Värderade talman! De olympiska spelen i Sotji inleds i dag och det är ett av världens största idrottsevenemang. Fastän det inte är önskvärt att blanda idrott och politik så kan vi inte heller blunda inför människorättssituationen i Ryssland. Delar av Finlands statsledning kommer att delta i OS och därför ställer jag också en fråga till regeringen: Kommer ni att diskutera människorättssituationen i Ryssland då ni träffar era ryska kolleger?

Sotšin talviolympialaiset alkoivat tänään. Vaikka urheilun ja politiikan sekoittaminen ei ole toivottavaa, emme voi ummistaa silmiämme Venäjän ihmisoikeustilanteelta. Osa Suomen valtionjohdosta on osallistumassa olympialaisiin. Kysynkin arvoisilta ministereiltä, aiotteko keskustella Venäjän ihmisoikeustilanteesta tavatessanne venäläisiä kollegojanne olympialaisten yhteydessä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Stort tack! Meillä on tapana puhua hyvin avoimesti muun muassa ihmisoikeustilanteesta aina, kun tavataan venäläisiä kollegoita. Itse kun tapaan pääministeri Medvedevin, on puhuttu tästä teemasta, monista muista hyvin avoimesti ja suoraan. Minä menen myös Sotšiin kannustamaan suomalaisia urheilijoita, ja en tiedä, onko mahdollista tavata kollegaani siellä.

Tästä voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä, mutta oma näkemykseni on se, että yksikään hallitus, tai ainakaan Suomen hallitus, ei, jos sen edustajat menevät urheilukisoihin, ota kantaa samalla sen maan puutteisiin, vaan ainakin itse lähden kannustamaan suomalaisia urheilijoita. Ja meidän pitää sitten kantaa vastuuta niistä sisältökeskusteluista aina, kun tavataan kollegoita. Ihan yhtä lailla, kun tapasin Kiinan pääministerin, puhuin hänen kanssaan ihmisoikeustilanteesta ja ihmisoikeusdialogista. Kuten Suomen ja Kiinan, EU:n ja Kiinan kanssa, ihan yhtä lailla ollaan tehty tätä työtä myös Venäjän kanssa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Silloin kun tavataan kollegoita, on hyvä käydä keskustelua kaikista asioista, myös ihmisoikeusasioista, ja niin olen itse toiminut. Myös on mahdollista tavata kansalaisjärjestöjä ja käydä niiden kanssa dialogia ja osoittaa, että ihmisoikeusasiat kiinnostavat.

Iso kysymys on myös se, mihin suuria arvoturnauksia annetaan, nyt puhutaan Sotšista, puhutaan Minskistä, esimerkiksi jalkapallon MM-kisoista Qatarissa. Suurin osa EU-maiden, kaikkien suurten EU-maiden, urheiluministereistä teki yhteisen kannanoton, jossa todettiin, että ihmisoikeus, sananvapaus, työntekijöiden oikeudet, ympäristö pitäisi huomioida paremmin tulevaisuudessa hakuprosesseissa, kun mietitään, mille maille, mille kaupungeille suurkilpailuja myönnetään, on kysymys sitten olympialaisista, jalkapallon suurkilpailuista tai vaikkapa jääkiekkokilpailuista. Mutta on tärkeää, että keskusteluja käydään ja viestiä tuodaan.

Arvoisa puhemies! (Hälinää)

Herra puhemies! Sillä, että Suomi ei boikotoi merkittäviä kansainvälisiä urheilutapahtumia, on mielestäni hyvin kestävät perusteet, sillä mikäli boikotointilinjalle mentäisiin, oletan, että sillä aiheutettaisiin vain urheilijoiden kannalta ja urheilun kansainväliselle myönteiselle sanomalle haittaa. Maailman lahjakkaimmat, urheilullisesti lahjakkaimmat, nuoret ovat valmistautuneet vuosia, vuosia pitkäjänteisesti ja kovalla harjoittelulla voidakseen kerran elämässään olla olympiakisoissa. Minä toivon, että Suomen valtio ei sitä onnea ja mahdollisuutta heiltä vie.

Mutta menemällä kannustamaan omia, niin kuin tänään on tapahtunut jo suomalaismenestystä olympiakisoissa Sotšissa, voidaan paitsi kannustaa omia niin tuoda myöskin esille niitä epäkohtia, joita maassa on. Meillä olisi kovin, kovin harvoja maita (Puhemies koputtaa) maailmassa, mikäli ainoastaan sellaisille maille, (Puhemies: Aika!) joissa kaikki ongelmat ovat maton alla, voitaisiin antaa järjestelyoikeus.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Puhemies! Olen ollut Suomen olympiakomitean hallituksessa niinä vuosina, jolloin meillä oli peräkkäisiä boikottikisoja, ja Suomi ei näihin boikotteihin osallistunut. Meidän lähtökohtamme oli, että me kunnioitamme itsenäisten urheilujärjestöjen päätöksiä asioista. Valtiollinen päätöksenteko on sitten asia erikseen, ja jokainen, tietysti myöskin valtiollisissa tehtävissä oleva, joutuu sitten erikseen harkitsemaan omaa suhtautumistaan ja osallistumistaan, jossa on sitten monet näkökohdat mukana: toki omien urheilijoiden kannustaminen mutta yhtä lailla myöskin sitten isäntämaan tilanne ja millä lailla siihen voidaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla positiivisesti vaikuttaa.

