Täysistunnon pöytäkirja 4/2013 vp

PTK 4/2013 vp

4. TORSTAINA 7. HELMIKUUTA 2013 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle osuuskuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

  jatkui

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ilman ylisanoja voidaan sanoa, että osuustoiminnallisuus on keskeinen osa paitsi suomalaista taloushistoriaa myös meidän hyvinvointia ja kulttuurihistoriaa. Suomi on osuustoiminnan suurvalta. Kun tuolla Euroopassa liikkuu, niin monissa maissa ei ymmärretä, miten merkittävä rooli osuustoiminnalla on kansallisessa hyvinvoinnissamme. On tietysti myös eräitä maita, entiset SEV-ryhmään kuuluvat maat, joissa osuustoiminnallisuudella historiallisista syistä johtuen on huono kaiku ja uudenlaisessa yhteiskuntajärjestelmässä osuustoiminnallisuus ei ole vielä löytänyt sille luontevasti kuuluvaa paikkaa.

Osuustoiminnallisuus ymmärretään liiketoimintana. Sitä se toki on, mutta se on myös yhteisötaloutta, sosiaalitaloutta, jossa ensisijaisena ajatuksena ei ole voiton maksimointi hinnalla millä hyvänsä. Osuustoiminnallisuus on pitkälti mahdollistanut meidän kansallisen vaurastumisen. Osuustoiminnallisuudessa on meidän kruununjalokivi, kansallisvarallisuus. Voidaan jopa sanoa, että suomalainen rockefelleriläisyys on osuustoiminnallisuudessa, ja mitä enää sinivalkoisesta pääomasta on jäljellä, niin sekin, enemmän tai vähemmän, on osuustoiminnallisuuteen kytköksissä. Jo ennen itsenäisyyttämme tapahtunut osuustoiminnallisuuden läpimurto on mahdollistunut ihmisten omatoimisuuden ja ihmisten keskinäisen yhteistyön kautta.

Mutta näiden ylistyssanojen jälkeen tuntuu oikeastaan hämmästyttävältä, miten huonosti, paikoin, osuustoiminnallisuus tunnetaan. Kävin itse kaupallista koulutusta, kauppaopistoa, 70-luvulla Lahdessa, ja kun erilaisia yritysmuotoja liiketoiminnan, yritystalouden ja oikeusopin opetuksessa käsiteltiin, niin osuustoiminnallisuus korkeintaan mainittiin nimeltä. Ei siihen puututtu sen syvemmin. Yllättävän laajaa on myös tietämättömyys siitä, miten erilaisille elämänalueille osuustoiminnallisuus olisi soveltuva yritystoiminnan muoto.

Arvoisa herra puhemies! Tästä lakiehdotuksesta, johon en luonnollisestikaan ole voinut kuin ylimalkaisesti perehtyä muiden aloituskiireiden vuoksi — tässä on sentään yli 300 sivua — paistaa läpi, kuultaa läpi, tendenssi, että osuustoiminnallisia yrityksiä olisi helpompi muuttaa osakeyhtiöiksi. Jos tällainen tavoitteellisuus on jotenkin itsetarkoituksellista, niin heitetäänkö tässä lapsi pesuveden mukana? Onko osuustoiminnallisuuden tarkoitus kuitenkin toinen kuin osakeyhtiöiden?

Arvoisa herra puhemies! Näen ensiarvoisen tärkeänä, että tämä historiallinen yritysmuoto, yhteisötalouden, sosiaalitalouden muoto, on myös jatkossa vahvassa asemassa yhteiskunnassamme. On nähtävä niin, että osuustoiminnallisuus myös jatkossa on hyvinvointiamme vahvistava instrumentti, jonka tulevaisuuden edellytykset on turvattava. Osuustoiminnallisuudella on myös paljon laajentumispintoja erilaisille elämänalueille siellä, missä voimme yhdessä auttaa toinen toisiamme, yhdessä rakentaa omatoimisesti yhteistä hyvää.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten edustaja Kivelä totesi, Suomi on osuuskuntien suurmaa. Suomi on itse asiassa maailman vahvin osuustoimintamaa, jos osuustoiminnan jäsenmäärät ja liikevaihdot suhteutetaan meidän kansantaloutemme kokoon ja väestön määrään. Osuuskunnissa on jäsenyyksiä yli 4 miljoonaa, ja jos otetaan keskinäiset vakuutusyhtiöt, henki- ja vahinkovakuuttajat mukaan, niin sieltä tulee vielä 3 miljoonaa jäsentä lisää elikkä yli Suomen väkiluvun, 7 miljoonaa.

