Täysistunnon pöytäkirja 4/2013 vp

PTK 4/2013 vp

4. TORSTAINA 7. HELMIKUUTA 2013 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maantielain 5 ja 42 §:n muuttamisesta

 

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Jokainen teistä varmaan muistaa vuoden 2012 joulukuun erittäin voimakkaat talvimyrskyt, jotka aiheuttivat valtavan laajoja ja pitkiä sähkökatkoksia erityisesti haja-asutusalueilla ja maaseutujen taajamissa. Tämän jälkeen onneksemme työ- ja elinkeinoministeriö asetti hyvin laajan ja aktiivisen työryhmän laatimaan tarvittavat toimenpide-ehdotukset sähkönjakelun toimintavarmuuden parantamiseksi. Viime vuoden maaliskuussa julkaistuissa ehdotuksissa keskeisessä roolissa oli maakaapeloinnin edistäminen, jota varten nyt tämä lainsäädäntö sitten meiltä liikenne- ja viestintäministeriöstä tänne eduskuntaan on tullut.

Jos mietittäisiin arviot siitä alkuperäisestä kuviosta, Energiamarkkinaviraston esittämät arviot ja pohdinta siitä, mitä keski- ja pienjänniteverkkojen maakaapelointiasteen nostaminen 60—80 prosenttiin maksaisi tässä maassa, niin hintahaarukka on 5—6,7 miljardia euroa. Jokainen meistä ymmärtää, että ne ovat sellaisia summia, että kaiken kattavasti veronmaksajille ja sähkönkuluttajille tulisi keskimäärin 4—9 prosentin korotukset kokonaissähkölaskuun 10 vuoden aikana.

Maakaapeloinnin kustannukset vaihtelevat kuitenkin huomattavasti maasto-olosuhteiden mukaan, mutta maakaapelin sijoittaminen maantien varteen on keskimäärin noin 30 prosenttia edullisempaa kuin sen sijoittaminen muualle. Elikkä käytännöllisesti katsoen kokonaiskustannus tästä 5—6,7 miljardista saadaan tällä maanteiden varteen kaapeloinnilla laskemaan reilulla 30 prosentilla, ja se on todella iso summa koko meidän yhteiskunnalle mutta myös sähkön käyttäjille, kuluttajille.

Tien suunnitteluvaiheessa olisi jatkossa tarkoitus nykyistä paremmin ottaa huomioon sähkö- ja viestintäjohtojen sijoitustarpeet, elikkä tässä on tehty hyvin vahvaa yhteistyötä liikenne- ja viestintäministeriössä sekä viestintäpolitiikan että liikennepolitiikan osastoilla ja eritoten Liikennevirastossa.

Yhteisesti on päädytty siihen ratkaisuun, että pidemmän aikavälin toimenpiteinä sovittiin, että sähköyhtiöt edellytetään laatimaan vastuualueillaan suunnitelmat kaapelireiteiksi ja suunnitelmissa otetaan huomioon kriittiset matkaviestinverkon tukiasemat ja lisäksi edellytetään, että sähköyhtiöt ja teleyritykset sovittavat paremmin yhteen reittisuunnitelmansa kustannusten säästämiseksi. Elikkä jatkossa meidän tulee entistä vähemmän nähdä sitä työtä, että ensin vetävät teleyritykset, sen jälkeen vetää joku muu, vaan kaikki nämä hankkeet ovat siinä yhteistyössä ja prosessit koordinoidaan ja säästetään yhteisiä euroja järkevällä toiminnalla. Samalla vähennetään myös tieliikenteen toimintaa häiritseviä ja hankaloittavia kaivauksia tiealueilla.

Maantielakia sovittiin tässä yhteistyössä muutettavan niin, että kaapelien sijoitustarpeet voidaan paremmin ottaa huomioon sekä vanhojen että uusien teiden osalta. Tässä lakiehdotuksessa maantien tiealueen muodostavaa aluetta laajennettaisiin niin, että siihen kuuluisivat myös tiehen välittömästi liittyvät alueet, jotka uuden tien tekemisen tai tien parantamisen yhteydessä tarvitaan yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myrskyt ovat riepotelleet maatamme viime vuosina poikkeuksellisen rajusti, ja riskinä on, että säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät myös tulevaisuudessa. Myrskyt aiheuttavat puiden kaatumisia sähkölinjojen päälle ja aivan liian pitkiä sähkökatkoksia. Näistä sähkö- ja energiakatkoksista kärsivät erityisesti asukkaat haja-asutusalueilla, missä on paljon maatiloja ja yritystoimintaa. He tarvitsevat koko ajan sähkö- ja tietoliikenneyhteyksiä pystyäkseen normaaliin ammatinharjoittamiseen ja asumiseen.

