Täysistunnon pöytäkirja 4/2013 vp

PTK 4/2013 vp

4. TORSTAINA 7. HELMIKUUTA 2013 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

Suurpetopolitiikka

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Susi- ja yleensä suurpetopolitiikka Suomessa on puhuttanut viime aikoina kansalaisia. Muutaman viikon takaiset susien salakaadot ovat metsästysrikoksia, jotka olisi voitu estää järkevällä petokantoja säätelevällä riistapolitiikalla. Julkisuudessa olleissa salakaadoissa metsästäjät kokivat olevansa pakotetut ottamaan lain omin käsiinsä, koska eivät kokeneet saavansa viranomaisilta riittävää apua. Väärin hoidettu petopolitiikka on aiheuttanut välillisesti jopa yhden metsästäjän kuoleman.

Valitettavasti näyttää siltä, että tämänhetkinen petokantojen säätely ei ole Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eikä maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten hallinnassa. Vaikka teille, ministeri Koskinen, ja johtamallenne ministeriölle on kansalaisten ja erilaisten järjestöjen taholta valitettu kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ette ole korvaanne lotkauttanut kansalaisten huolille. Ministeri Koskinen, miksi ette ole ottanut vakavasti kansalaisten huolia vai oletteko jo vieraantunut kansasta?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Huomautan, että kyselytunnin aikana ei ole tapana liikkua salissa eikä pitää neuvonpitoa salissa, vaan sitten jos on tarve, niin salin ulkopuolelle. Pyydän edustajaa ottamaan paikkansa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Aloitan viimeisimmästä kysymyksestä. En ole vieraantunut kansasta. Kansaa on tavattu tämänkin aiheen tiimoilta jatkuvasti, ja voin sanoa, että sähköpostiakin on tullut ihan kiitettävästi ja melkein kaikkiin on ehditty vastaamaan, tai ei ihan vielä kaikkiin.

Siitä, onko Suomen suurpetopolitiikka onnistunutta vai ei, on monenlaisia arvioita. Nyt olemme teettämässä myös ulkopuolisen arvion siitä, onko se onnistunutta vai eikö se ole onnistunutta. Tämä työ lähtee liikkeelle tässä muutaman viikon kuluessa, ja tuloksia saadaan tietysti sitten loppuvuonna. Mutta se ei tietysti tähän akuuttiin tilanteeseen mitään vaikuta.

Suomessa on myönnetty susilupiakin jonkin verran. Meitä tietysti säätelee EU:n luontodirektiivi, ja se ei kovin paljon anna mahdollisuuksia, mutta viimeisimpänä toimenpiteenä oli se, että nyt on lausunnolla viiden luvan mahdollistama poistomäärä, ja katsotaan sitten, mitä lausuntokierroksella tulee, jonka jälkeen sitten näihin niin sanottuihin pihasusiin voitaisiin näillä uusillakin lupamäärillä puuttua.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomesta eivät sudet metsästämällä lopu. Jos aamupäivällä lopettaa Suomesta viimeisen suden, niin iltapäivällä on jo Venäjän puolelta juosta jolkotellut uusia tilalle. Siellähän niitä on varovaisen arvion mukaan noin 30 000 sutta suunnittelemassa maahanmuuttoa Suomen puolelle. (Naurua)

Ministerin aiemmasta puheenvuorosta kävi ilmi, että ministerin suunnitelmissa on viiden suden kaatoluvan myöntäminen, mutta mielestäni viiden suden poistaminen tämänhetkisestä susikannasta ei korjaa susiongelmaa. Kaatolupien määrän tulisikin olla vähintään viisinkertainen. Ongelmia on ilmennyt myös ylisuuresta karhu- ja ilveskannasta.

Herra puhemies! Mynämäellä susi tappoi viime viikonloppuna emolehmän ja toisen vasikoista. Sonkajärvellä puolestaan susi on käynyt lyhyellä aikavälillä jo kolmesti lapsiperheen talon pihassa, ja Vieremällä ammuttiin susi rivitalon pihaan, jossa lapset olivat hieman aiemmin leikkineet.

Ministeri Koskinen, susien kaatolupien vähyydestä kysyttäessä piiloudutte aina EU-direktiivien selän taa, niin kuin teitte äskenkin, vaikka sieltä on saatu tietoon, että Suomi yksin päättää susikantansa suuruudesta, kunhan se vain on riittävä. Miksi teette näin ja harhautatte kansalaisia?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ei tässä kansaa yritetä harhauttaa, pikemminkin tässä yritetään kertoa se, missä ovat ne meidän mahdollisuutemme tehdä päätöksiä.