Tämä lainsäädäntö tulee todellakin tarpeeseen, jos ajattelee, että edellinen osuuskuntia koskeva laki on koko ajan ollut muunnoksia osakeyhtiölaista ja sen soveltamista osuustoiminnan tarpeisiin. On jo vihdoin aika saada osuuskuntia itseään kosketteleva lainsäädäntö, joka lähtee ihan alkukirjoituksia myöten siitä näkökulmasta, eli tulla nykyaikaan tässäkin asiassa. Etenkin on käsitelty sitä, miten tällaisten pienten osuuskuntien perustaminen olisi helpompaa.

Uusosuuskuntia syttyy aika huimaa vauhtia. Esimerkiksi vuonna 2012 niitä perustettiin 218 kappaletta ja kasvua edellisvuoteen oli 7 prosenttia. Uusina tulokkaina ovat esimerkiksi palveluosuuskunnat, ruokaosuuskunnat, erilaiset maaseudun toimintoja ylläpitävät osuuskunnat, jotka kokoavat monenlaisia eri toimintoja yhteen, ja tervehdin näitä kaikkia ilolla.

Se, minkä viestin valiokuntaan haluaisin sanoa, on se, että kannattaa vielä tässäkin vaiheessa, vaikka tämä lainsäädäntö on valmisteltu yhdessä osuustoimijoiden kanssa, kuunnella ihan tavallisia käytännön toimijoita, niin saamme tästä lainsäädännöstä ehkä jopa vieläkin paremman.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta aikuisesta on vähintään yhden osuuskunnan tai keskinäisen vakuuttajan jäsen tai asiakasomistaja. Kymmenen suurimman osuustoimintayrityksen liikevaihto oli keskimäärin 2,7 miljardia euroa. Lisäksi on runsaasti pienempiä, keskenään hyvinkin erilaisia osuuskuntia. Siksi osuuskuntalain kokonaisuudistuksen tavoitteiden toteutumisen pitäisi kiinnostaa meitä kaikkia.

On hyvä, että sirpaleista lainsäädäntöä kootaan yhteen lakiin ja lähellä toisiaan olevia säädäntöjä pyritään yhdenmukaistamaan ja selkeyttämään. On kuitenkin vaarana, että nykyisin yleistynyt keskittämiskehittäminen johtaa ristiriitaisuuksiin, jotka voivat myös vesittää osan sinänsä hyvistä tavoitteista.

Osuuskuntaorganisaatioiden erilaisuuksien lisääntyvä kirjo on valitettavasti joissakin tilanteissa ongelmallinen, kun sama laki koskee yhden henkilön osuuskuntia, vesihuolto-osuuskuntia, yritysten ja/tai osuuskuntien yhteisesti muodostamia osuuskuntia, konserniosuuskuntia, pörssiosuuskuntia jne. Näin eri tasoisten osuuskuntien yhdistäminen samaan lakiin voi muo-dostua lopputuloksiltaan hyvin ristiriitaiseksi. Osuuskuntien monimuotoisuutta tulee lisäämään myös se, että monissa uuden lain kohdissa on poikkeamismahdollisuuksia lisäävä lause, esimerkiksi "jollei säännöissä toisin määrätä" tai "jollei perussopimuksessa ole toisin määrätty" tai "jollei toisin päätetä".

Lain perusteluissa on mainittu, että pienten osuuskuntien asemaan on uudistuksessa kiinnitetty erityistä huomiota ja ehdotuksella pyritään lisäämään osuuskuntamuodon käyttökelpoisuutta uusosuustoiminnassa. Jos tavoitteena on lisä-tä osuuskuntamuotoista yrittämistä ja madaltaa kynnystä osuustoimintayrityksen perustamiseen, niin pienten osuuskuntien näkökulmasta tavoite ja toteutus ovat ristiriidassa keskenään. Jos uuden lain sallima yksi henkilö, tavallinen mattimeikäläinen, harkitsee osuuskunnan perustamista, niin jo 100-sivuisen lain lukeminen voi aiheuttaa rimakauhun, joka voi käytännössä estää osuuskunnan omatoimisen perustamisen ainakin ilman ammattilaisen apua. Laaja kokonaisuus sisältää paljon sellaista, jota pieni osuuskunta ei käytännössä tarvitse. Tällaisia ovat muun muassa optio-oikeus, suunnattu osuus- ja osakeanti, konserniosuuskunta, pörssiosuuskunta, vastikkeeton sijoitus, konsernisuhde, merkintähinta, osakepääoma, vapaan oman pääoman rahasto, arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto, vararahasto, SVOP-rahasto, uudelleenarvostusrahasto, hallintoneuvosto, edustajisto jne.