Myrskyjen ja niistä aiheutuneiden ongelmien vuoksi tarvitaan lisääntyvää maakaapelointia, jonne sähkö- ja tietoliikennelinjat siirretään. Kaapelien ja johtojen teiden varsille siirtämisen helpottamista varten tarvitaan lainsäädäntöä, jota tällä hallituksen esityksellä ollaan tekemässä.

Maakaapelointi on ilmakaapelointia kalliimpaa, mutta toimintavarmuuden takia uudet linjat tulisi rakentaa ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhat siirtää pääsääntöisesti maahan. Kuten ministeri Kyllönen äsken kertoi, maakaapelin sijoittaminen maantien varteen on arviolta noin 30 prosenttia edullisempaa kuin sen sijoittaminen muualle maastoon.

Siksi hallituksen esitys on kannatettava, sillä tiet vievät suoraan asumusten ja niiden rakennusten luo, joissa sähköä ja energiaa tarvitaan. Sekä teknisesti että maanomistajien kannalta on järkevintä, että uusien maakaapelointien vetäminen tapahtuu tieverkkoa ja sen lähipiiriä mahdollisimman paljon hyväksi käyttäen. Myös haja-asutusalueilla ja maaseudulla on turvattava sähkön ja energian saanti kaikissa sääolosuhteissa.

Mutta sitten haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä seuraavaa: Tässä asian valmistelun yhteydessä on tullut eräissä lausunnoissa esille, että on tarvetta edistää jatkossa johtojen ja kaapeleiden sijoittajien yhteistoimintaa. Se on todella tärkeää. Miten tätä konkreettisesti aiotaan tehdä?

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää hallitusta, että se on näinkin nopeasti saanut tämän tärkeän asian lain muotoon, koska tämä maakaapelointi nyt näyttää etenevän ja on hyvin tärkeää nimenomaan tämä edellisen puhujan mainitsema yhteistyö, jotta me näitä kokonaiskustannuksia pystymme säästämään.

Täällä kyselytunnilla oli Fortum esillä, ja näyttää siltä, että Fortum meinaa myydä nämä omat siirtoverkkonsa kahden syyn takia: sen takia, että Energiamarkkinavirasto kuristaa koko ajan sitä tuottoa, mitä niistä voidaan ottaa, ja toinen syy on tietysti nämä maakaapeloinnit, jolloin isojen investointien ja Energiamarkkinaviraston toimesta tapahtuva linjaus aiheuttaa sen, että niistä kannattaa luopua. Se on toinen asia. Mutta tämä maakaapelointi sinänsä tulee lisäämään siirtohintaa, sähkön hintaa, ja kun Fingrid tekee isoja investointeja myös, mikä lisää sähkön siirtohintaa, niin minun mielestäni kannattaisi olla aika lailla huolissaan suomalaisten pienyritysten, maatilojen ja muitten kilpailukyvystä, kun sähkön hinta väistämättä nousee.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä otti tuossa esille todella tärkeää asiaa, jota en enää lähde toistamaan. Sen sijaan totean, että ne tukiasemat, jonne tätä kaapelointia ei tulla tekemään, olisi tärkeää varustaa varavoimalla niin, että tiedonsaanti sähkökatkojen aikanakin toimisi. On aika hurjan tuntuista, että neljän tunnin jälkeen ei voi soittaa edes hätäkeskukseen silloin, kun kriisi on päällä.

Mutta se, minkä takia kysyin puheenvuoroa, on nimenomaan ministeri Kyllösen tontilla. Onko jotain perää siinä huhussa, jossa pelätään, että nämä tienvieret ikään kuin voi läänittää jollekin tietylle yhtiölle? Meillä tuolla pohjoisessa Keski-Suomessa Kuuskaista-osuuskunta olisi tekemässä sitä laajakaistakuituverkkoa, mutta ilmeisesti voi olla niin, että ei saakaan lupaa vetää sitä maantien varteen, koska siellä on jo kuntia yhdistävä Soneran verkko, jota ei kuitenkaan sitten voi hyväksi käyttää tässä, sitä kuitua, tässä sadan megan laajakaistahankkeessa, ja jotenkin toiselle puolelle Nelostietä sitten ei voisi vetää. Siis kysymys kuuluu: mahtuuko sinne tiensivuun monien eri firmojen kuituja ja sähkökaapeleita, vai onko ne varattu jollekin tietylle firmalle?

