tehdyt leikkaukset kohdistuvat perheiden tarvitsemiin palveluihin,
kuten kouluihin ja päiväkoteihin. Vallitsevassa
taloustilanteessa, jossa kansantalous on tavallista enemmän
yksityisen kulutuskehityksen varassa, lapsilisään
kohdistuvat leikkaukset ovat myös kansantalouden näkökulmasta
lyhytnäköisiä.
Lapsilisien merkitys perheiden talouden kannalta on tärkeää etenkin
pienituloisissa ja monilapsisissa perheissä, jotka jo nyt
joutuvat tinkimään arkipäiväisistä asumis-,
ruoka- ja harrastusmenoistaan. Monilapsisissa perheissä lapsilisien
leikkaus merkitsee satojen eurojen menetystä vuodessa.
Lapsilisän tarkoituksena on kompensoida lapsista
perheille seuraavia kustannuksia sekä tasata kustannuksia
lapsiperheiden ja lapsettomien kotitalouksien välillä.
Kuitenkin on muistettava, että lapsilisä kattaa
vain pienen osan lapsesta seuraavista kustannuksista. Yhteiskunnan
osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kompensointiin
on jyrkästi pienentynyt kahden viime vuosikymmenen kuluessa.
Arvoisa puhemies! Lapsilisän reaaliarvo on laskenut
merkittävästi vuodesta 1994, jolloin tuloverotuksen
perhepoliittiset vähennykset poistettiin ja lapsilisän
tasoa korotettiin. Ensimmäisestä lapsesta maksettavan
lapsilisän reaaliarvo on vuodesta 1994 laskenut 20 prosenttia
ja toisesta ja kolmannesta lapsesta maksettavan noin 30 prosenttia.
Lapsilisien reaaliarvo laskee siitäkin syystä,
että hallituksen päätöksen mukaisesti lapsilisien
indeksikorotukset jätetään kokonaan tekemättä vuosina
2013, 2014 ja 2015.
Lapsilisä on perhepoliittinen tuki, joka kuuluu kaikille
lapsiperheille. Lapsilisän maksaminen kaikille lapsiperheille
on käytännössä osoittautunut
hyvin toimivaksi malliksi. Keskituloisten perheiden kannalta lapsilisät
tuovat vastiketta verojen maksamiselle.
Lapsilisien leikkaus on hallitukselta synkkä arvovalinta.
Lapsilisien leikkaus olisi ollut vältettävissä kohdentamalla
säästöt toisin. Jos oppivelvollisuusiän
pidentämisestä ja kotihoidon tuen pakkokiintiöittämisestä luovuttaisiin,
lapsilisistä ei tarvitsisi leikata. Niitä voitaisiin
jopa kasvattaa.
Lapsilisien leikkaaminen on hallituksen vastuutonta perhepolitiikkaa.
Kataisen hallitus maksattaa suomalaisilla lapsiperheillä kyvyttömyytensä tehdä kasvua
ja työllisyyttä parantavia päätöksiä.
Lapsiperheiden hyvinvointi on turvattava. Julkisen talouden tasapainottaminen
on tehtävä muilla keinoin. Hyvinvoivista lapsista
kasvaa aikanaan aikuisia, jotka antavat oman panoksensa yhteiskunnan
rakentamiseen.
Vesa-Matti Saarakkala /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt kehysriihessä arvovalintoja,
jotka iskevät erityisesti lapsiperheiden arkeen ikävällä tavalla.
Hallituksen ratkaisujen kokonaisvaikutukset monien lapsiperheiden
talouteen ovat niin merkittävät, että ne
tulevat ilman muuta näkymään arjessa.
Kaikki lapsiperheet eivät esimerkiksi reissaa kaukomatkoilla
tai hanki esimerkiksi uusia vaatteita muodin vaihtuessa, vaan matkustaminen
paikasta A paikkaan B tapahtuu todellisen tarpeen mukaan ja vaatteet vaihdetaan
uusiin, kun ne ovat kuluneet tai jääneet pieniksi.