Susi on suojeltu luontodirektiivin IV-liitteessä erittäin tiukalla suojelulla. Ainoastaan poronhoitoalueella voidaan antaa lupia niin sanotusti kannanhoidollisesti. Jos muualla Suomessa on näitä susiongelmia — niin kuin on ollut, toivottavasti ei enää tulisi paljon lisää — silloin annetaan näitä erityisiä poikkeuslupia. Näitten poikkeuslupien säätämisessä on olemassa tietyt kriteerit, mitkä eduskunta on hyväksynyt. Ja näitä lakeja minunkin pitää noudattaa, niin kuin kaikkien muittenkin suomalaisten pitää noudattaa.

Tietysti pyrimme siihen, että nämä ongelmatapaukset poistetaan. Sitten jos on sentyyppisiä tapauksia, että aiheutuu selkeää vaaraa ihmisten terveydelle tai hengelle, niin silloin myös poliisilla on mahdollisuus toimia poliisilain 25 §:n mukaan. Me yritämme hoitaa tätä ongelmaa mahdollisimman hyvin, mutta ei se kovin helppoa ole, kun ei se ole ollut kovin helppoa viimeisten 20 vuoden aikana ylipäätään.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansan keskuudessa kiertää sitkeitä huhuja siitä, että Kehä kolmosen pohjoispuolisilla korpitaipaleilla on milloin missäkin nähty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen omistuksessa olevia ajoneuvoja, joihin on kytketty perävaunu. Sattumoisin näille alueille on sitten ilmaantunut pannoitettu karhu, susi taikka jopa ahma. On herännyt epäilys siitä, että RKTL siirtelee eläimiä paikasta toiseen.

Arvoisa herra puhemies! Kysynkin nyt ministeri Koskiselta: Tiedättekö te, tekeekö Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tällaisia maasuurpetojen siirtoistutuksia? Jos tekee, niin mitä tällaiset siirtoistutukset oikein maksavat meille veronmaksajille?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Vastaavanlaisia kysymyksiä on esitetty aiemminkin ja tätä on tiedusteltu RKTL:ltä. Suomessa ei tehdä mitään siirtoistutuksia. Näin on vakuutettu: ei ole tehty aiemminkaan eikä tehdä nytkään eikä myöskään ole tarkoituskaan. Jos näitä suurpetoja sitten levittäytyy luonnollisesti jollekin alueelle sen takia, että siellä on vaikka niille sopivaa ruokaa tarjolla, vaikka kauriiden tai metsäpeurojen tai joittenkin muitten muodossa, niin silloin niitä sitten ehkä sinne siirtyy. Mutta siirtoistutuksia ei ole tarkoitus tehdä eikä minun käsittääkseni ole tehtykään.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On selvä, että maaseudun ihmisten huoli siitä, että suurpedot tulevat asutusten liepeille ja pihoihin, on otettava vakavasti. Se ei ole leikin asia, että lapsien, kotieläimien, tuotantoeläimien kokema uhka on selvästi lisääntynyt. Siitä ei mihinkään päästä. Samaan aikaan on tehty lukuisia suojausjärjestelmiä, aitausjärjestelmiä, kotieläimiä ja tuotantoeläimiä pidetään sisällä sen takia, että ne eivät vain voi olla enää laitumella, kun sudet päivystävät tai karhut päivystävät, koulukyytejä on lisätty, hälytysjärjestelmiä on lisätty. Siitä huolimatta vahingot eivät ole vähentyneet. Tämä kertoo siitä, että meillä ei ole yhteistä näkemystä valitettavasti tässä maassa siitä, minkälainen meidän suurpetojen kantojen koko on.