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jossakin vaiheessa jopa Suomessakin virkakunnan taholta vastattiin, että on mahdotonta toimia näin. No, hyvin tiedämme, että maailmassa ei ole mikään mahdotonta, varsinkin jos se voidaan lainsäädännöllä hoitaa kuntoon. Tässä suhteessa kyllä tämä esitys nimenomaan siitä, että meidän tienpenkat, tienvierustat ovat käytettävissä sitten tähän kaapelointiin, on järkevä. Miten se sitten teknisesti toteutetaan ja estetään muun muassa ne epäilyt, että tietyissä liikenneonnettomuuksissa sieltä voi tulla sitten muuta haittaa, on sitten jo enemmän tekniikkaa. Mutta tässä lainsäädäntö mahdollistaa, ja tämä on erittäin hyvä asia, ja tästä täysi tunnustus.

Sitten on tietysti aivan toinen asia, kun liittyy tähän sähkönjakeluverkkoon. Kaiken kaikkiaan nämä toimitusvarmuuskriteerit ja muut tulevat kyllä ihan eri esityksessä. Siinä, millä aikataululla ja millä velvoitteilla lähdetään sähköyhtiöille toteuttamaan tätä niin sanottua kaapelointipakkoa, pitää tietysti olla erittäin tarkkana, koska on varmasti paljon Suomessa, laajassa maassa, niitä jakeluyhtiöitä, jotka joutuvat sitten todella kovien kustannuspaineiden alle, mikä varmasti heijastuu hyvin helposti myös sinne sähkölaskuun eli kuluttajan kukkaroon lopuksi.

Näiden asioiden punnitseminen on kyllä tärkeää. Kun hallitus tuo esityksensä eduskuntaan, niin eduskunnan pitää tarkastella näitä asioita ihan samalla lailla, kuin tänään aiemmin päivällä on käsitelty tätä niin sanottua pikavippikysymystä. Eduskunta siihenkin on tehnyt omia merkittäviä viilauksiaan, ja tätä asiaa on voitu viedä sitten eteenpäin. Siinä mielessä toivon samalla lailla niin tälle lakiesitykselle kuin myös sitten pidemmälle meneville sähkönjakeluverkon asioille ja niille kriteereille sellaista harkintaa, että tervettä järkeä käytettäisiin: huomioidaan sekä turvallisuustekijät, hintatekijät, varmuustekijät ja kaikki mahdollinen, mitä asioihin liittyy.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kannattaa muistaa, että tämä maakaapelointiin siirtyminen maksaisi itse asiassa suomalaiselle sähkönkäyttäjälle juuri saman verran kuin tuossa hetki sitten tekemämme sähköveron korotus. Siitä voi hakea hivenen tuota suhteutusta siihen, eli puhutaan noin 10 prosentin hinnankorotuksesta. Se, että siirtäisimme sähköverkkoa määrätietoisesti ilmakaapeloinnista maakaapelointiin, vähentäisi sitten myös myrskytuhojen kustannuksia ja olisi tätä kautta järkevää.

Maassammehan on tuollainen reilut 370 000 kilometriä jakeluverkkoa. Se on pääasiassa tehty 60- ja 70-luvuilla, ja se on uusintaiässä 50 vuoden päässä rakentamisesta, eli aivan tässä lähivuosina valtaosa tuosta verkosta tulee uusimistarpeeseen, ja on järkevää tehdä tuo uusinta siinä vaiheessa. Ilmassa edelleen tästä meidän verkostamme kulkee valtaosa, noin 300 000 kilometriä.

Kysyisin ministeriltä, että nyt kun tämä esitys lähti liikkeelle Tapani-myrskyn ja Hannu-myrskyn jälkeen silloisen elinkeinoministerin Jyri Häkämiehen aktiivisesta otteesta, millä tavalla tässä tienvarren käyttämisessä on nyt otettu huomioon se — en tuosta laista sitä itse löytänyt — mahdollistaako se tuon edullisimman paikan eli tien niin sanotun sisäpenkan käyttämisen tässä maakaapeloinnissa. Se on se paikka, jota nimenomaan kaikissa tutkimuksissa on pidetty selkeästi edullisimpana paikkana tuo maakaapelointi tehdä, mutta sitä tuo laki ei yksiselitteisesti ainakaan minulle kertonut. Toivoisin, että liikenneministeri Kyllönen tähän antaisi vastauksen. Pystymmekö käyttämään sitä jo valmiiksi helppoa pehmeämpää maa-aineista olevaa tien sisäpenkkaa maakaapelointiin?