Yksi huomioitava seikka on myös se, että osuuskunnan ja osakeyhtiön ero jää varsin vähäiseksi erityisesti perusteluissa mainitun sopimusvapauden ja tahdonvaltaisuuden lisäämisen myötä. Osa lausunnonantajista, mukaan lukien pääosa lausunnon antaneista osuuskunnista, vastusti tai piti ongelmallisena sitä, että nykyisestä täydentävästä oman pääoman rahoitusmuodosta, sijoitusosuuksista ja sijoitusosuuspääomasta käytetyt ilmaukset muutettaisiin osakeyhtiölakia vastaavasti osuuskunnan osakkeiksi ja osakepääomaksi. Näiden lausunnonantajien mukaan rahoitusmuodosta käytettävien ilmausten muuttaminen hämärtäisi osuuskunta- ja osakeyhtiömuotojen välisen eron. Ja näin varmaan onkin.

Arvoisa herra puhemies! Huomionarvoista on myös se, että laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista jää edelleen erillisenä lakina voimaan. Samasta syystä ja edellisten perustelujen perusteella hallituksen esityksen mukainen laki olisi voitu jakaa esimerkiksi kahteen erilliseen osuuskuntalakiin. Niistä toinen olisi koskenut suuria konserni- ja pörssiosuuskuntia ja toinen pieniä henkilöjäsenistä muodostuvia osuuskuntia, joiden hallintoon ei kuulu hallintoneuvostoa ja edustajistoa. Tuollainen jako olisi mahdollista toteuttaa myös lain sisäistä rakennetta muuttamalla.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä paksussa kirjassa, joka on osuuskuntalain uudistaminen, on paljon hyvää ja kannatettavaa. On hyvä, että Suomessa, jossa on paljon osuuskuntia, niin kuin tässä keskustelussa on tullut esille, edelleen vahvistetaan sitä, että tällaisia pieniä osuuskuntia syntyisi lisää.

Kuitenkin kannattaa muistaa se, että yhtenä tärkeänä osana tässä lainsäädäntötyössä on se, että vaikka osuuskuntia on Suomessa suhteellisesti paljon moneen muuhun maahan verrattuna, niin niitä on kuitenkin selvästi vähemmän kuin osakeyhtiöitä. Näille osuuskunnille on ollut varsin vaikeaa löytää esimerkiksi apua taloushallintokysymyksissä ja tämäntyyppisissä, ja nyt kun lainsäädäntöä voidaan yhtenäistää, niin toivottavasti kirjanpitoapua, tilintarkastaja-apua, asianajaja-apua ja tämäntyyppistä löytyy myös näille osuuskuntamallilla toimiville toimijoille.

Pidän sitä myös myönteisenä, että osuuskuntien perustamista helpotetaan. Se on erittäin toimiva ja hyvä malli silloin, kun esimerkiksi yksi, kaksi, kolme henkilöä lähtee perustamaan osuuskuntaa taikka jossain yksittäisessä kylässä päätetään lähteä tekemään vaikkapa käsityökauppaa taikka lähiruokakauppaa tai jotain muuta. Silloin se toimii hyvin. Näinhän aikanaan 1900-luvun alussa syntyivät osuuskaupat. Näitä osuuskauppojahan oli siihen aikaan kunnissa useita, ja se syntyi tietyllä tavalla, jos oikein olen ymmärtänyt, tietynlaiseksi yhteishankintarenkaaksi taikka sentyyppiseksi malliksi, jossa oltiin yhdessä omistajina kaupassa ja sinne yksi talo sitten toi tiettyjä tuotteita ja toinen talo toisia, ja näin se sitten toimi.

Yksi asia tässä kuitenkin mietityttää, ja tämä oikeastaan menee lähelle tuota tänään illalla myöhemmin keskustelussa olevaa kaupan keskittymistä. Siihen ehkä olisi ollut mahdollista tässäkin lainsäädännössä jollain tavalla puuttua. Eli tämä sama laki on ymmärtääkseni voimassa silloin, kun tulevaisuudessa jopa yksi tai sitten tuollaiset kaksi kolme henkilöä, vaikkapa käsityöläiset, perustavat osuuskunnan, sama laki kuin sitten esimerkiksi yli 100 huoltoaseman ketjulla, ja tästä syntyy tietyllä tavalla minun mielestäni meidän kilpailuakin vääristävä tekijä.