Ministeri Koskinen, olisiko nyt mahdollista tehdä niin, että me saisimme dna-tutkimukset ja samantyyppiset jälkikartoitukset kuin ilvekselle tehtiin, jotka tehdään yhtä aikaa isolla, isolla alueella, jotta me saisimme objektiivisen, oikean tiedon kantojen määrittelystä ja siten löytäisimme paremman yhteisymmärryksen petopolitiikkaan? Sitä se nyt kaipaa. Näin ei voi jatkua, niin kuin se tällä hetkellä on.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Uskon, että RKTL pyrkii parhaalla mahdollisella tavalla arvioimaan näitä suurpetokantojen kantoja, kuinka paljon niitä on ja missä päin Suomea ne ovat. Mutta on totta, että aika paljon tulee epäilyksiä erityisesti metsästäjien piiristä, jotka liikkuvat myös luonnossa ahkerasti tekemässä normaalia riistanhoitotyötä ja tarkastelevat muuten muun muassa jälkiä jne. He ovat sitä mieltä, että nämä kannat eivät ole oikeudenmukaisia tai oikeankokoisia tai luvut ovat erilaisia.

Minä en nyt ole paras asiantuntija arvioimaan sitä, mikä luku on oikea, mutta tiedän sen menetelmän, mitä RKTL käyttää, ja tiedän myös, millä tavalla metsästäjät omia arvioitaan tekevät. Tietysti toivon, että kun tämä keskustelu tässä jatkuu, niin löytyisi sitten semmoinen yhteinen näkemys siitä, kuinka paljon suunnilleen näitä suurpetoja Suomessa on ja missä ne sijaitsevat ja millä tavalla voitaisiin vahinkoja ehkäistä mahdollisimman paljon.

Se, mikä on totta — olen edustaja Lepän kanssa aivan samaa mieltä — on se, että tilanne on erittäin huolestuttava, jos on paikkoja, joissa on pieniä lapsia ja pienten lasten vanhempia, jotka ovat huolissaan omista lapsistaan, niin kuin on aivan normaalia. Tämäntyyppiset tilanteet ilman muuta pitäisi pyrkiä välttämään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suurpedoista karhuja arvioidaan olevan noin 1 500 kappaletta maassamme, 10 vuoden takaisiin lukemiin kaksinkertainen määrä, eli ne ovat lisääntyneet julmetusti. Pirkanmaalla Virroilla on pari vuotta sitten tehty yli 130 karhu- tai jälkihavaintoa, mikä osoittaa suurta vaaraa. Maaseutu on ihmisen asumisen, työn ja elinkeinojen ympäristöä. Kysynkin: mihin toimiin hallitus ryhtyy, että ihmisiin ja kotieläimiin kohdistuva suurpetovaara poistuu ja näin turvallisuuden tasa-arvo toteutuu yhtäläisesti niin maaseudulla kuin kaupungissakin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jotta en nyt ihan toistelisi itseäni, niin sanotaan muutama asia, mikä tässä on ehkä keskeistä tällä hetkellä.

Yksi on tämä suurpetopolitiikan onnistumista arvioiva työ, jossa sitten katsotaan, miten on tehty. Toinen on sitten se, että me teemme aina ajoittain kannanhoitosuunnitelmien päivityksiä. Karhukannan hoitosuunnitelma taitaa olla vuodelta 2006 tai 2007, jolloin on varmaan syytä tehdä tämän kokonaisarvion jälkeen sitten uusia kannanhoitosuunnitelmien arvioita, kuinka paljon olisi sopiva määrä karhuja Suomessa, huomioiden tietysti nämä suojelutavoitteet ja huomioiden taas toisaalta ihmisten oikeudet elää ja harjoittaa elinkeinoa. Eli niin kuin sanoin, tämä on jatkuvaa tasapainoilua: millä tavalla huolehditaan tästä suojelutasosta ja millä tavalla huolehditaan ihmisten perusoikeuksista.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta on jonkin verran ongelmallista, jos kansanedustaja, jonka tehtävä on säätää lakeja, puheenvuorossaan ryhtyy perustelemaan, minkä takia kansalaisten on syytä ottaa laki ikään kuin omiin käsiinsä. Minusta täytyy myöntää, että joskus kansalaisaktivismissa joudutaan tämmöiseenkin turvautumaan, ja olen sitä tehnyt joskus minäkin, mutta silloin se on syytä tehdä niin kuin päivänvalossa ja omalla naamalla ja julkisesti eikä pimeydessä ja salaa. Tämä niin kuin terveisenä sekä näille salametsästäjille että eläin-aktivisteille.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että tämä ei ole niitä helpoimpia kysymyksiä. Vähän kokemusta siitä on. Petopolitiikan osaltahan on kaksi isoa asiaa.