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On hyvä, että sellaisia lakiuudistuksia tehdään niin kuin tämä, joka nyt on kysymyksessä, joilla kohennetaan sähkön syöttövarmuutta. Se on meidän kaikelle toiminnalle ja yhteiskunnan toiminnalle äärimmäisen tärkeää, että meidän inframme myös tältä osin toimii. Nyt loppuu vihdoin viimein sitten se keskustelu, saako sinne tienpenkkaan tai tien varteen — varmaan kohta kuullaan tarkempia selvityksiä siitä, mihin kohtaan — sitten laittaa tuon kaapelin vaiko ei. Tämä keskustelu on myös ollut aika kiusallistakin itse asiassa tilanteessa, jossa suomalaiset ovat olleet erilaisten luonnonmullistuksien jäljiltä päiväkausia ilman sähköä, päiväkausia ilman puhelinyhteyttä, ilman mahdollisuutta ottaa yhteyttä minnekään, jos vaikka hätä tulee. Näin ei voida jatkaa, ja siksi on hyvä, että tehdään tällaisia ratkaisuja ja uudistuksia niin kuin nyt on tässä meillä esillä.

Toinen asia on se, että meidän pitää myös yhteensovittaa näitä kysymyksiä niin, että silloin kun me olemme vetämässä maakaapelia, vesijohtoa, viemäriä, muita kaapeleita, laajakaistaa, valokuituja jne., niin ne tehdään yhdessä. Se asia on tietenkin useamman ministeriön osalta jo tietenkin lävitse käytävä ja raja-aidat ylitettävä siinä, mutta se on sitä yhteiskunnan tehokkuutta, jotta samalla saamme sitten useamman eri hyödyn, ja se maali on meillä yhteinen.

Puhemies! Viimeisenä asiana: Tämän sähkönsyötön osalta tänään olivat esillä Fortumin aikeet. Se liittyy välillisesti tähän kysymykseen, mutta vaarana on se, että tässä poimitaan rusinoita pullasta, ja jälleen haja-asutusalueella, maaseudulla asuvat ovat ne, jotka joutuvat siirrosta maksamaan enemmän. Varmasti on myös niin, että jos myyntiaikeita on, joita pidän käsittämättöminä, niin nimenomaan ne taajama-alueella hyvin suppealla alueella olevat käyttäjät, joita on paljon, muodostuvat kiinnostavammaksi kohteeksi — nyt se meni oikein se sana — kuin haja-asutusalueella olevat. Siksi on tärkeää pitää huolta siitä, että haja-asutusalue ei jää nopen osaan, niin kuin se jäi tässä televiestinnän uudistuksessa. Uskottiin, että markkinat hoitaa. Ei hoitanut, ja siksi on tärkeää, että se otetaan lainsäädännössä huomioon.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Vielä edustaja Eestilä, ja ministeri valmistautuu sisäpenkkakysymyksiin.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys ei ole sisäpenkka- eikä ulkopenkkakysymys, mutta kun täällä on hallituksesta kaksi ministeriä paikalla, niin minä hieman jatkan tuosta, mihin edustaja Leppä lopetti.

Sähköyhtiöitä on erilaisia, ja nämä verkot ovat erilaisia, ja totta kai, missä on sitten enemmän pitkiä johtoja, siirtohinnat ovat korkeampia. Sen takia on tärkeätä käydä joskus periaatteellista keskustelua ja samalla tietenkin kehua tätä lakiesitystä, koska tämä on oikealla linjalla.

Mutta sitten kun me saamme jonkin ajan kuluttua ja hallituskin saa vielä käsiteltäväksi tämän varsinaisen maakaapelointiasian, niin täytyy muistaa, mihin se hyvin helposti johtaa. Se johtaa siihen, että siirtohinnat merkittävästi nousevat tietyillä sähköyhtiöillä varsinkin metsäisillä alueilla. Sen jälkeen se johtaa siihen, että me joudumme nostamaan perusmaksua, millä tarkoitan sitä, että vaikka ihminen ei käytä sähköverkkoa, niin hän joutuu silti maksamaan isot maksut vuosittain. Se saattaa johtaa sähköliittymien purkautumiseen, eli tämä on iso ja vakava elinkeinopoliittinen asia, ja tähän ei pidä suhtautua keskimääräisillä luvuilla, jotka äkkiä näyttävät aika pieniltä.