Meillä tällä hetkellä toimii S-ryhmä, jolla on tappiollisiakin kauppoja saman hallinnon alla, ja minun mielestäni se olisi ollut yksi hyvä, toimiva tapa puuttua tähän kaupankin keskittymiseen ja epäterveeseen kilpailuun. Olen ehdottanut, että tappiollisten kauppojen toiminta pitäisi kieltää kilpailua säätelemällä. Ajatusten taustalla on Yhdysvaltojen kilpailulainsäädäntö, jonka mukaan kauppaketjun jokaisen yksikön pitää olla itsessään kannattava. Näin estetään se, että kannattava kauppaketju harjoittaisi niin sanottua tappopolitiikkaa kilpailijoitaan kohtaan. Näin tässä valitettavasti on käynyt, kun ne jokaisen kylän osuuskaupat ovat yhtyneet ja on syntynyt ylimaakunnallisia, erittäin suurilla alueilla toimivia yhteisiä S-ryhmän keskittymiä.

S-ryhmä kertoi esimerkiksi vuoden 2010 tuloksessaan ABC-ketjun olleen tappiollinen. Mikä sillä oli tällaisen toiminnan tavoitteena? S-ryhmä on investoinut valtavasti ABC-ketjuun, johon kuuluu Suomessa tietojeni mukaan reilusti yli 100 liikennemyymälää ja noin 300, viime vuoden alkupuolella ainakin 280, automaattipistettä. Ketju on kasvanut noin 15 vuodessa maan johtavaksi huoltoasemaverkostoksi. Tästä laajentumisesta on muistomerkkinä teiden varsilla tyhjillään seisovat yrittäjävetoiset Kesoilit ja muut huoltoasemat. Voi silloin kysyä hyvin, onko tämä osuuskuntalaki toiminut oikealla tavalla, ja minun mielestäni ei ole.

Jos osuuskuntalaissa on tavoitteena se, että tuotto tulee joko jakaa näille omistajille, ovat ne bonuksia tai plussapisteitä, minä se sitten jaetaan siellä, tai sitten pitää investoida tai pitää laskea hintaa, niin viime vuosina joka kerta on tällainen ylisuureksi kasvanut osuuskunta valinnut käyttökohteeksi investoinnit, minun mielestäni ylisuuret investoinnit, ja aggressiivisen kilpailun. Eli on menty erittäin kovalla voimalla sellaisille alueille, missä on ollut pieni kauppa, yrittäjävetoinen kauppa, ja siellä hinnat on laskettu hetkeksi alas, kauppa on ollut tappiollinen. Mitä tapahtuu yrittäjävetoiselle kaupalle? Se loppuu, ja sen jälkeen hinnat nousevat ylös. Tällaisia esimerkkejä Suomesta löytyy useita, ja minun mielestäni tähän pitäisi jollain tavalla puuttua. Mutta se on hyvää tässä lainsäädännön uudistuksessa, että tämä nyt helpottaa näiden pienien ja minun mielestäni aitojen osuuskuntien perustamista, joille Suomessa on runsaasti tilaa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Osuustoiminta on kiistatta yksi niitä talouden ja Suomen hyvinvoinnin kulmakiviä ollut jo yli sadan vuoden ajan. Ilman osuustoiminnallista yhteistä yrittämistä, yhteistä liiketoimintaa tämä yhteiskunta ei olisi kehittynyt tähän mittaansa, missä se tällä hetkellä on. Siksi osuustoiminnan toimintaedellytyksiä pitää vaalia myöskin jatkossa niin, että sillä on tilaa toimia.

Toinen asia: Sille pitää olla ymmärrystä myös viranomaisten keskuudessa niin, että ymmärretään osuustoiminnan pohjimmainen tarkoitus, joka on tuottaa taloudellista hyötyä osakkailleen. Osuustoiminta on myöskin yritysmalli, joka ei hae joka neljännesvuosi sitä maksimaalista tuottoa, vaan se on kärsivällinen, se on pitkäjänteiseen liiketoimintaan tähtäävä toiminnan muoto, jossa katse on vuosien, jopa vuosikymmenien päässä. Tällä on myöskin erittäin suuri merkitys ja vaikutus siihen, millä tavoin suomalaista omistajuutta, suomalaista liiketoimintaa, suomalaisia työpaikkoja ja yrittäjyyttä edistetään. Siksi myös viranomaisten tässä maassa — ja nyt viittaan vaikkapa kilpailuviranomaiseen — pitää ymmärtää osuustoiminnan toimintamalli.