Tuntuukin, että näillä toimillaan hallitus
taitaa järjestää aika ison uuden joukon suomalaisia
kirpputorien ja leirintäalueiden uusiksi asiakkaiksi. Kasvupanokset
laitetaan siis kirpputoreihin ja leirintäalueisiin, eli
kaikki sijoittajat ja bisnesvainuiset: nyt uusia toreja ja leirejä perustamaan!
Hallitus leikkaa lapsilisiä, pienentää asuntolainan
korkojen verovähennysoikeutta, nostaa liikennepolttoaineen
hintaa, heikentää pitkänmatkalaisten
työmatkojen verovähennysoikeutta, korottaa monien
ansiotuloverotusta, ja päivähoitomaksutkin nousevat.
Puhutaan satojen eurojen heikennyksistä vuodessa. Veikkaanpa,
että kun ensi kerralla media tekee kyselyjä siitä,
mistä kansalaisten mielestä tulisi säästää jatkossa,
on kehitysapu vielä selkeämpi ykkönen
kuin tähän asti, nyt kun hallitus vielä itsekin
ymmärsi perussuomalaisten painostuksesta jonkin verran
alentaa kehitysapumäärärahoja, jolloin
kysymyksessä siis ei olekaan enää se
sama pyhä lehmä kuin vaalikauden alussa.
Sijoitusasuntojen korkojen verovähennysoikeuteen kokoomus
ja SDP eivät sen sijaan koske, asuntosijoittaminen kun
on kuulemma tulonhankkimista. Nyt siis kaikki suomalaiset: nopeasti
pankista lisää lainaa ja sijoitusasuntoja ostelemaan!
Hallituksen mielestä meillä kaikilla on siihen
mahdollisuus. Näin hallituksen mielestä kannustetaan
ja saadaan aikaan talouskasvua.
Arjen kurjistumisen lisäksi hallitus pahimmillaan välittää nuorille
ja parhaassa hedelmällisyysiässä oleville
aikuisillemme viestin, että lapset ovat taloudellinen taakka
ja riski eivätkä lahja, joita hankitaan ja saadaan.
Näin siitä huolimatta, että jatkuvasti
puhutaan väestörakenteesta ja siitä,
miten tarvitsemme sekä taloudellista että väestöllistä kasvua
ja uudistumista.
Kehitysmaistako sitten muka tilataan tänne Suomeen
sitä taloudellista ja väestöllistä kasvua vapaan
liikkuvuuden ja yhä sairaampia muotoja saavan monikulttuurisuuden
nimissä? Onko hallitus hölmö, vai pitääkö se
suomalaisia hölmöläisinä? Työperätön
maahanmuutto ei ole ratkaisu.
Arvoisa puhemies! Varoitan hallitusta koettelemasta suomalaisten
lapsiperheiden ja nuorten uskoa tulevaisuuteen, ja varoitan koettelemasta sitä luottamusta,
joka meillä nuoren polven suomalaisilla suomalaiseen yhteiskuntaan
on lähtökohtaisesti ollut olemassa. Löysä puhe
vastuunkannosta ja poliittinen pakolaisuus, joka hallitusta seuratessa
näyttää olevan kasvava trendi Suomessa,
saavat ihmisten sapen suorastaan kiehumaan. Olette ylittäneet
periaatteellisesti hyväksyttävissä olevan
rajat, ja jos tässä jotakin hyvää haluaa
nähdä, uskon tästä käynnistyvän
laajemmankin poliittisen muutoksen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Emme enää hyvällä tahdollakaan
voi katsoa teidän vastuunkannoksi mantramaisesti nimittämäänne
touhua suopein mielin, vaan on aika hankkiutua eroon tällaisesta
hallituksesta, joka toimitusministeriön vähäisellä arvovallallaan
tekee tällaista näköalatonta ja näivettävää politiikkaa.
On tullut suomalaisten perusarvojen kunnianpalautuksen aika. Tämä todellisen
toimintakyvyn puutteesta kärsivä hallitus on aika
vapauttaa tehtävistään, ellei se sitten
itse sitä tee.
Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten jalkojen alle tarvitaan
kovaa pohjaa, ja jos se vaatii uusia vaaleja, niin mieluummin ennemmin
kuin myöhemmin, ja vaikka nyt muuta väitetään,
uskon, että hallitus kaatuu kesän aikana ja meillä on edessä ennenaikaiset
vaalit. Emme jää itkemään pääministeri
Kataisen perään, joka yhden iltakaljan jälkeen
seuraavana päivänä veisteli opposition
edustajien muka vaativan uusia vaaleja hänen kuviosta poistumisensa
takia. Uusia vaaleja on vaadittu hallituksen toimintakyvyttömyydestä johtuen,
ja yksi keskeinen toimintakyvyttömyyden merkki on ministereiden
joukkopako vastuusta. Jos Katainen mielii jättää itsestään
hyvän kuvan, kannattaa panna nopeasti sordiino päälle,
etteivät nämä hänen viimeiset
uhoamisensa pääministerinä syöpyisi
suomalaisten mieliin kovin pitkiksi ajoiksi ja jättäisi
pitkäaikaisesta vaikuttajasta huonoa kuvaa.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Lapsilisien leikkaus on väistämättä kipeä ratkaisu,
eikä sitä minunkaan mielestäni sovi vähätellä,
ja on harmi, jos sitä toiset näin ovat vähätelleet.
8 euroa on monelle perheelle iso asia ja monelle monilapsiselle
perheelle vielä paljon isompi, kun perheessä on
monta lasta ja tuo kertaantuu.
Lapsilisiä on Suomessa kehitetty useamman kerran. Kokoomuksen
tullessa hallitukseen vaalikaudella 2007 korotimme keskustan kanssa
yksinhuoltajakorotusta 10 eurolla, ja nämä yksinhuoltajaperheet
silloin todettiin siinä mielessä tärkeiksi,
että niissä on tutkimusten ja tiedon mukaan kaikista
suurin tarve lapsilisän lisätulolle. Yksinhuoltajaperheitä on
noin 20 prosenttia kaikista meidän lapsiperheistämme,
ja näissä perheissä asuu noin 160 000
suomalaista lasta. Sen jälkeen talous Suomessa on mennyt
todella huonoon suuntaan, ja siitä huolimatta vielä vuonna 2010
keskustan ja kokoomuksen ollessa hallituksessa kuitenkin halusimme
ja päätimme, lapsilisät sidotaan indeksiin
eli seuraamaan kustannusten nousua, vaikka talous oli jo erittäinkin
heikossa tilanteessa eivätkä korjausliikkeet olleet riittäviä.
2011 kokoomus uudella hallituspohjalla kuuden puolueen kanssa
sitoutui siihen, että maamme velkaantuminen tulee taittaa.
Tiesimme, että se vaatii kipeitäkin ratkaisuja.
Päätöksiä on tarvittu itse asiassa
paljon tuolloin luultuakin enemmän. Hallitusohjelmassa
sovimme yhteensä 2,5 miljardin euron sopeutuksesta, mutta
se ei lopulta riittänyt mihinkään. 2012
teimme lisää sopeutustoimia, jälleen
keväällä 2013 ja nyt viime viikolla,
vai edellisviikolla, keväällä 2014, jälleen lisää talouden
sopeutustoimia. Nyt päätimme noin 2,3 miljardin
lisäsopeutuksesta, ja näin koko vaalikauden nettosopeutus
nousee jo 6,8 miljardiin. Lisäksi kuntien tehtäviä ja
velvoitteita vähennetään, ja muutamista
muista toimenpiteistä on päätetty, ja
näin koko sopeutus nousee noin 7,2 miljardiin. Nämä nyt
päätetyt sopeutustoimet riittävät
valtiovarainministeriön arvioiden mukaan siihen, että valtionvelan
suhde kokonaistuotantoon kääntyy laskuun vuonna
2016.