Me elämme maailmassa, jossa kaikki suuret mediatapahtumat, olympiakisat ja muut, ovat sellaisia, joita käytetään sekä isäntävaltion että muiden ja kokonaan ei-valtiollisten toimijoiden toimesta sekä hyviin että huonoihin tarkoituksiin niiden huomioarvon vuoksi. Ja tässä suhteessa täytyy myöskin kiinnittää huomiota siihen turvallisuustekijään, joka näihin liittyy. Tällaiset voivat olla myöskin terrori-iskujen kohteena, ja tässä suhteessa meillä ei voi olla muuta kantaa kuin täydellisesti tukea sitä isäntämaan pyrkimystä, (Puhemies koputtaa) että nämä kisat voidaan viedä turvallisesti lävitse.

Arvoisa puhemies! Ministeri Arhinmäki, te olette aikaisemmin ilmoittanut, että te ette tule osallistumaan avajaisiin ja te tulette boikotoimaan niitä. Te olette kuitenkin urheiluministeri tässä maassa, ja siellä on tällä hetkellä talvilajien parhaimmisto suomalaisia urheilijoita edustamassa meitä. Millä tavalla te voitte perustella urheilijoille sen, että te ette halua tukea heitä näissä pyrkimyksissä, mitä he siellä tekevät, ettekä halua olla mukana tämmöisessä jalossa tapahtumassa, kun puhutaan urheilusta ja olympialaisista?

Oli erittäin hyvä asia, että se, mitä ministeri Tuomioja sanoi nimenomaan turvallisuuskysymyksistä ja nimenomaan Sotšissa, otettiin esille. Eikö teidän mielestänne, ministeri Arhinmäki, teidänkin olisi syytä olla tukemassa suomalaisurheilijoita tuolla ja olla tukemassa nimenomaisesti sitä puolta, että nuo kisat pystyttäisiin viemään rauhanomaisesti ilman minkäänlaisia atakkeja läpi?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Varmaan se, osallistuuko ministeri Arhinmäki kisoihin tai ei, ei vaikuta siihen, pystytäänkö ne viemään rauhallisesti läpi. (Naurua) Siitä huolehtivat varmaan kisaisännät, toivon näin.

Meillä on olympiahistoriassa kolmet kisat, vuosina 76, 80, 84, joissa oli urheilijaboikotteja. Niitä varmasti kukaan tässä salissa ei kannata. Urheilijat valmistautuvat ehkä elämänsä huippukohtaan, kerran neljässä vuodessa oleviin olympialaisiin. Olisi kohtuutonta, jos kisapaikan valinnan vuoksi tai jostain muusta syystä näiltä urheilijoilta vietäisiin mahdollisuus osallistua olympialaisiin. Toinen asia on se, jos poliittinen johto haluaa tehdä joitain muita päätöksiä, mutta urheilijalta tätä mahdollisuutta ei saa viedä.

Edustaja Tolppasen kysymykseen: En ole ilmoittanut, että olen poissa avajaisista boikotin takia. Olen kertonut, että en osallistu avajaisiin, niihin osallistuu Suomen edustajana tasavallan presidentti. Kannattaa kuitenkin, kun tekee kysymyksiä, tarkistaa, että kysymyksenasettelu on kunnossa.

Herra puhemies! Noin 3 000 vuotta sitten antiikin olympialaisissa jotkut urheilijat käyttäytyivät huonosti: Pureskelivat jotain juureksia parantaakseen suorituksiaan. Hävyttömimmät pyysivät jopa rahaa suorituksistaan. Tuolloin suorituspaikat tuhottiin ja olympialaisista luovuttiin.

Nyt huippu-urheilun ja koko olympialiikkeen ympärillä on niin paljon kielteisiä lieveilmiöitä ja uhkakuvia, että katsooko ministeri Arhinmäki, että historia voi pahimmoillaan alkaa toistaa itseään. Ja mitä Suomi tekee sen hyväksi, että näitä kielteisiä lieveilmiöitä, joita on tukuittain, voidaan vähentää ja niistä luopua, ettemme olisi samassa tilanteessa kuin oltiin antiikin olympialaisissa, jotka jouduttiin lopettamaan näitten kielteisten ilmiöitten vuoksi?

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Arvoisa puhemies! Tietysti yksi kaikkein kielteisimmistä huippu-urheilun piirteistä on doping. Suomi on ollut aivan eturivissä dopingin vastaisessa työssä sekä kansainvälisessä järjestössä että kotimaan tasolla. Suhteessa asukasmäärään me olemme yksi maailman johtavia maita siinä, kuinka paljon dopingin vastaiseen työhön ja doping-testaukseen panostetaan.

Mutta se on tosiasia, että tänä päivänä olympialaisissa, kuten muissakin suurkilpailuissa, vaikkapa jalkapallon MM-kisoissa, entistä enemmän raha pelaa, ja välillä tuntuu, että urheilu jää sivuseikaksi. Yksi ongelma on se, että kisat ovat paisuneet niin suuriksi, että vain muutamat maat voivat niitä järjestää. Se ei ole ekologisesti kestävää eikä järkevää: rakennetaan suorituspaikkoja, joilla ei ole käyttöä kisojen jälkeen. Sen vuoksi entistä enemmän kisoja pitäisi pyrkiä jakamaan ja pitäisi miettiä sitä ekologista jalanjälkeä, sitä, mikä käytettävyys kisapaikalla on kisojen jälkeen. Sen vuoksi esimerkiksi Euroopan jalkapalloliiton päätös jakaa EM-kisoja useisiin maihin on ekologisesti ja taloudellisesti järkevä. (Puhemies koputtaa) Jos ajatellaan Helsingin olympialaisia vuonna 1952, kaikki kisapaikat ovat edelleen aktiivisessa käytössä joka päivä.