Ensimmäinen on se, että sitä pitäisi voida tehdä niin, että se saavuttaa sekä metsästäjien että kansalaisten luottamuksen. Ja niin kuin ministeri osittain vastauksessaan totesikin, nyt nämä puuttuvat. Metsästäjien kohdalla on suurin ongelma se, että he eivät luota siihen petojen laskentaan, joka nyt tehdään. Kysynkin ministeriltä: eikö nyt olisi viisasta tehdä sellainen petojenlaskenta, mihin otetaan sitten nämä metsästäjät mukaan? Katsotte yhdessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petolaskijoiden kanssa, miten se käytännössä tapahtuu, koska mitään muuta tietä luottamuksen saamiseksi ei ole kuin avata se järjestelmä, miten se käytännössä tapahtuu.

Sitten toinen kysymys liittyy nimenomaan kansalaisten, ihmisten turvallisuuteen. Siitä olemme kaikki yhtä mieltä, että pedot ovat tänä päivänä aivan liian lähellä ihmisiä, ja siihen pitää saada muutos. Pedot kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta niiden paikka ei ole ihmisasutusten lähellä eikä myöskään eläimiä tappamassa. Ydinkysymys onkin nyt se, että pitää toimia niin, että kansalaisten luottamus palautuu, ja kysyn: mikä keino teillä on siihen? Tämä selvitys on varmaan ihan hyvä, mutta se ei ratkaise kaikkea.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tietysti kansalaisten kanssa pitää keskustella erilaisissa tilaisuuksissa näistä asioista, ja seuraava isompi tilaisuus on viikon päästä perjantaina Köyliössä. Perinteisellä Lallintalolla keskustellaan näistä susiasioista, koska ne ovat erittäin paljon pinnalla tuolla Satakunnassa päin.

Mutta on totta se, ja olen samaa mieltä siitä, että on tietysti huolestuttavaa, jos RKTL:n laskelmiin ei luoteta. Olen varma, että tästä asiasta tulemme keskustelemaan RKTL:n johdon kanssa erittäin huolellisesti. Se on tietysti jo RKTL:n itsensäkin kannalta olennaista, että heidän työhönsä voidaan luottaa, ja ylipäätään koko tämän suomalaisen tutkimuksenkin kannalta, jos mietitään tätä luonnonvaratutkimusta. Pitää olla tutkittua tietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä niitä päätöksiä.

Sitten mitä tulee tähän turvallisuuteen, kuten aiemmin sanoin, näillä erikoisluvilla pyritään puuttumaan niihin pahimpiin tapauksiin. Suomen riistakeskus nämä luvat antaa ja on ilmoittanut, että he pystyvät parhaimmillaan antamaan vuorokaudessa tai jopa nopeamminkin luvan, jos edellytykset sille luvan myöntämiselle ovat olemassa.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Toivon, että ministeri säilyttää viileän harkinnan tässä petohysterian lietsonnassa, joka on maassamme parhaillaan menossa. Tilannehan ei ole mitenkään huolestuttava. Tietyillä paikoilla on ollut joitakin ongelmia, mutta ihmiset eivät ole olleet lainkaan uhattuina. Sen sijaan huolestuttavaa on se, että aletaan ottaa laki omiin käsiin ja sitä ei noudateta. Tehdään vakavia metsästysrikkomuksia, jopa sellaisten henkilöitten toimesta, joiden pitäisi valvoa järkevää ja laillista metsästystä. Tätähän ei voida missään tapauksessa hyväksyä, eivät ne, jotka täällä jauhavat tästä petohysteriasta koko ajan, eivätkä muutkaan. Kukaan ei voi hyväksyä tällaista laittomuutta.

On myöskin hyvin tiedossa, että eräpoliiseita ei ole riittävästi, näitä asioita ei pystytä valvomaan, ja on tiedossa, että metsästysrikoksia tehdään hyvin paljon enemmän kuin mitä tulee julkisuuteen. Ministeri, miten aiotte käsitellä tätä kysymystä, joka toisaalta liittyy myöskin oikeusministerin toimialaan?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Olen edustaja Salolaisen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että mitään laittomuuksia ei voida hyväksyä, ei minkäänlaisia, mitä tahansa laitonta toimintaa. Sen takiahan lakeja säädetään, jotta niitä noudatetaan kaikilta osin.