Merkittävää on myös se,
että nyt maamme velkaantumisen taittamisen lisäksi
myös menojen kasvu on taitettu. Itse asiassa vuodesta 2004
lähtien vuoteen 2014, eli kymmenen vuoden aikana, valtion
talousarvioesityksen loppusumma on kasvanut noin 46 prosenttia eli
17 miljardilla eurolla. Nyt tämän vuoden, 2014,
talousarvioesityksen loppusumma oli pienempi kuin edeltävän vuoden
talousarvion loppusumma. Edellisen kerran Suomessa kävi
näin 12 vuotta sitten. Tulevalla kehyskaudella menot alenevat
reaalisesti keskimäärin reilulla 1 prosentilla
vuosittain, ja kun mukana ovat kaikki menot, myös velan
korot, niin menotaso alenee reaalisesti keskimäärin
0,5 prosenttia vuosittain.
Arvoisa puhemies! Lapsilisien leikkaus on tässä kokonaisuudessa
kipeä ratkaisu. Tässä keskustelussa on
toki vastustettu kaikkia muitakin tehtyjä säästötoimenpiteitä,
ja ymmärrän sen hyvin — näin
tapahtui myös 90-luvun lamassa. Talous oli silloinkin pakko
laittaa kuntoon, tekemättä ei voinut jättää,
ei nytkään. Jos itse olisin saanut paketin tehdä,
se olisi ollut toisenlainen, ja näin uskon, että monella
muullakin kansanedustajalla, niin vasemmalta, keskeltä kuin
oikealta, jos jokainen olisi voinut yksin tuon kokonaisuuden tehdä,
tai jos jokainen puolue olisi sen voinut yksin tehdä, kokonaisuus
olisi ollut ainakin joiltain osin erilainen, Mutta tätä pakettia,
arvoisa puhemies, pitää tarkastella yksityiskohtien
lisäksi myös kokonaisuutena, mitä halusin
tässä puheenvuorossani esille nostaa. Mutta myös
yksityiskohdat pitää pitää keskustelussa
mukana, ja itse pidän arvokkaana sitä, että näitä keskusteluja
täällä käydään,
ja niitä yksityiskohtia pitää tarkastella
ja arvioida, kun nyt kehysriihen päätökset
viedään valmistelussa eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Itse uskon, että me tästäkin
talouden kriisistä yhdessä selviämme,
ja olen tyytyväinen siihen, että vastuunkantoon
ja talouden tasapainottamiseen on löytynyt tekijöitä, vaikka
se itse asiassa koskettaa suomalaisista ihan jokaista, niin lapsiperheitä kuin
yksin eläviä kuin ikäihmisiä kuin
sairaita kuin terveitäkin. Jokainen on nyt valitettavasti
näissä talkoissa mukana.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kataisen—Urpilaisen hallituksen
kehyspäätökset ovat kokonaisuus. Ne ovat
kokonaisuus, jossa on pyritty ratkomaan sitä, miten tämän
maan asiat ja ennen kaikkea talous saadaan sellaiselle uralle, että meillä on
ylipäätänsä mahdollisuus maksaa
lapsilisiä ja sosiaaliturvaa ja huolehtia palveluista,
jotka ovat ihmisille tärkeitä. Jonkin verran on
häirinnyt niin tiistain kehyslähetekeskustelussa
kuin tänäänkin tässä välikysymyskeskustelussa
lapsilisistä se, että keskustelu meinasi lipsahtaa
siihen, että puhumme jostain aivan muusta kuin itse asiasta.
Puhutaan kokonaisuudesta ja puhutaan siitä, kuinka vaikeaa on.
Sillä, jolla on valta, on myös vastuu, ja joskus
joutuu kantamaan vastuuta siitä, että päätökset
ovat hankalia ja vaikeita.
Kokonaisuus on myös lapsiperheiden arki. Se on kokonaisuus,
niin kuin hallitus välikysymysvastauksessaan puhuu mieluusti
paljosta muustakin kuin tulonsiirroista, ja kokonaisuuteen kuuluu
se, että tällä vaalikaudella on miljardiluokassa
leikattu valtionosuuksia, ja kokonaisuutta on se, että lapsiperheiden
tulevaisuutta pohdittaessa tuon kehyspäätöksenkin
perusteella on pakko ottaa huomioon se, missä tilanteessa
lapsiperheet ylipäätänsä ovat.