Toivon, että kun tätä asiaa käsitellään, niin otetaan tietty joustavuus huomioon ja tietyt mahdollisuudet hoitaa sähkön toimitusvarmuus ilman, että joudutaan mekaanisesti ja lain takia tekemään investointeja, jotka eivät ole edes sähkön huoltovarmuuden kannalta perusteltuja.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ministeri Kyllönen, muutamia kysymyksiä ja niihin tiiviit vastaukset.

Liikenneministeri Merja Kyllönen

Arvoisa puhemies! Erittäin mielelläni vastaan hallituksen penkkavastaavana näihin tärkeisiin kysymyksiin.

Edustaja Torniainen nosti esille kysymyksen, millaisilla pelisäännöillä toimitaan, niin että saadaan nämä toimijat tekemään niin kuin tässä lakiesityksessä on ajateltu. Lupaprosessien ehtoihin tehdään toimenpiteitä niin, että sähköyhtiöt ja teleyritykset aidosti joutuvat sovittamaan paremmin yhteen reittisuunnitelmat kustannusten säästämiseksi. Tämä koskee myös pienempiä ja isompia yhtiöitä, mitkä edustaja Kalmari nosti esille. Tähän astihan on ollut tämä "isomman oikeudella edelle", mutta jatkossa pitää huomioida se, että sinne voi olla tulossa muitakin toimijoita, ja se kokonaisuus pitää katsoa yhtenäisesti. Tämä menee laajakaistana tietysti ministeri Kiurun tontille, mutta toivotaan, että Krista ei lyö käsilaukulla sitten, kun täällä vastasin tähän kuitu- ja kaapelikysymykseen. Meillä on ollut se perusajatus, että hyvin koordinoitu yhteistyö ja pannaan toimijat miettimään yhdessä, mitä sinne teiden penkkaan ollaan asentamassa. (Markku Rossi: Samalla kerralla!) — No, mielellään vielä samalla kerrallakin, tämä on tärkeä huomio.

Sitten kysymys siitä, mitä tämä kaikki maksaa ja mikä on se kokonaisuus, kun ajatellaan maakaapelointia. Toki on muistettava se, että vuositasolla vaurioitten korjaamiseen menee myös miljardisotalla euroja ja kaiken kattavasti veronmaksaja, sähkönkuluttaja, on aina se, joka sitten loppupelissä on maksajana myös tässä kuviossa. Jos tästä pystyttäisiin pääsemään erilleen, pidemmällä aikavälillä se myös vaikuttaa toivottavasti positiivisella tavalla sähkön hintaan.

Tämä sisäpenkkakysymys on iso kysymys sen takia, että tällä hetkellä näissä meidän teissämme on erilaisia rakenteita ja erilaisia järjestelyjä. Sitä sisäpenkkaa voidaan parhaiten hyödyntää kokonaan uusissa tiealueissa ja uusissa järjestelyissä, missä se kokonaissuunnittelu lähtee nollasta liikkeelle, elikkä pystytään miettimään jo alkutekijöissä se, että kaikki kaapelit ja sähköjohdot ovat siinä suunnitelmassa mukana. Vanhat rakenteet ovat haasteellisempia, ja siinä ovat tulleet vastaan myös liikenneturvallisuuskysymykset. Mutta me koko ajan teemme Liikenneviraston kanssa töitä tämän asian korjaamiseksi ihan jo senkin takia, että myös tuulivoiman edistäminen edellyttää meiltä toimenpiteitä maanteiden ja rautateiden ympäristössä.

Sitten, olikohan vielä... Tässä on tainnut dementia jo iskeä. — Tässä varmaan suurin piirtein tulivat kaikki vastaukset. Minä veikkaan, että me olemme ministeri Ihalaisen kanssa molemmat sen verran köyhistä lähtimistä, että me tulemme molemmat pitämään huolen siitä, että kuluttajan sähkönhinta ei pääse karkaamaan. Siinä työssä varmasti olemme täysin palkein kyllä mukana, vaikka ehkä se sähköverkkokuvio menee enemmän sinne ministeri Vapaavuoren tontille.

Keskustelu päättyi.