Mitä tulee sitten tähän turvattomuuteen, niin pikkusen olen siitä teidän kanssanne eri mieltä, koska on ollut tilanteita, joissa susi pentunsa kanssa on ollut ihmisten pihoissa semmoisissa taloissa, joissa on pieniä lapsiakin asumassa. Voi tietysti ihan vakavasti vanhempikin ihminen kysyä sitten, että mitäs sitten, jos pieni lapsi olisi mennyt leikkimään pihaan ja sitten se susi tulisikin sinne pentunsa kanssa samaan aikaan, voisiko käydä jotain vai eikö kävisi jotain, niin että kyllä tietysti tämmöisiin ihmisten huoliin ja pelkoihin on syytä suhtautua kaikella vakavuudella.

Erävalvontoja lisättiin vissiin viimeksi viime vuonna yksi kappale. Varmaan enemmänkin voitaisiin lisätä, jos siihen saataisiin rahaa näinä niukkoina aikoina. Mutta toisaalta tämä Pöytyän tapaus osoitti, että myös viranomaistoiminta toimii silloin, kun tilanne on päällä. Ja taas vastaavasti oli myös toinen tapaus, jossa oli lähellä tämmöinen salakaadon tapahtuminen muualla päin Suomea, mutta sinne tulivat myös viranomaiset paikalle ennen kuin mitään salakaatoja oli tehty.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Olen helsinkiläinen, joten itse en ole asunut suurpetojen lähellä. Olen kuitenkin keskustellut asiasta muun muassa avustajani kanssa, jonka suku on kotoisin Pohjois-Savosta, Kiuruvedeltä. Kiuruveden pohjoisosassa Lapinsalossa suurpetojen uhka on todellinen. 30 kilometrin koulumatka on vaihdettu linja-autosta taksiin, sillä lapsia ei uskalleta laittaa kävelemään pysäkille aamuisin. Sudet tulevat myös pihoihin. Aikuiset eivät uskalla kulkea pimeällä ilman lamppua, ja yhä useammin mukana on turvallisuuden takia myös puukko. Koiria ei uskalleta pitää ulkona öisin, sillä sudet syövät alueella hirvien lisäksi myös koiria. Tämän takia alueelle saatiin kaksi kaatolupaa, mutta niin suurelle alueelle, ettei turvallisuus Lapinsalossa parantunut. Tälläkin viikolla susien jälkiä on nähty lapsiperheiden pihapiirissä, mutta tämä ei riitä perusteeksi kaatoluvalle.

Arvoisa puhemies! Haluankin kuulla, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä susista aiheutuvien vaaratilanteiden poistamiseksi ja syrjäseutujen asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kertauksen vuoksi vielä, mitä tässä on tehty: Tässä on myönnetty vähän lisää, tai harkitaan sitä, että myönnetään lisää, lupia häirikköyksilöiden poistamiseksi. Aikanaan annettiin 10 lupaa, joista 3 on käytetty, eli vanhassa kiintiössä on 7 jäljellä. Nyt on lausuntokierroksella 5 uuden luvan kiintiö, ja aikanaan, kun lausuntokierros päättyy, sitten nämä uudet luvat olisivat mahdollisesti käytössä helmikuun lopussa, maaliskuun alussa. Mutta tälläkin hetkellä lupakiintiöitä on olemassa, jos on näitä ongelmatapauksia. Eli sitten vaan, jos niitä ilmenee ja on selkeitä vahinkoja, vakavia vahinkoja tai vakavaa uhkaa ihmisten hengelle tai terveydelle, hakemus Suomen riistakeskukseen, joka arvioi, pitääkö lupa myöntää vai onko joitakin muita tapoja, millä tavalla tämä ongelma voitaisiin hoitaa.

Sitten, niin kuin olen sanonut, toinen vähän isompi kuva, mikä ei auta tähän akuuttiin tilanteeseen, on se, että meidän pitää arvioida ylipäätään se, miten me näissä asioissa Suomessa etenemme. Samoin meillä on myös valmisteilla Ruotsin aloitteesta Pohjoismaiden ministereiden tai valtiosihteereiden yhteinen tapaaminen tästä petoasiasta, elikkä Suomi, Norja ja Ruotsi, ja sen johdosta sitten varmaan ehkä katsotaan myös tuonne Brysselin suuntaan, millä tavalla EU:n kanssa varmistetaan se, että me noudatamme direktiiviä (Puhemies koputtaa) ja kuitenkin huolehdimme täällä asioista mahdollisimman hyvin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämä kysymys on tällä erää loppuun käsitelty.