Meillä on erittäin paljon pienten ja hieman vanhempien
lasten perheitä, joissa ollaan asuntovelkaisia, käydään
pitkänkin matkan päässä töissä,
kotia pitää vielä kylminä talvina,
joita tässäkin maassa tulee, lämmittää.
Mitä sitten tapahtuu, kun etuudet eivät nouse,
kun indeksit on jäädytetty ja jäädytetään?
Mitä se tarkoittaa, kun samanaikaisesti kuitenkin hinnat
karkaavat? Minulla ei ole valtiovarainministeriön eikä minkään muunkaan
tutkimuslaitoksen tai vastaavan lukuja tässä kerrottavana,
mutta kun siihen yhtälöön, jossa asuminen
on jatkossa kalliimpaa, velaksi ostetun omakotitalon velan lyhentäminen
maksaa enemmän kuin aikaisemmin, työmatka maksaa
enemmän kuin aikaisemmin ja todennäköisesti
siihen joutuu vielä käyttämään
vähän enemmän aikaa, sitten tämä lapsilisien
leikkaus yhdistetään, puhutaan vuositasolla sadoista
euroista, helpostikin tuhannesta eurosta.
Toisekseen, on kyse kokonaisuudesta ja on kyse siitä,
että haetaan asioita, joilla talouden pyörät
saadaan pyörimään. 110 miljoonaa euroa — on
helppo sanoa, että se on vain 8 euroa kuussa per lapsi.
Se on vain 8 euroa kuussa per lapsi, mutta tuo 110 miljoonaa euroa
on lähes kokonaisuudessaan pois ostovoimasta — lähes
kokonaisuudessaan pois ostovoimasta. Pitää olla
hyvän tulotason omaavat isä ja äiti,
tai yksinhuoltajatilanteessa isä tai äiti, jotta
lapsilisä menee tilille, jolla se on säästössä tulevaa
aikaa varten, pitää olla hyvällä tulotasolla
varustettu perhe. Lapsilisät menevät vaatteisiin,
ne menevät harrastuksiin, ne menevät suoraan kulutukseen.
Tätä vastuunkantokeskustelua on hienoa kuunnella
tilanteessa, jossa tämä mittakaava, jossa säästöjä ja
veronkorotuksia on tehty, alkaa olla sitä luokkaa, että helpot
ratkaisut on tehty. On tehty arvovalinta, ja on muuten tehty arvovalinta lapsilisien
osalta toisen kerran tällä vaalikaudella. Ainoana
sosiaaliturvan etuutena ensin jäädytettiin lapsilisien
indeksit. Nyt mentiin tasoon tilanteessa, jossa muuta sosiaaliturvaa
leikattiin indeksien osalta.
Mitkä ovat vaihtoehdot? Haluaako hallitus oikeasti
etsiä vaihtoehtoja? Niitä on tänään
keskustelussa esiin tullut. Me olemme esittäneet niistä vaihtoehdoista
oppivelvollisuusiän korotuksesta luopumisen, me olemme
esittäneet kotihoidon tuen pakkokiintiöinnistä luopumista,
ja jonkun verran kokemusta omaavana sanon: ei tuo tupakkaveron korotus
yhtään huono esitys olisi, jos siitä kompromissi
löytyy, niin että lapsilisiä ei tarvitse
leikata.
Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun yksi
erikoisuus mutta samalla koko vaalikauttakin häirinnyt
asia on, että kukahan loppujen lopuksi kantaa vastuun ja
huolehtii siitä, että tämä esitys
menee maaliin. Keskusta lähtee siitä, että lapsilisiä ei
leikata, mutta on päätetty, että 110 miljoonaa
jostain otetaan. Tässä salissa kun on keskustelua
kuunnellut, niin yksi puolue on ollut sitä mieltä,
että tämä pitää tehdä,
toiset ovat menneet esimerkiksi vaikuttavuusarvioinnin taakse, ja
sitten tehdään mahdollisesti uusia päätöksiä. Odotan
hetkeä, jolloin tämä esitys on eduskunnassa
ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Antaas kattoo, missä mallissa
silloin ollaan. Tänään tuntuu siltä,
että hallituksen rivit ovat peräti hauraat tämän
asian osalta.
Keskustelu päättyi.