Tässä edellä edustaja Heinonen luetteli joitakin epäkohtia, joita osuustoimintaan liittyy. Varmasti näinkin tietysti on, kun osuuskunnat ovat kasvaneet merkittävään mittaansa, mutta se, että erotetaan osuuskunnassa, samassa osuuskunnassa, toimintoja niin, että kaikkien pitää olla kannattavia — kuitenkin osuustoiminnan tarkoitusperä on se, että se kokonaisuus tuottaa sen hyödyn sille osakkaalle, ja näinhän koko osuustoimintaperiaate toimii. Tämä pitää ymmärtää. Se ei ole sama asia kuin pörssiyhtiö tai osakeyhtiö, vaan se on osuuskunta.

Puhemies! Ihan lopuksi: Kun osuustoimintaa kehitetään, sillä pitää olla mahdollisuus myöskin Mankala-periaatteella toimivalle sähköntuotannolle, mikä on ollut nyt useiden suomalaisten hampaissa ja Euroopassa myöskin. Se on ollut myös menestystarina. Se on käänteinen osuustoimintajärjestelmä, mutta se on tuottanut myöskin erinomaista hyvää tälle yhteiskunnalle.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti. Edustaja Heinosenkin esiin nostamia asioita on syytä pohtia. Totta kai näitä pohtii myös osuuskuntien hallinto koulutuksissaan, sitä, että taloudellinen hyöty menisi nimenomaan jäsenille eikä esimerkiksi S-ketjussa ylisuuriin investointeihin kotimaahan ja ulkomaille.

Mutta se, minkä takia pyysin puheenvuoron: pyysin sen sen takia, että toivoisin, että pohdittaisiin vielä yhtä osuuskuntaa, joka saattaa koitua suomalaisille harmiksi, nimittäin pakkoliittyminen vesiosuuskuntiin. Minusta on väärin, jos ihmisiä pakotetaan liittymään johonkin, mihin liittymisestä ei ole mitään hyötyä heille. Saattaa olla henkilö, joka on tehnyt panospuhdistamon ja joutuu maksamaan pakkoliittymisestä osuuskuntaan 5 000 euroa, 8 000 euroa tai pahimmillaan jopa 50 000 euroa. Eli tämäntyyppinen pakkoliittyminen tulisi estää.

Vielä toinen asia, jonka haluan teidän kanssanne jakaa, on tietysti naisnäkökulma, Hedvig Gebhardin ajatus siitä, mitä osuuskunta-aate on. Hän on sanonut 1910: "Miten suuria ovatkaan yhteenliittymisen tuottamat taloudelliset tulokset, ne eivät kumminkaan yksinään riitä antamaan osuustoiminnalle sen elinvoimaa. Ei, se seikka on se, että osuustoiminta taloudellisen tarkoitusperänsä ohella myös tahtoo saada ihmiset paremmiksi ja onnellisemmiksi, korottaa heitä siveellisesti ja yhteiskunnallisesti." Eli siis suomeksi sanottuna kantaa sitä yhteiskuntavastuuta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! S-ryhmä on Suomen suurin päivittäistavarakauppa, ja kyllä se lähtökohta tuossa osuuskauppaideologiassa on minun mielestäni hyvin selkeä. Voittojen tulisi hyödyttää asiakasomistajia, mutta me tiedämme hyvin sen, millä tavalla tällä hetkellä minun mielestäni aika lailla ylisuureksi toiminut S-ryhmä toimii. Se investoi erittäin kovalla vauhdilla muun muassa Venäjälle ja Baltian maihin. Pietariin avattiin hetki sitten tietääkseni jo kahdeksas Prisma, minkä lisäksi investointeja on tehty runsaasti Baltian maihin, ja kyllä silloin voi kysyä, noudatetaanko siinä enää tätä osuuskauppalainsäädännönkään henkeä. Nythän suuri osa voitoista tehdään Suomessa ja ne menevät sitten rajojen ulkopuolelle investointeihin, esimerkiksi Venäjälle. Tämä on minun mielestäni semmoinen paikka, että kyllä tätä pitää vakavasti pohtia, toimitaanko enää silloin edes tämän perusideologian mukaisesti, vai onko syytä silloin pohtia, mitkä ovat ne pelisäännöt, joilla lähdetään toimimaan tällaisilla markkinoilla.

Keskustelu päättyi.